Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Avaruusluotain

Avaruusluotain

Avaruusluotain on maasta avaruuteen laukaistu tutkimuslaite, joka sisältää yleensä useita mittalaitteita, sensoreita. Avaruusluotain on miehittämätön avaruusalus, jota ohjataan maassa olevassa lennonohjauskeskuksesta. Kun avaruusluotain laukaistaan avaruuteen, saa se raketilta tarpeeksi suuren pakonopeuden pystyäkseen poistumaan Maan painovoimakentästä. Avaruusluotaimet lähetetään yleensä tutkimaan yhtä tai muutamaa tiettyä kohdetta avaruudessa, joista tiedemiehet haluavat lisää tietoa. Planeettoja tutkivat luotaimet asettuvat monesti planeettaa kiertävälle radalle satelliittien tapaan, josta ne voivat sopivalla radalla ollessaan tutkia laajaa aluetta planeetan pinnasta. Luotaimet saattavat myös sisältää laskeutujan, joka - luotaimen saavutettua kohteensa - irtoaa luotaimesta ja laskeutuu tutkittavan kohteen pinnalle. Tällöin pinnalle laskeutunut tutkimuslaite voi välittää tietoa kiertoradalle jääneeseen luotaimeen, joka edelleen välittää tiedon Maahan. Laskeutujan oma radiolähetin ei yleensä ole tarpeeksi voimakas välittämään tietoa suoraan Maahan. Hyvä esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on Saturnusta ja sen kuuta Titania tutkimaan lähetetty Cassini-Huygens. Myös Marsiin lähetetyt kulkijat Spirit ja Opportunity voivat viestiä Maahan jo aikaisemmin Marsin kiertoradalla lähetetyn Mars Global Surveyor kiertolaisen kautta.

Luettelo avaruusluotaimista

Kuu


- Chandrayaan 1 (ISRO), laukaisu 2007
- Chang'e-1 (CH-1), Kiinan suunnittelema kuuluotain, joka laukaistaan vuonna 2007
- Clementine (USA), laukaisu 25. tammikuuta 1994
- Luna-luotaimet (Neuvostoliitto)
- Lunar Orbiter-luotaimet (NASA), v. 1966-1967
- Lunar Prospector (NASA), laukaisu 7. tammikuuta 1998
- Ranger 1-9 1960-luvulla (NASA)
- SMART-1 (ESA)
- Surveyor 1-7 1960-luvulla (NASA)

Mars


- Mars 1 (Neuvostoliitto)
- Mars 96 (Neuvostoliitto)
- Mars Express (ESA ja brittiläinen Beagle 2-laskeutuja)
- Mars Exploration Rover (NASA)
- Mars Global Surveyor (NASA)
- Mars Odyssey (NASA)
- Mars Pathfinder (NASA)
- Mars Reconnaissance Orbiter (NASA)
- Phobos-1 ja Phobos-2 (Neuvostoliitto)
- Viking 1 (NASA)
- Viking 2 (NASA)
- Kaikkiaan liki 30 avaruuslentoa kohti Marsia

Venus


- Magellan - Venus
- Venera-luotaimet, Neuvostoliitto (1961-1983)
- Venus Express - ESAn Venus-luotain (2005)

Merkurius


- BepiColombo - ESA Merkurius-luotain (2012)
- MESSENGER - NASAn Merkurius-luotain (2004)

Ulompi Aurinkokunta


- Cassini-Huygens - NASAn Saturnus-luotain
- Deep Space 1 - NASAn testiluotain
- Galileo - Jupiter
- NEAR Shoemaker - NASAn asteroidiluotain
- Pioneer 10 - Jupiter
- Pioneer 11 - Jupiter ja Saturnus
- Ulysses - ESAn ja NASAn aurinkoluotain
- Voyager 1 - Jupiter ja Saturnus
- Voyager 2 - Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus

Komeettaluotaimet


- CONTOUR-luotaimen tavoite oli tutkia kolme komeettaa, mutta se tuhoutui kantoraketin räjähdettyä.
- Deep Impact - Nasan luotain, joka sisälsi ohjuksen, joka törmäsi onnistuneesti komeettaan.
- Giotto - ESAn Halleyn komeettaa tutkinut luotain
- ICE - (ent. nimi ISEE-3) tutki Halleyn komeettaa sekä komeetta Giacobini-Zinneria.
- Rosetta - ESAn komeettaluotain (2004), kohde 67P/Churyumov-Gerasimenko
- Sakigake - Japanin Halleyn komeetta
- Stardust - NASAn luotain, joka kerää "tähtipölyä"
- Suisei - Halleyn komeetta Luokka:Avaruusluotaimet

Sensori

:Sensori uudelleenohjaa tälle sivulle, katso Censori. Anturi (aistin, sensori) on tekninen laite tai biologinen elin, joka mittaa tai aistii fyysisiä suureita tai kemiallisia yhdisteitä. Anturi myös välittää mittauksen tiedon eteenpäin. Sanaa anturi ei tavallisesti käytetä suomen kielessä biologisesta aistimesta puhuttaessa. Anturi-sana lienee johdettu sanasta antura.

Keinotekoiset anturit

Useimmat anturit ovat sähköisiä tai elektronisia, mutta myös muun tyyppisiä antureita on olemassa. Anturi on muunttimen eräs sovellus. Anturit ilmaisevat mitattavan suureen suoraan (esimerkiksi elohopealämpömittari) tai se voidaan liittää jonkinlaiseen näyttölaitteeseen (esimerkiksi epäsuorasti A/D -muuntimen kautta tietokoneeseen) mittaustuloksen saamiseksi ihmisen ymmärtämään muotoon. Antureita käytetään paljon automaatiossa, esimerkiksi robotiikassa. Tyypillisiä antureita:
- paineanturi - esim. pietsokideanturi
- lämpötila-anturi - esim. NTC-vastus
- paikka-anturi - esim. optinen pulssianturi
- nopeus-anturi - esim. takometri
- kiihtyvyysanturi - esim. pietsokideanturi
- voima-anturi - esim. venymäliuska-anturi

Katso myös


- Anturitekniikka luokka:mittalaitteet ja:センサ

Avaruusalus

Avaruusalus voi olla:
- Maan kiertoradalla oleva miehittämätön avaruusalus eli satelliitti joita nimettiin avaruusajan alussa tekokuuksi.
- Miehittämätön avaruusluotain, joka poistuu Maan kiertoradalta esim. lentääkseen jonkin toisen planeetan luo tai planeetan ohi.
- Miehistönkuljetusalus, esim. Sojuz-kapseli tai avaruussukkula. Osaa näistä voi pitää laukaisuvälineinä, jolloin miehitetyn kapselin lisäksi järjestelmään lasketaan kuuluvaksi myös kantoraketti. Avaruussukkula on tällainen, mutta sitä voidaan myös kutsua avaruuslentokoneeksi (aerospaceplane).
- Avaruusasema, jollaisia ovat Skylab, Saljut, Mir ja ISS.
- Edellisen huoltoalus. (Miehittämätön esim. Progress)
- Edelliset avaruuteen vievä kantoraketti lasketaan usein laukaisuvälineeksi, mutta rakettien ylimmät osat lentävät avaruuteen asti ja säilyvät siellä pitkäänkin ainakin avaruusromun muodossa. 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa kantorakettien ylimmät vaiheet olivat osa avaruusalusta, esim. Explorer-1. Avaruuspukua on välillä kutsuttu miniatyrisoiduksi avaruusalukseksi, joka kuvaa sen tarkoitusta pitää siihen pukeutuja toimintakykyisenä, kun hän kulkee avaruuden tyhjiössä. Näihin EVA-toimintoihin on liittynyt myös NASAn nk. avaruusmopo, joka on astronautin pieni liikehtimis"alus". Avaruusalus on yksi keskeisimpiä elementtejä science fictionissa. Useat romaanit ja novellit on rakennettu erilaisten avaruusalusten suunnitelmien pohjalle. Avaruusalusten erikoisluokka ovat laskeutumisalukset. Niiden ajoneuvoja ei ole nimitetty avaruusaluksiksi, vaikka ne ovatkin olleet hyvin autonomisia ajoneuvoja.

Oikeita avaruusaluksia, satelliitteja, raketteja, sukkuloita ja avaruusasemia

Luotaimia ja satellitteja (mm.)


