Hallituskoalitio

Hallituskoalitiot ovat yhteistyömuotoja, missä kahta tai useampaa aatesuuntaa edustavat puolueet muodostavat keskenään hallituksen. Puhtaaseen kaksipuoluejärjestelmään perustusvassa kaksipuoluejärjestelmässä ei tarvita koalitioita, kokoomushallituksia, vaan vaaleissa enemistön voittanut puolue muodostaa hallituksen jäsentensä keskuudesta suoraan. Suomessa todennäköisimmät hallitusvaihtoehdot ovat punamultahallitus, kansanrintamahallitus tai sinipunahallitus. Myös porvarihallitus on mahdollinen, mutta Suomen keskustan ja Kansallisen kokoomuksen maatalous- ja aluepolitiikkaan sekä usein myös ulkopolitiikkaan liittyvistä painotuseroista sekä tulopolitiikan merkittävyydestä johtuen useissa tapauksissa melko epätodennäköinen. Porvarihallitusta on Suomeen yritetty muodostaa 1970-luvulla ja 1980-luvulla kerran puoluejohtojen ennen vaaleja tehdyillä sopimuksilla niiden kuitenkaan pitämättä. 1991 muodostettiin Esko Ahon porvarihallitus lähinnä siksi, että SDP ei halunnut vaalitappion vuoksi ja valtion leikkaustarpeen vuoksi yhteishallitukseen. Luokka:Politiikka ja:連立政権

Puolue

Poliittinen puolue on järjestö tai järjestökokonaisuus, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on yhteiskunnan kehittäminen jäsenten haluamaan suuntaan, joka yleensä on suunnilleen yhteinen ja samansuuntainen. Useimmat puolueet toimivat demokraattisten pelisääntöjen mukaan, eli pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen vaaleissa valittujen edustajien kautta, ja noudattavat sisäisessä päätöksenteossaan puolueen jäsenten kesken jäsendemokratiaa. Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puoluerekisterijärjestelmä tuli voimaan 10. tammikuuta 1969, jolloin hyväksyttiin puoluelaki. Osa puolueista on luonteeltaan kansainvälisiä, samantapaisia päämääriä ajavia puolueita on siis useissa maissa. Esimerkkeinä voitaneen mainita liberaaliset puolueet, konservatiiviset puolueet, sosialistiset puolueet, työväenpuolueet, ympäristöpuolueet, kommunistiset puolueet, uskonnolliset puolueet ja nationalistiset puolueet. Suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa jäsenet kuuluvat puolueeseensa yleensä puolueosaston kautta. Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin. Puolueen henkilöjäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käyttää puolueosastossa kollektiivisesti valittu puoluekokousedustaja, siis puolueen asioista päätetään edustuksellisesti ja välillisesti, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Suomessa on kuitenkin muutama puolue, joissa on käytössä suora henkilöjäsenyys. Joissakin maissa on voimassa yksipuoluejärjestelmä, eli yksi puolue käyttää valtaa (esim. Kiina ja Pohjois-Korea). Monissa yksipuoluemaissa kilpailevien puolueiden perustaminen on kielletty tai valtapuolueen kontrolloivat viranomaiset rajoittavat niiden toimintaa. Joissakin maissa puolueet on kokonaan kielletty.

Katso myös

- Luettelo Suomen puolueista Luokka:Politiikka Luokka:Puolueet ko:정당 ja:政党 simple:Political party

