:: wikimiki.org ::
| Dollari |
DollariDollari (lyhenne: $) on hyvin yleinen nimi rahayksiköille. Useimmiten dollarista puhuttaessa tarkoitetaan Yhdysvaltain dollaria, joka on maailman merkittävin valuutta. Sen vahvoja kilpailijoita ovat euro ja jeni.
Sana dollari tulee monessa Euroopan maassa aiemmin käytössä olleesta rahayksiköstä taaleri, ja USA:n dollarista voidaan käyttää myös vanhahtavaa nimitystä taala. Symboli $ on alun perin ollut Yhdysvaltojen (United States) monogrammi, eli kirjaimet U ja S kirjoitettuna päällekkäin.
Lisäksi seuraavien maiden rahayksikkönä on dollari, näistä puhuttaessa yleensä mainitaan myös maan nimi, esim. Kanadan dollari:
- Australia
- Bahama
- Bahrain
- Barbados
- Belize
- Bermuda
- Brunei
- Caymansaaret
- Fidži
- Guyana
- Hongkong
- Jamaika
- Kanada
- Liberia
- Namibia
- Singapore
- Salomonsaaret
- Taiwan
- Trinidad ja Tobago
- Uusi-Seelanti
- Zimbabwe
Useassa Karibianmeren valtiossa on käytössä Itä-Karibian dollari. Näitä ovat:
- Antigua ja Barbuda
- Dominica
Luokka:Rahayksiköt
ko:달러
ja:ドル
simple:Dollar
Yhdysvaltain dollariDollari (lyhenne: $) on hyvin yleinen nimi rahayksiköille. Useimmiten dollarista puhuttaessa tarkoitetaan Yhdysvaltain dollaria, joka on maailman merkittävin valuutta. Sen vahvoja kilpailijoita ovat euro ja jeni.
Sana dollari tulee monessa Euroopan maassa aiemmin käytössä olleesta rahayksiköstä taaleri, ja USA:n dollarista voidaan käyttää myös vanhahtavaa nimitystä taala. Symboli $ on alun perin ollut Yhdysvaltojen (United States) monogrammi, eli kirjaimet U ja S kirjoitettuna päällekkäin.
Lisäksi seuraavien maiden rahayksikkönä on dollari, näistä puhuttaessa yleensä mainitaan myös maan nimi, esim. Kanadan dollari:
- Australia
- Bahama
- Bahrain
- Barbados
- Belize
- Bermuda
- Brunei
- Caymansaaret
- Fidži
- Guyana
- Hongkong
- Jamaika
- Kanada
- Liberia
- Namibia
- Singapore
- Salomonsaaret
- Taiwan
- Trinidad ja Tobago
- Uusi-Seelanti
- Zimbabwe
Useassa Karibianmeren valtiossa on käytössä Itä-Karibian dollari. Näitä ovat:
- Antigua ja Barbuda
- Dominica
Luokka:Rahayksiköt
ko:달러
ja:ドル
simple:Dollar
ValuuttaValuutalla tarkoitetaan valtion rahaa ja rahayksikköä.
Suomen valuutta on euro, joka otettiin käyttöön seteleinä ja kolikkoina vuonna 2002, mutta tilivaluuttana jo 1999. Aiempi Suomen valuutta oli markka. Euron valuuttatunnus on EUR ja Suomen markan FIM.
Katso myös
- Luettelo maiden valuuttakoodeista
- Dollari
Aiheesta muualla
- [http://europa.eu.int/comm/translation/currencies/fitable1.htm Euroopan komission ohje Maat ja valuutat]
- [http://www.ratesfx.com/index.fi.html Valuuttakurssit]
Luokka:Raha
ko:화폐
ja:通貨
simple:Currency
th:สกุลเงิน
Euro:Euro on myös Australiassa elävä kengurulaji.
kengurulaji
Euro (valuuttatunnus EUR) on Euroopan unionin yhteinen valuutta, joka on tällä hetkellä käytössä kaikissa EU:hun ennen vuotta 2004 liittyneissä maissa lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ruotsia ja Tanskaa, jotka käyttävät yhä omia kansallisia valuuttojaan. Näistä maista Iso-Britannia ja Tanska ovat liittyneet EU:hun aikaisemmin, jolloin sopimus ei vielä edellyttänyt myös yhteisvaluutan käyttöönottoa, ja niinpä ne voivat pysytellä luvallisesti euron ulkopuolella. Sen sijaan Ruotsi allekirjoitti jo liittyessään sopimuksen Euroopan talousyhteistyöstä ja siten myös euroon liittymisestä. Vuonna 2004 mukaan liittyneet EU-maat ottanevat euron käyttöön aikaisintaan vuonna 2006 — tämän on ainakin Viro asettanut tavoitteekseen.
Katso tarkemmin myös: Euroalue
Eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Virallinen raha eurosta tuli jo kuitenkin 1. tammikuuta 1999, jolloin sitä alettiin käyttää tilivaluuttana.
Yksi euro vastaa 5,94573 Suomen markkaa (eli 1 markka vastaa 0,1681879 euroa). Euron sadasosa on sentti. Euron kurssia ja korkotasoa valvoo ja pyrkii kontrolloimaan Euroopan keskuspankki.
Euron merkitseminen
Euron kansainvälinen kolmikirjaiminen tunnus (ISO-standardin mukaan) on EUR, jota käytetään pääasiassa kansainvälisessä rahaliikenteessä. Lisäksi on olemassa erityinen euro-symboli (€). Euron lyhenteenä käytetään joskus e-kirjainta, jos symboli ei ole käytettävissä. Paras tapa merkitä euro on olla lyhentämättä sitä ollenkaan. Sentin virallinen lyhenne suomen kielessä on snt, jonka rinnalla voidaan käyttää myös muissa kielissä yleistä lyhennettä c.
Euron symboli on mukana Unicode-merkkijärjestelmässä, ja sen esittämiseksi voi käyttää esimerkiksi Latin 9 -merkistöä, joka on Latin 1:stä eurokelpoiseksi muokattu versio.
Setelit ja kolikot
Latin 1
Latin 1
Päätös euroseteleiden ulkomuodosta tehtiin joulukuussa 1996. Toisin kuin kansallisessa rahassa, niissä ei ole kansallisia tunnisteita, vaan niissä korostetaan sitä, mikä eurooppalaisille on yhteistä. Pääasiasiallisena kuvituksena ovat eri aikakausien ja tyylisuuntien ikkunat ja sillat, jotka kuvastavat avautumista kohti muita ihmisiä ja yhteyksiä heihin. Setelit ovat suuruudeltaan 5, 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 euroa ja niiden koko vaihtelee siten, että pieniarvoiset setelit ovat pieniä ja koko suurenee mitä suurempiarvoinen seteli on kyseessä.
