:: wikimiki.org ::
| Han-kiinalaiset |
Han-kiinalaisetHan-kiinalaiset (yksink.: 汉, perint.: 漢, pinyin: hàn) ovat Kiinan ylivoimaisesti suurin kansanryhmä. Yli 92% kiinalaisista on han-kiinalaisia, ja usein heitä tarkoitettaessa puhutaankin vain kiinalaisista, joskaan kiinalaiset eivät tavallisesti pidä tästä nimityksestä.
Nimeä alettiin käyttää mantšujen Qing-dynastian aikana 1800-luvulla. Nimen alkuperänä on Han-dynastia, jonka alueet kattoivat han-kiinalaisten asuinalueet ja vähän muutakin.
Han-kiinalaisten sisällä on lukuisia kielellisiä ja kulttuurillisia eroja. Pääasialliset yhdistävät tekijät ovat kiinan kirjoitusjärjestelmä, joka on kaikilla sama vaikka puhutut kielet ovatkin niin erilaisia etteivät puhujat ymmärrä toisiaan, sekä yhtenäisen Kiinan valtion tuhansia vuosia vanha historia byrokraattisine hallintoineen, mikä tuo selkeän yhdistävän kulttuuripiirteen.
Kiinan vähemmistöryhmien erottelu han-kiinalaisista on joissakin tapauksissa suhteellisen teennäistä, esimerkiksi hui-kiinalaiset han-kiinalaisista erottaa oikeastaan vain uskonto, sillä huit ovat islaminuskoisia. Koska Kiinan kansantasavalta myöntää tiettyjä etuuksia vähemmistökansoille, eräät rekisteröityvät vähemmistökansallisuuden edustajiksi vaikka olisivat todellisuudessa han-kiinalaisia, sillä joskus asian varmentaminen on lähes mahdotonta jos erottavat tekijät ovat mitättömiä.
Katso myös: Kiinan etniset ryhmät
Luokka:Kiina
Luokka:Kansat
zh-min-nan:Hàn-cho̍k
ja:漢民族
ko:한족
th:ชนชาติฮั่น
Yksinkertaistetut merkitYksinkertaistetuilla merkeillä tarkoitetaan nykyään Kiinan hallituksen nimittämän uudistuskomitean vuonna 1954 laatimaa merkkien yksinkertaistamissuunnitelmaa (汉字简化方案). Yksinkertaistetut merkit ovat olleet käytössä manner-Kiinassa vuodesta 1956 lähtien, sen sijaan ainakin Taiwanilla käytetään yhä perinteisiä merkkejä. Merkkejä on toki yksinkertaistettu useita kertoja tätä ennenkin, mutta yksinkertaistukset eivät yleensä ole jääneet käyttöön.
Merkkien yksinkertaistuksen tarkoituksena oli lukutaitoisuuden parantaminen. On vaikeaa arvioida missä määrin yksinkertaistus on asiaan vaikuttanut, mutta lukutaitoprosentti on noussut huomattavasti vuoden 1956 jälkeen ja on nykyään selvästi yli 80.
Yksinkertaistetut merkit on kiinaksi yksinkertaistetuilla merkeillä 简体字, perinteisillä merkeillä 簡體字 ja lausutaan jiǎntǐzì.
Katso myös
- Kiinan kirjoitusjärjestelmä
Luokka:Kiina
luokka:kirjoitusjärjestelmät
ko:간체자
ja:簡体字
Perinteiset merkitPerinteisillä merkeillä eli monimutkaisilla merkeillä eli klassisilla merkeillä tarkoitetaan kiinan merkkejä, jotka ovat olleet käytössä Han-dynastiasta lähtien, ja joita edelleen käytetään Taiwanilla, Hong Kongissa, tavallisesti ulkokiinalaisten keskuudessa, sekä (osin hieman muutettuina) Japanissa ja Etelä-Koreassa. Näiden vaihtoehto ovat yksinkertaistetut merkit, joita käytetään manner-Kiinassa ja Singaporessa.
Kiinaksi monimutkaiset merkit kirjoitetaan perinteisillä merkeillä 繁體字 ja yksinkertaistetuilla merkeillä 繁体字, ja lausutaan fántǐzì.
Katso myös
- Kiinan kirjoitusjärjestelmä
Luokka:Kiina
luokka:kirjoitusjärjestelmät
ja:繁体字
zh-cn:繁体中文
Kiina
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Se sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Asukkaita Kiinassa on noin 1,3 miljardia ja pinta-ala on noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä.
Kiinan pääkaupunki on Peking eli Beijing, joka sijaitsee maan pohjoisosassa ja jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Suurin kaupunki on etelämpänä rannikolla sijaitseva Shanghai.
Kiinan valuutta on renminbi (人民币), lyhenne RMB, ja sen yksikkö on yuan (元). Kansainvälisessä rahaliikenteessä tästä käytetään lyhennettä CNY (Chinese Yuan Renminbi). Hintojen perässä on tavallisesti valuuttamerkki yuan (元), jolla voidaan kuitenkin viitata muihinkin rahayksiköihin. Yksi euro vastaa noin 10 CNY (14.11.2005), vastaavasti yksi CNY vastaa 0,10 euroa.
Historia
Kiina on maailman vanhin, katkeamattoman historian omaava, merkittävä sivilisaatio, ja sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eKr.. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti "vain" noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.
Pääartikkelit:
- Kiinan dynastiat
- Kiinan esihistoria ( – n. 1000-luku eaa)
- Kiinan varhaishistoria (n. 1000-luku eaa – 200-luku eaa)
- Kiinalainen imperiumi (200-luku eaa – 200-luku jaa):
- Qin-dynastia (221 eaa – 206 eaa)
- Han-dynastia (206 eaa – 220 jaa) ("Suuri dynastia")
- Kiinan keskiaika (200-luku – 500-luku)
- Keskiajalta moderniin aikaan (600-luku – 900-luku)
- Sui-dynastia (581 – 618), joka yhdisti Kiinan uudelleen.
- Tang-dynastia (618 – 907) ("Suuri dynastia")
- Kiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku)
- Mongolivalta Kiinassa (1200-luku – 1300-luku)
- Ming-dynastia (1300-luku – 1600-luku) ("Suuri dynastia")
- Mantšuvalta ja keisarivallan loppu (1600-luku – 1911)
- Kiinan tasavallan historia (1911 – 1949 (+ Taiwan))
- Kiinan kansantasavallan historia (1949 – )
Merkittäviä keksintöjä:
- Kirjapainotaito (Tang-dynastia)
- Paperin valmistus (Han-dynastia)
- Ruuti ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa)
- Kompassi
- Leijat
- Paperiraha (Song-dynastia)
- Pankkiluotot (Song-dynastia)
Hallinto
Song-dynastia
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 provinssiin eli maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. provinssiksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Provinssien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Taloudelliset erityisalueet
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
- Shenzhen (香港)
- Zhuhai (澳门)
- Xiamen
- Shanghai
- Shantou
- Hainanin provinssi sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
- Beihai
- Dalian
- Fuzhou
- Guangzhou
- Lianyungang
- Nantong
- Ningbo
- Tianjin
- Wenzhou
- Yantai
- Zhanjiang
- Qinhuangdao ja
- Qingdao
|
Lippu
Kiinan kansantasavallan lippu on nimeltään 五星红旗 [wǔ xīng hóng qí], eli viisitähtinen punalippu. Sen suunnitteli Zeng Liansong (曾联松). Lipun punainen tausta on kommunismin symbolinen väri. Keltaisten tähtien symbolismista on erilaisia tulkintoja. Erään mukaan suurin tähti kuvastaa Kommunistista puoluetta ja pienemmät tähdet kenties neljää yhteiskuntaluokkaa: työläiset, maanviljelijät, pikkuporvaristo ja isänmaalliset kapitalistit. Toisen tulkinnan mukaan se kuvastaisi perinteistä viiden kansanryhmän ajattelua Kiinassa, jolloin iso tähti kuvastaisi han-kiinalaisia, pienet olisivat tällöin mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja huit.
Politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka
Kiinan hallitusta nimitetään edelleen sosialistiseksi, vaikka käytännössä maa on siirtynyt keskusjohtoiseen markkinatalousjärjestelmään talousuudistusten myötä. Tosin 2000-luvulle tultaessa vielä noin puolet kansantulosta oli peräisin julkisesti omistetuista tuotantolaitoksista, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kommunistisen puolueen jäsenyys on kuitenkin edellytys vähänkin korkeampiin hallinnollisiin virkoihin.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Ulkopolitiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen valtionpäämies Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979-1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), mihin sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteita myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa.
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi alkaa Kiinalla olla merkitystä EUn ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat -Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi- siitä, että kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
1989 Taivaallisen rauhan aukion taphtumien vuoksi Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat kielsivät aseviennin Kiinaan, mitä ovat viime aikoina (2004) EUn osalta pyrkineet mm. Ranska ja Saksa poistamaan Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi. Kiinalla on ilmoituksensa mukaan oikeus puuttua Taiwanin tilanteeseen, mikäli Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai se ei palaa Kiinan keskushallinnon yhteyteen riittävän nopeasti.
Maantiede
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheäänasuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsse Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Talous
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous
Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.
BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arvioltoa 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan talous kasvaa 5-10 prosentin vuosivauhtia, ja Kiina onkin ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien.
Kiina on eräs teen tärkeimmistä tuottajista.
Väestöryhmät ja uskonnot
Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät
Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido vähemmistökansoja.
Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong meditaatioharjoitus, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa
Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi.
Kielet
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Sitä puhuu Kiinassa äidinkielenään noin 870 miljoonaa ihmistä, eli noin 70 % väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Muutenkin han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100-120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.
Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):
- Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
- Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
- Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
- Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
- Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
- Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
- Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
- Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
- Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
- Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
- Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
- Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
- Mongoli (3 milj.) mongolialainen
- Bouyei (2 milj.) tai-kadai
- Korea (2 milj.) isolaatti
- Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
- Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
- Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
- Kasakki (1 milj.) turkkilainen
- Khams (1 milj.) tiibetiläinen
- Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri
Kiinalainen kulttuuri on vuosituhansien saatossa kehittynyt kaikilla kulttuurin osa-alueilla yhdeksi maailman suurista kulttuureista. Kiinalainen kulttuuri poikkeaa osin paljon länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina, mutta kertomakirjallisuutta ei ole arvostettu, joten sitä on säilynyt vasta 1300-luvulta lähtien. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta.
Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.
Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.
Kiinalainen maalaustaide on myös melko omaleimaista. Hyvin tärkeä kiinalaisille on myös kalligrafia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- öljy
- tina
- elohopea
- mangaani
- antimoni
- vanadiini
- alumiini
- uraani
- lyijy
- sinkki
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
Katso myös
- Kiinan tasavalta eli Taiwan
- Kiinan kansantasavallan historia
- Kiinan dynastiat
- Kiinan kieli
- Maailman maat
als:Volksrepublik China
ja:中華人民共和国
ko:중화인민공화국
ms:Republik Rakyat China
simple:People's Republic of China
th:สาธารณรัฐประชาชนจีน
zh-cn:中华人民共和国
zh-min-nan:Tiong-hoâ Jîn-bîn Kiōng-hô-kok
zh-tw:中华人民共和国
Luokka:Kiina
Kiinan etniset ryhmätKiina on melko homogeeninen valtio, eli väestöstä suurin osa, yli 92%, koostuu han-kiinalaisista. Muita etnisiä ryhmiä eli kansoja on historian aikana huomioitu melko heikosti. Ennen Kiinan kansantasavallan perustamista, ajatus viidestä kansasta oli yleisesti vallalla oleva tulkinta kiinalaisten koostumuksesta. Nämä viisi kansaa olivat han-kiinalaiset, mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja hui-kiinalaiset.
Pian perustamisensa jälkeen Kansantasavalta järjesti laajan tutkimuksen erilaisista etnisistä ryhmistä Kiinassa. Tutkimuksen kuluessa lähes 400 ryhmää ilmoittautui vähemmistökansaksi. Näistä poistettiin päällekkäiset ilmoittautumiset ja lopullinen tulkinta päätyi 55 vähemmistökansaan. Jaottelu on osittain mielivaltainen: toisinaan samaan kansaan luetaan toisistaan etnisesti ja kielellisesti jyrkästi eroavia ryhmiä, toisinaan taas esimerkiksi uskonto on riittänyt erottamaan tietyn västöryhmän omaksi "kansakseen". Kansantasavalta on muodostanut lukuisia autonomisia alueita näille vähemmistökansoille, minkä lisäksi vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, mm. yhden lapsen politiikka ei pääsääntöisesti koske niitä ja vähemmistökansoille on varattu kiintiöitä yliopistojen ja muiden oppilaitosten opiskelupaikoista.
Kiinan viralliset 56 kansallisuutta kokojäjestyksessä ovat:
- Han-kiinalaiset (汉族 : Hàn Zú)
- Zhuangit (壮族 : Zhuàng Zú)
- Mantšut (满族 : Mǎn Zú)
- Huit (回族 : Huí Zú)
- Miaot (苗族 : Miáo Zú) (Hmong)
- Uiguurit (维吾尔族 : Wéiwúěr Zú)
- Yit (彝族 : Yí Zú)
- Tujiat (土家族 : Tǔjiā Zú)
- Mongolit (蒙古族 : Měnggǔ Zú)
- Tiibetiläiset (藏族 : Zàng Zú)
- Buyit (布依族 : Bùyī Zú)
- Dong-kansa (侗族 : Dòng Zú)
- Yaot (瑶族 : Yáo Zú)
- Korealaiset (朝鲜族 : Cháoxiān Zú)
- Bait (白族 : Bái Zú)
- Hanit (哈尼族 : Hāní Zú)
- Li-kiinalaiset (黎族 : Lí Zú)
- Kasakit (哈萨克族 : Hāsàkè Zú)
- Dait (傣族 : Dǎi Zú, joista käytetään myös nimeä Dai Lue, yksi Thaimaan etnisistä ryhmistä)
- She-kansa (畲族 : Shē Zú)
- Lisut (傈僳族 : Lìsù Zú)
- Gelaot (仡佬族 : Gēlǎo Zú)
- Lahut (拉祜族 : Lāhù Zú)
- Dongxiangit (东乡族 : Dōngxiāng Zú)
- Wa-kansa (佤族 : Wǎ Zú) (Va)
- Shuit (水族 : Shuǐ Zú)
- Naxit (纳西族 : Nàxī Zú) (mukaan lukien Mosuot (摩梭 : Mósuō))
- Qiangit (羌族 : Qiāng Zú)
- Tu-kansa (土族 : Tǔ Zú)
- Xibet (锡伯族 : Xíbó Zú)
- Mulamit (仫佬族 : Mùlǎo Zú)
- Kirgiisit (柯尔克孜族 : Kēěrkèzī Zú)
- Daurit (达斡尔族 : Dáwòěr Zú)
- Jingpot (景颇族 : Jǐngpō Zú)
- Salaarit (撒拉族 : Sǎlá Zú)
- Blangit (布朗族 : Bùlǎng Zú)
- Maonanit (毛南族 : Màonán Zú)
- Tadžikit (塔吉克族 : Tǎjíkè Zú)
- Pumit (普米族 : Pǔmǐ Zú)
- Achangit (阿昌族 : Āchāng Zú)
- Nu-kansa (怒族 : Nù Zú)
- Evenkit (鄂温克族 : Èwēnkè Zú)
- Ginit (京族 : Jīng Zú)
- Jinot (基诺族 : Jīnuò Zú)
- De'angit (德昂族 : Déáng Zú)
- Uzbekit (乌孜别克族 : Wūzībiékè Zú)
- Venäläiset (俄罗斯族 : Éluōsī Zú)
- Yuguurit (裕固族 : Yùgù Zú)
- Bonanit (保安族 : Bǎoān Zú)
- Menbat (门巴族 : Ménbā Zú)
- Oroqinit (鄂伦春族 : Èlúnchūn Zú)
- Drungit (独龙族 : Dúlóng Zú)
- Tataarit (塔塔尔族 : Tǎtǎěr Zú)
- Hezhenit (赫哲族 : Hèzhé Zú)
- Lhobat (珞巴族 : Luòbā Zú)
- Gaoshanit (高山族 : Gāoshān Zú) (Taiwanin alkuperäiskansa)
Uskonnot
Uskontojen mukaan nämä kansallisuudet sijoittuvat myös eri ryhmiin, tosin kaikkia ryhmiä ei voida jaotella uskontojen mukaan.
