Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Globalisaatio

Globalisaatio

Globalisaatio eli kansainvälistyminen eli maapalloistuminen on käytöltään hyvin moniulotteinen termi. Karkeasti määritellen se tarkoittaa yhteisöllistä muutosta ja lisääntyviä yhteyksiä ihmisten välillä. Globalisaatio on siis globaalia verkottumista.

Globalisaation ulottuvuuksista

Ongelmalliseksi termin tekee se, että sillä on monia ulottuvuuksia. Globalisaatio voidaan ymmärtää: #taloudellisena käsitteenä (yleisin käsite). Todellisuudessa globalisaatio-termiä voidaan käyttää myöskin: #kulttuurin #informaation #ja laajimmillaan myös hallinnon tasolla, näiden globalisoitumisprosessina. Asiayhteydestä riippuen globalisaatio on siis joko ihmisten lähentymistä toisiaan kohti, markkinoiden lähentymistä toisiaan kohti tai jopa globaalia hallintoa. Joissain määrittelyissä globalisaatio-termi korostaa kansallisvaltioiden rajojen hämärtymistä ja etenemistä kohti tietynlaista maailmankansalaisuutta.

Globalisaatio ja McLuhan

Keskeinen teoria globalisaatiossa onkin McLuhanin maailmankylä-teoria, jossa maailma vähitellen, tekniikan kehityksen kautta, kutistuu kuin yhdeksi pieneksi kyläksi, jossa ihmiset ovat yhtä lähellä kuin heimossa ihmiset kylän keskusaukiolla. Tekniikka on tässä tapauksessa poistanut välimatkat.

Globalisaation vaikutuksia

Toisen maailmansodan jälkeen globalisaatio on yleisesti liitetty tiettyihin kehityssuuntiin, kuten tavaroiden vapaampaan liikkumiseen maailmanmarkkinoilla, ihmisten liikkuvuuteen ja tiedonkulkuun.
- yleensä globalisaatioon liitetään:
  - kansanvälisen kaupan kehitys
  - pääoman lisääntyminen suorina ulkomaisina sijoituksina
  - kansallisvaltioiden rajojen yli tapahtuvan viestintätekniikan kehitys
  - suurempi kansainvälinen kulttuurivaihto (esimerkiksi amerikkalainen kulutuskulttuuri, idän eksotiikka yms.)
  - monikulttuurisuuden vähentyminen (länsimaistuminen, amerikanisaatio yms.)
  - valtioiden suvereniteetin vähentyminen
    - vallan siirtyminen ylikansallisille organisaatioille
    - poliittisen vallan katoaminen kokonaan tietyillä osa-alueilla
  - turismin ja matkailun laajeneminen
  - siirtolaisuuden (laillisen ja laittoman) lisääntyminen
  - maailmanlaajuisen dataliikenteen kehitys
  - maailmanlaajuisten rahamarkkinoiden kehitys
  - ylikansallisten yhtiöiden suurentuva asema maailmanmarkkinoilla
  - rahaliikenteeseen sitoutuvien organisaatioiden (WTO, IMF etc.) vallan kasvu
  - standardoituminen (tekijänoikeuslait, yhteensopivuus yms.), joista tulee globaalin yhteistoiminnan mukana tärkeitä. Vuodesta 1945 kansainvälisen kaupan tiellä olevia esteitä on purettu sopimusteitse, esimerkiksi GATT-sopimuksen (General Agreement on Tariffs and Trade) kautta.
- Vapaan kaupan edistäminen
  - Tariffien vähentäminen tai poistaminen kokonaan, vapaakauppavyöhykkeiden perustaminen
  - Pääoman valvonnan vähentäminen (esimerkiksi valtiollisen valvonnan)
  - Etuostojen (esimerkiksi valtioiden alihankkijoilta) vähentäminen (johtaa kilpailuttamiseen)
- Älyllisen pääoman turvaaminen
  - tekijänoikeuslakien standardoiminen
    - "tekijänoikeus" -käsitteen ja -lakien laajentuminen uusille osa-alueille ja lainsäädännön tiukentuminen
  - patenttien maailmanlaajuinen tunnustaminen
    - geenien, ohjelmistojen ym. tiedon siirtyminen patenttijärjestelmän piiriin Globalisaatio vaikuttaa keskeisimmin tiedon, esim. globaalin median ja globaalin tietotekniikan alueella. Tiedosta ja sen liikkeistä tulee globaalia. Toiseksi se vaikuttaa erikoistumisen kautta tavaroiden tuotannossa. Sen sijaan globalisaatio ei vaikuta suoraan niinkään paljon palveluihin, joissa ihmisen täytyy olla paikalla, eli esim. syöminen, parturi, hieronta jne. Jälkimmäisimmissä toimii lokalisaatio.

Globalisaatio ja systeemit

Globalisaatiossa ihmisen organisoitumisen taso kasvaa kansallisvaltioiden ja kulttuurien yli. Tässä mielessä se viittaa emergenssiin ja systeemien toisiinsa luoviin tasoihin. Sodankäynnissä Quincy Wright on jo 1940- luvulla käyttänyt hyvin samantyyppistä mallia. Jos globalisaatio on systeemi, suurempi kuin osiensa summa niin itseorganisoitumisen perusteella globalisaatio käyttää kontrollia osiinsa, siis valtioihin ja yksilöihin nähden. Tämä selittää esim. tunnetta kansallisvaltioiden vallan pienenemisestä. Tunne johtuu siis siitä, että kansallisvaltioiden valta pienenee. Vertaa myös EU tai yksilön ja heimon valta valtiossa.

Globalisaation historia

Globalisaatiota kaupassa ja ihmisten välisenä siirtymisenä rajoitti vuosituhansia sopivan infrastruktuurin puute. Ei osattu navigoida valtamerillä eikä kuljetuskapasiteetti ollut merkittävä. Ensimmäisiä globalisaatioita lienee ollut ihmissuvun leviäminen Afrikasta Eurooppaan, Aasiaan ja muihin maanosiin. Ensimmäinen tekninen globalisaatio 1500-luvulla koski valtameripurjehduksen syntyä. Globaali kommunikaatio, vaikkakin hidas tuli mahdolliseksi. Toinen tekninen globalisaatio(1850) koski kuljetuskustannusten radikaalia halpenemista (höyrylaivat ja junat). Globaalit tiedonsiirtovälineet (lennätin) olivat kapasiteetiltaan pieniä, mutta ensimmäisen kerran tietoa pystyttiin välittämään suurimmalla mahdollisella nopeudella, valon nopeudella, eli lyhyt sanoma muutamassa minuutissa maapallon toiselta puolelta sen toiselle puolelle. Seuraava muutos (1920) koski lokaalia tasoa, tiedon siirron helpottumista (puhelin) ja kuljetusten paikallista tasoa (autot). Kolmas globalisaatio (2000) koski tiedon siirron, käsittelyn ja tallenuksen radikaalia halpenemista ja muuttumista liikkuvaksi ja joka paikkaa ulottuvaksi sekä matkustamisen globalisoitumista (suihkukone jo 1960- luvulta). Laajemmat viestinsiirtokanavat ovat mahdollistaneet toimintojen hajauttamisen globaaliksi, esim Swissairin siirtää yhtiön taustatoiminnot (kirjapito, sihteerit ym.) Intiaan. Tai tietokoneohjelmien teko jatkuvana 24 tunnin prosessina kolmella 8 tunnin aikavyöhykkeillä ja siirto seuraavalle aikavyöhykkeelle viestintäsatellittien ja valokaapeliden kautta. Globaalin kommunikaation esimerkki ihmistasolla on että jo vuonna 1969 Atlantin ylitti 6 miljoona lentomatkustajaa, viisi kertaa enemmän kuin parhaimpanakaan laivamatkavuonna. Mielenkiintoinen globalisaation historian tausta on myös Quincy Wrightin havainto siitä, että kauppa ja teknologia ennakoi organisatorista ja lakiin perustuvaa kehitystä. Meillä on selvät havainnot globaalista kaupasta ja globaalista informaatiotekniikasta. Ne ennakoisivat Wrightin mukaan globaaleja organisaatioita ja globaalia lainsäädäntöä. Myös Wrightin havainto tiedonkäsittelyn muutoksesta seuraavan suuremman organisaatiotason edellytyksenä on globalisaation kannalta mielenkiintoinen. Meillä on kirjapainotaidon jälkeen syntynyt radikaalisti uusi tietotekniikka: globaali elektroninen, tietokoneperusteinen ja integroitu tiedon käsittely, välittäminen ja tallennus.

Katso myös


- Anti-globalisaatio
- erikoistuminen
- systeemi
- postmoderni sodankäynti
- Internetin olemuksesta
- Mitä Linux kertoo nykyajasta?
- Ihmisen organisoitumisen tasot evoluutiossa
- Noopolitik, globaali mielen politiikka Luokka:Politiikka ja:グローバリゼーション

Verkottuminen

Verkottuminen on systeemin yhteyksien kasvamista. Systeemi voi olla ihminen, yritys, valtio tai organisaatio yleensä. Yhä useampi asia vaikuttaa systeemiin. Systeemi ja sen käyttäytyminen tulee yhä kompleksisemmaksi. Verkottuminen on pitkälti myös tiedon jakamista.

Verkottumisen taustaa

Mm. maailmankuulu sosiologi Manuel Castells esittää, että olemme siirtymässä kohti verkostoyhteiskuntaa, siis yhteiskuntaa, johon vaikuttavat yhä useammat asiat. Asevoimissa ollaan siirtymässä 1990- luvun informaatiosodankäynnin jälkeen 2000-luvun ensimäisen vuosikymmenen verkostokeskeiseen sodankäyntiin. Myös yritystoiminnassa (ulkoistaminen) ja hallinnossa (viranomaisyhteistyö) verkottuminen on kasvava trendi. Verkottumisen taustalla ovat mm.
- tietotekniikan ja kansainvälisen ja pienemmän median kehitys. Uutta tietotekniikkaa ovat mm. mobiiliverkot, viestintäsatelliitit, uusi digitaalinen joukkoviestintä ja etenkin internet. Uutta tässä tekniikassa on etenkin jaettavan tiedon monipuolisuus ja globaalisuus.
- globalisaatio, jossa ihmiset, yritykset, kansalaisjärjestöt ja valtiot verkottuvat globaalilla tasolla
- uusien tekijöiden syntyminen yhteiskuntiin, siis yhteiskuntien monimutkaistuminen. Näitä uusia tekijöitä ovat mm. internet, globaali ja muu media, EU:n lainsäädäntö, muu kansainvälinen lainsäädäntö sekä ympäristönsuojelu.
- kasvava erikoistuminen ja ulkoistaminen, jolloin yrityksen aiempi kokonaistoiminta hajautuu monen yrityksen osalla
- lopuksi yleinen kompleksisuuden kasvaminen (verkottuminen). Se vaatii verkostoa kompleksisuuden hallintaan. Merkittäviä tuloksia on yhä vaikeampi saada aikaiseksi yhden organisaation voimavaroilla, osaamisella ja tiedolla. Verkottuminen on myös siirtymistä hierarkioista (harvat yhteydet) täysin kytkettyjen verkkojen suuntaan (yhteyksien lisääntyminen). Verkottuminen on edellisen perusteella myös siirtymistä peräkkäisyydestä rinnakkaisuuteen ja yksinkertaisuudesta kompleksisuuteen.

Verkottuminen ja tiedon jakaminen

Tiedon jakamista tapahtuu jo valtioiden välillä ja valtioiden sisällä viranomaisyhteistyössä, yrityselämässä mm. ostajien, myyjien, valmistajien, huoltajien ja alihankkijoiden välillä sekä sodankäynnissä verkostokeskeisen sodankäynnin termin sisällä. Internet on globaalia tiedon jakamista kaikkien kanssa ja merkittävin uusi tiedonjakamisen tapa. Nykyaikaista toimintaa ei voi kohta tarkastella tarkastelematta samalla internetin käyttöä. Aasian maanjäristys joulukuussa 2004 oli tästä hyvä esimerkki.

Verkottumisen vaatimuksia

Verkottuminen vaatii: # uudenlaista tietoa monipuolisesti jakavaa tekniikkaa # kasvavaa kompleksisuuden hallintaa. Kun tietoa jaetaan laajemmin, uuden tiedon vastaanottajilta edellytetään uuden jaetun tiedon merkityksen ymmärtämistä, enemmän tietoa. # kokonaisuuden käsittelyä ja ymmärtämistä yli oman perinteisen byrokraattisen ja hierarkisen reviirin: kuka muu voisi tarvita tietoa, jota minulla on? Kenen muun tietoa voisin tarvita? Missä kokonaisuudessa (verkossa) olen mukana? # valtion ja suurempien organisaatioiden osalta uutta lainsäädäntöä # järjestelmien yhteensovittamista ja yhteisiä standardeja # aktiivisuutta esim. kansalaisten ja tiedon jakajien osalta # yhteistyöhalukkuutta ja -kykyä tiedon jakajien kesken. Mutta ennen kaikkea tarvitaan # innovatiivisuutta, uusien mahdollisuuksien näkemistä, muutoksen mahdollisuuden näkemistä. Kaiken kaikkiaan verkottuminen on laaja ja monta ulottuvuutta käsittävä muutos, jossa uusi tietotekniikka on vain mahdollistaja.

