:: wikimiki.org ::

Etelä

Etelä

Etelä on yksi neljästä pääilmansuunnasta. Se on kohtisuorassa itää ja länttä vastaan ja kaakon sekä lounaan välissä. Kompassissa se on 180 asteen kohdalla. Etelä määrittyy maapallon pallonpuoliskojen mukaisesti. Yleensä etelä kuvataan kartoissa pohjoisen alapuolelle. Maan pyörimisakselin eteläinen pää eli Etelänapa sijaitsee Etelämantereella, joka on yksi maailman maanosista. Pohjoisnapa on vastakkaisella puolella geoidinmuotoista palloamme eikä sijaitse mantereella vaan jäätiköllä. Magneettinen etelä, johon kompassineulakin likimain osoittaa, on suunta Maan magneettista etelänapaa kohti. Maan magneettikentän navat eli magneettiset navat eivät sijaitse samoissa kohdissa kuin maantieteelliset navat. Ne vaihtavat lisäksi paikkoja säännöllisesti pitkällä aikavälillä.

Sanan alkuperä

Sana etelä tarkoittanee alun perin jotakuinkin samaa kuin etäinen paikka. Muinaissuomalaiset uskoivat ehkä lintukodon sijaitsevan äärimmäisessä etelässä. Kaukana etelässä oli käsitysten mukaan hyvin kuuma, ja taivaankansi niin lähellä, että kaikki sen alla kutistui. Luokka:Ilmansuunnat ja:南 simple:South

Ilmansuunta

Ilmansuunnat ovat yleismaailmallisesti päteviä suuntia maapallon pinnalla. Pohjoinen on pohjoisnavan suunta, etelä etelänavan. Tarkalleen niiden välissä sillä puolella, josta aurinko nousee, on itä, ja sille vastakkainen suunta on länsi. Kartalla pohjoinen on ylöspäin, itä oikeaan, etelä alaspäin, ja länsi vasempaan.

Pää-ilmansuunnat

- Pohjoinen 0° Pohjoinen tarkoittaa pohjaa tai pohjolaa. Myyttinen pohjola sijaitsi pohjoisessa, ja pohjoinen on siis pohjolan suunta. Pohjoinen voidaan määrittää helposti myös tähtitaivaan avulla. Pohjantähti näkyy aina pohjoisen suunnassa, koska sen sijainti avaruudessa on lähes suoraan maapallon akselin kanssa linjassa. Muinoin merenkulkijat saattoivat määrittää pohjantähden korkeudesta horisontista, olivatko he kulkeneet pois reitiltä. Mikäli pohjantähti on korkeammalla, on laiva kulkenut pohjoisemmaksi, ja vastaavasti, mikäli pohjantähti on alempana, ollaan kuljettu etelään. Vastaavasti etelässä on tähti nimeltään Sigma Octantis.
- Itä 90° Sana itä tulee siitä, että aurinko nousee eli "itää" sieltä.
- Etelä 180° Etelä tarkoittaa etäistä paikkaa.
- Länsi 270° Itä ja länsi voidaan myös määrittää Pohjantähden avulla. Kun katsot Pohjantähden suuntaan, on itä oikealla ja länsi vasemmalla.

Väli-ilmansuunnat

- Koillinen pohjoisen ja idän välissä 45° kohdalla.
- Kaakko idän ja etelän välissä 135° kohdalla.
- Lounas etelän ja lännen välissä 225° kohdalla.
- Luode lännen ja pohjoisen välissä 315° kohdalla.

