:: wikimiki.org ::

Buuri

Buuri

Buurit eli afrikaanerit ovat Etelä-Afrikassa asuvia valkoisia, jotka puhuvat afrikaansia. Pääasiallisesti buurit ovat kalvististen hollantilaisten, mutta myös saksalaisten, ranskalaisten ja belgialaisten jälkeläisiä. Buurit periytyvät pääasiassa valkoisista kalvinistisiirtolaisista ja -pakolaisista, jotka valtasivat ja asuttivat Hyväntoivonniemen "Hollannin Itä-Intian Yhtiön" (Vereenigde Oostindische Compagnie) hallintokaudella 1652—1795 ja sitä seuranneen brittihallinnon aikana.

Katso myös

- Buurisota Luokka:Etelä-Afrikka Luokka:Afrikan kansat

Etelä-Afrikka

:Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Etelä-Afrikka on myös maantieteellinen alue. Etelä-Afrikka on tasavalta aivan Afrikan mantereen eteläisimmässä kärjessä.

Maan nimet ja kielellinen monimuotoisuus

Etelä-Afrikalla on yksitoista virallista kieltä. Maata voidaan kutsua nimillä: Republiek van Suid-Afrika (afrikaans), Republic of South Africa (englanti), IRiphabliki yeSewula Afrika (ndebele), IRiphabliki yaseMzantsi Afrika (xhosa), IRiphabliki yaseNingizimu Afrika (zulu), Rephaboliki ya Afrika-Borwa (sepedi), Rephaboliki ya Afrika Borwa (sesotho), Rephaboliki ya Aforika Borwa (setswana), IRiphabhulikhi yeNingizimu Afrika (swati), Riphabuḽiki ya Afurika Tshipembe (tshivenda) ja Riphabliki ra Afrika Dzonga (xitsonga). Maassa on myös kahdeksan epävirallista kieltä: fanagalo, lobedu, pohjois-ndebele, phuthi, khoe, nama, san ja viittomakieli. Jotkut eteläafrikkalaiset suosivat nimeä Azania, koska he katsovat nimen Etelä-Afrikka viittaavaan kolonialistisiin juuriin. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Etelä-Afrikassa äidinkielenä puhuttujen kielten osuudet väestöstä olivat: # isiZulu 23,8 % # isiXhosa 17,6 % # afrikaans 13,3 % # sePedi 9,4 % # englanti 8,2 % # seTswana 8,2 % # seSotho 7,9 % # muut kielet kukin alle 5 %

Historia

seSotho Kapmaan eteläisiä osia lukuun ottamatta Etelä-Afrikkaa asuttivat hottentotit, busmannit, xhosat, zulut ja muut heimot ennen ensimmäisten hollantilaisten siirtolaisten saapumista 1652. Siirtokunnat kuuluivat Hollannille aina neljänteen englantilais-hollantilaseen sotaan asti, jolloin britit miehittivät buurien asuttaman Kapmaan siirtokunnan 1795, joka liitti sen imperiumiin 1805. Alueesta sodittiin kaksi buurisotaa (1880-1881 ja 1899-1902) ja sota Britannian ja Alankomaiden välillä. Vuonna 1910 neljä tasavaltaa – Kapmaa (engl. Cape Colony) ja Natal (engl. Natal Colony) sekä sodan hävinneet Etelä-Afrikan tasavalta (afr. Zuid-Afrikaansche Republiek) ja Oranjen vapaavaltio (afr. Oranje Vrystaat) yhdistyivät Etelä-Afrikan unioniksi. Etelä-Afrikasta tuli itsenäinen Britannian kruunun alainen dominio vuonna 1931. Vuonna 1961 maasta tuli tasavalta, jolloin maan nimi muutettiin Etelä-Afrikan tasavallaksi. Toisen maailmansodan jälkeen valkoinen vähemmistö piti valtaansa yllä Apartheidin, tiukan rotuerottelun ja -syrjinnän avulla. Etelä-Afrikan kansallispuolue piti valtaa vuodesta 1948 vuoteen 1994. Maa joutui kauppasaartoon rotusyrjintäpolitiikkansa vuoksi. Vuonna 1990 puolue salli Afrikan kansalliskongressi -puolueen (ANC) ja vapautti mustien kansalaisoikeustaistelija Nelson Mandelan 27-vuoden vankeudesta. Afrikan kansalliskongressi on hallinnut vuodesta 1994 ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen ja Nelson Mandela valittiin presidentiksi 1994–1999. Huolimatta apatheidin päättymisesta miljoonat elävät edelleen köyhyydessä ja virallinen työttömyysprosentti on 40.

