Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Buurisota

Buurisota

Buurisota oli Etelä-Afrikassa vuosina 1880-1902 brittien ja hollantilaista, ranskalaista ja saksalaista alkuperää olevien siirtolaisten välillä käyty sota, jonka syynä olivat siirtolaisten (buurien, afrikaanien ja boortrekkerien) pyrkimykset perustaa Etelä-Afrikkaan kaksi itsenäistä tasavaltaa. Sota jaetaan kahteen erilliseen vaiheeseen, ensimäiseen buurisotaan (12. joulukuuta 1880 - 23. maaliskuuta 1881) ja toiseen buurisotaan (11. lokakuuta 1899 - 31. toukokuuta 1902).

Ensimmäinen buurisota

Myös Transvaalin sotana tunnettu ensimmäinen buurisota oli ensimmäinen yhteenotto brittien ja Transvaalin buurien välillä. Yhteenottoa joudutti Sir Theophilus Shepstone, joka liitti Transvaalin (Etelä-Afrikan tasavalta) brittien omistukseen 1877. Britit lujittivat valtaansa englantilaisten ja zulujen sodan jälkeen suurimmassa osassa Etelä-Afrikan siirtomaa-alueita vuonna 1879. Buurit protestoivat nousten kapinaan 1880 joulukuussa. Ensimmäinen buurisota alkoi 16. joulukuuta 1880 Transvaalin buurien ampuessa laukauksia Potchefstroomin kylässä pian sen jälkeen, kun Transvaal oli julistanut itsenäisyytensä Isosta-Britanniasta. Tätä seurasi taistelu Bronkhorstspruitissa 20. joulukuuta 1880 ( Bronkhorstspruitin taistelu). Buurit väijyttivät brittien saattueen ja tuhosivat sen. Brittien varuskunnat Transvaalissa joutuivat piiritetyiksi Joulukuun 22:sta 1880 aina 6. tammikuuta 1881 asti . Buurit pukeutuivat arkivaatteisiinsa, jotka olivat väriltään khakia tai maanvärisiä, kun taas britit käyttivät yhä kuuluisaa kirkkaanpunaista univormuaan. Afrikan luonnossa brittisotilaat erottuivat kauaksi, mikä helpotti jo valmiiksi taitavina tarkka-ampujina tunnettujen buurien toimintaa. Brittiläisen varuskunnan piiritys johti Laing's Nekin taisteluun 28. tammikuuta 1881. Kenraalimajuri Sir George Pomeroy-Collerin johtamat brittijoukot yrittivät murtaa buurien asemat Drakensbergin vuoristossa vapautuakseen piirityksestä. P.J. Joubertin komentamat buurit kuitenkin torjuivat kaikki jalka- ja ratsuväen hyökkäykset. Lisäksi 8. helmikuuta 1881 Schuinshoogten taistelussa brittiläiset joukot hädin tuskin pelastuivat tuholta. Suurin nöyryytys briteille kuitenkin tapahtui 27. helmikuuta 1881 Majuba Hillin taistelussa usean buurijoukon vallatessa rynnäköllä erään kukkulan, jolta brittiläiset joukot ajettiin pois. Pomeroy-Collery kaatui tässä taistelussa. William Gladstonen johtama brittihallitus katsoi sodan menetetyksi ja allekirjoitti aselevon 6. maaliskuuta. Lopullisen rauhansopimus allekirjoitettiin 23. maaliskuuta 1881. Buureille myönnettiin itsehallinto Transvaalissa brittien valvonnassa. Ensimmäinen buurisota oli päättynyt.

Toinen buurisota (myös Etelä-Afrikan sota)

Vuonna 1887 kullankaivajat löysivät maailman suurimman kultaesiintymän Witwatersrandista ("Randi") harjanteelta, joka leviää Pretorian eteläpuolella vajaat sata kilometriä itään ja 50 kilometriä länteen. Löydön tuomasta hyödystä huolimatta Transvaalin presidentti Paul Kruger lausui kaukonäköisesti: "Riemuitsemisen sijaan teidän olisi parempi vuodattaa kyyneleitä, sillä tämän kullan takia maamme kylpee vielä veressä". Kullan löytämisewn jälkeen tuhannet brittiläiset siirtolaiset alkoivat vyöryä rajan yli Kapmaasta. Johannesburgin kaupunki syntyi hökkelikylä lähes yhdessä yössä, kun uitlanderit leiriytyivät kaivosten lähelle. Pian uitlandereita oli Randilla enemmät kuin buurejaa, mutta he pysyivät kuitenkin koko Transvaalissa vähemmistönä. Afrikaanit hermostuivat ja närkästyivät uitlanderien läsnäolosta ja kielsivät heiltä oikeuden äänestää. Kultateollisuutta verotettiin raskaasti. Vastauksena tähän uitlanderit ja brittiläiset kaivosten omistajat yrittivät kaataa buurihallituksen. Vuonna 1895 Cecil Rhodes sponsoroi epäonnistuneen vallankaappauksen, johon liittyi aseellinen isku, Jamesonin hyökkäys. Epäonnistunut yritys saada paremmat oikeudet briteille toimi tekosyynä armeijoiden kasvattamiselle Kapmaassa, sillä useat tärkeistä brittiläisistä siirtomaaherroista tukivat buurivaltioiden liittämistä Ison-Britannian valtakuntaan. Heihin kuului mm. Kapmaan kuvernööri Sir Alfred Milner, Iso-Britannian siirtomaasihteeri Joseph Chamberlain ja kaivosyhtymien omistajat kuten Alfred Bait, Barney Barnato ja Lionel Phillips. Varmoina siitä, että buurit häviäisivät, he yrittivät hätiköidä sotaa. Oranjen vapaavaltion presidentti Marthinus Steyn kutsui Milnerin ja Krugerin neuvotteluihin Bloemfonteiniin joka alkoi 30. toukokuuta 1899, mutta neuvottelut katkesivat pian. Syyskuussa 1899 Chamberlain lähetti uhkavaatimuksen, jossa hän vaati täyttä tasavertaisuutta Ison-Britannian kansalaisille Transvaalissa. Kruger, joka oli varma, että että sota syttyisi, lähetti samanaikaisesti oman uhkavaatimuksensa, jossa hän antoi briteille 46 tuntia aikaa siirtää joukot pois Transvaalin rajalta, tai Transvaali liittoutuneena Oranjen vapaavaltion kanssa aloittaisi sodan.

Ensimmäinen vaihe: Buurien offensiivi - lokakuusta joulukuuhun 1899

Sota julistettiin 12. lokakuuta 1899 ja buurit iskivät ensin valtaamalla Kapmaan ja Kwazulu-Natalin lokakuun 1899 ja tammikuun 1900 valillä. Tätä seurasi Afrikaanien joitakin aikaisia sotilasvoittoja Kenraali Redvers Bulleria vastaan. Buurit onnistuivat myös piiritämään Ladysmithin, Mafekingin (jonka joukkoja komensi Robert Baden-Powell) ja Kimberleyn kaupungit. Ruuan vähennyttyä riittämättömäksi alkoi piiritys verottaa Ladysmithiä, Mafekingiä ja Kimberleytä puolustavia sotilaita sekä siviileitä. Mafekingissä Sol Plaatje kirjoitti "Näin ensimmäistä kertaa hevosen lihaa käytettävän ihmisten ruokana". Piirityksessä olleita kaupunkeja pommitettiin jatkuvasti tykistöllä ja tämän takia kadut olivat erittäin vaarallisia paikkoja liikkua. Kimberleyn piirityksen lopussa odotettiin buurien kiihdyttävän keskityksiään, joten ihmisiä kehoitettiin menemään kaivoksiin piiloon. Kaupungin väestö panikoi ja ihmisiä virtasi kaivoksiin 12 tunnin ajan. Vaikka keskitystä ei koskaan tullutkaan, ei se auttanut alentamaan siviiliväestön ahdinkoa. Joulukuun puoliväli osoittautui vaikeaksi brittiarmeijalle. Mustana viikkona (10.-15. joulukuuta 1899) tunnettuna aikana britit kärsivät sarjan tuhoisia tappioita Magerfonsteinissä, Strombergissä ja Colensossa. Strombergin taistelussa 10. joulukuuta, Kenraali Sir William Gatacre, komennossaan 3 000 miestä, joiden tehtävänä oli lyödä buurien hävitysretket Kapmaasta, yritti vallata takaisin rautatiesolmun noin 80 km etelään Oranje-joesta. Gatacre valitsi hyökkäävänsä buurien asemiin yli jyrkän kiviseinämän. Hyökkäyksessä kaatui tai haavoittui 135 sotilasta, lisäksi Gatacre menetti kaksi tykkiä ja noin 600 miestä antautuneina. Magersfontein taistelussa 11. joulukuuta 14 000 brittisotilasta Paul Sanford Methuen alaisuudessa yritti taistella tiensä buurien linjojen läpi vapauttaakseen Kimberleyn piirityksestä. Buurien komentajat Koos de la Rey ja Piet Cronje kaivoivat taisteluhautansa ennakkoluulottoman suunnitelman mukaan antaakseen kiväärimiehilleen suuremman kantomatkan. Heidän suunnitelmansa toimi. Britit lyötiin kiistattomasti ja he kärsivät 120 miehen tappiot kuolleina ja 690 haavottuneina, mikä esti brittejä vapauttamasta Kimberleytä ja Mafekingiä. Koko viikon aallonpohja oli Colenson taistelu 15. joulukuuta, jossa Redvers Bullerin komentamat 21 000 brittisotilasta yrittivät ylittää Tugela-joen vapauttaakseen Ladysmithin, jossa 8 000 Louis Bothan komentamaa buuria oli odottamassa heitä. Tykkitulen ja tarkan kivääritulen yhdistelmän ansiosta buurit onnistuivat lyömään kaikki brittien yritykset ylittää joki. Britit kärsivät 1 127 miehen tappiot ja vetäytyessään joutuivat hylkäämään 10 tykkiä, jotka buurit myöhemmin valtasivat. Buurit kärsivät alle 40 miehen tappiot.