Ongelmat

Luode Ilmansuuntien määrittelyssä on ongelmia napaseuduilla, varsinkin etelänapamantereella. Jos puhutaan Etelämanteen itä- tai länsiosasta, ei napamääritelmän perusteella voida sanoa, mikä kohta mantereesta on itäisin tai läntisin. Yleisen määritelmän mukaan itään kuljetaan, jos kierretään navan ympäri myötäpäivään. Mantereen jakamisessa Lontoon Greenwichin kautta kulkevaa nollamediaania pidetään kiinnekohtana, jolloin etelänapamantereen kartassa pohjoisessa (ylhäällä) on nollas pituuspiiri, ja mantereen itäosa itäisellä pallonpuoliskolla on oikealla ja vasemmalla länsi. Tämä ei kuitenkaan estä sijainnin määrittämistä asteina pituus- ja leveyspiirien mukaan. Esim. McMurdon aseman sijainti etelänapamantereella on 77° 50'S, 166° 36'E. Tätä kuvaa hyvin seuraava arvoitus: :Mies käveli kilometrin etelään, kilometrin itään, ja kilometrin pohjoiseen jolloin hän saapui alkupisteeseen ja näki siellä karhun. Minkä värinen karhu oli ja missä mies oli?

Katso myös

- Kompassi Luokka:Ilmansuunnat ja:方位

Länsi

Länsi on yksi neljästä pääilmansuunnasta. Se on etelän ja pohjoisen välissä. Kompassissa se on 270 asteen kohdalla. Taivaankappaleet näyttävät vuorokauden kuluessa nousevan idästä ja laskevan länteen. Maapallon länsi sijoitetaan Amerikkaan ja myös Eurooppaan. Länsi voi kuvaannollisesti tarkoittaa myös jonkin alueen, kuten Yhdysvaltojen länsiosaa. Kylmän sodan aikana länsiblokki tarkoitti kapitalistisia maita. Antiikin Kreikassa tunnettu maailma loppui lännessä Gibraltarinsalmeen Herakleen pylväisiin. Filosofi Platon kertoi dialogeissaan Timaios ja Kritias legendan salmesta länteen sijainneesta, luonnonmuollistuksissa uponneesta Atlantis-saaresta. Mahayana-buddhalaisuudessa paratiisimainen Puhdas maa sijaitsee lännessä. Luokka:Ilmansuunnat ja:西 simple:West

Lounas (ilmansuunta)

Lounas on väli-ilmansuunta, joka on etelän ja lännen välissä ja kompassissa 225 asteen kohdalla.

Sanan alkuperä

Lounas tarkoittaa ilmansuunnan lisäksi vuorokaudenkiertoon kuuluvaa vakituista ateriaa, joka on päivällä. Myös ilmansuunnan nimenä lounas viittaa päivään. Suomen sana ’lounas’ on sukua viron kielen sanalle ’lõuna’, joka tarkoittaa etelää. Luokka:Ilmansuunnat

Aste

Aste kulmamittana

Aste (tunnus °) on (taso)kulman suuruuden mittayksikkö. Suora kulma on 90 astetta, oikokulma 180 astetta ja täysi ympyrä 360 astetta. Aste jakaantuu 60 (kulma)minuuttiin (tunnus '). Minuutti jakaantuu edelleen 60 (kulma)sekuntiin (tunnus "). : 1° = 60' : 1° = 3600" SI-järjestelmässä toinen kulman yksikkö on radiaani. :1° = π/180 rad

Aste lämpötilayksiköissä

Astetta (tunnus °) käytetään myös lämpötilan yksiköissä celsiusaste (°C) ja Fahrenheit-aste (°F). SI-järjestelmän mukaisesti tieteellisissä yhteyksissä käytetään kuitenkin lämpötilayksikkönä kelviniä. Luokka:kulman yksiköt ja:度 (角度) simple:Degree (geometry)

Pohjoinen

Pohjoinen on yksi neljästä pääilmansuunnasta. Kartoissa pohjoinen merkitään yleensä yläreunaan. Pohjoisnapa on pohjoisin paikka maapallolla. Magneettinen pohjoisnapa on hieman eri paikassa.