- Buddhalaisuus: dait, mongolit, naxit (myös mosuot), tiibetiläiset ja yugunit.
- Islam: bonanit, dongxiangit, huit, kasakit, kirgiisit, salaarit, tadžikit, tataarit, uiguurit ja uzbekit.
- Kreikkalaiskatolisuus: venäläiset
- Kristinusko (yleisesti): miaot, yaot ja yi-kiinalaiset.
- Šamanismi: daurit, evenkit ja oroqenit.
Ulkoiset linkit
- [http://www.china-un.org/eng/c2982.html Ethnic minority]: by PRC government in the UN in New York
- [http://www.paulnoll.com/China/Minorities/index.html Photos]
- [http://www.e56.com.cn Etninen kirjapaino]: tavoista ja autonomisista alueista (kiinaksi)
ja:中国の少数民族の一覧
Etniset ryhmät
Luokka:Kansat
Qing-dynastia
Qing-dynastia (mantšuksi: daicing gurun; kiinaksi: 清朝 [qīng cháo]; vanhemmissa suomalaisissa teksteissä usein Tshing-dynastia), joka tunnetaan myös mantšudynastiana, hallitsi Kiinaa 1644 – 1911 ja jäi Kiinan viimeiseksi keisaridynastiaksi. Sen virallinen nimi oli Suuren Qingin keisarikunta (大淸帝國). Dynastian perusti mantšuperhe Aisin-Gioro (kiinaksi: 愛新覺羅 [aì xīn jué luó]).
Katsaus Qing-dynastian valta-aikaan
Mantšuja ajateltiin Kiinassa, erityisesti etelä-Kiinassa, ulkomaalaisina, koska he eivät olleet enemmistön mukaisia han-kiinalaisia. Tämä herätti merkittävää vastustusta mantšuvaltaa kohtaan jo aikaisessa vaiheessa. Hovi ymmärsi että heidän oli hallittava Kiinaa kiinalaisittain, joten he säilyttivät useimmat Ming-dynastian aikaiset instituutiot ja noudattivat tiukasti kungfutselaisia perinteitä. Tämä tiukka perinteisiin nojaaminen oli yksi Kiinan 1800-luvun heikkouteen johtaneista syistä, sillä eurooppalaisten kasvava vaikutus alueella olisi kaivannut mukautumiskykyistä yhteiskuntajärjestelmää.
Varmistaakseen mantšuvallan säilymisen Kiinassa, hovi asetti erityisesti korkeisiin valtionhallinnon asemiin mantšukiintiöitä, mantšuilta kiellettiin maanviljelys ja kaupankäynti sotilasperinteen säilyttämiseksi ja koko dynastian ajan ylläpidettiin erillistä mantšuarmeijaa. Tästä mantšukeskeisyydestä huolimatta mantšukulttuuri, mukaan lukien mantšun kieli, kuta kuinkin kuoli pois Qing-dynastian aikana. Toisaalta taas muutamat mantšuperinteet, kuten miesten palmikot, tulivat pakon kautta (palmikottomat miehet teloitettiin) käyttöön koko maassa.
Sisäisen kapinoinnin uhan lisäksi Qing-dynastialla oli entistä enemmän ulkoisia uhkatekijöitä. He pyrkivät hävittämään ulkoiset uhat valloittamalla ensin Ulko-Mongolian 1600-luvulla, sitten 1700-luvulla valloitettiin Keski-Aasiaa aina Pamir-vuorille saakka ja Tiibetistä tehtiin protektoraatti. Myös Taiwan liitettiin ensimmäistä kertaa Kiinaan, ja Kiina oli Qing-dynastian aikana suurempi kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Täten vaikutti siltä että maarajoilta tuleva ulkoinen uhka olisi eliminoitu. Eurooppalaisten rooli Itä-Aasiassa kuitenkin muuttui Qing-dynastian aikana melko rauhallisesta kaupankäynnistä puhtaaksi imperialismiksi. Japani mukautui eurooppalaisten mukanaan tuomiin muutoksiin meiji-restauraation myötä, ja sen sotilallinen mahti kasvoi vähitellen Kiinaa uhkaavaksi. Myös Venäjä voimisti vaikutusvaltaansa ja oli uhkakuva muiden eurooppalaisten rinnalla Qing-dynastian loppuvaiheissa.
Qing-dynastian valtaannousu
Ming-dynastia heikkeni 1600-luvulla pitkien mongoleita vastaan käytyjen sotien ja Japanin rannikkokaupunkeihin ja Koreaan kohdistuvien hyökkäilyjen vuoksi. Lisäksi suuri väestönkasvu Ming-dynastian aikana, tai pikemminkin se, ettei hallinto reagoinut väestönkasvuun rakenteita muuttamalla, aiheutti sisäistä tyytymättömyyttä Ming-dynastian valtaan.
Samaan aikaan Mantšuriassa Aisin-Gioro Nurgachi perusti Manzhou-valtion (满洲). Hän yhdisti neljä kahdeksasta mantšuryhmittymästä ja myöhemmin liitti loputkin niistä valtaansa. Valtakautensa lopuksi hän siirsi pääkaupungin Shenyangiin (mantšuksi Mukden).
Kun Lingdan-kaani, mongoleiden viimeinen suurkaani, kuoli matkallaan Tiibetiin 1634, jänen poikansa Ejei antautui mantšuille ja luovutti Yuan-keisareiden sinetin Hong Taijille. Täten Hong Taiji saattoi perustaa uuden Qing-dynastian Yuan-dynastian seuraajana vuonna 1636.
Li Zhichengin (李自成) johtamat kapinalliset valloittivat Ming-dynastian pääkaupungin Pekingin huhtikuussa 1644. Ming-dynastia päättyi virallisesti sen viimeisen keisarin hirtettyä itsensä puuhun, josta oli näkymä Kiellettyyn kaupunkiin. Pekingin valtaamisen jälkeen Li Zhicheng johdatti 60 000 sotilaan armeijansa kohti Ming-dynastian kenraali Wu Sanguin (吴三桂) johtamaa varuskuntaa Shanhaiguanissa (山海关). Shanhaiguan on Kiinan muurin ratkaiseva koillinen läpikulkupaikka noin 80 km koilliseen Pekingistä. Vuosikausia sen puolustus oli pitänyt mantšut kurissa. Nyt Wu 100 000 sotilaansa kanssa jäi kahden vihollisen väliin ja päätti luottaa mieluummin mantšuihin ja teki liiton Dorgonin kanssa.
