:: wikimiki.org ::
| Elokuva |
ElokuvaAlun perin elävä kuva tarkoitti liikettä, joka havaitaan, kun sarja selluloidille tallennettuja kuvia heijastetaan yli 15 ruudun sekuntinopeudella. Tänä päivänä elokuvat ovat taidemuoto ja yksi suosituimmista viihteen lajeista.
Pitkä elokuva on useimmiten määritelty yli 60 minuuttia kestäväksi.
Nykyisin on lukuisia tapoja nähdä pitkä elokuva:
- voit mennä elokuvateatteriin
- voit katsella televisiosta
- voit vuokrata tai ostaa VHS-kasetin tai DVD:n
- tai ladata elokuvan Internetistä
Elokuvan historiaa
Elokuvan suoranaisina edeltäjinä voidaan pitää taikalyhtyä, kaleidoskooppia ja zoetrooppia. Camera obscura oli taikalyhdyn käänteinen versio, jolla saatiin huoneen tai laatikon sisälle heijastettua pienen valoaukon kautta ulkopuolinen kuva tai maisema. 1700-luvun fantasmagorianäytökset puolestaan muistuttivat monasti toimintafilmejä: ne sisälsivät erikoisefektejä ja visuaalisia kliimakseja.
Ranskalaiset Lumieren veljekset olivat tärkeimpiä avainhenkilöitä elokuvan keksimisessä, ja he myös järjestivät ensimmäiset varsinaiset elokuvaesitykset. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui 28. joulukuuta 1895, jolloin L'Arrivée d'un train en Gate de la Ciotat (1895), yksinkertainen dokumentti asemalle saapuvasta junasta, sai ensi-iltansa Pariisissa. Toinen elokuvan alkuaikojen suurimmista vaikuttajista oli Georges Méliès, myöskin ranskalainen, jota voidaan puolestaan pitää trikkikuvauksen ja fantasiaelokuvan isänä.
Elokuvat olivat pitkään yksikelaisia lyhytelokuvia, koska pitkiä elokuvia ei pidetty taloudellisesti kannattavana, ja teknisesti ne olivat lähinnä hyvin yksinkertaisia ja kunnianhimottomia. Muutoksen tässä teki yhdysvaltalainen elokuvantekijä D. W. Griffith, jonka elokuvatekniset kokeilut kultivoituvat spektaakkelielokuvaan Kansakunnan synty (Birth of a Nation, 1915), joka ei vain aloittanut pitkien elokuvien laajamittaisen tuotannon menestyksellään, vaan toi elokuvaan monia tähän päivään vakiintuneita teknisiä elementtejä ja inspiroi monia mykkäkaudella aloittaneita elokuvaohjaajia. Ensimmäinen elokuvateollisuus syntyi 1900-luvun alussa Italiaan, mutta se tuli tiensä päähän muun muassa näyttelijöiden kovien palkkiovaatimusten ja kalliiden spektaakkeleiden takia. Elokuvanteon tyysijaksi tuli tämän jälkeen Yhdysvaltojen Kalifornia, jossa auringonvaloa ja rahavaroja riitti.
Kaupallinen elokuva oli alussa lähes poikkeuksetta mustavalkoista mykkäelokuvaa, vaikkakin paljon kokeiluja tehtiin niin äänen kuin värin saralla. Taiteellisesti kunnianhimoisimmat mykkätuotannot tehtiin yhtäältä Saksassa (ekspressionistinen suuntaus) ja nuoressa neuvostovaltiossa ennen stalinistisen totalitaristihallinnon ja kulttuuribyrokratian vakiintumista. Neuvostoelokuvan tekijät ja teoreetikot kehittelivät etenkin leikkausta, montaasia.
Äänielokuva löi läpi 1920-luvun loppupuolella, The Jazz Singer (1927) oli ensimmäinen pitkä puhuttu elokuva. Kun äänielokuva yleistyi, monet mykkäkaudella menestyneet elokuvatähdet joutuivat keksimään itsensä uudestaan. Esimerkiksi Buster Keatonille ja muille mykkäkoomikoille ei ollut enää paljon kysyntää, vaan yleisö kaipasi Groucho Marxin ja Mae Westin kaltaisten koomikoiden jatkuvaa huulenheittoa. Suoranaista riehaantumista dialogin mahdollisuudesta ilmensivät puheeseen perustuvat Hollywoodin slapstick- ja screwball-komediat. Aluksi ääni toteutettiin optisella ääniraidalla, jonka kamera tallensi suoraan filmille kuvan tavoin. Tämän tekniikan äänenlaatua pidetään kuitenkin yleisesti heikkona, ja niinpä magneettisen äänentallennuksen keksimisen myötä ääni tallennettiin myöhemmin nauhalle, joka siirrettiin esityskopion perforoidulle magneettiääniraidalle. Nykyään digitaalinen äänitekniikka on elokuvien äänityksessä arkipäivää.
Toisen maailmansodan aikana elokuva alistettiin pitkälti propagandatarkoituksiin, tai joka tapauksessa auttamaan sotaponnisteluissa. Italiassa alkoi jo ennen aseiden vaikenemista neorealistinen liike ohjaajinaan sellaiset nimet kuin Roberto Rossellini ja Vittorio de Sica. Neorealismille oli tunnusomaista dokumentaarisuuden ja sosiaalisen paatoksen sekoittaminen sekä amatöörinäyttelijöiden käyttäminen.
Värifilmi yleistyi pitkien elokuvien tuotannossa 1940-luvun loppupuolella, jolloin käytettiin pääasiassa Technicolor-järjestelmää. Technicolor jakoi kuvan kolmeksi eri värikomponentiksi (punainen, vihreä ja sininen), jotka tallennettiin omille mustavalkofilmeille. Tällä tekniikalla pystyttiin tuottamaan hyvinkin realistiset, joskin nykystandardeilla kovin kylläiset värit. Myöhemmin keksittiin komposiittivärifilmi, joka sisälsi kaikki värikomponentit samalla filmillä, joskin Technicoloria käytettiin elokuvan jälkituotannosa vielä 1970-luvun loppupuolella.
Sekä ääni että väri olivat merkittäviä keksintöjä elokuvalle, mutta niiden vaikutus ei ollut vain tekninen. Värielokuvan ilmestyessä mustavalkoiselle elokuvalle tyypillinen dramaattinen valaistus lähes katosi. Jyrkkäkontrastisesta mustavalkokuvasta tuli tunnetuksi etenkin sodanjälkeinen amerikkalainen musta elokuva (film noir). Kokonaan mustavalkofilmi ei kuitenkaan hävinnyt, vaan esimerkiksi Steven Spielberg ja Jim Jarmusch ovat tehneet pitkiä mustavalkoelokuvia, ja Suomessa mustavalkofilmiä ovat hyödyntäneet niinkin erilaiset elokuvantekijät kuin Aki Kaurismäki ja Spede Pasanen, edellinen taiteellisin ja jälkimmäinen taloudellisin perustein.
1950-luku oli television yleistymisen aikaa, minkä takia elokuvateollisuus sai varteenotettavan kilpailijan. Hollywood vastasi haasteeseen tuomalla teattereihin spektaakkelielokuvia (esimerkiksi Ben Hur ja Spartacus), joissa esiintyi tähtinäyttelijöiden lisäksi uutta laajakuvatekniikkaa. Tällaisista merkittävimmiksi nousivat anamorfinen Cinemascope, Vistavision ja alkeellinen, joskin pioneerina tärkeä Cinerama. Mittavimmat elokuvat saatettiin kuvata jopa tavallista leveämmälle 65-milliselle filmille. Myöhemmin kehitettiin äärimmäisen suurta negatiivikuva-alaa hyödyntävä IMAX-formaatti, joka on tosin pysynyt lähinnä dokumenttielokuvia tarjoavana erikoisformaattina.
Myös elokuvatekniikan keveneminen auttoi elokuvaa taiteellisesti. 1950-luvun lopussa ammattimaiset elokuvakamerat olivat jo niin kompakteja, että niillä pystyi kuvaamaan helposti käsivaralla lähes missä vain. Tämä kehitys inspiroi ranskalaisen uuden aallon elokuvaohjaajia, joiden merkitys esimerkiksi amerikkalaiselle elokuvalle on mittaamaton. 1960-luvulla elokuvafilmeista alkoi tulla herkempiä, mikä mahdollisti kuvaamisen yöllä ja päivällä ilman erillistä valaistusta, mikä edesauttoi ranskalaisen uuden aallon tyyppistä, spontaania elokuvaa.
Viimeisin elokuvatekniikan mullistus on digitaalisuus. Digitaalinen kuvaus, editointi ja äänen taltiointi yleistyivät nopeasti 1990-luvun aikana, ja niistä on tullut varsinkin amatöörielokuvaajien keskuudessa suosittuja tekniikan suhteellisen halpuuden takia. Erityisesti digitaalisuus on auttanut dokumentaristeja, ja voidaankin sanoa, että 2000-luvulla dokumenttielokuva on jopa kokenut todellisen renessanssin.
Katso myös
- Elokuvateatteri
- Elokuvatyylit
- Luettelo elokuvista
- Valtion elokuvatarkastamo
Aiheesta muualla
- [http://www.imdb.com/ Internet Movie Database]
- [http://www.sea.fi/ Suomen elokuva-arkisto]
- [http://www.pixoff.net/ Pixoff, suomalaisen lyhytelokuvan julkaisukanava]
ja:映画
ko:영화
simple:Cinema
Luokka:Elokuvataide
-
Luokka:Harrastukset
Elokuvateatteri näki murhayönään elokuvan Bröderna Mozart]]
Elokuvateatteri on tila jossa esitetään elokuvia suurille katsojaryhmille. Elokuvateatterissa voi olla useita saleja, joissa erilaiset tekniset ominaisuudet (esim. äänentoistolaitteisto, erikoiskokoinen valkokangas).
Suomalaisia elokuvateattereita
- Kinopalatsi Helsingissä
- Kinopalatsi Turussa
- Tennispalatsi Helsingissä
Tennispalatsi Helsingissä
Katso myös
- Kotiteatteri
Luokka:Elokuvataide
ja:映画館
Televisio
Televisio on laite, joka näyttää radioaaltoja pitkin siirrettyä liikkuvaa kuvaa.
Televisiota nimitettiin vielä 1950-luvulla myös näköradioksi.
Televisiolähetys voidaan siirtää joko analogisena tai digitaalisena kolmella päätavalla: satelliittien kautta, kaapelia pitkin tai mastoihin sijoitettujen ulkoantennien avulla. Analoginen lähetys on vielä toistaiseksi yleisempi, mutta Suomi siirtyy pelkästään digitaalitelevisioaikaan elokuussa 2007.