Sanan alkuperä

Sana pohjoinen on sukua sanalle pohja. Uskottiin mahdollisesti, että manalaan, eli ikään kuin maailman pohjalle pääsi pohjoisen kautta. Joskus pohjoinen ja Pohjanmaa ovat olleet jotakuinkin samassa suunnassa läntisemmistä suomalaisista katsoen, ja tämäkin voi olla mahdollinen sanan selitys. Luokka:Ilmansuunnat ja:北 simple:North

Etelänapa

Etelänapa eli antarktis on Maan eteläisin paikka. Etelänapa on lämpötilaltaan pohjoisnapaa vielä kylmempi, koska se lepää hyvin paksun jääkerroksen (enimmillään yli 3 km merenpinnan yläpuolella) päällä. Etelänavan kohdalla Etelämantereella on Amundsen-Scottin tutkimusasema.

Maantieteellinen etelänapa

Etelämantereella Yleensä etelänavalla tarkoitetaan paikkaa, jossa Maan pyörimisakseli ja Maan pinta kohtaavat pohjoisnapaa vastapäätä. Ensimmäinen ihminen, joka kävi etelänavalla, oli Roald Amundsen 14. joulukuuta 1911. Luokka:Maantiede Luokka:Etelämanner ko:남극점 ja:南極点 simple:South Pole

Etelämanner

Etelämanner on luoksepääsemättömin maanosa, sillä se on kylmin, tuulisin, korkein ja kuivin manneralue, kuin oma planeettansa, sillä 99 prosenttia mantereesta on suuren napajäätikön peitossa. Jäätikön keskikorkeus merenpinnasta on 2 300 metriä ja keskilämpötila jäätiköllä on -60 °C ja rannikolla -10 °C. Etelämantereella on nykyään lukuisia tutkimusasemia, esimerkiksi Amundsenin-Scottin etelänapa-asema. Etelämantereen mannerjäätikkö on noin 14 miljoonine neliökilometreineen maailman laajin. Etelämanner mielletään samaksi kuin Antarktis, mutta Antarktikseen sisältyy myös napaa ympäröiviä saaria.

Antarktis

Antarktis käsittää, paitsi viidenneksi suurimman mantereen, Etelänapamantereen, myös sitä ympäröivät subarktiset saaret Eteläisessä Jäämeressä (muun muassa Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwich-saaret, Etelä-Orkneyn saaret, Etelä-Shetlandin saaret, Bouvet'nsaari, Crozetin saaret (Ranska), Kerguelen (Ranska), Macquariesaari (Australia), Ballenynsaaret, Pietari I:n saari (Norja), Aleksanteri I:n saari ja Grahamin maata reunustavat saaret). Pinta-alaa alueella on noin 14,1 miljoonaa km² (josta lauttajäätä noin miljoona neliökilometriä), josta saaret muodostavat noin 89 000 km². Manteretta peittää keskimäärin noin kahden kilometrin paksuinen jää, ja noin 600 000 km² on jäätöntä aluetta, lähinnä Antarktiksen niemimaalla ja saarilla. Mantereen päällä voi paksuimmillaan olla yli neljän kilometrin paksuinen jääkerros. Tästä johtuen se on keskimääräisesti korkein manner, keskikorkeuden ollessa 2,3 kilometriä. Alue on jaettu sektoreihin, jotka kuuluisivat Norjalle, Britannialle, Uudelle-Seelannille, Ranskalle, Chilelle, Argentiinalle ja Australialle, ellei Antarktiksen sopimusta olisi allekirjoitettu 1959. Lisäksi sopimuksessa sovittiin, että Etelämannerta ei saa käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin. Asutusta alueella ei ole, lukuun ottamatta muutamaa kymmentä kansainvälistä tutkimusasemaa, joilla on noin muutama tuhat asukasta yhtäjaksoisesti. Ensimmäinen Etelänapamantereella syntynyt ihminen oli vuonna 1978 syntynyt Emilio Palma.

