:: wikimiki.org ::

Fyysikko

Fyysikko

Fyysikko on fysiikan tutkija. Suomessa fyysikoksi voi pätevöityä suorittamalla yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon fysiikan alalta, taikka diplomi-insinöörin tutkinnon teknillisen fysiikan alalta. Fyysikon opinnot sisältävät pääaineena olevan fysiikan lisäksi usein myös seuraavia sivuaineita kuten matematiikkaa, tietojenkäsittelyä, kemiaa ja tilastotiedettä. Fyysikon uralle tyypillistä on myös lisensiaatin ja tohtorin jatkotutkinnon suorittaminen.

Aiheesta muualla

- [http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Fyysikot Tunnettuja fyysikoita]
- [http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_fyysikot Suomalaisia fyysikoita] Luokka:Fysiikka Luokka:Ammatit ja:物理学者 th:นักฟิสิกส์

Fysiikka

Fysiikka on tiede, joka tutkii luonnonilmiöitä, erityisesti aineen ja säteilyn käyttäytymistä ja vuorovaikutuksia. Fysiikan ja muutamien toisten tieteiden, kuten tähtitieteen ja kemian välinen raja on usein häilyvä ja epämääräinen. Fysiikka on kokeellinen ja eksakti luonnontiede. Kokeellisuus eli empiirisyys tarkoittaa sitä, että luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja. Fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti perusteltua. Eksaktisuus merkitsee, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivisia ennusteita. Fysiikassa luodaan erilaisia malleja, joilla pyritään kuvaamaan ilmiöitä eli luonnon käyttäytymistä. Mallien perusteella pyritään päättelemään ja formuloimaan luonnossa vallitsevia yleisiä periaatteita, lakeja. Lait formuloidaan matemaattisesti käyttämällä suureita, jotka kuvaavat suorasti tai epäsuorasti havaittavissa ja mitattavissa olevia ominaisuuksien kvantiteetteja. Lait kuvaavat näiden suureiden välisiä relaatioita, eli suureiden välisiä riippuvuuksia. Fysiikka tieteenä pyrkii mahdollisimman suureen rakenteellisuuteen. Rakenteellisuus merkitsee pyrkimystä irrallisista laeista kiinteän yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamiseen, pyrkimystä hierarkkiseen tietorakenteeseen, jossa yksittäiset lait ovat jäsentyneet hallittavaksi, ymmärrettäväksi ja ristiriidattomaksi kokonaisuudeksi, teoriaksi. Äärimmäisenä pyrkimyksenä fysiikassa on kaiken teorian luominen, joka selittäisi kaikki luonnon vuorovaikutukset. Tällä hetkellä ei ole tietoa onko kaiken teoriaa ylipäätään mahdollista ikinä luoda.

Klassinen ja moderni fysiikka

Fysiikan perusteoriat voidaan karkeasti jakaa klassiseen ja moderniin fysiikkaan. Näiden termien määritelmät vaihtelevat. Rajatuimman näkemyksen mukaan modernia on vain kvanttifysiikka ja sille läheiset aiheet. Yleisesti kuitenkin myös suhteellisuusteoria lasketaan moderniksi fysiikaksi. Laajemman ns. historiallisen näkemyksen mukaan modernia fysiikkaa on kaikki 1900- ja 2000- luvulla tehty fysiikka. Pääsääntöisesti klassisessa fysiikassa keskitytään ihmisen mittaskaalan ilmiöihin, modernissa joko paljon pienempiin, paljon suurempiin tai vastaavasti paljon kylmempiin tai paljon kuumempiin eli energeettisempiin ilmiöihin. Monet tärkeät klassiset ilmiöt, esimerkiksi gravitaatio eli painovoima, tai yhteyttämisen fysikaaliset perusteet pystytään selittämään vain modernin fysiikan avulla. Klassisia aloja:
- Pitkälle Isaac Newtonin muotoilema kappaleita ja niiden liikkeitä kuvaava mekaniikka. Siinä kuvataan kappaleiden välisiä vuorovaikutuksia, jotka perustuvat kappaleiden massaan, sekä näiden vuorovaikutusten aikaansaamia liikkeitä.
- Varautuneiden hiukkasten vuorovaikutuksia kuvaava sähkömagnetismi. Sähkömagnetismin teoria pohjaa James Clerk Maxwellin yhtälöille varautuneiden hiukkasten ja niiden aikaansaamien kenttien väliselle vuorovaikutukselle.
- Lämpöoppi, joka kuvaa erityisesti nesteiden ja kaasujen ominaisuuksia. Moderneja aloja:
- Suppea ja yleinen suhteellisuusteoria, jotka kuvaavat toistensa suhteen suurella nopeudella liikkuvien koordinaatistojen (havainnoitsijoiden) välisten havaintojen suhdetta, esimerkiksi samanaikaisuuden käsitettä. Yleinen suhteellisuusteoria myös selittää painovoiman avaruuden geometriseksi ominaisuudeksi.
- Kvanttimekaniikka, joka laajentaa klassisen fysiikan kuvausta hiukkasten ja kenttien välisestä vuorovaikutuksesta. Tärkeitä kvanttimekaniikan ominaisuuksia ovat hiukkasten aallon-omaiset interferenssi-ilmiöt, vastaavasti kenttien hiukkastyyppiset ominaisuudet kuten kvantittuminen, ja samantyyppisten hiukkasten tai aaltojen lomittuminen. Näitä ominaisuuksia tavataan yleensä erityisesti alkeishiukkasilta, mutta myös hiukkasten ryhmittymät voivat käyttäytyä kvanttimekaanisesti yhtenä kollektiivisena joukkona. Seuraavia aloja voidaan luokittelutavasta riippuen pitää klassisina tai moderneina:
- Tilastollinen eli statistinen fysiikka, joka kuvaa suuren hiukkasmäärän ominaisuuksia ja kytkee hiukkasten mikroskooppisen kuvauksen makroskooppisten systeemien termodynaamiseksi kuvaukseksi. Ala on syntynyt modernin fysiikan aikakaudella, mutta sen rakennetta voidaan pitää klassisena. Kronologisesti sitä voidaan pitää lämpöopin yleistyksenä.