Yksi euro jakautuu sataan senttiin. Kolikkojen nimellisarvot ovat: 2 euroa, 1 euro ja 50, 20, 10, 5 ja 2 senttiä sekä 1 sentti. Kolikkojen toisella puolella on yhteinen Eurooppa-aihe ja rahan arvo. Toisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Suomalaisten eurokolikkojen kansallisella puolella on suomuurain kahden euron kolikossa, laulujoutsenia yhden euron kolikossa ja pieniarvoisissa kolikoissa leijonakuvio.
€ on euron tunnus, jota käytetään muun muassa kaikissa hintamerkinnöissä.
Käyttö
Suomessa päätettiin alusta alkaen olla käyttämättä yhden ja kahden sentin kolikoita. Syynä on pikkukolikoiden epäkäytännöllisyys käteisellä maksettaessa. Tähän oli Suomessa totuttu jo markka-ajan viimeisinä vuosina, jolloin pienin käytetty kolikko oli kymmenpenninen.
Syyskuusta 2004 alkaen myös Hollannissa aiotaan luopua kahdesta pienimmästä kolikosta, koska niiden käyttö on liian kallista. Laskelmien mukaan jokaisen yksisenttisen käsittelystä aiheutuu neljän sentin kulut. Myös Belgiassa suunnitellaan (2004) pikkukolikoista luopumista, ja niiden vastustus muissakin euromaissa on kasvamaan päin.
Linkkejä
- [http://www.euro.fi/ www.euro.fi]
- [http://www.ecb.int/ www.ecb.int]
- [http://www.eurobilltracker.com www.eurobilltracker.com] (hupi: seuraa euroseteleiden liikkumista)
Luokka:Rahayksiköt
Luokka:Euroopan unioni
ms:Euro
zh-min-nan:Euro
ko:유로
ja:ユーロ
simple:Euro
th:ยูโร
fiu-vro:Õuro
Jeni
Jeni (japaniksi 円, en, "jeni, ympyrä") on Japanin rahayksikkö, yksi maailman merkittävimmistä valuutoista. Jenin kansainvälinen valuuttakoodi (ISO 4217) on JPY. Jenistä käytetään symbolia ¥.
Jeni otettiin Japanissa käyttöön Meiji-hallinnon aikana vuonna 1871. Jeni sidottiin kultakantaan ja yhden jenin arvoksi määrättiin puolitoista grammaa kultaa.
Meiji-restauraatiota edeltäneellä Edo-kaudella Japanissa oli käytössä useita rahajärjestelmiä. Restauraation aikaan vuonna 1868 luotiin kansallinen paperiraha dayokan satsu, jonka yksikkö oli ryo. Se ei kuitenkaan saavuttanut laajaa luottamusta.
Uusilla eurooppalaistyylisillä lyödyillä metallirahoilla pyrittiin yksinkertaistamaan sekavaa rahajärjestelmää ja lisäämään luottamusta hallinnon rahapolitiikkaan. Ensimmäiset jenirahat olivat 20 jenin kultakolikko, yhden jenin kultakolikko ja yhden jenin hopeakolikko. Hopeakolikko tarkoitettiin ulkomaankauppaan, kultakolikot Japanin sisäiseen rahaliikenteeseen.
1870-luvulla yksittäiset pankit julkaisivat jenimääräisiä setelirahoja. Japanin valtionpankki perustettiin 1882, ja se alkoi julkaista kansallisia jeniseteleitä vuodesta 1885 alkaen. Vuonna 1897 Jenin arvo kullassa pienennettiin puoleen entisestä. Muiden kuin valtionpankin setelien käyttö kiellettiin 1899. Jenin sidos kultakantaan purettiin 1942.
Tällä hetkellä (2005) Japanissa on käytössä 1, 5, 10, 50, 100 ja 500 jenin kolikoita ja 1 000, 2 000, 5 000 ja 10 000 jenin seteleitä. Lisäksi joukko vanhoja seteleitä kelpaa edelleen maksuvälineiksi. Ensimmäiset nykyiset kolikot on otettu käyttöön 1955, uusin on vuonna 2000 liikkeelle laskettu 500 jenin kolikko.
Uusimmat setelirahat otettiin käyttöön 1. marraskuuta 2004. Toista kertaa jenin historiassa seteleissä seteleissä esiintyy nainen.
1000 jenin setelissä on bakteriologi Hideyo Noguchin kuva, 5000 jenin setelissä kirjailija Ichiyo Higuchin kuva ja 10 000 jenin setelissä kasvatustieteilijä Yukichi Fukuzawan kuva. Rahat uudistettiin ennen kaikkea turvallisuusominaisuuksien lisäämiseksi.
2000 jenin seteli esiteltiin vuonna 2000. Se on käypä maksuväline, mutta niitä esiintyy maassa hyvin harvassa. 2000 jenin seteliä koristaa etupuolella Okinawan Shurei-portti. Kääntöpuolella puolestaan on tyylitelty kuva Genjin tarinan kirjoittajasta, Murasaki Shikibusta.
Japanin rikoslain mukaan rahan väärentämisestä, aidon rahan muuttamisesta ja väärän rahan käytöstä tuomitaan vähintään kolmen vuoden ja enintään elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Erikoista: Japanilainen laskutapa erityisesti rahoissa ei kulje länsimaalaisten tuhatyksiköiden mukaan. Tyypillisiä jokapäiväisiä rahayksiköitä ovat sen (千, 1 000) ja man (万, 10 000). Vuokra-asunnon kuukausittainen hinta, 200 000 jeniä, ilmoitetaan muodossa 20 mania.
Linkit
[http://www.boj.or.jp/en/index.htm Bank of Japan]
Luokka:Japani
Luokka:Rahayksiköt
ms:Yen
ko:엔
ja:円
th:เยน
TaaleriTaaleri tai taalari on nimitys monissa maissa 1500-1800-luvuilla lyödyille rahoille. Nimitys juontuu böömiläisesta Saint Joachimsthalista, jonka hopeakaivoksen hopeasta ensimmäiset taalerit tehtiin. Dollarit ja Slovenian tolarit ovat saaneet nimensä taalerista.
Ruotsissa taalerin juuria voidaan hakea Taalainmaalta (Dalarna), jossa sijaitsee sittemmin Unescon maailmanperintökohteeksi julistettu historiallinen kuparikaivos. Erityisesti 1600-luvulla kuparin ollessa metallina arvossaan rahoja alettiin lyödä Taalainmaan kupariin eli taaleriin. Koska rahan arvo oli suhteessa siihen käytetyn metallin arvoon, kuparitaalerit olivat varsin suuria ja painavia kuparipellin kappaleita eli plootuja (plåt on pelti ruotsiksi). Karkeasti verraten yksi kuparitaaleri oli vajaa yksi kilo kuparia. Tukholman vanhan kaupungin Myntmuseumissa voi kokeilla vanhojen taalereiden painoa.
