:: wikimiki.org ::
| Diktatuuri |
DiktatuuriDiktatuuri määritellään joko yksipuoluejärjestelmäksi tai henkilödiktatuuriksi, joka tarvitsee vallassa pysyäkseen laajaa poliisi- tai sotilaskoneistoa. Diktaattori on joko määräajaksi asetettu ja rajattomilla valtuuksilla varustettu muinaisroomalainen virkamies tai kuten yleensä nykyisin, rajattoman vallan haltija diktatuurissa. Nykyaikana sillä tarkoitetaan järjestelmää, jossa vain henkilö tai puolue päättää asioista ja pyrkii estämään toisinajattelijoiden ja kilpailijoiden pääsyn valtaan.
Roomassa diktaattori asetettiin määräajaksi esim. vaaran uhatessa. Diktatuurin etuja päätöksentekomuotona ovat nopeus ja joustavuus, kun taas esimerkiksi demokratia on suhteellisen hidasta ja raskasta.
Valistuneen diktatuurin teorian ensimmäisiä määrittäjiä oli englantilainen filosofi Thomas Hobbes, jonka mukaan valistuneen diktaattorin tai monarkin tehtävä oli luoda väkivaltakoneiston avulla järjestystä luonnontilassa vallitsevaan kaikkien sotaan kaikkia vastaan (bellum omnium contra omnes).
Diktatuurissa ei ole mitään takeita siitä, että diktaattori tekisi "oikeita" päätöksiä. Täydellinen vapaus, joka viisaan ja kansan parasta ajavan ihmisen käsissä saattaa olla etu (ns. valistunut diktatuuri), mutta muuttuu kansan tahdosta välittämättömän tai typerän henkilön käsissä taakaksi. Vaikka vahinko on korjattavissa, yksittäisen henkilön kohdalla se on aina lopullinen. Lisäksi yleisesti ajatellaan, että valta korruptoi.
Demokratiassa monet kansalaiset yhdessä voivat äänestää hallitsijasta. Vaikka päätökset eivät aina olisikaan kansan kannalta parhaita, tämä on kuitenkin se hinta, jonka tämän järjestelmän jatkuvuudesta sen kannattajat näkevät parhaaksi maksaa. Tällaisessa asiassa voitaisiin nähdä kansan kannalta parempiakin päätöksiä, mutta demokratiassa niiden syntyminen on lähes mahdotonta. Toisaalta asian tekee huomattavasti moniulotteisemmaksi se, että "kansan etu" tai "kaikkien paras" ei ole vallan yksinkertainen käsite, vaan sen määritteleminen on väistämättä subjektiiviselle pohjalle rakentuvaa.
Katso myös käsitteet autoritaarinen, poliisivaltio ja totalitarismi.
Luokka:Politiikka
ja:独裁政治
simple:Dictatorship
DiktaattoriDiktaattori (latinasta sanelija)on itsevaltiaan tavoin hallitseva maan johtaja, jonka hallintoon liittyy joskus totalitaristisia ja poikkeuksetta autoritaarisia piirteitä. Diktaattori ei yleensä ottaen hyväksy minkäänlaista poliittista oppositiota. Valtiota, jota hän hallitsee kutsutaan diktatuuriksi. Termi on nykyisessä käyttötarkoituksessaan hyvin väljästi määritelty ja se kantaa negatiivista painolastia ihmisten yhdistäessä diktaattoreihin brutaalisuuden ja sortovallan.
Rooman diktaattori
:Pääartikkeli: Rooman diktaattori
Rooman tasavallassa diktaattori oli virka, joka uskottiin luotettavalle roomalaiselle, joka otti hetkellisen vastuun valtakunnasta, etenkin sotatilanteessa. Yleinen pituus diktaattorin toimikaudelle oli kuusi kuukautta, jonka jälkeen senaatti saattoi jatkaa toimikautta toiset kuusi kuukautta. Diktaattorijärjestelmään turvauduttiin esimerkiksi puunilaissodissa. Tuolloin diktaattori ei merkinnyt hirmuhallitsijaa.
Nykyaikana samaa käytäntöä on sovellettu Puolassa, etenkin jatkuvien kansannousujen yhteydessä. Yksi ihminen otti viranomaisvastuun levottomuuksien puhjetessa ja joissain tapauksissa tätä henkilöä kutsuttiin diktaattoriksi. Käytännössä todelliset diktaattorit eivät kutsu itseään siksi.
Diktaattori nykyaikana
Nykyaikana termiä "diktaattori" käytetään kuvaamaan johtajaa, jolla on ylen määrin henkilökohtaista valtaa. Sitä voidaan verrata muinaiseen määritelmään tyrannista, mutta tyrannian synonyymi se ei ole. Nykyaikainen diktaattorivalta eli diktatuuri on kehittynyt keskiajan jälkeen modernin kansallisvaltion ja nationalismin yhteydessä. On määritelmäkysymys, missä vaiheessa moderni diktatuuri on syntynyt. Ensimmäisenä uudenaikaisena diktaattorina on pidetty joskus Oliver Cromwellia, joskus Napoleon Bonapartea. Diktaattorit kuuluvat ennen kaikkea 1800- ja 1900-lukujen historiaan.
Diktaattoreiksi on luonnehdittu hyvin monenlaisia johtajia aina laillisesti valtaanpantujen hallitusten ministereistä, kuten Antonio Salazar ja Engelbert Dollfuss, epävirallisiin armeijan komentajiin, kuten Manuel Noriega, ja lopulta stratokraatteihin, kuten Francisco Franco ja Augusto Pinochet.
Nykymääritelmässään "diktatuuri" yhdistetään väkivaltaan ja sortoon. Tyypillisinä esimerkkeinä pidetäänkin Adolf Hitlerin, Josif Stalinin ja Mao Zedongin diktatuureja, jotka olivat vastuussa miljoonien ihmisten surmaamisesta.
