:: wikimiki.org ::

Festivaali

Festivaali

Festivaali on usein paikallisen yhteisön järjestämä tapahtuma, joka toimii tietyn teeman ympärillä. Näitä teemoja voivat olla taide, elokuva, ruoka, kirjat, musiikki, uskonto ja teatteri. Sana fest on peräisin saksasta. Festivaali voi tarkoittaa usein juhlaa, mutta on yleensä suuri ja avoin yleisölle. Suomessa tärkeimpiä ovat musiikkifestivaalit, joita järjestetään kesällä. Japanissa juhlitaan useita paikallisia matsureita (祭り tai 祭).

Katso myös

- Karnevaali Luokka:Tapahtumat ja:祭

Elokuva

Alun perin elävä kuva tarkoitti liikettä, joka havaitaan, kun sarja selluloidille tallennettuja kuvia heijastetaan yli 15 ruudun sekuntinopeudella. Tänä päivänä elokuvat ovat taidemuoto ja yksi suosituimmista viihteen lajeista. Pitkä elokuva on useimmiten määritelty yli 60 minuuttia kestäväksi. Nykyisin on lukuisia tapoja nähdä pitkä elokuva:
- voit mennä elokuvateatteriin
- voit katsella televisiosta
- voit vuokrata tai ostaa VHS-kasetin tai DVD:n
- tai ladata elokuvan Internetistä

Elokuvan historiaa

Elokuvan suoranaisina edeltäjinä voidaan pitää taikalyhtyä, kaleidoskooppia ja zoetrooppia. Camera obscura oli taikalyhdyn käänteinen versio, jolla saatiin huoneen tai laatikon sisälle heijastettua pienen valoaukon kautta ulkopuolinen kuva tai maisema. 1700-luvun fantasmagorianäytökset puolestaan muistuttivat monasti toimintafilmejä: ne sisälsivät erikoisefektejä ja visuaalisia kliimakseja. Ranskalaiset Lumieren veljekset olivat tärkeimpiä avainhenkilöitä elokuvan keksimisessä, ja he myös järjestivät ensimmäiset varsinaiset elokuvaesitykset. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui 28. joulukuuta 1895, jolloin L'Arrivée d'un train en Gate de la Ciotat (1895), yksinkertainen dokumentti asemalle saapuvasta junasta, sai ensi-iltansa Pariisissa. Toinen elokuvan alkuaikojen suurimmista vaikuttajista oli Georges Méliès, myöskin ranskalainen, jota voidaan puolestaan pitää trikkikuvauksen ja fantasiaelokuvan isänä. Elokuvat olivat pitkään yksikelaisia lyhytelokuvia, koska pitkiä elokuvia ei pidetty taloudellisesti kannattavana, ja teknisesti ne olivat lähinnä hyvin yksinkertaisia ja kunnianhimottomia. Muutoksen tässä teki yhdysvaltalainen elokuvantekijä D. W. Griffith, jonka elokuvatekniset kokeilut kultivoituvat spektaakkelielokuvaan Kansakunnan synty (Birth of a Nation, 1915), joka ei vain aloittanut pitkien elokuvien laajamittaisen tuotannon menestyksellään, vaan toi elokuvaan monia tähän päivään vakiintuneita teknisiä elementtejä ja inspiroi monia mykkäkaudella aloittaneita elokuvaohjaajia. Ensimmäinen elokuvateollisuus syntyi 1900-luvun alussa Italiaan, mutta se tuli tiensä päähän muun muassa näyttelijöiden kovien palkkiovaatimusten ja kalliiden spektaakkeleiden takia. Elokuvanteon tyysijaksi tuli tämän jälkeen Yhdysvaltojen Kalifornia, jossa auringonvaloa ja rahavaroja riitti. Kaupallinen elokuva oli alussa lähes poikkeuksetta mustavalkoista mykkäelokuvaa, vaikkakin paljon kokeiluja tehtiin niin äänen kuin värin saralla. Taiteellisesti kunnianhimoisimmat mykkätuotannot tehtiin yhtäältä Saksassa (ekspressionistinen suuntaus) ja nuoressa neuvostovaltiossa ennen stalinistisen totalitaristihallinnon ja kulttuuribyrokratian vakiintumista. Neuvostoelokuvan tekijät ja teoreetikot kehittelivät etenkin leikkausta, montaasia. Äänielokuva löi läpi 1920-luvun loppupuolella, The Jazz Singer (1927) oli ensimmäinen pitkä puhuttu elokuva. Kun äänielokuva yleistyi, monet mykkäkaudella menestyneet elokuvatähdet joutuivat keksimään itsensä uudestaan. Esimerkiksi Buster Keatonille ja muille mykkäkoomikoille ei ollut enää paljon kysyntää, vaan yleisö kaipasi Groucho Marxin ja Mae Westin kaltaisten koomikoiden jatkuvaa huulenheittoa. Suoranaista riehaantumista dialogin mahdollisuudesta ilmensivät puheeseen perustuvat Hollywoodin slapstick- ja screwball-komediat. Aluksi ääni toteutettiin optisella ääniraidalla, jonka kamera tallensi suoraan filmille kuvan tavoin. Tämän tekniikan äänenlaatua pidetään kuitenkin yleisesti heikkona, ja niinpä magneettisen äänentallennuksen keksimisen myötä ääni tallennettiin myöhemmin nauhalle, joka siirrettiin esityskopion perforoidulle magneettiääniraidalle. Nykyään digitaalinen äänitekniikka on elokuvien äänityksessä arkipäivää. Toisen maailmansodan aikana elokuva alistettiin pitkälti propagandatarkoituksiin, tai joka tapauksessa auttamaan sotaponnisteluissa. Italiassa alkoi jo ennen aseiden vaikenemista neorealistinen liike ohjaajinaan sellaiset nimet kuin Roberto Rossellini ja Vittorio de Sica. Neorealismille oli tunnusomaista dokumentaarisuuden ja sosiaalisen paatoksen sekoittaminen sekä amatöörinäyttelijöiden käyttäminen. Värifilmi yleistyi pitkien elokuvien tuotannossa 1940-luvun loppupuolella, jolloin käytettiin pääasiassa Technicolor-järjestelmää. Technicolor jakoi kuvan kolmeksi eri värikomponentiksi (punainen, vihreä ja sininen), jotka tallennettiin omille mustavalkofilmeille. Tällä tekniikalla pystyttiin tuottamaan hyvinkin realistiset, joskin nykystandardeilla kovin kylläiset värit. Myöhemmin keksittiin komposiittivärifilmi, joka sisälsi kaikki värikomponentit samalla filmillä, joskin Technicoloria käytettiin elokuvan jälkituotannosa vielä 1970-luvun loppupuolella. Sekä ääni että väri olivat merkittäviä keksintöjä elokuvalle, mutta niiden vaikutus ei ollut vain tekninen. Värielokuvan ilmestyessä mustavalkoiselle elokuvalle tyypillinen dramaattinen valaistus lähes katosi. Jyrkkäkontrastisesta mustavalkokuvasta tuli tunnetuksi etenkin sodanjälkeinen amerikkalainen musta elokuva (film noir). Kokonaan mustavalkofilmi ei kuitenkaan hävinnyt, vaan esimerkiksi Steven Spielberg ja Jim Jarmusch ovat tehneet pitkiä mustavalkoelokuvia, ja Suomessa mustavalkofilmiä ovat hyödyntäneet niinkin erilaiset elokuvantekijät kuin Aki Kaurismäki ja Spede Pasanen, edellinen taiteellisin ja jälkimmäinen taloudellisin perustein. 1950-luku oli television yleistymisen aikaa, minkä takia elokuvateollisuus sai varteenotettavan kilpailijan. Hollywood vastasi haasteeseen tuomalla teattereihin spektaakkelielokuvia (esimerkiksi Ben Hur ja Spartacus), joissa esiintyi tähtinäyttelijöiden lisäksi uutta laajakuvatekniikkaa. Tällaisista merkittävimmiksi nousivat anamorfinen Cinemascope, Vistavision ja alkeellinen, joskin pioneerina tärkeä Cinerama. Mittavimmat elokuvat saatettiin kuvata jopa tavallista leveämmälle 65-milliselle filmille. Myöhemmin kehitettiin äärimmäisen suurta negatiivikuva-alaa hyödyntävä IMAX-formaatti, joka on tosin pysynyt lähinnä dokumenttielokuvia tarjoavana erikoisformaattina. Myös elokuvatekniikan keveneminen auttoi elokuvaa taiteellisesti. 1950-luvun lopussa ammattimaiset elokuvakamerat olivat jo niin kompakteja, että niillä pystyi kuvaamaan helposti käsivaralla lähes missä vain. Tämä kehitys inspiroi ranskalaisen uuden aallon elokuvaohjaajia, joiden merkitys esimerkiksi amerikkalaiselle elokuvalle on mittaamaton. 1960-luvulla elokuvafilmeista alkoi tulla herkempiä, mikä mahdollisti kuvaamisen yöllä ja päivällä ilman erillistä valaistusta, mikä edesauttoi ranskalaisen uuden aallon tyyppistä, spontaania elokuvaa. Viimeisin elokuvatekniikan mullistus on digitaalisuus. Digitaalinen kuvaus, editointi ja äänen taltiointi yleistyivät nopeasti 1990-luvun aikana, ja niistä on tullut varsinkin amatöörielokuvaajien keskuudessa suosittuja tekniikan suhteellisen halpuuden takia. Erityisesti digitaalisuus on auttanut dokumentaristeja, ja voidaankin sanoa, että 2000-luvulla dokumenttielokuva on jopa kokenut todellisen renessanssin.

