:: wikimiki.org ::

Digitaalikamera

Digitaalikamera

Digitaalikamera on kamera, joka tallentaa kuvattavan kohteen digitaalisesti joko valoherkän CCD tai CMOS-kennon näkemänä. Digitaalikamera eroaa tavallisista filmikameroista sisäisen rakenteensa puolesta. Tavallinen kamera tallentaa kuvat filmille, digitaalinen kamera tallentaa kuvat muistikortille. Ensimmäiset digitaalikamerat tulivat markkinoille 1990-luvun puolivälissä. 1990-luvun

Digitaalinen valokuvaus

Digitaalikameroiden myynti on Suomessa ylittänyt filmikameroiden myynnin. Digitaalikameralla kuvaaminen mahdollistaa kokonaan uusia työtapoja ja harrastusmahdollisuuksia. Digitaalikameralla kuvaamiseen liittyy kannustavia seikkoja:
- kuvien ottaminen ei maksa käytännössä mitään
- kuvan onnistumisen näkee välittömästi, jos kamerassa on näyttö (yleensä LCD)
- epäonnistuneen kuvan voi poistaa muistikortilta ennen seuraavan kuvan ottamista
- kuvat voidaan esittää televisiossa, tietokoneella ja dataprojektorilla
- onnistuneet kuvat voi tulostaa itse tulostimella, uusimissa kameroissa jopa ilman tietokonetta
- kuvatiedostot voi viedä valokuvaliikkeeseen vedostettavaksi perinteiselle valokuvapaperille digitaalisella valotuksella
- kuva voidaan siirtää helposti tietokoneelle, jossa sitä voidaan muokata käyttötarkoituksen mukaan
- kuvia voi kopioida ja jakaa rajattomasti digitaalisessa muodossa, laatu säilyy samanlaisena kopiosta toiseen
- kuvankäsittelyyn ei liity haitallisia ja vaikeasti hävitettäviä kemikaaleja
- kuvat löytyvät nopeasti tietokoneelta, kuvaan liittyvät tiedot ovat heti näkyvillä
- kuvien jakaminen on nopeaa Internetin avulla Toisaalta hyvän digitaalikameran hinnalla saa jo erittäin hyvän perinteisen järjestelmäkameran. Nopean kehityksen ansiosta hintakuilu tosin kaventuu jatkuvasti. Digitaalikamera, joka maksoi 1998 1200 €, on vuonna 2004 enää 200 € arvoinen. Lisäksi perinteisessä kamerassa etuna on, että paristot kestävät pitempään ja sitä on mekaanisesti yksinkertaisempaa käyttää ääriolosuhteissa. Lisäksi digitaalikamera vaatii tietokoneen, jotta sen ominaisuuksia voi täysipainoisesti hyödyntää. Tietokoneen muutenkin omistavalle se ei ole ongelma, mutta ihmiselle joka ei tietokonetta ennestään omista sen hankkiminen lisää digitaalisen valokuvauksen aloittamisen hintaa merkittävästi. Tietokoneen avulla digitaalisia kuvia voi muokata, tulostaa sekä siirtää sähköisessä muodossa paikasta toiseen, esimerkiksi lähettää sähköpostilla tai Internetin välityksellä ystäville. Digitaalikameroiden yleistymistä seuraa myös "kuvasaasteen" ongelma. Kuvia otetaan, talletetaan ja välitetään valtavan paljon entistä enemmän. Tällöin on mahdollista, että käsitykset valokuvan laadusta ja merkityksistä hämärtyvät kuvien paljouden alla. Samoin käsitys kameran tai kuvan laadusta saattaa jäädä teknisten yksityiskohtien alle.

Digitaalinen valokuva

Digitaalisia valokuvia otetaan digitaalikameralla, digitaalisella järjestelmäkameralla tai digitaaliperällä. Digitaalisella tallentamisella tarkoitetaan valokuvan, dian, värinegatiivin, mustavalkofilmin ja painetun kuvan tallentamista taso-, dia- tai rumpuskannerilla kuvatiedostoksi. Tallennetun kuvatiedoston pienintä osaa - kuvaelementtiä - kutsutaan pikseliksi. Kuvatiedoston pikselien määrä lasketaan kertomalla leveyspikselien määrä korkeuspikselien määrällä. Muita kuvatiedoston - digitaalisen valokuvan - osatekijöitä ovat mm. väritila, tasot, kanavat, värisyvyys, sävyjakauma, valkotasapaino, kirkkaus, kontrasti, värikylläisyys, kuvasuhde, tarkkuus, tiedosto- ja tulostuskoko.

Digitaalikamera kuvatuotannossa

Digitaalikamera on tietokoneella toteutettavassa kuvatuotannossa syöttölaite. Kameraa säädetään sen mukaan, mitä kohteesta halutaan tallentaa. Tallennettua kuvatiedostoa muokataan, säädetään ja käsitellään kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvankäsittelytapa määräytyy aineisto- ja laatuvaatimusten pohjalta. Ne vaihtelevat kuvan arkistointi-, esittämis- ja jakelutavan mukaan.

Digitaalikameran toimintaperiaate

Digitaalikamerat mittaavat ja tallentavat kuvattavasta kohteesta heijastuvien valonsäteiden kirkkaus- ja värieroja. Digitaalikamerassa on valoherkkä kenno, johon objektiivi kokoaa valonsäteet. Kenno koostuu pienistä piidiodisoluista eli pikseleistä. Digitaalikamera mittaa pikseliin osuvan valonsäteen kirkkauden synnyttämän sähköisen varauksen ja tallentaa varauksen binäärisinä arvoina muistikortille. Kamera laskee kullekin pikselille väriarvot pikselin päälle ryhmitellyistä RGB -värisuotimista. Kuvatiedosto tallentuu muistikortille pikselimatriisina, kuvaushetkellä valitun kuvasuhteen ja pikselimäärän mukaisesti.

Digitaalikameran laatu

Yleisin digitaalikameraa hankkivien – tai hankinnasta kiinnostuneiden – esittämä kysymys kuuluu: millainen on hyvä digitaalikamera? Satunnaiselle lomakuvaajalle kelpaava kamera käynnistyy nopeasti, kuva-alue on helppo rajata ja kuva saa laukaisinta painamalla. Kuva näkyy heti kameran näytöllä. Muistikortin tila riittää samaan kuvamäärään kuin viisi filmirullaa. Helppokäyttöinen kamera, jolla voi kuvata maisemia, ihmisiä ja mitä tahansa kiinnostusta herättävää. Mukana helposti kulkeva kamera, jolla saa hyviä kuvia. Digitaalikameran käyttöliittymään kohdistuvat odotukset täyttyvät, kun käyttöohjeita ei tarvitse lukea ja kameran käyttö tuntuu tutulta seuraavankin kesän lomamatkalla. Ketä tahansa voi pyytää ottamaan kuvan. Digitaalikamera on hyvä, kun ostohetkellä esitetyt toiveet täyttyvät jokaisella kuvaushetkellä. Kameravalmistajan näkökulma on erilainen. Digitaalikamera on hyvä, kun se menee kaupaksi. Kameraan on onnistuttu kokoamaan kaikki tarvittavat tai ostajan haluamat ominaisuudet. Digitaalikameratestien mittaus- ja arviointiperusteet painottavat vaihtelevasti kuvanlaatua, kameran käsiteltävyyttä, toimintanopeutta, säädettävyyttä, automatiikkojen toimintaa, hintaa jne. Hyvä digitaalikamera menestyy testeissä – valitun testimenetelmän puitteissa. Myyntiesitteissä digitaalikameroita kuvaillaan usein harhaanjohtavasti. Annetaan ymmärtää, että pikselimäärällä olisi merkitystä kuvan laadun kannalta. Todellisuudessa sillä ei ole. Megapikseli kertoo vain kuvan koon. Kolmen megapikselin kamera tuottaa suurentamattomana kymppikuvan kokoisia kuvia. Kuvia voidaaan myös suurentaa ilman suurtakaan laadun häviämistä. Kuvan laatu riippuu hyvin paljon kameran merkistä. Kannattaa välttää halpoja huonoiksi tiedettyjä merkkejä. Esimerkiksi Canonin tai Nikonin 3 megapikselin kamera pystyy huomattavasti parempaan a4-tulosteeseen kuin HPn 8 megapikselin kamera. Myyntimiesten puheisiin digitaalisesta zoomista ei kannata välittää. Se ei ole zoomi, se vain valitsee kuvasta pienemmän alueen ja huonontaa kuvalaatua näin tehdessään. Laatu voidaan todeta lopullisessa kuvassa silmämääräisesti ja varmistaa mittauksin. Laadunvalvonnan välineet ja tavoitearvot ovat tuotantoketjukohtaisia. Ne vaihtelevat kuvan valmistustavan ja käyttötarkoituksen mukaan.

Digitaalikameran säätäminen

Kameraa säädetään kuvaushetkellä, jotta kohde tallentuisi halutulla tavalla. Kamera näkee kohteen eri tavalla kuin ihminen. Kuvaaja voi valita, tallentaako hän kuvattavan kohteen kameran näkemänä vai jäljitteleekö hän omaa näköhavaintoaan. Kuvaushetkellä tehdyt valinnat vaikuttavat myös kuvankäsittelyn sujuvuuteen ja kuvatiedoston käyttömahdollisuuksiin. Kameran säätämisellä vaikutetaan niihin kuvan osatekijöihin, joiden halutaan näkyvän valmiissa kuvassa joko suoraan tai kuvankäsittelyn jälkeen.

Digitaalikameran osat

Valoherkkä kenno

Digitaalikamerassa on valoherkkä CMOS- tai CCD-kenno. Valoherkät kennot ovat suorituskyvyltään ja toimintatavaltaan erilaisia. Kenno koostuu pienistä valoherkistä kuvapisteistä, joita nimitetään pikseleiksi. Kuvapisteiden määrä ilmaistaan miljoonina pisteinä eli megapikseleinä. Tavallisen kuluttajan kannalta riittävään laatuun päästään digitaalikameroilla, joissa on kaksi megapikseliä tai enemmän. Harrastajaluokan kameroissa on yleensä viidestä kahdeksaan megapikseliä. Ammattikäyttöön tarkoitetuissa kameroissa on yleensä kuudesta kolmeentoista megapikseliä. Kuvanlaatuun vaikuttaa kuvapisteiden määrän lisäksi myös kennon fyysinen koko. Kuluttajakameroissa kenno on erittäin pieni, esimerkiksi kuvassa olevassa Canonin pokkarimallissa kenno on 7,2 mm x 5,3 mm eli alle 5 % kinofilmiruudun koosta. Harrastajaluokan kameroissa kenno on yleensä 40 % 35 mm filmiruudun koosta. Ammattilaiskameroissa käytetään yleensä kennoja jotka ovat kooltaan 70 % tai 100 % 35 mm filmiruudun koosta. Fyysisesti suurempikokoisella kennolla valoherkät kuvapisteet häiritsevät toisiaan vähemmän, jolloin kuvan laatu on parempi verrattuna megapikselimäärältään samankokoiseen mutta fyysisesti pienempään kennoon.

Optiikka

Kennon lisäksi toinen merkittävästi kuvanlaatuun vaikuttava tekijä on digitaalikamerassa käytetty optiikka. Viimeaikoina on kameroissa yleistynyt zoom-objektiivi, joka helpottaa kuvan rajaamista. Suurennoskertoimet ovat yleensä luokkaa 3–12.

Polttovälikerroin

Digitaalisissa järjestelmäkameroissa voidaan usein käyttää saman valmistajan filmikameroille tarkoitettuja objektiiveja. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon digitaalikameran kennon fyysisen koon vaikutus objektiivin polttoväliin, sillä objektiivit on suunniteltu käytettäväksi 35 mm filmiruudun kanssa. Tämä vaikutus ilmaistaan polttovälikertoimella. Käytettäessa kennoa, jonka koko vastaa 40 % 35 mm filmiruudun koosta polttovälikerroin on 1,6. Tällöin objektiivin polttoväli on 1,6-kertainen ilmoitetusta, esimerkiksi 50 mm objektiivin todellinen polttoväli on 80 mm. Jotta saataisiin käyttöön todellinen 50 mm polttoväli, tulee käyttää objektiivia jonka polttoväli on n. 31 mm (50 mm / 1,6). Kooltaan 70 % 35 mm filmiruudusta olevalle kennolle polttovälikerroin on 1,3. Tällöin 50 mm objektiivi toimii 65 mm objektiivina.

