Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Hegel

Hegel

Georg Wilhelm Friedrich Hegel (27. elokuuta 1770 - 14. marraskuuta 1831) oli saksalainen filosofi, jonka vaikutus on luultavasti ollut vahvimmillaan metafysiikassa, historianfilosofiassa sekä poliittisessa filosofiassa. Häntä pidetään saksalaisen idealismin tärkeimpänä edustajana. Hänen ajatuksillaan oli suuri vaikutus marxismiin. Hänen ajatustensa mennessä pois muodista Manner-Euroopassa, syntyi Britanniassa anglohegeliläisyys, josta tuli muutamaksi vuosikymmeneksi Britannian hallitseva filosofinen koulukunta. Hegel näki valtion historiallisen kehityksen päämääränä. Absoluuttinen henki toteutti itseään luonnossa ja ihmisissä ja valtio edusti henkeä, ihmiskunnan rationaalisen ja eettisen kehityksen päämäärää. Tätä näkemystä on pidetty usein Hegelin edustaman kristinuskon filosofisena esityksenä, joskin hänen kuolemansa jälkeen useat kristityt syyttivät hänen ajatteluaan panteistiseksi. Hegeliläisessä filosofiassa valtio oli absoluuttisen hengen tuotos ja siten itseisarvo. Tätä voidaan pitää vastakohtana kantilaiselle ajattelulle, jossa ihmisillä on itseisarvo ja valtio palvelee heidän asiaansa. Hegelin mukaan olemassaolo on pohjimmiltaan filosofista ajattelua. Näin ollen hän on ontologinen idealisti.

Historianfilosofia

Hegelin kuoleman jälkeen julkaistu Philosophie der Geschichte (Historianfilosofia) perustuu luentoihin, joita Hegel piti Berliinissä vuosina 1822-1831. Teoksen pääajatus on "yksinkertainen ... ajatus, että järki hallitsee maailmaa ja että siis maailmanhistoriankin tapahtumat ovat olleet järkeviä." Maailmanhistorian tarkastelu osoittaa, "että se on ollut maailmanhengen järkevää, välttämätöntä kulkua." Samalla tämä historia on "hengen esitystä siitä, miten se hankkii itselleen tietoa siitä, mitä se itsessään on", mikä taas merkitsee edistystä vapauden tietoisuudessa. Aasialaisen yksinvallan maissa vain yksi oli vapaa, antiikin orjayhteiskunnissa muutamat olivat sitä. Näiden kahden kautta kehitys on kulkenut nykyiseen kristilliseen yhteiskuntaan, jossa kaikki ovat vapaita. Vapauden ja järjen toteutuminen muodostaa historian päämäärän, joka oli piilevänä olemassa jo historian alussa, aivan kuten "idussa itsessään on puun koko luonto, hedelmien maku ja muoto". Vaikka historiaa hallitsee järki, on hengen otettava huomioon myös ihmisten intohimot ja todelliset edut. Tällöin tarvitaan "Järjen viekkautta" (List der vernunft), jonka ansiosta henki tarvittaessa saavuttaa tavoitteensa kiertoteitä pitkin. "Ensi silmäys historiaan saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että ihmisten toiminnat saavat käyttövoimansa heidän tarpeistaan, intohimoistaan, intresseistään, luonteistaan ja lahjoistaan ...". Mitään suurta ei maailmaan ole pystytetty ilman intohimoja; myös henki voi hyvin valjastaa ne omien tarkoitustensa ajamiseen. Osapuilleen sama pätee historian merkkimiehiin. Sellaiset ihmiset - esimerkiksi Aleksanteri Suuri, Julius Caesar tai Napoleon - ajavat omia etujaan, mutta toteuttavat samalla maailmanhengen tehtävää. Usein he kulkevat suorinta tietä eteenpäin ja murskaavat paljon alleen. Yksilöiden onnesta he eivät piittaa, eivät edes omastaan. Saavutettuaan tavoitteensa he kuitenkin "putoavat pois ytimen tyhjinä verhoina." Hegelin mukaan historian kantavia voimia ovat valtiot. "Maailmanhistoriassa voi olla puhetta vain valtiota muodostavista kansoista", hän väittää. Valtiossa "toteutuu vapaus, so. ehdoton päämäärä." "Edelleen täytyy tietää", Hegel jatkaa, "että ihmisellä on vain valtion välityksellä kaikki arvo, kaikki henkinen todellisuus ." Valtiottomia kansoja Hegel ei suostu lukemaan historian piiriin kuuluviksi.

Yhteiskuntafilosofia ja oikeusfilosofia

Seikkaperäisimmin Hegel käsittelee valtiofilosofiaa teoksessaan Philosophie des Rechts (Oikeusfilosofia, 1821). Siinä hän selvittää nykyaikaisen valtion luonnetta ja tekee merkittävän eron yhtäältä valtion ja toisaalta kansalaisyhteiskunnan (biirgerfiche Gesellschaft; Bürger = kansalainen, porvari) välillä. Kansalaisyhteiskunnan luonteen Hegel ymmärtää pitkälti Adam Smithin markkinateorian mukaisesti: kyseessä on tarpeiden ja yksityisen itsekkyyden valtakunta. Kansalaisyhteiskuntaan kuuluvat yksityiset markkinat, joiden piirissä vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Vaikka jokainen ajaa omaa etuaan, niin "näkymätön käsi" (siis "järjen viekkaus") saa aikaan yhteisen hyvän kasvun. Kansalaisyhteiskunnan alueella yksilöllinen vapaus pääsee kukoistamaan, mutta samalla ihmiset jakautuvat rikkaisiin ja köyhiin ja ilmaantuu anarkistisesti toimivia markkinavoimia, joiden kesyttäminen voi tapahtua vain yhteisen toiminnan alueella, valtiossa. Hegelin mukaan valtio on kansalaisyhteiskuntaa kehittyneempi muodostuma, jälkimmäinen sisältyy edelliseen "kumottuna ja säilytettynä". Valtio edustaa yhteistä ja julkista; se on res publica. Hegel puolustaa kuningasvaltaa, jonka kuitenkin täytyy omaksua oikeusvaltiolliset muodot ja johon oleellisena osana kuuluu epäpoliittinen, puolueeton virkamieskunta, ts. yhteistä hyvää edistävä julkinen luokka. Nykyaikainen ihminen esiintyy nyt kahdessa osassa: yhtäältä hän on bourgeois: porvari, yksityishenkilö, markkinoiden toimija, toisaalta taas citoyen eli kansalainen, yhteisen poliittisen toiminnan osanottaja. Hegel on vakuuttunut, että ihminen on poliittinen, valtiollinen olento. Yhteinen elämä on yksityistä kehittyneempää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksityisten tarpeiden tyydyttäminen voitaisiin laiminlyödä - näin Hegel ottaa etäisyyttä Platonin omaisuudettoman ja perheettömän, yksinomaan valtiota varten elävän filosofin ihanteeseen. Myös Hegelin valtio on järjen ruumiillistuma, mutta järki ei hänellä ole eriytymätön kokonaisuus, vaan sisältää eroja ja omilla erityispiirteillään varustettuja osia. Hegelin silmissä valtio on myös "objektiivisen hengen" korkein ilmentymä. "Mikä on järjellistä, on todellista; ja mikä on todellista, on järjellistä", Oikeusfilosofian esipuheessa sanotaan. Järki tekee itsensä todeksi, muuttuu ulkoiseksi todellisuudeksi. Jätettyään subjektiivisen minän taakseen se kehittyy objektiivisiin muotoihin, jotka ilmenevät kielessä, laeissa, tavoissa ja laitoksissa.

Hengen kehittyminen

Valtio on korkein muoto, jonka järki objektiivisena henkenä voi saada, ja muodostaa puolestaan kehykset "ehdottoman hengen" muodoille: taiteelle, uskonnolle ja filosofialle. Totuus voidaan ilmaista havainnollisina kuvina (taide), myytteinä ja symboleina ([[uskonto]]) sekä käsitteinä ([[tiede, filosofia). Antiikissa hengen merkittävin ilmenemismuoto oli taide, keskiajalla uskonto ja nykyaikana filosofia. Tällä tavoin filosofiasta tulee hengen viimeinen, lopullinen ilmenemismuoto. Perimmiltään on olemassa vain yksi filosofia. Ajallisessa kehityksessään se kuitenkin saa erilaisia muotoja; niin syntyy sarja ajattelun kehityksen välttämättömiä ja johdonmukaisia vaiheita. "Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa", kuuluu Hegelin tunnettu mietelause. Se tarkoittaa, että historian kulku voidaan kunnolla ymmärtää vasta jälkikäteen, vasta sitten, kun sen oleelliset vaiheet on käyty läpi. Hegel ennustaa historian ja filosofian loppua. Hengen kehitys on hänen mielestään edennyt lähelle päätepistettään, kun vapaus ja järki ovat alkaneet muuttua todellisiksi nykyaikaisessa valtiossa. Pian on käsillä idean ja todellisuuden sovitus (Versöhnung), jolloin todellisuus alkaa vastata sitä, mikä ideaan on aina sisältynyt implisiittisenä. Tällöin myös teoreettinen ymmärrys, filosofia, voi kehittyä täydelliseksi. Filosofia ei ole muuta kuin "aikansa ajatuksin käsitettynä"; niinpä historian loppu ja filosofian loppu ovat yksi ja sama asia. Kun henki on ylittänyt pirstaleisen vaiheensa ja historia saavuttanut päämääränsä kristillisessä kuningaskunnassa, lopullisen filosofian aika on koittanut. Sellainen filosofia on kohonnut ehdottomaan tietämykseen ja oivaltanut maailmanhistorian ytimen. Hegel on vakuuttunut, että hänen oma filosofiansa vastaa täydelliselle filosofialle asetettavia vaatimuksia.