Osat

1994 Etelä-Afrikassa on yhdeksän provinssia: Eastern Cape, Free State, Gauteng, KwaZulu-Natal, Mpumalanga, Limpopo, Northern Cape, North West ja Western Cape.

Väestö

1994 79 % eteläafrikkalaista on negridejä, jotka jakautuvat useisiin eri heimoihin. Euripidejä on 9 %, he ovat hollantilaisten, ranskalaisten, saksalaisten ja brittien siirtolaisten jälkeläisiä. 9 % luokiteltiin värillisiksi ennen rotuerottelun päättämistä. Aasialaissukuiset ovat intialaisten sokeriplanteeseille tuotujen työläisten jälkeläisiä, heitä on 3 % lähinnä KwaZulu-Natalin provinssissa. Pieni japanilainen vähemmistö luokiteltiin apartheidin alla valkoisiksi. 68 % kristittyjä (suurin osa valkoisista ja värillisistä, 60 % mustista), 2 % muslimeja, 1,5 % hinduja (60 % intialaisista), paikallisuskontoja ja animistija 28,5 %.

Etelä-Afrikan lippu

Etelä-Afrikan lipun värit ovat keltainen, musta, punainen, sininen, valkoinen ja vihreä. Siinä on vaakasuoraan käännetty vihreä "Y-kirjain" joka "avautuu" lipputangon suuntaan siten että sinne jää keltareunuksinen musta kolmio. Lipun ylälaitaan jäävä kiilamainen nelikulmainen tila on valkoisella rajattuna punainen, ja vastaava tila alareunassa myöskin valkoisella rajattuna sininen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kulta
- kromi
- kivihiili
- timantit
- platina
- rautamalmi
- nikkeli
- fosfaatti
- maakaasu

Merkittävimmät vientituotteet

- kulta
- timantit zh-min-nan:Lâm-hui ms:Afrika Selatan ja:南アフリカ simple:South Africa Luokka:Etelä-Afrikka

Kalvinismi

Kalvinismi on protestanttisen kristinuskon oppisuunta, joka sai nimensä sveitsiläisen Jean Calvinin mukaan. Laajemman merkityksen mukaan kalvinismia käytetään synonyyminä reformoidulle kirkolle. Protestantismin merkitys laajentui 1500-luvulla pian koskemaan myös muitakin kuin kirkkoa ja Lutheria, esimerkiksi Sveitsissä uskonpuhdistus oli Saksaa enemmän poliittinen ja yhteiskunnallinen liike. Sveitsin uskonpuhdistajana tunnetun Ulrich Zwinglin ja Lutherin yhteistyön rapautuessa kehittyi protestantismin toinen haara, reformoitu kirkko, joka nojaa Zwinglin ja Calvinin oppeihin. Riippuen kansallisesta ja teologisesta traditiosta, reformoidun kirkon edustajista käytetään nimitystä reformoidut, kalvinistit tai presbyteerit.

Kalvinismin oppeja

- Raamattu on kristinuskon ainoa perusta, joka tarjoaa myös ohjeita yhteiskuntaelämää varten.
- Predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi (sekä yksinkertainen että kaksinkertainen).
- Predestinoidut tekevät hyviä tekoja luonnostaan jokapäiväisessä elämässään.
- Sakramentit tunnustus- ja muistotapahtumia; ne eivät synnytä uskoa, mutta vahvistavat sitä.
- Ei kahden regimentin oppia.
- Maallikoilla tärkeä rooli, piispanvirat lakkautettiin ja pappien merkitys väheni.
- Raamattukeskeinen ja pelkistetty jumalanpalvelus.
- Vaatimattomat kultit eli näkyvät uskonnolliset toimitukset.
- Jumala on kaikkien asioiden suunnittelija ja toteuttaja, kaikkivaltias Herra. Luokka:Protestanttiset kirkot

Saksa

Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.

