:: wikimiki.org ::

Energia

Energia

Energiaa on kaikki se joka pystyy vaikuttamaan johonkin. Se voi kiihdyttää jotakin tai hidastaa jotakin. Joule (1 J = 1 Nm) on SI-järjestelmän perusyksikkö energialle ja työlle. Sähköisen energian yksikkönä käytetään usein kilowattituntia (1 kWh = 3,6 MJ). Suureesta energia käytetään fysiikassa tunnuksia E ja W. Energialla käsitetään yleensä kykyä tehdä työtä: liike-energia, potentiaalienergia, lämpöenergia, sähkömagneettinen energia... Energia noudattaa energiaperiaatetta. Exergia on energian käytettävissä oleva osuus, anergia on se osa, jota ei voi hyödyntää, esimerkiksi lämpöenergia ympäristön lämpötilassa. Suhteellisuusteorian mukaan myös aine (massa) on energiaa. Energia voi vapautua aineesta esimerkiksi ydinreaktiossa. Energian hyödyntämisen tehokkuutta mitataan hyötysuhteella.

Liike-energia

Liike-energia on kappaleen liikkeeseen varastoitunutta energiaa. Kappaleella on sitä enemmän liike-energiaa, mitä suurempi on sen nopeus ja mitä painavampi kappale on. Klassisen fysiikan kaava kappaleen liike-energialle on ::

E_k=\fracmv^2

, missä m on kappaleen massa ja v sen nopeus.

Potentiaalienergia

Potentiaalienergia on kappaleeseen varastoitunutta energiaa. Energia varastoituu kappaleeseen, kun kappaleeseen kohdistetaan voima, joka aiheuttaa muutoksen kappaleessa. Esimerkkejä potentiaalienergiasta ovat jouseen varastoitunut voima ja kappaleen asemaan nostettaessa varastoituva energia. Jousta jännitettäessä tehdään työtä jousen jäykkyysvoimia vastaan. Kappaletta nostettaessa taas tehdään maan painovoimaa vastaan työtä, joka varastoituu kappaleen asemaan potentiaalienergiaksi. Nostotyön varastoima potentiaalienergia voidaan laskea kaavasta ::

E_=m\cdot g\cdot h

, missä m on kappaleen massa, g painovoimakiihtyvyys ja h nostokorkeus.

Sähköenergia

Sähköenergiaa mitataan laskemalla kuinka kauan (aika t) kuinka suurta tehoa (teho P) kulkee. Teho on puolestaa jännitteen U ja virran I tulo. Näin ollen energia on: ::

E_=P\cdot t=U\cdot I\cdot t

Käytössä olevia energialähteitä

- polttoaineet
- fossiiliset polttoaineet
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- turve
- uusiutuvat biopolttoaineet
- ydinenergia
- fissio
- luonnonvirtaukset
- vesiputous
- tuuli
- auringon säteily
- geoterminen lämpö

Energianvälitystapoja

- sähkö
- kulkeutuminen
- säteily
- johtuminen Luokka:Suureet Luokka:Fysiikka Luokka:sähkötekniikka Luokka:Klassinen mekaniikka Luokka:Energia ms:Tenaga ko:에너지 ja:エネルギー simple:Energy th:พลังงาน

Joule

Joule (tunnus J) on energian yksikkö. Yksi joule aiheuttaa yhden newtonin voiman metrin matkalla. Joule energiaa kuluu myös työskenneltäessä watin teholla sekunnin ajan. Joule on SI-järjestelmän energian ja työn yksikkö. Joule korvaa kaikissa yhteyksissä vanhentuneet energian yksiköt, kuten kalorin. 1 J = 1 Nm = 1 Ws Sähkön energiamäärää mitataan usein joulen sijaan kilowattitunteina (tunnus kWh). 1 MJ ≈ 0,277778 kWh tai 1 kWh = 3,6 MJ Yhden joulen energialla voi nostaa omenan (102 g) metrin korkeuteen maan painovoimakentässä (putoamiskiihtyvyys = 9,8 m/s²). Ihminen kuluttaa energiaa noin 100 joulea sekunnissa, eli ihmisen "teho" on noin 100 wattia. Yksi sydämen lyönti kuluttaa energiaa noin joulen. Luokka:energian yksiköt ms:Joule ko:줄 ja:ジュール