Tutkimusalueita

Fysiikan tutkimuksen pääosa-alueet luokitellaan tyypillisisesti tutkittavien rakenteiden koon mukaan
- Hiukkasfysiikka kuvaa hiukkasten välisiä perusvuorovaikutuksia, tyypillisesti atomia pienempiä yksiköitä
- Atomi- ja molekyylifysiikka ja optiikka kuvaavat atomin kokoluokan ilmiöitä, atomien vuorovaikutusta säteilyn kanssa sekä sähkömagneettista säteilyä
- Tiiviin aineen fysiikka kuvaa jollain tavoin kondensoituneiden eli tiivistyneiden hiukkasryhmien käytöstä
- Tähtitiede kuvaa planeettojen ja tähtien välisiä ilmiöitä ja esim. tähtien lähettämää säteilyä Hiukkasfysiikan rinnalle voidaan liittää erityisesti atomien ytimissä tapahtuvia reaktioita tutkiva ydinfysiikka. Tiiviin aineen fysiikkaan enemmän tai vähemmän tiiviisti kytkettyjä aloja ovat mm.
- Aerosolifysiikka
- Biologinen fysiikka
- Elektroniikka
- Magnetismi
- Materiaalifysiikka
- Polymeerifysiikka Tähtitieteen alaluokkia ovat mm. kosmologia ja plasmafysiikka. Näiden lisäksi fysiikan tutkimusaloja ovat
- Akustiikka
- Avaruusfysiikka
- Laskennallinen fysiikka
- Ekonofysiikka
- Meteorologia Joissakin jaotteluissa myös fysikaalinen kemia, geologia ja geofysiikka luetaan kokonaan tai osittain fysiikkaan kuuluviksi.

Katso myös

Luettelo ratkaisemattomista fysiikan ongelmista Mallintaminen

Suomalaisia fysiikan linkkejä

Suuri osa alla olevista linkeistä on englanninkielisiä.
- [http://www.physics.helsinki.fi/sfs/index.shtml Suomen fyysikkoseura]
- [http://www.physics.helsinki.fi/fyl_www/index.htm Helsingin yliopiston fysiikan laitos]
- [http://physics.joensuu.fi/ Joensuun yliopiston fysiikan laitos]
- [http://www.phys.jyu.fi/ Jyväskylän yliopiston fysiikan laitos]
- [http://fysiikka.uku.fi/index_fi.shtml Kuopion yliopiston sovelletun fysiikan laitos]
- [http://www.ee.lut.fi/fi/lab/fysiikka/index.html Lappeenrannan teknillisen yliopiston fysiikan laitos]
- [http://physics.oulu.fi/ Oulun yliopiston fysiikan laitos]
- [http://www.ee.tut.fi/fys/index.shtml Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan laitos]
- [http://www.hut.fi/Yksikot/TeknillinenFysiikka Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto]
- [http://www.physics.utu.fi/ Turun yliopiston fysiikan laitos]
- [http://www.uwasa.fi/itt/teti/fysiikka/index.html Vaasan yliopiston fysiikan ja materiaalitekniikan laitos]
- [http://www.abo.fi/fak/mnf/fysik/ Åbo akademin fysiikan laitos]
- [http://boojum.hut.fi Kylmälaboratorio]

