:: wikimiki.org ::

Europium

Europium

Europium on alkuaine, jonka symboli on Eu ja järjestysluku 63. Tämä harvinaisiin maametalleihin kuuluva alkuaine on niistä reaktiivisin, se hapettuu nopeasti ilmassa ja reaktiossaan veden kanssa muistuttaa kalsiumia. Muiden maametallien tavoin (lantaani on poikkeus) europium syttyy ilmassa n. 150°C-180°C lämpötilassa. Tiheys on 5,2 g/cm3. Sulamispiste on 1099 K (826 °C) ja kiehumispiste on 1800 K (1527 °C). Europiumia käytetään oksidina (Eu2O3) punaisena loisteaineena televisioissa. Monet europiumin isotoopit imevät voimakkaasti neutroneja, joten europiumilla voi olla käyttöä ydinreaktoreissa. Europiumia ei ole puhtaana luonnossa mutta sitä löytyy gadoliniitista ja monatsiittihiekasta. Myös auringosta ja tietyistä tähdistä on spektriviivoista identifioitu europiumia. Europiumin keksimisen ansio annetaan yleensä ranskalaiselle E-A Demarcaylle, joka löysi sen spektroskooppisesti 1896. Luokka:Alkuaineet ja:ユウロピウム th:ยูโรเพียม

Alkuaine

:Klassinen käsitys alkuaineista artikkelissa Neljä alkuainetta. Alkuaine koostuu atomeista joiden ytimissä on yhtä monta protonia. Protonien lukumäärää on alkuaineen järjestysluku eli atomiluku. Saman alkuaineen atomeilla on siten sama atomiluku. Esim. atomit, joiden ytimessä on 6 protonia ovat hiiliatomeja. Ytimessä voi olla vaihteleva määrä neutroneja. Tällaisia saman alkuaineen erilaisia ytimiä kutsutaan alkuaineen isotoopeiksi.

Tunnetut alkuaineet

Alkuaineet on lajiteltu jaksolliseen järjestelmään rakenteensa mukaan. Katso myös:
- Luettelo alkuaineista nimen mukaan
- Luettelo alkuaineista kemiallisen merkin mukaan
- Luettelo alkuaineista järjestysluvun mukaan Luokka:Fysiikka Luokka:Kemia
- ko:화학 원소 ms:Unsur kimia ja:元素 simple:Element th:ธาตุเคมี

Lantaani

Lantaani on kemiallinen alkuaine, jonka symboli on La ja järjestysluku 57. Se on hopean valkoinen lantanideihin kuuluva metallinen alkuaine, jota löytyy joistain harvinaisista maametallimineraaleista. Tiheys on 6,146 g/cm3. Sulamispiste on 1193 K (920 C) ja kiehumispiste on 3730 K (3457 C). Lantaani on taipuisa ja niin pehmeä, että sitä voi leikata veitsellä. Se on yksi reaktiivisimmista maametalleista. Metalli reagoi suoraan hiilen, typen, boorin, seleenin, piin, fosforin, rikkin ja halogeenien kanssa. Se hapettuu nopeasti kun altistuu ilmalle. Kylmä vesi reagoi lantaaniin hitaasti, kuuma vesi reagoi paljon nopeammin. Lantaania käytetään studiovaloissa, oksidiyhdisteenä lasissa infrapunaa absorboimaan ja teleskoopeissa ja kameroissa suuren taitekertoimen takia. Pieniä määriä lisätään teräkseen parantamaan taipuisuutta sekä isku- ja kulutuskestävyyttä. Mischmetallissa pyroforisessa lejeeringissaä käyetään sytytyskivinä. Lantaanin löysi C.G.Mosander vuonna 1839. Lantaani eristetiin suhteellisen puhtaana vuonna 1923. Lantaania saadaan monatsiitista ja bastnasiitistä. Lantaanilla on vähän tai kohtalaisesti myrkyllistä, ja täytyisi käsitellä huolella. Eläimillä lantaaniliuosten injektointi aiheuttaa glykokemiaa, matalaa verenpainetta, maksanhajoamista. Luokka:Alkuaineet ja:ランタン th:แลนทานัม

Kelvin

Kelvin (symboli: K) on SI-järjestelmän yksikkö lämpötilalle. Kelvinasteikko on määritelty niin, että asteikon nollapisteessä (0 K) on absoluuttinen nollapiste, jossa aineen molekyläärinen liike lakkaa kokonaan. Yksi kelvin on 1/273,16 veden kolmoispisteen termodynaamisesta lämpötilasta. Astekoko kelvinasteikossa on sama kuin celsiusasteikossa. Yksikön nimi, kelvin, kirjoitetaan pienellä k-kirjaimella (paitsi virkkeen alussa), eikä sen yhteydessä käytetä aste-sanaa tai symbolia °, toisin kuin yksiköissä celsiusaste (tunnus °C) tai Fahrenheit-aste (tunnus °F).

Muunnoskaavat

kelvineistä celsiusasteiksi
:

K - 273,15

celsiusasteista kelvineiksi
:

C + 273,15

kelvineistä Fahrenheit-asteiksi
:

(1,8 \times K) - 459,67

Fahrenheit-asteista kelvineiksi
:

\frac

elektronivolteista kelvineiksi
:

\frac

kelvineistä elektronivolteiksi
:

K \times 11604

Luokka:lämpötilayksiköt ko:켈빈 ja:ケルビン simple:Kelvin th:เคลวิน

Isotooppi

Alkuaineen isotoopit ovat atomeja, joissa on sama määrä protoneja, mutta eri määrä neutroneja, joten ne poikkeavat massaltaan toisistaan. Nimitys isotooppi on laina "samanpaikkaista" tarkoittavasta kreikankielisestä sanasta ja viittaa siihen, että saman alkuaineen isotoopit ovat alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä samassa paikassa. Kaikilla alkuaineilla on useampia isotooppeja. Hyvä esimerkki on kloori, joka esiintyy luonnostaan seoksena, jossa noin 3/4 atomeista on atomimassaltaan 35 ja 1/4 on massaa 37. Keskimääräinen atomimassa on siis 35,5 g/mol. Alkuaineilla on yleensä vain hyvin pieni määrä vakaita isotooppeja eikä lyijyä raskaammilla aineilla ole yhtäkään. Liian raskas tai kevyt isotooppi hajoaa radioaktiivisesti. Ns. isotooppisäteilylähteet sisältävät jotain vakaaksi liian raskasta isotooppia alkuaineesta, jonka luonnossa esiintyvät isotoopit ovat vakaita. Esimerkiksi koboltin luonnolliset isotoopit ovat vakaita aineita, mutta sen epävakaita isotooppeja käytetään sädehoidossa. Kemiallisessa mielessä alkuaineiden isotoopit katsotaan identtisiksi, eikä niitä yleensä voida erottaa toisistaan kemiallisten reaktioiden avulla. Käsitteenä isotooppi liittyy atomin ytimeen. Ydinfysiikka tutkii atomin ytimessä tapahtuvia vuorovaikutuksia.

Vakaa isotooppi

Vakaat isotoopit ovat atomien isotooppeja, jotka eivät hajoa eli eivät ole radioaktiivisia. Luokka:Ydinfysiikka Luokka:Fysiikka ko:동위원소 ja:同位体 simple:Isotope th:ไอโซโทป

Neutroni

Neutroni on sähkövaraukseton alkeishiukkanen, jonka massa on 940 MeV ja spin 1/2. Useimpien atomien ydin muodostuu protoneista ja neutroneista. Neutronit ovat ytimen ulkopuolella epävakaita, jolloin niiden puoliintumisaika on noin 15 minuuttia. Hajoamistuotteena syntyy protoni, elektroni ja antineutriino. Neutroni on eräs baryoneista, ja muodostuu kahdesta alas-kvarkista ja yhdestä ylös-kvarkista. Atomien isotoopit johtuvat neutronien määrän vaihtelusta muuten samanlaisissa atomeissa. Luokka:Fysiikka Luokka:Alkeishiukkaset Luokka:Kemia ko:중성자 ja:中性子 th:นิวตรอน

Ydinvoima

Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi sivuksi. Tämän artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.

: Ydinvoima tarkoittaa myös atomiytimen hiukkasten välistä vuorovaikutusta: katso ydinvoima (fysiikka) Ydinvoima tai ydinenergia on energiantuotantomuoto, joka perustuu hallittuun atomiydinten fissio- tai fuusioreaktioon tai muihin ydinreaktioihin, kuten radioaktiiviseen hajoamiseen. Ydinvoiman tuotannossa osa ydinpolttoaineen atomien massasta muuttuu energiaksi, joten ydinpolttoaineen energiasisältö on hyvin suuri tavanomaisiin polttoaineisiin verrattuna. Sanat atomivoima ja atomienergia ovat ydinvoiman synonyymejä, mutta eivät yhtä suositeltavia, koska ydinvoima perustuu nimenomaan atomin ytimen reaktioiden hyödyntämiseen. Ydinvoima on siten linjassa sanojen ydinfysiikka ja ydinreaktori kanssa. ydinpolttoainehöyryä. Etualan rakennukset ovat varsinaisia voimalaitoksia, joiden yhteenlaskettu sähköteho 5200 MW vastaa noin puolta Suomen sähkön kulutuksesta.]]

Ydinvoiman muodot

Ydinvoimaa käytetään pääasiassa ydinvoimalaitoksissa sähköntuotantoon ja ydinkäyttöisillä aluksilla voimanlähteenä. Ydinvoimaa käytetään jossain määrin myös mm. avaruudessa, majakoissa, vedenpuhdistuksessa ja tutkimuksessa. Suurin osa ydinvoimasta on sähkön tuotantoa ydinreaktorilla. Reaktorissa hallittu fissioketjureaktio tuottaa lämpöä, joka jäähdytyskierrolla johdetaan turbiineihin ja muunnetaan siten mekaaniseksi energiaksi ja jälleen generaattorilla sähköenergiaksi. Täten toimivat ydinvoimalaitokset ja ydinkäyttöisten laivojen ydinreaktorit. Harvinaisempaa on radioaktiivisen hajoamisen tuottaman energian hyödyntäminen, jota käytetään mm. avaruusluotaimissa. Hallitulla fuusioreaktiolla ei toistaiseksi ole tuotettu energiaa, mutta ydinfuusio saattaa tulevaisuudessa muodostua tärkeäksi energianlähteeksi.

