:: wikimiki.org ::

Evankelis-luterilainen Kirkko

Evankelis-luterilainen kirkko

Luterilaisuus on protestanttinen kristillinen suuntaus, joka syntyi Martti Lutherin katolista kirkkoa kritisoivien teesien pohjalta. Paljon vaikutusta oli myös Philip Melanchthonin, Lutherin työtoverin, ajatuksilla. Suomeen luterilaisuuden toi Mikael Agricola, jonka lisäksi loi suomen kirjakielen. Luterilaisuus on valtionuskonto seuraavissa Pohjoismaissa: Norja, Tanska, Suomi ja Islanti. Se on laajalle levinnyt myös Virossa ja Latviassa sekä Saksassa. Yhdysvalloissa 4,6% ilmottautui luterilaisiksi American Religious Identification Surveryn kyselyssä. Tämä on noin 13,6 miljoonaa yhdysvaltalaista. Luterilaisuuden opetuksissa korostuu kaikkien uskovien pelastus paratiisiin. Uskonpuhdistuksen periaate oli sola scriptura eli yksin Raamattu, jonka arvovaltaa korostetaan. Sitä tulkitsemaan asetettiin kuitenkin kolme toteamusta: "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden". Kirkko ei kontrolloi jäseniään tiukasti, eikä vaali puhdasoppisuutta. Monille jäsenille kirkossa tärkeintä ovatkin erilaiset rituaalit, kuten kaste, ehtoollinen, häät ja hautajaiset. Luterilaisilla on kaksi sakramenttia kriteerinä se, että Jeesus on asettanut ne: kaste ja ehtoollinen. Luterilaisuuden pyhä kirja on Raamattu, jota tulkitaan pelastushistoriallisesti. Raamatun tulkinnassa korostetaan Uuden Testamentin ja ilosanoman (evankeliumin) merkitystä, jonka katsotaan yleensä ohittavan Vanhan Testamentin lakeja muistuttavat opetukset. Oppi perustuu myös luterilaisiin tunnustuskirjoihin sekä kolmeen uskontunnustukseen. Kristinoppi on esitetty Katekismuksessa. Kirkolla on laulukirja, Virsikirja, jonka perinne nousee uskonpuhdistuksen virsiperinteestä. Uskontunnustuksessa todetaan, että on vain yksi Jumala, joka on yhtä Pyhänä Kolminaisuutena: Isä, Poika (eli Sana, Jeesus) ja Pyhä Henki. Enkelien olemassaolo tunnustetaan, mutta ne eivät ole yhtä merkittävässä asemassa kuin esimerkiksi katolisuudessa. Pyhimyksiä pidetään nykyisessä doktriinissa esikuvallisina kristittyinä, jotka tarjoavat mallin uskon soveltamisesta elämään. Heitä ei kuitenkaan rukoilla eikä heiltä pyydetä esirukouksia, koska luterilaisuudessa katsotaan ihmisen olevan suorassa, välittömässä suhteessa Jumalaan.

Katso myös

- Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys
- Suomen evankelis-luterilainen kirkko
- Vereinigte Evangelisch-Lutherische Kirche Deutschlands

Linkkejä

- [ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/finnish/index.html Raamattu] suomeksi, evankelis-luterilaisen kirkon pyhä kirja, jolla on ollut Suomessa merkittävä vaikutus kulttuuriin 1000-luvulta alkaen.
- [ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/finnish/1992/index.html 1992 käännös]
- Martikainen, Tuomas 1997-2002: Uskonnot Suomessa: [http://www.abo.fi/~tmartika/suomiuskonto/yhteisot_kristinusko_luterilaiset.html Luterilaiset] Luokka:Evankelis-luterilainen kirkko ja:ルーテル教会

Protestantismi

Protestantismi tarkoittaa edellisen vuosituhannen puolivaiheilla reformaatiossa noussutta kristillisyyden suuntausta, joka kritisoi katolisen kirkon rakenteellista korruptiota ja sen uskonopin useita kohtia.

Protestanttisia suuntauksia

- Luterilaiset
- Reformoidut (Kalvinismi)
- Anglikaanit
- Baptistit
- Metodistit
- Pelastusarmeija
- Adventistit
- Helluntailaiset
- ms:Protestan ko:개신교 ja:プロテスタント

Martti Luther

Martti Luther (alkujaan saksaksi Martin Luder, 10. marraskuuta 1483—18. helmikuuta 1546) oli saksalainen teologi ja augustinolaismunkki, jonka opetukset vaikuttivat suoraan protestanttiseen uskonpuhdistukseen. Lutherin opit vaikuttivat myös perusteellisesti protestanttisiin ja muihin kristillisiin traditioihin. Lutherin esittämä vaatimus muuttaa katolisen kirkon oppi sellaiseksi, että se olisi Lutherin käsityksen mukaan raamatullista, johti uusien perinteiden muodostumiseen kristinuskon sisällä ja katolisen kirkon niin sanottuun vastauskonpuhdistukseen, joka huipentui Trenton konsiilissa. Luther vaikutti myös teologian ulkopuolella. Hänen raamatunkäännöksensä auttoi kehittämään saksan kielen kirjakielen ja kehitti myös kääntämisen taitoa eteenpäin. Luther sävelsi itse useita koraaleita, joista tunnetuin on koko reformaation "tunnuslauluksi" noussut Ein' feste Burg (eli Jumala ompi linnanmme suomalaisessa virsikirjassa). Sen sanat ovat sovitettu psalmista 46. Luther oli myös esikuvana esim. Adolf Hitlerille juutalaisvastaisten mielipiteidensä takia.

Elämäkerta

Varhainen elämä

Martti Luther syntyi Hans ja Margaretha Luderin poikana 10. marraskuuta 1483 Eislebenissä, Saksassa. Hänet kastettiin Touloisen Pyhän Martin päivänä, jonka mukaan hän sai nimensä. Hänen isänsä omisti kuparikaivoksen läheisessä Mansfeldissä. Tämä oli noussut talonpoikaistosta ja halusi pojastaan virkamiestä tuomaan lisää kunniaa perheelle. Tämän päämäärän edistämiseksi Hans lähetti nuoren Martin kouluihin Mansfeldiin, Madgeburgiin ja Eisenachiin. Seitsemäntoista vuoden iässä vuonna 1501 Martti kirjoittautui sisään Erfurtin yliopistoon. Nuori oppilas saavutti kandidaatin arvon vuonna 1502 ja maisterin arvon vuonna 1505. Isänsä toiveiden mukaan Martin oli kirjoittautunut oikeustieteelliseen koulukuntaan. Kaikki muuttui ukkosmyrskyn aikaan kesällä 1505. Salama iski lähelle Lutheria, kun hän oli palaamassa koulusta. Säikähtäneenä hän huusi "Auta, Pyhä Anna! Ryhdyn munkiksi!". Ja koska Lutherin henki säästyi, hän piti lupauksensa, erosi oikeustieteellisestä ja meni kaupungin luostariin.

Kamppailu rauhasta Jumalan kanssa

Nuori veli Martti omisti itsensä täysin luostarielämälle. Hän pyrki tekemään hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja palveli toisia rukoillen heidän sielujensa puolesta. Rauha Jumalan kanssa oli kuitenkin hankala saavuttaa. Hän paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Luostarissa Luther luki myös paljon Raamattua. Hänelle korvaamattomana apuna oli hänen rippi-isänsä Johann von Staupitz, joka neuvoi Lutheria luottamaan Kristukseen. Hän tutustutti Lutherin saksalaisen mystiikan nimellä kulkevaan hengellisen kirjallisuuden suuntaukseen ja tuki Lutherin teologianopintoja. Staupitz myös lähetti Lutherin Rooman-matkalle selvittämään augustinolaissääntökunnan sisäisiä erimielisyyksiä. Myöhemmin Staupitz määräsi Lutherin luennoimaan Wittenbergin yliopistossa ja suorittamaan siellä teologian tohtorin tutkintoa.

Lutherin teesit

Martti Luther naulasi kuuluisat teesinsä anekauppaa vastaan Wittenbergin katolisen kirkon oveen 31. lokakuuta 1517. Tästä alkoi Lutherin ja katolisen kirkon välinen taistelu, joka johti katolisen kirkon hajaannukseen ja luterilaisen protestanttisen kirkon syntyyn. Anekysymys oli herättänyt kysymyksiä jo aikaisemmin. Englannissa Wycliff arvosteli aneita jo 1300-luvulla. Jan Hus oli päätynyt roviolle vuonna 1415. Lutheria varoiteltiin Husin kohtalosta. Domikaanimunkki Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin:" Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen livahtaa.". Luther tuomitsi anekaupan sanoin:" Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä. Vilpittömästi katuva pääsee syyllisyydestä ja rangaistuksesta ilman anettakin. Ane on vahingollinen saajalleen, koska se tunkee tieltään rakkauden teot ja tuudittaa väärään turvallisuuteen. Rauhan voi saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta. Nämä olivat protestanttisen uskon alkusanat. Uskonpuhdistus oli alkanut.

Lutherin väittely Johann Eckin kanssa

Väittely järjestettiin Leipzigin yliopistossa heinäkuussa 1518. Johann Eck syytti Lutheria hussilaisuudesta. Luther myönsi löytäneensä Jan Husin kirjoituksista kristillisiä ja evankelisia totuuksia joita yleinen kirkko ei voi tuomita. Luther sanoi: "Raamatun tähden meidän täytyy hyljätä paavi ja konsiilit. Minä tahdon uskoa omasta tahdosta enkä olla minkään auktoriteetin orja, oli se sitten konsiili, yliopisto tai paavi." Leipzigin väittely oli Lutherin voitto. Lutherin kirjoituksia voitiin kehittyneen kirjapainotekniikan avulla koota kirjoiksi ja uskonpuhdistus alkoi saada kannatusta kaikkialla Euroopassa.

