:: wikimiki.org ::

Avaruussukkula

Avaruussukkula

Avaruussukkula on uudelleenkäytettävä avaruusalus. Avaruussukkulalla voidaan kuljettaa satelliitteja sekä Maan matalalle kiertoradalle että takaisin sieltä. Toistaiseksi vain NASA on rakentanut ja ottanut avaruussukkulan operatiiviseen käyttöön. Ensimmäisenä sukkulaa kehitti itävaltalainen Eugen Sänger 1930-luvulla.

NASAn avaruussukkula

NASAn avaruussukkula on viralliselta nimeltään Space Transportation System (STS), mutta termi Shuttle eli sukkula on vakiintunut. Columbia-sukkula lähetettiin ensi kertaa avaruuteen tammikuussa 1981. Sen suunnitteli ja valmisti Rockwell-yhtiö, joka on nykyisin osa Boeing-yhtiötä. Sukkulan kehitystyö alkoi tammikuussa 1972 presidentti Richard Nixonin ilmoitettua halvan, uudelleenkäytettävän avaruusaluksen kehitystyön aloittamisesta. Vuoden 2005 arvioitiin, että NASAn sukkulaohjelma on kaikkiaan maksanut 145 miljardia dollaria. Yhden lennon keskihinta on 500 miljoonaa dollaria. Ohjelman alussa tavoitteena oli 10–20 miljoonan dollarin kustannukset lentoa kohden. Richard Nixon Sukkula koostuu neljästä osasta. NASAn termistössä avaruuteen lentävä laite on Orbiter Vehicle (OV). Se laukaistaan avaruuteen pystysuoraan kolmen perärungossa sijaitseva päämoottorin ja kahden kiinteää ajoainetta polttavan nk. booster-moottorin avulla. Sukkulan kertakäyttöinen osa on sen päämoottorin ajoainetankki (Space Shuttle External Tank, lyhenne ET). Päämoottorit käyttävät polttoaineena nestevetyä ja hapettimena nestehappea. Tankki painaa 30 tonnia, ja se sisältää 554 m³ nestehappea ja 1500 m³ nestevetyä. Täysi tankki on massaltaan 751 tonnia. Polttoainetankki irroitetaan 8,5 minuutin lennon jälkeen 109 km korkeudessa. Hapen lämpötila on -253°C, jolloin tankin ulkopintaan muodostuu jäätä ilman kosteuden härmistyessä kylmään pintaan. Richard Nixon Irroitettavat kiinteäajoainemoottorit (Space Shuttle Solid Rocket Booster, SRB) palavat muutaman minuutin ajan. Ne irroitetaan 45,7 km korkeudessa. Ne tuottavat 71,4 % työntövoimasta lentoonlähdössä (14,7 MN). Kumpikin raketeista painaa 590 tonnia, josta polttoainetta on 499 tonnia. Ne muodostavat siten 60 % lähtömassasta. Ajoaineena on ammoniumperkloraatti NH₄ClO₄ (69,6 % massasta, hapetin), alumiini 16 % (polttoaine). Polymeerimatriisissa on myös rautaa, joka toimii palamisreaktion katalysaattorina. Richard Nixon Kukin kolmesta päämoottorista tuottaa 1,8 MN työntövoima. Nestehappi ja -vety tuottavat palaessaan 3300° lämpötilan. Tämän lisäksi sukkulassa on kaksi pienempää, hydrasiinilla (N₂H₄) toimivaa, moottoria, työntövoimaltaan 27 kN, joita käytetään kun polttoainesäiliö on irroitettu. Kiertoradalle nousussa moottorien yhteisteho on 34,8 MN. Kaikkiaan sukkulassa on yli 30 rakettimoottoria, joista pääosaa käytetään Sukkulan asennonsäätömiseen avaruudessa. Sukkula pysyy nostamaan kiertoradalle 28,8 tonnia lastia. Miehistönä voi olla 10 astronauttia, tosin kahdeksan henkeä on ollut suurin miehistön määrä tähän mennessä. Pisin lento on ollut 17,5 vuorokautta, lennolla STS-80 marraskuussa 1996.

Teknisiä tietoja

1996
- Orbiterin pituus 37,3 m
- Kärkiväli 23,8 m
- Lentoonlähtöpaino 2040000 kg
- Ulkoisen polttoainesäiliön massa tankattuna 751000 kg
- Yhden kiihdytysraketin massa 590000 kg (2 kpl)
- Orbiterin massa 109000 kg
- Suurin työntövoima 34,8 MN
- Yksi SSME-päämoottori (3 kpl) 1,8 MN
- SRB-kiinteäajoianeraketti 14,7 MN
- Suurin laskeutumismassa 104000 kg
- Suurin hyötykuorma 28800 kg
- Lakikorkeus 185 - 1000 km
- Ratanopeus 7,7 km/s
- Miehistö enintään 10 henkilöä Sukkula (OV) laskeutuu liitolennossa. Ilmakehään paluu aiheuttaa hyvin suuria lämpökuormia sukkulan nokkaan ja sen siipien etureunaan ja aluksen alapintaan. Alumiinista valmistettu sukkulan runkorakenne on eristetty kuumasta rajakerroksesta rakenteen pinnalle liimattujen lämpöeristetiilien avulla. Sukkulan lämpösuojausta on parannettu useita kertoja painon säästämiseksi ja työmäärän vähentämiseksi. Lämpötiilien sääsuojaus tuhoutuu sukkulan palatessa ilmakehään, joten sukkula voi laskeutua vain hyvällä säällä. Samoin irroitettavan polttoainetankin massaa on vähennetty viisi tonnia ohjelman aikana. 1996 Sukkulennot keskeytettiin Columbian tuhoutumisen jälkeen 2003. Seuraavan laukaisun (Discovery-sukkula) oli määrä tapahtua 13. heinäkuuta 2005. Järjestelmissä havaittu virhe kuitenkin esti laukaisun. Discovery laukaistiin lopulta onnistuneesti 26. heinäkuuta 2005 ja se laskeutui - Floridan huonon sään vuoksi - Edwardin lentotukikohtaan Kaliforniassa 9. elokuuta 2005 klo 12:12 UTC. Ensisijainen laskeutumispaikka on Kennedyn avaruuskeskus Floridassa, Edwardsin lentotukikohdan lisäksi toinen varalaskupaikka White Sand:in testaustukikohta New Mexicossa. Jos sukkula ei laskeudu Foloridaan se kuljetetaan takaisin erikoisrakenteisella Boeing 747 koneella. 2005 Onnettomuuden jälkeen NASA päätti, että avaruusalus on tarkistettava ulkopuolelta jokaisen lennon aikana ennen laskeutumista. Tätä ei voida tehtä muualla kuin avaruusasema ISS:llä. Tämä vuoksi enempiä huoltolentoja avaruuskaukoputki Hubblelle ei voida tehdä, koska sukkula ei pysty saavuttamaan sekä Hubblea, että ISS:ää samalla lennolla. Sukkulat aiotaan poistaa käytöstä vuoteen 2010 mennessä. Sen seuraajaksi näytti 2000-luvun alussa tulevan Orbital Space Plane (OSP), mutta vuonna 2005 puhutaan Crew Exploration Vehicle-aluksesta (CEV). Avaruuslentokone (space plane) oli 1990-luvulla suuri lupaus, nyttemmin ekploraatio eli avaruuden miehitetyt tutkimusmatkat ovat päivän sana NASAssa.

NASAn avaruussukkulat

- Enterprise - Ensimmäinen sukkula, OV-101, joka rakennettiin vain koekäyttöön, valmistui 17. syyskuuta 1976. Sillä tehtiin muun muassa liitolentokokeita 1970-luvun lopulla. Alusta ei tehty varsinaisia avaruuslentoja varten.
- Columbia - Vanhin sukkula OV-102, joka toimitettiin Kennedyn avaruuskeskukseen maaliskuussa 1979 ja laukaistiin ensimmäisen kerran kahden hengen miehistöllä 12. huhtikuuta 1981. Columbia tuhoutui laskeutuessaan takaisin maahan 1. helmikuuta 2003. Tuhoutuminen johtui laukaisussa tapahtuneesta siiven etureunan lämpöeristetiilien vaurioitumisesta.
- Challenger - OV-099. Toimitettiin heinäkuussa 1982. Alus tuhoutui onnettomuudessa 28. tammikuuta 1986 laukaisun aikana.
- Discovery - kolmas sukkula, OV-103. Toimitettiin marraskuussa 1983.
- Atlantis - OV-104. Toimitettiin huhtikuussa 1985. Sukkula oli tarkoitettu avaruusasema Freedomin käyttöön. Freedom peruttiin ja yhdistettiin ISS-hankkeeseen.
- Endeavour - Sukkula rakennettiin varaosista korvaamaan tuhoutunut Challenger. Toimitettiin toukokuussa 1991. Ensilento 1992. 1992

Muiden maiden avaruussukkulasuunnitelmia

Neuvostoliitto

Neuvostoliitto, kehitti omaa sukkulaansa 1970-luvulta alkaen. 1970-luvulla neuvotoliittolainen pieni sukkulaprototyyppi kuvattiin Intian valtamerellä, kun Neuvotosliiton laivasto nosti sen merestä koelennon jälkeen. Buran-sukkuloita (nimi tarkoittaa lumimyrskyä) rakennettiin muutamia prototyyppejä. Vuonna 1988 Buran laukaistiin yhden kerran Energija-kantoraketilla Maan kiertoradalle - lento oli miehittämätön. Prototyypeillä tehtiin kaikkiaan 24 koelentoa, joista 15 tehtiin automaattilaskeutuminen. Koelentäjinä toimivat mm. Igor Volk ja Aleksei Leonov. Buran oli esillä Pariisin ilmailunäyttelyssä vuonna 1989 Antonov An-225 koneen selässä. Ohjelma peruutettiin vuonna 1993 rahoituksen päättymisen vuoksi. Vuonna 2002 avaruudessa käyneen Buranin varastohallin katto romahti korjauksen puutteessa ja sukkula hajosi korjauskelvottomaksi. Teknisiä tietoja
(Energija-raketti, 2 nesteajoainetta käyttävää apurakettia ja Buran-sukkula)
- Pituus: 60 m
- Massa: 2200 000 kg
- Sukkulan tyhjämassa: 75000 kg
- Miehistö: 0-8
- Hyötykuorma enintään: 35000 kg
- Lämpötiilien määrä: 38640 kpl Lähde: Tähdet ja avaruus numero 5/2005.

Länsi-Eurooppa 1980-luvulla

Myös läntinen Eurooppa yritti kehittää omia avaruussukkuloitaan 1980-luvun lopulla. ESA otti kehitysohjelmaansa Ranskan Hermes-sukkulan. Se käytti Ariane 5-kantorakettia voimalaitteenaan. Saksa kehitti Sänger-sukkulaa ja Englanti HOTOL-sukkulaa, jotka olivat lentokoneen kaltaisesti lentoon lähteviä. Sängerissä oli kaksi lentolaitetta, kantoalus ja siitä laukaistava sukkula. HOTOLissa kantoalusta ei ollut. Myös nämä päättyivät rahoitusvajeisiin paljon ennen prototyypin rakentamista.