1600-luvun alkupuolella kaksi (hopea?)markkaa vastasi yhtä kuparitaaleria ja kaksi kuparitaaleria yhtä hopeataaleria. Kurssit kuitenkin vaihtelivat eri rahojen välillä niihin käytettyjen metallien arvon vaihtelun mukaan. Taalerin ostovoima vaihteli talouden yleisten lainalaisuuksien mukaan. Esimerkiksi marraskuussa 1776 Turussa tynnyrillinen rukiita maksoi 60 kuparitaaleria ja ja tynnyrillinen ohria 42 kuparitaaleria. Samaan aikaan Tukholmassa rukiit maksoivat 44-45 ja ohrat 30 taaleria tynnyriltä.
1994 Ahvenanmaalla pyrittiin laskemaan 100 taalerin juhlaraha, mutta se kiellettiin, koska valtakunnan rahayksiköksi oli määrätty markka.
Luokka:Rahayksiköt
Australia
Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.
Historia
Pääartikkeli: Australian historia
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788.
Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja.
Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.
Politiikka
Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin.
Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen.
Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996.
Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)
Osavaltiot ja territoriot
Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama.
Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.
Maantiede
Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti.
Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet
Merkittävimmät vientituotteet
- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet
Linkit
- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi)
ja:オーストラリア
ko:오스트레일리아
simple:Australia
Luokka:Australia
Bahrain
Bahrain on pääosin autiomaan peittämä valtio Persianlahden lounaisosassa. Bahrain on moderni arabimaa, joka on erikoistunut öljynjalostukseen ja kansainväliseen pankkitoimintaan.
Bahrainin valtio sijaitsee pienellä saarella Persianlahdella. Pieni silta yhdistää sen Saudi-Arabiaan.
Maantiede
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
maakaasu
maakaasu
Luokka:Bahrain
ms:Bahrain
zh-min-nan:Bahrain
ko:바레인
ja:バーレーン
simple:Bahrain
th:ประเทศบาห์เรน
BelizeBelize on valtio Keski-Amerikassa. Belizen pohjois- ja länsipuolella on Meksiko, etelässä Guatemala ja idässä Karibianmeri.
Historia
Pääartikkeli: Belizen historia
Belizen alue kuului mayojen kulttuuripiiriin aina 1500-luvulta eaa. eurooppalaisten saapumiseen asti. Maya-kulttuurin Klassisella kaudella aina vuoteen 1200 asti alue oli todennäköisesti tiheämmin asuttu kuin koskaan sen jälkeen. Belizen alueelta on löydetty lukuisten maya-kaupunkien raunoita.
Eurooppalainen asutus Belizessä alkoi 1638 haaksirikkoutuneiden englantilaisten merimiesten perustamasta siirtokunnasta. Seuraavan 200 vuoden aikana englantilaiset perustivat alueelle lisää asutuksia joiden pääasiallisena vientituotteena oli puutavara. Alueesta tuli virallisesti Britannian siirtomaa kuitenkin vasta 1840 nimellä "Brittiläinen Honduras".
Maa sai itsehallinnon vuonna 1964 ja nimi muutettiin Belizeksi 1973. Pelko aluetta itselleen vaatineen Guatemalan hyökkäyksestä viivytti itsenäisyyttä vuoteen 1981. Guatemala tunnusti Belizen 1992.
Maan suurin kaupunki kärsi suuresti hurrikaanista vuonna 1931 ja uudelleen 1961. Jälkimmäisen hurrikaanin tuhojen jälkeen uutta pääkaupunkia Belmopania alettiin rakentaa sisämaahan ja hallinto siirtyi sinne 1971.
Politiikka
Pääartikkeli: Belizen politiikka
Maa on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollisena valtionpäämiehenä on Englannin monarkki Elizabeth II. Kuningatarta edustaa kenraalikuvernööri jonka täytyy olla belizeläinen. Käytännön hallitusvalta on pääministerin johtamalla hallituksella.
Kaksikamarisen parlamentin vaaleilla valittuun edustajainhuoneseen kuuluu 29 jäsentä.
Maassa on kaksipuoluejärjestelmä. Vuosien 1998 ja 2003 vaalit on voittanut pääministeri Said Musan johtama sosiaalidemokraattinen "Kansan demokraattinen puolue" (PDP), Dean Barrow'n johtama konservatiivinen "Yhtynyt demokraattinen puolue" (UDP) on oppositiossa.
Hallinnollinen jako
Belize on jaettu kuuteen alueeseen (district)
- Belize District
- Cayo District
- Corozal District
- Orange Walk District
- Stann Creek District
- Toledo District
Belizen politiikka
Belizen politiikka
Maantiede
Pääartikkeli: Belizen maantiede
Belizen pohjoisosa on suurimmaksi osaksi rannikkotasankoa ja tiheätä sademetsää. Etelässä ovat matalat Mayavuoret, joilla sijaitsee maan korkein kohta Victoria Peak (1160 m). Karibianmeren rannikolla on koralliriuttoja ja pieniä saaria. Belizestä löytyy läntisen pallonpuoliskon pisin valliriutta ja koko maailman toiseksi pisin heti Ison Valliriutan jälkeen.
Ilmasto on trooppinen ja sadekausi kestää toukokuulta aina marraskuulle. Maa kärsii säännöllisesti hurrikaaneista ja tulvista.
Talous
Pääartikkeli: Belizen talous
Belizen talous on keskittynyt paljolti maatalouteen ja turismiin. Tärkein vientituote on sokeri, mutta banaanituotanto on maan suurin työllistäjä. Myös sitrushedelmien tuotanto on laajaa.
Väestö
Pääartikkeli: Belizen väestö
Etnisesti suurin osa väestöstä on sekoittunutta. Noin puolet on eurooppalaisten ja mayojen jälkeläisiä eli mestitsejä, 10% on mayoja, 25% on kreoleja eli afrikkalaisia tai afrikkalaisten ja eurooppalaisten jälkeläisiä ja 6% garifunoja eli intiaanien ja afrikkalaisten jälkeläisiä. Maassa asuu myös arabeja, kiinalaisia, intialaisia sekä eurooppalaisperäisiä ryhmiä.
Maan virallinen ja yleisesti käytetty kieli on englanti, mutta n. 50% asukkaista puhuu äidinkielenään espanjaa. Osa puhuu myös mayakieliä, englannin kreolia, saksaa ja garifunaa (arawakin sukuinen intiaanikieli).
Uskonnollisesti n. 50% on katolisia ja loput pääosin protestanttisten kirkkokuntien jäseniä. Noin 5% kuuluu saksankielisten mennoniittien yhteisöön.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Belizen kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- palisanteri
- mahonki
- chicle-massa, purukumin raaka-aine
- langustit
- katkat
Merkittävimmät vientituotteet
- sokeriruoko
- sitrushedelmät
- banaanit
- langustit
- katkat
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Keski-Amerikan valtiot
Luokka:Belize
ms:Belize
zh-min-nan:Belize
ko:벨리즈
ja:ベリーズ
simple:Belize
Bermuda
Bermuda on Yhdistyneen kuningaskunnan merentakainen alue (territorio), saarivaltio jolla on sisäinen itsehallinto. Bermuda sijaitsee Atlantin valtameressä.