Katso myös

- Elokuvateatteri
- Elokuvatyylit
- Luettelo elokuvista
- Valtion elokuvatarkastamo

Aiheesta muualla

- [http://www.imdb.com/ Internet Movie Database]
- [http://www.sea.fi/ Suomen elokuva-arkisto]
- [http://www.pixoff.net/ Pixoff, suomalaisen lyhytelokuvan julkaisukanava] ja:映画 ko:영화 simple:Cinema Luokka:Elokuvataide
- Luokka:Harrastukset

Kirja

Kirja on yleensä paperiarkeista ja kansista nidottu esine. Se tarkoittaa myös kirjallista teosta. Pehmeäkantista kirjaa kutsutaan pokkariksi. Henkilöä, joka harrastaa kirjoja, kutsutaan bibliofiiliksi. Kappalemittana kirja tarkoittaa 25 arkkia paperia. Kirjojen kierrätys on tuonut mukanaan myös ns. kirjojen vapautusliikkeen eli bookcrossauksen. Suullinen perimätieto on vanhin tapa välittää tarinoita ja tietoa sukupolvelta toiselle. Kun kirjoitustaito keksittiin, perimätietoa alettiin siirtää savitauluille, pergamentille tai eläinten nahoille. Aluksi kirjat olivat usein kirjakääröjä, rullalle käärittyjä pitkiä nahkoja tai pergamentteja. Nykyisenkaltaisia sidottuja kirjoja alettiin käyttää ensimmäistä kertaa ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina. Ennen kirjapainotaidon keksimistä kirjoja kopioitiin pääasiassa käsin, mikä teki niistä harvinaisia ja arvokkaista. Vain rikkaat ihmiset, kirkot ja luostarit omistivat kirjoja. Kun kirjoja alettiin painaa, samasta kirjasta saatiin nopeasti paljon kopioita. Nykyään sekä uusien kirjojen tuotanto että vanhojen uudelleenpainatus on saanut valtavat mitat ja kirjojen elinkaari on vastaavasti lyhentynyt. Aikaisemmin kotikirjaston laajuus oli myös vaurauden mitta. Nykyisin kirjalla ja ns. painetulla sanalla ei enää ole samaa merkitystä kuin joskus aikaisemmin, jolloin köyhimmissä kodeissa ei ollut lainkaan kirjoja tai korkeintaan Raamattu ja Virsikirja. Nykyisin pokkarit ja tekniset monistusmenetelmät ovat tuoneet kirjallisuuden jokaisen lukutaitoisen ulottuville.

Kirjat tulevaisuudessa

Kirjojen julkaisemiseen on tullut uusia mahdollisuuksia, jotka yhdessä kehittyneen informaatiotekniikan kanssa on saanut jotkut epäilemään, että kirjakaupoissa ei enää kohta käy kukaan. Tämä johtuisi yhtäältä siitä, että harvalla on enää mielenkiintoa asettua lukemaan kirjoja kaiken viihdetulvan keskellä ja toisaalta siitä, että kirjoja saa kätevästi nykyään hankituksi verkkokaupoista. Vallankumouksellista uudessa lähestymistavassa kirjojen tuottamiseen on se, että vastaisuudessa yhä enemmän kirjoja tilatessa verkkokaupoista ei enää tarvita tuhansien kirjojen painoksia jaeltavaksi eri kirjakauppoihin, vaan asiakkaan tilatessa nappia painamalla niteen, se painetaan joka kerta kyseistä tilausta varten erikseen. Kirjailija toimittaa tekstinsä ’’on line’’-kustantajalle sähköisessä muodossa. Järjestelmässä on se etu, että tekstin julkaisusta ei kustantajalle muodostu taloudellista riskiä.

Katso myös

- Kirjapainotaito
- Luettelo kirjoista Luokka:Kirjallisuus ja:本 simple:Book tokipona:lipu toki