Televisiokanavat
Television kanavaksi sanotaan lähetystaajuutta. Vapaat kanavat jaetaan kansainvälisillä sopimuksilla; tarkoitus on olla häiritsemättä lähialueiden lähetyksiä.
Luettelo televisiokanavista
TV-sarjat
Televisiokanavien määrän lisääntyessä on yhä tärkeämpää, että katsoja saadaan houkuteltua juuri omalle kanavalle. Siihen auttavat sarjat, jotka toistuvat samaan kellonaikaan joko joka päivä tai ainakin joka viikko. Vaikka alkuperäiset ohjelmat eivät edes olisi sarjoja, televisioyhtiö voi luoda sarjan samantyyppisistä ohjelmista (esim. Avara luonto).
- Luettelo televisiosarjoista
Tekniikka
Perinteinen kuvaputkitelevisio muodostuu katodisädeputkesta, jossa elektronisuihku kiitää kuvan poikki 50 kertaa sekunnissa sytyttäen ja sammuttaen kuvaruudun pieniä pisteitä. Ensimmäiset kaupalliset katodisädeputkitelevisiot toi myyntiin saksalainen Telefunken vuonna 1934. Britit ja amerikkalaiset seurasivat parin vuoden kuluttua. Väritelevisiossa on kolmen pisteen ryhmiä: sininen, vihreä ja punainen, jotka sytytetään samaan tahtiin. (katso Näyttö).
Uudet tekniikat ovat tulossa, jotta saadaan teräväpiirtoisempia ja suhteessa litteämpiä televisioita.
- Digitaalitelevisio
- HDTV
- NTSC
- PAL
- Television tuotantotekniikka
- Television kuluttajatekniikka
Luokka:Televisio
Luokka:radiotekniikka
Luokka:Televisiotekniikka
ja:テレビ
simple:Television
DVDDVD (alk. digital video/versatile disc, digitaalinen video/monikäyttölevy) on optinen datan tallennusväline. Elokuvien toisto on tällä hetkellä yleisin DVD:n käyttötapa. DVD-levy muistuttaa ulkoisesti CD-levyä.
DVD-levy voi sisältää dataa useissa formaateissa
- DVD-Video (elokuvien kuvan ja äänen tallentamiseen)
- DVD-Audio (hifi-tasoisen äänen tallentamiseen)
- DVD-Data (datan tallentamiseen)
DVD-media voi olla
- DVD-ROM (vain luku, painettu, hopean- tai kullanvärinen)
- DVD+R/RW (R = kertatallenteinen, RW = uudelleenkirjoitettava)
- DVD-R/RW (kuten yllä, mutta eri standardi)
- DVD-RAM (uudelleenkirjoitettava hajasaantilevy)
Historiaa
1990-luvun alussa oli uudeksi optiseksi massamuististandardiksi kaksi kilpailevaa ehdokasta. Ensimmäinen oli Multimedia Compact Disc (MMCD), jota tukivat Philips ja Sony, toinen oli Super Disc (SD), jolla oli takanaan kahdeksan teollisuusjätin tuki (ml. Toshiba ja Time-Warner). IBM johti yritystä saada kaikki yhtiöt yhden standardin alle, jotta VHS:n ja Betamaxin kaltaiselta formaattisodalta vältyttäisiin. Lopputuloksena oli syyskuussa 1995 julkistettu DVD-formaatti. Virallista määrittelyä valvoo DVD Forum, johon kuuluvat edellä mainitut 10 perustajayhtiötä sekä yli 220 muuta jäsentä.
Yhdysvalloissa DVD-soittimen hinnat putosivat keväällä 1999 300 dollarin rajapyykin alle, jolloin Wal-Mart alkoi tarjota soittimia liikkeissään. Tällöin VHS muodosti vielä suurimman osan myynnistä, ja DVD oli pelkkä marginaalituote. Vuoteen 2004 mennessä tilanne oli kääntynyt päälaelleen. Useimmat kauppaketjut tarjoavat myynti-DVD:itä, kun taas kasettien myynti on romahtanut. Euroopassa (Suomi mukaan lukien) tilanne on ollut parin vuoden viiveellä sama; suurin osa elokuvavuokrauksista oli DVD-formaatissa jo vuonna 2005.
"DVD" oli alun perin tarkoitettu lyhenteeksi sanoille "digital video disc", mutta jotkut DVD Forumin jäsenet halusivat sen tulevan sanoista "digital versatile disc" (digitaalinen monikäyttölevy), jotta formaatin muut käyttömahdollisuudet tulisivat paremmin esiin. DVD Forum ei koskaan päässyt asiasta yksimielisyyteen, ja nykyisin formaatin virallinen nimi on yksinkertaisesti "DVD" ilman virallista selitettä.
DVD-Video
DVD-Video-levy on tarkoitetty videokuvan ja -äänen tallentamiseen. Kuva tallennetaan levylle MPEG-2-muodosssa. Levyjen toistoon tarvitaan DVD-asema ja MPEG-2-dekooderi, toisin sanoen DVD-soitin tai tietokoneeseen kytketty DVD-ROM-asema tarvittavine ohjelmineen. Ääniraita voidaan tallentaa MPEG-, PCM-, DTS-, MP2- tai Dolby Digital -muodossa, joista Dolby Digital on selvästi yleisin. Huomionarvoista on lisäksi se, että ainoastaan eurooppalainen DVD-Video-standardi tukee monikanavaista MPEG-ääntä (jopa 7.1 kanavaa) – joskin sen tuki on lopetettu käytännössä myös Euroopassa – sekä MP2-ääntä.
Turvallisuus
Useimmilla elokuvalevyillä on käytössä CSS-suojaus, jonka vuoksi levyä voi soittaa vain lisensoidulla soittimella, eikä siltä voi kopioida MPEG2-tiedostoja ulos. Suojaus osoittautui heikoksi ja norjalainen Jon Lech Johansen ("DVD Jon") julkaisi sen murtavan ohjelman 15-vuotiaana vuonna 1999. Nykyisten elokuvien levyjä on alettu suojata lisäämällä niille virheellisiä sektoreita, mutta nämäkin "suojaukset" on kierretty yleensä nopeasti, jopa ennen kuin ensimmäistäkään suojausta käyttävää levyä on ilmestynyt.
Aluekoodit
Elokuvia julkaisevat yhtiöt suojelevat markkinoitaan julkaisemalla DVD-elokuvia eri maissa eri aikaan ja eri hintaisina. Tämän vuoksi maapallo on jaettu eri alueisiin aluekoodeilla. Eri alueilla myydään pääasiassa vain kyseisen alueen soittimia ja levyjä. Aluekoodijako ja sen ohittaminen on ollut tekijänoikeuslainsäädännön keskustelunaiheena ympäri maailmaa.
Alue-
koodi | Alue |
|---|
| 0 | Toistettavissa kaikilla alueilla |
|---|
| 1 | Yhdysvallat ja Kanada |
|---|
| 2 | Eurooppa, Grönlanti, Etelä-Afrikka, Lesotho, Swazimaa, Japani, Egypti ja Lähi-itä |
|---|
| 3 | Kaakkois-Aasia, Etelä-Korea, Hongkong, Indonesia, Filippiinit ja Taiwan |
|---|
| 4 | Australia, Uusi-Seelanti, Meksiko, Keski-Amerikka ja Etelä-Amerikka |
|---|
| 5 | Venäjä, muut entisestä Neuvostoliitosta irtautuneet valtiot, Itä-Eurooppa, Intia, Mongolia ja Afrikka |
|---|
| 6 | Kiina |
|---|
| 7 | Varattu tulevaa käyttöä varten |
|---|
| 8 | Kansainväliset alueet, kuten lentokoneet, matkustajalaivat ym. |
|---|
Aluekoodia 0 ei ole olemassa, mutta R0-lyhennettä käytetään ilmaisemaan, että levy on tarkoitettu toistettavaksi kaikissa soittimissa; tällöin kaikki alueet on kytketty päälle. Alkuaikoina laitevalmistajat saattoivat kytkeä laitteen aluekoodin nollaksi, jolloin toiselta alueelta tuotu levy toistui ongelmitta. Jakeluyhtiöt tukkivat tämän porsaanreiän varsin nopeasti RCE-laajennuksella. Joissain maissa, mm. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa aluekoodien käyttö on kielletty laittomana. Suomen näkemyksen mukaan aluekoodin murtaminen ei ole laitonta, koska kyse ei ole suoranaisesta kopioinnin estämiseen ja siten tekijäinoikeuksien suojaamiseen tarkoitetusta tekniikasta. Kiinalla on oma aluekoodinsa sen omasta vaatimuksesta: painottaakseen vaatimustaan Kiina uhkasi ottaa käyttöön kilpailevan elokuvalevyn, joka olisi kiistatta loukannut DVD-levyä koskevia patentteja. Kiinan motivaationa uskotaan olevan sensuuri: se haluaa kontrolloida DVD-elokuvien tarjonnan sisältöä.
DVD-Audio
DVD-Audio on uusi formaatti, joka tarjoaa ainakin teoriassa paremman äänenlaadun kuin CD-levyt. Se tukee monikanavaääntä ja suurempia taajuuksia ja tarkkuuksia kuin CD. Uudet levyt eivät ole saavuttaneet juurikaan markkinaosuutta. Lisäksi sillä on kilpailijana samat edut tarjoava SACD.
DVD-levyformaatit
Ensimmäiset levyt tarjosivat mahdollisuuden kaksipuoleiseen tallennukseen ja kahteen tallennuskerrokseen per levyn puoli. Levyjä voi kuitenkin tallentaa vain prässäämällä. Ensimmäiset DVD-tallentimet tulivat markkinoille 2000, jolloin formaattien välille syntyi formaattisota.
- DVD-R on yleisin, kerran tallennettava yksipuolinen ja yksikerroksinen levy, jolle voi tallentaa 4,7 GB dataa.
- DVD-RW on useaan kertaan tallennettava vastaava levy.
- DVD-R DL on kaksikerroslevy, jolle mahtuu 8,6 GB dataa.
- DVD-RAM tarvitsee yhteensopivan lukulaitteen, levyt ovat koteloissa ja sille voi tallentaa 4,7 GB per puoli.
- DVD+R vain kerran tallennettava.
- DVD+R DL kaksikerroksinen DVD+R levy, jolle mahtuu 8,5 GB dataa.
- DVD+RW uudelleenkirjoitettava 4,7 GB; voidaan toistaa tavallisessa soittimessa.
Formaattien nimissä "+" ja "-" viittaavat kahteen, osittain yhteensopivaan tekniseen standardiin. Standardit ovat likimain yhtä suosittuja, ja suurin osa DVD-laitteista tukee niistä kumpaakin.
