:: wikimiki.org ::

Ihminen

Ihminen

Ihmiset määrittelevät itsensä biologisin, sosiaalisin ja hengellisin tavoin. Biologian näkökulmasta ihminen tarkoittaa lajia Homo sapiens sapiens, joka on polveutunut kädellisistä apinoista. Ihminen on rakenteeltaan ja toiminnoiltaan yksi eläinlaji. Ihmisen erityispiirteinä on pidetty paitsi välineiden käyttöä, myös oppimis- ja kommunikaatiokyvyn erinomaisuutta, mutta näitä samoja piirteitä on tietyssä määrin muillakin elämänmuodoilla. Ihmisellä on mahdollisuus hyödyntää kirjoitettua historiaansa kun taas muilla tunnetuilla elämänmuodoilla mahdolliset meemit kulkeutuvat muilla keinoin sukupolvelta toiselle. Ihmisyhteiskunnat perustuvat tässä mainituille ominaisuuksille. Ihmislajin synty on seurausta luonnossa vallitsevista yleisistä lainalaisuuksista ja satunnaistapahtumista. Ihminen, kuten muutkin eliölajit, on kehittynyt luonnon kehityksen, evoluution, tuloksena. Lisäksi ihmiskunnassa vaikuttaa kulttuurievoluutio, jonka lainalaisuudet ovat erilaiset kuin biologisen evoluution. Ihmisen aivokapasiteetista suhteellisesti suurempi osa on varattu oppimiselle, tiedon muokkaamiselle ja monimutkaisen tiedon käsittelylle (enkefaloituminen). Tämä on johtanut ihmisten monimutkaiseen käyttäytymiseen, kielien syntyyn, monimutkaisten sosiaalisten rakenteiden (kuten perheen, yhteisön ja valtion) syntyyn ja teknologiseen kehittymiseen. Ihmisen aivokuoren tietoa yhdistelevät assosiaatioalueet ovat suuremmat kuin muilla eliöillä, mikä mahdollistaa korkeammat ajattelutoiminnot, joita muilla elämänmuodoilla ei tiedetä olevan.

Ihmistä tutkivat tieteet

Biologia tutkii elämää ja siksi myös ihmistä mutta silti se ei ota huomioon kaikkia ihmisen ominaisuuksia. Eri tieteenalat tutkivat ihmistä ja ihmisen toimintaa eri tavalla:
- Antropologia
- Biologia
- Psykologia
- Sosiologia

Ihmisen organisoitumisen tasot evoluutiossa

Evoluutiossa ihmisen keinoja selvitä muita lajeja paremmin on ollut keskeisesti älykkyys, ihmisen aivot. Muita vastaavia keinoja, osin aivoihin perustuen ovat olleet mm:
- kommunikaatiotekniikka: kieli
- muu teknologia
- tieto, ymmärrys ja
- organisaatiotaito, joukon voima ja sen mahdollistama erikoistuminen. Viimeiseen kohtaan liittyen organisoitumisen evolutionäärisinä vaiheina nähdään: # yksilö on organisoitumisen pohjana, mutta todennäköisesti ihminen on aina ollut laumaeläin # itsenäinen, muista ryhmistä lähes riippumaton suurperhe tai pieni perheiden yhteenliittymä, 10 - 20 jäsentä (metsästäjä-keräilijä) # suurperheistä muodostuva klaani, joka muodostui läheisistä perheistä ja jotka hakivat puolisoita toisista suurperheistä ja muodostivat näihin sukulaissuhteisiin perustuvia suurempia organisaatioita esim. suurriistan metsästykseen (suurriistan metsästys) # klaaneista muodostuvat heimot, jotka mahdollistivat jo suurien projektien hoitamisen. Niiden pohjana oli todennäköisesti myös yhteisiä tilaisuuksia, uskontoa jne (suurriistan metsästys/maatalous) # heimoista muodostuvat valtiot, jotka lisäsivät ihmisten toimintamahdollisuuksia maatalouden ja kaupan alalla(maatalous, kauppa) # valtiota suuremmat valtioista muodostuvat organisaatiot, imperiumit, valtioliitot, liittovaltiot ja lopulta globalisaatio (teollisuus ja tietoyhteiskunta) Em. tasoissa ja ihmisen evoluutiossa vaikuttavat keskeisesti yhdessä kompleksisena systeeminä seuraavien asioiden eri tasot:
- tietotekniikka: kieli, kirjoitustaito, kirjapainotaito, elektroninen tiedonkäsittely
- organisaation taso: suurperhe, klaani, heimo, valtio, globaali taso ja niiden organisaatiomuodot: sukulaisuus, hierarkia, kauppa ja verkko
- teknologia: integroimaton tekniikka (käsikirves), integroitu tekniikka (kivikirves puuvarressa), koneet, järjestelmät ja järjestelmien järjestelmät
- kyky mallintaa ympäristöä: aivot, kieli ja sen mahdollistama abstrakti ajattelu, järki, tiede ja kompleksisuuden hallinta
- ihmisten välisten kontaktien jatkuva kasvu: pienet erilliset suurperheet, yhteistyötä tekevät klaanit, kylissä asuvat heimot, kaupungit, valtiot, suurkaupungit ja globaalit elektroniset verkot
- erikoistumisen kasvu, ammattien lukumäärän jatkuva kasvu
- ihmisyhteisön tietosisällön, kompleksisuuden ja organisaatiotasojen jatkuva kasvu

Ihmisen biologia

Niin ihmisen ja muidenkin organismien elämään kuuluu syntymä, kasvu ja kuolema. Ihminen kulkee kahdella jalalla kanta-astuen. Ihmisellä on kaksi biologista sukupuolta, mies ja nainen. Ihmisten keskipituus on n. 167 cm ja he elävät noin 65-vuotiaiksi.

Katso myös

- Rotu
- Ihmisen evoluutio
- Ihmisen toiminta
- Piltdownin ihminen
- Matti Meikäläinen
- ympäristö
- Tuli, evoluutio ja ihminen
- Räpyläjalkaisuus Luokka:Ihminen Luokka:Ihmisen evoluutio ko:인간 ja:ホモ・サピエンス

Biologia

käyttäytymistä tutkii etologia ja rakennetta anatomia. Kuvassa naarasleijona.]] naarasleijona, kasveja tutkii kasvitiede ja kasvipatologia. Kuvassa kasvisolu.]] Biologia tutkii elävien olentojen eli eliöiden ominaisuuksia ja käyttäytymistä. Biologia on empiiristä tiedettä. Biologia tulee kreikan sanoista bios (elämä) ja logos (oppi). Biologia on lähestynyt kemian ja fysiikan kaltaisia luonnontieteitä ja ottanut käyttöön matemaattisia ja tilastollisia menetelmiä, jonka vuoksi sen on arvioitu kehittyvän eksaktin tieteen suuntaan.

Osa-alueita

- anatomia eli eliöiden rakenne
- biotekniikka
- ekologia on oppi luonnon taloudesta.
- eläintiede eli zoologia
- etologia eli eläinpsykologia
- evoluutiobiologia eli eliöiden kehitysoppi
- fysiologia eli eliöiden elintoiminnot
- hydrobiologia
- kasvipatologia
- kasvitiede eli botaniikka
- kudosoppi eli histologia
- käyttäytymisekologia
- mikrobiologia
- muoto-oppi eli morfologia
- neurotiede eli kognitiotiede
- perinnöllisyystiede eli genetiikka
- sienitiede eli mykologia
- systematiikka
- taksonomia eli tieteellinen luokittelu
- ympäristöbiologia

Käsitteitä

abioottinen - aineenvaihdunta - biodiversiteetti - biomi - biotooppi - biosfääri - DNA - ravinto - ekologinen lokero - ekosysteemi - eliöyhteisö - evoluutio - kelpoisuus - kliimaksi - lisääntyminen - luonnonvalinta - pioneerieläin - pioneerikasvi - populaatio - sukkessio - uhanalaisuusluokitus - yhteyttäminen - pääjakso - kaari

Katso myös

- Eliö
- Eläin | Luettelo eläimistä
- Kasvit | Luettelo kasveista
- Lääketiede
-

Linkkejä

- [http://www.edukouvola.fi/iltalukio/aineet/biolinkit.htm Kouvolan iltalukion biologialinkit] als:Biologie ms:Biologi ko:생물학 ja:生物学 simple:Biology th:ชีววิทยา