Termi assosioidaan myös megalomaniaan. Monet diktaattorit kehittävät itselleen massiivisen henkilökultin ja myöntävät itselleen hienolta kalskahtavia titteleitä ja kunniamerkkejä. Esimerkiksi Idi Amin, Ugandan diktaattori oli ollut brittiarmeijan luutnantti ennen maan itsenäistymistä 1962. Noustuaan diktaattoriksi hän nimitti itsensä "hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merien kalojen herra, sekä Britti-imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa". Joissakin tapauksissa vähäpätöisen sosiaalisen taustan omaava diktaattori on julistautunut monarkiksi: esimerkiksi Napoleon Bonaparte otti Ranskan keisarin arvonimen. Jean-Bedél Bokassa julistautui "Keski-Afrikan keisariksi" 1970-luvulla.
Yhdysside diktaattorin ja armeijan välillä on hyvin yleinen. Monet diktaattorit pukeutuvat nimenomaan sotilasunivormuun korostaakseen yhteyttään aseelliseen mahtiin. Joissakin tapauksissa tämä on luonnollista, esimerkiksi Espanjan diktaattori Franco oli armeijan kenraaliluutnantti ennen valtaannousuaan ja Noriega vastaavasti Panaman asevoimien komentaja. Yhteys on sinänsä luonnollinen, sillä esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa suurin osa vallankaappauksista on ollut armeijan tekemiä. Joissain tapauksissa yhteys on ainoastaan jälkikäteen luotu, esimerkiksi Stalin nimitti itse itsensä Neuvostoliiton generalissimukseksi eli ylipäälliköksi ilman mitään varsinaista sotilastaustaa.
Diktatuurityyppejä
Useimmat diktaattorit asettuvat valtaan vallankaappauksella tai vallankumouksella. Monissa tapauksissa tämä on heikon hallituksen syytä köyhissä tai muuten epävakaissa valtioissa; tällaisissa tapauksissa on aika helppoa organisoituneelle armeijaryhmälle ottaa valta. Tämä lähes stereotyyppinen skenaario on tunnettu sotilasdiktatuurina. Kaikki diktaattorit eivät kuitenkaan asetu valtaan laittomilla keinoilla; Salazar ja Dollfuss olivat talousprofessoreita, jotka lain keinoin asetettiin Portugalin pääministeriksi ja Itävallan kansleriksi. Yksi kuuluisimmista diktaattoreista, Hitler, sai vallan laillisesti demokraattisesti valitun presidentti Paul von Hindenburgin kuoltua.
Yksi suurimmista diktatuurien heikkouksista, esimerkiksi Salazarin, Dollfussin ja Francon malliin, on se, että ne nojaavat ratkaisevasti henkilökohtaiseen johtajuuteen eivätkä ideologiaan, tai selviin perustuslaillisiin sääntöihin. Lisäksi diktaattori ei välttämättä halua nimetä selvää seuraajaa, tai kun seuraaja on nimetty, diktaattori ei välttämättä salli hänelle oman uran luomista. Tuloksena on, että diktaattorin kuolema usein horjuttaa valtarakenteita.
"Yksipuoluejärjestelmä"-diktatuuri yrittää korjata tämän heikkouden keskittämällä vallan enemmän tai vähemmän ideologisesti homogeeniselle puolueelle, usein siinä määrin että muut puolueet määrätään laittomiksi. Kuuluisimpia monopolistisia puolueita ovat Kansallissosialistinen Saksan työväenpuolue, Fasistipuolue ja Kommunistinen puolue monissa eri maissa. Marxilais-leniniläisen teorian mukaan diktatuuri voi olla kollektiivinen, kokonaista yhteiskuntaluokkaa edustava (katso proletariaatin diktatuuri).
Muut diktatuurit luovat perhediktatuurin, jossa usein yksi perheenjäsenistä (usein poika) perii vallan diktaattorin kuoleman jälkeen. Esimerkkejä tästä ovat Oliver Cromwell ja Robert Cromwell Englannissa, Chiang Kai-Shek ja Chiang Ching-kuo Taiwanissa ja Kim Il-Sung ja Kim Jong-Il Pohjois-Koreassa.
Tämäntyyppiset diktatuurit kestävät harvoin kauemmin kuin kaksi sukupolvea. Usein diktaattori on kokematon hallitsija ja joutuu usein kilpailijoiden toimenpiteiden uhriksi, jotka on hiljennetty aikaisemmassa diktatuurissa.
Joissakin tapauksissa, kuten Juan Carlos I Espanjassa ja Chiang Ching-kuo Taiwanissa, diktaattorin seuraaja voi tehdä liikkeen kohti demokratiaa tekemällä demokraattisia uudistuksia.
Kaikkein vaikeimmin määriteltävä diktatuurin muoto on niin sanottu kuninkaallinen diktatuuri. Tällaisissa tapauksissa monarkki, keisari tai vastaava käyttää valtaa hyväkseen samaan tapaan kuin moderni diktaattori. On kuitenkin vaikea erottaa tätä ja absoluuttista kuninkaanvaltaa toisistaan. Esimerkki edellä mainitusta nykymaailmassa on Saudi-Arabia, jonka kuningas käyttää ylintä lainsäädännöllistä, oikeudellista ja toimeenpanovaltaa.
