:: wikimiki.org ::

Elektroniikka

Elektroniikka

Elektroniikka on sähköisten laitteiden rakentelua, käyttöä ja tutkimista.

Mittalaitteita

- Yleismittari, jolla voi mitata jännitettä, virtaa ja vastusta.
- Logiikka-analysaattori (digitaalisten piirien testaamiseen)
- Oskilloskooppi, joka piirtää kuvaajan jännitteen, virran tai vastuksen muuttumisesta ajan suhteen.
- Spektrianalysaattori, jolla mitataan signaalin amplitudia taajuuden funktiona.
- Pihtivirtamittari

Komponentit

Liitoskomponentit

- banaaniliitin
- D-25 liitin
- koaksiaalikaapeli
- piirilevy
- sokeripala

Passiiviset komponentit

- sähköjohdin
- kytkin
- muuntaja
- vastus
- varistori
- kondensaattori
- kela
- sulake

Aktiiviset komponentit

- transistori
- Bipolaarinen transistori
- FET
- diodi
- laserdiodi
- Schottky-diodi
- tunnelidiodi
- hohtodiodi eli LED
- fotodiodi
- zenerdiodi
- tyristori
- elektroniputki

Analogiset piirit

- operaatiovahvistin
- komparaattori
- transkonduktanssivahvistin
- regulaattori

Digitaaliset piirit

- loogiset portit
- mikrokontrollerit
- rekisterit
- A/D-muuntimet
- D/A-muuntimet
- Multiplexeri
- Kooderi
- Dekooderi
- Laskuri
- Summain

Piirirakenteita

- ilmaisin (modulaation)
- oskillaattori
- suodattimet
- alipäästösuodatin
- ylipäästösuodatin
- kaistanpäästösuodatin
- kaistanestosuodatin
- kokopäästösuodatin
- vaihelukittu silmukka

Käsitteitä

- eriste
- induktanssi
- induktio
- johde
- kapasitanssi
- magnetismi
- modulointi
- puolijohde
- reaktanssi
- resistanssi
- staattinen sähkö
- sähkövaraus
- sähkövastus
- virta
- tasavirta
- vaihtovirta
- kolmivaihevirta

Kohina

- terminen kohina
- valkoinen kohina

Laitteita

- askelmoottori
- dynamo
- kaapeli
- kuristin
- käämi
- mikropiiri
- mikrokontrolleri
- mikroprosessori
- potentiometri
- radio
- solenoidi
- sähkömoottori
- tasasuuntaaja
- televisio
- vahvistin

Linkkejä

- [http://www.epanorama.net/ ePanorama – tietoa elektroniikasta (englanniksi)] Luokka:Elektroniikka Luokka:Harrastukset ms:Elektronik ko:전자공학 ja:電子工学 simple:Electronics th:อิเล็กทรอนิกส์

Jännite

Sähköinen jännite (tunnus U) tai sähköinen potentiaali on SI-järjestelmässä volteissa (V) mitattava suure. Lyhyesti sanottuna jännite on sähköinen korkeusero, kun elektronit ja protonit pyrkivät "toistensa luo". Eli niiden välillä on aina tietty jännite. Jännitettä voidaan mitata esim. yleismittarilla. Jännitettä ajan funktiona (jännitteen signaalimuotoa) voidaan mitata oskilloskoopilla. "Kotitaloussähkössä" jännite on nykyään 230 V (vaihejännite eli vaihtojännitteen tehollisarvo vaiheen ja nollan välillä). Pääjännite on 400 V (jännite kahden vaihejohtimen välillä). Ennen jännitemuutoksia ko. jännitteet olivat 220 / 380 V. Tyypilliset paristojen jännitteet vaihtelevat 1,5-9 V. Ajoneuvojen akkujen jännitteet ovat yleensä joko 12 V (henkilöautot) tai 24 V (raskaat ajoneuvot). Yleensä alle 50 V jännitteet ovat ihmiselle vaarattomia kosketeltaessa (pienjännitelaitteet). Esimerkiksi paristossa miinus- ja plusnavan välillä on jännite, jonka ansiosta virta alkaa toimimaan, koska elektronit yrittävät saada jännite eron tasattua.