Uskonto

Uskonto voidaan määritellä hyvin monella tavalla. Laajimmillaan uskonto tarkoittaa mitä tahansa joukkoa uskomuksia tai käytäntöjä, jotka käsittelevät elämän peruskysymyksiä, etiikkaa, kuolemaa, tuonpuoleista tai korkeamman olemassaoloa. Useissa uskonnoissa keskeistä on usko yliluonnolliseen. Uskontoihin liittyy rituaaleja ja usein myös henkisyyttä eli rukoilua, meditaatiota tai vastaavaa. Uskonnoissa on myös usein kokoelma noudatettavia sääntöjä, kuten kristinuskon ja juutalaisuuden käyttämässä Vanhassa Testamentissa kymmenen käskyä. Uskontotieteessä on kolme päätapaa määritellä uskonto: #Samaistetaan uskonto uskomuksiin yliluonnollisista asioista. #Väitetään, että uskonto on syntynyt, kun ihmiset ovat alkaneet erottaa pyhän ja maallisen toisistaan #Nähdään uskonnon syntyneen vastausyrityksenä kysymykseen kuolemanjälkeisestä elämästä Länsimainen uskonnollisuus kirkon kautta on varsinkin maallistuneissa Pohjoismaissa usein muodollista ja rajoittuu useimpien osalta kirkon tarjoamiin rituaaleihin: ristiäisiin, rippikouluun, häihin, hautajaisiin ja mahdollisesti joulukirkossa käymiseen. Aktiivisten uskonnonharjoittajien osuus Suomessa on vain pieni osa kirkkoon kuuluvista, esimerkiksi Yhdysvalloissa prosentti on huomattavasti suurempi kulttuurisyistä johtuen. Kirkossakävijöistä enemmistön muodostavat vanhukset ja naiset. Kirkkoon kuulutaan kuitenkin usein, koska jonkinlainen usko jumalaan löytyy monilta vaikkei itse kirkko instituutiona kiinnostaisikaan. Loput ovat ateisteja, agnostikkoja, uskonnottomia tai kuuluvat rekisteröimättömiin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Kirkkoonkuuluminen ja uskominen eivät Euroopassa ole kovinkaan usein vahvasti sidoksissa toisiinsa, sillä hyvin moni ateisti tai agnostikko kuuluu edelleen kirkkoon ja toisaalta jotkut uskovaiset eivät arvosta kirkkoa sen nykytilassa. Uskonto on voimakkaita tunteita herättävä aihe sekä monien uskontojen kannattajien kuin myös uskontoa tunnustamattomien kesken. Äärimmillään tämä tulee näkyviin fundamentalistien kohdalla, jotka arvostelijoidensa mielestä tuovat omaa näkemystään esiin hyökkäävästi osoittamatta ymmärtämystä toisinajattelevia kohtaan, ja jopa väkivalloin. Uskontoja puolustettaessa ja vastustattessa asetetaan usein ateismi ja uskonto vastakkain.

Maailman 10 suurinta uskontoa

#Kristinusko 2,1 miljardia #Islam 1.3 miljardia #Hindulaisuus 900 miljoonaa #Kiinan perinteiset uskonnot 394 miljoonaa #Buddhalaisuus noin 376 miljoonaa #Shamanismi, alkuasukasuskonnot 300 miljoonaa #Afrikan perinteiset uskonnot 100 miljoonaa #Sikhiläisyys noin 23 miljoonaa #Juutalaisuus noin 13-15 miljoonaa #Baha'i noin 7 miljoonaa
- Ei-uskonnollisuus, Ateismi tai Agnostismi noin 1,1 miljardia

Suomen suurimmat uskonnot

Suomen suurimpien rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät on esitetty seuraavassa. Suluissa on suhteellinen kehityssuunta viimeisen 10 vuoden ajalta, joka on lähes sama kuin viimeisen 50 vuoden kehityssuunta. Vuosi 2004 oli ensimmäinen jolloin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä väheni (Tilastokeskus, Martikainen). #Suomen evankelis-luterilainen kirkko 83,6 % (laskussa) noin 4 500 000 henkeä #Uskontokuntiin kuulumattomia 13 % (nousussa) 660 000 #Suomen ortodoksinen kirkko 1,1 % (ei muutosta) 57 000 #Muihin uskontokuntiin kuuluvia 1,1 % (nousussa) 57 000 ##Jehovan todistajat noin 19000 ##Suomen Vapaakirkko 13000 ##Islam, useita erillisiä seurakuntia 8000 (arvio, nousussa) ##Katolinen kirkko Suomessa 7000 ##Suomen Adventtikirkko 4000 ##Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eli mormonit 3000 Usein on jätetty tilastoimatta, että helluntailaisia Suomessa on 45200. Heistä osa on äskettäin rekisteröitynyt Suomen helluntaikirkkoon ja osa pysyy rekisteröitymättömänä. Seurakuntia on 235. (Ristin Voitto -lehti 26.1.2005) Kaikkiaan yli 100 000 henkilöä, 22 % uskontokuntiin kuulumattomista, sanoo uskovansa Kristukseen. Tarkempia tietoja Suomen uskonnoista sekä kristillisistä kirkoista ja yhteisöistä: [http://www.aanekoski.fi/lukio/opet/rossi/suomen.html]

Herätysliikkeet Suomessa

Varsinaisten kirkkojen lisäksi Suomessa toimii useita kristillisiä herätysliikkeitä, joista huomattavimpina vaikuttavat lestadiolaisuus moninen haaroineen, evankelisuus, herännäisyys eli körttiläisyys, rukoilevaisuus sekä niin sanottu viides herätysliike, joka oikeastaan on yläkäsite joukolle samanhenkisiä 1900-luvulla syntyneitä herätysliikkeitä. Herätysliikkeet syntyivät 1800-luvulla (paitsi ns. viidesläisyys) ajamaan kirkollisia uudistuksia kuitenkaan irrottautumatta omiksi kirkoikseen. Ominaista herätysliikkeille ovat omat hengelliset tapahtumansa kuten raamattupiirit, kesäisin suuret herätysjuhlat ja niin edelleen. Myös voimakas yhteisöllisyys on usein tunnusomaista herätysliikkeille. Ks. myös Luther-säätiö, Paavalin synodi

Uskontojen synty ja funktio

Pääartikkeli: Uskontojen synty Tavat lähestyä uskontojen syntyä ja funktiota voidaan näkökulman mukaan jaotella karkeasti kolmeen luokkaan:
- Uskontoja todellisuuspohjaa vailla olevina ihmisen keksintöinä tarkastelevat mallit
- Funktionaalinen selitys uskontojen synnystä kertoo, mitä tarkoituksia palvelemaan uskonnot ovat alun perin syntyneet. Aikaisemmin uskonnot ovat nimenomaan syntyneet tarpeista selittää maailman syntyä ja toimintaa sekä luonnonlakeja, ja ihmiset kokevat edelleen saavansa uskonnoilta vastauksia keskeisiin maailmaa koskeviin kysymyksiin, kuten kysymyksiin kuolemanjälkeisestä elämästä. Myös uskontojen roolia moraalin ja yhteisöllisyyden ylläpitäjänä, esimerkiksi helvetinpelon ja heikompien auttamisen muodossa, pidetään tärkeänä.
- Uskontoja progressiivisesti tosina tarkastelevat mallit
- Baha'i ja jotkut islamin suuntaukset opettavat, että useat uskonnot ovat olleet tosia mutta tiedoltaan vajaita ja että heidän uskontonsa on viimeinen, täydellinen uskonto.
- Monet muut synkretistiset uskonnot
- Tiettyä uskontoa absoluuttisesti totena tarkastelevat mallit
- Kaikkia muita uskontoja pidetään väärinä, yleensä joko Saatanan tai jonkin muun yli-inhimillisen olennon yrityksenä johtaa ihmiskunta harhaan tai ihmismielen epätoivoisena tuotoksena. Monet pitävät uskontoja nykyisin paljon vähemmän kokonaisvaltaisina paketteina kuin aikaisemmin, huomauttaen useimpien pitävän luonnontieteiden selitystä todellisuudesta luotettavampana. Tällaisten ihmisten mielestä uskonnossa voi pikemminkin nauttia hyödyllisistä osista kuten rituaaleista, kirkollisista juhlista, läheisyydestä ja läheisten auttamisesta, mutta jättää ikävämmät asiat pois. Eräs esimerkki tästä ovat Suomessa tietyt luterilaisen kirkon papit, jotka ovat julkisesti myöntäneet, etteivät usko helvettiin. Sekulaari käsitys uskonnoista pelkkinä moraalin ylläpitäjänä ei kuitenkaan katso uskontojen aina onnistuneen moraalin määrittelyssä. Esimerkiksi katolisen kirkon moraaliin kuuluu yhä monia hyvin autoritaarisia piirteitä. Moraaliset instrumentalistit sekä sekulaarit moralistit huomauttavat, että kondomin käytön kieltämisellä tai jopa itsetyydytyksestä rankaisemisella on valtavia haittavaikutuksia ihmisten tässä elämässä. Täten nykyisin voitaisiin olettaa, että julkinen moraali voitaisiin rajoittaa huomattavasti pienempään joukkoon esim. katolisen kirkon ajamasta. Toisaalta monet tiukempaa uskontokäsitystä ylläpitävät arvostelevat tällaista huomauttaen, että useimmat uskonnot eivät tunnusta moraalin riippuvan siitä, millainen sen hetkinen yleinen moraalikäsitys on esimerkiksi länsimaissa.