Monet diktaattorit ovat huolehtivaisia omasta julkisuuskuvastaan ja näkevät suurta vaivaa kuvatakseen itsensä pystyvinä, sankarillisina ja hyväntahtoisina hallitsijoina. Useissa tapauksissa tämän toteuttamiseen käytetään tehokasta propagandakoneistoa ja usein lähes uskonnollisia mittakaavoja saavuttavaa henkilökulttia. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa fasistisen Italian koululaisten toistelema iskulause "Mussolini on aina oikeassa." Useimmiten tällaiset henkilökultit näyttävät ulkopuolisista hyvin silmiinpistävältä, esimerkkeinä esimerkiksi Saddam Husseinin entisen hallinnon pystyttämät diktaattorin monumentaaliset omakuvat ja Pohjois-Korean Kim Il Sungin ja Kim Jong Iliin liitetyt naivistiset pyhimyskertomukset.
Sivistynyt diktaattori?
"Sivistynyt diktaattori" on klassisen "valistuneen despootin" modernimpi versio, joka tarkoittaa epädemokraattista johtajaa joka käyttää poliittista voimaansa ihmisten hyväksi, ei pelkästään omien etujensa ajamiseen. Kuten monet poliittiset luokitukset, tämä termi kärsii sen subjektiivisuudesta. Johtajat kuten Franco, Pinochet, Mustafa Atatürk, Anwar Sadat ja Fidel Castro on luokiteltu sivistyneiksi diktaattoreiksi, mutta kaikissa näissä tapauksissa riippuu mielipiteestä, kuinka "sivistyneitä" he olivat tai ovat. Tarpeetonta sanoa on, että useimmat diktatuurit kutsuvat itseään sivistyneiksi ja usein näkevät demokraattiset järjestelmät sekavina, tehottomina ja korruptoituneina.
Nykyisiä diktaattoreja
- Fidel Castro, Kuuba
- Kim Jong Il, Pohjois-Korea
- Robert Mugabe, Zimbabwe
- Saparmurat Niyazov, Turkmenistan
- Muammar Gaddafi, Libya
Historiallisia tunnettuja diktaattoreja
- Sani Abacha, Nigeria
- Idi Amin, Uganda
- Jean-Bédel Bokassa, Keski-Afrikan tasavalta
- Nicolae Ceauşescu, Romania
- Tšiang Kai-šek, Kiina
- Oliver Cromwell, Englanti
- Anastasio Somoza Debayle, Nicaragua
- François Duvalier, Jean-Claude Duvalier, Haiti
- Francisco Franco, Espanja
- Miguel Primo de Rivera, Espanja
- Leopoldo Galtieri, Argentiina
- Adolf Hitler, Saksa
- Enver Hoxha, Albania
- Saddam Hussein, Irak
- Ajatollah Khomeini, Iran
- Ferdinand Marcos, Filippiinit
- Slobodan Milošević, Jugoslavia
- Ho Tši Minh, Vietnam
- Joseph Mobutu, Zaire
- Efraín Ríos Montt, Guatemala
- Benito Mussolini, Italia
- Manuel Noriega, Panama
- Juan Perón, Argentiina
- Augusto Pinochet, Chile
- Milton Obote, Uganda
- Mohammad Reza Pahlavi, Iranin Shaahi
- Pol Pot, Kambodža
- Antonio López de Santa Anna, Meksiko
- Josif Stalin, Neuvostoliitto
- Suharto, Indonesia
- Kim Il Sung, Pohjois-Korea
- Alfredo Stroessner, Paraguay
- Charles Taylor, Liberia
- Josip Broz Tito, Jugoslavia
- Mao Zedong, Kiina
- Kemal Atatürk, Turkki
Linkit
- [http://arthuredelstein.org/worlddictators/ The World's Dictators in 2004]
- [http://www.lamantiini.com/dporssi/index.php Diktaattoripörssi], huumorisävytteinen sivusto diktaattoreista
Luokka:Valtionhallinto
Luokka:Diktaattorit
DemokratiaDemokratia (kr. δημοκρατία) on hallitusmuoto, jossa politiikasta päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekoprosessissa, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille. Nykydemokratiaan kuuluvat vapaat monipuoluevaalit ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Demokratiaksi kutsutaan myös yhdistysdemokratiaa ja yritysdemokratiaa, jossa kyseisen yhteisön enemmistö päättää yhteisön asioista. Demokratian kannattajasta voidaan käyttää nimitystä "demokraatti."
Historiaa
Demokratian kehittäjäksi on mainittu ateenalainen Kleisthenes, joka loi sen 507 eaa taktisin perustein vastavedoksi aristokraattien juonitteluille ja Spartan vaikutukselle. Sana "demokratia" tulee muinaiskreikasta ja kirjaimellisesti tarkoittaa 'kansanvaltaa'. Kleisthenes keksi myös ostrakismoksen, jolla johtavassa asemassa oleva kansalainen voitiin äänestämällä karkoittaa yhteisön ulkopuolelle ilman kansalaisuuden tai omaisuuden menetystä kymmeneksi vuodeksi.
Alun perin demokratia oli suoraa demokratiaa, jossa äänestyksen kohteena on suoraan itse päätettävä asia. Äänestäjän fyysinen poissaolo vaikeutti ja hidasti suoraa demokratiaa varsinkin muualla kuin kaupunkivaltioiden kaltaisilla pienillä alueilla, missä kaikki kansalaiset saattoivat helposti saapua paikalle. Demokratiassa tärkeänä pidetään kansalaisten välistä keskustelua, joka varsinkin historiallisesti oli vaikeata etäältä. Muun muassa tämän ongelman ratkaisuksi kehitettiin edustuksellinen demokratia, jossa kansa valitsee keskuudestaan edustajat tekemään varsinaisen päätöksenteon.
Aristoteles piti demokratiaa kansanvallan tyranniana ja perustuslaillista tasavaltaa kansanvallan oikeutettuna muotona. Nykyisin demokratiaan suhtautuvat skeptisesti lähinnä oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet.