- ADM-Aeolus - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- Aqua - kaukokartoitussatelliitti (NASA)
- Alphabus - tietoliikennesatelliitti (ESA/CNES)
- Artemis-tietoliikennesatellitti (ESA)
- BepiColombo - Merkurius-luotain (ESA)
- Cassini - Saturnus-luotain (NASA)
- Cassini-Huygens - luotain (NASA, ESA)
- Cluster - satelliittiparvi (ESA)
- Cryosat - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- Deep Impact - luotain (NASA)
- Double Star - satelliitit (kiinalainen, ESAn tiedelaitteita; 2 kpl)
- ECS-tietoliikennesatelliitit (4 kpl) 1983-1988 (ESA)
- Eddington - ESAn avaruusteleskooppi (peruutettu)
- ENVISAT-1 - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- EOS-Aura - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- ERS - kaukokartoitussatelliitti (2 kpl, ESA)
- GAIA - satelliitti (ESA, 2012)
- Galileo - luotain (NASA)
- Galileo - navigaatiosatelliitti (30 kpl, 2008; ESA-EU)
- Genesis - aurinkotuulinäytekerääjä (NASA)
- Giotto - komeettaluotain (ESA)
- GMES Sentinel - 5 kaukokartoitussatelliittia
- GOCE - kaukokartoitussatelliitti
- Herschel - infrapunaobservatorio (ESA)
- Hipparcos-satelliitti (High Precission Parallax Collecting Satellite) laukaistiin 8. elokuuta 1989 Ariane-kantoraketilla ja toimi 24. kesäkuuta 1993 asti. Tämä ESAn satelliitti mittasi tähtien paikkoja. Satelliitti painoi 1140 kg ja tuotti 380 W sähkötehoa. Sen rakensi Matra-Marconi Space, joka on nykyisin osa EADS Astrium-yhtiötä.
- Hubble-avaruusteleskooppi (NASA)
- INTEGRAL - satelliitti (ESA)
- JWST - satelliitti (NASAn ja ESA)
- KH-11 - vakoilusatelliitti (USAF)
- LISA Pathfinder - satelliitti (ESA)
- Luna 1 - luotain (Neuvostoliitto)
- Magellan-luotain - luotain (NASA)
- MARECS - 2 tietoliikennesatelliittia toimi vuosina 1981-1984. (ESA)
- Mariner 10 - luotain (NASA)
- Mars Express - luotain (ESA)
- Mars Polar Lander - luotain (NASA)
- MESSENGER - luotain (NASA)
- Meteosat Second Generation - sääsatelliitti (ESA, EUMETSAT)
- Meteosat-satelliitit (5 kpl) 1977-1997 toimivat GEO-radalla kuvaten Maan sääolosuhteita. (ESA)
- METOP - sääsatelliitti (ESA)
- Near - astreoidiluotain (NASA)
- NOVA - avaruuskapseli (USA)
- Olympus-tietoliikennesatelliitti 1989-1993 (ESA)
- OST-tietoliikennesatelliitti 1978-1991 (ESA)
- Opportunity - Mars-mönkijä (NASA)
- Pegasus - kantoraketti (NASA)
- Phoenix - luotain (NASA?)
- Pioneer 6 - luotain (NASA)
- Pioneer 10 - luotain (NASA)
- Planck - satelliitti (ESA)
- PROBA - kaukokartoitus (2 kpl; ESA, Belgia)
- Rosetta - luotain (ESA)
- SMART-1 - Kuuluotain (ESA)
- SMOS - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- SOHO (Solar and Heliosperic Observatory) - Aurinkoluotain (ESA, NASA)
- SOLO (Solar Orbiter) - Aurinkoluotain (ESA, 2015)
- Spirit - Mars-kulkija (NASA)
- Spitzer - avaruusteleskooppi (NASA)
- SPOT - kaukokartoitussatelliitti (CNES)
- Sputnik 1 (Neuvostoliitto)
- Sputnik 2 (Neuvostoliitto) Miehitettyjen lentojen koealus, joka kuljetti onnistuneesti Laika-koiran avaruuteen ilman paluun mahdollisuutta.
- Stardust - luotain (NASA)
- Surveyor 3 - luotain (NASA)
- SWARM - satelliittiparvi (ESA)
- Terra - kaukokartoitussatelliitti (NASA)
- Ulysses - aurinkoluotain (ESA, NASA)
- Vega 1 - luotain
- Vega 2 - luotain
- Venera 9 - luotain (Neuvostoliitto)
- Venera 11 - luotain (Neuvostoliitto)
- Venus Express - planeettaluotain (ESA)
- Viking 1 - luotain (NASA)
- Viking 2 - luotain (NASA)
- Voyager 1 - luotain (NASA)
- Voyager 2 - luotain (NASA)
- WildFire (NASA)
- WMAP - Wilkinson-mikroaaltoluotain (NASA)
- XMM-Newton - röntgenteleskooppi (ESA)

Miehitetyt alukset ja asemat ja niiden huoltoalukset

Avaruusasemat


- Almaz - sotilaallinen avaruusasema (Neuvostoliitto, Saljut-asemat 2,3 ja 5)
- Saljut - (Neuvostoliitto, asemista kolme oli todellisuudessa sotilaallisia Almaz-asemia.)
- Mir - Neuvostoliitto, Venäjä
  - Spektr - Mirin moduuli (Neuvostoliitto/Venäjä)
- ISS - (mm. Yhdysvallat (NASA), Venäjä, ESA, Kanada, Japani...)
  - Columbus - ISS-avaruusasemamoduli (ESA)
  - Cupola - ISS-avaruusasemamoduli (Italia)

Miehitettyjä avaruuskapseleita


- Apollo (avaruusohjelma) - NASA
  - Apollo 1 - Laukaisuharjoituksen aikana 1967 palanut Apollo-aluksen komentomoduli
  - Apollo 7, 8, 9 ja 10 Miehitettyjä testilentoja ennen kuuhun laskeutumista.
- Apollo 11 - Ensimmäinen Kuuhun laskeutuminen (NASA)
- Apollo 13 - Epäonnistunut kuulento, miehistö selviytyi (NASA)
- Apollo 12 14, 15, 16 ja 17 - Kuulentoja (NASA)
- Gemini (avaruusohjelma) (NASA)
- Gemini 3 - 23. maaliskuuta 1965
- Gemini 4 - 3 - 7. kesäkuuta 1965
- Gemini 5 - 21.8. - 4.9.1965
- Gemini 6 - 15 - 16. joulukuuta 1965
- Gemini 7 - 4 - 18. joulukuuta 1965
- Gemini 8 - 16 - 17. maaliskuuta 1966
- Gemini 9 - 2 - 6. kesäkuuta 1966
- Gemini 10 - 19 - 22. heinäkuuta 1966
- Gemini 11 - 12 - 15. syyskuuta 1966
- Gemini 12 - 11 - 15. marraskuuta 1966
- Mercury (Avaruusohjelma)
- Mercury 3 - 5. toukokuuta 1961
- Mercury 4 - 21. heinäkuuta 1961
- Mercury 6 - 20. helmikuuta 1962
- Mercury 7 - 24. toukokuuta 1962
- Mercury 8 - 3. huhtikuuta 1962
- Mercury 9 - 15.-16. toukokuuta 1963
- MMU (Manned Manoeuvring Unit) (NASA) (??)
- Shenzhou (Kiina)
- Sojuz - avaruusalus (Neuvostoliitto, Venäjä)
- Sojuz 1 - 23 - 24. huhtikuuta 1967 (laskeutuminen epäonnistui, lentäjä kuoli, NL)
- Sojuz 2 - 25 - 28. lokakuuta 1968 (miehittämätön, NL)
- Sojuz 3 - 26 - 30. lokakuuta 1968 (NL)
- Sojuz 4 - 14 - 17. tammikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 5 - 15 - 18. tammikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 6 - 11 - 16. huhtikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 7 - 12 - 17. huhtikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 8 - 13 - 18. huhtikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 9 - 1 - 19. kesäkuuta 1970 (NL)
- Sojuz 10 -23 - 25. huhtikuuta 1971 (NL)
- Voshod (avaruusohjelma) NL
- Voshod 1 - avaruusalus, 12 - 13. lokakuuta 1964
- Voshod 2 - avaruusalus, 18 - 19. maaliskuuta 1965
- Vostok - avaruusalus (NL)
- Vostok 1 - avaruusalus, 12. huhtikuuta 1961
- Vostok 2 - avaruusalus, 6. elokuuta 1961
- Vostok 3A - avaruusalus, 11 - 14. elokuuta 1962
- Vostok 4P - avaruusalus, 12 - 14. elokuuta 1962
- Vostok 5 - avaruusalus, 14 - 19. kesäkuuta 1963
- Vostok 6 - avaruusalus, 16 -19. kesäkuuta 1963

Miehittämättömät avaruusasemien huoltoalukset


- ATV - ISS-avaruusaseman huoltoalus (ESA)
- Progress - Saljut, Mir ja ISS-asemien huoltoalus (Neuvostoliitto/Venäjä)

Avaruussukkulat


- Buran - avaruussukkula (Neuvostoliitto/Venäjä, ohjelma keskeytettiin 1990-luvulla)
- Hermes - avaruussukkula (ESA, ohjelma keskeytettiin 1990-luvulla)
- NASAn sukkulat:
  - Atlantis
  - Columbia
  - Challenger
  - Discovery
  - Enterprise
  - Endeavour

Kantoraketit


- Ariane 1 - (ESA)
- Ariane 2 - (ESA)
- Ariane 3 - (ESA)
- Ariane 4 - (ESA)
- Ariane 5 - (ESA)
- Atlas - (USA)
- Cyclon - (Venäjä)
- Delta - (USA)
- Dnepr (kantoraketti) (Ukraina)
- H II - (JAXA)
- NI - (JAXA)
- Pegasus - (USA)
- Saturn V - (NASA)
- Sojuz - (Neuvostoliitto/Venäjä, 2006 alkaen myös ESA)
- Starchaser 4 - raketti
- Taurus - kantoraketti (USA)
- Titan IV - kantoraketti (USA)
- Vega-kantoraketti (ESA, suunnitteilla 2005)

Muuta


- SpaceShipOne - 1. yksitysrahoitteinen avaruushypyn tehnyt avaruuslentokone (USA)

Kuvitteellisia avaruusaluksia


- C-57D (Forbidden Planet)
- Cobra MK III (Elite)
- Galasphere 347 (Space Patrol)
- Fireball XL5
- TARDIS (Doctor Who)
- Starship Enterprise (eli NCC-1701) (Star Trek)
- Millennium Falcon (Star Wars)
- Kultasydän (kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille)
- Liberator (Blake's 7)
- Nostromo (Alien)
- White Star (Babylon 5)
- Lexx - elävä avaruusalus
- Moya (Farscape) - toinen elävä avaruusalus
- Battlestar Galactica samannimisestä televisiosarjasta. Katso myös:
- avaruussukkula
- UFO Luokka:Avaruustoiminta Luokka:Avaruuslaitteet Luokka:Liikennevälineet ja:宇宙船

Pakonopeus

Pakonopeus (ve)on pienin nopeus, jolla kappale pystyy poistumaan painovoimakentästä, jos kitkaa ei ole. Maan pakonopeus on 11,2 km/s. Maan suurehko pakonopeus estää sen ilmakehää poistumasta sen pinnan lähistöltä. On helpompaa laukaista satelliitti Maata kiertämään kuin ampua luotain pois maan painovoimakentästä, sillä maalle satelliittiradalle vaadittava nopeus on vain noin 8,2 km/s.

Pakonopeuden kaava

Yksinkertaisessa kahden kappaleen tapauksessa pakonopeus voidaan laskea seuraavasti: :v_e = \sqrt jossa
- v_e on pakonopeus
- G on gravitaatiovakio
- M on sen kohteen massa, josta ollaan pakenemassa
- m on irtaantuvan kohteen massa
- r on kohteiden painopisteiden välinen etäisyys.