Punamultahallitus

Punamultahallitus on hallitus, mitä edustavat Suomessa sosialidemokraatit ja keskustalaiset (aikaisemmin maalaisliittolaiset). Ensimmäinen punamultahallitus oli edistyspuolueeseen kuuluneen pääministeri A. K. Cajanderin hallitus. Punamulta on talonpoikaisten rakennusten maalaamiseen käytetty maali ja poliittisena nimityksenä substantiiviattribuutti "puna" tarkoittaa sosialisteja eli käytännössä sosialidemokraatteja, kun taas multa viittaa peltoon ja maaseutuun eli historialliseen talonpoikaispuolue Maalaisliittoon. Mikäli hallitukseen on kuulunut runkona SDP:n sekä Maalaisliiton tai Keskustapuolueen tai Suomen keskustan lisäksi vielä SKDL:kin, on hallistuta kutsuttu kansanrintamahallitukseksi. Yleislänsieurooppalaisessa kielenkäytössä nykyään punamultaa tai kansanrintamaa vastaa lähinnä keskustavasemmistolainen hallitus, koska kansanrintaman ja punamullan ero on heikentynyt siksi, että Varsovan liiton ja Neuvostoliiton purkauduttua ovat kommunistit sosialidemokratisoituneet, jolloin kansanrintamalla ei ole samaa merkitystä kuin sillä oli 1930-luvun puolivälissä, jolloin kansanrintama muodostui Ranskassa vastapainoksi Saksassa ja Italiassa sekä Espanjan sisällissodassa kapinaan nousseilla kansallisilla ilmenneelle länsieurooppalaiselle fasismille. Mikäli Matti Vanhasen johtama Ruotsalaisen kansanpuolueen, Suomen keskustan ja SDP:n hallitusyhteistyö laajenisi vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen esimerkiksi Eero Heinäluoman johtamaksi SDP:n, Suomen keskustan ja Vasemmistoliiton hallitusyhteistyöksi, olisi kysymyksessä kansanrintamahallitus klassisessa mielessä, vaikkei Vasemmistoliittoa luokitella enää edes Yhdysvalloissa edeltäjänsä SKP-SKDL:n tapaan kommunistiseksi puolueeksi. Punamulta- tai kansanrintamahallituksen vaihtoehtona on sinipunahallitus, missä Suomen keskusta on oppositiossa ja päähallitusvastuuta kantavat SDP ja Kansallinen kokoomus. Sinipunahallituksia Suomessa ovat olleet Harri Holkerin hallitus 1987-1991, Paavo Lipposen I hallitus 1995-1999 sekä Lipposen II hallitus 1999-2003. Nykyinen Matti Vanhasen hallitus on pumamultahallitus, koska Kansallinen kokoomus ja Vasemmistoliitto ovat oppositiossa. Luokka:Hallituskoalitiot