Bermudan pinta-ala 58,8 km² ja asukasluku on noin 64 500 (vuoden 2003 arvio). Bermudan virallinen kieli on englanti ja pääkaupunki on Hamilton. Virallinen valuutta, Bermudan dollari, vastaa arvoltaan Yhdysvaltain dollaria.
Bermuda löydettiin 1500-luvun alussa, luultavasti vuonna 1503. Siitä on kehittynyt yksi maailman tärkeimmistä merellä sijaitsevista talouskeskuksista. Bermudaa pidetään usein veroparatiisina. YK:n siirtomaavallan purkamista (dekolonisaatiota) tarkasteleva komissio luokittelee Bermudan yhdeksi kuudestatoista vuoden 1945 jälkeisestä ei-itsehallinnollisesta alueesta.
[http://www.un.org/Depts/dpi/decolonization/trust3.htm]
Merkittävimmät luonnonvarat
- kalkkikivi
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
Katso myös
Bermudan kolmio
Linkkejä
- [http://www.gov.bm Gov.bm] - Bermudan viralliset kotisivut
- [http://www.bermuda-island.net Bermuda-Island.net] - Bermudaan matkaavan opas
- [http://www.bermuda4u.com Bermuda 4U] - Bermudan opas
- [http://www.bermuda-online.org/ Bermuda Online]
Luokka:Bermuda
Luokka:Saaret
zh-min-nan:Bermuda
ja:バミューダ諸島
Caymansaaret
right
Caymansaaret, Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuuluva kolmen korallisaaren muodostama veroparatiisi Karibianmerellä. Kristoffer Kolumbus löysi saaret 1503.
- Pinta-ala 259 km²
- Pääkaupunki George Town
Merkittävimmät luonnonvarat
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
- kilpikonnatuotteet
center
Luokka:Karibianmeren epäitsenäiset alueet
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Yhdistynyt kuningaskunta
zh-min-nan:Cayman Kûn-tó
ja:ケイマン諸島
ko:케이맨 제도
Guyana
Guyanan kooperatiivinen tasavalta on valtio Etelä-Amerikan pohjoisosissa, Surinamen ja Venezuelan välissä Atlantin valtameren rannalla.
Historia
Pääartikkeli: Guyanan historia
Ensimmäisten eurooppalaisten saapuessa alueelle 1500-luvulla, nykyisen Guyanan alueella asuivat arawak- ja carib-intiaaniheimot. Hollantilaiset perustivat ensimmäiset siirtokunnat alueelle 1600- ja 1700-luvuilla. 1800-luvulla britit ottivat alueen haltuunsa ja antoivat sille nimeksi "British Guiana", Brittiläinen Guiana 1831.
Orjuus lopetettiin 1834, minkä seurauksena mustaihoisia siirtyi kaupunkeihin asumaan ja sokeriplantaaseille tuotiin työläisiä Intiasta, Kiinasta ja Portugalista. Tämä etninen sekoitus on ajoittain elävöittänyt myös politiikkaa. Guyana itsenäistyi 1966 ja siitä tehtiin tasavalta 1970. Se jäi Brittiläisen kansanyhteisön jäseneksi.
Politiikka
Pääartikkeli: Guyanan politiikka
Alueet
Pääartikkeli: Guyanan alueet
Guyana on jaettu 10 alueeseen (region):
- Barima-Waini
- Cuyuni-Mazaruni
- Demerara-Mahaica
- East Berbice-Corentyne
- Essequibo Islands-West Demerara
- Mahaica-Berbice
- Pomeroon-Supenaam
- Potaro-Siparuni
- Upper Demerara-Berbice
- Upper Takutu-Upper Essequibo
Maantiede
Upper Takutu-Upper Essequibo
Pääartikkeli: Guyanan maantiede
Guyanan ilmasto on trooppinen, tavallisesti kuuma ja kostea, mitä rannikolla tuulet helpottavat. Sadekausia on kaksi, toukokuusta elokuun puoliväliin ja marraskuun puolivälistä tammikuun puoliväliin.
Talous
Pääartikkeli: Guyanan talous
Guyanan talous pohjautuu pääosin maatalouteen ja kaivostoimintaan. Siellä on puutetta osaavasta työvoimasta, minkä lisäksi infrastruktuuri on puutteellinen.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Guyanan väestöjakauma
Guyanassa on kolme pääväestöryhmää: intialaisia on noin 50 % väestöstä, he asuvat pääosin maaseudulla. Kaupunkiväestöstä suurin osa on afrikkalaista alkuperää (36 % väestöstä). Maan sisäosissa asuvat intiaanit, joita on noin 7 %. Lopuista suurin osa on kiinalaisia, eurooppalaisia (erit. portugalilaisia ja brittejä) tai edellisten sekoituksia.
Tärkeimmät uskonnot ovat kristinusko (50 %), hindulaisuus (35 %) ja islam (10 %). Väestöstä 90 % asuu rannikon läheisyydessä.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Guyanan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
- kulta
- timantit
- puu
- kala
- katkaravut
Merkittävimmät vientituotteet
- bauksiitti
- sokeri
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Guyana
ms:Guyana
zh-min-nan:Guyana
ko:가이아나
ja:ガイアナ
simple:Guyana
th:ประเทศกายอานา
Jamaika
Jamaika on saarivaltio Karibianmeressä. Se sijaitsee etelään Kuubasta ja länteen Hispaniolasta, joka koostuu Haitista ja Dominikaanisesta tasavallasta.
Historia
Pääartikkeli: Jamaikan historia
Kristoffer Kolumbus löysi Jamaikan vuonna 1494. Espanja piti Jamaikaa siirtomaanansa vuosina 1509-1655 jonka jälkeen Iso-Britannia vuonna 1670 otti Jamaikan siirtomaakseen. Jamaika sai itsehallinnon vuonna 1944 ja itsenäistyi vuonna 1962.
Politiikka
Pääartikkeli: Jamaikan politiikka
Hallinnollinen jako
Pääartikkeli: Jamaikan (osat)
Jamaikan hallitusmuoto on parlamentaarinen monarkia.
Maantiede
Pääartikkeli: Jamaikan maantiede
Väestö
Pääartikkeli: Jamaikan väestö
Jamaikan väestöstä 75% on mustia.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Jamaikan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
- kipsi
- kalkkikivi
Merkittävimmät vientituotteet
- bauksiitti
bauksiitti
bauksiitti
bauksiitti
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Jamaika
ms:Jamaika
zh-min-nan:Jamaica
ko:자메이카
ja:ジャマイカ
simple:Jamaica
Liberia
Liberia sijaitsee Afrikan länsi-rannikolla. Sen rajanaapureita ovat Sierra Leone, Guinea ja Norsunluurannikko.
Maa on kärsinyt hiljattain kaksi perättäistä sisällissotaa vuosina 1989 - 1996 sekä 1999 - 2003.