Valtio ja talous

Hegel argumentoi kapitalistista talousteoriaa vastaan ja väitti aikansa ongelmien, kuten työttömyyden ja köyhyyden johtuvan kapitalistisen talousmallin objektiivisista sisäisistä ristiriidoista, ja näki valtion tasapainottavana ja eettisenä voimana pakollisena säätelijänä. Yksilöiden toiminnan summa on jotain, mitä kukaan ei yksilönä ole toivonut - absoluuttinen henki toteuttamassa itseään.

Katso myös:


- Hegel: Määrän muuttuminen laaduksi Hegel, Georg Wilhelm Friedrich ko:헤겔 ja:ゲオルク・ヴィルヘルム・フリードリヒ・ヘーゲル zh-cn:乔格·威廉·弗里德里希·黑格尔

1770

Tapahtumia


- James Cook löysi Cookinsaaret ja Ison Valliriutan
- Ruotsin toinen kahvin kieltolaki peruttiin

Syntyneitä


- 27. elokuuta - Georg Wilhelm Friedrich Hegel
- 17. joulukuuta - Ludwig van Beethoven, saksalainen säveltäjä

Kuolleita


- 30. toukokuuta - François Boucher, ranskalainen rokokoo-ajan taidemaalari Luokka:1700-luku ms:1770 ko:1770년

14. marraskuuta

14. marraskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 318. päivä (319. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 47 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Iiris :- suomenruotsalainen kalenteri: Iris :- ortodoksinen kalenteri: Ilpo :- saamenkielinen kalenteri: Lieđđi :- vanhemmissa kalentereissa: Aurora, Emil, Fredrich, Fridericus, Henrika, Hilppa, Hypatius, Justus, Oihonna

Tapahtumia


- 1851 - Herman Melvillen romaani "Moby-Dick" (suomeksi julkaistu nimellä Moby Dick eli valkoinen valas) julkaistiin ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan Yhdysvalloissa.
- 1862 - Yhdysvaltojen sisällissota: Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln hyväksyi kenraali Ambrose Burnsiden suunnitelman vallata Etelävaltioiden pääkaupunki Richmond Virginiassa, mikä johti Fredericksburgin taisteluun.
- 1889 - Naisjournalisti Nellie Bly (Elizabeth Cochrane) lähti menestyksekkäälle yritykselleen tehdä uusi ennätys matkustettaessa maapallon ympäri alle 80 päivässä.
- 1918 - Tšekkoslovakiasta tuli tasavalta.
- 1922 - British Broadcasting Corporation (BBC) aloitti radiolähetykset Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
- 1940 - Toinen maailmansota: englantilainen Coventryn kaupunki tuhoutui Saksan ilmavoimien (Luftwaffen) pommituksissa.
- 1941 - Toinen maailmansota: brittien lentotukialus HMS Ark Royal upposi saatuaan edellisenä päivänä osuman saksalaisen U 81 -sukellusveneen ampumasta torpedosta.
- 1965 - Vietnamin sota: Ia Drangin taistelu alkoi. Ensimmäinen suuri taistelu yhdysvaltalaisten ja pohjoisvietnamilaisten vakinaisen armeijan joukkojen välillä.
- 1969 - Apollo-ohjelma: NASA laukaisi Apollo 12:n, toisen miehitetyn lennon, joka laskeutui Kuuhun.
- 1970 - Ilmailu: Southern Airwaysin DC-9 syöksyi maahan vuoristoseudulle Huntingtonin lähellä Länsi- Virginiassa. 75 sai surmansa.
- 1971 - Mariner-ohjelma: Mariner 9 saapui Marsiin ensimmäisenä avaruusaluksena, joka kiersi toista planeettaa.
- 1972 - Dow Jonesin teollisuusindeksin päätöslukema ylitti ensimmäistä kertaa tuhannen rajan (1003,16).
- 1973 - Yhdistyneen kuningaskunnan prinsessa Anne ja kapteeni Mark Phillips vihittiin Westminster Abbeyssa.
- 1975 - Espanja luopui Länsi-Saharasta.
- 1982 - Puolan laittoman "Solidaarisuus"-ammattiyhdistysliikkeen johtaja Lech Walesa vapautettiin 11 kuukautta kestäneestä eristyksestä Neuvostoliiton rajan läheltä.
- 1990 - Saksa ja Puola allekirjoittivat sopimuksen, jossa vahvistettiin Oderin-Neissen linja.
- 1991 - Yhdysvaltalaiset ja brittiläiset viranomaiset ilmoittivat syyttävänsä kahta libyalaista tiedusteluvirkailijaa Lockerbien lento-onnettomuudesta.
- 1991 - Kamputsean prinssi Norodom Sihanouk palasi Phnom Penhiin 13 maanpakolaisvuoden jälkeen.
- 2000 - Netscape Navigatorin versio 6.0 julkaistiin kahden vuoden avoimen ohjelmistokehitystyön jälkeen.
- 2001 - Afganistanin sota: Pohjoisen liittoutuman sotilaat ottivat pääkaupunki Kabulin haltuunsa.
- 2002 - Yhdysvaltain edustajainhuone päätti, ettei 11. syyskuuta tapahtuneita terrori-iskuja tutkimaan perusteta riippumatonta tutkimuskomissiota.
- 2003 - Avaruustutkimus: 90377 Sedna, kaukaisin Aurinkokunnassamme havaittu planetoidi löydettiin.

Syntyneitä


- 1765 - Robert Fulton, yhdysvaltalainen insinööri ja keksijä (kehitti mm. höyrylaivan ja sukellusveneen) († 1815)
- 1840 - Claude Monet, ranskalainen impressionistisen koulukunnan taidemaalari († 5.12.1926)
- 1883 - Fred Quimby, yhdysvaltalainen MGM:n animaatiofilmien tuottaja ("Tom ja Jerry") († 1965)
- 1889 - Jawaharlal Nehru, Intian pääministeri († 27.5.1964)
- 1891 - Frederick Banting, kanadalainen lääkäri, vuoden 1923 Nobelin lääketieteen palkinnon saaja († 1941)
- 1896 - Mamie Eisenhower, Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin puoliso († 1979)
- 1900 - Aaron Copland, yhdysvaltalainen säveltäjä († 2.12.1990)
- 1904 - Dick Powell, yhdysvaltalainen näyttelijä ja ohjaaja († 1963)
- 1906 - Louise Brooks, yhdysvaltalainen mykkäelokuvien näyttelijätär (Die Büchse der Pandora) († 1985)
- 1907 - Astrid Lindgren, ruotsalainen lastenkirjailija († 28.1.2002)
- 1908 - Joseph McCarthy, yhdysvaltalainen senaattori, kommunismin vastustaja († 2.5.1957)
- 1917 - Henry Theel, suomalainen laulaja († 19.12.1989)
- 1919 - Veronica Lake, yhdysvaltalainen näyttelijätär († 1973)
- 1922 - Boutros Boutros-Ghali, egyptiläinen YK:n pääsihteeri 1992–1996
- 1927 - Narciso Yepes, espanjalainen kitaristi († 3.5.1997)
- 1930 - Edward White, yhdysvaltalainen astronautti († 1967)
- 1935 - Jordanian kuningas Hussein († 7.2.1999)
- 1939 - Wendy Carlos, yhdysvaltalainen säveltäjä
- 1948 - Walesin prinssi Charles
- 1954 - Condoleezza Rice, Yhdysvaltain presidentin turvallisuusneuvonantaja
- 1954 - Bernard Hinault, ranskalainen pyöräilijä
- 1955 - Heidi Hautala, suomalainen poliitikko
- 1956 - Riikka Uosukainen, suomalainen tv-toimittaja
- 1962 - Tauski Peltonen, suomalainen laulaja

Kuolleita


- 1716 - Gottfried Leibniz, saksalainen filosofi ja matemaatikko (s. 1.7.1646)
- 1831 - Georg Wilhelm Friedrich Hegel, saksalainen filosofi (s. 27.8.1770)
- 1999 - Rut Bryk, suomalainen keramiikkataiteilija (s. 16.10.1916)
- 2003 - Lilli Markkanen, suomalainen teatterinaamioitsija (s. 9.5.1920)
- 2004 - Marjatta Kurenniemi, suomalainen lastenkirjailija (s. 5.7.1918)

Juhlapäiviä


- Intia: Jawaharlal Nehrun syntymäpäivä. Lasten päivä. ---- Katso myös: kalenteri ~ 13. marraskuuta, 15. marraskuuta Luokka:Marraskuu -11-14 ms:14 November ko:11월 14일 ja:11月14日 simple:November 14 th:14 พฤศจิกายน

1831

Tapahtumia


- Charles Darwin lähtee kiertämään maailmaa HMS Beagle -laivalla. Darwin pohjaa teoksensa Lajien Synty matkallaan tekemilleen havainnoille.

Syntyneitä


- 19. marraskuuta - James Garfield, Yhdysvaltain presidentti

Kuolleita


- 14. marraskuuta - Georg Wilhelm Friedrich Hegel Luokka:1800-luku ms:1831 ko:1831년 ja:1831年 simple:1831

Saksa

Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.

Historia

Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle. Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. 18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta). Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja 1933 siitä tuli ainoa puolue. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa julisti sodan Puolalle ja aloitti toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui. Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja USA:n, Ranskan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD). Ne yhdistyivät jälleen vuonna 1990 DDR:n lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan unioniin.