Eräitä uskontoja

- bahá'í
- buddhalaisuus
- hindulaisuus
- islam
- sunnilaisuus
- shiialaisuus
- juutalaisuus
- ortodoksi-juutalaisuus
- reformoitu juutalaisuus
- kristinusko
- katolisuus
- ortodoksisuus
- idän kristilliset kirkot
- rastafarilaisuus
- protestantismi
- luterilaisuus
- anglikaanisuus eli episkopaalisuus
- kalvinismi eli reformoitu kristinusko
- presbyterianismi
- metodismi
- baptismi
- helluntailaisuus
- kolminaisuuden kieltävät suuntaukset
- mormonismi
- Jehovan todistajat
- Käänteiskristillisyys
- luciferilaisuus
- saatananpalvonta
- manikealaisuus
- New Age
- satanismi
- shintolaisuus
- taolaisuus
- zarathustralaisuus
- antiikin uskonnot
- gnostilaisuus
- mithralaisuus
- orfilaisuus
- pythagoralaisuus
- Pakanalliset ja uuspakanalliset uskonnot
- asatru
- diskordianismi
- druidismi
- hellenistinen pakanuus
- kemeettiläisyys
- romuva
- samanismi
- suomalainen pakanuus (vrt. muinaissuomalainen kansanusko)
- thelema
- wicca

Muita uskonnollisia ja uskonnottomia todellisuuskäsityksiä ja elämänkäsityksiä

- ateismi (ks. myös ateismi ja uskonto)
- agnostismi
- deismi
- humanismi
- sekulaarihumanismi
- posthumanismi
- panteismi
- uskonnottomuus

Katso myös

- Luettelo uskonnoista

Linkkejä

[http://www.adherents.com/Religions_By_Adherents.html Adherents.com] Uskontojen levinneisyys maailmassa, englanniksi. Tilastokeskus 2003-04-23: Suomi Lukuina: [http://www.stat.fi/tk/tp/tasku/taskus_vaesto.html Väestö] Martikainen, Tuomas 1997-2002: Uskonnot Suomessa: [http://www.abo.fi/~tmartika/suomiuskonto/tutkimustilastoja.html Tilastoja] Seppänen, Juha: [http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/op/js/tie/kartta/kartta.htm Maailmanuskontojen levinneisyysalueet], kartta. Luokka:Uskonto ms:Agama ko:종교 ja:宗教 simple:Religion th:ศาสนา

Meemi

Termiä meemi on käytetty kuvaamaan informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa aivan kuten geenit leviävät biologisessa evoluutiossa. Meemiteoria tutkii meemien leviämistä ja yleistymistä. Termiä meemi käytti ensimmäisenä Richard Dawkins vuonna 1976 kirjassaan Geenin itsekkyys, vaikka käsite onkin vanhempi. Jo William S. Burroughs ehdotti, että "kieli on kuten virus". Meemit voivat ideoiden ja kielellisten ilmausten lisäksi olla lyhyitä sävelmiä, suunnitelmia, kykyjä, moraalia ja esteettisiä arvoja ja lähes mitä tahansa, mikä voidaan oppia muilta yksittäisinä yksikköinä. Meemiteorian ja meemikäsitteen tieteellinen arvo on ollut kulttuuria ja yhteiskuntaa tutkivien tieteiden piirissä vilkkaan väittelyn kohde. Luokka:Kulttuuri

Kieli

:Tämä sivu käsittelee luonnollisia kieliä, muut kielet, katso: kieli (täsmennyssivu) ---- kieli (täsmennyssivu) vuodelta 1407.]] "Kielellä tarkoitetaan ensisijaisesti ihmisten käyttämiä luonnollisia kieliä, jotka tavallisesti toteutuvat puheviestintänä. Yksittäiset kielet ovat mahdollisia, olemassa, ihmislajin kielikyvyn ansiosta. Puhetta myötäilee ja tukee sanaton viestintä. Luonnolliset kielet ovat symbolisia ja niissä on useita osajärjestelmiä. Kielissä on rakenne, joka palvelee tai täyttää ihmiselle tärkeitä funktioita, ja tämä toteutuu kielenkäyttöprosessina. Kielen rakenne ei ole staattinen järjestelmä, vaan sallii paljon vaihtelua esimerkiksi maantieteellisesti, sosiaalisesti ja käyttötilanteen mukaan. Kieli on keskeisimpiä ihmisyyttä luovia tekijöitä. Kieltä on tarkasteltava monesta näkökulmasta. Toisaalta se on autonominen järjestelmä, toisaalta sosiaalinen, kulttuurinen, mentaalinen, biologinen ja kognitiivinen ilmiö. On erilaisia käsityksiä autonomisen kielijärjestelmän suhteesta muihin mainittuihin ulottuvuuksiin, eli kielen rakenteen, tehtävien ja kielenkäyttöprosessien keskinäisistä suhteista." -Fred Karlsson, Yleinen kielitiede (Yliopistopaino 1998) ---- Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia (auditiivisia) merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viitotuissa kielissä kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät auditiivisia. Kieli on kommunikoinnin ja abstraktin ajattelun väline. Sitä on pidetty eräänä olennaisena erona ihmisen ja muiden eläinten välillä. Useimmat eläimet tosin viestivät jollakin tavalla, mutta ihmiskieli on kehittynyt selvästi pisimmälle. Eräät kädellisten yksilöt, kuten simpanssit ja gorillat, ovat ihmisten koulutuksessa oppineet ilmaisemaan monimutkaisiakin käsitteitä viittomilla. Kieli mahdollistaa abstraktina ajatteluna tulevaisuuden ja menneisyyden käsittelyn. Se laajentaa olemisen tulemiseksi. Kieli siis laajentaa ja tehostaa niiden vasteiden määrää, joilla yksilö voi sopeutua ympäristöönsä, erityisesti yhteisönä, yhteistyötä tekevänä yksilöiden kokonaisuutena. Kielen syntyminen on ilmeisesti ollut laukaiseva tekijä tieteen, taiteen ja teknologian syntyyn. Eläinten ja hyönteisten viestintä tapahtuu myös kemiallisen "kielen" välityksellä, esimerkkinä reviirin rajojen merkitseminen hajuilla. Kemiallisella kielellä on merkitystä myös ihmisten viestinnässä. Ihmisellä on esim. kyky tunnistaa jollain merkitystä omaavalla tasolla vastakkainen sukupuoli, jolla on mahdollisimman erilainen immuunijärjestelmä. Evoluution kannalta tämä takaa jälkeläisille mahdollisimman monipuolisen immuunijärjestelmän, siis eloonjäännin.

Kielten tutkimus

Kielitiede tutkii kieliä.

Ihmisen kielet

Luonnollisen kielen piirteitä ovat seuraavat:
- Se on kehittynyt vuosituhansien aikana jossakin ihmisyhteisössä.
- Se on jonkun yksilön ensikieli eli äidinkieli, jonka hän on lapsena omaksunut (ei opiskellut tietoisesti).
- Sitä käytetään erilaisissa tilanteissa yhteydenpitovälineenä ja maailman hahmotustapana.

Ihmisen kielten historia ja kehitys

Kielten luokittelu ja kielikunnat

Maailmassa on tuhansia kieliä. Tavallisesti arvio liikkuu 6 000 kielen paikkeilla. Se vaihtelee kuitenkin tuhansilla puoleen ja toiseen, koska kielen ja murteen välille on mahdotonta vetää selkeää rajaa. Luonnolliset kielet luokitellaan
- typologisesti tyyppeihin (kielitypologia)
- genealogisesti kielikuntiin (historiallis-komparatiivinen tutkimus).