27. toukokuuta 1644 nämä kaksi armeijaa kohtasivat yhdessä Li Zhichengin kapinallisjoukot. He voittivat taistelun, mutta Wun joukot heikkenivät taistelussa niin pahoin että ne joutuivat liittymään mantšujoukkojen tueksi kun ne valloittivat Pekingin 6. kesäkuuta 1644 ja alkoivat miehittää koko Kiinaa. Ming-lojalisteja ja kapinallisia vastaan käydyt taistelut kestivät noin 17 vuotta. Viimeinen Ming-dynastian jälkeläisenä teeskentelijä prinssi Gui yritti saada turvapaikkaa Burmasta, mutta hänet luovutettiin Wu Sanguin johtamille Qing-dynastian joukoille, jotka johdattivat hänet takaisin Yunnanin provinssiin missä hänet teloitettiin 1662.
Feodaalihallitsijoiden kapina
Kolme antautunutta Ming-dynastian kenraalia palkittiin lojaalisuudesta Qing-dynastialle nimittämällä heidät feodaaliprinsseiksi (藩王) ja antamalla heidän hallittavakseen suuria maa-alueita etelä-Kiinassa. Nämä muuttuivat vähitellen varsin autonomisiksi ja keskusvallasta piittaamattomiksi. Yhden näistä kenraaleista eläkkeellejäännistä alkanut ristiriita johti kahdeksan vuotta kestäneeseen Qing-dynastian feodaaliprinssien kapinaan.
Vallan voimistaminen
Kangxi (vallassa 1662 - 1722) johdatti Kiinan sotaretkille Tiibetiin, Zunghareja vastaan ja lopulta Venäjälle.
Voimakkaimmillaan Qing-dynastia oli keisari Yongzhengin (vallassa 1723 - 1735) ja hänen poikansa Qianlongin (vallassa 1735 - 1796) aikana. 1780-luvun alussa Qing-dynastian joukot valtasivat Alankomaiden siirtomaana olleen Taiwanin saaren.
1800-luku - oopiumsodat ja kapinoita
1800-luku oli vaikeaa aikaa mantšudynastialle. Huima väestönkasvu (143 miljoonaa vuonna 1750 -> 450 miljoonaa vuonna 1850) hankaloitti virkatutkintojärjestelmää, sillä paikkojen määrää ei lisätty. Dynastia vaikutti olevan loppuvaiheessa 1800-luvun alussa: virkamiehet olivat korruptoituneita, ylityöllistettyjä ja alipalkattuja. Myös armeijassa, etenkin mantšuarmeijassa, esiintyi korruptiota. Hoviin rakennettiin ylellisyyksiä ja rakennushankkeissa yleensäkin tuhlailtiin. Näissä olosuhteissa syntyi lukuisia kapinoita, joiden kukistaminen tuli kalliiksi.
Kenties suurimman ongelman aiheuttivat kuitenkin länsimaat. 1821 Kiina otti käyttöön vuoden 1729 lain, joka kielsi oopiumkaupan. Oopiumkauppa ja erimielisyydet tuomiovallasta saivat britit aloittamaan ensimmäisen oopiumsodan 1840. Nanjingin sopimuksessa 1842 Britannialle luovutettiin Hong Kong ja ulkomaat saivat lukuisia etuuksia Kiinassa.
Koska länsimaisten tekstiilien kysyntä Kiinassa ei vieläkään ollut länsimaiden toiveiden tasoista, Britannia vaati oopiumkaupan laillistamista. Muihin vaatimuksiin kuului mm. diplomaattien sijoittaminen Pekingiin. Vaateet saavuttaakseen Britannia ja Ranska käynnistivät toisen oopiumsodan (1856-1860), taustatukenaan Yhdysvallat ja Venäjä. Lisäongelman Kiinalle aiheutti samaan aikaan käytävä suuri Taiping-kapina. Kun britit ja ranskalaiset olivat ryöstäneet Pekingin 1860, Venäjä tarjoutui välittäjäksi kiistassa ja saikin rauhansopimuksen aikaan, ottaen itse korvaukseksi Vladivostokin Kiinalta.
Leskikeisarinna Cixi kaappasi itselleen vallan oopiumsotien jälkeen ja pitikin käytännön valtaa käsissään lähes kuolemaansa saakka 1908. Aluksi nimellisenä keisarina toimi Cixin alaikäinen poika Tongzhi, joka jäi historiaan Tongzhi-restauraation ansiosta. 1800-luvun lopulla länsimaiden imperialismi kiihtyi, Ranskaa vastaan käytiin vielä sota Vietnamin hallinnasta 1884-1885. Aivan vuosisadan lopussa käytiin Kiinan-Japanin sota (1894-1895)
Mantšuvallan kaatuminen
Sodan jälkeen Qing-dynastian lopun uudistusliikkeet saivat lisää potkua mm. Sadan päivän reformin kautta. Ulkomaisvastaisuus Kiinassa nousi myös entistä näkyvämmäksi tekijäksi boksarikapinan vaikutuksena. Kapinan jälkeen muutokset ja vallankumousliike voimistuivat, kunnes Wuhanin kansannousu lopulta johti Qing-dynastian kaatumiseen ja Kiinan tasavallan perustamiseen.
Hallitsijat ja merkittävät hahmot
Luettelo kaikista Qing-dynastian keisareista löytyy sivulta Qing-dynastian keisarit, tässä joitakin merkittävimpiä sekä muita merkkihenkilöitä:
- Leskikeisarinna Cixi
- Keisari Kangxi
- Keisari Tongzhi
- Pu Yi (viimeinen keisari)
- Li Hongzhang
- Yuan Shikai
Katso myös
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Ming-dynastia
- seuraava kausi: Kiinan tasavalta
- 1600-luku
- 1700-luku
- 1800-luku
- 1900-luku
Luokka:Kiinan historia
ko:청나라
ja:清
1800-luku
Tärkeitä tapahtumia
- 1803–1815: Napoleonin sodat, Napoleon valloittaa suuren osan Eurooppaa.
- 1809: Aleksanteri I liittää Suomen Venäjään.
- 1815: Wienin kongressi
- Orjuus päättyy Britannian siirtomaissa ja Amerikassa.
- Viktoriaaninen aika 1837–1901: Yhdistynyt Kuningaskunta on Euroopan johtava mahti.
- Kiinan oopiumsodat (ensimmäinen 1840 ja toinen 1856) johtivat Kiinan heikentymiseen
- 1848: Hullu vuosi Euroopassa. Vallankumouksia lähes joka maassa. Karl Marx kirjoittaa Kommunistisen manifestin
- 1854–1856, Krimin sota.
- 1859 Charles Darwin julkaisee teoksensa Lajien synty evoluutiosta.
- 1861–1865 Yhdysvaltain sisällissota
- 1866: Meiji-restauraatio Japanissa
- 1866: Itävalta-Unkari muodostetaan.
- 1869: Suezin kanava avataan.
- 1870–1871: Saksan-Ranskan sota, Saksa yhdistyy Preussin johdolla.
- Italia yhdistyy
- 1877 Belgian kuningas Leopold II ostaa suuren alueen Afrikkaa, josta muodostetaan Kongon vapaavaltio.
- 1898: Yhdysvaltain-Espanjan sota lopettaa Espanjan suurvalta-ajan ja korostaa Yhdysvaltain sotilaallista mahtia Amerikoissa.
- Teollinen vallankumous jatkuu: käyttöön rautatiet, lennätin ja puhelin.
- Muuttoliike Euroopasta Yhdysvaltoihin. Australiasta ja Yhdysvalloista löydetään kultaa.
