:: wikimiki.org ::

Henkilöauto

Henkilöauto

Henkilöauto on pieni auto, joka on tarkoitettu ihmisten kuljetukseen. Tilaa siinä on tyypillisesti 2–5 henkilölle. Henkilöautoa saa ajaa B-luokan ajokortilla. Henkilöautoilu on varsinkin varakkaissa teollisuusmaissa varsin suosittu ja kätevänä pidetty kulkutapa, vaikkakin niiden käyttäminen tulee usein joukkoliikennettä kalliimmaksi ja vaatii enemmän töitä. Auton hankkimiseen on eri syitä. Auton ostajat kokevat usein tulevansa auton myötä liikkumisessaan riippumattomiksi muista ihmisistä ja joukkoliikenteen reiteistä ja aikatauluista. Monet henkilöauton omistajat muuttavat tietoisesti haja-asutusalueille, joilla ei ole lähietäisyydellä palveluja tai joukkoliikenneyhteyksiä. Tätä henkilöautojen aiheuttamaa ilmiötä kutsutaan yhdyskuntarakenteen hajoamiseksi. Suosion kääntöpuolena ovat kuitenkin mm. jatkuva ruuhkautuminen, liikennemelulle altistuvien määrän kasvu sekä infrastruktuurin tilantarpeen kasvu. Henkilöautot aiheuttavat lisäksi merkittävän osan maailman hiilidioksidipäästöistä, ja autoilun tuottamat typpi-, rikki-, lyijy- ja hiilivetypäästöt pilaavat hengitysilman monissa suurkaupungeissa. Autojen takia vammautuu ja kuolee vuosittain suuri joukko ihmisiä. Jos suuri osa ihmisistä liikkuu autoilla, aiheutuu etenkin suuremmissa kaupungeissa vaikeita liikenneruuhkia. Viime aikoina onkin pakon sanelemana yritetty vaikuttaa näihin asioihin asentamalla autoihin katalysaattoreita, jotka vähentävät typpipäästöjä, kehittämällä vähäpäästöisempiä autoja ja parantamalla turvalaitteita. Liikenneruuhkia yritetään poistaa rakentamalla uusia teitä, leventämällä vanhoja ja parantamalla liittymiä. Teiden parantamisessa tulee kuitenkin katto vastaan jossain vaiheessa, eivätkä katalysaattorit poista kasvihuonekaasupäästöjä. Siksi katse onkin suunnattu varsinkin ankarista ruuhkista kärsivissä kaupungeissa joukkoliikenteen kehittämiseen. Öljyhuippu voi tehdä polttomoottorilla varustetun henkilöauton käyttämisestä tulevaisuudessa entistä kalliimpaa. Öljyn sijaan voidaan varsinkin diesel-, mutta myös bensiinimoottoreissa käyttää esimerkiksi biodieseliä ja etanolia. Suurempia muutoksia autokantaan vaativat maakaasun, vedyn ja sähkön käyttö energianlähteinä. Luokka:Autot

Ajokortti

Ajokortti on virallinen asiakirja, jonka henkilö tarvitsee voidakseen kuljettaa ajoneuvoa luvallisesti. Poliisiviranomainen myöntää ajokortin henkilölle autokoulun ja insinööriajon hyväksytyn suorittamisen jälkeen. Ajokortti on henkilökohtainen. Suomessa ajokorttia voidaan käyttää myös henkilötodistuksena.

Ajokorttiluokkia

- A-kortti (oikeuttaa kuljettamaan moottoripyörää)
- B-kortti (oikeuttaa kuljettamaan henkilöautoa)
- C-kortti (oikeuttaa kuljettamaan kuorma-autoa)
- D-kortti (oikeuttaa kuljettamaan linja-autoa)
- E-kortti (oikeuttaa kuljettamaan ajoneuvoyhdistelmiä) Luokka:Tieliikenne

Teollisuusmaa

Teollisuusmaa on maa, joka on saavuttanut tietyn teknologisen kehitystason, mihin sisältyy korkea elintaso ja kyky käyttää vaurautta ja teknologiaa sen saavuttamiseen. Suurin osa teollisuusmaista on yleisesti ottaen myös demokratioita. Tähän kategoriaan kuulumattomia maita kutsutaan yleisesti ottaen kehitysmaiksi. Muita yleisesti käytettyjä termejä enemmän ja vähemmän kehittyneiden maiden vastakkainasettelun kuvaamiseen ovat ensimmäinen maailma (teollisuusmaat) ja kolmas maailma (kehitysmaat). Termi toinen maailma viittasi kylmän sodan aikana kommunistisiin maihin. Myöskin termiä länsimaat käytetään, mutta tämä ei ole kovinkaan tarkka määritelmä. Joidenkin tahojen (maailmanpankki, IMF, CIA ja YK) mukaan teollisuusmaihin kuuluvat: Joidenkin lähteiden mukaan myös nämä maat olisivat teollisuusmaita: Luokka:Maantiede Luokka:Talous ko:선진국 ja:先進国

Hiilidioksidi

Hiilidioksidi (CO₂) on hiilestä ja hapesta koostuva hajuton, väritön ja huonosti reagoiva kaasu.

Ominaisuudet

Hiilidioksidimolekyyli (O=C=O) on lineaarinen, ja siinä on kaksi kaksoissidosta. Hiilidioksidilla ei ole sähköistä dipolimomenttia. Vesi pystyy liuottamaan normaaliolosuhteissa hieman yli oman tilavuutensa verran hiilidioksidia. Osa liuenneesta hiilidioksidista muuttuu hiilihapoksi, joka hajoaa heti ioneiksi. Lämpötilassa −78 °C hiilidioksidikaasu härmistyy kiinteäksi hiilidioksidijääksi eli hiilihappojääksi (”kuivajääksi”). Hiilidioksidijää on kätevä jäähdytin, koska se muuttuu lämmetessään suoraan kaasuksi, eikä se siten kastele pintoja. Hiilidioksidijään ja veden avulla voidaan synnyttää savua esimerkiksi elokuvia varten. Nestemäisenä hiilidioksidi esiintyy vain korkeassa paineessa. Hiilidioksidi ei pidä yllä palamista, joten sitä voidaan käyttää sammuttimissa.