Musiikki

Musiikki on ihmisen kulttuurille ominainen ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto. Termi on peräisin kreikankielisestä sanasta mousike, joka tarkoitti antiikin Kreikassa "runottarien taidetta" eli musiikin lisäksi myös runoutta ja tanssia. Nykyään musiikki voidaan käsittää sarjana tietynkorkuisia ääniä (melodia) tai säännöllisiä rytmejä, jotka on järjestelty kuuloaistimustamme miellyttävällä tavalla. Miellyttävyys on pitkälti kiinni kuulijan omista mieltymyksistä ja arvomaailmasta, jotka muokkautuvat kulttuurin ja ajan myötä, ei niinkään itse sävelistä, joissa musiikin nautinnon ajatus saa vain hahmonsa. Musiikin määritelmiä eri aikakausilla: :Kyky erottaa korkeiden ja matalien sävelten ero (Ptolemaios, 100—178 jKr.) :Tiede melodiikasta ja siihen liittyvistä asioista (Aristides Quintilianus, n. 200-luku jKr.) :Oppi luvuista ja lukusuhteista (Cassiodorus, n. 490—585) :Ars recte cantendi, taito laulaa oikein (tuntematon, keskiaika) :Planeettojenvälistä kommunikaatiota (tuntematon, keskiaika) :Sielun tiedottomasti harjoittama salainen aritmetiikka (Gottfried Leibniz, 1646—1716) :Tiede ja taide, jonka tarkoituksena on tarkoin harkiten valita kauniita ja miellyttäviä sointeja, liittää ne oikein yhteen ja suloisesti esittää, jotta niiden kaunosointi ylistäisi Jumalan kunniaa ja kaikkia Hänen tekojaan (J. Mattheson, 1700-luvun alku) :Taito yhdistellä säveliä korvaa miellyttävällä tavalla (Jean-Jacques Rousseau, 1712—1778) :Taito ilmaista sävelten avulla tunteita (H. C. Koch, 1800-luvun alku) :Näkymätön (Herder, 1800-luku) :Ikuinen (Schelling, 1800-luku) :Musiikin sisällön muodostavat soiden liikkuvat muodot (Eduard Hanslick, 1800-luvun loppu) :Sisäisen ihnimillisen luonnon heijastaja (Schönberg, 1900-luku) :Järjestyksen luoja ilmiöiden, erityisesti ihmisen ja ajan välille; kyvytön itsessään ilmaisemaan mitään (Igor Stravinsky, 1900-luku) :Organisoitua ääntä (E. Varèse, 1900-luku) Musiikkia voidaan tuottaa keholla esimerkiksi laulamalla tai käsiä taputtamalla. Useimmissa kulttuureissa on lisäksi kehitetty soittimia, jotka tuottavat soinniltaan erilaisia säveliä tai rytmejä. Nykyään musiikkia voidaan luoda myös elektronisesti. Musiikin funktio voi olla taiteellinen, sosiaalinen, ritualistinen tai pelkkä esteettisen mielihyvän tuottaminen. Se, mikä arkielämässä saattaa kuulostaa tavanomaiselta ääneltä, voi olla musiikkia tietyssä yhteydessä.

Alkuperä

Musiikin alkuperää ei tunneta varmasti. Sen synnyn arvellaan liittyneen puheen kehittymiseen, ja siihen ovat saattaneet vaikuttaa luonnon äänien (kuten lintujen) matkiminen, työliikkeiden rytmi ja ihmisen leikkisä ja seurallinen perusolemus. Se on usein liitetty kulttuurin mytologiaan ja yhdistetty osaksi rituaaleja. Musiikin synty on ollut vaihe jokaisen kulttuurin historiassa, niinpä sitä voidaan verrata yhteiskunnallisessa merkityksessä puhekieleen. Ennen 1700- ja 1800-lukujen teollista vallankumousta ja sen jälkeistä globalisaatiota jokaisella kulttuurilla oli omanlaisensa musiikkiperinne. Nykyisin länsimainen musiikki on levinnyt lähes kaikkiin teollistuneisiin maihin ja jonkin verran myös kehitysmaiden urbaaneille seuduille. Samalla se on kuitenkin imenyt vaikutteita muiden kulttuurien musiikista muodostaen uudenlaisia musiikkityylejä. Koska musiikkiesitys on aikaan sidottu, eikä se kuvataiteesta poiketen pysty säilymään sellaisenaan, on se aiemmin siirretty opettamalla sukupolvelta toiselle. Nuottikirjoituksen keksiminen 1000-luvulla oli mullistus musiikin säilyttämisessä, ja seuraava suuri edistysaskel oli musiikin äänittämisen keksiminen 1800-luvun puolivälissä. Nykyään musiikista pystyykin hyvin yksinkertaisin keinoin nauttimaan kuka tahansa ja missä tahansa.

Musiikki eri kulttuureissa

- Afrikkalainen musiikki
- Afroamerikkalainen musiikki
- Arabialainen musiikki
- Intialainen musiikki
- Iranilainen musiikki
- Japanilainen musiikki
- Kiinalainen musiikki
- Latinalaisamerikkalainen musiikki
- Länsimainen musiikki
- Suomalainen musiikki Länsimaissa muiden kulttuurien musiikkia afroamerikkalaista musiikkia lukuun ottamatta kutsutaan etnomusiikiksi. Musiikkikulttuurien yhteensulautumana syntynyttä musiikkia kutsutaan maailmanmusiikiksi.

Musiikin levitysmediat

- Internet
- Radio
- Televisio
- Vinyylilevy
- Äänikasetti
- CD-levy
- MiniDisc
- Tietokoneet
- DAT (Digital Audio Tape)
- SACD (Super Audio CD)

Katso myös

- Autotune
- Luettelo muusikoista
- Luettelo musiikin tyylilajeista
- Luettelo musiikkitapahtumista
- Luettelo yhtyeistä
- Nuottiavain
- Soitin
- Luettelo soittimista
- Tietokonepelien musiikki
- Äänentoisto
- Äänitys
- fiu-vro:Muusiga ms:Muzik ko:음악 ja:音楽 simple:Music th:ดนตรี

Uskonto

Uskonto voidaan määritellä hyvin monella tavalla. Laajimmillaan uskonto tarkoittaa mitä tahansa joukkoa uskomuksia tai käytäntöjä, jotka käsittelevät elämän peruskysymyksiä, etiikkaa, kuolemaa, tuonpuoleista tai korkeamman olemassaoloa. Useissa uskonnoissa keskeistä on usko yliluonnolliseen. Uskontoihin liittyy rituaaleja ja usein myös henkisyyttä eli rukoilua, meditaatiota tai vastaavaa. Uskonnoissa on myös usein kokoelma noudatettavia sääntöjä, kuten kristinuskon ja juutalaisuuden käyttämässä Vanhassa Testamentissa kymmenen käskyä. Uskontotieteessä on kolme päätapaa määritellä uskonto: #Samaistetaan uskonto uskomuksiin yliluonnollisista asioista. #Väitetään, että uskonto on syntynyt, kun ihmiset ovat alkaneet erottaa pyhän ja maallisen toisistaan #Nähdään uskonnon syntyneen vastausyrityksenä kysymykseen kuolemanjälkeisestä elämästä Länsimainen uskonnollisuus kirkon kautta on varsinkin maallistuneissa Pohjoismaissa usein muodollista ja rajoittuu useimpien osalta kirkon tarjoamiin rituaaleihin: ristiäisiin, rippikouluun, häihin, hautajaisiin ja mahdollisesti joulukirkossa käymiseen. Aktiivisten uskonnonharjoittajien osuus Suomessa on vain pieni osa kirkkoon kuuluvista, esimerkiksi Yhdysvalloissa prosentti on huomattavasti suurempi kulttuurisyistä johtuen. Kirkossakävijöistä enemmistön muodostavat vanhukset ja naiset. Kirkkoon kuulutaan kuitenkin usein, koska jonkinlainen usko jumalaan löytyy monilta vaikkei itse kirkko instituutiona kiinnostaisikaan. Loput ovat ateisteja, agnostikkoja, uskonnottomia tai kuuluvat rekisteröimättömiin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Kirkkoonkuuluminen ja uskominen eivät Euroopassa ole kovinkaan usein vahvasti sidoksissa toisiinsa, sillä hyvin moni ateisti tai agnostikko kuuluu edelleen kirkkoon ja toisaalta jotkut uskovaiset eivät arvosta kirkkoa sen nykytilassa. Uskonto on voimakkaita tunteita herättävä aihe sekä monien uskontojen kannattajien kuin myös uskontoa tunnustamattomien kesken. Äärimmillään tämä tulee näkyviin fundamentalistien kohdalla, jotka arvostelijoidensa mielestä tuovat omaa näkemystään esiin hyökkäävästi osoittamatta ymmärtämystä toisinajattelevia kohtaan, ja jopa väkivalloin. Uskontoja puolustettaessa ja vastustattessa asetetaan usein ateismi ja uskonto vastakkain.