Luther Wormsin valtiopäivillä

Keisari Kaarle V avasi Wormsin valtiopäivät 10. tammikuuta 1521. Luther oli saanut käskyn tulla selittämään näkemyksiään valtiopäivillä. Luther sanoi:" Onko meidän aloitettava tämän kiistan selvittäminen tuomitsemalla Jumalan sana?". Luther vaadittiin perumaan näkemyksiään. Luther jatkoi:" Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään. Keisari julisti Wormsin ediktin. Luther oli paholainen munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Luther tuomittiin valtionkiroukseen ja kerettiläiseksi. Lutherin kirjat määrättiin poltettaviksi. Luther vangittiin ja vietiin kymmeneksi kuukaudeksi Wartburgin linnaan.

Raamatunkäännös

Lutherin saksankielinen raamatunkäännös on yksi merkittävimpiä käännöksiä Raamatun historiassa. Ennen Lutheriakin Raamatusta oli olemassa käännöksiä saksaksi, mutta niiden kieli oli ontuvaa. Luther sai Raamatun henkilöt puhumaan ymmärrettävää saksaa. Luther käänsi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa. Se julkaistiin vuonna 1522. Vanhan testamentin kääntämiseen häneltä kului työryhmän avustamanakin 12 vuotta. Täydellinen saksankielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1534. Lutherin käännöksestä tuli myös muiden protestanttisten kansankielille käännettyjen Raamattujen esikuva. Muun muassa Ruotsin uskonpuhdistaja Olaus Petri ja Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricola käyttivät hänen käännöstään työnsä apuna. Raamatunkäännöksen lisäksi Lutherin merkittävimpiä tuotoksia ovat katekismukset Iso katekismus ja Vähä katekismus.

Augusburgin valtiopäivät vuonna 1530

Keisari Kaarle V kutsui koolle valtiopäivät ja kaikkien oli esitettävä uskontunnistuksensa. Philipp Melanchthonin laatima ja luterilaisten allekirjoittama tunnustus erotti heidät lopullisesti katolisesta kirkosta. Luther ei voinut osallistua valtiopäiville heikon terveydentilan vuoksi.

Luther ja paavin Nuntius Vergerio

Paavi Paavali III kutsui koolle Trenton kirkolliskokouksen ja paavi lähetti Nuntius Vergerion Lutherin luokse marraskuussa 1535. Luther lupasi saapua kokoukseen ja jos paavi halusi tulla Wittenbergiin, niin hän olisi tervetullut.

Lutherin kuolema

Luther kuoli Eislebenissä 18. helmikuuta 1546, samassa kaupungissa missä hän oli syntynyt.

Näkemyksiä

Luther ja juutalaiset

Alun perin Luther oli hyvin suopea juutalaisia kohtaan, uskoen etteivät he olleet kääntyneet kristinuskoon lähinnä kristittyjen syrjinnän takia. Tästä on esimerkkinä hänen nuoruuden tuotannostaan Dass Jesus Christus eyn geborener Jude sey (Että Jeesus Kristus oli syntyperältään juutalainen). Kun hänen julistuksensa ei kuitenkaan onnistunut käännyttämään suuremmin juutalaisia, hänen mielipiteensä joidenkin tutkijoiden mukaan hiljakseen muuttuivat: hän uskoi, että Jumala oli hylännyt tämän uskonnon kannattajat, sillä juutalaiset olivat eläneet jo 1400 vuotta maanpaossa. Toisten Luther-tutkijoiden mukaan taasen Lutherin suhde juutalaisiin on ollut johdonmukainen, ja varsin muuttumaton. Antisemitismistä ei kuitenkaan voi puhua, sillä hän ei vastustanut seemiläistä juutalaista kansaa, vaan juutalaista uskontoa, ja hyökkäsikin viimeisten elinvuosiensa aikana kirjoituksissaan tätä uskontoa vastaan. Hän saarnasi juutalaisten noudattavan pahoja epäkristillisiä tapoja. Kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan hän tuo esiin näitä ajatuksiaan juutalaista uskontoa ja sen kannattajia vastaan. Tätä kirjaa on pidetty Lutherin tuotannon häpeäpilkkuna: kirjaan sisältyy "juutalaisten valheiden" kuulemisesta pääsemiseksi mm. kehotus polttaa juutalaisten synagogeja. Kyseisen kirjan hän kirjoitti omien sanojensa mukaan, koska:
- Olen saanut vastaanottaa erään kirjoituksen, jossa eräs juutalainen keskustellessaan erään kristityn kanssa rohkenee raamatunlauseita (joita me uskonnossamme Herrastamme Kristuksesta ja Hänen äidistään Mariasta käytämme) vääristellä ja tulkita aivan toisella tavalla, millä hän luulee kumoavansa uskontomme perustuksen. Siihen minä annan teille ja hänelle tämän kirjan vastaukseksi. (Martti Luther, Juutalaisista ja heidän valheistaan, alkusanat) Kirja loppuu puolestaan seuraavasti:
- Niin on myös tästäkin [kirjasta] (toivon minä) joku kristitty, jolla muuten ei ole halua tulla juutalaiseksi, saava niin paljon, ettei hän sokeita, myrkyllisiä juutalaisia vastaan voi ainoastaan hyvin puolustautua, vaan hänen on myös juutalaisten häijyyttä, valheita ja kiroamista vihattava ja käsitettävä, ettei heidän uskonsa ole ainoastaan väärä, vaan että kaikki perkeleet ovat heidät varmasti villinneet. Kristus, meidän rakas Herramme, käännyttäköön heidät armollisesti ja pysyttäköön meidät tuntemisessaan, mikä on iankaikkinen elämä, lujasti ja järkähtämättömästi. Toisaalta Lutherin hyökkäävyys Juutalaisia vastaan oli suorasanaista, kuten seuraava lainaus kirjasta "pöytäpuhe" todistaa:
- Juutalaiset ansaitsevat tulla hirtetyksi seitsemän kertaa korkeammalle kuin tavalliset varkaat. Myöskin puheet antisemismittömyydestä voidaan kyseenalaistaa samasta kirjasta löytyvällä lauseella
- Meidän pitää kostaa juutalaisille ja tappaa heidät. Pöytäpuheessa Luther kutsuu juutalaisia useaan otteeseen jumalattomiksi kurjimuksiksi. Lutherin juutalaisnäkemykset ovat vain pieni osa hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan. Laajin suomenkielinen kokoelma on Sley-kirjojen kustantama Luther CD-ROM. Lutherin tuotantoa on myös internetissä luettavissa osoitteessa http://www.lutherus.tk Lutherin juutalaisnäkemyksiä pidetään usein pimennossa varsinaisilta lutherilaisilta, eikä näistä opetuksista yleensä haluta puhua. Vaikeneminen näkyy esimerkiksi koulukirjoissa, joissa Lutherin tarina on kaikin puolin puhdistettu. Uskoon kasvavien ei tarvitse tietää totuutta.

Lutherin suosio

Eriaikoina ja erimaissa on Lutheriin suhtauduttu kulttuurista riippuen eritavoin.
- 1800 -luku: isänmaan sankari. 1800-luvulla Lutherista tehtiin sankari. Häntä esittävät kuvat olivat usein ylistäviä ja kertoivat paljon tämän sankariudesta.
- Kolmas valtakunta: oikeaoppinen uskonpuhdistaja. Juutalaisvastaisten mielipiteidensä takia Luther oli arvostettu mies Hitlerin johtamassa Natsi-Saksassa. Hitler kuvattiin useaan otteeseen juutalaisvihaajaksi, kuitenkaan pahemmin liioittelematta.
- DDR: jahkailija ja aikaansaamaton. DDR:ssä Lutheria pidettiin usein empijänä ja aikaansaamattomana, joka kyllä oli hyvällä asialla, mutta ei päässyt monesti puheitaan pitemmälle asioiden edistämiseksi.
- Roomalais-katoliset: Kirkon hajoittaja! Roomalais-katoliset pitävät Lutheria hajoittajana, joka ohjasi suuren osan ihmisistä pois oikealta tieltä suoraan kadotukseen.
- Evankelis-luterialaiset: Sankari! Ev. Lut. kirkko on moneen otteeseen pyhittänyt Lutherin ja nostanut tämän suureksi sankariksi. Hänen maineensa on suurelta osin täysin puhdistettu, eikä hänen haittapuolistaan paljolti sovi puhua.

Lutherin tokaisuja uskosta ja elämästä

- "Wer nichts versteht von Wein, Weib und Sang, bleibt Narr sein Leben lang." (saks. 'Joka ei mitään ymmärrä viinistä, naisista ja laulusta, pysyy narrina koko elämänsä.')
- "Paavikunta on kuin oluen vaahto, joka vähän aikaa kukkoilee, mutta sitten katoaa, ilman että kukaan jää sitä kaipaamaan."
- "Paavi on yksi lämmin ja haiseva paskaläjä."
- "Ei ole niin, että koska me olemme kauniita, Jumala rakastaa meitä, vaan on niin, että koska Jumala rakastaa meitä, me olemme kauniita."
- Allerhöchster Vater ('kaikkein korkein isä'; paavi) -> Allehöllichster Vater ('kaikkein helvetillisin isä')
- "Mihin Jumala rakentaa kirkon, paholainen viereen pystyttää kappelin."
- "Jos saisin tietää että huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun."