Kosmiset nopeudet

Pakonopeutta kutsutaan myös toiseksi kosmiseksi nopeudeksi.
- Ensimmäinen kosminen nopeus on se, jolla satelliitti (avaruusalus) pysyy Maan kiertoradalla, Maalle noin 8,2 km/s.
- Toinen kosminen nopeus on se, jolla avaruusluotain voi paeta Maan vetovoimakentästä esim. matkatakseen Kuuhun tai Marsiin. Se on noin 11,2 km/s.
- Kolmas kosminen nopeus on se, jolla avaruusluotain pakenee Aurinkokunnan vetovoimakentästä, esim. Voyager-luotain, se on 42,1 km/s.

Maan pakonopeus

Jos halutaan poistua kokonaan maasta, tarvitaan noin pakonopeus 11,2 km/s mikä on "toinen kosminen nopeus".

Muita pakonopeuksia


- Auringon pakonopeus on 617,5 km/s
- Kuun pakonopeus on 2,4 km/s
- Marsin pakonopeus on 5,0 km/s
- Jupiterin pakonopeus on 59,5 km/s
- Auringon pakonopeus Linnunradasta on 1000 km/s Luokka:Fysiikka ja:宇宙速度

Painovoima

Gravitaatiovoima on gravitaatiovuorovaikutuksen aiheuttama voima, joka vetää kaikkia kappaleita toisiaan kohti. Gravitaatio on yksi luonnon neljästä vuorovaikutusvoimasta. Se on selkeästi heikoin vuorovaikutus. Painovoima eroaa gravitaatiosta siinä, että painovoima on pyörivän massakappaleen pinnalla toimiva gravitaation ja pyörähdysliikkeen aiheuttaman vastakkaissuuntaisen keskeisvoiman yhteisvaikutus. Esimerkiksi Maan ekvaattorilla olevan kappaleen paino on hiukan pienempi kuin Pohjoisnavalla olevan kappaleen. Navoilla paino=gravitaatiovoima. Gravitaatiovoiman suuruus riippuu kappaleiden massasta ja etäisyydestä. Gravitaatio on ihmisen yleisimmin havaitsema perusvuorovaikutus ja sähkömagneettisen voiman lisäksi ainoa paljaalla silmällä havaittava. Siksi siitä käytetään myös yleisempää nimeä vetovoima.

Newtonin laki vetovoimasta

F = G \frac Gravitaation vaikutuksesta aiheutuva voima F on gravitaatiovakio G kertaa kappaleiden massojen tulo m1·m2 jaettuna kappaleiden keskipisteiden etäisyyden neliöllä r2. G on yleinen gravitaatiovakio, sen suuruus on G=(6,6742 \pm 0.0010)\cdot 10^ \frac. Vakion G määrittäminen ei ole aivan yksinkertaista, koska kappaleet, joista lähtee merkittävää painovoimaa, ovat tavallisesti planeetan kokoisia ja niiden kokonaismassat eivät ole tarkasti tiedossa. Lordi Henry Cavendish onnistui ensimmäisenä, erittäin herkän torsiovaa'an avulla, mittaamaan tämä vakion.

Painovoima taivaankappaleen pinnalla

Maa vetää meitä puoleensa suunnilleen voimalla 9,80665 m/s². Tätä lukua kutsutaan nimellä g. Eri taivaankappaleille on erilaisia g:n arvoja, koska kappaleiden massat ja säteet poikkeavat suuresti toisistaan. Painovoima jonkin planeettamaisen kappaleen pinnalla on: :g=\frac
- G = gravitaatiovakio
- M = keskuskappaleen, esim. Maan massa
- R = planeetan säde Painovoima ilmoittaa kappaleeseen putoavan kappaleen kiihtyvyyden. Puhutaankin "painovoiman kiihtyvyydestä g". Painovoimaan jossain paikassa vaikuttavat maan muodon ja tiheyden epäsäännölliset vaihtelut ja Maan litistyneisyys. Navoilla g on 9,789 m/s² ja päiväntasaajalla 9,823. :g_=9,780 318 \left( 1+0,0053024 ^2 \phi-0,0000058 ^2 2\phi \right) - 3,086 \times 10^h
- Jossa :h = korkeus merenpinnasta :φ (fii) leveysaste Meren pinna yllä lisätään joskus vaakasuorassa suunnassa maasta tuleva painovoima "Bouguerin korrektio". Ihminen kestää tyypillisesti ilman erikoisvarusteita 5 g:n voimia, mutta jo 2 - 3 g on hyvin epämukava. 10 g:n kestää lentäjä gee-puvuissa. 100 g tappaa varmasti.
- Kuun pinnalla vallitsee painovoima, joka on noin kuudesosa maan vastaavasta: 1,622 m/s2, (0,1654 g)
- Marsin pinnalla vallitsee painovoima 3,69 m/s2 (eli 0,376g)
- Jupiterin pinnalla vallitsee 23,12 m/s2 (eli 2,358 g:n painovoima)
- Auringon pinnalla on 273,95 m s-2 (27,9 g) Tähtien pinnalla vallitsee valtavia painovoimia, joita on mitattu spektroskoopilla spektriviivojen levenemisestä.

Yleinen suhteellisuusteoria

Albert Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria selittää painovoiman aika-avaruuden kaareutumisella massiivisten kappaleiden lähellä: kentän potentiaalia kuvaa teorian mukaan aika-avaruuden metrinen tensori (kun sähkömagnetismilla on vektoripotentiaali). Einsteinin teoriassa metrisen tensorin toisten paikkaderivaattojen yhdistelmä, ns. Ricci:n kaarevuustensori, on yksinkertaisessa yhteydessä aineen energia-impulssitensorin kanssa. Gravitaatiota ei ole kyetty selvittämään kvanteilla, eikä se kuulu standardimalliin, mutta sen välittäjähiukkaselle on annettu nimi gravitoni, ns. tensorihiukkanen. Gravitoneja ei toistaiseksi ole havaittu.

Ekvivalenssiperiaate

Yllä oleva Newtonin lain kaava yhdessä mekaniikan peruskaavan F=ma kanssa voidaan helposti todistaa, että kappaleen liike gravitaatiokentässä ei riipu kappaleen massasta. Tämä ns. ekvivalenssiperiaaate formuloi ja todisti ensimmäisenä Galileo Galilei. Se sopii loogisesti yhteen yleisen suhteellisuusteorian kanssa, --- tai itse asiassa jokaisen "geometrisluonteisen" painovoimateorian, kuten myös suomalaisen [http://www.helsinki.fi/~eisaksso/nordstrom/gunnar.html Gunnar Nordströmin], kanssa. Myöhemmin unkarilainen paroni Roland Eötvös ja amerikkalainen Robert H. Dicke todistivat ekvivalenssiperiaatteen paikansapitävyyttä erittäin suurella tarkkuudella.

Katso myös


- Antigravitaatio
- Aristoteleen painovoimateoria Luokka:Fysiikka

Planeetta

Planeetta on painovoiman koossapitämä kappale, jonka painovoima on riittävä pakottamaan sen melko lähelle pallon muotoa. Lämpötila planeetan keskustassa ei kuitenkaan ole riittävä käynnistämään ydinfuusiota. Aurinkoa kiertävät planeetat sekä muut kappaleet muodostavat Aurinkokunnan.

Planeettojen luokittelu

Kaasuplaneetat (esim. Jupiter), esim. koostuvat pääsääntöisesti kaasuista. Kaasukehän suunnaton paine aiheuttaa kaasujen muuttumisen nesteeksi syvemmällä ilmakehässä, ja paksun nestekerroksen alla on pieni kiinteä ydin. Yleensä kaasuplaneetat ovat hyvin massiivisia. Kiviplaneetat (esim. Maa) koostuvat lähinnä piioksidin ja metallien muodostamista yhdisteistä. Ne ovat yleensä melko pienimassaisia kaasuplaneettoihin verrattuna. Kiviplaneetalla voi olla sula ydin. Lisäksi välillä omaksi luokakseen lasketaan jääplaneetat, esim. Pluto — samaan kategoriaan tosin kuuluu myös joitain kuita, kuten Titan.

Aurinkokunnan planeetat

right # Merkurius # Venus # Maa # Mars # Jupiter # Saturnus # Uranus # Neptunus # Pluto Lisäksi on vuoden 2003 marraskuussa löydetty Sedna, joka kiertää aurinkoa 2 miljardia kilometriä Pluton rataa kauempana. NASA on kutsunut Sednaa planeetaksi, mutta jää nähtäväksi hyväksytäänkö tämä määritelmä yleisesti, sillä myöskään Pluton asema planeettana ei olisi niin varma ellei sitä olisi löydetty jo vuonna 1930. Sedna on jonkin verran Plutoa isompi planeetta/asteroidi.

Aurinkokunnan ulkopuoliset planeetat

Auringon lisäksi monilla muillakin tähdillä on ilmeisesti planeettoja. Muilta tähdiltä löydettyjä planeettoja kutsutaan eksoplaneetoiksi. Tällä hetkellä tunnetaan yli sata eksoplaneettaa, ja niitä löytyy kymmeniä lisää vuosittain. Luokka:Planeetat Luokka:Tähtitiede als:Planet ms:Planet zh-min-nan:He̍k-chheⁿ ko:행성 ja:惑星 simple:Planet th:ดาวเคราะห์

Saturnus

Saturnus on kuudes planeetta Auringosta ulospäin laskettuna. Se on kaasujättiläinen ja Aurinkokuntamme toiseksi suurin planeetta. Se on nimetty roomalaisen Saturnus-jumalan mukaan. Saturnus on selvästi navoiltaan litistynyt, sen halkaisija päiväntasaajalta mitattuna on lähes 10 % suurempi kuin navalta mitattuna (120 536 km ja 108 728 km). Tämä johtuu planeetan nopeasta pyörimisestä sekä sen sisäisestä rakenteesta. Saturnus on lisäksi tiheydeltään pienin Aurinkokuntamme planeetoista: sen keskitiheys on vain 0,69 g/cm3, eli pienempi kuin vedelllä. Saturnuksen sisus on Jupiterin kaltainen: keskellä on silikaattiydin, jota ympäröi metallisen nestemäisen vedyn muodostama kerros. Lisäksi sisustassa on merkkejä erilaisista jääkiteistä. Saturnuksen ydin on erittäin kuuma, 12000 K, ja se säteilee avaruuteen enemmän lämpöä kuin mitä se saa Auringosta. Saturnuksen päivän pituus on 10 tuntia, sen vuosi on 29,5 Maan vuotta. Saturnuksen ilmakehä koostuu vedystä, heliumista ja metaanista.