Maailman 10 suurinta uskontoa

#Kristinusko 2,1 miljardia #Islam 1.3 miljardia #Hindulaisuus 900 miljoonaa #Kiinan perinteiset uskonnot 394 miljoonaa #Buddhalaisuus noin 376 miljoonaa #Shamanismi, alkuasukasuskonnot 300 miljoonaa #Afrikan perinteiset uskonnot 100 miljoonaa #Sikhiläisyys noin 23 miljoonaa #Juutalaisuus noin 13-15 miljoonaa #Baha'i noin 7 miljoonaa
- Ei-uskonnollisuus, Ateismi tai Agnostismi noin 1,1 miljardia

Suomen suurimmat uskonnot

Suomen suurimpien rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät on esitetty seuraavassa. Suluissa on suhteellinen kehityssuunta viimeisen 10 vuoden ajalta, joka on lähes sama kuin viimeisen 50 vuoden kehityssuunta. Vuosi 2004 oli ensimmäinen jolloin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä väheni (Tilastokeskus, Martikainen). #Suomen evankelis-luterilainen kirkko 83,6 % (laskussa) noin 4 500 000 henkeä #Uskontokuntiin kuulumattomia 13 % (nousussa) 660 000 #Suomen ortodoksinen kirkko 1,1 % (ei muutosta) 57 000 #Muihin uskontokuntiin kuuluvia 1,1 % (nousussa) 57 000 ##Jehovan todistajat noin 19000 ##Suomen Vapaakirkko 13000 ##Islam, useita erillisiä seurakuntia 8000 (arvio, nousussa) ##Katolinen kirkko Suomessa 7000 ##Suomen Adventtikirkko 4000 ##Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eli mormonit 3000 Usein on jätetty tilastoimatta, että helluntailaisia Suomessa on 45200. Heistä osa on äskettäin rekisteröitynyt Suomen helluntaikirkkoon ja osa pysyy rekisteröitymättömänä. Seurakuntia on 235. (Ristin Voitto -lehti 26.1.2005) Kaikkiaan yli 100 000 henkilöä, 22 % uskontokuntiin kuulumattomista, sanoo uskovansa Kristukseen. Tarkempia tietoja Suomen uskonnoista sekä kristillisistä kirkoista ja yhteisöistä: [http://www.aanekoski.fi/lukio/opet/rossi/suomen.html]

Herätysliikkeet Suomessa

Varsinaisten kirkkojen lisäksi Suomessa toimii useita kristillisiä herätysliikkeitä, joista huomattavimpina vaikuttavat lestadiolaisuus moninen haaroineen, evankelisuus, herännäisyys eli körttiläisyys, rukoilevaisuus sekä niin sanottu viides herätysliike, joka oikeastaan on yläkäsite joukolle samanhenkisiä 1900-luvulla syntyneitä herätysliikkeitä. Herätysliikkeet syntyivät 1800-luvulla (paitsi ns. viidesläisyys) ajamaan kirkollisia uudistuksia kuitenkaan irrottautumatta omiksi kirkoikseen. Ominaista herätysliikkeille ovat omat hengelliset tapahtumansa kuten raamattupiirit, kesäisin suuret herätysjuhlat ja niin edelleen. Myös voimakas yhteisöllisyys on usein tunnusomaista herätysliikkeille. Ks. myös Luther-säätiö, Paavalin synodi

Uskontojen synty ja funktio

Pääartikkeli: Uskontojen synty Tavat lähestyä uskontojen syntyä ja funktiota voidaan näkökulman mukaan jaotella karkeasti kolmeen luokkaan:
- Uskontoja todellisuuspohjaa vailla olevina ihmisen keksintöinä tarkastelevat mallit
- Funktionaalinen selitys uskontojen synnystä kertoo, mitä tarkoituksia palvelemaan uskonnot ovat alun perin syntyneet. Aikaisemmin uskonnot ovat nimenomaan syntyneet tarpeista selittää maailman syntyä ja toimintaa sekä luonnonlakeja, ja ihmiset kokevat edelleen saavansa uskonnoilta vastauksia keskeisiin maailmaa koskeviin kysymyksiin, kuten kysymyksiin kuolemanjälkeisestä elämästä. Myös uskontojen roolia moraalin ja yhteisöllisyyden ylläpitäjänä, esimerkiksi helvetinpelon ja heikompien auttamisen muodossa, pidetään tärkeänä.
- Uskontoja progressiivisesti tosina tarkastelevat mallit
- Baha'i ja jotkut islamin suuntaukset opettavat, että useat uskonnot ovat olleet tosia mutta tiedoltaan vajaita ja että heidän uskontonsa on viimeinen, täydellinen uskonto.
- Monet muut synkretistiset uskonnot
- Tiettyä uskontoa absoluuttisesti totena tarkastelevat mallit
- Kaikkia muita uskontoja pidetään väärinä, yleensä joko Saatanan tai jonkin muun yli-inhimillisen olennon yrityksenä johtaa ihmiskunta harhaan tai ihmismielen epätoivoisena tuotoksena. Monet pitävät uskontoja nykyisin paljon vähemmän kokonaisvaltaisina paketteina kuin aikaisemmin, huomauttaen useimpien pitävän luonnontieteiden selitystä todellisuudesta luotettavampana. Tällaisten ihmisten mielestä uskonnossa voi pikemminkin nauttia hyödyllisistä osista kuten rituaaleista, kirkollisista juhlista, läheisyydestä ja läheisten auttamisesta, mutta jättää ikävämmät asiat pois. Eräs esimerkki tästä ovat Suomessa tietyt luterilaisen kirkon papit, jotka ovat julkisesti myöntäneet, etteivät usko helvettiin. Sekulaari käsitys uskonnoista pelkkinä moraalin ylläpitäjänä ei kuitenkaan katso uskontojen aina onnistuneen moraalin määrittelyssä. Esimerkiksi katolisen kirkon moraaliin kuuluu yhä monia hyvin autoritaarisia piirteitä. Moraaliset instrumentalistit sekä sekulaarit moralistit huomauttavat, että kondomin käytön kieltämisellä tai jopa itsetyydytyksestä rankaisemisella on valtavia haittavaikutuksia ihmisten tässä elämässä. Täten nykyisin voitaisiin olettaa, että julkinen moraali voitaisiin rajoittaa huomattavasti pienempään joukkoon esim. katolisen kirkon ajamasta. Toisaalta monet tiukempaa uskontokäsitystä ylläpitävät arvostelevat tällaista huomauttaen, että useimmat uskonnot eivät tunnusta moraalin riippuvan siitä, millainen sen hetkinen yleinen moraalikäsitys on esimerkiksi länsimaissa.