Kilowattitunti

Kilowattitunti (tunnus kWh) on energia, joka kuluu käytettäessä kilowatin tehoa tunnin ajan. Kilowattituntia käytetään etenkin kulutetun sähköenergian määrää mitattaessa. Joule on SI-järjestelmän energian varsinainen yksikkö, joka on toisessa muodossa wattisekunti. Joulen suhde kilowattituntiin on seuraava: 1 kWh = 3,6 MJ
1 MJ ≈ 0,277778 kWh Luokka:energian yksiköt

Potentiaalienergia

Potentiaalienergia kuvaa energiaa, jota kappaleella on asemansa suhteen. Potentiaalienergiasta puhutaan, jos kappaleeseen vaikuttaa painovoima tai esim. jousivoima ja on tehty työtä siirrettäessä kappale nykyiseen paikkaan. Tällöin kappaleen siirtämisessä tehty työ on muuntunut ja ikään kuin varastoitunut potentiaalienergiaksi. Esimerkiksi kun laukku nostetaan pöydälle, energian säilymislain mukaisesti laukulle annettu kineettinen energia muuttuu laukun potentiaalienergiaksi, joka taas muuttuu takaisin kineettiseksi- eli liike-energiaksi kun laukku putoaa pöydältä. Kappaleen potentiaalienergiaa tarkasteltaessa on aina sovittava tapauskohtainen taso, jossa potentiaalienergia on nolla (esim. lattia). Potentiaalienergian tunnus on E_p. Potentiaalienergia voidaan laskea kaavalla: :

E_p = \begin Gh = mgh \end

jossa: :E_p=kappaleen potentiaalienergia :G=voima, joka tarvitaan kappaleen nostamiseksi :h=nostokorkeus :m=kappaleen massa :g=putoamiskiihtyvyys (Maassa noin 9,81m/s²) Esimerkiksi jos 3,5kg laukku nostetaan 0,8 metrin korkeudelle, kappaleen potentiaalinergiaksi muodostuu: :E_p = mgh = 3,5kg · 9,81 m/s² · 0,80m ≈ 27Nm = 27J Kappaleella (laukulla) on nyt potentiaalienergiaa 27J. Luokka:Fysiikka ms:Tenaga Keupayaan ja:位置エネルギー simple:Potential energy th:พลังงานศักย์

Energiaperiaate

Energiaperiaate eli energian säilyminen on fysiikan perustotuus. Energiaperiaate kuuluu: Suljetun systeemin energian määrä on kaikilla ajanhetkillä vakio. Energiaa ei voi kadota tai syntyä. Suljetulla systeemillä tarkoitetaan jonkinlaista tilaa mistä energia ei pääse karkaamaan tai sinne ei pääse ulkopuolista energiaa. Energiaperiaatteen seurauksena maailmankaikkeudessa, jota voidaan pitää suljettuna systeeminä, on alusta asti ollut yhtä paljon energiaa. Koska entropia aina kasvaa kuin energia muuntuu muodosta toiseen, tulee kaikki energia jonain päivänä olemaan tasaisesti jakautunut koko maailmakaikkeuteen.

Katso myös

- Termodynamiikka (enegiaperiaatetta on käsitelty laajasti termodynamiikan kannalta)
- Entropia
- Energia Luokka:Fysiikka ja:エネルギー保存の法則 ko:에너지 보존