Biologia

Orgaanisten yhdisteiden hapetus on monen eliölajin, kuten eläinten, energianlähde. Hiilidioksidia syntyy, kun orgaaninen aines palaa täydellisesti. Kasvit ja muut auringonvalosta energiansa saavat eliöt, alkutuottajat, puolestaan sitovat auringonvalon energiaa yhteyttäessään ja varastoivat sen orgaanisiin yhdisteisiin, lähinnä hiilihydraatteihin. Rakennusaineeksi tarvitaan hiilidioksidin hiiltä ja sivutuotteena vapautetaan happea. Näin hiili kiertää ilmasta alkutuottajiin, alkutuottajista ravintoketjun muihin osiin ja lopulta taas ilmakehään.

Ilmastonmuutos

Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, eli sen määrän lisääntyminen ilmakehässä kasvattaa maapallon lämpötilaa. Öljyn, maakaasun, hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttäminen on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja on johtamassa ilmastonmuutokseen. Luokka:Oksidit

Linkkejä

- [http://www.ttl.fi/internet/ova/hiilidioksidi.html Hiilidioksidi – Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet]
- [http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymparistokemia/co2.html Hiilidioksidi ja kasvihuoneilmiö – Opetushallitus]
- [http://www.ilmasto.org Ilmastosivut] Luokka:Oksidit ms:Karbon dioksida ko:이산화 탄소 ja:二酸化炭素 simple:Carbon dioxide th:คาร์บอนไดออกไซด์

Typpi

Typpi on alkuaine, joka esiintyy normaalisti kaksiatomisena kaasuna. Typen järjestysluku on 7 ja kemiallinen merkki N. Typpi on osana monissa elämälle välttämättömissä yhdisteissä.

Ominaisuudet

Typpi on epämetalli, jolla on viisi elektronia uloimmalla elektronikuorellaan. Huoneenlämmössä typpi on hajutonta, mautonta ja väritöntä. Kahden typpiatomin muodostamassa typpimolekyylissä N₂ on kestävä kolmoissidos, mikä tekee typestä passiivisen.

Historia

Daniel Rutherford löysi typen vuonna 1772, mutta jo keskiajan alkemistit tunsivat typen yhdisteitä.

Esiintyminen

Typpi on luonnossa hyvin yleinen alkuaine ja sitä esiintyy kaikissa eliöissä maanpallolla. Typpi kuuluu keskeisesti mm. aminohappoihin. 78% Maan ilmakehästä koostuu typestä.

Isotoopit

Typellä on kaksi isotooppia, pysyvä N-14, jota on yli 99,6% kaikesta typestä, ja pysymätön N-15.

Käyttö

Nestemäinen typpi soveltuu matalan kiehumispisteensä ansiosta mm. jäähdytykseen. Tämän lisäksi typen passiivisuus mahdollistaa sen käytön suojakaasuna. Teollisuudessa typpeä käytetään ammoniakkin, lannoitteiden sekä perinteisten räjähdysaineiden raaka-aineena. Typpihapon ja suolahapon seos, kuningasvesi on yksi harvoja aineita, joka voi liuottaa kultaa.

Biologinen merkitys

Typpi on elintärkeää kaikelle elämälle, sillä sitä tarvitaan aminohappojen sekä nukleiinihappojen muodostamisessa. Vaikka suurin osa ilmakehästä onkin typpeä, voi kasveille syntyä siitä vajausta, sillä ne eivät voi vastaanottaa sitä suoraan ilmasta. Tähän pystyy mm. hernekasvien juurinystyissä elävät typensitojabakteerit, jotka elävät symbioosissa kasvin kanssa. Eläimet eivät voi sitoa typpeä itse lainkaan, vaan saavat tarvitsemansa typen syödessään kasveja ja muita eläimiä.

Huomioitavaa ja varoitukset

Typpi on kasviravinne, joka aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Typen oksidit aiheuttavat happamia sateita.

Linkit

[http://www.ttl.fi/internet/ova/typpi.html Onnettomuutta ja vaaraa aiheuttavat aineet] Luokka:Alkuaineet ko:질소 ja:窒素 simple:Nitrogen th:ไนโตรเจน

Lyijy

Lyijy on on hiiliryhmään kuuluva metallimainen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Pb (lat. Plumbum). Jaksollisessa järjestelmässä lyijy on 82. alkuaine.

Ominaisuudet

Lyijy on sinertävänharmaa, kiiltävä ja pehmeä metalli, jonka vetolujuus on huono. Ilmassa lyijy hapettuu ja sen pinnalle muodostuu nopeasti himmeän harmaa emäksinen karbonaattikerros. Kaikki lyijy-yhdisteet ovat myrkyllisiä ja lyijyn käyttö pyritään vähentämään ympäristönsuojelullisista syistä. Kuumennettaessa lyijy reagoi helposti mm. hapen, rikin ja halogeenien kanssa. Laimeisiin happoihin se liukenee huonosti, sillä happojen muodostamat suolat estävät hapon syövyttävää vaikutusta. Typpihappoon ja kuumaan väkevään rikkihappoon lyijy liukenee helposti. Tärkeitä lyijymineraaleja ovat lyijyhohde PbS, serusiitti PbCO₃, ja anglesiitti PbSO₄.

Käyttö

Yhdisteissä lyijy on +II:n ja +IV:n arvoinen. Lyijy(II)oksidia PbO, käytetään lasien ja emalien valmistukseen. Ruskea lyijyoksidi PbO₂, on voimakas hapetin, jota käytetään esim. akuissa. Mönjää Pb₃O₄, käytetään lyijylasin valmistukseen ja korroosionestopigmenttinä. Lyijytetraetyyliä Pb(C₂H₅)₄, käytetään moottoripolttoaineissa ehkäisemään ”nakutusta”. Lyijyä käytetään erityisesti laitteisiin, jotka joutuvat kosketuksiin rikkihapon kanssa, sekä säteilysuojaukseen. Lyijy on myös tärkeä seosmetalli. Kovalyijyjä käytetään mm. kaapeleiden vaippoihin, kemianteollisuuden laitteisiin ja akkuihin. Suuren tiheyden vuoksi lyijystä tehdään tuliaseiden luoteja ja hauleja. Ympäristöhaittojen takia lyijyhauleista on pyritty luopumaan, ja nykyään käytetään enenevässä määrin teräs- ja vismuttihauleja. Lyijyä on aikaisemmin käytetty myös väripigmenttinä valkoisissa maaleissa. 1960-luvulle saakka käytännössä kaikki valkoiset maalit sisälsivät lyijyä. Tietoisuus lyijyn terveyshaitoista vähensi lyijyn käyttöä maaleissa 1970-luvulla, eikä lyijyä nykyisin enää maaleissa käytetä. Lyijyä on käytetty myös veneiden pohjamaaleissa. Myrkillisyytensä ansiosta lyijy estää tehokkaasti eliöiden kasvun veneen pohjassa. Lyijyä sisältävien pohjamaalien käyttö on lopetettu ympäristöhaittojen takia.