Saksan historia -artikkelit


- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
- Saksan liitto (1815–1866)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Weimarin tasavalta (1919–1933)
- Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
- Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)

Politiikka

Saksa on liittovaltio. Se koostuu laajaa autonomista päätösvaltaa käyttävistä osavaltioista (Bundesländer) sekä Hampurin ja Bremenin vapaakaupungeista. Muodollinen valtion pää on liittopresidentti. Presidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita presidentti viiden vuoden välein. Saksan parlamentti, eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 jälleen valtiopäivätalossa Berliinissä. Edustajat valitaan neljän vuoden välein, puolet edustajista valitaan tietystä vaalipiiristä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5 % äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2002 vaaleissa valittiin 603 edustajaa. Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin, joka on käytännössä suurimman puolueen puheenjohtaja. Liittokansleri nimittää ministerit, tähän hän ei tarvitse liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa. Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan aivan oma instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa. Puoluejärjestelmältään Saksassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen. Sosiaalidemokraatit (SPD) ja Kristillisdemokraatit (CDU/CSU, missä CDU edustaa lähinnä protestantteja, ja CSU on Baijerin katolilaisten puolue) vuorottelevat vallassa ja käyttävät apupuolueita – SPD Vihreitä (Die Grünen) ja CDU Liberaaleja (FDP). Osavaltio- ja paikallistasolla erilaisetkin liittoumat ovat olleet mahdollisia. 23. toukokuuta 2004 järjestetyissä presidentinvaaleissa valittiin Johannes Raun seuraajaksi Horst Köhler (CDU/CSU) 604 äänellä. Vastaehdokas, sosiaalidemokraattien Gesine Schwan sai 1205-jäsenisessä liittokokouksessa 589 ääntä. Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU/CSU sai Bundestagin vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, die Linke (entinen PDS) 54 ja Vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelillä on parempi mahdollisuus kanslerin toimeen.

Osavaltiot

Saksan osat Saksan 16 osavaltiota ovat: #Baden-Württemberg #Baijeri (vapaavaltio) #Berliini #Brandenburg #Bremen (vapaakaupunki) #Hampuri (vapaakaupunki) #Hessen #Mecklenburg-Vorpommern #Niedersachsen #Nordrhein-Westfalen #Rheinland-Pfalz #Saarland #Sachsen (vapaavaltio) #Sachsen-Anhalt #Schleswig-Holstein #Thüringen Saksan maantieteellisistä alueista ja vanhoista maakunnista käytetään nykyisinkin suomalaistettuja nimiasuja, etenkin nimiä Saksi, Ala-Saksi, Etu-Pommeri ja Reininmaa. Osavaltioiden virallisissa nimissä on kuitenkin selkeintä pysytellä saksalaisissa asuissa. Poikkeuksena ovat yksinkertaiset ja täysin vakiintuneet Baijeri, Berliini ja Hampuri. Osavaltiot on edelleen jaettu 438 piiriin (Kreise).

Maantiede

Saksan maantiede Saksan ulottuu Itämeren ja Pohjanmeren rannoilta Alpeilla asti (korkein huippu Zugspitze 2962 m), maan keskiosat ovat metsäistä ylänköä. Maata halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe. Ilmasto on leuto ja merellinen, kosteat, pilviset ja viileät talvet ja kesät. Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa 30 °C tunneissa. Saksan Pääkaupunki on Berliini, mutta taloudellinen keskus Frankfurt am Main.

Talous

Saksan talous on maailman kolmanneksi suurin Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Saksa on suurin teollisuusmaa Euroopassa. Korkea työttömyys on ollut ongelma jo vuosia, ja sitä myötä kohonneet sosiaalimenot. Saksan yhdistyminen on maksanut jo 1500 miljardia euroa, eikä talous ole parantunut idässä 50 miljardin vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta (4 % lännen BKT:sta). Vienti tuo joka kolmanneksen kansatulosta. Suurimmat vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, kemikaalit, metallit, ruokatuotteet ja tekstiilit.

Väestöjakauma

Saksassa on 7,3 miljoonaa ulkomaalaista, sisältäen pakolaiset, vierastyöläiset ja heidän perheensä. 2/3 heistä on ollut maassa yli 8 vuotta ja 1/5 on syntynyt Saksassa. Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut viime vuosina, 2003 hakijoita oli 50 000. Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Ala-saksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia. Maahanmuuttajista merkittävimmät ryhmät ovat turkkilaiset ja kurdit (1,9 miljoonaa). Pienempiä ryhmiä ovat italialaiset (0,6 miljoonaa), serbit (0,6 miljoonaa), kreikkalaiset (0,4 miljoonaa), puolalaiset (0,3 miljoonaa) ja kroaatit (0,2 miljoonaa) (luvut vuodelta 2002). Saksalaiset paluumuuttajat entisen Neuvostoliiton alueilta (yhteensä 1,7 miljoonaa vuosina 1980—1999), Puolasta (0,7 miljoonaa) ja Romaniasta (0,3 miljoonaa) saavat automaattisesti kansalaisuuden, eivätkä siten näy tilastoissa.

Kulttuuri

Saksan kieli oli ennen lingua franca keski-, itä-, ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen opetelluin vieras kieli englannin jälkeen Euroopassa. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä, kuten: Wolfgang Amadeus Mozart, Franz Kafka ja Stefan Zweig. Säveltäjiä: Beethoven, Bach, Brahms, Schumann ja Wagner Runoilijoita: Goethe, Schiller ja Heine Filosofeja: Gottfried Wilhelm Leibniz, Kant, Hegel, Marx, Arthur Schopenhauer, Nietzsche ja Martin Heidegger Teologeja: Martin Luther, Albert Schweitzer Kirjailijoita: Hermann Hesse, Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass Tiedemiehiä: Johannes Kepler, Ernst Haeckel, Albert Einstein, Max Born, Max Planck, Werner Heisenberg, Heinrich Rudolf Hertz ja Robert Bunsen Keksijöitä: Johann Gutenberg, Nikolaus August Otto, Werner von Siemens, Wernher von Braun, Gottlieb Daimler, Carl Benz, Rudolf Diesel ja Carl von Linde Taiteilijoita, kuten renensanssin Albrecht Dürer, surrealisti Max Ernst, ekspressionisti Franz Marc, konseptitaitelija Joseph Beuys ja neo-ekspressionisti Georg Baselitz.

Merkittävimmät luonnonvarat


- rautamalmi
- kivihiili
- kupari
- ligniitti
- potaska
- uraani
- maakaasu
- nikkeli
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- kulkuneuvot
- kemikaalit

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=51.138001,9.052734&spn=6.122846,16.215820&z=11&t=h&hl=en Saksa Google Mapsissa] Luokka:Saksa fiu-vro:S'aksamaa als:Deutschland roa-rup:Ghirmânii ms:Jerman zh-min-nan:Tek-kok ko:독일 ja:ドイツ simple:Germany th:สหพันธ์สาธารณรัฐเยอรมนี

Filosofi

Filosofi on filosofian harjoittaja. Sanana filosofi tarkoittaa viisauden rakastajaa (kreikan sanoista Φιλοσ filos ystävyys/rakkaus, ja σοφία sofia viisaus). Tällä tarkoitetaan kutsumusta kyselemiseen, oppimiseen ja opettamiseen. Filosofit ovat uteliaita maailman, ihmisten, olemassaolon, arvojen, ymmärryksen ja asioiden todellisen luonteen suhteen. Sanat 'filosofia' ja 'filosofi' ovat peräisin antiikin Kreikan esisokraatikoilta, todennäköisesti Pythagoraalta. Diogenes Laertios kertoo Pythagoraasta seuraavaa, perustuen Sosikrateen kirjoituksiin: :"Kun Fleiuksen tyranni Leon kysyi häneltä, mikä hän oli, hän vastasi olevansa filosofi. Hän vertasi elämää juhlakisoihin. Toiset tulevat juhlakisoihin kilpailemaan voitosta ja toiset tulevat myymään kauppatavaroitaan, mutta parhaat tulevat sinne katsojiksi. Samalla tavalla elämässä toiset ovat luonnoltaan orjamaisia ja tavoittelevat mainetta ja rikkauksia, mutta filosofit tavoittelevat totuutta." Sokrates ja hänen oppilaansa vakiinnuttivat sanojen 'filosofia' ja 'filosofi' käytön. Sokratesta voidaankin pitää ensimmäisenä varsinaisena filosofina sanan nykyisessä merkityksessä. Sokrateen ja hänen oppilaidensa ajattelu perustui kuitenkin aiempaan ns. esisokraattiseen perinteeseen ja sofistikkaan, joita voidaan pitää yhtä lailla filosofisina. Myös Sokrates tunnettiin aluksi sofistina. Sanalla tarkoitettiin viisauden opettajaa. Sokrates kuitenkin vastusti sofisteja, ja sana sai negatiivisen sävyn — sitä voisi kuvata suomennos "viisastelija". Sokrates korosti, että hän ei tiedä mitään varmasti, ja että hänen "viisautensa" perustuu sille faktalle, että "hän tietää, ettei tiedä mitään". Siksi hän ei rohjennut pitää itseään varsinaisesti viisaana, vaan korosti olevansa ainoastaan "viisauden rakastaja". Määritelmän mukaisesti filosofin ei siis itse tarvitse olla välttämättä viisas, riittää kun hän rakastaa viisautta. On vaikea määritellä, kuka tarkkaan ottaen on filosofi, ja kuka ei. Antiikin aikana rajanveto filosofian, uskonnon, luonnontieteiden, politiikan, retoriikan ja taiteiden välillä ei yleensäkään ollut kovin selvä, ja suurin osa tieteen ongelmista laskettiin kuuluvaksi filosofian alaan. Nykyään filosofina voidaan pitää filosofian alaan kuuluvien asioiden, kuten logiikan, tieto-opin, ontologian ja etiikan, tutkijaa ja harrastajaa. Filosofilta vaaditaan ennen kaikkea omien aivojen käyttöä, eikä pelkkä asioiden ulkoa opettelu tee kenestäkään filosofia. René Descartes on kirjoittanut: "Meistä ei koskaan voi tulla [..] filosofejakaan, vaikka lukisimme kaikki Platonin ja Aristoteleen argumentit, mutta emme kuitenkaan pystyisi esittämään vankkaa arvostelmaa mistään asiasta. Siten olisimme kyllä oppineet historiaa, mutta emme harjoittamaan tiedettä." (Järjen käyttöohjeet, III) Erityisesti antiikin aikana filosofin ajateltiin olevan myös kaiken hyveen perikuva. Platon määritteli, että valtiota johtavien filosofien tulisi olla luonteeltaan totuutta rakastavia, hyviä oppimaan ja muistamaan, tarkkanäköisiä, ylevämielisiä, lempeitä, sekä oikeudenmukaisen, hyvän ja kauneuden tuntevia. Heidän mielenlaatunsa tulisi olla tasasuhtainen ja miellyttävä, ja sen tulisi luonnostaan suuntautua kohti kunkin olevaisen ideaa. Heissä ei olisi valheellisuutta, ahneutta, kerskailunhalua, alhaisuutta eikä pelkurimaisuutta (Valtio, 484a-487a). Filosofia pidetään arvokkaana terminä varsinkin filosofian tutkijoiden parissa, eivätkä useimmat ammattitutkijoista kutsu itseään filosofeiksi. Lehdistössä filosofeiksi sen sijaan kutsutaan usein kaikkia filosofian tutkijoita. Keskiajan skolastikot viittasivat Aristoteleeseen kirjoittamalla vain "Filosofi" isolla alkukirjaimella.