Ydinreaktio

Ydinreaktio on reaktio, jossa atomien ytimet hajoavat tai yhdistyvät. Ydinreaktioita ovat fissio ja fuusio. Reaktio voi käynnistyä neutronipommituksesta. Fissiossa raskas ydin hajoaa kahdeksi kevyemmäksi. Samassa vapautuu energiaa ja neutroneita, jotka jatkavat reaktiota. Fissiotuotteet ovat usein erittäin radioaktiivisia, ja ovat siksi ympäristöuhka. Fissiota käytetään nykyaikaisissa ydinvoimaloissa. Fuusioreaktiossa kaksi kevyttä ydintä yhdistyvät yhdeksi raskaammaksi vapauttaen energiaa ja neutroneita, jotka jatkavat reaktiota. Fuusiosta on kaavailtu tulevaisuuden energiaratkaisua, mutta laboratorio-oloissa ei ole pystytty toteuttamaan pitkää, hallittua fuusioreaktiota. Tähdet tuottavat energiaa vedyn fuusioreaktioissa. Jos ydinreaktio ei ole hallittu, vapauttaa se erittäin nopeasti valtavia määriä energiaa. Tätä on hyödynnetty ydinpommeissa. Luokka:Ydinfysiikka

Liike-energia

Liike-energia eli kineettinen energia on kappaleen liikkeeseen varastoitunutta energiaa. Kappaletta kiihdytettäessä sen kiihdyttämiseen käytetty energia varastoituu kappaleen liike-energiaksi. Klassisen fysiikan mukaan levosta liikkeelle lähtevän kappaleen liike-energia voidaan laskea kaavasta:
::

E_k=\fracmv^2

Kappaleen suhteellisuusteoreettisessa liike-energian laskemisessa huomioidaan kappaleen massan kasvu ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta nopeuden kasvaessa ja kappaleen liike-energia voidaan laskea kaavasta:
::

E_k = \frac - mc^2

, missä
- E_k on kappaleen liike-energia
- m on kappaleen lepomassa
- v on kappaleen nopeus
- c on valon nopeus Paljon valon nopeutta pienemmillä nopeuksilla kummatkin kaavat antavat lähes samoja tuloksia ja sen takia klassisen mekaniikan kaava on riittävän tarkka suurimpaan osaan laskuista. Luokka:Fysiikka ms:Tenaga kinetik ko:운동 에너지 ja:運動エネルギー simple:Kinetic energy

Nopeus

Nopeus (tunnus v) ilmoittaa tietyssä ajassa edetyn matkan. Nopeuden yksikkö on SI-järjestelmässä m/s eli metri sekunnissa. Nopeus on matkan ensimmäinen derivaatta ajan suhteen. Se on tarkasti ottaen vektorisuure eli nopeudella on suuruuden lisäksi suunta. Tosin ilmaisua "nopeus" käytetään myös, vaikka liikkeen suunta ei olisikaan määritelty. Kulkuneuvojen nopeudet ilmoitetaan tyypillisesti kilometreinä tunnissa (lyhenne km/h). Esimerkiksi suurin sallittu ajonopeus Suomessa on 120 km/h. Nopeusmuunnos yksiköstä km/h yksikköön m/s voidaan tehdä helposti:

\frac \cdot km/h = m/s

Esimerkiksi 120 km/h vastaa nopeutta 5/18 · 120 m/s = 33.3 m/s. Nopeiden lentokoneiden nopeuden yksikkönä on usein käytössä Mach (äänennopeus). Nopeuden itseisarvoa kutsutaan usein vauhdiksi. Nopeuden muutosta kutsutaan kiihtyvyydeksi. Pyörivässä liikkeessä nopeutta vastaava suure on kulmanopeus. ja:速度 ko:속도 simple:Velocity Luokka:Suureet Luokka:Klassinen mekaniikka