Fissio

:Pääartikkeli: Fissio Fissio Ylivoimaisesti merkittävin ydinvoiman muoto on hallitun fissioreaktion hyödyntäminen. Fissiossa atomiydin halkeaa kahdeksi tai useammaksi kevyemmäksi atomiytimeksi ja atomi hajoaa yhtä moneksi kevyemmän alkuaineen atomiksi. Lisäksi reaktiossa ytimestä sinkoutuu neutroneita ja osa sen massasta muuttuu energiaksi. Eräissä alkuaineissa voi suotuisissa olosuhteissa syntyä ketjureaktio, jossa fissiossa vapautuvat neutronit törmäävät muihin atomeihin ja aiheuttavat täten uusia fissioita. Jos kussakin fissiossa vapautuneet neutronit aiheuttavat keskimäärin ainakin yhden uuden fission, ketjureaktio pysyy käynnissä, muutoin se väistämättä pysähtyy. Ydinreaktorin säätö perustuu yleensä vapaiden neutronien absorbointiin säätösauvoilla tai muilla keinoilla. Vain harvat aineet pystyvät ylläpitämään ketjureaktiota eli ovat fissiilejä. Ydinpolttoaineessa käytetään yleensä uraanin fissiiliä isotooppia U-235 tai plutoniumin fissiiliä isotooppia Pu-239 tai molempia. Plutonium tuotetaan keinotekoisesti ydinreaktorilla, mutta uraania esiintyy luonnossa. Luonnon uraaniesiintymissä tiedetään jopa syntyneen luonnonydinreaktoreita, joissa ketjureaktio on käynnistynyt itsestään ja pysynyt käynnissä kunnes polttoaine on loppunut.

Fuusio

:Pääartikkeli: Fuusioreaktio Fissiolle vastakkainen reaktio on fuusio, jossa kaksi kevyen alkuaineen atomiydintä yhdistyy muodostaen uuden raskaamman alkuaineen. Samalla vapautuu hyvin suuria määriä energiaa. Yleensä fuusiossa yhdistyy kaksi vetyatomia muodostaen heliumatomin. Fuusioreaktion vaatima suunnattoman korkea lämpötila ja siihen liittyvät ongelmat ovat tähän asti osoittautuneet suureksi tekniseksi esteeksi hallitun fuusioreaktion energiakäytössä. Toistaiseksi fuusion voimalaitoskäyttö vaikuttaisi olevan vähintään vuosikymmenien päässä. Luonnossa Auringon ja muiden tähtien energia on peräisin fuusioydinreaktiosta. Auringon energia on maapallon pääasiallinen energianlähde, sillä kaikki ihmisen käytössä oleva energia ydinvoimaa ja maanlämpöä lukuun ottamatta ovat tavalla tai toisella lähtöisin Auringosta.

Radioaktiivisuus energianlähteenä

Radioaktiivisessa hajoamisessa vapautuu energiaa, jota voidaan hyödyntää suhteellisen vähän energiaa kuluttuvissa käyttötarkoituksissa. Radioaktiivisuudelle perustuva isotooppiparisto (RTG) on ennustettavissa oleva, vakaa ja pitkäikäinen voimanlähde syrjäisiin tai muuten eristettyihin järjestelmiin. Tyypillisiä käyttötarkoituksia ovat majakat, avaruusluotaimet ja satelliitit, aiemmin myös sydämentahdistimet. Hyvin pienet määrät radioaktiivista ainetta riittävät myös antaman energiaa valonvahvistimen toimintaan, itsevalaiseviin pintoihin joissain pimeässä näkyvissä kylteissä sekä mittaristojen, kompassien tai kellojen viisareissa yms. Luonnossa radioaktiivinen hajoaminen on maan sisäisen lämmön lähde ja siten mm. tulivuorten ja kuumien lähteiden voimanlähde. Tätä kautta radioaktiivista hajoamista käytetään energiantuotannossa maalämpövoiman avulla mm. Islannissa ja Japanissa.

Ydinvoiman historia

:Pääartikkeli: Ydinvoiman historia Ydinvoiman historia Ensimmäiset vihjeet siitä, että atomin itsensä sisällä esiintyy reaktioita, saatiin vuonna 1896, kun Antoine Henri Becquerel löysi radioaktiivisuuden. Ytimen olemassaolosta saatiin viitteitä vuonna 1919, kun Ernest Rutherford altisti typpikaasun alfahiukkassäteilylle: osa hiukkasista törmäsi ja jäi typpiatomiin transmutatoiden eli muuttaen ne hapeksi. Reaktiossa atomi emittoi protonin, jonka myöhemmät tutkimukset osoittivat ydinhiukkaseksi. Toisen ydinhiukkasen, neutronin, löysi Sir James Chadwick vuonna 1932. Pian italialainen Enrico Fermi kollegoineen havaitsi, että uraaniin törmätessään hitaat neutronit synnyttävät kohteessa ainakin neljää erilaista ainetta. Vähän myöhemmin saksalaiset Otto Hahn ja Fritz Strassmann osoittivat, että reaktiossa uraaniatomit halkeavat. Keinotekoinen fissio oli keksitty. Vuonna 1939 Fermi pakeni Italian fasisteja Yhdysvaltoihin; Niels Bohr puolestaan pakeni natsimiehitystä Tanskasta. He aloittivat yhteistyön Columbian yliopistossa ja kehittivät energianlähteeksi käyvän ketjureaktion käsitteen. Energiakäytöstä tutkimuksen painopiste siirtyi kuitenkin nopeasti ydinaseen kehittämiseen. Vuonna 1940 alkoi Yhdysvaltain hallituksen Manhattan-projekti, jonka tavoitteena oli ydinaseen kehittäminen. Vuonna 1942 Enrico Fermin johdolla rakennettiin ensimmäisen kokeellinen ydinreaktori Chicagon yliopistoon. Tämä oli ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun ihminen toteutti hallitun fissioiden ketjureaktion. Vuotta myöhemmin Oak Ridgessä kokeiltiin plutoniumin tuotantoon tarkoitettua reaktoria ja vuoteen 1945 mennessä Hanfordissa oli käynnissä kolme täysimittaista reaktoria. Sodan jälkeen ydinohjelmat ympäri maailman keskittyivät ydinaseiden hankkimiseen. Huoli ytimen energian sotilaallisen käytön vaaroista johti vaatimuksiin sen energian käyttämisestä ennemmin ihmiskunnan tarpeiden palveluksessa. Ensimmäinen sähköntuotantoon tarkoitettu ydinreaktori saavutti kriittisyyden 27. kesäkuuta 1954 kello 17:30 Neuvostoliitossa, Obninskissa lähellä Moskovaa. Vuonna 1956 Calder Hallissa, Englannissa aloitti toimintansa ensimmäinen kaupallinen ydinvoimala. Vuonna 1957 aloitti toimintansa ensimmäinen ydinvoimala Yhdysvalloissa Shippingportissa. 1950-luvun jälkeen ydinvoimaloiden määrä on kasvanut huomattavasti. Vuoteen 1964 mennessä maailmassa oli 14 reaktoria kytkettynä sähköverkkoon, vuonna 1970 81 reaktoria, vuonna 1975 jo 167, vuonna 1985 365 ja vuonna 1999 428. Ydinvoimalla tuotetaan tätä nykyä noin 16 % maailman sähköstä [http://www.uic.com.au/nip07.htm] ja 6,5 % kaikesta energiasta [http://energy.cr.usgs.gov/energy/stats_ctry/Stat1.html#WProduction].

Ydinvoimalaitos

Ydinvoimalaitoksen pääosat ovat:
- Reaktori
- Pääkiertopiiri eli primääripiiri
- Toisiopiiri eli sekundääripiiri
- Turbiinigeneraattori eli turbogeneraattori
- Lauhdutin Ydinvoimalaitoksessa ydinreaktori tuottaa lämpöä, joka kuumentaa pääkiertopiirin vettä. Laitostyypistä riippuen joko pääkiertopiirin vesi höyrystyy, pyörittää turbiinia ja lauhdutetaan, tai sitten pääkiertopiirin vesi johdetaan erillisiin höyrystimiin, joissa toisiopiirin vesi höyrystetään turbiiniin ja lauhduttimeen. Turbiiniin on kytketty generaattori, jolla tuotetaan sähköä. Lauhduttimessa suljetun vesikierron vesi lauhdutetaan höyrystä jälleen vedeksi. Lauhdutinta jäähdytetään joko vesistöstä saatavalla vedellä tai jäähdytystornien avulla. Ydinvoimalaitoksen materiaalivirrat ovat käytön aikana suljettuja: polttoaineen syöttöä ei tapahdu, eikä savukaasuja tai muita haitallisia päästöjä muodostu. jäähdytystorni

Painevesireaktori eli PWR	Kiehutusvesireaktori eli BWR
260px	260px

C polttoaine
M reaktori
B höyrystin (vain PWR)
P2 toisiopiirin pumppu (vain PWR)

D säätösauvakoneisto
V reaktoripaineastia
P1 tai P pääkiertopumppu

G generaattori
T turbiini
K lauhdutin

Radioaktiivisten aineiden selkeä pääosa on eristetty ensisijaisesti reaktoripaineastiaan, ja lisäksi ympäristöstä eristettyyn suojarakennukseen. Reaktori sisältää kaiken ydinvoimalaitoksen ydintekniikan. Muut osat ovat tavallista voimalaitostekniikkaa ja niistä saa tietoa yleistä energiatekniikka käsittelevistä artikkeleista. Tässä artikkelissa keskitytään ydinvoimalaitoksen ydintekniseen osaan.

Ydinreaktori

:Pääartikkeli: Ydinreaktori Ydinreaktoreita voidaan jaotella monella eri tavalla. Yksi tapa on jakaa ne hidastinaineen mukaan kevytvesireaktoreihin, raskasvesireaktoreihin ja grafiittihidasteisiin reaktoreihin. Toinen tapa on luokittelu jäähdytyksen mukaan mm. kaasujäähdytteisiin ja kiehutus- ja painevesireaktoreihin. Maailman voimalaitosreaktorit ovat pääosin kevytvesireaktoreita, joko painevesi- tai kiehutusvesityyppiä. Varsinkin uudet voimalaitokset käyttävät lähes yksinomaan kevytvesireaktoreita. Reaktoriin ladataan ydinpolttoainetta yleensä 3-5 vuoden ajaksi huoltoseisokkien yhteydessä lukuun ottamatta eräitä harvinaisia reaktorityyppejä (mm. CANDU).