Saturnuksen renkaat

Saturnuksen valtavat renkaat ovat sen kuuluisin piirre. Galileo Galilei havaitsi ne ensimmäisenä teleskoopillaan vuonna 1610, mutta hän ei ilmeisesti osannut sanoa mitä havainnosta olisi pitänyt ajatella. Hän kirjoitti "Saturnus ei ole yksin, vaan se muodostuu kolmesta kappaleesta, jotka melkein koskettavat toisiaan eivätkä koskaan liiku tai muutu toisiinsa nähden. Ne ovat suorassa linjassa toisiinsa nähden, ja keskimmäinen Saturnus on noin kolme kertaa suurempi kuin laidoilla olevat renkaiden reunat." Hänen mukaansa Saturnuksella oli myös "korvat". 1612 renkaat olivat vaakatasossa Maahan nähden, jolloin ne näyttivät katoavan. Seuraavana vuonna ne ilmestyivät jälleen, mikä hämmensi Galileoa entisestään. 1610 Vasta 1655 Christiaan Huygens ratkaisi renkaiden arvoituksen käyttämällä paljon Galileon kaukoputkea voimakkaampaa teleskooppia. Giovanni Domenico Cassini päätteli 1675 että Saturnuksen rengas muodostuu useista pienemmistä renkaista, joiden välissä on aukkoja. Suurin näistä aukoista nimettiin Cassinin jaoksi. Saturnuksen renkaiden synty on yhä arvoitus. Niiden uskotaan syntyneen suurehkojen kuiden, pyrstötähtien ja meteoriittien törmäyksissä muodostuneista kappaleista, jotka ovat painovoiman vaikutuksesta jääneet kiertämään planeettaa. Renkaat erottuvat varsin vaatimattomalla nykyaikaisella teleskoopilla tai jopa laadukkailla kiikareilla. Ne kiertävät Saturnuksen päiväntasaajaa 6 630 - 120 700 km:n etäisyydellä, ja muodostuvat pii- ja rautaoksidista sekä jääkappaleista. Kappaleiden koko vaihtelee pölyhiukkasista pieneen henkilöautoon saakka.

Saturnuksen tutkiminen

Pioneer 11 oli ensimmäinen avaruusluotain, joka lensi Saturnuksen ohi vuonna 1979. Seuraavan kahden vuoden kuluessa planeetan ovat ohittanet Voyager 1 ja Voyager 2. Cassini-Huygens saapui tutkimaan Saturnusta ja sen kuuta Titania vuonna 2004.

Saturnuksen kuut

Saturnuksen kuita löydetään jatkuvasti lisää, tällä hetkellä vahvistettuja on 48. Kuiden kokonaismäärä ei tule koskaan selviämään varmuudella koska renkaiden jääkappaleet ovat kaikki teknisesti kuita ja on vaikea määritellä rajaa pikkukuun ja suuren renkaiden kappaleen välille.
- Kuun olemassaoloa ei ole vielä varmistettu eikä sille ole annettu nimeä.

  - Kuu kiertää planeetan pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Luokka:Planeetat zh-min-nan:Thó·-chheⁿ ko:토성 ms:Zuhal ja:土星 simple:Saturn (planet) th:ดาวเสาร์

Cassini-Huygens

Cassini-Huygens on NASAn ja ESAn yhteinen miehittämätön avaruuslento, jonka tarkoituksena on tutkia Saturnusta ja sen kuita. Projekti koostuu Cassini-avaruusluotaimesta, joka tekee mittauksia Saturnuksen kiertoradalta neljän (Maan) vuoden ajan, ja sen kuljettamasta Huygens-laskeutujasta, joka teki mittauksia laskeutuessaan Titan-kuun kaasukehään ja pinnalle 14. tammikuuta 2005. Cassini-Huygens laukaistiin matkaan 15. lokakuuta 1997 Kennedyn avaruuskeskuksesta Titan IVB/Centaur-kantoraketilla. Kantorakettina oli kaksivaiheinen Yhdysvaltain ilmavoimien Titan IV -kantoraketti, jossa oli lisäksi kaksi kiinteän polttoaineen apurakettia ja Centaur-rakettimoottori ylimpänä rakettivaiheena. Cassini on ensimmäinen Saturnusta kiertävä luotain ja vasta neljäs Saturnusta tutkinut luotain. Se saapui Saturnuksen kiertoradalle 1. heinäkuuta 2004. Ohjelman virallinen päättymishetki on 1. heinäkuuta 2008. 2004

Yleiskatsaus

Projekti sai nimensä ranskalais-italialaisen Jean-Dominique Cassinin (1625-1712) ja hollantilaisen Christiaan Huygensin (1629-1695) mukaan. Molemmat tähtitieteilijät tutkivat aikanaan mm. Saturnusta ja sen kuita. Huygens löysi Saturnuksen renkaat ja suurimman Titan-kuun. Cassinin tärkeimmät tavoitteet ovat: # Selvittää Saturnuksen renkaiden kolmiulotteinen rakenne ja liike. # Selvittää Saturnuksen kiertolaisten pinnan rakenne ja geologinen historia. # Selvittää Saturnuksen Iapetus-kuun tumman materiaalin luonne ja alkuperä. # Kartoittaa magnetosfäärin rakenne ja siinä tapahtuvat muutokset. # Tutkia Saturnuksen kaasukehän pilvikerrosten muutoksia. # Tutkia Titan-kuun pilvien ja usvan ajallisia muutoksia. # Määritellä Titanin pinnan alueelliset ominaisuudet. Cassini-Huygens on kolmen avaruusjärjestön kansainvälinen yhteistyöhanke. Cassinin rakensi ja siitä vastaa NASAn Jet Propulsion Laboratory-keskus. Huygens-luotaimen rakensi ESA. Italian avaruusjärjestö ASI valmisti Cassinin tietoliikenteen suurtehoantennin. 17 valtiota osallistui avaruusluotaimen ja sen tieteellisten laitteiden rakentamiseen. Cassinissa on 12 tieteellistä mittalaitetta, Huygensissa kuusi. Suomi osallistui Cassinin CAPS-plasmaspektrometriin kuuluvan IBS-ionisuihkuspektrometrin ja CAPSin pyörityskoneiston, MIMI/LEMMS-laitteen pyörityskoneiston ja Huygensin HASI-kaasukehäinstrumentin ja radiokorkeusmittarin toteutukseen. Cassini-Huygens-avaruusohjelman kokonaiskustannus on noin 3,26 miljardia dollaria, josta NASAn osuus on 2,6 miljardia, ESAn 0,5 miljardia ja Italian 0,16 miljardia dollaria. Vuonna 1993 Yhdysvaltain kongressi eväsi Cassinin sisaraluksen CRAF-komeettaluotaimen rahoituksen. Cassinia on kutsuttu jopa dinosaurukseksi, koska se on suuri, kallis ja monimutkainen avaruuslento, jollaisia NASA toteutti 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin.

Avaruusaluksen rakenne

ESA Cassini-Huygens luotain on yksi suurimmista, painavimmista ja monimutkaisimmista planeettojen välisistä avaruusluotaimista. Cassini painaa 2 150 kg ja Huygens 350 kg. Cassini kuljettaa 3 123 kg ajoainetta, joten kokonaislähtöpaino on noin 5 600 kg. Cassini on 6,8 metriä korkea ja 4 metriä leveä. Siinä on yli 14 km kaapelia ja 18 (12+6) mittalaitetta.

Voimanlähde ja protestit

Saturnuksen etäisyydellä auringonvalo on niin heikko, etteivät aurinkokennot riitä Cassinin tarvisemaan sähköntuotantoon. Niinpä Cassinin voimanlähteenä toimii kolme generaattoria, jotka käyttävät plutoniumin radioaktiivisesta hajoamisesta syntyvää lämpösäteilyä virran tuottamiseen. Nämä RTG-generaattorit ovat NASAn Galileo- ja ESAn Ulysses-luotaimissa käytettyä mallia, ja niillä on erittäin pitkä käyttöikä. Kun Cassini-lento päättyy 11 vuotta lähtönsä jälkeen (v. 2008), ne pystyvät yhä tuottamaan vähintään 628 wattia virtaa. Eräät kansalaisjärjestöt ja yksityiset ihmiset vastustivat hanketta käytetyn RTG-generaattorin takia. NASA arvioi lennon radiologiset riskit hyvin pieniksi. Vakavin uskottava onnettomuus, mitä RTG-generaattorille voisi sattua, on pirstoutuminen aerosoleiksi siinä tapauksessa, että jokin onnettomuus syöksisi luotaimen ilmakehään jossa se palaisi. Tällaisessa tapauksessa RTG:stä peräisin olevat hiukkaset voisivat aiheuttaa pienen lisäyksen altistuvien ihmisten säteilyannokseen. Johtuen aineiden hyvin pienistä määristä aiheutuva lisäys säteilyannoksessa olisi 50 vuoden aikana alle 0,01 millisievertiä, joka ei erotu yli 15 000 kertaa suuremmasta luonnollisesta säteilyaltistuksesta samana aikana.