Sitaatteja

"Filosofi ei saa masentua, kun hän joutuu mittelemään voimiaan Onnettaren kanssa. Samaten rohkean miehen ei sovi joutua pelosta suunniltaan, kun sodan merkkitorvi törähtää. Vaikea tilanne merkitsee näet haastetta kummallekin heistä. Sotilas saa tilaisuuden kirkastaa kunniaansa, filosofi lujittaa viisauttaan." :- Boëthius, Filosofian lohdutus, IV, pr. VII "Filosofi, viisauden ystävä, haluaa viisautta kokonaisuudessaan; ei niin, että hän osaa siitä haluaisi. [..] Sitä joka on suoraa päätä halukas maistamaan kaikkia tiedonaloja, joka ryhtyy ilomielin oppimaan eikä koskaan saa kylläkseen, me täydellä syyllä nimitämme filosofiksi." :- Platon, Valtio, 475b-c "Filosofeja ovat ne, jotka kykenevät tavoittamaan sen mikä pysyy aina samana ja muuttumattomana, kun taas tähän kykenemättömät, keskellä asioiden moninaisuutta harhailevat ihmiset eivät ole filosofeja." :- Platon, Valtio, 484b

Katso myös


- Luettelo filosofeista

Kirjallisuutta / Lähteitä


- Boëthius: Filosofian lohdutus. Suom. Juhani Sarsila. Vastapaino. Jyväskylä 2001.
- Descartes, Réne: Teokset I. Yksityisiä ajatelmia. Järjen käyttöohjeet. Metodin esitys ja Optiikka. Kirjeitä 1619-1640. Gaudeamus, Helsinki 2001.
- Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit. Kustannusosakeyhtiö Summa, Helsinki 2003.
- Platon: Teokset 4. Valtio. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999. Luokka:Filosofian termit ja:思想家 th:นักปรัชญา

Metafysiikka

Metafysiikka on filosofinen käsite ja yksi filosofian osa-alueista. Erään näkemyksen mukaan nykyaikana esiintyvä filosofisen metafysiikan muoto on oppi olemassaolosta eli ontologia. Ontologia tutkii sellaisia kysymyksiä kuten mitä olemassaolo on ja mitä on olemassa. Sanaa metafysiikka on siis käytetty ontologian synonyyminä. Metafysiikka on kuitenkin perinteisesti ollut ontologiaa laajempi käsite, ja ontologiset väitteet muodostavat metafysiikan ytimen, yleisen metafysiikan. Lisäksi voidaan erottaa erityinen metafysiikka, joka tutkii metafysiikan erityiskysymyksiä, kuten jumalan olemassaoloa, ajan luonnetta tai tahdonvapautta. Useita erityisen metafysiikan kysymyksiä tutkitaan myös omilla eritytyneillä tieteenaloillaan, kuten kosmologiaa eli oppia kaikkeuden kehityksestä ja rakenteesta.

Metafysiikan historiaa

Pääartikkeli: Aristoteleen metafysiikka Etymologisesti termi 'metafysiikka' syntyi tavasta nimittää Aristoteleen Fysiikan jälkeisiä teoksia: τὰ μετὰ τὰ φυσικά "ta meta ta fysika" (kreikan kielen meta = jälkeen, eli "(kirjat) jotka tulevat fysiikan (kirjojen) jälkeen"). Näissä teoksissa pohdittiin fysiikan perustaa ja maailman rakennetta, eli perustavanlaatuisia filosofisia kysymyksiä, joilla ei vielä tuohon aikaan ollut varsinaista nimeä. Aristoteles itse kutsui niitä "ensimmäiseksi filosofiaksi". Täten jo varhain aristoteeliset oppineet alkoivat kutsua näitä kirjoja nimellä μεταφυσικά, Metafysiikka, perustuen kirjojen sijaintiin Aristoteleen teosten kaanonissa. Kirjat vastaavat kuitenkin myös sisällöltään, ehkä sattumalta, saamaansa nimitystä, sillä ne käsittelevät fysiikan "taustalla" tai "takana" olevia "suurempia" asioita. Metafysiikka oli jaettu kolmeen pääosaan, joita pidetään länsimaisen metafysiikan perinteisinä osa-alueina. Nämä ovat (1) ontologia eli olemassaolevan tutkiminen, (2) teologia eli jumalan ja jumalallisten asioiden tutkiminen, ja (3) tiede universaaleista eli ensimmäisistä prinsiipeistä, substanssista, kausaliteetista jne. Näiden lisäksi teos sisälsi muita asioita, kuten filosofisten käsitteiden sanaston, pyrkimyksen määritellä filosofia yleisesti, sekä joidenkin Fysiikan osien toistoa. Keskiajalla metafyysisiksi alettiin kutsua jumaluusopillisia kysymyksiä, jotka tarkastelivat yliluonnollisia asioita. Uuden ajan alussa ranskalainen René Descartes tarkoitti metafysiikalla perustotuuksia, jopa tieteen perustotuuksia. Immanuel Kant puolestaan tarkoitti metafysiikalla sellaisia kysymyksiä, joihin tiede ei voi vastata. Looginen empirismi taas väitti, että sellaiset kysymykset, joihin ei voi edes periaatteessa vastata, ovat mielettömiä.

Metafysiikka ja tiede

Useimpia metafyysisiä väitteitä ei voida testata tai koetella empiirisesti, koska ne joko eivät viittaa mihinkään, mistä voidaan saada havaintotietoa (esimerkiksi väitteet jumalasta tai jumalan olemassaolosta), tai ovat riippumattomia havainnoista (kuten analyyttiset totuudet). Joidenkin metafyysisten väitteiden testaamisen ongelmana taas on kyseenalainen, joskus hyvinkin epäuskottava yhteys havaintoon, joiden väitetään edustavan kyseistä ilmiötä (kuten astrologiassa). Joskus myös new age -käsitykset sisällytetään metafysiikkaan, mutta vain jos ne eivät edes väitä, että niiden teoriat olisivat empiirisesti todistettavissa. Alkuperäisessä merkityksessään metafysiikka kuitenkin viittaa klassisen filosofian tutkimaan teologiaan ja nimenomaan ontologiaan, eikä niinkään kaikkiin näennäistieteellisiin käsityksiin. Sitä metafysiikkaa, joka on ontologiaa, voidaan useissa tapauksissa pitää tieteen piiriin kuuluvana. Moni ihminen pitää materialismia omana ontologisena todellisuuskäsityksenään ja on sitä mieltä, että ainoastaan luonnontieteellisellä menetelmällä löydetty tieto on totta. Materialisteja on arvosteltu siitä, että he esittävät metafyysisiä väitteitä katsoessaan, että tieteelliset havainnot oikeasti kertovat todellisuudesta ja että mitään henkistä todellisuutta tai jumalaa ei ole. Agnostikkojen mukaan metafyysisten väitteiden esittämiseltä voidaan välttyä vain kiellettäessä mahdollisuus saada tietoa jumalasta. Sanaa metafysiikka on käytetty myös viittaaman epätieteellisyyteen. Kun sanaa 'metafysiikka' käytetään muussa merkityksessä kuin ontologian synonyyminä, tarkoitetaan yleensä jotakin epätieteellistä. Tällöin halutaan ilmaista, että tietyt väitteet, tietyt tutkimustavat tai tietyt näkökulmat ovat metafyysisiä eli tässä merkityksessä epätieteellisiä. Yleinen filosofinen käsitys on, että kaikessa tieteessä on metafyysisiä elementtejä (molemmissa merkityksissä), joko tieteenharjoittajien tiedostamia tai tiedostamattomia, usein molempia. Myös väite puhtaan materialistisen ontologian puolesta on perinteisen filosofian mukaan metafyysinen väite. Jos idealististen väitteiden totuutta ei voida empiirisesti koetella, ei myöskään voida empiirisesti koetella väitteitä niiden epätotuudesta. Täten tällaisten väitteiden voidaan sanoa sijoittuvan alueelle, josta ei havaintoon tai kokemukseen perustuen voida sanoa mitään tieteellistä. Jäljelle jää vain käsitteellinen erittely. Historiallisesti sanan 'metafysiikka' epätieteellisyyteen viittaava merkitys on lähtöisin empirismin ontologiaan kohdistamasta arvostelusta. David Hume ja Immanuel Kant antoivat metafysiikalle ainoastaan hyvin rajallisen roolin filosofiassa, ja sanoivat, että tiedon ei tulisi pyrkiä etenemään yli havaintojen maailman — paitsi Kantin tapauksessa tietoon näkyvän maailman takana olevan noumenan olemassaolosta. Esimerkiksi Hume kirjoitti kirjansa An Enquiry Concerning Human Understanding (1748) lopetukseksi seuraavan kappaleen: :"Kun me näiden periaatteiden valtaamina käymme kirjastojen läpi, minkälaista hävitystä meidän täytyykään siellä tehdä? Ottaessamme käsiimme jonkun nidoksen esim. jumaluusoppia tai koulumetafysiikkaa, tulee meidän kysyä: Sisältääkö se jotain suureita tai lukua koskevaa loogillista ajattelua? Ei. Sisältääkö se jotain tosiseikkoja ja olemassaoloa koskevaa kokemusajattelua? Ei. Heitettäköön se siis tuleen, sillä se ei voi sisältää muuta kuin viisastelua ja harhaluuloa." (Eino Kailan suomennos) Tieteenala, johon metafyysisten ongelmien tarkastelu tai metafyysisten väitteiden erottaminen ei-metafyysisistä erityisesti kuuluu, on filosofia.