Ensimmäiset demokratiat historiassa olivat Kreikan pieniä kaupunkivaltioita (esim. Ateena), joissa vapaat kansalaiset kokoontuivat toreille keskustelemaan ja päättämään yhteisistä asioista äänestämällä. Todellisuudessa kuitenkin vapaiden kansalaisten joukko oli hyvin pieni, sillä muun muassa naiset ja orjat jätettiin ulkopuolelle.
Demokratia nykyään
Karl Popper on 1900-luvun merkittävimpiä edustuksellisen demokratian puolustajia, ja on kuvannut kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset oman näkemyksensä aiheesta. Hänen mielestä demokraattisen valtion tulee ennen kaikkea olla avoin muutoksille, kritiikille ja kehittymiselle. Hän kirjoittaa:
:"Erittelen yhteiskunnan demokraattisen uudistamisen periaatteita, joita voimme kutsua myös 'yhteiskunnan vähittäisuudistusten' periaatteiksi erotukseksi 'yhteiskunnan utooppisesta uudistamisesta'."
Nykyiset demokratiat, kuten myös Suomi ovat pääasiassa edustuksellisia demokratioita. Sveitsissä on ollut edustuksellisen demokratian lisäksi käytössä suoran demokratian eräs muoto jo 140 vuotta.
Edustuksellisessa demokratiassa edustajalla on yleensä vapaa harkintavalta tehdä päätöksiä riippumatta äänestäjän tahdosta eivätkä äänestäjät voi peruuttaa edustajan mandaattia kesken vaalikauden. Yhdysvalloissa 18 osavaltiossa, Venezuelassa ja Kanadan Brittiläisessä Columbiassa on mahdollisuus äänestää virkamies virastaan järjestämällä uusi vaali. Näin on tapahtunut Pohjois-Dakotassa 1921 (kuvernööri Lynn J. Frazier), Kaliforniassa 2003 (kuvernööri Gray Davis) ja Venezuelassa 2004 (presidentti Hugo Chávez). Venezuelassa äänestys ei poistanut presidenttiä virasta.
Demokratian tulevaisuus
Viime vuosikymmenien yleisenä trendinä on ollut äänestysprosenttien jatkuva lasku ("demokratian kriisi"). Demokratian pelastamiskeinoiksi on useissa keskusteluissa tuotu suoran demokratian lisääminen muun muassa tekniikan suomin mahdollisuuksin. Myös erilaisia suoran demokratian sovellutuksia on kehitetty muun muassa siten että valittu edustaja tuo äänestettävät aiheet www-sivuilleen, jossa rekisteröityneet edustajan äänestäjät äänestävät asiasta ja edustaja äänestää enemmistön päätöksen mukaisesti. Monet radikaalit demokraatit, kuten anarkistit, kannattavat suoraa demokratiaa tai delegointia, jossa delegaateilla on valta vain suorittaa heille annettu tehtävä, ja mahdollisuutta erottaa delegaatit, jotka eivät noudata heille annettua tehtävää.
Katso myös
- Vaalitapa
- Arrow'n paradoksi
Ulkopuolisia linkkejä
- [http://www.radio4all.org/aia/dec_directdemocracy.html Direct Democracy] Suora demokratia (ks. Demokratian tulevaisuus)
Luokka:Politiikka
ko:민주주의
ja:民主主義
simple:Democracy
th:ประชาธิปไตย
TeoriaTeoria on lausejoukko, joka kuvaa tiettyä tutkimuskohdetta.
Teorian lauseet ovat yleensä tutkimuskohteen säännönmukaisuuksia
kuvaavia lakeja. Kieli, jolla lauseet on esitetty, voi olla
luonnollinen tai keinotekoinen.
Teorian lauseita ei välttämättä filosofisessa mielessä tiedetä
tosiksi, vaan usein niiden totuus uskottavuudeltaan
vaihtelevin perustein oletetaan. Näitä oletettuja lauseita ja
niistä pääteltyjä uusia lauseita voidaan koetella
tieteellisessä tutkimuksessa. Näin tieteellinen tutkimus voi vahvistaa
teorian uskottavuutta tai kumota sen. Jälkimmäinen johtaa, tai ainakin
sen pitäisi johtaa, teorian korjaamiseen tai siitä luopumiseen.
Jos teoria tekee tutkimuskohteen ymmärrettäväksi (tai ainakin
ymmärrettävämmäksi, kuin mitä se olisi ilman teoriaa) voidaan teoriaa
pitää tutkimuskohteena olevan ilmiön selityksenä.
Aksiomaattisen tieteenihanteen mukainen teoria on joukko
aksioomia, joista muut teorian kannalta tärkeät lauseet
voidaan loogisesti päätellä. Aksiomaattinen
teoria on ristiriitainen, jos siitä voidaan päätellä sekä jokin
lause A että tämän negaatio (siis A ja ei-A). Teoria on täydellinen,
jos se ei ole ristiriitainen, mutta siitä voidaan kaikkien käytetyn
kielen väitelauseiden A osalta päätellä joko A tai ei-A.
Teoria ei tarkoita samaan kuin tosiseikka ("fakta"). Tosiseikka on
se, mitä kuvataan, teoria taas se, mikä kuvaa. Tietysti
toisaalta se, että teorian lauseet väittävät jotakin, on tosiseikka,
mutta jos tällainen lause esitetään, on jo siirrytty metatasolle.
Tällöin tutkimuskohteena on se teoria, josta väitteitä esitetään, ja
varsinaisena teoriana tästä teoriasta esitetyt väitteet (siis teoria
teoriasta).