Sinipunahallitus

Sinipunahallitus on hallitus, missä päähallituskumppanit ovat Kansallinen kokoomus ja SDP. Harri Holkerin hallitus 1987-1991 oli ensimmäinen sinipunahallitus, mikä muodostettiin siksi, että tasavallan presidentti Mauno Koivisto nimitti Harri Holkerin hallituksen muodostajaksi ja Kansallinen kokoomus meni SDPn kanssa hallitukseen jättäen lopulta huomioon ottamatta puheenjohtajansa Ilkka Suomisen, Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Olé Norrbackin sekä Keskustapuolueen puheenjohtaja Paavo Väyrysen ennen vaaleja allekirjoittaman kassakaappisopimuksen, minkä mukaan porvaripuolueet eivät käy hallitusneuvotteluja toisistaan riippumatta. Porvarisopimuksen tarkoitusksena oli muodostaa porvarihallitus, missä SDP joutuu oppositioon ja missä hallitus olisi ryhtynyt ajamaan teollisuutta suosivaa rakennepolitiikkaa, mikä toteutui lopulta vasta 1991-1995, kun SDP vaalitappion vuoksi jättäytyi vapaaehtoisesti oppositioon ja perustettiin lyhytikäiseksi arveltu Esko Ahon hallitus. Harri Holkerin hallituksen lisäksi sinipunahallituksia ovat olleet Paavo Lipposen sateenkaarihallitus ja Paavo Lipposen II hallitus. Vaikka Suomessa, missä on jäljellä keskustapuolue sinipunahallitusta pidetään niin ulko- kuin talouspoliittisestikin ideologisesti mahdollisena hallitusratkaisuna, on se enemmistöparlamentarismin omaksuneissa Länsi-Euroopan maissa poikkeus, mitä pidetään enemmistöparlamentarismin vastaisena siksi, että sosialidemokraattien ja kristillisdemokraattien (konservatiivien) välinen kaksipuoluejärjestelmään kuuluva kilpailu ei toteudu ja äänestäjät menettävät valinnanmahdollisuuksiaan suurten puolueiden sopiessa joka tapauksessa keskenään vaalitulosten vaihtelusta riippumatta. Saksassa neuvotellaan 2005 kristillisdemokraatti Angela Merkelin johtamasta hallituksesta, missä myös SPD olisi mukana. Tämänkaltainen kokoomushallitus, millaisia Suomessa on alettu pitämään 1980-luvun lopulta SDP:n ja Kansallisen kokoomuksen rungolle perustuvina luonnollisena, on Saksan liittotasavallassa kokeiltu ennen Angela Merkelin johtamaksi muodostettavaa liittohallitusta viimeksi kristillisdemokraatti Kurt Georg Kiesingerin johtamana 1966-1969. Myös brittiläisen enemmistöparlamentarismin omaksuneessa Israelissa pidetään Mapain ja Likudin hallituskoalitiota poikkeuksellisena. Myös Britanniassa toisen maailmansodan aikana toteutui yhteishallitus, missä olivat pääministeri Winston Churchillin johtamassa hallituksessa myös Labourin edustajat, mm. Clement Attlee. Toisen maailmansodan jälkeen ei Britanniassa ole kokeiltu vastaavaa, koska se periaatteessa ei sovi kaksipuoluejärjestelmän enemmistöparlamentarismiin eikä puhtaan enemmistöparlamentarimisn edellyttämään kaksipuoluejärjestelmään. Keskieurooppalaisen käsityksen mukaan kyseessä on punamusta, missä sosialidemokraatit edustavat punaista sosialismia ja kristillisdemokraatit mustaa konservatismia, miltei fasismia. Punamusta on toisen maailmansodan jälkeen ollut luonnollinen poliittinen valinta Itävallassa, missä konsensuksella, valtionyhtiöpolitiikalla ja vuorottelevilla virkanimityksillä pyrittiin rakentamaan poliittisesti vakaa pohja, miltä ponnistaa. Suomessa kokoomuslaisten ja sosialidemokraattien yhteistyöstä, mistä keskustalaiset ja kansandemokraatit tai kommunistit ovt syrjässä on käytetty myös nimeä aseveliakseli, mikä juontaa juurensa talvisodan jälkeen perustetulle Suomen aseveljien liitolle sekä niille sosialidemokraateille, jotka vierastivat kansanrintamayhteistyötä kansandemokraattien joukossa vaikuttavien kommunistien ja maalaisliiton pitkälle menevän YYA-henkisyyden vuoksi. Luokka:Hallituskoalitiot

Kansallinen Kokoomus

Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.) on 9. joulukuuta 1918 perustettu suomalainen poliittinen puolue. Vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelussa se nähdään oikeistolaiseksi, liberalismia edustavaksi puolueeksi. Kokoomus suhtautuu suurista puolueista myönteisimmin vapaaseen markkinatalouteen ja globalisaatioon sekä kannattaa Euroopan Unionia.

Historia

Lue pääartikkeli Kokoomuksen historia Puolueen aatepohja oli Kokoomuksen alkutaipaleella selkeästi konservatiivinen, mutta varsinkin 1970-luvulta lähtien liberalismi ja sosiaalireformismi ovat nousseet vähintään yhtä merkittävään asemaan. Kokoomuksen asema perinteisessa poliittisessa ristiriitaulottuvuudessa(oikeisto-vasemmisto) on oikealla puolella, ja siksi on usein merkinnyt voimakasta vastakkainasettelua poliittisen vasemmiston kanssa. Kokoomus ei kuitenkaan ole rinnastatettavissa äärioikeistoon millään tavalla.

Kokoomus nykyään

Euroopan parlamentissa Kokoomus kuuluu Euroopan Kansanpuolueen ja Euroopan Demokraattien (EPP-ED) muodostamaan parlamentin suurimpaan ryhmään. Kokoomuksen Nuorten Liitto on Kokoomuksen nuorisojärjestö sekä Kokoomuksen Naisten Liitto puolueen naisjärjestö. Puolueen presidenttiehdokas vuoden 2006 vaaleihin on Sauli Niinistö.

Kokoomuslaisia kansanedustajia

Katso puolueiden mukaan järjestetty luettelo Suomen kansanedustajista.