Geologia ja luonnonvarat

1978 Länsiosassa kallioperä on Australian ja Etelä-Amerikan vastaavaa muistuttavaa; siellä on paljon sekä poimuvuoristoja että tulivuoria, korkeimpana kohtana Mount Vinson ja tulivuorista mainittakoon Erebus, joka on toimiva. Mount Vinsonin vasta 1960-luvulla selvitetty lakikorkeus on 5 139 metriä ja Erebuksen vastaavasti 3 795 metriä. Länsiosaa ja siitä pohjoiseen kurkottavaa Antarktiksen niemimaata pidetään yleisesti Etelä-Amerikan Andien jatkeena, ja onkin arveltu että se koostuisi useista vuorista jos jää poistettaisiin sen päältä. Noin puoli miljardia vuotta vanha itäosa taas koostuu graniitti- ja gneissiperustaa peittävistä hiekka- ja kalkkikivikerroksista, näin ollen pääosaltaan laakiota. Itäosaa pidetään muinaisen ’’Gondwananmantereen’’ osana. Saarista useimmat ovat vulkaanista perua ja vain osittain jään peitossa. Alueen jakaa kahtia kaksi suurta lahtea: Rossinmeri ja Weddellinmeri. Antarktiksen niemimaa, joka alkaa Länsi-Antarktiksesta, rajoittuu lännessä Bellingshausenin mereen ja idässä Weddellin mereen. Se koostuu rikkinäisestä ketjusta vuoria ja muutamista saarista. Sen arvellaan olevan jatke Etelä-Amerikan Andeille. Etelässä se rajoittuu Eternity-vuoriin. Länsi- ja itäosan välissä on Rossinmeri, jossa on suuri jäätikkö nimeltään Rossin lauttajää, josta aika-ajoin irtoaa jopa Etelä-Suomen läänin kokoisia paloja. Kokonaisuutena se on samaa kokoluokkaa kuin Iberian niemimaa. Tutkimuksissa on havaittu jäänalaisia järviä ainakin 77 kappaletta, näistä geomagneettisen etelänavan lähellä olevan Vostokin ollessa tiettävästi suurin. Ei tiedetä kuinka järvet ovat syntyneet, mutta on arvioitu että jäämassan muodostama valtava paine sulattaisi jäätä ja muodostuisi järviä. Järvien arvellaan lisäksi olevan tärkeässä asemassa valtavien jäämassojen liukuessa mereen, sillä järven kohdalta jäätikkö on huomattavasti liukkaampi kuin kalliota vasten. Joissain Etelämantereen osissa on havaittu niin sanottuja kuivia laaksoja. Ympäröivät vuoret pysäyttävät lumisateet ja auringon lämpö sulattaa laaksoon pöllyneen lumen pois. Kuivia laaksoja on esimerkiksi Victorianmaalla. Joissain laaksoissa on jäätyneitä järviä. Vuonna 1988 aluetta tutkimaan lähetettiin tutkimaan kaivos- ja öljy-yhtiöiden edustajat 33 maan yhteisellä päätöksellä. Alueelta on löydetty muun muassa rautaa, kuparia, hiiltä (joka on peruja Antarktiksen lämpimästä muinaishistoriasta), rikkikiisua, mangaania ja molybdeeniä. Kaivostoimintaa ei tosin ole, koska vain hiiltä on kannattavaa kaivaa, mutta sitä saakin jo muualta ja paljon helpommalla ja kaivostoiminta ja muu vastaava on alueella erittäin rajoitettua. Suomi on ollut mukana tutkimustoiminnassa vuodesta 1989 lähtien.

Geologinen historia

Mantere oli osa muinaista jättiläismannerta nimeltään Gondwananmanner, kunnes hajosi osiin noin 100 miljoonaa vuotta sitten mesotsoiinisella kaudella. Silloin Antarktis sijaitsi vielä tropiikissa ja ilmasto salli dinosaurusten ja muiden vastaavien eliöiden olemassaolon mantereella. Vuonna 1999 löydettiin useita fossiileja Antarktiksen niemimaalta ja lähisaarilta ja vielä noin neljä miljoonaa vuotta sitten Etelänapamentereella kasvoi pieniä metsäsaarekkeita.

