:: wikimiki.org ::
| Genetiivi |
Genetiivi
Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa.
Genetiivi eri kielissä
Genetiivi on hyvin yleinen sijamuoto eri kielissä. Perusmerkityksen ohella sillä on yleensä useita eri käyttötarkoituksia.
Suomi
Suomessa genetiivin pääte on yksikössä -n ja monikossa -in, -en, -den, -ten tai -tten. Monikon päätteet ovat usein keskenään vaihtoehtoisia ja eri murrealueilla suositaan eri päätteitä.
Esimerkkejä:
- omenan
- omenain
- omenojen
- omenoiden
- omenoitten
Suomessa genetiivi ilmaisee hyvin monia eri asioita, joita tärkeimpiä ovat
- omistaja (possessiivinen genetiivi)
:Minun koirani on aikamoinen temppuilija.
- toiminnan suorittaja (subjektiivinen genetiivi)
:Kirpun purema haava on usein kiusallinen.
- toiminnan esine (objektiivinen genetiivi)
:Silmien hierominen ei ole järkevää sipuleita leikattaessa.
- toiminnan kohde; sitä, jolle jotakin tehdään (datiivinen genetiivi)
:Hiki laiskan syödessänsä.
Viro
Virossa genetiivillä ei ole varsinaista päätettä yksikössä, vaan sija muodostetaan loppuvokaalin tai vartalomuutosten avulla. Monikossa pääte on -de tai -te.
Esimerkkejä:
- pesa 'pesä'
- pesade 'pesien'
- õpetaja 'opettaja'
- õpetajate 'opettajien'
Englanti
Englannissa genetiivin päätteenä on puolilainausmerkki (') ja -s.
Esimerkkejä:
- Anne's 'Annen'
- Jack's 'Jackin'.
Kielenhuoltoa
Väärin: Yleisön pyydetään poistumaan salista.
Oikein: Yleisöä pyydetään poistumaan salista.
ja:属格
Englannin kieli
Englannin kieli on maailman kolmanneksi tai neljänneksi puhutuin kieli kiinan ja mahdollisesti espanjan ja hindin jälkeen natiivipuhujien määrällä mitattuna. Äidinkielenään sitä puhuu noin 380 miljoonaa ihmistä. Kaiken kaikkiaan englantia osaa hyvin tai kohtuullisesti vähintään 600 miljoonaa puhujaa, ja arviolta 2 miljardia ihmistä (eli noin kolmannes maapallon väestöstä) osaa kieltä ainakin jonkin verran.
Englanti on viime vuosikymmeninä ollut maailman johtavan kielen asemassa: Se on nyt levinnein ja käytetyin kieli mm. kansainvälisessä kaupassa, politiikassa ja tieteessä. Siitä on tullut nykyajan lingua franca eli maailmankieli. Sen asemaa maailman johtavana kielenä on myös kritisoitu, mm. siitä, että siinä on selvästi vaikeampi oikeinkirjoitus kuin useimmissa muissa kirjoitetuissa kielissä.
Englannin kielen merkitys on kasvanut erityisesti 2. maailmansodan jälkeen, lähinnä Yhdysvaltojen ja sen maailmanpoliittisen ja taloudellisen aseman vaikutuksesta.
Kieli kuuluu indo-eurooppalaisen kielikunnan germaaniseen kieliryhmään, mutta sisältää suuren määrän lainasanoja ranskasta ja latinasta. Tässä mielessä kieli on siis eräänlainen germaanisten ja latinalaisten kielten sekoitus, mikä saattaa myöskin omalta osaltaan selittää kielen laajenemista maailmankieleksi.
Englanti on virallinen tai puhutuin kieli mm. seuraavissa valtioissa:
- Australia
- Bahama
- Etelä-Afrikka
- Filippiinit
- Intia (lähinnä hallinnon, ei käytännön kieli)
- Irlanti
- Jamaika
- Kanada
- Malta
- Uusi-Seelanti
- Yhdistynyt kuningaskunta (Iso-Britannia)
- Yhdysvallat
Kielioppi
Englanti on isoloiva kieli, vaikka se on kehittynyt fleksiota käyttävästä muinaisenglannista. Sanajärjestys (subjekti-verbi-objekti) on siksi kieliopillistunut.