Kuvien tallennus

Kuvatiedostot

Digikameralla voi tallentaa kuvia pakkaamattomana tai pakattuna. Yleensä digitaalikameroiden kuvatiedostot ovat pakattuja JPEG-kuvia. JPEG-pakkaus pienentää kuvan tiedostokokoa, minkä ansioista pakattuja kuvia mahtuu muistikortille enemmän kuin pakkaamattomia. Toisaalta JPEG-pakkauksen yhteydessä väritarkkuus vähenee. Kuvasta tulee epäterävämpi ja vaaleilla alueilla näkyy artefakteja. Kuvan jälkikäsittely vaikeutuu. Tavalliselle kameranomistajalle näillä kuvatiedostossa näkyvillä muutoksilla ei yleensä ole merkitystä. Useat harrastajaluokan ja lähes kaikki ammattilaiskäyttöön tarkoitetut kamerat mahdollistavat kuvan tallentamisen pakkaamattomana. Pakkaamaton kuvatiedosto on yleensä RAW- tai TIFF-tiedostomuodossa. RAW-tiedostomuoto on ns. digitaalinen negatiivi, joka sisältää kaiken digitaalikameran kennon tallentaman informaation. RAW-kuvalle voidaan jälkeenpäin tehdä sellaisia säätöjä, jotka muita tiedostomuotoja käytettäessä tehdään kuvanottohetkellä. Tällaisia säätöjä ovat esimerkiksi kuvan valkotasapainon eli värilämpötilan, värisyvyyden ja valotuksen kompensoinnin määrittäminen. RAW -kuvatiedosto ei ole sellaisenaan käyttökelpoinen, vaan se täytyy alustavien säätöjen jälkeen muuntaa käyttöä ja muokkausta varten joksikin muuksi, esim. TIFF- tai JPEG-kuvatiedostoksi. Eri valmistajien omat RAW-formaatit eivät ole keskenään yhteensopivia eikä niitä usein voida avata kuin valmistajan omilla ohjelmistoilla. Tästä johtuen kuvankäsittelyohjelmistoja valmistava Adobe on esitellyt oman RAW-formaattinsa Digital Negative (DNG) toivoen digitaalikameravalmistajien ryhtyvän tukemaan sitä. Aloittelevan harrastelijakuvaajankin kannattaisi aina ottaa kuvansa kaikkein suurimmalla ja parhaimmalla kuvaresoluutiolla ja ostaa suurempi muistikortti jos tila ei muuten riitä. Muuten hienosta digikamerasta ei ole juuri kännykkäkameraa parempaan ja kymppikuvien teettämisen voi unohtaa täydellisesti.

Tallennusmediat

Kuvat tallentuvat yleensä erilliselle muistikortille, joskin on olemassa myös kameroita, joissa on pienehkö sisäinen muisti. Uusinta uutta ovat kuvat suoraan esimerkiksi DVD-levylle tallentava kamera, jonka Sony julisti vähän aikaa sitten. Ikävä kyllä Sonyn DVDlle tallentava kamera käyttää ainoastaan Sonyn valmistamia levyjä, jonka seurauksena kuvaaminen tulee kalliiksi ja vaivalloiseksi.

Muistikorttityypit

Muistikortteja on käytössä monia eri tyyppejä, mm. CompactFlash (CF), MicroDrive (MD), Secure Digital (SD), Secure Digitalin kanssa yhteensopiva MultiMediaCard (MMC), Sonyn oma Memory Stick ja siitä paranneltu Memory Stick Pro sekä Olympuksen ja Fujin vuonna 2002 lanseeraama xD-Picture Card. Useimmat muistikortit perustuvat FLASH-muistiin. Poikkeuksena on IBM:n kehittämä MicroDrive, joka on CompactFlash-korttia ulkoisesti muistuttava erittäin pienikokoinen kiintolevy. MicroDrive-kortilla saadaan käyttöön suuri tallennuskapasiteetti (yhdestä gigatavusta ylöspäin) edullisemmin kuin tavanomaisia muistikortteja käyttämällä. MicroDriven haittapuolia FLASH-muistiin perustuviin kortteihin verrattuna ovat tallennuksen suhteellinen hitaus, suurempi virrankulutus sekä mekaanisista osista johtuva huono iskunkestävyys. Kortteja on muistikapasiteetiltaan eri kokoisia, tyypillisesti koot vaihtelevat välillä 32 MB–4 GB. Usein uuden kameran mukana tulee pieni (esimerkiksi 32 MB) kortti, johon mahtuu vain yhdestä pariinkymmeneen kuvaa käytetystä resoluutiosta ja pakkauksen tasosta riippuen.

Digitaalikamerasta löytyviä toimintoja

Video ja ääni

Jotkin digitaalikameramallit mahdollistavat myös videokuvan tallentamisen. Tämän lisäksi joillain malleilla pystytään tallentamaan ääntä.

Kuvatiedostojen siirtäminen

Muistikortinlukija

Kuvat voidaan siirtää muistikortilta tietokoneelle käyttämällä kameran USB- tai FireWire-liitäntää. Useimmissa kameroissa on suhteellisen hidas USB 1.1 -liitäntä, jolloin suuren kuvamäärän siirtäminen kestää varsin kauan. Tällöin voidaan muistikortti irroittaa kamerasta ja käyttää erillistä muistikortinlukijaa, joka on varustettu nopeammalla USB 2.0 tai FireWire-liitännällä. Muistikortinlukija on käytännöllinen myös silloin, kun kuvia pitää siirtää tietokoneelle useilta muistikorteilta. Useimmat aivan edullisimmatkin muistikortinlukijat osaavat lukea useita eri tyyppisiä muistikortteja, jolloin voidaan siirtää kuvia tietokoneelle sellaisiltakin korteilta joita oma kamera ei tue.

WLAN

Uusimmissa ammattilaistason huippukameroissa voidaan kuvat siirtää automaattisesti heti kuvan ottamisen jälkeen langattoman WLAN-verkon kautta tietokoneelle. Tällöin muistikortti toimii välimuistina ja suhteellisen pientäkin muistikorttia käyttämällä voidaan ottaa lähes rajaton määrä kuvia. Langattoman siirron etuna on myös se, että kuvat saadaan käyttöön välittömästi eikä tarvitse odottaa niiden purkamista muistikortilta.

Virtalähde

Digitaalikameroissa käytetään kahdentyyppisiä akkuja: NiMH ja Li-ion. Näistä kahdesta paremmin Suomen olosuhteisiin sopiva on Li-ion-akku, koska se kestää paremmin pakkasta. Useissa kameroissa voi myös käyttää tavallisia paristoja virtalähteenä. Ladattavien paristojen käyttö on kuitenkin ehdottomasti suositeltavaa paitsi ympäristö- myös kustannussyistä, sillä objektiivin liikuttaminen (zoom) ja erityisesti salama kuluttavat paljon energiaa. Joihinkin kameroihin voi liittää myös verkkovirta-adapterin eli pienen muuntajan. Kameraa ostaessa kannattaa harkita vara-akun hankintaa, ettei kenttäolosuhteissa tule yllätyksiä.

Liitännät

Digitaalikamerassa on yleensä USB- tai FireWire-liitäntä, jonka kautta kuvat voidaan siirtää tietokoneelle ja kameran toimintoja mahdollisesti voidaan ohjata tietokoneelta. Kamerassa on lisäksi usein liitännät ulkoiselle virtalähteelle, jolloin kameraa voidaan käyttää ilman akkua sekä komposiittivideokaapelille, jonka avulla kameran näytön esittämä kuva saadaan siirrettyä esimerkiksi televisioon.

Linkit

- [http://digifaq.info/ Digikameran omistajan FAQ] Luokka:Valokuvaus Luokka:Tietokonegrafiikka ko:디지털 카메라 ja:デジタルカメラ

Kamera

Kamera on kuvien tallentamiseen käytettävä laite. Sana itsessään on peräisin latinasta, camera obscura – pimeä huone, joka oli varhainen mekanismi kuvien heijastamiseen, jossa koko huone toimi samantapaisesti kuin nykyaikainen kamera, paitsi että senaikaiset ratkaisut eivät omanneet minkäänlaista keinoa tallentaa kuvaa. Jokainen kamera sisältää jonkintapaisen suljetun tilan, jonka toinen pää on varustettuna aukolla, josta valo pääsee sisään ja toisessa päässä on tallennus- tai tarkastelupinta valon kaappaamiseen. Tätä aukkoa yleensä säädellään himmentimellä. Suljin on mekaaninen osa, joka säätelee valon pääsyä filmille tai valoherkälle kennolle. Kuvaa otettaessa suljin aukeaa kuvaajan tai kameran automatiikan määräämäksi ajaksi ja kokoisena. Kun himmentimen aukko säätelee filmin saamaa valon määrää valotuksen aikana, niin suljinnopeus säätelee aikaa jona valo pääsee filmille. Esimerkiksi, pimeissä olosuhteissa sulkimen nopeuden pitäisi olla hitaampi tai aukon suurempi, jotta filmi kykenisi tallentamaan tilanteen vähäisen valon. filmi Kameran linssi taittaa kuvan sopivan kokoisena ja terävänä valoherkälle pinnalle (filmi tai valokenno). Nykyaikaisissa kameroissa linssinä on yleensä yksinkertaisen objektiivin sijaan zoom-objektiivi, jolla kuva voidaan säätää useissa kuvaustilanteissa sopivan kokoiseksi liikkumatta lähemmäs kohdetta tai kohteesta poispäin. Tavalliset kamerat tallentavat valon joko valokuvausfilmille tai -levylle. Video- ja digitaalikamerat käyttävät elektroniikkaa, yleensä CCD-kennoa, kaappaamaan kuvia, jotka voidaan myöhemmin siirtää esimerkiksi tietokoneelle. Kamerat jotka tallentavat useita kuvia sarjana, kutsutaan elokuvakameroiksi, yksittäisille kuville suunniteltuja kutsutaan kameroiksi. Näiden kategorioiden rajat kuitenkin hämärtyvät, kun tavallisilla kameroilla otettuja otoksia käytetään liikkeen kaappaamiseen erikoistehostetyössä ja nykyaikaiset digitaalikamerat pystyvät usein tekemään pienen vaihdoksen yksittäiskuva- ja elokuvamoodien välillä.

Erilaisia kameroita

- Filmikamera tallentaa kuvan valoherkälle filmille.
- Digitaalikamera tallentaa kuvan valoherkän kennon avulla digitaaliseen muistiin, yleensä muistikortille.
- Elokuvakamera tallentaa kuvia nopeassa tahdissa, mahdollistaen liikkuvan kuvan kuvauksen.
- Videokamera tallentaa liikkuvaa kuvaa valoherkän kennon avulla. Luokka:Valokuvaus ja:カメラ

CCD-kenno

CCD-kenno (engl. Charge-Coupled Device) on valoherkkä kenno, joka tallentaa digitaalikameran etsimessä tai LCD-näytössä näkyvän kohteen. Kennon valoherkät diodit eivät näe värejä, vaan ne muodostavat kohteesta harmaasävykuvan. Värit syntyvät valoherkkien diodien päällä olevista värisuotimista. Värisuotimet ovat yleensä punainen, vihreä ja sininen. Digitaalikameran CCD-kennossa voi olla myös smaragdin värinen (emerald) suodin jo mainittujen lisäksi. CCD-kennon yksi pikseli on hyvin pieni: 3072×2048 pikselin CCD-kennossa pikseli on tyypillisesti 12µm leveä ja korkea.

Linkkejä

- http://www.chameleon.fi/tekniikkaa/CCD/sivu01.html Luokka:Valokuvaus ja:CCDイメージセンサ

1990-luku

Tapahtui vuosikymmenen aikana

- Euroopan unioni syntyi.
- Suomi suuntautui selvästi länsimaihin päin Neuvostoliiton hajottua ja idänkaupan romahdettua.
- Kylmä sota loppui, ja ns. itäblokki hajosi.
- Pankkikriisi ja siitä seurannut lama
- Saksojen yhdistyminen
- Persianlahden sota
- Viro itsenäistyi.
- Virolainen autolautta Estonia upposi Itämerellä.
- Eurodance oli voimissaan.

Tekniikka

- World Wide Web kehitettiin CERN:issä.
- Linuxin kehitystyö aloitettiin.
- CD-teknologian läpimurto
- Ensimmäiset digikamerat ja DVD-soittimet markkinoille
- Tietokoneet ja Internet yleistyivät.
- Matkapuhelimet yleistyivät.