Vuoristot

Alueella on muutamia vuoristoja ja vuoriryppäitä:
- Prinssi Albertin vuoret
- Eternity-vuoret
- Kuningatar Maudin vuoret
- Edsel Fordin vuoret
- Gamburtsevin vuoristo (jäänalainen) Sekä näiden lisäksi on huomattava määrä vuoria ja muita pinnanmuodostumia, jotka ovat lumen ja jään alla peitossa. Monet paikat ja luonnonmuodostelmat nimetty tutkimusmatkailijoiden ja entisaikojen hallitsijoiden mukaan.

Idän ja lännen määritelmä etelänapamantereella

1989 Koska etelänapa sijaitsee keskellä etelänapamannerta, on ilmansuuntien käytössä useita eri menetelmiä. Katso lisää aiheesta artikkelista ilmansuunta kohdasta ongelmat.

Kasvillisuus, eläimistö ja ilmasto

Kasveista tällä vihamielisellä ja kylmällä alueella viihtyvät vain harvat ja sitkeimmät: niemimaalta on löydetty kolme siemenkasvia, tosin useita sammaleita ja jäkäliä kasvaa mantereella. Maanisäkkäitä ei ole havaittu. Alueella elää lisäksi myrskylintuja, pingviinejä, albatrosseja ja lokkeja. Meressä viihtyvät muun muassa merileijonat, hylkeet, krillit ja valaat. Kalastusta lähivesillä on rajoitettu kansainvälisillä laeilla. Kerguélenin saarelle on istutettu poroja. Vuoden keskilämpötila navalla on noin -37 °C, mikä tekee Antarktiksesta yhden maailman vihamielisimmästä paikoista elämälle. Venäläisellä Vostok-tutkimusasemalla saatiin myös kylmyysennätys vuonna 1983, kun pakkanen laski -88,3 celsiusasteeseen. Ilma on erittäin kuivaa kylmyydestä johtuen, tosin vuoden aikana sataa noin 150 – 350 millimetriä, sisämaassa vain 50 millimetriä. Lauhimmankin kuukauden keskilämpötila jää vielä nollan alapuolelle. Sisämaasta rannikolle suuntautuvat kovat tuulet ja myrskyt ovat säätilalle leimallisia, tuulen nopeuden noustessa jopa 320 kilometriin tunnissa. Eteläisen pallonpuoliskon talven ajaksi Antarktis vaipuu kaamokseen eikä Aurinko nouse puoleen vuoteen. Kesällä tilanne on päinvastainen, kun päivätähtemme on horisontin yllä puoli vuotta yhtäjaksoisesti.

Merkittävä alue tieteelle

Tieteen kannalta katsoen huomattavana Etelämanner esiintyy meteoriittien löytöpaikkana. Miljoonien vuosien aikana pudonneet meteoriitit kun ovat yleensä näkyvillä jään pinnalla ja niitä voi kuuleman mukaan paikoitellen poimia kuin sieniä koriin. Ainakin Carnegie Mellon –yliopiston Nomad-robotti on lähetetty tutkimaan aluetta. Monia uusia halotyyppejä on myös havaittu alueella, muutamia niistä ovat suomalaiset löytäneet. Koska ilma mantereen sisäosissa on äärettömän puhdasta ja kirkasta, on suunnitelmissa ollut pystyttää sinne erilaisia havaintolaitteita tähtitaivaan tarkkailuun, muun muassa infrapuna kaukoputkia, jotka hyötyisivät suunnattomasti näistä olosuhteista, sillä kuiva ilma päästää lävitseen paremmin infrapunasäteilyä kuin kostea ja nämä kaukoputket vaativat myös jäähdyttämistä nestemäisellä typellä, jotta putken oma lämpösäteily ei häiritsisi niiden omia havaintolaitteita.