Eräitä uskontoja

- bahá'í
- buddhalaisuus
- hindulaisuus
- islam
- sunnilaisuus
- shiialaisuus
- juutalaisuus
- ortodoksi-juutalaisuus
- reformoitu juutalaisuus
- kristinusko
- katolisuus
- ortodoksisuus
- idän kristilliset kirkot
- rastafarilaisuus
- protestantismi
- luterilaisuus
- anglikaanisuus eli episkopaalisuus
- kalvinismi eli reformoitu kristinusko
- presbyterianismi
- metodismi
- baptismi
- helluntailaisuus
- kolminaisuuden kieltävät suuntaukset
- mormonismi
- Jehovan todistajat
- Käänteiskristillisyys
- luciferilaisuus
- saatananpalvonta
- manikealaisuus
- New Age
- satanismi
- shintolaisuus
- taolaisuus
- zarathustralaisuus
- antiikin uskonnot
- gnostilaisuus
- mithralaisuus
- orfilaisuus
- pythagoralaisuus
- Pakanalliset ja uuspakanalliset uskonnot
- asatru
- diskordianismi
- druidismi
- hellenistinen pakanuus
- kemeettiläisyys
- romuva
- samanismi
- suomalainen pakanuus (vrt. muinaissuomalainen kansanusko)
- thelema
- wicca

Muita uskonnollisia ja uskonnottomia todellisuuskäsityksiä ja elämänkäsityksiä

- ateismi (ks. myös ateismi ja uskonto)
- agnostismi
- deismi
- humanismi
- sekulaarihumanismi
- posthumanismi
- panteismi
- uskonnottomuus

Katso myös

- Luettelo uskonnoista

Linkkejä

[http://www.adherents.com/Religions_By_Adherents.html Adherents.com] Uskontojen levinneisyys maailmassa, englanniksi. Tilastokeskus 2003-04-23: Suomi Lukuina: [http://www.stat.fi/tk/tp/tasku/taskus_vaesto.html Väestö] Martikainen, Tuomas 1997-2002: Uskonnot Suomessa: [http://www.abo.fi/~tmartika/suomiuskonto/tutkimustilastoja.html Tilastoja] Seppänen, Juha: [http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/op/js/tie/kartta/kartta.htm Maailmanuskontojen levinneisyysalueet], kartta. Luokka:Uskonto ms:Agama ko:종교 ja:宗教 simple:Religion th:ศาสนา

Saksan kieli

Saksan kieli on Euroopan unionin puhutuin kieli äidinkielisten puhujien määrällä mitattuna. 1800-luvun lopulta 1920-luvulle sitä käytettiin paljon kansainvälisessä tieteellisessä kanssakäymisessä. Saksa kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan läntiseen germaaniseen kieliryhmään. Saksaa puhuu maailmanlaajuisesti äidinkielenään yli 100 miljoonaa ihmistä, joista Saksassa asuu 82 miljoonaa. Saksa muistuttaa kieliopillisesti monella tapaa hollantia. Kielet ovat puhuttuina kuitenkin hyvin erilaisia.

Nykyinen levinneisyys

Saksa on virallinen pääkieli seuraavissa valtioissa:
- Saksa
- Itävalta
- Liechtenstein ja sitä käytetään virastokielenä muiden kielten rinnalla seuraavissa maissa:
- Belgia
- Luxemburg
- Sveitsi
- Italia (alueellisesti Etelä-Tirolissa) Sekä lyhytaikaisesti
- Namibiassa 1984-1990 Monissa Itä-Euroopan maissa on saksaa puhuvia vähemmistöjä. Lisäksi siirtolaisuuden myötä esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Australiassa on merkittäviä saksankielisiä vähemmistöjä. Saksankielisiä alueita oli Euroopassa enemmänkin ennen toista maailmansotaa, mutta Saksan hävittyä sodan sen piti luovuttaa laajoja maaalueita mm. Puolalle, josta saksalaiset häädettiin kovakouraisesti ns. tynkä-Saksaan.

Kielioppi

Substantiivit

Saksan kielessä substantiiveilla on kolme sukua. Ne ovat maskuliini, feminiini ja neutri. Jos kyseessä on yhdyssana, suku määräytyy viimeisen osan perusteella. Substantiiveilla on sekä määräinen että epämääräinen muoto. Kun kyseessä on määräinen muoto, artikkeli on feminiinissä die, neutrissa das ja maskuliinissa der. Kun kyseessä on epämääräinen muoto, artikkeli on maskuliinissa ja neutrissa ein ja feminiinissä eine. Lisäksi artikkelit taipuvat sanan sijan mukaisesti.

Adjektiivit

Saksan kielessä adjektiivista muodostetaan komparatiivi lisäämällä sanan perään pääte -er. Vertailusana on als. Superlatiivi muodostetaan lisäämällä adjektiivin eteen määräinen artikkeli ja loppuun pääte -ste.

Verbit

Verbejä voi taivuttaa kuudessa persoonassa sekä kuudessa aikamuodossa. Saksan kielessä imperfektiä käytetään yleensä vain kirjakielessä; puhekielessä imperfekti korvataan usein perfektillä.

Lauseiden sanajärjestys

Päälauseissa sanajärjestys on melko vapaa. Lauseen alkaessa objektilla predikaatti tulee aina ennen subjektia.

Murteet

Käytännön puhekielessä on Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueilla hyvin suuria murteellisia eroja. Näitä eri kielimuotoja pidetään kuitenkin samana kielenä, jolla on yhteinen Martin Lutherin luoma kirjoitetun kielen normi ja kielioppi, joka perustuu itäisen keskisaksan murteeseen. Ensimmäisinä pyrkimyksinä yhteisen normiston luomiseksi pidetään kuitenkin jo 1200-luvun hovirunoilijoiden toimintaa; Lutherin merkitystä yhteisen kirjakielen luojana onkin pitkään ylikorostettu. Eri murteet eivät välttämättä ole keskenään ymmärrettäviä.

Ääntäminen

Saksan standardikielen ääntämisen mallina pidetään yleisesti pohjoissaksalaista puhetapaa. Siellä paikallinen kielimuoto, alasaksa, eroaa niin suuresti reformaation aikaan luodusta kirjakielestä, ettei se pääse vaikuttamaan standardikielen ääntämykseen, joka näin mukailee melko tarkasti kirjoitettua kieltä.

Painotus

Sanojen paino on yleensä ensimmäisellä tavulla. Poikkeuksia ovat mm. painottomat etuliitteet ja jotkin vierasperäiset sanat, jolloin lainasanan mukana on omaksuttu myös sen painotus. Yhdyssanoissa aksentti on ensimmäisellä sanalla.

Intonaatio

Lauseen intonaatio vaihtelee lausetyypin mukaan. Laskeva intonaatio on toteamuslauseissa merkkinä lauseen lopusta. Joskus se esiintyy myös kysymyssanalla alkavissa kysymyslauseissa. Ilman kysymyssanaa muodostettavissa kysymyslauseissa on nouseva intonaatio. Tasainen intonaatio esiintyy ennen taukoa, esim. pää- ja sivulauseen välissä.

Vokaalijärjestelmä

Saksassa on yhteensä 15 vokaalifoneemia, joita kirjoituksessa vastaavat grafeemit a, e, i, o, u, ä, ö ja ü sekä y, jota käytetään myös konsonanttina. Vokaalin pituudella on saksan kielessä distinktiivinen funktio, joka tarkoittaa että saksassa on sanoja, jotka ääntämyksellisesti eroavat toisistaan ainostaan vokaalin pituuden perusteella (esim. Hölle ja Höhle). Kaikista paitsi pitkästä vokaalista [eː] on siis olemassa kaksi varianttia, lyhyt ja pitkä. Saksan vokaalit ovat [aː] : [a]; [iː] : [ɪ]; [oː] : [ɒ]; [uː] : [ʊ]; [ ɛː] : [ ɛ]; [øː] : [œ]; [yː] : [ʏ] ja [eː]. Pitkän vokaalin voi yleensä tunnistaa kirjoitusasun perusteella. Sitä merkitsemään käytetään mm. tuplavokaalia ("Tee"), vokaali+h -yhdistelmää ("Zahl" huom! 'h' ei siis äänny!)) tai merkittäessä vokaalia [eː], yhdistelmällä ie/ ieh ( "Liebe"/ "ziehen"). Samoin avotavuissa esiintyvät vokaalit ovat pitkiä. Kirjoituksessa lyhyttä vokaalia seuraavat kaksi samaa kirjainta (esim. "Ratte", "Sonne") kertovat niitä edeltävän vokaalin olevan lyhyt. Myös umpitavuissa vokaalit ovat tiettyjä poikkeusia lukuun ottamatta lyhyitä.