Esimerkkejä metafyysisistä kysymyksistä

Joskus on vaikea ymmärtää, mitkä kysymykset ovat metafyysisiä, ja mitä asioita metafysiikka käsittelee. Metafysiikan ongelmia voidaan havainnoillistaa melko yksinkertaisella esimerkillä. Kuvitellaan, että olemme huoneessa, ja keskellä huonetta on pöytä, jonka keskellä on puolestaan iso, tuore, mehukas, punainen omena. Omenasta voidaan tällöin kysyä joukko metafyysisiä kysymyksiä. Omena on ensinnäkin hyvä esimerkki fyysisestä kappaleesta: Se voidaan ottaa käteen, heittää, syödä, jne. Se liittyy aikaan ja paikkaan, ja sillä on joukko erilaisia ominaisuuksia. Tällöin voidaan kysyä, mitä fyysiset kappaleet ovat? Kysymys saattaa vaikuttaa sellaiselta, johon ei voi antaa vastausta — kuin kysyisi, mitä on se, mikä on? Mitä voitaisiin käyttää sen selittämiseen, mitä fyysiset kappaleet ovat? Filosofit kuitenkin kysyvät juuri tällaisia kysymyksiä, ja pyrkivät selittämään, mitä asiat todella ovat. Filosofi kysyisi: Ovatko fyysiset kappaleet vain ominaisuuksiensa kokonaisuus? Vai onko niillä erillinen substanssi, olemassaolo tai olemus, joka "omistaa" nuo ominaisuudet? Tätä kutsutaan substanssin ongelmaksi. Toisekseen, kun omenalla todetiin olevan erilaisia ominaisuuksia, kuten punaisuus, suuruus ja mehukkuus, voidaan kysyä, kuinka nämä ominaisuudet eroavat itse kappaleesta? Huomattakoon, että sanomme omenalle olevan ominaisuuksia, kuten punaisuus. Omenat ja punaisuus ovat kuitenkin erilaisia asioita. Omena voidaan ottaa käteen ja koskettaa, mutta punaisuutta ei voida ottaa käteen eikä sitä voida koskettaa, muutoin kuin siinä mielessä, että voidaan ottaa käteen ja koskettaa punaisia kappaleita. Mistä siis voidaan tietää, mitä ominaisuudet ovat? Tämä on yksi keskeisiä kysymyksiä siinä, mitä kutsutaan universaalien ongelmaksi. Kolmannekseen, voidaan kysyä, että milloin voidaan sanoa, että fyysiset kappeleet tulevat olemassaoleviksi tai milloin ne lakkaavat olemasta olemassa? Omena voi tietysti muuttua monella tavalla, ilman että se lakkaisi olemasta olemassa. Se voi muuttua mädäksi ja ruskeaksi, mutta se olisi silti omena. Mutta jos joku söisi sen, se ei ainoastaan muuttuisi, se myös lakkaisi olemasta. Kappaleen identititeetistä voidaan siis kysyä useita metafyysisiä kysymyksiä, liittyen sen pysyvyyteen ja muutokseen ajan suhteen. Omena on olemassa tietyssä paikassa tai tilassa (se on pöydän päällä huoneessa) ja ajassa (se ei ollut pöydällä viikko sitte, eikä ole siinä enää viikon kuluttua). Mutta mitä tämä puhe paikasta ja ajasta tarkoittaa? Voidaanko sanoa, esimerkiksi, että paikka on sama asia kuin näkymätön kolmiulotteinen ristikko, jossa omena sijaitsee? Kuvitellaan, että omena, samoin kuin kaikki muut fyysiset kappaleet maailmankaikkeudessa, poistettaisiin kokonaan olemasta. Olisiko silloin paikka tai tila edelleen olemassa? Jotkut sanovat että ei — ilman fyysisiä kappaleita tilaa ei olisi, koska tila on kehys, joka mahdollistaa fyysisten kappaleiden suhteellisen sijainnin ymmärtämisen. Tilaan ja aikaan liittyen voidaan esittää myös paljon muita kysymyksiä. Metafysiikkaan liittyy myös muita hyvin erilaisia ongelmia. Omena on yksi asia; jos myös Pekka on huoneessa ja sanomme, että Pekalla on mieli, tarkoitamme varmasti, että mieli on erilainen asia kuin omena, jos se on asia lainkaan. Mieli käsitetään joka tapauksessa yleensä epämateriaaliseksi, kun taas omena on materiaalinen kappale, vaikka filosofien keskuudessa onkin suuria erimielisyyksiä siinä, mikä on mielen metafyysinen status. Tuntuisi myös oudolta sanoa, että Pekan mieli olisi jossakin tietyssä paikassa. Voitaisiin ehkä sanoa, että se on jossakin tässä huoneessa, mutta omena on kuitenkin tietyssä paikassa, nimittäin keskellä pöytää. Vaikuttaa siis siltä, että mielet ovat perustavanlaatuisella tavalla erilaisia kuin fyysiset kappaleet. Mutta jos asia on näin, kuinka mikään mieleen liittyvä, kuten päätös syödä, voi saada aikaan fyysisen toiminnon, kuten omenan puraisun? Kuinka mieli ja ruumis ovat kausaalisessa syy-seuraussuhteessa, jos ne ovat täysin erilaisia asioita? Tätä kutsutaan mielen ja ruumiin ongelmaksi, joka sijoitetaan nykyään yleisesti mielenfilosofian alaan. Siihen kuuluu erityisesti kysymys tietoisuudesta, jonka toimintaa ei ole vielä pystytty selittämään.

Metafysiikan osa-alueita


- Ontologia
- Mielenfilosofia
- Uskonnonfilosofia

Katso myös


- Teologia Luokka:Metafysiikka ko:형이상학 ja:形而上学

Poliittinen filosofia

Poliittinen filosofia tutkii perimmäisiä kysymyksiä valtiosta, auktoriteetista, politiikasta, omaisuudesta ja laista sekä lakisäädöstön toteutumista valvovasta vallasta: mitä ne ovat, miksi niitä tarvitaan, mikä tekee valtiosta oikeutetun, mitä oikeuksia ja vapauksia sen tulisi valvoa tai taata, mikä muoto sillä tulisi olla ja miksi, mitä velvollisuuksia kansalaisilla on - jos on, sekä milloin on oikein tehdä vallankumous - jos koskaan. Klassisen poliittisen filosofian ensimmäiset yhteiskuntafilosofiat olivat monet yhteiskuntasopimuksen periaatteelle perustuvia.

Katso myös


- Kaikkien sota kaikkia vastaan
- Oikeudenmukaisuusteoria
- Julkinen moraali
- Panarkismi
- Konsensus-päätöksenteko
- Valtion tarkoitus
- Vaalitapa luokka: filosofian osa-alueet

Marxismi

Marxismi on yhteiskunnallisen ajattelun traditio, joka juontuu Karl Marxin teorioista. Marxismissa on monta eri suuntausta joiden näkemykset poikkeavat toisistaan. Keskeinen jako oli aiemmin länsimaisen akateemisen marxismin sekä toisaalta Neuvostoliiton marxismi-leninismin välillä. Länsimaiden akateeminen marxismi oli suurelta osin sanoutunut irti Neuvostoliitosta.

Marxilainen filosofia

Marxilaiseen filosofiaan kuuluvat historiallinen materialismi, materialistinen dialektiikka ja paljon muita teoreettisen filosofian osa-alueita. Ks. erillinen artikkeli marxilaisesta teoreettisesta filosofiasta. Marxilainen filosofia on ollut suosituinta manner-euroopassa. Se on joskus katsottu osaksi mannermaista filosofiaa. Erityisesti Frankfurtin kriittinen koulukunta oli pitkään marxismin tunnettu edustaja. Viime aikoina tunnettu marxilaista filosofiaa edustava teos on ollut esimerkiksi tunnettu "Empire" -kirja.

Marxismi yhteiskuntatieteissä

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa marxismilla on vahvat perinteet. Esimerkiksi politiikan tutkimuksessa kansainvälisten suhteiden teorioissa marxismi oli pitkään yksi kolmesta koulukunnasta liberalismin sekä realismi/nationalismin rinnalla (nyttemmin tämä kenttä nähdään usein hajanaisempana). Marxilaista kansainvälisten suhteiden teoriaa edustavat nykyään esimerkiksi uus-gramscilaiset hegemoniateoriat. Samoin esimerkiksi sosiologiassa marxismilla oli pitkään vahva asema. Taloustieteessä marxismi ei sen sijaan koskaan ollut kovin vahvoilla länsimaiden yliopistossa, joskin marxilaisia taloustieteen professoreja on edelleen suurten maiden pienissä yliopistoissa. Länsimaisissa taloustieteen suuntauksissa Marxismia ovat edustaneet esimerkiksi monet riippuvuusteorian edustajat, ranskalainen regulaatiokoulukunta (josta käsite fordismi on lähtöisin), sekä maailmanjärjestelmäteoria. Historiantutkimuksessa marxismi on edelleen yksi teoreettinen vaihtoehto muiden joukossa. Marxilaisessa historiantutkimuksessa tärkeää on tuotantovälineiden ja teknologian kehityksen vaikutus muuhun yhteiskuntaan.