Toinen vaihe: Brittien offensiivi - tammikuusta syyskuuhun 1900

Louis Botha Britit kärsivät lisää tappioita yrityksissään vallata Ladysmithin Spionkopin taistelussa 19.-24. tammikuuta 1900. Redvers Buller yritti jälleen ylittää Tugela-joen Colensosta länteen, mutta Louis Botha löi hänen joukkonsa jälleen. Taistelun jälkeen britit olivat kärsineet noin 1 000 kaatuneen tappiot, buurien kärsiessä noin 300 kaatuneen tappiot. Buller yritti vielä kerran 5. helmikuuta Val Krantzissa, mutta kärsi jälleen tappion. Vasta 14. helmikuuta vahvistusten saapuessa Lordi Robertsin alaisuudessa olleet britit pystyivät käynnistämään vastahyökkäyksen varuskuntien vapauttamiseksi. Kenraali John Frenchin johtama ratsuväkidivisioona vapautti Kimberlyn 15. helmikuuta. 18.-27. helmikuuta Paardebergin taistelussa Lordi Roberts lopulta löi buurit ja onnistui pakottamaan Kenraali Piet Cronjen antautumaan 4 000 miehensä kanssa. Tämä heikensi buurien voimia huomattavasti ja mahdollisti Ladysmithin vapautuksen seuraavana päivänä. 18. toukokuuta tapahtunut Mafekingin vapautus synnytti lähes mellakkamaista juhlintaa Englannissa. Tämän jälkeen Britit työntyivät kahteen valtioon ja valtasivat Oranjen vapaavaltion pääkaupungin Bloemfontein 13. maaliskuuta ja Transvaalin pääkaupungin Pretorian 5. kesäkuuta. Brittiläiset tarkkailijat uskoivat sodan olevan jo ohitse, kun kaksi pääkaupukia oli vallattu. Kuitenkin buurit tapasivat uudessa pääkaupungissa, Kroonstadissa ja suunnittelivat aloittavansa sissisodan brittien huolto- ja yhteyslinjoja vastaan. Ensimmäinen tämän uuden sodankäynnin taistelu käytiin Sanna's Postilla 31. maaliskuuta, kun Christian De Wetin komentamat 1 500 buuria hyökkäsivät Bloemfonteinin vesilaitokseen noin 37 kilometriä kaupungista itään ja väijyttivät raskaasti vartioidun brittisaattueen. Tuloksena 155 brittisotilasta kaatui, 7 tykkiä, 117 vankkuria kaapattiin ja 428 brittisotilasta jäi vangiksi. Yksi viimeisimmistä virallisista taisteluista tapahtui Diamond Hillillä 11.-12. kesäkuuta, Lordi Robertsin yrittäessä työntää viimeisetkin jäänteet buurien kenttäarmeijasta iskuetäisyyden toiselle puolelle Pretoriasta. Vaikka Roberts onnistui lyömään buurit pois mäeltä, Louis Botha ei kuitenkaan nähnyt tätä tappiona, sillä hän aiheutti briteille 162 miehen tappiot kärsien itse vain 50 miehen tappiot. Tämä taistelu lopetti viralliset sotilasoperaatiot maassa ja aloitti uudenlaisen sodankäynnin.

Kolmas vaihe: Sissisota - syyskuusta 1900 toukokuuhun 1902

Vaikka buurit lyötiin taistelukentällä, he kieltäytyivät myöntämästä tappiota ja monet heistä pakenivatkin metsiin ja käynnistivät pitkällisen sissisodan, joka muuttui brutaalimmaksi loppuaan kohden. Buurisissit alkoivat iskeä rautateitä ja lennätinlinjoja vastaan eripuolilla Transvaalia, Oranjen vapaavaltiota ja jopa Kapmaan sisällä. Heidän uudet taktiikkansa muuttivat sodan taktiikkaa ja tekivät perinteiset suuret brittimuodostelmat tehottomiksi. Brittiläisten uusi komentaja, Lordi Kitchener, vastasi haasteeseen rakentamalla piikkilangalla ympäröityjä paaluvarustuksia, pieniä kivestä rakennettuja rakennuksia, joilla hän pyrki rajoittamaan sissien liikkumisen pienelle alueelle jossa heidät pystyttäisiin helposti tuhoamaan. Yleensä paaluvarustuksien välimatka oli noin 900 metriä. Paaluvarustuksien välissä usein kulki rautalankaa, johon oli kiedottu peltitölkkejä tai valoraketteja - joskus jopa ladattuja kivääreitä linjan suuntaisesti - ilmoittamaan liikkeistä linjan yli ja estämään sitä. Tammikuun 1901 ja sodan lopun välillä noin 8 000 paaluvarustusta oli rakennettu lähes 6 000 kilometrin matkalle. Jokaista paaluvarustusta miehitti aliupseeri sekä noin kuusi muuta miestä, luutnantin ollessa vastuussa kolmesta tai neljästä varustuksesta. Lopulta briteillä oli noin 450 000 brittiläis- ja siirtomaalaissotilasta maassa. Maaliskuussa 1901 Kitchener alkoi käyttää poltetun maan taktiikkaa ja alkoi riisua maaseutua kaikesta, mikä saattaisi olla hyödyksi buurisisseille - karja takavarikoitiin, sadot ja maatilat poltettiin, kaivot myrkytettiin - ja siirsi alueella asuneet perheet väkisin keskitysleireille. Taktiikka johti sodan loppuun mennessä 30 000 maatilan ja noin 40 pienen kylän tuhoon. Kaikkiaan, 116 572 buurimiestä, -naista ja -lasta siirrettiin keskitysleireille. Määrä oli noin neljännes koko buuriväestöstä. Lisäksi leireille suljettiin noin 120 000 mustaa afrikkalaista. Tämä taktiikka nopeasti tuhosikin buurien taistelutahdon ja huoltolinjat. Joulukuuhun 1901 mennessä, monet leireille joutuneista oli päästetty lähtemään ja monet miehistä liittyivät kahteen uuteen rykmenttiin jotka taistelivat brittien rinnalla, the Transvaal National Scouts ja Orange River Volunteers, saadakseen sodan loppumaan nopeasti. Sota loppuikin pian, 31. toukokuuta 1902.