Katso myös


- verkostoituminen
- verkosto
- verkko

Toinen maailmansota

Toinen maailmansota käytiin vuosina 1939-1945. Sota käytiin pääasiassa Saksan, Italian ja Japanin johtamien akselivaltojen ja Yhdistyneen Kuningaskunnan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, johtamien liittoutuneiden välillä. Saksan itärintaman sota tunnettiin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä nimellä Suuri isänmaallinen sota. Toinen maailmansota on tuhoisin sota ihmiskunnan historiassa ja se vaati yli 50 miljoonan ihmisen hengen.

Sotaa edeltäneet vuodet

Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa ja sotakorvausten aiheuttamat taloudelliset ongelmat avasivat tien valtaan vuonna 1919 perustetulle, sittemmin Adolf Hitlerin johtamalle NSDAP-puolueelle. Vuonna 1932 NSDAP sai eniten paikkoja vaaleissa ja 1933 Saksan presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Päästyään valtaan Hitler kielsi muut puolueet ja von Hinderburgin kuoltua yhdisti presidentin ja valtakunnankanslerin virat, nousten Saksan diktaattoriksi. Saksan koko hallintojärjestelmä uudistettiin ja perustettiin ensimmäiset keskitysleirit jotka oli tarkoitettu poliittisille toisinajattelijoille ja rikollisille. Noustuaan führeriksi Hitler rikkoi Versaillesin rauhansopimuksessa määrättyä Saksan demilitarisointia. Armeijan kehittäminen uudelleen alkoi Geneven aseriisuntakongressien epäonnistuttua vuonna 1932–1934. Koska muut vallat eivät vähentäneet aseitaan Saksan tasolle, Hitler ilmoitti aseistavansa Saksan niiden tasolle. Vuoteen 1935 mennessä asevarustelu oli jo hyvässä käynnissä. Asevarustelu huolestutti Ranskaa, joka varusti uudelleen vuosina 1929–1934 rakennetun Maginot-linjan. Puolustuslinja ulottui Belgian rajalta Sveitsin rajalle, mutta Saksa oli jo ensimmäisessä maailmansodassa kiertänyt linjan hyökkäämäällä Belgian kautta. Ilman Britannian tukea Ranska seurasi vierestä Saksan varustautumista. Britannia kannatti aluksi Saksan varustautumista ja allekirjoitti kesäkuussa 1935 Anglo-saksalaisen laivastosopimuksen, jossa Saksan laivaston koko sallittiin lisättäväksi 35 % Kuninkaallisen laivaston koosta. Hitler kokeili uusia aseitaan Espanjan sisällissodassa 1936–1939 lähettäen Francon avuksi Luftwaffen Condor-legioonan. Myös Italiassa oli vuonna 1922 noussut valtaan Benito Mussolinin johtama fasistinen puolue. Italian ja Saksan hallitsevien ryhmien samankaltaiset aatteet johtivat vuonna 1936 ystävyyssopimuksen solmiseen ja 1939 sotilasliittoon. Sopimusta nimitettiin Rooman-Berliinin akseliksi ja maita akselivalloiksi. Myöhemmin liittoon liittyi vielä Japani 1940. Versaillesin sopimusta Hitler rikkoi toistamiseen miehittämällä Reininmaan vuonna 1936, marssittaen 30000 miestä Kölniin 7. maaliskuuta 1936. Ranska seurasi jälleen vierestä Britannian hyväksyessä Saksan marssin "omalle takapihalleen". Remilitarisoinnin jälkeen Hitler järjesti kansanäänestyksen, jossa 98,8 % äänestäjistä tuki hänen toimiaan. Tämä jälkeen hän rakensi oman puolustuslinjansa, Westwallin Ranskaa vastaan. Kun Neville Chamberlainista tuli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 28. toukokuuta 1937, hän jatkoi Saksan toimet hyväksyvää politiikkaa, uskoen Hitlerin aikeena olevan vain yhdistää saksankieliset kansat. Chamberlain ei uskonut Saksan ryhtyvän sotaan, vaikka Churchill siteerasi Mein Kampfia, jossa Hitler oli kirjoittanut hankkivansa lisäalueista idästä – miekan voimalla. Itävallan fasistit halusivat liittyä Saksaan, vaikka Itävallan kansleri Kurt von Schuschnigg halusikin pitää maan itsenäisenä. Ilman ulkovaltojen tukea hän tapasi Hitlerin Berliinissä ja hyväksyi Hitlerin tukijan Arthur Seyss-Inquartin sisäministeriksi. Mellakointi Wienissä yltyi, ja Schuschnigg pakotettiin eroamaan. Seyss-Inquart kutsui Hitlerin joukot apuun, ja 13. maaliskuuta 1938 Wehrmachtin joukot ylittävät rajan. Kansanäänestyksessä Itävallan liittäminen Saksaan, nk. Anschluss, sai 99,75 % tuen. Itävalta oli menettänyt kolmen miljoonan saksankielisen asuttamat sudeettialueet Saint-Germainin sopimuksessa 1919 Tšekkoslovakialle. Anschlussin jälkeen sudeettisaksalaisten johtaja Konrad Henlein vaati liittoa Saksan kanssa. Tšekkoslovakia oli yksin, mutta se varautui sotaan. Sodan välttämiseksi Chamberlain neuvotteli Hitlerin kanssa kolme kertaa Berchtesgadenissa, Godesburgissa ja Münchenissä. Münchenin sopimus allekirjoitettiin 29. syyskuuta 1938 Hitlerin, Mussolinin, Chamberlainin ja Ranskan Edouard Daladierin kesken. Tšekkoslovakian pääministeri Edvard Beneš ei ollut läsnä. Sopimuksessa sovittiin Saksan saavan sudeettialueet kansanäänestyksen jälkeen, Unkarin ja Puolan saavan alueita Tšekkoslovakialta, ja Britannian ja Saksan solmivan luottamussopimuksen. Chamberlainin palattua Lontooseen hän julisti saavuttaneensa "rauhan meidän aikanamme". Hitler oli tyytymätön ja julisti Chamberlainin pilanneen hänen marssinsa Prahaan. Maaliskuussa 1939 Hitler pakotti Liettuan luovuttamaan saksankielisen Memelin Saksalle. Seuraavaksi hän uhkasi pommittaa Prahaa, jolloin Tšekkoslovakia antautui. Chamberlain tajusi sopimuksen epäonnistuneen. Britannia antoi Puolalle takuut tuestaan ja aloitti varustautumisen. Hitler kohdisti nyt katseensa Puolaan ja alueisiin, jotka se oli saanut rauhansopimuksessa. Hitlerin useista vaatimuksista huolimatta Puola ei suostunut alueluovutuksiin ja turvautui Ranskan ja Britannian kanssa solmimaansa puolustusliittoon.

Sodan alku

Puolassa 1940.]] Elokuussa 1939 Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov-Ribbentrop-sopimus). Näin Hitler pystyi ilman Neuvostoliiton uhkaa hyökkäämään Puolaan. Saksa hyökkäsi 1. syyskuuta 1939 Puolaan ja aloitti toisen maailmansodan. Saksa kukisti Puolan muutamassa viikossa Neuvostoliiton miehittäessä Puolan itäosat. Puolan jälkeen Neuvostoliitto pyrki vahvistamaan vaikutusvaltaansa ja solmi Baltian maiden kanssa turvallisuussopimukset joka antoi Neuvostoliitolle luvan sijoittaa sotilastukikohtia niiden alueille. Suomen kanssa käydyt neuvottelut epäonnistuivat, kun suomalaiset eivät suostuneet rajamuutoksiin ja tukikohdan vuokraamiseen Hangossa. Neuvotteluiden epäonnistuttua Neuvostoliiton ja Suomen välillä käytiin talvisota 1939-1940. Sodan päätteeksi Neuvostoliitto sai vaatimansa alueet ja enemmänkin, eikä se antanut alun perin lupaamiaan kompensaatioalueita. Länsirintamalla liittoutuneet eivät uskaltaneet käynnistää suuria operaatioita. Saksa miehitti huhtikuussa 1940 Tanskan ja Norjan, koska Britannia ja Ranska tiettävästi suunnittelivat jo Suomen talvisodan aikana Norjan satamien valloittamista ja aluevesien miinoittamista sekä Narvik - Kiruna - Luleå -rautatien valloittamista edetäkseen sieltä etelään kohti Saksaa. Toukokuussa Saksa käynnisti hyökkäyksen länsirintamalla. Alankomaat antautui 15. toukokuuta, Belgia 28. toukokuuta ja Ranska 22. kesäkuuta. Britit onnistuivat kuitenkin evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquessa. Itä-Euroopassa Neuvostoliitto miehitti Baltian 15. kesäkuuta-17. kesäkuuta ja Romanian Bessarabian 28. kesäkuuta. Ranskan sotaretken jälkeen Hitler alkoi valmistella hyökkäystä Neuvostoliittoon. Saksan Luftwaffe pommitti rajusti Britanniaa ja yritti lamaannuttaa Kuninkaalliset ilmavoimat, mutta ei kuitenkaan onnistunut siinä. Taistelu Britanniasta oli hävitty ja Hitler siirsi Englannin miehityksen tulevaisuuteen.

Balkan

Vuoden 1940 lopulla Italia hyökkäsi Kreikkaan Albaniasta, mutta sotamenestys jäi keskinkertaiseksi. Keväällä 1941 Jugoslaviassa tapahtunut Saksalle vihamielinen vallankaappaus provosoi Hitlerin toimimaan. Saksa, Italia, Unkari, Romania ja Bulgaria hyökkäsivät Jugoslaviaan, jonka puolustus romahti hetkessä. Jugoslavian sotavoimia ei kuitenkaan onnistuttu tuhoamaan, vaan kommunistit ja kansallismieliset serbit muodostivat sissiosastoja, jotka ahdistelivat miehittäjiä sodan loppuun asti. Sissien lukumäärä on arvioitu yli sadaksituhanneksi. Balkanin miehittäminen sitoi runsaasti Saksan joukkoja. Osia Jugoslaviasta liitettiin naapurimaihin, ja lopuista muodostettiin Kroatian ja Serbian valtiot. Kroatiaa hallitsivat kiihkokansalliset kroaatit Ante Pavelicin johdolla. Kroatian alueella asuvia serbejä murhattiin joukoittain keskitysleireissä. Myös Kreikka vallattiin maalis-huhtikuussa 1941. Raskaimmat taistelut käytiin Kreetan hallinnasta.

Itärintama

Kreetan Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon (Operaatio Barbarossa) 22. kesäkuuta. 1941. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan, antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Virallisen linjauksensa mukaan Suomi kuitenkin kävi erillistä sotaa eikä ollut Saksan liittolainen. Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrakanin-Arkangelin linjalle asti. Hyökkäyksen alkuvaihe sujui hyvin ja paljon puna-armeijan joukkoja joutui vangeiksi. Saksan joukot saartoivat Leningradin ja etenivät lähelle Moskovaa, mutta eivät pystyneet valloittamaan kaupunkia ja talven 1941-1942 aikana puna-armeija pystyi lukuisiin vastahyökkäyksiin. Länsivaltojen sotamateriaaliapu auttoi Neuvostoliittoa kestämään pahimman pulan yli. Kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä. Syksyllä eteminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradin kaupungista Volgan varrella. Kun taistelu kaupungista oli käynnissä, Neuvostoarmeija keräsi joukkoja saartaen saksalaisen 6. Armeijan Stalingradin alueelle. Tätä sotatoimea kutsuttiin peitenimellä "Operaatio Uranus" ja se oli ensimmäinen muun kuin Stalinin itsensä suunnittelema taistelutoimi sodan alettua. Von Pauluksen 300 000 miehen armeijan henkiinjääneet antautuivat 2. helmikuuta 1943. Keväällä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja valtasivat takaisin Harkovan kaupungin. Heinäkuussa 1943 Kurskin kaupungin lähellä käytiin historian suurin panssaritaistelu saksalaisten hyökätessä Neuvostoliiton linnoitettua rintamaa vastaan. Maihinnousu Italiaan ja Neuvostoliiton vastahyökkäys pakottivat saksalaiset keskeyttämään hyökkäyksen saavuttamatta tavoitteitaan. Aloite itärintamalla siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle. Vuoden lopulla puna-armeija oli jo edennyt Smolenskiin ja Kiovaan. Vuoden 1944 alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella joka sai lopulta Suomen solmimaan erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa syyskuussa. 22. kesäkuuta alkoi Neuvostoliiton Operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 1 000 km pituisella rintamalinjalla. Saksan 500 000 sotilaan Keskinen armeijaryhmä tuhottiin täysin ja 350 000 sotilasta jäi vangeiksi. Romania antautui elokuussa ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti. 14. huhtikuuta 1945 Neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16. huhtikuuta päättyen Berliinin valtaukseen 2. toukokuuta 1945.