Katso myös

- Sähköisten suureiden analogiat Luokka:Suureet Luokka:elektroniikka Luokka:sähkötekniikka Luokka:Sähköstatiikka Luokka:Sähködynamiikka ja:電圧

Resistanssi

Resistanssi eli sähkövastus, lyhyemmin vastus (tunnus R) on fysiikassa ja sähkötekniikassa suure, joka yhdessä sähköjännitteen kanssa määrää aineessa kulkevan sähkövirran voimakkuuden. Johteen resistanssi R = U/I, missä U on johteen yli vaikuttava jännite ja I on siinä kulkeva virta. Resistanssin mittayksikkö on ohmi. Resistanssia voi mitata tavanomaisella yleismittarilla. Resistanssin voi myös määrittää vastuksen yli vaikuttavan jännitteen ja vastuksen läpi kulkevan virran avulla, koska resistanssi on jännitteen suhde virtaan. Kappaleen resistanssi riippuu aineen ominaisuuksista ja kappaleen mitoista; esim. lankamaisen johtimen resistanssi on verrannollinen langan pituuteen ja käänteisesti verrannollinen sen poikkipinta-alaan. Resistanssi riippuu myös lämpötilasta; metalleilla se yleisesti kasvaa lämpötilan kasvaessa, puolijohteilla ja elektrolyyteillä se taas pienenee lämpötilan kasvaessa. (Katso lämpötilariippuvuudesta tarkemmin artikkeli ominaisvastus.) Suprajohtavuutta eli resistanssin täydellistä katoamista esiintyy useilla metalleilla ja seoksilla alhaisissa lämpötiloissa. Resistanssin käänteisluku on konduktanssi (tunnus G) eli johtavuus. Tietyn aineen ominaisresistanssi eli ominaisvastus on poikkileikkaukseltaan pinta-alayksikön suuruisen ja yksikön pituisen johtimen resistanssi. Se voidaan määritellä lausekkeena: ρ =R·A/l, missä R on johtimen resistanssi, l sen pituus ja A poikkileikkauksen ala. Laite tai rakenneosa, jonka tarkoituksena on synnyttää tietynsuuruinen resistanssi, on vastus. Sähköistä vaihtovirtavastusta nimitetään impedanssiksi (tunnus Z). Katso myös Sähköisten suureiden analogiat Luokka:Suureet Luokka:Elektroniikka Luokka:Sähkötekniikka ja:電気抵抗 ko:전기저항

Resistanssi

Koaksiaalikaapeli

Koaksiaalikaapeli on suunniteltu siirtämään korkeataajuuksista signaalia. Kaapelin keskellä on johdin ja sen ympärillä on suojavaippa, joka toimii maapotentiaalina ja suojaa häiriöiltä. Koaksiaalikaapelin kapasitanssi ja induktanssi muodostavat yhdessä nk. siirtoimpedanssin, joka on tietylle kaapelille ominainen. Oikein päätetyssä koaksiaalikaapelissa on kummassakin päässä päätevastus, joka vaimentaa seisovan aallon. Päätevastus on samansuuruinen kuin kaapelin siirtoimpedanssi. Esim. ohuella koaksiaalikaapelilla rakennetussa Ethernetissä kaapeli päätetään kummastakin päästä terminaattorilla. luokka:siirtotiet ms:Kabel sepaksi ja:同軸ケーブル