Marxismi poliittisena ideologiana

Poliittisena ideologiana marxismi perustettiin tärkeänä vaihtoehtona liberalismille sekä konservatismille, jotka olivat hallinneet länsimaista kulttuuria modernilla aikakaudella. Marxismi kansainvälisen kommunistisen liikkeen muodossa on myös ollut länsimaisen kapitalismin päävihollinen ainakin vuosina 1917-1991. Kommunismin romahtaminen 1900-luvun lopulla ei tarkoittanut marxismin poliittisen ideologian kuolemaa, koska monet marxilaiset olivat hylänneet tukensa Neuvostoliitolle jo aiemmin. Suomessa 1970-luvulla esiintynyt taistolaisuus oli länsimaissa suhteellisen poikkeuksellinen ilmiö, ja muiden maiden nuoret radikaalit 1970-luvulla pitivät Leonid Brezneviä yleensä konservatiivisena hahmona. Neuvostoliittoa ennen sen romahtamista tukeneet marxilaiset saattoivat aatteen hylkäämisen sijasta muuttaa suhtautumistaan Neuvostoliittoon (joissakin poikkeustapauksissa he kehittelivät salaliittoteorioita, jotka selittävät, miksi Neuvostoliitto romahti, vaikka se oli heidän mielestään ollut hyvä yhteiskunta).

Marxilaisia suuntauksia


- marxismi-leninismi
- trotskilaisuus
- maolaisuus
- vasemmistokommunismi
- autonominen marxilaisuus
- vasemmistososialismi
- analyyttinen marxismi Luokka:Sosialismi Luokka:Poliittinen ideologia luokka: Filosofian koulukunnat luokka: yhteiskuntatiede zh-min-nan:Marx-chú-gī ko:마르크스주의 ja:マルクス主義 simple:Marxism th:ลัทธิมาร์กซ

Valtio

Valtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella". Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein: Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.

Suomen valtio

Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.

Valtion tehtävät

(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.

Erilaiset valtiotyypit

Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi). Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan. Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista. Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.

Yhteiskuntateoriat

Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
  - Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
  - Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
  - Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
  - Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
  - Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
  - marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
  - anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava

Valtio organisaationa

Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin. Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.

Katso myös


- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana Luokka:Politiikka Luokka:Hallinto ja:国家 simple:State th:รัฐ

Panteismi

Panteismi on käsitys, jonka mukaan jumala on yhtä kuin kaiken olemassaolon kokonaisuus. Sana panteismi tulee kreikkalaisista sanoista pan = kaikki ja theos = jumala. Panteismin mukaan jumaluus täyttää kaiken olevaisen ja kaikki oleva on jumalallista. Usein panteismi tarkoittaa vain jonkinlaista kaikkeuden kuvaamista tai sanomista Jumalaksi. Panteismin mukaan Jumala ei ole persoonallinen eikä transsendenttinen. Panteismissä kaikki on jumaluutta eli Jumala ja kaikki ovat identtiset. Kun monoteismi käsittää jumaluuden maailman ulkopuolella olevaksi persoonalliseksi olennoksi, on sitä vastoin panteismille ominaista, että se käsittää jumaluuden persoonattomaksi alkuvoimaksi, maailmansieluksi tai maailmanjärjeksi, joka on alituisesti läsnä maailmassa ja vaikuttaa kaikissa sen ilmiöissä. Länsimaissa suosituin panteismin muoto on monistinen. Monismi tulee kreikkalaisesta sanasta monos = yksinäinen. Monismilla tarkoitetaan ykseysoppia, jonka mukaan on olemassa vain yksi ainoa alkuperuste. Panteistisen monismin mukaan todellisuus koostuu vain yhdestä persoonattomasta aineksesta. Panteismi on näin ollen eräänlaista "kohteliasta ateismia". Hindulaisuutta on usein kuvattu panteistiseksi uskonnoksi, koska siinä kaiken uskotaan olevan osa maailmansielu-Brahmania. Varsinainen panteismi on uskonnollisen ja filosofisen pohdiskelun tulos. Rafael Karsten totesi, että panteismi itsessään ei ole mikään uskonto, vaan "kosmillinen olettamus, joka tahtoo ilmaista sen kokonaisvaikutuksen, jonka todellisuus tekee ajattelevaan ihmiseen". Teologisissa spekulaatioissaan monet teistit ovat päätyneet varsin panteistiseen jumalkäsitykseen (esim. Paul Tillich: "Jumala on olemassaolon rakenne").

Linkkejä


- [http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/panteismi/ Marko Grönroos: Panteismi]
- [http://members.shaw.ca/keithheidorn/naturesong/nature/elders-nature.htm Pantheistic Quotes]
- [http://www.pantheist.net/ Universal Pantheist Society Home Page]
- [http://www.pantheism.net World Pantheist Movement]
- [http://home.utm.net/pan/ Pantheist Association for Nature]
- [http://www.pantheist.net/members/garysuttle/response_to_scipan_suttle1.html A Response To "Scientific Pantheism"] Luokka:Uskonto

Immanuel Kant

Immanuel Kant (22. huhtikuuta 1724 - 12. helmikuuta 1804), oli merkittävä preussilainen filosofi, jota pidetään valistusajan viimeisenä suurena henkilönä ja etenkin pohjoismaisessa perinteessä eräänä historian vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista.

Dogmaattisesta unesta herääminen

Kant oli nuorena metafyysikko perinteisemmässä mielessä, mutta hän sanoi David Humen herättäneen hänet "dogmaattisesta unesta". Hume esitti esimerkiksi, että kausaliteettia ei voida havaita aistein eikä myöskään johtaa ihmisen järjestä. Kant piti tällaisia ajatuksia tieteenfilosofian perustan murentavina, ja pyrki luomaan filosofisen järjestelmän, jossa kausaliteetti ja muut havaitun maailman säännönmukaisuudet voidaan "pelastaa" skeptisiltä vastaväitteiltä. Kantin filosofian yhtenä lähtökohtana on myös kristinuskon puolustaminen, kuten hän itse ilmoitti.

Transsendentaalinen idealismi

Kant tunnetaan parhaiten transkendentaalisesta idealismistaan, jonka mukaan tuomme tietokyvystämme lähtöisin olevia muotoja ja konsepteja raa'an maailman havaintoihimme, joita emme muuten kykenisi tulkitsemaan. Tämän ajatus yhdistää pitkään vallalla olleet kaksi vastakkaista näkemystä: rationalismin, jonka mukaan varmaa tietoa voidaan saada vain järjellä ja empirismin, joka luottaa ainoastaan havaintoihin. Kant nimesi 12 ymmärryksen peruskategoriaa, joiden läpi havaintomme maailmasta suodattuvat mieleemme. Näitä ovat muun muassa ykseys, moneus, satunnaisuus, välttämättömyys, aika, tila ja syysuhde. Emme voi koskaan saada tietoa maailmasta sinänsä, koska emme voi käsittää asioita ilman näitä kategorioita. Kant teki perinteiseen tiedon luonnetta käsittelevään keskusteluun uuden jaon analyyttiseen ja synteettiseen. Linkki: A priori ja a posteriori.

Kantin muut filosofiset opit

Estetiikassa Kant kannatti näkemystä, jonka mukaan esteettinen arvostelma tehdään tunteella, mutta tunne voi olla objektiivisessa mielessä joko oikeassa tai väärässä. Moraalifilosofiassa Kant oli velvollisuusetiikan kannattaja. Hänen mielestään järjellä voimme nähdä tietyt käskyt objektiivisesti oikeiksi moraalin ohjenuoriksi. Näiden oikeiden käskyjen perustana on "kategorinen imperatiivi", jonka mukaan ihmisen on toimittava siten, että hänen toimintansa kantava ajatus voi periaatteessa tulla laiksi kaikkina aikoina. Esimerkiksi valehtelu on väärin, koska jos valehtelusta tulisi yleinen ohjenuora, silloin puhumisesta menisi merkitys, jota valehtelija ei itsekään halua.

Kantin persoona

Kant oli aikanaan pidetty seuramies. Hän piti myös suosittuja maantiedon luentoja, vaikkei koskaan itse poistunut Itä-Preussin Königsbergistä (nykyinen Venäjän Kaliningrad). Kant sanoi, että olisi halunnut nuorena naimisiin, mutta hänellä ei ollut rahaa siihen. Vanhempana hänellä taas olisi ollut rahaa, mutta hän ei ollut enää kiinnostunut ajatuksesta.

Myöhempi näkökulma

Kantin filosofian perusajatus, jonka mukaan ihmisen tietokyky antaa havaitulle maailmalle sen muodon kausaliteettia ja joitain fysiikan perusominaisuuksia myöten, ei ole kovin suosittu nykyään. Toisaalta esimerkiksi nykyaikainen neurologia käyttää yhä osittain kantilaista käsitteistöä. Kant tiivisti aikansa ajatuksia ja tarjosi valtavan haasteen myöhemmille filosofisille ajattelijoille empirismin, rationalismin ja moraalifilosofian kriittisellä synteesillään.

Teokset

Kantin kuuluisin kirja Puhtaan järjen kritiikki käsittelee tieto-oppia ja ontologiaa. Kirja on pyrkimys pelastaa tieteenfilosofin David Humen esittämiltä skeptisiltä väitteiltä ja luoda pohjaa uudelle ihmisen tietokykyyn huomiota kiinnittävälle ajattelutavalle filosofiassa. Teos on erittäin pitkä ja vaikeaselkoinen. Kun se aikanaan julkaistiin, meni monta vuotta, ennen kuin teoksesta alkoi ilmestyä kommentaareja. Kantin kaksi muuta pääteosta ovat nimeltään "Käytännöllisen järjen kritiikki", joka käsittelee etiikkaa, sekä "Arvostelukyvyn kritiikki", joka käsittelee estetiikkaa.