Tiede

- Hubble-avaruusteleskooppi lähettiin Maan kiertoradalle.
- Ensimmäinen eksoplaneetta löydettiin.
- Ensimmäinen onnistunut nisäkkään kloonaus (Dolly-lammas) Luokka:1900-luku Luokka:1990-luku zh-min-nan:1990 nî-tāi ko:1990년대 ja:1990年代 simple:1990s

LCD

LCD-näyttö

Heijastava kiertonemaattinen nestekidenäyttö # Pystysuunnassa suodattava kalvo polarisoi sisääntulevan valon. # ITO-elektrodeja lasialustalla. Näiden elektrodien muodot määrittelevät tummat kuviot, jotka näkyvät LCD:n ollessa päällä. Pinnalle etsataan pystysuuntaiset harjanteet, jotta nestekiteet olisivat polarisoidun valon suuntaisia. # Kierrenemaattisia nestekiteitä. # Elektrodikalvo (ITO) lasialustalla, joka kohdistetaan vaakasuuntaiseen suodattimeen vaakasuuntaisten harjanteiden avulla. # Vaakasuunnassa suodattava kalvo estää tai sallii valon läpäisyn. # Heijastava pinta lähettää valon takaisin katsojaa kohti.

Nestekidenäyttö eli LCD (Liquid Crystal Display) on ohut ja kevyt näyttölaite, jossa ei ole liikkuvia osia. Se koostuu sähköisesti ohjatusta, valoa polarisoivasta nesteestä, joka on suljettu soluihin kahden läpinäkyvän polarisoivan levyn väliin. Levyjen polarisaatioakselit ovat suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Kuhunkin soluun voidaan johtaa sähköä, jolloin sen sisällä olevaan nesteeseen muodostuu sähkökenttä. Kun sähkökenttää ei ole, nesteen pitkät ja ohuet molekyylit ovat lepotilassa. Päällys- ja pohjalevyssä olevat harjanteet ohjaavat molekyylejä järjestäytymään levyjen valopolarisaation suuntaisesti. Levyjen välissä molekyylit kiertyvät luonnostaan suoran kulman ääripäästä toiseen. Valo polarisoituu ensin yhdessä levyssä, kiertyy sitten pehmeästi kidemolekyylien muodostamassa portaattomassa jatkumossa, ja lopuksi valo kulkee toisen levyn läpi. Koko yhdistelmä vaikuttaa lähes läpinäkyvältä; vain ensimmäisen polarisaatiolevyn läpäistessään valo himmenee hieman. Kun soluun muodostetaan sähkökenttä, nesteen molekyylit kääntyvät kentän suuntaisiksi estäen polarisoituneen valon kiertymisen. Kun valo osuu omaa polarisaatiotasoaan vasten kohtisuorasti polarisoivaan levyyn, se absorboituu täysin, ja solu näyttää tummalta. RCAssa toiminut George Heilmeierin johtama ryhmä esitteli vuonna 1968 ensimmäisen toimivan nestekidenäytön, joka pohjautui dynaamiseen sirontatilaan (DSM). Heilmeierin yhtiö Optel tuotti useita tähän periaatteeseen perustuvia nestekidenäyttöjä. Vuonna 1969 James Fergason Kentin valtionyliopistosta Ohiossa havaitsi nestekiteisiin syntyvän kierrenemaattisen kentän, ja vuonna 1971 hänen yhtiönsä ILIXCO tuotti ensimmäisen tähän ilmiöön perustuvan nestekidenäytön. Tämäntyyppiset näytöt voittivat nopeasti huonolaatuiset DSM-tyyppiset näytöt. Nit on luminanssin yksikkö, jota käytetään usein näytön kirkkauden ilmaisemiseen. Näyttöjen tyypillinen arvo on 200-300 nitiä.

Taustavalolliset ja heijastavat näytöt

LCD:tä voidaan käyttää joko taustavalollisena tai heijastavana. Taustavalollinen LCD sisältää taustavalon toisella puolella, ja sitä katsotaan toiselta puolelta. Aktivoidut kiteet näkyvät mustina, kun taas aktivoimattomat kiteet ovat kirkkaita. Tätä tyyppiä käytetään korkean kirkkauden laitteissa, kuten taskutelevisioissa ja kannettavissa tietokoneissa. Lamppu kuluttaa usein näissä laitteissa enemmän virtaa kuin itse LCD. Heijastavat näytöt, joita käytetään taskulaskimissa ja digitaalikelloissa, nähdään näytön takana olevan peilin ansiosta. Tässä tyypissä on matalampi kontrasti kuin taustavalaistussa näytössä, koska valo ohittaa kaksi kertaa näytön ennen kuin katsoja näkee sen. Hyötynä on se, että virtasyöppöä lamppua ei ole, joten käyttöaika on pitkä. Pieni LCD kuluttaa niin vähän virtaa, että se voi toimia aurinkokennolla. Puoliläpäisevät LCD:t käyttävät taustavalollisen ja heijastavan tilan yhdistelmää.

Värinäytöt

Nestekiteet, joita LCD:issä käytetään, kääntyvät kaikkiin nähtäviin aallonpituuksiin tasapainoisesti, mutta perus-LCD:hen on tehty lisäyksiä, jotta saataisiin aikaan värinäyttö. Värillisessä nestekidenäytössä jokainen pikseli jaetaan kolmeen osaan, punaiseen suodattimeen, vihreään suodattimeen ja siniseen suodattimeen. Pikseli voidaan saada näyttämään kaikki värit vaihtelemalla suhteelista kirkkautta sen jokaisessa kolmessa osassa. Värikomponentit on järjestetty eri tavoilla, joten ne muodostavat pikseligeometrian, joka sopii näytön käyttötarkoitukseen.

Aktiivi- ja passiivinäytöt

LCD:t joissa on pieni määrä segmenttejä, kuten digitaalikelloissa ja taskulaskimissa käytetyt, toimitetaan yhdellä sähköisellä kontaktilla jokaista segmenttiä kohden. Sähköinen signaali kullekin segmentille tulee ulkoisesta piiristä. Tällainen passiivinen näyttörakenne tulee epäkäytännölliseksi, kun elementtien määrä lisääntyy. Keskikokoiset näytöt, joita käytetään esimerkiksi mustavalkoisissa kämmentietokoneissa ja taskutelevisioissa, käyttävät passiivimatriisirakennetta. Tässä näyttötyypissä on yksi sarja kontakteja jokaista riviä ja saraketta kohden, sen sijaan että jokaisella pikselillä olisi omansa. Tämän haittana on kuitenkin se, että vain yhtä pikseliä kerrallaan voidaan ohjata. Muiden pikseleiden pitää muistaa viimeinen tilansa ennen kuin ohjauspiiri antaa uuden käskyn. Tämä näkyy heikentyneenä kontrastina ja huonoina vasteaikoina (häntimisenä) nopeasti liikkuvissa kuvissa. Kun pikseleiden määrä lisääntyy, tämäntyyppinen näyttö tulee vähemmän ja vähemmän houkuttelevaksi. Teknologia, jota näissä käytetään on tyypillisesti superkierteinen nematiikka (STN) tai kahden kerroksen versio DSTN, joka korjaa värien hajautumisongelman. Korkean tarkkuuden värinäytöissä kuten suurissa LCD-tietokonenäytöissä käytetään aktiivimatriisijärjestelmää. LCD-paneeli sisältää polarisoivien arkkien ja nestekiteiden lisäksi TFT-transistorimatriisin. Nämä laitteet säilyttävät jokaisen pikselin sähköisen tilan näytöllä, kun kaikkia muita pikseleitä päivitetään. Tämä menetelmä tarjoaa paljon kirkkaamman ja tarkemman näytön kuin samankokoinen passiivimatriisirakenne.

Virtaa kuluttamattomat näytöt

Zenitaalinen bistabiili järjestelmä, jonka kehitti vuonna 2000 ZBD Displays Limited, voi säilyttää kuvan ilman sähköä, mutta tätä teknologiaa ei vielä ole massatuotannossa. Ranskalainen Nemoptic-yhtiö on kehittänyt toisen virtaa kuluttamattoman näytön, paperinkaltaisen LCD-teknologian, jota on massatuotettu Taiwanissa heinäkuusta 2003. Tämä teknologia on tarkoitettu käytettäväksi matalan virrankulutuksen tuotteissa, kuten sähköisissä kirjoissa ja puettavissa tietokoneissa. Virtaakuluttamattomat LCD-näytöt kilpailevat sähköisen paperin kanssa.

Katso myös

- LED Luokka:Elektroniikka Luokka:Optoelektroniikka ja:液晶ディスプレイ

Kuvankäsittely

Kuvankäsittely on jälkikäteen tapahtuvaa kuvien muokkaamista tai parantamista. Kuvankäsittely voi vaihdella yksinkertaisesta kuvan valaistuksen parantamisesta kuvamanipulaatioihin. Nykyisin kuvankäsittelyä tehdään lähes pelkästään tietokoneilla. Kuvankäsittelyn jälkeen kuva tallennetaan sopivaan kuvatiedostomuotoon.

Digitaalinen kuvankäsittely

Kuvankäsittelyohjelma on digitaalisen kuvankäsittelyn perusohjelma. Sillä voidaan käsitellä yleensä mitä tahansa digitaalisessa muodossa tallennettuja kuvia. Ohjelmat soveltuvat erityisesti skannattujen ja digitaalikameralla otettujen valokuvien käsittelyyn. Median digitalisoitumisen myötä kuvankäsittelyohjelmien käyttö on tullut arkipäiväiseksi paitsi mainosalalla, myös kaikessa muussa julkaisutoiminnassa kuten sanoma- ja aikakauslehdissä. Yleisimmät kuvankäsittelyohjelmilla tehtävät manipulaatiot ovat kuvan kontrastin optimointi, värikylläisyyden säätö sekä väritasapainon säätö. Muita yleisiä ja melko helppoja toimenpiteitä ovat kuvan koon muuttaminen, rajaaminen, kallistaminen ja taivuttaminen, sekä kuvan terävöittäminen tai sumentaminen. Lisäksi kuviin voidaan lisätä erilaisia efektejä kuten 3D-, valaistus tai kameralinssiefektejä. Samoja ominaisuuksia voidaan ohjelmissa soveltaa myös tekstin tuottamiseen. Vaikeampia kuvamanipulaatioita ovat mm. objektien poistaminen tai lisääminen tai kuvan taustan vaihtaminen. Monilla kuvankäsittelyohjelmilla on mahdollista piirtää myös vektorigrafiikkaa. Kuvamanipulaatiota voidaan nykyään käyttää lähes kaikessa kuvatuotannossa, ja sen käyttämisen etiikasta mm. mallikuvissa ja luontokuvauksessa on syntynyt keskustelua. Nykyisillä kuvankäsittelyohjelmilla on mahdollista saada aikaan hyvin taitavia kuvaväärennöksiä. Tunnetuimpia kuvankäsittelyohjelmia
- Adobe Photoshop - digitaalisen kuvankäsittelyn johtava ohjelma Windows- ja Macintosh-ympäristöissä. Ohjelmaa käytetään paljon erityisesti ammattimaisessa kuvankäsittelyssä.
- Corel Photo-Paint - tunnettuun Corel Draw -piirto-ohjelmistoon kuuluva erillinen kuvankäsittelyohjelma.
- GIMP - avoimeen lähdekoodiin perustuva monipuolinen kuvankäsittelyohjelma. GIMP toimii useissa käyttöjärjestelmissä kuten Linuxissa, Windowsissa ja Mac OS X:ssä.
- Jasc Paint Shop Pro - edullinen, monipuolinen ja paljon käytetty Windows-kuvankäsittelyohjelma. Sopii kaiken tyyppiseen kuvankäsittelyyn, skannerin ja digitaalikameran käyttäjille sekä web-grafiikan tekijöille.
- Pixel32 - monipuolinen ja monissa eri käyttöjärjestelmissä toimiva FreePascal:lla tehty kuvankäsittelyohjelma.