Kirjallisuutta

- Brian Greene: Kätketyt ulottuvuudet: supersäikeet, ajan halkeamat ja maailmanselityksen haaste; Otava (2000), ISBN: 9513116506
- Hugh D. Young, Roger A. Freedman: Sears and Zemansky's University Physics with Modern Physics, ISBN: 0321204697
- Hannu Karttunen: "Tiedettä kaikille: Fysiikka", ISBN 952-5329-32-1
- John R. Taylor: An Introduction to Error Analysis, ISBN: 093570275X
- Kaarle Kurki-Suonio, Riitta Kurki-Suonio: Vuorovaikutuksista kenttiin - sähkömagnetismin perusteet, ISBN: 9517451555
- Esko Valtaoja: "Kotona maailmankaikkeudessa"; Ursa , ISBN 952-5329-15-1
- [[Luokka:Fysiikka]] [[af:Fisika als:Physik ms:Fizik zh-min-nan:Bu̍t-lí-ha̍k ko:물리학 ja:物理学 simple:Physics th:ฟิสิกส์

Filosofian maisteri

Filosofian maisteri (FM) on ylemmän korkeakoulututkinnon nimi sekä humanistisella että luonnontieteellisellä alalla.

Katso

- Luonnontieteelliset yliopistotutkinnot
- Humanistiset yliopistotutkinnot Luokka:Yliopistotutkinnot

Matematiikka

Matematiikka on deduktiiviseen päättelyyn perustuva looginen järjestelmä. Siinä käsitellään määriä, rakenteita, muutosta ja avaruuksia. Matemaattisen formalismin mukaan matemaatiikka on aksiomaattisesti määriteltyjen abstraktien rakenteiden tutkimista symbolisen logiikan ja matemaattisen merkintäjärjestelmän keinoin. Matematiikkaa käytetään fysikaalisten ja käsitteellisten suhteiden ilmaisemisen kielenä, jonka kielioppi ja käsitteistö on määritelty äärimmäisen tarkkaan. Tämä mahdollistaa asioiden ilmaisemisen yksikäsitteisesti. Matematiikka ei tutki ympäröivää, fysikaalista maailmaa, vaan käsitteellisiä riippuvuussuhteita. Tämän takia sitä ei yleensä lueta luonnontieteisiin. Vaikka usein matematiikan tutkimusongelmat tulevat luonnontieteistä, erityisesti fysiikasta, tutkitaan matematiikassa myös puhtaasti matematiikan sisäisiä alueita, joille ei ole (vielä) löydetty sovellusalueita millään muulla tieteenalalla. Tällaiset matematiikan sisäisten tutkimusten tulokset voivat antaa hyödyllisiä työkaluja muiden matematiikan alueiden tutkimuksissa. Matematiikan tutkija - matemaatikko - näkee matematiikan usein enemmänkin taiteena kuin tieteenä. Matemaatikolle matematiikasta voi löytyä sellaista kauneutta, jota ei muualla ole.

Yleiskatsaus

fysiikasta Sana matematiikka tulee kreikan sanasta μάθημα (máthema), joka tarkoittaa tiedettä, tietoa tai oppimista; μαθηματικός (mathematikós) tarkoittaa "halukas oppimaan". Matematiikan pääalueet syntyivät käytännön tarpeista. Laskutaito oli hyödyllinen niin kaupankäynnissä, maanmittauksessa kuin astronomisten tapahtumien ennustamisessakin. Matematiikka on siis alun perin muiden tieteiden (lähinnä luonnontieteiden) työkalu ja tutkimustulosten eksakti ilmaisuväline. Matematiikan avulla voidaan teoreettisesti tarkastella käytännössä havaittuja asioita ja tehdä näistä tutkimustuloksista johtopäätöksiä. Matematiikan pääosiksi mainitaan tavallisesti algebra, analyysi ja topologia, jotka jakaantuvat moniin osa-alueisiin. Rakenteen tutkiminen alkaa numeroista ja luvuista, joista tutuimpia ovat luonnolliset luvut ja kokonaisluvut sekä näihin liittyvät laskutoimitukset. Lukuteoria tutkii lukujen syvempiä ominaisuuksia. Yhtälöiden ratkaisemisessa tarvittavien menetelmien tutkimus johtaa abstraktiin algebraan, jossa tutkitaan algebrallisia rakenteita ja niihin liittyviä laskutoimituksia. Avaruuksien tutkiminen saa alkunsa geometriasta; ensin kehitettiin trigonometria ja euklidinen geometria. Myöhemmin näistä kehitettiin epäeuklidinen geometria. Matemaatikot loivat lukuisia välttämättömiä käsitteitä tietokoneita kehitettäessä; näistä kehittyi edelleen informaatioteoria.