Kirjallisuutta

- Brinton, Roland H. Here I Stand: Martin Lutherin elämä. New York, Penguin, 1995 (1950). ISBN 045 2011469
- Brecht Martin, Martin Luther.

Elokuvia

- 1953: Martin Luther, Niall MacGinns Lutherina
- 1973: Luther, Stacy Keach Lutherina
- 1983: Martin Luther Heretic
- 1992: Missä Luther käveli
- 2001: Avoin ovi Lutherille
- 2002: Martin Luther, historiallinen filmi
- 2003: Martin Luther, Joseph Fiennes Lutherina Luther, Martti Luther, Martti ms:Martin Luther ko:마르틴 루터 ja:マルティン・ルター simple:Martin Luther

Katolisuus

Katolisuus tarkoittaa katolisen kirkon uskoa ja käytäntöä sekä niiden noudattamista. Sana tulee kreikan sanasta katholikein (καθολικην), joka tarkoittaa "yleistä" tai "universaalia". Rooman valtakunnan eri osiin muodostui katoliseksi kutsutusta valtionkirkosta useita uskontokuntia, jotka pitävät itseään tämän alkuperäisen kirkon jälkeläisinä. Näistä selkeästi yleisin tunnetaan nykyisin katolisena kirkkona.

"Yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen"

Antiokian piispa Ignatius on tiettävästi ensimmäinen, joka käytti ilmaisua "katolinen kirkko" viitaten ilmaisullaan kaikkiaan kristittyihin kirjeessään Smyrnän kristityillen noin vuonna 107. Ilmaisulla katolinen tarkoitetaan yhtä, yhtenäistä ja alkuperäistä Kristuksen ja apostolien perustamaksi ajateltua kirkkoa. Tämä ajatus näkyy tärkeimmissä uskontunnustuksissa, kuten apostolisessa uskontunnustuksisessa sekä Nikean uskontunnustuksessa. Yksi keskeisimpiä ajatuksia katoliselle kirkolle on ajatus siitä, että paavius perustuu Pietarin perinnölle (Matt. 16:18).

Katoliset

Katolinen kirkko on ylivoimaisesti suurin kristillisistä kirkoista ja kirkkokunnista. Katolilaisia on yhteensä noin 1,1 miljardia, enimmäkseen Keski-, Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Amerikassa, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Lisäksi monissa Afrikan maissa sekä mm. Irlannissa ja Filippiineillä väestön enemmistö on katolilaisia. Suomessa katolilaisia on lähes 10 000.

Kirkon organisaatio

Katolinen kirkko on yhtenäinen verrattuna protestanttisiin, ortodoksisiin tai ns. orientaalisiin kirkkoihin. Yhtenäisyyden tärkeimpänä takaajana on paavi. Kirkon usko, sakramentit (joita on seitsemän) ja hallinto ovat kaikkialla samat ja muuttumattomat. Liturgian luonne kuitenkin vaihtelee maantieteellisesti, ja roomalaiskatolisten eli latinalaista jumalanpalvelusjärjestystä eli riitusta käyttävien paikalliskirkkojen lisäksi katoliseen kirkkoon kuuluu kreikkalaiskatolisia eli bysanttilaisia paikalliskirkkoja, joiden erilaiset jumalanpalvelukset ovat pitkälti identtisiä ortodoksisten kirkkojen liturgiatyyppien kanssa. Suomessa katolisuus samaistetaan usein roomalaiskatolisuuteen, ja nimitystä "kreikkalaiskatolisuus" käytettiin erityisesti vielä 1900-luvun alkupuolella ortodoksisuudesta sanan erityismerkitystä huomioon ottamatta. Paavi hallitsee Vatikaanivaltiota Roomassa. Paavilla on huomattava arvovalta myös monien ei-katolilaisten kristittyjen joukossa.

Sakramentit

Katolisen kirkon usko rakentuu seitsemän sakramentin ympärille. Kreikankielinen sana mysterion on käännetty latinaksi sacramentum, josta myös suomenkielinen sana periytyy.
- Kasteen sakramentti: ::Katolinen kirkko uskoo kasteen olevan kristillisen elämän perustus, joka avaa oven muille sakramenteille. Kastevesi siunataan Pääsiäisyön liturgiassa. Kasteen voi toimittaa piispa ja pappi, sekä latinalaisessa riituksessa myös diakoni. Kirkko uskoo myös kasteen olevan välttämätön pelastukselle, mutta esimerkiksi kastamattomina kuolleiden lasten tapauksessa kirkko painottaa uskovansa Jumalan suureen armahtavaisuuteen. Kirkko uskoo kasteen olevan myös häviämätön "Herran sinetti" eli Dominicus character ja siksi kerran toimitettua kastetta ei voida toimittaa uudestaan.
- Vahvistuksen sakramentti: ::Latinalaisessa riituksessa vahvistuksen sakramenttia vietetään erillään kasteessa kun taas bysanttilaisessa riituksessa vahvistus vietetään välittömästi kasteen jälkeen. Ennen varsinaista vahvistusta toimitetaan pyhän krisman vihkiminen kiirastorstain krismamessussa. Vahvistuksen sakramentissa uudistetaan kastelupaukset ja tunnustetaan usko. Latinalaisessa riituksessa krismalla voidellaan otsa ja bysanttilaisessa riituksessa otsan lisäksi esim. silmät ja selkä. Vahvistuksen jakaa ensisijaisesti piispa, kuitenkin joissakin erityistapauksissa myös pappi voi sen toimittaa.
- Eukaristian sakramentti: ::Eukaristia on katolisen elämän keskeisin tapahtuma ja kaikki muut sakramentit ovat sidottuja siihen. Eukaristia tarkoittaa käytännössä ehtoollisen sisältävää messua. Katolisessa kirkossa vietetään messua joka päivä ja esimerkiksi sääntökuntalaiset saattavat osallistua messuun jopa useita kertoja päivässä. Latinalaisessa riituksessa messun kaava on kaikkialla maailmassa sama. Latinalaisessa messussa käytetään sekä paikallista kieltä, että latinaa.
- Parannuksen ja sovittamisen sakramentti: ::Tätä sakramenttia kutsutaan myös synnintunnustuksen sakramentiksi, koska syntien tunnustaminen papille on keskeinen osa tätä sakramenttia. Se on kuitenkin myös anteeksiantamuksen sakramentti, koska pappi antaa ripittäytyjälle "anteeksiannon ja rauhan". Tämän sakramentin tarkoitus on tuoda synnin kautta etääntynyt ihminen takaisin Jumalan luo (perusteita tälle sakramentille löytyy: Mark. 1:15; Luuk. 15:18; Luuk. 11:4; Matt. 5:24; Matt. 16:19). Rippisalaisuus on ehdoton, eikä katolinen pappi voi missään tilanteessa rikkoa sitä. Tähän sakramenttiin liittyy myös parannuksen tekeminen, jonka ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi rukous, paasto ja almujen antaminen. Kirkko korostaa kuitenkin, että pappi ei anna syntejä anteeksi vaan Jumala ja näin ollen pappia pidetään Jumalan rakkauden välikappaleena. Tähän sakramenttiin liittyvät myös aneet.
- Sairaiden voitelun sakramentti: ::Tämä sakramentti on säädetty vahvistamaan sairaita, ja koska usein tämä sakramentti tulee ajankohtaiseksi vasta kun ihminen alkaa olla sairauden tai iän puolesta kuolemanvaarassa, se tunnetaan usein nimellä "viimeinen voitelu". Sakramentti toimitetaan voitelemalla otsa ja kädet erityisesti tätä tarkoitusta varten vihityllä oliiviöljyllä. Vain papit ja piispat voivat tämän sakramentin toimittaa. Katolisia suositellaan ottamaan vastaan tämä sakramentti esimerkiksi ennen leikkausta.
- Vihkimyksen sakramentti: ::Vihkimys käsittää kolme astetta: diakonaatin, piispuuden ja pappeuden. Latinalaisessa riituksessa sakramentin voivat vastaaottaa ainoastaan miehet, jotka elävät selibaatissa. Kuitenkin pysyvän diakonin vihkimyksen voi saada myös jo naimisissa oleva mies. Bysanttilaisessa riituksessa myös papit voivat, ortodoksien tapaan, olla naimisissa mikäli ovat solmineet avioliiton ennen vihkimyksen vastaanottamista. Kuitenkin myös bysanttilaisessa riituksessa piispan täytyy olla selibaatin valinnut mies. Näin ollen selibaattivaatimus perustuu nimenomaan kirkkojärjestykseen.
- Avioliiton sakramentti: ::Normaalisti avioliittoon vihkiminen tapahtuu messun yhteydessä. Ennen avioliiton sakramenttia suositellaan aviopuolisoita ottamaan vastaan parannuksen sakramentti. Puolisot jakavat tämän sakramentin toisilleen. Kirkko painottaa, että tämän aviosopimuksen on synnyttävä puolisoiden täysin vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi pakosta. Mikäli avioliitto solmitaan vastoin puolisoiden inhimillisestä vallasta vapaata tahtoa sakramentti voidaan katsoa pätemättömäksi. Tämän vuoksi myös kerran sovittu avioliitto on ikuisesti pätevä, eikä pätevästi solmittua avioliittoa voida purkaa. Mikäli katolinen haluaa mennä muuhun uskontokuntaan kuuluvan henkilön kanssa naimisiin tulee hänen saada siihen lupa kirkolliselta auktoriteetilta. Tämän luvan edellytys on lupaus lasten kasvattamisesta katoliseen uskoon. (Lähdeteos: Katolisen kirkon katekismus, Katolisen kirkon tiedotuskeskus 2005, Jyväskylä)

Pedofiliaskandaali

Katolisen kirkon mainetta ovat erityisesti länsimaissa vahingoittaneet viime aikoina paljastuneet pedofiliatapaukset. Eräät piispat yrittivät suojella pedofiliasta epäiltyjä pappeja siirtämällä heitä eri tehtäviin. Pedofiliaskandaali herätti paljon kritiikkiä myös kirkon sisällä. Paavi Johannes Paavali II kuitenkin tuomitsi pedofiilit sekä heidän suojelijansa kovin sanoin ja osa pedofiileista ekskommunikoitiin. Myös nykyinen paavi Benedictus XVI on tuominnut pedofiilit ja heidän suojelijansa.