Lista Kantin teoksista


- Allgemeine Naturgeschichte und Theorie des Himmels, (1755)
- Principiorum Primorum Cognitionis Metaphysicae Nova Dilucidatio, (1755)
- Der Einzig Mögliche Beweisgrund zu einer Demonstration des Dasein Gottes, (1763)
- Beobachtungen über das Gefühl des Schönen und Erhabenen, (1764)
- Untersuchungen über die Deutlichkeit der Grundsätze der Natürlichen Teologie und der Moral, (1764)
- Träume eines Geistersehers, Erläutert Durch die Träume der Metaphysik, (1766)
- De Mundi Sensibilis Atque Intelligibilis Forma et Principiis, (1770)
- Puhtaan järjen kritiikki, (Kritik der Reinen Vernunft, 1781)
- Prolegomena zu einer Jeden Künftigen Metaphysik, (1783)
- Idee zu einer allgemeinen Geschichte in Weltbürgerlicher Absicht, (1784)
- Grundlegung zur Metaphysik der Sitten, (1785)
- Metaphysiche Anfangsgründe der Naturwissenschaft, (1786)
- Kritik der Praktischen Vernunft, (1788)
- Kritik der Urteilkraft, (1790)
- Religion Innerhalb der Grenzen der Blossen Vernunft, (1793)
- Zum Ewigen Frieden, (1795) suomeksi Ikuiseen Rauhaan, Jaakko Tuomikoski
- Metaphysik der Sitten, (1797)
- Anthropologie in Pragmatischer Hinsicht, (1798)
- Über die Fortschritte der Metaphysik Seit Leibniz und Wolff, (1804)

Katso myös


- Kategorinen imperatiivi Kant, Immanuel Kant, Immanuel ko:이마누엘 칸트 ja:イマヌエル・カント simple:Immanuel Kant th:อิมมานูเอิล คานท์

Ontologia

Ontologia eli oppi olevaisesta (kreikan sanoista ὄν, ὄντος: "oleminen" ja -λογία: "oppi") on filosofian ja tarkemmin metafysiikan osa-alue, joka käsittelee todellisuuden yleistä luonnetta ja miettii, millainen ympäröivä todellisuus on. Ontologian perimmäinen kysymys on "mitä on olemassa?". Jotkut filosofit, erityisesti platonilaiset, ovat ajatelleet, että kaikki käsitteet viittaavat olemassa oleviin olioihin (ideaoppi). Jotkut filosofit taas katsovat, että jotkut käsitteet eivät viittaa sinällään olemassa oleviin asioihin, vaan ne ovat enemmänkin vain viittauksia asioiden tai tapahtumien kokonaisuuksiin. Esimerkiksi sana 'mieli' tai 'sielu' viittaa mielen tai sielun varsinaisen olemassaolon sijasta joukkoon henkilön kokemia sielullisia tapahtumia, 'yhteiskunta' viittaa joukkoon yhteen kuuluvia henkilöitä, ja 'geometria' viittaa joukkoon tietynlaisia älyllisiä toimintoja. Jokaisen ontologisen teorian tulee siis selittää, mitkä käsitteet liittyvät olioihin, mitkä eivät, miksi, ja mitä olevaisen kategorioita tästä seuraa. Kun tällaista prosessia sovelletaan sellaisiin käsitteisiin kuten 'elektroni', 'energia', 'onnellisuus', 'aika', 'totuus', 'kausaliteetti' ja 'jumala', ontologia tulee keskeiseksi monelle filosofian ja muidenkin tieteiden osa-alueille.

Ontologisia kysymyksiä

Ontologian peruskysymys voidaan muotoilla esimerkiksi: "Mitkä ovat perustavanlaatuisimmat olemassaolon kategoriat?", eli mitä olioita ja olioiden kategorioita (luokkia) on olemassa. Muita ontologisia kysymyksiä ovat muun muassa:
- Mitä on olemassaolo?
- Mitkä ovat fyysisiä kappaleita?
- Voidaanko määritellä, mitä tarkoittaa, että fyysinen kappale on olemassa?
- Mitkä ovat jonkun olion varsinaisia ominaisuuksia, suhteessa pelkästään aksidentaalisisiin ominaisuuksiin?
- Mikä muodostaa olion identiteetin?
- Mitä ovat olion ominaisuuksia tai suhteita, ja miten ne liittyvät itse olioon?
- Onko olemassaolo ominaisuus?
- Milloin olio lakkaa olemasta olemassa, verrattuna pelkkään muutokseen?
- Miksi jotain on olemassa, sen sijaan että ei olisi mitään?
- Onko todellisuus perimmältään ainetta vai henkeä, vai ovatko ne itsenäisiä todellisuuden lajeja?
- Onko inhimillinen tietoisuus itsenäinen, ruumiista riippumaton olio (kuten 'mieli' tai 'sielu')? Ontologian tärkeimpiä konsepteja ovat:
- Universaalit eli yleiskäsitteet
- Substanssi eli aine tai perusaines, itsenäinen olio, olio itsessään
- Aksidenssi eli olion ominaisuus, jota ei voi olla ilman substanssia Kysymykset nostavat esiin yhden filosofiseen lähestymistapaan liittyvän ongelman — se on riippuvainen näiden kysymysten jatkuvasta pohdiskelusta, eikä sillä ole selkeää keinoa lopettaa kyselyä. Monissa erityistieteissä tai esimerkiksi teologiassa sen sijaan omaksutaan joku suhteellisen vakaa fundamentaaliontologia, jossa käsitys esimerkiksi kosmologiasta, moraalista tai estetiikasta on vakiintunut.

Perinteiset ontologiset näkökulmat

Mitä todellisuus on?
- Materialismi eli aineellinen todellisuuskäsitys: todellisuus on ainetta tai energiaa.
- Idealismi eli sieluttava (ei-aineellinen) todellisuuskäsitys: todellisuus on henkeä tai ideoita. Onko todellisuus olemassa?
- Realismi: todellisuus on olemassa meistä riippumatta. Riippuuko todellisuus meistä vai onko se itsenäinen?
- Subjektivismi: todellisuuden olemassaolo riippuu meistä
- Objektivismi: todellisuus on olemassa meistä riippumatta Montako todellisuutta on olemassa?
- Monismi: yksi
- Dualismi: kaksi (kaksijakoinen todellisuuskäsitys)
- Pluralismi: useita (monijakoinen todellisuuskäsitys) Onko vapaa tahto vain harhaa?
- Determinismi eli lainalaisuusoppi: ihmiset eivät ole tietoisia niistä seikoista, jotka heidän toimiaan ohjaavat, ja tiede ei ole vain vielä keksinyt niitä kaavoja, joilla tulevaisuuden voi ennustaa.
- Indeterminismi eli satunnaisuusoppi: ihmisillä on vapaa tahto, jota he toteuttavat.

Merkittäviä ontologeja


- Tuomas Akvinolainen
- Aristoteles
- Martin Heidegger
- Herakleitos
- Edmund Husserl
- Roman Ingarden
- Immanuel Kant
- Gottfried Leibniz
- Parmenides
- Platon
- W. V. Quine
- Gilbert Ryle
- Jean-Paul Sartre
- Baruch Spinoza
- Ludwig Wittgenstein

Katso myös


- Ajan ja paikan filosofia
- Emergenssi
- Epistemologia
- Fundamentaaliontologia
- Kosmologia
- Kvanttiontologia
- Matematiikan filosofia
- Mereologia
- Metafysiikka
- Modaalilogiikka
- Nihilismi
- Ontologia tietojenkäsittelytieteessä
- Hyvä ja paha ontologisena ja systeemisenä kysymyksenä
- Solipsismi
- Systeemi
- Tieteenfilosofia
- Taksonomia
- Teologia

Sitaatteja

"Jotkut näkevät maailman hyytelöpaakkuna, mutta minulle se on haulikasa." :- Bertrand Russell

Lähteitä


- Määttänen, Pentti: Filosofia. Johdatus peruskysymyksiin. Gaudeamus, Helsinki 1995.

Aiheesta muualla


- [http://www.formalontology.it Ontology. A resource guide for philosophers]
- [http://www.formalontology.it/being-qua-being.htm Aristotle's definition of a science of Being qua Being: ancient and modern interpretations]
- Clay Shirky: [http://www.shirky.com/writings/ontology_overrated.html Ontology is Overrated] Luokka:Ontologia ja:存在論

Berliini

Berliini (saksaksi [bɛɐˈliːn]) on Saksan pääkaupunki. 3,4 miljoonalla asukkaallaan se on myös Saksan suurin kaupunki. Berliini sijaitsee Brandenburgin sisällä ja muodostaa oman osavaltion, jota pormestarina johtaa Klaus Wowereit (SPD, 2001-). Berliinin suurkaupunkialueella (johon kuuluu mm. Potsdam) asuu yli 5 miljoonaa ihmistä.

Maantiede

Potsdam Berliini sijaitsee itäisessä Saksassa noin 50 km Puolan rajalta. Kaupungin läpi virtaa Spree niminen joki. Ilmasto on kaupungissa leudon mantereinen. Tammikuun keskilämpötila on -1°C, kun taas heinäkuussa keskilämpötilat nousevat kahdenkymmenen paikkeille. Talvi on yleensä loskainen, mutta suomalaisittain lyhyt. Toukokuu voidaan jo laskea kesäkuukaudeksi. Berliini on jaettu 12 kaupunginosaan. Potsdam
- Mitte
- Friedrichshain-Kreuzberg
- Pankow
- Charlottenburg-Wilmersdorf
- Spandau
- Steglitz-Zehlendorf
- Tempelhof-Schöneberg
- Neukölln
- Treptow-Köpenick
- Marzahn-Hellersdorf
- Lichtenberg
- Reinickendorf