Kuvien arkistointi

Suurten kuvamäärien hallinta ja arkistointi edellyttää siihen tarkoitetun erikoisohjelman käyttöä. Kuva-arkisto-ohjelmat laativat kiintolevyille, CD-R-, Photo CD- ja muille siirrettäville levykkeille tallennetuista kuvatiedostoista pienoiskuvat ja tietokannan, joiden avulla kuvien selailu ja järjestely on helppoa. Kuviin liitettyjen tietojen ja avainsanojen perusteella voidaan suorittaa hakuja. Kuva-arkisto-ohjelmia ovat esimerkiksi:
- [http://picasa.google.com/index.html Picasa] - Googlen ostama ja ilmaiseksi jakama kaupallinen kuva-albumiohjelma
- [http://www.canto.com Canto Cumulus]
- [http://www.extensis.com Extensis Portfolio]
- [http://www.fotostation.com FotoStation]
- [http://www.cerious.com Cerious] Kuva-arkisto-ohjelmat sisältävät usein myös toiminnon, jonka avulla valokuvista voidaan tehdä kuvagalleria internetiin. Lisäksi on erillisiä ohjelmia, jotka ovat erikoistuneet internetsivuilla näkyvien kuvagallerioiden tekoon. Näitä ovat esimerkiksi:
- [http://jalbum.net/ JAlbum] - ilmainen javapohjainen kuvagallerianteko-ohjelma Luokka:Tietokonegrafiikka Luokka:Valokuvaus

1998

Tapahtumia

Tammikuu

- Massiivinen lumimyrsky, jota arveltiin El Niñon aihettamaksi, iski Yhdysvaltain itärannikolle.
- 2. tammikuuta - Venäjällä otettin käyttöön uusi rupla inflaation hillitsemiseksi.
- 6. tammikuuta - Lunar Prospector -luotain laukastiin Kuun kiertoradalle ja se löysi merkkejä vedestä.
- 8. tammikuuta - Kosmologit julkistivat tuloksen, jonka mukaan maailmankaikkeuden laajeneminen kiihtyy.
- 12. tammikuuta - 19 Euroopan maata kielsivät ihmisen kloonauksen.
- 17. tammikuuta - Paula Jones syytti presidentti Bill Clintonia seksuaalisesta ahdistelusta.
- 22. tammikuuta - "Unabomber" Theodore Kaczynski tuomittiin elinkautiseen ilman armahduksen mahdollisuutta.
- 26. tammikuuta - Presidentti Bill Clinton kielsi televisiossa olleensa seksuaalisessa kanssakäymisessä valkoisen talon harjoittelijan Monica Lewinskyn kanssa.
- 26. tammikuuta - PC-valmistaja Compaq osti Digital Equipment Corporationin.
- 28. tammikuuta - Ford Motor Company julkisti ostavansa Volvon 6,45 miljardilla dollarilla.
- 28. tammikuuta - Aseistetut sissit pitivät 400 lasta ja opettajaa panttivankina Manilassa, Filippiineillä.
- 29. tammikuuta - Birminghamissä, Alabamassa räjähti pommi aborttiklinikalla surmaten yhden ihmisen ja haavoittaen useita.

Helmikuu

- Yhdysvaltain senaatti määräsi presidentti Bill Clintonin suorittamaan "tarvittavat toimet" Irakin aseohjelmien pysäyttämiseksi.
- 3. helmikuuta - USA:n ilmavoimien lentäjä aiheutti 20 laskettelijan kuoleman Italiassa katkaistuaan hiihtohissin vaijerin koneellaan.
- 4. helmikuuta - Maanjäristys koillisessa Afganistanissa tappoi 5000 ihmistä.
- 6. helmikuuta - Jordanian Abdullah II:sta tuli maansa hallitsija isänsä Jordanian kuningas Husseinin määräyksestä.
- 20. helmikuuta - Irakin presidentti Saddam Hussein neuvotteli YK:n pääsihteerin Kofi Annanin kanssa, sallien YK:n asetarkastajien paluun Irakiin.
- 23. helmikuuta - Tornadot Floridassa tuhosivat tai vahingoittavat 2600 rakennusta, surmaten 42.
- 23. helmikuuta - Osama bin Laden julisti jihadin juutalaisia ja "ristiretkeläisiä" vastaan.
- 28. helmikuuta - Serbian poliisi alkoi operaation "terroristien" poispyyhkimiseksi Kosovossa.

Maaliskuu

- 2. maaliskuuta - Galileo-luotain havaitsi Jupiterin kuun Europan jääpeitteen alla valtameren.
- 5. maaliskuuta - NASA julkisti Clementine-luotaimen löytäneen Kuusta tarpeeksi vettä ihmisasutuksen tukemiseen ja rakettipolttoaineen valmistamiseen.
- 6. maaliskuuta - Jyväskylän junaturma
- 10. maaliskuuta - Yhdysvaltain joukot Persianlahdella saivat pernarutto-rokotukset.
- 11. maaliskuuta - Tanskan parlamenttivaaleissa pääministeri Poul Nyrup Rasmussen palasi valtaan.
- 23. maaliskuuta - Oscar-palkintojenjakotilaisuudessa elokuva Titanic voitti 11 Oscaria.
- 27. maaliskuuta - Yhdysvalloissa FDA hyväksyi Viagra-lääkkeen miesten impotenssin hoitoon.

Huhtikuu

- huhtikuu - Viulisti Linda Lampenius kohututtuine kuvineen ja haastatteluineen on huhtikuun Playboy -lehdessä
- 5. huhtikuuta - Japanissa Akashi-Kaikyo -silta, joka yhdistää Shikokun ja Honshun saaren, avattiin liikenteelle.
- 6. huhtikuuta - Pakistan testasi keskimatkan ballistista ohjusta, jonka kantomatka ulottuu Intian tärkeimpiin osiin.
- 10. huhtikuuta - Belfatin sopimus solmittiin Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja tärkeimpien Pohjois-Irlannin puolueiden välillä.
- 25. huhtikuuta - Los Frailes -kaivoksen jätevarasto Andalusiassa, Espanjassa sortui, uhaten Doñanan kansallispuiston ekosysteemiä. Jätevesi ohjattiin Guadalquivir-jokeen, jolloin 100 km² maatalousmaata saastui[http://edition.cnn.com/EARTH/9804/25/spain.disaster.reut/].

Toukokuu

- 7. toukokuuta - Apple Computer julkisti iMac-tietokoneen.
- 7. toukokuuta - Mercedes-Benz osti Chryslerin 40 miljardilla dollarilla ja muodosti DaimlerChryslerin historian suurimmassa fuusiossa.
- 11. toukokuuta - Intia suoritti toisen ydinkokeiden sarjan Rajasthanin aavikolla. (Ensimmäiset kokeet tehtiin 1974)
- 13. toukokuuta - Yhdysvallat ja Japani määräsivät talouspakotteita Intialle sen ydinkokeiden vuoksi.
- 18. toukokuuta - Yhdysvaltain oikeusministeriö ja 20 osavaltiota nostivat syytteen Microsoftia vastaan monopoliaseman väärinkäytöstä.
- 21. toukokuuta - Indonesia presidentti kenraali Suharto erosi 32-vuoden virkakauden jälkeen ja asetti virkaan Jusuf Habibien.
- 28. toukokuuta - Pakistan vastasi Intian ydinkokeisiin omalla kuuden ydinräjäytyksen sarjallaan, jolloin myös sille asetettiin pakotteita.
- 30. toukokuuta - Maanjäristys iski pohjoiseen Afganistaniin tappaen 5000.

Kesäkuu

- 3. kesäkuuta - Eschedessa, Saksasa ICE-nuolijunan pyörä hajosi 200 km/h vauhdissa, johtaen radaltasyöksymiseen ja 101 ihmisen kuolemaan.
- 5. heinäkuuta - Japani laukaisi luotaimen Marsiin, liittyen Yhdysvaltain ja Venäjän ohella avaruusmahtien joukkoon.
- 12. kesäkuuta - Mikkelissä riehui Suomen oloissa harvinaisen voimakas trombi.
- 14. kesäkuuta - Iso-Beltin silta avattiin liikenteelle.

Heinäkuu

- 10. heinäkuuta - Skandaali lasten hyväksikäytöstä katolisessa kirkossa: Dallasin dioneesi suostui 23,4 miljoonan dollarin korvauksiin yhdeksälle entiselle alttaripojalle, jotka väittivät joutuneensa seksuaalisen ahdistelun kohteiksi entisen papin, Rudolph Kosin toimesta.
- 17. heinäkuuta - Pietarissa keisari Nikolai II:n jäänteet haudattiin Pietari-Paavalin linnoitukseen 80 vuotta tsaariperheen kuoleman jälkeen.
- 17. heinäkuuta - Merenalaisen määnjäristyksen laukaisema tsunami tuhoasi 10 kylää Papua-Uusi-Guineassa, tappaen ainakin 1500.

Elokuu

- 5. elokuuta - Irak lopetti kaiken yhteistyön YK:n UNSCOM-asetarkastajien kanssa.
- 7. elokuuta - Yhdysvaltain lähetystöissä Dar es Salaamissa, Tansaniassa ja Nairobissa, Keniassa räjähti pommi, 224 kuoli ja 4500 loukkaantui.
- 15. elokuuta - IRA:n siipi räjäytti pommin Omaghissa, Pohjois-Irlannissa, surmaten 29 ja haavoittaen yli 200 &ndash. Tämä oli vakavin pommi-isku koko Pohjois-Irlannin terrorin aikana.
- 17. elokuuta - Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton myönsi nauhoitetussa todistuksessaan harrastaneensa "epäsopivaa fyysista kanssakäymistä" harjoittelija Monica Lewinskyn kanssa. Samana päivänä hän myönsi kansakunnalle johtaneensa ihmisiä harhaan suhteen osalta.
- 20. elokuuta - Kanadan korkein oikeus määräsi, että Quebec ei voi irtautua Kanadasta ilman liittohallituksen lupaa.
- 20. elokuuta - Yhdysvallat laukaisi ohjusiskun Afganistaniin saudimiljonääri Osama bin Ladenin perustamia al-Qaida -leirejä vastaan ja väitettyyn kemiallisten aseiden tehtaaseen Khartoumissa Sudanissa. (al-Shifan lääketehdas tuhoutuu iskussa).

Syyskuu

- 1. syyskuuta - Presidentit Bill Clinton ja Boris Jeltsin aloittivat Venäjän talouskriisiä koskevan huippukokouksen Moskovassa.
- 2. syyskuuta - Swissairin MD-11 putoasi lähellä Peggy's Covea, Nova Scotiassa matkalla New York Citystä Geneveen. Kaikki 229 koneessa ollutta kuolivat.
- 2. syyskuuta - YK:n tuomioistuin tuomitsi Jean-Paul Akayesun, pienen ruandalaisen kaupungin entisen pormestarin syylliseksi kansanmurhaan. Tuomio oli ensimmäinen joka langetettiin sitten vuoden 1948, jolloin kansanmurhat kieltävä laki tuli voimaan.
- 29. syyskuuta - Yhdysvaltain kongressissa säädettiin "Irakin vapautuslaki", joka julistaa Yhdysvaltain haluavan poistaa Saddam Hussein vallasta.

Lokakuu

- 3. lokakuuta - Dingo teki toisen comebackinsa ( 1998-2002 ) esiintymällä tunnetuimmassa kokoonpanossa Helsingin Hartwall-areenalla.
- 7. lokakuuta - Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Sonny Bono Copyright Term Extension Actin, joka pidentää tekijänoikeutta 20 vuodella.
- 12. lokakuuta - Yhdysvallat kongressi hyväksyi kiistellyn Digital Millennium Copyright Actin.
- 28. lokakuuta - Air Chinan lentäjä Yuan Bin kaappasi koneensa ja lentää Taiwaniin. Turvallisen laskun jälkeen hänet pidätettiin.
- 29. lokakuuta - Apartheid: Etelä-Afrikan totuuskomissio julkisti raporttinsa, jossa se tuomitsi molemmat osapuolet syylliksi rikoksiin.
- 29. lokakuuta - Matkalla Adanasta Ankaraan kurdimilitantti kaappasi Turkin lentoyhtiön koneen ja määräsi sen lentämään Sveitsiin. Kone laskeutuikin Ankaraan lentäjän huijattua kaappaaja sanoen laskeutuvansa Bulgarian Sofiaan polttoainetäydennystä varten.
- 30. lokakuuta - Hondurasissa pyörremysky "Mitch" tappoi 5500.
- 30. lokakuuta - 63 nuorta menehtyi ja 200 loukkaantui tulipalossa juhlapaikan tulipalossa Göteborgissa.

Marraskuu

- 1. marraskuuta - Euroopan ihmisoikeustuomioistuin perustettiin.
- 13. marraskuuta - Presidentti Clinton määräsi ilmaiskuista Irakin. Irak vetäytyi viime hetkellä ja lupasi ehdottoman yhteistyön asetarkastajien kanssa.
- 18. marraskuuta - UNSCOM-tarkastajat palasivat Irakiin.
- 19. marraskuuta - Yhdysvaltain edustajainhuone aloitti viraltapanokuulemiset presidentti Bill Clintonia vastaan Lewinsky-skandaalin vuoksi.
- 20. marraskuuta - Talibanien oikeus julisti Osama bin Ladenin "synnittömäksi mieheksi" osallisuudesta Yhdysvaltain lähetystöjen pommituksiin elokuussa Keniassa ja Tansaniassa.
- 20. marraskuuta - Kansainvälisen avaruusaseman rakennus alkoi.
- 24. marraskuuta - America Online julkisti ostavansa Netscape Communicationsin osakevaihdolla 4,2 miljardilla dollarilla.
- 30. marraskuuta - Deutsche Bank julkisti 10 miljardin kaupan Bankers Trustista, luoden maailman suurimman rahoituslaitoksen.