Huygens-laskeutumisalus

millisievertiä Huygens on laskeutumisalus, jonka nopeutta hidastaa sen ballistinen hidastuminen Titanin kaasukehässä sekä lämpökilven pudotuksen jälkeen kolme laskuvarjoa. Sen kuusi tiedeinstrumenttia ovat:
- HASI-ilmakehäinstrumentti, jonka painemittausjärjestelmä on suomalainen. Sen paineanturi on Vaisalan anturi. Painemittausjärjestelmän suunnitteli Ilmatieteen laitos TKK:n aerodynamiikan laboratorion analyysien ja testien perusteella.
- GCMS kaasukromatografi ja massaspektrometri analysoi kaasun koostumuksen
- ACP on aerosolien keräin ja pyrolyysilaite, joka tutkii kaasukehää
- DISR on kuvaava laite ja radiometri
- DWE mittaa radiosignaalin doppler-analyysin avulla tuulia
- SSP on pinnalla tehtävän tutkimuksen mittauslaitepaketti

Tehtävän tärkeimmät löydöt ja tapahtumat

Ilmatieteen laitos Cassini teki neljä sen nopeutta lisäävää planeetan ohilentoa. Se kiersi Venuksen huhtikuussa 1998 ja kesäkuussa 1999, Maan elokuussa 1999 ja Jupiterin joulukuussa 2000.

Jupiterin ohilento

Cassini kävi lähimpänä Jupiteria 30. joulukuuta 2000 ja suoritti lukuisia tieteellisiä mittauksia. Kuukausia kestäneen ohilennon aikana luotain otti noin 26 000 valokuvaa, joiden joukossa oli tähän saakka yksityiskohtaisin koskaan Jupiterista otettu värivalokuva. Kuvan pienimmät yksityiskohdat ovat noin 60 km:n kokoisia.

Phoeben ohilento

Heinäkuun 11. päivänä vuonna 2004 Cassini ohitti Phoebe-kuun. Tämä oli ensimmäinen tilaisuus Voyager 2:n ohilennon jälkeen. Tämä oli lisäksi Cassinin ainoa mahdollisuus suorittaa ohilento. Ensimmäiset lähikuvat saatiin seuraavana päivänä, ja tutkijat totesivat kuun pinnan näyttävän erilaiselta muihin asteroideihin verrattuna. Kuvissa osa pinnasta näyttää erittäin kirkkaalta, mikä tämänhetkisten arvioiden mukaan johtuu pinnan alla olevasta jäätyneestä vedestä.

Huygensin laskeutuminen Titan-kuuhun

ESA:n Huygens-luotain irrotettiin Cassinista 25. joulukuuta 2004. Se laskeutui Saturnuksen Titan-kuun pinnalle 14. tammikuuta 2005. Huygens lähetti dataa kohti Cassinin pääantennia 2-3 tuntia Titanin kaasukehässä kestäneen lennon ajan. Laskeutujan nopeus sen kohdatessa Titanin kaasukehän rajan oli noin 6 km/s. Tästä nopeudesta laskeutuja hidastui ensin lämpökilven vastuksen ansiosta. Nopeutta pienennettiin tämän jälkeen laskuvarjoilla. Luotain putosi Titanin kaasukehässä noin 2 tuntia ja 15 minuuttia ja osui Titanin pintaan noin 20 km/h nopeudella. Luotain säilyi toimintakykyisenä Titanin pinnalla useita tunteja, paljon odotettua kauemmin. Cassini-luotain lähetti Huygensin datan maa-asemille.

Mahdollisen järven löytäminen Titanista

NASA ilmoitti 28. kesäkuuta 2005, että Cassini-luotaimen Titanista ottamassa kuvassa näkyy epämääräinen tumma alue, joka saattaisi olla järvi. Veden sijasta järvessä olisi luultavasti nestemäistä metaania. Alue saattaa kuitenkin olla myös laaja alankoalue tai kuivunut järvi.

Linkkejä (englanniksi)


- [http://saturn.jpl.nasa.gov/ Cassini Mission Homepage] (Jet Propulsion Laboratory)
- [http://ciclops.lpl.arizona.edu/ Cassini Imaging Homepage]
- [http://nssdc.gsfc.nasa.gov/planetary/cassini.html Cassini information] (National Space Science Data Center) (NSSDC).
- [http://sci.esa.int/home/huygens/index.cfm ESA Huygens Homepage] Titania tutkivasta luotaimesta]
- [http://www.spacedaily.com/news/cassini-01a.html Cassini's Tour de Saturn part A], [http://www.spacedaily.com/news/cassini-01b.html B], [http://www.spacedaily.com/news/cassini-01c.html C], [http://www.spacedaily.com/news/cassini-01d1.html D], [http://www.spacedaily.com/news/cassini-01e.html E], [http://www.spacedaily.com/news/cassini-01f1.html F] - descriptions of the 4-year tour of Saturn by Bruce Moomaw
- [http://www.spaceflightnow.com/cassini/ SpaceflightNow news coverage of the mission]
- [http://baltimorechronicle.com/cassini_probe_2.html Countdown to Cancel the Cassini Space Probe] by the Baltimore Peace Network in 1997 due to concerns over the use of plutonium Luokka:Avaruusluotaimet Luokka:Miehittämättömät avaruuslennot ko:카시니-호이겐스 호 ja:カッシーニ th:ยานแคสซีนี

Mars

:Tämä artikkeli käsittelee planeettaa. Mars on myös yksi muinaisten roomalaisten jumalista. Mars, (kreik. Ares) on Maan naapuriplaneetta. Se on Aurinkokunnan neljäs planeetta Auringosta lukien. Punertavan Marsin läpimitta on noin puolet Maan läpimitasta. Mars muistuttaa Maan aavikoita ja Kuuta. Mars on elinkelvoton, vaikka siellä on vettä höyrynä ja jäänä sekä ja hyvin ohut kaasukehä josta suurin osa on hiilidioksidia, loput typpeä. Kaasukehän ohuus johtuu Marsin pienestä painovoimasta. Mars on lisäksi niin kylmä, että sen kaasukehän hiilidioksidi tiivistyy siellä aika-ajoin napalakkeihin. Marsissa ei tiedetä olevan elämää, bakteereita siellä saattaa ehkä olla. Muinoin Marsin tulivuorisen kaasusta on syntynyt Marsiin tiheä kaasukehä, ja silloin Marsissa oli laajoja meriä. Marsissa on kraatereita, syviä laaksoja, kuivuneita joenuomia ja hiekkadyynejä, pilviä ja napalakkeja.

Kuut

Marsilla on kaksi kuuta, Phobos ja Deimos. Molemmat ovat Maan kuuhun ja emoplaneettaansa verrattuna erittäin pieniä: Phobos halkaisijaltaan 22,2 kilometriä, Deimos 12,6 kilometriä. Arvellaan että Mars olisi kaapannut kuut läheisestä asteroidivyöhykkeestä, sillä ne ovat asteroidien näköisiä, kokoisia ja niiden koostumuskin on miltei sama kuin kiviasteroideilla. Asaph Hall löysi molemmat kiertolaiset vuonna 1877. Ne on nimetty kreikkalaisen mytologian Ares-jumalan poikien mukaan.

Marsin havaitseminen

Mars näkyy parhaiten kun se on lähimpänä Maata eli oppositiossa. Oppositiossa Marsia kannattaa havaita. Koska Marsin rata on hyvin soikea. Oppositioetäisyydet vaihtelevat. Kun Mars on lähellä Aurinkoa, oppositiota sanotaan perihelioppositioksi. Tämä on harvinaista. Läheiset Marsin oppositiot toistuvat kerran 15 - 17 vuodessa usein heinä-syyskuussa. Lähioppositoissa näkyy Marsin piirteitä pienilläkin kaukoputkilla. 27. elokuuta 2003, kello 9:51:13 UTC, Mars oli 60 000 vuoteen lähimpänä: 55 758 006 km:n (noin 0,37271 AU:n) päässä Maasta. Joskus Venus on peittänyt kaukana Auringon toisella puolela olevan Marsin.

Marsin kaasukehä ja ilmasto sekä vesi

Ensimmäiset havainnot Marsin kaasukehästä tehtiin jo vuonna 1783 William Herschelin toimesta, kun hän päätteli näkemiensä muutosten Marsin pinnalla johtuvan kaasujen ja pilvien liikkeistä.

Kaasukehän koostumus

Marsin kaasukehä on hyvin ohut ja koostuu lähinnä hiilidioksidista (95 %) ja vähistä määristä typpeä (3 %), argonia (1,6 %), happea 0,13% ja vettä 0,03%. Ilmakehässä on jälkiä myös metaanista (10 -- 11 ppm) ja otsonista.

Ilmanpaine

Kaasukehän paine on vain 7,5 millibaaria, kun se Maassa on keskimäärin 1013 millibaaria. Tällöin Marsin kaasukehän paina on 0,75% maan vastaavasta. Ilmanpaine vaihtelee välillä 1 -- 9 mbar. Vikingin ja Pathfinderin laskeutumispaikoilla paine vaihteli niin että talvella oli korkeapaine 9 -- 10 mbar, kesällä matalapaine 7 mbar.

Lämpötila

Marsissa on yleensä kylmää, keskimäärin -55° C, päiväntasaajan yöllä on -90° C ja päivällä joskus jopa +25° C. Napaseudun kylmin yö on -133°. Viking 1:n ja Pathfinderin laskeutumuspaikalla lämpötila vaihteli melko säännöllisesti välillä -90° C -- -25 °C. Tuulen nopeus on monesti jopa 150 km/h.

Pilvet

Marsin sää on kokonaisuutena ennustettavampaa kuin Maan sää. Marsin ilmakehässä on vesihöyryä vain 1/1000 Maan vastaavasta. Marsissa havaitaan vesijäästä muodostuneita pilviä muistuttavat cirrusta. Niitä on monesti korkeiden tulivuorten ympärillä ja muutenkin eniten ekvaattorialueilla. Pilvet ovat 15 -- 25 km korkeudessa ja liikkuvat esim nopeudella 6,7 m/s. Marsissa on matalapaineita alemmassa ilmakehässä lähellä napalakkia. Aina kesäisin esiintyvän vesijääpilvistä koostuvan hurrikaanin läpimitat on 1000 km ja silmän läpimitta 300 km. Hurrikaani on pohjoisen napalakin lähistöillä, missä on kesäisin myös muita hurrikaaneja. Marsissa on usein pienempiä tornadoa hieman muistuttavia pölypyörteitä. Ne jättävät jälkensä kiemurtelevia tummia vanoja. Pölymyrskyt nostavat pölyä jopa 50 km:n korkeuteen. Joskus pölymyrsky leviää koko planeetan laajuiseksi peittäen kaikki planeetan piirteet tulivuoria lukuunottamatta.