Kirjallisuutta
- DVD Demystified, Jim Taylor; McGraw-Hill Professional; ISBN 0071350268 (2. painos, joulukuu 2000)
- DVD Authoring and Production, Ralph Labarge; CMP Books; ISBN 1578200822 (elokuu 2001)
Linkkejä
- [http://www.dvdplaza.fi DVDPlaza.fi - Kotiteatteri ja Hifi-forum]
- [http://fin.afterdawn.com AfterDawn.com - Suomalainen DVD-sivusto]
- [http://koti.mbnet.fi/mvnet/tietokoneet_kotipolttoiset_dvdt.php MVnet - Tietoa kotipolttoisten DVD-levyjen laadun testauksesta suomeksi]
- [http://www.dvddemystified.com/dvdfaq.html DVD Frequently Asked Questions (and Answers)]
- [http://www.dvd-copy.com/reference/The_Challenge_of_DVD_Authoring.pdf The Challenge of DVD Authoring]. (PDF-tiedosto, 347k)
- [http://dvd.ign.com/releases.html IGN: Upcoming DVD releases].
- [http://www.howstuffworks.com/dvd.htm How DVD works].
- [http://www.dvdrw.com/ DVD+RW Alliance].
- http://www.cdfreaks.com
- [http://shumans.com/archives/000024.php DVD Finally Overtakes VHS] - shumans.com, 21. heinäkuuta 2003
- [http://www.merconnet.com In Dash Car DVD/Mp3 Player].
Luokka:Tallennusvälineet
ms:DVD
ko:DVD
ja:DVD
simple:DVD
th:ดีวีดี
Internet
Internet on julkisesti saatavilla oleva maailmanlaajuinen useista yhteenliitetyistä tietoverkoista muodostuva järjestelmä. Liikennöinti perustuu pakettivälitteiseen internet-protokollaan (IP). Verkossa on tuhansia pienempiä kaupallisia, akateemisia ja valtiollisia verkkoja.
Internetin käyttötarkoitukset
Tiedon levittäminen
Voit esimerkiksi perustaa jollekin järjestölle WWW-sivut, joilla kerrot kyseisestä järjestöstä ja hoidat sen tiedotukset. Säästöt ovat varsin suuria verrattaessa siihen, miten paljon maksaisi jakaa sama tieto paperimuodossa. Internetissä oleva tieto on myöskin näkyvillä koko maailmalle, ellei toisin määritellä, kun taas paperimedia jaetaan yleensä vain varsin paikallisesti.
Tiedon etsiminen
Voit etsiä Internetistä tietoa erinäisistä asioista hakukoneita, kuten AllTheWebiä tai Googlea käyttäen. Tästä on se iso etu, että saat yhdestä paikasta mahdollisuuden lukea lähes koko Internetin laajoja tietomääriä, eikä sinun tarvitse ravata suuressa määrissä eri kirjastoja hakemassa suurta määrää isoja kirjoja, joista jokaisesta tarvitset kuitenkin vain muutamaa sivua. Lisäksi Internetissä on myös tietoa, joka on vain yhden henkilön mielestä totta, eikä näin siis julkaistavissa "Tiedon levittäminen" -kohdassa mainitusta varallisuusongelmasta johtuen. Tästä seuraa toisaalta se, että Internetistä löytyy paljon myös sellaista sisältöä, joka ei pidä paikkaansa.
Keskusteleminen
Internetiä voi käyttää myöskin silkkana keskustelumediana. Vanhimpia Internet-pohjaisia keskustelukanavia ovat sähköposti, uutisryhmät sekä IRC. Nykyään Internetiä käytetään myös pikaviestintään. Yleisin Internetin käytön muoto on sähköposti, vaikka tunnetuin sovellus onkin WWW eli se osa Internetistä, jossa surffaillaan.
Huvin vuoksi
Huvin vuoksi Internetiä käytetään lähinnä surffaillen eli WWW-selainta käyttäen. Tämä voi tarkoittaa ihan vain sitä, että seurataan sivuilla olevia linkkejä ja katsotaan, mihin päädytään. Tätä voi sanoa Wikinkin edustavan. Nykyään tällainen käyttö on paljon harvinaisempaa kuin Internetin alkuaikoina, jolloin monet portaalit tehtiinkin juuri sillä periaatteella, että ne tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden suunnistaa tiensä erilaisille ajanvietesivustoille.
Nykyään hupitarkoitukseen on suunnattu enemmänkin portaaleita, joissa on muutama sisäänheittotuotemainen palvelu, joiden avulla saadaan ihmiset käyttämään muita palveluita, joista sitten tulee rahaa portaalin ylläpitäjälle.
Tiedostojen jako
Internetiä käytetään myös tiedostojen jakamiseen. Vertaisverkkojen avulla voidaan jakaa musiikkia, ohjelmistoja, elokuvia tai lähes mitä tahansa tiedostoja. Kuka tahansa voi ladata tiedostoja itselleen tai antaa tiedostoja muiden ladattavaksi. Suuri osa vertaiverkoissa liikkuvasta materiaalista on jaossa laittomasti.
Internetin olemuksesta
Internet ja globaalin hallinnan taso
Internet ei ole vain tekninen tietorakenne. Ihmiskunnan historiassa tiedonvälityksen suuret
mullistukset ovat johtaneet syvällisiin yhteiskunnallisiin ja jopa ihmisrotua koskeviin muutoksiin.
Kieli synnytti abstraktin ajattelun, tieteet, taiteet ja teknologian. Kirjoitustaito
oli välttämätön edellytys valtioiden synnylle. Kirjapainotaito aloitti
nykytieteen voittokulun ja lännen teknologisen ylivoiman. Tietokoneet, tietokoneverkot ja Internet
ovat edellisiin tiedonvälityksen vallankumouksiin verrattava muutos.
Kuten kirjoitustaito, tai symbolien tallentaminen (vertaa inkojen solmukirjoitus) oli välttämätön valtion, kompleksisen uudentasoisen erikoistumiseen perustuvan suuren organisaation synnylle ja hallinnalle, globaali automaattinen tietojen käsittely ja välittäminen on välttämätön globaalille hallinnalle. Globaali tietotekniikka ja globaalit tietokoneverkot ennakoivat siis tässä mielessä globaalia tasoa ja sen hallintaa.
Internetin vaikutus on todennäköisesti emergentti, vaikeasti ennustettava, mutta joka tapauksessa merkittävä. Se luo globaaliin yhteisöön aivan uusia sovellutuksia. Internet on jo välttämätön monella alalla, esimerkiksi vuonna 2004 Internet ohitti Suomessa sanomalehdet asunnon ostajien tiedonlähteenä. Alkuvuodesta 2005 Helsingin Sanomat kirjoitti, että opettajien käyttämästä digitaalisesta aineistosta lähes 90 prosenttia tulee internetistä. Wikipedia on myös esimerkki Internetin mahdollisuuksista.
Internet uuden tiedon muokkaajana
Uusi tieto syntyy kun tarkasteltavalla alalla vanha tieto saavuttaa tietyn, uuden tiedon saavuttamisen edellyttävän tason, määrän. Uusi tieto syntyy siis vanhasta tiedosta. Mitä enemmän vanha tieto kommunikoi vanhan tiedon kanssa sitä enemmän uutta tietoa syntyy. Uuden tiedon syntymisnopeus riippuu siis käytettävissä olevista tiedon levittämisvälineistä ja tiedon käsittelijöiden määrästä.
Kirjoitustaito mahdollisti sen, että ihmisen tieto vaikutti vaikka hän ei ollut paikalla tai oli jo kuollut. Kirjapainotaito mahdollisti saman asia paljon laajemmin ja halvemmalla.
Internet mahdollistaa vanhan tiedon kommunikoida vanhan tiedon kanssa aivan uudella reaaliaikaisuuden, levinneisyyden ja halpuuden tasolla. Internet luo siis uutta tieto tehokkaammiin kuin edelliset tiedon levittämisen tavat.
Kirjan tekemiseen menee suuruusluokkana vuosi. Vasta sen jälkeen tieto on muiden kommentoitavissa laajemmin. Internetissä tieto on periaatteessa heti kommentoitavissa ja laajasti käytännössä hakukoneiden uuden indeksointikierroksen jälkeen. Vertaa jälleen Wikipedia.
Toiseksi tietokonetekniikka mahdollistaa tiedon käsittelijöiden laajentamisen radikaalisti. Ihmisen rinnalle on tullut tiedon alimpien tasojen käsittelijäksi kasvavassa määrin tietokonetekniikka. Yksinkertainen esimerkki on hakukoneet. Jos saman tiedon joutuisi etsimään kirjasta tai kirjastoista, etsimisen tehokkuus laskisi olellisesti. Tämä tarkoittaa, että uuden tiedon tekemisen hinta kasvaisi merkittävästi.
Internet välineenä sekä hyökkäyksen ja puolustuksen kohteena
Verkko, internet on väline tehdä jotakin, erityisesti globaalilla tasolla. Verkosta on tullut myös yleisemmin uusi väline. Nykyaikainen supertietokone on periaatteessa noin 1 000–10 000 mikroprosessorin verkko. Jos meillä on siis laajakaistayhteyden päässä 10 000 tietokonetta, meillä on periaatteessa mahdollisuus supertietokoneen kapasiteettiin. Tosin tietokoneverkot eivät korvaa täysin supertietokonetta. Tietokoneverkot tarjoavat suuremman laskutehon kuin yksittäinen tietokone vain jos laskettava ongelma on mahdollista hajauttaa useille koneille. Mutta esimerkiksi stokastisissa prosesseissa, kuten säätilan ennustamisessa, seuraavan päivän sää riippuu edellisen päivän säästä. Tällaisiin ongelmiin tarvitaan supertietokonetta.
Kun kotitietokoneiden kapasiteetista 80% on käyttämättömänä, tämä tarkoittaa että esimerkiksi Suomessa on noin 2000 miljoonan euron investointi 80% vapaana.
Kaapatut kotitietokoneet ovat yhä merkittävämpi uhka. Ne ovat välineitä mm. palvelunestohyökkäyksille, roskaposteille ja tietojen taltioinneille koko internetiin.
Internetin päälle on syntynyt monia kansainvälisiä organisaatioita, joiden oleellinen väline on internet. Ilman internettiä niiden toiminta olisi aivan toisenlaista ja monessa mielessä tehottomampaa ja myös kalliimpaa.
Internet on myös yhä merkittävämpi väline kaikentasoiselle tiedustelutoiminnalle ja psykologisille operaatioille.
Internet välineenä tarkoittaa, että se on infrastruktuuri, välttämätön pohja monenlaiselle toiminnalle. Vrt esim. tieverkko, energiaverkko, puhelinverkko.