Historia

Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle. Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. 18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta). Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja 1933 siitä tuli ainoa puolue. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa julisti sodan Puolalle ja aloitti toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui. Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja USA:n, Ranskan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD). Ne yhdistyivät jälleen vuonna 1990 DDR:n lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan unioniin.

Saksan historia -artikkelit

- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
- Saksan liitto (1815–1866)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Weimarin tasavalta (1919–1933)
- Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
- Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)

Politiikka

Saksa on liittovaltio. Se koostuu laajaa autonomista päätösvaltaa käyttävistä osavaltioista (Bundesländer) sekä Hampurin ja Bremenin vapaakaupungeista. Muodollinen valtion pää on liittopresidentti. Presidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita presidentti viiden vuoden välein. Saksan parlamentti, eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 jälleen valtiopäivätalossa Berliinissä. Edustajat valitaan neljän vuoden välein, puolet edustajista valitaan tietystä vaalipiiristä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5 % äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2002 vaaleissa valittiin 603 edustajaa. Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin, joka on käytännössä suurimman puolueen puheenjohtaja. Liittokansleri nimittää ministerit, tähän hän ei tarvitse liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa. Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan aivan oma instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa. Puoluejärjestelmältään Saksassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen. Sosiaalidemokraatit (SPD) ja Kristillisdemokraatit (CDU/CSU, missä CDU edustaa lähinnä protestantteja, ja CSU on Baijerin katolilaisten puolue) vuorottelevat vallassa ja käyttävät apupuolueita – SPD Vihreitä (Die Grünen) ja CDU Liberaaleja (FDP). Osavaltio- ja paikallistasolla erilaisetkin liittoumat ovat olleet mahdollisia. 23. toukokuuta 2004 järjestetyissä presidentinvaaleissa valittiin Johannes Raun seuraajaksi Horst Köhler (CDU/CSU) 604 äänellä. Vastaehdokas, sosiaalidemokraattien Gesine Schwan sai 1205-jäsenisessä liittokokouksessa 589 ääntä. Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU/CSU sai Bundestagin vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, die Linke (entinen PDS) 54 ja Vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelillä on parempi mahdollisuus kanslerin toimeen.

Osavaltiot

Saksan osat Saksan 16 osavaltiota ovat: #Baden-Württemberg #Baijeri (vapaavaltio) #Berliini #Brandenburg #Bremen (vapaakaupunki) #Hampuri (vapaakaupunki) #Hessen #Mecklenburg-Vorpommern #Niedersachsen #Nordrhein-Westfalen #Rheinland-Pfalz #Saarland #Sachsen (vapaavaltio) #Sachsen-Anhalt #Schleswig-Holstein #Thüringen Saksan maantieteellisistä alueista ja vanhoista maakunnista käytetään nykyisinkin suomalaistettuja nimiasuja, etenkin nimiä Saksi, Ala-Saksi, Etu-Pommeri ja Reininmaa. Osavaltioiden virallisissa nimissä on kuitenkin selkeintä pysytellä saksalaisissa asuissa. Poikkeuksena ovat yksinkertaiset ja täysin vakiintuneet Baijeri, Berliini ja Hampuri. Osavaltiot on edelleen jaettu 438 piiriin (Kreise).

Maantiede

Saksan maantiede Saksan ulottuu Itämeren ja Pohjanmeren rannoilta Alpeilla asti (korkein huippu Zugspitze 2962 m), maan keskiosat ovat metsäistä ylänköä. Maata halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe. Ilmasto on leuto ja merellinen, kosteat, pilviset ja viileät talvet ja kesät. Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa 30 °C tunneissa. Saksan Pääkaupunki on Berliini, mutta taloudellinen keskus Frankfurt am Main.