Piirilevy

Piirilevy (engl. PCB, Printed Circuit Board tai PWB, Printed Wiring Board) yhdistää elektronisia komponentteja ilman erillisiä johtimia. Yleisin piirilevy on taso kuparifoliota, joka on liimattu lasikuidulla vahvistettuun muovilevyyn, usein epoksiliimalla. Ylimääräinen folio poistetaan, usein kemiallisella syövytyksellä eli etsauksella, ja komponentit liitetään jäljelläolevaan folioon yleensä juottamalla, joskus myös liimaamalla sähköä johtavalla liimalla. Piirilevy on yleensä pinnoitettu hapettumisen estämiseksi tinalla, hopealla, kullalla tai ns. orgaanisella pinnoitteella. Varsinkin pienikokoisille pintaliitoskomponenteille tarkoitettu levy pinnoitetaan myös pinnan tasaisuuden varmistamiseksi. Piirilevymateriaalina voidaan lähinnä erikoissovelluksissa käyttää lasikuitumuovin lisäksi myös mm. teflonia, pertinaksia tai lasia. Useita piirilevyjä voidaan laminoida päällekkäin yhteen ns. monikerroslevyjen valmistamiseksi. Kehittyneimmillä valmistusprosesseilla voidaan piirilevyjä valmistettaesa saada jopa aikaiseksi yksinkertaisia komponentteja, kuten vastukset, induktanssit ja kondensaattorit, joko levyn sisään tai sen pinnalle. Yleensä tällä pyritään levyn komponenttien pakkaustiheyden kasvattamiseen ja pinta-alan maksimaaliseen hyödyntämiseen. Teollisesti piirilevyn johdotuskuvio valmistellaan yleensä filmille valopiirturilla tiedosta, jonka on tehnyt piirilevysuunnittelija tietokoneella jollain piirilevyjen suunnitteluohjelmalla. Filmille tulostettu johdinkuvio siirretään valottamalla (monesti UV-valolla) piirilevyaihion valoherkällä kemikaalilla käsiteltyyn pintaan. Teolliset työvaiheet käsittävät myös mm. levyn reikien porauksen, johtavan kuparikerroksen elektrolyyttisen vahvistamisen, etsauksen ja mahdollisen pintapainatuksen esim. silkkipainomenetelmällä. Harrastelijat tekevät monesti matalaresoluutioisia piirilevyjen kuvia lasertulostimella läpinäkyville kalvoille. Yksinkertaisimmillaan voidaan käyttää myös lakkakynää tai teippaamista johdinkuvioiden tekoon. Piirilevyt ovat kestäviä, edullisia ja yleensä hyvin luotettavia. Niiden johdotuksia on vaikeampi korjata kuin jo harvinaiseksi käyneitä kiertoliitos (wire-wrap) levyjä. Piirilevyt tarvitsevat enemmän suunnittelutyötä kuin kiertoliitetyt tai pisteestä pisteeseen rakennetut järjestelmät. Luokka:Elektroniikka ja:プリント基板 th:พีซีบี

Sokeripala

:Sokeripala voi olla myös sokeria. :"Sokeripala" on myös Reino Helismaan sanoittama kansansävelmään perustuva musiikkikappale. Sokeripalaliittimellä liitetään yhteen sähkönjohtimia ruuviliitoksin. Sokeripaloja on olemassa posliinisia ja muovisia. Muoviset sokeripalaliittimet myydään yleensä katkaistavina liitinrimana, jossa on 10..12 osaa. Sokeripalalla liitetään yleensä johtoja, joiden poikkileikkauspinta-ala on 0,25..6 neliömillimetriä. Luokka:Sähkötekniikka

Muuntaja

Muuntaja, laite, joka muuttaa vaihtosähkön jännitteen tai virran toiseksi samantaajuiseksi jännitteeksi tai virraksi. Yksinkertaisimmassa muuntajassa on kaksi toisistaan eristettyä käämiä rautasydämen ympärillä. Näistä toista, ensiökäämiä, syötetään tietyllä vaihtosähköllä, joka muodostaa rautasydämeen muuttuvan magneettivuon, joka kulkiessaan toisiokäämin läpi, indusoi sen napoihin jännitteen. Ensiö- ja toisiojännitteiden suhde, muuntosuhde, on käytännöllisesti katsoen sama kuin ensiö- ja toisiokäämien johdinkierrosten lukumäärien suhde. Muuntajaa voidaan käyttää myös impedanssitasojen sovittamiseen mm. audio- ja radiotekniikassa. Rautasydän kootaan erityisestä muuntajalevystä valmistetuista toisistaan eristetyistä levyistä. Rautasydämen ohuet levyt yleensä eristetään toisistaan, koska näin sydämeen induktoituvat pyörrevirrat vähenevät ja muuntaja lämpenee vähemmän ja energiahäviö pienenee. Tavanomaisten jännitemuuntajien lisäksi rakennetaan myös virtamuuntajia. Virtamuuntajissa ensiöpiirin virta muuntuu virraksi toisioon, joka pidetään matalaohmisesti kuormitettuna (lähes oikosulussa). Luokka:elektroniikka Luokka:sähkötekniikka Luokka:sähkömagnetismi ja:変圧器

Vastus

Vastus (myös resistori) on elektroniikassa komponentti, joka vastustaa tasa- ja vaihtovirran kulkua. Vastuskomponentin sähkövastus eli resistanssi mitataan ohmeissa. Tarkkuus, jolla se osuu määriteltyyn ohmilukuun ilmaistaan toleranssilukuna. Vastuksia on myös lämpötilasta riippuvia (PTC- ja NTC-vastuksia) ja jännitteestä riippuvia (VDR). Toisinaan puhekielessä suuretta resistanssi sanotaan vastukseksi.