Reaktorin säätö

Kevytvesireaktorin käynnissä pysyminen vaatii kolmea asiaa:
- rikasta ydinpolttoainetta, joka reagoi,
- neutroneja, jotka aiheuttavat fissiot sekä
- hidastinainetta, joka jarruttaa neutroneja niin, etteivät ne karkaa reaktorista aiheuttamatta fissiota. Tätä voi verrata tulisijaan, jossa tarvitaan polttoainetta, kuumuutta ja happea tulen ylläpitämiseksi. Jos yksikin menetetään, reaktio ei kykene jatkumaan. Kevytvesireaktori on suunniteltu siten, että sen toimiessa kolme ehtoa täyttyvät juuri ja juuri. Reaktorin säätöä varten reaktorisydämestä voidaan poistaa tai sinne voidaan käytön aikana lisätä neutroneja absorboivia säätösauvoja. Reaktori voidaan sammuttaa milloin tahansa työntämällä tarpeeksi säätösauvoja reaktoriin. Sammuttaminen kestää noin sekunnin. Kevytvesireaktorin luonteeseen kuuluu, että se on itsestään, fysikaalisten ominaisuuksiensa ansiosta vakaa. (Choppin et al., 2002)

Reaktorityypit

; Kevytvesireaktorit Ydinvoimareaktorien selkeä pääosa on kevytvesireaktoreita. Varsinkin uusista voimalaitoksista miltei kaikissa on kevytvesireaktori, joita on kahta tyyppiä:
- painevesireaktori (PWR (engl.)/VVER (ven.))
- kiehutusvesireaktori (BWR) ; Grafiittihidasteiset reaktorit
- kaasujäähdytteinen reaktori (GCR)
- grafiittihidasteinen vesijäähdytteinen kanavareaktori (RBMK) ; Raskasvesireaktorit
- paineistettu raskasvesireaktori (CANDU) ; Kehittyneet reaktorit
- nopea hyötöreaktori
- erittäin kuuma reaktori (VHTR)
- fuusioreaktori
- nestemäisellä metallilla jäähdytetty reaktori (LMFBR) Nopeassa reaktorissa ei käytetä hidastinainetta. Fuusioreaktorin toiminta perustuu fission sijasta fuusioon.

Ydinvoiman käyttö

:Pääartikkeli: Ydinvoiman käyttökohteet. Ydinvoimaa käytetään hyvin vaihtelevissa käyttötarkoituksissa voimalaitoksista sukellusveneisiin ja satelliiteista majakoihin. Ydinpolttoaineen suuri energiasisältö mahdollistaa toisaalta suurten energiamäärien tuottamisen pienillä materiaalivirroilla ja toisaalta sallii pitkäkestoisen energiantuotannon ilman tarvetta lisätä polttoainetta.

Ydinvoimalaitokset

Ydinvoiman käyttökohteet Ydinvoimalaitoksia pidetään teollisuusmaiden jatkuvaan, mittakaavaltaan suureen sähkönkulutukseen sopivana energiamuotona, sillä jo varsin pienellä määrällä voimalaitoksia ja suhteellisen vähäisellä polttoainemäärällä voidaan kattaa teollisuusmaan sähköntarve miltei kokonaan tai suurelta osin. Esimerkiksi Ranskassa 78% kaikesta sähköstä tulee ydinvoimasta ja ydinvoiman tuotantoa pyritään edelleen kasvattamaan. Koska sähkömarkkinoilla voimalaitosten ajojärjestyksestä tavallisesti muotoutuu sellainen, että kulutuksen laskiessa ensimmäisinä alas ajetaan kalliiden muuttuvien kustannusten voimalaitokset, suhteellisen edullista sähköä tuottavia ydinvoimaloita käytetään yleensä miltei tauotta. Ydinvoimalan tuotantoa voidaan toki myös säätää ja niin myös yleisesti tehdään paljon ydinsähköä tuottavissa maissa. Maailman ydinvoimajärjestön WNA:n mukaan ([http://www.world-nuclear.org/info/info.htm]) 25. toukokuuta 2005 maailmassa oli 439 ydinvoimareaktoria 30 maassa ja niiden yhteenlaskettu sähköteho oli 366 GW. Uusia voimalaitosreaktoreita oli rakenteilla 25, suunnitteilla 39 ja ehdotettu 73. Kaikesta maailman sähköstä noin 16% tuotetaan ydinvoimalla – mikä tekee ydinvoimasta vesivoiman veroisen, maailman toiseksi merkittävimmän kasvihuonekaasupäästöttömän sähköenergianlähteen. Kaikesta tuotetusta energiasta ydinvoimalla tuotetaan noin 7%. Tuotantoon kulutetaan vuodessa noin 68 000 tonnia uraania. Tämä määrä mahtuisi kuutioon, jonka särmät ovat 15 metriä pitkät. Laskennallisesti siis koko maailman sähkönkulutus voitaisiin kattaa 400 000 uraanitonnilla vuodessa, mikä mahtuisi kuutioon, jonka särmät ovat 30 metriä pitkät. Kevytvesireaktori (hidastinaineena tavallinen vesi) on selvästi yleisin voimalaitoskäytössä, niitä on yhteensä 355, joista 263 painevesireaktoreita ja 92 kiehutusvesireaktoreita. Seuraavaksi yleisin on CANDU-reaktori, joita on 38. Loput 46 ovat harvinaisempia reaktorityyppejä.

Ydinvoima, ydinaseet ja ydinaseriisunta

:Katso myös: Ydinase ja Ydinaseriisunta Luonnonuraanista alle prosentti on fissiiliä eli ketjureaktiota ylläpitävää isotooppia U-235. Ydinvoimaloissa käytetään yleensä rikastettua uraania, jossa U-235-pitoisuus on noin kolme prosenttia. Ydinaseissa sen sijaan käytetään yli 95 prosentin rikastusastetta. Tästä syystä ydinaseen tekeminen ei onnistu käyttämällä ydinvoimaloiden polttoainetta sellaisenaan. Tavanomaisen ydinvoimalan kevytvesireaktori kuluttaa käydessään fissilejä aineita, joten polttoaineen rikastusaste edelleen laskee reaktorissa ollessaan. Ydinase Vaikka tavanomaisesta kevytvesireaktorilla toimivasta ydinvoimalasta ei aseenhankinnassa olekaan juuri apua, montaa muunlaista ydintekniikkaa, kuten rikastusteknologiaa, voi käyttää sekä rauhanomaisesti että sotilaallisesti. Ydinpolttoainetta voidaan edelleen rikastaa ydinaseisiin kelpaavaksi, minkä takia ydinaineista pidetään kirjaa ja niiden määrä varmennetaan tarkastuksin ja valvonnalla. Suomessa ydinainevalvonnasta huolehtii säteilyturvakeskus ja kansainvälisesti IAEA. Valvonnan laajentamista fissiilien aineiden lisäksi sotilastekniikaksi kelpaavaan ydintekniikkaan on ehdotettu, sillä esimerkiksi Intia ja Pakistan hankkivat paljon asetuotantoon käytettyä ydinteknologiaa länsimaista ilmoittaen aikeekseen sen rauhanomaisen käytön. Ydinasehankkeen naamionti rauhanomaiseksi on yleensä kömpelöä tarvittavan tekniikan erilaisuuden ja IAEA:n tarkastusten takia. Kertaakaan peittelyllä ei ole onnistuttu salaamaan ydinasehanketta pommin valmistumiseen asti. Sellainen ei ole välttämättä tarpeenkaan, sillä jos maa ei kuulu ydinsulkusopimuksen piiriin, saa se täysin laillisesti hankkia ydinaseen. Ydintekniikan sotilaallinen käyttö ilman rauhanomaista voimalaitoskäyttöä on siis varsin mahdollista. Näin ovat toimineet ainakin Israel ja Pohjois-Korea. Huomattavasti yleisempää on kuitenkin ydinvoiman rauhanomainen käyttö ilman sotilaallisia pyrkimyksiä: yhteensä 27 ydinaseetonta maata käyttää ydinvoimaa yksinomaan rauhanomaisesti. Ydinaseen tavoittelua ehkäisevät toisaalta tässä kuvatut tekniset esteet, toisaalta kansainväliset sitoomukset. Ilman edistyksellistä teknologista kykyä rikastaa fissiilien aineiden osuutta noin 90 prosenttiin luonnonuraanissa tai ydinpoltoaineessa ei ole teknisesti mahdollista valmistaa ydinasetta. Lisäksi miltei kaikki maailman maat ovat ydinsulkusopimuksella sitoutuneet olemaan valmistamatta ydinasetta, eikä tätä sitoomusta ole tähän mennessä rikottu kertaakaan. Ydinsulkusopimukseen kuulumattomia maita on tällä hetkellä koko maailmassa neljä. Ydinaseen hankkineet maat ovat – riippumatta siitä käyttävätkö ne ydinvoimaa vaiko eivät – poikkeuksetta joko hankkineet aseen ennen ydinsulkusopimuksen olemassaoloa tai olleet harvoja sopimuksen ulkopuolisia maita ja siten myös YK:n ydinainevalvonnan ulkopuolella. Ydinvoimaloiden käyttö ydinaseriisunnan palveluksessa on merkittävää. Kun ydinpommi puretaan, ydinräjähteeksi käyvät aineet jäävät jäljelle. Niistä voisi rakentaa uuden pommin, jollei niitä hävitetä. Hävittäminen tapahtuu yleensä laimentamalla ne ydinpolttoaineeksi kelpaavaksi ja sen jälkeen käyttämällä niitä ydinvoimalassa sähkön tuottamiseen. Ilman luotettavaa tapaa tuhota ydinasemateriaaleja ydinaseriisunnan käytännön toteutus olisi vaikeaa tai miltei mahdotonta. Ydinaseista saatavan MOX-polttoaineen käyttäminen voimalaitoksissa on kohdannut vastustusta eri järjestöiltä (katso ydinvoimakeskustelu). (Hore-Lacey, 2003)