Kun internetistä tulee tärkeä, siitä tulee myös hyökkäyksen kohde. Internet on siis kasvavassa määrin osa nykyaikaisia kriisejä. Tämä on toteutunut jo ainakin Tšetšeniassa, Bosniassa ja Kosovossa.
Rikolliset ovat myös löytäneet internetin. Internettiä käytetään taloudellisten tietojen hankintaan, kiristykseen (uhataan kaataa pankin tai muun yrityksen tärkeä internet- toiminne), petokseen jne. Kuuluisia ovat ns. Nigerian kirjeet: Surullinen tarina, miten 10 miljoonaa dollaria odottaa nostajaansa ja nostamiseen tarvittaisiin (hyvää korvausta vastaan) juuri sinua (ja sinun rahojasi).
Kun internetistä on tullut hyökkäyksen kohde siitä tulee myös puolustuksen kohde. Tarvitaan mm. virussuojaa, palomuureja, tietoturvayhtiöitä ja viranomaistoimintaa (tietokonerikollisuuden tutkintaa, lainsäädöntöä jne.)
Internet tiedustelun välineenä
Vuonna 2002 uudesta tiedosta tallentui 92% magneettisena, mm. tietokoneiden kovalevyille. Kun yhä useampi tietokone on kiinni internetissä, tämä merkitsee sitä, että tiedustelu keskittyy yhä enemmän internettiin. Julkisiin lähteisiin perustuva tiedustelu tulee siis yhä tärkeämmäksi.
Yhdistelemällä erilaisia internetin aineistoja voidaan luoda hyvin yksityiskohtaisia kuvia tiedusteltavista kohteista. Jos käytössä on lisäksi "harmaata" tietoa, eli sellaista joka ei ole tarkoitettu kaikkien saataville, mutta on periaatteessa kiinni internetissä, yksityiskohtaisuus muuttuu erittäin tarkaksi.
Tällaista "harmaata" tietoa ovat esim. yritysten asiakas- ja ostotiedot (esim. kauppa, lentoyhtiö), kirjastojen lainaustiedot, luottokorttiyhtiöiden asiakastiedot (ostokset, ostospaikat), puhelinyhtiöiden laskutustiedot (puhelukohtaiset tiedot; milloin, kenelle, mistä tukiasemasta, kuinka kauan), verottajan, poliisin ja sairaalan "asiakastiedot" jne.
Maailmanlaajuinen tieto lentomatkustajista voi olla tärkeä terrorismin torjunnassa, mutta samat tiedot kertovat globaalista merkittävien johtajien liikenteestä, eli esim. yhteistyöneuvotteluista tai suurien kauppojen valmisteluista.
Internetin ongelmista
Internetin merkittävin ongelma lienee sen puutteellinen kyky toimia vapaamatkustajia vastaan: roskapostit, virukset, tietokoneiden kaappaukset. Tämän perusteella voidaan väittää, että internet ei ole (vielä) evolutionäärinen järjestelmä ja nykymuodossaan saattaa siis kaatua.
Toinen keskeinen Internetin ongelma on luottamus tiedonvälityksen pohjana. Ensin on oltava luottamus. Luottamukseen rakentuu esim. ihmisen persoonallisuus, se on ihmislapsen ensimmäinen ja perustavaa laatua oleva sosiaalinen oppi: luottamus toisiin ihmisiin.
Jos sen rakentaminen ei ensimmäisinä vuosina ole onnistunut, seuraukset ovat ihmisen sosiaaliselle elämälle vakavia. Muita internetin puutteita voisivat olla evolutionääristen järjestelmien mukaan hierarkian puute, rajojen puute (vai onko maapallo raja?) ja ylätason hallinnan puute.
Internetin teknologiat
Yhdysvaltain armeijan tutkimus- ja tuotekehitysvirasto ARPA (nykyisin DARPA) rahoitti 1960-luvulla pakettiverkkojen tutkimusta. Tämän tutkimustyön tuloksena ja uuden tutkimuksen kohteeksi 1969 otettiin käyttöön ARPANET-tietoverkko. Nykyisen Internetin pohjana olevat TCP/IP-protokollat kehitettiin 1970-luvulla ARPANET-verkossa.
TCP/IP perustuu ajatukselle, että tietoliikenne koko verkon laajuudelta tapahtuu käyttäen samanlaisia tietosähkeitä, IP-paketteja. Lähettäjän ja vastaanottajan välille muodostettavat yhteydet vaikuttavat vain päätelaitteisiin, samoin pakettien sisällön tulkinta tapahtuu pelkästään päätelaitteissa. Itse tietoliikenneverkko siirtää vain yhdenlaisia paketteja. Jokaisen paketin käyttämä reitti voi olla erilainen. Pakettiverkko ei tiedä eikä välitä siitä, sisältääkö paketti palan puhetta, sähköpostia vai multimediadokumenttia.
Internet-sanan kirjoittamisesta
Maailmassa on yksi yhteinen tietoverkko, Internet, jonka nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, silloin kun sitä käytetään erisnimenä.
Samoin Yhdysvaltain tutkimus- ja yliopistoverkko Internet2 kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Pienellä kirjoitettuna internet tarkoittaa verkkojenvälistä, tiedonsiirtoa erityyppisten verkkojen välillä tai erityyppisistä aliverkoista koottua verkkoa.
Sanassa internet-protokolla (IP) internet kirjoitetaan pienellä, IP on verkkojen välinen protokolla eikä sitä ole suunniteltu pelkästään yhtä verkkoa varten tai käytettäväksi yhdessä verkossa.
Katso myös
- Emergenssi
- postmoderni sodankäynti
- Extranet
- Intranet
- TCP/IP
- ohjelmistosodankäynti
- palvelunestohyökkäys
- Tiedustelun tulevaisuus
- Noopolitik, globaalin tiedon ja verkon politiikka
- Virtuaalinen opiskelu
- Verkosto
- Xanadu
Aiheesta muualla
- [http://www.kotus.fi/kielitoimisto/usein_esitettyja_kysymyksia/internet.shtml Kielitoimisto] Internet-sanan taivutuksesta
- [http://ip-number.com Show your IP address]
Luokka:Internet
Luokka:Tietoliikenne
ms:Internet
ko:인터넷
ja:インターネット
simple:Internet
th:อินเทอร์เน็ต
fiu-vro:Internet
TaikalyhtyTaikalyhty eli laterna magica oli nykyaikaisen diaprojektorin esiaste.
Taikalyhtyyn kuului valonlähteenä toimiva öljylamppu, jonka valaisemia lasille maalattuja kuvia voitiin heijastaa tarkoitukseen sopivalle pinnalle linssin avulla. 1800-luvulla Iso-Britanniassa kiertelevät projektionistit järjestivät näytöksiä kaupungeissa. Varsinaisen "diakuvan" päälle saatettiin lisätä liikkuvia elementtejä erikoistehosteena.
Kaleidoskooppi
Kaleidoskooppi on optinen leikkikalu, johon kurkistamalla voi nähdä aina uudenlaisia symmetrisiä kuvioita. Mikä tahansa mielivaltainen kuvio heijastuu kaleidoskoopin peileistä useita kertoja ja näyttäytyy siten symmetrisenä. Nimi tulee kreikan kielen sanoista kalos (kaunis), eidos (kuva, muoto) ja skopein (nähdä).
Ilmaisuja kaleidoskooppi tai kaleidoskooppimainen käytetään usein myös kuvaannollisesti puhuttaessa monipuolisista tai vaihtelevista ilmiöistä.
Rakenne
Tyypillisesti kaleidoskooppi on 10–20 cm pitkä putki, jonka sisään on asetettu vähintään kaksi pitkulaista peilinsuikaletta heijastava pinta sisäänpäin. Peiliputken päähän on kahden lasilevyn väliin asetettu pieniä värillisiä esineitä kuten lasinsiruja, jotka voivat liikkua vapaasti. Putken toisessa päässä on pieni kurkistusaukko. Lasinsirujen muodostaman sattumanvaraisen kuvion heijastuminen peileistä muodostaa kauniin symmetrisen näkymän. Putkea kääntämällä tai ravistamalla näkymän muodot ja värit vaihtuvat alati, kun värilliset jyväset liikkuvat lasilevyjen välissä. Siten kaleidoskoopista voi loihtia esiin äärettömästi erilaisia kuvioita.
Useimmiten kaleidoskoopissa on kolme peiliä siten, että ne muodostavat kolmionmuotoisen, sisäpinnalta heijastavan suljetun putken. Tällöin kaleidoskoopin kuvio täyttää katsojan koko näkökentän. Myös kaksi- ja nelipeiliset kaleidoskoopit ovat tavallisia.
Historia
lasi
Kaleidoskoopin keksi Sir David Brewster vuonna 1816 tutkiessaan valon polarisaatiota. Se patentoitiin seuraavana vuonna. Alun perin laite tarkoitettiin tieteelliseksi tutkimusvälineeksi, mutta sittemmin kaleidoskooppia on käytetty lähinnä leluna.
Kaleidoskooppia, josta lasinsirut puuttuvat, kutsutaan teleidoskoopiksi. Teleidoskoopin avulla katsoja voi muodostaa kaleidoskooppimaisia kuvioita mistä tahansa valitsemastaan kohteesta.
Luokka:Leikkikalut
ja:万華鏡
Camera obscura
Camera obscura (lat. "pimeä huone") oli nykyaikaisten valokuvauskoneiden esiaste. Camera obscura on huone tai laatikko, jonka kanteen tehdyn neulanreiän kautta heijastuu takaseinälle ylösalaisin himmeä kuva kohteesta.
Periaatetta käytettiin 1500-luvulla taiteilijoiden apuvälineenä. 1600- ja 1700-luvuilla camera obscuraa parannettiin hieman käyttämällä pelkän neulanreiän tilalla kuperaa linssiä. Tällaista apuvälinettä ovat käyttäneet esimerkiksi taiteilijat Canaletto ja Jan Vermeer.
Camera obscura -nimitys on jäänyt elämään useiden kielten valokuvauskonetta tarkoittavassa sanassa kamera.
Katso myös:
Marja Pirilä
Luokka:Valokuvaus
th:คาเมร่า ออบสคูร่า
Ranska
Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra.
Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.
Historia
:Pääartikkeli: Ranskan historia
Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi.
Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji.
Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).
1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.
Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus.
Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.
Politiikka
Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset.
Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin.
Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP).
Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä
Maantiede
Ranskan presidenteistä
Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).
Ranskan eurooppalaiset alueet
rekisterikilvissä
Ranskan merentakaiset osat
Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
- Guadeloupe
- Martinique
- Ranskan Guayana
- Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
- Mayotte
- Saint-Pierre ja Miquelon
- Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin
Väestö
Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.