Potentiaalienergia

E_p = \begin Gh = mgh \end

Aika

Aika on ihmisen luoma käsite olemattomasta. Ajasta, niin kuin me ihmiset sen ymmärrämme, on ollut varmasti jonkinlainen käsitys niin kauan kuin on ollut ihmisiä, jotka tietävät kuolevansa jonain päivänä ja pystyvät suunnittelemaan tulevaisuutta. Aikaa on ensin mitattu sen selkeimmistä merkeistä eli vuorokausina (päivän ja yön vaihteluna) ja vuodenaikoina. Vanhimmatkin tuntemamme sivilisaatiot ovat jakaneet aikaa ainakin kuukausiksi ja tunneiksi. Babylonialaisissa teksteissä 3000 vuotta sitten puhutaan, miten kuukauden 7., 14., 21. ja 28. ovat lepopäiviä: viikotkin ovat siis olleet käytössä jo kauan. Minuutit ja sekunnit ovat tulleet tarpeeseen vasta tähtitieteen myötä, ja vaikka nekin on tunnettu jo pari tuhatta vuotta, on niitä käytetty vasta 1600-luvulta lähtien. Tunnin ja minuutin omituinen jako kuuteenkymmeneen periytyy babylonialaisilta. Jossain vaiheessa myös sekunti jaettiin 60 terttiin, jotka puolestaan jaettiin 60 kvarttiin.

Aika fysiikassa

Fysiikassa perussuure aika (tunnus t) määritellään tapahtumien välisenä etäisyytenä aika-avaruuden neljännellä akselilla. Suppean suhteellisuusteorian mukaan aikaa ei voi esittää muuten kuin aika-avaruuden osana. Tapahtumien välinen etäisyys riippuu tapahtumia tarkkailevien havainnoitsijoiden suhteellisesta nopeudesta tapahtumaan nähden. Yleinen suhteellisuusteoria muutti ajan määritelmää vielä enemmän esittämällä kaareutuneen aika-avaruuden käsitteen. Ajan voi käsittää myös nopeudeksi, jolla eri ilmiöt tapahtuvat. Esimerkiksi suuressa gravitaatokentässä aika kuluu hitaammin kuin pienessä gravitaatiokentässä, mikä näkyy esimerkiksi kemiallisten reaktioiden ja kellojen käynnin hidastumisena. Itse emme tietenkään voi huomata ajan kulumisessa tapahtuvia muutoksia, sillä aivommekin toimivat aikaan sidotulla nopeudella.

Ajan mittaaminen

Ajan mittaus perustuu jonkin muutoksen havaitsemiseen: analogisen kellon viisarit kääntyvät, tiimalasin hiekka valuu kuvusta toiseen, vesikellon vesi valuu astiasta tai astiaan ja aurinko liikkuu taivaalla. Jos mikään ei muutu, ei aikaakaan voi havaita. Nykyään ajan perusyksikkö on SI-järjestelmän mukaisesti sekunti.Aika on vain määritelmä liikkeelle joka on ympärillämme.

Aikakäsityksiä

Eri lähteet viittasivat siihen että aikakäsitys ja sen muotoutuminen liittyy ihmisten käyttäytymiseen, kulttuurihistoriaan ja uskontoon. Me suomalaiset miellämme, että aamu alkaa noin kuudelta, aamupäivä noin yhdeksältä, keskipäivä klo 12 ja iltapäivä kello 15 jälkeen, ilta klo 18 jälkeen ja yö klo 00. Nämä ovat kulttuurisidonnaisia sanattomia sopimuksia, jotka ovat muotoutuneet meidän ihmisten välisessä käyttäytymisessä. Ei liene kuitenkaan sattumaa että katolisen kirkon rukoushetkien kellonajat ovat melko samat kuin meidän käsityksemme vuorokaudenajasta ja sen jaosta. Huomioitavaa on myös se että islamilaisessa ja juutalaisessa kulttuurissa vuorokausi alkaa auringon laskusta. Nykyaikana ajan määritykset liittyvät vahvasti käyttäytymiseen esimerkiksi koska syömme lounasta ja koska sanomme "hyvää päivää". Näihin kysymyksiin neuvoja antavat erilaiset käytösoppaat ja nämä käytännöt vaihtelevat maittain. Virolaiset ja ranskalaiset eivät toivota "hyvää huomenta". Tähtitieteellisessä mielessä aamu alkaa siitä kun auringon yläreuna pilkistää ensimmäisen kerran taivaanrannan takaa, ja ilta siitä kun viimeinen auringonsäde katoaa. Tähtitieteellinen keskipäivä, siis se hetki kun aurinko on etelässä saattaa vaihdella klo 12 noin klo 13.30:een. Nykyihmisen vuorokausi vaihtuu keskiyöllä. Tämä on vain sopimuskysymys, sillä vuorokaudessa on muitakin sopivia aloituskohtia. Vuorokausi voisi alkaa vaikkapa auringon noustessa, auringon ollessa korkeimmillaan taivaalla tai auringon laskiessa. Kaikkia näitä vuorokauden alkukohtia on käytetty eri kulttuureissa. Myös koko aika käsitetään eri kulttuureissa ja uskonnoissa eri tavoin. Lineaarinen aikakäsitys näkee ajan janana, jolla on alku ja loppu. Itämaisissa uskonnoissa kuten hinduismissä vallitsee syklinen aikakäsitys, joka näkee ajan kiertävänä kehänä.