Tunnettuja kokoomuslaisia

- Harri Holkeri (mm. entinen pääministeri, 14. puheenjohtaja, puoluesihteeri)
- Jyri Häkämies (eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja)
- Kari Häkämies (entinen sisäasiainministeri ja entinen Kuopion kaupunginjohtaja)
- Raimo Ilaskivi (Helsingin entinen ylipormestari, Helsingin pörssin johtaja)
- Ville Itälä (18. puheenjohtaja, Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän varapuheenjohtaja)
- Harri Jaskari (puoluesihteeri)
- Ilkka Kanerva (pitkäaikaisin kokoomuslainen kansanedustaja)
- Jyrki Katainen (nykyinen puheenjohtaja)
- Piia-Noora Kauppi (europarlamentaarikko)
- Pekka Kivelä (entinen puoluesihteeri)
- Jari Koskinen (varapuheenjohtaja, entinen maa- ja metsätalousministeri)
- Edwin Linkomies (9. puheenjohtaja)
- Marjo Matikainen-Kallström (varapuheenjohtaja, kilpahiihtäjä)
- Sauli Niinistö (17. puheenjohtaja, entinen valtionvarainministeri, Euroopan investointipankin johtaja, presidenttiehdokas 2006)
- Heikki A Ollila (entinen puoluesihteeri)
- J.K. Paasikivi (entinen tasavallan presidentti, 7. puheenjohtaja)
- Jussi Pajunen (Helsingin kaupunginjohtaja, entinen liberaali)
- Sirpa Pietikäinen (entinen ympäristöministeri ja ex-varapuheenjohtaja)
- Juha Rihtniemi (13. puheenjohtaja, puoluesihteeri, kansanedustaja)
- Paula Risikko (varapuheenjohtaja)
- Pertti Salolainen (16.puheenjohtaja, entinen ministeri ja suurlähettiläs)
- Kimmo Sasi (entinen liikenne- ja viestinäminissteri)
- Eva-Riitta Siitonen (entinen Helsingin ylipormestari ja maaherra)
- Ilkka Suominen (15. puheenjohtaja)
- Alexander Stubb (europarlamentaarikko)
- P.E. Svinhufvud (entinen nuorsuomalainen valtionhoitaja ja kokoomuslainen presidentti)
- Jouni Särkijärvi (ympäristöministeriön ylijohtaja)
- Anneli Taina (Etelä-Suomen läänin maaherra ja entinen puolustusministeri)
- Martti Tiuri (entinen kansanedustaja)
- Riitta Uosukainen (entinen eduskunnan puhemies)
- Jan Vapaavuori (kansanedustaja, Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja)
- Raija Vahasalo (kansanedustaja, Koululiikuntaliiton puheenjohtaja)
- Iiro Viinanen (entinen valtiovarainministeri)
- Ben Zyskowicz (pitkäaikainen eduskuntaryhmän puheenjohtaja)

Puheenjohtajat

- Hugo Suolahti (1918-1919 ja 1925)
- E.N. Setälä (1920)
- Antti Tulenheimo (1921-1924)
- Kyösti Haataja (1926-1932)
- Paavo Virkkunen (1932-1933)
- Juho Kusti Paasikivi (1934-1936)
- Pekka Pennanen (1936-1942)
- Edvin Linkomies (1943-1944)
- K. F. Lehtonen (1945)
- Arvo Salminen (1946-1954)
- Jussi Saukkonen (1955-1965)
- Juha Rihtniemi (1965-1971)
- Harri Holkeri (1971-1979)
- Ilkka Suominen (1979-1991)
- Pertti Salolainen (1991-1994)
- Sauli Niinistö (1994-2001)
- Ville Itälä (2001-2004)
- Jyrki Katainen (2004-)

Linkkejä

- [http://www.kokoomus.fi/ Kokoomus]
- [http://www.kokoomusnuoret.fi/ Kokoomusnuoret]
- [http://www.kokoomusnaiset.fi/ Kokoomuksen naisten liitto]
- [http://www.minijellonat.fi/ Minijellonat Ry]
- [http://w3.kokoomus.fi/tuhatkunta/ Tuhatkunta] Luokka:Suomalaiset puolueet Luokka:Kokoomus

