Avoin tähtijoukko

Avoin tähtijoukko on löyhä joukko tähtiä, jotka ovat syntyneet samalla alueella tähtienvälisestä kaasu- ja pölypilvestä. Tähdet ovat yleensä nuoria ja sinisiä, ja niiden lähettyvillä on usein vielä tähtienvälistä kaasua jäljellä. Avoimet joukot tiettävästi hajaantuvat muutaman sadan tuhannen vuoden kuluessa.

Tunnetuimpia avoimia tähtijoukkoja

- Plejadit (Messier 45)
- Hyadit
- Praesepe (Messier 44)
- Perseuksen kaksoistähtijoukko

Katso myös

- pallomainen tähtijoukko Luokka:Avoimet tähtijoukot ja:散開星団

Plejadit

Seulaset eli Plejadit (Messierin luettelon kohteena M45) on taivaan kirkkain avoin tähtijoukko, joka sijaitsee Härän tähdistössä.

Havaintohistoria

Seulaset on kirkkain syvän taivaan kohde, ja se näkyy paljain silminkin selkeästi taivaalla. Siksi se on tunnettu jo esihistoriallisista ajoista lähtien. Ensimmäiset kirjalliset maininnat tähtijoukosta ovat peräisin antiikin Kreikasta, jossa siitä mainitsi muun muassa Homeros teoksissaan Ilias (noin 750 eaa.) ja Odysseia (noin 720 eaa.) sekä Hesiodos noin 700 eaa. Raamatussa joukko mainitaan kolme kertaa. Jo kauan on tiedetty, että Seulasten tähdet muodostavat oikean tähtijoukon. John Michell laski vuonna 1767, että todennäköisyys kirkkaiden tähtien sijoittumiselle sattumanvaraisesti Seulasten tapaiseksi ryhmäksi oli vain 1:496 000, ja oletti siten oikein, että joukon tähtien täytyy liittyä fyysisesti toisiinsa. Charles Messier liitti tähtijoukon luetteloonsa, vaikka useimmat luettelon kohteista ovat himmeämpiä ja sumumaisempia – Messierin luettelon alkuperäinen tarkoitus oli välttää sekaannuksia komeettojen ja niitä muistuttavien "pysyvien" sumumaisten kohteiden välillä. On arveltu, että lisäämällä luetteloonsa alkuperäisten 42 kohteen jälkeen kirkkaita kohteita, kuten Orionin suuri kaasusumu (M42), avoin tähtijoukko Praesepe (M44) ja Plejadit (M45), Messier halusi suuremman ja suositumman luettelon kuin hänen kilpailijansa Nicolas Louis de Lacaille, jonka luettelossa samoin oli 42 kohdetta.

Mytologia

Kreikan mytologiassa Plejadit olivat seitsemän sisarusta, joita Orion jahtasi. He pyysivät apua Zeukselta, joka muutti heidät kyyhkyiksi ja sijoitti taivaalle. Sisarusten (Alcyone, Asterope, Celaeno, Electra, Maia, Merope ja Taygeta) lisäksi heidän vanhempansa Atlas (isä) ja Pleione (äiti) ovat tähtijoukossa sen itäisellä reunalla. Amerikan intiaanien tarustossa Seulasten kirkkaimmat tähdet olivat seitsemän poikaa, jotka kävellessään taivaalla eksyivät sinne ikiajoiksi ja jäivät lähelle toisiaan. Monilla kansoilla Seulaset ovat olleet osa ajanlaskua, ja niiden vuosittainen heliakkinen nousu (hetki, jolloin kohde ensimmäistä kertaa nousee taivaanrannasta juuri auringonlaskun jälkeen) merkitsi vuoden tai vuodenajan alkua. Antiikin Kreikassa Plejadit liitettiin maanviljelyn kausiin. Japanissa tähtijoukko tunnetaan nimellä Subaru. Samanniminen japanilainen autovalmistaja käyttää tähtijoukkoa myös logossaan. Suomalaiset tunsivat nimen Seulaset lisäksi monia muitakin nimityksiä tähtijoukosta. Niitä olivat muun muassa Väinämöisen virsu ja Väinämöiset.

Rakenne

Seulaset koostuvat lähinnä nuorista ja kuumista sinisistä tähdistä, jotka selvimmin näkyvät Maahan asti. Arviolta jopa 25 % joukon tähdistä on ruskeita kääpiöitä, tosin ne muodostavat vain 2 % joukon kokonaismassasta, joka vastaa noin 800 Auringon massaa. Tähtijoukko on syntynyt noin 100 miljoonaa vuotta sitten. Sen tähdet tulevat pysymään ryhmänä vielä noin 150 miljoonaa vuotta, jonka jälkeen se vähitellen hajaantuu tähtien nopeuden ylittäessä tähtijoukon pakonopeuden.