Lue myös:

- Ohmin laki
- Potentiometri
- Trimmeri

Linkkejä

- [http://koti.mbnet.fi/stinger/resistor.php Lisää tietoa vastuksista, muun muassa värikoodit]
- [http://koti.mbnet.fi/stinger/retma.php Vastuksien (ja muidenkin komponenttien)RETMA-sarjoja] Luokka:Elektroniikka ko:저항기 ja:抵抗器 th:ตัวต้านทาน

Varistori

Varistori eli VDR-vastus (engl. voltage dependent resistor) on vastus, jonka resistanssi muuttuu jännitteen funktiona. Varistoreja käytetään usein ylijännitesuojina. Tavallisin varistorityyppi on metallioksidivaristori (MOV). Siinä sinkin ja muiden metallien oksidit on asetettu kahden metallilevyn väliin. Suurilla jännitteillä oksidijyvästen väliset liitokset hajoavat, minkä vuoksi vastuksen resistanssi pienenee. Luokka:Elektroniikka

Kondensaattori

Kondensaattori on laite, joka varastoi energiaa sähkökenttään muodostamalla sähkövarauksien epätasapainon laitteen sisälle. Kondensaattoria voidaan pitää myös komponenttina, joka pyrkii estämään jännitteen muutosta navoissaan sallimalla suuriakin virran muutoksia lävitseen. Tyypillinen kondensaattori koostuu kahdesta elektrodista, joista kumpikin varastoi samansuuruisen mutta erimerkkisen sähkövarauksen. Elektrodit on eristetty toisistaan, mutta elektrodien välille muodostuu sähkökenttä. Jos varaus ylittää kondensaattorin kapasitanssin, tapahtuu läpilyönti tuhoten kondensaattorin. Läpilyönnit ovat todennäköisempiä huonolaatuisissa kondensaattoreissa, joita tuli markkinoille vuosina 2001-2002 kiinassa tapahtuneen piraattivalmistuksen myötä. Ne olivat varsinkin tietokoneiden emolevyjen käyttäjien ongelmana.

Kapasitanssi

Kondensaattorin kapasitanssi (symboli C) on suure, joka kuvaa varauksen suuruutta suhteessa elektrodien väliseen potentiaalieroon. Näin ollen: :

C = \frac

Mitä suurempi kapasitanssi kondensaattorilla on, sitä suurempi varausero siihen muodostuu tietyllä jännitteellä. Kapasitanssin SI-järjestelmän mukainen yksikkö on faradi, joka vastaa yhden voltin potentiaalieroa yhden coulombin sähkövarauksella. Faradi on hyvin suuri yksikkö käytännön sovelluksiin, joten yleensä käytetään etuliiteyksiköitä pikofaradi (pF), nanofaradi (nF) ja mikrofaradi (μF). Kapasitanssi voidaan laskea myös kondensaattorin virran i ja jännitteen muutoksen Δu/Δt suhteesta: :C = i/(Δu/Δt) Yleisin kondensaattorityyppi on levykondensaattori, jossa elektrodit ovat metallilevyjä. Kahden yhtä suuresta, samansuuntaisesta levyelektrodista koostuvan levykondensaattorin kapasitanssi on :

C = \epsilon_0 \epsilon_r \frac

missä A on elektrodin pinta-ala, D on levyjen välinen etäisyys, ε₀ on tyhjiön sähköinen permittiivisyys ja ε_r on levyjen välissä olevan eristeen sähköinen permittiivisyys.

Energia

Kondensaattoriin varautunut energia on yhtä suuri kuin se työ, joka tehtiin kun kondensaattoria varattiin. Olkoon kondensaattorin kapasitanssi C, ja siihen varautunut varaus Q. Kun pieni varaus dQ siirretään elektrodilta toiselle, siis potentiaalieron U=Q/C läpi, tehdään työ dW:

dW = \frac \, dq

. Kondensaattorin kokonaisenergia saadaan siten integroimalla tämä infinitesimaalisen pieni siirto koko varauksen Q yli:

W = \int_^ \frac \, dq = \frac\frac = \fracCU^2 = E

Kondensaattori sähköisissä piireissä

Tasavirta ei kulje kondensaattorin läpi, sillä elektrodit on eristetty toisistaan. Kun kondensaattoriin kytketään tasavirta, se varautuu ja saavuttaa lopulta tasapainotilan, jossa elektrodeissa on varaukset +Q ja -Q. Vaihtovirtapiireissä kondensaattori kuitenkin läpäisee virtaa. Virran jatkuva vaihtelu saa aikaiseksi jatkuvaa vaihtelua kondensaattorin varauksessa, joka synnyttää virtaa. Kondensaattori siis vastustaa vaihtovirran kulkua, mutta ei estä sitä kokonaan. Tätä vastustavaa ominaisuutta vaihtovirtapiireissä kutsutaan kapasitiiviseksi reaktanssiksi (X_C; yksikkö ohmi) ja se määritellään: :

X_C = \frac

missä f on vaihtovirran taajuus ja C kondensaattorin kapasitanssi. Nähdään heti, että kun taajuus lähestyy nollaa hertsiä (tasavirta), kapasitiivinen reaktanssi lähestyy ääretöntä, aivan kuten pitääkin. Toisaalta hyvin suurella taajuudella kapasitiivinen reaktanssi on niin pieni, että se voidaan jättää huomiotta käytännön sovelluksissa.

Katso myös

- reaktanssi. Luokka:Elektroniikka ja:コンデンサ th:ตัวเก็บประจุ

Kela (laite)

Kela on laite, joka varastoi hetkellisesti energiaa magneettikenttäänsä. Kelaa voidaan ajatella komponenttina, joka pyrkii estämään lävitsensä kulkevan virran muutoksia sallimalla navoissaan suuriakin jännitteen muutoksia. Kelan suuruutta kuvaa sen induktanssi, jota mitataan henryissä (H). Kelan induktanssi aiheuttaa vaihtovirtavastusta jännitteen muutoksille. Tätä kutsutaan induktiiviseksi reaktanssiksi. Sitä mitataan ohmeina kuten tasavirralla resistanssiakin. Vastustaessaan kaikkia jännitteen muutoksia kela siis vastustaa myös vaihtovirtaa. Tämän takia kelaa kutsutaan usein myös nimellä kuristin - se kuristaa vaihtovirran kulkua. Kela rakentuu käämistä, joka on rauta- tai ilmasydämen päällä. Myös suoralla johtimella tai johtolenkillä on pieni induktanssi. Jos samalla sydämellä on monta käämistystä muodostuu muuntaja. Kelaa kutsutaan solenoidiksi etenkin, jos kelaa käytetään sähköisen voiman muuttamiseksi mekaaniseksi voimaksi. Kelan induktiivinen reaktanssi voidaan laskea seuraavalla kaavalla (f on taajuus ja L kelan induktanssi): :

X_L =

Luokka:elektroniikka Luokka:sähkömagnetismi ja:インダクタンス

Sulake

Sulake (varoke) on elektroniikassa ja sähkötekniikassa käytetty komponentti, jolla pyritään suojaamaan sähkölaitteen sähköisiä osia ylikuormitus- tai vikatilanteissa. Lisäksi sulakkeilla suojataan sähköjohtoja liialliselta kuormitukselta (tulipalon vaara). Perinteinen sulake on keraamisessa tai lasisessa kotelossa oleva pienivastuksinen lanka, joka on mitoitettu niin, että se kestää lävitseen kulkevaa virtaa, mutta jos sulakkeen nimellisvirta ylitetään, vastuslanka alkaa lämmetä huomattavasti ja palaa poikki, jolloin virtapiiri katkeaa. Toiminnan hidastamiseksi sulake voi olla myös täytetty esimerkiksi hiekalla.