Kulttuuri
- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kemikaalit
- viini
Katso myös
- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö]
Luokka:Ranska
als:Frankreich
ms:Perancis
zh-min-nan:Hoat-kok
ko:프랑스
ja:フランス
simple:France
th:ประเทศฝรั่งเศส
fiu-vro:Prantsusmaa
28. joulukuuta28. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 362. päivä (363. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä kolme päivää. Tunnetaan myös viattomien lasten päivänä.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Piia
:- suomenruotsalainen kalenteri: Pia
:- ortodoksinen kalenteri: Domna, Vilja
:- saamenkielinen kalenteri: Biijá, Piijá
:- vanhemmissa kalentereissa: Lumia
Tapahtumia
- 1895 - Lumieren veljekset järjestivät Boulevard des Capucines -kahvilassa ensimmäisen elokuvanäytöksen.
-->
Syntyneitä
- 1856 - Woodrow Wilson, Yhdysvaltain 28. presidentti (1913–1921)
- 1888 - F. W. Murnau, elokuvaohjaaja
- 1890 - Victor Lutze, Sturmabteilungin johtaja
- 1903 - John von Neumann, matemaatikko
- 1922 - Stan Lee, sarjakuvien käsikirjoittaja
- 1969 - Linus Torvalds, Linux-käyttöjärjestelmäytimen kehittäjä
Kuolleita
- 1984 - Sam Peckinpah, elokuvaohjaaja
- 1986 - Andrei Tarkovski, neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja
----
Katso myös: kalenteri ~ 27. joulukuuta, 29. joulukuuta
Luokka:Joulukuu
-12-28
ms:28 Disember
ko:12월 28일
ja:12月28日
simple:December 28
th:28 ธันวาคม
1895 Tapahtumia
- 17. huhtikuuta - Shimonosekin rauhansopimus päätti Kiinan-Japanin sodan.
- Italia hyökkää Etiopiaan
Syntyneitä
- ...
Kuolleita
- 11. huhtikuuta - Lothar Meyer, saksalainen kemisti
- 28. syyskuuta - Louis Pasteur, ranskalainen kemisti ja mikrobiologi
Luokka:1895
ms:1895
ko:1895년
simple:1895
th:พ.ศ. 2438
1895 Tapahtumia
- 17. huhtikuuta - Shimonosekin rauhansopimus päätti Kiinan-Japanin sodan.
- Italia hyökkää Etiopiaan
Syntyneitä
- ...
Kuolleita
- 11. huhtikuuta - Lothar Meyer, saksalainen kemisti
- 28. syyskuuta - Louis Pasteur, ranskalainen kemisti ja mikrobiologi
Luokka:1895
ms:1895
ko:1895년
simple:1895
th:พ.ศ. 2438
Ensi-iltaEnsi-illaksi kutsutaan elokuvan ensimmäistä julkista esityskertaa. Elokuvan yhteydessä puhutaan myös ns. maailmanensi-illlasta, jossa sama elokuva esitetään ensi-iltana ympäri maailmaa samana päivänä. Usein ensi-illoissa on elokuvan näyttelijäkaartia ja julkisuuden henkilöitä.
Oopperan, näytelmän ja sävellyksen ensimmäinen esitys koskaan on nimeltään kantaesitys. Ensi-ilta on vain tietyn ooppera-produktion, näytelmän tai tuotantokauden ensimmäinen esitys. Konserttiohjelmiston kertaluonteisuuden vuoksi yksittäisillä sävellyksillä ei ole ensi-iltaa.
Kun muualla jo esitetty teos kantaesityksensä jälkeen esitetään ensimmäistä kertaa toisessa maassa, kuten esimerkiksi Suomessa, voidaan puhua Suomen kantaesityksestä tai Suomen ensiesityksestä.
Georges Méliès
Maries-Georges-Jean Méliès (s. 8. joulukuuta 1861 – k. 2. tammikuuta 1938) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja elokuvan pioneeri. Méliès kehitti varhaisen elokuvan kerrontaa ja erikoistehosteita. Méliès muun muassa keksi pysäyttää kameran kesken kuvausten. Kun kamera oli pysäytetty, siirrettiin jotain esinettä tai lavastetta ja sitten kuvausta jatkettiin. Näin hän sai aikaan nokkelia katoamistemppuja ja muita trikkejä.
Méliès käytti lisäksi ensimmäisenä kaksoisvalotusta, häivytyksiä ja monia muita tehosteita. Méliès myös väritti käsin filmejään.
Méliès'n kuuluisin elokuva on Matka kuuhun vuodelta 1902, jonka tunnetuimmassa kohtauksessa avaruusalus osuu kuu-ukkoa silmään.
Méliès teki luultavasti yli 500 elokuvaa. Niistä vain osa on säilynyt.
Filmografia (epätäydellinen)
avaruusalus
- Escamotage d'une dame chez Robert-Houdin (1896)
- Un homme de têtes (1898)
- Illusioniste fin de siècle (1899)
- Cendrillon (1899)
- L'affaire Dreyfus (1899)
- Nouvelles luttes extravagantes (1900)
- L'homme-orchestre (1900)
- Jeanne d'Arc (1900)
- L'homme à la tête de caoutchouc (1901)
- Barbe bleu (1901)
- Le voyage dans la lune (1902)
- Le mélomane (1903)
- Le chaudron infernal (1903)
- Le cake-walk infernal (1903)
- La flamme merveilleuse (1903)
- Le royaume des fées (1903)
- Le monstre (1903)
- L'Auberge du Bon Repos (1903)
- La lanterne magicue (1903)
- La rêve du maître de ballet (1903)
- La damnation de Faust (1903)
- Les cartes vivantes (1904)
- Le thaumaturge chinois (1904)
- Le bourreau turc (1904)
- Le roi du maquillage (1904)
- Le Voyage à travers l'impossible (1904)
- Te tripot clandestin (1905)
- Les affiches en goguette (1905)
- Le palais des Mille et une Nuits (1905)
- Le raid Paris-Monte Carlo en deux heures (1905)
- Les 400 farces du diable (1906)
- L'alchimste Parafaragamus ou La cornue infernale (1906)
- L'éclipse du soleil en pleine lune (1907)(image)
- Le rêve d'un fumeur d'opium (1907)
- Le locataire diabolique (1909)
- Le secret du médécin (1910)
- Les hallucinations du Baron de Münchausen (1910)
- Á la conquète du pole (1910)
Aiheesta muualla
- [http://www.imdb.com/name/nm0617588/ IMDB: Georges Méliès]
Melies, Georges
ja:ジョルジュ・メリエス
D. W. Griffith
David Wark Griffith (s. 22. tammikuuta 1875, LaGrande, Kentucky – k. 23. heinäkuuta 1948, Hollywood, California) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja. Häntä pidetään yhtenä tärkeimmistä elokuvatekniikan pioneereista ja mykkäelokuvan ohjaajista, jonka ansiohin kuuluu muun muuassa ensimmäinen Hollywoodissa kuvattu elokuva.
D. W. Griffithin isä Jacob, sisällissodan veteraani, kuoli Griffithin ollessa vasta seitsemän vuotta. Isä-Jacob ehti kuitenkin jättää tulevaan elokuvaohjaajaan pysyvän jäljen: hän oli tarinankertoja, joka kertoi pojalleen jännittäviä tarinoita Meksikon ja Yhdysvaltain sisällissodista, ja luki Shakespearen ja Charles Dickensin kaltaisten merkittävien kirjailijoiden teoksia.
Griffithin perhe muutti isän kuoleman jälkeen Louisvillen lähettyville, missä Griffith joutui jättämään koulun kesken auttaakseen köyhää perhettään taloudellisesti. Eräällä työpaikallaan hän sai kuitenkin suunnan tulevalle ammatilleen: kirjakaupassa työskennellessä Griffith tapasi näyttelijöitä paikallisesta Temple Theatresta, minkä johdosta Griffith alkoi itsekin näytellä amatööriteattereissa. Myöhemmin näyttelemisestä tuli hänelle ammatti, kun hän pääsi mukaan Temple Theatreen ja sittemmin kiertäviin teattereihin. Näyttelemisen ohessa Griffith alkoi tehdä käsikirjoituksia, ensin muutaman teatteriin ja myöhemmin elokuviin.
Griffith sai myytyä lyhytelokuvakäsikirjoituksiaan erityisesti Edison Film Companylle ja Biograph Companylle, joiden elokuvissa Griffith myös näytteli. Griffithin ura elokuvaohjaajana alkoi vuonna 1908, jolloin Biograph palkkasi hänet ohjaamaan elokuvia. Griffith ohjasi yhtiölle lähes 450 elokuvaa vuosien 1908-13 välillä, joista suurin osa oli lyhytelokuvia, mutta Griffith pääsi kokeilemaan taitojaan myös pitkien elokuvien parissa, josta Judith of Bethulia (1914) on näyttävin esimerkki.
Ohjatessaan Biographille Griffithistä tuli maailmankuuluisuus, mikä antoi hänelle yhä enemmän resursseja elokuvien tekoon. Tämän myötä hän alkoi kuvaajansa Billy Bitzerin kanssa tehdä elokuvateknisiä kokeiluja, jotka poikivat monia tärkeitä keksintöjä: Griffith oli ensimmäinen, joka käytti kohtauksen sisällä eri kuvakokoja ja leikkasi samaan aikaan tapahtuvien kohtausten välillä (esimerkiksi Kansakunnan synnyn taistelukohtaukset). Muita tärkeitä Griffithin käyttämiä tekniikkoja olivat pannaus (kamera-ajo sivuittaissuunnassa), maskien käyttäminen linssin edessä (esim. iiris) ja häivytys. Myöhemmin Griffith teki historiaa tekemällä yhden ensimmäisestä neorealismia edustavista elokuvista, kun hän kuvasi ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Saksan kaduilla elokuvan Isn't Life Wonderful (1924).
Biograph Companyn pestin päättymisen jälkeen Griffithillä oli halu jatkaa pitkien elokuvien tekemistä, jota varten hän perusti tuotantoyhtiö Trianglen vuonna 1914. Seuraavaksi syntyi Kansakunnan synty (Birth of a Nation, 1915), josta tuli yksi elokuvahistorian merkkipaaluista, joka oli aikanaan myös valtava kaupallinen menestys: silloin mammutimaisella 100 000 dollarin elokuvalla saatiin lähes 10 miljoonan dollarin lipputulot. Ku Klux Klanin synnystä kertova elokuva aiheutti kuitenkin rasistisuudellaan myös protesteja, ja elokuvaa pidetään yhä vastuullisena klaanin uudelle nousulle. Griffith onkin selvästi ollut pahoillaan elokuvan rasistisesta leimasta, koska hän on myöhemmillä elokuvillaan esittänyt vahvasti syrjintää vastustavan kannan. Näyttävimpiä esimerkkejä tästä ovat elokuvat Katkenneita kukkasia (Broken Blossoms, 1919) ja Suvaitsemattomuus (Intolerance, 1916). Näistä jälkimmäinen, suurella budjetilla ja valtavilla lavasteilla kuvattu elokuva oli kuitenkin kaupallinen floppi, jonka seurauksena Griffithin Triangle meni konkurssiin.