ESA, CNES, RKA 2000-luvulla

Euroopan avaruusjärjestöllä (ESA) on edelleen (2005) oma sukkulaohjelma (Phoenix). Tavoitteena on saada sukkula käyttöön noin 2015–2020. ESA teki toukokuussa 2004 Kiirunassa sukkulan pienoismallilla koelennon, jolla testattiin onnistuneesti automaattista laskeutumista. 15. maaliskuuta 2005 Ranskan CNES ja Venäjän avaruusjärjestö allekirjoittivat 5-vuotissopimuksen koskien Orel-projektia. Sopimuksen koko on 200 miljoonaa euroa. Sillä pyritään kehittämään sukkulan kaltainen raketti. Raketin ajoaine on nestehappi- ja -vety sekä metaani. Se perustuu mm. venäläiseen Orel 6-koealukseen. Venäjän avaruusjärjestö ja ESA kehittävät yhdessä Kliper-sukkulaa (englannin kielessä käytetään joskus ulkoasua Clipper), joka on lifting body-tyyppinen, ts. siinä ei ole siipiä eikä vakauttimia vaan runko tuottaa nostovoiman suurilla nopeuksilla. Ohjaukseen on trimmilaipaksi kutsuttu laippa ja kaksi lentojarrua. Rungon pohjanmuoto on pallokalotti ja muu osa runkoa on kartiomainen. Kliper
- Massa: 13000 kg
- Miehistö: 6 henkilöä ISS-avaruusasemalle
- Rahti: 400 kg
- Ratakorkeus: 200-500 km
- Laskeutuminen: 5-10 km korkeudesta laskuvarjojen varassa Elokuussa 2005 on ilmoitettu, että Venäjä toteuttaa Kliper-sukkulan miehittämättömän koelennon vuonna 2011 ja miehitetty lento seuraa vuonna 2012. Kliperin tulisi korvata miehitetty Sojuz-avaruusalus ja on jatkoa aikoinaan keskeytetylle Buran-sukkulalle. Sen g-kuormat ovat puolet pienemmät kuin NASAn Sukkulan, jos ennakkotiedot pitävät aikanaan paikkaansa. Kliper-maketti oli esillä MAKS-ilmailunäyttelyssä Moskovassa elokuussa 2005, kuva Kliperistä avaruuslennon aikaisessa konfiguraatiossa [http://www.esa.int/esaCP/SEM613908BE_index_0.html].

Japani

Japanin avaruusjärjestö (JAXA) kehitti HOPE-X-sukkulaansa, mutta ohjelma keskeytettiin 2003. Vuoden 2005 alussa Japani on jälleen ilmaissut kiinnostustaan omaan avaruussukkulaan.

Muut projektit

Paperitutkimusvaiheessa on useissa maissa muitakin sukkulakonsepteja (esim. CNESin Pre-X), mutta tunnetusti lentäviksi laitteiksi kehittyy ani harva tutkielma. Yhdysvalloissa tehtiin luonnoksia useista kymmenistä aerospace-aluksista ennen Sukkulan kehittämistä.

Aiheesta muualla

- [http://www.avaruuslennot.com/sukkula/sukkula.html Avaruuslennot], suomenkielinen sivusto miehitetyistä avaruuslennoista.
- [http://www.tpu.fi/~t1karola/spacenet/shuttle.html Taulukko NASAn sukkuloiden lennoista] (pääosin englanniksi). Luokka:Avaruuslaitteet Luokka:Avaruussukkulat Luokka:Avaruuslentokoneet ja:スペースシャトル

Avaruusalus

Avaruusalus voi olla:
- Maan kiertoradalla oleva miehittämätön avaruusalus eli satelliitti joita nimettiin avaruusajan alussa tekokuuksi.
- Miehittämätön avaruusluotain, joka poistuu Maan kiertoradalta esim. lentääkseen jonkin toisen planeetan luo tai planeetan ohi.
- Miehistönkuljetusalus, esim. Sojuz-kapseli tai avaruussukkula. Osaa näistä voi pitää laukaisuvälineinä, jolloin miehitetyn kapselin lisäksi järjestelmään lasketaan kuuluvaksi myös kantoraketti. Avaruussukkula on tällainen, mutta sitä voidaan myös kutsua avaruuslentokoneeksi (aerospaceplane).
- Avaruusasema, jollaisia ovat Skylab, Saljut, Mir ja ISS.
- Edellisen huoltoalus. (Miehittämätön esim. Progress)
- Edelliset avaruuteen vievä kantoraketti lasketaan usein laukaisuvälineeksi, mutta rakettien ylimmät osat lentävät avaruuteen asti ja säilyvät siellä pitkäänkin ainakin avaruusromun muodossa. 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa kantorakettien ylimmät vaiheet olivat osa avaruusalusta, esim. Explorer-1. Avaruuspukua on välillä kutsuttu miniatyrisoiduksi avaruusalukseksi, joka kuvaa sen tarkoitusta pitää siihen pukeutuja toimintakykyisenä, kun hän kulkee avaruuden tyhjiössä. Näihin EVA-toimintoihin on liittynyt myös NASAn nk. avaruusmopo, joka on astronautin pieni liikehtimis"alus". Avaruusalus on yksi keskeisimpiä elementtejä science fictionissa. Useat romaanit ja novellit on rakennettu erilaisten avaruusalusten suunnitelmien pohjalle. Avaruusalusten erikoisluokka ovat laskeutumisalukset. Niiden ajoneuvoja ei ole nimitetty avaruusaluksiksi, vaikka ne ovatkin olleet hyvin autonomisia ajoneuvoja.

Oikeita avaruusaluksia, satelliitteja, raketteja, sukkuloita ja avaruusasemia

Luotaimia ja satellitteja (mm.)

- ADM-Aeolus - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- Aqua - kaukokartoitussatelliitti (NASA)
- Alphabus - tietoliikennesatelliitti (ESA/CNES)
- Artemis-tietoliikennesatellitti (ESA)
- BepiColombo - Merkurius-luotain (ESA)
- Cassini - Saturnus-luotain (NASA)
- Cassini-Huygens - luotain (NASA, ESA)
- Cluster - satelliittiparvi (ESA)
- Cryosat - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- Deep Impact - luotain (NASA)
- Double Star - satelliitit (kiinalainen, ESAn tiedelaitteita; 2 kpl)
- ECS-tietoliikennesatelliitit (4 kpl) 1983-1988 (ESA)
- Eddington - ESAn avaruusteleskooppi (peruutettu)
- ENVISAT-1 - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- EOS-Aura - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- ERS - kaukokartoitussatelliitti (2 kpl, ESA)
- GAIA - satelliitti (ESA, 2012)
- Galileo - luotain (NASA)
- Galileo - navigaatiosatelliitti (30 kpl, 2008; ESA-EU)
- Genesis - aurinkotuulinäytekerääjä (NASA)
- Giotto - komeettaluotain (ESA)
- GMES Sentinel - 5 kaukokartoitussatelliittia
- GOCE - kaukokartoitussatelliitti
- Herschel - infrapunaobservatorio (ESA)
- Hipparcos-satelliitti (High Precission Parallax Collecting Satellite) laukaistiin 8. elokuuta 1989 Ariane-kantoraketilla ja toimi 24. kesäkuuta 1993 asti. Tämä ESAn satelliitti mittasi tähtien paikkoja. Satelliitti painoi 1140 kg ja tuotti 380 W sähkötehoa. Sen rakensi Matra-Marconi Space, joka on nykyisin osa EADS Astrium-yhtiötä.
- Hubble-avaruusteleskooppi (NASA)
- INTEGRAL - satelliitti (ESA)
- JWST - satelliitti (NASAn ja ESA)
- KH-11 - vakoilusatelliitti (USAF)
- LISA Pathfinder - satelliitti (ESA)
- Luna 1 - luotain (Neuvostoliitto)
- Magellan-luotain - luotain (NASA)
- MARECS - 2 tietoliikennesatelliittia toimi vuosina 1981-1984. (ESA)
- Mariner 10 - luotain (NASA)
- Mars Express - luotain (ESA)
- Mars Polar Lander - luotain (NASA)
- MESSENGER - luotain (NASA)
- Meteosat Second Generation - sääsatelliitti (ESA, EUMETSAT)
- Meteosat-satelliitit (5 kpl) 1977-1997 toimivat GEO-radalla kuvaten Maan sääolosuhteita. (ESA)
- METOP - sääsatelliitti (ESA)
- Near - astreoidiluotain (NASA)
- NOVA - avaruuskapseli (USA)
- Olympus-tietoliikennesatelliitti 1989-1993 (ESA)
- OST-tietoliikennesatelliitti 1978-1991 (ESA)
- Opportunity - Mars-mönkijä (NASA)
- Pegasus - kantoraketti (NASA)
- Phoenix - luotain (NASA?)
- Pioneer 6 - luotain (NASA)
- Pioneer 10 - luotain (NASA)
- Planck - satelliitti (ESA)
- PROBA - kaukokartoitus (2 kpl; ESA, Belgia)
- Rosetta - luotain (ESA)
- SMART-1 - Kuuluotain (ESA)
- SMOS - kaukokartoitussatelliitti (ESA)
- SOHO (Solar and Heliosperic Observatory) - Aurinkoluotain (ESA, NASA)
- SOLO (Solar Orbiter) - Aurinkoluotain (ESA, 2015)
- Spirit - Mars-kulkija (NASA)
- Spitzer - avaruusteleskooppi (NASA)
- SPOT - kaukokartoitussatelliitti (CNES)
- Sputnik 1 (Neuvostoliitto)
- Sputnik 2 (Neuvostoliitto) Miehitettyjen lentojen koealus, joka kuljetti onnistuneesti Laika-koiran avaruuteen ilman paluun mahdollisuutta.
- Stardust - luotain (NASA)
- Surveyor 3 - luotain (NASA)
- SWARM - satelliittiparvi (ESA)
- Terra - kaukokartoitussatelliitti (NASA)
- Ulysses - aurinkoluotain (ESA, NASA)
- Vega 1 - luotain
- Vega 2 - luotain
- Venera 9 - luotain (Neuvostoliitto)
- Venera 11 - luotain (Neuvostoliitto)
- Venus Express - planeettaluotain (ESA)
- Viking 1 - luotain (NASA)
- Viking 2 - luotain (NASA)
- Voyager 1 - luotain (NASA)
- Voyager 2 - luotain (NASA)
- WildFire (NASA)
- WMAP - Wilkinson-mikroaaltoluotain (NASA)
- XMM-Newton - röntgenteleskooppi (ESA)