Katso myös

- aikajärjestelmä
- aikavyöhyke
- päivä
- yö Luokka:Fysiikka Luokka:Klassinen mekaniikka Luokka:Aika Luokka:Suureet ko:시간 ja:時間 simple:Time

Teho

Teho on myös suomalainen virvoitusjuoma. Fysiikassa teho (tunnus P) on tehdyn työn tai käytetyn energian määrä jossakin aikamäärässä. Tehon SI-yksikkö on watti (W), joka vastaa joulen energiamäärää sekunnissa.

Mekaaninen teho

Mekaaninen teho saadaan voiman F ja nopeuden v tulona: :P = F·v Teho on myös energian E kulutus (tai tuotto) aikaa t kohti: :P = E/t

Sähköteho

Sähköinen teho saadaan laskettua virran I ja jännitteen U tulona: :P = U·I Vaihtoehtoisesti teho saadaan sähköisessäkin järjestelmässä energian E kulutuksena (tai tuottona) aikaa t kohti: :P = E / t Vaihtovirtapiirissä teho jaetaan pätötehoon (yksikkö watti), loistehoon (yksikkö vari) on ja näennäistehoon (yksikkö volttiampeeri). Luokka:Fysiikka Luokka:Suureet Luokka:Elektroniikka Luokka:Sähkötekniikka Luokka:Klassinen mekaniikka ms:Kuasa (fizik) ja:仕事率

Jännite

Sähköinen jännite (tunnus U) tai sähköinen potentiaali on SI-järjestelmässä volteissa (V) mitattava suure. Lyhyesti sanottuna jännite on sähköinen korkeusero, kun elektronit ja protonit pyrkivät "toistensa luo". Eli niiden välillä on aina tietty jännite. Jännitettä voidaan mitata esim. yleismittarilla. Jännitettä ajan funktiona (jännitteen signaalimuotoa) voidaan mitata oskilloskoopilla. "Kotitaloussähkössä" jännite on nykyään 230 V (vaihejännite eli vaihtojännitteen tehollisarvo vaiheen ja nollan välillä). Pääjännite on 400 V (jännite kahden vaihejohtimen välillä). Ennen jännitemuutoksia ko. jännitteet olivat 220 / 380 V. Tyypilliset paristojen jännitteet vaihtelevat 1,5-9 V. Ajoneuvojen akkujen jännitteet ovat yleensä joko 12 V (henkilöautot) tai 24 V (raskaat ajoneuvot). Yleensä alle 50 V jännitteet ovat ihmiselle vaarattomia kosketeltaessa (pienjännitelaitteet). Esimerkiksi paristossa miinus- ja plusnavan välillä on jännite, jonka ansiosta virta alkaa toimimaan, koska elektronit yrittävät saada jännite eron tasattua.

Katso myös

- Sähköisten suureiden analogiat Luokka:Suureet Luokka:elektroniikka Luokka:sähkötekniikka Luokka:Sähköstatiikka Luokka:Sähködynamiikka ja:電圧

Kivihiili

Kivihiili on eloperäinen, kiteytymätön, hiiltä, happea ja vetyä sisältävä kivilaji. Kivihiili on syntynyt kovan paineen alaiseksi joutuneesta turpeesta. Ruskohiili on nuorinta kivihiiltä. Koksi on kivihiilestä kuivatislaamalla valmistettu polttoaine.