Joulukuu

- 1. joulukuuta - Exxon julkisti 73,7 miljardin kaupan Mobilin ostamisesta, joka luo Exxon-Mobilin, maailman suurimman yhtiön.
- 6. joulukuuta - Hugo Chávez Frías valittiin Venezuelan presidentiksi vaaleilla.
- 16. joulukuuta - Presidentti Clinton määräsi Yhdysvaltain ja Britannian ilmaiskuja Irakin. Asetarkastajat vetäytyivät maasta.
- 19. joulukuuta - Irakin varapresidentti Taha Yassin Ramadan julisti Irakin kieltäytyvän yhteistyöstä YK:n kanssa ja asetarkastusten olevan ohi.
- 21. joulukuuta - YK:n turvallisuusneuvoston maat Ranska, Saksa ja Venäjä ehdottivat Irakin talouspakotteiden purkamista. USA sanoo vetoavansa ehdotuksen.
- 26. joulukuuta - Irak ilmoitti tulittavansa USA:n ja Britannian koneita, jos ne tunkeutuvat sen ilmatilaan valvoessaan lentokieltoa.
- 29. joulukuuta - Puna-Khmeerien johtajat pyysivät anteeksi kansanmurhaa Kamputseassa, joka johti yli miljoonan kansalaisen surmaan 1970-luvulla.

Syntyneitä

- 8. elokuuta - Yorkin prinsessa Beatrice

Kuolleita

- 5. tammikuuta - Sonny Bono, laulaja, näyttelijä, edustajainhuoneen jäsen
- 16. tammikuuta - Matti Kuusi, akateemikko
- 17. tammikuuta - Helvi Hämäläinen, kirjailija
- 19. tammikuuta - Carl Perkins, muusikko
- 6. helmikuuta - Falco (Johann Hölzl), laulaja
- 8. helmikuuta - Halldór Laxness, kirjailija
- 15. maaliskuuta - Benjamin Spock, lääkäri, kirjailija, olympiakultamitalisti
- 6. huhtikuuta - Tammy Wynette, country-muusikko
- 15. huhtikuuta - Pol Pot, Kamputsean diktaattori
- 14. toukokuuta - Frank Sinatra, laulaja, näyttelijä
- 15. toukokuuta - Jorma Reini, suomalainen AY-johtaja.
- 21. syyskuuta - Florence Griffith-Joyner, pikajuoksija
- 6. syyskuuta - Akira Kurosawa, ohjaaja

Valtioiden päämiehet

- Kanada
- Jean Chrétien, pääministeri
- Ranska
- Jacques Chirac, presidentti
- Lionel Jospin, pääministeri
- Saksa
- Roman Herzog, presidentti
- Helmut Kohl, liittokansleri
- Gerhard Schröder, kansleri
- Indonesia
- Suharto, presidentti
- B. J. Habibie, presidentti
- Kiinan kansantasavalta
- Jiang Zemin, presidentti
- Irlanti
- Mary McAleese, presidentti
- Bertie Ahern, Taoiseach
- Venäjä
- Boris Jeltsin, presidentti
- Yhdistynyt kuningaskunta
- Kuningatar Elisabet II
- Tony Blair, pääministeri
- Yhdysvallat
- Bill Clinton, presidentti Luokka:1990-luku als:1998 ko:1998년 ja:1998年 simple:1998 th:พ.ศ. 2541

Internet

Internet on julkisesti saatavilla oleva maailmanlaajuinen useista yhteenliitetyistä tietoverkoista muodostuva järjestelmä. Liikennöinti perustuu pakettivälitteiseen internet-protokollaan (IP). Verkossa on tuhansia pienempiä kaupallisia, akateemisia ja valtiollisia verkkoja.

Internetin käyttötarkoitukset

Tiedon levittäminen

Voit esimerkiksi perustaa jollekin järjestölle WWW-sivut, joilla kerrot kyseisestä järjestöstä ja hoidat sen tiedotukset. Säästöt ovat varsin suuria verrattaessa siihen, miten paljon maksaisi jakaa sama tieto paperimuodossa. Internetissä oleva tieto on myöskin näkyvillä koko maailmalle, ellei toisin määritellä, kun taas paperimedia jaetaan yleensä vain varsin paikallisesti.

Tiedon etsiminen

Voit etsiä Internetistä tietoa erinäisistä asioista hakukoneita, kuten AllTheWebiä tai Googlea käyttäen. Tästä on se iso etu, että saat yhdestä paikasta mahdollisuuden lukea lähes koko Internetin laajoja tietomääriä, eikä sinun tarvitse ravata suuressa määrissä eri kirjastoja hakemassa suurta määrää isoja kirjoja, joista jokaisesta tarvitset kuitenkin vain muutamaa sivua. Lisäksi Internetissä on myös tietoa, joka on vain yhden henkilön mielestä totta, eikä näin siis julkaistavissa "Tiedon levittäminen" -kohdassa mainitusta varallisuusongelmasta johtuen. Tästä seuraa toisaalta se, että Internetistä löytyy paljon myös sellaista sisältöä, joka ei pidä paikkaansa.

Keskusteleminen

Internetiä voi käyttää myöskin silkkana keskustelumediana. Vanhimpia Internet-pohjaisia keskustelukanavia ovat sähköposti, uutisryhmät sekä IRC. Nykyään Internetiä käytetään myös pikaviestintään. Yleisin Internetin käytön muoto on sähköposti, vaikka tunnetuin sovellus onkin WWW eli se osa Internetistä, jossa surffaillaan.

Huvin vuoksi

Huvin vuoksi Internetiä käytetään lähinnä surffaillen eli WWW-selainta käyttäen. Tämä voi tarkoittaa ihan vain sitä, että seurataan sivuilla olevia linkkejä ja katsotaan, mihin päädytään. Tätä voi sanoa Wikinkin edustavan. Nykyään tällainen käyttö on paljon harvinaisempaa kuin Internetin alkuaikoina, jolloin monet portaalit tehtiinkin juuri sillä periaatteella, että ne tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden suunnistaa tiensä erilaisille ajanvietesivustoille. Nykyään hupitarkoitukseen on suunnattu enemmänkin portaaleita, joissa on muutama sisäänheittotuotemainen palvelu, joiden avulla saadaan ihmiset käyttämään muita palveluita, joista sitten tulee rahaa portaalin ylläpitäjälle.

Tiedostojen jako

Internetiä käytetään myös tiedostojen jakamiseen. Vertaisverkkojen avulla voidaan jakaa musiikkia, ohjelmistoja, elokuvia tai lähes mitä tahansa tiedostoja. Kuka tahansa voi ladata tiedostoja itselleen tai antaa tiedostoja muiden ladattavaksi. Suuri osa vertaiverkoissa liikkuvasta materiaalista on jaossa laittomasti.

Internetin olemuksesta

Internet ja globaalin hallinnan taso

Internet ei ole vain tekninen tietorakenne. Ihmiskunnan historiassa tiedonvälityksen suuret mullistukset ovat johtaneet syvällisiin yhteiskunnallisiin ja jopa ihmisrotua koskeviin muutoksiin. Kieli synnytti abstraktin ajattelun, tieteet, taiteet ja teknologian. Kirjoitustaito oli välttämätön edellytys valtioiden synnylle. Kirjapainotaito aloitti nykytieteen voittokulun ja lännen teknologisen ylivoiman. Tietokoneet, tietokoneverkot ja Internet ovat edellisiin tiedonvälityksen vallankumouksiin verrattava muutos. Kuten kirjoitustaito, tai symbolien tallentaminen (vertaa inkojen solmukirjoitus) oli välttämätön valtion, kompleksisen uudentasoisen erikoistumiseen perustuvan suuren organisaation synnylle ja hallinnalle, globaali automaattinen tietojen käsittely ja välittäminen on välttämätön globaalille hallinnalle. Globaali tietotekniikka ja globaalit tietokoneverkot ennakoivat siis tässä mielessä globaalia tasoa ja sen hallintaa. Internetin vaikutus on todennäköisesti emergentti, vaikeasti ennustettava, mutta joka tapauksessa merkittävä. Se luo globaaliin yhteisöön aivan uusia sovellutuksia. Internet on jo välttämätön monella alalla, esimerkiksi vuonna 2004 Internet ohitti Suomessa sanomalehdet asunnon ostajien tiedonlähteenä. Alkuvuodesta 2005 Helsingin Sanomat kirjoitti, että opettajien käyttämästä digitaalisesta aineistosta lähes 90 prosenttia tulee internetistä. Wikipedia on myös esimerkki Internetin mahdollisuuksista.

Internet uuden tiedon muokkaajana

Uusi tieto syntyy kun tarkasteltavalla alalla vanha tieto saavuttaa tietyn, uuden tiedon saavuttamisen edellyttävän tason, määrän. Uusi tieto syntyy siis vanhasta tiedosta. Mitä enemmän vanha tieto kommunikoi vanhan tiedon kanssa sitä enemmän uutta tietoa syntyy. Uuden tiedon syntymisnopeus riippuu siis käytettävissä olevista tiedon levittämisvälineistä ja tiedon käsittelijöiden määrästä. Kirjoitustaito mahdollisti sen, että ihmisen tieto vaikutti vaikka hän ei ollut paikalla tai oli jo kuollut. Kirjapainotaito mahdollisti saman asia paljon laajemmin ja halvemmalla. Internet mahdollistaa vanhan tiedon kommunikoida vanhan tiedon kanssa aivan uudella reaaliaikaisuuden, levinneisyyden ja halpuuden tasolla. Internet luo siis uutta tieto tehokkaammiin kuin edelliset tiedon levittämisen tavat. Kirjan tekemiseen menee suuruusluokkana vuosi. Vasta sen jälkeen tieto on muiden kommentoitavissa laajemmin. Internetissä tieto on periaatteessa heti kommentoitavissa ja laajasti käytännössä hakukoneiden uuden indeksointikierroksen jälkeen. Vertaa jälleen Wikipedia. Toiseksi tietokonetekniikka mahdollistaa tiedon käsittelijöiden laajentamisen radikaalisti. Ihmisen rinnalle on tullut tiedon alimpien tasojen käsittelijäksi kasvavassa määrin tietokonetekniikka. Yksinkertainen esimerkki on hakukoneet. Jos saman tiedon joutuisi etsimään kirjasta tai kirjastoista, etsimisen tehokkuus laskisi olellisesti. Tämä tarkoittaa, että uuden tiedon tekemisen hinta kasvaisi merkittävästi.

Internet välineenä sekä hyökkäyksen ja puolustuksen kohteena

Verkko, internet on väline tehdä jotakin, erityisesti globaalilla tasolla. Verkosta on tullut myös yleisemmin uusi väline. Nykyaikainen supertietokone on periaatteessa noin 1 000–10 000 mikroprosessorin verkko. Jos meillä on siis laajakaistayhteyden päässä 10 000 tietokonetta, meillä on periaatteessa mahdollisuus supertietokoneen kapasiteettiin. Tosin tietokoneverkot eivät korvaa täysin supertietokonetta. Tietokoneverkot tarjoavat suuremman laskutehon kuin yksittäinen tietokone vain jos laskettava ongelma on mahdollista hajauttaa useille koneille. Mutta esimerkiksi stokastisissa prosesseissa, kuten säätilan ennustamisessa, seuraavan päivän sää riippuu edellisen päivän säästä. Tällaisiin ongelmiin tarvitaan supertietokonetta. Kun kotitietokoneiden kapasiteetista 80% on käyttämättömänä, tämä tarkoittaa että esimerkiksi Suomessa on noin 2000 miljoonan euron investointi 80% vapaana. Kaapatut kotitietokoneet ovat yhä merkittävämpi uhka. Ne ovat välineitä mm. palvelunestohyökkäyksille, roskaposteille ja tietojen taltioinneille koko internetiin. Internetin päälle on syntynyt monia kansainvälisiä organisaatioita, joiden oleellinen väline on internet. Ilman internettiä niiden toiminta olisi aivan toisenlaista ja monessa mielessä tehottomampaa ja myös kalliimpaa. Internet on myös yhä merkittävämpi väline kaikentasoiselle tiedustelutoiminnalle ja psykologisille operaatioille. Internet välineenä tarkoittaa, että se on infrastruktuuri, välttämätön pohja monenlaiselle toiminnalle. Vrt esim. tieverkko, energiaverkko, puhelinverkko. Kun internetistä tulee tärkeä, siitä tulee myös hyökkäyksen kohde. Internet on siis kasvavassa määrin osa nykyaikaisia kriisejä. Tämä on toteutunut jo ainakin Tšetšeniassa, Bosniassa ja Kosovossa. Rikolliset ovat myös löytäneet internetin. Internettiä käytetään taloudellisten tietojen hankintaan, kiristykseen (uhataan kaataa pankin tai muun yrityksen tärkeä internet- toiminne), petokseen jne. Kuuluisia ovat ns. Nigerian kirjeet: Surullinen tarina, miten 10 miljoonaa dollaria odottaa nostajaansa ja nostamiseen tarvittaisiin (hyvää korvausta vastaan) juuri sinua (ja sinun rahojasi). Kun internetistä on tullut hyökkäyksen kohde siitä tulee myös puolustuksen kohde. Tarvitaan mm. virussuojaa, palomuureja, tietoturvayhtiöitä ja viranomaistoimintaa (tietokonerikollisuuden tutkintaa, lainsäädöntöä jne.)