Peruskäsitteitä

:aksiooma - apulause - funktio - joukko - kommutatiivisuus - kunta - lause - lemma - luku - numero - osajoukko - otaksuma - relaatio - rengas - ryhmä - teoreema - yhtälö

Alkioita eri avaruuksissa

:algebrallinen luku - alkuluku - imaginaariluku - irrationaaliluku - kokonaisluku - kompleksiluku - luonnollinen luku - matriisi - murtoluku - rationaaliluku - reaaliluku - transsendenttiluku - vektori

Tutkimusalueita

:algebra - analyysi - aritmetiikka - diskreetti matematiikka - fraktaaligeometria - funktioteoria - geometria - joukko-oppi - lineaarialgebra - logiikka - lukuteoria - numeeriset menetelmät - peliteoria - ryhmäteoria - tilastotiede - todennäköisyys - topologia - verkko- eli graafiteoria

Kuuluisia teorioita, lauseita ja otaksumia

- De Moivren kaava
- Eulerin lause
- Fermat'n suuri lause
- Goldbachin väittämä
- Poincarén väittämä
- Pythagoraan teoreema
- Riemannin hypoteesi

Katso myös

- Tiede ja matematiikka
- Luettelo matemaatikoista
- Luettelo ratkaisemattomista matemaattisista ongelmista
- digitaalinen signaalinkäsittely
- mallintaminen

Kirjallisuutta

- Carl Boyer: Tieteiden kuningatar, matematiikan historia osat I ja II. Art House, 2000. ISBN 951-884-159-4

Linkkejä

- [http://www.makupalat.fi/matema.htm#matematiikka Makupalat-linkkikirjaston matematiikkalinkit]
- [http://matta.hut.fi/matta/index_fi.shtml TKK:n matematiikan tietokoneavusteisen opetuksen MatTa-projekti]
- [http://solmu.math.helsinki.fi/ Matematiikkalehti Solmu] Luokka:Matematiikka als:Mathématiques ja:数学 ko:수학 ms:Matematik simple:Mathematics th:คณิตศาสตร์ tokipona:sona nanpa zh-cn:数学 zh-tw:數學

Kemia

Kemia on eksakti luonnontiede. Se tutkii aineiden ominaisuuksia, rakenteita ja käyttäytymistä sekä etsii keinoja aineiden tunnistamiseksi ja valmistamiseksi. Kemian ilmiöt tapahtuvat atomien uloimpien elektronikuorten elektronien välityksellä. Kemiantutkimuksen tuloksia ovat esimerkiksi muovit, maalit, lääkkeet, lannoitteet, polttoaineet, metalliseokset – ja ympäristömyrkyt.

Perusteita

Atomit ja molekyylit

Kemiassa perushiukkasia ovat atomit, jotka koostuvat protoneista, neutroneista ja elektroneista. Kemiallisten aineiden moninaisuus pohjautuu atomien kykyyn yhdistyä molekyyleiksi. Yhdistävää voimaa sanotaan kemialliseksi sidokseksi. Molekyylin sisältämät aineet ilmoitetaan alkuaineet listaavassa kemiallisessa kaavassa. Esimerkiksi vesi, jonka kaava on H₂O, koostuu kahdesta vetyatomista ja yhdestä happiatomista. Alkuainekaava ei yksilöi molekyyliä: C₂H₆O voi olla joko etanoli tai dietyylieetteri. Atomien järjestyksen kertoo rakennekaava. Atomit, joissa on yhtä monta protonia, ovat samaa alkuainetta. Alkuaineet on järjestetty rakenteen perusteella jaksolliseen järjestelmään, jossa toisiaan kemiallisesti muistuttavat alkuaineet ovat samassa ryhmässä. Koska pienissäkin määrissä kemiallisia yhdisteitä on valtavasti molekyylejä, on otettu käyttöön ainemäärän yksikkö mooli. Esimerkiksi 50 grammassa metanolia on noin 940 000 000 000 000 000 000 000 molekyyliä eli 1,6 moolia.

Seokset

Aineet jaetaan puhtaisiin aineisiin ja seoksiin. Seosten tärkeä erityistapaus on liuos. Seosten osia voidaan erottaa esimerkiksi suodattamalla, tislaamalla, dekantoimalla, sentrifugoimalla, sublimoimalla, kromatograafisilla menetelmillä, kiteyttämällä, haihduttamalla tai uuttamalla.