Pohjois-Afrikka

2. toukokuuta Pohjois-Afrikassa 1940 britit olivat torjuneet Italian hyökkäykset Egyptiin. Akselivallat kävivät välillä menetyksellistäkin sotaa vuoteen 1942 asti Erwin Rommelin johdolla, kunnes brittijoukot löivät saksalaisen Afrikan armeijakunnan El Alameinin taistelussa loka-marraskuussa 1942. Tunisiassa vastarinta päättyi toukokuussa 1943. Vuoden 1941 lopulla Yhdysvallat oli tullut mukaan sodankäyntiin. Josif Stalin vaati länsivaltoja avaamaan Euroopassa toisen rintaman. Eteneminen aloitettiin kuitenkin ensiksi Pohjois-Afrikassa maihinnousulla 8. marraskuuta 1942. Saksa päätti vallata Ranskan miehittämättömätkin osat ranskalaisiin kohdistuneen epäluulon takia. Pohjois-Afrikassa saksan sotaonni kääntyi El Alameinin taistelussa. Kun saksalaiset oli karkoitettu Pohjois-Afrikassa seurasi maihinnousu Sisiliaan 10. heinäkuuta 1943. Italiassa oltiin oltu tyytymättömiä sotaan ja Italia vetäytyi sodasta. Mussolini pakotettiin eroamaan ja Italia solmi aselevon 3. syyskuuta 1943. Liittoutuneet pääsivät Roomaan 4. kesäkuuta 1944, mutta Pohjois-Italiaa saksalaiset pitivät hallussaan toukokuuhun 1945 asti.

Länsirintama

6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Normandiassa, joka yllätti saksalaisten puolustuksen. Elokuussa 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Rivieralle. Liittoutuneet pääsivät Pariisiin 25. elokuuta 1944. Vuoden 1944 lopulla taisteluja käytiin jo Alankomaissa ja Elsass-Lothringenissa Vastoinkäymisten takia Saksassa oli syntynyt salaliitto, joka yritti surmata Hitlerin pommilla 20. heinäkuuta 1944. Vastarintaliike murskattiin ja saksalaiset kokosivat joukkonsa ja tekivät vastahyökkäyksen länsirintamalla Ardenneilla. Alkumenestyksestä huolimatta huolto-ongelmat ja polttoainepula pysäyttivät Wehrmachtin panssarikärjen ja hyökkäys tyrehtyi. Päämäärä Antwerpen jäi vain 100 kilometrin päähän. Liittouneiden painaessa päälle Saksalla ei enää ollut voimia pitää saavuttamiaan asemia, vaan se joutui aloittamaan lopullisen perääntymisen Reinin ylitse. Saksan alueen puolustus murtui tammi-huhtikuussa 1945. Liittoutuneet olivat sopineet miehitysrajaksi Elbe-joen ja puna-armeija ja länsiliittoutuneiden joukot kohtasivat siellä 25. huhtikuuta 1945. Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta ja Mussolini surmattiin 28. huhtikuuta. Saksa antautui lopullisesti 8. toukokuuta. Sota Euroopassa oli päättynyt liittoutuneiden voittoon. Saksa jaettiin Ranskan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kesken miehitysalueisiin. Myös Saksan pääkaupunki Berliini, joka jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle jaettiin kolmen voittajavallan ja Ranskan välillä vyöhykkeiksi. Liittoutuneet jakoivat Itävallan neljäksi miehitysalueeksi, jotka myöhemmin itsenäistyivät Itävallan valtiona. Myöhemmin Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden välit kiristyivät, mikä johti kylmään sotaan.

Sota Aasiassa

kylmään sotaan Japani oli hyökännyt Kiinaan jo vuonna 1937, ennen toisen maailmansodan alkua. Toisen maailmansodan aloituspäiväksi Aasiassa lasketaankin yleensä 7. joulukuuta 1941, jolloin Japanin ilmavoimat pommitti Yhdysvaltojen laivastotukikohtaa Pearl Harborissa, tuhoten suuren osan Tyynen valtameren laivastosta ja aiheuttaen Yhdysvaltojen liittymisen sotaan liittoutuneiden puolella. Japanin hyökkäyksen alkaessa sodanjulistus oli jo perillä Yhdysvaltojen valtiokoneistossa, mutta koska viestin tärkeyteen ei oltu kiinnitetty huomiota, se avattiin liian myöhään. Samanaikaisesti Japani aloitti suurhyökkäyksen Malesiaan, Borneoon ja Filippiineille, vallaten mm. Singaporen briteiltä. Japanilaisen voittokulku jatkui toukokuuhun 1942, jolloin Port Moresbyn valtaus epäonnistui Yhdysvaltojen laivaston ansiosta. Kuukautta myöhemmin neljä japanilaista lentotukialusta upotettiin Midway-saaren taistelussa, siirtäen Japanin puolustuskannalle. Pitkän ja raskaan kampanjan avulla liittoutuneet valtasivat takaisin Japanin valtaamia alueita. Vuonna 1945 myös Neuvostoliitto julisti sodan Japania vastaan, vallaten takaisin Mantšurian. 15. elokuuta 1945, viikko Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten jälkeen, Japani antautui ja miehitettiin.

Katso myös


- Luettelo sotilasoperaatioista
- Nürnbergin oikeudenkäynnit
- Salamasota
- Stalingradin taistelu
- Sota
- Varsovan kansannousu
- Enigma
- Kamikaze Luokka:Toinen maailmansota als:Zweiter Weltkrieg ms:Perang Dunia II ko:제2차 세계 대전 ja:第二次世界大戦 simple:World War II th:สงครามโลกครั้งที่สอง

Turismi

Matkailu on viime vuosina ollut nopeasti kasvava teollisuudenala. Oikeastaan se on rypäs elinkeinoja, joiden palveluja matkailija kuluttaa, esim. ravintolapalvelut, liikennepalvelut, majoituspalvelut, vähittäiskauppojen palvelut ja kulttuurilaitosten palvelut. Ilmiönä matkailu on poikkitieteellinen, ja sitä tutkitaan mm. luonnontieteiden, taloustieteiden ja filosofian näkökulmista. Tavallinen jako on tarkastella joko lähtevää tai saapuvaa matkailua. Matkailu tarkoittaa sitä, että ihmiset matkustavat pois päivittäisestä asuin- ja työympäristöstään, mieleisiinsä matkailukohteisiin. Matkustamiseen on aina motiivi. Matkustaminen voi liittyä työhön tai vapaa-ajan viettoon. Matkailulla on myös haittapuolia, kuten alkuperäiskulttuurien tuhoutuminen ja luonnon saastuminen lisääntyneen liikenteen takia. Suomalaisille tavallisin matkailukohde naapurimaiden Ruotsin ja Viron lisäksi on "etelä", kuten sanotaan, eli käytännössä esimerkiksi Espanja tai Kreikka. Auringon ja lämmön kaipuu on yksi yleisimmistä matkustamisen syistä.

Matkailumuotoja ja -tapahtumia


- Aurinkomatkailu (aurinkoloma)
- Kaupunkimatkailu (kaupunkiloma)


- Hotellimatkailu
- Mökkimatkailu
- Leirintäaluematkailu
  - leirintämökit
  - telttailu
  - asunto-/matkailuvaunut
  - päiväkäynti
- Inter Rail
- Risteily
  - päivä merellä ilman maihinnousua
  - muutamien tuntien maihinnousu väli/päätesatamassa
- [http://www.aksytammat.fi/ Aktiivimatkailu]
- Retkeily


- Matkailumessut
- Maa tai maakunta esittäytyy, esimerkiksi
  - Helsingin Senaatintorin maakuntapäivät (vuonna 2005 Häme)
  - Martin Markkinat (Viro)

Sanonta

Matkailu avartaa

Linkkejä


- [http://www.edukouvola.fi/iltalukio/aineet/geolinkit.htm Kouvolan iltalukion maantiedelinkit]
- [http://www.tte.ch The Tourism Expert] Linkkejä kaikkiin maanosiin myös suomeksi Luokka:Liikenne Luokka:Matkailu

WTO

Maailman kauppajärjestö (WTO) on tärkein kauppapoliittista yhteistyötä koskeva maailmanlaajuinen järjestö. WTO:n tarkoituksena on vapauttaa maailmankauppa. WTO:ssa laaditaan tavara- ja palvelukauppaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia perussääntöjä, jotka sitovat kaikkia osanottajavaltioita. Maailman kauppajärjestö (WTO) perustettiin 1. tammikuuta 1995. Se korvasi GATTin (tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus) ja se on kaupankäynnin osalta tärkein kansainvälinen elin. GATT perustettiin vuonna 1947 toisen maailmansodan jälkimainingeissa väliaikaiseksi 23 maan järjestelyksi, jossa oli mukana Yhdysvallat ja Länsi-Euroopan maita. Vuosina 1947–1994 järjestettiin yhteensä kahdeksan GATT-neuvottelukierrosta, ja uusia jäseniä tuli mukaan sankoin joukoin. Viimeinen kierros alkoi Uruguayn Punta del Estessa, ja sitä kutsutaan Uruguayn kierrokseksi. Se päättyi vuoden 1994 huhtikuussa, kun ministerit useimmista GATTiin osallistuvista 125 maasta allekirjoittivat Marokon Marrakeshissa sopimuksen, jossa määrätään myös WTO:n perustamisesta. WTO:ssa on nykyisin 147 jäsenvaltioita (huhtikuu 2004). Monet muut maat, mm. Venäjä, ovat hakeneet jäsenyyttä.

Tavoitteet

WTO:n päätavoite on vapauttaa maailmankauppa. Sen perusperiaate on, että jos maa myöntää jollekin toiselle maalle tullietuuksina, sen on myönnettävä samat etuudet kaikille allekirjoittajamaille. Tätä kutsutaan suosituimmuustullikohteluksi. Kauppaneuvottelujen perinteinen aihe on se, missä määrin osanottajamaiden olisi annettava kantaa tuontitulleja. GATTin aikana neuvottelut laajennettiin koskemaan tariffien lisäksi muitakin kauppaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuontirajoituksia, vientitukia, syrjiviä käytäntöjä ja polkumyyntiä. Polkumyynnillä tarkoitetaan sitä, että joku yrittää myydä tavaroita tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla saadakseen kilpailuetua. Tämä on WTO:n säännöissä yleensä kielletty. WTO käsittelee myös palveluja sekä teollis- ja tekijänoikeuksia (GATS- ja TRIPS-sopimukset). WTO:n sopimukseen sisältyy 29 eri järjestelyä.

Päätöksenteko

WTO:n päätöksenteko on muodollisesti pääasiassa konsensukseen perustuvaa, eli uudet sopimukset edellyttävät jäsenmaiden yksimielisyyttä. Käytännössä yksimielisyyden saavuttamista edeltää monivaiheinen ja hankala neuvotteluprosessi. Uusien jäsenmaiden hyväksymisestä voidaan WTO:ssa kuitenkin päättää 2/3 enemmistöllä (jokaisella maalla on yksi ääni).

WTO ja Euroopan unioni

EU:n jäsenvaltiot harjoittavat yhteistä ulkomaan kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi ne esiintyvät yhtenä ryhmänä WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa Euroopan kauppaetuja WTO:n kokouksissa. Euroopan unioni on WTO:n itsenäinen jäsen, kuten sen 25 jäsenvaltiotakin.

Kritiikki

WTO:n toimintaa kaupan vapauttamisessa on arvosteltu, koska sen on katsottu hyödyttävän ennen kaikkea ylikansallisia suuryhtiöitä jai rikkaita kansantalouksia. Periaatteessa jokainen maa tietysti toimii vapaaehtoisesti WTO:ssa, mutta WTO-kriitikot usein väittävät, että poisjääminen aiheuttaisi vain "kauppasaarron" muiden maiden taholta. WTO:n päätöksenteossa on myös katsottu suurten ja rikkaiden talouksien (ennen kaikkea USA, EU, Japani) olevan käytännössä hallitsevia ja pystyvän sanelemaan säännöksiä ihmiskunnan enemmistöä edustaville köyhille maille. WTO-sopimuksia on myös kritisoitu siitä, että huolimatta sopimusten laajoista vaikutuksista, niistä on käyty vain vähän demokraattista keskustelua jäsenmaissa ja tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat. Luokka:Kansainväliset talousjärjestöt ko:세계무역기구 ja:世界貿易機関

Standardi

Standardi on jonkin organisaation esittämä määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Merkittäviä "virallisia" standardointijärjestöjä ovat kansainvälinen ISO, saksalainen DIN, eurooppalainen CENELEC ja suomalainen SFS. ITU on tietoliikennehallintojen yhteinen standardointielin. Standardeja laativat myös ammatilliset organisaatiot kuten IEEE (Ethernet-lähiverkot ym.) ja vielä vähemmän organisoitunut IETF (Internet). Yritysten välisiä hyvin organisoituja standardointielimiä ovat esimerkiksi ETSI (GSM-verkot, GPRS, UMTS), ECMA ja SAE (autoala) Viime aikoina standardoinnissa merkittävä roolin ovat ottaneet yritysten yhteiset melko epävirallisesti organisoidut konsortiot ja foorumit, esimerkiksi W3C (WWW-teknologiat) ja ATM Forum. Standardien nimitykset vaihtelevat suuresti:
- standardi (ISO)
- normi (DIN)
- suositus (IEEE, ITU)
- kommenttipyyntö (IETF RFC). De facto -standardit ovat kaupallisista syistä levinneitä toteutustapoja. Ne eivät välttämättä ole teknisiltä ratkaisuiltaan parhaita mahdollisia.