Vuonna 1919 Griffith oli mukana perustamassa United Artists -tuotantoyhtiötä, jonka kautta julkaistiin yksi Griffithin arvostetuimmista elokuvista, Läpi myrskyn (Way Down East, 1920). Vain kaksi äänielokuvaa tehtyään ja useita kaupallisia takaiskuja koettuaan Griffith vetäytyi eläkkeelle 1930-luvun alussa. Griffith sai vuonna 1935 erikois-Oscarin saavutuksistaan elokuvan saralla.
Filmografia (ohjaajana, tärkeimmät pitkät elokuvat)
- The Struggle (1931)
- Abraham Lincoln (1930)
- Lady of the Pavements (1929)
- The Battle of the Sexes (1928)
- Drums of Love (1928)
- Paholaisen surut (The Sorrows of Satan, 1926)
- That Royle Girl (1925)
- Sally of the Sawdust (1925)
- Isn't Life Wonderful (1924)
- Taisteluun vapauden puolesta (America, 1924)
- The White Rose (1923)
- Orpolapset (Orphans of the Storm, 1921)
- Läpi myrskyn (Way Down East, 1920)
- True Heart Susie (1919)
- Katkenneita kukkasia (Broken Blossoms or The Yellow Man and the Girl, 1919)
- Hearts of the World (1918)
- Suvaitsemattomuus (Intolerance: Love's Struggle Through the Ages, 1916)
- Kansakunnan synty (The Birth of a Nation, 1915)
Griffith, D. W.
Griffith, D. W.
ja:D・W・グリフィス
1915 Tapahtumia
- 13. tammikuuta - 6,8 richterin maajäristys surmasi 32 610 Avezzanossa, Italiassa.
- 19. tammikuuta - Ensimmäinen maailmansota: Saksalaiset zeppeliinit pommittivat ensikertaa Great Yarmouthia ja King's Lynnia Iso-Britanniassa. 20 kuoli.
- 27. tammikuuta - Yhdysvallat miehitti Haitin.
- 31. tammikuuta - Saksa käytti myrkkykaasua itärintamalla.
- 25. helmikuuta - Jääkäriliike: ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset saapuivat koulutettaviksi Saksaan.
- 14. maaliskuuta - Royal Navy upotti Saksan taistelulaiva SMS Dresdenin Chilen rannikolla.
- 14. maaliskuuta - Britannia, Ranska ja Venäjä sopivat Venäjän saavan Konstantinopolin ja Bosporin voiton jälkeen.
- 18. maaliskuuta - Brittien ja ranskalaisten 16 taistelulaivan hyökkäys Dardanelleille epäonnistui. Kolme taistelulaivaa upposi ja kolme vaurioitui pahasti miinakentässä.
- 19. maaliskuuta - Pluto kuvattiin ensikerran, mutta sitä ei tunnistettu planeetaksi.
- 22. huhtikuuta - Ypresin toinen taistelu: Saksalaiset ottivat myrkkykaasun käyttöön Ypresissä, Belgiassa. Pakenevien ranskalaisten linjaan jää kuuden kilometrin aukko.
- 24. huhtikuuta - Turkkilaiset joukot aloittivat armenialaisten joukkomurhan Vanissa. Konstantinopolissa 300 armenialaista intellektuellia pidätetään ja teloitetaan.
- 25. huhtikuuta - Gallipolin maihinnousu Turkin rannikolle.
- 4. toukokuuta - Artoisin toinen taistelu alkoi.
- 7. toukokuuta - Saksalainen sukellusvene U-20 upotti RMS Lusitanian. 1198 kuolee.
- 11. toukokuuta - Albert Einstein julkaisee yleisen suhteellisuusteoriansa.
- 23. toukokuuta - Italia julisti sodan Itävalta-Unkarille ympärysvaltojen kanssa tekemänsä sopimuksen jälkeen.
- 24. heinäkuuta - Höyrylaiva SS Eastland kaatuu Chicagon (USA) satamassa. Kuolonuhreja 844.
- 5. elokuuta - Saksalaiset saavuttivat Varsovan.
- 6. syyskuuta - Britit testaavat "tankin" prototyyppiä ensi kertaa.
- 5. syyskuuta - Venäjän keisari Nikolai II otti itse armeijan komennon.
- 19. syyskuuta - Saksalaiset valtaavat Vilnan.
- 5. lokakuuta - Bulgaria liittyi keskusvaltoihin.
- 7. lokakuuta - Itävalta-Unkarin suurhyökkäys Serbiaan alkaa.
- 19. joulukuuta - Viimeiset Anzac-joukot evakuoitiin Gallipolista, britit kärsivät taistelussa 180 000 tappiot ja Mustafa Kemalin johtamat turkkilaiset 220 000 miehen.
Syntyneitä
- 6. tammikuuta - Anni Polva, kirjailija
- 8. maaliskuuta - Tapio Rautavaara - urheilija, laulaja ja näyttelijä
- 6. toukokuuta - Orson Welles, elokuvaohjaaja, näyttelijä
- 29. elokuuta - Ingrid Bergman
- 23. lokakuuta - Simo Puupponen alias Aapeli, kirjailija ja pakinoitsija
- 25. marraskuuta - Augusto Pinochet, Chilen sotilasjohtaja
- 12. joulukuuta - Frank Sinatra (k. 1998)
Kuolleita
- 13. maaliskuuta - Sergei Witte, venäläinen valtiomies
- 27. huhtikuuta - Aleksandr Skrjabin, pianisti ja säveltäjä (s. 1872)
- 12. lokakuuta - Edith Cavell, englantilainen sairaanhoitaja (teloitettu)
ms:1915
ko:1915년
ja:1915年
simple:1915
th:พ.ศ. 2458
1920-luku
Tapahtui vuosikymmenen aikana
- Alkoholin kieltolaki Suomessa.
- Suuri pörssiromahdus vuonna 1929 syöksee koko maailmaan suureen lamaan.
- Radiolähetystoiminta alkaa.
Luokka:1900-luku
Luokka:1920-luku
ko:1920년대
ja:1920年代
simple:1920s
1927 Tapahtumia
- 7. tammikuuta - Ensimmäinen transatlanttinen puhelinsoitto New Yorkista Lontooseen.
- 9. tammikuuta - Sotilasvallankaappaus murskattiin Lissabonissa.
- 12. helmikuuta - Ensimmäiset brittijoukot saapuivat Kiinaan, Shanghaihin. Miehitystä protestoitiin yleislakolla.
- 10. maaliskuuta - Albaniassa liikekannallepano Jugoslavian hyökkäyksen varalta.
- 12. huhtikuuta - Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta muutti nimensä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi, koska Irlannin vapaavaltio ei enää ollut osa sitä.
- 12. huhtikuuta - Guomindangin joukot surmasivat kommunistityöläisiä Shanghaissa.
- 22. huhtikuuta - Suuri Mississippin tulva on Yhdysvaltojen historian suurin luonnonkatastrofi.
- 9. toukokuuta - Australian parlamentti kokoontui ensimmäisen kerran Canberrassa.
- 11. toukokuuta - Yhdysvaltain Academy of Motion Picture Arts and Sciences perustettiin. Se alkoi jakaa omaa nimeään kantavia elokuva-alan palkintoja (katso Oscar-palkinto)
- 20. toukokuuta - Saudi-Arabia sai itsenäisyyden.
- 20. toukokuuta - Charles Lindbergh ylitti Atlantin lentokoneella ilman välilaskuja.
- 22. toukokuuta - 8,6 richterin maanjäristys surmasi 200 000 Kiinassa.
- 23. toukokuuta - Televisio esitellään ensimmäistä kertaa yleisölle.
- 24. toukokuuta - Yhdistynyt kuningaskunta katkaisi diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon agitaation ja vakoilun vuoksi.
- 27. toukokuuta - Ford lopetti T-mallin valmistuksen.
- 4. kesäkuuta - Jugoslavia katkaisi diplomaattisuhteet Albaniaan.
- 7. kesäkuuta - Neuvostoliiton lähettiläs Voikov salamurhattiin Varsovassa.
- 9. kesäkuuta - Neuvostoliitto teloitti 20 brittidiplomaattia vakoilusta.
- 29. kesäkuuta - Maan pohjoisimmassa osassa sattui täydellinen auringonpimennys.
- 10. heinäkuuta - Irlannin vapaavaltion varapresidentti Kevin O'Higgins murhattiin Dublinissa.
- 15. heinäkuuta - Yli 200 kuoli mellakoissa Wienissä.
- 1. elokuuta - Kiinan Kansan vapautusarmeija perustettiin kommunistisen puolueen sotilassiiveksi Nanchangin kansannousun aikana.
- 23. elokuuta - Italialaiset anarkistit Nicola Sacco ja Bartolomeo Vanzetti teloitettiin Bostonissa. Teloituksen seurauksena mellakoita Lontoossa, Pariisissa ja Saksassa.
- 12. marraskuuta - Lev Trotski erotettiin NKP:sta, Josif Stalin jäi Neuvostoliiton kiistattomaksi johtajaksi.
Syntyneitä
- 10. tammikuuta - Olof Palme (k. 1986)
- 24. tammikuuta - Leo Jokela, näyttelijä
- 20. helmikuuta - Sidney Poitier, kirjailija
- 27. helmikuuta - Aira Samulin
- 16. huhtikuuta - Benedictus XVI, paavi
- 4. heinäkuuta - Gina Lollobrigida, näyttelijä
- 6. heinäkuuta - Janet Leigh, näyttelijä
- 14. lokakuuta - Roger Moore, näyttelijä
- 16. lokakuuta - Günter Grass, kirjailija
- 27. syyskuuta - Romano Scarpa, ankkapiirtäjä
Kuolleita
- 1. kesäkuuta - J. B. Bury, historioitsija
- 2. lokakuuta - Svante Arrhenius, kemisti, fysikaalisen kemian perustaja
Luokka:1927
ms:1927
ko:1927년
ja:1927年
simple:1927
th:พ.ศ. 2470
Buster Keaton
Buster Keaton (oik. Joseph Frank Keaton VI, s. 4. lokakuuta 1895, Piqua,Kansas - k. 1. helmikuuta 1966, Woodland Hills, Kalifornia) oli amerikkalainen koomisten mykkäfilmien näyttelijä. Häntä voidaan pitää yhtenä suosituimmista ja merkittävimmistä aikakautensa näyttelijöistä. Buster Keatonin tavaramerkki oli hänen ilmeettömät kasvonsa, jotka toivat hänelle lempinimen "Suuri kivikasvo" (The Great Stone Face).