Katso myös

- Pohjoisnapa
- Tutkimusmatkat Etelämantereelle
- Vostok Luokka:Mantereet Luokka:Etelämanner ja:南極大陸 simple:Antarctica

Maanosat

Maanosa on suuri mannerlaatta maapallolla. Määritelmä ei ole yksiselitteinen, ja ero mantereeseen on hiuksenhieno: yleensä oletetaan, että manner on täysin veden ympäröimä, kun taas maanosan rajana voi toimia muutakin. Rajanveto mantereen ja saaren välillä on myös kyseenalainen. Yleisesti hyväksytyt maanosat ovat:
- Aasia
- Afrikka
- Australia sekä Oseania
- Etelä-Amerikka
- Etelämanner eli Etelänapamanner eli Antarktis
- Eurooppa
- Pohjois-Amerikka Näistä erityisesti Euroopan ja Aasian maanosat yhdistetään usein Euraasian mantereeksi. Lisäksi Intia sijaitsee omalla mannerlaatallaan, vaikka kuuluukin Aasiaan. Muitakin alueita sijaitsee mannerlaattojen reunoilla, esimerkiksi Yhdysvaltojen länsirannikko. Maanosista Aasia on suurin, sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan. Luokka:Maantiede ms:Benua zh-min-nan:Tāi-lio̍k ko:대륙 ja:大陸 simple:Continent th:ทวีป

Geoidi

Geoidi on maapallon muotoa kuvaava malli. Geoidi on se painovoiman ekvipotentiaalipinta, johonka levossa oleva keskimerenpinta asettuisi. Todellisuudessa keskimerenpinta eroaa geoidista muun muassa veden lämpötila- ja suolaisuusvaihteluiden, ilmanpainevaihteluiden sekä vallitsevien tuulien ja merivirtojen vuoksi. Koska maan massa on epätasaisesti jakautunut, on geoidin pintakin aaltoileva. Tietyillä alueilla geoidin pinta on siis kauempana maapallon massakeskipisteestä kuin joillain toisilla. Nämä vaihtelut ovat kuitenkin hyvin pieniä (korkeintaan noin 100 metriä) verrattuna maan säteeseen. Vaihtelun suhteellisen pienuuden ansiosta maanmittauksessa geoidia yleensä approksimoidaan vertausellipsoidilla, joka on matemaattisesti paljon yksinkertaisempi malli. Geoidin aaltoilua eli undulaatiota tutkitaan kansainvälisesti satelliittien avulla. ESAn GOCE on vuonna 2005 rakenteilla oleva gravitaatiota ja geoidia mittaava satelliitti. Suomessa geoidia tutkii mm. Geodeettinen laitos.

Katso myös

- Maa
- Geodesia

Linkkejä

- [http://www.esri.com/news/arcuser/0703/geoid1of3.html Geoidista ESRI:n sivuilla (myös geoidikartta)]
- [http://www.fgi.fi Geodeettinen laitos ] Luokka:Geodesia

Lintukoto

Lintukoto on myyttinen paikka, joka sijaitsi suomalaisen kansanperinteen mukaan kaukana etelässä, maailman reunalla. Muuttolinnut muuttivat talveksi lintukotoon linnunrataa seuraten, ja ihmissielukin saattoi ehkä vaeltaa sinne kuoltuaan. Lintukodossa kaikki oli pientä, johtuen ehkä taivaankannen reunan läheisyydestä ja ahtaasta tilasta. Lintukoto saattoi sijaita myös taivaankannen reunojen ulkopuolella, jolloin sinne pääsi kulkemaan taivaankannen reunan ali, ikään kuin teltan helman alta. Luokka:Suomalainen mytologia Luokka:Myyttiset paikat ja olotilat