Sulaketyyppejä

Kertakäyttöisiä sulakkeita, jotka palamisen jälkeen on korvattava uudella:
- Lasiputkisulake (5x20 ja 6,3x32 mm): käytetään pienissä sähkölaitteissa laitteiden ylikuormitussuojaukseen. Lasiputkisulakkeita käytetään myös valohimmentimissä. Lasiputkisulake kytketään päistään yleensä jousitettujen kontaktien avulla.
- AGU-sulake (10x38 mm): myös lasiputkisulake, mutta on tarkoitettu matalille jännitteille (esimerkiksi autoihin). Suurin sulakekoko 60A.
- Lattasulakkeita käytetään autoissa ja muissa matalajännitteisissä järjestelmissä. Suurin lattasulake normaalissa kokoluokassa on 30A.
- Tulppasulake (ammattislangissa patruuna): perinteisesti ryhmäkeskuksissa käytetty sulake, koot 2 - 63 ampeeria. Tulppasulakeen toinen pää kytketään pohjakoskettimeen ja se kiristetään paikoilleen sulakekannella. Pohjakoskettimien koolla saadaan säädeltyä suurinta sulakekokoa: ison sulakkeen paikalle voi laittaa pienemmän, mutta pienempää ei voi korvata isommalla. Tulppasulake voidaan korvata myös tulppasulakeautomaatilla.
- Kahvasulake: käytetään suurissa keskuskiksissa tai kun tarvitaan suurta virrankatkaisukykyä. Kahvasulakkeita on viittä eri fyysistä kokoa: 00, 1, 2, 3 ja 4 ja niitä valmistetaan 10-1250A virroille. Kahvasulakkeet asennetaan aina suljettavan kannen alle ja ne vaihdetaan erityisellä eristetyllä vaihtokahvalla. Jännitteellisen kahvasulakkeen saa vaihtaa vain alan ammattilainen. VAROITUS: kahvasulaketta ei koskaan saa vaihtaa kuin siihen tarkoitetulla työkalulla, sillä sen tartuntapisteet saattavat olla jännitteelliset (mikäli sulakkeen kantaan tulee jännite, myös tartuntapiste on jännitteellinen). Osa työkaluista on tarkoitettu myös vain jännitteettömien sulakkeiden vaihtoon. Palautettavia sulakkeita:
- Johdonsuojakatkaisija, jsk (ammattislangissa dotsi): johdonsuojakatkaisijoita (ns. automaattisulakkeita, englanniksi circuit breaker) käytetään nykyään tulppasulakkeiden tilalla erilaisissa sähkökeskuksissa. Ne ovat DIN-kiskoon asennettavia automaattisesti toimivia katkaisijoita, jotka irrottavat kuorman kun sallittu virta ylitetään. Johdonsuojakatkaisijat toimivat tulppasulaketta nopeammin ja tarkemmin. Lauennut johdonsuojakatkaisija voidaan kytkeä uudelleen kääntämällä sen kytkin takaisin päälle.
- Tulppasulakeautomaatti: tulppasulakeautomaatilla voidaan korvata perinteinen tulppasulake. Tulppasulakeautomaatti on käytännössä johdonsuojakatkaisija, joka on koteloitu sopimaan tavallisen tulppasulakkeen paikalle ja laukeamisen jälkeen se voidaan palauttaa nappia painamalla toimintakuntoon. Muita suojapiirejä:
- Elektroniikassa kutsutaan sulakkeiksi usein myös automaattisesti kuormituksen loppuessa palautuvia suojakomponentteja ja -piirejä (esim. PTC-suojaus).
- Tehovahti: tehovahdilla voidaan estää pääsulakkeiden turha palaminen kun johtimien virta lähestyy sulakkeiden kestorajaa. Tämä tehdään kytkemällä esimerkiksi osa talon lämmityslaitteista pois päältä siksi ajaksi, että kuormitus laskee alemmalle tasolle. Näin kiinteistöön voidaan asentaa pienemmät pääsulakkeet (vaikuttaa sähköliittymän hintaan) ilman vaaraa niiden palamisesta.
- Vikavirtasuojakytkin: vikavirtasuojakytkin on tarkoitettu erityisesti henkilösuojaukseen, katso erillinen artikkeli: vikavirtasuojakytkin.

Sulakkeen valinta

Sulakkeiden valintakriteerejä ovat:
- toimintajännite
- toimintavirta
- katkaisunopeus (usein käytetään merkintöjä FF = hyvin nopea, F = nopea, M = keskinopea, T tai S = hidas, TT = erittäin hidas)
- katkaisukyky (suurin oikosulkuvirta, jolla sulake luotettavasti pystyy pysyvästi irrottamaan oikosulkeutuneen kuorman syötöstä.)