Historia
Pääartikkeli: Liberian historia
Liberian pysyvästi asuttivat Amerikan vapautetut orjat 1800-luvun alussa. Tästä myös valtio on saannut nimensä.
Liberia julistautui itsenäiseksi 26. heinäkuuta.
Politiikka
Pääartikkeli: Liberian politiikka
Liberia on muodollisesti Afrikan vanhin demokratia. Käytännössä poliittista elämää on dominoinut aina viime aikoihin saakka vapautettujen orjien jälkeläisistä muodostunut ryhmä amerikkalais-liberialaiset. Heidän True Whig-puolueensa piti valtaa käsissään yli sadan vuoden ajan. Paikallinen afrikkalainen väestö sai äänioikeuden vasta 1960-luvulla. Silti maa säilyi yllättävän rauhallisena 1970-luvun loppuun saakka. Guinnesin ennätyskirja piti Liberiaa vuonna 1978 koko Afrikan vakaimpana valtiona. Vuoden 1980 sotilasvallankaappauksen jälkeen ylivalta näytti olevan siirtymässä paikallisväestöä edustavalle krahn-heimolle. Joulukuussa 1989 alkanut sisällissota katkaisi tämän kehityksen ja istuva presidentti Samuel Doe menehtyi elokuussa 1990.
Sisällissota päättyi vuoden 1997 vaaleihin jossa maan presidentiksi valittiin Charles Taylor. Taylorin vastustajat ryhmittyivät LURD-armeijaksi mikä johti sisällisodan jatkumiseen jo pian Taylorin valinnan jälkeen. Vasta Taylorin vallasta luopuminen ja YK-joukkojen tulo maahan vuonna 2003 on rauhoittanut tilanteen. Maassa on käynnissä yksi YK-historian suurimmista aseistariistuntaoperaatioista. Ellen Johnson-Sirleaf valittiin presidentiksi 8. marraskuuta 2005 pidetyissä vaaleissa. Hän on Afrikan ensimmäinen nainen, joka on valittu presidentiksi.
Liberian läänit
Pääartikkeli: Liberian läänit
Liberia jakautuu kolmeentoista lääniin:
- Bomi
- Bong
- Grand Bassa
- Grand Cape Mount
- Grand Gedeh
- Grand Kru
- Lofa
- Margibi
- Maryland
- Montserrado
- Nimba
- River Cess
- Sinoe
Maantiede
Sinoe
Pääartikkeli: Liberian maantiede
Kuva:Li-map.png
Talous
Pääartikkeli: Liberian talous
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Liberian väestöjakauma
Kulttuuri
Pääartikkeli: Liberian kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- rautamalmi
- timantit
- kulta
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- rauta
- kumi
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
ms:Liberia
zh-min-nan:Liberia
ko:라이베리아
ja:リベリア
simple:Liberia
Namibia
Namibia on valtio lounais-Afrikassa. Käytöstä poistunut nimitys Ambomaa (englanniksi ja saksaksi Ovamboland) on koskenut Namibian pohjoisosassa asuneen amboheimon aluetta. Namibian naapurit ovat Angola ja Sambia pohjoisessa, Botswana idässä ja Etelä-Afrikka etelässä. Se itsenäistyi Etelä-Afrikasta vuonna 1990 ja on siten yksi maailman nuorimmista valtioista.
Historia
Namibiaa ovat asuttaneet san-, damara- ja nama-kansat sekä 1300-luvulta lähtien bantut. Saksalaiset ottivat maan haltuunsa 1800-luvulla, ja maa sai nimekseen Lounais-Afrikka, lukuun ottamatta Britannian hallitsemaa Walvis-lahtea.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Etelä-Afrikka miehitti maan ja piti sitä hallussaan Kansainliiton mandaatilla toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Etelä-Afrikka otti maan täysin hallintaansa.
Marxilainen "Lounais-Afrikan kansanjärjestö" (SWAPO) -nimellä kulkeva sissiryhmä käynnisti alueella itsenäisyyssodan 1966. Vuonna 1988 Etelä-Afrikka suostui lopettamaan hallintonsa aluella YK:n alueellisen rauhansuunnitelman mukaisesti. Itsenäisyyden Namibia sai 1990. Walvis-lahti luovutettiin Namibialle 1994.
Namibiaa on Suomessa joskus luonnehdittu Suomen siirtomaaksi johtuen suomalaisten lähetyssaarnaajien ja Martti Ahtisaaren panoksesta namibialaisen yhteiskunnan syntyyn ja itsenäistymiseen.
Politiikka
Namibia on monipuoluedemokratia, jossa puolueeksi järjestäytyneellä SWAPO:lla on kuitenkin hyvin vahva asema. Presidentti ja parlamentin 72-jäseninen kansalliskokous valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Parlamentin toisella kamarilla, alueita edustavalla kansallisneuvostolla on lähinnä neuvoa-antava rooli.
Viimeisimmissä parlamenttivaaleissa SWAPO sai 76,1% äänistä ja 55 paikkaa kansalliskoukseen. Tärkeimmät oppositiopulueet ovat sosiaalidemokraattinen Demokraattien kongressi (CoD), 9,9% ja 7 paikkaa sekä konservatiivinen Demokraattinen Turnhall-allianssi (DTA), 9,5% ja 7 paikkaa.
Maantiede
Martti Ahtisaarenn rajan tuntumassa.]]
Namibia pinnanmuodostumista keskeinen on keskiosien pohjois-eteläsuuntainen ylänkö, jonka korkein kohta Brandberg kohoaa 2606 metrin korkeuteen. Keskusylängön rannikonpuoleisella kaistaleella avautuu Namibin aavikko, itäpuolella Kalaharin autiomaa.
Ilmasto vaihtelee aavikkoilmastosta subtrooppiseen ja on suurimmaksi osaksi kuivaa ja kuumaa. Sadetta saadaan vähän ja epäsäännöllisesti.
Alueet
frame
Namibia jakautuu 13 alueeseen:
- Caprivi
- Erongo
- Hardap
- Karas
- Kavango
- Khomas
- Kunene
- Ohangwena
- Omaheke
- Omusati
- Oshana
- Oshikoto
- Otjozondjupa
Talous
Kaivostoiminta on tärkeässä roolissa Namibian taloudessa. Maa tuottaa muun muassa timantteja, kultaa, sinkkiä, lyijyä ja uraania. Maataloudella on kuitenkin edelleen suuri merkitys: noin puolet namibialaisista on siitä riippuvaisia, vaikka sen osuus bruttokansantuottesta on suhteellisen pieni. Kalastus on myös merkittävä elinkeino.
Väestöjakauma
Kalastusissa]]
Namibian väestöstä 87,5% on mustia afrikkalaisia, 6% valkoisia ja 6,5% värillisiä.
Mustista suurin osa kuuluu ovamboihin, joita on n. 50% Namibian koko väestöstä.
Muita merkittviä etnisiä ryhmiä ovat kavangot (9%), hererot (7%), damarat (7%) namat (5%), caprivilaiset 4% ja alkuperäiskansa bushmannit 3%.