Merkittävimmät esiintymisalueet

- Aasia
- Afganistan
- Korean tasavalta
- Korean demokraattinen kansantasavalta
- Intia
- Iran
- Kazakstan
- Kiina
- Kirgisia
- Mongolia
- Myanmar
- Taiwan
- Turkmenistan
- Uzbekistan
- Vietnam

- Afrikka
- Etelä-Afrikka
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Madagaskar
- Malawi
- Mosambik
- Niger
- Nigeria
- Sambia
- Swazimaa
- Tansania
- Zimbabwe

- Amerikka
- Argentiina
- Kanada
- Kolumbia
- Peru
- Yhdysvallat

- Australia

- Eurooppa
- Albania
- Bosnia-Hertsegovina
- Bulgaria
- Espanja
- Italia
- Itävalta
- Kroatia
- Puola
- Ranska
- Romania
- Saksa
- Serbia ja Montenegro
- Slovenia
- Tšekki
- Turkki
- Ukraina
- Unkari
- Venäjä
- Yhdistynyt kuningaskunta

ja:石炭 Luokka: Luonnonvarat

Öljy

Öljy on yleinen termi jolla kuvataan sellaisia orgaanisia nesteitä jotka eivät ole vesiliukoisia. Usein öljy-sanalla viitataan nimenomaan maaöljyyn (raakaöljyyn), jota pumpataan maan sisältä. Maaöljy on tällä hetkellä yksi maailman tärkeimmistä energialähteistä ja se liittyy kansainväliseen politiikkaan.

Eri tyyppisiä öljyjä

- maaöljy (raakaöljy)
- synteettinen öljy
- eteerinen öljy
- keittoöljy
- mineraaliöljy
- vaihdeöljy
- moottoriöljy
- lämmitysöljy
- kalaöljy
- kasviöljyt
- auringonkukkaöljy
- hamppuöljy
- mäntyöljy
- oliiviöljy
- pellavansiemenöljy
- rapsiöljy
- rypsiöljy luokka:Raaka-aineet ja:油 simple:Oil

Turve

Turve on organogeeninen maalaji, joka on syntynyt kosteissa oloissa kerrostuneesta, eri maatumistasoilla olevasta kasvimateriaalista. Turpeen rakenne on heterogeeninen ja voi vaihdella vähemmän maatuneista kasvinosista hienojakoiseen pitkälle maatuneeseen amorfiseen massaan. Yleisen määritelmän mukaan turpeeksi luokiteltavan maalajin tulee sisältää 75 % orgaanista ainesta. Turve syntyy olosuhteissa, joissa kasvimateriaalia syntyy nopeammin kuin sitä ehtii hajota. Lämpötila säätelee turpeen syntyä. Turpeen syntynopeus on suurinta alueilla, joilla lämpötila on tarpeeksi korkea kasvimateriaalin nopeaan syntymiseen, mutta riittävän alhainen, jotta kasvimateriaalin mikrobiaalinen hajoaminen tapahtuu kyllin hitaasti. Tällaiset ilmastolliset olosuhteet täyttyvät ainakin Suomessa, sillä turvesoita esiintyy Suomessa hyvin runsaasti.