Miehitetyt alukset ja asemat ja niiden huoltoalukset

Avaruusasemat

- Almaz - sotilaallinen avaruusasema (Neuvostoliitto, Saljut-asemat 2,3 ja 5)
- Saljut - (Neuvostoliitto, asemista kolme oli todellisuudessa sotilaallisia Almaz-asemia.)
- Mir - Neuvostoliitto, Venäjä
- Spektr - Mirin moduuli (Neuvostoliitto/Venäjä)
- ISS - (mm. Yhdysvallat (NASA), Venäjä, ESA, Kanada, Japani...)
- Columbus - ISS-avaruusasemamoduli (ESA)
- Cupola - ISS-avaruusasemamoduli (Italia)

Miehitettyjä avaruuskapseleita

- Apollo (avaruusohjelma) - NASA
- Apollo 1 - Laukaisuharjoituksen aikana 1967 palanut Apollo-aluksen komentomoduli
- Apollo 7, 8, 9 ja 10 Miehitettyjä testilentoja ennen kuuhun laskeutumista.
- Apollo 11 - Ensimmäinen Kuuhun laskeutuminen (NASA)
- Apollo 13 - Epäonnistunut kuulento, miehistö selviytyi (NASA)
- Apollo 12 14, 15, 16 ja 17 - Kuulentoja (NASA)
- Gemini (avaruusohjelma) (NASA)
- Gemini 3 - 23. maaliskuuta 1965
- Gemini 4 - 3 - 7. kesäkuuta 1965
- Gemini 5 - 21.8. - 4.9.1965
- Gemini 6 - 15 - 16. joulukuuta 1965
- Gemini 7 - 4 - 18. joulukuuta 1965
- Gemini 8 - 16 - 17. maaliskuuta 1966
- Gemini 9 - 2 - 6. kesäkuuta 1966
- Gemini 10 - 19 - 22. heinäkuuta 1966
- Gemini 11 - 12 - 15. syyskuuta 1966
- Gemini 12 - 11 - 15. marraskuuta 1966
- Mercury (Avaruusohjelma)
- Mercury 3 - 5. toukokuuta 1961
- Mercury 4 - 21. heinäkuuta 1961
- Mercury 6 - 20. helmikuuta 1962
- Mercury 7 - 24. toukokuuta 1962
- Mercury 8 - 3. huhtikuuta 1962
- Mercury 9 - 15.-16. toukokuuta 1963
- MMU (Manned Manoeuvring Unit) (NASA) (??)
- Shenzhou (Kiina)
- Sojuz - avaruusalus (Neuvostoliitto, Venäjä)
- Sojuz 1 - 23 - 24. huhtikuuta 1967 (laskeutuminen epäonnistui, lentäjä kuoli, NL)
- Sojuz 2 - 25 - 28. lokakuuta 1968 (miehittämätön, NL)
- Sojuz 3 - 26 - 30. lokakuuta 1968 (NL)
- Sojuz 4 - 14 - 17. tammikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 5 - 15 - 18. tammikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 6 - 11 - 16. huhtikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 7 - 12 - 17. huhtikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 8 - 13 - 18. huhtikuuta 1969 (NL)
- Sojuz 9 - 1 - 19. kesäkuuta 1970 (NL)
- Sojuz 10 -23 - 25. huhtikuuta 1971 (NL)
- Voshod (avaruusohjelma) NL
- Voshod 1 - avaruusalus, 12 - 13. lokakuuta 1964
- Voshod 2 - avaruusalus, 18 - 19. maaliskuuta 1965
- Vostok - avaruusalus (NL)
- Vostok 1 - avaruusalus, 12. huhtikuuta 1961
- Vostok 2 - avaruusalus, 6. elokuuta 1961
- Vostok 3A - avaruusalus, 11 - 14. elokuuta 1962
- Vostok 4P - avaruusalus, 12 - 14. elokuuta 1962
- Vostok 5 - avaruusalus, 14 - 19. kesäkuuta 1963
- Vostok 6 - avaruusalus, 16 -19. kesäkuuta 1963

Miehittämättömät avaruusasemien huoltoalukset

- ATV - ISS-avaruusaseman huoltoalus (ESA)
- Progress - Saljut, Mir ja ISS-asemien huoltoalus (Neuvostoliitto/Venäjä)

Avaruussukkulat

- Buran - avaruussukkula (Neuvostoliitto/Venäjä, ohjelma keskeytettiin 1990-luvulla)
- Hermes - avaruussukkula (ESA, ohjelma keskeytettiin 1990-luvulla)
- NASAn sukkulat:
- Atlantis
- Columbia
- Challenger
- Discovery
- Enterprise
- Endeavour

Kantoraketit

- Ariane 1 - (ESA)
- Ariane 2 - (ESA)
- Ariane 3 - (ESA)
- Ariane 4 - (ESA)
- Ariane 5 - (ESA)
- Atlas - (USA)
- Cyclon - (Venäjä)
- Delta - (USA)
- Dnepr (kantoraketti) (Ukraina)
- H II - (JAXA)
- NI - (JAXA)
- Pegasus - (USA)
- Saturn V - (NASA)
- Sojuz - (Neuvostoliitto/Venäjä, 2006 alkaen myös ESA)
- Starchaser 4 - raketti
- Taurus - kantoraketti (USA)
- Titan IV - kantoraketti (USA)
- Vega-kantoraketti (ESA, suunnitteilla 2005)

Muuta

- SpaceShipOne - 1. yksitysrahoitteinen avaruushypyn tehnyt avaruuslentokone (USA)

Kuvitteellisia avaruusaluksia

- C-57D (Forbidden Planet)
- Cobra MK III (Elite)
- Galasphere 347 (Space Patrol)
- Fireball XL5
- TARDIS (Doctor Who)
- Starship Enterprise (eli NCC-1701) (Star Trek)
- Millennium Falcon (Star Wars)
- Kultasydän (kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille)
- Liberator (Blake's 7)
- Nostromo (Alien)
- White Star (Babylon 5)
- Lexx - elävä avaruusalus
- Moya (Farscape) - toinen elävä avaruusalus
- Battlestar Galactica samannimisestä televisiosarjasta. Katso myös:
- avaruussukkula
- UFO Luokka:Avaruustoiminta Luokka:Avaruuslaitteet Luokka:Liikennevälineet ja:宇宙船

Satelliitti

] Satelliitti on taivaankappaletta kiertävän pienemmän kappaleen nimitys. Satelliitti voi olla joko luonnollinen satelliitti, esimerkiksi jonkin planeetan kuu, tai keinotekoinen satelliitti. Tässä artikkelissa käsitellään keinotekoisia satellitteja. Vanhempi nimitys keinotekoiselle satelliitille on tekokuu. Satelliitin sanotaan olevan taivaankappaletta kiertävällä kiertoradalla.

Ensimmäiset satelliitit

Oman satelliitin laukaisu on monelle maalle avaruusvaltioksi tulon merkki. Seuraavat maat ovat laukaisseet oman satelliitin omalla kantoraketilla:
- lokakuu 1957, Sputnik 1 (84 kg), Neuvostoliitto
- tammikuu 1958, Explorer 1 (14 kg), Yhdysvallat
- marraskuu 1965, Astérix (40 kg), Ranska
- helmikuu 1970, Ohsumi (38 kg), Japani
- huhtikuu 1970, Dong Fang Hong 1 (173 kg), Kiinan kansantasavalta
- lokakuu 1971, Prospero (66 kg), Englanti
- heinäkuu 1980, Rohini 1B (35 kg), Intia
- syyskuu 1988, Offeq 1 (156 kg), Israel

Satelliittien käyttö

Suurin osa keinotekoisista satelliiteista on tietoliikennesatelliitteja ja ne kiertävät Maata. Muun muassa NASA (National Aeronautics and Space Administration) ja ESA (Euroopan avaruusjärjestö) ovat laukaisseet Maata kiertävien satelliittien lisäksi satelliitteja muiden kuin oman planeetamme kiertoradalle. Tällaisia satelliitteja nimitetään usein avaruusluotaimiksi. Muita satelliitteja ovat muun muassa sotilaalliseen käyttöön tarkoitetut satelliitit (mm. tiedustelusatelliitit), kaukokartoitussatelliitit, paikanninsatelliitit (ks. GPS) ja sääsatelliitit. Ensimmäinen ihmisen tekemä satelliitti oli Venäjän (silloin Neuvostoliitto) laukaisema Sputnik. Tämän jälkeen satelliitteja on laukaistu Maata kiertävälle radalle noin neljä tuhatta, joista suurin osa kiertää Maata edelleen avaruusromuna tai on palanut ilmakehässä. Toimivia satelliitteja avaruudessa on muutama sata.

Satelliitin laukaisu ja kiertoradat

Satelliitti saadaan Maata kiertävälle radalle laukaisemalla se maan pinnalta raketilla tai avaruussukkulalla. Satelliiteilla on erilaisia kiertoratoja riippuen siitä mikä niiden käyttötarkoitus on. Joidenkin satelliittien on pysyttävä jatkuvasti Maasta päin katsottuna samalla paikalla. Tällöin satelliitin kiertonopeus on täsmälleen sama kuin Maan pyörähdysnopeus oman akselinsa ympäri. Tällaisia satelliitteja nimitetään geosynkronisiksi satelliiteiksi. Esimerkiksi televisio-ohjelmia koteihin välittävät satelliitit ovat geosynkronisia. Satelliitin korkeus maanpinnasta saattaa olla hyvinkin suuri. Kun matalimmat radat ovat vain parin sadan kilometrin korkeudella voi etäämmällä kiertävät satelliitit olla jopa useiden tuhansien kilometrien etäisyydellä. Edellä mainitun geosynkronisen satelliitin radan etäisyys Maasta on noin 35 800 km.