Merkittäviä henkilöitä
Hallitsijoita
- Aleksanteri I
- Napoleon Bonaparte
- Otto von Bismarck, saksalainen poliitikko
- Giuseppe Garibaldi, Italian yhdistäjä
- Viktoria
- Mutsuhito, Japanin keisari
Kirjailijoita
- Charles Dickens
- Victor Hugo
- Edgar Allan Poe
- Mark Twain
- Leo Tolstoi
- Fjodor Dostojevski
- Johann Wolfgang von Goethe
- Jules Verne
- Elias Lönnrot
- Johan Ludvig Runeberg
- Sakari Topelius
Taiteilijoita
- Ludwig van Beethoven
- Johannes Brahms
- Giuseppe Verdi
- Richard Wagner
- Antonín Dvořák
- Vincent van Gogh
- Frédéric Chopin
Filosofeja
- Friedrich Nietzsche
Poliittisia henkilöitä
- Karl Marx, poliittinen filosofi
- Benjamin Disraeli
- J. V. Snellman
Yhteiskuntatieteilijöitä
- Alfred Marshall, kansantaloustieteilijä
- John Stuart Mill, taloustieteilijä ja filosofi
Tiedemiehiä
- Charles Darwin, biologi
- Gregor Mendel, biologi
- Thomas Alva Edison, keksijä
- Louis Pasteur, biologi
- Henri Becquerel
Keksintöjä
- Auto
- Elokuva
- Höyryveturi ja rautatie
- Lennätin
- Puhelin
- Sähkövalo
- Valokuvaus
- Radio
Luokka:1800-luku
als:19. Jahrhundert
zh-min-nan:19 sè-kí
ko:19세기
ja:19世紀
simple:19th century
th:คริสต์ศตวรรษที่ 19
Han-dynastia:Tällä sivulla kiinan sanat ovat ensin perinteisillä merkeillä kirjoitettuna, sen jälkeen sulkeissa yksinkertaistetuilla merkeillä mikäli nämä poikkeavat perinteisistä ja lopuksi pinyinillä latinisoituina.
Han-dynastia (漢 (汉) [hàn]) hallitsi Kiinaa 206 eaa – 200 jaa. Han-dynastia jaetaan kahteen osaan:
# Läntinen Han-dynastia 206 eaa – 24 jaa
# Itäinen Han-dynastia 25 – 220
Han-dynastia merkitsi sodantäytteisen aikakauden päättymistä ja menestyksen ja kukoistuksen aikaa Kiinassa. Pääkaupunkina palveli Chang'an (長安). Monet Qin-kauden aikaiset hallintojärjestelmät säilyivät, mutta tehtiin myös merkittäviä muutoksia. Hallinnossa siirryttiin kungfutselaiseen järjestelmään ja korkeisiin virkoihin nimitettiin kungfutselaisia oppineita. Näitä virkoja varten perustettiin virkatutkintojärjestelmä. Tieteet ja taiteet kukoistivat Han-dynastian aikana, ja kaudelta on peräisin kaksi Kiinan merkittävistä keksinnöistä, paperi ja posliini. Han-dynastia on myös antanut nimensä Kiinan suurimmalle kansanryhmälle, eli han-kiinalaisille.
Han-dynastia oli myös sotilaallisesti erittäin voimakas. Se laajensi alueitaan länteen päin Tarimin altaalle (nykyisessä Xinjiangin maakunnassa) saakka ja mahdollisti täten melko turvallisen karavaanireitin Keski-Aasian läpi mm. Bagdadiin ja Aleksandriaan, eli nk. silkkitie syntyi. Tätä reittiä pitkin silkki kulkeutui Kiinasta Rooman valtakuntaan. Myös osia nykyisestä Pohjois-Vietnamista sekä Pohjois-Koreasta valloitettiin. Tällaiset ei-kiinalaiset alueet jäivät autonomisiksi, kunhan tunnustivat Han-keisarit valtion johtajiksi. Tällaisten alueiden ja varsinaisen Kiinan välillä vaihdettiin tribuuttilahjoja, eli alueet lähettivät aika ajoin merkittäviä lahjoja keisarille, joka antoi vastalahjaksi tavallisesti jotakin arvokkaampaa keisarin mahtia osoittaakseen.
Han-dynastian aikana kiinan merkit muuttuivat käytännössä nykyäänkin käytössä (perinteiset merkit) olevaan muotoon, kun syntyi nk. virkamieskirjoitus. Merkit neliöitiin, eli jokainen merkki sovitettiin samankokoiseen neliöön. Tämän vuoksi osien väliset suhteet joissakin merkeissä muuttuivat.
Han-kaudella tehtiin Kiinan ensimmäinen sanakirja, 《說文解字》 (说文解字) [shuowen jiezi]. Siihen merkit järjestettiin niiden monimutkaisuuden ja tyypin mukaan. Kirjassa oli luokiteltuna kuusi merkkityyppiä (六書 (六书) [liu shu]):
# 象形 [xiang xing] : muodoltaan merkitystään muistuttavat merkit, eli piktogrammit, esim. 日 (aurinko), 月 (kuu)
# 指事 [zhi shi] : asiaaosoittavat merkit, esim. numeromerkit (一 (yksi), 二 (kaksi), 三 (kolme)), 上 (yläpuolella), 下 (alapuolella)
# 會意 (会意) [hui yi] : merkityksen yhdistäjät, joissa on kaksi kuvaa yhdessä, esim. 明 (aurinko + kuu = kirkas), 信 (ihminen + puhe = kirje).
# 形聲 (形声) [xing sheng] : äänen muodon ottavat merkit, eli merkit, joissa on merkitysosan lisäksi ääntämisosa. Ei ole varmuutta siitä, kuinka täsmällisesti ääntämisosat aikanaan vastasivat ääntämystä, monet arvelevat että ne kuvasivat pelkkää riimitystä, eli alkukonsonantilla ei olisi ollut merkitystä. Erittäin suuressa osassa näistä merkeistä on kuitenkin edelleen samantapainen alkukonsonanttikin. Noin 99% kiinan merkeistä kuuluu tähän luokkaan, ja tämä on ainoa luokka johon edelleen tulee lisää merkkejä, esim. löytyville alkuaineille annetaan yhä oma merkki.
# 假借 [jia jie] : lainatut merkit, eli rebus-prinsiipin mukaan muodostetut merkit.
# 轉注 (转注) [zhuan zhu] : käännetyt merkit, jotka todennäköisesti alkujaan olivat saman merkin variantteja mutta sittemmin mukautuivat merkitsemään hieman eri asioita, esim. erilaisia virkamiesluokkia. Esim. 司 ja 后. Tämä on harvinainen ja epäselvä kategoria.
Han-keisarien hallinta keskeytyi hetkeksi (vuodesta 9 vuoteen 24) kun vallassa oli uudistaja nimeltä Wang Mang (王莽). Tätä edeltävää aikaa (tämä ajanjakso mukaan lukien) nimitetään Läntiseksi Han-dynastiaksi ja sitä seuraavaa Itäiseksi Han-dynastiaksi. Väestönkasvu ja vaurastuminen tuottivat kuitenkin kilpailua ja monimutkaisia poliittisia kysymyksiä, joita Han-dynastia ei osannut ratkaista. Kauden lopulla korruptio oli erittäin yleistä, ja tämä nähtiin dynastioiden kiertokulun merkkinä dynastian kaatuessa vuonna 220.