Kuvagalleria sulakkeista

Kuva:Electrical Fuse (aka).jpg|Lasiputkisulake Kuva:Agu_sulake_50A.jpg|AGU-sulake pidikkeessä, 50A Kuva:Tulppasulakeen_pidike_ja_tulppasulakkeita.jpg|Sulakekansi ja tulppasulakkeet: 10A, 16A ja 20A Kuva:Kahvasulakkeita_35A_120kAcut.jpg|35A kahvasulakkeet, koko 00, katkaisukyky 120kA, korkein nimelliskäyttöjännite 500V Kuva:Johdonsuojakatkaisija.jpg|16A johdonsuojakatkaisijoita Kuva:Two electrical fuses.jpg|Tulppasulakeautomaatti Luokka:Elektroniikka Luokka:Sähkötekniikka ja:電力ヒューズ

Transistori

Transistori on kytkimenä, vahvistimena tai muistin elementtinä toimiva puolijohdekomponentti. Nykyisin tavallisimmat transistorityypit ovat bipolaaritransistori, kanavatransistori ja hilaeristetty bipolaaritransistori. Transistori korvasi pitkälti paljon suuremmat, epäluotettavammat ja enemmän tehoa kuluttavat elektroniputket. Transistorit elektroniikan peruselementteinä korvasi myöhemmin monessa sovellutuksessa mikropiiri. Elektroniputki – transistori – mikropiiri -kehitys on mahdollistanut elektroniikan jatkuvan pienenemisen ja samanaikaisen tehon (älykkyyden) kasvun, siis mm. kotitietokoneet, digi-TV:t, kännykät ja laajakaistayhteydet. Transistorin keksivät 1947 Yhdysvaltalaisen Bell Telephone Laboratoryn fyysikot Walter Brattain ja John Bardeen. Ensimmäinen transistori oli kullasta ja germaniumista rakennettu kärkitransistori. Vuotta myöhemmin samaan tutkijaryhmään kuulunut William Shockley kehitti bipolaarisen liitostransistorin, joka perustuu kahteen erisuuntaiseen ja perättäiseen pn-liitokseen joko pn-np (pnp-transistori) tai np-pn (npn-transistori). Bipolaari-määritys tarkoittaa sitä, että transistorin toiminnassa käytetään hyväksi molempia varauksenkuljettajatyyppejä (aukkoja ja elektroneja), kun taas unipolaari-transistoreissa vain toista tyyppiä. Teollisesti transistoreita alettiin valmistamaan 1951 ja jo saman vuosikymmenen puolivälissä liitostransistori oli syrjäyttänyt kärkitransistorit lähes kokonaan. Tällöin myös kehitettiin uusi, kanavaefektiin (field effect) perustuva transistori. Kanavatransistorissa päävirtapiirin muodostaa puolijohdekanava ja siinä kulkevan virran suuruutta ohjataan kanavasta sähköisesti eritetylle hilalle tuotavalla jännitteellä. Kanavatransistorit loivat pohjan mikropiiriteknologialle. Kanavatransistorit voidaan helposti prosessoida ohuisiin piikiekkoihin vieriviereen ja liittää samalla alustalla sähköisesti toisiinsa ja muihin samaan kiekkoon integroituihin komponentteihin integroitujen piirin tuottamiseen. Piirikoon kasvaessa ja sen sisältämien miljoonien transistorien myötä nykyinen transistoriteknologia on saavuttanut äärirajansa. Uusina ratkaisuina mikropiirisovelluksiin on testattu mm. nanoteknologiaan, kvanttimekaniikkaan, spintroniikkaan ja molekyylitoimintaan perustuvia transistorirakenteita, jolloin transistorin ohjaamiseen voi riittää vain yksi elektroni. Luokka:Elektroniikka ko:트랜지스터 ja:トランジスタ

Diodi

Diodi on puolijohdekomponentti, joka päästää virran kulkemaan lävitseen vain yhteen suuntaan. Diodi saadaan syntymään siten, että liitetään p-tyyppinen ja n-tyyppinen puolijohdeaine yhteen. Mikäli anodi eli p-puoli on negatiivinen katodiin eli n-puoleen nähden, on diodi estosuuntainen, rajavyöhykkeen leveys vain kasvaa. Kun anodi positiivinen katodiin nähden, on diodi myötäsuuntainen (päästösuuntainen). Tällöin rajapinta kumoutuu ja diodi johtaa sähkövirtaa. Diodia voidaan käyttää mm. tasasuuntaajana (muodostetaan tasavirtaa vaihtovirrasta) tai radiotekniikassa ilmaisimena.