Ydinpolttoainekierto

:Pääartikkeli: Ydinpolttoainekierto Ydinpolttoainekierto Ydinpolttoainekierto Ydinvoimalat käyttävät tavallisesti polttoaineenaan uraanioksidia, jossa on 3–5 % fissiiliä uraani-235:ttä tai plutonium-239:ää, mikäli kyseessä on kierrätetty polttoaine. Ydinpolttoaineen energiatiheys on erittäin suuri, koska ydinvoimaloiden energiantuotanto perustuu fissioreaktioon eikä hapettamiseen, kuten polttolaitoksissa. Laskennallisesti kuutiosenttimetri uraania riittäisi henkilöauton voimanlähteeksi koko sen käyttöiäksi, mutta nykytekniikalla sellainen käyttötarkoitus olisi teknisesti epäkäytännöllinen. Sen sijaan voimalaitoskäyttöön ydinvoima on teknisesti sovelias. Ydinpolttoaineen valmistus alkaa uraanikaivokselta. 1000 MW:n ydinvoimalan kuluttaman polttoaineen valmistusta varten kaivetaan tyypillisesti noin 50 000 tonnia uraanimalmia vuodessa. Vastaavan kokoisen hiilivoimalan kuluttaman hiilen tuottamiseen tarvitaan monikymmenkertaisesti kaivostoimintaa ([http://www.uic.com.au/nfc.htm], [http://www.helsinginenergia.fi/ymparisto/yr00/Ymparistoraportti2000_1.pdf]). Koska luonnonuraanista vain 0,7 % on uraanin fissiiliä isotooppia U-235, täytyy luonnonuraani rikastaa kevytvesireaktoreissa käyttöä varten tarvittavaan pitoisuuteen. Poltoaineen valmistuksessa uraanioksidi puristetaan ja sintrataan keraamisiksi tavallisesti sylinterinmuotoisiksi napeiksi, jotka ovat tilavuudeltaan yleensä alle kuutiosenttimetrin kokoisia. Keraaminen olomuoto on kemiallisesti hyvin kestävä ja reagoimaton. Napit ovat kovia, kiinteitä ja liukenemattomia. Kukin nappi riittää noin 10 000 kilowattitunnin sähkön tuottamiseen. Uraaninapit pinotaan zirkoniumsauvoihin, jotka hitsataan umpinaisiksi ja kootaan nipuiksi. Niput laitetaan reaktoriin, jossa vesi kulkee sauvojen välissä ja lämpenee. Ydinvoiman voimalaitoskäytölle on tyypillistä suhteellisen alhainen ydinpolttoaineen kulutus: keskikokoinen ydinvoimala kuluttaa noin kuutiometrin ydinpolttoainetta vuodessa. Tämä vastaa yli miljoonan hiilitonnin polttamista hiilivoimalassa. Käytettäessä ydinpolttoaineen olomuoto ei muutu, savukaasuja ei muodostu, eikä täten itse energiantuotantoprosessi aiheuta päästöjä tavallisten lämpövoimalaitosten tapaan. hiilitonnin
Käyttämätön ydinpolttoaine on turvallista oikein käsiteltynä. Vasta kun käytetty ydinpolttoaine poistetaan reaktorista, se säteilee voimakkaasti ja voi aiheuttaa vaaraa lähellä oleskeleville, jos säteilysuojelusta ei huolehdita. Käytetyn polttoaineen säilytys ja käsittely tapahtuu vesialtaassa, joka vaimentaa säteilyn miltei täysin. Käytetty ydinpolttoaine voidaan kierrättää 95-prosenttisesti jälleenkäsittelyn avulla, jolloin vain noin 5% polttoaineesta jää jätteeksi. Suomessa jälleenkäsittelyä ei kuitenkaan harjoiteta. Jos jälleenkäsittelyä ei tehdä, käytetty ydinpolttoaine on ydinjätettä. (Hore-Lacey, 2003) Käytetyn ja käyttämättömän ydinpolttoaineen kuljetuksia on käsitelty artikkelissa ydinpolttoainekierto.

Ydinpolttoaineen riittävyys

Uraani on uusiutumaton luonnonvara, mutta sangen yleinen (yhtä yleinen kuin tina) eikä sillä tunneta ydinteknisen käytön lisäksi muita merkittäviä käyttötarkoituksia. Kaivostoiminnan lisäksi ydinpolttoainetta saadaan vanhoista varastoista, kierrätyksellä jälleenkäsittelystä sekä ydinaseriisunnasta. Maailman taloudellisesti hyödynnettävissä olevat tunnetut uraanivarat ovat noin 3 miljoonaa tonnia, joka nykyisellä noin 35 000 tonnin vuosittaisella kaivostoiminnalla riittäisi reiluksi 80 vuodeksi. Jos uraanin hinta nousisi huomattavasti, käytettävissä olevat malmivarannot kasvaisivat hyvinkin 100 miljoonan tonnin mittaluokkaan. Täten ydinvoimalla voitaisiin tuottaa energiaa huomattavasti nykyistä suuremmankin kulutuksen kattamiseksi ainakin useita vuosisatoja. (OECD ja IAEA, 2000; Fells, 2005) Uraanin riittävyydessä ei siis niinkään ole kyse uraanin määrästä, vaan pikemminkin siitä kuinka paljon ollaan valmiita maksamaan malmin hankinnasta. Voimakkaastikaan kallistuva uraani ei välttämättä vaarantaisi ydinvoiman taloudellisuutta, sillä uraaniraaka-aineen osuus ydinsähkön hinnasta on vain joitain prosentteja - täten uraanin hinnan kaksinkertaistuminen merkitsisi vain muutaman prosentin nousua sähkön hinnassa. Jos uraanin hinta edelleen nousisi aina satoihin euroihin kilolta, yllä mainittujen malmivarantojen lisäksi jopa uraanin eristäminen merivedestä tai tavallisesta graniitista tulisi kannattavaksi. Graniitissa on tyypillisesti verrattain suuri uraanitiheys. Uraanin korkean energiasisällön vuoksi kilogramma graniittia sisältää huomattavasti suuremman määrän energiaa kuin hiilivoimalassa poltettu kivihiilikilo. Kaikkiaan uraania on siis saatavilla hyvinkin kymmenien tuhansien vuosien tarpeeseen ja pidemmällekin. (Cohen, 1983; Fells, 2005) Uraanin lisäksi voidaan ydinpolttoaineena hyödyntää myös huomattavasti yleisempää toriumia. Toistaiseksi toriumin käyttö ei ole ollut kannattavaa koska uraania on saatavilla edullisesti, mutta tarvittaessa sillä voidaan kasvattaa saatavilla olevan ydinpolttoaineen riittävyyttä entisestään. (IAEA, 2000) Toinen mahdollisuus liittyy fuusioenergiaan, joka hyödyntää polttoaineenaan vetyä. Vetyä on mahdollista erottaa vedestä, joten maailman meret tarjoaisivat fuusiovoimaloille miltei ehtymättömän polttoainevarannon. fuusio fuusio

Ydinjätehuolto

:Pääartikkeli: Ydinjätehuolto Ydinvoiman käytössä syntyy ydinjätteitä, jotka eroavat tavallisista jätteistä radioaktiivisuutensa takia. Ydinjätteitä syntyy merkittävässäkin ydinvoiman käytössä pieniä määriä verrattuna muiden teollisuusalojen synnyttämiin ongelmajätteisiin tai radioaktiivisiin jätteisiin. Kaikkien ydinjätteiden määrä verrattuna kaikkiin teollisuuden ongelmajätteisiin on alle 1% ja korkea-aktiivisten jätteiden määrä noin 0,03%. Tilavuutensa puolesta suurenkin ydinvoimalan koko elinkaaresta jäljelle jäävät ydinjätteet mahtuvat yhteen varastoon. (Euroopan Komissio, 1985) Suomessa matala- ja keskiaktiiviset jätteet varastoidaan laitospaikalle yhteen keskitettyyn varastoon ja samoin välivarastoidaan käytetty ydinpolttoaine. Ydinvoimateollisuutta suurempia määriä radioaktiivisia jätteitä syntyy muualla yhteiskunnassa: EU:n alueella maatalous, öljyn- ja kaasuntuotanto, hiilen ja turpeen poltto, jätevesien puhdistus ja muu ihmisen toiminta synnyttävät vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja luonnon radioaktiivisuutta sisältäviä jätteitä, jotka ylittävät radioaktiivisuudeltaan ydinjätteiden vapaarajan. Määrä on huomattavasti suurempi kuin ydinvoimateollisuuden radioaktiivisten jätteiden määrä. Näitä ei yleensä kuitenkaan eristetä, käsitellä ja loppusijoiteta ydinjätteen tavoin koska ne eivät ole syntyneet ydintekniikan käytössä. (STUK, 2004) Ydinvoiman käytössä määrällisesti selvästi eniten syntyy matala- ja keskiaktiivisia ydinjätteitä, joihin kuuluvat mm. heikosti radioaktiiviset aineet tai aktiivisten aineiden tahrimat työvaatteet, suojavarusteet, työvälineet, laitteet, osat sekä suodattimet ja suodatusjätteet. Näiden ydinjätteiden aktiivisuus laskee nopeasti. Suurimman osan jätteistä kohdalla radioaktiivisuuden puoliintumisaika on niin lyhyt, että jätteet yksinkertaisesti varastoidaan odottamaan radioaktiivisuuden häipymistä omia aikojaan. Kun aktiivisuus on laskenut tarpeeksi jätteet kierrätetään tai toimitetaan tavalliseen jätehuoltoon. Ne jätteet, joiden kohdalla odottaminen kestäisi liian pitkään - noin vuosisadan tai enemmän - säilytetään vartioiduissa varastoissa tai loppusijoitetaan paikkaan, jossa vartiointi ei ole tarpeen, yleensä suljettuun kallioluolaan. Matala- ja keskiaktiivisen ydinjätteen loppusijoitusta toteutetaan aktiivisesti ympäri maailman. (STUK: [http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinjatteet/mita_tehda/fi_FI/loppusijoitus/]) Määrällisesti selvästi vähemmän syntyy korkea-aktiivista jätettä, joka on pääasiassa käytettyä ydinpolttoainetta. Kuten matala- ja keskiaktiivisellakin ydinjätteellä, laskee käytetyn ydinpolttoaineen aktiivisuus nopeasti: ensimmäisenä vuonna reaktorista poiston jälkeen aktiivisuus on laskenut 99%. Tällöin pääosa fissiotuotteista on hajonnut. Koska korkea-aktiivinen ydinjäte sisältää myös puoliintumisajaltaan pitkäkestoisia jätteitä, kestää kauan, ennen kuin säteily on vaimentunut niin paljon, että käytetyn polttoaineen lähellä on turvallista oleskella. Kuparisen loppusijoituskapselin vieressä voi olla muutaman vuosikymmenen kuluttua. Itse polttoaineen läheisyydessä voi turvallisesti oleskella vajaan tuhannen vuoden kuluttua. Sen jälkeen käytetty polttoaine voisi aiheuttaa varaa lähinnä nieltynä tai hengitettynä, sillä se on luonnossa esiintyvän uraanin tavoin myrkyllistä. Loppusijoituksen suunnittelussa tavoitellaan huomattavasti pidempiä eristysaikajänteitä. (NEA, 1996) Käytetyn ydinpolttoaineen jätehuoltoon on esitetty lukuisia erilaisia ratkaisuja. Noin 95% käytetystä polttoaineesta voidaan kierrättää jälleenkäsittelyllä, jota tehdään mm. Ranskassa ja Japanissa. Muista jätehuollon vaihtoehdoista geologinen loppusijoitus on merkittävin. Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Kansainvälisen atomienergiajärjestön, OECD:n ydinenergiajärjestö NEA:n, ja Euroopan yhteisöjen yhteinen kanta on (OECD, 1999), että :"nykyisin on olemassa menetelmiä arvioida riittävällä tarkkuudella hyvin suunnitellun loppusijoitusjärjestelmän mahdollisia pitkän aikavälin radiologisia vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön, ja [...] että oikeanlainen turvallisuuden arviointi yhdistettynä riittävään tietotasoon ehdotetusta loppusijoituspaikasta voi tarjota teknisen perustan päättää tarjoaako tietty loppusijoitusratkaisu riittävän turvallisuustason nykyiselle ja tuleville sukupolville." Toisaalta ydinvoimakeskustelussa esiintyy myös loppusijoituksen vastaisia mielipiteitä ja epäilyksiä sen onnistumisesta jätehuoltoratkaisuna, koska loppusijoituksen erittäin pitkä kesto asettaa haasteita sen turvallisuuden varmistamiselle. Toistaiseksi käytetyn polttoaineen loppusijoitusta ei ole vielä toteutettu missään, mutta loppusijoitushankkeita on käynnissä useissa maissa, mm. Ranskassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa. (STUK: [http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinjatteet/mita_tehda/fi_FI/loppusijoitus/])