Lähes kaikki persoonamuodot ovat hävinneet säännöllisistä verbeistä, lukuun ottamatta yksikön kolmannen persoonan -(e)s-päätettä, esim. goes 'menee'. Aikamuotoja on viisi; futuuri, preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Näistä futuuri, perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan apuverbeillä, imperfekti taas päätteellä -ed.
Englannissa ei ole nominien sijamuotoja. Joskus omistuskliitti -'s luokitellaan genetiiviksi, mutta se ei käyttäydy genetiivin tavoin. Kieliopillisia lukuja on kaksi: yksikkö ja monikko.
Epäsäännöllisiä verbejä ja monikkoja on paljon. Usein vaihtelut perustuvat vokaalinvaihdoksiin, esim. ablauttiin (esim. swim, swam, swum) tai umlauttiin (esim. man, men). Osa epäsäännöllisistä verbeistä on taipumattomia muotoja (esim. cut).
Äänteet
Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi englannin kielen äänteet.
Kuten taulukosta käy ilmi, englannin kielessä on kohtalainen määrä hankausäänteitä. Niistä sibilantit ovat aina labialisoituneet (äännetään pyörein huulin). Hankalimpia äänteitä ovat dentaalit, joiden lausuminen on vaikeaa suurelle osalle englantia vieraana kielenä opiskelevista. Kontrasti soinnillisten ja soinnittomien hankausäänteiden välillä on olemassa, mutta niiden kesken esiintyy myös allofoniaa: esimerkiksi /z/ on allofoni /s/:lle sanassa president, mutta erillinen foneemi sanassa haze "sumu" (vrt. hays "heinät").
Englannissa ei ole tremulantteja eli r-äännettä, muutamia murteita lukuun ottamatta, vaan r on velarisoitunut ja labialisoitunut. Yläluokan brittienglannista r on hävinnyt lähes kokonaan, jättäen vain foneettisia jälkiä ympäröiviin vokaaleihin. Siellä, missä se ei ole hävinnyt, se esiintyy yleensä täryttömänä puolivokaalina. Pohjois-Amerikassa r on muuttunut retrofleksi-puolivokaaliksi tai lisännyt r-värinää läheisyydessään esiintyviin vokaaleihin. Skottienglannissa r on yksitäryinen tremulantti. Britannian murteissa eli brittienglannissa r:n ääntäminen vaihtelee paljonkin; esim. Orkneyn alueen englannissa se on uvulaarinen kuten ranskassa.
Englannin kielen muiden konsonanttien perusmuodot ovat suomenkielisille tuttuja. Kontrasti soinnillisten (b, d, g) ja soinnittomien (p, t, k) klusiilien välillä on suurempi kuin suomessa. Lisäksi sanan alussa soinnittomat klusiilit aspiroituvat, eli ne äännetään suuremmalla voimalla siten, että konsonantin jälkeen sointi palaa vasta pienen hetken päästä.
ranskassa
Vokaaleja on moniin muihin kieliin verrattuna varsin paljon. Murteiden välillä esiintyy lisäksi suuria vokaalinvaihteluita.
Brittiläisessä standardienglannissa (ns. Oxford English) pitkien ja lyhyiden vokaalien ero ei ole foneettinen. Kontrasti on sen sijaan tiukkojen ja höllien vokaalien välillä — näiden pituus vaihtelee allofonisesti. Höllä vokaali (esim. bit) on sentralisoitunut (lähempänä švaata) ja sen artikulointi on epätarkempaa. Tiukat vokaalit (esim. beat) lausutaan taas samalla tavalla kuin suomen pitkät vokaalit, eli selkeästi artikuloiden. Murteesta ja allofoniasta riippuu, muuttuuko pituus. Skottienglannissa pituuseroa ei ole, ja sentralisointi jää ainoaksi eroksi. Australian englannissa taas tilanne on päinvastainen: vain pituus on merkitsevä.