Keinotekoiset kielet

- Kansainväliset apukielet. Tunnetuimpia apukieliä ovat muun muassa
- volapük (1880)
- esperanto (1887)
- ido (1907)
- interlingua (1951)
- lingua franca nova (1965)
- Muut keinotekoiset kielet
- klingon

Eläinten kielet

Formaaliset kielet

Formaaliset kielet, esim. tietokoneen ohjelmointikielet

Katso myös

- Luettelo kielistä
- Luettelo kielistä puhujamäärän perusteella
- Luettelo hokemista
- Kieli ja aivot
- Sodankäynnin kehitys ja kieli Luokka:Harrastukset Luokka:Kielitiede ja:言語 ms:Bahasa simple:Language ko:언어

Yhteisö

Yhteisö koostuu ihmisistä, joilla on jossakin suhteessa yhteinen ja sama päämäärä. Yhteisö on siis verkosto, joka syntyy ihmisten välille yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi ja toiminta on hyvin usein kaksisuuntaista (antamisen ja saamisen periaate). Hyvin toimiva yhteisö antaakin jäsenilleen enemmän kuin jokaisen jäsenen erikseen toimiminen päämäärän saavuttamiseksi. Yhteisön tunnusomaisia piirteitä ovat yhteisen päämäärän ja verkottumisen halun lisäksi myös yhteinen päätösvalta toimintansa suhteen sekä yhdessä sovitut rajat, joiden puitteissa toimitaan. Usein yhteisöihin liittyminen edellyttää kyseisen yhteisön muiden jäsenten hyväksyntää. Joihinkin yhteisöihin, kuten perheeseen, ihminen liittyy syntyessään (tahtomattaan) ja joihinkin kuulutaan välttämättömyyden pakosta (esim. valtio). Tällöin yhteisön jäsenille ei useinkaan ole samankaltaisia tavoitteita muiden jäsenten kanssa. Toiminnallinen yhteisö puolestaan muodostuu tavanomaisesti yhteisen, konkreettisen toiminnan myötä. Symbolisesta yhteisöllisyydestä puolestaan puhutaan silloin, kun ihmisjoukolla on esimerkiksi yhteinen uskonto tai maailmankatsomus. luokka: yhteiskunta luokka: sosiaaliset suhteet

Valtio

Valtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella". Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein: Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.

Suomen valtio

Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.

Valtion tehtävät

(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.

Erilaiset valtiotyypit

Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi). Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan. Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista. Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.

Yhteiskuntateoriat

Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
- Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
- Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
- Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
- Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
- Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
- marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
- anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava

Valtio organisaationa

Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin. Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.

Katso myös

- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana Luokka:Politiikka Luokka:Hallinto ja:国家 simple:State th:รัฐ

Teknologia

Teknologia on ihmiskuntaa hyödyntävien työkalujen, koneiden, materiaalien ja prosessien käyttöä ja kehittämistä. Uusien keksintöjen lisäksi myös vanhat keksinnöt ovat teknologiaa, kuten esimerkiksi pyörä. Uuden teknologian kehittyminen uudeksi standardiksi asti vaatii suuren yleisön huomion, mutta ennen kaikkea rahallisen tuen. Uusi teknologia alkaa kehittyä vain jos sille keksitään sovelluksia.

Teknologian osa-alueita ja keksintöjä

- Avaruustutkimus
- Avaruustekniikka
- Terraformointi
- Energia
- hiilivoima
- tuulivoima
- vesivoima
- ydinvoima
- Kodintekniikka
- Mikroaaltouuni
- Tietotekniikka
- Viihde-elektroniikka
- Käytettävyys

Katso myös

- tekniikka

Lähteitä:

- Pääesikunnan sotatalousosaston julkisessa kirjassa "[http://www.mil.fi/paaesikunta/paaesikunta/sotatalous/ Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE)]", joka on ilmestynyt 5.10.2004, käsitellään asevoimien teknologiaa vuoden 2020 tähtäimellä. Ensimmäinen osa käsittelee teknologioita ja toinen osa järjestelmiä. Luokka:Tekniikka

Antropologia

Antropologia on yleisnimitys ihmistä, ihmisen kulttuurikäyttäytymistä ja kulttuureita tutkiville yhteiskunnallisille, humanistisille ja fyysisille tieteille. Näin se ei itse varsinaisesti ole tiede sanan varsinaisessa merkityksessä. Termi antropologia tulee kreikan kielen sanoista anthropos (ihminen) ja logos (järki, tieto). Antropologia voidaan jakaa fyysiseen ja kulttuuriantropologiaan. Fyysinen antropologia on tutkinut mm. rotuominaisuuksia. Se on hyödyllinen väline etenkin arkeologiaan yhdistettynä. Kulttuuriantropologia tutkii laajasti ihmistä kulttuurisena olentona. Tutkimuskohteen voi muodostaa kokonainen kansakunta tai tietyn ravintolan henkilökunta. Kulttuuriantropologiassa onkin yhteisö-termi olennainen.

Fyysinen antropologia

Fyysinen antropologia tarkoittaa monia erityisaloja yhdistävää tutkimusta, jossa keskitytään tutkimaan ihmisen evoluutiota, lajityypillisiä ominaisuuksia, ihmisten sopeutumista erilaisiin (maantieteellisiin tai ilmastollisiin) olosuhteisiin sekä genetiikkaa.

Paleoantropologia

Tutkii ihmisen erityisominaisuuksia ja niiden kehittymistä muihin lajeihin nähden. Tutkimusala on myös kiinnostunut ihmisen historiallisista liikkeistä maapallolla ja ihmisen varhaisesta yhteisöelämisestä, kulttuurikäyttäytymisestä.

Kulttuuriantropologia

Kulttuuriantropologia ei ole tieteenhaara vaan yleisnimi monet erityisalat kuten psykologian, kielitieteen ja sosiologian yhdistävälle tutkimuksille. Kulttuuriantropologia tutkii ihmistä luovana kulttuurisena olentona. Ensimmäisenä kulttuuriantropologina voidaan pitää F. B. de Sahagunia, joka tutki 1520-luvulla atsteekkien kulttuuria heidän pääkaupunkinsa Tenochtitlan tuhoamisen jälkeen.

Varhaisen evolutionismin kausi

Evolutionismi eli kehitysoppi voidaan jakaa kolmeen eri kauteen: varhaiseen (1725–1840) ja toiseen varhaiseen (1840–1890) ja uusevolutionismiin (1890 eteenpäin). Varhaiselle evolutionismille oli tyypillistä, että vieraat ei-eurooppalaiset kulttuurit nähtiin alkukantaisina ja kehittymättöminä. Ajateltiin, että vain valkoinen eurooppalainen rotu oli saanut riittävät henkiset kyvyt korkeaan älyyn ja kulttuuriin (kts. kulttuurideterminismi).

Toinen varhaisen evolutionismin kausi

Toinen varhaisen evolutionismin kausi sai uusia näkökulmia darwinismista. Ajateltiin, että kulttuurilla oli alku- eli syntykehto, jossa järjestyksen tulo eli kulttuurin kehittyminen on saanut alkunsa. Kultturin ajateltiin väistämättä liikkuvan kohti korkeimpana muotona pidettyä eurooppalaista kulttuuria. Toisen varhaisen evolutionismin kauden aikana esiteltiin mm. uskonnon synty- ja kehitysteorioita ja yhteiskunnallisen järjestyksen muotojen kuten perheen ja avioliiton syntyteorioita.

Uusevolutionismi

Uusevolutionismi on kehittynyt varsinaisesti vasta 1950-luvulta lähtien. Se tutkii ihmisen ja kulttuurin muutosta irtisanoutuen 1700- ja 1800-lukujen painolastista. Uusevolutionismissa ajatellaan, että kehitys on välttämätön kaikissa yhteiskunnissa ja kaikkina aikoina vallitseva empiirisesti osoitettu tosiasia.

Nykyisiä tutkimussuuntia

Sosiaaliantropologia

Tutkii sosiaalisia verkostoja. Termi sosiaaliantropologia tarkoittaa Pohjoismaissa ja brittein saarilla suurin piirtein samaa kuin kulttuuriantropologia. Tämän tutkimushaaran edustajia: A. R. Radcliffe-Brown, H. R. Rivers, R. Firth, E. Evans-Pritchard.

Poliittinen antropologia

Poliittinen antropologia on kiinnostunut valtarakenteista ja vallan ilmenemismuodoista kulttuurissa ja sosiaalispoliittisissa ympäristöissä. Poliittiseen antropologiaan liittyy myös lakia tutkivan eli oikeusetnologian haara sekä sotaa tutkiva antropologian haarat. Tämän tutkimushaaran edustajia: R. Cohen, E. A. Hoebel, P. J. Bohannan.

Ekonominen antropologia

Ekonominen antropologia on erikoistunut tutkimaan taloussysteemejä. Se tutkii esimerkiksi taloudellisten systeemien ja luonnon suhdetta, tuotannon ja hyvinvoinnin jakautumista sosiaalisessa yhteisössä sekä teknologiaa ja teknisen kehityksen vaikutuksia ekonomiaan. Tämän tutkimushaaran edustajia: G. Dalton, K. Polanyi, M. Herskowits.