Talous

Saksan talous on maailman kolmanneksi suurin Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Saksa on suurin teollisuusmaa Euroopassa. Korkea työttömyys on ollut ongelma jo vuosia, ja sitä myötä kohonneet sosiaalimenot. Saksan yhdistyminen on maksanut jo 1500 miljardia euroa, eikä talous ole parantunut idässä 50 miljardin vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta (4 % lännen BKT:sta). Vienti tuo joka kolmanneksen kansatulosta. Suurimmat vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, kemikaalit, metallit, ruokatuotteet ja tekstiilit.

Väestöjakauma

Saksassa on 7,3 miljoonaa ulkomaalaista, sisältäen pakolaiset, vierastyöläiset ja heidän perheensä. 2/3 heistä on ollut maassa yli 8 vuotta ja 1/5 on syntynyt Saksassa. Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut viime vuosina, 2003 hakijoita oli 50 000. Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Ala-saksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia. Maahanmuuttajista merkittävimmät ryhmät ovat turkkilaiset ja kurdit (1,9 miljoonaa). Pienempiä ryhmiä ovat italialaiset (0,6 miljoonaa), serbit (0,6 miljoonaa), kreikkalaiset (0,4 miljoonaa), puolalaiset (0,3 miljoonaa) ja kroaatit (0,2 miljoonaa) (luvut vuodelta 2002). Saksalaiset paluumuuttajat entisen Neuvostoliiton alueilta (yhteensä 1,7 miljoonaa vuosina 1980—1999), Puolasta (0,7 miljoonaa) ja Romaniasta (0,3 miljoonaa) saavat automaattisesti kansalaisuuden, eivätkä siten näy tilastoissa.

Kulttuuri

Saksan kieli oli ennen lingua franca keski-, itä-, ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen opetelluin vieras kieli englannin jälkeen Euroopassa. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä, kuten: Wolfgang Amadeus Mozart, Franz Kafka ja Stefan Zweig. Säveltäjiä: Beethoven, Bach, Brahms, Schumann ja Wagner Runoilijoita: Goethe, Schiller ja Heine Filosofeja: Gottfried Wilhelm Leibniz, Kant, Hegel, Marx, Arthur Schopenhauer, Nietzsche ja Martin Heidegger Teologeja: Martin Luther, Albert Schweitzer Kirjailijoita: Hermann Hesse, Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass Tiedemiehiä: Johannes Kepler, Ernst Haeckel, Albert Einstein, Max Born, Max Planck, Werner Heisenberg, Heinrich Rudolf Hertz ja Robert Bunsen Keksijöitä: Johann Gutenberg, Nikolaus August Otto, Werner von Siemens, Wernher von Braun, Gottlieb Daimler, Carl Benz, Rudolf Diesel ja Carl von Linde Taiteilijoita, kuten renensanssin Albrecht Dürer, surrealisti Max Ernst, ekspressionisti Franz Marc, konseptitaitelija Joseph Beuys ja neo-ekspressionisti Georg Baselitz.

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- kivihiili
- kupari
- ligniitti
- potaska
- uraani
- maakaasu
- nikkeli
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot
- kemikaalit

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=51.138001,9.052734&spn=6.122846,16.215820&z=11&t=h&hl=en Saksa Google Mapsissa] Luokka:Saksa fiu-vro:S'aksamaa als:Deutschland roa-rup:Ghirmânii ms:Jerman zh-min-nan:Tek-kok ko:독일 ja:ドイツ simple:Germany th:สหพันธ์สาธารณรัฐเยอรมนี

Belgia

Belgia on länsieurooppalainen kuningaskunta Ranskan ja Saksan välissä. Muut naapurimaat ovat Alankomaat ja Luxemburg. Pääkaupunki on Bryssel, jossa sijaitsee myös huomattava osa Euroopan unionin keskushallinnosta.