Merkittävimmät esiintymisalueet

- Aasia
- Korean demokraattinen kansantasavalta
- Korean tasavalta
- Iran
- Kazakstan
- Kiina
- Myanmar
- Thaimaa

- Afrikka
- Kongon tasavalta
- Marokko
- Namibia
- Sambia
- Tunisia
- Zimbabwe

- Amerikka
- Argentiina
- Grönlanti
- Honduras
- Kanada
- Meksiko
- Nicaragua
- Yhdysvallat

- Eurooppa
- Bulgaria
- Espanja
- Irlanti
- Itävalta
- Makedonian tasavalta
- Norja
- Puola
- Ruotsi
- Serbia ja Montenegro
- Slovenia
- Yhdistynyt kuningaskunta

- Australia ja Oseania
- Salomonsaaret
- Uusi-Kaledonia

Luokka:Alkuaineet Luokka:luonnonvarat ja:鉛 th:ตะกั่ว

Liikenneruuhka

Liikenneruuhka muodostuu, kun tiellä liikkuu sen kapasiteettiin nähden liikaa autoja. Pääkaupunkia Helsinkiä pidetään ruuhkaisena paikkana. Helsingissä onkin ruuhkia, enemmän kuin monella muulla paikkakunnalla. Verrattuna maailman suurkaupunkeihin niitä kuitenkin on harvoin. Yleensä autoilijakaan ei joudu odottelemaan ruuhkassa muutamaa minuuttia kauempaa. Pahimmat ruuhkat ovat pääkaupunkiseudun kehäteillä Kehä I:llä ja Kehä III:lla. Seuraavina ovat sisäänmenotiet eli Länsiväylä, Turunväylä, Hämeenlinnanväylä, Tuusulanväylä, Lahdenväylä ja Itäväylä. Luokka:Liikennesuunnittelu ja:渋滞

Joukkoliikenne

Julkinen liikenne kattaa kaikki liikenteen muodot, joissa matkustaja ei itse omista kulkuneuvoaan. Julkinen liikenne on siis kenen tahansa vapaasti käytettävissä, joskin yleensä vain rahallista korvausta vastaan. Käsite on lähes muttei täysin yhteneväinen joukkoliikenteen kanssa, jossa samalla kulkuneuvolla liikkuu useampia toisilleen vieraita matkustajia yhtä aikaa. Toimiva julkisen liikenteen verkosto takaa kaikille kansalaisille mahdollisuuden liikkua vaivattomasti, nopeasti ja taloudellisesti. Julkisessa liikenteessä matkustaja voi vaikka nukkua tai tehdä töitä ajamisen sijasta. Valtakunnallisessa julkisen liikenteen verkostossa eri liikennemuodot täydentävät toisiaan. Junat ja lentokoneet toimivat runkokuljettajina, bussit vievät perille pienimmillekin paikkakunnille. Tarvittaessa ovelle asti kuljettaa taksi. Usein toimintaa tukee jokin julkinen taho kuten kaupunki ja joukkoliikennettä suositaan erityisesti suurilla paikkakunnilla, sillä se vähentää ruuhkia ja saasteita. Perustarve julkiselle liikenteelle ovat työ- ja asiointimatkat. Näille liikenne- ja viestintäministeriö on määritellyt vähimmäistasoksi kaksi edestakaista vuoroa sekä kuntakeskusten välillä, että kaupungin ja kuntakeskusten välillä vuorokaudessa, aamulla ja iltapäivällä. Nämä yhteydet toimivat myös syöttöliikenteenä valtakunnallisiin kaukoliikenneverkkoihin.

Julkisen liikenteen järjestämismallit

Nykyisin Suomessa on käytössä kolme perusmallia paikallisen joukkoliikenteen järjestämiseen. Niitä säätelee laki ja asetus luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä. Rautateiden osalta liikennettä säätelee rautatielaki ja Helsingin metro- ja raitiovaunuliikennettä kaupungin omat ohjesäännöt. Lain mukaan julkinen liikenne tiellä edellyttää liikennelupaa. Asetuksen mukaan liikenneluvat myöntää Espoon, Helsingin, Hyvinkään, Hämeenlinnan, Imatran, Joensuun, Jyväskylän, Kajaanin, Kemin, Kokkolan, Kotkan, Kouvolan, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan, Mikkelin, Oulun, Porin, Rauman, Riihimäen, Rovaniemen, Savonlinnan, Seinäjoen, Tampereen, Turun, Vaasan, Vantaan ja Varkauden alueella kaupunki. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten välisessä liikenteessä YTV Muualla liikenneluvan myöntää lääninhallitus. Laki ja asetus luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä eivät aseta julkisen liikenteen järjestämisen tavoitteeksi Suomessa esimerkiksi korkeita matkustajamääriä tai korkeaa palvelutasoa. Lain ja asetuksen pääajatus on, että joukkoliikenne on ensisijaisesti liiketoimintaa. Tästä riippumatta pääosa Suomen julkisesta liikenteestä on yhteiskunnan joko suoraan liikenteen ostoilla tai epäsuorasti lipputuella ja koululaislipuilla tukemaa.