Heijastussumu

Erityisesti valokuvissa on nähtävissä heijastussumu Seulasten kirkkaimpien tähtien ympärillä. Se koostuu tähtien synnyn jälkeen yli jääneestä kaasusta ja pölystä. Se heijastaa tähtien sinertävää valoa, mistä johtuu sumun oma sininen väri. Se on liian kaukana tähdistä, jotta sen atomit voisivat ionisoitua tähtien säteilyn vaikutuksesta, jolloin se olisi emissiosumu. Sumun rakenne ei ole tasainen, vaan se koostuu kahdesta kuorimaisesta kerroksesta, jotka ovat tähtijoukon edessä Maasta katsottuna. Kuorimainen rakenne on ilmeisesti syntynyt, kun tähtien säteilypaine on työntänyt sumun materiaalia kauemmas avaruuteen. Kirkkaimmillaan sumu on Meropen ja Maian ympärillä. Merope-sumun (NGC 1435) löysi 19. lokakuuta 1859 Wilhelm Tempel 12-senttisellä peilikaukoputkella. Sumua kutsutaan löytäjänsä mukaan myös Tempelin sumuksi. Sumun eri tähtiä ympäröivät osat ovat saaneet omat tunnuksensa, katso yllä oleva taulukko. 1859

Havainnointi

Seulasista on paljain silmin erotettavissa ainakin 6–9 tähteä säästä ja havaitsijan näkökyvystä riippuen. Jo ennen kaukoputken keksimistä 11–14 tähden paikat tunnettiin. Parhaiten tähtijoukko näkyy kiikarilla, ja hyvissä havainto-olosuhteissa on valovoimaisella välineellä erotettavissa myös häivähdys heijastussumusta ainakin Meropen ympärillä. Kaukoputkella voi nähdä useampia joukon tähtiä, mutta tällöin kohde ei enää mahdu näkökenttään pienelläkään suurennuksella.

Katso myös

- Messierin luettelo
- Hyadit

Aiheesta muualla

- [http://www.seds.org/messier/m/m045.html SEDSin sivu Plejadeista] Luokka:Messierin luettelo Luokka:Avoimet tähtijoukot ko:플라이아데스 성단 ja:プレアデス星団

Pallomainen tähtijoukko

Pallomainen tähtijoukko on nimensä mukaisesti tähtien pallomainen keskittymä, joka kiertää galaksia kiertolaisena. Pallomaiset tähtijoukot muodostuvat erittäin tiiviistä ytimestä, jonka painovoima pitää joukkoa kasassa. Tästä voimasta johtuu myös joukon pyöreä muoto.

