Bruttokansantuote (BKT) on kokonaistuotannon mitta kansantaloudessa. Sille on useita eri laskutapoja, mutta lopputulos on kaikissa sama. Se tarkoittaa jossain maassa toimivien tuotantoyksiköiden (esim. tehtaiden) tuottamien lopputuotteiden summaa rahassa. Tavaroiden lisäksi siihen sisältyvät palvelut. BKT voidaan saada myös laskemalla yhteen kotimaisten yritysten tuotannontekijöistä tulleet tulot eli mm. palkat, osingot ja yrittäjätulot.
Bruttokansantuotteeseen ei sisälly kaikki maassa tapahtuva tuotanto, kuten kotityö ja harmaa talous. BKT:tä käytetään usein maan elintason kehityksen mittarina. Eri maiden välisiä elintason vertauksia tehdään käyttäen samaksi valuutaksi (useimmiten dollareiksi) muutettua asukaskohtaista bruttokansantuotetta.
Koska hintataso vaihtelee maiden välillä, usein käytetään myös ostovoimakorjattua bruttokansantuotetta, jossa kunkin maan hintataso otetaan huomioon.
Kansalaisten tosiasiallisen elintason arviointiin on kehitetty muitakin menetelmiä. Esimerkiksi Yhdistyneet kansakunnat käyttää inhimillisen kehityksen indeksiäHDI (engl. human development index).
# kotitaloudet, yksityiset ihmiset -> kulutussektori
# yritykset, maatilat -> tuotantosektori
# valtio, kunta, kuntayhtymät -> julkinen sektori
# pankit, luottolaitokset -> pankkisektori
# muut maat -> ulkomaankaupan sektori
Taloutta kuvaavat kiertokulkumallit
Seuraavassa esitellään yksinkertainen kiertokulkumalli, jossa mukana ovat vain kulutussektori ja tuotantosektori.
Kulutussektori
- kotitaloudet ostavat kulutushyödykkeitä
- mistä rahat ostoihin?
- kotitaloudet omistavat tuotannontekijät: työvoiman, luonnonvarat ja pääoman
- vuokraamalla tai myymällä tuotannontekijöitä à tuotannontekijätuloja
Tulojen asettamissa rajoissa kotitaloudet tekevät kulutuspäätöksiä hyötyjä ja kustannuksia vertaamalla.
Tuotantosektori
- yritykset ovat tuotantoyksiköitä
- ostavat tai vuokraavat tuotannontekijöitä
- valmistavat kotitalouksille myytäviä hyödykkeitä
Yritykset tekevät tuotantopäätöksensä myyntitulojen ja tuotantokustannusten perusteella.
Hyödyke- ja tuotannontekijämarkkinat
Markkinoilla (hyödykemarkkinat, tuotannontekijämarkkinat) määräytyvät hinnat kysynnän ja tarjonnan perusteella
- hyödykemarkkinat: kulutushyödykkeiden hinnat, kulutusmenot, myyntitulot
- tuotannontekijämarkkinat: tuotannontekijöiden hinnat, tuotantokustannukset, tulot
Hyödykkeiden (esim. 900 kpl perunoita ja 1000 kpl makkaraa) ja tuotannontekijöiden (esim. 30 työtuntia ja 1 hehtaari maata) sekä toisaalta rahan kiertokulku -> reaalivirta ja rahavirta
Reaalivirta vastaa rahavirtaa -> reaalivirtaa voidaan mitata rahavirralla -> kansantalouden tilinpito.
Luokka:Taloustiedeko:경제학ja:経済学simple:Economicsth:เศรษฐศาสตร์
Raha
Raha on vaihdon välineenä käytetty hyödyke. Sen voi vaihtaa muihin hyödykkeisiin. Raha on arvon mitta ja kirjanpidon yksikkö. Raha itsessään on niin sanottu niukka hyödyke.
Historia ja tulevaisuus
Vaihtotaloudesta päästiin markkinatalouteen, kun esineitä ei enää tarvinnut vaihtaa suoraan toisiin esineisiin. Sen sijaan esineitä vaihdetiin rahaan ja rahaa taas muihin esineisiin.
Alun perin rahana on käytetty kaikkea arvometalleista oravannahkoihin. Nykyisin rahan arvo on täysin sopimusvaltaista, ja konkreettisena rahana käytetään valtion viralliseksi määrittämiä, vaikeasti väärennettäviä seteleitä ja kolikoita. Suurin osa euro-valutaankin varannoista on olemassa vain lukuina pankkien kirjanpidoissa. Raha onkin yhä etenevissä määrin siirtymässä pelkästään sähköiseen muotoon.