Napalakit

Navoilla on vesijään ja hiilidioksidijään muodostamat, jopa 8 metrin paksuiset napalakit, jotka muistuttavat vähän Maan jäätiköitä. Kylminä talvikuukausina 25% kaasukehästä tiivistyy napalakkiin, joko pohjoiseen tai eteläiseen vuorollaan. Suurin osa Marsin vedestä lienee ikiroutana maaperän pintakerroksessa. Marsissa tiivistyy hiilidioksidi ajoittain kuuraksi. Enimmäkseen vesijäästä koostuvat, mutta hiilidioksidijään peittämät napalakit ovat spiraalimaisia muodoiltaan, ja monesta kerrostumasta koostuvia. Kerrostumissa vaihtelevat tumman pölyn kerrostumat ja vaaleammat. Ainakin pohjoisesta napalakista osa on vesijäätä. Spiraalimainen muoto on tuulten synnyttämä. Monissa napalakkien ulkopuolisissa kraatereissa havaitaan varjopaikoissa hiilidioksidijäätä.

Jääkaudet, lämpökaudet

Marsin tulivuorten purkausten vapauttamien kaasujen arvellaan lämmittävän ilmakehää muutaman kymmenen miljoonan vuoden välein. Marsissa on joskus sen akselikallistuman ym. muutoksista johtuvia jääkausia, jolloin napalakit ulottuvat ehkä 30 leveysasteelle asti.

Marsin pinnanmuotoja

Pinnan muodoista ja piirteistä

Kaukoputkella katsoen Marsissa näkyy tummempia ja vaaleampia alueita (mantereet ja meret, mare) sekä napalakit, joiden koko vaihtelee vuodenajan mukaan huomattavasti. Tunnetuin Maasta näkyvä pinnanmuoto on tumma Syrtis Major, joka lienee tulivuoren sinkoamaa tummaa ainesta. Mars muistuttaa pinnanmuodoiltaan osaksi Kuuta, osaksi Maata. Pohjoisella pallonpuoliskolla on enimmäkseen vaaleita entisiä merenpohjia. Suurta osaa Marsin eteläisestä pallonpuoliskosta peittävät kraaterit, mutta muitakin pinnanmuotoja on. Monet Marsin pinnanmuodot viittaavat siihen, että pinta ei ole monin paikoin paljonkaan uusiutunut planeetan syntymän jälkeen. Aikoinaan luultiin että Marsin pinta olisi tasainen, mutta luotainten mukaan pinnan korkeusvaihtelu on 31 km. Jos otetaan huomioon planeettojen säteet, Mars on 3 kertaa "karkeampi" kuin Maa, jonka korkeusvaihtelut ovat vain noin 20 km. Marsin nollakorkeus määritellään keskimääräiseksi 6,105 mbar painepinnaksi. Painepinnan yläpuolella on 67 Marsin pinnasta, alapuolella 33%.

Marsin tulivuoret

Marsissa on muutamia valtavia ja korkeita tulivuoria, kuten kilpitulivuori Olympus Mons (Olympus-vuori), joka on 26 km korkea. Tämä tunnettiin ennen luotaimia nimellä Pix Olympica, Olympuksen lumet. Olympus Monsin halkaisija vuoren juurella on 540 km ja vuoren juurella oleva jyrkkä reunus on 6 km korkea ja jyrkähkö. Tulivuoren kraatteri koostuu kuudesta kraatterista ja on kooltaan 60 x 85 km. Kraaterin syvyys on 3 km. Kaasunpaine Olympus Monsin huipulla on vain 2% keskimääräisestä paineesta. Epäillään, että tulivuori olisi ajoittain aktiivinen , viimeksi se olisi purkautunut erään arvion mukaan 2 miljoonaa vuotta sitten. Lähistöillä samalla vulkaanisella alueella ovat muut Tharsis-harjun kolme suurta tulivuorta Arsia Mons, Pavonis Mons ja Ascraeus Mons. Tharsis-harju nousee 10 km ympäristöä korkeammaksi , 2 km keskikorkeuden yläpuolelle ja peittää 1/6 Marsin pinnasta. Alueelta lähtee laavavirtoja ja veden muokkaamia virtausmuodostelmia säteittäin.

Marsin vajoamia ja uomia

Marsissa on myös valtava vajoamalaakso, Valles Marineris jonka pituus on 4000 km ja syvyys 7 km. Uomien leveys on 180 km. Laakso on lähellä Tharsis-harjun vulkaanista aluetta. Tämän laakson seinämistä otetuista kuvista näkyy kerrostumia. Valles Marinerisin kautta on virrannut valtava määrä vettä muinaiseen mereen. Marsissa on ollut menneisyydessä jonkinlaista alkavaa kuoren liikehtimistä ja tulivuoritoimintaa. Tällöin kaasukehä oli paksumpi ja vesi saattoi virrata Marsin pinnalla. Marsissa on myös monia muita jokiuomia. Suuri törmäyskraateri on Hellas, jonka pituus on 2100 km ja syvyys 4 km. Toinen suuri muodostuma Argyre on läpimitaltaan 1800 km. Monet Marsin vesivirtojen näköiset laaksot lähtevät kaoottisilta alueilta, joiden routa näyttää sulaneen sisältä tuleen vulkaanisen lämmön takia. Marsissa on kraatereita, joita ympäröi virtauksen aiheuttamien hiekkasärkkien näköisiä pisaramaisia muodostelmia, ja jotkut kraaterit näyttävät kuin mutaan isketyiltä. Marsista on löydetty pölyn peittämiä jäätiköitä ja jäälauttoja. Pohjoisen pallonpuoliskon uskotaan olleen aikoinaan meren peitossa. Marsin merialueet eivät ole samoja kuin tumman pölyn peittämät mare-alueet.

Marsin pinta ja geologia

Pinnalta katsoen Marsin pinta on Kuun pinnan kaltainen, mutta monin paikoin näkyy hiekkadyynejä yms. jotka ovat kaasukehän ansiosta, kuussahan ei ole kaasukehää. Marsinkin pinta on basalttia. Joillain alueilla on piilasia tai andesiittia. Eräällä alueella on hematiittia, joka on rautamineraali. Götiitti on rautamineraali, joka syntyy vain veden läheisyydessä. Tätä on löydetty Marsista.

Marsin sisäinen rakenne

Marsilla on sisuksessaan arviolta 1700 km paksuinen rautaydin. Marsin koko säde on noin 3395 km. Oletetaan ytimessä olevan enemmän rikkiä kuin muilla terrestrisillä planeetoilla, koska Mars ei ole niin tiheä kuin muut terrestriset maailmat. Marsin tiheys on noin 3,9 g/cm3. Sen ydin oli sula ehkä ensimmäiset miljardi vuotta syntynsä jälkeen. Ydin on ehkä rautasulfidia ja kiinteä, niin ettei siinä tapahdu virtauksia, jollaiset synnyttäisvät magneettikentän. Jos ydin on rautasulfidia, sen säde voi olla jopa hieman alle 2000 km. Vähintään ytimen säde on 1300 km. Kuoren paksuus on 80 km eteläisellä ja 35 km pohjoisella pallonpuoliskolla. Välissä on vaippa. Marsissa ei ole tapahtunut mannerlaattojen liikkeitä, koska vaipan virtauksen ylös nousevat kuumat kohdat ovat aina samoissa kohdin, tosin kuin Maassa. Marsilla on saattanut joskus olla voimakas magneettikenttä, jonka jäänteitä on havaittu eri puolilla Marsia. Pilkkumaisten jäänteiden voima on jopa 1500 nanoteslaa. Mars-meteoriiteista on mitatu voima 1000 nanoteslaa, ja maan magneettikenttä on 30000 nanoteslaa. Magneettikenttä aiheuttaa lähimmillään noin 1,5 Marsin säteen päähän kaarimaisen shokkirintaman.

Marsin muinaiset olot

Marsissa on muinoin lainehtinut suuri valtameri, jonka syvyys on 1700 metriä. Vesi on peittänyt kolmasosan planeetan pinnasta. On arveltu, että tiheä kaasukehä olisi ollut Marsissa joskus 4 miljardia vuotta sitten ja kestänyt 500 miljoonaa vuotta.

Elämä Marsissa

Mars on elämälle keskimäärin liian kylmä ja Marsin kaasukehä on liian ohut. Mennesyydessä on ollut jaksoja jolloin tulivuoret ovat purkaneet kaasukehään kaasuja ja se on ollut paksumpi. Ei osata sanoa kuinka kauan, elämän kehitys vie pitkän aikaa. Mars on terrestrinen planeetta, mutta pieni. Merkittävää auringon hiukkassäteilyltä suojaavaa magneettikenttää ei ole, vaipassa ei tapahdu riittävästi laattatektoniikkaa tuottavia virtauksia. Ei ole myöskään ultraviolettisäteilyltä suojaavaa otsonikerrosta. Vielä 1960-luvulla uskottiin, että Marsissa voisi olla elämää, kaasukehää pidettiin melko paksuna ja pinnalla havaittiin vuodenaikavaihteluita. Myöhemmin ne ovat paljastuneet tumman ja vaalean pölyn liikkeeksi planeetan vuodenajan mukaan muuttuvien tuulten mukana. Aivan 1900-luvun alussa Marsin pinnassa nähtiin kanavia, jotka sittemmin paljastuivat ihmissilmän taipumukseksi yhdistellä pistemäisiä tummia kohtia. Näiden kanavien uskottiin olevan marsilaisten rakentamia. Usko kanaviin hiipui 1900-luvulla. Marsia tutkineet luotaimet ovat kyllä löytäneet pienempiä mahdollisesti veden tai jään muovaamia joenpohjia ja järvenrantoja. Vaikka joistain Viking-luotainten tekemistä maaperäanalyyseistä kiisteltiin yhteen aikaan, Marsista ei ole löydetty elämää. Marsissa saattaisi joidenkin oletusten mukaan olla bakteerielämää. Erään Marsperäisen meteoriitin väitetään sisältävän bakteereita.