Joitakin tärkeitä standardeja ja standardointiorganisaatioita

ISO
- ISO 3103 - vakioitu tapa valmistaa teejuoma aistinvaraisiin kokeisiin
- ISO 3591 - määrittelee sarjan laseja viinin maisteluun
- ISO 8601 - numeerinen ilmaisutapa ajalle ja päivämäärälle
- ISO 9000 - sarja laadunhallintaa käsitteleviä standardeja ja ohjeita
- ISO 14000 - sarja ympäristöasioiden hallintaa käsitteleviä standardeja IETF
- RFC - kokoelma Internet-standardeja IEEE
- IEEE 754, liukulukujen toteuttaminen tietokoneissa
- IEEE 802 -sarja, pakettipohjaisten lähiverkkojen standardit (mm. Ethernet (802.3), WLAN (802.11) ja Token Ring)
- IEEE 1003, POSIX eli Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien standardi
- IEEE 1076, VHDL
- IEEE 1394, FireWire ITU
- E.164 - puhelinnumero
- H.264
- X.509 - varmenne Konsortioita
- Unicode - kaikki maailman kielet kattava merkistöstandardi

Standardien merkityksestä:

Standardit mahdollistavat mm:
- yhteistoiminnan; systeemit ja organisaatiot (tieto, prosessit, valmistus, tuotteet ym.) voidaan liittää toisiinsa. Tämä taas mahdollistaa mm. erikoistumisen.
- alihankinnat yhtenä yhteistoiminnan muotona; tuoteen osat voidaan valmistaa hajautetusti, kun kaikilla on sama yhdistävä standardi käytössä.
- useampaa kuin yhtä valmistajaa voidaan käyttää tuotteen osassa.
- yhteistyökumppaneiden arvioinnin; kun mahdollisella yhteistyökumppanilla on tietty standardi, esim. laadun osalta käytössä, yhteistyökumppania voidaan arvioida ja sen toimintaa, esim. laatua ennakoida
- standardi yhdistää joukkoa toimijoita suuremmaksi, voimakkaammaksi toimijaksi Standardinen merkityksestä esimerkki on valtiollisella tasolla esim. DIN, Deutsche Industrie Normen. Se teki saksalaisista tuotteista yhteensopivia tietyllä tasolla. Globalisaation myötä maailmanlaajuisista standardeista tulee yhä tärkeämpiä. Jos yritys on mukana uuden standardin luonnissa, se saa siitä kilpailuetua. Se voi vaikuttaa standardin lopulliseen sisältöön ja se ymmärtää standardia nopeammin ja syvällisemmin kuin sivusta mukaan tullut yritys.

Aiheesta muualla


- [http://www.iso.org ISO]
- [http://www.ieee.org/ IEEE:n] kotisivu
- [http://info.computer.org/standards/standesc.htm Luettelo] IEEE:n standardeista
- [http://www.sfs.fi SFS] Luokka:Standardit

Media

__NOTOC__ Media, alun perin monikko latinan sanasta medium eli "keskellä", tarkoittaa nykyään tiedon kantajaa.

Media-sanan merkityksestä

Media voi viitata sekä tiedon tallentamiseen (esim. levyke, kiintolevy) että tiedon lähettämiseen (esim. Internet, televisio). Suomeksi sana "media" on yksikkö ja sen monikko on "mediat". Media on nykyään hyvinkin laaja käsite. Se voi olla lehtien, television ja radion ohella vaikkapa kahvilan servietti, polttoainepumppu tai kuumailmapallo. Markkinointiviestinnän ammattilaiset tarkoittavat medialla mainosvälineitä, joilla viesti saadaan perille kohderyhmälle. Yleiseltä merkitykseltään media on mikä tahansa joukkoviestin. Useimmiten medialla tarkoitetaan kuitenkin massamediaa eli joukkotiedotusvälineitä, eli niitä lähettävän median muotoja, joilla voidaan tavoittaa samanaikaisesti suuri yleisö.

Median historiasta

Joukkotiedotusvälineenä median historiaallisina vaiheina voidaan nähdä huhu, julkiset kuulutukset, julkiset kokoontumiset, kirjapainotaito, lehdistö, elokuvat, yleisradio, televisio, satellitti-TV ja monen edellisten konvergenssina, yhdentymisenä Internet. Laajemmin mediana voidaan nähdä mm. julkiset rakennukset ja hallitsijan kuvalla koristeltu raha. Muinaisen Persian pääkaupunki Persepolis nähdään kulissina (mediana) alamaisille (kohderyhmä), jotka tulivat ympäri laajaa Persiaa maksamaan vuosittaiset verot suurkuninkaalle. Samalla he joutuivat vakuuttumaan Persian suurkuninkaan ylivertaisesta mahtavuudesta, ja siis esim. kapinan mahdottomuudesta (viesti).

Median merkityksestä

Tavallisesti median merkityksenä nähdään vain sen rooli keskustelun herättäjänä. Korostetaan sitä, että media ei pysty luomaan uutta tietoa, vaan vaikuttamaan vain siihen mistä ihmiset (päivittäin) keskustelelevat. Samassa yhteydessä korostetaan sitä, että mainonta ei vaikuta, sitä harrastetaan, koska ei uskalleta olla siitä pois. Jos ihmistä tarkastellaan systeeminä, systeemin käyttäytymiseen vaikuttaa sisäinen tulkitseva tieto sekä ulkoa (ja sisältä) saatu input- tieto. Sisäisen tulkitsevan tiedon lähtökohtia ovat geneettinen perimä (systeemin rakenne) ja kaikki se, mikä syntymän jälkeen on yksilöön vaikuttanut input- tietona (opittu tieto): vanhemmat, naapurit, koulu, ystävät, harrastukset ja media. Nykyihminen kuluttaa mediaa päivittäin tuntikausia (3—9 tuntia, maasta riippuen) ja keskustelee perheenjäsenten kanssa keskimäärin parikymmentä minuuttia. Median pitkäaikaisvaikutus on siis muutakin kuin "keskustelun herättäjä". Median laajemmasta merkityksestä esimerkkejä ovat: Toisen maailmansodan jälkeisessä kylmässä sodassa radiotoiminta (Radio Free Europa, Voice of America, BBC...) ja niiden vastainen toiminta oli merkittävä osa ideologista kamppailua. Vuonna 1948 alkanut läntisten radioasemien häirintä Neuvostoliitossa oli ja on edelleen ollut maailman suurin häirintäoperaatio. Siinä oli lopulta mukana noin 2000 häirintälähetintä. Jokaisen yli neljäsosamiljoonan kaupungin ympärillä oli häirintäasemia, jopa 16 kappaletta. Muutamaa katkosta lukuun ottamatta häirintä jatkui vuoteen 1987 asti. Neuvostoliitto tuskin olisi aloittanut maailman suurinta häirintäoperaatiota, jos lännen radioiden merkitys olisi "vain keskustelun herättäjä". Ruandan kansamurha tutsien ja hutujen välillä vuonna 1994 saatiin aikaiseksi yhdellä sitkeään kansankiihotukseen keskittyneellä radioasemalla (Deux Collines). Seurauksena oli 500 000 kuollutta, pääsosin tutseja, 3 miljoonaa pakolaista pääosin Zairessa ja 3 miljoonaa sisäistä pakolaista Ruandassa. Ennen kuin serbit ja kroaatit kävivät todellisen sodan Balkanilla 1990-luvulla, he kävivät televisiosodan. Koko sota oli keinotekoinen, televisiolla luotu. Tarvittiin muutaman vuoden häikäilemätön propaganda ja toisensa vuosikymmeniä tunteneet ihmisen alkoivat vihata toisiaan. Serbit myös ajoittivat toimintansa USA:n kansallisen mielenkiinnon mukaan. Kun USA:ssa keskusteltiin budjetista tai muista kriiseistä maailmalla, serbit suorittivat omat operaatiot. Kun ihminen saa yhä enemmän tietoa median kautta, median merkitys kasvaa. [http://www.matheory.info Jan Kåhre] toteaa kirjassaan "The Mathematical Theory of Information" sivulla 163, että informaatiota häviää ketjussa. Mitä ketjuuntuneempi informaatiosysteemi on, sitä vähemmän lopullinen tieto vastaa alkuperäistä. Tämä on yhteiskunnan ongelma. Yksilö havaitsee tämän ongelman vain niissä tilanteissa, joissa hänellä on ensikäden tietoa, siis lyhyt informaatioketju informaation lähteelle. Myös venäläisen psykologisen sodankäynnin teorian (refleksiivinen kontrolli) mukaan välitetty tieto on muutakin kuin keskustelun herättäjä.

Media ja sodankäynti

:katso myös: informaatiosodankäynti Joukkotiedostusvälineet ovat suuren vaikutuksensa takia myös keskeisiä sodankäynnin kohteita. Persianlahden sodassa Irakin tärkeimmät yleisradio- ja TV-asemat tuhotiin heti vuoden 1991 sodan ensi päivänä. Bosnia rauhanturvaoperaatioissa SFOR- joukot ovat hiljentäneet serbien televisioasemia. NATOn risteilyohjuksen iskusta TV-studiota vastaan 21. huhtikuuta 1999 Kosovon sodan aikana Belgradin pormestari totesi: "Ensimmäistä kertaa historiassa mediasotaa käydään pommeilla". USA puolustusministeriö vastasi:"Serbien TV on yhtä paljon osa Milosevic'in murhakoneistoa kuin hänen asevoimansa". Kosovon sodassa Serbia menetti 90% yleisradiokalustosta 420 iskussa, vahinkojen arvo yli miljardi markkaa. Mediasotaa käydään muillakin kuin pommeilla. Kurdijärjestö syyttää Turkkia sen Hotbird- satelliittikanavan Med TV:n elektronisesta häirinnästä, teknologisesta terrorismista, syyskuussa 1998. Joukkotiedotukseen tuhoamiseen liittyy yleensä myös joukkotiedotuksen korvaaminen omalla lähetyskalustolla. USA:lla on kuusi EC-130E Hercules-kuljetuskonepohjaista lentävää Command Solo radio- ja TV-asemaa tätä tarkoitusta varten. Nämä koneet mahdollistavat tietysti myös harhauttamisen ja disinformaation lähettämisen, samoin toimivien radio- ja TV-asemien häirinnän. Näitä koneita on käytetty Irakissa 2003, Afganistanissa 2001, Kosovossa 1999, Bosniassa, Haitilla, Persianlahdella 1991 ja Panamassa. Tsetseenia ensimmäisessä sodassa media oli tsetseenien hallussa. Tsetseenian toisessa sodassa Venäjä tuhosi, häiritsi ja korvasi systeemaattisesti tsetseeni-median. Edellisen voittivat tsetseenit, jälkimmäisen venäläiset (?). Vallankaappauksissa ja sisällissodissa media on keskeisiä ensimmäisiä maaleja. Venäjän vallankaappausyritys vuonna 1991 epäonnistui ilmeisesti mm. siksi, että venäläisillä oli jo paljon muita tiedonlähteitä (satelliittiantennit) kuin Venäjän televisio. Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa palestiinalaisten media on ollut Israelin toistuvien iskujen kohde.

Median kontrolli sodassa

Krimin sodassa otettiin käyttöön ja vaikutti ensimmäistä kertaa uusi tietotekniikan keksintö, lennätin. Sitä ei osattu vielä kontrolloida ja sotakentiltä suoraan ja nopeasti saatavat tiedot kaatoivat mm. Englannissa hallituksen. Tämä uuden tietotekniikan tai joukkotiedotuksen ominaisuus (kontrollin puute ensimmäisessä sodassa) näkyi mm. television osalta Vietnamin sodassa. Yleensä asevoimat ovat nopeasti oppineet uuden joukkotiedotuksen kontrollin. Irakin sodassa 2003 suuri reportterimäärä oli kontrollissa sillä tavalla, että reportterit olivat "isäntäjoukon" mukana koko ajan. Kun "isäntäjoukko" tarjosi reporttereille suojan, tämä vaikutti psykologisesti siihen mitä raportoitiin. Myös isäntien tulo tutuiksi, ystäviksi ja heidän ongelmiensa parempi ymmärtäminen vaikuttivat raportointiin.