Keskitysleirit

Keskitysleirit buurisodassa perustettiin alun perin turvapaikaksi niille, jotka olivat menettäneet asuinpaikkansa sodan jaloissa. Kuitenkin Kitchenerin uuden taktiikan mukana yhä useampia ihmisiä siirrettiin kodeistaan leireille, jotta buurisissien huoltaminen hankaloituisi. Leirejä rakennettiin lisää ja muutettiin vartioiduiksi vankiloiksi. Idea oli ennen kaikkea inhimillinen, kun sitä suunniteltiin Lontoossa, mutta toteutus ei yltänyt suunnitelmien tasolle. Buurisodan leirien katsotaankin olevan ensimmäisiä keskitysleirejä (myös Yhdysvaltain sisällissodassa syntyneitä leirejä on sanottu ensimmäisiksi). Yhdysvaltain sisällissodassa Buureja varten rakennettiin kaiken kaikkiaan 45 teltoitettua leiriä, mustia afrikkalaisia varten 64. 28 000 vangiksi jääneestä buurimiehestä 25 630 lähetettiin merentaakse. Täten suurin osa leireille jääneistä buureista oli naisia ja lapsia, kuitenkin mustien afrikkalaisten joukossa oli runsaasti miehiä. Vaikka mustat afrikkalaiset olikin siirretty pakolla buurialueilta, ei heitä nähty brittihallinnon vihollisina ja heitä käytettiinkin usein palkattuna työvoimana. Olot leireillä olivat epäterveelliset ja ruoka-annokset niukkoja. Yhä taistelevien miesten vaimot ja lapset saivat vielä normaaliakin pienemmät annokset ruokaa. Huono ravintotilanne ja hygienia johtivat epidemioihin kuten tuhkarokkoon, lavantautiin ja punatautiin. Tämä yhdistettynä sairaalatilojen puutteeseen johti suureen määrään kuolleita - sodanjälkeinen raportti kertoo että 27 927 buuria (joista 22 074 oli lapsia) ja 14 154 mustaa afrikkalaista oli kuollut nääntymiseen, sairauksiin ja heitteillejättöön. Kaikkiaan 25% buurivangeista ja 12% mustista afrikkalaisista kuoli (viimeaikaiset tutkimukset asettavat mustien afrikkalaisten kuolonuhrit noin 20 000 uhrin paikkeille). Palattuaan Britanniaan the South African Women and Children's Distress Fundin edustaja Emily Hobhouse teki paljon työtä julkistaakseen vankien ahdingon vierailtuaan useilla leireillä Oranjen vapaavaltiossa. Hänen viisitoistasivuinen raporttinsa nostatti julkisen metelin ja johti hallituksen komission perustamiseen. Fawcettin komissio kiersi leirejä elokuusta joulukuuhun 1901 ja vahvisti Hobhousen raportin. He olivat erittäin kriittisiä leirien hoidon suhteen ja tekivät useita parannusehdoituksia, esimerkiksi ravinnon parantamiseksi ja lääkintähuollon jakamiseksi. Helmikuuhun 1902 mennessä leirien vuosittainen kuolinvauhti laski ensin 6,9 prosenttiin ja myöhemmin 2 prosenttiin.

Ulkomaille lähetetyt sotavangit

Ensimmäinen suuri joukko ulkomaille lähetettyjä vankeja koostui brittien 21. lokakuuta1899 Elandslaagten taistelussa kaappaamista buurisotilaista. [http://www.anglo-boer.co.za/boerpow.html] Ensin suurin osa buurivangeista pidettiin laivoissa, mutta määrien kasvaessa britit päättivät etteivät halua säilyttää heitä paikallisesti. 400 vangin nappaaminen helmikuussa 1900 toimi avaintapahtumana ja britit tajusivat, etteivät he kykene pitämään kaikkia vankeja Etelä-afrikassa. [http://www.boerwarsociety.org/Interests.cfm] Britit pelkäsivät pääasiassa, että ystävällismieliset paikalliset saattaisivat vapauttaa vangit. Lisäksi briteillä oli jo ongelmia huoltaa omat joukkonsa Etelä-afrikassa eivätkä halunneet lisätä taakkaansa huoltamalla vankeja ja päättivät lähettää suurimman osan vangeistaan ulkomaille. Ensimmäinen merentakainen (ei Afrikan mantereella) käyttöön otettu leiri toimi Saint Helenassa, jonne lopulta saapui yhteensä noin 5 000 sotavankia. Samankokoinen määrä lähetettiin myös Ceyloneille (Sri Lanka). Muut sotavangit lähettiin Bermudaan ja Intiaan. Osa sotavangeista lähetettiin brittiläisen imperiumin ulkopuolelle, eniten [http://www.boerwarsociety.org/Picture.cfm?Page=Outline&ID=38] (1443) buureja lähetettiin Portugaliin.

Sodan loppu

Kaiken kaikkiaan sota maksoi noin 75 000 ihmishenkeä. Näistä 22 000 oli brittisotilaita (7 792 taisteluissa, loput sairauksiin), 6 000-7 000 buurisotilaita, 20 000-28 000 buurisiviilejä ja ehkä 20 000 mustaa afrikkalaista. Viimeiset buurit antautuivat toukokuussa 1902 ja sota loppui Vereenigingin sopimukseen samassa kuussa. Buureille annettiin 3 000 000 puntaa korvauksina ja heidän luvattiin lopulta saavan itsehallinnon, joka muodostettiin nimellä Etelä-Afrikan Unioni vuonna 1910. Sopimus lopetti Transvaalin ja Oranjen vapaavaltion olemassaolon itsenäisinä buurivaltioina ja lisäsi ne brittiläisen imperiumin osiksi.

Sodan vaikutus Ison-Britannian kotimaan politiikkaan

Sota osoitti selvästi brittien myöntymättömyyspolitiikan vaarat ja syvensi Iso-britannian sulkeutumista. Pääministeri Lordi Salisbury piti vuoden 1900 parlamenttivaalit, tunnettu myös nimellä "khakivaalit", tuoreiden voittojen mukana. Maassa oli paljon kansalliskiihkoista innostusta sodan tässä vaiheessa ja konservatiininen puolue voittikin vaalit. Kuitenkin kannatus heikkeni, kun kävi selväksi että sota ei olisi helppo ja venyisi. Poltetun maan taktiikasta ja keskitysleirien oloista syntyi kova julkinen meteli. Kävi myös selväksi, että britannian terveydenhuolto ei ollut hyvässä kunnossa: lähes 40% alokkaista oli sopimattomia sotilaspalvelukseen, sillä he kärsivät riisitaudista ja muista köyhyyteen liittyvistä sairauksista. Tämä kaikki osui samaan aikaan kuin yleinen huolestuminen britannian köyhien asemasta. Kiinalaisten työläisten käyttö sodan jälkeen uusissa kruununsiirtomaissa aiheutti myös inhoa Iso-Britanniassa. Työläisiä pidettiin usein surkeissa oloissa, he saivat vain pientä palkkaa ja heiltä kiellettiin kanssakäyminen paikallisväestön kanssa - tämä johti uuteen julkiseen shokkiin, kun tuli julki homoseksuaalisia tapauksia niiden työläisten joukossa, jotka eivät pystyneet käyttämään prostituoitujen palveluita. Jotkut uskovat, että kiinalaisten työläisten ongelma voidaan nähdä sodan aiheuttaman antipatian huppukohtana. Monet irlantilaiset nationalistit sympatisoivat buureja, sillä he näkivät heidät brittiläisen imperialismin sortamana kansana aivan kuten itsensäkin. Pieni joukko irlantilaisia vapaaehtoisia lähtikin taistelemaan buurien rinnalle, huolimatta siitä, että brittien joukoissa taisteli monia heidän irlantilaisia maamiehiään. Englannissa "Pro buuri"-kampanja laajeni kirjailijoiden usein ihannoidessa buurien yhteiskuntaa. Sodan hoidon synnyttämän julkisen levottomuuden tuloksena pidettiin vuoden 1906 parlamenttivaalit, jossa konservatiivit menettivät 246 paikkaa parlamentissa jättäen heille vain 156 paikkaa ja liberaalien saadessa murskavoitolla 216 paikkaa lisää nostaen heidän määränsä 399:ään.

Kansainyhteisön osallistuminen

Suurin osa brittien lipun alla taistelleista miehistä tuli Iso-Britanniasta tai Etelä-afrikasta. Kuitenkin toisessa buurisodassa (Etelä-afrikan sota) pieni määrä tuli muista kansainyhteisön maista. Jokaisella näistä maista oli omat sisäiset kiistansa siitä, pitäisikö heidän pysyä sidoksissa Iso-Britanniaan vai vaatia täyttä itsenäisyyttä. Tämä kiista ajautui lopulta kiistelyksi siitä pitäisikö heidän auttaa Iso-Britanniaa vai ei. Vaikkakin kansainyhteisön mailla ei ollut täyttä valtaa ulkopolitiikkansa suhteen, saivat he valita kuinka paljon ja missä muodossa he antaisivat apua. Lopulta Kanada, Uusi-Seelanti ja Australia jokainen päättivät lähettää vapaaehtoisia avustamaan brittejä, mutta eivät tehneet sitä tarpeeksi nopeasti tai tarpeeksi suurissa määrissä, jotta ne olisivat vaikuttaneet sodan lopputulokseen.