Katso myös

- Luettelo paaveista - Vastapaavi
- Johannes Paavali I - Johannes Paavali II
- Luettelo pyhimyksistä
- Tomismi ja uustomismi
- Vastauskonpuhdistus

Linkkejä

- [http://www.catholic.fi/ Katolinen kirkko Suomessa - Suomen katolisen kirkon virallinen kotisivu]
- [http://www.aanekoski.fi/lukio/opet/rossi/katoli.html Jyrki Rossi: Katolinen kirkko Suomessa]
- [http://www.vatican.va/ Vatikaanin virallinen kotisivu] (mm. saksaksi, englanniksi ja ranskaksi)
- [http://www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm Patron saints index] - Lista suojeluspyhimyksistä (englanniksi)
- [http://www.newadvent.org/cathen/ The Catholic Encyclopaedia (1907)] Luokka:Katolinen kirkko ja:カトリック教会

Mikael Agricola

Mikael Agricola (s. noin 1510, Pernaja - k. 9. huhtikuuta 1557, Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja joka kehitti pohjan suomen kirjakielelle sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. Hänestä käytetään kunnianimeä "Suomen kirjakielen isä".

Alku-ura

Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta varakkaasta talonpoikaistalosta. Historioitsijat ja kielitieteilijät ovat kiistelleet siitä, oliko Agricolan kotikieli ruotsi vai suomi. Perinteinen kansallismielinen historiankirjoitus uskoi Agricolan tulleen suomenkielisestä kodista, perustellen tätä sillä, että muuten hän ei olisi kyennyt kirjoittamaan niin sujuvaa ja hyvää suomea. Tätä vastaan kuitenkin puhuu se, että Pernaja oli umpiruotsinkielinen pitäjä. Agricolan kotikielestä ei voida historiallisten todisteiden nojalla sanoa mitään varmaa, mutta oppi hän suomen kielen vanhemmiltaan tai vasta myöhemmällä iällään, hän hallitsi sen ilmeisen täydellisesti. Agricola oli jo poikasena ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas. Hänen ensimmäinen opettajansa, Pernajan seurakunnan kirkkoherra, ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään poikansa Viipuriin latinankouluun. Siellä hän sai sukunimekseen Agricola (lat. "maanviljelijä") isänsä ammatin mukaan. Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena pääsi Suomen kirkon piispan lähipiiriin, Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi, ja sai tuntea kuinka luterilaiset uudistuksen tuulet jo puhaltelivat kirkollisessa elämässä kuunnellessaan Martti Lutherin entisen oppilaan Pietari Särkilahden saarnoja luterilaisesta uskonopista. Uskonpuhdistus oli pantu virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä vuotta aiemmin 1527 ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. Pappisvihkimyksensä Agricola sai 1530-luvun alkupuolella. Vuonna 1536 hänet lähetettiin opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon Saksaan, jossa Martti Luther ja Philip Melanchthon tuolloin elivät ja vaikuttivat. Agricola päätti opintonsa maisterintutkintoon keväällä 1539, jonka jälkeen hänet valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Hän hoiti virkaa yhdeksän vuoden ajan kirjoittaen samalla ahkerasti.

Kirjalliset työt

Uskonpuhdistuksen tärkeimpiä uudistuksia oli Raamatun ja kirkollisten tekstien kääntäminen latinasta kansankielelle. Jumalanpalvelusten kansankielistäminen vaati suomenkielistä uskonnollista kirjallisuutta, ja Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään. Suomenkielisen uskonnollisen kirjallisuuden luomisesta tuli Mikael Agricolan elämäntyö. Agricola aloitti Uuden testamentin suomentamisen jo opiskellessaan Wittenbergissä, lähteinään kreikankielinen alkuteos ja Lutherin saksannos, ja se julkaistiin 1548 nimellä Se Wsi Testamenti. Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli kuitenkin Abckiria (1543), lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen. Rucouskiria Bibliasta (1544) sisälsi jumalanpalveluksia ja yksityistä hartautta varten tarkoitettuja rukouksia, jotka Agricola oli kirjoittanut Raamatun, vanhojen katolisten rukousten ja uskonpuhdistajien tekstien pohjalta. Agricolan suurena tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen puutteeseen. Hän suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista teoksissa Dauidin Psalttari, Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laista ia Prophetista Wloshaetut ja Ne Prophetat. Haggai. Sacharja. Malechi. (1551-1552). Jumalanpalveluksia varten Agricola laati (1549) kirkkokäsikirjat Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista, Messu eli Herran Echtolinen ja Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, ylesnousemus ia tauiaisen astumus, niste Neliest Euangelisterist coghottu. Näiden kirjojen tarkoituksena oli uskonpuhdistuksen mukaisesti mahdollistaa suomenkieliset kirkonmenot seurakunnissa ja opettaa kansa lukemaan. Agricola ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kieltä, sillä yksittäisiä suomenkielisiä uskonnollisia tekstejä oli ilmestynyt jo aiemmin. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin sekä huomattavasti laajempaa että kielellisesti lahjakkaampaa kuin aikaisemmat yritelmät. Agricola haki suomen kielen kirjoitusasulle mallia ruotsista, saksasta ja latinasta, ja hänen teksteissään on havaittavissa näistä kielistä lainattuja piirteitä, kuten vierasperäisten kirjaimien käyttö (w, c, x) sekä vierasperäiset lauserakenteet (mm. artikkelin käyttö: "Se Wsi Testamenti"). Agricolan teksteistä tunnetuin on hänen Abckiriansa etulehdellä oleva runo, josta saa hyvän kuvan hänen kielestään. Teksti on vanhahtavasta kieliasustaan ja horjuvasta oikeinkirjoituksestaan huolimatta yhä nykylukijan ymmärrettävissä: :Oppe ny wanha ia noori / jolla ombi Sydhen toori.
Jumalan cescyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue siis hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Niite muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina. :(Opi nyt vanha ja nuori / joilla ompi sydän tuore
Jumalan käskyt ja mielen / jotta taidat suomen kielen.
Laki se sielun hirmuttaa / mut Kristus sen taas lohduttaa.
Lue siis, hyvä lapsi, tästä / alkuoppi ilman estettä.
Niitä muista elämässä aina / niin Jeesus sinulle armonsa lainaa.)

Myöhempi ura

Turun piispan Martti Skytten kuoltua 1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä, kunnes Kustaa Vaasa, jaettuaan Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin, nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi 1554. Tuona aikana olivat suomalaisten ja venäläisten väliset rajariidat jatkuvia ja niinpä Kustaa Vaasa yritti saada rauhan aikaan neuvotteluilla. Hän lähetti 1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricolakin kuului. Paluumatkalla hevoskyydissä Agricola sai ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli juuri Suomen rajan ylitettyään Kuolemajärven pitäjän alueella. Agricola haudattiin Viipuriin.

Agricolan keksimiä sanoja

- Luoja
- Vapahtaja
- inhimillinen
- nöyrä
- lohikäärme
- esikuva
- esimerkki
- esimies
- hallitus
- hengellinen
- historia
- kanne
- omatunto
- vihollinen
- iankaikkinen
- jalopeura (nyk. leijona)
- lustitarha (nyk. paratiisi)

Katso myös

- Suuret suomalaiset
- Erasmus Rotterdamilainen

Aiheesta muualla

- [http://www.satakirjaa.fi/satatxt.htm Tuhat vuotta - sata kirjaa]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&net%5finit=%3dA&-max=100&-recid=6&-find= Simo Heininen: "Agricola, Mikael (noin 1510-1557)"] Artikkeli Suomen kansallisbiografiassa
- [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/m_agrico.html Arno Forsius: Mikael Agricola ja lääkintätaito]

Kirjallisuutta

- Viljo Tarkiainen & Kari Tarkiainen: Mikael Agricola. Suomen uskonpuhdistaja. Otava 1985, Helsinki. Luokka:Kirkkohistoria Agricola, Mikael Agricola, Mikael Agricola, Mikael

Kirjakieli

Kirjakieli on kirjallisuudessa käytetty kieli. Kirjoituksessa käytetään yleensä hieman erilaisia sanoja ja sanontoja kuin puheessa. Tämän perusteella erotetaan toisistaan kirjakieli ja puhekieli. Kirjakieli on kansallisesti yhdistävä tekijä, sillä vaikka kielessä saattaa olla useita paljonkin toisistaan eroavia murteita, on kansalla vain yksi yhteinen kirjakieli. Suomessa kirjakieli on syntynyt lähinnä Lounais-Suomen murteiden pohjalta. Keskeisen merkityksen takia kirjakieltä vaalitaan ja kehitetään. Luokka:Kielitiede