Media ja sodankäynti Suomessa

Suomessa Lahden yleisradioasema oli talvisodassa pommituksen kohteena ja se vaikeni täysosuman jälkeen pariksi viikoksi. Vaikutus todettiin merkittäväksi kansan mielialoihin. Viipurin alueella linja-autossa ollut liikkuva propaganda-asema, joka välitti ohjelmaa Venäjälle tuhottiin talvisodan aikana. Kyseinen asema vaikutti myös siihen, että venäläiset joutuivat käyttämään useita omia asemia suomalaisten yhden aseman häirintään. Ne olivat samalla pois Suomeen (tai Venäjälle) suunnatusta propagandasta. Kesällä 1944 Suomessa harkittiin BBC:n häirintää, koska sen vaikutus oli todettu vaaralliseksi kansan mielialoille. Sodan loppuminen poisti häirintätarpeen.

Nykyaikaisen verkottuneen median luonteesta

Nykyaikaista mediaa luonnehtii moninaisuus, verkottuminen ja globaalisuus. Median välineitä on useita ja ne ovat sisäisesti erikoistuneita. Median omistustuksen ja määrän kasvaessa syntyy uusia ilmiöitä, tapahtuu muutos määrästä laatuun. Nykyaikainen media on harvoin kenenkään selvässä kontrollissa ja sen kilpaillessa keskenään, syntyy uutta mediadynamiikkaa. Hierarkkisen median aikana hallitsijan "toilailut" voitiin "painaa villasella", verkottuneen median aikana aina joku julkaisee tiedon ja saa näin kilpailuedun. Tällöin jo "valtamedian" kannattaa julkaista ko. tieto, jotta joku kilpailija ei saisi suhteellista etua. Ehkä merkittävin tulevaisuuden median ominaisuus on globaalisuus. Satelliitti-TV ja -radio, sekä erityisesti internet luovat samalla tavalla vaikutusta kuin media pitkällä aikavälillä aikaisemmin. Nyt vain vaikutus on globaalia, esim. CNN ja Al-Jazeera.

Katso myös:


- Terrorismi ja media
- Suomalaismedia verkossa
- Noopolitik ja joukkoviestintä

Lähteitä:


- World Media BBC Monitoring- lehti (korvattu muutama vuosi sitten maksullisella nettipalvelulla)
- [http://www.clandestineradio.com Organisaatio politiikan, diplomatian, vakoilun ja sähköisen median leikkauskohdassa]
- [http://www.teevee.org TV- ja video- aktivistien saitti]
- [http://www.digita.fi Suomen jakeluverkko-organisaatio: Digita OY]
- [http://www.radioliitto.fi Suomen Radioiden Liitto, SRL ry.]
- Yleisradion historia, 1. osa 1926 - 1949 Eino Lyytinen:"Perustamisesta talvisotaa", Timo Vihavainen:"Sodan ja vaaran vuodet" Yleisradio OY, WSOY Painolaitokset 1996.
- MpKK:n Strategian Laitoksen tutkijan [http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2004/2004062.html Tommi Koivulan väitöskirja] "Sodan kaikuja - Norjan ja Suomen henkilömiinaretoriikka kansainvälisen mediaprosessien ilmentäjänä 1995 - 2002" (ISBN 951-44-5987-3) kuvaa median uutta vaikutusta. Luokka:Media

Erikoistuminen

Erikoistuminen on keskittymistä suppeammalle alalle, suppeampaan osaamiseen. Erikoistuminen on siis työnjakoa, yhteistyötä ja verkottumista. Erikoistumisen etu on tehokkuuden parantuminen. Kymmenen naulantekijää pystyy tekemään paljon enemmän nauloja erikoistumalla, jakamalla prosessi kymmeneen osavaiheeseen, kuin tekemällä jokainen naula alusta loppuun itse. Tämä oli Adam Smithin vuoden 1776 kirjan keskeisiä havaintoja. Tehokkuus tulee erikoistuneista koneista, välineistä ja työkaluista sekä automaatiotason saavuttamisesta prosessin osassa. Lisäksi erikoistuneessa osassa ei tarvita kaikkia samoja elementtejä, joita tulee olla erikoistumattomassa järjestelmässä. Liukuhihna on esimerkki pitkälle erikoistuneesta toiminnasta. Myös Wikipedia on periaatteessa erikoistumista, verkottumista, yhteistyötä ja siitä seuraavaa tehokkuutta. Erikoistumisen kustannuksia ovat erikoistuneen organisaation osien välisen kommunikaation kasvu sekä erikoistuneiden osien riippuvuus kokonaisuudesta. Globalisaatio voidaan nähdä toistaiseksi suurimpana mahdollisena erikoistumisen, siis tehokkuuden tasona. Globalisaatiossa on oleellista uusi tietotekniikka, joka mahdollistaa globaalisti erikoistuneen organisaation yhteistyön siedettävin kustannuksin ja siedettävässä ajassa. Evoluution peruspiirteitä on ollut mm. erikoistumisen jatkuva kasvu. Ihmisessä on noin 260 erikoistunutta solua, jotka osaltaan tekevät ihmisen mahdolliseksi. Vertaa myös ihmisen kommunikaatiosysteemiä: aivot, muu hermosto ja kemiallinen viestintä verenkierron kautta.

Katso myös


- Työnjako Luokka:Yhteiskuntafilosofia

Quincy Wright

Quincy Wright (1890 - 1970) oli yhdysvaltalainen professori ja pasifisti. Pääteos A Study of War. Se oli ehkä laajimman koskaan sodankäyntiä käsitelleen tutkimuksen (1926 - 42) "loppuraportti". Sen mukaan sodankäynti voidaan jakaa historiallisesti neljään vaiheeseen. Nämä vaiheet ja niiden ihmisen suurimpaan organisaatioon liittyvät taustat ovat olleet: #animalistinen sodankäynti: yksilö, perhe, suurperhe. Sitten syntyi kieli, jolloin syntyi: #primitiivinen sodankäynti: klaani, heimo. Sitten syntyi kirjoitustaito, jolloin syntyi: #historiallinen sodankäynti: valtio. Sitten syntyi kirjapainotaito, jolloin syntyi: #moderni sodankäynti: kulttuuri. Teoria ennakoi myös viidettä sodankäynnin vaihetta, postmodernia sodankäyntiä, vaikka Wright ei sitä teoksessaan esitä. Sen organisatorinen tausta on globaali. Tutkimuksessa Wright teki myös sen merkittävän havainnon, että kauppa ja teknologia ennakoi organisatorista ja lakiin perustuvaa kehitystä.

Katso myös


- Sodankäynnin historia

Aiheesta muualla


- [http://www.harvardsquarelibrary.org/unitarians/wright_q.html Quincy Wright - The Author of "A Study of War"]
- [http://www.unc.edu/depts/diplomat/AD_Issues/amdipl_4/roland.html Professori Alex Rolandin neliosainen englannin kielinen artikkeli] Artikkeli pohjautuu Wrightin teoriaan ja myös esittelee ja kritisoi sitä.

Itseorganisoituminen

Itseorganisoituminen on lähinnä kompleksisten systeemien ominaisuus. Niihin syntyy itseorganisoitumisen kautta "ilmaiseksi" järjestystä, joka näkyy osia suurempina uusina kokonaisuuksina emergentteinä "hahmoina".

Itseorganisoituvan systeemin osat

Yksinkertaisin periaatteellinen esitys itseorganisoituvista systeemeistä on järjestelmä, jossa on seuraavat osat:
- systeemikokonaisuus
- systeemin osat
- systeemin osien vaikutussuhde systeemin kokonaisuuteen. Tämä vaikutussuhde on emergenssi.
- systeemikokonaisuuden vaikutussuhde systeemin osiin. Tämä vaikutussuhde on kontrolli. Itseorganisoituvat systeemit kompleksisina ilmiönä tarkoittavat suurta määrää osia ja niiden monimutkaisia yhteyksiä.

Itseorganisoituvan systeemin merkityksestä

Itseorganisoituminen selittää kompleksisia systeemejä kuten elämää, aivoja, taloutta ja teknologiaa. Edellisen itseorganisoituvan systeemin kuvauksen perusteella voidaan ymmärtää mm. se asia, että systeemi muuttaa osiaan, käyttää niihin kontrollia. EU on systeeminä suurempi kuin osiensa summa ja se käyttää kontrollia osiinsa. Tästä seuraa tunne kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuden vähenemistä. Se siis oikeasti vähenee. Muuten EU ei olisi systeemi. Vastaava pätee luonnollisesti kaikkiin (itseorganisoituviin) systeemeihin, esim. NATO:oon tai autoon. Autossa esim. ventiilit eivät voi toimia miten tahansa, "vapaasti", vaan tietyssä auton moottorin idean edellyttämässä järjestyksessä. Jos kaksi valtiota tai ihmistä ovat täysin itsenäisiä, niillä ei ole mitään sopimuksia tai muita siteitä keskenään, ne elävät "luonnon tilassa". Jos ne (he) sopivat toisensa auttamisesta, työnjaosta (yms.), niiden (heidän) välillä on side, joka tekee niistä (heistä) systeemin. Sopimus tai työnjako (yms.)kontrolloi tätä systeemiä, eli rajoittaa osiensa toimintamahdollisuuksia. Ihmisten osalta saadaan edellisen perusteella näkemystä mm. avioliittoon, lakiin ja poliisiin, verojen maksamiseen ja tien oikealla puolella ajamiseen. Ne kaikki rajoittavat osiensa toimintavapautta, mutta myös rakentavat suurempia systeemejä: perhe, yhteiskunta, kunta, valtio, kirkko ja toimiva liikennejärjestelmä. Suurempi (parempi, voimakkaampi, hyvinvoivempi jne.) systeemi sisältää siis aina ristiriidan. Vastakkain ovat osien kontrolli ja suuremman systeemin parempi toiminta suuremman systeemin ehdoilla.

Katso myös:


- systeemi
- emergenssi
- Heinz R. Pagels
- Stuart Kauffman
- kompleksisuus

Infrastruktuuri

Infrastruktuuri tarkoittaa alla (latin. infra) olevaa laajaa rakennetta, johon perustuu vielä laajempi ja moninaisempi toiminta. Valtion infrastruktuuria ovat esim. tie-, rautatie-, lento- vesi-, energia- ja tietoliikenneverkot. Ylläpitämällä infrastruktuuria valtio (vast.) vaikuttaa suotuisasti kansansa hyvinvointiin. Infrastruktuurin romahtaminen merkitsee kaiken siitä riippuvan toiminnan romahtamista. Internet on yhä merkittävämpi globaali infrastruktuuri. Koska infrastuktuuri vaikuttaa moneen asiaan ja koska infrastruktuuriin pystytään vaikuttamaan yhä enemmän, se on yhä merkittävämpi sodankäynnin kohde. Erityisen merkittävät infrastruktuurit nykyaikaisessa valtiossa ovat sähkön tuotanto- ja jakeluverkko sekä tietoliikenneverkko. Puhutaan jopa infrastruktuurisodankäynnistä. Luokka:Kaupunkisuunnittelu

Navigointi

Aluksen turvallista kuljettamista kutsutaan navigoinniksi. Navigointiin sisältyvät kaikki ne merenkululliset toimenpiteet, joita käytetään suunnitellulla reitillä ja väylällä. Tästä toiminnasta vastaa aina vahtipäällikkö. Vastuu navigoinnista siirtyy kapteenille vain jos hän niin sanoo. Päällikön tai luotsin läsnäolo komentosillalla ei vapauta vahtipäällikköä vastuusta. Olennaisia navigoinnin osia ovat aluksen sijainnin määritys, sopivan kulkusuunnan asettaminen ja aluksen turvallisen kulun takaaminen.

Muinaisuus

Esihistoriallisista navigoijista on ennen kaikkea mainittava polynesialaiset noin tuhat vuotta sitten ja viikingit, jotka saavuttivat Amerikan samoihin aikoihin. Sulawesilaiset asuttivat Madagaskarin nykyisestä Indonesiasta käsin noin vuoden 500 paikkeilla.

Perinteiset menetelmät

Ennen GPS-laitteita ja tietokoneita navigointivälineitä olivat muun muuassa sekstantit ja kompassit. Navigointi avomerellä edellytti tarkkaa ajanpitoa kronometrin avulla: latitudi eli leveysaste saadaan napakorkeuden avulla, mutta longitudin eli pituusasteen määritys edellytti, että tunnettiin paikallisen ajan ja lähtösataman virallisen ajan välinene eroa. Vasta vuonna 1762 kyettiin valmistamaan tähän kelpaava riittävän tarkka kronometri (John Harrison). Perinteinen navigointi maamerkkien avulla edellyttää hyvien, geometrisesti oikeiden karttojen tai sijaintitietojen käyttöä. Niiden tuottaminen on kartografian ja geodesian tehtävänä. Likimääräinen navigointitapa nimeltä merkintälasku perustuu tunnetun nopeuden ja suunnan ekstrapolointiin. Sen tulos huononee nopeasti ajan kuluessa. Inertianavigointi on tavallaan merkintälaskun hi-tech versio. Myös hyperbooliset navigointijärjestemät (Decca, Loran) on mainittava, vaikka satelliittinavigointi on osin syrjännyt ne. Samoin Transit-satelliittipaikannusjärjestelmä ei ole enää käytössä.