Katso myös
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Qin-dynastia
- Han-dynastian osat: Läntinen Han-dynastia ja Itäinen Han-dynastia
- seuraava kausi: Kolme kuningaskuntaa
- 200-luku eaa
- 100-luku eaa
- ensimmäinen vuosisata eaa
- ensimmäinen vuosisata jaa
- 100-luku
- 200-luku
Luokka:Kiinan historia
ko:한나라
ja:漢
Hui-kiinalaisetHui-kiinalaiset ovat etnisesti kiinalaisia muslimeja, joita erotuksena esim. uiguureihin kutsutaan nimella hui. Heillä on myös oma autonominen alue, Ningxia.
Luokka:Kiina
Luokka:Kansat
Islam
llä tai juutalaisille Daavidin tähdellä.]]
Daavidin tähdellä
Islam (arabiaksi al-islām الإسلام) on yksi maailman suurimmista uskonnoista ja maailman nopeimmin kasvava uskonto. Se sai alkunsa Arabian niemimaalla 600-luvun alkupuolella. Nykyään suurin osa maailman islamia tunnustavista eli muslimeista on etniseltä taustaltaan muita kuin arabeja. Muslimeita oli vuonna 1993 1,1 miljardia. Arviot muslimien lukumäärästä vuonna 2005 liikkuvat pääosin välillä 1,3–1,5 miljardia.
Synnyinseutunsa Arabian niemimaan lisäksi islam on valtauskonto myös Turkissa, Iranissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Albaniassa, Azerbaidžanissa, eräissä Etelä-Venäjän tasavalloissa (Tšetšenia, Tatarstan, Baškiria, Dagestan jne.), Keski-Aasiassa, Pohjois-, Itä- ja Länsi-Afrikassa sekä monin paikoin Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (Pakistan, Indonesia, Malesia jne.). Lukumääräisesti mitaten eniten muslimeita on Indonesiassa.
Islam on arabiaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti "alistumista" (Jumalalle). Tarkempi käännös olisi ehkä "alistumisesta seuraava mielenrauha". Sitä voidaan kuvata sekä elämäntavaksi että uskonnoksi. Islamin pyhä kirja on Koraani.
Historia
Koraaniilaisia moskeijoita.]]
Koraani
Islam syntyi Arabian niemimaalla 600-luvulla profeetta Muhammedin opetusten pohjalle. Hän ilmoitti olevansa Jumalan (arabiaksi Allāh الله) viimeinen profeetta.
Näihin aikoihin Arabian niemimaalla valtaosa väestöstä sai toimeentulonsa paimentolaisuudesta, mutta myös maanviljelystä harjoitettiin keitailla ja sateisilla vuoristoalueilla. Islam kuitenkin syntyi kaupunkiympäristössä. Mekan kaupunki sijaitsi monien kauppareittien risteyskohdassa ja oli näin otollinen ympäristö uusien ajatusten kehitykselle. Kaupan mittakaavasta vallitsee kuitenkin erilaisia näkemyksiä, ilmeisesti Mekka oli kuitenkin ainakin alueellisesti merkittävä kaupan keskus. Suuri osa niemimaan ihmisistä harjoitti animistisia uskontoja, mutta myös kristinusko ja juutalaisuus vaikuttivat alueella.
Muhammed
Profeetta Muhammed (noin 570, Mekka–8. kesäkuuta 632, Medina) syntyi rikkaaseen kauppiasperheeseen nykyisen Saudi-Arabian alueella. Hänen isänsä kuoli ennen Muhammedin syntymää ja hänet kasvatti hänen isoisänsä Abd al-Muttalib. Muhammedin ollessa 6-vuotias hänen äitinsä Amina kuoli ja 8-vuotiaana hän menetti isoisänsä. Hänen kasvattajakseen tuli hänen setänsä.
Muhammedista tuli kauppias. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla meditoimassa ollut Muhammed näki arkkienkeli Gabrielin. Noin vuonna 613 Muhammed alkoi levittää sanaa Jumalasta ja uudesta uskonnosta, islamista. Kaupungin väestö suhtautui häneen kuitenkin vihamielisesti ja vuonna 622 Muhammed lähti pakoon seuraajiensa kanssa Mekasta Medinaan (ns. hidžra). Islamilainen ajanlasku alkaa tästä tapahtumasta. Tähän aikaan hän otti vaimokseen Aishan. Suhteet Mekan ja Medinan välillä huononivat ja mekkalaiset käskivät kaikkien muslimien lähteä pois kaupungistaan. Tammikuussa 630 Muhammed johdatti jopa 10 000 muslimia Mekkaan. Taistelun lopuksi Mekka valloitettiin ja suurin osa asukkaista kääntyi muslimeiksi. Muhammed tuhosi Kaaban epäjumalien patsaat ja pyhitti sen Jumalalle. Vuoteen 638 mennessä kaikki viholliset oli lyöty.
Muhammed yhdisti Arabian paimentolaiskansat. Kun hän sairastui ja kuoli Medinassa vuonna 632, oli suurin osa niemimaata tunnustanut hänen valtansa, vaikka kaikki heimot eivät vielä olleetkaan kääntyneet islamiin.
Islam laajenee
Muhammedin kuoltua Medinan islaminuskoinen väestö pyrki saamaan kaikki arabialueet hallintaansa. Useat aiemmin islamiin kääntyneet heimot kapinoivat pyrkien irtautumaan Medinan määräysvallasta. Muslimit onnistuivat kuitenkin kukistamaan nämä ridda-kapinoiksi kutsutut levottomuudet. Tämän jälkeen alkoi varsinainen islamin laajentuminen Arabian niemimaan ulkopuolella kohti Persiaa ja Bysantin valtakuntaa. Laajenemisen tahdin saneli muslimiyhteisön sisäinen dynamiikka. Arabian niemimaan rauhoituttua ryöstöretkien kohteet oli etsittävä entistä laajemmalta alueelta sekä idässä että lännessä. Bysantin valtakunnan heikkous ja kristittyjen keskinäinen hajaannus mahdollisti nopean laajenemisen lännessä.
Muhammedin seuraajat eli kalifit valloittivat nopeassa tahdissa suurimman osan Lähi-itää, Pohjois-Afrikan ja Espanjan. Sadan vuoden aikana Muhammedin kuolemasta islamilainen valtio ulottui aina Atlantilta Keski-Aasiaan. Kyse oli tällöin ennen muuta islamilaisen alueen laajenemisesta, ei käännytyksestä uuteen uskontoon. Valloitettujen alueiden ei-islamilainen väestö oli verovelvollista ja heidän yrityksiään kääntyä islamiin verojen välttämiseksi ei katsottu suopeasti. Alueiden islamisoituminen (kääntyminen uuteen uskontoon) ja arabisoituminen (arabialaisen kulttuurin leviäminen) tapahtuivat myöhemmin ja vaihtelevalla laajuudella. Jotkut alueet kuten Irak sekä islamisoituivat että arabisoituivat nopeasti, mutta esimerkiksi Persia islamisoitui mutta ei arabisoitunut laisinkaan. Toisaalta esimerkiksi Egypti arabisoitui muttei islamisoitunut täysin.
Yhtenäinen valtiorakenne hajosi kuitenkin pian ja alkoi kilpailevien dynastioiden ja sisällissotien kausi, jota islamilaiset historioitsijat kutsuvat fitnaksi. Muhammedin aikaa seurasi Mekan ja Medinan ns. ortodoksinen kalifaatti (n. 632-661). Omaijadien kalifaatti (n. 661-750) oli ensimmäinen dynastia kalifeja, jotka eivät olleet suoranaista sukua profeetta Muhammedille itselleen. Abbasidien kalifaatti (n. 750-1258) oli dynastianimi Bagdadin kalifeille, jotka syöksivät Omaijidit vallasta vuonna 750. Dynastia hallitsi 200 vuotta, mutta alkoi vähitellen hiipua turkkilaisen mamelukkien armeijan vallan kasvaessa. Kalifaattien aikaa seurasi turkkilainen Osmanien valtakunta (n. 1300-1918).