Kaste

:Sääilmiöstä katso kaste (sääilmiö). kaste (sääilmiö) Kaste on kristillinen sakramentti, jossa kastettu liitetään seurakunnan jäseneksi. Sana kaste tulee kreikan kielen sanasta baptizo, joka tarkoittaa kirjaimellisesti veteen upottamista. Kristillisen kasteen perustana on Jeesuksen antama ohje: :"Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä nimä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matteus 28:18-20)

Uuden testamentin kuvia kasteesta

Kääntymys. Ennen Jeesuksen syntymää Johannes Kastaja kastoi ihmisiä kääntymykseen. Ihminen joka kuuli julistetun sanan ja tahtoi tehdä elämässään muutoksen antoi kastaa itsensä. Markus 1:3-5.
Hauta. Kasteen hauta tarkoittaa, että kasteessa vanha ihminen kuvaannollisesti kuolee ja nousee ylös uutena. Samalla tavalla kuin Jeesus oli haudassa ja nousi uuteen elämään, kasteesta ihminen saa nousta uuteen elämään Kristuksessa. Roomalaiskirje 6:3-5.
Pelastus. Kaste näyttäytyy Uudessa testamentissa osana Jumalan pelastussuunnitelmaa Kristuksessa. Kaste yksinään ei pelasta, mutta se on yksi osa pelastusta. Ihmiset jotka uskoivat Jeesukseen ottivat kasteen Jeesukseen ja alkoivat seuraamaan Jeesusta elämässään. Apostolien teot 8:36-38.

Kaksi kastekäytäntöä

Itse kasteella tarkoitetaan pelkästään kristilliseen seurakuntaan liittämistä, eikä se liity sinänsä nimen antamiseen. Valtionkirkoissa kaste suoritetaan yleensä lapsikasteena, jolloin nimen antaminen on liitetty kasteeseen. Vapaiden suuntien, kuten helluntailaisuuden, baptismin ja Vapaakirkon, opissa ja elämässä ihminen ottaa kasteen yleensä uskoontulonsa jälkeen. Tällöin puhutaan aikuiskasteesta, vaikka kaste saatetaan ottaa jo lapsena tai nuorena. Lapsikaste suoritetaan yleensä kastelemalla lapsen pää vedellä. Aikuiskaste suoritetaan yleensä upotuskasteena, jossa henkilö upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle joko kastealtaassa tai virtaavassa vedessä. Vielä 1800-luvulla kristittyjen kaste oli Suomessa sekä paholaisen häätämistä lapsesta että seurakunnan jäseneksi ottamista. On huomattava, että tuolloin Suomessa ei ollut vielä uskonnonvapautta, josta annettiin laki vasta vuonna 1923. 1900-luvulla valtiokirkolliset ovat Suomessa pitäneet kastetta kristillisen seurakunnan jäseneksi ottamisena, sillä paholaisen häätäminen kumottiin lopullisesti vuonna 1886.

Aiheesta muualla

- [http://www.evl.fi/toimitus/kaste.html Evankelis-luterilainen kirkko: Kaste]
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/sakramentit/kaste.htm Ortodoksinen kaste / Ortodoksi.net] Luokka:Kirkolliset toimitukset ja:洗礼

Hautajaiset

Hautajaiset ovat ihmisen tai ihmisten kuoleman vuoksi vietettävä seremonia. Yhteisön kannalta hautajaisilla on kaksi viestiä:
- tätä ihmistä ei enää ole keskuudessamme
- me jäljelle jääneet olemme yhdessä Esihistoriallisia kulttuureita tutkittaessa hautajaisten viettäminen on eräs kulttuurin kehityksestä kertova merkkipaalu: kansa tai heimo joka välittää kuolleistaan, on kehittänyt uskomuksia siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Suomessa hautajaiset ovat usein kirkollinen seremonia, myös silloin kun vainaja ei ole kuulunut kirkkoon. Nykyisin hautaustoimistot huolehtivat käytännön järjestelyistä. Vuodenajasta, saattoväen määrästä ja paikallisista tiloista riippuen hautajaiset voivat edetä erilaislla tavoilla. Yleensä kuitenkin:
- vainaja asetetaan arkkuun, jonka kansi on luterilaisilla kiinni, ortodokseilla auki
- pappi siunaa vainajan ja pitää lyhyen vapaamuotoisen muistopuheen
- saattoväki rukoilee yhdessä vainajan puolesta
- saattoväki vie tervehdyksensä arkulle joko siunauskappelissa tai vasta haudalla
- arkku suljetaan ja kannetaan haudalle, paitsi polttohautauksessa se siirretään krematorioon
- hauta peitetään tilapäisellä kannella jonka päälle kukat asetellaan
- muistotilaisuus on lähistöllä ja siellä juodaan kahvia, jos on pitkämatkaisia vieraita niin tarjotaan ruokaakin
- addressit luetaan ääneen muistotilaisuudessa

Aiheesta muualla

- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/kuolema.htm Kuoleman kohdatessa / Ortodoksi.net] Luokka:Hautaus ja:葬儀 simple:Funeral

Sakramentti

Sakramentti on kristinuskon pyhä toimitus. Sakramentti muodostuu Jumalan sanasta ja näkyvästä aineesta. Kirkkoisä Augustinus sanoikin: Kun sana yhdistyy aineeseen, syntyy sakramentti. Sakramentit ovat kirkon asettamia pyhiä toimituksia. Sakramentissa kirkko tuo erilaisten aineiden ja vertauskuvallisten tekojen avulla esille Jumalan armoa. Sakramentaalit ovat sakramenteissa käytettäviä Jumalan armon näkyviä merkkejä, konkreettisia aineita tai tekoja, joihin liittyy aina tietty kristillinen sanoma. Sakramentin pätevyys ei riipu luterilaisessa teologiassa sen toimittajasta. Jokainen kirkon jäsen eli seurakuntalainen voi teoriassa huolehtia sakramentin järjestämisestä ja toimittaa sen, mutta kirkkolaki sallii vain pappien toimittaa sakramentin. Katolisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, vahvistus (konfirmaatio), papiksi vihkiminen, avioliitto, eukaristia (ehtoollinen), parannus (rippi) ja sairaiden voitelu. Ortodoksisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä ei ole vakiintunut, mutta sakramenteiksi luetaan samat toimitukset kuin katolisessa kirkossakin: kaste, mirhavoitelu (vastaa konfirmaatiota), ehtoollinen, katumus, pappeus, avioliitto ja sairaanvoitelu. Lisäksi sakramentteina voidaan pitää mm. hautausta, vedenpyhitystä, mirhan valmistusta, munkiksi tai nunnaksi vihkimystä ja kirkon vihkimistä. Evankelis-luterilaisessa kirkossa sakramentteja ovat vain ne toimitukset, jotka kirkko katsoo Jeesuksen asettaneen, eli kaste ja ehtoollinen.

Aiheesta muualla

- [http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/sakramentit.html Katekismus: Sakramentit]
- [http://www.ort.fi/sivut_ortodoksisuus/jumalanpalvelukset/sakramentit.php Suomen ortodoksinen kirkko, sakramentit]
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/sakramentit/sakramentit.htm Sakramentit / Ortodoksi.net] Luokka:Kirkolliset toimitukset ja:サクラメント

Kaste

Uuden testamentin kuvia kasteesta

Kaksi kastekäytäntöä

Aiheesta muualla

Ehtoollinen

Ehtoollinen eli eukaristia (kreik. eukharistia) on kristillinen sakramentti. Se on mysteeriseremonia ja juhla-ateria, jossa leipä ja viini ovat Jeesuksen ruumis ja veri tai edustavat niitä.

Historia

Taustaa

Ehtoollisella on pitkä historia. Kristinuskon ehtoollisen esikuvana ovat juutalaisuuden ruokauhriseremoniat. Kristillisen ehtoollisen voidaan katsoa saaneen vaikutteita kuitenkin myös hellenistisistä uskonnoista. Ne puolestaan palautuvat sekä itämaiseen että muinais-kreikkalaiseen uskomusmaailmaan. Ehtoollisen avulla uskottiin päästävän välittömään yhteyteen jumaluuden kanssa. Dionysos-mysteerioissa paloiteltiin ja syötiin Dionysos-jumalaa symboloiva härkä, joka oli Dionysoksen inkarnaatio eli lihaksi tullut jumala. Liha syötiin raakana ja veri juotiin. Historioitsija Plutarkhos (k. 120-luvulla) kertoo, että vielä tuolloin uhrilampaan liha syötiin raakana ja veri juotiin. Dionysos-kultista kehittyneessä orfilaisuudessa ehtoollinen tuotti välittömän jumalyhteyden lisäksi syntien anteeksisaamisen ja turvasi kuolemanjälkeisen autuuden. Myöhäisantiikin eleusilaisissa mysteerioissa käytettiin lihan ja veren tilalla jo leipää, vettä ja viiniä.