Kanada

Aluksi Kanadan pääministeri Wilfrid Laurier pyrki pitämään Kanadan sodan ulkopuolella. Kanadan hallitus oli jakautunut kahtia pääasiassa osallistumista vastustavien kanadanranskalaisten ja osallistumista kannattvien välillä. Lopulta Kanada lupautui lähettämään vapaaehtoisia, materiaalia ja kuljetuskalustoa Etelä-Afrikkaan, kunhan Iso-Britannia maksaisi heidän palkkansa ja muut kulut sekä palauttaisi heidät Kanadaan palveluksen loppuessa. Buurisota oli ensimmäinen sota, jossa suuri määrä kanadalaisia palveli ulkomailla. Paardeburgin taistelu helmikuussa 1900 oli ensimmäinen kerta, kun kanadalaiset joukot näkivät taistelua. Loppujen lopuksi lähes 7 000 kanadalaista vapaaehtoista palveli Etelä-Afrikan sodassa. Kuitenkin suurin osa saapui vasta vihollisuuksien loputtua muiden palvellessa varuskunnissa vapauttaen britit taistelemaan etulinjassa. Arviolta 277 kanadalaista kuoli sodassa. Kanadalaisista 89 kaatui taistelussa, 135 kuoli tauteihin tai onnettomuuksiin ja lisäksi 252 haavoittui.

Australia

Osana brittiläistä imperiumia, Australian siirokunnat tarjosivat sotilaita Etelä-Afrikan sotaan. Ainakin 12 000 miestä palveli kuuden siirtokunnan, tai (vuodesta 1901 eteenpäin) Australian kansainyhteisön nostattamissa joukkioissa. Noin yksi kolmasosa miehistä värväytyi kaksi kertaa. Moni värväytyi suoraan brittien Etelä-Afrikan osastoihin tai paikallisosastoihin. Noin 600 australialaista kaatui buurisodassa, noin puolet taistelussa ja puolet tauteihin. Australialaiset palvelivat pääosin jokaisesta siirtokunnasta muodostetuissa yksiköissä, joita kutsuttiin nimellä "mounted rifles", "bushmen" tai "imperial bushmen". He taistelivat brittien offensiivissa ja pitkässä sissisodassa. Australialaisia miehiä arvostettiin heidän kykynsä ratsastaa ja ampua samalla takia. Australialaiset kotona pääasiassa tukivat sotaa, mutta sodan venyessä heidän silmänsä avautuivat sodan vaikutuksista buurisiviileihin. Erityisesti heihin vaikutti sellaisten henkilöiden kuin luutnanttien Morant ja Handcock tuomitseminen ja teloittaminen vuonna 1902.

Uusi-Seelanti

Kun toinen buurisota tuntui uhkaavalta, Uusi-Seelanti tarjoutui lähettämään joukkoja brittien tueksi. 28. syyskuuta 1899 pääministeri Richard Seddon pyysi parlamenttilta lupaa tarjota briteille joukkoa ratsuväkeä apuna ja lupaa koota kyseinen yksikkö, jos tarjous hyväksyttäisiin. Hänen mukaansa brittien asema kiistassa Transvaalin kanssa oli "hillitty ja oikeudenmukainen". Hän painotti Uuden Seelannin ja "isänmaan" välistä sidettä ja tarvetta vahvalle brittiläiselle imperiumille suojelemaan siirtokuntia. Monella tapaa Etelä-Afrikan sota asetti raamit Uuden-Seelannin tulevalle osallistumiselle kahdessa maailmansodassa. Erityisesti tilannetta varten kasatut yksiköt, jotka koostuivat pääasiassa vapaaehtoisista, lähetettiin ulkomaille palvelemaan brittiläisen imperiumin tarpeita. Uusiseelantilaisten nauttima menestys poiki ajatuksen, että uusiseelantilaiset olivat luonnostaan hyviä sotilaita ja tarvitsivat vain vähän koulutusta kyetäkseen toimia luotettavasti ja tehokkaasti.

Lähteet


- Byron Farwell: The Great Anglo-Boer War. New York: Harper and Row, 1976 ISBN 0-06-011204-2 (published in the UK as The Great Boer War. London: Allen Lane, 1977 ISBN 0-7139-0820-3)
- April A. Gordon and Donald L. Gordon (eds.): Understanding contemporary Africa. 3rd ed. Boulder, Colorado: Lynne Rienner, 2001 ISBN 1-55587-850-4
- David Harrison: The white tribe of Africa: South Africa in perspective. Los Angeles: University of California Press, 1981 ISBN 0-520-04690-0
- Thomas Pakenham: The Boer War. New York: Random House, 1979 ISBN 0-394-42742-4
- Sol T. Plaatje: Mafeking diary: a black man's view of a white man's war. Cambridge: Meridor Books; Athens: Ohio University Press, 1990. ISBN 0-852550-64-2 (Meridor) ISBN 0-8214-0944-1 (Ohio UP). Originally published as The Boer War diary of Sol T. Plaatje; an African at Mafeking (Johannesburg: Macmillan, 1973 ISBN 0-8695-4002-5)
- Arthur Conan Doyle: The Great Boer War. London: Smith, Elder, 1900

Ulkoiset linkit


- [http://www.anglo-boer.co.za/ War Museum of the Boer Republics. Anglo Boer War Museum] (accessed 24 December 2003)
- [http://www.nationalarchives.gov.uk/pathways/census/events/britain7.htm National UK Archives site]
- [http://www.drakensberg-tourism.com/battlefields.html Battlefields in KwaZulu Natal]
- [http://web.mala.bc.ca/davies/letters.images/collection.pages/pre-1914.htm The Canadian Letters and Images Project of Canadian war experience, pre-1914]
- [http://www.gutenberg.org/etext/15699 A Handbook of the Boer War] by Gale and Polden, Limited, from Project Gutenberg Luokka:Buurisota Luokka:Sissisota luokka:Sodat ja:ボーア戦争

Iso-Britannia

:Arkikielessä Iso-Britannia (tai Britannia) yleensä tarkoittaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Yhdistynyttä kuningaskuntaa Iso-Britannia on maantieteellisesti Atlantin valtameressä sijaitseva saari, Euroopan mantereesta luoteeseen. Saari on suurin Britteinsaarista ja muodostaa suurimman osan Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-alasta, noin 229 850 km2. Poliittisesti saarella on kolme maata: Englanti, Skotlanti ja Wales. Ison-Britannian kuningaskunta oli olemassa vuodet 1707–1801. Se muodostettiin vuoden 1707 liittosopimuksella Englannin kuningaskunnan ja Skotlannin kuningaskunnan yhdistyessä. Vuoden 1801 liittosopimus muutti valtion nimen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi, josta tuli 1927 nykyinen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Iso-Britannia -nimeä käytetään lähes aina tarkoittamaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa. Lyhenne GB on myös jossain yhteyksissä virallinen valtiosta käytetty lyhenne. Roomalaiset kutsuivat saarelle sijainnutta provinssiaan Britanniaksi. Nimen uskotaan juontuvan kelttiheimosta. Rooman valtakunnan tuhon jälkeen nimi unohtui. Satoja vuosia myöhemmin keskiajalla kelttien voittopuolisesti asumia alueita mantereella alettiin nimittää nimellä Brittany (Pikku-Britannia) ja saarta Great Britain, ranskaksi: Bretagne ja Grande Bretagne. Vuonna 1604 Skotlannin ja Englannin kuningas Jaakko (1566–1625) (James VI Skotlannissa 1567–, James I Englannissa 1603–) nimitti itseään Ison-Britannian kuninkaaksi, ehkä välttääkseen hankalaa titteliään. Arvonimestä "Ison-Britannian kuningas" tuli virallinen vuonna 1707 kuningaskuntien yhdistyessä. Vuodesta 1801 hallitsijat ovat olleet Ison-Britannian ja (Pohjois-)Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoita. Luokka:Britteinsaaret ko:그레이트브리튼 섬 ja:グレートブリテン島 simple:Great Britain

Ranska

Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.

Historia

:Pääartikkeli: Ranskan historia Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi. Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji. Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715). 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus. Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.

Politiikka

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP). Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä

Maantiede

Ranskan presidenteistä Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).