Valkoisista noin 60 % on afrikaansinkielisiä, 30% saksankielisiä ja 10 % englanninkielisiä.
Uskonnollisesti 80–90 % väestöstä on kristittyjä, loput perinteisten afrikkalaisten uskontojen seuraajia. Kristityistä ryhmistä suurin ovat luterilaiset, joita on noin puolet väestöstä. Muita kristillisiä ryhmiä ovat muun muassa katoliset, anglikaanit ja metodistit.
Merkittävimmät luonnonvarat
luterilaiset
- timantit
- kupari
- uraani
- kulta
- maakaasu
- lyijy
- tina
- sinkki
- suola
- vanadiini
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- timantit
- kupari
Luokka:Namibia
ms:Namibia
zh-min-nan:Namibia
ko:나미비아
ja:ナミビア
Salomonsaaret
Salomonsaaret on saaristovaltio Tyynessä valtameressä, Papua-Uuden-Guinean itäpuolella. Se on osa Brittiläistä kansainyhteisöä. Se koostuu yli 990 saaresta, joiden yhteispinta-ala on yli 28 000 neliökilometriä.
Historia
Yhdistynyt kuningaskunta teki Salomonsaarista protektoraattinsa 1890-luvulla. Toisen maailmansodan aikana saarilla käytiin ankaria taisteluja. Saaret saivat itsehallinnon 1976 ja itsenäisyyden 7. heinäkuuta 1978.
Saarilla puhkesi sisällissota vuonna 1999. Hallitus ei kyennyt pysäyttämään eri ryhmien välisiä taisteluja, osin siksi, että poliisi- ja turvallisuushenkilökunnan jäsenet olivat usein jonkin kilpailevan ryhmittymän kannalla. Heinäkuussa 2003 saarten kenraalikuvernööri teki virallisen avunpyynnön ulkomaille. Kansainvälinen 2 200-henkinen turvallisuusjoukko-osasto saapuikin paikalle elokuussa 2003 Australian ja Uuden-Seelannin johtamana. Näiden lisäksi operaatioon osallistui joukkoja 20 Tyynenmeren maasta.
Politiikka
Salomonsaaret on parlamentaarinen demokratia, joka kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Valtionpäämies on Britannian monarkki, paikallisesti häntä edustaa viiden vuoden välein valittava kenraalikuvernööri. Maalla on yksikamarinen parlamentti, jossa on 50 edustajaa. He toimivat edustajina neljän vuoden kauden. Parlamentti voi kuitenkin äänestää itsensä hajotettavaksi kesken kauden. Parlamentti valitsee pääministerin, joka nimittää muun hallituksen.
Provinssit
Salomonsaaret jakautuu yhdeksään provinssiin ja yhteen pääkaupunkialueeseen (merkitty tähdellä):
- Central
- Choiseul (Lauru)
- Guadalcanal
- Honiara
-
- Isabel
- Makira
- Malaita
- Rennell ja Bellona
- Temotu
- Western
Maantiede
Salomonsaaret on laaja saaristovaltio Papua-Uuden-Guinean itäpuolella, joka koostuu yli 990 saaresta. Läntisimmän ja itäisimmän saaren välimatka on noin 1 500 km. Erityisesti Santa Cruz-saaret (Vanuatun pohjoispuolella) ovat erillään muista, yli 200 km päässä. Suuremmilla saarilla on erinäisiä tulivuoria, joista osa on aktiivisia. Monet pienemmistä saarista ovat itse asiassa hiekan ja palmupuiden peittämiä atolleja.
atolleja
Talous
Suurin osa väestöstä elää maatalouden, kalastuksen tai metsänkasvatuksen varassa. Useimmat valmistuotteet ja öljy tuodaan maahan ulkomailta. Saarilla on mineraaliesiintymiä, mm. lyijyä, sinkkiä, nikkeliä ja kultaa. Saarten puuteollisuus kärsi Kaakkois-Aasian talousongelmista 1998. Talous palasi kuitenkin likimain aiemmalle tasolle jo 1999 kullan hinnannousun avittamana.
Väestöjakauma
Valtaosa saarten väestöstä on melanesialaisia (93 %). Muut merkittävät väestöryhmät ovat polynesialaiset (4 %), mikronesialaiset (1,5 %), eurooppalaiset (0,8 %) ja kiinalaiset (0,3 %).
Väestöstä suurin osa on kristittyjä, anglikaaneja on 45 %, katolisia 18 %, metodisteja tai presbytaareja 12 %, baptisteja 9 %, adventisteja 7 % ja muita protestantteja 5 %. Alkuperäisuskontoihin uskoo noin 4 % väestöstä.
Kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- kulta
- bauksiitti
- fosfaatti
- lyijy
- sinkki
- nikkeli
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- kopra
- kala
- puutavara
Luokka:Salomonsaaret
ms:Kepulauan Solomon
zh-min-nan:Solomon Kûn-tó
ko:솔로몬 제도
ja:ソロモン諸島
simple:Solomon Islands
th:หมู่เกาะโซโลมอน
Taiwan
Taiwan (portugalilaisen nimikkeen mukaan Formosa eli kaunis) on saari Kiinan rannikolla, Japanista etelään. Sanaa Taiwan käytetään myös merkitsemään Kiinan tasavaltaa, jonka merkittävin osa on Taiwanin saari.
Alue on kiistanalainen, sillä manner-Kiinan hallituksen mukaan Taiwan kuuluu Kiinan kansantasavaltaan kun taas Kiinan tasavalta väittää manner-Kiinankin kuuluvan sille. Tämä tilanne syntyi Kiinan vallankumouksen yhteydessä 1949, kun Kiinaa aiemmin hallinnut Guomindang-puolueen johtama hallitus pakeni kommunisteja Taiwanin saarelle. Kumpikaan hallitus ei anna muiden maiden myöntää molempia itsenäisiksi valtioiksi.
Nykyään lähes kaikki maat tunnustavat manner-Kiinan ainoaksi Kiinaksi. Vielä 1970-luvun alussa tilanne oli toinen, kun muun muassa Yhdysvallat ja Japani pitivät Taiwania ainoana Kiinana.
Historiaa
- Kiinan tasavalta
- Kiinan dynastiat
- Kiinan tasavallan historia
Vuonna 1895 Kiina hävisi Taiwanin sodassa Japanille, mutta Taiwan siirtyi takaisin Kiinalle toisen maailmansodan jälkeen. 1949 lähes kaksi miljoonaa tasavallan kannattajaa pakeni Taiwanille kommunistien voitettua vallankumouksen Kiinassa.
ja:台湾 ko:중화민국
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- maakaasu
- kulta
- hopea
- kupari
- marmori
Merkittävimmät vientituotteet
- elektroniikka
- tekstiilit
- muovituotteet
Luokka:Taiwan
Luokka:Kiistanalaiset alueet
Trinidad ja Tobago
Trinidadin ja Tobagon tasavalta on tasavalta Karibianmerellä, Venezuelasta pohjoiseen. Valtio koostuu Trinidadin ja Tobagon saarista, joista Trinidad on huomattavasti suurempi sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan.