Ehtoollisen asettaminen

eleusilaisissa mysteerioissa Kristinuskossa ehtoollista vietetään Jeesuksen ja hänen ristiinnaulitsemisen muistoksi. Jeesus itse asetti ehtoollisen viimeisellä ateriallaan opetuslastensa kanssa ennen ristiinnaulitsemistaan. Ateria oli juutalainen pääsiäisen juhla-ateria. Juutalaisten tapojen mukaan tällaisella aterialla nautittiin lammasta, happamatonta leipää ja viiniä Egyptistä vapautumisen muistona. Jeesus antoi leivälle ja viinille uuden merkityksen - leipä, joka murrettiin, oli kuin hänen ruumiinsa, joka tullaan murtamaan, ja viini, joka vuodatettiin, oli kuin hänen verensä, joka tullaan vuodattamaan. Jeesus kehotti opetuslapsiaan viettämään ehtoollista hänen muistokseen. Apostoli Paavalin mukaan ehtoollisen asettaminen tapahtui seuraavasti (1 Kor. 11:23-26): :23 Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, :24 kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." :25 Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." :26 Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Ainoa minkä voidaan ajatella muuttuneen alkuperäisistä ehtoollisista on se, että jumaluutta symboloi nyt leipä ja viini. Kristinoppi katsoo, että Kristus kohtaa ihmisen ruumiillisesti siunatussa leivässä ja viinissä.

Ehtoollinen eri kirkkokunnissa

Evankelis-luterilainen kirkko

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ehtoollinen jaetaan pääjumalanpalveluksessa tai erillisessä ehtoollisjumalanpalveluksessa. Se voi tapahtua myös yksityisesti kotona tai esimerkiksi sairaalassa. Ehtoollisen sisältävän täydellisen jumalanpalveluksen perinteinen nimitys luterilaisessa kirkossa on messu. Ehtoollisella voi käydä jokainen rippikoulun käynyt ja konfirmoitu kirkon jäsen. Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa. Lasten ehtoollinen tuli Suomen luterilaisessa kirkossa mahdolliseksi vuonna 1979. Luterilainen teologia ei juuri muodosta tulkintoja Jeesuksen sanoista "tämä on minun ruumiini" ja "tämä on minun vereni". Toisin kuin katolisessa kirkossa, leivän ja viinin ei opeteta muuttuvan ehtoollisessa, mutta toisaalta toisin kuin monissa muissa protestanttisissa suuntauksissa, myöskään sen symbolisuutta ei korosteta. Luterilaisen teologian oppien mukaan leipä ja viini ei symboloi Kristuksen ruumista ja verta eikä muutu niiksi vaan yksinkertaisesti on ne. Toisin sanoen, Kristus on läsnä leivässä ja viinissä (reaalipreesens-oppi).

Ortodoksinen kirkko

Ortodoksisessa kirkossa eukaristiaa kutsuttiin alkuaan leivän murtamiseksi tai Herran ateriaksi. Se on Kristuksen Ruumiin ja Veren mysteerio, johon ortodoksisen kirkon jäsenillä on mahdollisuus osallistua liturgiassa. Liturgian keskeisessä osassa ehtoollislahjoina esiin kannetut leipä ja viini muuttuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, jotka jaetaan Ehtoollisen sakramenttiin valmistautuneille ortodoksisille uskovaisille. Pyhitetyt lahjat nautitaan ortodoksisessa kirkossa Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen osallisuudeksi, syntien anteeksi antamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Katolinen kirkko

Katoliselle kirkolle eukaristia on hyvin keskeinen uskonkappale ja kirkon elämän lähde. Katolisella on velvollisuus osallistua eukaristian viettoon sunnuntaisin sekä tiettyinä ns. velvoittavina juhlapyhinä. Katolinen kirkko erottaa toisistaan eukaristian eli ehtoollisseremonian, jossa leivästä ja viinistä tulee pappien välityksellä todellisesti Kristuksen ruumis ja veri, ja näin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi muuttuneen pyhän kommuunion. Kirkon ohjeiden mukaan katolisen tulisi nauttia pyhä kommuunio ainakin kerran vuodessa, pääsiäisenä. Tätä ennen tulee ripittäytyä ollakseen armon tilassa ja pidättäytyä ruoasta ja muista juomista kuin vedestä vähintään tunnin ajan. Eukaristian todellisen luonteen vuoksi ehtoollisleipää ja viiniä kunnioitetaan ja palvotaan myös itse eukaristian ulkopuolella. Erikoistapauksissa pyhä kommuunio voidaan saada myös eukaristian vieton ulkopuolella.

Katso myös

- Sakramentti

Aiheesta muualla

- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/sakramentit/ehtoollinen.htm Ehtoollinen / Ortodoksi.net]
- [http://www.catholic.fi/usko/sakr/eukaristia.htm Eukaristia katolisessa kirkossa]
- [http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/38.html Katekismus: Ehtoollisen lahja]
- [http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/39.html Katekismus: Ehtoollisen merkitys]
- [http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/37.html Katekismus: Herran pyhä ehtoollinen] Luokka:Kirkolliset toimitukset Luokka:Ortodoksinen kirkko ja:聖体

Raamattu

Raamattu on kristinuskon ja juutalaisuuden pyhä - eli muista erillään oleva - kirja. Kristittyjen käyttämä Raamattu jakaantuu Vanhaan testamenttiin ja Uuteen testamenttiin. Heprealainen Raamattu Tanakh, jota kristityt kutsuvat Raamatun Vanhaksi testamentiksi, on juutalaisuuden pyhä kirja. Sana 'Raamattu' tulee kreikan kielen sanasta grammata eli 'kirjoitukset'. Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet noin tuhannen vuoden aikana 1400 eaa.—100. Vanha testamentti koottiin yhteen vakiintuneeksi kaanoniksi n. vuosina 200 eaa.—90. Raamatun alkukielet ovat heprea (suurin osa Vanhasta testamentista), aramea (osia Vanhasta testamentista) ja kreikka (Uusi testamentti). Raamatussa on 66 erillistä kirjaa, joten kirjana Raamattu on myös eräänlainen pienoiskirjasto. Nämä kirjat on kirjoittanut n. 36 ensisijaista kirjoittajaa. Katolisen kirkon käyttämässä käännöksessä, Vulgatassa, on lisäksi seitsemän Vanhan testamentin apokryfikirjaa, jotka ovat hebrealaista alkuperää kuten muutkin Vanhan testamentin kirjat. Raamattu on maailman levinnein kirja, ja se on myös käännetty useammalle eri kielelle kuin mikään muu kirja. Raamattua tutkiva tieteenhaara on nimeltään eksegetiikka.

Johdanto

Kristittyjen Raamattu koostuu kahdesta osasta: juutalaisuuden parissa syntyneestä juutalaisten pyhästä kirjasta Toorasta, jota kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi, sekä kristinuskon parissa syntyneestä Uudesta testamentista. Raamattu on historiallinen kirja, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa monissa eri ammateissa ja maissa toimineiden kirjoittajien toimesta. Osa Raamatun sanomasta on levinnyt aluksi suullisena perimätietona sukupolvelta toiselle. Kristinuskon näkemyksen mukaan Raamattu on Jumalan ilmoitusta, ja sisältää sanoman, jonka hän haluaa kertoa ihmiskunnalle. Hän haluaa ilmoittaa ihmiselle itsensä ja tiettyjä asioita maapallon, Israelin ja muiden kansojen historiasta, ihmisen syntisyydestä, sekä pelastuksen Jeesuksen kautta - tien pois synnistä yhteyteen itsensä kanssa. Jeesuksen Tämän vuoksi Raamatusta käytetään kristinuskossa myös nimitystä "Jumalan sana" — se kuvaa ajatusta siitä, että Jumala on inspiroinut Raamatun eri kirjojen kirjoittajia heidän kirjoitustyössään. Tällöin voidaan puhua joko sanainspiraatiosta, jolloin Jumala on ohjannut kirjoittajien työtä yksittäisiä sanavalintoja myöten, tai asiainspiraatiosta, jolloin Jumala on kertonut vain asiat joista tulee kirjoittaa. Kristinuskossa Raamatun ei kuitenkaan katsota olevan samalla tavalla syntyneen suoran ilmoituksen tuloksena kuten Islamin Koraani, sillä kristinuskon näkemyksen mukaan varsinainen "Jumalan sana" (kreik Logos) on Jeesus Kristus, Kolminaisuuden toinen persoona. Raamattu on jaettu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Testamentti on sanana hieman harhaanjohtava — testamentilla tarkoitetaan tässä tapauksessa "liittoa", sitovaa sopimusta ja molemminpuolista sidettä, joka on vahvistettu veren vuodatuksella. Testamentit kuvaavat siis vanhaa ja uutta liittoa, jotka Jumala on tehnyt ihmiskunnan kanssa. Vanha liitto tehtiin juutalaisen kansan kanssa, ja sen merkkinä oli ympärileikkaus. Uusi liitto tehtiin koko ihmiskunnan kanssa, ja sen merkkinä on ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen vastaanottaminen vapahtajaksi ja sen merkkinä otettu kaste. Koska kristinusko on vallinnut Eurooppaa myöhäisen antiikin ajalta valistusajalle, Raamattu on vaikuttanut suuresti paitsi uskonnossa myös länsimaiseen kulttuuriin, kieleen, tieteeseen, lakeihin sekä ennen nykyaikaa myös luonnonfilosofiaan ja maailmankuvaan. Esimerkiksi lainsäädäntö Euroopassa on kehittynyt ja kehittyy yhä Raamattuun perustuvan moraalin pohjalta. Raamattu on vaikuttanut merkittävällä tavalla ajanlaskuun ja länsimaiseen kalenteriin. Myös useat sananlaskut ja sanonnat ovat raamatullista alkuperää. Raamatulliset teemat ovat myös varsin yleisiä taiteessa, kuten kirjallisuudessa, kuvataiteessa, musiikissa ja elokuvissa. Koska Raamattu on kaikkialla sama, on se myös kulttuurillisen yhteyden ylläpitäjä koko maailmassa. Valistusaika ja sen mukanaan tuoma tieteellinen vallankumous Euroopassa ja Amerikassa saivat aikaan sen, että Raamatun ja sen profetioiden jumalalliseen alkuperään ja historialliseen luotettavuuteen alettiin suhtautua skeptisesti. Jumalan ilmoituksen lisäksi useat ihmiset näkevät Raamatun kuitenkin edelleen suurena kirjallisena teoksena, joka sisältää merkittäviä moraalisia opetuksia sekä maailmankirjallisuuden valioluokkaan kuuluvia draamallisia kertomuksia ja runoutta.