Ranskan eurooppalaiset alueet

rekisterikilvissä

- Elsass (Alsace)
- Aquitaine
- Auvergne
- Basse-Normandie
- Bourgogne
- Bretagne
- Centre
- Champagne-Ardenne
- Korsika (erikoisasemassa)
- Franche-Comté
- Haute-Normandie
- Île-de-France
- Languedoc-Roussillon
- Limousin
- Lorraine
- Midi-Pyrénées
- Nord-Pas-de-Calais
- Pays de la Loire
- Picardie
- Poitou-Charentes
- Provence-Alpes-Cote d'Azur
- Rhône-Alpes

Ranskan merentakaiset osat

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
  - Guadeloupe
  - Martinique
  - Ranskan Guayana
  - Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
  - Mayotte
  - Saint-Pierre ja Miquelon
  - Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
  - Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
  - Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
  - Ranskan eteläiset alueet
  - Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
  - Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
  - Bassas da India
  - Europa
  - Juan de Nova
  - Gloriososaaret
  - Tromelin

Väestö

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.

Kulttuuri


- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- kemikaalit
- viini
Juhlapäivät
PvmSuomalainen nimiPaikallinen nimiHuomautuksia
1. tammikuutaUudenvuoden päiväJour de l'An 
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)PääsiäinenPâques
(ks. yllä, seuraava päivä)PääsiäismaanantaiLundi de Pâques
1. toukokuutaVappuFête du Travail 
8. toukokuuta - Victoire 1945Toisen maailmansodan loppu
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)Taivaaseenastumisen muistopäiväAscension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)helluntaiPentecôte
14. heinäkuutaRanskan kansallispäiväFête NationaleBastillen päivä
15. elokuuta - AssomptionNeitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuutaPyhäinpäiväToussaint 
11. marraskuuta - Commémoration de l’armistice de 1918Ensimmäisen maailmansodan loppu
25. joulukuutaJoulupäiväNoël 

Katso myös


- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö] Luokka:Ranska als:Frankreich ms:Perancis zh-min-nan:Hoat-kok ko:프랑스 ja:フランス simple:France th:ประเทศฝรั่งเศส fiu-vro:Prantsusmaa

Buuri

Buurit eli afrikaanerit ovat Etelä-Afrikassa asuvia valkoisia, jotka puhuvat afrikaansia. Pääasiallisesti buurit ovat kalvististen hollantilaisten, mutta myös saksalaisten, ranskalaisten ja belgialaisten jälkeläisiä. Buurit periytyvät pääasiassa valkoisista kalvinistisiirtolaisista ja -pakolaisista, jotka valtasivat ja asuttivat Hyväntoivonniemen "Hollannin Itä-Intian Yhtiön" (Vereenigde Oostindische Compagnie) hallintokaudella 1652—1795 ja sitä seuranneen brittihallinnon aikana.

Katso myös


- Buurisota Luokka:Etelä-Afrikka Luokka:Afrikan kansat

12. joulukuuta

12. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 346. päivä (347. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 19 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Tuovi :- suomenruotsalainen kalenteri: Tove :- ortodoksinen kalenteri: Piri, Pirkka, Aabel, Enos, Kaleb, Eeva, Judit, Lea, Mirjam, Saara :- saamenkielinen kalenteri: Duová :- vanhemmissa kalentereissa: Adalbert, Alexander, Anaxina, Epimachus, Judith, Protus, Talvi, Walerius

Tapahtumia


- 1963 - Kenia itsenäistyi.
- 2002 - Wikisanakirja aloitti toimintansa.

Syntyneitä


- 1863 - Edvard Munch, norjalainen taidemaalari
- 1889 - Väinö Nuorteva, pakinoitsija (Olli)
- 1900 - Sammy Davis, Sr., amerikkalainen tanssija († 1988)
- 1946 - Emerson Fittipaldi, brasilialainen kilpa-autoilija
- 1972 - Brandon Teena, "Boys Don't Cry" -elokuvan käsikirjoituksen päähenkilö († 1993)

Kuolleita


- 2003 - Haidar Alijev, Azerbaidžanin presidentti ---- Katso myös: kalenteri ~ 11. joulukuuta, 13. joulukuuta Luokka:Joulukuu -12-12 ms:12 Disember ko:12월 12일 ja:12月12日 simple:December 12 th:12 ธันวาคม

23. maaliskuuta

23. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 82. päivä (83. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 283 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Akseli :- suomenruotsalainen kalenteri: Axel :- ortodoksinen kalenteri: Niko, Lyydia, Lyyli :- saamenkielinen kalenteri: Áksel :- vanhemmissa kalentereissa: Aksel, Fides, Gerda, Gottfried, Helkko, Theodorus, Wiktoria

Tapahtumia


- 752 - Stefanus II paaviksi.
- 1801 - Venäjän keisari Paavali I surmattiin sänkyynsä Pyhän Mikaelin palatsissa.
- 1839 - Lyhennettä "OK" (Okay, "oll korrect") käytettiin todistettavasti ensimmäisen kerran Boston Morning Post -sanomalehdessä.
- 1903 - Wrightin veljekset hakivat patenttia keksimälleen lentokoneelle.
- 1919 - Benito Mussolini perusti fasistisen poliittisen liikkeensä Milanossa, Italiassa.
- 1933 - Saksan valtiopäivät (Reichstag) hyväksyi lain ("Ermächtigungsgesetz"), mikä teki Adolf Hitleristä Saksan diktaattorin.
- 1938 - Yrjö Väisälä löysi asteroidin 1492 Oppolzer.
- 1956 - Pakistanista tuli maailman ensimmäinen islamilainen tasavalta.
- 1965 - NASA laukaisi Gemini 3:n, mikä oli Yhdysvaltain ensimmäinen kahden hengen avaruuslento (miehistö: Gus Grissom ja John Young).
- 1978 - Ensimmäiset UNIFIL-joukot saapuivat Libanoniin.
- 1983 - "Tähtien sota": Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ehdotti ensimmäisen kerran vihollisohjuksia torjuvan teknologian kehittämistä.
- 1989 - Stanley Pons ja Martin Fleischmann ilmoittivat kylmäfuusiosta Utahin yliopistossa.
- 2001 - Venäjän Mir-avaruusasema tuhottiin antamalla sen palaa ilmakehässä ennen syöksymistään eteläiseen Tyyneen valtamereen Fidžin lähellä.

Syntyneitä


- 1749 - Pierre Simon de Laplace, matemaatikko ja tähtitieteilijä († 1827)
- 1887 - Felix Jusupov, Rasputinin surmaaja († 1967)
- 1900 - Erich Fromm, psykoanalyytikko († 1980)
- 1904 - Joan Crawford, näyttelijä († 1977)
- 1907 - Daniel Bovet, tiedemies, vuoden 1957 Nobelin lääketieteen palkinnon saaja
- 1910 - Akira Kurosawa, elokuvaohjaaja († 1998)
- 1912 - Wernher von Braun, saksalainen fyysikko ja rakettitutkija († 1977)
- 1956 - José Manuel Durão Barroso, portugalilainen poliitikko ja Euroopan unionin komission puheenjohtaja

Kuolleita


- 1555 - Paavi Julius III (s. 1487)
- 1801 - Venäjän keisari Paavali I (s. 1754)
- 1964 - Peter Lorre, näyttelijä (s. 1904)

Juhlapäiviä


- Pakistan: Kansallispäivä (Tasavallan päivä) ---- Katso myös: kalenteri ~ 22. maaliskuuta, 24. maaliskuuta Luokka:Maaliskuu -03-23 ms:23 Mac ko:3월 23일 ja:3月23日 simple:March 23 th:23 มีนาคม

11. lokakuuta

11. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 284. päivä (285. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 81 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Otso, Ohto :- suomenruotsalainen kalenteri: Björn :- ortodoksinen kalenteri: Ilpo, Teo, Siina :- saamenkielinen kalenteri: Bierdna, Bienná :- vanhemmissa kalentereissa: Buckhard, Erling, Probus, Protus, Thorbern, Vilma, Walfrid