Satelliittien tekniikkaa

Satelliitti muodostuu satelliittirungosta (satellite bus) ja hyötykuormasta (payload). Satelliittirungon alijärjestelmät
- runkorakenne on ottanut mallia lentokoneista kehittyen ristikkorakenteista kuorirakenteiksi, joiden perusmateriaali materiaali alumiini on korvautunut hiilikuitukomposiitilla.
- lämmönsäätöjärjestelmä - satelliitin lämpötilaa säädellään säteilylämmönsiirtoa käyttäen, koska muuta lämmönsiirtotapaa ei tyhjiössä ole. Satelliitin sisällä lämpö siirtyy myös johtumalla rakenteita pitkin kuumasta kylmään päin. Miehitetyissä aluksissa lämpö siirtyy konvektiolla, muttei luonnollisella konvektiolla, koska aluksen sisällä toimitaan mikrogravitaatiossa, kuuman ilman jne. kaasun keveys ei aiheuta sen nousemista ylöspäin. Nk. lämpöputkissa (heatpipe) siirretään lämpöä nesteen avulla. Rakenteiden muodonmuutosten ehkäisemiseksi mm. tieteellisten laitteiden suuntauksen tarkkuuden vuoksi kylmiä pintoja voidaan joutua lämmittämään sähkövastuksilla. Satelliitit elektroniikkalaitteet, rakettimoottorit jne. tuottavat lämpötehoa. Tämän lisäksi Auringon lämpösäteily lämmittää sen valaisemia satelliitin pintoja. Varjossa olevat pinnat ovat niitä, joiden kautta hukkalämpöä säteilytetään avaruuteen. Maasta heijastuu lämpösäteilyä. Satelliittien lämmönsäädön testaaminen tehdään maan päällä tyhjiökammiossa, joita on EU-alueella muutama.
- tehojärjestelmä (EPS, electrical power system) tuottaa sähköä joko pii- tai galliumarsenidi-aurinkokennojen avulla auringonvalosta tai lennoilla kauas Auringosta RTG-generaattoreilla, joissa käytetään ydinenergiaa.
- radiojärjestelmä tai tietoliikennejärjestelmä
- asennonsäätöjärjestelmä (AOCS, attitude and orbit control system) suuntaa satelliitin.
- propulsiojärjestelmä - yleensä satellitin moottorina on kiinteää tai nestemäistä ajoainetta käyttävä rakettimoottori. Tällöin työntövoimaa tuotetaan vain jaksottain, esim. 30 minuuttia pari kertaa lennon aikana. Jatkuva työntövoiman tuotto on mahdollista, esim. ESAn SMART-1-kuuluotain omaa ionimoottorin. NASA on 2000-luvun alussa alkanut pohtia ydinpropulsiojärjestelmää Prometheus-projektin puitteissa. Toinen tapa jatkuvan työntövoiman tuotantoon on aurinkopurje.
- tietokone (DHU, data handling unit)

Katso myös

- avaruusluotain
- satelliitti-Internet
- satelliittipuhelimet

Linkki

- [http://science.nasa.gov/Realtime/jtrack/3d/JTrack3d.html Nasan sivuilla voit seurata yli 500 satelliitin kulkua avaruudessa reaaliajassa.]
- [http://www.lyngsat.com Tietoja satelliittien välittämistä palveluista, erityisesti TV ja radio.] Luokka:Avaruuslaitteet Luokka:Avaruustoiminta
- ja:衛星

Maa

:Yleisnimenä maa tarkoittaa maaperää tai valtiota. Maa on Aurinkokunnan kolmas planeetta Auringosta lukien. Maan keskietäisyys Auringosta on noin 150 miljoonaa kilometriä, eli määritelmän mukaisesti 1 AU. Maan kiertoaika Auringon ympäri on 365 vuorokautta 6 tuntia ja pyörähdysaika oman akselinsa ympäri on n. yksi vuorokausi eli 23 tuntia 56 minuuttia ja 4,10 sekuntia. Maapallon pyörähdysaika saattaa hieman muuttua luonnonilmiöiden, asteroidi-iskujen yms tapahtumien johdosta. Muutos on silti hyvin vähäistä. Esimerkiksi Joulukuussa 2004 tapahtuneen maanjäristyksen ja tsunamin johdosta maapallon pyörähdysaika pieneni 3 mikrosekunnilla (lähde: tähdet ja avaruus -lehti 1/2005 sivu 4) Maan ikä on noin 4500 miljoonaa vuotta. Maalla on yksi kiertolainen: Kuu. Se on emoplaneettaansa verrattuna suhteellisesti suurempi kuin yksikään toinen Aurinkokunnan kuu (pois lukien Pluton kuu Kharon). Paria voi pitää lähes kaksoisplaneettana. Maan kiertorata Auringon ympäri ei ole täysin ympyrämäinen, vaan tarkkaan ottaen ellipsi, jonka toisessa polttopisteessä on Aurinko tai oikeastaan tämän massakeskipiste. Maa on lähinnä Aurinkoa, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi, ja vastaavasti kauimpana, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on kesä. Vuodenaikojen vaihtelu johtuu kuitenkin siitä, että Maan akseli on 23,44 astetta kallellaan ratatason normaaliin nähden. Maan akseli on sen napojen kautta kulkevaksi kuviteltu suora. Tällä hetkellä akseli osoittaa lähelle Pohjantähteä. Auringon ja Kuun vaikutuksesta akseli kuitenkin kiertyy hitaasti, ja esimerkiksi 12000 vuoden kuluttua pohjoinen taivaannapa sijaitsee Vegan lähistöllä. Ilmiötä kutsutaan prekessioksi. Täyteen prekessiokierrokseen kuluu noin 26000 vuotta.

Maan ilmakehä ja vesivaippa

Maa on ainoa Aurinkokunnan planeetta, jonka pinnalla on nestemäistä vettä; se peittää noin 70 % koko pallon pinnasta. Tästä se onkin saanut kutsumanimen "sininen planeetta". Maapallon kuivan maan pinta-ala onkin lähes täsmälleen sama kuin puolet pienemmän Marsin koko ala. Maan ilmakehä koostuu pääasiassa typestä (78 %) ja hapesta (21 %). Ihmiselämän kannalta tärkeää on että hiilidioksidia ilmassa on alle prosentti. Planeetan ja ilmakehän paksuuksien suhde on samaa luokkaa kuin omenan ja sen kuoren. Pinnalta katsottuna ilmakehän näkyvin ominaisuus on sen sinisyys, joka syntyy, kun valo siroaa kaasumolekyyleistä (Rayleigh-sironta). Valon spektrin sinisen pään aallonpituudet siroavat eniten. Ilman sirontaa taivas näyttäisi mustalta. Samasta ilmiöstä johtuen Aurinko näyttää keltaiselta tai punaiselta riippuen valon ilmakehässä kulkeman matkan pituudesta. Ilmakehä päästää lävitseen vain osan Auringon säteilystä, ja esimerkiksi haitallinen ultraviolettisäteily kilpistyy suurelta osin monen kymmenen kilometrin korkeudella sijaitsevaan otsonikerrokseen. Maa on nykytietämyksen mukaan maailmankaikkeuden ainoa planeetta, jolla varmasti on elämää. Elämän esiintymisen mahdollistavat mm. nestemäinen vesi ja Auringon jatkuva valoenergiavirta. Ilmakehässä oleva suurehko happimäärä sen sijaan on Maan kasviston aikaansaama ja on taas eläinten, myös ihmisten, elinehto.

Maan kuori ja vaippa

elämä Maan kiinteä kuorikerros koostuu paristakymmenestä mannerlaatasta, jotka "kelluvat" vaipan raskaamman kiviaineksen päällä. Laatat liikkuvat alituisesti toistensa suhteen, aiheuttaen maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa, lähinnä laattojen reunoilla, jossa ne törmäävät tai työntävät toisensa alle. Toisaalta uutta laattamateriaalia eli merenpohjaa muodostuu valtamerten keskellä, esim. Islannissa, jossa kiviaines tupruttaa esiin Maan vaipasta. Laattaliikkeen energianlähde on sama radioaktiivinen hajoaminen josta enempää myöhemmin.

Maan ydin

Maan sisäinen koostumus on meille elintärkeä. Planeetalla on nimittäin jatkuvan radioaktiivisen hajoamisen ansiosta sula rauta-nikkeli-ydin, joka saa aikaan voimakkaan magneettikentän, mikä suojaa elämää vaaralliselta säteilyltä sekä Auringosta tulevalta suurienergiseltä hiukkaspommitukselta. Lähellä napa-alueita hiukkaspommitus voidaan nähdä paljain silmin öiseen aikaan värikkäinä revontulina. Magneettikentän vangitsemat Auringosta tulevat hiukkaset koostavat van Allenin vyöhykkeet. Maan magneettikenttä jonka voimakkuus on 0,000025 - 0,00005 teslaa, heikkenee aika-ajoin ja vaihtaa napaisuuttaan. Sama napaisuus kestää yleensä satojatuhansia vuosia.

Maan ytimen tutkiminen

Porauksilla on päästy 10 kilometrin syvyyteen maankuoren sisälle, mutta Maan vaippa kuoren alla on yhä koskematon. Epäsuoraa tietoa Maan sisäosista saadaan tutkimalla maanjäristysten ja ydinräjäytysten yhteydessä syntyviä seismisiä aaltoja. Ydin ei kuitenkaan ole aivan saavuttamaton, koska Kalifornian teknisessä korkeakoulussa planeettoja tutkiva David Stevenson on keksinyt erikoisen keinon vaipan tutkimiseen. Ensin räjäytetään maankuoreen syvä halkeama muutaman megatonnin vetypommilla. Halkeamaan kaadetaan samalla kertaa 100 000 tonnia sulaa rautaa, joka omalla painollaan painuu syvemmälle 400 km/vrk. Mukana pitäisi olla myös nyrkinkokoinen luotain, joka lähettää tietoja vaipan lämpötilasta, sähkönjohtavuudesta ja kemiallisesta koostumuksesta. Tietä raivaava sula rauta voi tosin sotkea mittauksia jonkin verran. Tutkimuksen raportit välitetään maanpinnalle ääniaaltoina, sillä radioaallot pysähtyvät paksuihin maakerroksiin. Vaippa ulottuu 3000 km syvyyteen, jonka jälkeen sula rauta viimeistään pysähtyy Maan metalliytimen tullessa vastaan. Stevenson itse sanoo hämmästyvänsä paljon, jos suunnitelma joskus toteutuu.

Maailmankartta

Maailmankartta on kartta maapallon pinnasta. Topografinen maailmankartta
Valitse haluamasi karttaruutu suurennettavaksi
kartta kartta kartta

Linkkejä

- [http://www.space.com/scienceastronomy/nasa_core_030514.html Space.com. NASA Meets Hollywood: Real Mission Proposed to Earth's Core]

Katso myös

- Maantiede Luokka:Planeetat Luokka:Maa zh-min-nan:Tē-kiû ko:지구 ms:Bumi ja:地球 simple:Earth th:โลก

NASA

NASA (National Aeronautics and Space Administration), Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto, on Yhdysvaltain valtion organisaatio, joka vastaa Yhdysvaltain avaruusohjelmasta. Se ei ole minkään ministeriön alainen.