Liikennelupamalli

Linjalupamallissa liikennettä tuetaan lipputuella ja ostamalla kannattamattomat vuorot. Mallissa liikennöitsijä anoo liikennelupaa eri linjoille ja tietyille vuoroille. Tarpeellisiksi katsottujen linjojen tai vuorojen liikenne, jolle kukaan ei ano liikennelupaa, liikenne kilpailutetaan ja ne ostetaan nettokilpailuperiaatteella. Yhteiskunta tukee liikennettä tukemalla seutulippuja tai kuntalippuja sekä maksamalla koululaislippuja. Malli on käytössä pääosassa Suomea YTV-aluetta sekä Turun ja Tampereen kunnan sisäistä liikennettä lukuun ottamatta. Käytännössä myös VR Oy:n monopolilla liikennöity rautatiehenkilöliikenne vastaa tätä mallia lukuun ottamatta YTV-aluetta. Hyötyjä
- Riski ja kehittämisvastuu on yrittäjällä
- Yrittäjällä on mahdollisuus tuottaa palveluita edullisimmalla tai kilpailukykyisimmäksi arvioimallaan tavalla.
- Malli ei vaadi yhteiskunnalta merkittävää suunnittelupanostusta
- Liikennöitsijän kannalta liikenne on itsenäisempää Haittoja
- Joukkoliikennematkojen määrä on huomattavan alhainen verrattuna muihin järjestelmiin (matkatuotto käytännössä alle 50% muista järjestelmistä)
- Yhteiskunnan on vaikea hallita järjestelmää, vaikka tukitaso matkaa kohden on korkeampi kuin muissa malleissa.
- Yhteiskunnan tukea maksetaan myös kannattaville linjoille lipputukena
- Järjestelmässä on esiintynyt väärinkäytöksiä, joissa osa vuoroista todetaan kannattamattomiksi, jolloin niiden kilpailun voittaa jo linjan muita vuoroja liikennöivä taho.
- Matkustaminen on matkustajalle kallista ja lippujärjestelmissä ei ole edullisia alennuksia ja vaihtolippumahdollisuus on pääasiassa saman liikennöitsijän vuorojen välillä.

Brutto - ostoliikennemalli

Mallissa yhteiskunta ostaa kaiken joukkoliikenteen tuotannon eri liikennöitsijöiltä ja maksaa liikenteen lipputuloilla ja yhteiskunnan tuella. Pääosa liikenteestä on kilpailutettua. Malli on käytössä YTV-alueella, Helsingin bussiliikenteessä ja Turun joukkoliikenteessä. YTV ostaa VR Oy:ltä Helsingin lähiliikenteen ikään kuin liikenne olisi kilpailutettua, mutta VR Oy:n monopolin nojalla määrittelemään hintaan. Turun kaupungin liikennelaitos saa liikenteestä kilpailutukseen suhteutetun korvauksen. Hyötyjä
- Matkustajamäärät ovat korkeat
- Liikenteen tuotanto on tehokasta
- Yhteiskunnalla on hyvä kontrolli järjestelmästä ja se voi päättää yksityiskohtaisesti koko palvelutason ja toteuttaa haluamaansa liikennepolitiikkaa.
- Yhteiskunta voi suunnitella liikenteen samalla kun yhteiskuntarakenteen. Haittoja
- Lähes koko liikenneriski siirtyy yhteiskunnalle.
- Liikennöitsijällä ei ole intressiä kehittää liikennettä, jollei sopimuksessa ole toimivaa palkitsemis- ja sanktiojärjestelmää.
- Järjestelmässä on ollut viitteitä polkuhinnan ja kartellien hyväksikäytöstä.
- Järjestelmässä oli ongelmia työsuhdeturvan ja työvoiman aseman suhteen. Tätä korjasi nk. Lonka-sopimus

Suojattu liikennelaitos - malli

Suojattu liikennelaitos - malli on käytössä Helsingin raitiovaunu- ja metroliikenteessä (Helsingin kaupungin liikennelaitos), Tampereen sisäisessä liikenteessä (Tampereen kaupungin liikennelaitos n. 90%) ja Turun sisäisessä liikenteessä (Turun kaupungin liikennelaitos n. 25%). Hyötyjä
- Matkustajamäärät ovat korkeat
- Yhteiskunnalla on yksityiskohtiin ulottuva ulottuva päätösvalta liikenteestä.
- Osa mahdollisuuksista vastaa kilpailutettua liikennettä. Haittoja
- Koko liikeriski on yhteiskunnalla.
- Kunnallisessa, suojatussa liikenteessä on vaarana tehottomuus ja toimimattomat käytännöt.
- Mallia ei käytännössä voida laajentaa nykyisen EU-normiston puitteissa, lukuun ottamatta liikennettä, joka on lähes varmasti itsekannattavaa.

Julkisen liikenteen järjestäminen muissa maissa

Muissa EU-maissa on käytössä muun tyyppisiä julkisen liikenteen järjestämismalleja. Alla kolme esimerkkiä:

Ruotsalainen Länstrafik - liikenteen nettokilpailutus

Mallissa liikenne kilpailutetaan siten, että kilpailutuksessa määritellään noudatettava lipputaksa ja vähintään ajettavat vuorot ja palvelutaso. Liikenteen voittaa se tarjoaja, joka tarjoaa parhaan palvelutason edullisimmalla hinnalla. Mallissa voidaan liikennöitsijälle antaa suuria vapausasteita suunnitella liikenne ja kehittää sitä. Hyötyjä
- Mallissa liikennöitsijällä on merkittävä kehittämisvastuu
- Mallissa on mahdollista parantaa merkittävästi palvelutasoa ja kapasitettia sopimuskauden aikana. Esimerkiksi Helsingborgissa tarkoitus on kaksinkertaistaa bussin käyttö. Haittoja
- Liian suuri riski liikennöitsijälle voi johtaa konkursseihin ja hinnan nousuun. Esimerkiksi BK Tåg meni väärin hoidetun kilpailun takia konkursssiin.
- Mallissa valvonta on vaikeampaa kuin bruttokilpailussa.

Saksalainen verkehrsverbund - malli

Mallissa kaikki alueen liikennöitsijät ja kunnat ovat yhteisen, kaikki lippulajit kattavan lippujärjestelmän osakkaita. Yhteistariffista saatavat tulot ja lipputuki jaetaan liikennöitsijiöiden kesken liikennelaskennan perusteella. Lipputulojen jako-osuudella itsekannattavaa liikennettä ajetaan liikennelupaa vastaavalla järjestelmällä. Kannattamaton liikenne kilpailutetaan nettokilpailuperiaatteella. Hyötyjä
- Mallissa on mahdollisuus itsekannattavaan liikenteeseen, joskin hyvin paljon pienemmällä tulolla matkustajaa kohden kuin Suomen liikennelupamallissa.
- Malli antaa yhteiskunnalle hyvät mahdollisuudet ohjata liikenteen kehittämistä.
- Mallissa yrittäjällä on merkittävä mahdollisuus kehittää liiketoimintaa, jos liikenne saadaan jako-osuudella itsekannattavaksi. Haittoja
- Mallissa on riskejä liikennemäärien ennustamisen ja laskemisen suhteen.
- Mallissa tulo matkaa kohden on pieni verrattuna liikennelupajärjestelmään.