Tapahtumia


- 1899 - Toinen buurisota alkoi: Etelä-Afrikassa puhkesi sota Yhdistyneen kuningaskunnan ja Transvaalin tasavallan sekä Oranjen vapaavaltion buurien välillä.
- 1939 - Manhattan-projekti: Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltille esiteltiin Albert Einsteinin allekirjoittama kirje, missä kehotettiin Yhdysvaltoja pikaisesti käynnistämään atomipommi-ohjelma.
- 1954 - Vietnamin sota: Viet Minh otti Pohjois-Vietnamin hallintaansa.
- 1958 - Avaruustutkimus: Pioneer-ohjelma. NASA lähetti kuuluotain Pioneer 1:n matkaan (luotain putosi takaisin Maahan ja paloi ilmakehässä).
- 1962 - Vatikaanin II kirkolliskokous: Paavi Johannes XXIII kutsui koolle ensimmäisen katolisen kirkon ekumeenisen kirkolliskokouksen 92 vuoteen.
- 1968 - Avaruustutkimus: Apollo-ohjelma. NASA laukaisi Apollo 7:n, ensimmäisen miehitetyn Apollo-lennon miehistönään astronautit Wally Schirra, Donn F. Eisele ja Walter Cunningham.
- 1975 - Televisiokomediasarjan Saturday Night Live ensimmäinen lähetys Yhdysvalloissa (studioisäntänä toimi George Carlin).
- 1984 - Avaruussukkula Challengerin astronautti Kathryn D. Sullivan suoritti ensimmäisenä amerikkalaisena naisena avaruuskävelyn.
- 1986 - Kylmä sota: Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatsov tapasivat Reykjavikissa, Islannissa tarkoituksenaan jatkaa keskusteluita Euroopassa olevien keskipitkän matkan ohjusten määrän rajoittamisesta.
- 1998 - Ilmailu: kapinalliset ampuivat alas Congo Air Linesin Boeing 727:n Kindussa, Kongon demokraattisessa tasavallassa. 40 ihmistä sai surmansa.
- 2001 - Turvallisuuselinten valtuuksia lisäävä terrorisminvastainen lakipaketti "USA PATRIOT Act" hyväksyttiin Yhdysvaltain senaatissa.
- 2002 - Myyrmannin ostoskeskuksessa länsi-Vantaalla räjähti kotitekoinen pommi.

Syntyneitä


- 1821 - George Williams, NMKY:n perustaja († 1905)
- 1844 - Henry Heinz, elintarviketehtailija († 1916)
- 1884 - Eleanor Roosevelt, amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti, Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltin puoliso († 7.11.1962)
- 1885 - François Mauriac, ranskalainen kirjailija ja akateemikko, vuoden 1952 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja († 1.9.1970)
- 1909 - Valentin Vaala, suomalainen elokuvaohjaaja († 21.11.1976)
- 1919 - Art Blakey, amerikkalainen jazz-rumpali († 16.10.1990)
- 1935 - Outi Nyytäjä, dramaturgi
- 1937 - Bobby Charlton, englantilainen jalkapalloilija
- 1941 - Lester Bowie, amerikkalainen jazz-muusikko († 8.11.1999)
- 1946 - Sawao Kato, japanilainen voimistelija (yhteensä 12 olympiamitalia, joista 8 kultaista)
- 1956 - Nicanor Duarte Frutos, Paraguayn presidentti (vuodesta 2003)
- 1957 - Keith Armstrong, englantilais-suomalainen jalkapallovalmentaja
- 1959 - Neumann, suomalainen muusikko, "Dingo"
- 1961 - Joel Hallikainen, viihdetaiteilija
- 1962 - Andy McCoy (oik. Antti Hulkko), suomalainen rock-muusikko
- 1968 - Anssi Kankkonen, golfinpelaaja
- 1969 - Alankomaiden prinssi Constantijn

Kuolleita


- 1896 - Anton Bruckner, itävaltalainen säveltäjä
- 1946 - Rudolf Koivu, suomalainen taidemaalari
- 1961 - Chico Marx, amerikkalainen koomikko (Marx-veljekset)
- 1963 - Édith Piaf, ranskalainen laulajatar
- 1963 - Jean Cocteau, ranskalainen kirjailija
- 1996 - Lars Ahlfors, suomalainen matemaatikko ---- Katso myös: kalenteri ~ 10. lokakuuta, 12. lokakuuta Luokka:Lokakuu -10-11 ms:11 Oktober ko:10월 11일 ja:10月11日 simple:October 11 th:11 ตุลาคม

1899

Tapahtumia


- Sortokaudet alkavat Suomessa
- Suomen Työväenpuolue (myöhemmin nimeltään Suomen Sosialidemokraattinen Puolue) perustetaan
- Haagin kansainvälinen tuomioistuin perustetaan

Syntyneitä


- 13. elokuuta - Alfred Hitchcock, elokuvaohjaaja

Kuolleita


- 17. tammikuuta - Alphonse Gabriel Capone, Al Capone yhdysvaltalainen gangsteri
- 7. maaliskuuta - Juhani Raattamaa, lestadiolainen saarnamies Luokka:1899 ms:1899 ko:1899년 ja:1899年 simple:1899 th:พ.ศ. 2442

1902

Tapahtumia


- 15. marraskuuta - Italialainen anarkisti Gennaro Rubino yritti epäonnistuneesti murhata Belgian kuningas Leopold II:n.

Syntyneitä


- 4. helmikuuta - Charles Lindbergh, lentäjä († 1974)
- 27. kesäkuuta - Georg Malmstén, suomalainen muusikko ja säveltäjä († 1981)
- 26. lokakuuta - Kustaa Vilkuna, akateemikko († 1980)

Kuolleita


- ... ms:1902 ko:1902년 ja:1902年 simple:1902 th:พ.ศ. 2445

Transvaal

Transvaal oli yksi Etelä-afrikan provinssi vuodesta 1910 vuoteen 1991. Nykyään Transvaal käsittää joko osittain tai kokonaan Gautengin, North Westin, Limpopon ja Mpumalangan provinssit.

Historia

:Pääartikkeli: Etelä-afrikan tasavalta Transvaalin asutti 1830- ja 1840-luvuilla Kapmaasta Brittien vainoa paenneet buurit. Tätä tapahtumaa kutsutaan nimellä "Suuri vaellus". Buurit voittivat helposti paikalliset asukkaat valtataistelussa ja perustivat useita tasavaltoja brittihallinnon ulkopuolelle. 1850-luvulla britit tulivat yhteisymmärrykseen buuritasavaltojen kanssa ja myönsivät itsenäisyyden Etelä-afrikan tasavallalle (ZAK) joka tunnetaan nykyään Transvaalina. Britannia valloitti ZAKin vuonna 1877, ilmeisesti omaksi suojeluksekseen, mutta vuonna 1881 ZAK sai itsenäisyytensä takaisin Ensimmäisen buurisodan jälkeen. Vuoden 1885 alun Witwatersrandin suuri kultalöydös johti ulkomaalaisten (uitlander) muuttovirtaan Transvaaliin. Pelko kasvavasta brittimallin käyttöönotosta seudulla johti buurien tekemään ennalta ehkäisevään iskuun vuonna 1899. Toinen buurisota johti lopulta Transvaalin liittämiseen Brittiläiseen imperiumiin vuonna 1900. Kymmenen vuotta myöhemmin buuritasavallat liittyivät yhteen Cape Colonyn kanssa muodostaakseen Etelä-afrikan liiton. Vuonna 1961 liitto erosi Brittiläisestä kansainyhteisöstä ja muodosti Etelä-afrikan tasavallan. PWV alueesta (Pretoria-Wiwatersrand-Pretoria-Witwatersrand-Vereeniging) Transvaalissa (nykyään Gautengin provinssi) muodostui Etelä-afrikan talouden höyryveturi - asema jota se yhä pitää hallussaan. Vuonna 1994 ensimmäisten kaikille roduille avointen vaalien jälkeen vanhat provinssit ja asuinalueet järjestettiin uudelleen eikä erillisiä Transvaalin provinsseja enää ole. Osa Transvaalista kuuluu nykyisiin Gautengin, Nort Westin, Limpopon ja Mpumalangan provinsseihin.