Historia

Kilpajuoksu avaruuteen

Kansainvälinen geofyysinen vuosi (International Geophysic Year, IGY) alkoi 1.heinäkuuta 1957 ja päättyi 31. joulukuuta 1958. Lokakuussa 1954 Roomassa sen järjestelyjä johtanut kansainvälinen tieteellisten organisaatioiden unionin (ICSU) neuvosto julkaisi päätöslauselman, jossa IGYn tavoitteisiin lisättiin satelliitin laukaisu. 26. toukokuuta 1955 Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvosto hyväksyi ajatuksen, että Yhdysvallat laukaisee satelliitin IGYn aikana. Toteutettavaksi siviilisatelliitiksi 9. syyskuuta 1955 valittiin Vanguard, jota pidettiin enemmän siviilisatelliittihankkeena kuin Yhdysvaltain Armeijan Explorer-satelliittia, joka laukaistaisiin Redstone-ohjuksella. Vakoilusatellitti WS117L:n kehitys oli alkanut Lockheedin johtamana lokakuussa 1956, tätä silmälläpitäen presidentti Eisenhower oli 21. heinäkuuta 1955 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton huippukokouksessa Genevessä esittänyt "freedom of space"-päätöstä. Pelätiin nimittäin vakoilusatelliittien joutuvan ohjusten kohteeksi kuten vakoilulentokoneiden. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto julkaisivat kesällä 1955 aikomuksensa satelliitin laukaisemisesta IGY-vuoden aikana. Kun Neuvostoliitto oli laukaissut 4. lokakuuta 1957 ensimmäisen satelliitin, Sputnikin, Yhdysvaltain huomio kiinnittyi maan omaan siviiliavaruusohjelmaan. Yhdysvaltain kongressi piti Sputnikin lentoa uhkana maan kansalliselle turvallisuudelle ja teknologiselle etumatkalle. Alun perin Pravda oli uutisoinut asian hyvin pienimuotoisesti, mutta brittiläisen lehdistön nostaessa asiasta suuren hälyn, myös Neuvostoliitto alkoi käyttää avaruustekniikkaa propagandassaan. Demokraattisen puolueen senaattori Lyndon B. Johnson vaati vajaat kaksi viikkoa Sputnikin lennon jälkeen liittovaltiolta, ts. republikaanisen Eisenhowerin hallitukselta, välittömiä toimia asian korjaamiseksi. 6. helmikuuta 1958 Senaatti äänesti Special Committee on Space and Aeronautics perustamisen puolesta. Komitean tarkoitus oli pysyvää avaruusjärjestöä koskevien lakien kirjoitus. Presidentti Dwight D. Eisenhower allekirjoitti 29. heinäkuuta 1958 lain, jolla perustettiin National Aeronautics and Space Administration (NASA). Kun organisaatio aloitti toimintansa 1. lokakuuta 1958, sillä oli käytössään neljä suurempaa laboratoriota. Ne olivat NACAn Langleyn, Lewisin ja Amesin keskukset, Ilmavoimien Lake Muroc-koelentokeskus, Wallops Islandin rakettikoekeskus; osa Yhdysvaltain Laivaston Naval Research Laboraroryä sekä joulukuusta 1958 lähtien Yhdysvaltain Armeijan Jet Propulsion Laboatory. Sillä oli palkkalistoillaa noin 8 000 NACAn entistä työntekijää. 1. heinäkuuta 1960 ABMAn (Army Ballistic Missile Agency) Redstone-keskus liitettiin NASAaan George C. Marshall Space Flight Centeriksi. Aluksi kantorakettien epäluotettavuus oli suuri ongelma. Vuonna 1958 NASAn 17 laukaisuyrityksestä onnistui vain viisi. Tilanne parani nopeasti: vuonna 1959 kymmenen laukaisua 21 yrityksestä onnistui ja vuonna 1960 60 kaikkiaan 71 laukaisuyrityksestä onnistui. Vuoteen 1965 mennessä onnistumistodennäköisyys oli noussut 91 prosenttiin. NASAn varhaiset ohjelmat tutkivat miehitetyn avaruuslennon ongelmia. Nämä ohjelmat suoritettiin USA:n ja Neuvostoliiton välisen kilpailun aiheuttamien paineiden alla, ja oli suoraan osa kylmää sotaa. Vuonna 1958 aloitettu Mercury-ohjelma käynnisti avaruuden valloittamisen. Vuonna 1958 lentänyt Neuvostoliiton Sputnik-2 painoi 1300 kg ja kuljetti Laika-koiran, joten oli ilmeistä, että Neuvostoliitto pyrki miehitettyyn lentoon. Siitä kumpi maa tekee sen ensimmäisenä kilvoiteltiin. Ensin tuli selvittää pystyisikö ihminen selviämään avaruudessa hengissä - amerikkalaiset lennättivät Gemini-kapselissa apinoita ennen miehitettyjä lentoja. Juri Gagarin vei 12. huhtikuuta 1961 voiton Neuvostoliitolle miehitettyjen lentojen kilvassa. Astronautti Alan Shepard pääsi ensimmäisenä amerikkalaisena avaruuteen Mercury 3-lennon aikana 5. toukokuuta 1961. Kyseessä oli ballistinen lento. 20. helmikuuta 1962 John Glennistä tuli ensimmäinen Maan kiertänyt amerikkalainen viisituntisen Mercury 6-lennon aikana. Kilpailua oli myös NASAn ja Yhdysvaltain ilmavoimien avaruusohjelman, johon kuului mm. tavoite saada ihminen Kuuhun vuoteen 1965 mennessä, välillä. John Kennedyn hallitus siirsi kaikki meihitetyt lennot NASAaan.

Apollo-ohjelma

Kun Mercury-ohjelma oli ensin todistanut miehitetyt lennot mahdollisiksi, aloitettiin seuraavaksi Apollo-ohjelma. Sitä valmisteli Gemini-ohjelma, jossa kokeiltiin muodostelmalentoa, telokoitumista ja toimintaa kapselin ulkopuolella (EVA, extra-vehicular activity). Myös EVA-toiminassa Neuvostoliitto ehti ensimmäiseksi. Apollon alkuperäisenä tavoitteena oli tehdä avaruudessa mielenkiintoista työtä sekä mahdollisesti kiertää Kuu miehitetyn lennon avulla. Ohjelman tavoitteista tuli presidentti John F. Kennedyn 25. toukokuuta 1961 pitämän puheen jälkeen huomattavasti kunnianhimoisempia. Tuolloin Kennedy julisti, että Yhdysvaltojen tulisi lähettää ihminen Kuuhun ja tuoda hänet sieltä turvallisesti takaisin vuoteen 1970 mennessä. Apollo-ohjelma toimi kuumeisesti ja likimain ilman kustannuskattoa. Tuolloin uskottiin Neuvostoliiton pystyvän miehitettyyn kuulentoon. NASAssa pohdittiin vaihtoehtoa - jos Neuvostoliitto ehtii Kuuhun ensiksi, Yhdysvaltojen tulee lennättää astronautti Marsiin. Neuvostoliiton Kuu-raketti N-1 ei kuitenkaan koskaan kehittynyt toimivaksi. 20. heinäkuuta 1969 ensimmäinen amerikkalainen astronautti astui Kuun pinnalle. Kaikkiaan 12 astronauttia kävi Kuussa.

Tulevaisuus

Nasa on ilmoittanut Yhdysvaltojen lähettävän neljä astronauttia kuuhun vuonna 2018. Nasan pääjohtajan Michael Griffinin mukaan kuun pinnalle astronautit lähetettäisiin jopa viikon oleskelua varten. Hankkeella on määrä valmistella Yhdysvalloille pysyvää tukikohtaa kuuhun ja edelleen Marsin valloittamista. Yhdysvallat teki edellisen miehitetyn kuulennon Apollo 17 -moduulilla joulukuussa 1972.

NASAn organisaatio

NASA:n keskuksia
- NASAn päämaja (HQ, headquarters) on Washington D.C.:ssä.
- Goddard Space Flight Center (GSFC) on Marylandissä. Se on Maan kaukokartoituksen ja tähtitieteellisten avaruuslentojen kotipaikka. Siellä sijatsevat suuret satelliittien testausfasiliteetit.
- Jet Propulsion Laboratory (JPL) sijatsee Pasadenassa, Kaliforniassa. Se on kuuluisa mm. planeettaluotaimistaan.
- Johnson Space Center (JSC), Teksas on miehitettyjen lentojen lennonjohtokeskus.
- Kennedy Space Center (KSC; 28,5 N, 81,0 W), Floridassa, on NASA:n pääasiallinen laukaisukeskus. Se on USA:n tärkein satelliittien laukaisupaikka. Samalla alueella on Ilmavoimien laukaisutorneja. Kaliforniassa sijaitseva Vandenbergin tukikohta (34,7 N; 120,6 W) on sotilaallinen eikä kuulu NASAaan; sieltä laukaistaan lähinnä vakoilusatelliitteja naparadoille. Molemmista on laukaistu noin 500 satelliittia.
- Marshall Space Flight Center (MSFC), Alabama. Propulsiotekniikan keskus, Apollo-ohjelman johtava keskus. Entinen Yhdysvaltain Maavoimien Redstone-asevarikko, jonne saksalaiset V-2-insinöörit sijoittuivat 1940-luvun lopussa.
- Ames Research Center, Kaliforniassa, tutkii pääasiassa aerodynamiikkaa. Avaruustoimintaan liittyy keskuksen avaruuspuvut, robotiikka sekä supertietokonelaskenta.
- Ilmavoimien Edwardsin lentotukikohdassa (Mojaven autiomaa, Kalifornia; entinen Muroc, X-koneiden koti) on myös NASA:n toimintaa; NASA:n Hugh H. Dryden Flight Research Facility. Mm. Sukkulan eräs varalaskupaikka.
- Langley Research Center on NASA:n vanhin aerodynamiikkaan ja propulsioon keskittynyt laboratorio.
- Wallops Flight Facility, saari USA:n itärannikolla, josta on ainakin 1990-luvulle asti laukaistu luotainraketteja.
- Stennis Space Center, Mississippi
- White Sands Test Facilty, New Mexico

NASAn johtajia

T. Keith Glennan, 19. elokuuta 1958 - 20. tammikuuta 1961 James E. Webb, 14. helmikuuta 1961 - 7. lokakuuta 1968 Thomas O. Paine, 21. maaliskuuta 1969 - 15 syyskuuta 1970 James C. Fletcher, 27. huhtikuuta 1971 - 1. toukokuuta 1977 Robert A. Frosch, 21. kesäkuuta 1977 - 20. tammikuuta 1981 James M. Beggs, 10. heinäkuuta 1981 - 4. joulukuuta 1985 William R. Graham, 4. joulukuuta 1985 - 11. toukokuuta 1986 (virkaatekevä) James C. Fletcher, 12. toukokuuta 1986 - 8. huhtikuuta 1989 Richard H. Truly, 14. toukokuuta 1989 - 31. maaliskuuta 1992 Daniel S. Goldin, 1. huhtikuuta 1992 - 17. marraskuuta 2001 Daniel R. Mulville, 19. marraskuuta 2001 - 21. joulukuuta 2001 (virkaatekevä) Sean O'Keefe, 21. joulukuuta 2001 - maaliskuu 2005 Michael D. Griffin, 14. huhtikuuta 2005-

NASAn avaruusohjelmia

Michael D. Griffin

Miehitettyjä

- Mercury
- Gemini
- Apollo
- Skylab
- Avaruussukkula
- Kansainvälinen avaruusasema

Miehittämättömiä

- ACE-aurinkoluotain
- ACTS-tietoliikennesatelliitti (kokeellinen)
- ATS-teknologiasatelliitti (tietoliikenne)
- Aura-kaukokartoitussatelliitti
- Biosatellite
- Chandra-röntgenobservatorio (alkujaan AXAF)
- COBE
- Deep Space 1
- Echo-tietoliikenne"satelliitti"
- EOS-Aqua
- EOS-Aura
- EOS-Terra
- EUVE - UV-observatorio
- Explorer
- Genesis-aurinkoluotain (näytteenkeruu)
- LISA - 3 gravitaatioaaltoja mittaavaa satelliittia (2012, yhdessä ESAn kanssa)
- Lunar Orbiter
- Mariner-Venusluotaimet
- Mars Observer
- Mars Pathfinder
- Mars Reconnaissance Orbiter
- MESSENGER
- Nimbus-sääsatelliitit
- Orbiting Astrophysical Observatory (OAO)
- Orbiting Geophysical Observatory (OGO)
- Orbiting Solar Observatory (OSO)
- Pageos
- Pegasus
- Pioneer-luotaimet
- Ranger-kuuluotaimet
- Relay-tietoliikennesatelliitti
- Stereo-aurinkoluotain
- Surveyor
- Syncom-tietoliikennesatelliitti
- TDRS-tietoliikennelinkkisatelliitti
- Tiros-sääsatelliitit
- Viking-laskeutujat
- Voyager-luotaimet