Kirjoitusasu

Saksaa kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla. Saksan kielen erikoislaatuisuuksia on mm. se, että kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Tällä hetkellä oikeinkirjoitusta määrittää vuoden 1996 oikeinkirjoitusreformi, jonka käyttöönotto on herättänyt varsinkin konservatiivien keskuudessa vastarintaa.

Aiheesta muualla

1996]
- Saksan kielikurssi (Real audio streaming)
- [http://www.canoo.net/index_en.html Saksan kielen sanakirjoja ja kielioppi] Luokka:Belgian kielet Luokka:Saksan kielet Luokka:Itävallan kielet Luokka:Sveitsin kielet Luokka:Italian kielet Luokka:Luxemburgin kielet Luokka:Liechtensteinin kielet Luokka:Liechtensteinin kielet Luokka:Yhdysvaltain kielet Luokka:Kanadan kielet Luokka:Brasilian kielet Luokka:Argentiinan kielet Luokka:Venäjän kielet als:Deutsche Sprache ms:Bahasa Jerman ko:독일어 ja:ドイツ語 simple:German language th:ภาษาเยอรมัน

Juhla

Juhla on sosiaalinen tapahtuma. Suomen kielessä juhla tarkoittaa toisaalta virallisia ja perinteisiä juhlia, että toisaalta myös satunnaisempaa hauskanpitoa. Etymologisesti sana lienee samaa, mutta vanhempaa juurta kuin "joulu". Juhlia on kaikissa kulttuureissa, ja ne ovat usein ihmisten elämän jonkinlaisia kohokohtia. Juhlilla on mitä erilaisimpia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ja yksilöllisiä funktioita ja ne liittyvät usein elämän taitekohtiin. Usein juhlista tulee kuitenkin myös stressiä. Joulu on kristitillisissä maissa suurin juhla, ja sitä vietetään myös muista kuin uskonnollisista syistä. Monet juhlat ovat kaupallistuneet ja jotkut ovat jopa tulleet tunnetuiksi kaupallisten tahojen toiminnan myötä. Yksi juhlien huonomaineinen muoto ovat "kotibileet". Usein kotibileisiin tulee paljon enemmän ihmisiä kuin mitä niiden järjestäjä on suunnitellut, ja koko tapahtuma riistäytyy käsistä. Usein kotibileet myös järjestetään ilman lupaa silloin kun vanhemmat ovat poissa. Suomessa useimpiin juhliin kuuluu myös runsas alkoholin käyttö.

Kuuluisia juhlia suomessa

- Helluntai
- Helatorstai
- Häät
- Itsenäisyyspäivä ja linnanjuhlat
- Joulu
- Juhannus
- Kaatuneiden muistopäivä
- Kalevalan päivä
- Kansallinen veteraanipäivä
- Syntymäpäiväjuhlat
- Puolustusvoimain lippujuhlan päivä
- Pääsiäinen
- Suomalaisuuden päivä
- Uusivuosi
- Vappu
- Äitienpäivä

Kuuluisia juhlia maailmalla

- Orgiat
- Bakkanaalit
- Kiinalainen uusivuosi
- Kiitospäivä (USA) Luokka:Juhlaperinne

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös

- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet

- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Luokka:Tapahtumat

Luokka:Historia

United Society of Believers in Christ's Second Appearing

:This article is about the Christian denomination. For other uses of Shakers, please see Shaker (disambiguation). The Shakers are an offshoot of the Religious Society of Friends (or Quakers) that originated in Manchester, England in the early 18th century. Strict believers in celibacy, Shakers maintained their numbers through conversion and adoption. Once boasting thousands of adherents, today the Shakers number less than a handful of people living in Maine. The Shakers of New England should not be confused with the religion of the Indian Shakers of the Pacific Northwest of North America.

Origin of the name

The name Shakers, and the variant, Shaking Quakers, originally pejorative, was applied as a mocking description of their rituals of trembling, shouting, dancing, shaking and glossolalia (speaking in unknown languages). Its origin is probably similar to that of the term Quaker. The first documented use of the term comes from a British newspaper reporter who wrote in 1758 that the worshippers rolled on the floor and spoke in tongues. Quaker]

Wardley predecessors

Derived from a small branch of English Quakers who had adopted some of the doctrines of worship followed by the 'French Prophets,' as Londoners called the Camisards, who had been driven into English exile from the provinces of Vivarais and Dauphiné. Under the leadership of James and Ann Wardley, husband and wife, the group became known for their intense, ecstatic worship. The Wardleys' followers, when "wrestling in soul to be freed from the power of sin and a worldly life," writhed and trembled, purportedly under the influence of the Holy Spirit, so that they won the name Shakers; their trances and visions, their jumping and dancing, were like those of many other sects, such as the Low Countries dancers of the 14th and 15th centuries, the French Convulsionnaires of 1720–1770, or the Welsh Methodist Jumpers. The original and proper name of the group is the United Society of Believers in Christ’s Second Appearing, but followers quickly adopted the derogatory nickname, Shaking Quakers, which had been given to them by their many detractors.

Ann Lee

Under the leadership of Mother Ann Lee, beginning in 1774, the work ethic and rejection of marriage for which they have ever since been known began to typify the movement. She joined the Wardleys in 1758. Although a believer in celibacy, she had, at her parents' urging, married Abraham Stanley (Standley, or Standerin), and bore him four children, all of whom died in infancy. She was miserable in marriage, and by 1770 had begun to insist that the institution was not compatible with the Kingdom of God. Like many others in the Quaker tradition, she believed in and taught her followers that it is possible to attain perfect holiness. Like her predecessors the Wardleys, she taught that the demonstrations of shaking and trembling were caused by sin being purged from the body by the power of the Holy Spirit, purifying the worshiper. Distinctively, the followers of Mother Ann came to believe that she embodied all the perfections of God in female form. She rose to prominence in the movement through her dramatic urging of the Believers to preach more publicly concerning the Kingdom of God, and to attack sin more boldly and unconventionally. She was frequently imprisoned for breaking the Sabbath by dancing and shouting, and for blasphemy. While in prison in Manchester for 14 days, she said she had a revelation that "a complete cross against the lusts of generation, added to a full and explicit confession, before witnesses, of all the sins committed under its influence, was the only possible remedy and means of salvation". After this, she was chosen by the society as "Mother in spiritual things" and called herself "Ann, the Word" and also "Mother Ann". Another revelation bade her take a select band to America. Mother Ann arrived on August 6, 1774 in New York City, and in 1776 the Shakers settled in the township of Watervliet, near Albany, where a unique community life began to develop and thrive.

