:: wikimiki.org ::

Deklinaatio

Deklinaatio

Deklinaatio ja rektaskensio muodostavat tähtitieteessä käytetyn ekvatoriaalisen koordinaattijärjestelmän koordinaatit. Jos ajatellaan pallo, jonka pyörimisakseli on Maan akselin suuntainen ja jaetaan se akseliin nähden kohtisuoralla tasolla kahteen yhtä suureen puolipalloon, nimitetään tasoa ekvaattoritasoksi. Deklinaatio kertoo kohteen kulmaetäisyyden taivaanpallolla ekvaattoritasosta. Pohjoisen taivaannavan deklinaatio on 90° ja eteläisen taivaannavan vastaavasti -90°. Pohjantähden deklinaatio on siis myös n. 90°. Deklinaatiosta käytetään usein symbolia δ. Luokka:Tähtitiede ja:赤緯 th:เดคลิเนชัน

Rektaskensio

Deklinaatio ja rektaskensio muodostavat tähtitieteessä käytetyn ekvatoriaalisen koordinaattijärjestelmän koordinaatit. Jos ajatellaan pallo, jonka pyörimisakseli on Maan akselin suuntainen ja jaetaan se akseliin nähden kohtisuoralla tasolla kahteen yhtä suureen puolipalloon, nimitetään tasoa ekvaattoritasoksi. Rektaskensio kertoo kohteen kulmaetäisyyden ekvaattoritasolla jostakin kiinteästi valitusta suunnasta. Suunnaksi on valittu kevättasauspiste. Rektaskensiosta käytetään usein symbolia α. Rektaskensio ilmoitetaan tähtitieteessä tunteina (h), minuutteina (m) ja sekunteina (s). Koska maapallon pyöriessä kohde liikkuu taivaalla, sen suunta (tuntikulma) on helppo laskea lisäämällä rektaskensioon tähtiaika. Luokka:Tähtitiede ko:적경 ja:赤経 th:ไรต์แอสเซนชัน

Tähtitiede

Tähtitiede eli astronomia on luonnontiede, joka tutkii maailmankaikkeutta ja sen kohteita, ilmiöitä sekä kehitystä. Tähtitieteen tutkimusalueeseen kuuluu kaikki maapallon ja sen ilmakehän ulkopuolella oleva ja myös Maa yhtenä planeettana. Tähtitiede pohjautuu lähinnä fysiikkaan, mutta siinä käytetään hyväksi muitakin tieteitä biologiasta kemiaan, minkä johdosta tähtitiede käsitetään usein omana osa-alueenaan erillään fysiikasta. Astronomia eroaa astrologiasta, joka tarkoittaa tähdistä ennustamista. Tähtitieteen ja astrologian välillä ei tehty selvää eroa ennen 1700-lukua, ja monet tunnetuista varhaisista tähtitieteilijöistä elättivät itsensä laatimalla horoskooppeja. Henkilö, joka työkseen tarkkailee tähtitaivasta tai muuten saa elantonsa tähtitieteestä, on tähtitieteilijä eli astronomi. Tähtitieteen harrastus tuottaa tähtitieteessä edelleen myös tieteellisesti merkittäviä tuloksia. Monet mielenkiintoiset ilmiöt ovat nopeita ja harvinaisia, jolloin tärkeintä on olla juuri oikeaan aikaan niitä havaitsemassa laitteiston tehokkuuden jäädessä toisarvoiseksi. Tähtitieteessä havainnointi on perinteisesti tapahtunut kaukoputkilla, mutta myös monia muita välineitä on käytössä.