Nykyaika

Navigoinnista puhutaan nykyisin myös ilma- ja avaruuslentojen yhteydessä. Mikäli on kyse miehittämättömästä aluksesta, puhutaan ohjauksesta. GPS on nykyisin käytetyin navigointimenetelmä. Se on maailmanlaajuisesti käytettävissä, tosiaikainen ja passiivinen. Vastaavat järjestelmät ovat GLONASS (Venäjä) ja Galileo (EU, vasta suunnitteilla). Ilma- ja avaruusnavigoinnin apuvälineenä käytetään inertianavigointi.

Linkit


- [http://www.fma.fi/ Merenkulkulaitos]
- [http://www.fgi.fi/osastot/navi/default.htm Geodeettinen laitos, Navigoinnin ja paikannuksen osasto]
- [http://www.hut.fi/~mvermeer/nav_fi.pdf Navigoinnin menetelmät]

Kirjallisuutta


- Polynesian merenkulusta ja Madagaskarin asuttamisesta mm. Jared Diamond: Guns, Germs, and Steel: The Fates of Human Societies.
- Klassisesta navigaatiosta: Dava Sobel: Longitudi (Art House Oy 1996) Luokka:Avaruustoiminta Luokka:Ilmailu Luokka:Vesiliikenne zh-min-nan:Tō-hâng ja:航海

Lennätin

Nimitystä lennätin käytetään eräistä laitteista, joilla tekstimuotoinen viesti voidaan välittää alkuperäistekstiä fyysisesti siirtämättä. Yleensä, kuten tässä artikkelissa, lennättimellä tarkoitetaan sähköistä lennätintä, jossa viesti siirretään sähköisesti johdinta pitkin. Ennen sähköistä lennätintä oli käytössä optisia lennättimiä. Radiota kutsuttiin aluksi usein langattomaksi lennättimeksi. Lennättimellä välitettyjä viestejä kutsuttiin sähkösanomiksi. Nimitys on myöhemmin lyhentynyt sähkeeksi. 1930-luvulta alkaen teleksiverkot syrjäyttivät lennättimen sähkösanomien välittäjinä. Ennen kaukopuheluiden yleistymistä sähkösanomat olivat hyvin suosittuja. Sähkösanomia käytettiin usein liiketoimien vahvistamiseen, koska sähkösanomasta jäi aina kirjallinen dokumentti.

Historiaa

Ensimmäisen kaupallista liikennettä välittäneen sähköisen lennättimen rakensivat William Fothergill Cooke ja sir Charles Wheatstone. Heidän laitteensa otettiin käyttöön Lontoossa 1838. Cooken ja Wheatstonen lennätin käytti useaa johdinta, joilla ohjattiin viiden mittarineulan liikkeitä. Sen mukaan, mitkä kaksi neulaa kulloinkin kääntyivät ja mihin suuntiin, vastaanottaja saattoi lukea, minkä kirjaimen lähettäjä lähetti. Ensimmäisen käytännöllisen lennätinjärjestelmän rakensivat Yhdysvalloissa Samuel Morse ja Alfred Vail. New Yorkin ja Baltimoren välinen lennätinlinja otettiin käyttöön 24. toukokuuta 1844. Tälle lennättimelle riitti yksi johdinyhteys, sillä eri merkit koodattiin sähköttämällä erilaisia pulssijonoja eli Morsen aakkosia. Morsen ja Vailin lennättimen käyttö levisi nopeasti ja muutaman vuoden kuluessa syrjäytti kilpailevat järjestelmät lähes täysin. Pysyvä lennätinkaapeliyhteys Atlantin poikki saatiin 27. heinäkuuta 1866. Intian ja Euroopan välisellä yhteydellä kaapeli Persianlahden poikki oli käytössä jo 1864.

Merkitys

Lennätin oli ensimmäinen viestintäväline, jolla pystyttiin luomaan lähes välittömät kansain- ja mannertenväliset yhteydet. Tämän muutoksen seuraukset olivat mullistavia. Lennättimen ansiosta sanomalehdet pystyivät kertomaan maailman tapahtumista tuoreeltaan. Liike-elämän, erityisesti kaupankäynnin, rytmi muuttui: nyt ei enää merkinnyt niin paljon missä tavaraa oli kuin paljonko se maksoi ja kuinka nopeasti se oli toimitettavissa. Kilpailukykyisenä säilyminen vaati käyttämään lennätintä. Sodankäynnissä lennätin vaikutti ensimmäisen kerran Krimin sodassa. Sähköisillä viestivälineillä on ollut merkitystä lähes kaikissa sen jälkeisissä sodissa. Lennätin mahdollisti rautateiden tehokkaan käytön ja joukkojen nopean keskittämisen valtakunnan haluttuun osaan. Ensimmäisessä maailmansodassa tästä tuli erittäin merkittävä osa sodan alkuvaiheen suunnitelmia.

Kirjallisuutta

Tom Standage: The Victorian Internet. Phoenix, Lontoo 1999. ISBN 0-75380-703-3.

Katso myös


- Kaukokirjoitin
- Wikisource:Tekniikan historia Luokka:Tietoliikenne ja:電信

Puhelin

Puhelin on tietoliikenteeseen käytettävä laite, joka on suunniteltu siirtämään puhetta pitkiä matkoja. Puhelimet toimivat sähköisten signaalien avulla. Puhelinnumeron avulla voidaan valita yhteys mihin tahansa maailmassa olevaan puhelimeen. Paikallisia puhelinverkkoja on esimerkiksi laivoissa ja teollisuuslaitoksissa sisäiseen yhteydenpitoon. Myös eri maiden asevoimat käyttävät yhä vielä kenttäpuhelimia sekä ajoneuvojen kuten panssarivaunujen sisäisiä puhelinjärjestelmiä.

Kenttäpuhelin

Kenttäpuhelimen kiistattomina etuina on sen tunnottomuus elektroniselle sodankäynnille ja radiotiedustelun tehottomuus sitä vastaan. Useimmat kenttäpuhelimet on rakennettu niin karkeiksi, ettei niitä voi tuhota EMP-vaikutuksella. Talvisodassa opittiin kenttäpuhelinten linjat rakentamaan tikapuu-mallin mukaisesti, jolloin vihollisen tykistötuli ei katkaissut yhteyksiä niin helposti. Kuuntelun varalta kenttäpuhelin-sanomissa on käytettävä peitesanastoa. Kenttäpuhelinten välityksellä voidaan myös morsettaa.

Puhelimen historia

Puhelimen keksi noin vuonna 1849 italialainen keksijä Antonio Meucci, joka kutsui sitä nimellä teletrophone. Aikaisemmin kunnia ensimmäisestä puhelimesta on yleensä annettu amerikkalaisen Alexander Graham Bellin 1876 esittelemälle telephonelle, mutta jopa Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001 Meuccin ehtineen ensin. Meuccin keksintö esiteltiin USA:ssa 1860 ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italiankielisessä sanomalehdessä. Johan Nissinen rakensi 1877 Suomen ensimmäisen puhelinlinjan Helsingissä tontilleen Annankadun ja Eerikinkadun kulmaan.

Katso myös


- Luuri
- 555
- Hätänumero
- Kansainvälinen suuntanumero
- Matkapuhelin
- Satelliittipuhelimet
- Wikisource:Tekniikan historia luokka:puhelintekniikka ms:Telefon ja:電話 simple:Telephone th:โทรศัพท์

Kirjapainotaito

Kirjapainotaito tarkoittaa täysin samanlaisten painotuotteiden (kirja, lehti, juliste) tekemisen taitoa. Ennen kirjapainotaitoa tekstien monistaminen tapahtui käsin kirjoittamalla. Tällöin kirjat olivat harvinaisia, kalliita ja virheille alttiita.

Historia

Kirjapainotaito on kiinalaisten keksimä. Euroopassa sen edeltäjänä on puupiirrospaino, jossa kirjapainotuotteita tehtiin kaivertamalla sivu (tai kuva) puulevylle ja käyttämällä sitä monistamiseen. Näin tehtiin muun muassa pyhimystenkuvia selityksineen (ns. biblia pauperum). Kirjapainotaidon ensimmäinen mullistus oli irtokirjasimien keksiminen 1400-luvulla, jolloin samaa kirjasinta voitiin käyttää yhä uudelleen ja uudelleen monien ja erilaisten kirjapainotuotteiden tekemiseen. Kirjapainotaidon eurooppalaisena keksijänä pidetään Johann Gutenbergiä. Hän alkoi valaa kirjasimia metallista. Irtokirjasimet nopeuttivat sivun tekemistä oleellisesti verrattuna siihen, että jokainen sivu olisi kaiverrettu erilliseksi puu- tai metallilevyksi. Irtokirjasimet vähensivät myös virheitä, kun kirjasta otettiin uusia painoksia: virheet oli helppo korjata seuraavaan painokseen. Käsinkirjoitetussa kirjassa tilanne oli täysin päinvastainen: kymmenennessä painoksessa oli todennäköisesti paljon enemmän virheitä alkuperäiseeen käsikirjoitukseen verrattuna. Gutenbergin ja hänen liikekumppaninsa J. Fustin apulainen P. Schöffer paransi kirjasinten valantaa ja painomustetta. Vuonna 1462 sekä Gutenbergin että Fust-Schöfferin kirjapainot paloivat. Tästä seurasi työmiesten hajaantuminen Euroopan eri maihin ja samalla kirjapainotaidon leviäminen. Ensimmäinen Ruotsissa painettu kirja on vuodelta 1483. Vanhin Suomea varten tilattu painettu kirja on vuonna 1488 Lyypekissä painettu Missale Aboense, ja ensimmäinen suomenkielinen kirja Tukholmassa vuonna 1542 tai 1543 painettu Mikael Agricolan Abckiria. Suomen vanhimmat kirjapainot perustettiin vuosina 1642 ja 1668 Turkuun, kolmas vuonna 1689 Viipuriin. Kirjapainotaito teki tiedon monistamisesta nopeaa ja ennen kaikkea halpaa. Kirjapainotaitoa on sanottu maailman suurimmaksi keksinnöksi. Kirjapainotaidon merkitys on mm. siinä, että systeemin käyttäytymiseen vaikuttaa sen saama input-tieto. Kirjapainotaito mahdollisti tämän input-tiedon ensimmäisen laajan ja kestävän monistamisen, siis ihmisen käsityksen muokkaamisen itsestään ja maailmasta ympärillään.

Painotekniikka


- Kohopaino
- Offset
- Syväpaino
- Flexo
- Arkkipaino (paino erillisille arkeille)
- Rotaatio (painetaan rullapaperille)
- Painolevyt
- Filmit
- Valottaminen
- Syövyttäminen
- Paperilaadut

Lähteitä


- [http://www.oulu.fi/historia/sundin/bossesundin6.htm "Kaikkien aikojen keksintö"] Bosse Sundin: "Teknologia ja ihminen - historiallinen katsaus", luku VI

Katso myös


- Inkunaabeli
- Frenckellin kirjapaino Luokka:Kirjapainotaito ja:印刷

Tietokone

::Tämä artikkeli käsittelee laitetta. Tietokone (lehti) käsittelee lehteä. Tietokone on kone, joka käsittelee numeeris-loogista tietoa ohjelmointinsa mukaisesti. Arkikielessä tietokoneella tarkoitetaan yleensä yleiskäyttöistä laitetta, joka on tarkoitettu suorittamaan kaikenlaisia tietojenkäsittelytehtäviä. Esimerkiksi pelikonsolit, matkapuhelimet ja taskulaskimet ovat usein ominaisuuksiensa puolesta täysiverisiä tietokoneita, vaikka niitä ei käyttötarkoitustensa vuoksi yleensä pidetäkään sellaisina. Eräs tietokoneen matemaattinen malli on Turingin kone, jonka kehitti englantilainen matemaatikko Alan Turing. Tietojenkäsittelyn ekvivalenssiperiaatteen mukaan kaikki tietokoneet pystyvät suoriutumaan samoista tehtävistä, mikäli käytössä on riittävästi tallennustilaa ja aikaa. Näin ollen mikäli koneella tai formaalilla järjestelmällä (esimerkiksi ohjelmointikielellä) voi toteuttaa Turingin koneen, voi sillä periaatteessa toteuttaa myös minkä tahansa algoritmin tai ohjelman. Tietokoneiden edeltäjinä voidaan pitää toisaalta reikäkorttien käsittelyyn tarkoitettuja reikäkorttikoneita, toisaalta esimerkiksi mekaanisia laskimia. Ensimmäiset varsinaiset ohjelmoitavat tietokoneet rakennettiin 1940-luvulla ja niitä käytettiin mm. toisen maailmansodan aikaan salakirjoitusten murtamiseen (brittiläinen Colossus), ohjusten ratojen laskentaan (amerikkalainen ENIAC) ja lentokonesuunnittelun lujuuslaskentoihin (saksalainen Z3).