Puhekielessä sanaa "teoria" käytetään, ehkä hiukan halventavassakin
mielessä käytännön vastakohtana. Tällaista halventavaa näkökulmaa
vastaan voidaan esittää lainaus Ludwig Boltzmannilta: "Kaikista
ajateltavissa olevista asioista käytännöllisintä on teoria."
ja:理論
Thomas Hobbes
Thomas Hobbes oli 1600-luvulla elänyt filosofi. Hobbesin tunnetuin teos on Leviathan, jossa hän kehittää teorian valistuneesta diktaattorista, jolle kansalaiset luovuttavat vapauttaan saadakseen valtion suojeluksen.
Hobbesin mukaan suvereenin, joka voi olla kuningas tai demokraattinen elin, ja sen hallitseman väkivaltakoneiston tehtävänä on ehkäistä luonnontilassa (hyödykkeiden ollessa rajoitettuja ja aina alle tarpeen) vallitseva "kaikkien sota kaikkia vastaan" (Bellum omnium contra omnes). Hobbesin idea valtiosta on siis vaikutusalaltaan minimaaliseksi rajattu yövartijavaltio.
Klassisen liberalismin kannattajat siteeraavat usein Hobbesin ideoita sopimusoikeuksista. Hänen kirjoituksiaan sillä saralla pidetään nykyisinkin erittäin kurantteina.
Lassi ja Leevi -sarjakuvan (eng. Calvin and Hobbes) lelutiikeri on nimetty Hobbesin mukaan.
Hobbes, Thomas
ko:토머스 홉스
ja:トマス・ホッブズ
simple:Thomas Hobbes
th:โทมัส ฮอบบส์
VäkivaltakoneistoVäkivaltakoneistolla tarkoitetaan useimmiten perinteisessä valtio-opillisessa tutkimuksessa valtion järjestyksellisiä tehtäviä hoitavia organisaatioita: poliisia, oikeuslaitosta, vankiloita ja armeijaa. Väkivaltakoneisto valvoo valtion lakien noudattamista ja puolustaa valtiota muiden valtioiden hyökkäyksiltä.
Väkivaltakoneistoon liittyy olennaisena osana käsite väkivaltamonopoli, jonka valtio varaa itselleen. Väkivallan yksinoikeus valtion oikeutena periytyy uuden ajan alussa vakiintuneesta keskitetystä valtiosta, joka korvasi feodaalisen järjestelmän. Kärjistetysti tämä siis kieltää yksittäisiltä kansalaisilta esimerkiksi oman yksitysarmeijan pitämisen.
Väkivaltamonopoli on myös yhteiskuntasopimuksellisissa teorioissa perustettavan valtion määritelmä. Esimerkiksi Hobbesilaisessa yhteiskuntafilosofiassa väkivaltakoneisto on suvereenin absoluutin työkalu ehkäistä luonnollisessa tilassa vallitsevaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan (bellum omnium contra omnes).
Norbert Elias ja Max Weber määrittelevät valtion vaatimukseksi, että sillä on tietyllä maantieteellisellä alueella väkivallan yksinoikeus.
Termiä väkivaltakoneisto käytetään yhä politologisessa kirjallisuudessa, mutta jotkut pitävät sitä vasemmistosävytteisenä. Heidän mukaansa puolueettomampi ja täsmällisempi ilmaisu on voimankäyttö.
Katso myös
- Pakkovalta
- Yhteiskuntasopimus
- Minimivaltio
Sota
Sota on aseellinen, usein äärimmäisiä väkivaltakeinoja sisältävä taistelu kahden tai useamman täysivaltaisen valtion välillä. Kansainvälisen oikeuden mukaan sotaa voivat käydä vain itsenäiset valtiot tai sodankävijöiksi tunnustetut kapinalliset. Näin myös kapinallisisa sitovat kansainvälisen oikeuden sotaa käsittelevät säännökset.
Sota on kautta aikain ollut tavallinen keino ratkaista heimojen ja kansojen väliset riidat, vaikkakin sodassa on jo varahaisvaiheista lähtien pyritty noudattamaan tiettyjä inhimillisiä, kirjoittamattomia sääntöjä. Näitä käsityksiä ruvettiin 1800-luvulla yhdistämään. Vuonna 1864 solmittiin sopimus lääkintähenkilökunnan oikeuksista ja sairaanhoidon järjestelystä. Sopimusta on myöhemmin uusittu pariin otteeseen. Vuonna 1869 Pietarin julistus kielsi räjähtävien luotien käytön ja vuosina 1899 ja 1907 Haagin kongresseissa hyväksyttiin useita kansainvälisiä määräyksiä. Vuonna 1925 kiellettiin bakteerien ja taistelukaasujen käyttö ja 1949 solmittiin Genevessä sopimus haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoisten asemasta, myös sotavankien kohtelua sekä siviilien suojelemista koskevat sopimukset.
Sodat ovat nykyaikana ns. kansansotia, kun ne aikaisemmin olivat pääasiassa Euroopan hallitsijahuoneiden keskinäisten kiistojen selvittelyä. Tavallista on, että maan puolustukseen osallistuu maan koko väestö, ja vastustaja pyrkii murtamaan kansan vastarinna. Tätä kutsutaan totaaliseksi sodaksi.
Yksittäinen sota, jota ohjaa strategia, koostuu operaatioista, joita ohjaa operaatiotaito. Operaatiot koostuvat edelleen taisteluista, joita ohjaa taktiikka.