Osa-alueet

Tähtitiede voidaan jakaa osa-alueisiin useilla tavoilla, ja usein jokin aihe kuuluu useampaan alueeseen. Jaettaessa havaitsevaa tähtitiedettä tutkimuskohteen mukaan voidaan siitä käsittää muassa seuraavat osa-alueet: kaukoputki päässä.]]
- planeettatiede (planeettojen ja muiden pienempien taivaankappaleiden, kuten asteroidien ja komeettojen tutkimus)
- galaktinen tähtitiede (Linnunradan ja sen tähtien sekä tähtienvälisen aineen tutkimus)
- astroseismologia (tähtien pintailmiöiden, kuten tähdenjäristysten tutkimus)
- ekstragalaktinen tähtitiede (Linnunradan ulkopuolisten kohteiden, galaksien ja kvasaarien tutkimus)
- kosmologia (maailmankaikkeuden tutkimus). Toinen jaottelu voidaan tehdä havainnoissa käytetyn aallonpituusalueen mukaan:
- suurenergiatähtitiede: gammatähtitiede ja röntgentähtitiede
- ultraviolettitähtitiede
- optinen tähtitiede (näkyvän valon alue)
- infrapunatähtitiede
- radiotähtitiede. Suuri osa tähtitieteestä on teoreettista. Teoreettisen tutkimuksen kohteita ovat muun muassa
- taivaanmekaniikka (taivaankappaleiden ratojen laskeminen)
- astrometria (tähtien paikkojen sekä ominaisliikkeiden tutkiminen taivaanpallolla)
- tähtien ja galaksien kehitysmallit. Myös Maahan saapuvien neutriinojen, gravitaatiosäteilyn, kosmisen säteilyn sekä meteoriittien tutkimus voidaan laskea tähtitieteeksi. Astrofysiikka on tähtitieteellisten kohteiden fysikaalisia ominaisuuksia, kuten tiheyttä, kemiallista koostumusta, lämpötilaa ja painetta tutkiva tähtitieteen haara. Astrobiologia puolestaan tutkii elämää ja sen synnyn mahdollisuuksia maailmankaikkeudessa.

Historia

:Katso myös pääartikkeli Tähtitieteen historia. Tähtitiede on todennäköisesti lääketieteen ohella vanhin tieteistä. Ihmisen esihistoriallisina aikoina tähtitiede liittyi useissa kulttuureissa uskonnollisuuteen. Sekä uskonnollisia menoja että tähtitaivaan havainnointia varten rakennettiin ympäri maailmaa rakennelmia, niistä ehkä kuuluisimpana Stonehenge Englannissa. Antiikin Kreikassa filosofit kehittivät erilaisia malleja taivaankappaleiden liikkeiden selittämiseksi. Aristarkhos esitti jo noin 280 eaa., että Maa kiertää Aurinkoa. Eratosthenes arvioi maapallon ympärysmitan varsin tarkasti tutkimalla varjojen kulmia toisistaan kaukana olevilla paikoilla. Klaudios Ptolemaios julkaisi noin 140-luvulla jaa. Almagestin, jonka määrittelemä maakeskinen kosmologinen malli pysyi voimassa Euroopassa yli tuhat vuotta. Arabimaailmassa astronomit kehittivät keskiajalla tieteen siihen mennessä korkeimmalle tasolleen. Nikolaus Kopernikus esitteli aurinkokeskisen järjestelmänsä vuonna 1543. Tyko Brahen tekemien tarkkojen planeettahavaintojen pohjalta Johannes Kepler muotoili kolme planeettojen liikettä koskevaa lakia vuosina 1609–1618. Vuosina 1609–1610 Galileo Galilei teki ensimmäiset kaukoputkihavaintonsa, joista tärkein oli Jupiterin neljän suurimman kuun löytäminen. Isaac Newton yhdisti 1600-luvun lopulla fysiikan tähtitieteeseen. Vuonna 1687 julkaisemassaan Principiassa Newton esitti liikelakinsa ja painovoimateoriansa, jotka pätivät maapallon ohella myös muualla maailmankaikkeudessa. Painovoimalain ja liikelakien avulla pystyttiin selittämään myös Keplerin lait, mikä loi vankan pohjan taivaanmekaniikan synnylle. Vuonna 1859 Gustav Kirchhoff huomasi, että tähtien spektreissä olevat kapeat tummat viivat ovat seurausta siitä, että tietyt alkuaineet ovat absorboineet itseensä kyseisen kaistaleen valon aallonpituusalueesta. Vuosisadan lopulla spektrianalyysi ja tähtivalokuvaus kehittyivät voimakkaasti. Vuonna 1910 havaittiin kaukaisten galaksien suuri punasiirtymä. Edwin Hubble osoitti vuonna 1923, että Andromedan galaksi on Linnunradan ulkopuolinen kohde. 1960-luvulla löydettiin muun muassa kvasaarit, pulsarit ja kosminen taustasäteily. Tekniikan kehittyessä 1900-luvun lopulla tähtitiede on kokenut valtavia edistysaskeleita lyhyessä ajassa.