First Shaker society

community The village was divided into groups or "families" that were named for points on the compass rose. Each house was divided so that men and women did everything separately. They used different staircases, doors and even sat on opposite sides of the room. The men and women were segregated to prevent them from touching one another during the epileptic-like fits that they fell into during worship. The elders would watch over them through the windows, to make sure no physical contact happened. A spiritualistic revival in the neighboring town of New Lebanon sent many penitents to Watervliet, who accepted Mother Ann's teachings and organized in 1787 (before any formal organization in Watervliet) the New Lebanon Society, the first Shaker Society, at New Lebanon (since 1861 called Mt. Lebanon), Columbia county, New York. The Society at Watervliet, organized immediately afterwards, and the New Lebanon Society formed a bishopric. The Watervliet members, as pacifists and non-jurors, had got into trouble during the American War of Independence; in 1780 the Board of Elders were imprisoned, but all except Mother Ann were speedily set free, and she was released in 1781.

Communalism under Joseph Meacham

In 1781–1783 the Mother with chosen elders visited her followers in New York, Massachusetts and Connecticut. She died in Watervliet, NY on September 8, 1784. James Whittaker was head of the Believers for three years. On his death he was succeeded by Joseph Meacham (1742–1796), who had been a Baptist minister in Enfield, CT, and had, second only to Mother Ann, the spiritual gift of revelation. Under his rule and that of Lucy Wright (1760–1821), who shared the headship with him during his lifetime and then for twenty-five years ruled alone, the organization of the Shakers and, particularly, a rigid communalism (religious communism), began. By 1793 property had been made a "consecrated whole" in the different communities, but a "noncommunal order" also had been established, in which sympathizers with the principles of the Believers lived in families. The Shakers never forbade marriage, but refused to recognize it as a Christian institution since the second coming in the person of Mother Ann, and considered it less perfect than the celibate state. Shaker communities in this period were established in 1790 at Hancock, West Pittsfield, MA; in 1791 at Harvard, MA; in 1792 at East Canterbury, NH (or Shaker Village); and in 1793 at Shirley, MA; at Enfield, Connecticut (then also known as Shaker Station); at Enfield, NH (or "Chosen Vale"); at Tyringham, MA, where the Society was afterwards abandoned, its members joining the communities in Hancock and Enfield; at New Gloucester, ME (since 1890: "Sabbathday Lake"); and at Alfred, ME, where, more than anywhere else among the Shakers, spiritualistic healing of the sick was practiced. In Kentucky and Ohio Shakerism entered after the Cane Ridge, KY revival of 1800–1801, and in 1805–1807 Shaker societies were founded at South Union, KY Logan county, and Pleasant Hill, KY, Mercer County, KY.

Expansion and Contraction

A prominent part in this revival had been taken by Richard McNemar, a Presbyterian, who had broken with his Church because of his Arminian tendencies and had established the quasi-independent Turtle Creek Church. McNemar was won by Shaker missionaries in 1805, and many of his parishioners joined him to form the Union Village community in Turtlecreek Township, Warren County, Ohio, four miles west of Lebanon. McNemar was a favorite of Lucy Wright, who gave him the spiritual name Eleazer Riotht, which he changed to Eleazer Wright; he wrote The Kentucky Revival (Cincinnati, 1807), probably the earliest defense of Shakerism, and a poem, entitled A Concise Answer to the General Inquiry Who or What are the Shakers (1808). In 1811 a community settled at Busro on the Wabash in Indiana; but it was soon abandoned and its members went to Ohio and to Kentucky. In Ohio later communities were formed at Watervliet, Hamilton county, and at Whitewater, Dayton county. In New York, the communal property at Sodus Bay was sold in 1828 and the community removed to Groveland, or Sonyea; their land here was sold to the state and the few remaining members went to Watervliet. A short-lived community at Canaan, was merged into the communities in Mount Lebanon (in New Lebanon) and Enfield, Connecticut. The peak was probably reached between 1830 and 1850 at about 6000 members. The numerical strength of the sect decreased rapidly, probably from 4000 to 1000 from 1887 to 1908, and there has been little effort made to plant new communities. The Mt. Lebanon Society in 1894 established a colony at Narcoossee, Florida; the attempt of the Union Village Society in 1898 to plant a settlement at White Oak, Georgia, was unsuccessful. In 1910 the Union Village Society went into the hands of a receiver. At various times, the Shakers had eighteen major communities in eight states and six smaller communities in Florida and Indiana.

Communal spiritual family

The Shakers did not believe in procreation so therefore had to adopt a child if they wanted one. Another way they could expand their community's population was to allow converts into the Shaker society to live and function as one. When Shaker boys reached the age of twenty-one, they were given the choice to leave the Shaker religion and go their own separate way or to continue on as a Shaker. The Shakers lived in "families" sharing a large house with separate entrances for each family within the "family"; thus the families were exclusively male or female — the sexes were segregated into separate living areas. The Shakers struggled with complex human problems that have no simple answers, and they managed to set up and sustain a distinctive way of life with much appeal for more than two hundred years.

Revelations and visions

A peculiar, intense kind of spirituality began to develop under this unique arrangement. A period of spiritual manifestations among the Believers began in 1837 and lasted through 1847. Children told of visits to cities in the spirit realm and brought messages to the community which they received from Mother Ann. In 1838 the gift of tongues was manifested and sacred places were set aside in each community, with names like Holy Mount; but in 1847 the spirits, after warning, left the Believers. The theology of the denomination is based on the idea of the dualism of God: the creation of man as male and female "in our image" showing the bi-sexuality of the Creator; in Jesus, born of a woman, the son of a Jewish carpenter, were the male manifestation of Christ and the first Christian Church; and in Mother Ann, daughter of an English blacksmith, were the female manifestation of Christ and the second Christian Church — she was the Bride ready for the Bridegroom, and in her the promises of the Second Coming were fulfilled. Adam's sin was in sexual impurity; marriage is done away with in the body of the Believers in the Second Appearance, who must pattern after the Kingdom in which there is no marriage or giving in marriage. The four virtues are virgin purity; Christian communism; confession of sin, without which none can become Believers; and separation from the world. The Shakers do not believe in the divinity or deity of Jesus, or in the resurrection of the body. Their insistence on the bi-sexuality of God and their reverence for Mother Ann have made them advocates of sex equality. Their spiritual directors are elders and "eldresses," and their temporal guides are deacons and deaconesses in equal numbers. God

Culture of work

The prescribed uniform costume with woman's neckerchief and cap, and the custom of men wearing their hair long on the neck and cut in a straight bang on the forehead, still persist; but the women wear different colors. The communism of the Believers was an economic success, and their cleanliness, honesty and frugality received the highest praise. They made leather in New York for several years, but in selling herbs and garden seeds, in making "apple-sauce" (at Shirley), in weaving linen (at Alfred), and in knitting underwear they did better work. :"Do your work as though you had a thousand years to live and as if you were to die tomorrow." :"Put your hands to work, and your heart to God." Shakers were known for an exquisite style of furniture, known as shaker furniture. It was plain in style, durable, and functional. A Shaker chair would take weeks to make because only one craftsman made it and put a great deal of effort into making sure every joint, corner and leg were correctly in place. Because of this craftsmanship, original Shaker furniture is costly. One Shaker chair sold for US$ 500,000. The Shakers worshiped in meetinghouses that were painted white and unadorned. It was that way because they considered shutters and carvings to be worldly things. The Shakers believed in the value of hard work and kept comfortably busy. Each member learned a craft and did chores. Mother Ann said, "Labor to make the way of God your own; let it be your inheritance, your treasure, your occupation, your daily calling." Shakers worshiped in plain meetinghouses where they marched around, sang songs, danced, twitched and shouted. Many outsiders who witnessed Shaker worship services thought that they were heretics and protested in front of their places of worship. Mother Ann was arrested several times for disturbing the peace. Early Shaker worship services were unstructured, loud, chaotic and emotional. However, later on, Shakers developed precision dances and orderly rituals. The Shakers have also authored thousands of religious songs.