Kunnan ja paikallisten viranomaisten omistama liikenneyritys

Tämä malli on mahdollinen mm. uusissa raideliikennehankkeissa. Käytännössä uutta liikennelaitospohjaista liikennettä ei voida enää perustaa. Liikenne, jonka riskit tai investoinnit ovat liian suuret yksityiselle yritykselle, voidaan toteuttaa kuntien tai maakuntaliittojen tai osavaltioiden perustamana yrityksenä. Malli voidaan toteuttaa myös niin, että yhteiskunnan omistama yritys omistaa vain kaluston ja liikennöinti kilpailutetaan. Näin toimii tällä hetkellä Tukholman liikenneyhtiö SL metro- raitiovaunu- ja paikallisjunaliikenteessä. SL omistaa kaluston ja liikennöitsijät vastaavat vain liikennöinnistä.

Julkisen liikenteen tarjonta

Suurilla kaupunkiseuduilla joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus ja käyttäjämäärät pääsääntöisesti kasvavat. Palvelujen laadun merkitys joukkoliikenteen käyttämiselle on suuri. Joukkoliikenteen käyttäjiä ovat myös ne, joilla on muitakin vaihtoehtoisia matkustustapoja. Näillä alueilla liikenteen sujuvuus ilman joukkoliikennettä olisi huonompi mm. ruuhkien takia. Pienemmillä kaupunkiseuduilla kohtuullisen tiheävuoroista paikallisliikennettä ylläpidetään yhteiskunnan rahallisella tuella. Käyttäjämäärät pääasiassa vähenevät kehittämisestä huolimatta. Arkisin päivällä tarjonta on melko tiheää, mutta iltaisin ja viikonloppuisin se on vähäisempää. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Rauman, Iisalmen, Seinäjoen, Kajaanin ja Riihimäen seudut. Kaupunkiseutujen reuna-alueilla ja maaseudulla joukkoliikenteen tarjonta on pääasiassa perustasolla. Palvelutaso muodostuu pitkämatkaisen runkoliikenteen yhteyksistä ja kuntien hankkimista palveluista. Tällaisia ovat esimerkiksi palveluliikenne ja kutsutaksit. Valtaosa joukkoliikenteen käyttäjistä tällaisilla alueilla on ns. pakkokäyttäjiä, eli henkilöitä, joilla ei ole vaihtoehtoa joukkoliikenteen käytölle.

Matka-aikoja

Matkustusajat ja keskinopeudet nopeimmillaan Helsingistä tai Helsinkiin (2005).

Julkisia kulkuvälineitä

- linja-auto (Bussi)
- Helikopteri
- Juna
- Laiva
- Lautta
- Lentokone
- Metro
- Pikaraitiotie
- Raitiovaunu
- Taksi
- Monorail
- Raidetaksi

Aiheeseen liittyvää

- Ostoliikenne

Linkkejä

- [http://www.jlf.cc Joukkoliikennefoorumi] Suomen joukkoliikenneammattilaisten keskustelupalsta
- [http://www.mintc.fi/oliver/upl448-Julkaisuja_8_2005.pdf Joukkoliikenteen suoritetilasto 2003]
- [http://www.mintc.fi/oliver/upl471-Julkaisuja_2_2005.pdf Joukkoliikenne keskisuurissa kaupungeissa - raportti]
- [http://www.paikallisliikenneliitto.com Paikallisliikenneliitto]
- [http://www.linja-autoliitto.fi/ Linja-autoliitto]
- [http://www.suli.org Suomen liikenneliitto]
- [http://www.ytv.fi YTV]]
- [http://bussit.turku.fi Turun joukkoliikennetoimisto]] Katso myös: Liikenne Luokka:Joukkoliikenne ja:公共交通機関

Polttomoottori

V6-moottori vuodelta 1996]] Polttomoottori on moottori, jossa liikkeen aikaansaamiseen käytetään jonkin palavan aineen (polttoaineen) moottorin sisällä palaessa tuottamaa lämpöenergiaa. Polttomoottorien polttoaineina käytetään yleisesti bensiiniä ja dieselöljyä, ja joissain maissa myös etanolia. Palamisessa moottoriin muodostuu palamistuotteita, jotka poistuvat pakoputken kautta. Polttomoottoreita käytetään mm. useimmissa autoissa ja yleisilmailun lentokoneissa. Lentokoneen teki mahdolliseksi kevyt polttomoottori.

Ottomoottori

Yleisimmät polttomoottorityypit ovat otto- ja dieselmoottori, jotka ovat saaneet nimensä keksijöidensä mukaan. Ottomoottori sai nimensä keksijänsä saksalaisen Nikolaus Otton mukaan. Näissä moottoreissa on suoraviivaisesti edestakaisin liikkuva mäntä. Tällöin tarvitaan kiertokanki ja kampiakseli muuttamaan männän liike pyöriväksi. Ottomoottorissa on neljä tahtia, joten sitä kutsutaan yleisesti nelitahtimoottoriksi: niitä ovat imutahti, puristustahti, työtahti ja pakotahti. Ottomoottori käyttää hyväkseen bensiinin leimahduspistettä. Moottorin sylinteriin syötetään bensiinin ja ilman seosta ja tämä sytytetään kipinällä, jolloin seos palaa nopeasti.