Mars-meteoriitit

Tiedetään joidenkuiden meteoriitten sisältävän Marsin ainetta. Kun Marsiin on törmännyt iso kappale, osa törmäyksessä syntyneistä törmääjän ja Marsin sirpaleista on saavuttanut niin suuren nopeuden, että ovat kyenneet karkaamaan Marsin vetovoimakentästä. Tämän jälkeen sirpale on törmännyt Maahan meteoriittina. Tunnetuin Marsperäinen meteoriitti on ALH 84001.

Mars-luotaimet

Marsia on lähestytty miehittämättömin lennoin jo vuodesta 1960, mutta ensimmäinen onnistunut ohituslento tapahtui vasta 14. kesäkuuta 1965, kun amerikkalaisten Mariner 4-luotain pääsi onnistuneesti kohteeseensa 8 kuukauden lennon jälkeen. Tämä luotain paljasti Marsin kraatterit. Vuonna 1976 tapahtui ensimmäisen onnistunut laskeutuminen Marsin pinnalle amerikkalaisella Viking-luotaimella, vaikkakin neuvostoliittolaiset luotaimet olivat samaa yrittäneet jo vuosia aikaisemmin. On suunniteltu, että Marsiin tehtäisiin miehitetty matka ja että aikanaan Marsia voitaisiin jopa maankaltaistaa, koska planeetalla on jäätynyttä vettä ja kaasukehääkin jonkin verran. Siihen tarvittaisiin mm. kaasukehän paineen nostamista, myrkyllisen hiilidioksidin poistamista sekä happi-typpi -seoksen lisäämistä esimerkiksi vapauttamalla niitä maaperästä ja jäästä. Vuodenvaihteessa 2003–2004 peräti viiden avaruusluotaimen oli määrä saapua Marsiin. Suman syy oli se, että Maa ja Mars osuivat radoillaan lähes ihanteelliselle tasolle, jolloin luotainten lähettäminen oli edullista. Japanilainen Nozomi jäi jo matkalle. Sillä oli vaikeuksiä lähdöstä alkaen, ja lopulta yhteys siihen menetettiin hiukan ennen sen pääsyä perille. ESAn Mars Express -luotain kuljetti mukanaan laskeutujan, joka oli nimetty Beagle 2:ksi Charles Darwinin laivan mukaan. Luotain asettui onnistuneesti napojen kautta kiertävälle radalleen, mutta Beagle 2:n kohtalo on toistaiseksi täysin tuntematon. NASA rakensi varmuuden vuoksi kaksi lähes identtistä laskeutujaa Spirit, ja Opportunity (Suom. "Henki" ja "Mahdollisuus"). Ne osoittautuivat menestyksiksi, ja molemmat luotaimet ovat lähettäneet runsaasti kuvamateriaalia ja tutkimustietoa. Laskeutujat ovat toimineet huomattavasti pidempään kuin alun perin arvioitiin.

Mars-lento

Miehitetty Mars-lento toteutunee aikaisintaan 2030.

Aiheesta muualla


- [http://mars.jpl.nasa.gov/ NASAn Mars-tutkimuksen pääsivu] Luokka:Planeetat als:Mars (Planet) ms:Marikh ko:화성 ja:火星 simple:Mars (planet) th:ดาวอังคาร

Spirit

Spirit (MER-A) (suomeksi henki) on Yhdysvaltojen Avaruusjärjestön, NASAn Mars-mönkijä, joka laskeutui onnistuneesti Marsin pinnalle 4. tammikuuta 2004 kello 6.35 Suomen aikaa. Spirit laskeutui Marsin pinnalle mm. tutkan ja kameroiden avulla, joilla arvioitiin nopeutta ja sijaintia. Laskussa luotaimen laskuvarjo aukesi ja pinnalle laskeutumista pehmentävät kaasutyynyt täyttyivät. Spirit laukaistiin Marsia kohti 10. kesäkuuta 2003. Spritin tehtävänä oli toimia Marsin pinnalla 3 kuukautta tutkien, analysoiden, kuvaten ja mitaten Marsin pintaa ja ilmakehää. Spirit ja sen mönkijäpari, Opportunity, ovat edelleen toiminnassa, ja niille on annettu jatkoaikaa ja lisätehtäviä arviolta niin kauan kunnes niihin tulee fataali tekninen vika. Uusin jatkoaika päättyy vuoden 2006 syyskuussa. Luokka:Avaruuslaitteet Luokka:Avaruusluotaimet

ISRO

Kesäkuussa 1972 perustettiin Intian hallitukseen Avaruusosasto - DoS (Department of Space). Siitä syntyi Intian avaruusjärjestö, ISRO (Indian Space Research Organisation). Johtava avaruushallinnon luoja oli tri Vikram Sarabhai. Intia toimi 1960-luvun alkupuolella yhteistössä NASAn kanssa mm. tietoliikennesatelliittien soveltamisessa Intian kylien saattamisessa nykyaikaan. ISROn tavoitteet olivat omien satellittien ja kantorakettien kehittäminen sekä vastaavien maa-asemien ja tukikohtien rakentaminen. Alussa intialaiset satelliitit laukaistiin Neuvostoliitosta, mutta tavoitteena oli myös oma kantoraketti.

Satelliitit

ISROn kehittämiä satelliitteja ovat:
- INSAT, tietoliikennesatelliitti
- Indian Remote Sensing-satellite (IRS), kaukokartoitussatelliitti
- SROSS Vuonna 2004 ISRO alkoi neuvotella Euroopan Unionin ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) kanssa eurooppalaisesta osallistumisesta intialaiseen kuuluotaimeen, Chandrayan-1een, joka laukaistaan matkaan vuonna 2007. Tämä on Intialle uusi aloite, koska sen satelliitit ovat olleet aiemmin toisaalta sotilaallisen ja teknologisen voiman osoittamista ja toisaalta Intialle käytännön hyötyä tuovia tietoliikenne- ja kaukokartoitussatelliitteja. Kuuluotain painaa 590 kg ja sen mukana kulkee Kuuhun 20 kg painoinen laskeutuja (impacter eli se laskeutuu ilman jarruttamista). ESAn myönteinen päätös osallistumiseen tuli maaliskuussa 2005. Marraskuussa 2005 Intin pääministerin Manmogan Singhin avustaja Prithviraj Chavan kertoi Intian parlamentille, että hallitus on hyväksynyt viiden satelliitin rakentamisen. Niihin kuuluu kaksi tietoliikennesatelliittia ja kaksi kaukokartoitussatelliittia.

Kantoraketit

Kantoraketit:
- kaksi pientä kantorakettia
- Polar Satellite Launch Vehicle (PSLV) on kantoraketti naparadoille laukaisua varten
- GSLV, kantoraketti GEO-radalle tehtäviä laukaisuja varten

Linkkejä


- [http://www.isro.org ISRO]
- Brian Harvey, The Japanese and Indian Space Programmes, Springer-Praxis, 2000, ISBN 1-85233-199-2 Luokka:Intia Luokka:Avaruusjärjestöt Luokka:Kansainväliset järjestöt

Luna

] Luna-ohjelman luotaimet olivat Neuvostoliiton kuuluotaimia. Niitä oli monta eri tyyppiä: kiertolaisia, laskeutujia, iskeytyjiä, jopa näytteenhakijoita. Eräs niistä oli ensimmäinen kuuluotain (joukkoon kuului myös kaksi kuukulkijaa). Luna-ohjelman aikana Neuvostoliitto lähetti 1959-1976 24 luotainta Kuuhun. Niistä 15 oli menestyksellistä. 2.1.1959 laukaistua Luna 1:tä edelsi kolme epäonnistunutta laukaisua vuonna 1958.

Luna-luotaimet


- Luna 1- kuun ohilento
- Luna 2- kuuiskeytyjä
- Luna 3- ensimmäiset kuvat kuun takaa
- Luna 4- kuun ohilento
- Luna 5- kuuiskeytyjä
- Luna 6- epäonnistunut laskeutuja
- Luna 7- kuuiskeytyjä
- Luna 8- kuuiskeytyjä
- Luna 9- ensimmäinen pehmeä lasku kuuhun
- Luna 10- kuun kiertolainen
- Luna 11- kuun kiertolainen
- Luna 12- kuun kiertolainen
- Luna 13- kuulaskeutuja
- Luna 14- kuun kiertolainen
- Luna 15- kuun kiertolainen
- Luna 16- näytteenhakulento
- Luna 17- kuulaskeutuja+kulkija
- Luna 18- kuuiskeytyjä
- Luna 19- kuun kiertolainen
- Luna 20- näytteenhakulento
- Luna 21- kuulaskeutuja+kulkija
- Luna 22- kuun kiertolainen
- Luna 23- kuulaskeutuja
- Luna 24- näytteenhakulento Kuukulkijat: Lunohod 1 ja Lunohod 2 (Lunohod 3-kulkijaa ei laukaistu). Luokka:Luna-ohjelma

Neuvostoliitto

Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta). Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.

Historia

Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset. Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto. Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918. Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan. Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto. Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa. Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi. Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940. Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla. Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa. Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi. 23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939. Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa. 22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa. Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.

Neuvostoliiton loppu

1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja. Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä. Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui. Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta. Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.