Luokka:Ilmansuunnat

Ilmansuuntiin liittyviä artikkeleja. Luokka:Maantiede

Daniel Schiebeler

Daniel Schiebeler (
- 25. März 1741 in Hamburg; † 19. August 1771 ebenda) war ein deutscher Schriftsteller. Der Sohn eines Kaufmanns erhielt zunächst Privatunterricht und besuchte das Gymnasium, um später in Göttingen und Leipzig Rechtswissenschaften zu studieren. Nachdem er 1768 in der Messestadt promoviert hatte, fand er eine Anstellung beim Domkapitel in Hamburg. Mit gerade einmal 30 Jahren fiel er jedoch der Schwindsucht zum Opfer. Schiebeler schrieb zahlreiche Libretti, die von namhaften Komponisten vertont wurden. Bereits mit achtzehn Jahren entwarf er den Text von Basilio und Quiteria, dem die bekannte Episode "Die Hochzeit des Camacho" aus Cervantes Don Quijote zugrunde lag. Auf die Idee kam er durch sein intensives Studium der spanischen Sprache und Literatur. Um seinen hohen Qualitätsansprüchen zu genügen, arbeitete er sogar mit dem spanischsprachigen Originaltext einer 1744 von Gregorio Mayáns y Síscar herausgegebenen Ausgabe. Sein Konzept stellte er dem renommierten, damals fast 80 Jahre alten Kompositeur Georg Philipp Telemann vor, der Gefallen daran fand und sich bereit erklärte, die Musik zu komponieren. Schiebeler bemühte sich um eine dramatische Gestaltung seines finalen Librettos, indem er es in fünf Szenen einteilte und die dritte Szene, fast wörtlich von Cervantes übernommen und den gespielten Kampf zwischen Reichtum und Liebe darstellend, als Ballett konstruierte. Seine fertige Version enthielt außerdem präzise Bühnenanweisungen. Telemann ändert das Libretto jedoch rigoros, damit sich der Text besser für die Musik eignete, die ihm vorschwebte. Er entfernte die komplette dritte Szene und korrigierte darüber hinaus den Text, damit das Versmaß besser zu seiner Partitur passte. Solche Details hatte der junge und unerfahrene Schiebeler nicht bedacht. Unter dem neuen Titel Don Quichotte auf der Hochzeit des Comacho wurde das vertonte Stück als Oper am 5. November 1761 im Hamburger Konzertsaal "Auf dem Kamp" uraufgeführt. Schiebelers Basilio und Quiteria fand 1770 noch als Singegedicht für das Theater Verwendung. Für Johann Adam Hiller formulierte Schiebeler das zwei Akte umfassende Libretto zu der romantisch-komischen Oper Lisuart und Dariolette oder Die Frage und die Antwort, wobei er sich an Charles-Simon Favarts "La Fée Urgèle" orientierte. Das Werk wurde am 25. November 1766 im "Theater am Rannstädter Thore" zu Leipzig erstmals aufgeführt. Später entstand eine Fassung mit drei Akten, die man unter dem verkürzten Titel Lisuart und Dariolette dem Leipziger Publikum am 7. Januar 1767 präsentierte. Sein einaktisches Nachspiel Die Muse wurde am 3. Oktober desselben Jahres zusammen mit Hillers Operette "Der Dorfbalbier" uraufgeführt. Hiller schuf außerdem die Weise zu seinem Adventslied Er kommt, er kommt, der starke Held, voll göttlich hoher Macht. In seiner Zeit am Hamburger Domkapitel verfasste er die dramatische Dichtung für das Oratorium Die Israeliten in der Wüste, das Carl Philipp Emanuel Bach vertonte und der Öffentlichkeit am 1. November 1769 in der Hansestadt vorgeführt wurde. Ein weiteres Betätigungsfeld Schiebelers war die Dichtkunst. Hier sind insbesondere seine Komischen Romanzen hervorzuheben, welche 1767 in Romanzen mit Melodien veröffentlich wurden. Der Singspieleinlage sehr nahe stehend, sind diese vor allem als Zwischenstufe von Bänkellied und Balladenvertonung anzusehen. Als einer der ersten seiner Zeit schrieb er Travestien auf antike Stoffe, beispielsweise Pandore, Proserpina, Ariadne und Theseus, Pyreneus und die Musen, Der Flötenspieler Agamemnons und Leander und Hero. Vor allem bei letzterem läßt sich schon anhand des umgestellten Titels - Vorlage war das berühmte griechische Liebespaar "Hero und Leander" - die Intention des Autors erkennen, den Mythos ins Lächerliche zu ziehen. Diese dem Rokoko zuzuordnende Romanze zeigt ebenso den Umschlag von komischer Romanze zu ernster Ballade. Zur selben Zeit versuchte sich auch Ludwig Christoph Heinrich Hölty an einer Tradierung dieses Stoffes. Angeregt wurden beide vermutlich von einer possenhaften, in griechisch verfassten Romanze des Luís de Góngora. Zwei Jahre nach Schiebelers Tod erschien der Band Auserlesene Gedichte mit einigen seiner Dichtungen. Andere Werke waren Clemens an seinen Sohn Theodorus (1764), Die Großmut des Scipio (1767) und die Unterhaltungen, von 1766 bis 1770 gemeinsam mit Johann Joachim von Eschenburg herausgegebene Schriften in zehn Bänden.