Yhteistyössä ESAn kanssa

- Cassini-Huygens
- Hubble-avaruusteleskooppi, joka on avaruustutkimusasema
- JWST eli James Webb-avaruusteleskooppi (2012), joka on avaruustutkimusasema
- LISA (2012)
- SOHO
- Ulysses

Linkkejä ja lähteitä

- [http://www.nasa.gov/ NASAn viralliset sivut]
- Roger D. Launius, NASA - A History of the U.S. Civil Space Program, Krieger Publishing Company, Malabar (Florida), 1994, ISBN 0-89464-727-X
- NASAn toimintaa seuraava nk. kriittinen sivusto http://www.nasawatch.com/ Luokka:Avaruusjärjestöt ko:미국항공우주국 ja:アメリカ航空宇宙局 simple:NASA th:องค์การนาซา

Itävalta

Itävallan tasavalta on valtio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat Liechtenstein ja Sveitsi lännessä, Italia ja Slovenia etelässä, Unkari ja Slovakia idässä ja Saksa ja Tšekki pohjoisessa.

Historia

:Pääartikkeli: Itävallan historia Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit, ostrogootit ja frankit. 900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi Habsburg-suku. Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajoitettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler. Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi purkurivyöhykkeeksi NATOn ja Varsovan liiton väliin. Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.

Politiikka

Itävallan valtion pää on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kansanvaalilla. Presidentti valitsee kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja. Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 suoraan valittua edustajaa. Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pitettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin. Parlamentin valtasuhteet:
- 79 paikkaa ÖVP (kansanpuolue) (42,3 % äänistä)
- 69 paikkaa SPÖ (sosiaalidemokraattinen puolue) (36,51 %)
- 18 paikkaa FPÖ (vapauspuolue) (10,1 %)
- 17 paikkaa Die Grünen (vihreät) (9,47 %) Koalitiohallitus ÖVP:n ja FPÖ:n välillä jatkui 28. helmikuuta 2003 pitkällisten hallitusneuvottelujen jälkeen, Wolfgang Schüssel edelleen liittokanslerina.

Osat

Itävalta on liittotasavalta jossa on yhdeksän osavaltiota:
- Burgenland
- Oberösterreich (Ylä-Itävalta)
- Tiroli
- Kärnten
- Salzburg
- Wien
- Niederösterreich (Ala-Itävalta)
- Steiermark
- Vorarlberg

Maantiede

Vorarlberg Itävallan maantiede Itävalta sijaitsee Alpeilla ilman yhteyttä merelle. Korkein huippu on Großglockner, 3798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein Wildspitze 3774 m. Maan pohjois- ja itäosat ovat pääasiassa mäkistä maastoa. Ilmasto on leuto, kylmät talvet ja viileät kesät.

Talous

Itävalta on korkean elintason maa, jonka talous on pitkälti sidoksissa EU-maihin, erityisesti Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen monia yrityksiä kansallistettiin pelättäessä niiden joutuvan Neuvostoliiton käsiin sotakorvauksina. Pääosa yksityistettiin 1990-luvun alussa. Itävallassa on vahva ammattiyhdistysliike. Vuoristoisessa maassa maatilat ovat pieniä ja hajanaisia, ja tuotanto on ollut kallista. Maatalous on joutunut uudistuksiin maan liittyessä EU:hun 1995.

Väestöjakauma

Itävallan väestöstä on nykyisin 85–89 % itävallansaksalaisia. Kymmenisen prosenttia on ulkomaalaissyntyisiä, erityisesti itäisistä naapurimaista. Kärntenin ja Steiermarkin osavaltiossa elää merkittävä 18000 hengen syntyperäinen slovenialaisvähemmistö. Itävallan vuoristoissa on kehittynyt monta erillistä saksan murretta. Kaikki kuuluvat itävaltalais-baijerilaiseen ryhmään lukuun ottamatta Vorarlbergin alemannimurretta. Kolmen neljäsosaa itävaltalaisista on katolisia. Muut tärkeät uskonnot ovat islam ja protestanttiset liikkeet. 1930 Itävallassa asui 100000 juutalaista, nyt heitä on 10000–20000. Itävallan kansallinen koostumus 1923–1981 (lähde: unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991) (
- ) vain Burgenlandissa.

Kulttuuri

Itävallassa ovat syntyneet klassisen musiikin keskeiset säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn, Franz Schubert, Gustav Mahler, Anton Bruckner, Johann Strauss vanhempi ja Johann Strauss nuorempi. Toisen Wienin koulukunnan säveltäjiä ovat Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg. Kuuluisia itävaltalaisia fyysikkoja: Ludwig Boltzmann, Erwin Schrödinger, Wolfgang Pauli ja Christian Doppler; filosofeja: Ludwig Wittgenstein ja Karl Popper; matemaatikkoja: Kurt Gödel; psykoanalyysin isä: Sigmund Freud ja psykologi Alfred Adler; taloustieteilijät: Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek; runoilija Peter Rosegger; taidemaalari Gustav Klimt ja insinööri Ferdinand Porsche. Urheilussa Itävalta on alppilajien suurvalta: Toni Sailer, Hermann Maier, Annemarie Moser-Pröll ja Anita Wachter. Muita Itävallassa syntyneitä kuuluisuuksia ovat diktaattori Adolf Hitler ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger.

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- öljy
- puu
- lyijy
- kivihiili
- ligniitti
- kupari

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- teollisuustuotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=47.835283,13.348389&spn=3.274477,8.107910&z=10&t=h&hl=en Itävalta Google Mapsissa] Luokka:Itävalta fiu-vro:Austria als:Österreich ms:Austria zh-min-nan:Tang-kok ko:오스트리아 ja:オーストリア simple:Austria th:ประเทศออสเตรีย

Eugen Sänger

Eugen Sänger syntyi 22. syyskuuta 1905 ja kuoli 10. helmikuuta 1964. Hän oli itävaltalaista sukua oleva lentokoneinsinööri, joka on tunnetuin panoksestaan sukkulatekniikan ja patopainemoottorin kehittämisessä. Hän syntyi Itävalta-Unkariin kuuluvassa Prisecnicen kaupungissa, joka on nykyisen Tsekin tasavallan alueella. Hän alkoi opiskella Grazin ja Wienin teknillisissä yliopistoissa rakennusinsinööriksi (civil engineering), mutta vaihtoi syventymiskohteensa lentotekniikkaan, kun oli tutustunut Hermann Oberthin kirjaan Die Rakete zu den Planetenräumen (By Rocket into Planetary Space). Hän liittyi Saksan amatöörirakettiharrastajiin (Verein für Raumschiffahrt eli VfR). Sängerin diplomityöaiheeksi raketti ei kelvannut. Hän valmistui tehden diplomityönsä siiven tukipalkeista (wing trusses). Sänger julkaisi hylätyn diplomityönsä vuonna 1933 nimellä Raketenflugtechnik. 1935-1936 hän kirjoitti artikkeleita raketeista itävaltalaiseen Flug-lehteen, joka sai Saksan ilmailuministeriön (RML) kiinnostumaan hänestä, koska rakettilentokoneella voisi olla sotilaallista käyttöä. Sänger alkoi johtaa raketin kehitystiimiä Lüneburger Heide-alueella vuonna 1936. Hän suunnitteli tuolloin Silbervogel-aluksen, joka oli avaruussukkulan tai avaruuslentokoneen kaltainen. Sen aerodynaaminen nostovoima syntyisi sen rungon eikä siipien avulla (lifting body). Sängeriä avusti matemaatikko Irene Bredt, josta tuli hänen vaimonsa. Sänger suunnitteli myös rakettimoottoreita, joiden työntövoima oli yli 1 MN. 1942 RLM peruutti tämän hankkeen. Sänger siirtyi tutkimaan Deutschen Versuchsanstalt für Segelflug-organisaatioon. Siellä hän tutki patopainemoottoria sodan loppuun asti. 1940-luvulla hän työskenteli Ranskassa, jossa perusti vuonna 1949 Fédération Astronautique-järjestön. Neuvostoliitto pyrki tänä aikana rekrytoimaan hänet. 1954 Sänger palasi Saksaan ja johti Stuttgartissa rakettitutkimusinstituuttia. 1961-1963 hän toimi Junkersin lentokonetehtaalla konsulttina suunnitellen patopainemoottorilla toimivaa avaruuslentokonetta. Sänger tutki myös photonipropulsiota (ml. aurinkopurje) keinona matkustaa hyvin pitkiä matkoja avaruudessa. Hän kuoli Berliinissä. Hänen Silbervogel-suunnitelmallaan oli ainakin esikuvan vaikutus X-15, Boeing X-20 Dyna-Soar, STS-ohjelmiin. Sänger, Eugen

Richard Nixon

Richard Milhous Nixon (s. 9. tammikuuta 1913 – k. 22. huhtikuuta 1994) oli yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko ja Yhdysvaltojen 37. presidentti (1969-1974. Hän on viran ainoa haltija joka on eronnut kesken kautensa, mikä tapahtui monimutkaisen Watergate-skandaalivyyhdin seurauksena.

Ura ennen presidenttiyttä

Kaliforniassa syntynyt Nixon oli koulutukseltaan lakimies. Hän oli eräs niistä amerikkalaisista poliitikoista, jotka tulivat mukaan politiikkaan sotaveteraanina. II maailmansodan jälkeen Nixon istui kongressissa edustajainhuoneen jäsenenä (1946-50) sekä Kalifornian senaattorina (1950-53) ja toimi aktiivisesti mm. kommunisteja jahdanneessa, "epäamerikkalaista toimintaa" tutkineessa komiteassa. Nixon hyödynsi antikommunismia oman uransa edestämiseksi ja käytti samanlaisia menetelmiä kuin senaattori Joseph McCarthy. Tämä toi hänelle elinikäisiä vastustajia mediaan. Nixon valittiin Dwight D. Eisenhowerin varapresidentiksi 1954 ja hän palveli virassa kaksi kautta. Hän hävisi vuoden 1960 presidentinvaalit demokraattien John F. Kennedyä vastaan, Kennedyn saatua vain 100 000 ääntä enemmän. Kyseisen vaalin rehellisyydestä on ollut etenkin kylmän sodan lopun jälkeen jonkin verran keskustelua. John F. Kennedy Kennedylle kärsityn häviön jälkeen Nixon vetäytyi muutamiksi vuosiksi politiikasta, mutta teki paluun 1960-luvun lopulla ja voitti vuoden 1968 esivaaleissa republikaanien ehdokkuuden helposti. Hänen voittoaan varsinaisissa presidentinvaaleissa siivitti demokraattisen puolueen hajanaisuus. Istuva demokraattipresidentti Lyndon B. Johnson luopui jatkokauden tavoittelusta epäsuosionsa vuoksi ja ilmoitus jakoi puolueen pahasti. Demokraattien ehdokkaaksi lopulta valittu Hubert Humphrey ei missään vaiheessa nauttinut koko puoluekentän tukea. Lisäksi itsenäisenä ehdokkaana presidentiksi pyrkinyt George Wallace söi hänen kannatustaan etenkin perinteisesti demokraatteja äänestäneissä etelävaltioissa.