Hallinnollinen jako

Alue km2 1 000 as (1971) Pääkaupunki
1. Venäjän federatiivinen sosialistinen neuvostotasavalta 17 075 400 130 700 Moskova
Baškiirien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 143 600 3 800 Ufa
Burjaattien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 351 300 800 Ulan-Ude
Dagestanin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 50 300 1 400 Mahatškala
Jakuutien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 3 103 200 600 Jakutsk
Kabardiinien ja balkaarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 12 500 600 Naltšik
Kalmukkien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 75 900 300 Elista
Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 172 000 700 Petroskoi
Komin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 415 900 960 Syktyvkar
Marin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 23 200 700 Joškar-Ola
Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 26 200 1 000 Saransk
Pohjois-Ossetian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 8 000 550 Ordžonikidze
Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 68 000 3 100 Kazan
Tšetšenien ja ingušien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 19 300 1 100 Groznyi
Tšuvassien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 18 300 1 200 Tšeboksary
Tuvan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 170 500 200 Kyzyl
Udmurtien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 42 100 1 400 Iževsk
Adygein autonominen alue 7 600 400 Maikop
Hakassien autonominen alue 61 900 450 Abakan
Juutalaisten autonominen alue 36 000 170 Birobidžan
Karatšaiden ja tšerkessien autonominen alue 14 100 350 Tšerkessk
Vuoristo-Altain autonominen alue 92 600 170 Gorno-Altaisk
Burjaattien Aginskin kansallinen piiri 19 900 60 Aginskoje
Burjaattien Ust-Ordynskin kansallinen piiri 22 100 150 Ust-Ordynsk
Hanty-Mansin kansallinen piiri 523 100 270 Hanty-Mansiisk
Jamalo-nenetsien kansallinen piiri 750 300 75 Salehard
Komi-permjakkien kansallinen piiri 32 900 220 Kudymkar
Korjakkien kansallinen piiri 301 500 40 Palana
Nenetsien kansallinen piiri 176 700 37 Narjan-Mar
Taimyrin kansallinen piiri 862 100 37 Dudinka
Tšuktsien kansallinen piiri 737 700 97 Anadyr
2. Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta 604 000 47 500 Kiova
3. Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta 2 715 000 13 100 Alma-Ata
4. Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta 450 000 12 300 Taškent
Karakalpakkien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 165 600 700 Nukus
5. Valkovenäjän sosialistinen neuvostotasavalta 207 600 9 100 Minsk
6. Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta 87 000 5 200 Baku
Nahitševanin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 5 500 299 Nahitševan
7. Gruusian sosialistinen neuvostotasavalta 69 700 4 700 Tbilisi
Abhazijan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 8 600 500 Suhumi
Adžarijan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 3 000 300 Batumi
Etelä-Ossetian autonominen alue 3 900 100 Tshinvali
8. Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta 33 700 3 600 Kišinjov
9. Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta 65 200 3 200 Vilna
10. Kirgizistanin sosialistinen neuvostotasavalta 198 500 3 000 Frunze
11. Tadžikistanin sosialistinen neuvostotasavalta 142 500 3 000 Dušambe
Vuoristo Badahšanin autonominen alue 63 700 100 Horok
12. Armenian sosialistinen neuvostotasavalta 29 899 2 500 Jerevan
13. Latvian sosialistinen neuvostotasavalta 63 700 2 400 Riika
14. Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta 488 700 2 200 Ašhabad
15. Viron sosialistinen neuvostotasavalta 45 100 1 400 Tallinna

Neuvostoliiton johtajat

Muodollisesti Neuvostoliittoa johti presidentti. Käytännössä valta oli yleensä jossain muualla, esimerkiksi kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteerillä. Uusi johtaja pyrki vakiinnuttamaan valta-asemansa.
- V. I. Lenin 1922–1924
- J. V. Stalin 1924–1953
- Georgi Malenkov 1953–1955
- Nikita Hruštšov 1955–1964
- Leonid Brežnev 1964–1982
- Juri Andropov 1983–1984
- Konstantin Tšernenko 1984–1985
- Mihail Gorbatšov 1985–1991 ImageSize = width:800 height:100 PlotArea = width:700 height:80 left:0 bottom:20 DateFormat = yyyy Period = from:1919 till:1991 TimeAxis = orientation:horizontal ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920 # there is no automatic collision detection, # so shift texts up or down manually to avoid overlap Define $dy = 25 # shift text to up side of bar PlotData= bar:Leaders color:red width:75 mark:(line,white) align:left fontsize:S from:start till:1922 shift:(-10,$dy) text:Vladimir~Iljits~Lenin from:1922 till:1953 shift:(-30,$dy) text:Josif Stalin from:1953 till:1955 shift:(-7,-5) text:Georgi~Malenkov from:1955 till:1964 shift:(-40,$dy) text:Nikita Hrustsev from:1964 till:1982 shift:(-35,$dy) text:Leonid Breznev from:1982 till:1984 shift:( -7, 5) text:Juri~Andropov from:1984 till:1985 shift:( -3,-20) text:Konstantin~Tsernenko from:1985 till:end shift:(-25,$dy) text:Mihail~Gorbatsov

Katso myös


- Venäjä
- ko:소비에트 연방 ja:ソビエト連邦 simple:Soviet Union th:สหภาพโซเวียต

Ranger 1-9

Ranger-luotaimet olivat NASAn kuuhun lähettämiä iskeytymisluotaimia, joista kuitenkin vain kolme viimeistä onnistuivat halutulla tavalla.

Ranger-luotaimet


- Ranger 1 jäi matalalle maan kiertoradalle
- Ranger 2 jäi matalalle maan kiertoradalle
- Ranger 3 yhteys katkesi, lensi kuun ohi
- Ranger 4 epäonnistui, iskeytyi kuuhun
- Ranger 5 yhteys katkesi, lensi kuun ohi
- Ranger 6 kamerat hajosivat, iskeytyi kuuhun
- Ranger 7 onnistui. Laukaistiin 28. heinäkuuta 1964 ja osui Kuun mereen, joka nimettiin Mare Cognitumiksi. Otti yli 4300 kuvaa.
- Ranger 8 onnistui. Laukaistiin 17. helmikuuta 1965 osuen Mare Tranquillitatisiin. Otti n. 7100 kuvaa.
- Ranger 9 onnistui. Laukaistiin 21. maaliskuuta 1965 ja osui Alphonsus -kraatteriin. Otti n. 5800 kuvaa. Lähde: Anthony R. Curtis, Space Almanac, Gulf Publishing Company, USA, 1990. ISBN 0-88415-039-9 Luokka:Avaruusluotaimet

SMART-1

SMART-1 on Euroopan avaruusjärjestö ESAn ensimmäinen kuuluotain. Nimi on lyhenne sanoista Small Missions for Advanced Research in Technology. Nimi kirjoitetaan usein myös Smart 1. Se laukaistiin Kouroun avaruuskeskuksesta, Ranskan Guayanasta, 27. syyskuuta 2003. __NOTOC__

Avaruusluotain

SMART-1 on ruotsalainen Swedish Space Corporationin johdolla toteutettu piensatelliitti. Se painaa 367 kg, josta 80 kg on ksenon-ajoainetta. Se on likimain kuutiomainen, särmän pituus on hieman yli metrin. Sen toteutus maksoi 110 miljoonaa euroa. SMART-1 on kevyt aurinkoenergialla toimiva avaruusluotain, jonka avulla testataan uutta ionimoottoria (ion thruster). Ionimoottori on tyyppiä "Stationary Plasma Hall-effect thruster". Se on ranskalaisen SNECMA-yrityksen PPS-1350-trusteri. Moottorin ominaisimpulssi on 16 100 m/s, joka on paljon suurempi kuin kemiallisen rakettimoottorin tuottama. Työntövoima on vain 0,068 Newtonia, joka aikaansaa kuuluotaimelle jatkuvan 0,2 mm/s² kiihtyvyyden. Tällaisia moottoreita käytetään ESAn tulevillaa avaruuslennoilla, mm. LISA ja BepiColombo-missioissa. Luotaimen sähköteho on 1190 W. Suurehko sähkötehon tarve johtuu siitä, että luotaimen propulsiojärjestelmä on sähköinen eikä kemiallinen.

Tieteellinen tehtävä

Avaruusaluksessa on kymmenen tiedeinstrumenttia, joiden päätutkijat ovat Suomesta, Saksasta, Italiasta, Sveitsistä ja Englannista. Tämä merkitsee sitä, että ko. laitteet ovat ko. maissa rakennettuja. XSM ja SPEDE ovat suomalaisia instrumentteja. XSM (X-ray Solar Monitor) on 200 grammaa painava, tarkka röntgeninstrumentti. Se mittaa Auringon röntgensäteilyä, joka aikaansaa Kuun pinnalta tulevan röntgensäteilyn. Se toimii yhdessä brittiläisen D-CIXS-laitteen kanssa, joka tutkii Kuun pintaa röntgensäteilyn alueella. Laite pyrkii mm. löytämään jäätä ja muita aineita Kuun pinnan alta. XSM-laitteen on toteuttanut Helsingin yliopiston Observatorion suurenergia-astrofysiikan ryhmä Oxford Analytical Instruments-yrityksen (entinen Metorex International Oy). SPEDE (Spacecraft Potential, Electron and Dust Experiment) mittaa luotaimen ympäristön sähkömagneettisia ominaisuuksia ja ionimoottorin varautuneen ksenon-suihkun vaikutusta niihin. Se mittaa samalla avaruuden plasman tiheyttä ja pölyä Maan ja Kuun ympäristössä. Ilmatieteen laitoksen Geofysiikan osasto toteutti SPEDE-laitteen yhdessä teollisuuden kanssa. Helsingin yliopiston Observatorio osallistui Kuun pintaa kuvaavan miniatyrisoidun AMIE-kameran toteutukseen yhdessä sen sveitsiläisen valmistajan kanssa.

Tärkeimmät tapahtumat


- 27. syyskuuta 2003 laukaisu Kourousta, Ranskan Guayanasta
- 2. marraskuuta 2004 poistuminen Maan kiertoradalta
- 15. marraskuuta 2004 siirtyminen Kuun kiertoradalle

Linkki


- [http://sci.esa.int/science-e/www/area/index.cfm?fareaid=10 ESA SMART-1 kotisivu] Luokka:Avaruusluotaimet Luokka:Miehittämättömät avaruuslennot

Surveyor 1-7

Surveyor-luotaimet olivat NASAn vuosina 1966-