Dieselmoottori

:Pääartikkeli: Dieselmoottori Dieselmoottori sai nimensä Rudolf Dieselin mukaan. Näissä moottoreissa on suoraviivaisesti edestakaisin liikkuva mäntä. Tällöin tarvitaan kiertokanki ja kampiakseli muuttamaan männän liike pyöriväksi. Dieselmoottori voi olla kaksi- tai nelitahtinen. Dieselmoottorissa nestemäinen polttoaine ruiskutetaan hieman ennen tarkoitettua syttymishetkeä kuumaa ilmaa sisältävään palotilaan, jolloin polttoaine höyrystyy ja sekoittuu kuumaan ja paineistettuun ilmaan. Ilman kuumuus ja paine sytyttää polttoaineen ja paine sylinterissä nousee nopeasti. Tästä johtuu dieselin hieman nakuttava käyntiääni. Dieselprosessin suurimpana vahvuutena ottoprosessiin verrattuna voidaan pitää verraten pieniä pumppaushäviötä osakuormituksilla. Dieselmoottoria voidaan ajaa ja ajetaan ilmaylimäärällä jolloin osakuormituksilla pumppaushäviöitä aiheuttavia ja ilman määrää rajoittavia kuristuksia ei imuputkistoissa tarvita. Ottomoottorissa taas ilma/polttoaine-suhde on pidettävä hyvin lähellä stökiömetristä muutoin aiheutuvien ongelmien vuoksi.

Wankelmoottori

:Pääartikkeli: Wankelmoottori Vähemmän käytetty polttomoottorityyppi on wankelmoottori, jonka viimeisteli Felix Wankel vuosina 1951-1954. Autossa moottoria käytti ensimmäisenä NSU. Toimiva Wankel-moottori toimi vuonna 1957. Mazda on miltei ainoa yhtiö, joka yhdessä automalleissaan (RX-7 & RX-8) käyttää wankelmoottoreita ja jatkaa niiden kehitystyötä. Wankelmoottoreita käytetään myös lentokoneissa. Wankelmoottorin etu ottomoottoriin verrattuna on, että siinä on kiertomäntä, jonka liikettä ei tarvitse erikseen muuttaa pyöriväksi. Yksinkertaisemman mekaniikan ansiosta moottorista voidaan tehdä pienempi ja keveämpi. Wankel avasi oman pajan Heidelbergiin vuonna 1924, jona vuonna hän kehitti Wankel-moottorin (engl. rotary engine). Hän yritti patentoida sen 1926, mutta haki väärällä tuotenimellä (engl. "grease turbine"), jolla jo oli patentti vuodelta 1886. Vuonna 1927 hän teki piirustukset laitteesta "Drehkolbenmaschine ilman epätasaisesti liikkuvia osia". Hän sai patentin vuonna 1929 (DRP 507 584). 1933 hän haki lisäpatenttia DKM-moottorille, jonka sai 1936. Wankel oli kiinnostunut natsismista 1920-luvun lopun aikana ja liittyi mm. Hitler Jugendiin, jossa tapasi tulevan vaimonsa Emmy Kirn, ja liittyi NSDAP-puolueeseen eroten siitä 1932. Wankel ilmiantoi korruptoituneen Gauleiter Wagnerin ja mm. tästä syystä joutui itse pidätetyksi. 1936 hän muutti Lindauhin, Bodensee-alueelle. Wankel työskenteli moottorinsa kehittämisessä Lilienthal, BMW, DVL, Junker, ja Daimler-Benz yhtiöissä. Hän kehitti toimivia prototyyppejä. Ranskan asevoimat valtasivat alueen, jossa Wankel toimi - tehtaat purettiin ranskalaisten toimesta ja Walkel oli vankeudessa vuoteen 1946 asti. Erään toisen maailmansodan lopun tarinan mukaan Wankel-moottorin piirukstukset oli osa sitä materiaalia, jota Saksa siirsi 1944-45 sukellusveneillä Japaniin (mm. V1-ohjus on tällainen todennettu teknologiansiirto) ja tämä olisi syy, miksi Mazdalla oli tietotaito ottaa moottori käyttöön.

Katso myös

- Kaksitahtimoottori
- Nelitahtimoottori
- Sytytysjärjestelmä Luokka:Koneet ja:内燃機関

Biodiesel

Biodiesel on luonnonrasvasta jalostettu dieselpolttoaine. Nimityksellä biodiesel viitataan kaikkiin setaaniluvun mukaan laadutettaviin eloperäisiin polttoaineisiin, joten se viittaa hyvin erilaisiin koostumustyyppeihin. Ns. "tavallinen biodiesel" on rypsiöljystä ja metanolista valmistettua esteriä, eikä sitä saa sekoittaa perusdieseliin viittä prosenttia enempää. Fortumin kehittämä biodiesel on puolestaan rasvaista ja hapetettua parafiiniseosta, jota voidaan valmistaa kaikentyyppisistä rasvoista. Se on korkeampilaatuista kuin maaöljydiesel, joten sitä sekoitetaan tavalliseen dieseliin laadun parantamiseksi. Joskus nimitys biodiesel viittaa pelkkiin jalostamattomiin kasviöljyihin (triglyseridiseoksiin). Erilaisia vaihtoehtoja biopolttoaineen raaka-aineiksi ovat esimerkiksi rypsi, rapsi, sinappi, vehnä, peruna, sokerijuurikas ja soija. Alkuperäinen biodiesel tehtiin hampusta. Esimerkiksi rypsistä, vehnästä, perunasta, sokerijuurikkaasta ja monesta muusta kasvista on helppo tehdä bensan korvaavaa polttoainetta. Tämä tulisi kaiken lisäksi tälläkin hetkellä halvemmaksi kuin tuontiöljyn käyttö, jos valtion verotus tätä kotimaista vaihtoehtoa kohtaan ei olisi niin kovaa. Biodieselillä on mahdollista käyttää dieselmoottoria normaaliin tapaan. Suomen tieliikenteessä käyttäjän tulee maksaa polttoaineena käytettävästä öljystä dieselpolttoaineen valmistevero (biodieselin tuottajan on hakeuduttava valmisteverovelvolliseksi) ja lisäksi vuotuinen ajoneuvokohtainen dieselvero. Uudemmat dieselautot on usein suunniteltu jo tehtaalla yhteensopiviksi biodieselille, kun taas vanhemmissa polttoaineputkien imupuolet saattavat haurastua vähitellen biodieselin käytöstä. Tämä ongelma koskee kuitenkin vain luonnonkumista valmistettuja tiivisteitä, joten vaihtamalla ne esimerkiksi muovisiksi ongelma poistuu. Vuoden 2005 alkupuolella normaalin rypsiöljyn käyttäminen dieselautoissa on tullut ajankohtaiseksi, koska dieselin hinta on noussut rypsiöljyn hintaa (0,95 €/l) korkeammaksi. Öljyhuippu voi tulevaisuudessa kannustaa biodieselin käytön lisäämiseen. Ekolaihon mukaan kesällä ongelmaton suhde polttoaineelle on 42-50% rypsiöljyä ja loput dieseliä ja pahimpien pakkasten aikaan 10% rypsiöljyä käynnistysongelmien välttämiseksi. Kun moottori on lämmennyt, on periaatteessa mahdollisuus käyttää 100% rypsiöljyä.