Erikoisuutena englannissa on puoliväljä lavea keskivokaali [ɜ], esim. standardienglannissa fur [fɜː], joka on yksi harvinaisimmista vokaaleista maailman kielissä, erityisesti jos se on roottinen kuten Amerikassa.
Kirjoitus
Englantia kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla, ilman diakriittisiä merkkejä. Kirjoitusjärjestelmä ei ole foneettinen, vaan vain noin 85 % sanoista ääntyy säännöllisesti. Syitä tähän on monia. Perussyy on se, että normannien valloittaessa Englannin muinaisenglannin säännöllinen kirjoitusjärjestelmä tuhottiin. Englantia alkoivat kirjoittaa normannikirjurit, jotka eivät välttämättä edes osanneet koko kieltä kunnolla. Tätä perua on esim. outo kirjoitustapa queen, vrt. muinaisenglannin cwene. Toinen syy on se, että kielessä on useita lainasanoja, joiden kirjoitustapaa ole haluttu muuttaa. Esimerkiksi "Sioux Falls" lausutaan ensimmäinen sana ranskan ja toinen perusenglannin mukaan: [su: fo:ls]. Yksi syy kirjoitusjärjestelmän monimutkaisuuteen on myös se, että sääntöjä on tahallaan rikottu, jotta sanat vastaisivat paremmin oletettuja etymologioita. Esimerkiksi sana [det] 'velka' haluttiin kirjoittaa debt, jotta se muistuttaisi latinan sanaa debit. Joissain tapauksissa tällaista syytä ei ole edes ollut, esim. sanaan ptarmigan on mielivaltaisesti lisätty alkuun kirjain P kreikan pteron-sanaa imitoiden, vaikka sana on itse asiassa peräisin gaelin sanasta tarmachan.
Konsonanttien yksikirjaimiset perusmuodot kirjoitetaan pääsääntöisesti samoin kuin suomessa, poikkeuksina y [j], j, g [dʒʷ] ja r [ɹʷ]. Lisäksi kaikki sananalkuiset plosiivit ovat aspiroituneita. Kirjainyhdistelmiä ovat th joko [θ] tai [ð], ch tai tch [tʃʷ], sh [ʃʷ]. Poikkeuksia on runsaasti, ja usein ne perustuvat sanan ranskalaiseen tai muuhun ulkolaiseen alkuperään; esim. sanassa measure kirjain s merkitsee äännettä [ʒ].
Vokaalit lausutaan täysin eri tavalla kuin latinalaisessa käytännössä yleensä. Ensinnäkin jo muinaisenglannissa oli muutamia vokaalinmerkintätapoja. Koska muinausenglannnissa lyhyen vokaalin jälkeen tuli aina kaksoiskonsonantti, kirjoituksen kaksoiskonsonantit eivät muuta konsonanttia mitenkään, vaan muuttavat edeltävää vokaalia, esimerkiksi filer ääntyy [faIlər], kun taas filler ääntyy [fIlər]. Muinaisenglannin perua on myös se, että sanan lopussa oleva -e muuttaa edellistä vokaalia, esim. lit [lIt] vs. lite [lait].
Tärkeämpi syy vokaalimerkinnän muuttumiseen on se, että 1600-luvulla englannin vokaalit nousivat foneettisella asteikolla kukin yhden askeleen ylöspäin, esimerkiksi ee lausutaan [i:]. Jotkut pitkät vokaalit muuttuivat samalla diftongeiksi. Esimerkiksi englanninkielisten itsensä "pitkiksi" a-, i-, ja o-vokaaleiksi kutsumat äänteet ovat itse asiassa diftongeja: [ei], [ai] ja [ou].