Internet tiedustelun välineenä

Vuonna 2002 uudesta tiedosta tallentui 92% magneettisena, mm. tietokoneiden kovalevyille. Kun yhä useampi tietokone on kiinni internetissä, tämä merkitsee sitä, että tiedustelu keskittyy yhä enemmän internettiin. Julkisiin lähteisiin perustuva tiedustelu tulee siis yhä tärkeämmäksi. Yhdistelemällä erilaisia internetin aineistoja voidaan luoda hyvin yksityiskohtaisia kuvia tiedusteltavista kohteista. Jos käytössä on lisäksi "harmaata" tietoa, eli sellaista joka ei ole tarkoitettu kaikkien saataville, mutta on periaatteessa kiinni internetissä, yksityiskohtaisuus muuttuu erittäin tarkaksi. Tällaista "harmaata" tietoa ovat esim. yritysten asiakas- ja ostotiedot (esim. kauppa, lentoyhtiö), kirjastojen lainaustiedot, luottokorttiyhtiöiden asiakastiedot (ostokset, ostospaikat), puhelinyhtiöiden laskutustiedot (puhelukohtaiset tiedot; milloin, kenelle, mistä tukiasemasta, kuinka kauan), verottajan, poliisin ja sairaalan "asiakastiedot" jne. Maailmanlaajuinen tieto lentomatkustajista voi olla tärkeä terrorismin torjunnassa, mutta samat tiedot kertovat globaalista merkittävien johtajien liikenteestä, eli esim. yhteistyöneuvotteluista tai suurien kauppojen valmisteluista.

Internetin ongelmista

Internetin merkittävin ongelma lienee sen puutteellinen kyky toimia vapaamatkustajia vastaan: roskapostit, virukset, tietokoneiden kaappaukset. Tämän perusteella voidaan väittää, että internet ei ole (vielä) evolutionäärinen järjestelmä ja nykymuodossaan saattaa siis kaatua. Toinen keskeinen Internetin ongelma on luottamus tiedonvälityksen pohjana. Ensin on oltava luottamus. Luottamukseen rakentuu esim. ihmisen persoonallisuus, se on ihmislapsen ensimmäinen ja perustavaa laatua oleva sosiaalinen oppi: luottamus toisiin ihmisiin. Jos sen rakentaminen ei ensimmäisinä vuosina ole onnistunut, seuraukset ovat ihmisen sosiaaliselle elämälle vakavia. Muita internetin puutteita voisivat olla evolutionääristen järjestelmien mukaan hierarkian puute, rajojen puute (vai onko maapallo raja?) ja ylätason hallinnan puute.

Internetin teknologiat

Yhdysvaltain armeijan tutkimus- ja tuotekehitysvirasto ARPA (nykyisin DARPA) rahoitti 1960-luvulla pakettiverkkojen tutkimusta. Tämän tutkimustyön tuloksena ja uuden tutkimuksen kohteeksi 1969 otettiin käyttöön ARPANET-tietoverkko. Nykyisen Internetin pohjana olevat TCP/IP-protokollat kehitettiin 1970-luvulla ARPANET-verkossa. TCP/IP perustuu ajatukselle, että tietoliikenne koko verkon laajuudelta tapahtuu käyttäen samanlaisia tietosähkeitä, IP-paketteja. Lähettäjän ja vastaanottajan välille muodostettavat yhteydet vaikuttavat vain päätelaitteisiin, samoin pakettien sisällön tulkinta tapahtuu pelkästään päätelaitteissa. Itse tietoliikenneverkko siirtää vain yhdenlaisia paketteja. Jokaisen paketin käyttämä reitti voi olla erilainen. Pakettiverkko ei tiedä eikä välitä siitä, sisältääkö paketti palan puhetta, sähköpostia vai multimediadokumenttia.

Internet-sanan kirjoittamisesta

Maailmassa on yksi yhteinen tietoverkko, Internet, jonka nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, silloin kun sitä käytetään erisnimenä. Samoin Yhdysvaltain tutkimus- ja yliopistoverkko Internet2 kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Pienellä kirjoitettuna internet tarkoittaa verkkojenvälistä, tiedonsiirtoa erityyppisten verkkojen välillä tai erityyppisistä aliverkoista koottua verkkoa. Sanassa internet-protokolla (IP) internet kirjoitetaan pienellä, IP on verkkojen välinen protokolla eikä sitä ole suunniteltu pelkästään yhtä verkkoa varten tai käytettäväksi yhdessä verkossa.

Katso myös

- Emergenssi
- postmoderni sodankäynti
- Extranet
- Intranet
- TCP/IP
- ohjelmistosodankäynti
- palvelunestohyökkäys
- Tiedustelun tulevaisuus
- Noopolitik, globaalin tiedon ja verkon politiikka
- Virtuaalinen opiskelu
- Verkosto
- Xanadu

Aiheesta muualla

- [http://www.kotus.fi/kielitoimisto/usein_esitettyja_kysymyksia/internet.shtml Kielitoimisto] Internet-sanan taivutuksesta
- [http://ip-number.com Show your IP address] Luokka:Internet Luokka:Tietoliikenne ms:Internet ko:인터넷 ja:インターネット simple:Internet th:อินเทอร์เน็ต fiu-vro:Internet

Kuvasuhde

Kuvasuhteella tarkoitetaan kuvan reunojen suhdetta toisiinsa, kuvan leveyden suhdetta kuvan korkeuteen. Kinofilmin kuvasuhde on 3:2 (1,5) (kuva-alan koko 36 mm
- 24 mm), digitaalikameran CCD-kennon, näytön ja television kuvaruudun kuvasuhde on 4:3 (1,33). Anamorfinen 2:1. Widescreen DVD ja HDTV 16:9 tai 1.78:1. Elokuvat 1.85:1 ja 2.35:1. Joissakin digitaalikameramalleissa on mahdollista valita kuvasuhteeksi 4:3 tai 3:2. Digitaaliset järjestelmäkamerat käyttävät pääsääntöisesti kuvasuhdetta 3:2. Luokka:Valokuvaus Luokka:Elokuvateknologia ja:画面サイズ

RGB

RGB-värimalli on väriavaruus, jossa eri värejä muodostetaan yhdistelemällä punaisen, vihreän ja sinisen värisiä valonlähteitä. Tällaista värillisiä valoja yhdistelevää värimallia sanotaan additiiviseksi. RGB-värimalli on saanut nimensä sen kolmen päävärin englanninkielisistä nimistä: punainen, red, vihreä, green, ja sininen, blue. RGB-värimallia käytetään värien esittämiseen muun muassa tietokoneen näytöllä ja televisiossa.

RGB-värimalli digitaalisessa kuvankäsittelyssä

Kuvatiedostoja käsitellään yleensä RGB-väritilassa. Värikuvatiedosto muodostuu kolmesta värikanavasta. Näytöllä kanavat näkyvät punaisina, vihreinä ja sinisinä pisteinä, havaittava väri syntyy näiden pisteiden yhteisvaikutuksesta. Jokainen 24 bitin kokoinen väripiste voi esittää 256 erilaista kirkkaustasoa kutakin väriä kohti. RGB-pisteiden kaikki väriyhdistelmät (256 × 256 × 256) muodostavat yli 16,7 miljoonaa väriä. Digitaalikamerat tallentavat kuvatiedostot yleensä sRGB-väriavaruudessa. Ammatilaiskameroissa väriavaruudeksi voidaan valita muukin väriavaruus. sRGB-väriavaruus vastaa näytön asetuksista löytyvää sRGB-väriavaruutta. sRGB on määritelty vuoden 1996 monitorien väritoistolle, mutta nykyiset monitorit ja LCD-näytöt, sekä digitaalikamerat ja tulostimet näyttävät värit sRGB-avaruuden mukaan. Ammattikäytössä sRGB-väriavaruutta vierastetaan; värien toistokyky on huomattavasti kapeampi kuin CMYK- tai muilla värimalleilla. Skanneri saattaa tehdä kuvatiedostoon värihunnun, jolloin jotkut RGB -väreistä korostuvat kuvassa. Värihuntu poistetaan kuvaan jätetyn harmaakortin ja kuvankäsittelyohjelman harmaan pipetin avulla. Myös digitaalikamerat tallentavat kuvan RGB-muodossa. Kameran ottama kuva on kennolla yleensä ns. Bayer-RGB-muodossa, josta luodaan normaali RGB-kuva erilaisten algoritmien avulla.

Katso myös

- CMYK Luokka:Väriavaruudet Luokka:Tietokonegrafiikka th:ระบบสี RGB

CMOS

CMOS (lyhenne sanoista Complementary Metal Oxide Semiconductor) on kanavatransistoreihin perustuva mikropiiritekniikka, jota käytetään mm. digitaalipiireissä. CMOS-tekniikalla valmsitetaan mm. logiikkaporttipiirejä ja mikroprosessoreja. CMOS-tekniikkaan perustuen on kehitetty myös valoherkkä kenno l. kuvasensori, jota käytetään joissakin digitaalikameroissa. CMOS-kennot tulivat markkinoille 1998 CCD-kennojen vaihtoehdoksi. Tutkimustyö alkoi 1963 (RCA Sarnoff Labs). Nykyisin käytettävä kuvasensorityyppi kehitettiin 1990-luvun loppupuolella. CMOS-kennot ovat herkempiä, nopeampia ja 5x halvempia kuin CCD-kennot. Alhaisempi virrankulutus on noin 1/3 ... 1/10 CCD-kennoon verrattuna. CMOS-kennon jokaisella pikselillä on oma vahvistin, jopa useita transistoreja. Kuvasensorin tallennusalue riippuu käytetystä kennoherkkyydestä. Digitaalikamerassa kennoherkkyys säädetään mm. ISO-painikkella ja valintapyörällä, MENU-valikosta Herkkyys -valinnasta tai ISO-lukua muuttamalla. Valoherkillä kennoilla on toteutustavasta riippumatta yhteisiä, mitattavia ominaisuuksia. luokka:Elektroniikka Luokka:Tietokonetekniikka ja:Complementary Metal Oxide Semiconductor

CCD-kenno

Linkkejä

- http://www.chameleon.fi/tekniikkaa/CCD/sivu01.html Luokka:Valokuvaus ja:CCDイメージセンサ

Canon

Canon on japanilainen yritys, joka on erikoistunut kuva- ja optisiinlaitteisiin kuten kameroihin, skannereihin, tulostimiin ja kopiokoneisiin. Yhtiön päämaja on Tokiossa, Japanissa. Canon perustettiin alun perin vuonna 1933 ja sen ensimmäiset kamerat olivat Leican mittaetsinkameran kopioita. Canonilla ei aluksi ollut omaa objektiivitehdasta, joten he käyttivät Nikonin linssejä. Kuitenkin pian he alkoivat valmistaa omia linssejä Serenar-brändin alla. Nämä linssit ovat yhä suosittuja Canonin ja Leican mittaetsinkameroiden käyttäjien keskuudessa.