Lääketieteellinen antropologia

Lääketieteellinen antropologia on varsin uusi antropologisen tutkimuksen ala. Lääketieteellisen antropologian tutkimuksellisia aloja ovat esimerkiksi elintapojen vaikutukset terveyteen sekä lääketieteellisen kansantiedon kerääminen ja tutkimus (etnomedisiina). Lääketieteelliseen antropologian yksi alalaji on psykiatrinen antropologia, joka on erikoistunut tutkimaan mentaalisten häiriöiden, mielisairauksien, huumeongelmien yms. suhdetta kulttuuriin.

Uskontoantropologia

Uskontoantropologia tutkii ihmistä uskonnollisen maailman jäsenenä, uskonnollista käyttäytymistä. Se pyrkii selvittämään uskonnon kokemiseen ja ilmenemiseen ja muodostumiseen liittyviä tekijöitä. Tämän tutkimushaaran edustajia: L. Lévi-Bruhl, P. Radin, M. Eliade.

Lingvistinen antropologia

Lingvistinen antropologia eli etnolingvistiikka tutkii puhetta ja kieltä, niiden rakenteita, ominaisuuksia ja sosiaalisia merkityksiä. Etnolingvistiikkaa laajempi kielen tutkimuksen alue on semiotiikka.

Esteettinen antropologia

Esteettisen antropologian haaraan kuuluu mm. taideantropologia, musiikkiantropologia eli etnomusikologia. Esteettistä antropologiaa on hyvin lähellä myös folkloristiikka eli kansanrunouden tutkimus. Esteettisen antropolgian tutkimus käsittelee ihmisen taidetta ja henkistä perinnettä ilmaisun ja viestinnän välineenä, niiden sosiaalisia merkityksia sekä riippuvuutta taloudellisista tai uskonnollisista tekijöistä.

Psykologinen antropologia

Psykologinen antropologia (etnopsykologia) on tutkimusalue, johon sisällytetään yleisesti myös kasvatusantropologia. Psykologinen antropologia tutkii ihmisen psyykkisiä ominaisuuksia, aitimuksia ja ihmisen tiedollisia ominaisuuksia. Psykologinen antropologia on myös kartoittanut juuri ihmislajille tyypillisiä universaaleja psyykkisiä ominaisuuksia. Tämän tutkimushaaran edustajia: A. I. Hallowell, Margaret Mead, F. Hsu, G. Goerer, R. Benedict, E. Erikson.

Kuuluisia antropologeja

- Franz Boas
- Bronislaw Malinowski
- A.R.Radcliffe-Brown
- Claude Lévi-Strauss
- Carlos Castaneda
- E.T. Hall

Aiheesta muualla

- [http://www.doaj.org/ljbs?cpid=124 DOAJ: Anthropology] – Antropologian Open Access -aikakausjulkaisut (sivusto englanniksi, julkaisuista yksi myös suomeksi)
- [http://www.antropologi.info Antropologi.Info] (ruotsiksi) Luokka:Antropologia Luokka:Kulttuuriantropologia ms:Antropologi zh-min-nan:Jîn-lūi-ha̍k ko:인류학 ja:人類学 simple:Anthropology th:มานุษยวิทยา

Psykologia

Psykologia-termi on johdettavissa Aristotelesiin saakka, joka määritteli psykologian tieteeksi (kreikaksi logos tarkoittaa oppia, tietoa), joka tutkii sielua (kreikaksi psykhe, latinaksi anima) ja sen ominaisuuksia. Psykologia on siis sananmukaisesti oppi mielestä tai sielutiede. Psykologia tutkii ihmisten käyttäytymistä, kokemusta ja inhimillisen toiminnan säännönmukaisuuksia, esimerkiksi mielen toimintaa, oppimista, tunteita, ihmissuhteiden toimintaa ja aistihavaintojen tulkintaa. Se pyrkii vastaamaan esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuten miten persoonallisuus kehittyy, kuinka paljon geenit ja ympäristö voivat vaikuttaa yksilöön, miten muisti toimii, mitä on tietoisuus ja mistä erilaiset mielenterveydelliset häiriöt johtuvat. Psykologi on henkilö, jolla on korkein arvosana psykologiasta. Psykologi on terveydenhuollon ammattihenkilö, joten psykologina toimimiseen tarvitaan terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) laillistamispäätös. Suurin osa psykologeista työskentelee mielenterveysalalla, mutta monet toimivat myös opetus-, tutkimus-, hallinto- ja organisaatiotehtävissä. Psykologia voi tutkia mielen sisäisiä tapahtumia ja niiden vaikutusta käyttäytymiseen tai pelkästään ulkoista käyttäytymistä. Tutkimustapoina voi olla esimerkiksi kokeellinen tutkimus joka soveltuu hyvin kognitiivisten toimintojen tutkimiseen, haastattelu, kenttätutkimus, erilaiset testit tai fenomenologinen tutkimus jota käytetään humanistisessa psykologiassa. Psykologia eroaa sosiologiasta, antropologiasta ja taloustieteistä siinä, että se keskittyy enemminkin yksilöiden käyttäytymiseen kuin ryhmien toimintaan. Vaikka psykologisia kysymyksiä on pohdittu vuosisatoja esimerkiksi filosofiassa, se on kuitenkin suhteellisen nuori tieteenala. Psykologia jakautuu moniin osa-alueisiin ja suuntauksiin jotka painottavat eri asioita ja joilla on erilaisia käsityksiä ihmisen psykologiasta.

Aiheesta muualla

- [http://www.perfectionnement.info/lo/agenda.php?i_pays=0&i_date=0&keywords=congr International PSY Congresses]
- [http://www.psyli.fi/ Suomen Psykologiliitto ry]
- [http://www.efpa.be/start.php The European Federation of Professional Psychologists Associations]
- [http://www.apa.org/ American Psychological Association] Luokka:Psykologia ms:Psikologi ko:심리학 ja:心理学 simple:Psychology th:จิตวิทยา

Sosiologia

Sosiologia on yleinen yhteiskuntatiede. Se keskittyy ihmisten muodostamien yhteisöjen sekä niistä johtuvien ilmiöiden tutkimukseen. Sosiologia on kiinnostunut sekä ihmisten toiminnasta yhteisöissä että yhteisöjen vaikutuksista kaikkeen toimintaan. Tieteen tutkimusala on yhteiskuntatieteistä laajin, sillä sosiologiassa voidaan tutkia käytännössä mitä tahansa sosiaalisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat joko yhteisöön, yhteiskuntaan tai yksittäisiin ihmisiin. Sosiologia mahdollistaa jokapäiväisten käsitysten sekä totunnaisten ajattelutapojen kyseenalaistamisen tieteellisten menetelmien tuoman tutkimustiedon avulla. Koska sosiologia tuo faktoja yhteisössä vallalla olevien uskomusten tilalle, paljastaa piileviä ongelmia ja avaa näkyviin uusia vaihtoehtoja, se on muodostunut kriittiseksi yhteiskuntatieteeksi. Tutkimuksen laaja-alaisuudesta johtuen sosiologit määrittelevät tieteensä usein konkreettisempien tutkimusteemojen kautta. Niitä ovat esimerkiksi yhteiskunnan rakenne ja sen muutos; instituutiot, organisaatiot ja yhteisöt; sosiaalinen toiminta ja sosiaaliset verkostot; ihmisten arvot, asenteet ja puhetavat.

Sosiologian synty ja historia

Vaikka ihmisten yhteiskuntia on tutkittu eri tavoilla ja eri tieteenaloissa niin pitkään kuin yhteiskuntia on on ollut olemassa, varsinaisena itsenäisenä tieteenalana sosiologia on varsin nuori. Positivismin isänä tunnettu Auguste Comte (1798-1857) oli ensimmäinen, joka käytti ilmaisua sosiologia (v. 1838). Sana muodostuu latinan kielen sanoista socius (kumppani) ja logia (oppi). Juuri käsitettä enempää ei Comte sosiologialle kuitenkaan antanut, vaan hänen panoksensa nykyiseen sosiologiaan on käytännössä olematon. Sosiologian esiinmarssi alkoi Yhdysvalloista. Ensimmäiset sosiologian luennot järjestettiin Kansasin yliopistossa vuonna 1890. Kahta vuotta myöhemmin perustettiin ensimmäinen pelkästään sosiologian tutkimiseen erikoistunut laitos Chicagon yliopistoon. Eurooppalaisen sosiologian kantaisänä pidetään ranskalaista Émile Durkheimia, joka perusti ensimmäisen eurooppalaisen sosiologian laitoksen Bordeaux'n yliopistoon vuonna 1895. Sosiologia tieteenä etsi itseään varsin pitkään. Varhaiselle sosiologialle oli tyypillistä läheinen sitoutuvuus luonnontieteisiin: esimerkiksi Comte uskoi, että luonnontieteille soveliaat tutkimusmenetelmät oli siirrettävissä suoraan yhteiskuntatieteisiin. Jo 1800-luvun loppupuolella sosiologiassa otettiin kuitenkin käyttöön yhteiskunnallisille aloille paremmin soveltuvia tutkimusmenetelmiä.