Historia
Englannin kielen historiassa erotetaan yleensä kolme vaihetta:
- Muinaisenglanti (Old English) (vuodet 700-1100)
- Keskienglanti (Middle English) (1100–1500)
- Nykyenglanti (Modern English) (1500-)
Esimerkkejä
'Before they could shout in a praise of the shot, however, a dreaful wail from Bilbo put all thoughts of venison out of their minds. 'Bombur has fallen in! Bombur is drowning!' he cried. It was only too true. Bombur had only one foot on the land when the hart bore down on him, and sprang over him. He had stumbled, thrusting the boat away from the bank, and then toppled back into the dark water, his hands slipping off the slimy roots at the edge, while the boat span slowly off and disappeared.' -J.R.R.Tolkienin teoksesta The Hobbit, vuodelta 1937, suomeksi ilmestynyt nimellä Hobitti eli sinne ja takaisin
Aiheesta muualla
- Wikipedia. Main page Englanninkielinen Wikipedia
- Simple English Wikipedia. Main page Helpon englannin Wikipedia
- [http://www.tracetech.net/sanat/ Englanti–suomi–englanti-sanakirja]
Luokka:Englannin kieli
Luokka:Australian kielet
Luokka:Belizen kielet
Luokka:Botswanan kielet
Luokka:Englannin kielet
Luokka:Etelä-Afrikan kielet
Luokka:Gambian kielet
Luokka:Guamin kielet
Luokka:Guyanan kielet
Luokka:Irlannin kielet
Luokka:Kanadan kielet
Luokka:Kenian kielet
Luokka:Lesothon kielet
Luokka:Liberian kielet
Luokka:Malawin kielet
Luokka:Maltan kielet
Luokka:Mauritiuksen kielet
Luokka:Palaun kielet
Luokka:Ruandan kielet
Luokka:Sambian kielet
Luokka:Seychellien kielet
Luokka:Sierra Leonen kielet
Luokka:Skotlannin kielet
Luokka:Tokelaun kielet
Luokka:Ugandan kielet
Luokka:Uuden-Seelannin kielet
Luokka:Walesin kielet
Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan kielet
Luokka:Yhdysvaltain kielet
Luokka:Zimbabwen kielet
als:Englische Sprache
ms:Bahasa Inggeris
zh-min-nan:Eng-gí
ko:영어
ja:英語
simple:English language
th:ภาษาอังกฤษ
Lainausmerkit
Lainausmerkki on välimerkki.
Lainausmerkki suomen kielessä
Lainausmerkkejä (") käytetään
# lainauksiin (Ja Caesar sanoi: "Veni, vidi, vici.")
# osoittamaan, että sanaa on käytetty tavanomaisesta poikkeavassa merkityksessä (Hän "lainasi" kaupan kassasta rahaa.)
# teosten nimissä selventämään niitä muusta tekstistä (Näin maalauksen "Huuto".) Yleisesti tunnettujen teosten kanssa näin ei tarvitse tehdä (Alastalon salissa on klassikkoteos. Raamattu on kristinuskon pyhä kirja.)
Puolilainausmerkkejä (') käytetään
# lainausten sisällä olevien lainausmerkkien asemesta (Mika sanoi: "Kaupasta 'lainasin' karkkipussin.")
# sanasta kerrottaessa (sana 'rotu' on aiheuttanut keskustelua)
Heittomerkkiä (sama merkki kuin edellinen) käytetään
# osoittamaan, että sanasta puuttuu osa (usein runoissa: "Olemme kaik' samass' pulass'", nykyään ei enää sanojen sisällä: ei yht'äkkiä, vaan yhtäkkiä)
# kahden saman vokaalin välissä tavurajalla (vaa'alla, ruo'oissa, mutta: ruoissa)
# vieraskielisiä sanoja taivutettaessa, jos sana kirjoitettaessa päättyy konsonanttiin, mutta lausuttaessa vokaaliin (Versailles'ssa)
Tyylitellyistä lainausmerkeistä suomen kielen kirjoitusjärjestelmässä on perinteisesti ollut käytössä kaareva lainausmerkki ” ja (nykyään harvinaisena) kulmalainausmerkki », jotka lainausmerkkipareissa suljetaan vastaavasti samoilla merkeillä. Vastaavasti puolilainausmerkkinä käytetään kaarevaa puolilainausmerkkiä ’ joka sekin suljetaan vastaavasti toisella samansuuntaisella kaarevalla puolilainausmerkillä.