Tietokoneen toiminta

Vaikka tietokoneen pystyykin toteuttamaan lukemattomilla eri tekniikoilla, on valtaosa tietokoneista kautta historian perustunut elektronisiin piireihin, joiden alkeellisimmat perusosat suorittavat Boolen algebraan kuuluvia perusoperaatioita. Koska Boolen algebra perustuu kahteen totuusarvoon, on luontevaa käyttää niitä kaiken käsiteltävän tiedon ilmaisemiseen: esimerkiksi lukuja on teknisesti yksinkertaisinta käsitellä, jos ne on esitetty binäärijärjestelmän avulla. Yksittäisestä totuusarvosta (binäärijärjestelmän numerosta 1 tai 0) käytetään nimitystä bitti. Useimmat tietokoneet toteuttavat John von Neumannin mallia, jossa sekä ohjelma että sen käsittelemä tieto ovat muistiin tallennettua dataa. Tietokone suorittaa ohjelmaa yleensä lukemalla peräkkäisiä muistipaikkoja ja tulkitsemalla lukemansa bittijonot konekielisiksi käskyiksi. Konekielikäsky suorittaa yleensä jonkin yksinkertaisen alkeisoperaation, kuten bittijonon lukemisen muistipaikasta, kahden bittijonon välisen yhteenlaskun tai ohjelman suoritusosoitteen ehdollisen vaihtamisen. Konekielikäskyjä suorittavaa tietokoneen osaa kutsutaan suorittimeksi eli prosessoriksi, joka on nykyään yleensä alaltaan muutamien neliösenttimetrien kokoinen integroitu piiri. Henkilökohtaisissa tietokoneissa on tyypillisesti vain yksi suoritin, mutta suurissa palvelimissa ja supertietokoneissa niitä voi olla jopa useita tuhansia. Suorittimien lisäksi tietokoneessa on yleensä myös muita piirejä, jotka suorittavat erikoistuneempia tietojenkäsittelytehtäviä ja vapauttavat siten varsinaiset suorittimet näistä tehtävistä, esimerkiksi:
- Levyohjain, joka kopioi tietoa keskusmuistin ja kiintolevyn välillä.
- Näytönohjain, joka muuttaa näyttömuistiin tallennetun kuvan näyttölaitteelle sopivaksi ajoitetuksi signaaliksi. Monet näytönohjaimet osaavat myös itse piirtää grafiikkaa näyttömuistiin. Vaikka kaikki tietokoneet pystyvätkin periaatteessa suorittamaan samat tehtävät, ovat jotkut tietokoneet huomattavasti soveltuvampia joihinkin tehtäviin kuin toiset. Suorituskykyä erityyppisissä tehtävissä mitataan ns. benchmark-testeillä. Riittävän suorituskyvyn lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat mm. koneen vakaus, vikasietoisuus, virrankulutus, fyysinen koko, ohjelmistoyhteensopivuus sekä hankinta- ja käyttökustannukset. Arkipuheessa tietokoneiden "paremmuutta" vertaillaan usein vertailemalla suoraan esimerkiksi suorittimien kellotaajuuksia. Kellotaajuus voi antaa suurpiirteisen vihjeen esimerkiksi PC-työaseman teknisestä iästä ja siten sen yleisestä suorituskyvystä ja luotettavuudesta useimmissa tehtävissä, mutta pelkkiin numeerisiin suureisiin katsominen voi esimerkiksi koneen ominaisuuksia arvioitaessa olla hyvinkin harhaanjohtavaa.

Tietokoneen arkkitehtuuri

Tietokonejärjestelmään kuuluvat
- ohjelmisto, "pehmo", "softa", (engl. :en:software).
- laitteisto, "rauta", (engl. :en:hardware) ja Ohjelmisto jaetaan edelleen
- kiinteisiin eli valmiisiin ohjelmiin, "valmo" (engl. :en:firmware),
- käyttöjärjestelmän (esim. Microsoft Windows tai GNU/Linux) ja
- käyttöjärjestelmän päällä toimiviin sovellusohjelmiin (esim. Open Office). Tietokoneen laitteiston von Neumannin arkkitehtuuri on säilynyt suunnilleen samana aina 1940-luvulta asti. Se on saanut nimensä ENIACin rakentamiseen osallistuneen John von Neumannin mukaan. Siihen kuuluu:
- suoritin, (engl. processor), joka suorittaa ohjelmaa
- muisti, (engl. data storage), johon tallennetaan sekä ohjelmat että niiden käyttämät tiedot
- oheislaitteet, (engl. peripheral device), tiedon syöttöön ja tulostukseen

Pöytätietokoneen osat

Nykyaikaisen pöytämallisen työasema- tai kotitietokone laitteisto koostuu erillisistä osista, joita ovat tyypillisesti:
- yksi tai useampi suoritin
- muisti
- emolevy
- näytönohjain (joko emolevyllä tai erillisenä korttina)
- ääniohjain (joko emolevyllä tai erillisenä korttina)
- massamuisti
  - yksi tai useampi kiintolevy
  - Kirjoittava DVD-asema
- ohjauslaitteet
  - näppäimistö
  - hiiri
- yksi tai useampi näyttö
- tietoliikenneyhteyden (esim. Internet) mahdollistava laite (yleensä verkkokortti tai modeemi)
- tulostin
- kuvanlukija eli skanneri Lisäksi tarvitaan osia, joita ei käytetä tiedonkäsittelyyn, kuten
- kotelo
- virtalähde
- muiden osien jäähdytykseen tarvittavat tuulettimet tai vesijäähdytysjärjestelmä

Tietokoneiden käytöstä

Ensimmäiset tietokoneet 1940- luvulla oli tehty sotilaallisiin tarkoituksiin, mm. Saksan ja Japanin salakirjoitusjärjestelmien murtamiseen. Tietokonetta käytetiin aluksi keskeisesti laskemiseen (vrt. engl. computer). ENIAC (385 kertolaskua sekunnissa) pystyi korvaamaan kertolaskussa (noin 1 kertolasku per minutti per ihminen) noin 23 000 ihmistä. Nykyinen mikroprosessori on edelleen noin 3 000 000 kertaa ENIAC:ia nopeampi, eli korvaa kertolaskuissa noin 60 miljardia ihmistä. Myöhemmin oivallettiin että ykkösillä ja nollilla voitiin kuvata mitä tahansa: tekstiä (tekstinkäsittely), kuvia (kuvien käsittely), sanomia, kirjoja, arkistoja, maastoa, rakennuksia jne. Tietokone ohjaa monesti laajoja järjestelmiä, esim. tietokoneohjattua tuotantoa, ase-, tiedustelu- tai johtamisjärjestelmää, liikennevaloja, puhelinkeskuksia, Internetin reitittimiä, autoja, pesukoneita, lähes kaikkia teknisiä järjestelmiä. Nykyaikaisen yhteiskunnan teknologinen pohja on keskeisesti tietokonetekniikkaa. Tietokoneen kapasiteetin kasvu on jatkuvasti yllättänyt asiantuntijat. Aikojen saatossa ovat asiantuntijoina pidetyt henkilöt lausuneet monia väitteitä, jotka tulevaisuus on osoittaneet vääriksi, esimerkiksi
- "Maailmassa on markkinoita ehkä viidelle tietokoneelle."
- "En näe mitään käyttöä tietokoneille kotona."
- "640 kilotavun pitäisi riittää kaikille. Tietyssä viitekehyksessä nämä ovat joskus ehkä voineetkin pitää paikkansa. Šakin peluuta pidettiin pitkään niin ihmismäisenä toimintona, että tietokoneen ei ajateltu koskaan pystyvän siihen. Merkittävä tapaus tietokoneen historiassa oli myös Toy story- elokuva, joka oli tehty täysin tietokoneella, tietokoneanimaationa.

Tietokonesukupolvet

Tietokoneiden sukupolvien teknologisia vaiheita ovat olleet:
- putkikoneet
- transistorikoneet
- mikropiirikoneet ja
- mikroprosessorikoneet. Ensimmäiset elektroniset tietokoneet 1940- luvun lopussa perustuivat releisiin ja elektroniputkiin, hitaisiin, epäluotettaviin, suurta energiakulutusta edustaviin ja suuriin komponentteihin. Colossus oli ensimmäinen elektroninen yleiskäyttöinen tietokone, joka rakennettiin Britanniassa Natsien viestiliikentessä käytetyn salauksen purkamiseen. Koska kyse oli tiedustelu toiminnasta, Britannian hallituksen salassapitomääräys koski myös Colossusta. ENIAC oli Yhdysvaltain ensimmäinen täysin elektroninen yleiskäyttöinen tietokone. Sen käyttö tarkoitus oli tykistön ampumataulukoiden laskenta, mitä ei luokiteltu sodanjälkeen salaiseksi ja näin ollen ENIAC:iin liittynyt dokumentaatio voitiin julkistaa heti 2. maailmansodan päätyttyä Siirtyminen 1950- luvulla puolijohteisiin perustuviin transistoreihin pienensi oleellisesti komponettien kokoa ja energian tarvetta sekä lisäsi luotettavuutta. Siirtyminen 1960- luvulla mikropiirehin pienensi jälleen tietokoneen komponenttien kokoa. Alkoi Mooren lakina tunnettu kehitys, jossa samalle mikropiirille saatiin kaksinkertainen komponenttimäärä puolessatoista vuodessa. Seuraava mullistus oli mikroprosessorin keksiminen. Mikroprosessorin avulla syntyi henkilökohtainen tietokone, PC. 1980- ja 1990- luvuilla siirryttiin suurtiheyksisiin mikropiireihin (VLSIC) ja edelleen suurnopeuksisiin mikropiireihin (VHSIC). Tietokoneiden sukupolvien suurvaiheita ovat olleet:
- suurtietokone (1965 - 1975) (mainframe)
- minikone (1975 - 1985)
- palvelin (1985 - 1995)
- verkko (1995 - ?)
- verkko + pääte (2000 - ?)

Mikroprosessori, suoritin

Mikroprosessori on tietokoneen keskusyksikkö, aivot, yhdellä mikropiirillä. Ensimmäinen mikroprosessori, Intelin 4004 vuodelta 1971 sisälsi noin 2300 transistoria. Sen kellotaajuus, nopeus oli 0,1 MHz:iä, kerralla käsitteltävän tiedon leveys 4 bittiä (yksi numero) ja se pystyi käsittelemään 0,06 miljoonaa käskyä sekunnissa. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2001 uusin mikroprosessori Intelin perheessä oli Itanium. Se sisälsi noin 25.000.000 transistoria, sen kellotaajuus oli 733 MHz:iä, kerralla käsisteltävän tiedon leveys oli 64 bittiä (16 numeroa) ja Itanium pystyi suorittamaan 7491 miljoonaa käskyä sekunnissa. Luvut ovat murskaavia. Ihmiskunnan tekniikan historiassa ei ole vastaavaa ilmiötä. Tästä voidaan päätellä, että ihmiskunnan tekniikan historiassa eletään poikkeuksellisia aikoja.