Sosiologian klassikoita

Sosiologiassa klassikolla tarkoitetaan teoreetikkoa, jonka työllä on ollut vahva vaikutus koko sosiologiaan tieteenä. Vaikka se, ketä milloinkin pidetään klassikkona, vaihtelee jossain määrin aikakaudesta riippuen, on tieteenalalle jo sen lyhyen historian aikana ehtinyt muodostua klassikoita, jotka ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä. Monelle sosiologian klassikolle on tavallista, etteivät he luonnehtineet itseään varsinaisesti sosiologeiksi. Heille oli tyypillistä monitieteellinen, yhteiskuntaa useasta eri suunnasta tarkkaileva päättely. Sosiologian kehityksen kannalta kenties merkittävimpiä teoreetikkoja ovat olleet Émile Durkheim, Karl Marx, Ferdinand Tönnies, Vilfredo Pareto, Max Weber ja Georg Simmel. Heistä monet ovat malliesimerkkejä tiedemiehistä, jotka eivät tehneet tietoisesti sosiologista teoriaa, mutta jotka nykyään voidaan lukea nimenomaan sosiologiatieteen alalle.

Pikkuklassikoita

Pikkuklassikoiksi kutsutaan sosiologeja, jotka ovat tarjonneet sosiologille yhden tai korkeintaan muutamia yksittäisiä teorioita, käsitteitä tai kirjoja. Vaikka heidän panoksensa tieteelle on kiistaton, he eivät pääse tunnettavuudessa aivan varsinaisten klassikoiden tasolle. On syytä huomata, että ajankohdasta riippuen klassikot ja pikkuklassikot saattavat "vaihtaa paikkaa".
- Pierre Bourdieu
- Auguste Comte
- Michael Foucault
- Anthony Giddens
- Jürgen Habermas
- C.Wright Mills
- Vilfredo Pareto
- Talcott Parsons
- Georg Simmel
- Herbert Spencer
- Ferdinand Tönnies
- Thorstein Veblen

Sosiologian tutkimusmenetelmiä

Sosiologian tutkimusprosessi jakaantuu kolmeen portaaseen: teoriaan, aineistoon ja menetelmään. Hyvässä tutkimuksessa viitekehyksessä rakennettua teoreettista pohjaa sovelletaan tutkijan keräämään aineistoon käyttäen jotakin sosiologialle tyypillistä tutkimusmenetelmää. Sosiologian, kuten lähes kaikkien yhteiskuntatieteiden tutkimusmenetelmät voidaan jakaa karkeasti ottaen kahtia kvalitatiivisiin eli laadullisiin ja kvantitatiivisiin eli määrällisiin tutkimusmenetelmiin. Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät soveltuvat ennen kaikkea yksittäisten tapausten ja spesifien tapausryhmien kartoittamiseen. Tyypillisiä kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä ovat esim. erilaiset haastattelut ja diskurssi- ja retoriikka-analyysit. Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät sopivat laaja-alaisiin ja suuria ryhmiä tai kokonaisia yhteiskuntia kartoittaviin tutkimuksiin, mutta yksittäistapauksista niiden avulla ei välttämättä saada kovin kattavaa tietoa. Tyypillisiä kvantitatiivisia menetelmiä ovat esim. survey-tutkimukset. Kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien selkärankana toimivat usein matemaattiset ja tilastolliset mallit.

Sosiologia Suomessa

Sosiologiaa opetetaan monessa suomalaisessa yliopistossa, mm. Jyväskylässä. Suomalaisista sosiologian historian merkkihahmoja on Edward Westermarck (1862-1939), jota voidaan yhtä hyvin pitää meikäläisen antropologian isänä. Suomalaisen sosiologian kaanoniin täytyy lukea myös
- Erik Allardt
- Antti Eskola
- Pertti Töttö
- Pertti Alasuutari
- Kimmo Jokinen
- Pertti Jokivuori
- Risto Heiskala
- Martti Siisiäinen

Sosiologisia teorioita

- Marxistinen teoria
- Kriittinen teoria
- Feministinen teoria
- Homoteoria
- Strukturalistinen teoria
- Jälkistrukturalistinen teoria
- Postmoderni teoria
- Rationaalisen valinnan teoria

Sosiologian käsitteistöä

- Sosiologinen perspektiivi
- Sosiaalinen fakta
- Kaipuu

Katso myös

- Sosiaalityö
- Sukupuoliroolit
- Suuteleminen
- Yhteiskunnalliset liikkeet
- Sosiaalinen verkostoanalyysi Luokka:Sosiologia ms:Sosiologi ko:사회학 ja:社会学 simple:Sociology th:สังคมวิทยา

Aivot

Aivot on elin, jossa sijaitsee tietoisuus ja joka ohjaa havaintoa ja toimintaa. Ihmisellä on eliölajeista kehittyneimmät aivot. Aivoilla on kaksi perustehtävää: # koordinoida eliön kokonaistoimintaa, tehdä eliöstä synerginen kokonaisuus, systeemi # koordinoida eliö ympäristöönsä, tehdä eliöstä ja ympäristöstä tehokas kokonaisuus. Molemmissa tehtävissä aivot mahdollistavat pääosin tiedon prosessoinnin ja tallennuksen kautta monenlaisten reagoinnin, erityisesti oppimisen kautta. Aivojen tutkimusta tehdään esimerkiksi neurologian että neuropsykologian parissa. Monia asioita ihmisaivoista ei vielä pystytä selittämään. Tietoisuuden synty fysiologisista prosesseista on kenties vaikeimmin selitettävä ongelma, jonka kohdalla tyydyttävä ratkaisu on vielä kaukana, jos lainkaan saavutettavissa. Ensimmäisiä viitteitä uudesta lupaavasta tutkimussuunnasta on itseorganisoituminen ja siihen liittyvä emergenssi. Oppimisessa aivojen neuronien välille muodostuu yhteyksiä, täten aiheutuu se että eliö kykenee päättelemään saamiensa havaintojen perusteella asioita ympäristöstään - perustuen aiempiin havaintoihin.

Ihmisen aivot

neuronien Ihminen kykenee pohtimaan elämän tarkoitusta, sekä on tietoinen omasta olemassaolostaan. Ihminen kykenee oppimaan tietoisesti uudenlaisia toimintatapoja, tai opettelemaan tuntemaan haluamiaan tunteita johonkin asiaan liittyen, esim: Eräs menetelmä päästä eroon riippuvuudesta johonkin asiaan on opetella suhtautumaan kielteisesti siihen. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus jossa henkinen tila vaikuttaa fyysisesti, ja päinvastoin. Aivot koostuvat kahdesta aivopuoliskosta, jotka molemmat voidaan jakaa neljään lohkoon: otsalohko, päälakilohko, ohimolohko ja takaraivolohko.

Aivojen systeemiset tasot

Aivojen systeemisinä tasoina nähdään: # synapsit, hermosolujen väliset kytkennät, # neuronit, hermosolut # verkostot # kartat # järjestelmät ja # keskushermosto. Kokoluokka alkaa synapsien yhdestä mikrometristä ja päätyy keskushermoston yhteen metriin. Keskimäärin tason suuruusluokka kasvaa kymmenkertaiseksi per porras.

Aivojen pohjatasot, neuronit ja sähkökemialliset pulssit

Alin biologinen solurakenne aivoissa on sen noin 100 miljadia hermosolua, neuronia. Lopulta aivojen toiminta perustuu em. neuronien ja niiden jokaisen väliseen, noin 15,000 kytkentään. Aivoissa on siis noin 1500 biljoonaa neuronien välistä kytkentää. Näissä kytkennöissä kulkevat hermoimpulssit (sähkökemiallinen ero), jotka muokkautuvat ja joita säännöstellään jokaista erikseen monimutkaisesti solun sisällä ja neuronien välisten kytkentöjen, synapsien rajapinnassa.