Huolimatta islamin poliittisen yhteisön sirpaloitumisesta useat islamilaiset valtiot muodostuivat ajan kuluessa suurvalloiksi. Islamin piirin kulttuurikaupungit, kuten Bagdad ja Córdoba, muodostuivat islamilaisen kulttuurin keskuksiksi, joissa edistyivät niin tieteet kuin taiteetkin.
Kohti nykypäivää
1700-luvulta lähtien islamilaiset alueet joutuivat eurooppalaisen imperialismin piiriin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen laajalti tunnustettua, merkittävää kalifaattia ei enää ollut. 1900-luvun kuluessa islamiin vaikuttivat monet muut ideologiat kuten sosialismi, mutta uskonto säilytti ominaispiirteensä. Uskonnon nopea kasvu, länsimaiden kiinnostus islamilaisiin alueisiin, kansainväliset konfliktit ja globalisaatio ovat osaltaan pitäneet islamin merkittävänä nykymaailmaa muokkaavana tekijänä.
Oppi
Islamin tunnustajia kutsutaan muslimeiksi. He uskovat, että Jumala paljasti sanansa ihmiskunnalle profeetta Muhammedin kautta. Muita profeettoja ovat muiden muassa Adam, Abraham, Mooses ja Jeesus. Islam perustuu siis monilta osin samoille periaatteille kuin juutalaisuus ja kristinusko. Muslimit kuitenkin kieltävät Jeesuksen olevan Jumalan poika, kuten kristityt uskovat. Myöskään muut profeetat, kuten Muhammed, eivät ole muslimeille Jumalan poikia, vaan tavallisia ihmisiä, jotka välittivät Jumalan sanomaa ihmisille.
Muhammedin takia islamilaisia on vanhastaan kutsuttu lännessä muhamettilaisiksi. Islamilaiset kuitenkin kiistävät olevansa muhamettilaisia, sillä sanan voi tulkita siten, että he palvoisivat Muhammedia, mistä ei ole kysymys.
Muslimien mukaan ihmiskunnan tärkein lähde Jumalasta on kuitenkin Koraani, joka on heidän mukaansa virheetön, muuttumaton ja Jumalan viimeinen ilmoitus. Koraanin nähdään korjaavan Tooraan ja Raamattuun ajan kuluessa syntyneitä vääristymiä. Islam näkee juutalaisuuden ja kristinuskon "kirjan uskontoina", jotka on johdettu profeettojen opetuksista. Tämän vuoksi nämä uskonnot ovat islamille erityisen läheisiä.
Yksi huomattava islamin ja kristinuskon ero on se, että islam syntyi yhteisöllisenä uskontona. Se ei ollut vain yksilön elämään vaikuttava katsomusjärjestelmä. Niinpä sitä pidetään yhä monin paikoin myös poliittisen ja juridisen elämän säätelijänä. Tämän johdosta monissa islamilaisissa maissa (esim. Iran ja Saudi-Arabia) uskonnon vaikutus näkyy voimakkaana kaikilla elämänaloilla. Toisaalta Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa islamin asema on samantapainen kuin kristinuskon asema Etelä-Euroopassa. Turkki on maallinen valtio ja uskonto on teoriassa erotettu valtiosta yhtä jyrkästi kuin Ranskassa.
Islam jakautuu kahteen pääsuuntaukseen, sunnalaisuuteen ja šiialaisuuteen, joiden sisällä puolestaan on erilaisia koulukuntia ja lahkoja. Lisäksi on ahmadiyyalaisia ja druuseja. Sufilaisuus on mystiikkaa korostava islamin suuntaus, jonka seuraajia löytyy niin šiialaisten kuin sunnien joukosta.
Poliittiset radikaali-islamilaiset liikkeet ja aseelliset ryhmät (kuten Al-Qaida) nojaavat pääasiassa fundamentalistisiin islamilaisiin suuntauksiin, kuten wahhabismiin eli salafi-suuntaukseen tai intialaisen deobandi-koulukunnan opetuksiin. Tärkeänä periaatteena näissä suuntauksissa on käsite pyhä sota, joka merkitsee Jumalan johtamaa taistelua vääräuskoisia vastaan. Valtavirran islamissa käsite tosin tulkitaan vain hengelliseksi kilvoitteluksi.
Tärkeimmät opinkappaleet
Islamin perusta on lause "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on hänen profeettansa" (arabiaksi lā ilah illā al-Lāh wa-Muhammad rasūl al-Lāh لا إله إلا الله ومحمد رسول الله). Tullakseen muslimiksi täytyy toistaa ja uskoa tämä lause. Kaikki islamin suuntaukset ovat yhtä mieltä tästä lauseesta.
Islamiin kuuluu kuusi perususkomusta:
#Usko Jumalaan
#Usko enkeleihin
#Usko Jumalan lähettämiin kirjoihin
#Usko profeettoihin ja sanansaattajiin
#Usko tuomionpäivään ja ylösnousemukseen
#Usko kohtaloon
Viisi peruspilaria
Muslimin tulee elämässään noudattaa viittä peruspilaria. Ne ovat hänen tärkeimmät velvollisuutensa, ja niiden noudattaminen on keskeistä Jumalan miellyttämiseksi.
# Shahadah, usko. Uskon todistaminen peruslauseella.
# Salat rukous. Viisi rukoiluhetkeä päivittäin.
# Zakat, almut. Yleensä 2,5% omaisuudesta vuosittain, jaetaan köyhille.
# Sawm, paasto. Ramadanin aikana tulee paastota päivisin.
# Hajj, pyhiinvaellus. Muslimin tulee ainakin kerran elämässään matkustaa pyhiinvaellukselle Mekkaan, jos hän vain kykenee siihen.
Šiialaiset eivät pidä näitä peruspilareina vaan velvollisuuksina. Heille viisi pilaria viittaavat seuraaviin periaatteisiin:
- Jumalan ykseys
- Jumalan oikeudenmukaisuus
- Profetointi
- Ihmiskunnan johtajuus
- Ylösnousemus
Muita uskomuksia
Muihin uskonkappaleisiin kuuluu usko henkiin (jinnit) ja taikuuteen. Taikuuden harjoittaminen on islamissa ehdottomasti kielletty.
Koraani
Koraani on islamin pyhä kirja. Muslimien mukaan se on Jumalan profeetta Muhammedille välittämä. Muhammed sai 22 vuoden aikana 114 ilmestystä, jotka muodostavat Koraanin 114 suuraa eli lukua. Koraania alettiin koota yhtenäiseksi kirjaksi vasta Muhammedin kuoleman jälkeen. Koraanitekstien eli suurojen kokoajaksi mainitaan Muhammedin medinalainen ystävä Zaid ibn Thābit. Zaid ibn Thābitin kokoaman koraanilaitoksen rinnalla oli todennäköisesti useita vastaavanlaisia kokoelmia. Zaid ibn Thābitin kokoama quraišilaisten murretta seuraava koraanilaitos yleistyi vasta kalifi Otmānin julkaistua sen ja lähetettyä siitä kopiot islamilaisen maailman keskeisiin kaupunkeihin kuten Mekkaan, Medinaan ja Basraan.