Esko Aho

Esko Tapani Aho (syntyi 20. toukokuuta 1954, Veteli), valtiotieteen maisteri, keskustalainen poliitikko. Hän oli Suomen pääministeri 26. huhtikuuta 1991–13. huhtikuuta 1995 (Ahon hallitus). Kansanedustajana Aho on toiminut vuodesta 1983 vuoteen 2003. Keskustan puheenjohtajaksi hänet valittiin vuoden 1990 puoluekokouksessa, missä Paavo Väyrysen jatkajaksi puheenjohtajaksi oli pyrkimässä Eeva Kuuskoski. Puoluesihteeriksi vaihtui Seppo Kääriäisen jatkajaksi Saksasta kutsuttu Erja Tikka. Suomen keskusta saavutti Ahon puheenjohdolla veret seisauttavan vaalivoiton syksyllä 1990 alkaneen laman vuoksi 1991 pyrkien muodostamaan vähintään kolmen suuren puolueen kokoomushallituksen, mutta SDP kieltäytyi vaalitappionsa vuoksi, minkä johdosta Ahon hallituksesta tuli porvarihallitus, minkä EMU-linjauksen vuoksi suorittamat suuret leikkaukset tuottivat Keskustalle vaalitappion 1995 ja samalla Paavo Lipposen I hallituksen. Ahon hallituksen ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen oli jätätyttänyt Suomen EU-jäsenhakemuksen alivaltiosihteeri Veli Sundbäckillä. EUa vastustavan MTKn ja Keskustan vahvimpien puoluepiirien vastustus EU-jäsenyydelle pyrittiin hillitsemään puhumalla EU-jäsenhakemukseen liitettävistä reunaehdoista, mitä ei lopulta neuvotteluissa käsitelty pysyvien poikkeuksien saamiseksi yleisiin jäsenyysehtoisin joidenkin muiden maiden tapaan. Kun neuvottelutulos valmistui, ryhtyi Väyrynen vastustamaan EU-jäsenyyttä ja erosi hallituksesta ryhtyäkseen presidenttiehdokkaaksi 1994 vaaleihin. Muut keskustalaiset presidenttiehdokkaat olivat naisehdokkaana esiintynyt Lapin läänin maaherra ja entinen oikeusministeri Hannele Pokka ja Kainuun Sanomien päätoimittaja, entinen alivaltiosihteeri ja ulkoasiainministeri sekä Harri Holkerin hallituksen ulkopoliittinen neuvonantaja Keijo Korhonen, joka lupasi presidentiksi päästyään estää EU-jäsenyyden. Pokka hävisi esivaalin, Korhonen ei sitoutunut esivaalin tulokseen ja lähti omalla listalla presidenttiehdokkaaksi. Aho pysyi Väyrysen ja Korhosen presidenttiehdokkuuksista huolimatta EU-linjalla ja hankki EU-neuvottelujen loppuuviejäksi Väyrysen seuraajaksi ulkoasiainministeriksi MTKn puheenjohtajan Heikki Haaviston, joka veikin EU-neuvottelut loppuun. Toisena vaihtoehtona olisi ollut se, että Kokoomus olisi kaatanut hallituksen ja olisi muodostettu sosialidemokraattien ja kokoomuksen hallitus, missä keskusta ei olisi voinut vaikuttaa EU-jäsenyysneuvottelun maatalousratkaisun tuloksiin. Aho oli valmis vastustamaan EMU-jäsenyyttä, mutta sekin hyväksyttiin samasta syystä. Vaikka taloudellinen elpyminen oli jo alkanut tapahtua, alkoi Keskusta korostaa työehtosopimuksissa joustoa esittämällä paikallista sopimista 1999 eduskuntavaaleissa työreformina. Puheenjohtajana Aho toimi vuoteen 2002 saakka ja kansanedustajuudesta luovuttuaan hän ilmoitti, että julkisen viran hakeminen oli poissuljettu. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Aho oli Tarja Halosen vastaehdokkaana vaalien toisella kierroksella, missä hän korosti perinteisiä perhearvoja, keskustalaista perhepolitiikkaa. Hävittyään vaalit hän matkusti Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin, missä hän 12. lokakuuta 2000 alkaen johti viikoittaista opintoryhmää, jossa käsiteltiin Euroopan unionia ja sen poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin. Aho valittiin kutsusta Sitran yliasiamieheksi hallintoneuvoston kokouksessa 27. marraskuuta 2003 ja hänet nimitettiin tehtävään 1. heinäkuuta 2004 kaudelle, joka kestää 31. joulukuuta 2009 saakka. Aho ei ole sulkenut pois politiikkaan palaamismahdollisuuttaan ja on esitellyt rakennemuutosajatuksia mm. Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaisuissa. Aholla on puoliso Kirsti ja lapset Antti 5. heinäkuuta 1981, Jukka 28. joulukuuta 1983, Elina 1987 ja Pekka 1996.