Reaktiot

Aineiden muuttumista toisiksi aineiksi sanotaan kemiassa reaktioksi. Olomuodon vaihtumista ei pidetä kemiallisena reaktiona vaan fysikaalisena prosessina, koska siinä ei synny uusia sidoksia. Reaktion nopeutta voidaan suurentaa lisäämällä reagoivia aineita, nostamalla lämpötilaa, sekoittamalla, hienontamalla lähtöaineita tai käyttämällä sopivaa katalyyttiä. Reaktiossa joko sitoutuu tai vapautuu lämpöä. Reaktion tapahtuminen voidaan havaita kaasun vapautumisena, lämpötilan muutoksena, liuoksen värin muuttumisena tai sakan muodostumisena.

Nimeäminen

Kemian alkuaikoina yhdisteitä ei nimetty minkään järjestelmän mukaan. Siksi vieläkin puhutaan triviaalinimin ilokaasusta tai muurahaishaposta, kun tarkoitetaan dityppimonoksidia tai metaanihappoa. Systemaattisen nimeämisen tavoitteena on, että jokainen yhdiste voidaan nimetä yksikäsitteisesti ja että jokaisesta nimestä selviää, miten yhdisteen atomit ovat järjestyneet. Systemaattisen nimistön pohjana ovat kemian järjestö IUPAC:n suositukset. Mutkikkaiden yhdisteiden systemaattiset nimet ovat pitkiä, joten yhdisteille keksitään triviaalinimiä. Ibuprofeeni, englanniksi ibuprofen, on saanut nimensä osiensa mukaan isobutyylistä (ibu), propaanihaposta (pro) ja fenyylistä (fen). Sen systemaattinen nimi on 2-(p-isobutyylifenyyli)propaanihappo.

Alat

Kemia jaetaan yleensä viiteen alaan, joiden väliset rajat ovat väljät:
- Orgaaninen kemia tutkii orgaanisia yhdisteitä eli lähes kaikkia hiilen yhdisteitä. Tällä hetkellä tunnetaan yli 20 miljoonaa yhdistettä, joista suurin osa on orgaanisia.
- Epäorgaaninen kemia tutkii epäorgaanisia yhdisteitä kuten suoloja, metalleja, metallikomplekseja sekä monia happoja ja emäksiä. Orgaaninen ja epäorgaaninen kemia yhdistyvät organometalliyhdisteiden tutkimuksessa.
- Fysikaalinen kemia toimii kemian ja fysiikan rajalla. Se tutkii muun muassa kemian teoreettista perustaa, spektroskooppisia menetelmiä sekä reaktioiden nopeuksia ja syntyehtoja.
- Analyyttinen kemia tutkii aineiden koostumuksia ja menetelmiä niiden määrittämiseksi.
- Biokemia tutkii eliöissä havaittavia kemiallisia yhdisteitä ja reaktioita. Muita, pienempiä aloja ovat lääkekemia, ympäristökemia, materiaalikemia, polymeerejä tutkiva polymeerikemia sekä radioaktiivisia aineita tutkiva radiokemia.

Historia

:Pääartikkeli: Kemian historia

Varhainen kemia

Ensimmäinen kemiallinen reaktio, jota ihminen oppi hyödyntämään, oli palaminen. Varhaisia keksintöjä olivat myös lasin, keramiikan, väriaineiden ja metallien valmistus. Metalleista puhtaana esiintyy kulta ja joskus myös hopea ja kupari. Joissakin meteoriiteissa on puhdasta rautaa. Kuparia ja lyijyä valmistettiin malmeista Egyptissä ja Kaksoisvirranmaassa vuonna 4000 eaa, pronssia vuonna 3000 eaa. Rautaa alettiin tuottaa suuria määriä vuoden 1000 eaa paikkeilla, kun kehitettiin suuret lämpötilat mahdollistanut ahjo. Antiikin Kreikan filosofit kehittivät teorioita aineiden rakenteista. Empedokles (noin 490-luku eaa–430 eaa) väitti, että maailma koostuu neljästä perusaineesta: tulesta, vedestä, maasta ja ilmasta. Leukippoksen oppilas Demokritos (noin 460-luku eaa–370 eaa) esitti aineen koostuvan atomeista, joita ei voi jakaa pienempiin osiin. Hänen mukaansa uudet aineet syntyvät, kun atomit järjestyvät uudelleen. Aristoteles (384 eaa–322 eaa) rakensi oman teoriansa neljän alkuaineen pohjalle, mutta hän ei hyväksynyt atomioppia. Aristoteleen näkemyksiä pidettiin valtaosin oikeina 1500-luvulle saakka.