Koraanin suurat näyttävät olevan järjestetty pituuden mukaan. Poikkeuksen tässä kuitenkin tekee toinen eli Lehmän suura, joka on kaikkiaan 286 jaetta pitkä. Viimeinen Ihmisten suura käsittää vain 6 jaetta. Pituusjärjestyksen lisäksi on havaittu, että koraanin suurat noudattavat ikäjärjestystä. Ikäjärjestys kulkee pääosin takaperoisesti siten, että koraanin lopussa olevat lyhyemmät suurat ovat vanhimpia ja etuosassa olevat pitemmät suurat nuorimpia. Tästä syystä Koraanin painoksissa on yleensä jokaisen suuran alussa merkintä, onko se Mekkan vai Medinan aikakaudelta. Suurat ovat riimiproosamuodossa. Riimiproosa ei ole mitallista, mutta täysin loppusoinnullista. Tyyli oli Muhammedin aikana varsin tyypillinen uskonnollisten ja runollisten tekstien tehokeino. Riimitys helpottaa säkeiden muistamista, mutta tekee Koraanin kääntämisen muille kielille erityisen vaikeaksi.
Koraanin suurat käsittelevät usein keskenään samoja asioita. Toistuvana teemana kirjassa on, että oikein uskovat pääsevät kuoltuaan paratiisiin ja vääräuskoiset joutuvat helvettiin. Koraanissa, toisin kuin Raamatussa, myös annetaan paikoin yksityiskohtaisia kuvauksia helvetissä odottavista kärsimyksistä. Koraanin suurista löytyy toistuvien teemojen lisäksi historiallista materiaalia, joka on osittain yhteneväinen Raamatun kertomusten kanssa. Jeesus on Muhammedin jälkeen Koraanissa useiten mainittu Islamin profeetta.
Yksi huomattavimmista tutkimuksista Koraanin synnystä on Noeldeke-Schwalley'n Geschichte des Qorans.
Islamilainen ihannevaltio
Noeldeke-Schwalley
Islamilaisessa maailmassa uskonnon ja politiikan läheinen suhde selittyy monelta osin lainsäädäntöoikeuden kautta. Klassinen poliittisen islamin teoria pitää islamilaisen valtion tunnusmerkkinä jumalakeskeisyyttä, jolloin koko islamilainen yhteiskunta on valjastettu jumalan lain, šarian toteuttamiseen. Hallinnon tärkein tehtävä on luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat elää Jumalan tahdon mukaisesti. Käytännössä fundamentalistisissa valtioissa – kuten Talibanien vuosina 1995–2001 hallitsemassa Afganistanissa – ihmisten on täytynyt elää hallinnon tulkitseman ja politisoiman Jumalan tahdon mukaisesti.
Ihanteellinen islamilainen valtio perustaa ideologiansa ja toimintansa islamin normeille. Malli on löydettävissä legendanomaisesta profeetta Muhammedin elämästä sekä hänen luomastaan teokraattisesta valtiosta, joka kaatui profeetan kuollessa vuonna 632 jaa. Profeetta Muhammedissa itsessään yhdistyivät poliittinen ja uskonnollinen valta ja hän hallitsi maataan Jumalalta saamiensa ilmoitusten ja ilmestysten mukaisesti. Koska profeetta Muhammed oli viimeinen profeetta, "profeettojen sinetti", vastaava ihannevaltio ei ole enää milloinkaan mahdollinen.
Profeetan kuolema aiheutti myös valtatyhjiön kehittyvään ja nopeasti laajenevaan arabiyhteisöön. Valtion kasvaessa suurvallaksi muslimit pyrkivät kehittämään sääntöjä, jotka säätelisivät valtion toimintaa Jumalan edellyttämällä tavalla ja pitäisivät valtion lähempänä islamilaista ihannetta. Lainsäädännön ongelman muodosti vallanjako, sillä Muhammedille ei ollut yhtä selkeää seuraajaa. Erilaiset ratkaisumallit valtatyhjiön täyttämiseksi muodostuivat kehityksen tuloksina eriytyneiksi oppisuunnikseen, joista muslimien enemmistöä edustaa sunnalaisuus ja vähemmistöä šiialaisuus. Nyttemmin 1980- ja 1990-luvuilla muslimit ovat palanneet uudelleen samoihin ongelmiin lain asemasta yhteiskunnasta, sekä sen sisällöstä ja alkuperästä. Jotkut muslimit tahtovat luopua maallisen valtion ja lainsäädännön ajatuksista kokonaan ja korvata ne Muhammedin kautta ilmenneille Jumalan opetuksilla.
Muslimiveljeskunnan perustaja Hasan al-Banna määrittelee islamistisen ihannevaltion nykyajan vaatimusten mukaisesti ja hänen näkemyksensä nauttii suhteellisen laajaa kannatusta niin sanottujen islamistien keskuudessa. Al-Banna kuvailee autoritaarisen ihannevaltionsa järjestäytymistä seuraavalla tavalla: valtio koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen on Koraanin pohjaava perustuslaki, toinen on neuvonantoon, šuuraan, perustuva yksipuolueinen parlamentti ja kolmas on oikeudenmukainen hallitsija, joka noudattaisi islamin lakeja ja kansan enemmistön tahtoa. Tällaisessa valtiomallissa ei ole tilaa oppositiolle tai uskonnollisille vähemmistöille ja al-Banna itsekin korosti, ettei valtio voisi pysyä yhtenäisenä, jollei vältettäisi keskustelua muun muassa filosofiasta ja metafysiikasta.
Islam nykyään
metafysiikasta enemmistöä ja vaaleammat šiialaista enemmistöä.]]
CIA World Factbook 2004:n mukaan islam on maailman toiseksi suurin uskonto. Noin 18 % muslimeista asuu arabimaissa, 20 % Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja noin 30 % Pakistanissa, Intiassa ja Bangladeshissa. Eniten yhden maan sisällä muslimeita on Indonesiassa. Myös Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Kiinassa on merkittävät muslimiyhteisöt.
Valtiot, joissa on eniten muslimeja (arvioitu lukumäärä):
#Indonesia (213 469 356)
#Pakistan (156 491 617)
#Intia (129 631 726)
#Bangladesh (127 001 272)
#Egypti (70 530 237)
Islam Suomessa
Islaminuskolla on suhteellisen pitkät perinteet Suomessa. Tataarivähemmistö on harjoittanut islamia jo 1800-luvun alkupuolelta asti. Ensimmäiset tataarit muuttivat Venäjältä Suomeen kauppiaiksi pian Suomen sodan jälkeen. Helsingin tataarit perustivat maamme enimmäisen islam-yhdistyksen 1830 ja seurakunnan 1925. Esimerkiksi talvi- ja jatkosodissa islaminuskoisille järjestettiin useimmiten vapaata uskonnon tärkeimpien juhlien ajaksi. Nykyisin Suomessa on noin 700 tataaria, joilla on moskeija myös Järvenpäässä ja Tampereella. He ovat pysyneet erossa myöhemmin tulleista muslimeista, eikä seurakuntiinkaan oteta jäseniksi muita kieliä puhuvia.
Viime aikoina islamia tunnustavien ihmisten määrä on ollut kasvussa, kun Suomeen on saapunut aiempaa enemmän maahanmuuttajia islamilaisista maista. Suhteet valtaväestöön ovat olleet pääosin hyvät, joskin joitain ongelmiakin on ilmennyt. Enemmän kuin uskonnosta ovat hankaukset syntyneet kulttuurillisista erimielisyyksistä, jotka usein virheellisesti luetaan yksin islamista johtuviksi.
Kirjallisuutta
-
-
-
-
-
-
Katso myös
- Allah
- Ajatolla
- Arabimaailma
- Islamilainen filosofia
- Koraani
Aiheesta muualla
- [http://www.islamopas.com/ Islam-opas] - suomalaisten muslimien kokoama sivusto, jolla tietoa uskonnosta.
- [http://omnibus.uni-freiburg.de/~riexinge/euroislam.html Islam in Western Europe]
Luokka:Islam
ms:Islam
ko:이슬람교
ja:イスラム教
simple:Islam
th:ศาสนาอิสลาม
Kiinan Kansantasavalta
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/ | |