Kamerat

Canonin kamerasarjoja ovat FD, joka on manuaalitarkenteinen, järjestelmäkamerasarja EOS, digipokkarisarjat PowerShot ja Ixus. Canonilla on kahdenlaisia linssejä EOS-järjestelmäkameroihin, EF ja EF-S. EF-S on suunniteltu digikameroita varten, joissa on pienempi kenno kuin filmikameroissa. Image:Canon T50.jpg|Canon T50 Image:Eos 300d v sst.jpg|Canon EOS 300D, 2003 Luokka:Yhtiöt ja:キヤノン th:แคนนอน (บริษัท)

Tiedonpakkaus

Tietojenkäsittelytieteessä tiedon pakkaamisella tai tiivistämisellä tarkoitataan käytäntöä, jossa tietoaines kuvataan vähemmällä tietomäärällä käyttäen sovittua merkitsemiskäytäntöä. Esimerkiksi lause "Ulla leipoi pullan" voidaan kuvata tiiviimmässä muodossa, jos sovitaan vaikkapa, että merkkijono ulla korvataan merkillä G, joka ei ennalta esiinny tekstissä. Eräs tietokoneenkäyttäjille tuttu pakkausmenetelmä on ZIP. Se toteuttaa pakkaamisen lisäksi myös useiden tiedostojen arkistoinnin yhteen tiedostoon. Kuten muunkin viestinnnän yhteydessä, tiedon välittäminen pakattuna vaatii tuen sekä lähettäjältä että vastaanottajalta. Kirjoitetunkin tekstin osalta pitää ymmärtää tekstissä käytetty kieli, jotta tekstiä voisi lukea. Sama pätee myös tiedonpakkaukseen, eli molempien osapuolien pitää hallita käytetty pakkausmenetelmä. Vastaanottajan pitää myös tietää, millä pakkausmenetelmällä tieto on tiivistetty niiden kaikkien menetelmien joukosta, jotka on vastaanottajan hallussa. Tämän selvittämiseen tiedostonnimien perässä on usein maininta käytetystä pakkaus- tai arkistointimenetelmästä, esimerkiksi .zip tai .gz. Tietoaineksen tiivistäminen on mahdollista, koska lähes kaikki tallennettava informaatio on tilastollisesti redudanttia eli se sisältää vähemmän todellista informaatiota kuin sen kuvaamiseen on käytetty. Useimmissa merkistöissä, kuten ASCIIssa, jokainen kirjain kuvataan samalla bittimäärällä. Toisaalta kirjainten esiintymistiheydet eroavat suurestikin, esimerkiksi suomen kielessä kirjain 'k' on huomattavasti yleisempi kuin kirjain 'g'. Voidaan myös huomata, että on todennäköisempää, että vokaalia seuraa konsonantti kuin toinen vokaali. Kun nämä havainnot tehdään tilastollisin menetelmin tiivistettäväksi tarkoitetusta datasta, saadaan täsmällistä tietoa, jota varsinainen pakkausalgoritmi hyödyntää. Lisätehoa pakkaukseen voidaan saavuttaa, jos ollaan valmiita luopumaan osasta tietosisältöä. Esimerkiksi television katselija ei todennäköisesti havaitse, jos taustalta poistetaan joitakin yksityiskohtia samalla kun hänen katseensa kohdistuu etualalla keskusteleviin päähenkilöihin. Myöskään ihmisen kuulo ei ole täydellinen; monet erilaiset ääninäytteet voivat kuulostaa samalta, vaikka ovatkin hyvin erilaisia tietokoneanalyysin mukaan. Kun löydetään sellaiset korvaavat palaset, jotka voidaan kuvata vähemmällä tietomäärällä kuin toiset ja ne kuitenkin havainnoitsijasta tuntuvat samalta kuin alkuperäiset, voidaan saavuttaa pienempiä tiedostokokoja. Häviölliset pakkausmetelmät perustuvat tähän. Tiedon tiivistäminen on tärkeää, koska se vähentää kalliin tallennus- ja tiedonsiirtokapasiteetin käyttöä. Kuitenkin tiedon tiivistys vaatii laskentatehoa ja sitä kautta myös energiaa. Tehokkaat laitteet voivat olla kalliita ja energia vaikeasti saatavilla. Siksi pakkausmenetelmien soveltaminen käytäntöön vaatii monien asioiden huomioimista, etenkin jos kyseessä on häviöllinen menetelmä. Häviötön pakkausmenetelmä tarkoittaa, että todellista tietoainesta ei häviä vaan se kuvataan toisella tavalla. Kun pakkaus puretaan, saadaan alkuperäinen tietoaines. Häviöllisessä pakkausmenetelmässä sen sijaan tietoa tarkoituksellisesti hävitetään pyrkien mahdollisimman pieneen muutokseen ihmisen saaman kokemuksen kannalta. Pakattaessa siten, että suurin osa ihmisistä ei vielä eroa havaitse, häviölliset menetelmät kykenevät yleisesti huomattavasti parempiin pakkaussuhteisiin kuin häviöttömät menetelmät.

Sovellukset

Eräs yksinkertaisimmista pakkausmenetelmistä on juovakoodaus (RLE). Se perustuu ajatuksen, että usein tiedostoissa esiintyy samaa arvoa peräkkäisissä kohdissa. Etenkin piirrostyylisissä kuvissa esiintyy usein samaa väriarvoa rivin peräkkäisissä kuvapisteissä. Tällöin yksi samanvärinen juova, jossa muuten kuvattaisiin jokaisen pisteen väri erikseen, korvataan tiedolla käytetystä väristä ja juovan pituudesta. Tämä on malliesimerkki kuvien häviöttömästä pakkauksesta. Häviöttömyys on tärkeää täsmällisen tiedon, kuten tekstin, tietokoneohjelmien ja mittaustuloksien säilyttämisessä, koska pienikin sisällön muutos voi aiheuttaa virheellistä tulkintaa. Ihmisen havaintoon perustuvan tiedon, kuten kuvan ja äänen, säilyttämisessä ja välittämisessä voidaan sallia tietosisällön karsintaa, kunhan muutokset eivät häiritse ymmärtämistä tai niitä ei koeta epämiellyttäviksi. Usein ihmiset kokevat häviöllisen pakkauksen miellyttävämmäksi vaihtoehdoksi kuin suuremman levytilan tai kaistanleveyden käytön. Tietyissä tapauksissa, kuten GSM-puhelimessa, äänen pakkaus mahdollistaa pienempien tiedonsiirtomäärien ansiosta matalammat lähetystehot ja useampien puhelimien yhtäaikaisen käytön samalla taajuuskaistalla. Häviöllistä pakkausmenetelmää ja sen asetuksia valittaessa on otettava huomioon ainakin suorituskyvyn tarve, tiivistyneen tiedon määrä ja häviöllisyyden tuntuma. Häviöllisiä kuvanpakkausformaatteja käytetään mm. digitaalikameroissa, joissa se mahdollistaa huomattavasti pienempikokoiset kuvatiedostot hyvin vähäisellä laadun putoamisella. DVD-levyissä käytetään häviöllistä MPEG-2-pakkausmenetelmää videon ja äänen pakkaamiseen. Häviöllisessä äänenpakkauksessa käytetään hyväksi psykoakustiikkaa, jonka avulla pystytään äänestä poistamaan osia, jotka ovat vaikeasti tai eivät lainkaan kuultavissa. Ihmisäänen pakkaamiseen sovelletaan vielä tästäkin erikoistuneempia menetelmiä ja siksi puheen pakkaamista ei yleensä pidetä äänenpakkausmenetelmänä. Puheenpakkausmenetelmiä käytetään etenkin Internet-puheluissa kun puolestaan äänenpakkausmenetelmiä käytetään esimerkiksi arkistoitaessa CD-levyn sisältö kovalevylle Ogg Vorbis-muodossa. Useita eri äänenpakkausmenetelmiä on lueteltu alla.

Teoria

Informaatioteoria, algoritmiikka ja hävikkiteoria (rate distortion theory) muodostavat tiedontiivistämisen teoreettisen pohjan. Tälle pohjan loi Claude Shannon julkaistessaan alan ensimmäiset teokset 1940- ja 1950-lukujen taitteessa. Doyle ja Carlson vuonna 2000 kirjoittivat tiedonpakkauksesta yhtenä yksinkertaisimmista ja hienostuneimmista tieteenaloista. Kryptografia ja Koodausteoria liittyvät myös läheisesti pakkausmenetelmiin. Tiedon tiivistämisen ajatus liittyy myös tilastolliseen päättelyyn ja Suurimman uskottavuuden estimointiin (MLE). Monet häviöttömät pakkausmenetelmät voidaan kuvata nelivaiheisena mallina. Häviöllisissä menetelmissä on useimmiten vielä useampia vaiheita, kuten ennustaminen, taajuusmuunnos ja kvantisointi. Lempel-Ziv (LZ) -pakkausmenetelmä on suosituin häviötön pakkausmenetelmä. Deflate-algoritmi on LZ:n muunnos, joka on optimoitu nopeaa pakkauksen purkamista ja parempaa tiivistyssuhdetta silmälläpitäen. Tosin pakkausajat voivat olla Deflatella LZ-menetelmää pitemmät. Deflatea käytetään esimerkiksi PKZIP:ssä, gzipissä ja PNG-kuvaformaatissa. Lempel-Ziv-Welch-menetelmä (LZW) on ollut [Unisys]in patentoima useissa länsimaissa kesäkuuhun 2003 saakka ja sitä on käytetty GIF-kuvien pakkaamisessa. Unisysin patentti ei ollut koskaan voimassa Suomessa. Mainitsemisen arvoinen on myös LZR-menetelmä (LZ-Renau), joka on Zip-menetelmän taustalla. Lempel-Ziv-menetelmät taulukoivat usein toistuvaa dataa, joka useimmissa menetelmissä kerätään aiemmasta datasta. Taulukko itsessään on usein Huffman-koodattu (esimerkiksi SHRI ja LZX). LZX on käytössä ainakin Microsoftin Cabinet-pakkausmuodossa.

Katso myös

Tiedon pakkaaminen

- videonpakkaus
- äänenpakkaus
- kuvanpakkaus
- puheen pakkaaminen

Pakkausmenetelmiä

Häviöttömmät pakkausmenetelmät

- Juovakoodaus (RLE) – käytössä mm. PCX-kuvissa
- Sanakirjamenetelmät
- Deflate – yhdistelmä Huffmanin koodausta ja LZ77:tä) – Käytössä ZIP:ssä, gzipissä and PNG-kuvissa
- LZW – käytössä Unixin vanhassa compress-työkalussa (tiedostopääte .Z ) sekä GIF-kuvissa
- LZO – Pakkausmenetelmä, joka on nopea ja tarvitsee hyvin vähän muistia
- Burrows-Wheeler-muunnos
- bzip2 – yhdistelmä Burrows-Wheeleriä ja Huffman-koodausta
- Ennustava pakkaus
- Entropiakoodaus
- Huffmanin koodaus – yksinkertainen, käytetään usein pakkauksen viimeisenä vaiheena
- Aritmeettinen koodaus – monimutkaisempi
- Lineaarinen ennustava koodaus
- TTA – käytetään häviöttömässä äänepakkauksessa
- FLAC – käytetään häviöttömässä äänenpakkauksessa

Häviölliset pakkausmenetelmät

- diskreetti kosinimuunnos (DCT)
- JPEG – kuvanpakkausmuoto, joka käyttää diskreetin kosinimuunnoksen lisäksi kvantisointia ja lopuksi Huffmanin koodausta
- MPEG – äänen ja videon pakkausmuoto, joka on hyvin laajassa käytössä. Soveltaa diskreetin kosinimuunnoksen lisäksi liikkeen ennustusta videonpakkauksen yhteydessä
- MP3 – osana MPEG-1-standardia äänen ja musiikin pakkaamista varten. Käyttää kaistaerottelua ja MDCT:tä, havaintomallinnusta, kvantisointia, and Huffmanin koodausta
- AAC – osana MPEG-2:n ja MPEG-4:n äänenpakkauksen määritystä, käyttää MDCT:tä, havaintomallinnusta, kvantisointia, and Huffmanin koodausta
- Ogg Vorbis – AAC:n kaltainen pakkausmuoto, ei käytä patentoituja menetelmiä
- Wavelet-pakkaus
- JPEG 2000 – waveletteihin, kvantisointiin, ja entropiakoodaukseen perustuva menetelmä

Lähteet

- [http://en.wikipedia.org/wiki/Data_compression Englanninkielinen Wikipedia]
- [http://www.rni.helsinki.fi/~pek/sanasto/tilastosanasto.html Tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan sanasto]

Linkit (engl.)