Biodiesel Suomessa

Biopolttoainetilanne on jatkuvassa muutostilassa ja useat Euroopan maat ovat jo tehneet biokomponentteja suosivia veroporrastuksia. Suomessa näin ei vielä ole tehty ja biotuotteiden markkinat ovat tällä hetkellä maamme rajojen ulkopuolella. Neste Oil keskittyy omaan tekniikkaan perustuvaan biodieseliin, joka on heidän mukaansa huomattavasti parempaa, kuin aiemmat RME (rypsimetyyliesteri) -tuotteet. Valtiojohtoinen Neste on solminut aiesopimuksen ranskalaisen Total-öljy-yhtiön kanssa biodieselhankkeesta ja tarkoituksena on lisätä yhtiön osuutta kasvavassa biopolttoaineliiketoiminnassa samanlaisten yhteisyritysten kautta. Valtiovallan käsissä on myös se, milloin myös biotuotteiden osuus Suomen liikenteessä lisääntyy. Koska biodieselin CN nimikenumero on 3824, eikä se ole mineraaliöljy eikä hiilivety, on biodieselin käyttö lämmityksessä sekä konekäytössä valmisteverovapaata. Lämmityskäytössä sekä konekäytössä ei biodieseliä tarvitse värjätä eikä merkata, eikä sitä myöskään tarvitse ilmoittaa tullin valmisteverotukseen. Valmistajan ei myöskään tarvitse ilmoittautua rekisteröimättömäksi elinkeinonharjoittajaksi. Ajoneuvokäytössä biodiesel kuuluu lain mukaan korkeasti rikkiä sisältäviin diesellaatuihin (vaikka se ei sisällä rikkiä), koska se ei kuulu luokkaan 2710.

Linkit

rikki
- [http://www.ekolaiho.fi Ekolaiho] valmistaa sinappidieseliä Pöytyällä Turun seudulla
- [http://www.vegoleum.fi/index_fin.htm Vegoleum] tekee XME-biodieseliä Karjaalla
- [http://www.biodiesel.fi Limetti] valmistaa biodieseliä ja valmistuslaitteita Elimäellä Kouvolan seudulla
- [http://www.nesteoil.fi Neste Oil] aloittaa biodieselin vientituotannon Porvoossa toukokuussa 2007[http://www.nesteoil.fi/default.asp?path=35;52;88;100;592;2430;4657]
- [http://www.alavudenoljynpuristamo.fi Alavuden öljynpuristamo]
- [http://personal.inet.fi/koti/v.laiho.konsulttitsto/rypsikoesarja.html Ekolaihon rypsiöljykokeilu vanhassa Mercedes-Benzissä]
- [http://www.tekniikkatalous.fi/doc.ot?f_id=683998 Fortumin diesel]
- [http://www.biodiesel.org Biodiesel.org]
- [http://www.elsbett.com/engl/index.htm Elsbett] valmistaa muutossarjoja, joilla voi käyttää dieselautoja rypsiöljyllä
- [http://www.bionova.fi Bionova Engineering] tarjoaa biodieseliin liittyviä asiantuntijapalveluita
- [http://journeytoforever.org/biodiesel.html Tietoa englanniksi 1]
- [http://www.eere.energy.gov/afdc/ Tietoa englanniksi 2] Luokka:Polttoaineet ko:바이오디젤 th:ไบโอดีเซล

Maakaasu

Maakaasua syntyy orgaanisen aineksen hajotessa anaerobisesti. Sitä saadaan talteen lähinnä öljykentiltä, vaikka sitä syntyy myös esim. soilla. Maakaasu on pääasiassa metaania, mutta siinä on myös muita kaasuja. Suurimman osa neste- ja maakaasusta käyttävät tehtaat ja voimalaitokset. Kaasua käytetään erilaisiin kuivatus ja lämmitystehtäviin. Suurissa kasvihuoneissa, joissa viljellään myyntiin vihanneksia tai kukkia, kaasu tuottaa kasvien tarvitsemaa valoa, lämpöä ja hiilidioksidia. Kaasun voi sanoa palavan puhtaasti, koska siinä ei ole esimerkiksi rikkiä ja raskasmetalleja (eikä palamisessa vapautuvia kiinteitä epäpuhtauksia). Maakaasu on ilmaa kevyempää ja nousee siis vapaana ollessaan ylöspäin.

Merkittävimmät esiintymisalueet

- Aasia
- Afganistan
- Arabiemiirikuntien liitto
- Azerbaidžan
- Bahrain
- Bangladesh
- Brunei
- Indonesia
- Intia
- Irak
- Iran
- Kirgisia
- Kuwait
- Malesia
- Oman
- Pakistan
- Qatar
- Saudi-Arabia
- Taiwan
- Thaimaa
- Turkmenistan
- Uzbekistan

- Afrikka
- Algeria
- Egypti
- Etelä-Afrikka
- Kongon tasavalta
- Mosambik
- Namibia
- Nigeria
- Ruanda

- Amerikka
- Barbados
- Kolumbia
- Meksiko
- Trinidad ja Tobago
- Venezuela
- Yhdysvallat

- Australia ja Oseania
- Papua-Uusi-Guinea

- Eurooppa
- Alankomaat
- Albania
- Irlanti
- Norja
- Puola
- Romania
- Saksa
- Serbia ja Montenegro
- Tanska
- Ukraina
- Unkari
- Venäjä
- Yhdistynyt kuningaskunta

Katso myös

- Maakaasu autoissa Luokka:energiantuotanto Luokka:luonnonvarat Luokka:Polttoaineet ms:Gas asli ja:天然ガス simple:Natural gas

Vety

Vety (lat. hydrogenium) on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine.

Ominaisuuksia

Vety on erittäin kevyt ja tulenarka väritön kaasu. Vety on myös erittäin herkästi syttyvä kaasu. Reagoidessaan hapen (O) kanssa kontrolloimattomasti vety palaa räjähtäen ja muodostaa vesimolekyylejä.