Katso myös

- LED
- Zenerdiodi Luokka:elektroniikka ko:다이오드 ja:ダイオード

Fotodiodi

Fotodiodi on valolle herkkä diodi. PN-liitos on luonnostaan herkkä valon vaikutukselle, mutta fotodiodeissa on järjestetty esteetön valon pääsy puolijohdepinnalle ja valon vaikutus diodiin on määritelty. Fotodiodeista käytetään myös nimitystä valodiodi, mutta tätä nimitystä käytetään toisinaan arkisesti myös LEDeistä. Luokka:Elektroniikka Luokka:Optoelektroniikka

Zenerdiodi

Tilanteessa jossa tavallinen diodi yleensä särkyisi on zenerdiodi suunniteltu toimimaan. Suurilla negatiivisilla jännitteillä tavallinen diodi särkyy: diodin ominaiskäyrä kääntyy jyrkkään laskuun, jolloin tapahtuu läpilyönti. Sen saa aikaan niin sanotut avalance- (vyöpurkaus) ja zener-ilmiöt. Johtuen zenerdiodin ominaisuudesta alkaa toimia läpilyöntialueella käytetään sitä yleensä estosuunnassa. Päästösuuntaisesti se toimii samoin kuin tavallinenkin diodi. Läpilyöntijännitettä -Uz:aa kutsutaan zenerjännitteeksi ja sitä vastaavaa nimellisvirtaa In:ksi. Nämä ilmoitetaan diodin datalehdellä. diodi Luokka:Elektroniikka

Elektroniputki

Elektroniputki on elektroniikan aktiivinen komponetti, joka voi toimia elektoniikassa mm. vahvistimena, kytkimenä ja muistin elementtinä. Sen toiminta perustuu sähkön kulkuun tyhjiössä ja kaasuissa. Elektroniputki keksittiin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Elektroniputken ovat korvanneet lähes kokonaan puolijohteisiin perustuvat transistorit ja diodit Elektroniputki on käytännössä lasiputki, jossa on tyhjiö tai joka on täytetty jalokaasulla. Lisäksi siinä on katodi, anodi ja mahdollisesti hila tai useampia hiloja. Elektroniputki, jossa ei ole hilaa on diodiputki. Yksihilaista elektroniputkea sanotaan triodiksi (ohjaushila), kaksihilaista tetrodiksi (lisäksi suojahila) ja kolmehilaista pentodiksi (lisäksi vielä jarruhila). Katodisädeputki on myös eräänlainen elektroniputki. Luokka:Elektroniikka ja:真空管

Regulaattori

Regulaattori on jotakin tasaava ja säätävä laite. Regulaattori voi olla esim. hydraulinen, pneumaattinen tai elektroninen.

Elektroniset regulaattorit

Elektroniikassa regulaattorikytkentöjä on mm. jännitteen ja virran tasaamiseksi.

Jänniteregulaattorit

- Lineaarinen regulaattori - Hakkuriregulaattori Hakkaava jänniteregulaattori voi olla tulojännitettä alempaan tai ylempään jännitteeseen muuntava. Luokka:Elektroniikka

Wacław Dziewulski

Wacław Michał Dziewulski (ur. 29 września 1882 w Warszawie, zm. 10 sierpnia 1938 w Wilnie. Profesor fizyki. Od 1919 r. kiedy otwarto na nowo uniwersytet w Wilnie, jako Uniwersytet Stefana Batorego (USB), wykładał na tej uczelni. Był twórcą czasopisma "Fizyka i Chemia w Szkole". Dziewulski, Wacław

tablice mp3 download mp3 download Architekci wn�trz apartments in Nice

:: RELATED NEWS ::

白板
白板有三種含義： #白板是通常白色的塑料制的书写平面。白板的作用与黑板类似，是一种可反复擦写的书写工具。通常用于教学，会议讨论，或个人与家庭记事。白板必须用专用的白板笔书写。因為第3點的緣故，在臺灣偶爾會故意稱作非黑板。白板筆含化學原料，嗅起上來會有股味道。 #Read More...

馬力歐
马力欧（英文：Mario 日文：マリオ也有被译作：玛利奥、玛莉奥或马里奥）马力欧是一个长有胡子的意大利水管工人，他有一顶红色的帽子。他跳的很高，而且嘴里总是嘟囔着“Mamma Mia”。他的全名是马力欧·马力欧。这个家喻户晓的造型就是任天堂公司的电视游戏系列作品中的主角，