Buster Keatonin mykkäkomedia Kenraali on menestynyt monissa äänestyksissä, joissa on listattu kaikkien aikojen elokuvia.
Keaton, Buster
Keaton, Buster
ja:バスター・キートン
Groucho Marx
Julius Henry Marx (2. lokakuuta 1890–19. elokuuta 1977), taiteilijanimeltään Groucho Marx, oli yhdysvaltalainen koomikko, joka työskenteli sekä veljiensä kanssa vaudevilleteatterissa ja elokuvissa (Marxin veljekset), että yksin muun muuassa talk show -isäntänä.
Vaikka Marx ei juuri kouluja käynyt, hän kirjoitti useita kirjoja. Hänen nimiinsä on laitettu useita sukkeluuksia ja aforismeja.
- Eräänä yönä ammuin norsun pyjamassani. En kyllä tajua, miten se oli joutunut pyjamaani.
- Minä en liity seuroihin, jotka hyväksyvät minut jäsenekseen.
- En koskaan unohda kasvoja - mutta teidän kohdallanne olen valmis tekemään poikkeuksen
- Tämänhän ymmärtää nelivuotias lapsikin. Hakekaa äkkiä tänne nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä mitään.
- Hän voi näyttää idiootilta ja puhua kuin idiootti, mutta älkää antako sen hämätä - hän todella on idiootti.
- Korkea ikä ei ole erityisen kiinnostava asia. Kuka tahansa voi ikääntyä, ei tarvitse kuin elää tarpeeksi kauan.
- Nämä ovat periaatteeni, ja ellette satu pitämään niistä... minulla on muita periaatteita.
- Äitini rakasti lapsia - hän olisi antanut mitä tahansa jos minä olisin ollut lapsi.
- Nain äitisi koska halusin lapsia - voit kuvitella pettymykseni kun sinä ilmestyit.
- Koska asia on jo yleisesti tiedossa, minun lienee paras virallisesti ilmoittaa että synnyin hyvin nuorena.
- Älkää katsoko, mutta tässä huoneessa on yksi mies liikaa, ja luulen että se olette te.
- Haluan nostaa maljan vaimoillemme ja tyttöystävillemme. Älköön he koskaan tavatko toisiaan!
- Voisitteko ystävällisesti pitää käteni omalla puolellanne?
- Olen tuntenut aviomiehenne kauan ja kunnioitan häntä suuresti... joten mikä kelpaa hänelle, kelpaa minullekin.
- Avioliitto on kunnioitettava instituutio. Mutta kuka haluaa elää instituutiossa?
- Lähettäkää kaksi tusinaa ruusuja huoneeseen 242 ja kirjoittakaa "Rakastan sinua, Emily" laskun kääntöpuolelle.
- Olin hänen kanssaan vain, koska hän muistuttaa minua teistä. Itse asiassa hän muistuttaa minua teistä enemmän kuin te itse.
- Me elokuva-alalla tiedämme, että jokaisen menestyvän käsikirjoittajan takana on nainen. Ja jokaisen naisen takana on käsikirjoittajan vaimo.
- Teillä on kolmevuotiaan lapsen aivot, ja hän oli varmasti iloinen päästessään eroon niistä.
Marx, Groucho
Marx, Groucho
Mae WestMae West (17. elokuuta 1893-22. marraskuuta 1980) oli amerikkalainen näyttelijä ja näytelmäkirjailija, jota kutsuttiin elokuvan suureksi viettelijättäreksi ja häneen liitettiin suurta glamouria. Mae Wes loi menestyksekkään teatteri- ja varieteeuran Broadwaylla, ennen kuin siirtyi elokuviin. Jo ensimmäinen elokuva Yö yön jälkeen (1932) teki hänestä kuuluisan. Hänestä tuli 30-luvulla Hollywoodin suuri seksisymboli, joka uhmasi omaksuttuja moraalikäsityksiä. Hän vetäytyi elokuvista jo vuonna 1943, oltuaan mukana noin kymmenessä komediassa, joista oli itse myös kirjoittanut useimmat. Vasta loppuvuosinaan Mae West palasi elokuviin.
Elokuvat
- Night After Night (1932) (Paramount) ... Maudie Triplett
- She Done Him Wrong (1933) (Paramount) ... Lady Lou
- I'm No Angel (1933) (Paramount) ... Tira
- Belle Of The Nineties (1934) (Paramount) ... Ruby Carter
- Goin' To Town (1935) (Paramount) ... Cleo Bordon
- Klondike Annie (1936) (Paramount) ... The Frisco Doll (Rose Carlton)
- Go West, Young Man (1936) (Paramount) ... Mavis Arden
- Every Day's A Holiday (1938) (Paramount) ... Peaches O'Day
- My Little Chickadee (1940) (Universal) ... Flower Belle Lee
- The Heat's On (1943) (Columbia) ... Fay Lawrence
- Myra Breckinridge (1970) (20th Century Fox) ... Leticia Van Allen
- Sextette (1978) (Crown International Pictures) ... Marlo Manners
West, Mae
simple:Mae West
1940-luku
Tapahtui vuosikymmenen aikana
- 1945: Ensimmäinen ydinpommi, toinen maailmansota päättyy
- Suuret ikäluokat syntyivät
- Kylmä sota alkaa
- TV-lähetystoiminta alkaa
- 1948: Ensimmäinen Äpylehti ilmestyy, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta ostaa Otaniemen kärjen
Luokka:1900-luku
Luokka:1940-luku
ko:1940년대
ja:1940年代
simple:1940s
Technicolor:Tämä sivu kertoo Technicolor-värielokuvajärjestelmästä. Technicolour on suomalainen rock-yhtye.
Technicolor oli eräs varhainen elokuvissa käytetty menetelmä toistaa värit. Sen kehitti aviopari Herbert ja Natalie Kalmusin omistama Technicolor Corporation 1930-luvulla, ja sitä käytettiin aina 1970-luvulle asti. Technicolorille ominaista olivat hyvin rikkaat värit.
Historiaa
Technicolor Corporationin perustaminen
Tohtori Herbert Kalmus, Technicolorin tärkein kehittäjä, joutui ensimmäisen kerran tekemisiin värielokuvajärjestelmien kanssa työskennellessään tutkimusyhtiössä Kalmus, Comstock & Wescott. Vuoden 1912 loppupuolella lakimies ja sijoittaja William Coolidge lähestyi yhtiötä uudella elokuvaprojektorilla nimeltä Vanoscope, jonka käyttömahdollisuuksia hän pyysi tutkimaan. Vanoscopen oli tarkoitus korvata perinteiset projektorit kyvyllään poistaa projektoidusta kuvasta välke, mutta mittavien testien jälkeen Kalmuksen yhtiö ei pitänyt projektoria käyttökelpoisena.
Herbert Kalmus ja hänen yhtiökumppaninsa tohtori Daniel Comstock ja W. Burton Wescott alkoivat kuitenkin kiinnostua elokuvateknologiasta projektorin myötä, ja ryhtyivät suunnittelemaan elokuvakameraa, jolla voisi kuvata värillistä materiaalia. Comstockin valmistaman prototyypin, ja lyhyen testifilmin innoittamana William Coolidge antoi kolmikolle 10 000 dollaria keksinnön kehittämiseen vuonna 1915. Saman vuoden marraskuussa perustettiin Technicolor Corporation. Herbert Kalmus keksi nimen tehdäkseen kunniaa hänen ja Comstockin korkeakoululle: Massachusettes Institute of Technologyn vuoden 1904 vuosikirjan kannessa esiintyi sana technique, josta Kalmus johti nimen Technicolor.
Varhaiset Technicolor-järjestelmät
Ensimmäinen Technicolor-järjestelmä, nimeltään Technicolor Process Number One, saatettiin valmiiksi vuonna 1916. Tässä järjestelmässä kamera tallensi kaksi värikomponenttia (kuvaruutua, joka sisältää vain värikuvasta vain tietyn värispektrin alueen), punaisen ja sinivihreän. Komponentit tallennettiin samalle mustavalkofilmille peräjälkeen: linssin takana oli prisma, joka jakaa kuvan peräkkäisille kuvaruuduille, joiden edessä oli joko punainen tai sinivihreä värisuodatin. Filmi projektoitiin niin, että projektori näytti molemmat värikomponentit yhtä aikaa samalle kohdalle valkokangasta. Kun punaisen kuvaruudun eteen laitettiin punainen suodatin ja sinivihreän eteen omansa, syntyi vaikutelma värillisestä kuvasta. Ensimmäinen 2-komponenttijärjestelmä eli vain hetken: järjestelmällä tehtiin vain yksi elokuva, The Gulf Between (1917), ja kameroitakin valmistettiin vain yksi. Järjestelmä oli pahasti puutteellinen, ja Technicolor Corporation yritti Herbert Kalmusin käskystä kehittää parempaa värijärjestelmää.
Toinen Technicolor-järjestelmä, Technicolor Process Number Two, tuotiin julki vuonna 1922. Uutta järjestelmää kehitettiin täysin alusta, ja vaikka se oli yhä 2-komponenttinen, siinä oli tärkeä ominaisuus, mikä teki siitä aikanaan edistyneimmän värielokuvajärjestelmän: subtraktiivinen värimaailma. Toisen 2-komponenttijärjestelmän valotus tapahtui samalla tavalla kun ensimmäisessäkin: molemmat värikomponentit valotetaan samalle filmille peräjälkeen, joka tapahtuu linssin kuvan jakavalla prismalla. Kameran nopeus oli 32 kuvaruutua/sekunnissa, eli se tallensi 16 kuvaparia sekuntia kohden. Uudessa järjestelmässä jälkituotanto oli kuitenkin poikkeuksellinen: kameranegatiivista tuotettiin matriisit, eli molemmista värikomponenteista tehtiin mustavalkoinen positiivikopio filmeille, joiden paksuus on puolet normaalista. Matriisifilmit sitten värjättiin kemiallisesti: punainen matriisi värjättiin syaanin väriseksi, ja sinivihreä matriisi magentaksi. Kun nämä filmit liitettiin päällekkäin, syaani ja magenta matriisi muodostivat yhdessä värikuvan. Tällöin filmin pystyi esittämään lähes millä tahansa projektorilla, joskin filmin paksuus ja liiman pettäminen aiheuttivat usein ongelmia.