Isotoopit

Luonnossa vety esiintyy kaksiatomisina H₂-molekyyleinä. Lisäksi luonnossa on vähäisiä määriä deuterium-isotooppia. Vedyn toista ja kolmatta isotooppia käytetään tulevaisuudessa muun muassa fuusioreaktoreissa. Tavallinen vetyatomin ydin muodostuu yhdestä protonista. Deuterium-isotoopissa on protonin lisäksi yksi neutroni, ja siitä käytetään epävirallista kemiallista merkkiä D. Vastaavasti tritiumissa on protonin lisäksi kaksi neutronia, ja sen epävirallinen kemiallinen merkki on T.

Historia

Henry Cavendish tunnisti vedyn erilliseksi aineeksi vuonna 1776 ja Antoine Lavoisier nimesi aineen. 1900-luvun alkupuolella kaasua käytettiin ilmalaivoissa, mutta ilmalaiva Hindenburgin räjähdyksen jälkeen siirryttiin turvallisempaan heliumiin.

Käyttö

Vetyä on käytetty muun muassa ilmapallojen täytteenä. Sitä käytettiin aikaisemmin heliumin rinnalla ilmalaivojen täyttökaasuna. Vedyn vaarallisuus tuli esille muun muassa ilmalaiva Hindenburgin tuhossa – tuolloin Yhdysvalloilla oli heliumin teollisen valmistuksen monopoli eikä se myynyt heliumia esim. Saksalle. Nykyään tosin vaikuttaa siltä, että onnettomuuden todellinen syy olikin ilmalaivan ulkokuoren erittäin tulenarka kyllästeaine. Nestevety on nestemäistä ajoainetta käyttävien kantorakettien tehokkaimpia polttoaineita. Hapettimena on yleensä nestehappi. Tällaisia ajoaineita kutsutaa kryogeenisiksi, koska niitä voidaan varastoida vain kylmänä ja siten vain rajallisen ajan ennen laukaisua.

Katso myös

- Vetytalous
- Vetypilleri

Aiheesta muualla

- [http://www.ttl.fi/internet/ova/vety.html Turvallisuusohje] Luokka:Alkuaineet ms:Hidrogen ko:수소 ja:水素 simple:Hydrogen th:ไฮโดรเจน

Luokka:Autot

Autoihin liittyviä artikkeleita Luokka:Liikennevälineet Luokka:Autoteollisuus

Tiny Planets

Tiny Planets is a UK television show aimed at pre-schoolers produced by Pepper's Ghost Productions, Ltd. The concept was initially created in 2000 by the late Nina Elias Bamberger at Sesame Workshop (who developed Dragon Tales and other children's shows for them as well) to be shown on PBS in the United States, but it was never aired in America and was turned into a joint production with Pepper's Ghost to be shown in the United Kingdom. Both the show and its interactive website won a BAFTA award in 2001. The episodes are quick 5-minute snippets designed to cater to pre-schoolers' short attention span. Tiny Planets follows Bing and Bong on their adventures in the Tiny Universe. Bing and Bong are two white furry creatures (Bing is big in size and resembles an amiable yeti, Bong is his smaller six-legged sidekick, somewhat like a cross between a tarantula and a poodle) who live on a planet with an apparently icy climate. Their fluffy white sofa catapults them across their solar system to explore the mysteries of light and colour, animation, sound and the water cycle. Their solar system has 6 other planets, each with a speciality to it (i.e. nature, sound, light and colour, etc.). Tiny Planets' surreal and captivating universe was created with CGI animation which gives the series a spectacular depth of scale and unique vibrant colour that captures young children's attention. This animation is also evident on their website and was the basis for their BAFTA award. Tiny Planets encourages its pre-school age viewers to make their own discoveries as they solve preschool science problems. The program helps children examine how things work, strengthen their observation skills, consider underlying relationships and identify/test new ideas. The programme eventually did make it back to the U.S. on Sesame Workshop's former joint venture with Nickelodeon, the Noggin cable channel, in 2003. The 5 minute episodes would be shown in between 30-minute shows on the channel. However, the show proved so popular that by mid-2004 Noggin showed it in its own 30-minute block each day, showing several episodes in the time span (since Sept. 2005, to allow for other new shows, Noggin has relegated it to being shown intermittently with fellow British import Tweenies at 6am ET/3am PT). As evidence of its growing popularity in the United States, the Tiny Planets merchandise site (http://www.bingandbong.com) now splits after entry into separate UK and U.S. versions; a Spanish language version of the Tiny Planets website has also been introduced. The Tiny Planets website also has a section imagining a NASA space mission to photograph the Tiny Planets universe which introduces young children to the U.S. space agency's work in space exploration. Unlike some other transplants of British children's shows to North America, such as Bob the Builder, the original British-accented voiceover remains in the episodes shown on Noggin and words not commonly used in the U.S. are not edited out.

Cast

- Bing: large bipedal white furry alien. Owns Tardis-like satchel containing useful items.
- Bong: small hexapod white furry alien.
- Flockers: armless ostrich-like aliens. Each Tiny Planet has its own species. Flockers may have one or two legs and one or two heads. They exist in a multitude of colours.
- Locals: small, almost featureless aliens often but not always resembling squeaking, bouncing eggs with eyes, eyebrows and occasionally ears.
- Robots: segmented spherical creatures with mechanical arms and helicopter rotors.
- Halley: in some versions, Halley, a small wide-eyed alien, provides a running commentary from her flying saucer and "films" the action with a remote camera to provide a summary at the end of the episode.

External links

- http://www.tinyplanets.com
- http://www.noggin.com/shows/tiny_planets.php category:Sesame Workshop category:Children's television series

metal tekst wakacje Hotele w Warszawie realplayer

:: RELATED NEWS ::

Sir Edward Elgar
Sir Edward William Elgar, 1st Baronet, OM, GCVO (2 June 1857 – 23 February 1934) was an English composer, born in the small village of Chico Science (Francisco de Assis França) was a Brazilian singer and composer and one of the founders of the Mangue Bit cultural movement. He was killed in a car crash in February 2, 1997 at the age of 30. Born in the Rio Doce neighbourhood of Olinda in Brazil's