Vanha testamentti

elokuvissa Pääartikkeli: Tanakh Vanha testamentti (VT) sisältää kertomuksen koko maailman synnystä ja kertoo, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen muiden kansojen keskuudesta ja miten hän johdatti kansaansa historian lävitse. Vanha testamentti sisältää myös runoja, mietelmiä ja ylistyksiä sekä käskyjä ja ohjeita siitä, miten ihmisten tulisi elää — tärkeimpänä juutalaisen lain ja kymmenen käskyä. Vanhan testamentin lopussa on profeettojen kirjoituksia ja ennustuksia tulevasta Messiaasta, joka vapahtaisi maailman synnistä. Vanha testamentti kirjoitettiin n. vuosina 1400 — 400 eaa. Siihen kuuluu 39 (Vulgatassa 46) kirjaa. Niiden alkuperäinen kieli oli enimmäkseen heprea, arameaa esiintyy vain muutamissa kirjakääröissä. 1500-luvulla luterilaiset jättivät pois muutamia Vanhan testamentin apokryfikirjoja kuten esimerkiksi Makkabealaiskirjat, jotka ovat katolilaisten käytössä. Joidenkin ortodoksisten kirkkokuntien käytössä on vieläkin laajempi Vanhan testamentin versio. Katolisen ja ortodoksisen kirkon piirissä joistakin protestanttien keskuudessa apokryfisiksi katsotuista Raamatun teksteistä käytetään nimitystä deuterokanoniset kirjat, ja näitä tekstejä käytetään mainittujen kirkkojen liturgiassa runsaasti. Syynä siihen, miksi ortodoksien ja katolisten Raamatussa on mukana myös apokryfikirjat, on varhaisen kreikankielisen Vanhan testamentin käännöksen Septuagintan pitäminen kanonisena. Septuagintassa ovat mukana apokryfikirjat. Luther taas otti apokryfikirjat pois, koska niitä ei ole mukana alkuperäisessä hepreankielisessä kaanonissa, jota mm. Jeesus käytti. Vanhan testamentin kirjat siten kuin ne kirjoitetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottamassa Raamatun suomennoksessa eli Uudessa kirkkoraamatussa:
- Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis)
- Toinen Mooseksen kirja (Exodus)
- Kolmas Mooseksen kirja (Leviticus)
- Neljäs Mooseksen kirja (Numeri)
- Viides Mooseksen kirja (Deuteronomium)
- Joosuan kirja
- Tuomarien kirja
- Ruutin kirja
- Ensimmäinen Samuelin kirja
- Toinen Samuelin kirja
- Ensimmäinen kuninkaiden kirja
- Toinen kuninkaiden kirja
- Ensimmäinen aikakirja
- Toinen aikakirja
- Esran kirja
- Nehemian kirja
- Esterin kirja
- Jobin kirja
- Psalmien kirja
- Sananlaskujen kirja
- Saarnaajan kirja
- Laulujen laulu (vanhemmissa käännöksissä Korkea veisu)
- Jesajan kirja
- Jeremian kirja
- Valitusvirret
- Hesekielin kirja
- Danielin kirja
- Hoosean kirja
- Joelin kirja
- Aamoksen kirja
- Obadjan kirja
- Joonan kirja
- Miikan kirja
- Nahumin kirja
- Habakukin kirja
- Sefanjan kirja
- Haggain kirja
- Sakarjan kirja
- Malakian kirja

Uusi testamentti

Malakian kirja Uusi testamentti (UT) käsittelee Vanhassa testamentissa luvatun Messiaan, Jeesuksen, ja hänen lähimpien seuraajiensa elämää ja tekoja. Uuden testamentin evankeliumeissa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) kerrotaan, miten Jeesus eli ja opetti ja miten hänet lopulta tuomittiin, koska hän ilmoitti olevansa Jumalan poika. Evankeliumien lopussa kerrotaan hänen vihamiestensä saattaneen hänet tuomiolle ja ristinkuolemaan ja siitä, miten hänet herätettiin eloon kolme päivää kuolemansa jälkeen jotta hän voisi ilmestyä uudestaan opetuslapsilleen ennustusten mukaan. Evankeliumeissa kerrotaan myös, miten Jeesus lähetti opetuslapsensa viemään hyvää sanomaa hänestä kaikkialle maailmaan. Evankeliumien lisäksi Uusi testamentti sisältää ensimmäisen kristillisen historiateoksen (Apostolien teot), kolmetoista apostoli Paavalin kirjoittamaa kirjettä, kahdeksan ns. yleistä kirjettä sekä yhden apokalyptisen profetian (Johanneksen ilmestys). Uusi testamentti kirjoitettiin n. vuosina 50 - 100 kreikaksi. Se sisältää 27 kirjaa. Kirjojen kirjoittajat olivat apostoleja, jotka joko tunsivat Jeesuksen henkilökohtaisesti elinaikanaan eli olivat hänen opetuslapsiaan, tai jotka olivat välittömästi opetuslasten seuraajia ja työtovereita. Lopullisesti Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen kokoelma kanonisoitiin eli virallistettin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 Alexandrian piispa Pyhän Athanasioksen vuonna 367 esittämän kokoelman mukaiseksi. Sen osat olivat toki olleet kristittyjen yleisessä käytössä koko ajan ennen kanonisointia. Uuden testamentin virallisen sisällön osalta lähes kaikki kristilliset kirkot ovat periaatteessa yksimielisiä, joskin käännökset ovat aiheuttaneet erimielisyyksiä Suomenkin luterilaisen kirkon piirissä. Uuteen testamenttiin kuulumattomia ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina liikkuneita Jeesusta ja apostoleja käsitelleitä kristillisiä kirjoituksia nimitetään apokryfisiksi tai pseudoepigrafisiksi. Uuden testamentin kirjat siten kuin ne kirjoitetaan Uudessa kirkkoraamatussa:
- Evankeliumi Matteuksen mukaan
- Evankeliumi Markuksen mukaan
- Evankeliumi Luukkaan mukaan
- Evankeliumi Johanneksen mukaan
- Apostolien teot
- Kirje roomalaisille
- Ensimmäinen kirje korinttilaisille
- Toinen kirje korinttilaisille
- Kirje galatalaisille
- Kirje efesolaisille
- Kirje filippiläisille
- Kirje kolossalaisille
- Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
- Toinen kirje tessalonikalaisille
- Ensimmäinen kirje Timoteukselle
- Toinen kirje Timoteukselle
- Kirje Titukselle
- Kirje Filemonille
- Kirje heprealaisille
- Jaakobin kirje
- Ensimmäinen Pietarin kirje
- Toinen Pietarin kirje
- Ensimmäinen Johanneksen kirje
- Toinen Johanneksen kirje
- Kolmas Johanneksen kirje
- Juudaksen kirje
- Johanneksen ilmestys

Raamatun käännöksiä ja versioita

Kuuluisimmat Raamatun käännökset ovat kreikankielinen Septuaginta (Vanha testamentti), latinankielinen Versio Vulgata, Lutherin saksankielinen käännös vuodelta 1534 sekä englanninkielinen King James Bible vuodelta 1611. Ruotsiksi Uusi testamentti käännettiin vuonna 1526, koko Raamattu 1541, ja uudet käännökset 1917 ja 2000. Suomeksi Uusi testamentti ilmestyi Agricolan kääntämänä vuonna 1548 (Se Wsi Testamenti), Psalttari 1551 sekä katkelmia Vanhasta testamentista vuosina 1551 ja 1552. Agricolan tavoitteena oli kääntää koko Raamattu suomeksi, mutta työ loppui rahoituksen puutteeseen. 1552 Vuosina Suomessa 1602 ja 1638 asetettiin komiteoita kokonaisen Raamatun kääntämiseksi. Vuoden 1602 komitean asetti kuningas Kaarle IX, ja sen puheenjohtajina toimivat Turun piispat Sorolainen ja Petraeus. Komitea sai käännöksen valmiiksi, mutta se ei koskaan päässyt painoon. Uutta käännöstyötä johti uusi piispa Rothovius, joka hankki rahoituksen vuoden 1638 valtiopäiviltä. Uusi komitea hyödynsi kuitenkin todennäköisesti aiempien kääntäjien tekemää työtä, koska käännös valmistui kolmessa vuodessa. Vuonna 1642 ilmestyi vihdoin ensimmäinen kokonainen Raamattu suomeksi (Biblia, Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi). Bibliasta tehtiin uusi Florinuksen toimittama painos vuosina 1683 (Uusi testamentti) ja 1685 (Vanha testamentti). Syynä olivat sekä kieliasun tarkistaminen että pienikokoisemman ja halvemman version tarpeellisuus. Kolmas Lizeliuksen toimittama painos valmistui vuonna 1758, ja neljäs painos vuonna 1776. Tämä vuoden 1776 uudistettu versio oli merkittävin vuoden 1642 alkuperäisen käännöksen jälkeen. Siitä otettiin useita painoksia ja se levisi koko maahan ja tavallisiinkin koteihin. Näin se lopulta täytti jo alkuperäiselle käännökselle asetetut uskonpuhdistuksen mukaiset tavoitteet Raamatun saamisesta kaikkien ulottuville. 1800-luvulla alettiin lopulta valmistella täysin uutta käännöstä. A. W. Ingman julkaisi uuden korjatun laitoksen vuosina 1858 ja 1859. Hänen käännöksensä eivät kuitenkaan saaneet yleistä hyväksyntää. Vuoden 1859 Raamattua kutsutaan koetusraamatuksi, koska myyntiin laitettujen kappaleiden kanteen määrättiin liimattavaksi lappu "Koetus-käännös". Vuonna 1861 asetettiin raamatunkäännöskomitea uuden käännöksen aikaansaamiseksi. Komitean 1869-86 valmistamaa Vanhaa testamenttia ei kirkolliskokous kuitenkaan koskaan hyväksynyt. Asetettiin uusi komitea, jonka 1912 julkaiseman Uuden testamentin kirkolliskokous vuonna 1913 erinäisin muutoksin otti vanhan käännöksen rinnalla väliaikaisesti käyttöön. Kokonainen uusi käännös, jota nykyään kutsutaan Vanhaksi kirkkoraamatuksi, hyväksyttiin vuosina 1933 ja -38. Nykyisin käytössä oleva käännös, niin sanottu Uusi kirkkoraamattu, hyväksyttiin ja otettiin käyttöön vuonna 1992. Käännöstyö alkoi kirkolliskokouksen asettaman raamatunkäännöskomitean toimesta vuonna 1973. Komitean jäseninä oli myös edustajia Suomen ortodoksesta kirkosta ja vapaista suunnista. Katolinen kirkko osallistui komitean toimintaan antamalla palautetta.