Havainnointi

Valtaosa tähtitieteessä saatavista havainnoista on lähtöisin sähkömagneettisen säteilyn ja fotonien tuomasta informaatiosta. Optisessa tähtitieteessä merkittävimpiä tiedonsaannin välineitä ovat lähinnä maanpinnalla sijaitsevat suuret kaukoputket, spektrografit ja CCD-kennot. Aiemmin kaukoputkella tehdyt havainnot tehtiin silmin ja merkittiin käsin ylös, sittemmin siirryttiin valokuvauslevyihin ja lopulta nykyisin käytettäviin elektronisiin kuvausmenetelmiin. Radiotähtitieteessä on käytössä radioteleskoopit, joiden suuret antennit ovat usein vain osittain suunnattavissa tai täysin kiinteitä. Muilla aallonpituuksilla Maan ilmakehä estää yleensä säteilyn pääsemisen pinnalle asti, joten niiden havainnoimiseksi on käytettävä avaruusteleskooppeja. Avaruustutkimus keskittyy aurinkokunnan kappaleiden tutkimiseen paikan päällä joko miehitettyjen avaruuslentojen tai miehittämättömien satelliittien ja avaruusluotainten välityksellä. Toisille taivaankappaleille suuntautuvat matkat tuovat mahdollisuuden niiden pintakoostumuksen tarkkaan analysointiin näytteiden avulla sekä pinnan kartoittamiseen ja sisäisen koostumuksen selvittämiseen kiertoradalta.

Tutkimuskohteita

- aurinkokunta, heliosfääri
- Aurinko, aurinkotuuli
- planeetat: Merkurius, Venus, (Maa), Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto
- muut kohteet: asteroidit (asteroidivyöhyke), meteoroidit, komeetat, Kuiperin vyöhyke, Oortin pilvi
- ”syvä taivas”
- Linnunrata
- tähdet: muuttuvat tähdet, kaksoistähdet, tähtijoukot, neutronitähdet, mustat aukot, supernovat
- eksoplaneetat
- tähtienvälinen aine: pimeät sumut, emissiosumut, heijastussumut
- galaksit ja galaksijoukot
- kvasaarit

Katso myös

- Celestia

Aiheesta muualla

- [http://www.ursa.fi/ Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry]
- [http://www.ursa.fi/extra/kosmos/index.html Kosmos – Tähtitieteen viitetietokanta]
- [http://www.astronetti.com/ Astronetti.com]
- [http://www.avaruusmgz.info/ Avaruus-verkkojulkaisu]
- [http://www.spaceflightnow.com/ Spaceflight Now – avaruustutkimuksen tuoreimmat uutiset (englanniksi)]
- [http://hubblesite.org/newscenter/ Hubble Site: News Center (englanniksi)]

Kirjallisuutta

- Hannu Karttunen, Karl Johan Donner, Pekka Kröger, Heikki Oja, Markku Poutanen: Tähtitieteen perusteet, ISBN 952-5329-30-5
- Esko Valtaoja: "Kotona maailmankaikkeudessa"; Ursa , ISBN 952-5329-15-1
- ms:Astronomi ko:천문학 ja:天文学 simple:Astronomy th:ดาราศาสตร์

Pyörimisakseli

Pyörimisakseli eli pyörähdysakseli on avaruudessa oleva suora viiva, jonka ympäri kappale pyörii tietyllä pyörimisnopeudella. Jokainen jäykästi pyörivän kappaleen piste pysyy vakioetäisyydellä pyörimisakselista eli kulkee ympyrärataa akselin ympäri. Maan pyörimisakseli vaeltaa aikojen kuluessa prekession vaikutuksesta. Luokka:Klassinen mekaniikka

Taivaanpallo

Taivaanpallo on koko näkyvä taivas. Olisi helppoa havaita koko taivaanpalloa, jos oltaisi kaukana avaruudessa etäällä kaikista tähdistä, planeetoista ym. taivaankappaleista. Maassa havaitaan taivaanpallosta vain puolikas jos sitäkään yhdellä kertaa, sillä Maa peittää alleen loput. Näkyvyyttä rajoittavat myös puut, vuoret ja rakennukset yms.