Ympäristö ja turvallisuus

ydinvoimakeskustelu Ydinvoiman normaalikäytön ympäristövaikutukset ovat elinkaaritarkastelussa vähäiset verrattuna muihin huomattaviin energianlähteisiin, koska ydinvoimalaitos ei suunnitellusti toimiessaan synnytä ympäristölle haitallisia päästöjä tai kasvihuonekaasuja (Euroopan komissio, 2003). Merkittävimmät ydinvoimalaitoksen haittavaikutukset ovat kaikille lämpövoimalaitoksille yhteisiä, eivätkä ne koske erityisesti ydinvoimalaitoksia. Näistä ydinvoiman tapauksessa huomattavin on lauhduttimen jäähdytykseen käytetyn meriveden lämpeneminen. Mereen palatessaan se lämmittää vesistöjä ja saattaa aiheuttaa paikallisia ekosysteemimuutoksia suosien paikallisesti lämpimän alueen lajeja kylmän alueen lajien kustannuksella. Muita vaikutuksia ovat mm. paikallinen melu ja liikenne laitosalueelle.

Säteilyturvallisuus

:Pääartikkeli: Säteilyturvallisuus Ydinvoiman käyttöön liittyy ionisoiva säteily ja radioaktiivisuus, joiden huomioon ottaminen tekee ydinvoiman käytöstä erilaista muihin energianlähteisiin verrattuna. Ydinvoimalan prosessissa esiintyy ionisoivan säteilyn eri lajeja ja radioaktiivisia aineita, joille altistuminen suurina määrinä on terveydelle vaarallisia. Ydinvoimalaitoksen eräät työntekijät voivat työssään altistua ionisoivalle säteilylle ja heidän kohdallaan on huolehdittava säteilysuojelusta. Ympäristössään ydinvoimalan käyttö ei kasvata ionisoivan säteilyn tai radioaktiivisuuden määrää kuin korkeintaan hyvin pieniä määriä luonnolliseen säteilyyn verrattuna; tyypillisesti eniten altistuvien ulkopuolisten ihmisten kohdalla ydinvoimala aiheuttaa korkeintaan tuhannesosien muutoksen normaalissa vuotuisessa säteilyannoksessa. Muu väestö altistuu tätä vähemmän. (STUK, 2001)

Ydinturvallisuus

:Pääartikkeli: Ydinturvallisuus Ydinturvallisuus Ydinvoiman käytölle on ominaista, että siihen liittyvä ionisoiva säteily ja radioaktiivisuus voivat aiheuttaa vaaraa, jos ydinturvallisuudesta ei ole huolehdittu. Radioaktiivisuutta ja ionisoivaa säteilyä hyödynnetään laajalti myös ydintekniikan ulkopuolella (muun muassa radiologisessa lääketieteessä), jolloin täytyy myös huolehtia toiminnan säteilyturvallisuudesta. Ydinturvallisuuden takaamiseksi ydinvoimalaitoksissa pyritään noudattamaan ydinturvallisuusperiaatteita, joista merkittävimmät ovat
- Paras mahdollinen turvallisuus: turvallisuusfilosofia, jonka mukaan turvallisuustaso tehdään niin korkeaksi kuin käytännöllisin toimin on mahdollista
- Syvyyssuuntainen turvallisuusajattelu: onnettomuuden estäminen tapahtuu usealla peräkkäisellä toisiaan varmentavalla tasolla
- Konservatiiviset arviot: suunnittelun lähtökohdaksi valitaan pahimpia mielekkäästi kuviteltavissa olevia tapahtumia ja olosuhteita
- Varautuminen: turvallisuussunnittelu perustuu vikoihin ja virheisiin varautumiseen
- Stabiilin tekniikan käyttö: tekniikan suunnittelu siten, että se pyrkii luonnostaan turvalliseen tilaan
- Moninkertainen varmentaminen: turvallisuuden kannalta olennaisten laitteiden suunnittelussa noudatetaan rinnakkais-, erilaisuus- ja erotteluperiaatetta (kts. ydinturvallisuus)
- Peräkkäiset esteet: ydinpolttoaineen radioaktiiviset aineet eristetään ympäristöstä peräkkäisin estein siten, että vaikka yksi este pettäisi, on jäljellä useita muita esteitä
- Suuret turvallisuusmarginaalit sekä laitosten mitoituksessa että hyväksymiskriteereissä
- Henkilökunnan koulutus ja ammattitaidon ylläpito turvallisuutta ja odottamattomissa olosuhteissa toimimista painottaen
- Turvallisuuskulttuuri, jonka mukaan turvallisuus varmistetaan jokaisella tasolla ja jokaisen toimenpiteen yhteydessä
- Valvonta: laitoksen ja sen operoinnin riippumaton ja läpitunkeva valvonta (kts. Säteilyturvakeskus) Länsimaisissa ydinvoimalaitoksissa mainittuja turvallisuusperiaatteita on noudatettu ja niiden toimivuus on varmennettu käytännössä: yksittäiset puutteet ydinvoimalaitoksen turvallisuudessa eivät ole kertaakaan johtaneet ympäristölle aiheutuvaan vaaratilanteeseen, koska muut ydinturvallisuustoimet ovat toimineet suunnitellusti. Muualla kuin länsimaissa ydinturvallisuusperiaatteiden noudattaminen ei välttämättä ole yhtä hyvällä tasolla. (STUK, 2004)

Ydinonnettomuudet

:Pääartikkeli: Ydinonnettomuus :Katso myös: Luettelo ydinonnettomuuksista Ylläkuvattuja periaatteita ydinturvallisuudessa noudattamalla on ydinonnettomuudet länsimaissa saatu suhteellisen harvinaisiksi ja niiden vaikutukset rajattua kauttaaltaan voimalaitoksen sisälle: yhdessäkään tapauksessa onnettomuudella ei tunneta ympäristö- tai terveysvaikutuksia laitoksen ulkopuolella. Heikomman ydinturvallisuuden maissa historia tuntee muunkinlaisia kokemuksia. Pahimmillaan onnettomuudelle alttiilla reaktorilla varustettua voimalaitosta, joka on suunniteltu noudattamatta ydinturvallisuuden perusperiaatteita, operoi turvallisuuden osalta puutteellisesti koulutettu ja huonosti motivoitunut henkilökunta välittämättä turvallisuusmääräyksistä ja ilman riippumatonta valvontaa. Tällainen oli tilanne Tšernobylissä, jossa tapahtui erittäin vakava onnettomuus. Länsimaisten voimaloiden, joissa ylläkuvattuja ydinturvallisuuperiaatteita on noudatettu, onnettomuustodennäköisyyttä on hankala arvioida. Tavallisesti onnettomuustodennäköisyys lasketaan yksinkertaisesti jakamalla tapahtuneet onnettomuudet toiminnan kestolla. Länsimaisten ydinvoimaloiden kohdalla näin ei kuitenkaan voida menetellä siksi, että vaikka niille on kertynyt yhteensä yli 10 000 reaktorinkäyttövuotta, ei tuona aikana ole kertaakaan tapahtunut ympäristölle vaarallista onnettomuutta. Nykyisen kokemuksen perusteella siis tiedetään, että sellaisen onnettomuuden mahdollisuus on hyvin vähäinen. Vakavan reaktorionnettomuuden todennäköisyyttä hyvän ydinturvallisuuden voimalaitoksessa on arvioitu laskennallisesti. Tällöin määritetään ensin vakavan onnettomuuden edellytykset ja sitten arvioidaan todennäköisyys näiden edellytysten yhtäaikaiselle ilmenemiselle. Historiallisesti laskennallinen todennäköisyys reaktorisydämen vaurioitumiselle on ollut reaktorityypistä riippuen noin yksi tapaus 1 000 - 100 000 vuodessa. Nykyaikaisessa ydinvoimalassa todennäköisyys on tyypillisesti selvästi vähäisempi kuin yksi tapaus 100 000 vuodessa. Eurooppalaiset viranomaiset edellyttävät uudelta reaktorilta suunnitteluperusteena laskennallisesti alle yhtä tapausta miljoonassa vuodessa. Näinkin harvinaisiin onnettomuuksiin on varauduttu ja ydinvoimalaitokset suunnitellaan siten, että onnettomuuden vaikutukset rajataan ensisijaisesti reaktorin ja toissijaisesti laitoksen sisälle. Tarkempi kuvaus ydintekniikkaan liittyvän riskin arvioinnista on artikkelissa ydinturvallisuus. (STUK, 2004; Francois, 2000) Vaikka ydinvoimalaitosten historia ei Tšernobylin onnettomuuden lisäksi tunne muita ympäristölle vaaraa aiheuttaneita onnettomuuksia, on vaikutuksiltaan lievempiä ydinonnettomuuksia sattunut useita. Korkean ydinturvallisuuden voimalaitoksissa vaikutukset ovat aina rajoittuneet laitoksen sisälle. Koska Tšernobyl on tästä ainoa poikkeus, voidaan sanoa, että tyypillisen ydinonnettomuuden vaikutukset ovat laitoksen sisäisiä. Länsimaisista onnettomuuksista vakavin oli Three Mile Islandin onnettomuus. Onnettomuuden katsotaan olleen tähän asti merkittävin nykyaikaisen ydinturvallisuuden toimivuuden koettelu. Three Mile Islandilla turvallisuusjärjestelyjen toiminta esti vaaran aiheutumisen ympäristölle. (STUK, 2004)
Ydinvoiman valvonta
Suomessa ydinvoiman käytöstä määrätään ydinenergialaissa ([http://www.stuk.fi/saannosto/19870990.html]) seuraavaa:
- 5 § Yhteiskunnan kokonaisetu Ydinenergian käytön tulee olla, sen eri vaikutukset huomioon ottaen, yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
- 6 § Turvallisuus Ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Muunlainen ydinenergian käyttö on Suomessa laitonta. Ydinenergialain ja muiden ydinenergiaa koskevien lakien ja määräysten noudattamista valvotaan sekä kansallisesti, että kansainvälisesti.
Kauppa- ja teollisuusministeriö
Three Mile Island Kauppa- ja teollisuusministeriö eli KTM vastaa ydinenergian ylimmästä valvonnasta sekä ydinenergian käytön johdosta Suomessa. Ministeriö valmistelee alan lainsäädännön ja huolehtii sen täytäntöönpanosta. KTM osallistuu Suomen edustajana ydinalan kansainvälisten sopimusten valmisteluun. KTM valvoo Suomen ydinjätehuoltoa ja hallinnoi ydinsähkön hintaan lisätyistä maksuista kerrättyä Valtion ydinjäterahastoa. KTM edustaa Suomea Euratomissa, IAEA:ssa ja OECD:n atomienergiajärjestössä (NEA) sekä pohjoismaisessa ydinturvallisuuden tutkimusohjelmassa (NKS).