Katso myös

- Apokryfikirjat
- Eksegetiikka
- Raamatun historiallisuus
- Raamatun ja Koraanin yhtäläisyydet
- Tanakh

Aiheesta muualla

- Raamattu HTML-versiona
- [http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/Raamattu.html Kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos]
- [http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1933,38/Raamattu.html Kirkolliskokouksen vuosina 1933 ja 1938 käyttöön ottama suomennos]
- [http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible Raamattu.uskonkirjat.net: Useita Raamatun eri käännöksiä myös alkukielillä ja rinnakkain, tarkka Raamattuhaku]
- [http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku Monipuolinen ja tehokas palvelu 1933/1938 käännöksen tutkimiseen]
- [http://personal.inet.fi/atk/finbible/ Biblia 1776 ja Raamattu 1938 rinnakkain sekä Apokryfikirjat 1776 ja 1938 rinnakkain]
- Raamatun vuoden 1992 suomennos ääneen luettuna
- [http://www.tky.hut.fi/~rkilta/raamattumaraton/ Projektin etusivu]
- [http://jt8-1.tky.hut.fi/raamattu/00K%c3%84YTT%c3%96EHDOT Käyttöehdot / oikeudet]
- [http://jt8-1.tky.hut.fi/raamattu/mp3/q-7/ Äänitiedostot]
- [http://www.sley.fi/luennot/index.shtml Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) Raamattuluennot]
- [http://www.rkk-sansa.net/ Radioraamattukoulu - Raamattu kannesta kanteen]
- [http://users.utu.fi/jasmar/docs/rist/ristiriitoja.htm Raamatun ristiriidat selviksi]
- [http://www.hum.utu.fi/uskontotiede/juutalaisuus/juutalaisuus7.htm Juutalainen usko, Turun yliopisto - uskontotiede]
- [http://www.thebricktestament.com/ Raamatun kertomukset LEGO-palikoilla kuvitettuna]
- [http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=ut&hakuehto=Raamat%5Btu%5D
- Mitä Raamattu kertoo itsestään?] Luokka:Raamattu ko:성서 ko:구약성서 zh-min-nan:Sèng-keng ja:聖書 simple:Bible th:คำพยากรณ์ในคัมภีร์ไบเบิลใหม่

Evankeliumi

Evankeliumit (kreikaksi ευαγγελιον, euangelion, suomeksi "ilosanoma" tai "hyvä sanoma") ovat Jeesuksen elämää koskevia alkukristillisiä (katso: Kristinusko) kirjoituksia. Ilosanomalla viitataan levitettyyn kertomukseen siitä, kuinka Jeesus oli toteuttanut ennustukseen juutalaisten Messiaasta, sovittanut kuolemallaan maailman synnit, ja ylösnoussut vakuutukseksi siitä, että kaikki oli ollut totta. Evankeliumeja kirjoitettiin alkukristillisinä aikoina useita. Osassa kerrottiin Jeesuksen elämäkerta ja opetukset, ja kuinka hän täytti Vanhassa testamentissa esitetyt profetiat. Osa oli lähinnä vain kokoelma Jeesuksen opetuksia ja hänen esittämiään vertauksia. Sanaa "evankeliumi" on käytetty kristittyjen keskuudessa toiselta vuosisadalta lähtien. Varmuudella se on esiintynyt Justinianus Marttyyrillä n. vuonna 155, ja mahdollisesti jo niin aikaisin kuin Antiokian piispa Ignatiuksella n. vuonna 117.

Kanoniset evankeliumit

Monista antiikin aikana kirjoitetuista evankeliumeista neljä hyväksyttiin osaksi Raamatun Uutta testamenttia, ehkä jo Ireneuksen aikana n. vuonna 185. Lopullisesti Uuden testamentin kirjojen kaanon hyväksyttiin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397. Kanoniset evankeliumit ovat:
- Evankeliumi Matteuksen mukaan
- Evankeliumi Markuksen mukaan
- Evankeliumi Luukkaan mukaan
- Evankeliumi Johanneksen mukaan

Muita evankeliumeja

Kanonisten evankeliumien lisäksi kirjoitettiin useita muita evankeliumeja, joita ei myöhemmin hyväksytty kaanoniin. Ne kuuluvat Uuden testamentin apokryyfisiin kirjoihin. Jotkut näistä evankeliumeista ovat ovat hyvin samantyylisiä kuin kanoniset evankeliumit, ja niistä tunnetuin, Tuomaan evankeliumi, sisältää lähinnä kokoelman Jeesuksen opetuksia, joista osa tunnetaan muutenkin. Osa puolestaan on sävyltään gnostilaisia, ja sisältävät hyvin erilaisen, myöhemmin harhaopiksi tuomitun kuvan Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan. Osa apokryyfisistä evankeliumeista on puolestaan kirjoitettu niin kauan Jeesuksen ja hänet tunteneiden ihmisten elämän jälkeen, että ne sisältävät liian ilmiselviä legendoja ja liioitteluja, ja osattiin siksi jättää pois kirkolliskokouksissa. Apokryfisiä evankeliumeja ovat mm.:
- Tuomaan evankeliumi
- Tuomaan lapsuusevankeliumi
- Jaakobin evankeliumi
- Pseudo-Matteuksen evankeliumi
- Nikodeemuksen evankeliumi
- Pietarin evankeliumi
- Marian evankeliumi
- Filippuksen evankeliumi
- Egyptiläinen evankeliumi

Katso myös

- Evankeliointi
- Uusi testamentti
- Apokryfiset kirjat Luokka:Kristinusko Luokka:Raamattu ja:福音

Evankelis-luterilainen kirkko

Katso myös

Linkkejä

Protestantismi

Protestanttisia suuntauksia

Martti Luther

Elämäkerta

Varhainen elämä

Kamppailu rauhasta Jumalan kanssa

Lutherin teesit

Lutherin väittely Johann Eckin kanssa

Luther Wormsin valtiopäivillä

Raamatunkäännös

Augusburgin valtiopäivät vuonna 1530

Luther ja paavin Nuntius Vergerio

Lutherin kuolema

Näkemyksiä

Luther ja juutalaiset

Lutherin suosio

Lutherin tokaisuja uskosta ja elämästä

Kirjallisuutta

Elokuvia

Katolisuus

"Yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen"

Katoliset

Kirkon organisaatio

Sakramentit

Pedofiliaskandaali

Katso myös

Linkkejä

Mikael Agricola

Alku-ura

Kirjalliset työt

Myöhempi ura

Agricolan keksimiä sanoja

Katso myös

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

Kirjakieli

Kaste

Uuden testamentin kuvia kasteesta

Kaksi kastekäytäntöä

Aiheesta muualla

Hautajaiset

Aiheesta muualla

Sakramentti

Aiheesta muualla

Kaste

Uuden testamentin kuvia kasteesta

Kaksi kastekäytäntöä

Aiheesta muualla

Ehtoollinen

Historia

Taustaa

Ehtoollisen asettaminen

Ehtoollinen eri kirkkokunnissa

Evankelis-luterilainen kirkko

Ortodoksinen kirkko

Katolinen kirkko

Katso myös

Aiheesta muualla

Raamattu

Johdanto

Vanha testamentti

Uusi testamentti

Raamatun käännöksiä ja versioita

Suomenkielisiä

Antiikin käännöksiä

Alkutekstejä

Katso myös

Aiheesta muualla

Evankeliumi

Kanoniset evankeliumit

Muita evankeliumeja

Katso myös

Vanha testamentti

Johdanto

Vanha testamentti

Uusi testamentti

Raamatun käännöksiä ja versioita