Aivojen metametataso, tietoisuus

Miten sitten on selitettävissä esim. ihmisen luovuus, viisaus tai tietoisuus, jos ne ovat "vain" kompleksisessa rakenteessa kulkevia pulsseja? Lupaavin hypoteesi tähän on kompleksisten systeemien keskeinen ominaisuus, itseorganisoituminen, järjestyksen syntyminen "tyhjästä" yhdistettynä yleiseen olemassaolon hierarkkiseen rakenteeseen. Suuresta määrästä kompleksisia osia syntyy osia suurempi, mutta osista koostuva, tietyn pysyvyyden omaava "hahmo". Tällaiset "hahmot", jos niitä on tarpeeksi, voidaan edelleen käsittää osiksi, joista muodostuu metahahmoja, hahmojen hahmoja. Jne. Kunkin tason ominaisuudet ovat täysin erillisiä alatasosta ja omia, uusia emergenttejä ilmiöitään. Jos oletetaan esimerkiksi, että noin 1000 kompleksisesta osasta, neuronista on mahdollista muodostua ylempi taso, "hahmo", saadaan aivoihin viisi tasoa: neuroni, tuhat neuronia, miljoona neuronia, miljardi neuronia ja 100 miljardia neuronia. Näistä viimeinen on yksi, eli tietoisuus? Jokainen taso on oma ilmiönsä, eli sieltä löytyvät esim. ajatukset ja ajatusten "aliajatukset". Meillä ei taida olla havaintoja kuin aivojen alimmasta ja ylimmästä tasosta? Olemassaolon ja ihmisten systeemit rakentuvat hierarkkisen, tasoja toistensa päälle muodostavan periaatteen mukaan. Ei ole perusteita sille, etteikö aivot toimisi tällä yleisellä olemassaolon periaatteella, mutta vain hyvin kompleksisina rakenteina.

Muita metatason ilmiöitä

Sama ilmiö näkyy aineessa. Jos oletamme, että kvarkki (ja elektroni) on pienin aineen yksikkö, niin mitä ovat atomin osat? Ne ovat N- kappaletta tietyllä tavalla järjestynyttä kvarkkia, "hahmo", jota kutsumme neutroniksi ja protoniksi. Mitä ovat atomit? Kvarkkien hahmojen, eli neutronien ja positronien (ja elektronien) hahmoja. Atomien ympärillä ei ole jostain muodostuvaa rajaa (mistähän se voisi muodostua?), jonka sisällä olisi atomi. On vain tietyllä tavalla toisiinsa vaikuttavia kvarkkeja, elektroneja ja niiden ryhmiä.

Aivot ja tietokoneet

Myös aivoihin usein rinnastetussa tietokoneessa löytyy edellä mainittu rakenne sekä laitteisto- että ohjelmistopuolella. Laitteistopuolella rakennetasot ovat:
- tietokone
- tietokoneen osat, esim. keskusyksikkö
- piirilevyt, esim. emolevy
- mikropiirit (ja muut elektroniset osat), esim. mikroprosessori
- mikropiirin toiminnallinen osa, esim. muisti
- mikropiirin toiminnalisen osan peruskomponentti, esim. flip-flop
- puolijohde, esim. transistori (vrt. neuroni)
- puolijohteen rajapinta (vrt. synapsi). Ohjelmistopuolella osia ovat:
- tietokonelaitteiston ohjelmisto kokonaisuutena
- käyttöjärjestelmä, sovellutusohjelmat, apuohjelmat
- ohjelma, esim. tietokonepeli
- ohjelman osat, esim. aliohjelmat
- aliohjelmien osat, esim. toiminnallinen lohko
- toiminnallisen lohkon osat, esim. ohjelmistokielen käskyt, suoritusvaiheessa mikroprosessorin konekielinen käsky
- konekielisen käskyn bitit (8 - 64), jotka ohjaavat mikroprossessorin toimintaa. Edellisen perusteella tietokonepelaajalle vauhdikkaana rallipelinä (kuvat, äänet, tekstit, tärinä) näkyvä ilmiö on pohjimmiltaan vain ykkösiä ja nollia, miljardeja bittejä sekunnissa, jota tietokoneen rakenne tulkitsee ja jonka näyttämiä kuvia ja ääniä (yms.) tietokoneen käyttäjän aivot tulkitsevat.

Aivojen ja tietokoneiden samankaltaisuudesta

Aivot eivät ole tietokone. Aivoilla voidaan nähdä kuitenkin seuraavia samankaltaisuuksia tietokoneen kanssa: # molempien pohjana on aine, tietokoneessa puolijohteet (pii, germanium, galliumarseeni) ja aivoissa valkuaisaineet ym. biokemialliset molekyylit ja lopulta atomit, etenkin hiili, vety ja happi # molemmat käsittelevät tietoa # molemmat on "synnyttänyt" jokin, aivot luonnon evoluutio ja tietokoneen ihmisen kulttuurievoluutio # molemmissa on useita tiedon tasoja, jotka muodostuvat N- kappaleesta alempia tasoja ja molemmissa ylemmällä, uudella tasolla on jokin uusi, itsenäinen merkitys. Aivoissa tämä on vielä enemmänkin hypoteesi kuin tieteellinen fakta. Kuitenkin hypoteesina: ## bitti ja hermoimpulssi ## transistori ja neuroni ## konekielinen käsky ja X ## aliohjelma ja Y ## ohjelma ja Z ## ohjelmisto ja tietoisuus ## aivojen päälohkot ja tietokoneen osat # molemmissa on laitteisto ja laitteistoon perustuva ohjelmisto: ## laitteet, mikropiirit ym. ja neuroniverkko ## ohjelma ja neuroimpulssien ja niistä usealla tasolla muodostuvien "hahmojen" toiminta

Aivojen ja tietokoneiden eroista

Aivot ja tietokoneet eroavat kuitenkin merkittävästi mm. seuraavilla tavoilla:
- rakenneosat perustuvat eri tieteen aloihin: transistori fysiikkaan; puolijohde- ilmiöön ja aivot biologiaan, elävään hermosoluun
- pienimmän rakenneosan kompleksisuus on aivan eri luokkaa: neuroni on elävä solu, siis hyvin kompleksinen rakenne. Lisäksi sillä on 2500 - 15.000 yhteyttä naapurineuroneihin. Transistori koostuu muutamasta puolijohderajapinnasta, kahden hieman erilaisen aineen liitoksesta
- aivojen signaalinopeus on noin 300 km/h, tietokoneen noin valon nopeus, 1080.000.000 km/h
- neuronien aikaskaala on millisekuntteja, tietokoneiden miljoona kertaa nopeampia
- aivojen rakenne eroaa tietokoneen rakenteesta mm. moduliensa suhteen
- neuronit kasvavat, kehittyvät ja surkastuvat, toisin kuin mikropiirit tai niiden transistorit
- neuronit ovat dynaamisia ja muuttuvat rakenteellisesti oppiessaan
- aivojen rakenteen muutokset edellyttävät geneettisiä muutoksia ja tietyt geenit käynnistyvät, kun neuroni toimii tietyllä tasolla
- aivot ovat rinnakkainen, tietokone pitkälti peräkkäinen rakenne
- tietokoneen osien yhteistoimintaa säätelee kello. Aivoissa ei ole kelloa.
- tietokoneen on rakentanut ihminen numeroiden murskaukseen, aivot evoluutio kompleksisen biologisen systeemin sisäistä koordinointia varten ja ko. systeemin koordinoimiseksi ympäristöönsä. Monissa näissä eroissa teknologia on viemässä joillakin aloilla tietokoneita aivojen suuntaan. Tietokoneiden verkottuessa ja pienentyessä, yhdestä tietokoneesta alkaa muodostua neuronia vastaava yhtenäinen rakenneosa ja neuroverkoilla on monia aivojen ominaisuuksia: oppiminen, muokautuvaisuus. Tekoälytutkijat kuitenkin usein huomauttavat, että aivot toimivat rinnakkaisprosessointimallilla lähinnä sen takia, että aivoissa on niin valtava rinnakkaisprosessointikapasiteetti ja neuronien toiminta on niin hidasta. Jos neuronit olisivat yhtä nopeita kuin mikropiirit, olisivat aivotkin saattaneet kehittyä pikemminkin sarjaprosessointimallin pohjalta toimiviksi. Vaikka tietokoneessa on erillisen muistit, keskusyksikkö jne. monia niitä yhdistää kuitenkin se, että niiden pohjalla ovat transistorit.