Historia

Potsdam Nyky-Berliinin alueen asutuksia mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1100-luvun lopulta alkaen (Spandau 1197, Köpenick 1209, Cölln 1237). Itse Berliinistä ensimmäinen maininta on vuodelta 1244. Vanhastaan slaavilainen keskus Spandau sai kaupunginoikeudet 1232 ja Berliini ilmeisesti samoihin aikoihin. 1307 Berliini ja Cölln liitettiin yhteen. Vuodesta 1451 alkaen Berliini oli Brandenburgin rajakreivien ja vaaliruhtinaiden residenssikaupunki, 1701 Fredrik I:n kruunauksen yhteydessä siitä tuli Preussin pääkaupunki. 1600-luvulla Berliiniä laajennettiin useilla esikaupungeilla ja 1709 siihen liitettiin muita lähikaupunkeja ja -alueita. Kuitenkin Berliini kasvoi pian uusilla esikaupungeilla, siten 1861 kaupunkia laajennettiin jälleen liittämällä esikaupunkeja varsinaisen kaupungin alueeseen. 1871 Berliinistä tuli yhdistyneen Saksan pääkaupunki. Väestön- ja liikenteen kasvun vuoksi 1896 alettiin rakentaa metroa sekä paikallisjunayhteyksiä esikaupunkialueille. Keskustan lähistölle alettiin rakentaa vuokra-asuntoja, jotta työläisille olisi mahdollista vuokrata edullisia asuntoja. Ensimmäinen maailmansota johti Berliinissä nälänhätään. Talvella 1916/1917 150 000 ihmistä oli ruoka-avun tarpeessa. Kaupungissa puhkesi lakkoja. Kun sota päättyi 1918 erosi keisari Wilhelm II. Sosialisti Philipp Scheidemann ja kommunisti Karl Liebknecht julistivat lokakuun vallankumouksen jälkeen kaupungin tasavallaksi. Seuraavina kuukausina kaupungissa käytiin lukuisia katutaisteluita eri fraktioiden välillä. Joulukuussa 1918 Berliinissä perustettiin Saksan kommunistinen puolue (Kommunistische Partei Deutschlands, KPD). Tammikuussa 1919 puolue yriti kaapata ns. Spartakus-kapinassa vallan, mikä epäonnistui. 15. tammikuuta 1919 surmattiin Rosa Luxemburg ja Karl Liebknecht. Vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1920 puolestaan oikeistolaisen Saksalaisen isänmaan puolueen (Deutsche Vaterlandspartei) perustaja Wolfgang Kapp yritti kaataa hallituksen. Berliinin kasarmiväki liittyi hänen joukkoihinsa ja valtasi hallitusrakennuksen. Weimarin tasavallan hallitus oli jo tuolloin jättänyt Berliinin. Yleislakko kuitenkin esti vallankaappauksen onnistumisen. 1. lokakuuta 1920 perustettiin Suur-Berliini, jossa Berliiniin liitettiin seitsemän muuta kaupunkia, 59 kylää ja 27 kartanoaluetta. Tuolloin Suur-Berliinissä oli 3 804 048 asukasta. 1920-luvun ensi vuosien taloudellisen hätätilan parannuttua 1924 alkaen alkoi Berliinin kultakausi. Berliinistä tuli yksi Euroopan suurimmista teollisuuskaupungeista sekä kulttuurikeskuksista. Paikallisjunaliikennekin sähköistettiin 1924, jolloin myös Tempelhofin lentokenttä otettiin käyttöön. Uusi infrastruktuuri oli tarpeen neljän miljoonan asukkaan tarpeisiin. Lyhyt kukoistuskausi päättyi maailmanlaajuiseen talouskriisiin 1929. Samana vuonna NSDAP sai ensimmäiset paikkansa kaupungin parlamentissa. Hitler halusi rakentaa Berliinistä uuden pääkaupunkinsa, Germanian. Suuri osa kaupungista oli tarkoitus purkaa ja rakentaa uudelleen. Asuintilaa näin kodittomaksi jääneille olisi hankittu karkoittamalla juutalaiset kaupungista. Rakennusprojektit keskeytyivät sodan vuoksi. Sodan loppuvaiheissa Berliiniä pommitettiin ankarasti, ja muun muassa valtiopäivätalo raunioitui.

Jaettu Berliini

II maailmansodan jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen, joita hallinnoivat Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska. Neuvostoliiton vyöhykkeen sisään jäänyt Berliini jaettiin myös neljään osaan näiden valtioiden kesken: länsivallat hallinnoivat Länsi-Berliiniä, Neuvostoliitto Itä-Berliiniä. Tilanne muuttui ongelmalliseksi, kun 1949 länsivyöhykkeistä muodostettiin Saksan liittotasavalta (BDR) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Länsi-Berliinistä tuli DDR:n sisällä ollut erillisalue joka kuului liittotasavaltaan. Vuoteen 1961 Länsi- ja Itä-Berliinin välillä saattoi liikkua vapaasti, vaikka Länsi-Saksan ja Itä-Saksan välinen raja oli muualta tiukasti vartioitu. Koska yhä enemmän itäsaksalaisia pakeni tätä kautta länteen, DDR rakensi 1961 Berliinin muurin jolla se eristi Länsi-Berliinin ympäristöstään. Berliinin muuri jakoi kaupungin kahtia vuoteen 1989 asti, jolloin DDR poisti kansalaistensa matkustusrajoitukset ja muuri purettiin. Berliinin muurin murtuminen oli valtava symbolinen tapahtuma ja lähtölaukaus kommunismin romahtamiselle Itä-Euroopassa.

Väkiluvun kehitys

Huom! Vuonna 1920 Saksassa toteutettiin suuri kunnallisuudistus, jonka takia Berliininkin väkiluku yli kaksinkertaistui ja kaupungista tuli väkiluvultaan Manner-Euroopan suurin kaupunki. Vuosien 1950-1980 väkiluvuissa on jaetun kaupungin kahden kaupungin (Länsi-Berliini ja Itä-Berliini) väkiluvut yhteensä.
- 1250 1.200 as.
- 1307 7.000 as.
- 1400 8.500 as.
- 1576 12.000 as.
- 1600 9.000 as.
- 1631 8.100 as.
- 1648 6.000 as.
- 1685 17.500 as.
- 1709 57.000 as.
- 1750 113.289 as.
- 1775 136.137 as.
- 1800 172.132 as.
- 1825 219.968 as.
- 1850 418.733 as.
- 1861 547.200 as.
- 1871 824.484 as.
- 1875 964.539 as.
- 1880 1.123.749 as.
- 1885 1.315.665 as.
- 1890 1.578.516 as.
- 1895 1.678.924 as.
- 1900 1.888.313 as.
- 1905 2.042.402 as.
- 1910 2.071.907 as.
- 1919 1.902.509 as.
- 1925 4.024.165 as.
- 1933 4.242.501 as.
- 1939 4.338.756 as.
- 1946 3.170.832 as.
- 1950 3.336.026 as.
- 1960 3.274.016 as.
- 1970 3.208.719 as.
- 1980 3.048.759 as.
- 1990 3.433.695 as.
- 2000 3.382.169 as.
- 2005 3.391.407 as.

Liikenne

Kaikissa Berliinin julkisen liikenteen kulkuneuvoissa voi liikkua samalla lipulla.
- U-Bahn: Metro
- S-Bahn: lähinnä maanpinnalla toimiva rautatie
- Straßenbahn: raitiovaunu, sijoittuu lähinnä entiseen Itä-Berliiniin
- Linja-auto
- Matkustajalautta

Arkkitehtuuri

1920-luvulla Saksa oli ajattelijoiden, runoilijoiden ja arkkitehtien maa. Näihin aikoihin saksalaiset rakensivat paljon kotimaahansa ja ulkomaille. Vuosikymmenen loppuun mennessä tunnetut saksalaiset arkkitehdit: Ludwig Mies van der Rohe, Walter Gropius, Bruno Taut ja Erich Mendelsohn tulivat kuuluisiksi. Post-modernismin suuret mestarit: James Stirling Lontoosta, Hans Hollein Wienistä, Rob Krier Luxemburgista, Arata Isozaki Tokiosta ja Richard Meier New Yorkista kutsuttiin rakentamaan Saksaa. Heidät kutsuttiin, koska Saksaan haluttiin vaikutteita kaikkialta maailmasta ja he saattaisivat innoittaa saksalaisia arkkitehtejä. Ulkomaalaiset arkkitehdit pitivät saksalaisten talojen rakentamisen laadusta, olihan rakentamisella tiukat laatumääräykset. Berliiniinkin mahtuu monen aikakauden arkkitehtuuria, mutta nykyään Saksa keskittyy ekologiseen rakentamiseen. Aurinkoenergian käyttäminen ja luontoa vähemmän kuormittavien materiaalien käyttö kiinnostavat suunnittelijoita. Monet luulevat, että Saksan arkkitehtuurin museo on Berliinissä, mutta se on Frankfurtissa ja kilpailee Münchenissä sijaitsevan toisen arkkitehtuurin museon kanssa.

Nähtävyydet

Historiastaan johtuen Berliini on kaupunkikuvaltaan hyvin hajanainen ja vaihteleva. Vanha Berliini, Hohenzollernien hallintokaupunki, on parhaiten säilynyt vanhassa keskustassa paraatikatu Unter den Lindenin ympäristössä. Katu alkaa lännessä Pariser Platz -aukiolta ja Brandenburgin portilta, joka on kaupungin symboli. Portin vieressä on vanha valtiopäivätalo. Unter den Lindenin itäpäässä on Bebelplatz, jolla sijaitsevat Fredrik Suuren ratsastajapatsas ja natsien kirjarovioiden muistomerkki. Aukion ympärillä ovat mm. Humboldt-yliopisto ja kuninkaallinen ooppera. Aukion itäpuolella on Museosaari (Museuminsel)joka on saanut nimensä Saksan kansallismuseon valtavasta museokompleksista ja jolla kohoaa myös Berliinin tuomiokirkko. Unter den Lindenin eteläpuolella on kaupungin kauneimpana aukiona pidetty Gedankmenmartk kaksoiskirkkoineen. Keskustaan liittyy myös sen länsipuolella oleva Tiergartenin puisto, jossa on Saksan yhdistymissotien 1861-71 muistoksi rakennettu voitonpylväs Siegessäule. Natsiajan Berliinistä ei ole paljon jäljellä. Adolf Hitler ja hänen hoviarkkitehtinsä Albert Speer suunnittelivat Berliinin uudelleenrakentamista uudeksi "maailmanpääkaupungiksi" (Welthaupstadt),