Historia

Belgian alueen asukkaat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 56 eea Julius Caesarin kirjassa Gallian sodasta, jossa belgae-heimot mainitaan rohkeimmiksi kaikista galleista. Rooman valtakunnan romahduksen jälkeen germaaniset heimot valtasivat Gallian 500-luvulla. Frankit perustivat lopulta merovingien valtakunnan joka hallitsi 500-luvulta 800-luvulle asti. Dynastian ensimmäinen kuningas Klodvig (481–511) kääntyi 496 kristinuskoon. Merovingien dynastian jälkeen valtaan nousivat karolingit, kuninkaanaan Pipin Pieni. Kaarle Martelin (676–741) jälkeen frankkien kuninkaaksi nousi Kaarle Suuri (742–814). Kaarle Suuren valtakunnan hajottua Burgundin valtakunta yhdisti nykyinen Luxemburgin, Alankomaiden ja Belgian alueen. 1400-luvun lopussa alue päätyi perimysten kautta Habsburgien Espanjan Kaarle V:lle. Kaarlen perillinen Filip II päätti kukistaa alankomaiden protestantit, mikä johti itsenäisyyssotaan. Utrechtin liitossa muodostettu Seitsemän yhdistyneen alankomaan tasavalta kapinoi Espanjan valtaa vastaan. Flanderin ja Brabantin maakunnat jäivät Espanjan joukkojen valloittamiksi ja jäivät pois Alankomaiden itsenäistyttyä kahdeksankymmenvuotisen sodan päätteeksi 1648. Belgia jäi Espanjan hallintaan vuosiksi (1519–1713) ja joutui Itävallalle (1713–1794). Ranskan vallankumouksen jälkeen Napoleon valloitti Alankomaat ja liitti sen Ranskaan 1795. Napoleonin häviön jälkeen 1815 Alankomaista, Belgiasta ja Luxemburgista muodostettiin yhtenäinen kuningaskunta. Elokuussa 1830 belgialaiset kapinoivat Ranskan sotajoukkojen avustuksella. Kapinassa katolilaiset ja liberaalit vastustivat autoritaarista protestanttia kuningasta. Aluksi Belgian oli tarkoitus liittyä Ranskaan, mutta Britannian painostuksesta maahan kutsuttiin kuningas saksalaisesta Sachsen-Coburg-Gothan suvusta. Kuningas Leopold I astui valtaistuimelle 21. heinäkuuta 1831. Sota Alankomaita vastaan jatkui vielä vuoteen 1839, jolloin maiden välille solmittiin rauhansopimus. Uudella monarkialla oli moderni, liberaali perustuslaki, vaikkakin äänioikeus oli rajattu noin 1%:lle väestöstä ja ranska oli ainoa virallinen kieli, vähemmistöasemastaan huolimatta. Kongo tunnustettiin kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseksi omaisuudeksi vuonna 1885 Berliinin kongressissa, ja hän joutui lahjoittamaan sen Belgialle siirtomaaksi vuonna 1908. Tätä ennen oli brittiläisessä lehdistössä paljastettu Kongon raakuudet, joissa 20% väestöstä eli 10 miljoonaa kongolaista oli kuollut. Belgian paikka Ranskan ja Saksan välissä on historian saatossa osoittautunut vaaralliseksi. Sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa Saksa hyökkäsi maan läpi Ranskaan. Lisäksi Belgiasta on hyvin lyhyt matka Iso-Britannian rannikolle. Tämän johdosta Iso-Britannia on aina pyrkinyt varmistamaan, etteivät manner-Euroopan suurvallat saa Belgiaa haltuunsa. Belgia oli mukana perustamassa EU:ta ja NATOa.

Belgian aluejako

Belgia on jaettu kolmeen alueeseen: Brysseliin, Flanderiin ja Valloniaan. Flanderi ja Vallonia jaetaan vielä kumpikin viiteen maakuntaan.
- Flanderi (enimmäkseen hollanninkielinen Vlaanderen). 6 miljoonaa asukasta.
- Antwerpen
- Limburg
- Itä-Flanderi (Oost-Vlaanderen)
- Länsi-Flanderi (West-Vlaanderen)
- Flaamien Brabant (Vlaams-Brabant)
- Vallonia (ranskankielinen; Wallonie ranskaksi, Wallonië hollanniksi). 3,3, miljoonaa asukasta
- Vallonian Brabant (Brabant Wallon)
- Namur
- Liège
- Hainaut
- Luxembourg
- Brysselin pääkaupunkialue (Région de Bruxelles-Capitale, Brussels Hoofdstedelijk Gewest tai Die Region Brüssel-Hauptstadt). 960 000 asukasta Maakunnat ja Bryssel jaetaan edelleen kuntiin.