Textbeispiel

:Du forderst ein Sonett von mir; :Du weißt, wie schwer ich dieses finde. :Darum, du lose Rosalinde, :Versprichst du einen Kuß dafür. :Was ist, um einen Kuß von dir, :Das sich Myrtill nicht unterstünde? :Ich glaube fast, ich überwinde; :Sieh, zwei Quadrains stehn ja schon hier! :Auf einmal hört es auf zu fließen! :Nun werd ich doch verzagen müßen! :Doch nein, hier ist schon ein Terzett! :Nun beb ich doch – wie werd ich schließen? :Komm Rosalinde, laß dich küssen! – :Hier, Schönste, hast du dein Sonett.

Weblinks

- Schiebeler, Daniel Schiebeler, Daniel Schiebeler, Daniel Schiebeler, Daniel Schiebeler, Daniel Schiebeler, Daniel Schiebeler, Daniel Schiebeler, Daniel Schiebeler, Daniel

dieta sms gate wagi elektroniczne praca za granic� narty francja

:: RELATED NEWS ::

List of infectious diseases
Human infectious diseases grouped by causative agent and alphabetically arranged.

Viral infectious diseases

Infinite Series
In mathematics, a series is the sum of a sequence of terms. That is, a series is a list of numbers with addition operations between them, e.g, :1 + 2 + 3 + 4 + 5 + ... which may or may not be meaningful. In most cases of interest the terms of the sequence are produced according to a certain rule, e.g., by a for

Inflected language
:This article is about inflection in linguistics. For a mathematical meaning, see Inflection point. Inflection or inflexion refers to a modification or marking of a word (or more precisely lexeme) so that it reflects grammatical (i.e. relational) information, such as grammatical gender, tense, military intelligence and espionage. Intel Corporation (, ), founded 1968, is a U.S.-based multinational corporation that is best known for designing and manufacturing microprocessors and specialized Mustafa İsmet İnönü (1884 - December 25, 1973) was a Turkish soldier, statesman and the second President of Turkey. He was born in Izmir to a Kurdish

List of input devices
A number of devices, called input devices, are used for entering data into a machine, typically a computer.

Text input devices

- Keyboard, Typing
- Computer keyboard
- Handwriting recognition
- Opt

The Internet Movie Database
The Internet Movie Database (IMDb), owned by Amazon.com since 1998, is an online database of information about actors, movies, television shows, television stars and video ga

Integers
The integers consist of the positive natural numbers (1, 2, 3, …), their negatives (−1, −2, −3, ...) and the number zero. They are also known as the whole numbers, although that term is also used to refer only to the positive integers (with o

Inorganic chemistry
Inorganic chemistry is the branch of chemistry concerned with the properties and reactions of inorganic compounds. This includes all chemical compounds except the many which are based upon chains or rings of carbon atoms, which are termed organic compounds and are studied under the separate heading of organic chemistry. The distinction between the two disciplines is not absolute and there is muc

Insert (film)
For the 'insert' keyword in SQL language, see insert (SQL) For the Vancouver, Canada band, see Insert (Band) ---- In film, an insert is a shot of part of a scene as filmed from a different angle and/or focal length from the master shot. Inserts cover action already covered in the master shot, but emphasize a different aspect of that action du