Alkemia

Kreikkalaisia käytännönläheisemmin kemiaan suhtautuivat Aleksandrian alkemistit. Heidän tavoitteenaan oli muuttaa halvat metallit kullaksi. Myös Kiinassa harjoitettiin alkemiaa ainakin vuosina 175 eaa–1000 jaa. Aleksandrian alkemia muuttui islamilaiseksi noin 600-luvulla ja islamilainen taas eurooppalaiseksi 1100-luvulla. Kullan tavoittelu osoittautui myöhemmin turhaksi, mutta alkemian aikana myös kehitettiin laboratoriovälineitä ja eristettiin monia tärkeitä kemiallisia yhdisteitä kuten etanoli ja typpihappo. Alkemia alkoi muuttua kemiaksi 1600-luvulla. Jan Baptist van Helmont (1577–1644) oli vielä alkemisti, mutta hän myös tutki kemiallisia reaktioita vaa'an avulla ja tunnisti kaasut omaksi aineluokaksi. Ensimmäiset selvästi kvantitatiiviset kemialliset kokeet teki Robert Boyle (1627–1691). Boyle hylkäsi neljän alkuaineen teorian ja ravisteli muutenkin vanhoja ajattelutapoja.

Palamisen selittäminen

Georg Ernst Stahl esitti vuonna 1703 Johann Joachim Becherin teorian pohjalta, että aineen palaessa siitä vapautuu flogistonia. Flogistonin avulla pystyttiin selittämään monia reaktioita. Koska metalli muuttui hapettuessaan "kalkiksi", sen täytyi koostua "kalkista" ja flogistonista. Suljetussa astiassa palaminen loppui siinä vaiheessa, kun astia kyllästyi flogistonilla. Täysin virheellinen flogistonteoria menestyi 1700-luvun jälkipuoliskolle asti. Nykyaikaisen kemian perustajana pidetään Antoine Lavoisier'ta (1743–1794). Lavoisier osoitti kokeillaan, että palaminen merkitsee aineen yhtymistä happeen. Hän myös muotoili aineen häviämättömyyden lain, julkaisi alkuainetaulukon ja uudisti kemian käsitteitä.

1800- ja 1900-luku

Kemia alkoi erottua fysiikasta omaksi tieteenalakseen 1800-luvulla. John Dalton julkaisi vuonna 1808 atomiteoriansa. Teoria hyväksyttiin yleisesti vasta vuosisadan loppupuolella. Jöns Jakob Berzelius otti käyttöön nykyisen kaltaiset kemialliset merkit 1813. Dmitri Mendelejev ja Lothar Meyer kehittivät jaksollisen järjestelmän lähes samanaikaisesti 1860-luvun lopussa. 1900-luvulta alkaen kemia on kehittynyt nopeasti. Kemian teoreettista pohjaa on vahvistanut kvanttimekaniikkaan perustuva kvanttikemia. Tietotekniikan kehityksen ansiosta laskennallinen kemia saavuttaa yhä parempia tuloksia. Monet analyysimenetelmät, erityisesti spektreihin tukeutuvat, ovat nykyään tarkkoja ja automaattisia.

Kemia Suomessa

Suomessa on valmistettu tervaa suuressa mitassa 1500-luvulta lähtien. Suomalaisen kemianteollisuuden panivat alulle apteekkarit. Johan Jacob Julin (1787–1853) perusti typpihappotehtaan Turkuun ja metalliyrityksen Fiskariin. Ensimmäinen paperitehdas perustettiin 1667. Se käytti raaka-aineena lumppuja. Nokialle perustettiin sulfiittiselluloosatehdas vuonna 1885. Nykyään kemianteollisuus on Suomen kolmanneksi suurin teollisuuden ala. Se valmistaa muun muassa muoveja, lannoitteita, väriaineita, lääkkeitä, metalleja, puun- ja öljynjalostustuotteita sekä peruskemikaaleja kuten rikkihappoa. Suomen ensimmäinen kemian professori Pehr Adrian Gadd (1727–1797) paransi salpietarin valmistusmenetelmää. Varsinaisen kemiantutkimuksen Suomessa aloitti Gaddin seuraaja, alkuaine yttriumin löytänyt Johan Gadolin (1760–1852). Hänen jälkeensä professorina toimi Pehr Adolf von Bonsdorff, joka muun muassa valmisti 80 erilaista kaksoissuolaa. Suomalaisista Nobelin kemianpalkinnon on saanut biokemisti A. I. Virtanen (1895–1973). Palkinto myönnettiin erityisesti tuorerehun säilöntämenetelmän kehittämisestä.