Rahan merkitys
Rahalla on dualistinen tarkoitus. Toisaalta se on vaihdon väline, toisaalta sitä käytetään arvon mittaamiseen. Taloustieteen keskeisissä teorioissa raha ja hintamekanismi nähdään keskeisenä talouden suunnannäyttäjänä, jonka ohjaamina vapaat markkinat säätelevät tuotteiden ja palveluiden (sekä myös itse rahan) kysyntää ja tarjontaa oikeaan suuntaan. Suunnitelmatalouksissa rahan merkitys on ollut pienempi kuin markkinatalouksissa.
Omaa rahaa on pidetty keskeisenä kansallisvaltion luomisen projekteissa. Suomessa autonominen suuriruhtinaskunta otti jo 1860-luvulla käyttöön markan. Oman rahan tuottaminen on tunnusomaista esimerkiksi itsenäistyville valtioille siinä kuin lipun ja kansallislaulunkin käyttöönotto.
Usein myös ajatellaan, että rahasta on tullut liian merkityksellinen asia - suoranaisesti Jumala, tai paremminin epäjumala, joillekin ihmisille. Esimerkiksi Paavali on kirjoittanut, että "rahanhimo on kaiken pahan alku ja juuri". Apostolinkaan kritiiki ei tällöin kohdistu rahaan sinänsä.
Yhteisvaluutat
Euroopan unionin sisällä on euroalue, johon suurin osa jäsenmaista kuuluu. Yhteinen valutta euro on korvannut toistakymmentä kansallista valuuttaa vuoden 1999 alusta. Rahaliiton ulkopuolelle ovat jääneet Britannia, Ruotsi ja Tanska.
Yhteisrahoja on suunniteltu lisäksi ainakin Pohjois-Amerikkaan ja Afrikkaan kauppaliittojen yhteyteen. Globaalista rahastakin on puhuttu.
Yksityinen raha
Suurimmassa osassa maailmaa yksityinen raha on kiellettyä. Esimerkiksi Australiassa vuoden 1910 setelilaki käytännössä kielsi kovalla verotuksella yksityiset rahat. Lähes kaikissa muissa maapallon maissa on samanlaisia lakeja. Isossa-Britanniassa ei valtiolla ole yksinoikeutta painaa rahaa ja siksi mm. Skotlannilla on oma puntansa ja maassa monia pienempiä yhteisöjä, jotka käyttävät omaa rahaansa.
Mielenkiintoinen esimerkki rahan sopimusvaltaisesta luonteesta on New Yorkissa, Ithacassa käyttöönotettu Ithacan Hours-raha, joka on täysin yksityinen. Se on Ithacan asukkaiden keskenään kontrolloima ja järjestämä ja kelpaa jo kyseisellä alueella laajasti maksuvälineenä. Raha esiteltiin PBS-kanavalla pitkässä ohjelmassa ja jopa Kiinan keskuspankin pääjohtaja on osoittanut kiinnostustaan kyseiseen maksuvälineeseen.
Paikallisvaluutat
Kuuluisin paikallisen, lokaalin, rahan kokeilu tapahtui 1930-luvulla Itävallassa. Pula-ajan kirvoittama kokeilu edisti paikallisrahan kiertoa soveltamalla negatiivista korkoa. Lopulta Itävallan keskuspankki kielsi paikalliseksi menestykseksi osoittautuneen kokeilun.
Paikallisia valuuttoja on 1900-luvun lopulla laskettu liikkeelle muun muassa Meksikossa. Monesti kysymys on ylikansallisten talousinstituutioiden kritiikistä ja valuuttakriisit ovat antaneet vauhtia kokeiluihin. Rahan spekulatiivinen luonne on pyritty minimoimaan ja korostamaan sen vaihdonvälinetehtävää. Tietotekniikan kehitys on helpottanut lokaalirahojen käyttöä, ja nämäkin rahat ovat nyttemmin monesti merkkejä tietokoneen ruuduilla, verkoissa ja muisteissa. Paikallisiin rahaprojekteihin viranomaiset eivät yleensä ole puuttuneet.