Tavoitteellisuus tekee sodasta poliittista toimintaa. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla tai sodan uhalla, ei kalliiseen taisteluun ole tarvetta. Vihollisen taistelukyky voidaan poistaa tappamalla ja vangitsemalla sen johtajat ja riisumalla sen armeija aseista. Taistelutahtoon vaikutetaan esimerkiksi propagandalla. Kaupunkien pommittaminen, ruoan ja veden saannin häirintä, sekä lämmön ja sähkön saannin katkaiseminen vaikuttavat sekä taistelukykyyn että -tahtoon. Vihollisen tuhoaminen voi tapahtua (valtion kohdalla) hajottamalla yhteiskuntajärjestys siten, että poliittiset johtajat tapetaan tai vangitaan, hallintoelimet hajotetaan, valtion symboliset tunnusmerkit tuhotaan ja hallitsemaan asetetaan nukkehallitus. Tuhoaminen voi tarkoittaa myös vihollisen kirjaimellista hävittämistä tappamalla väestöä massamaisesti. Kansainvälinen laki kieltää antautuvien sotilaiden ja sivilien vahingoittamisen.
Sota on järjestäytynyttä toimintaa, jossa käytetään aseita. Nykyaikana sotakone jaetaan tavallisesti maa-, ilma- ja merivoimiin.
Tavallisimpia jalkaväen aseita ovat tuliaseet, käsikranaatit, panssarintorjunta-aseet ja miinat.
Sodankäynnin pysyvät elementit
Sodankäynnin pysyvät elementit ovat sellaisia seikkoja sodankäynnissä, jotka eivät ole muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Näitä ovat ensin sodankäynnin ulottuvuudet.
Toiseksi sodankäynnin luonne sydämen asiana ei ole muuttunut. Arvot ja moraali, päättäväisyys, rohkeus, kunnia, kuri, velvollisuus, uskollisuus ja itsensä uhraaminen. Tästä hyvä esimerkki on meneillään (2001 - ) oleva terrorismin vastainen sodankäynti, tilanne Irakissa (2003 -) tai "talvisodan henki". Organisaatiota, jonka jäsenet ovat valmiit kuolemaan organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi on lähes mahdoton voittaa.
Kolmanneksi sodankäynnin pysyviä elementtejä ovat sodankäynnin perusfunktiot. Näinä voidaan nähdä esim. huolto, viestitys, tietojen keruu, johtaminen, suojautuminen yllätyshyökkäykseltä, taistelukosketus, liike, suoja ja isku.
Pysyvää sodankäynnissä on vielä konfliktin logiikka. Joku arvelee ensin voiman jakautumisen itselleen edulliseksi ja toiseksi arvelee sodankäynnillä saavuttavansa tiettyjä tavoitteita. Tämän jälkeen sota osoittaa miten voima on oikeasti jakautunut ja ovatko tavoitteet saavutettavia. Tämän jälkeen arvioidaan uudelleen tavoitteita ja käytössä olevia resursseja ja tehdään niihin muutoksia. Jne.
Sodankäynnin muuttuvat elementit
Sodankäynin muuttuvat elementit ovat luonnollisesti muut kuin sodankäynnin pysyvät elementit.
Muuttuvia elementtejä muuttaa periaatteessa kolmenlaiset asiat:
- sodankäynnin sisäinen dynamiikka, esim. ase - vasta-ase kilpailu, uudet toimialat mm. tekniikka kehityksen ansiosta ja kasvava erikoistuminen
- sodankäynnin ulkopuolinen dynamiikka, esim. yleinen teknologian kehitys, talouden kehitys ja yhteiskunnan ja sen arvojen kehitys
- emergentti, ennustamaton kehitys. Esimerkkinä vaikka sodankäynnin tuhovoiman jatkuva kasvu ja sitten uuden tason saavuttaminen ydinaseilla: Syntyi ase, jota ei ole käytetty kahden ydinasevallan välillä. Tällaista asetta ei ole aiemmin ollut olemassa.
Näitä muuttuvia elementtejä ovat siis mm.:
- sodankäynnin käytössä oleva teknologia
- doktriini, sodankäynnin idea
- sodankäynnin koko (heimo, valtio, kulttuuri, globaali)
- sodankäynnin ulottuvuus, teho ja nopeus
- sodankäynnin käytössä olevien ihmisten määrä, laatu, tahto, koulutus jne.
- sodankäynnin käytössä oleva tila ja energia
- sodankäynnin organisaatio yhteiskunnan sisällä (erillinen sotilasluokka, asevelvollisuus, ammattiarmeija, orjat sotilaina (memelukit), miliisilaitos) ja sodankäynnin sisällä (falangi, legioonat ja kohortit, parvelu (engl. swarming), hierarkia ja verkot jne.
- sodankäynnin osajärjestelmät (esim. maa- meri-ja ilmavoimat) niiden suhde
- yhteiskunnat, niiden arvot, teknologia, organisaatio jne.
Oleellista sodankäynnissä on siis se, mikä ei ole sodankäynnissä muuttuvaa.
Sotien alkuperä
:Pääartikkeli: Väkivalta
Jo ihmisapinat ovat käyneet joukolla vieraita laumoja vastaan. On kuitenkin perinteisesti arveltu, että joskus kivikaudella ihmiset ovat voineet olla rauhanomaisempia kuin nykyisin.
Katso myös
- sodankäynti
- Luettelo sodista
- Luettelo sotilasoperaatioista
- Suomen sodat
- Luettelo taisteluista
- Sotilasarvo
- Sotilasyksiköt
- Salamasota
- Sodankäynnin historia
- Sotateoreetikoita
- Viestintä sodankäynnissä
Linkkejä ja kirjallisuutta
- Sun Zu: Sodankäynnin taito. Englanniksi [http://www.gutenberg.net/etext94/sunzu10.txt The Art of War]
- Clausewitz, Carl von: Sodasta. Englanniksi [http://www.gutenberg.net/etext99/1onwr10.txt On War vol I]
Luokka:Politiikka
Luokka:Sodankäynti
ms:Peperangan
ja:戦争
simple:War
Bellum omnium contra omnesBellum omnium contra omnes, (lat.) kaikkien sota kaikkia vastaan. Thomas Hobbesin käsitys luonnontilassa vallitsevasta kaikkien kamppailusta kaikkia vastaan. Vertaa "Ihminen on ihmiselle susi."