Maantieto

Mpumalanga Transvaalin provinssi sijaitsi etelän Vaal-joen ja pohjoisen Limpopo-joen välissä (suuripiirteisesti 22 1/2 S ja 27 1/2 S, 25 E ja 32 E). Etelässä se jakoi rajan Oranjen vapaavaltion kanssa ja Natal provinssin kanssa, lännessä Cape Provincen ja Bechuanalandin protektoraatin (myöhemmin Botswana), pohjoisessa Rhodesian (myöhemmin Zimbabwe) ja idässä Portugalin Itä-afrikan (myöhemmin Mozambik) ja Swazimaan kanssa. Ainoastaan lounaassa rajoja ei määrittele selkeät maanpiirteet. Transvaalin rajojen sisäpuolella sijaitsi useita Bantustaneita: Venda, KwaNdebele, Gazankulu, Kangwane ja Lebowa. Osa Bophuthatswanaa sijaitsi myös Transvaalissa, muiden alueiden sijaitessa Cape Provincessa ja Oranjen vapaavaltiossa. Osa-alueet:
- Zoutpansberg Kaupungit Transvaalissa:
- Heidelberg
- Johannesburg
- Messina
- Nelspruit
- Pietersburg
- Pretoria
- Vereeniging

Katso myös


- Etelä-afrikan historia
- Buurisota

Ulkoisia linkkejä


- [http://1911encyclopedia.org/T/TR/TRANSVAAL.htm Transvaal public-domain article] [http://en.wikipedia.org/wiki/1911_encyclopedia 1911 Encyclopediasta] sisältää paljon lisää tietoa Transvaalin varhaisesta historiasta ja maantiedosta.
- [http://www.lib.utexas.edu/maps/south_africa.html Public-domain historical maps of South Africa] Luokka:Etelä-Afrikka

Iso-Britannia

:Arkikielessä Iso-Britannia (tai Britannia) yleensä tarkoittaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Yhdistynyttä kuningaskuntaa Iso-Britannia on maantieteellisesti Atlantin valtameressä sijaitseva saari, Euroopan mantereesta luoteeseen. Saari on suurin Britteinsaarista ja muodostaa suurimman osan Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-alasta, noin 229 850 km2. Poliittisesti saarella on kolme maata: Englanti, Skotlanti ja Wales. Ison-Britannian kuningaskunta oli olemassa vuodet 1707–1801. Se muodostettiin vuoden 1707 liittosopimuksella Englannin kuningaskunnan ja Skotlannin kuningaskunnan yhdistyessä. Vuoden 1801 liittosopimus muutti valtion nimen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi, josta tuli 1927 nykyinen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Iso-Britannia -nimeä käytetään lähes aina tarkoittamaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa. Lyhenne GB on myös jossain yhteyksissä virallinen valtiosta käytetty lyhenne. Roomalaiset kutsuivat saarelle sijainnutta provinssiaan Britanniaksi. Nimen uskotaan juontuvan kelttiheimosta. Rooman valtakunnan tuhon jälkeen nimi unohtui. Satoja vuosia myöhemmin keskiajalla kelttien voittopuolisesti asumia alueita mantereella alettiin nimittää nimellä Brittany (Pikku-Britannia) ja saarta Great Britain, ranskaksi: Bretagne ja Grande Bretagne. Vuonna 1604 Skotlannin ja Englannin kuningas Jaakko (1566–1625) (James VI Skotlannissa 1567–, James I Englannissa 1603–) nimitti itseään Ison-Britannian kuninkaaksi, ehkä välttääkseen hankalaa titteliään. Arvonimestä "Ison-Britannian kuningas" tuli virallinen vuonna 1707 kuningaskuntien yhdistyessä. Vuodesta 1801 hallitsijat ovat olleet Ison-Britannian ja (Pohjois-)Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoita. Luokka:Britteinsaaret ko:그레이트브리튼 섬 ja:グレートブリテン島 simple:Great Britain

Transvaal

Transvaal oli yksi Etelä-afrikan provinssi vuodesta 1910 vuoteen 1991. Nykyään Transvaal käsittää joko osittain tai kokonaan Gautengin, North Westin, Limpopon ja Mpumalangan provinssit.

Historia

:Pääartikkeli: Etelä-afrikan tasavalta Transvaalin asutti 1830- ja 1840-luvuilla Kapmaasta Brittien vainoa paenneet buurit. Tätä tapahtumaa kutsutaan nimellä "Suuri vaellus". Buurit voittivat helposti paikalliset asukkaat valtataistelussa ja perustivat useita tasavaltoja brittihallinnon ulkopuolelle. 1850-luvulla britit tulivat yhteisymmärrykseen buuritasavaltojen kanssa ja myönsivät itsenäisyyden Etelä-afrikan tasavallalle (ZAK) joka tunnetaan nykyään Transvaalina. Britannia valloitti ZAKin vuonna 1877, ilmeisesti omaksi suojeluksekseen, mutta vuonna 1881 ZAK sai itsenäisyytensä takaisin Ensimmäisen buurisodan jälkeen. Vuoden 1885 alun Witwatersrandin suuri kultalöydös johti ulkomaalaisten (uitlander) muuttovirtaan Transvaaliin. Pelko kasvavasta brittimallin käyttöönotosta seudulla johti buurien tekemään ennalta ehkäisevään iskuun vuonna 1899. Toinen buurisota johti lopulta Transvaalin liittämiseen Brittiläiseen imperiumiin vuonna 1900. Kymmenen vuotta myöhemmin buuritasavallat liittyivät yhteen Cape Colonyn kanssa muodostaakseen Etelä-afrikan liiton. Vuonna 1961 liitto erosi Brittiläisestä kansainyhteisöstä ja muodosti Etelä-afrikan tasavallan. PWV alueesta (Pretoria-Wiwatersrand-Pretoria-Witwatersrand-Vereeniging) Transvaalissa (nykyään Gautengin provinssi) muodostui Etelä-afrikan talouden höyryveturi - asema jota se yhä pitää hallussaan. Vuonna 1994 ensimmäisten kaikille roduille avointen vaalien jälkeen vanhat provinssit ja asuinalueet järjestettiin uudelleen eikä erillisiä Transvaalin provinsseja enää ole. Osa Transvaalista kuuluu nykyisiin Gautengin, Nort Westin, Limpopon ja Mpumalangan provinsseihin.

Maantieto

Mpumalanga Transvaalin provinssi sijaitsi etelän Vaal-joen ja pohjoisen Limpopo-joen välissä (suuripiirteisesti 22 1/2 S ja 27 1/2 S, 25 E ja 32 E). Etelässä se jakoi rajan Oranjen vapaavaltion kanssa ja Natal provinssin kanssa, lännessä Cape Provincen ja Bechuanalandin protektoraatin (myöhemmin Botswana), pohjoisessa Rhodesian (myöhemmin Zimbabwe) ja idässä Portugalin Itä-afrikan (myöhemmin Mozambik) ja Swazimaan kanssa. Ainoastaan lounaassa rajoja ei määrittele selkeät maanpiirteet. Transvaalin rajojen sisäpuolella sijaitsi useita Bantustaneita: Venda, KwaNdebele, Gazankulu, Kangwane ja Lebowa. Osa Bophuthatswanaa sijaitsi myös Transvaalissa, muiden alueiden sijaitessa Cape Provincessa ja Oranjen vapaavaltiossa. Osa-alueet:
- Zoutpansberg Kaupungit Transvaalissa:
- Heidelberg
- Johannesburg
- Messina
- Nelspruit
- Pietersburg
- Pretoria
- Vereeniging

Katso myös


- Etelä-afrikan historia
- Buurisota

Ulkoisia linkkejä


- [http://1911encyclopedia.org/T/TR/TRANSVAAL.htm Transvaal public-domain article] [http://en.wikipedia.org/wiki/1911_encyclopedia 1911 Encyclopediasta] sisältää paljon lisää tietoa Transvaalin varhaisesta historiasta ja maantiedosta.
- [http://www.lib.utexas.edu/maps/south_africa.html Public-domain historical maps of South Africa] Luokka:Etelä-Afrikka

Iso-Britannia

:Arkikielessä Iso-Britannia (tai Britannia) yleensä tarkoittaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Yhdistynyttä kuningaskuntaa Iso-Britannia on maantieteellisesti Atlantin valtameressä sijaitseva saari, Euroopan mantereesta luoteeseen. Saari on suurin Britteinsaarista ja muodostaa suurimman osan Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-alasta, noin 229 850 km2. Poliittisesti saarella on kolme maata: Englanti, Skotlanti ja Wales. Ison-Britannian kuningaskunta oli olemassa vuodet 1707–1801. Se muodostettiin vuoden 1707 liittosopimuksella Englannin kuningaskunnan ja Skotlannin kuningaskunnan yhdistyessä. Vuoden 1801 liittosopimus muutti valtion nimen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi, josta tuli 1927 nykyinen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Iso-Britannia -nimeä käytetään lähes aina tarkoittamaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa. Lyhenne GB on myös jossain yhteyksissä virallinen valtiosta käytetty lyhenne. Roomalaiset kutsuivat saarelle sijainnutta provinssiaan Britanniaksi. Nimen uskotaan juontuvan kelttiheimosta. Rooman valtakunnan tuhon jälkeen nimi unohtui. Satoja vuosia myöhemmin keskiajalla kelttien voittopuolisesti asumia alueita mantereella alettiin nimittää nimellä Brittany (Pikku-Britannia) ja saarta Great Britain, ranskaksi: Bretagne ja Grande Bretagne. Vuonna 1604 Skotlannin ja Englannin kuningas Jaakko (1566–1625) (James VI Skotlannissa 1567–, James I Englannissa 1603–) nimitti itseään Ison-Britannian kuninkaaksi, ehkä välttääkseen hankalaa titteliään. Arvonimestä "Ison-Britannian kuningas" tuli virallinen vuonna 1707 kuningaskuntien yhdistyessä. Vuodesta 1801 hallitsijat ovat olleet Ison-Britannian ja (Pohjois-)Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoita. Luokka:Britteinsaaret ko:그레이트브리튼 섬 ja:グレートブリテン島 simple:Great Britain

1879

Tapahtumia


- Saksan ja Itävalta-Unkarin puolustusliitto solmitaan.