Maantiede

Belgiassa on kolme selkeästi erillistä aluetta: Rannikon tasanko koostuu hiekkadyyneistä ja mereltä vallatuista alueista. Keskustasanko on tasaista, hedelmällistä maata, jota halkovat monet kastelukanavat. Ardennien vuoristo maan kaakkoisosassa on metsäistä ja vuoristoista seutua.

Väestöjakauma

Valtauskonto on katolinen kristinusko jonka seuraajia arvoidaan olevan 75–80% väestöstä.

Kielet

Belgiassa on kolme virallista kieltä, hollanti, ranska ja saksa. Näistä hollanti ja ranska ovat selvästi tärkeimmät. Kielijakaumaa ei ole virallisesti laskettu vuoden 1960 jälkeen, mutta hollannin- eli flaaminkielisiä on n. 55–60%, ranskankielisiä 40–44% ja saksankielisiä n. 1% asukkaista. Osa hollanninkielisistä belgialaisista puhuu flaamin murretta. Belgiassa puhuttu ranska poikkeaa vain hieman Ranskassa puhutusta ranskasta lähinnä muutamien paikallisten sanojen ja sanontojen osalta sekä puhujasta riippuen myös ääntämykseltään. Vallonian alueella ranskan kieli on 1900-luvun aikana syrjäyttänyt vallonin kielen, jota joskus pidetään myös ranskan murteena. Saksan kieli on käytössä ainoastaan Vallonian itäosassa, jossa asukkaita on hieman yli 70 000.

Merkittävimmät luonnonvarat

- puutavara
- kala
- silli
- kampela

Merkittävimmät vientituotteet

- kemikaalit
- autot
- elintarvikkeet
- rauta
- teräs

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=50.625073,4.680176&spn=3.094245,8.107910&z=10&t=h&hl=en Belgia Google Mapsissa] Luokka:Belgia als:Belgien ms:Belgium zh-min-nan:Belgien ko:벨기에 ja:ベルギー simple:Belgium th:ประเทศเบลเยียม fiu-vro:Belgiä

1652

Tapahtumia

- Puolan valtiopäivien kaikki jäsenet saivat veto-oikeuden. Tämä johti ennen pitkää siihen, ettei mitään uudistuksia saatu aikaan.

Syntyneitä

Kuolleita

- 12. elokuuta - Jakob De la Gardie, "Laiska-Jaakko" Luokka:1600-luku ko:1652년

1795

Tapahtumia

- Puola-Liettua hajoitettiin Puolan kolmannessa jaossa.

Syntyneitä

Kuolleita

- 8. kesäkuuta - Alessandro Cagliostro, seikkailija Luokka:1700-luku ms:1795 ko:1795년

Luokka:Etelä-Afrikka

Luokka:Afrikan valtiot

Spamado

Spamado estas la misuzo de elektronikaj komunikiloj por amase sendi mesaĝojn (spamojn) al homoj kiuj ne petis ilin. La plej ofta spamo estas sendita per retpoŝto kiel komerca reklamo. Tamen, la termino havas pli larĝan difinon, kaj povas aludi al nekomercaj mesaĝoj kaj mesaĝoj sendataj laŭ aliaj medioj. Oftaj medioj uzataj de spamistoj estas retpoŝto, Usenet novaĵgrupoj, tujmesaĝoj, ret-serĉiloj, blogoj, faksoj, kaj poŝtelefonaj tekstmesaĝoj.