Historia
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon historia
Politiikka
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon politiikka
Hallinnollinen jako
Maantiede
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon maantiede
Talous
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon talous
Väestö
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon väestö
Kaksi tärkeintä etnistä ryhmää ovat afrikkalaista alkuperää olevat (39,5 prosenttia väestöstä), jotka polveutuvat saarille tuoduista orjista, ja intialaiset (40,3 prosenttia väestöstä), jotka polveutuvat lähinnä Intiasta tuoduista sopimustyöläisistä. Suurin osa jäljelle jäävästä väestöstä on etnisesti sekoittunutta, joskin saarilla asuu myös jonkin verran eurooppalaista ja kiinalaista alkuperää olevia, sekä saarten alkuperäisten intiaaniasukkaiden jälkeläisiä.
Uskonnollisesti suurimmat yhteisöt ovat katoliset (29,4 prosenttia), hindut (23,8 prosenttia), muslimit (5,8 prosenttia) ja presbyteerit (3,4 prosenttia).
Kulttuuri
Pääartikkeli: Trinidad ja Tobagon kulttuuri
Trinidad ja Tobagon kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- asfaltti
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Trinidad ja Tobago
ms:Trinidad dan Tobago
zh-min-nan:Trinidad kap Tobago
ko:트리니다드 토바고
ja:トリニダード・トバゴ
Zimbabwe
Zimbabwe on noin 12 miljoonan asukkaan ja 390 000 neliökilometrin valtio Afrikan eteläosassa Sambian, Mosambikin, Etelä-Afrikan ja Botswanan välissä. Ennen vuotta 1980 maan nimi oli Rhodesia.
Zimbabwen pääkaupunki on noin 700 000 asukkaan Harare ja valtiomuoto on tasavalta. Maan presidenttinä on itsevaltaisin ottein hallitseva Robert Mugabe.
Historia
Zimbabwessa enemmistönä olevat shonat muuttivat Zimbabwen alueelle ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina. 1000-luvulla syntynyt Mwene Mutapan valtakunta oli merkittävä kaupan ja kulttuurin keskus, joka kuitenkin hajosi 1400-luvulle tultaessa.
Buurien tieltä Etelä-Afrikasta väistymään joutuneet ndebelelet alistivat shonat 1837. Vuonna 1895 Zimbabwesta tuli Ison-Britannian siirtomaa nimellä Etelä-Rhodesia (Cecil Rhodesin mukaan, Pohjois-Rhodesia on nykyään Sambia).
1965 valkoisten vähemmistöhallitus julisti Rhodesian itsenäiseksi, mutta jäi vaille kansainvälistä tunnustusta. Rhodesian sisällissodan jälkeen valkoiset joutuivat myöntämään mustille täydet kansalaisoikeudet ja Robert Mugaben johtaman ZANU-puolueen noustua valtaan helmikuun 1980 vaaleissa maa tunnustettiin kansainvälisesti uudella nimellä Zimbabwe.
Zimbabwesta ei kuitenkaan tullut uutta Etelä-Afrikkaa. Myönteisenä pidetyn alkutaipaleen jälkeen Mugaben johtama Zimbabwe on noussut kansainväliseen tietoisuuteen muun muassa valkoisiin kohdistuvista etnisistä puhdistuksista. Valkoiset viljelijät on pyritty ajamaan tiloiltaan, ja tiloille on pyritty asuttamaan mustia, jotka ovat maan alkuperäisiä asukkaita. Tässä prosessissa on ollut mukana armeija ja epämääräisiä aseellisia joukkoja. Valkoisiin ja heidän mustiin työntekijöihinsä ja perheisiinsä on kohdistettu väkivaltaa, murhia ja raiskauksia. Jopa pieniä lapsia on raiskattu. Valkoisilta anastettuja tiloja luovutettiin tahoille, joilla ei ollut kokemusta maanviljelystä, muiden muassa hallituksen suosikeille ja sotilashenkilöille. Myös ihanne maan palauttamisesta alkuasukkaille unohtui, sillä vaikka tilojen haltijoiksi tuli mustia, he eivät välttämättä kuuluneet maan alkuperäisimpiin asukkaisiin, vaan osa heistä oli jopa eurooppalaisia myöhempiä tulokkaita.
Maan ruuantuotanto romahti tilojen jouduttua rappiolle maanviljelyä taitamattomien käsissä. Mugabe on nykyisin nälkää näkevän maan diktaattori. Zimbabwen ihmisoikeustilanne on synkkä: toisinajattelijoita vainotaan ja tiedotusvälineitä valvotaan.
Osat
Zimbabwe on jaettu kahdeksaan provinssiin ja kahteen kaupunkialueeseen, joilla on provinssin status.
Maantiede
Zimbabwen osat
Zimbabwen osat
Pääartikkeli: Zimbabwen maantiede
Zimbabwe on sisämaavaltio Etelä-Afrikan, Botswanan, Sambian ja Mosambikin välissä. Luoteisrajalla virtaa Sambesi, jonka patoaltaassa sijaitsee yksi maailman suurimmista tekojärvistä: Karibajärvi. Sambesissa on myös on suuri turistinähtävyys: Victorian putoukset.
Zimbabwen sijaitsee suurimmaksi osaksi korkealla tasangolla. Idässä on pieni vuoriketju, jolla on myös valtion korkein kohta Inyangani (2 592 metriä).
Väestö
Zimbabwen tärkeimmät etniset ryhmät ovat shonat (71%) ja ndebelelet (16%). Muihin afrikkalaisiin kansoihin kuuluu 11% väestöstä, valkoisia on noin 1%, aasialaisia ja sekarotuisia noin 1%.
Uskonnollisesti Zimbabwessa noin neljännes väestöstä lasketaan kristityiksi ja toinen neljännes perinteisen animistisen uskon harjoittajiksi. Loput uskovat enemmän tai vähemmän kumpaankin uskonnolliseen perinteeseen. Noin 1% väestöstä on muslimeja.
HIV/AIDS on maassa vakava ongelma. Jopa kolmannes aikuisväestöstä on arvioitu HIV-positiiviseksi.
Kulttuuri
:Katso myös: Zimbabwelainen musiikki
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- kupari
- lyijy
- molybdeeni
- uraani
- fosfaatti
- kulta
- bauksiitti
- rauta
- elohopea
- nikkeli
Merkittävimmät vientituotteet
- tupakka
- elintarvikkeet
- kulta
- tekstiilit
Aiheesta muualla
- [http://global.finland.fi/konflikti/uudistus2004/zimbabwe.html Ulkoministeriön Maailman konflikteja -sivusto]
Luokka:Zimbabwe
ms:Zimbabwe
zh-min-nan:Zimbabwe
ko:짐바브웨
ja:ジンバブエ
simple:Zimbabwe
Karibianmeri
Karibianmeri on Pohjois- ja Etelä-Amerikan välissä oleva meri, Meksikonlahdesta länteen, Yhdysvaltojen eteläpuolella. Karibialla ovat Bahamasaaret sekä Isot ja Pienet Antillit. Isoihin Antilleihin lasketaan Kuuba, Jamaika, Hispaniola (Haiti ja Dominikaaninen tasavalta) sekä Puerto Rico.