Tietokoneen aiheuttamia muutoksia

1. Yksityisyys vaarassa. Mikroprosessori on luomassa ennen näkemättömän mahdollisuuden yhdistellä ja saada tieto eri lähteistä. Tämä kehitys uhkaa ihmisten yksityisyyttä. Lääke tähän on mikroprosessori ja sen antama mahdollisuus tietojen tehokkaaseen ja halpaan salaamiseen. 2. Elektroninen työpaikka. Aluksi työpaikka muuttui melko vähän. Sitten halvat työryhmäohjelmat ja tietokoneverkot muuttivat työtä enemmän. Johto pystyy johtamaan useampaa ja erilaisempaa työryhmää tehokkaasti. Hyvät uutiset ovat se, että toimistokoneet eivät koskaan ole olleet näin halpoja. Huonot uutiset ovat se, että ihmisten etenemismahdollisuudet pienenevät, kun johtajia tarvitaan vähemmän. 3. Aivokuvaus kaikille. Kolmiulotteiset tomografia- laitteet vaativat laskentakapasiteetin, joka oli toteutettavissa vain kalliilla minitietokoneilla. Nyt sama kapasiteetti löytyy tehokkaimmista mikroista. 4. Uutistuotannosta tulee yhteistoimintaa. Aiemmin uutiset tulivat suurista uutistoimistoista. Nyt sähköpostijärjestelmät ja elektroniset keskustelufoorumit tarjoavat uutisaiheita valtavan turhan tiedon lisäksi. Reportterit saavat paljon sähköpostia ulkopuolisilta. Uutispohja kasvaa. 5. DNA-mysteerit paljastuvat. Ihmisperimän molekyyliketjujen laskenta on synnyttänyt uuden laskennallisen molekyylibiologian. Sairastumisherkkyys ja perinnölliset taudit voidaan kartoittaa. Ja vakuutusyhtiöt voivat tutkia, ketä kannattaa vakuuttaa. 6. Sähköposti luo demokratiaa. Se korvaa hierarkkisen johtamisportaikon ja mahdollistaa suoran tiedon alhaalta ylös (vrt kohta 3). 7. Älykkäämmät autot hallitsevat maanteitä. Moottorit käyttävät vähemmän polttoainetta ja antavat paremman tehon. Tarve säätää moottoria huollon yhteydessä on mennyttä aikaa. Omia käyttöjärjestelmiä yhdistämään tavallisen auton noin tusina mikroprosessoria tutkitaan. Tiedon valtatie autossa. 8. Luottoa kaikille. Kymmenen vuotta sitten luottokorttiostosten tarkistaminen oli hankalaa ja työlästä. Nyt jokaisen ostoksen automaattinen tarkastus on mahdollista heti, ja ennen kaikkea halvalla. Vuonna 1990 Visan tietoverkoissa maksettiin 174 miljardilla dollarilla, vuonna 1994 293 miljardilla, joka tarkoittaa 17 prosentin vuosikasvua. 9. Maailmanlaajuinen äänivalinta. Kännykkä on käytännössä mikrotietokone, johon on liitetty antenni ja joka on optimoitu signaalien välittämiseen. Uudet matkapuhelinverkot tarjoavat uusille valtiolle mahdollisuuden kivikaudesta suoraan uusimpaan tekniikkaan. 10. Animaatio avaa uuden ulottuvuuden. Elokuva Toy Story tehtiin pienimmällä henkilöstöllä kuin mikään aikaisempi animaatioelokuva. Silicon Graphicsin työasemien koneaikaa kului 800 000 tuntia ja tuloksena oli 500 Gigatavua tietoa, jonka yleisö näki filminä. 11. Tietokone ja digitaalinen signaalinkäsittely on aivan keskeinen osa nykyaikaisinta tavanomaista sodankäyntiä. Tietokoneeseen perustuvat mm. täsmäase, AWACS, JSTARS, GPS, tietoliikenne ja suuri osa tiedustelua 12. Laajimmillaan tietokone nähdään uuden tieteellisen paradigman mahdollistajana. Tällöin tietokone on avaa ihmiselle kompleksisuuden maailman samalla tavalla kuin mikroskooppi avasi pienuuden maailman ja kaukoputki suuruuden maailman. Tietokone tutkimusvälineenä mahdollistaa mm. kokonaisuuksien uudenlaisen tutkimuksen osiin keskittymisen sijasta. Tätä tietokoneiden aiheuttamaa muutosta on käsitellyt mm. amerikkalainen filosofi ja fyysikko Heinz R. Pagels.

Tietokoneen tulevaisuudesta

Mooren laki jatkunee vielä jonkin aikaa, eli tietokoneiden kehitys jatkuu ainakin nykyisenlaisena. Tämä kehitys merkitsee:
- teknisen älykkyyden radikaalin kasvun jatkumista (ks. Epistemologia/Tekninen ja inhimillinen tieto)
- yhä älykkäämpien, suurempien ja reaaliaikaisempien tehtävien siirtymistä tietokoneille
- tekniikan ja ihmiskunnan tietokoneistumista Tietokoneiden tulevaisuus on tietokoneverkoissa. Mullistusta tietokonetekniikassa on esitetty kvanttitietokoneista. Tietokone muuttaa ehkä ihmiskunnan kehityksen suunnan. Yksi tällainen suunta on transhumanismi.

Kirjallisuutta


- Martin Davis: Tietokoneen esihistoria Leibnizista Turingiin. Art House, 2003. ISBN 951-884-364-3

Katso myös


- Tietotekniikka
- Kannettava tietokone
- Tietokoneverkot
- Supertietokone
- Sulautettu tietokone
- Tekninen ja inhimillinen tieto
- Tietokonesimuloinnin keinot
- Tallennettu tieto
- Tietokoneiden vertailu 1940 - 2000
- Tietokoneet ja mallintaminen Neuvostoliiton kaatamisessa
- Suomen ensimmäiset tietokoneet
- PC
- Macintosh Luokka:Tietotekniikka Luokka:Matemaattiset apuvälineet ms:Komputer ko:컴퓨터 ja:コンピュータ simple:Computer

Erikoistuminen

Erikoistuminen on keskittymistä suppeammalle alalle, suppeampaan osaamiseen. Erikoistuminen on siis työnjakoa, yhteistyötä ja verkottumista. Erikoistumisen etu on tehokkuuden parantuminen. Kymmenen naulantekijää pystyy tekemään paljon enemmän nauloja erikoistumalla, jakamalla prosessi kymmeneen osavaiheeseen, kuin tekemällä jokainen naula alusta loppuun itse. Tämä oli Adam Smithin vuoden 1776 kirjan keskeisiä havaintoja. Tehokkuus tulee erikoistuneista koneista, välineistä ja työkaluista sekä automaatiotason saavuttamisesta prosessin osassa. Lisäksi erikoistuneessa osassa ei tarvita kaikkia samoja elementtejä, joita tulee olla erikoistumattomassa järjestelmässä. Liukuhihna on esimerkki pitkälle erikoistuneesta toiminnasta. Myös Wikipedia on periaatteessa erikoistumista, verkottumista, yhteistyötä ja siitä seuraavaa tehokkuutta. Erikoistumisen kustannuksia ovat erikoistuneen organisaation osien välisen kommunikaation kasvu sekä erikoistuneiden osien riippuvuus kokonaisuudesta. Globalisaatio voidaan nähdä toistaiseksi suurimpana mahdollisena erikoistumisen, siis tehokkuuden tasona. Globalisaatiossa on oleellista uusi tietotekniikka, joka mahdollistaa globaalisti erikoistuneen organisaation yhteistyön siedettävin kustannuksin ja siedettävässä ajassa. Evoluution peruspiirteitä on ollut mm. erikoistumisen jatkuva kasvu. Ihmisessä on noin 260 erikoistunutta solua, jotka osaltaan tekevät ihmisen mahdolliseksi. Vertaa myös ihmisen kommunikaatiosysteemiä: aivot, muu hermosto ja kemiallinen viestintä verenkierron kautta.

Katso myös


- Työnjako Luokka:Yhteiskuntafilosofia

Systeemi

Systeemi eli järjestelmä muodostuu yksinkertaisimmillaan osista, osien välisistä suhteista ja uudesta kokonaisuuden ominaisuudesta tai ominaisuuksista, emergenssistä ja uuden systeemin rajoista. Systeemin osien väliset vaikutussuhteet ovat systeemin rakenne, organisaatio. Ymmärtämisen kannalta oleellista systeemiin liittyen on emergenssi, uusi ilmiö. Systeemi on siis suurempi kuin osiensa summa. Kysymys on systeemin itseorganisoitumisesta. Sen osia ovat systeemi ja systeemin osat. Systeemi käyttää hallintaa (dominance) osiinsa liittyen ja osat ja niiden oikeat suhteet luovat systeemeitä emergenssin avulla. Osista muodostuva systeemi on siis mikä tahansa organisaatio, kone, solu tai niistä muodostuva seuraava tai sitä seuraava taso. Esimerkiksi kvarkki, alkeishiukkanen, atomi, molekyyli, monimutkainen proteiinimolekyyli, solu, ihmisen elimet, ihminen, ihmisryhmä (perhe), suurempi ihmisryhmä (heimo), vielä suurempi ihmisryhmä (valtio) ja lopulta ihmiskunta, globalisaatio. Tai työkalu, kone, järjestelmä, järjestelmien järjestelmä. Tai puolijohtavan aineen rajapinta, transistori, yhden bitin muistiyksikkö tai vastaava, mikropiirin toiminnallinen yksikkö, mikropiiri, piirilevy, tietokone, tietokoneverkko ja verkkojen verkko, internet.

Olemassaolon pienin systeemi

internet Olemassaolon yleinen pienin systeemimalli muodostuu, kun olemassaolosta (Systeemi, Yksi) otetaan irti sen osa, tarkasteltava yksikkö. Olemassaolo käyttää edellisen mukaan hallintaa sen osaan ja olemassaolon osat luovat emergenssin kautta olemassaoloa, uutta sisältöä, uusia tasoja olemassaoloon. Olemassaolo ja sen osat muokkaavat toisiaan, yleisemmin siis systeemi ja sen osat. Filosofi Hegelin mukaan kyse on myös määrän ja laadun tärkeästä suhteesta: Määrä luo tietyn rajan jälkeen laatua, uutta, emergenttiä ilmiötä olemassaoloon. Suuri määrä oikeassa suhteessa olevia osia luo uuden systeemisen ominaisuuden, jota ei ole osissa. Vertaa solut ja tietoisuus alla. Tämä pienin olemassaolon systeemimalli on visuaalisesti ja filosofisesti hyvin lähellä kiinalaista "Jin ja jang"- käsitettä. Systeemisesti tulkittuna "Jin ja jang"- ilmiössä on kyse osan ja kokonaisuuden ("vastakohtien") harmoonisesta, toisiaan muokkaavasta ja toisiaan luovista suhteista. Tämä olemassaolon pienin malli kertoo muun muassa, että: # Olemassaolo vaikuttaa osaansa ja osa muuhun olemassaoloon. Molemmat muokkaavat toisiaan, toki kokonsa ja vaikutuskykynsä mukaisesti. Kaikilla olemassaolon osilla on siis edellä mainitut ominaisuudet. Esim: Diktaattori ei ole koskaan "kaikkivoipa", vaan häneen vaikuttaa muu olemassaolo (avustajat, kansan mielipiteet, muut valtiot...) ja hän vaikuttaa muuhun olemassaoloon. # Olemassaolon osaa, tarkasteltavaa systeemiä ei voi tarkastella ilman sen kontekstia, muuta olemassaoloa, systeemin ympäristöä. Kuvittelu osien ymmärtämisestä seuraavasta kokonaisuuden ymmärtämisestä on yksi keskeisimpiä länsimaisen ajattelun virheitä. Asioita voi ymmärtää vain ymmärtämällä niiden konteksti, yhteydet muuhun olemassaoloon. # Muokkausnopeudet riippuvat vaikutussuhteen ominaisuuksista. Kahdesta erisuuntaisesta vaikutussuhteesta muodostuu palautesilmukka, joka on esim. kybernetiikan ja oppimisen keskeinen termi. # Mitä suurempi osa kokonaisuutta osa on, sitä enemmän se voi vaikuttaa kokonaisuuteen. # Kokonaisuus dominoi. Osat ovat olemassa vain kokonaisuuden ehdoilla. Esim. auringossa ei voi olla sen lämpötilasta johtuen elämää. Ihmisen ymmärtämisessä ihmisenä ei ole oleellista solut, ihmisen osat, vaan tietoisuus, kokonaisuuden uusi ominaisuus. # Vain osa voi kadota olemassaolosta, ei olemassaolo. Osastakin katoaa vain sen ylätason rakenne, esim. ihmisestä elämä ja yksilöllinen tietoisuus, ei osan peruselementit, esim. ihmisestä atomit. Tämä on tärkeä havainto kaikille olemassaolon osille, esim. ihmiskunnalle.

Kaksi perusnäkemystä systeemiin

Edellisen perusteella on kaksi perusnäkemystä systeemiin: sisäinen (A) ja ulkoinen (ei-A). Ensin on ymmärrettävä systeemin sisäinen rakenne:
- mistä osista systeemin muodostuu?
- mitkä ovat systeemin osien väliset vuorovaikutukset?
- ja mitä uusia (emergenttejä) ominaisuuksia systeemiin syntyy osien ja niiden vuorovaikutuksen seurauksena? Toiseksi on ymmärrettävä systeemin liittyminen muuhun olemassaoloonsa, ympäristöönsä:
- mitkä osat systeemistä liittyvät ulkopuoliseen todellisuuteen?
- miten ne siihen liittyvät?
- miten olemassaolo ja systeemi muokkaavat toisiaan, mitä uusia ominaisuuksia olemassaolon syntyy systeemin ja sen ympäristön vuorovaikutuksena? Tämä kaksinainen näkemys voidaan nähdä myös tieteellisen ajattelun perusprosessina. Mitkä ovat tutkittavan ongelman osat ja miten tutkittava ongelma liittyy (vaikuttaa) muuhun olemassaoloon? Ihmiseen liittyen voidaan siis kysyä:
- mistä osista ihminen muodostuu?
- mitkä ovat osien väliset vaikutussuhteet?
- mitä uusia kokonaisvaltaisia ominaisuuksia systeemiin nimeltä "ihminen" syntyy sen osien ja niiden vuorovaikutusten seurauksena? Mikä on ihminen kokonaisuutena?
- mitkä osat ihmisessä liittyvät muuhun olemassaoloon?
- miten em. osat liittyvät muuhun olemassaoloon?
- miten ihminen muokkaa muuta olemassaoloa ja muu olemassaolo ihmistä? Mikä ihminen on olemassolon osana?

Avoin ja suljettu systeemi

Systeemiluokkia ovat edellisen perussysteemin (A ja ei-A) lisäksi