Etimologio de la termino

Originale, SPAM (ĝuste majuskla) estas viando-produkto de la firmao Hormel, kiu estas ankoraŭ nuntempe vendata. Poste, la komedigrupo Monty Python famigas "La Spam-skeĉo"n. En la skeĉo, restoracio servis nur manĝaĵojn de SPAM. Tiam vikingoj estis kantantaj "Spam! Spam! Spam! Spam!..." Dum la frua 1980-aj jaroj, iuj uzantoj de afiŝejoj (BBS-oj) por konsterni aliajn uzantojn tajpadis "SPAM SPAM SPAM" multe, kiu kaŭzis la informan tekston rulumi for la ekrano.

Protekto kontraŭ spamo

Por prekti aŭtomatan registradon de spamistoj ĉe senpagaj retpoŝtaj servoj kaj sinsekve dissendadon de spamo, oni uzas diversajn teĥnikojn, ekzemple captcha. En retpoŝtaj programoj oni uzas ekzemple bayes-filtrojn.

Eksteraj ligiloj

el Monato (gazeto) (2003/11, p. 15) Kategorio:Interreto ja:スパム (メール) ko:스팸 (메시지) simple:Spamming th:สแปม

liczniki mBank Strona Informacyjna death metal Rolety sprzet

:: RELATED NEWS ::

Olje
Petroleum (fra lat. petra, stein, berg, og oleum, olje), også kalt råolje, mineralolje og «sort gull», er en betegnelse som brukes om både råolje og naturgass. Den er en tykk, mørk brun eller grønn brennbar væske som finnes i den øvre delen av jordskorpen, og består av en kompleks blanding av forskjellige hydrokarboner, fo

Peanuts
Knøttene (Peanuts) er en syndikert tegneserie skapt og tegnet av Charles M. Schulz. Serien gikk opprinnelig fra 2. oktober 1950 og fram til 13. februar 2000, og er en av de mest populære i tegneserienes historie. Knøttene hadde sin opprinnelse i Li'l Folks, en ukentlig tegneserie som ble publise

Det norske landssvikoppgjøret
Det norske landssvikoppgjøret fant sted etter andre verdenskrig som en strafferettslig reaksjon mot medlemmer av Nasjonal Samling og tyskernes medhjelpere i Norge. Oppgjøret omfattet tilsammen 73 355 personer derav omkring 32 000 ikke ble straffet. Rettsoppgjøret skapte strid i samtiden, og er også kritisert i ettertid. Dette gjelder særlig spørsmålet om kollektiv skyld, ved at medlemskap i <

Harry Potter og Fangen fra Azkaban
Harry Potter og Fangen fra Azkaban er den tredje boka i J.K. Rowlings serie om Harry Potter. Boka ble gitt ut i England (som Harry Potter and the Prisoner of Azkaban) i 1999, og den norske oversettelsen (ved Torstein Bugge Høverstad) kom året etter

Landsvikoppgjøret
Det norske landssvikoppgjøret fant sted etter andre verdenskrig som en strafferettslig reaksjon mot medlemmer av Nasjonal Samling og tyskernes medhjelpere i Norge. Oppgjøret omfattet tilsammen 73 355 personer derav omkring 32 000 ikke ble straffet. Rettsoppgjøret skapte strid i samtiden, og er også kritisert i ettertid. Dette gjelder særlig spørsmålet om kollektiv skyld, ved at medlemskap i <

Liste over norske monarker

Hårfagreætta og Ladejarlene

- Harald I Hårfagre (ca. 872–ca. 931)
- Eirik I (Haraldsson) Blodøks (ca. 931–ca. 933)
- Håkon I (Haraldsson) Adelstensfostre den gode (933–ca. <

Harald Hårdråde
Harald Hardråde (1015 – 25. oktober 1066) var norsk konge fra 1046 først sammen med Magnus den gode, siden enekonge fra 1047 til 1066 da han falt i slaget ved Stamford bru. Han var sønn av

Mette-Marit Tjessem Høiby
Hennes Kongelige Høyhet kronprinsesse Mette-Marit (født Mette-Marit Tjessem Høiby den 19. august 1973 i Kristiansand) er Norges kronprinsesse. Hun er datter av tidligere journalist Sven Olaf Bjarte Høiby og bankfunksjonær