Säteilyturvakeskus
NEA Säteilyturvakeskus eli STUK on ydinvoimalaitosten suunnittelua ja käyttöä valvova laitosoperaattoreista ja poliittisista päättäjistä riippumaton viranomainen. Muissa maissa on vastaavat ydinturvallisuuden valvontaviranomaiset.

Euroopan atomienergiayhteisö
Säteilyturvakeskus Euroopan atomienergiayhteisö eli Euratom on Euroopan unionin ydinvoima-alan yhteisö, jolla on viranomaisvaltuudet. Se valvoo ydinvoiman käyttöä Euroopan unionin alueella.

Kansainvälinen atomienergiajärjestö
Euroopan unioni Kansainvälinen atomienergiajärjestö eli IAEA on Yhdistyneiden kansakuntien ydinenergiajärjestö, joka valvoo ydintekniikan ja ydinaineiden käyttöä kansainvälisesti. Sillä on valvontaoikeus kaikissa ydinsulkusopimuksen allekirjoittajamaissa.

Ydinvoiman taloudellisuus
Ydinvoiman tuotantoon liittyy monia eri maksuja. Ydinsähkön hinta sisältää muun muassa ydinjätehuollon kustannukset, ydinlaitosten viranomaisvalvonnan kustannukset, ydinvoimalaitoksen purkukustannukset mukaan lukien jätehuollon sekä ydinvastuuvakuutuksen. Ydinvastuuvakuutus on lailla määrätty otettavaksi ydinonnettomuuden mahdollisten vahinkojen korvaamiseksi. Ydinvastuuvakuutuksen korvauskatto 2,3 miljardia euroa riittää vakavienkin onnettomuusvahinkojen korvaamiseen, mutta ei hyvin epätodennäköisten katastrofivahinkojen korvaamiseen. Tämän vuoksi vakuutussumman korottamisesta on keskusteltu. Huolimatta hintaa kasvattavista maksuista on ydinvoima osoittautunut suhteellisen halvaksi energiamuodoksi. Teollisuuden Voiman mukaan uusimman Suomeen rakennettavan voimalan sähkön hinnaksi tulee 2,2 senttiä/kWh. EU:n komissio on arvioinut ydinsähkön hinnaksi 4,5 senttiä/kWh. Ydinvoima tuottaa siis kokonaisuutena tarkasteltuna halpaa sähköä: sen yleisen hintatason alittaa ainoastaan vesivoiman hintataso.
Ydinvoima ja yhteiskunta
ydinsulkusopimuksen kulutus tapahtuu pääosin liikenteessä ja lämmityksessä. Suomi on varsin keskimääräinen ydinvoimamaa, jossa ydinvoiman käyttöön otolla ja samaan aikaan tapahtuneella voimakkaalla lisäyksellä biopolttoaineiden käytössä katkaistiin fossiilisten polttoaineiden kulutuksen nopea kasvu. Saksassa oli aluksi voimakas pyrkimys lisätä ydinvoimaa, mutta sen merkitys jäi suhteellisen pieneksi ydinvoiman jouduttua poliittiseen vastatuuleen. Tanska on tyypillinen ydinvoimaton maa, jonka energiantuotanto tapahtuu marginaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta kokonaan fossiilisilla polttoaineilla.]] :Pääartikkeli: Ydinvoimakeskustelu Ydinvoimalla voidaan nähdä olevan sekä etuja ja haittoja, joita ydinvoiman kannattajat ja vastustajat usein tuovat julkisesti esille. Ydinvoiman käyttö on voimakkaasti polarisoitunut poliittinen kysymys ja sitä koskevaa keskustelua ja argumentointia esiintyy toisinaan medioissa. Ydinvoimaan liittyen järjestetään myös mielenosoituksia, mielenilmauksia ja mainoskampanjoita. Ydinvoimakielteiset mielenosoitukset ovat myönteisiä yleisempiä. Useimmissa mielipidemittauksissa ydinvoiman käyttö saa osakseen enemmän kannatusta kuin vastustusta. Vastustajia on kuitenkin merkittävä vähemmistö. Ydinvoiman lisärakentamisesta mittaukset antavat vaihtelevia tuloksia. Ydinvoimasta käytävä poliittinen kiistely on sikäli merkittävää, että ydinvoiman tuotantoon liittyy vahvasti poliittinen lupamenettely, johon yleensä liittyy laaja julkinen keskustelu. Toisin sanoen ydinvoiman tuotantomäärä ei kasva tai vähene vapaasti kysynnän mukaan, vaan sen käytön sallimisesta ja rajoittamisesta päättävät vaaleilla valitut poliitikot. Silloin kun ydinvoimaloiden rakentamiselle on lupa myönnetty, niitä yleensä käytetään suurella käyttöasteella, koska edullisen, vakaasti tuotetun perusenergian kysyntä on teollisuusmaissa suurta. 1950-1980-luvuilla ydinvoiman kasvu oli erittäin nopeaa ja eräissä maissa, kuten Ranskassa, sillä korvattiin fossiilisten polttoaineiden käyttö sähköntuotannossa lähes kokonaan. (Choppin et al., 2002) Ydinvoimasta tehtävään poliittiseen päätöksentekoon on vaikuttanut paljon viime vuosikymmenien näkyvä ydinvoimakeskustelu, jossa molemmat puolet ovat käyttäneet erilaisia argumentteja. Monissa maissa ydinvoiman rakentaminen on polittisella päätöksellä hidastunut, ellei jopa pysähtynyt. Suomi ja Ruotsi (kts. kaavio oikealla) ovat esimerkkejä maista, joissa ydinvoiman tuotantoa on pitkään kasvatettu määrätietoisesti. Sen seuraksena fossiilisten polttoaineiden osuus on selvästi pienempi kokonaisenergiantuotannossa, kuin teollisuusmaissa yleensä. Ruotsissa ja Suomessa on lisäksi mahdollista käyttää biopolttoaineita ja vesivoimaa merkittävästi, mikä myös näkyy kaavioissa. Saksa ja Tanska ovat maita, joissa ydinvoiman käyttö on vähäistä. Tanskassa ydinvoimaan tuotantoa ei ikinä edes aloitettu ja Saksassa aluksi kasvanut ydinvoiman tuotanto on päätetty lopettaa. Näin ollen maiden energiantuotanto tapahtuu enimmäkseen fossiilislla polttoaineilla, sillä huolimatta yrityksistä lisätä uusiutuvien energianlähteiden käyttöä, ei niillä ole ollut muuta kuin marginaalista merkitystä kokonaisenergiankulutuksen kannalta, varsinkin kun Saksassa ja Tanskassa biopolttoaineiden ja vesivoiman käyttöön on rajalliset mahdollisuudet.
Ydinvoima Suomessa
Ydinvoimaa piti rakentaa aikoinaan Suomeen nykyistä enemmän, muun muassa Helsinki osti Vuosaaren vierestä Sipooseen kuuluvan Granön saaren uutta ydinvoimalaa varten. Voimaloita ei lopulta rakennettu läheskään visioituja määriä. Tällä hetkellä Suomessa on neljä ydinreaktoria, joilla tuotetaan noin neljännes Suomessa käytetystä sähköstä. Lisäksi Espoon Otaniemessä on pieni tutkimusreaktori Triga. Reaktorin tuottamaa säteilyä käytetään tutkimuksen lisäksi aivokasvainten hoidossa käytettävään boorineutronikaappaushoitoon. Sähköntuotannossa olevista ydinreaktoreista kaksi sijaitsee Satakunnassa Eurajoen Olkiluodon saarella, lähellä Raumaa. Niiden omistaja on TVO eli Teollisuuden Voima. Toiset kaksi Fortumin reaktoria sijaitsevat Itä-Uudellamaalla Loviisassa, ne on sijoitettu Hästholmenin saarelle. Eurajoen kiehutusvesireaktorit (BWR) valmisti ruotsalainen Asea-Atom, nykyinen monikansallinen ABB. Loviisan painevesireaktorit (PWR) ovat neuvostoliittolaisen Atomenergoexportin tuotosta. Loviisan 1. yksikkö aloitti sähköntuotannon helmikuussa 1977 ja 2. yksikkö marraskuussa 1980. Olkiluodon reaktorit otettiin tuotantokäyttöön vuosina 1979 ja 1982. Eduskunta antoi vuonna 2002 TVO:lle luvan rakentaa viidennen ydinvoimalaitosyksikön Olkiluotoon. Yksikköon tarkoitus ottaa tuotantokäyttöön keväällä 2009. Uusi laitos on tekniikaltaan ns. kolmannen sukupolven kevytvesireaktori ja malliltaan eurooppalainen painevesireaktori eli EPR. Voimala tulee olemaan sähköteholtaan (1600 MW) maailman suurin yksikkö. Laitoksen höyryturbiini on maailman suurin höyryturbiini. Uuden voimalan toimittaa saksalais-ranskalainen Framatome-Siemens-konsortio.
Ydinvoiman tulevaisuus
Ydinvoiman kehitystyö jatkuu aktiivisena ympäri maailman. Ydinvoimalle etsitään jatkuvasti uusia sovelluskohteita ja olemassaolevaa tekniikkaa parannetaan. Toisaalta myös uusia ydinenergiamuotoja tutkitaan. Ydinvoiman käytön hyväksyttävyyteen vaikuttavat toisaalta ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvien ihmisten huolet ydinvoiman haitoista ja toisaalta myönteisesti suhtautuvien painottamat edut. Ydinvoimakeskustelu jatkunee siis aktiivisena tulevaisuudessakin.
Kiihdytinreaktori
Eräs ydinreaktoreiden kehityssuunta on kiihdytinreaktori eli ADS (Accelerator Driven Systems). ADS:ssä saattaa muodostua merkittäväksi tavaksi hävittää pitkäikäisiä radioaktiivisia aineita ja tehdä samalla sähköä. Samaan pystyvät myös jossain määrin hyötöreaktorit. Tällä käsittelyllä käytetyn ydinpolttoaineen aktiivisuus tippuu tuhannen vuoden kuluessa alle luonnonuraanin aktiivisuuden. Nykyisin geologinen loppusijoitus on yleisesti parhaana pidetty, mutta silti erittäin kiistelty käytetyn polttoaineen ydinjätehuollon vaihtoehto. Hyötöreaktoreilla tai kiihdytinvoimaloilla voitaisiin myös parantaa polttoaineiden saatavuutta huomattavasti, sillä ne pystyvät käyttämään uraanin ja toriumin kaikki luonnossa esiintyvät isotoopit hyödyksi.
Polttoainetaloudellisuus
Uudet polttoaineet ja reaktorit voivat ottaa energian tehokkaammin irti uraanista, ja täten samasta määrästä polttoainetta saadaan enemmän sähköä ja lämpöä poistopalaman kasvaessa. Nykyinen energiatehokkuus lienee Suomessa noin 45 MWd/kg, ja tulevaisuudessa on mahdollista saavuttaa 65 MWd/kg tai enemmän, jopa perinteisellä reaktoritekniikalla. Uusilla reaktorityypeillä polttoaineen käyttö tehostuu entisestään. hyötöreaktoreiden käyttö mahdollistaa uuden polttoaineen tuottamisen samalla kun reaktori toimii. Sen lisäksi on olemassa uusia kaasuturbiinivoimaloita ja suunnittelupöydällä superkriittisiä kevytvesireaktoreja, joiden hyötysuhde on jopa lähes 50 prosenttia verrattuna nykyiseen noin 30 prosenttiin. kevytvesireaktoreja
Fuusio
:Pääartikkeli: Fuusioreaktori Tulevaisuudessa fuusioreaktio saattaa tarjota miltei ehtymättömän energianlähteen. Fuusioenergian hyödyntäminen käytännössä on kuitenkin vuosikymmenten päässä. Fuusioenergian hinta saattaa myös muodostua suhteellisen korkeaksi. Kansainvälinen ITER-tutkimushanke tähtää toimivan, voimalaitoskoon fuusioreaktorin prototyypin rakentamiseen Cadarcheen Ranskaan. Kun ITER:n käyttö näillä näkymin 2016 alkaa, voidaan alkaa suunnitella ensimmäisiä prototyyppivoimalaitoksia reaktorin käytöstä saatujen kokemusten perusteella. Fuusiovoiman on arveltu olevan tuotantokäytössä aikaisintaan 2050. Fuusio hyödyntää vedyn kahta isotooppia, Deuteriumia ²H ja Tritiumia ³H ja perustuu atomien yhdistämiseen päinvastoin kuin fissio. Reaktiotuote on helium: kemiallisesti stabiili ja myrkytön jalokaasu. Merivedestä saadaan deuteriumia ja litiumista tritiumia, joten fuusioreaktorin polttoainetta riittää koko näköpiirissä olevaan tulevaisuuteen. Valmistusprosessi on kuitenkin suhteellisen monimutkainen.
Lähteet