- [http://www.fileinfo.net/filetypes.php?format=compressed Tiedostopäätteitä]
- [http://www.maximumcompression.com/ Pakkausmenetelmien suorituskykytestejä ja vertailuita]
- [http://computer.howstuffworks.com/file-compression.htm/printable Kuinka tiedonpakkaus toimii]
- [http://studwww.ugent.be/~jdebock/last_updates.htm Esittelee komentorivipohjaisia pakkausohjelmia] Luokka:koodausmenetelmät ko:데이터 압축 ja:データ圧縮 simple:Data compression th:การบีบอัดข้อมูล

Kuvatiedostomuodot

Digitaalikameralla, skannerilla, digitaalisella videokameralla, webbikameralla kuvankäsittelyohjelmalla ja grafiikkaohjelmalla tuotetut kuvat ja piirustukset tallennetaan kuvatiedostoiksi. Kuvatiedoston tiedostomuoto valitaan tallennettaessa. Kuvatiedostot ovat joko pikseli- tai vektorikuvia. Pikselikuvia kutsutaan myös bittikarttakuviksi. Pikselikuva koostuu neliömäisistä pikseleistä, vektorikuva koostuu ääriviivojen rajaamista alueista. Pikselikuvaa suurennettaessa neliöt tulevat näkyviin ja reunaviivan sahalaitaisuus ilmaantuu näkyviin. Vektorikuvassa reunaviiva säilyy aina viivamaisena ja terävänä. Pikselikuvia voidaan tallentaa mm. PhotoShop, Corel PHOTO-PAINT ja Paint Shop Pro -ohjelmilla. Vektorikuvia tehdään FreeHand, Illustrator ja CorelDRAW -ohjelmilla. Ohjelmat käyttävät sekä yhteisiä että omia tiedostomuotojaan. Joissakin tapauksissa aiemmat ohjelmaversiot eivät kykene avaamaan myöhemmillä versiolla tallennettuja kuvia. Kuvankäsittelyohjelmat ja taitto-ohjelmat avaavat melkein kaikki julkaisukäyttöön tarkoitetut kuvatiedostot. Jotkut pikselikuvat ovat pakattuja. Kuvan pakkaaminen voi tasapäistää kuvassa olevien pikselien väritarkkuutta. Häviöllistä pakkausta (JPG) käytettäessä kuvatiedostosta tuhoutuu lopullisesti pikselien väri-informaatiota. Muutosta ei välttämättä näe silmin. Pakkaus jättää kuitenkin jälkensä kuvatiedostoon. Kuvatiedostoa suurentamalla näkyviin saadaan 8 x 8 pikselin alueita, jotka vaikeuttavat kuvankäsittelyä. Joissakin kuvankäsittelyohjelmissa on mahdollista vähentää pakkauksen kuvatiedostoon aiheuttamia vaikutuksia.

Tiedostomuotoja

Erilaisia kuvatiedostomuotoja ovat: Kuvatiedostojen tiedostomuoto voidaan vaihtaa kuvankäsittelyohjelmalla tai kuvatiedostomuotojen kääntäjillä. Tiedostomuodon vaihtaminen voi vaikuttaa kuvan laatuun.

Katso myös

- kuvanpakkaus luokka:valokuvaus Luokka:Tietokonegrafiikka Luokka:Tiedostomuodot

RAW

RAW on kameravalmistajakohtainen, pikseleitä tuhoamaton tiedostomuoto. Kuvattava kohde tallentuu sellaisenaan kennon näkemänä, ilman mitään kuvaprosessointia. RAW -tiedosto mahdollistaa optimaalisen kuvanlaadun ja täyden kontrollin kuvatiedoston ominaisuuksiin. RAW -kuvatiedosto on n. kolme kertaa suurempi kuin vastaava JPEG-tiedosto. Joillakin digitaalikameroilla kohteen voi tallentaa RAW-tiedostoksi tavanomaisten JPEG- ja TIFF -tiedostojen lisäksi. Värit ja kirkkauserot tallentuvat RAW-tiedostoon 12 bitin (4096 tason) tai 14 bitin (16384 tason) tarkkuudella kanavaa kohden. JPEG tallentaa kuvat 8 bitin (256) kanavakohtaisella tarkkuudella. RAW -tiedostossa gamma on lineaarinen (1.0) RAW -tiedostomuodolle ei ole tällä hetkellä standardia. Canonin RAW -tiedostoja ovat CRW, CR2, Minoltan MRW, Nikonin NEF ja Olympuksen ORF. Standardin puutteesta johtuen kuvankäsittelyohjelmat eivät välttämättä kykene avaamaan kaikkia RAW -tiedostoja. Kuvankäsittelyohjelmien nykyiset tai uudet versiot eivät välttämättä tue juuri hankitun kameran RAW -tiedostomuotoa. Kuvien tallentaminen kannattanee toteuttaa sekä RAW- että TIFF-tiedostoina. Adoben kotisivuilta on saatavissa DGN Converter, jolla tiedostot saa muutettua yleispätevään DGN -tiedostomuotoon. DNG-tiedostomuodon yleistyessä kuvatiedostoja voidaan siirtää ohjelmista ja tietokoneista toiseen laitteistoriippumattomasti, esimerkiksi TWAIN -ajurilla suoraan kuvankäsittelyohjelmaan (Adobe Photoshop) valkotasapainon jälkikäteen säätämiseksi. Muita säätämismahdollisuuksia ovat kontrastin säätäminen, värilämpötilan säätö, kohinan vaimentaminen, terävöinti, alivalotettujen kuvien kirkkauden säätö, jne. Tiedostomuoto tukee CMYK-, RGB- ja harmaasävytiedostoja alfa-kanavineen sekä monikanava-, Lab-, indeksoituja värejä ja duotone-tiedostoja ilman alfa-kanavia. Kuva voidaan tallentaa lomitetussa tai ei-lomitetussa muodossa. Jos valitaan lomitettu muoto, väriarvot (esimerkiksi punainen, vihreä ja sininen) tallennetaan peräkkäin. Lomitukseen liittyvä valinta riippuu tiedoston avaamiseen käytettävän ohjelmasta. Valokuvaa otettaessa tavoitellaan mahdollisimman laajaa sävyalaa, jos kuva tallennetaan RAW -tiedostoksi. Haluttu kuva tehdään jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. JPEG -tallennuksen yhteydessä kameraa säädetään niin, että kaikki halutut kuvan osatekijät tallentuvat jo kuvaushetkellä. Luokka:Valokuvaus ja:RAW画像

Valkotasapaino

Valkotasapaino on valokuvauksessa käytetty säätö, jota käytetään säätämään kuvan väritoistoa. Valkotasapaino on kohdallaan silloin, kun tallennettu kohde samanvärisenä kuin silmämääräisesti. Valkoisen pitäisi näyttää valkoiselta, kaikki värit näyttävät luonnollisilta ja harmaa näyttää harmaalta. Valkotasapaino ilmoitetaan Kelvin-asteina, valaisuun käytetyn valon sävyn mukaan. Kameroista löytyy useita valkotasapainoasetuksia: automaattinen valkotasapaino, käsin säädetty, päivänvalo, pilvinen taivas, varjo, hehkulamppu, loisteputkivalo, päivänvaloloisteputki ja salamavalo. Automaattinen valkotasapaino -asetus toimii useimmissa tapauksissa luotettavasti. Kamera tallentaa valon värilämpötilan valitun valkotasapainoasetuksen mukaisesti. Ihmisen näköhavainto mukautuu valon väriin nopeasti. Esimerkiksi jäähallin kattovalot ja jää saattavat näyttää ensialkuun kellertäviltä. Pian jää näyttää valkoiselta. Pelikentästä otettu kuva voi kuitenkin näyttää kellertävältä. Digitaalisessa valokuvauksessa kuvatiedoston valkotasapainoa voidaan säätää kuvankäsittelyohjelmalla vastaamaan näköhavaintoa. Joissakin kuvankäsittelyohjelmissa valkotasapainoa kutsutaan nimellä väritasapaino tai harmaatasapaino. Luokka:Valokuvaus

Värisyvyys

Värisyvyys (myös bittisyvyys, bittisyys, pikselisyvyys) on bittikarttagrafiikassa ja digitaalisessa valokuvauksessa se väritarkkuus, jolla värejä tuotetaan tai tallennetaan. Värisyvyys kertoo yhtä pikseliä kohti käytettävien bittien lukumäärän. Mitä enemmän bittejä on, sitä tarkemmin värit toistuvat. Värisyvyys liittyy kuvien esittämiseen digitaalikameralla, skannerilla sekä värien esittämiseen grafiikkakortilla. Värisyvyys määrittää myös tulostettavan kuvan värien määrän. Käytettävien bittien määrä määrää värien maksimimäärän kuvassa. Värisyvyydeltään todellinen väri (engl. True Color) perustuu bittisyvyyteen, joka on vähintään 8 bittiä jokaista pääväriä (RGB) kohti. Yleensä puhutaan täysvärikuvasta, 24-bittisestä digitaalikuvasta tai värillisestä digikuvasta. Tätä pidetään minimisyvyytenä, jotta kuvan värit vaikuttaisivat luonnollisilta. Digitaalikameran värisyvyyteen vaikuttaa kamerassa olevan A/D-muuntimen resoluutio. Digitaalikameran värisyvyys on yleensä ainakin 8 bittiä pääväriä kohti, kalliimmissa laitteissa enemmän. JPEG-kuvatiedostomuodossa suurin mahdollinen tallennettava värisyvyys on 24 bittiä. Myyntiesitteissä mainittu suurempi värisyvyys tarjoaa mahdollisuuden tallentaa laajemmin kohteen kirkkauseroja. Käytännössä kuitenkin CCD-kennon kohina ja häiriöherkkyys saattavat ilmaantua näkyviin kuvatiedostossa. Suurempi värisyvyys ei välttämättä tarkoita laadullisesti parempaa digitaalista kuvatiedostoa. Myönteisessä tapauksessa värintoisto on tarkempaa, kuvassa on runsaasti värisävyjä. Dynaamista alueita l. digitaalikameroiden tallennusalueita on kuitenkin vaikea vertailla, koska mittaustavasta ei ole yksimielisyyttä. Laitevalmistajat käyttävät mittaukseen omia mittaustapojaan. Mittaustapoja ja tuloksia on vaikea saada ostopäätöksen tueksi. Kameran kennoherkkyyssäätö vaikuttaa myös tallennusalueen laajuuteen. Digitaalikameran dynaamisen alueen riittävyys tavanomaisissa kuvaustilanteissa kannattaa varmistaa koekuvauksilla. Luokka:Tietokonegrafiikka Luokka:Valokuvaus

Valotus

Valotus on valokuvauksessa kameran filmiin tallentuva tai digitaalikamerassa valoherkän kennon tallentama valon määrä. Valoherkälle materiaalille tai kennolle osuvan valon määrää voidaan säätää mm. objektiivin aukon kokoa (aukkoarvo) ja kameran sulkimen suljinaikaa (valotusaika) muuttamalla. Kameran säätöjen näkökulmasta katsottuna valotus on joukko aukon ja suljinajan yhdistelmiä, jolla kohde voidaan tallentaa halutulla tavalla filmin toistoalan ja valoherkän kennon tallennusalueen rajoissa. Objektiivin aukon kokoa muutetaan aukonsäätörenkaalla tai valintakiekolla. Aukon koko ilmaistaan f-luvun avulla. f-luku ilmoittaa linssin polttovälin ja aukon halkaisijan suhdelukuna. Järjestelmäkameran objektiivin aukonsäätörenkaasta löytyy yleensä joitakin kansainvälisten f-lukujen sarjasta (aukkoarvot): 1; 1.4; 2; 2.8; 4; 5.6; 8; 11; 16; 22; 32; 45; 64; 90; jne. Muutos f-luvusta pienempään näkyy valon määrän kaksinkertaistumisena filmi- tai kennopinnalla. Muutos f-luvusta suurempaan näkyy valon määrän puolittumisena filmi- tai kennopinnalla. Käytetty aukkoarvo vaikuttaa kuvassa näkyvään terävyysalueeseen. Objektiivin valovoimalla tarkoitetaan suurinta käytettävissä olevaa aukkoa. Kameran sulkimen suljinaika esitetään sekunteina tai sekuntien osina: esim. B, 15, 8, 4, 2, 1, 1/2, 1/4, 1/8, 1/15, 1/30, 1/60, 1/125, 1/250, 1/500, 1/1000, 1/2000 jne. B tarkoittaa suljinaikaa, jolloin laukaisija on pohjaan painettuna halutun ajan. Useat kamerat osaavat asettaa automaattisesti käytettävän aukko/suljinaika -yhdistelmän. Järjestelmäkameroiden ja digitaalisten järjestelmäkameroiden aukon ja suljinajan voi asettaa käsin. Valotuksen ja valkotasapainon voi tarvittaessa lukita. Pienet valotusvirheet voi korjata jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla, ei kuitenkaan sellaisia valotusvirheitä, joissa kohteen kirkkausala ylittää tai alittaa digitaalikameran tallennusalueen. Kuvattavan kohteen kirkkausala pyritään tallentamaan digitaalikameralla halutulla tavalla. Oikein tallennettu kuva tarjoaa k