Yleistä

Pallomaiset tähtijoukot muodostuvat yleensä sadoista tuhansista vanhoista tähdistä. Joukko muistuttaa spiraaligalaksin ydintä, mutta on tilavuudeltaan vain muutaman kuutioparsekin. Pallomaisia tähtijoukkoja on suhteellisen paljon. Linnunradan kiertolaisina niitä tunnetaan noin 150 ja arvioidaan, että löytämättä on vielä 30–50 joukkoa. Suuremmilla galakseilla, kuten Andromedan galaksilla, niitä on enemmän, mahdollisesti jopa 500. Joillakin suurilla elliptisillä galakseilla (kuten Messier 87) arvioidaan olevan peräti 13 000–15 000 pallomaista tähtijoukkoa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jokaisella joukolla näyttäisi olevan selkeä ikä. Tämä tarkoittaa sitä, että joukko muodostui suurin piirtein samaan aikaan. Tämän tiedon havaitseminen johti ensimmäisiin tuloksiin maailmankaikkeuden kehityksen ymmärtämisessä. Joillakin pallomaisilla tähtijoukoilla, kuten Linnunratamme Omega Centaurilla ja M31:n G1:llä on useita miljoonia kertoja Auringon massa. Nämä joukot ovat todella massiivisen suuria. Tällaiset joukot voivat olla entisiä galakseja, joista on jäljellä vain tiivis ydin. Muu osa galaksista on mahdollisesti liittynyt toiseen galaksiin, jota jäljelle jäänyt ydin nyt kiertää. Suurin osa pallomaisista tähtijoukoista on kuitenkin huomattavasti pienempiä, eli "vain" n. sadan tuhannen tähden joukkoja. Pallomaisten tähtijoukkojen katsotaan kuuluvan galaksin haloon. Galaksin halo kiertää galaksin ydintä jopa sadan tuhannen parsekin etäisyydellä. Toisin kuin suurin osa muista tähdistä, joukkojen liikerata ei ole rajoittunut galaksin kiekon akselille. Auringon sijainti Linnunradalla selvitettiin tutkimalla pallomaisia tähtijoukkoja. Aina 1930-luvulle saakka kuviteltiin Auringon sijaitsevan lähellä galaksin keskustaa, koska tähtien jakautuminen havaittavissa olevalla Linnunradalla näytti olevan tasainen. Pallomaisten tähtijoukkojen sijoittuminen oli kuitenkin huomattavan asymmetrinen. Jos oletetaan, että pallomaiset muodostavat suunnilleen pyöreän pallomaisen kehän galaksin keskustan ympärille, voidaan arvioida Auringon suunta galaksin keskustasta. Edelleen, arvioimalla joukkojen etäisyyksiä, voidaan arvioida myös Auringon etäisyys galaksin ytimestä. Tällöin havaittiin, että Linnunradasta voidaan havaita Maasta katsottuna vain pieni osa, ja suurin osa on peittynyt kaasuun ja pölyyn. Useimmat pallomaiset tähtijoukot ovat hyvin vanhoja, vanhimpia tunnettuja kappaleita. On arvioitu, että ne muodostuivat samaan aikaan isäntägalaksinsa kanssa. Joissakin galakseissa on havaittu sinisiä pallomaisia tähtijoukkoja. Sininen väri tarkoittaa kuumia, nuoria, melko vastikään syntyneitä tähtiä. Vielä ei tiedetä, voivatko pallomaiset tähtijoukot muodostua galaksin syntyä myöhemmin, mutta on todennäköistä, että niiden muodostuminen liittyy katastrofisiin tapahtumiin kuten galaksien törmäyksiin. Joistakin elliptisistä galakseista (joiden uskotaan syntyneen kahden spiraaligalaksin törmäyksestä ja yhteensulautumisesta) on löydetty sekä vanhoja että nuoria pallomaisia tähtijoukkoja. Vanhemmat ovat todennäköisesti tulleet spiraaligalaksien mukana ja nuoret syntyneet törmäyksessä. Pallomaisissa tähtijoukoissa tähtien esiintymistiheys on varsin suuri, ja siksi läheistä vuorovaikutusta (esimerkiksi tähdet lähes törmäävät toisiinsa) tähtien välillä esiintyy paljon. Jotkin eksoottisemmat tähtityypit ovat huomattavasti yleisempiä pallomaisissa joukoissa kuin muualla. Esimerkkeinä näistä ovat millisekuntipulsarit.

Linkkejä

- [http://www.seds.org/messier/glob.html Pallomaiset tähtijoukot], SEDSin Messier -sivut (englanniksi)
- [http://www.seds.org/~spider/spider/MWGC/mwgc.html Linnunradan pallomaiset tähtijoukot] (englanniksi)
- [http://physun.physics.mcmaster.ca/Globular.html Linnunradan pallomaisten tähtijoukkojen parametrit], William E. Harris, McMaster University, Ontario, Kanada (englanniksi)
- [http://www.mporzio.astro.it/~marco/gc/ Pallomaisten tähtijoukkojen tietokanta], Marco Castellani, Rooman Astronominen Observatorio, Italia (englanniksi) Luokka:Pallomaiset tähtijoukot ja:球状星団

Luokka:Avoimet tähtijoukot

Avoimista tähtijoukoista kertovia artikkeleja. Luokka:Tähdet

Taine Randell

Taine Randell was born on 5 November 1974 full name Taine Cheyenne Randell, in Hasting, NZ. In his 61 game tenure as an All Black he played 51 tests, including 19 as captain. He also captained Otago in the National Provincial Championship (NPC) at the age of 19. His All Black debut was versus Italy 'A' at the age of 20, and his test debut versus Fiji, age 22. In his time as an All Black he scored 12 tries. He is currently playing for English team Saracens, and is married to wife Jo. Randell, Taine

aminokwasy online casinos przetargi bia�ko low cost car hire

:: RELATED NEWS ::

Twisted Wheel
This is thought of as the first Northern Soul venue in the North West of England,which was then followed by The Golden Torch,The Blackpool Mecca,and most famously,The Wigan Casino.It had various addresses in Manchester during it's existence,but closed in 1971.In recent years,it has reopened in one of it's original locations on Whitworth Stree

Reference

- [http://www.explace.on.ca/V22.html Horse Palace] Category:Buildings and structu