Osinko on osakeyhtiön osakkailleen jakama voitto-osuus. Osinkoa voidaan jakaa, jos osakeyhtiöllä on edellisiltä tilikausilta kertynyttä ylijäämää. Osingonjaosta päättää osakeyhtiön yhtiökokous. Suomalaiset yritykset jakavat osinkoa yleensä vuosittain tilinpäätöksen valmistuttua. Osinkoon on oikeutettu jos omistaa osakkeet osingosta päättävän yhtiökokouspäivän päätteeksi. Seuraavaa arkipäivää nimitetään osingon irtoamispäiväksi jolloin ostetulla osakkeella ei ole enää osinko-oikeutta tässä osingonjaossa. Osakkeen omistuksen merkitseminen rekisteriin vie aikaa kolme arkipäivää joten kolmatta arkipäivää yhtiökokouksen jälkeen nimitetään osingon täsmäytyspäiväksi johon mennessä rekisteriin merkityt osakkeet ovat siis oikeutettuja osinkoon.
Vuosina 2003 ja 2004 ovat useat suomalaiset yritykset jakaneet lisäosinkoja vuonna 2005 voimaantulevan osinkoverotuksen muutoksen vuoksi. Jaettava osinko on yleensä rahaa, mutta voi olla myös esimerkiksi toisen yhtiön osakkeita.
Luokka:SijoittaminenLuokka:Rahoitus
Yhdistyneet kansakunnat¹ (lyhenne YK, englanniksiUnited Nations eli UN) on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin 24. lokakuuta1945San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi. Aluksi järjestöön kuuluivat vain toisen maailmansodan voittajavaltiot Kiina, Neuvostoliitto, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, mutta myöhemmin siihen liittyi myös häviäjän puolella taistelleita. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyys on avoin kaikille "rauhaa rakastaville valtioille", jotka hyväksyvät Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vaatimukset ja ovat järjestön mielestä halukkaita ja kykeneviä täyttämään nämä vaatimukset käytännössä. Järjestössä oli huhtikuussa 2004 191 jäsenvaltiota. Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955.
Yhdistyneiden kansakuntien viralliset kielet ovat englanti, ranska, espanja, venäjä, kiina ja arabia.
Soroptimist Internationalssä]]
¹ EU:n Julkaisutoimisto suosittaa kirjoitettavaksi EU-julkaisuissa säädöskielen mukaisesti molemmat sanat isolla, vaikka kielioppaiden mukaan jälkimmäinen osa tulisikin kirjoittaa pienellä.
HDI (engl. Human Development Index) eli inhimillisen kehityksen indeksi on YK:n kehitysohjelman (UNDP:n) luoma indeksi, joka pyrkii asettamaan maailman maat paremmuusjärjestykseen inhimillisen kehityksen suhteen – siis esittämään mikä maa pystyy tarjoamaan asukkailleen eniten mahdollisuuksia hyvään elämään. Mittaria voidaan helposti kritisoida, ja se on syntynyt tiukan poliittisen kädenväännön tuloksena, mutta se joka tapauksessa kuvaa hyvinvointia paremmin kuin pelkkä bruttokansantuote asukasta kohden. Mittari ei juurikaan anna kuvaa indeksissä keskenään toistensa läheisyydessä olevien maiden keskinäisistä eroista inhimillisessä kehityksessä, mutta suurempien erojen kohdalla sillä on enemmän relevanttiutta.
HDI:n perusolettamus on, että olennaisinta inhimillisen kehityksen kannalta ovat pitkä ja terve elämä, tiedonsaanti ja riittävä elintaso. Niiden edustajiksi on valittu kolme muuttujaa, joiden perusteella indeksi lasketaan:
- Odotettavissa oleva elinikä.
- Saavutettu koulutustaso (aikuisten lukutaito sekä yhdistetysti ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen koulutukseen osallistuvien osuus)
- Todellinen henkeä kohden laskettu bruttokansantuote (PPP). PPP:n ajatellaan kuvaavan paitsi elintasoa, myös kaikkia niitä mahdollisuuksia, jotka eivät näy yllä mainituissa muuttujissa, mutta joita rahalla saa.
SITEUR
SITEUR - Sistema de Tren Electrico Urbano. El SITEUR presta serivicio a los municipios de la Zona Metropolitana de Guadalajara con dos líneas. La Línea 1, que corre de norte a sur cuenta con 19 estaciones mientras que en el recorrido de la Línea 2, que corre de centro a este, hay 10 estaciones.
Historia
La historia de los trenes urbanos de Guadalajara comienza en 1800, con los tranvías tirados por mulas,
Faro del Créac'h
El Faro del Créac'h es considerado el más potente de Europa y uno de los más potentes del mundo. Se encuentra sobre la Isla de Ouessant, en el departamento de Finisterre, Francia.
Se decidió construir en 1859 con el fin de distinguir las dos puntas principales de la isla. Se encendió por primera vez en 1863, y en 1888 comenzó a funcionar con electricidad. En 1971 comenzó a utilizar bombillas de xenón. En la actualidad están compuestas de y