- [1] [http://www.uic.com.au/nip07.htm Uranium information center] - Australian uraanintuottajien tilastoja
- [2] [http://energy.cr.usgs.gov/energy/stats_ctry/Stat1.html#WProduction U.S. Geological Survey] - Maailman energiankulutus
- [3], [4] [http://www.world-nuclear.org/info/info.htm Maailman ydinvoimajärjestö WNA] - päivitetyt ydinvoimatilastot
- Uraanimalmin ja hiilen määrä laskettu lähteistä [5] [http://www.uic.com.au/nfc.htm Uranium Information Centre: The nuclear fuel cycle] - Australian uraanintuottajien ylläpitämä sivusto ja [6] [http://www.helsinginenergia.fi/ymparisto/yr00/Ymparistoraportti2000_1.pdf Helsingin Energia: Ympäristöraportti 2000]
- [7], [8] [http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinjatteet/mita_tehda/fi_FI/loppusijoitus/ Loppusijoituslaitokset ja suunnitelmat eri maissa] - Säteilyturvakeskuksen laatima yhteenveto
- [9] [http://www.stuk.fi/saannosto/19870990.html Ydinenergialaki] - Eduskunta, 11.12.1987/990
- Euroopan komissio: External Costs - Research results on socio-environmental damages due to electricity and transport, Bryssel, 2003, EUR 20198, ISBN 92-894-3353-1
- Euroopan komissio: Radioactive Waste Management and Disposal, Bryssel, 1985, EUR 10163, ISBN 0-521-32580-3
- Säteilyturvakeskus (STUK): [http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinvoimalaitokset/sateily_ymparistossa/fi_FI/paastot/ Säteily ydinvoimalaitosten ympäristössä], Helsinki, 2001
- Choppin et al.: [http://book.nc.chalmers.se/KAPITEL/CH19NY3.PDF Principles of Nuclear Power], 19. luku kirjasta Radiochemistry and Nuclear Chemistry, MA, USA, 2002, ISBN 0-7506-7463-6
- Hore-Lacey, Ian: Nuclear Electricity, Melbourne, Australia, 2003, ISBN 0-9593829-8-4
- Nuclear Energy Agency (NEA): Radioactive Waste Management in Perspective, Pariisi, 1996, ISBN 92-64-14692-X
- Säteilyturvakeskus (STUK): Ydinturvallisuus, Hämeenlinna, 2004, ISBN 951-712-500-3
- Francois, B: [http://www.npcil.nic.in/nupower_vol14_3/np143_3.htm European Passive Reactor (EPR)], Nu-Power Vol.14 No.3, Mumbai, 2000
- Spadaro, J. et al.: [http://www.iaea.org/Publications/Magazines/Bulletin/Bull422/article4.pdf Greenhouse Gas Emissions of Electricity Generating Chains], IAEA Bulletin Vol.42, Wien, 2000, ISSN 0020-6067
- OECD ja IAEA: [http://www.nea.fr/html/general/press/2000/2000-12.html Uranium 1999: Resources, Production and Demand], Pariisi, 2000 ISBN 92-64-17198-3
- IAEA: [http://www.iaea.or.at/inis/aws/fnss/abstracts/abst_31030535.html Thorium based fuel options for the generation of electricity: Developments in the 1990s], Wien, 2000, IAEA-TECDOC–1155, ISSN 1011-429
- Cohen, B.: [http://scitation.aip.org/getabs/servlet/GetabsServlet?prog=normal&id=AJPIAS000051000001000075000001 Breeder Reactors: a Renewable Energy Source], American Journal of Physics, 51, Melville, NY, USA, 1/1983, ISSN 0002-9505
- Fells, N.: [http://uk.encarta.msn.com/encyclopedia_761558960_4/Nuclear_Power.html Nuclear Power], MS Encarta Online Encyclopedia, 2005
Aiheesta muualla

Yliopistojen ja tutkimuslaitosten sivuja

- [http://leeh.ee.tut.fi/ymppi/yleis/Koodi4/4_1p.html Tampereen teknillisen yliopiston artikkeli eri ydinvoimasta]
- [http://www.tkk.fi/Units/AES/courses/crspages/Tfy-56.126_04/yetp_04.html Teknillisen korkeakoulun Ydinenergiatekniikan perusteet -kurssin sivu] - kohdassa kirjallisuus voi ladata ydinvoimaa koskevaa tietoa.
- [http://web.mit.edu/nuclearpower/ Massachussettsin teknillisen korkeakoulun (MIT) tutkimus ydinvoiman tulevaisuu

Aurinko

Aurinko on lähin tähti Maasta katsoen. Auringon ympärille syntyneet planeetat ja muut kappaleet muodostavat Aurinkokunnan. Aurinko on tyypillinen keskimassainen tähti, jolla ei ilmeisesti ole mitään poikkeuksellisia ominaisuuksia. Auringon perinteisiä suomalaisia nimiä ovat myös Päivyt ja Päivänkehrä.