Katso myös

- Bilderberg-ryhmä

Aiheesta muualla

- [http://www.sitra.fi/index.asp?DirID=59&DocID=3659 Sitran lehdistötiedote Ahon valinnasta]
- [http://www.keskusta.fi/content/henkilot/aho.html Keskustahistoria] Aho, Esko Aho, Esko ja:エスコ・アホ

Luokka:Politiikka

Poliittisia aiheita. Luokka:Yhteiskunta zh-min-nan:Category:Chèng-tī ko:분류:정치 ja:Category:政治

Edea

Edea may refer to:
- Edea, a Finnish musical group;
- Edea, an album by the same group;
- Edéa, a city in the Littoral Province of Cameroon;
- Edea, a character from the video game Final Fantasy VIII.

pozycjonowanie stron zycie Granada accommodation zas�ony kalorie

:: RELATED NEWS ::

நா.பார்த்தசாரதி
நா.பார்த்தசாரதி (N.Parthasarathy) புகழ் பெற்ற தமிழ் புதின (நாவல்) எழுத்தாளர் ஆவார். மணிவண்ணன் என்ற புனைப்பெயரிலும் அறியப்படும் இவர் 'தீபம்' என்ற இலக்கிய

எட்டயபுரம்
எட்டயபுரம் தூத்துக்குடி மாவட்டத்திலுள்ள ஒரு சிற்றூராகும். மகாகவி சுப்பிரமணிய பாரதி பிறந்த ஊர் என்பதால் பலராலும் அறியப்படும்

விவசாயம்
]] வேளாண்மை (அல்லது விவசாயம்) என்பது உணவு மற்றும் வேறு உபயோகங்களுக்காகச் சிலவகைப் பயிர்களை உற்பத்தி செய்வதையும், வீட்டுமிருக வளர்ப்பையும் க�

சுப்பிரமணிய பாரதி
சுப்பிரமணியன் என்ற இயற்பெயர் கொண்டவர், சுப்பிரமணிய பாரதி ( Subramaniya Bharathi ) (டிசம்பர் 11, 1882 - செப்டம்பர் 11, 1921). இவர் பாரதியார் என்றும், மகாகவி என்றும் அழைக்கப்படுகிறார். பாரதி, ஒரு கவிஞர், எழுத்தாள

மெரீனா கடற்கரை
கிட்டத்தட்ட 13 கி.மீ நீளமுள்ள் மெரீனா கடற்கரை உலகின் நீளமான கடற்கரைகளில் ஒன்றாகும்.இந்தியாவின் கிழக்குக் கடற்பகுதியில் அமைந்துள்ள மெரீனா, இந்திய மாநகரங்களில் ஒன்றான சென்னையின் கடல் எல்ல�

தமிழ் இலக்கணம்
தமிழ் மொழி, இயற்றமிழ், இசைத்தமிழ் மற்றும் நாடகத் தமிழ் என மூன்று பிரிவுகளை உடையது. இவையே முத்தமிழ் என அழைக்கப்படக் காரணமாக விளங்குகிறது. நம் முன்னோ

ரஷ்யா

Category:நாடுகள் Category:ரஷ்யா als:Russland ja:ロシア ko:러시아

திசுள்
(சிகப்பு) மற்றும் DNA (பச்சை)]] கலம் என்பது, உயிரிகளின் கட்டமைப்பினதும், தொழிற்பாடுகளினதும் அடிப்படை அலகாகும். பாக்டீரியா போன்ற