Presidenttiys

Nixonin kampanjan tärkeimpiä vaalilupauksia oli lopettaa Vietnamin sota, joka oli alkanut Johnsonin presidenttikaudella ja joka oli ollut tärkein syy tämän epäsuosioon. Lupaukset sodan lopettamisesta "kunniallisesti" ("peace with honor") "salaisen suunnitelman" avulla osoittautuivat tyhjiksi, kun sodan eskalaatio kiihtyi entisestään ja Johnsonin keskeyttämät Hanoin pommitukset aloitettiin uudelleen. Lisäksi aloitettiin Vietnamin neutraalien naapurimaiden, ennen kaikkea Kambodžan, pommitukset Vietkongin huoltoreittien tuhoamiseksi. Tämä kansainvälisen oikeuden vastainen sotatoimi saatiin pidettyä pitkään salassa. Sodanvastaiset protestit kuitenkin kiihtyivät entisestään. Poliisi ja kansalliskaarti hajoittivat säännönmukaisesti väkivalloin rauhallisia mielenosoituksia. Pahimmissa tapauksissa yhteenotot johtivat kuolonuhreihin, kuten Kent Staten yliopistossa Ohiossa tapahtuneessa verilöylyssä, jossa neljä opiskelijaa sai surmansa ja useita haavoittui kansalliskaarti avattua tulen rauhanomaisesti mieltään osoittanutta opiskelijajoukkoa kohti. Tällaiset tapahtumat voimistivat entisestään sodanvastaista mielialaa maassa, ja Nixonin hallituksen oli lopulta aloitettava ns. vietnamisaatio. Tällä tarkoitettiin amerikkalaisten joukkojen korvaamista etelävietnamilaisilla. Prosessi vietiin loppuun vuonna 1973, kun Yhdysvallat virallisesti vetäytyi Etelä-Vietnamista.

Watergate-skandaali

Nixonin uudelleenvalitsemiskampanja vuoden 1972 vaaleissa johti hänen poliittiseen tuhoonsa. Huolimatta Nixonin jatkuvasta etumatkasta demokraattien ehdokkaaseen George McGoverniin hänen kampanjahenkilökuntaansa kuuluvia miehiä murtautui demokraattipuolueen päämajaan kesäkuussa 1972. Heidän jäätyä kiinni sai alkunsa ns. Watergate-skandaali, jonka seurauksena Nixon joutui eroamaan. Nixon ja hänen varapresidenttinsä Spiro Agnew kuitenkin ehdittiin valita selvällä enemmistöllä toiselle kaudelle ennen kuin rikollisuusvyyhti alkoi purkautua. Samanaikaisesti Watergate-tutkinnan edetessä Agnew joutui eroamaan jäätyään kiinni 1960-luvulla vastaanottamistaan lahjuksista. Hänen tilalleen varapresidentiksi nimitettiin Gerald Ford, joka Nixonin erottua 9. elokuuta 1974 astui hänen tilalleen presidentiksi ja armahti Nixonin kaikista mahdollisista rikoksista.

Nixonin perintö

Erottuaan presidentinvirasta Nixon vietti poliittista hiljaiseloa. Nixonin kuolema huhtikuussa 1994 kirvoitti uutta keskustelua hänen presidenttikaudestaan. Uuskonservatiivit kuitenkin näkivät hänessä väärinymmärretyn sankarin, monien muiden pitäessä Nixonia rikollisena, joka oli turmellut Yhdysvaltain presidentti-instituution. Nixonin hautajaisten yhteydessä korostettiin ensin mainittua tulkintaa: hänet haudattiin juhlallisin menoin kaikkien elossa olevien presidenttien läsnä ollessa. Edellä mainitun johdosta hänen hautakiveensä kirjoitettiin "The peace maker" eli rauhantekijä. Nixon, Richard ko:리처드 닉슨 ja:リチャード・ニクソン simple:Richard Nixon

2003

Tapahtumia

Tammikuu

- 1. tammikuuta – Luíz Inácio Lula Da Silvasta tuli Brasilian 37. presidentti.
- 1. tammikuuta – Pascal Couchepinista Sveitsin presidentti.
- 13. tammikuuta – Maurice Gibb kuoli sydänkohtaukseen floridalaisessa sairaalassa.
- 22. tammikuuta – Viimeinen onnistunut yhteys Pioneer 10 -avaruusluotaimeen, yhteen kaukaisimmista ihmisen tekemistä avaruusaluksista.
- 24. tammikuuta – Yhdysvaltain Department of Homeland Security aloitti toimintansa. Siihen yhdistettiin tulli, salainen palvelu ja liittovaltion poliisin koulutus.
- 30. tammikuuta – Yhdistyneen kuningaskunnan, Espanjan, Italian, Portugalin, Unkarin, Puolan, Tanskan ja Tšekin johtajat ilmoittivat tukevansa Yhdysvaltain suunnitelmia hyökätä Irakiin. Ilmoitus johti maailmanlaajuiseen kritiikkiin.

Helmikuu

- 1. helmikuuta – Avaruussukkula Columbia tuhoutui Teksasin yllä palatessaan lennoltaan, kaikki seitsemän astronauttia kuolivat.
- 10. helmikuuta – Ranska, Saksa ja Venäjä allekirjoittivat julistuksen, jossa ne puoltavat Irakin aseistariisumista ilman sotilaallista hyökkäystä ja vastustavat näin suoraan Washingtonin ja Lontoon suunnitelmia. Samana päivänä Ranska, Saksa ja Belgia käyttävät NATOssa veto-oikeuttaan vastustaen Yhdysvaltojen pyytämää apua Turkille Irakin konfliktissa.
- 14. helmikuuta – Maailman ensimmäinen kloonattu nisäkäs Dolly-lammas kuoli.
- 15. helmikuuta – Yli kuusi miljoonaa ihmistä 600:ssa kaupungissa ympäri maailman protestoi suunnitelmaa hyökätä Irakiin.
- 26. helmikuuta – Yhdysvaltalainen liikemies joutui sairaalaan Hanoissa, Vietnamissa. WHO:n lääkäri Carlo Urbani raportoi epätavallisen tarttuvasta taudista WHO:lle. Liikemies ja Carlo Urbani kuolivat SARS:iin maaliskuussa.
- 26. helmikuuta – Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kertoi puheessaan suunnitelmastaan tehdä Irakista demokratian mallimaa arabimaailmassa.

Maaliskuu

- 1. maaliskuuta – Arabiemiraatit, Bahrain ja Kuwait kehottivat Saddam Husseinia luopumaan vallasta.
- 1. maaliskuuta – Roy Jones Jr. voitti John Ruizin ja hänestä tuli nyrkkeilyn maailmanmestari.
- 1. maaliskuuta – Turkin parlamentti esti USAn 62 000 miehen hyökkäysjoukkojen sijoittamisen Turkkiin.
- 1. maaliskuuta – Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen suunnittelijaksi epäilty Khalid Sheikh Mohammed pidätettiin Pakistanissa.
- 11. maaliskuuta – YK:n alainen pysyvä kansainvälinen sotarikostuomioistuin aloitti toimintansa Haagissa.
- 12. maaliskuuta – Zoran Djindjic, Serbian pääministeri murhattiin Belgradissa.
- 12. maaliskuuta – WHO asetti maailmanlaajuisen hälytyksen SARS:ista.
- 13. maaliskuuta – Nature-lehti raportoi 350 000 vuotta vanhoja pystyssä kävelleen ihmisen jalanjälkiä löydetyn Italiasta.
- 14. maaliskuuta – USA:n republikaanien James P. Moran Jr. jätti paikallisjohtajan virkansa kommentoituaan 3. maaliskuuta rauhanprotestissa juutalaisaktiivien ajavan USA:ta sotaan.
- 15. maaliskuuta – Kiinan kansankongressi valitsi Hu Jintaon Kiinan uudeksi presidentiksi Jiang Zeminin jälkeen.
- 15. maaliskuuta – Keski-Afrikan tasavallassa, presidentti Patessén poissaollessa kapinalliskenraali François Bozizé teki vallankaappauksen ja julisti itsensä maan presidentiksi.
- 16. maaliskuuta – Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit.
- 16. maaliskuuta – Yhdysvaltain, Britannian, Portugalin ja Espanjan johtajat tapasivat Azoreilla tavoitteenaan saada YK:n turvallisuusneuvosto päättämään uhata Irakia sodalla, ellei se suostu aseistariisuntaan.
- 16. maaliskuuta – Suurimmat sodanvastaiset mielenosoitukset.
- 17. maaliskuuta – Kanada ilmoitti, ettei se aio osallistua sotatoimiin Irakia vastaan ilman YK:n hyväksyntää.
- 17. maaliskuuta – Yhdysvaltain presidentti George W. Bush määräsi Saddam Husseinin ja hänen sukunsa poistumaan Irakista 48 tunnin kuluessa uhaten sodalla.
- 20. maaliskuuta – Irakin sota: joukot Yhdysvalloista, Britanniasta, Australiasta ja Puolasta hyökkäsivät Irakiin ilman YK:n hyväksyntää ja Bagdadia pommitetaan.

Huhtikuu

- 9. huhtikuuta – USA:n joukot valtasivat Bagdadin päättäen Saddam Husseinin vallan.
- 13. huhtikuuta – Paula Radcliffe juoksi uuden naisten maratonin maailmanennätyksen (2.15.25).
- 15. huhtikuuta – Anneli Jäätteenmäki valittiin Suomen pääministeriksi.
- 16. huhtikuuta – Korkeasti radioaktiivinen RITEG-majakka joutui venäläisten vorojen uhriksi, ydinmateriaalia upotettiin Suomenlahteen.
- 21. huhtikuuta – Entisesta USA:n armeijan kenraalista Jay Garnerista tuli Irakin valiaikainen hallitsija.
- 30. huhtikuuta – Tutsipresidentti Pierre Buyouan valtakausi päättyi Burundissa.
- 30. huhtikuuta – EU, Yhdysvallat, YK ja Venäjä ilmoittivat Israelin ja Palestiinan johdoille rauhansuunnitelmansa, joka edellytti mm. molemminpuolista aselepoa ja Palestiinan valtion muodostamista ennen toukokuuta 2005.