Turpeen synty

Turpeen syntyprosessi eli humifikaatio (maatuminen), on prosessi, jossa kuolleet kasvisolukot hajoavat mikrobiologisen toiminnan seurauksena ja niiden sisältämät orgaaniset yhdisteet pilkkoutuvat ja muuntuvat muodostaen humusaineita. Turve koostuu siis kasvien alkuperäisistä, sekä humifikaatioprosessissa syntyneistä yhdisteistä. Humifikaatio on nopeinta kerroksessa, joka on veden pinnan yläpuolella ja jossa noin 80–95 % biomassasta poistuu mineralisaatiossa kaasuina ilmaan. Noin 5-20 % kasvillisuuden tuottamasta biomassasta varastoituu turpeeksi. Maatumisnopeus alenee huomattavasti syvemmälle mentäessä, koska hajottajaeliöstön tarvitseman hapen diffuusio tapahtuu hitaasti tiiviiseen ja veden kyllästämään maa-ainekseen. Hapettomissa oloissa toimiva mikrofloora pystyy huomattavasti hitaampaan hajotukseen kuin hapellisissa oloissa toimiva eliöstö. Turpeen koostumus ja maatumisaste säilyykin lähes muuttumattomana sen jälkeen kun kerros on joutunut pysyvästi vedenpinnan alapuolelle.

Maatumisasteet von Postin mukaan

Turpeen maatuneisuutta kuvataan von Postin kymmenluokituksella. Maatuneisuus määritellään puristamalla turvenäytettä kädessä ja tarkkailemalla turpeesta erkanevan nesteen väriä ja sameutta, sormien lomitse puristuvan amorfisen massan määrää, puristejäännöksen kimmoisuutta ja kasvinjäännösten tunnistettavuutta. Vaikka määritysmenetelmä on varsin subjektiivinen, antaa se riittävän tarkan kuvan turpeen hajoamisprosessin tilasta. H1 Täysin maatumaton. Turvetta kädessä puristettaessa lähtee sormien välistä väritöntä, kirkasta vettä. Kasvinosat täysin tunnettavissa, sitkeitä ja kimmoisia. H2 Melkein maatumaton. Puristettaessa lähtee melkein kirkasta, kellanruskeata vettä. Kasvinosat miltei muuttumattomia. H3 Hyvin heikosti maatunut. Puristettaessa lähtee selvästi sameaa vettä, muttei turveainetta. Puristeneste ei ole puuromaista. Jäännökset osittain tummuneita, mutta edelleen tunnettavissa. H4 Heikosti maatunut. Puristettaessa lähtee hyvin sameaa vettä. Osa jäännöksistä hajaantuu amorfiseksi massaksi, minkä vuoksi puriste on jo jonkin verran puuromaista. Käteen jäävä puristejäännös kimmoaa hieman takaisin. H5 Jonkin verran maatunut. Kasvirakenne on pääosiltaan tunnettavissa. Puristettaessa turve hajoaa osittain puuromaiseksi massaksi. Puristeneste on hyvin sameata, siinä on selvästi havaittavissa amorfista massaa. Puristejäte jää sormien avaamisen jälkeen entiselleen, ei kimmoa takaisin. H6 Kohtalaisesti maatunut. Kasvirakenne epäselvä. Puristettaessa menee n. 1/3 turveaineesta sormien välistä, jäännös vahvasti puuromaista. Jäännöksen kasvirakenne selvempi kuin puristamattoman turpeen. H7 Vahvanlaisesti maatunut. Kasvirakennetta voi erottaa vielä jonkin verran. Puristettaessa menee n. 1/2 turveaineesta sormien välistä. Jos vettä erottuu, se on vellimäistä ja hyvin tummaa. H8 Vahvasti maatunut. Kasvirakenne hyvin epäselvästi näkyvää. Pääosa on amorfista massaa. Puristettaessa n. 2/3 turveaineesta menee sormien välistä. Vellimäistä vettä voi erkaantua. Jäännöksen muodostavat juuret ym. hyvin säilyvät kasvinosat. H9 Melkein maatunut. Tuskin mitään kasvirakennetta voi erottaa. Puristettaessa melkein koko turvemäärä menee samankaltaisena puurona sormien välistä. H10 Täysin maatunut. Mitään kasvirakennetta ei voi erottaa. Puristettaessa menee koko turvemäärä sormien välitse eikä vapaata vettä erkane ollenkaan.