Syntyneitä


- 14. maaliskuuta - Albert Einstein
- 29. maaliskuuta - Alan Gardiner
- 18. joulukuuta - Paul Klee, taidemaalari
- 21. joulukuuta - Josif Stalin
- E. V. Ramasami

Kuolleita


- 9. syyskuuta – Nils Henrik Pinello, Suomen ensimmäinen ammattikirjailija. (Vaimo perusti Pinella-ravintolan Turkuun.) Luokka:1800-luku ms:1879 ko:1879년 simple:1879 th:พ.ศ. 2422

1880

Tapahtumia


- Messier 42 on ensimmäinen valokuvattu syvän taivaan kohde
- 20. joulukuuta - Bronkhorstspruitin taistelu

Syntyneitä


- 9. huhtikuuta - Maria Jotuni, kirjailija († 1943)
- 26. tammikuuta - Douglas MacArthur, kenraali († 1964)

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1880 ko:1880년 simple:1880 th:พ.ศ. 2423

Joulukuu

Joulukuu on kahdestoista eli vuoden viimeinen kuukausi. Joulukuu-sana viittaa jouluun. Joulua vietetään 25. joulukuuta. Jouluaatto on puolestaan 24. joulukuuta. Joulukuussa on 31 päivää. Vuoden lyhin päivä on joinakin vuosina (esim vuosista 2000-2003 vuosina 2000 ja 2001 21. joulukuuta) tai 22. joulukuuta esim. vuosina 2002 ja 2003, jolloin on talvipäivänseisaus. Tällöin kaikki napapiirin pohjoispuolella oleilevat jäävät kokonaan päivää vaille. Joulukuuta sanottiin Suomessa 1600-luvulle asti talvikuuksi. Kuukauden latinankielinen nimi december tulee kymmentä merkitsevästä sanasta decem. Joulukuu on sekä ruotsiksi, että englanniksi december, joka kirjoitetaan vain englannissa isolla (December) Luokka:Joulu als:Dezember ms:Disember ko:12월 ja:12月 simple:December th:ธันวาคม

1880

Tapahtumia


- Messier 42 on ensimmäinen valokuvattu syvän taivaan kohde
- 20. joulukuuta - Bronkhorstspruitin taistelu

Syntyneitä


- 9. huhtikuuta - Maria Jotuni, kirjailija († 1943)
- 26. tammikuuta - Douglas MacArthur, kenraali († 1964)

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1880 ko:1880년 simple:1880 th:พ.ศ. 2423

Potchefstroom

Potchefstroom on yliopistokaupunki Mooi-joen rannalla, noin 120 km Johannesburgista lounaaseen, Etelä-Afrikassa. Asukasluku 101 682 (1996). Kaupungin perustivat 1838 afrikaansia puhuvat buurit, jotka olivat paenneet Kapmaasta brittien sorron vuoksi. Nimi Potchefstroom viittaa perustajien johtajaan Andries Hendrik Potgieteriin ja kaupungin sijaintiin joen varrella. Tämän artikkelin tietojen tarkistamiseen on käytetty seuraavia verkkolähteitä:
- About Potchefstroom http://www.potchefstroom.co.za/about_potch/about_potch_history.html (6.9.2005)
- City Population: South Africa http://www.citypopulation.de/SouthAfrica-UA.html (6.9.2005)
- Education http://www.potchefstroom.co.za/education/education_tertiary.html (6.9.2005) Luokka:Etelä-Afrikka

20. joulukuuta

20. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 354. päivä (355. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 11 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Benjamin, Kerkko :- suomenruotsalainen kalenteri: Benjamin, Ben, Benny :- ortodoksinen kalenteri: Ignatios, Juha :- saamenkielinen kalenteri: Benne, Benjáme :- vanhemmissa kalentereissa: Ammon, Iisakki, Isaak, Israel, Jaakoppi, Jacob, Jacobus, Jakob, Jakop

Tapahtumia


- 1522 - Sulttaani Suleiman II hyväksyi Rhodoksen vallattuaan Rhodoksen ritarien (Johanniittojen) antautumisen ja evakuoinnin. He asettuivat lopulta Maltalle ja tulivat tunnetuksi nimellä Maltan ritarit. [http://www.tampereenhiippakunta.fi/piispa/puheet/?num=11218]
- 1803 - Louisianan maakauppa toteutui Yhdysvalloissa.
- 1860 - Etelä-Carolina irtautui ensimmäisenä Yhdysvaltain osavaltiona Unionista (eli Yhdysvalloista).
- 1880 - Ensimmäinen buurisota: Bronkhorstspruitin taistelu.
- 1915 - Viimeiset australialaiset joukot evakuoitiin Gallipolista.
- 1917 - Tšeka, ensimmäinen Neuvostoliiton salainen poliisi, perustettiin.
- 1960 - NFL (tunnettu myös nimellä Vietkong) perustettiin.
- 1989 - Operaatio "Just Cause": Yhdysvallat lähetti joukkoja Panamaan kukistamaan Manuel Noriegan hallinnon.
- 1995 - NATO aloitti rauhanturvatoiminnan Bosniassa.
- 1995 - Ilmailu: American Airlinesin lento 965:n Boeing 757 törmäsi vuoreen 50 km pohjoiseen Calista, Kolumbiassa. 160 ihmistä sai surmansa.
- 1999 - Vermontin korkein oikeus päätti Yhdysvalloissa, että homoseksuaaliset parit ovat oikeutettuja samoihin etuihin ja turvaan kuin naimisissa olevat heteroseksuaalisetkin parit.
- 1999 - Portugali palautti Macaon Kiinalle.

Syntyneitä


- 1537 - Juhana III, Ruotsin kuningas (1569–1592) († 1592)
- 1841 - Ferdinand Buisson, vuoden 1927 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja († 1932)
- 1868 - Harvey Firestone, yhdysvaltalainen autonrenkaiden valmistaja († 1938)
- 1890 - Jaroslav Heyrovský, tšekkiläinen vuoden 1959 Nobelin kemianpalkinnon saaja († 1967)
- 1901 - Robert Van de Graaff, fyysikko ja keksijä (Van de Graaffin generaattori) († 1967)
- 1902 - George Edward Alexander Windsor, Kentin herttua († 1942)
- 1920 - Väinö Linna, suomalainen kirjailija
- 1922 - George Roy Hill, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja Oscar-voittaja (Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat, Puhallus, Garpin maailma) († 2002)
- 1927 - Kim Young-sam, Etelä-Korean presidentti
- 1946 - Uri Geller, israelilainen "psyykkisten voimien" televisioesittäjä

Kuolleita


- 217 - Paavi Zephyrinus
- 1968 - John Steinbeck, amerikkalainen Nobel-palkittu kirjailija (s. 1902)
- 1982 - Artur Rubinstein, pianisti (s. 1887)
- 1996 - Carl Sagan, tähtitieteilijä ja kirjailija (s. 1934)
- 2001 - Léopold Sédar Senghor, Senegalin ensimmäinen presidentti ---- Katso myös: kalenteri ~ 19. joulukuuta, 21. joulukuuta Luokka:Joulukuu -12-20 ms:20 Disember ko:12월 20일 ja:12月20日 simple:December 20 th:20 ธันวาคม

1880

Tapahtumia


- Messier 42 on ensimmäinen valokuvattu syvän taivaan kohde
- 20. joulukuuta - Bronkhorstspruitin taistelu

Syntyneitä


- 9. huhtikuuta - Maria Jotuni, kirjailija († 1943)
-