Toukokuu

- 1. toukokuuta – George W. Bush piti puheen lentotukialus USS Abraham Lincolnilla taustallaan näyttävä banneri, jossa luki "tehtävä suoritettu" ("Mission Accomplished").
- 7. toukokuuta – Suomi hävisi Ruotsille MM-jääkiekon puolivälierässä Hartwall-areenalla 5-6, johdettuaan toisen erän jälkeen 5-1.
- 16. toukokuuta – Casablancassa, Marokossa sattui useita itsemurhaiskuja, jotka vaativat 41 ihmisen hengen, joukossa iskujen tekijät. Marokon viranomaiset pidättivät useita islamistijärjestön jäseniä, joiden epäiltiin osallistuneen iskujen suunnitteluun.
- 24. toukokuuta – Euroviisut Riiassa, Latviassa. Voittajana Turkin Sertab Erener kappaleella Everyway That I Can. Toisena Belgian Urban Trad ja kolmantena Venäjän t.A.T.u..
- 26. toukokuuta – Ehdotettu Euroopan perustuslaki julkistettiin.
- 27. toukokuuta – 300-vuotisjuhlallisuudet alkoivat Pietarissa.
- 27. toukokuuta – Marokossa hyväksyttiin uusi terrorisminvastainen laki toukokuun 16. päivän iskujen seurauksena.
- 29. toukokuuta – BBC:n englantilainen toimittaja syytti julkisesti Blairin hallitusta julkisen mielipiteen manipulointiyrityksistä viitaten Irak-raporttiin, jossa sodan uhkaa toimittajan mukaan liioiteltiin. Aiheesta nousi skandaali sekä mielenosoituksia.
- 31. toukokuuta – Huomattava auringonpimennys Suomessa.

Kesäkuu

- 1. kesäkuuta – Kiinassa kolmen solan padon tekojärven täyttö alkoi.
- 8. kesäkuuta – Väkivaltaisten taistelujen jälkeen sotilasvallankaappausyritys päättyi Mauritaniassa.
- 16. kesäkuuta – Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA julkaisi raportin Iranin ydinaseisiin liittyvistä toimista ja pyysi maalta lupaa saada suorittaa maassa tutkimuksia.
- 17. kesäkuuta – Liberia allekirjoitti aseleposopimuksen kahden kapinallisryhmän kanssa, jotka hallitsivat yli puolta maan alueesta.
- 18. kesäkuuta – Anneli Jäätteenmäki erosi pääministerin paikalta.

Heinäkuu

- 1. heinäkuuta – 500 000 ihmistä marssi Hong Kongissa protestoiden Hong Kongin lain artikkelia 23 maanpetoksesta.
- 2. heinäkuuta – Kanadan Vancouver valittiin vuoden 2010 talviolympialaisten isäntäkaupungiksi.
- 5. heinäkuuta – WHO julisti SARS:in nujerretuksi.
- 18. heinäkuuta – Britanniassa puolustusministeriön biologisen sodankäynnin asiantuntija ja Irakin asetarkastaja Tri. David Kelly löydettiin kuolleena metsästä muutaman mailin kotoaan sen jälkeen, kun hän oli antanut haastattelun BBC:lle. Kuolinsyynä pidettiin itsemurhaa.
- 30. heinäkuuta – Viimeinen Volkswagen Kupla valmistui Pueblassa, Meksikossa.

Elokuu

- 1. elokuuta – Laulajattaret Madonna ja Britney Spears vaihtoivat kohusuudelman MTV VMA-tapahtumassa.
- 2. elokuuta – YK määräsi rauhanturvaajajoukon Liberiaan.
- 2. elokuuta – Tiedemiesten mukaan otsonikerros näytti elpymisen merkkejä kansainvälisen freonien kiellon jälkeen. [http://news.independent.co.uk/world/environment/story.jsp?story=429802]
- 3. elokuuta – Tyrvään vanha kirkko otettiin uudelleenrakentamisen jälkeen taas käyttöön.
- 11. elokuuta – NATO otti Afganistanin rauhaturvaajien komennon.
- 14. elokuuta – Laajamittainen sähkökatko Yhdysvaltain itärannikolla ja Kanadassa.
- 19. elokuuta – YK:n päämajan Bagdadissa toiminut Canal-hotelli räjäytettiin itsemurhaiskussa, 24 kuoli, suurin osa YK:n henkilöstöä. Isku sai YK:n vetäytymään Irakista.
- 25. elokuuta – 52 ihmistä kuoli Mumbaissa, Intiassa kahden pommin räjähdyksessä.

Syyskuu

- 10. syyskuuta – Ruotsin ulkoministeriä Anna Lindhiä puukotettiin Tukholmassa tavaratalossa. Hän menehtyi seuraavana päivänä.
- 14. syyskuuta – Ruotsi hylkäsi euron käyttöönoton kansanäänestyksessä.
- 14. syyskuuta – Viro hyväksyi liittymisen Euroopan unioniin kansanäänestyksessä.
- 27. syyskuuta – Smart 1 laukaistiin matkaan.
- 28. syyskuuta – Paul Tergat teki uuden maratonin maailmanennätyksen (2.04.55).

Lokakuu

- 5. lokakuuta – Ahmad Kadyrov valittiin Tšetšenian presidentiksi.
- 7. lokakuuta – Republikaani Arnold Schwarzenegger valittiin Kalifornian kuvernööriksi korvaamaan demokraatti Gray Davisin.
- 12. lokakuuta – 30 potilasta kuoli mielisairaalan palossa Randilovštšinassa, Valko-Venäjällä.
- 15. lokakuuta – Kiinan kansantasavalta teki ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon Shenzhou 5 -aluksella.
- 24. lokakuuta – Concorden viimeinen kaupallinen lento.
- 31. lokakuuta – Mahathir Mohamad erosi Malesian pääministerin virasta 22 vuoden jälkeen.

Marraskuu

- 12. marraskuuta – Irakissa Nasirijassa itsemurhapommittaja tappoi 23 ihmistä, mukaan lukien ensimmäisen sodan italialaistappiot.
- 15. marraskuuta – Kaksi autopommia räjähti samanaikaisesti Istanbulissa Turkissa kahden synagoogan edessä surmaten 25 ihmistä ja haavoittaen 300. Al-Qaida otti vastuun.
- 17. marraskuuta – E18-tien moottoritieosuus Paimion ja Muurlan välillä avattiin liikenteelle.
- 18. marraskuuta – Yhdysvaltain presidentti George W. Bush teki vierailun Lontooseen massiivisten protestien siivittämänä.
- 20. marraskuuta – Useat pommiräjähdykset Istanbulissa tuhosivat Yhdistyneen kuningaskunnan]] konsulaatin.
- 20. marraskuuta – Poplaulaja [[Michael Jackson pidätettiin syytettynä lapsen hyväksikäytöstä.
- 23. marraskuuta – Georgian presidentti Eduard Shevardnadze erosi kahden viikon protestien jälkeen syytettynä vaalivilpistä.
- 24. marraskuuta – Glasgowssa korkein oikeus langetti 27 vuoden minimituomion Al Ali Mohmed Al Megrahille tuomittuna Lockerbien pommi-iskusta 1988.

Joulukuu

- 7. joulukuuta – Vladimir Putinia tukeva Yhtenäinen Venäjä -puolue voitti Venäjän parlamenttivaalit.
- 13. joulukuuta – Saddam Hussein vangittiin Tikritssä.
- 17. joulukuuta – Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogian kolmannen osan ensi-ilta.
- 22. joulukuuta – Italialaista elintarvikejättiä Parmalatia syytettiin viiden miljardin euron kirjanpitoväärennöksistä.
- 24. joulukuuta – Hullun lehmän tautia ilmeni Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa. Monet maat kielsivät lihan tuonnin Yhdysvalloista.
- 24. joulukuuta – USA:n lähetystön pyynnöstä Ranska peruutti monta Air Francen lentoa Yhdysvaltoihin terroriepäiltyjen vuoksi.
- 24. joulukuuta – Espanjan poliisi esti ETA:n yrityksen räjäyttää 50 kg pommi Madridin Chamartín-asemalla.
- 25. joulukuuta – Beagle 2 -luotain laskeutui Marsiin, mutta siihen ei saatu yhteyttä.
- 25. joulukuuta – Pakistanin presidentti Pervez Musharraf vältti toisen murhayrityksen kahden viikon sisään.
- 26. joulukuuta – Maanjäristys tuhosi Bamin kaupungin lounaisessa Iranissa. Yli 40 000 ihmistä kuoli.

Syntyneitä

- 23. toukokuuta – Dewey, ensimmäinen kloonattu peura
- 28. toukokuuta – Prometea, ensimmäinen kloonattu hevonen

Kuolleita

- 12. tammikuuta – Leopoldo Galtieri, Argentiinan diktaattori
- 24. tammikuuta – Gianni Agnelli, Fiatin johtaja
- 1. helmikuuta – Sukkulalennon STS-107 miehistö: Michael P. Anderson, David M. Brown, Kalpana Chawla, Laurel Clark, Rick D. Husband, William McCool ja Ilan Ramon
- 14. helmikuuta – Dolly-lammas, ensimmäinen kloonattu nisäkäs
- 9. maaliskuuta – Bernard Dowiyogo, entinen Naurun presidentti
- 12. maaliskuuta – Zoran Djindjic, Serbian pääministeri (salamurha)
- 29. maaliskuuta – Carlo Urbani, SARS:in löytänyt WHO:n lääkäri
- 17. huhtikuuta – Tri. Robert Atkins, 72, Atkinsin dieetin kehittäjä
- 17. huhtikuuta – Antti Satuli
- 21. huhtikuuta – Nina Simone, yhdysvaltalainen laulaja
- 28. toukokuuta – Ilya Prigogine, Nobel-palkittu kemisti vuodelta 1977
- 3. kesäkuuta – Tamara Dernjatin (os. Hramova; s. 6. kesäkuuta 1926), yksi Metro-tyttöjen kolmesta jäsenestä.
- 12. kesäkuuta – Gregory Peck, näyttelijä
- 16. kesäkuuta – Georg Henrik von Wright, akateemikko ja filosofi
- 26. kesäkuuta – Denis Thatcher, Margaret Thatcherin aviomies
- 29. kesäkuuta – Katharine Hepburn, näyttelijä
- 4. heinäkuuta – Barry White, laulaja
- 4. heinäkuuta – Jaakko Lassila, pankkiiri
- 22. heinäkuuta – Uday Hussein ja Qusay Hussein, Saddam Husseinin pojat
- 23. heinäkuuta – Anni Polva, kirjailija
- 27. heinäkuuta – Bob Hope, koomikko ja näyttelijä
- 4. elokuuta – Vesa Mäkelä, näyttelijä
- 11. elokuuta – Herb Brooks, jääkiekkovalmentaja
- 15. elokuuta – Idi Amin, Ugandan diktaattori
- 16. elokuuta – Gösta Sundqvist, lauluntekijä ja laulaja
- 19. elokuuta – Sérgio Vieira de Mello, brasilialainen d