Itsenäiset saarivaltiot
- Dominikaaninen tasavalta
- Haiti
- Jamaika
- Kuuba
Pienet Antillit
- Antigua ja Barbuda
- Bahama
- Barbados
- Dominica
- Grenada
- Saint Kitts ja Nevis
- Saint Lucia
- Saint Vincent ja Grenadiinit
- Trinidad ja Tobago
Muille valtioille kuuluvat saaret
- Alankomaiden Antillit
- Aruba
- Guadeloupe
- Martinique
- Anguilla
- Brittiläiset Neitsytsaaret
- Caymansaaret
- Montserrat
- Turks- ja Caicossaaret
- Navassa
- Puerto Rico
- Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Historia
Pääartikkeli: Karibianmeren historia
Karibian saaria asuttivat ennen eurooppalaisten tuloa siboneyt, arawakit, taínot ja karibit. Kristofer Kolumbuksen rantauduttua alueelle 1492, alueen intiaaniväestö tuhoutui valtaosin eurooppalaisten tuomien tautien, pakkotyön ja suoranaisen kansanmurhan seurauksena. Espanja otti koko Karibianmeren alueen nimellisesti haltuunsa, mutta espanjalaisia siirtokuntia perustettiin lähinnä suurimmille saarille: Hispaniolaan, Kuubaan ja Puerto Ricoon. Intiaaniväestön vähetessä espanjalaiset alkoivat tuoda työvoimaksi orjia Länsi-Afrikasta ja käynnistivät näin vuosisatoja jatkuneen orjakaupan.
Espanjan heikentyessä 1500-luvun lopulta alkaen, muut eurooppalaiset valtiot alkoivat perustaa siirtokuntia alueelle. Merirosvot ja kaapparit alkoivat myös hyökkäillä alueen kauppareiteillä ja perustivat omia tukikohtiaan, joista monet vakiintuivat myöhemmin siirtokunniksi. Hollannin Länsi-Intia, Englannin Länsi-Intia, Ranskan Länsi-Intia ja Tanskan Länsi-Intia olivat 1600-luvulta 1800-luvulle taloudellisesti merkittäviä erityisesti sokerintuotannon keskuksina.
Ranskalle kuuluvan San Domingon orjakapina 1791 johti lopulta ensimmäisen itsenäisen valtion, Haitin, syntyyn alueelle 1804. Perinteisen plantaasitalouden taloudellinen merkitys alkoi vähetä 1800-luvulla ja orjuus lakkautettiin kaikkialla alueella saman vuosisadan aikana.
Espanjaan kuulunut Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi 1844. Yhdysvaltain-Espanjan sodan seurauksena 1898 Espanja luopui myös Kuubasta, joka itsenäistyi 1902, sekä Puerto Ricosta, joka liitettiin Yhdysvaltojen yhteyteen.
Pienemmät Karibianmeren saarivaltiot itsenäistyivät 1960-luvulta alkaen, joskin osa kuuluu yhä Alankomaiden, Ranskan tai Yhdistyneen kuningaskunnan yhteyteen.
Luokka:Meret
Luokka:Väli-Amerikka
Luokka:Karibia
ja:カリブ海
Antigua ja BarbudaAntigua ja Barbuda on saarivaltio Karibianmerellä. Se sijaitsee Pienten Antillien saariryhmässä ja sen eteläpuolella on Guadeloupe, lounaassa Montserrat, lännessä Saint Kitts ja Nevis ja luoteessa Saint Barthélemy.
Maa koostuu Antiguan, Barbudan ja Redondan saarista. Väestöstä 97 prosenttia asuu Antigualla.
Redonda
Historia
Antigualla ja Barbudalla oli siboney-kulttuurin asutusta jo 2400 eaa. Venezuelan alueelta pohjoiseen levittäytyneet arawakit asuttivat saaret myöhemmin. Arawakkien jälkeen tulleet karibit ajoivat arawakit pois Pieniltä Antilleilta, mutta ilmeisesti eivät asettuneet Antigualle tai Barbudalle. Kristoffer Kolumbus rantautui saarille 1493, ja antoi suuremmalle nimeksi "Santa Maria de la Antigua".
Englantilaiset asettuivat saarille 1632 ja toivat afrikkalaisia orjia plantaasien työvoimaksi. Orjuus Antigualla lakkautettiin 1834, mutta entiset orjat pysyivät riippuvaisian plantaasinomistajista. Vasta toisen maailmansodan aikaan perustettu ammattiyhdistysliike paransi merkittävästi työläisten asemaa.
Ammattiyhdistysjohtaja Vere Cornwall Birdin Antiguan työväenpuolue (ALP) nousi valtaan paikallisvaaleissa 1951 ja on hallinnut Antiguaa ja Barbudaa suurimman osan aikaa sen jälkeen.
Antigua ja Barbuda itsenäistyi 1. marraskuuta 1981, mutta Englannin monarkki on yhä maan valtionpäämies.
Politiikka
Antigua on perustuslaillinen monarkia, jonka kuningattarena on Yhdistyneen Kuningaskunnan Elisabet II. Parlamentti on kaksikamarinen, sen edustajainhuoneen 19 jäsenestä 17 valitaan suoralla kansanvaalilla yhden edustajan vaalipiireistä.
Antiguan ja Barbudan pääpuolueet ovat konservatiivinen Antiguan työväenpuolue (ALP) ja keskustalainen Yhtynyt edistyspuolue (UPP). Viimeisimmässä, maaliskuussa 2004 pidetyissä parlamenttivaaleissa valtaan nousi UPP joka sai 55,3% äänistä ja 12 edustajanpaikkaa. Oppistossa on ALP (41,8%, 4 paikkaa) ja paikallispuolue Barbudan kansanliike (1,0%, 1 paikka).
Kartta
Kuva:Antigua and Barbuda-CIA WFB Map.png
Talous
Turismi on tärkein elinkeino, tuottaen noin puolet bruttokansantuotteesta.
Väestö
Suurin osa väestöstä on afrikkalaista alkuperää, ja puhuu patoisia, englannin kielen pohjalta muotoutunutta sekakieltä. Maassa on myös jonkin verran brittiläis- ja portugalilaisperäisiä asukkaita sekä pieni arabivähemmistö.
Merkittävimmät luonnonvarat
- matkailulle edullinen ilmasto
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
- postimerkit
- hedelmät
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Antigua ja Barbuda
ms:Antigua dan Barbuda
zh-min-nan:Antigua kap Barbuda
ko:앤티가 바부다
ja:アンティグア・バーブーダ
simple:Antigua and Barbuda
Dominica | | |