Lainausmerkit muissa kielissä
Useimmissa kielissä on hieman erilainen tapa käyttää lainausmerkkejä. Kaikkialla on kuitenkin yleistynyt tapa käyttää vain pystysuoraa lainausmerkkiä, koska pitkään tietotekniikassa on ollut mahdollista käyttää vain tätä lainausmerkkiä.
Suomen tapa käyttää samanlaisia lainausmerkkejä alussa ja lopussa on selvästi vähemmistössä. Useimmissa kielissä käytetään yhtä lainausmerkkiä alussa ja toista (usein symmetristä) lainausmerkkiä lopussa.
Esimerkiksi englannissa lainausmerkit suljetaan vastakkaissuuntaisilla merkeillä. Lainausmerkit ovat alussa yläreunassa pilkkujen kärjet oikealle ylöspäin (“) ja lopussa yläreunassa, mutta pilkkujen kärjet vasemmalle alaspäin (”).
Esimerkkejä:
- This is an “example” (Unicoden suositus yksinkertainen lainausmerkin kohdalla korvata se englannin kielessä näillä lainausmerkeillä)
- Trillo conocía “casi con toda seguridad” (El Pais -lehti etusivulla 25.10.2004)
- Sciopero generale: «No alla Finanziaria» (La Stampa -lehti etusivulla 28.10.2004)
- «Capacetes azuis» vão proteger património da humanidade (Portuguese News Net 28.10.2004)
Kaikkia muitakin yhdistelmiä käytetään:
- ‘ ... ’, “ ... ”
- ‚ ... ’, „ ... ”
- ‚ ... ‘, „ ... “
- ‹ ... ›, « ... »
- › ... ‹, » ... «
Japanissa ja kiinassa lainausmerkit ovat 『』 tai 「」. Mikäli kiinan kieltä kirjoitetaan vasemmalta oikealle, myös suomalaistyyppisiä lainausmerkkejä voi käyttää.
Kiinassa on lisäksi kahdet kulmalainausmerkkien näköiset merkit, joita kuitenkin voi käyttää vain osoittamaan kirjan tai kirjan kappaleen nimeä
- 《kirjan nimi》
- 〈kappaleen nimi〉
Yhteenveto lainausmerkkien käytöstä eri kielissä
Eri kielissä käytettävät tyylit selviävät seuraavasta taulukosta.
# monirivisissä lainauksissa lainausmerkki toistetaan joka rivillä
# käytetään toisen lainauksen sisässä
# Sveitsin kohdalla lainausmerkkien käyttö on sama kaikissa kielissä: ranskassa, saksassa ja italiassa.
# harvinainen
# päinvastoin kuin kiinassa, japanissa ei käytetä suomalaistyyppisiä lainausmerkkejä, koska ne voivat sekaantua toiseen japanin kielen merkkiin (dakuten).
Lainausmerkit tietokoneilla
Tietokoneissa lainausmerkki koodataan eri merkistöissä seuraaville arvoille:
luokka:välimerkit
ja:引用符
Three Churches Hollow RoadThree Churches Hollow Road (County Route 5/4) is a rural county route (state secondary route) in Hampshire County, West Virginia that runs East to West between the town of Three Churches, West Virginia on Jersey Mountain Road (County Route 5) and Little Cacapon River Road (County Route 50/9). Three Churches Hollow Road follows Three Churches Run (a tributary stream of the Little Cacapon River) through Three Churches Hollow, hence its other local name of Three Churches Run Road. Mount Bethel Church and the Scanlon Log House are located off of this route.
Category:Roads in the United States
Category:Hampshire County, West Virginia
hoteles en berlin cheap tickets poker doda online casinos
|
|
|
|