Kemia-sanan alkuperä

Sanat kemia ja alkemia tulevat arabian sanasta al-kimiya, joka tarkoittaa viisasten kiveä. Arabian sana perustuu mahdollisesti varhaisen kiinan kultaa merkitsevään sanaan kim tai Egyptin muinaiseen nimeen Khem. Sanaa khemeia käytetään keisari Diocletianuksen vuonna 296 antamassa mahtikäskyssä, jossa määrätään egyptiläiset kemiaa käsittelevät kirjoitukset poltettaviksi.

Kirjallisuutta

Hudson, John: Suurin tiede - Kemian historia

Katso myös

- luettelo kemian artikkeleista
- luettelo kemisteistä
- Nobelin kemianpalkinto
- luettelot alkuaineista nimen, järjestysluvun ja kemiallisen merkin mukaan
- alkuaineiden jaksollinen järjestelmä Luokka:Luonnontieteet Luokka:Kemia als:Chemie ms:Kimia ko:화학 ja:化学 simple:Chemistry th:เคมี

Tilastotiede

Tilastotiede on erityisesti todennäköisyyslaskentaa hyödyntävä tiede, joka keskittyy kehittämään menetelmiä, joilla rajallisesta määrästä havaintoja voidaan tehdä luotettavia päätelmiä. Aineiston eli havaintojen perusteella voidaan tehdä tilastollisten menetelmien avulla päätelmiä, joiden luotettavuudelle voidaan antaa arvio. Tilastoja voidaan esittää mm. graafisesti tai numeerisesti, tilastojen esittämisessä on kyse lähinnä kuvailevasta tilastotieteestä. Tilastotieteen sovellusalueita ovat mm. vakuutustiede, taloustiede, lääketiede ja bioinformatiikka.

Tutkimusalueita ja menetelmiä

- bayesilainen tilastotiede
- aikasarja-analyysi
- ekonometria
- epidemiologia
- otantateoria
- spatiaalinen tilastotiede

Käsitteitä

Ennen aineiston käsittelyä on tiedettävä millä mitta-asteikolla kukin havainto on mitattu. Frekvenssi kertoo kuinka monta havaintoa on annetussa havaintoluokassa.

Ohjelmia

- R
- Splus
- SPSS
- SAS
- WinBUGS
- MATLAB
- Mathematica
- GNU Octave
- MS Excel Luokka:Tilastotiede ms:Statistik ja:統計学 simple:Statistics th:สถิติศาสตร์

Tohtori

Tohtori on korkeimman yliopistollisen tutkinnon nimitys. Tohtorin tutkinnon tarkoitus on pätevöittää ennen kaikkea tutkijan tehtäviin. Yliopiston korkeimpiin virkoihin vaaditaan tohtorin tutkinto. Professorin virkaan tohtorin tutkintoa ei teoriassa vaadita, sen sijaan edellytetään tieteellistä tai taiteellista pätevyyttä sekä opetustaitoa. Käytännössä professori, jolla ei ole tohtorin tutkintoa, on kuitenkin harvinainen. Tullakseen tohtoriksi täytyy hakeutua yliopistoon jatko-opiskelijaksi. Pohjakoulutuksena on ylempi korkeakoulututkinto tai erikoistapauksissa alempi korkeakoulututkinto. Ennen pohjakoulutukseksi vaadittiin lisensiaatin tutkinto, mutta nykyään tohtorin tutkinto suoritetaan yleensä ylemmän korkeakoulututkinnon pohjalta suorittamatta välissä lisensiaatin tutkintoa. Tohtorin tutkinnon tärkein osa on väitöskirjan laatiminen ja sen puolustaminen julkisesti. Väitöskirja voi olla joko kirjallisesti yhtenäinen kokonaisuus, eli monografia tai useista erillisistä tieteellisistä artikkeleista koostuva artikkeliväitöskirja eli ns. nippuväitöskirja. Väitöskirjan lisäksi tulee suorittaa tutkimusalaan ja -menetelmiin liittyviä syventäviä opintoja. Lisensiaatintutkinnon suorittaneilta jatko-opiskelijoilta tohtorintutkintoa tukevia opintoja vaaditaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita vähemmän. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden tunnusmerkki on tohtorinhattu, jonka väri riippuu tieteenalasta. Tällä hetkellä Suomessa voi suorittaa seuraavat tohtorintutkinnot:
- elintarviketieteiden tohtori (ETT)
- eläinlääketieteen tohtori (ELT)
- farmasian tohtori (FaT)
- filosofian tohtori (FT)
- hallintotieteiden tohtori (HTT)
- hammaslääketieteen tohtori (HLT)
- kasvatustieteen tohtori (KT)
- kauppatieteiden tohtori (KTT)
- kuvataiteen tohtori (KuT)
- liikuntatieteiden tohtori (LitT)
- lääketieteen tohtori (LT)
- maatalous- ja metsätieteiden tohtori (MMT)
- musiikin tohtori (MuT)
- oikeustieteen tohtori (OTT)
- psykologian tohtori (PsT)
- sotatieteiden tohtori (ST)
- taiteen tohtori (TaT)
- tanssitaiteen tohtori
- teatteritaiteen tohtori (TeT)
- tekniikan tohtori (TkT)
- teologian tohtori (TT)
- terveystieteiden tohtori (TtT)
- valtiotieteiden tohtori (VTT)
- yhteiskuntatieteiden tohtori (YTT)