Hobbesin mukaan luonnontilassa vallitsevaa vahvimman oikeutta tuli hallita ja ohjata valistuneen yksinvaltiaan johtamalla väkivaltakoneistolla. Ainoa tie luonnontilasta ulos on Hobbesin mukaan siis yhteiskuntasopimus, jolla kansalaiset luovuttavat kaikki oikeutensa vallanpitäjille. John Locke jatkoi tästä todeten, että kansalaisilla on tiettyjä loukkaamattomia, luonnollisia oikeuksia.
Luokka:Yhteiskuntafilosofia
AutoritaarinenAutoritarismi on autoritaarisen, kuuliaisuutta kannattavan valtion tyyli.
Autoritaarinen valtio on valtio, jota hallitaan keskitetysti, yleensä ilman kansanedustusta tai valvontaa, yhden henkilön tai juntan (katso: sotilasdiktatuuri) toimesta. Autoritaarisuutta pidetään politiikassa liberaalin tai demokraattisen asennoitumisen vastakohtana. Toisaalta esimerkiksi Richard Sakwa esittelee termin "demokraattinen autoritaarisuus" (democratic authoritarianism) kirjoituksessaan [http://www.psa.ac.uk/cps/1995%5Csakw.pdf], koska autoritaatisuus syntyy sekä sisällöstä että prosessista.
Autoritarismi eroaa totalitarismista siten, että se sallii jonkinlaisen pluralismin, eikä poliittinen kiihotus ole läpitunkevaa. Esimerkiksi katolinen kirkko on malliesimerkki autoritaarisesta instituutiosta, joka ei kuitenkaan pakota jäseniään noudattamaan sääntöjään esim. väkivallan uhalla. Totalitarismin ja autoritarismin välinen ero oli tärkeä Kirkpatrickin doktriinin (kts. Jeane Kirkpatrick) kannalta, joka saneli Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa 1980-luvun alusta. Se selitti Yhdysvaltojen voivan tehdä yhteistyötä autoritaaristen valtioiden kanssa (Ferdinand Marcos, UNITA, Contrat), joilla on huono ihmisoikeustilanne, koska ne olivat kykeneväisiä muutokseen verrattuna totalitaarisiin valtioihin.
Autoritaarinen valtio puuttuu kansalaistensa elämään monilla osa-alueilla, joita useammat muut poliittiset ideologiat pitäisivät täysin henkilökohtaisina asioina. Poliittisen ideologian puute rajoittaa mahdollisuuksia massojen mobilisointiin.
Tyypillisesti autoritaarisen valtion johto (valtio) on tietty eliittiryhmä, joka käyttää painostusta pysyäkseen vallassa. Kuitenkin, toisin kuin totalitarismissa, eliitillä ei useimmiten ole halua tai ideologista tarvetta kontrolloida yksilöiden yksityiselämää, ja autoritaarinen hallinto käyttää äärimmäistä väkivaltaa vain niitä kohtaan, jotka kokee asemansa tai etuoikeuksiensa uhaksi.
Totalitaariset valtiot ovat usein vallankumouksellisia ja haluavat muuttaa yhteiskunnan perusrakenteita, kun taas autoritaariset ovat useammin konservatiivisia.
Viitteet
- [http://www.mdx.ac.uk/www/study/sshglo.htm#Authoritarian Authoritarian and authoritarianism ]
- [http://www.tcd.ie/Political_Science/Staff/Kenneth.Benoit/transitions/nondemocracy/node2.html Core characteristics of Authoritarianism]
Luokka:Politiikka
th:ลัทธิอำนาจนิยม
PoliisivaltioPoliisivaltio on totalitaarinen valtio, jossa julkinen valta kontrolloi tiukasti yhteiskuntaa kieltäen yksilönvapaudet ja tukahduttaen kansalaisoikeudet, usein jonkinlaisen salaisen poliisin avustuksella.
Poliisivaltio toimii täten usein kansan enemmistön tahtoja vasten, ja on avoimen demokratian vastainen. Usein kovat yksilönvapauksien kannattajat muistuttavat, että demokraattinenkin tasavalta voi joskus olla poliisivaltio vähemmistöjä kohtaan.
Aina Berliinin muurin murtumiseen asti Itä-Saksa oli malliesimerkki poliisivaltiosta. Maan salaisella poliisilla, Stasilla oli uskomattoman vahva tarkkailu kansalaisia kohtaan. Lähes jokaisessa asuintalossa oli vähintään yksi Stasin tiedonantaja.
Luokka:Politiikka
TotalitarismiTotalitarismilla tarkoitetaan sitä, että valtio asettaa kansalaisensa täydelliseen ja keskitettyyn kontrolliin kaikilla elämän osa-alueilla. Joskus myös ei-valtiollista organisaatiota kuten kulttia kutsutaan totalitaariseksi. Totalitaristinen valtio tunkeutuu ihmisten julkisen elämän lisäksi myös yksityisen elämän alueelle. Ihmisten elämän ohjailu totalitaarisessa valtiossa on viety pidemmälle kuin tyypillisessä poliisivaltiossa. Totalitaarinen valtio levittää jatkuvasti propagandaa hävittääkseen kaiken potentiaalin erilaisiin mielipiteisiin. Kaikki hallintoa vastustava poliittinen ja kulttuurillinen toiminta on totalitaarisessa valtiossa täydellisesti estetty.
Totalitarismi on täydellistä autoritarismia. Totalitaarinen valtio on tyypillisesti diktatuuri. Totalitarismi kuvaa kuitenkin valtion puuttumista kansalaisten toimintaan kaikissa asioissa, kun taas autoritarismi ja varsinkin diktatuuri liittyvät enemmän hallinnolliseen järjestelmään. Totalitarismin keinoihin kuuluu yleensä se, että valtion vihollisille ei anneta oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja että heitä voidaan syyttää mielivaltaisin perustein.