Puutarhassa

Turve sopii kasvien mullan sekaan sekoitettavaksi, sen lisäksi multaan on hyvä sekoittaa kevytsoraa tai perliittiä. Turpeen matala pH-arvo auttaa pitämään mullan happamana. Turve sitoo hyvin vettä ja ravinteita, joten ylikastelua on varottava. Turve on säkissään kuivaa ja tiivistä; säkistä turve nostetaan vesiastiaan, jossa se hitaasti pehmenee käyttökelpoiseksi.

Turve polttoaineena

Turvetta käytetään polttoaineena voimalaitoksissa ja kiinteistöjen lämmityskattiloissa. Turve nostetaan suosta koneellisesti ja siitä voidaan valmistaa turvepaloja tai puristeita, jotka kuivataan ja varastoidaan suoalueella ennen kuljetusta käyttökohteisiinsa.

Linkkejä

http://www.energia.fi Luokka:Geologia Luokka:Polttoaineet

Vesiputous

Vesiputous muodostuu kahden eri korkuisen pinnan välille joessa tai vastaavassa uomassa – missä vesi virtaa – silloin kun pinnan aleneminen on jyrkkä. Loivassa alenemisessa on kysymyksessä koski, etenkin jos uoma on kivikkoinen.

Vesiputouksia

- Maailman korkein: Venezuelan Salto Angel
- Maailman suurin – Zimbabwe (eteläinen Afrikka): Victorian putoukset
- Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla: Niagaran putoukset
- Norjan korkein: Vettisfossen
- Suomen korkein luonnonvarainen: Hepoköngäs Puolangalla
- Euroopan korkein tasankomaiden putous Kivatsussa, Karjalan tasavallassa Luokka:Geologia ja:滝

Säteily

Säteilyllä tarkoitetaan fysiikassa hiukkasten tai energian siirtymistä säteilylähteestä ympäristöön tai kohteeseen. Erilaisia säteilyn lajeja:
- Sähkömagneettinen säteily, esim. valo
- Ionisoiva säteily: alfa-, beta- ja gammasäteily
- Hiukkassäteily, esim. neutronisäteily
- Kosminen säteily
- Tšerenkovin säteily
- Hawkingin säteily Luokka:Lämpöoppi Luokka:Fysiikka

Johtuminen

Johtuminen on lämmön siirtymistä aineen sisällä. Lämpö voi siirtyä johtumalla myös aineesta toiseen, mikäli aineet ovat kosketuksissa toisiinsa. Muut lämmön siirtymistavat ovat lämpösäteily ja aineen mukana kulkeutuminen. Johtumisessa lämpö siirtyy aina korkeammasta matalampaan lämpötilaan eli lämpimästä kylmään lämpöopin lainalaisuuksien mukaan siten, että lämpötilaerot pyrkivät tasoittumaan. Eri aineet johtavat lämpöä eri lailla. Metallit johtavat lämpöä hyvin, mutta nesteet ja kaasut huonosti. Luokka:Lämpöoppi Luokka:Fysiikka ja:%E7%86%B1%E4%BC%9D%E5%B0%8E

Luokka:Suureet

Luokka:Fysiikka ko:Category:물리량 ja:Category:物理量 zh-cn:category:物理量

Luokka:Fysiikka

Tämä luokka sisältää artikkeleita fysiikasta ja kuuluisista fyysikoista. Luokka:Tiede als:Kategorie:Physik ms:Category:Fizik ko:분류:물리학 ja:Category:物理学 th:Category:ฟิสิกส์

Luokka:Klassinen mekaniikka

Luokka:Fysiikka

Luokka:Energia

Energiaan liittyviä artikkeleja. Luokka:Tekniikka luokka:fysiikka

Mallomys

catégorie:Mammifère (noms scientifiques) Catégorie:Rongeur Ce genre comprend les espèces suivantes :
- Mallomys aroaensis (De Vis, 1907).
- Mallomys gunung Flannery, Aplin, Groves, and Adams, 1989.
- Mallomys istapantap Flannery, Aplin, Groves, and Adams, 1989.
- Mallomys rothschildi Thomas, 1898.

NLP programy szkolne gry zr�czno�ciowe Pozycjonowanie

:: RELATED NEWS ::