Horisontti, zeniitti ja nadiiri

Horisontti on raja, missä maa ja taivas kohtaava, jos katsotaan aivan aukealta paikalta kuten aavalta mereltä. Maapallolla taivaanpallon havaitsijan pään päällä oleva kohta on taivaanlaki eli zeniitti ja jalkojen alla oleva, "maan sisässä" oleva suunta nadiiri. Jokin taivaankappale, esim. Aurinko, kuu, planeetta tai tähti on tietyllä korkeudella ja tietyssä suunnassa, eli kappaleella on kulmakorkeus ja atsimuutti.

Taivaanpallon pohjoisnavan korkeus

Taivaanpallon pohjoisnavan korkeus riippuu leveysasteesta. Jos ollaan leveysasteella 60, pohjoisnapa on korkeudella 30. Tällä korkeudella on suunnilleen Pohjantähti. Tällöin voidaan nähdä 120 astetta taivaanpallon leveysasteita (deklinaatioita), eli välillä -30 -- +90. Suomessa ei leveysasteen takia nähdä eteläisiä tähtikuvioita, koska ne jäävät horisontin alle pyöreän maapallon pinnalta katsoen.

Taivaanpallo pyörii

Taivaanpallo pyörähtää kerran akselinsa ympäri vuorokaudessa eli noin 24 tunnissa. Taivaanpallon pyöriminen tuo esiin eri tähtikuvioita, Auringon ja kuun. Maan kierto auringon ympäri muuttaa meidän näkökulmaamme taivaanpalloon, sillä Maan akseli on kallellaan. Tällöin eri tähtikuviot näkyvät samaan vuorokaudenaikaan. Tähdet kulkevat kaarimaisia tai ympyrämäisiä ratoja näkyvällä taivaanpallolla. kulminaatiopiste on jonkin tähden, planeetan tms vuorokauden aikana saavuttama suurin korkeus horisontista. Luokka: Tähtitiede

Pohjantähti

Pohjantähti eli Polaris, α UMi , Pienen Karhun kirkkain tähti. Pohjantähti on nykyään "taivaannapana", jota tähtien sanotaan kiertävän. Tosiasiassa oikea taivaannapa on hiukan sivussa pohjantähdestä. Perinteisesti pohjantähteä on kutsuttu myös pohjannaulaksi, sillä se näyttää kiinnittyneen taivaankanteen, ja jopa toimivan taivaankannen kiinnikkeenä. Pohjantähti, jonka kirkkaus on +2.02 m, on keltainen superjättiläinen ja mielenkiintoinen tähti. Se on myös kefeidi, muuttuva tähti, jonka värähtely on lähes päättymässä, koska tähden evoluutiossa se on siirtymässä ns. epävakausvyöhykkeeltä vakaampaan tilaan. Aiemmin sen kirkkaus vaihteli magnitudin kymmenyksiä, viime aikoina tuskin korkeintaan magnitudin tuhannesosia. Aikoinaan se oli kirkkauden perusstandardina, mutta kun värähtely huomattiin, niin perustaksi vaihdettiin lambda (λ) UMi. Pohjantähteä kiertää renkaan muotoinen asterismi, jota kutsutaan timanttikaulakoruksi, kirkkaimpana timanttina Pohjantähti itse. Näkyy kaukoputkella ja valovoimaisella kiikarilla. Luokka:Tähdet ja:こぐま座アルファ星

Luokka:Tähtitiede

Tämä luokka sisältää tähtitieteen piiriin kuuluvia artikkeleita. Luokka:Avaruus Luokka:Tiede ms:Category:Astronomi zh-min-nan:Category:Thian-bûn-ha̍k ko:분류:천문학 ja:Category:天文学 simple:Category:Astronomy th:Category:ดาราศาสตร์

Phosphoroxid

Phosporoxid ist ein farbloses Gas. Es entsteht bei der Oxidation von Phosphor mit Sauerstoff. Kategorie:Chemische Verbindung

gambling video poker Hotele w Rzym finanse wagi

:: RELATED NEWS ::

Patricio Miguel Finnen
Patricio Miguel Finnen (Alias: Patricio Fonseca) was a SIDE agent and intelligence director that became famous because of the AMIA bombing investigation. He was fired from the organism on December of 2001. He was the Subsecretary of Exterior Intelligence Collection (Subsecretario de Reunión Exterior), as well as the delegate to Israel from 1989 to 1993. In 1994 he became Subdirector of Counterintelligence. He was the head of the Sala Patria intelligence group. He started working for SIDE in 1974.