Laajimmassa merkityksessä totalitarismia on vahva keskusvalta, joka pyrkii hallitsemaan kaikki elämänalueita pakkokeinoin. Tälläisiä keskittyneitä valtioita ovat olleet mm. Intian Maurya-dynastia (312–185 eaa), Qin-dynastia (221–206 eaa) ja Shaka Zulun valtakunta (1816–1828).
Totalitarismi-termin (totalitario) otti käyttöön Italian diktaattori Benito Mussolini kuvatakseen omaa hallintoaan. On kuitenkin esitetty, ettei Mussolinin fasistinen Italia olisi ollut totalitaristinen ennen vuotta 1940. Perusesimerkit totalitaarisista valtioista ovat Stalinin aikainen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama kansallissosialistinen Saksa. Nämä valtiot olivat esimerkkejä totalitarismeista, joissa valtion johto sai laajan kansansuosion mm. rakentamansa henkilökultin ansiosta. Totalitarismia voi kuitenkin olla olemassa ilman henkilökulttia.
Luokka:Politiikka
ms:Totalitarianisme
ja:全体主義
Lista dell'Imprese Italiane
Questa e una lista dell'imprese italiane.
=Produttori di automobili e CamionDesign
- Bertone (automobile design)
- Pietro Frua (automobile design)
- Giugiaro (automobile design)
- Italdesign (automobile design)
- Pininfarina (automobile design)
- Vignale (automobile design)
- Zagato (automobile design)
Componenti Auto e Camion
- Borletti (componenti automobili e macchina per cucire)
- Carello (componenti automobili )
- Magneti-Marelli (componenti automobili)
- Veglia (componenti automobili)
- Vitaloni (componenti automobili)
- Weber (componenti automobili)
- Nava (Caschi)
- AGV (Caschi)
- Bieffe (Caschi)
- Nolan (Caschi)
- OMP (Corse)
- Sparco (Corse)
NavigazioneBiciclette e Motociclette
- Aprilia (motorbikes)
- Benelli (motorbikes and guns)
- Bimota (motorbikes)
- Cagiva (motorbikes)
- Colnago (bicycles)
- Derosa (bicycles)
- Ducati (motorbikes)
- Gilera (motorbikes)
- Laverda (motorbikes)
- Moto-Guzzi (motorbikes)
- Motobi (motorbikes)
- Piaggio (motorbikes and aircraft)
Componenti per Biciclette e MotociletteDifesaEnergiaRecreational ProductsOffice Equipment
- Ariston (electronics, mechanics)
- Brabantia (domestic appliances)
- Beghelli (electronics, mechanics)
- Candy (electronics)
- De Longhi (electronics, mechanics)
- Ignis (electronics, mechanics)
- Jacuzzi (furniture)
- Olivetti (electronics, mechanics)
- Rex (electronics, mechanics)
- Riv-Skf (mechanics)
- Scavolini (furniture)
- Smeg (domestic appliances)
- Zanussi (electronics, mechanics)
- Alessi (design objects)
- Artemide (design objects)
- Bialetti (coffee machines)
- Carpigiani (ice cream machines)
- Faema (coffee machines)
- Gaggia (coffee machines)
- Rancilio (coffee machines)
- Saeco (coffee machines)
- Panini (sticker collections)
- Zenith (pens, office accessories)
- Parafernalia (pens, office accessories)
Audio & Video Equipment
- Mivar (electronics - TV)
Food ProcessingApparel/AccessoriesTailors |
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Afghan poetry
Jalaludin-e-Balkhi --Rumi-- (Dari)
Khushal Khan Khattak (Pashto)
Hanzala of Badghis (Dari)
Rahman Baba (Pashto)
Rahman Baba is one of the greatest Pashtun poets of all times, whose works are every
bit as important to the Pashtun as William Shakespeare is to the English. His works are
spiritual of the highest order, and not a bit trivial.
see http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/south_asia/4273915.stm
Rabi'a Balkhi (Dari)
Ahmad Shah Durrani (Pashto)
Mirza Abdul Qadir Beidel (Dari)
Shah Shuja (Pashto)
Mahmud Warraq
|
|
Dr. Oscar Janiger
Dr. Oscar Janiger was a University of California Irvine Psychiatrist who was best known for his LSD research, which lasted from 1954 to 1962. Nine hundred people took small doses (2 micrograms per kilogram of bodyweight) of LSD and recorded their experiences. The participants included college students, a Deputy Marshall, housewives, attorneys, clerical a
|
Yisra'el Ba'Aliya
Israel Ba-Aliya, also Yisrael Ba'aliyah (Hebrew: ישראל בעלייה) was an Israeli political party, focused on Zionism and representing the interests of Israel's Russian immigrants.
The party was founded in 1996 by Read More... |
HaIhud HaLeumi
:This article is about the Israeli political party. For the party of Portuguese dictator António de Oliveira Salazar, see National Union (Portugal)
National Union (Hebrew: Ha'ihud Ha'Leumi האיחוד הלאומי) is a right-wing
|
Hotel stars
:For other uses of the word star see star (disambiguation).
star (disambiguation)
A star is a symbol used to classification purposes. In particular, a set of one to five stars is employed to categorize hotels.
In some countries, there is an official body with standard criteria for classifying hotels, but in many others, there is none. Although there have bee
|
|
Lincoln Continental Mark VIII
The Mark VIII was a large luxurious coupe from Lincoln, sold between 1993 and 1998. Based upon the Ford MN12 Thunderbird/
|
|