Toinen Technicolor-järjestelmä oli ensimmäistä hieman suositumpi. Ensimmäisen sillä kuvattu elokuva Toll of the Sea (1922) menestyi kaupallisesti hyvin ja se sai kriitikoilta positiivisen vastaanoton. Technicolor Corporationin perustettua laboratorion Hollywoodiin vuonna 1923 Technicoloria käytettiin myös monissa Hollywood-elokuvissa muutamien yksittäisten kohtausten kuvaamiseen. Tällaisia olivat King Vidorin Suuri paraati (The Big Parade, 1925), Suuren oopperan kummitus (The Phantom of the Opera, 1925) ja Ben-Hur (1926). Ainoat pitkät Hollywood-elokuvat, jotka kuvattiin kokonaan tällä järjestelmällä olivat lännenelokuva Wanderer of the Wasteland (1924) ja Douglas Fairbanksin tähdittämä Musta merirosvo (The Black Pirate, 1926). Toll of the Sean tavoin molemmat elokuvat olivat aikanaan suosittuja, mutta Hollywoodin studiot tai edes Herbert Kalmus itse eivät olleet täysin tyytyväisiä uuteenkaan 2-komponenttijärjestelmään: vaikka uudessa Technicolorissa olikin subtraktiiviset värit, oli kaksi värikomponenttia liian vähän kattamaan koko värimaailman; erityisesti sininen toistui huonosti.
Subtraktiivista 2-komponenttijärjestelmää kehitettiin vielä 1920-luvun lopussa: vuonna 1927 julkaistiin Technicolor Process Number Three, joka sisälsi uuden jälkituotantojärjestelmän (kamera toimi vielä samalla periaatteella), jossa käytettiin uutta värjäysmenetelmää, mikä oli olennainen osa myös tulevaa 3-komponenttijärjestelmää. Vuonna 1928 Technicolor mahdollisti myös optisen ääniraidan käytön värijärjestelmissään, joka lisäsi yllättäen Technicolorin tarvetta: ensimmäisen Technicolor-äänielokuvan, On with the Snowin (1929) julkaisun jälkeen Technicolor Corporation sai sopimuksen lähes 36 pitkän elokuvan kuvaamiseen. Vuonna 1931 laman iskettyä ja yleisön kyllästyttyä rajalliseen värientoistoon Technicolor-järjestelmän käyttö laski kuitenkin olemattomiin. Viimeinen 2-komponenttijärjestelmällä tuotettu värielokuva oli Mystery of the Wax Museum (1933).
3-komponenttijärjestelmä
Varsinainen Technicolor-järjestelmä, johon sanalla Technicolor yleensä viitataan, on niin sanottu 3-komponenttijärjestelmä, jossa väri-informaatio tallennetaan kolmelle mustavalkonegatiiville, joista jokainen sisältää joko punaisen, vihreän tai sinisen värikomponentin. Menetelmän kehittäminen alkoi 1930-luvun alussa, jolloin Technicolor Company aloitti työn uuden järjestelmän löytämiseksi J. A. Ballin johdolla. Ensimmäinen 3-komponenttikamera saatiin valmiiksi vuonna 1932, mikä oli onneksi Herbert Kalmusin yhtiölle, koska Technicolor Corporation oli juuri ennen sitä taloudellisissa vaikeuksissa.
Koska Technicolorin maine ehti laskea huonolaatuisten 2-komponenttijärjestelmällä tuotettujen elokuvien takia, etsi Herbert Kalmus yhteistyötä animaatiostudioiden kanssa, joiden elokuven Kalmus toivoi parantavan uuden Technicolorin mainetta. Ainoastaan Walt Disney oli lopulta kiinnostunut 3-komponenttijärjestelmästä. Herbert Kalmus tarjosi Walt Disney Productionsille viiden vuoden yksinoikeuden järjestelmän käyttöön, joskin Technicolor Corporation joutui myöhemmin lyhentämään sopimuksen vuoteen muiden elokuvastudioiden painostuksen takia. Disneyn ensimmäinen värielokuva uudella Technicolor-jäjestelmällä oli kahdeksanminuuttinen Flowers and Trees (1932), jolla Disney voitti ensimmäisen Oscar-palkintonsa. Elokuvaa oltiin ehditty jo tehdä pitkälle mustavalkoisena, mutta uuden väritekniikan valloittama Walt Disney päätti aloittaa sen tekemisen uudestaan värillisenä.
Disneyn sopimuksen rauettua Technicoloria alettiin ottaa hitaasti käyttöön näytelmäelokuvissa. Ensimmäinen tällainen lyhytelokuva oli La Cucaracha (1934), joka voitti Oscarin parhaasta lyhytelokuvasta. Becky Sharp (1935), ensimmäinen pitkä elokuva uudella Technicolor-järjestelmällä, ei kuitenkaan syntynyt yhtä ongelmattomasti: lukuisten tuotanto-ongelmien (mm. alkuperäinen ohjaaja kuoli kesken tuotannon) lisäksi elokuvan värien käyttö oli ontuvaa, ja kriitikot ottivat elokuvan huonosti vastaan, vaikka sitä pidettiinkin merkkipaaluna. Takaiskusta huolimatta vuonna 1936 Technicolor Corporation laajensi toimintaansa avaamalla laboratorion Englannissa, missä seuraavana vuonna julkaistiin ensimmäinen englanilainen Technicolor-elokuva Wings of the Morning (1937). Samana vuonna Disney julkaisi myös ensimmäisen pitkän Technicolor-elokuvansa Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs, 1937), jonka suosio auttoi purkamaan Becky Sharpin aiheuttamaan skeptismiä Technicoloria kohtaan. 1940-luvun alussa Technicolor oli jo niin suosittu, että pelkkä "In Technicolor" -lause elokuvan mainoksessa riitti vetämään yleisöä yhtä lailla kuin aikansa suurimmat tähdet.
Muut innovaatiot
Vaikka 3-komponenttijärjestelmä löikin erinomaisesti läpi, jatkoi Technicolor Corporation uusien innovaatioiden kehittämistä. Vuonna 1941 se toi markkinoille Monopack-filmin, joka kykeni tallentamaan värit yhdelle filmille, joten sitä voitiin käyttää lähes missä tahansa kamerassa. Monopack, joka oli käytännössä sama tuote kuin Kodakin aiemmin julkaisema Kodachrome, oli kuitenkin laadultaan huomattavasti heikompi kuin Technicolorin 3-komponenttijärjestelmä, joten siitä ei ollut korvaamaan Technicolor Corporationin pääartikkelia. Monopackia käytettiin kuitenkin monissa elokuvissa sellaisissa kohtauksissa, joissa valtava 3-komponenttikamera olisi ollut epäkäytännöllinen: esimerkiksi elokuvassa Dive Bomber (1941) Monopackia käytettiin lentokohtausten kuvaamiseen. Vuoteen 1944 mennessä Monopackia oli kuitenkin saatu kehitettyä siihen pisteeseen, että sitä voitiin käyttää vaikka koko elokuvan kuvaamiseen; Thunderland, Son of Ficka (1944) oli ensimmäinen tällainen elokuva.
Technicolorin loppu
Technicolorin alamäki alkoi 1950-luvun alussa Kodakin tuotua julki Eastman-komposiittivärinegatiivin, jossa väri-informaatio oli yhdellä filmillä, jolloin värielokuvan kuvaamisesta tuli huomattavasti halvempaa ja helpompaa, koska tällöin voitiin käyttää lähes mitä tahansa mustavalkofilmiä käyttävää kameraa. Pahempi isku Technicolorille oli kuitenkin Kodakin keksittyä menetelmän, jolla myös esityskopiot voitiin tuottaa perinteisellä menetelmällä mustavalkofilmien tapaan, jolloin Technicolorin värjäysprosessille ei enää löytynyt yhtä paljoa kysyntää: Technicolorin jälkituotantotekniikka oli Kodakin vastaavaa halvempi mikäli esityskopioita täytyi tuottaa runsaasti, mutta yleensä Kodak tuli elokuvantekijöille taloudellisemmaksi. Myös Technicolorin tuottamat värit olivat yhä ylivoimaiset, mutta fotokemikaalisella prosessilla tuotetut esityskopiot voittivat kuvan resoluutiossa. Tämä ahdisti edelleen Technicolorin asemaa, koska 1950-luvulla koettiin suurten valkokankaiden ja Cinemascopen aikaa. Vuonna 1955 Technicolor sai kuitenkin julkaistua parannetun version jälkituotantojärjestelmästään, nimeltään Technicolor Process Number Five, joka tuotti tarkempia esityskopioita.
Viimeinen 3-komponenttisella Technicolor-kameralla kuvattu merkittävä elokuva oli The Ladykillers (1955), mutta Technicolorin jälkituotantomenetelmää käytettiin vielä 1970-luvun loppuun saakka. Monet elokuvaajat ja elokuvaohjaajat (mm. Francis Ford Coppola) pitivät Technicolorin värientoistoa Eastmania parempana, minkä takia sillä oli monesti esteettinen funktio elokuvatuotannossa. Myös Technicolor-separaation arkistoitavuus piti Technicoloria elossa, ja esimerkiksi monien James Bond -elokuvien esityskopiot tuotettiin Technicolor-järjestelmällä niiden suurten volyymien takia. Technicolorin Yhdysvaltain tehtaat kuitenkin suljettiin vuonna 1975. Kolme vuotta myöhemmin myös Italian Technicolor lopetti toimintansa, ja Englannin tehtaat myytiin Kiinaan. Technicolor-prosessia käytettiin sen jälkeen moniin kiinalaisiin ja hongkongilaisiin elokuviin, ja myös muutamaan länsimaalaiseen elokuvaan käytettiin Kiinan Technicolor-tehtaiden palveluita. Kiinassa Technicolor-värjäysprosessi lopetettiin lopullisesti vuonna 1993.
Technicolor Corporation on pysynyt elossa jatkamalla muilla elokuvatuotannon aloilla, kuten CD- ja DVD-levyjen sarjatuotannossa, ja filmien kehittämisessä ja esityskopioiden tuottamisessa. Yhtiö toi myös värjäysprosessinsa takaisin markkinoille vuonna 1997, jonka jälkeen sitä käytettiin vanhojen elokuvien restauroinnissa, ja joissakin uusissa elokuvissa kuten Pearl Harbour (2001) ja Toy Story (1995). Thomson Multimedian ostettua Technicolor Corporationin vuonna 2001 värjäysprosessi kuitenkin lakkautettiin. Nykyään Technicolor Corporatio | | |