Tohtorintutkinto ulkomailla

Tohtorintutkintojen nimet vaihtelevat maittain mutta kansainvälisesti tunnetuin englanninkielinen nimitys on PhD (Doctor of Philosophy). Muita ovat mm.
- DSc = Doctor of Science
- DA = Doctor of Arts
- DBA = Doctor of Business Administration
- LL.D = Doctor of Laws

Lääkäri

Puhekielessä lääkäriä kutsutaan usein tohtoriksi, onhan esimerkiksi englanniksi sekä lääkäri että väitellyt tohtori doctor. Alan perustutkinto Suomessa on kuitenkin lääketieteen lisensiaatti ja lääketieteen tohtori on tieteellinen jatkotutkinto. Sekaannuksen välttämiseksi voidaan englanniksi lääkäristä käyttää nimitystä MD (Medical Doctor) ja väitelleestä lääkäristä nimitystä MD, PhD. +

Luokka:Fysiikka

Tämä luokka sisältää artikkeleita fysiikasta ja kuuluisista fyysikoista. Luokka:Tiede als:Kategorie:Physik ms:Category:Fizik ko:분류:물리학 ja:Category:物理学 th:Category:ฟิสิกส์

360 AD

Events

- The Council of Laodicea is held.
- Eunomius of Cyzicus becomes Bishop of Cyzicus.
- Macedonius I is deposed as Patriarch of Constantinople and replaced with Eudoxius of Antioch.
- Meletius becomes Patriarch of Antioch.
- St. Jerome is baptized in Rome (possible date).
- Sextus Aurelius Victor becomes prefect of Pannonia.

Births

- Saint Ninian, missionary in Scotland (approximate date)
- Pelagius, British monk (approximate date)
- Saint Mesrob, Armenian monk
- John Cassian, one of the Desert Fathers, monk, Christian saint, writer (approximate date)

Deaths

- Eustathius of Antioch (possible date) Category:360 als:360 ko:360년

gry strategiczne samsung true tone online slots zak�ady bukmacherskie Hotele w Rzym

:: RELATED NEWS ::

Croatian-language grammar books
This article lists books relevant to the study of Croatian grammar. The enumerated grammar books give description and prescription of Croatian language as it evolved throughout history. While Croatian is genetically the same as Serbian and Bosnian, and some of the books mentioned below also apply to them, this chronology of philological heritage is specific to Croatian. Grammati

Fyysikko

Aiheesta muualla

Fysiikka

Klassinen ja moderni fysiikka

Tutkimusalueita

Katso myös

Suomalaisia fysiikan linkkejä

Kirjallisuutta

Filosofian maisteri

Katso

Matematiikka

Yleiskatsaus

Peruskäsitteitä

Alkioita eri avaruuksissa

Tutkimusalueita

Kuuluisia teorioita, lauseita ja otaksumia

Katso myös

Kirjallisuutta

Linkkejä

Kemia

Perusteita

Atomit ja molekyylit

Seokset

Reaktiot

Nimeäminen

Alat

Historia

Varhainen kemia

Alkemia

Palamisen selittäminen

1800- ja 1900-luku

Kemia Suomessa

Kemia-sanan alkuperä

Kirjallisuutta

Katso myös

Tilastotiede

Tutkimusalueita ja menetelmiä

Käsitteitä

Aineistoa kuvailevia tunnuslukuja

Otantamenetelmiä

Todennäköisyysjakaumia

Ohjelmia

Tohtori

Tohtorintutkinto ulkomailla

Lääkäri

Luokka:Fysiikka

360 AD

Events

Births

Deaths