Auringon elinkaari

Aurinko syntyi noin 5 miljardia vuotta sitten ja noin 5 miljardin vuoden kuluttua sen energiavarat loppuvat. Aurinko kirkastuu hitaasti ja 200 miljoonan vuoden kuluttua Maapallon meret kuivuvat. Tosin teoriassa ihmiskunta saattaisi rakentaa avaruuteen varjostimen Maapallon pitämiseksi elinkelpoisena 600 miljoonaa vuotta. Miljardin vuoden kuluttua lisääntynyt painovoiman puristus laajentaa fuusioreaktiot Auringon ulompia kerroksia kohden, jolloin Aurinko alkaa hitaasti laajentua ja muuttua punaiseksi. Neljän miljardin vuoden kuluttua sykkivä Aurinko nielaisee sisemmät planeetat eli Merkuriuksen ja Venuksen. Maapallo sulaa tulipalloksi ja osa sen kivikehästä höyrystyy avaruuteen. Lopulta Aurigon keskusta luhistuu Jupiterin kokoiseksi valkoiseksi kääpiöksi. Samalla Aurinko puhaltaa ulommat kerroksensa kauniiksi planetaariseksi sumuksi. Vielä silloinkin Aurinkoa kiertäneet planeetat, mukaan lukien Maapallon jo tässä vaiheessa jäähtynyt ydin, kiertävät sitä ikuisessa pimeydessä ja kylmyydessä.

Auringon ominaisuuksia

- pintalämpötila 5780 K
- massa 1,9891 × 10³⁰ kg
- valovoima (säteilyteho) 3,827 × 10²⁶ W
- säde 6,96 × 10⁸ m Auringon massaa, sädettä ja valovoimaa käytetään yleisesti yksikkönä muiden tähtien säteitä, massoja ja valovoimia käsiteltäessä.

Auringon aktiivisuus

Auringon keskustassa lämpöydinreaktiot muuttavat vetyä heliumiksi; 3.9 × 10⁴⁵ atomia fuusioituu joka sekunti. Näissä reaktioissa vapautuu energiaa, joka pakenee Auringon pinnasta valona ja lämpönä sekä muina sähkömagneettisen säteilyn lajeina. Tarkemmin tarkasteltaessa Auringon pinta muuttuu koko ajan. Auringon pinnan ilmiöistä tunnetuin on auringonpilkut. Muita Auringon pinnalla tapahtuvia ilmiöita ovat flaret eli roihut, protuberanssit, granulat ja nk. auringonjäristykset joita mm. ESAn SOHO -avaruusluotain havaitsi. Aurinko virittää mm. Maan lähiavaruuteen nk. avaruussään. Auringon aktiivisuuden huippukausina esiintyy nk. aurinkomyrskyjä. Nämä näkyvät Maassa mm. voimakkaina ja laaja-alaisina revontulina ja mm. Kanadan ja Yhdysvaltain itärannikon pitkien sähkön siirtolinjojen jakeluhäiriöinä. Aurinko saa säteilemänsä energian siten, että vety muuttuu heliumiksi auringon ytimessä tapahtuvassa ydinreaktiossa. Tämä energia kulkee röntgensäteilynä kohti auringon konvektiokerroksia, jossa energia kulkee konvektiovirtauksina noin 210 000 kilometrin syvyydestä alkaen kohti pintaa.

Luettavaa

- Leon Golub ja Jay M. Pasachoff: Nearest Star - The Surprising Science of Our Sun, suomennettuna: Lähin tähtemme, ISBN 952-5329-37-2, Ursa 2004

Auringolta suojautuminen

- Aurinkoa ei kannata katsoa suoraan, sillä se voi vahingoittaa näkökykyä. Jopa auringonpimennyksen yhteydessä auringon suora katsominen voi helposti vahingoittaa silmiä. Aurinkoa ei kannata katsoa myöskään aurinkolasien tai muun tummentavan suojan läpi. Auringonpimennystä katsottaessa tulee käyttää tähän tarkoitettuja laseja tai hitsaajan suojalaseja.
- Auringonvalo vanhentaa ihoa, ja voi aiheuttaa ihosyöpää. On kuitenkin terveellisempää liikkua ulkona aurinkoisellakin säällä, kuin oleskella sisällä. Voimakkaaseen auringonpaisteeseen joutuvat ihonkohdat tulisi kuitenkin suojata aurinkovoiteella. Ihon palaminen on merkki liiallisesta altistuksesta tai puutteellisesta suojauksesta, ja myös syöpävaaran kasvusta.
- Liiallinen kuumuudessa ja auringonpaisteessa oleskelu voi aiheuttaa auringonpistoksen, joka ilmenee päänsärkynä ja pahoinvointina. Paha auringonpistos voi vahingoittaa muun muassa aivoja.

Aiheesta muualla

- [http://sohowww.nascom.nasa.gov/data/realtime-images.html SOHO-luotaimen viimeisimmät kuvat Auringosta]
- [http://soi.stanford.edu/data/farside/index.html Auringon magneettikentän karttoja]
- [http://sunearth.gsfc.nasa.gov/eclipse/eclipse.html Nasan pimennyksiä käsittelevä sivusto]
- [http://sohowww.nascom.nasa.gov/ Nasa SOHO (Solar & Heliospheric Observatory) satellite][http://sohowww.nascom.nasa.gov/explore/faq/sun.html FAQ]
- [http://soi.stanford.edu/results/sounds.html Auringon ääniä]
- [http://www.spaceweather.com Spaceweather.com - avaruussääpalvelu]
- [http://www.avaruusmgz.info/vol11/heinakuu/hiukkaspilvet.html Auringon hiukkaspilvet]
Luokka:Tähdet Luokka:Aurinko Luokka:Turvallisuusohjeet als:Sonne ms:Matahari zh-min-nan:Ji̍t-thâu ko:태양 ja:太陽 simple:Sun th:ดวงอาทิตย์

Spektri

Spektri tarkoittaa yleisesti taajuusjakaumaa. Signaalien voidaan ajatella koostuvan eri taajuisten osasten summasta. Spektri saadaan esim valosta tai muusta sähkämagneettisesta säteilystä. Spektrejä voidaan saada ääntä, hiukkassäteilyä tai mitä tahansa sinaalia, esim kuvasignaalia, analysoimalla. Spektritutkimusta sanotaan spektroskopiaksi.

Valon spektri

spektroskopia Valon spektri syntyy esimerkiksi valon kulkiessa prisman läpi. Valon eri aallonpituudet (taajuudet) taittuvat eri tavoin ja näkyvät eri värisinä. Näkyvän valon lyhytaaltoinen pää on violetti ja pitkäaaltoinen punainen. Se ulottuu aallonpituuksista 390 -- 720 nm, joskin jotkut näkevät 380 -- 780 nm. Ihmissilmän näkökyvyn huippu on keltaisessa 555 nanometrissä.

Jatkuva spektri

punainen Jos spektrissä on hyppäyksittä kaikkia aallonpituuksia sateenkaaren tavoin punaisesta oranssin, keltaisen, vihreän ja sinisen kautta violettiin, sitä kutsutaan jatkuvaksi spektriksi.

Viivaspektri

aallonpituuksia) emissioviivaspektri.]] Jos spektrissä on vain tiettyjä aallonpituuksia, sitä kutsutaan viivaspektriksi. Tietyt aallonpituudet ovat spektriviivoja. Fysiikan lakien mukaan tietty alkuaine tuottaa tietyssä lämpö- ym. tilassa vain tietyt viivat. Viivaspektri kertoo rajatusta alkuainekoostumuksesta. Kirkkaat spektriviivat ovat emissioviivoja. Esim loisteputki säteilee emissioviivoja. Jatkuvan spektrin päällä olevat tummat viivat ovat absorbtioviivoja tai imeytymisviivoja. Ne syntyvät tietyn taajuisten valonsäteiden imeytyessä tiettyihin atomeihin tai molekyyleihin. Spektriviivoista voi alkuainekoostumuksen lisäksi päätellä vaikkapa kappaleen liiketiloja. Luokka:Aaltoliike Luokka:Optiikka

Shekel function

Shekel function is a multidimensional, multimodal, continuous, deterministic function commonly used as a test function for testing optimization techniques. The mathematical form of a function in n dimensions with m minima is:

f(\underline) = \sum_^ \frac

References

Shekel, J. 1971. "Test Functions for Multimodal Search Techniques." Fifth Annual Princeton Conference on Information Science and Systems.

kalorie online spielautomaten sitemap.html tablice sylwester

Väri	Aallonpituus nanometriä (nm)	Taajuus
violetti	~ 380 -- 430 nm	~ 790 -- 700 THz
sininen	~ 430 -- 500 nm	~ 700 -- 600 THz
syaani	~ 500 -- 520 nm	~ 600 -- 580 THz
vihreä	~ 520 -- 565 nm	~ 580 -- 530 THz
keltainen	~ 565 -- 590 nm	~ 530 -- 510 THz
oranssi	~ 590 -- 625 nm	~ 510 -- 480 THz
punainen	~ 625 -- 740 nm	~ 480 -- 405 THz

:: RELATED NEWS ::

Ifuri Province
Iburi (胆振国, -no kuni) was a short-lived province located in Hokkaido. It corresponds to modern-day Iburi Subprefecture, Yamakoshi District of Oshima, Abuta District in

Europium

Alkuaine

Tunnetut alkuaineet

Lantaani

Kelvin

Muunnoskaavat

Isotooppi

Vakaa isotooppi

Neutroni

Ydinvoima

Ydinvoiman muodot

Fissio

Fuusio

Radioaktiivisuus energianlähteenä

Ydinvoiman historia

Ydinvoimalaitos

Ydinreaktori

Reaktorin säätö

Reaktorityypit

Ydinvoiman käyttö

Ydinvoimalaitokset

Ydinvoima, ydinaseet ja ydinaseriisunta

Ydinpolttoainekierto

Ydinpolttoaineen riittävyys

Ydinjätehuolto

Ympäristö ja turvallisuus

Säteilyturvallisuus

Ydinturvallisuus

Ydinonnettomuudet

Ydinvoiman valvonta

Kauppa- ja teollisuusministeriö

Säteilyturvakeskus

Euroopan atomienergiayhteisö

Kansainvälinen atomienergiajärjestö

Ydinvoiman taloudellisuus

Ydinvoima ja yhteiskunta

Ydinvoima Suomessa

Ydinvoiman tulevaisuus

Kiihdytinreaktori

Polttoainetaloudellisuus

Fuusio

Lähteet

Aiheesta muualla

Yliopistojen ja tutkimuslaitosten sivuja

Aurinko

Auringon elinkaari

Auringon ominaisuuksia

Auringon aktiivisuus

Luettavaa

Auringolta suojautuminen

Aiheesta muualla

Spektri

Valon spektri

Jatkuva spektri

Viivaspektri

Shekel function

References

Read More...