Culture and artifacts

heretics Shaker beliefs have generated a unique culture and ways of life that have enriched the cultural history of the United States as well as subsequently inspired many modern fields. One of the major attributes of the Shakers was to build. This combined with their dedication to hard work and perfection has resulted in a unique range of architecture, furniture and handicraft styles. They relied on their own skills and natural resources for all these as well as for providing for their family. Shakers designed their furniture with care, believing that making something well was in itself, "an act of prayer". They never fashioned items with elaborate details or extra decorations, but only made things for their intended uses. The ladder-back chair was a popular piece of furniture. Shaker craftsmen made most things out of pine or other inexpensive woods and hence their furniture was light in colour and weight. Shaker interior spaces are characterised by an austerity and simplicity. For example, they had a continuous wooden device like a pelmet with hooks running all along the lintel level from which they hung the very light furniture pieces such as chairs when not in use. The simple, honest architecture of their homes, meeting houses, and barns have had a long lasting influence on American architecture and design. They have a collection of furniture and utensils outside of Pittsfield, Mass. famous for its elegance and practicality. architecture Shakers won respect and admiration for their productive farms and orderly communities. Their industry brought about many inventions like the screw propeller, Babbitt metal, the rotary harrow, the circular saw, the clothespin, the flat broom and the wheel-driven washing machine. They were once the largest producers of medicinal herbs in the United States, and pioneers in the sale of seeds in paper packets. Shaker dances and songs are a main, but unknown, aspect of folk art. Shaker ways influenced many people to write books and adopt ways of life from Shakers. By the middle of the 20th century, as the Shaker communities themselves were disappearing, some American collectors whose visual tastes were formed by the stark aspects of the modernist movement found themselves drawn to the spare artifacts of Shaker culture, in which "form follows function" was also clearly expressed. Kaare Klint, an architect and famous furniture designer, used styles from Shaker furniture in his work. Another example is Doris Humphrey, an innovator in technique, choreography, and theory of dance movement. She made a full theatrical art with her dance entitled Dance of The Chosen Ones in which the nature of the Shakers’ religious fervor was depicted.

Shaker music

The Shakers considered music to be an essential component of the religious experience, and created some of the most tuneful, idiosyncratic, and utterly singable music in American history. In Shaker society, a spiritual "gift" could also be a musical revelation, and they considered it to be important to record these musical inspirations as they occurred. Scribes, many of whom had no formal musical training, used a form of music notation for this purpose: it used letters of the alphabet, often not positioned on a staff, along with a simple notation of conventional rhythmic values. This method has a curious, and coincidental, similarity to some ancient Greek music notation. Many of the lyrics to Shaker tunes consist of syllables and words from unknown tongues, the musical equivalent of glossolalia. Many of them were imitated from the sounds of Native American languages, as well as from the songs of African slaves, especially in the southernmost of the Shaker communities. The most famed of Shaker songs is Simple Gifts, which Aaron Copland used as a theme for variations in Appalachian Spring. The tune was composed by Elder Joseph Brackett and originated in the Shaker community at Alfred, Maine in 1848. Many contemporary Christian denominations incorporate this tune into hymnals, under various names, including "Lord of the Dance," adapted by English poet and songwriter Sydney Carter.

Modern-day Shakers

Sydney Carter] Membership in the Shakers dwindled in the late 1800s for several reasons. People were attracted to cities and away from the farms. Shaker products could not compete with mass-produced products that became available at a much lower cost. Shakers could not have children, and although they did adopt, this was not a major source of new members. Some Shaker settlements, such as Pleasant Hill community in Kentucky, have become museums. Believers have continually looked at the story of Ann Lee as a cornerstone of the theological architecture that has distinguished their church from other American religious groups. Shaker theology, its manifestation in material artifacts such as furniture and oval boxes, and the Ann Lee story have continually drawn the attention of outsiders either fascinated or repulsed by them. Although there were six thousand believers at the peak of the Shaker movement, there were only twelve Shakers left by 1920. In the United States today there is one active Shaker community with four members at Sabbathday Lake, Maine. The Sabbathday Lake community still accepts new recruits, as it has since its founding. This community, founded in 1783, was one of the smaller and more isolated Shaker communities during the sect's heyday. They farm and practice a variety of handicrafts; a [http://www.shaker.lib.me.us/ Shaker Museum, and Sunday services], are open to visitors. Now Mother Ann day is celebrated on the first Sunday of August. The people sing and dance and a Mother Ann cake is presented. There is a legend that one of Mother Ann's predictions states that there will be a revival when there are only five Shakers left. However, there is no evidence to suggest Mother Ann stated this. The daily schedule of a Shaker in Sabbathday Lake Village is as follows: The day will begin for many at 7:30 a.m., the Great Bell on Dwelling House rings calling every one to breakfast. At 8:00 a.m. Morning Prayers will start. They may read two Psalms and then read from the Bible. This will be followed by Prayer and silent prayer, concluded with the singing of a Shaker hymn. Work for the Shakers begins at 8:30. Work is interrupted at 11:30 for Mid-day prayers. "Dinner" begins at 12:00. This is the main meal for the Shakers. Work will continue at 1:00 p.m. At 6:00 it is supper time, the last meal of the day. On Wednesdays at 5:00 they hold a prayer meeting which is followed by a Shakers Studies class.

Shaker Trust

To preserve their legacy as well as their idyllic, lakeside property at Sabbathday Lake, Maine, the Shakers announced in October 2005 that they had entered into a trust with the state of Maine and several conservation groups. Under the agreement, the Shakers will sell conservation easements to the trust, allowing the village to ward off development and continue operating as long as there are Shakers to live there. The agreement does not specify whether the property will become a park, museum or other public space should the Shakers die off. That decision would be made by a nonprofit corporation - the United Society of Shakers, Sabbathday Lake Inc. - whose board members are largely non-Shakers. The $3.7 million conservation plan relies on grants, donations and public funds.

External links

- [http://www.shaker.lib.me.us/ Sabbathday Lake Shaker Community]
- [http://hometown.aol.com/musbuff/page4.htm American Shaker Music]
- [http://religiousmovements.lib.virginia.edu/nrms/Shakers.html Article on the Shakers from the University of Virginia]
- [http://www.hancockshakervillage.org Hancock Shaker Village]

Reference

- Lawrence Foster. "Shakers". Encyclopedia of Religion 1987. Volume 13, pages 200–201.
- Rob Portman and Cheryl Bauer. Wisdom's Paradise: The Forgotten Shakers of Union Village. Wilmington, Ohio: Orange Frazer Press, 2004. ISBN 1882203402. (About the Warren County, Ohio settlement.) Category:Quakerism Category:Shakers

Architekci wn�trz pisanie prac hotel madrid przetargi Malaga accommodation

:: RELATED NEWS ::

Wikipedia:Articles for deletion/Analyis Interchange Format

:The following discussion is an archived debate of the proposed deletion of the article below. Please do not modify it. Subsequent comments should be made on the appropriate discussion page (such as the article's talk page or on a Votes for Undeletion nomination). No further edits should be made to this page.