Tietokonemallin ongelmallisuudesta

Aivojen vertaaminen tietokoneeseen tuli yleiseksi 80-luvun kognitiivisen psykologian alun myötä. Kognitiivinen psykologia kuitenkin varsin pian joutui toteamaan, että aivot eivät ole rationaalisia, loogisia tai edes luotettavia. Aivojen toiminta on hyvin pitkälle vääristynyttä ja laiskaa ja koko toiminnan tarkoitus on niin erilainen tietokoneiden tarkoituksesta, että aivojen ja tietokoneiden vertaaminen toisiinsa on lähes mahdotonta. Tietokone käsittelee diskreettejä ja selkeitä signaaleja erehtymättömän tarkasti, kun taas aivot käsittelevät analogisia ja epävarmoja signaaleja, tehden niistä heuristisia päätelmiä. Näiden päätelmien tarkkuuteen vaikuttaa mm. signaalin subjektiivinen uhkaavuus, aivojen yleinen vireystaso, huomion jakaminen ja suuntaaminen, sekä muut kuormitustekijät. Aivot eivät tuota heti oikeaa tulosta, vaan tyypillisesti tuottavat veikkauksen todella nopeasti ja jos tämä veikkaus antaa aihetta tarkempaan tutkimiseen, korjaavat käsitystään toistuvasti. Esimerkiksi nopeasti vilaukselta nähty maassa oleva oksa voi aiheuttaa hälytysreaktion (koska se muistuttaa käärmettä) jo ennen kuin näköaivokuori on ehtinyt signaalia käsitellä ja näköhavainto olisi ehtinyt tietoisuuteen. Tämä aiheuttaa huomion kohdistumisen tähän esineeseen, näköhavainnon tarkentumisen ja hälytyksen perumisen, kun se tunnistetaan oksaksi. Syy tällaiseen vääristymään (pitkulaiset maassa olevat hahmot tulkitaan käärmeiksi) on aivojen toiminnan tarkoitus - hengissäselviämismahdollisuuksien kasvattaminen. Aivot ovat evolutiivisesti niin äärettömän kallis rakennelma, että sellaisia ei eläimille olisi kehittynyt, elleivät ne parantaisi niiden hengissäselviämis- ja lisääntymismahdollisuuksia. Tiukan rationaalinen tietokonemainen aivo, joka ei suostuisi antamaan vastausta "oksa" tai "käärme" ennen kuin havainto olisi täysin varma, ei kauaa selviäisi luonnossa.

Aivojen evoluutiosta

Aivojen kehitystä on selitetty monella tavalla, mm. kyvyllä hallita laajaa sosiaalista yhteisöä, muistaa kuka on kenenkin kaveri ja kuka on huijannut/auttanut toista. Seksiä on esitetty aivojen kehitykseen niin, että naiset ovat valinneet jälkikasvunsa isäksi älykkäimmät, siis parhaiten ruokaa ja suojaa lapsille tarjoavat miehet. Työkalujen, aivojen ja energian välille on kehitetty seuraava positiivinen takaisinkytkentä: Suuremmat, paremmat aivot mahdollistavat paremmat työkalut, paremman teknologian. Paremmilla työkaluilla saadaan parempaa ruokaa ja enemmän, jolloin voidaan ylläpitää suurempia aivoja. Aivot kuluttavat suhteessa muuhun elimistöön paljon energiaa. Suuremmilla aivoilla voidaan tehdä jälleen parempia työkaluja jne. Paremmilla aivoilla voidaan myös organisoida yhteisöjä paremmin sekä kerätä ja analysoida tietoa tehokkaammin. Nämäkin taidot tuovat enemmän ja parempaa energiaa.

Aivot ja evoluutio

Aivojen merkitys evoluutiossa on kompleksisuuden hallinta. Ensin tehdä kompleksisesta eliöstä kokonaisuus, systeemi ja toiseksi mahdollistaa oppimisen kautta aivoilla varustetun eliön nopeampi ja joustavampi (oppiminen) sopeutuminen ympäristöönsä ja sen muutoksiin. Kehittyneempien aivojen ylivoimasta evoluution aiempiin versioihin verrattuna on mungon (nisäkäs ja oppiminen) ja käärmeen (matelija ja reagointi) välinen kaksintaistelu. Jos ihmisen "oppiminen" perustuisi geenimuutoksiin populaatiossa, oppimiseen tarvittaisiin sukupolvia. Aivoihin perustuvassa oppimisessa aikaskaala on siis vuosituhansien sijasta vuosi tai vieläkin selvästi lyhyempi ajanjakso. Aivot mahdollistavat myös aivoilla varustettujen eliöiden kompleksisen ja aivoihin perustuvaan oppimiseen perustuvan yhteistoiminnan. Tässä erityisen tärkeä on kompleksisen yhteistoiminnan vaatima kommunikaatiotaito, kieli. Em. tavalla ymmärrettynä aivot ovat evoluution tämän hetkinen "huipputuote".

Katso myös

- Uni
- neuroni
- hermosto
- oppiminen
- tietokone
- konekielinen käsky
- harha-aistimus
- Blue Brain
- Mielikuvitus

Lähteitä:

- Particia S. Churchland:"Neurofilosofia" Terra Cognita Oy Hakapaino 2004 Luokka:Anatomia ko:뇌 ja:脳 simple:Brain th:สมอง

Kieli

Kielten tutkimus

Kielitiede tutkii kieliä.

Ihmisen kielet

Ihmisen kielten historia ja kehitys

Kielten luokittelu ja kielikunnat

Keinotekoiset kielet

Eläinten kielet

Formaaliset kielet

Formaaliset kielet, esim. tietokoneen ohjelmointikielet

Katso myös

Tieto

Tietoa on Filosofian tietoteorian (epistemologia) perinteisen näkemyksen mukaan tosi, hyvin perusteltu uskomus. Epistemologia on filosofian osa-alue, joka tutkii tietoa ja siitä, mitä voimme tietää. Tieteenfilosofia on se laajempi filosofian osa-alue, joka tutkii tieteellisen tiedon perusteita ja pohjaa. Systeemiteorian (ks. myös systeemi) mukaan tieto on ero, jolla on merkitystä systeemilleen. Informaatioteorian (ks. myös Claude Shannon) mukaan tieto on kyllä/ei-päätös ja yksi tiedon yksikkö on bitti. Tätä mallia käytetään myös viestinnän teorioissa. Diplomi-insinööri Jan Kåhre Ahvenanmaalta on kehittänyt uuden [http://www.matheory.info matemaattisen tietoteoria], jota käytetään jo monen yliopiston oppikirjana. Kåhre käsittelee tietoa yleisesti, kun esim. Shannon käsittelee vain kommunikaatiota, tiedon siirtoa. Kåhren teoriassa Shannonin teorialle löytyy runsaasti ehtoja ja useissa tilanteissa parempia vaihtoehtoja. Tieto voi olla myös tiedustelutietoa. Tieto ja tietäminen ovat olleet myös tärkeitä ihmisen laajennuksia, voiman lisääjiä evoluutiossa. Suomen kielen sana tieto on hyvin monikäsitteinen, esimerkiksi englannin kielessä sitä vastaa toisistaan eroavat sanat knowledge, information, data ja fact. Tieto informaationa ja tiedon tasoihin (ks. seuraava luku alla) liitettynä on tiedon perusyksiköistä koostuva kokonaisuus, jolla on oma erityinen, osiaan suurempi merkitys. Esim.:
- sana koostuen kirjaimista
- sana koostuen äänteistä
- konekielinen käsky koostuen biteistä ja
- kodoni koostuen kolmesta adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini parista.

Tiedon tasot ihmisellä

Tiedon tasot suomen kielessä ja ihmisiin liittyen voisivat olla:
- data; tiedon pienin yksikkö, ero. Puheessa esimerkiksi äänne tai tekstissä kirjain.
- informaatio; useammasta datasta koostuva suurempi yksikkö, jolla on oma nimi: sana, sekä lausuttuna että kirjoitettuna
- tietämys; informaation tulkinta ihmisen aivoissa: mitä (kyseinen) sana tarkoittaa kyseiselle ihmiselle. Tämä tulkinta on aina yksilöllinen. Jokaisella sanalla on siis periaatteessa (hieman) erilainen merkitys eri ihmisille.
- ymmärrys; tietämyksistä koostuva kokonaisuus, jolla oma nimi; lauseen (tai suuremman sanayksikön) merkitys ihmiselle
- viisaus; ymmärryksistä koostuva kokonaisuus, jolla on oma nimi: luvun (tai suuremman tietokokonaisuuden) yleisempi merkitys ihmiselle. Edellä olevassa tieto on siis ymmärretty yleistermiksi, jollaista englannin kielessä ei ole. Vastaavat rakenteet löytyvät elämän tiedosta (DNA, kodoni ja geeni) ja tietokoneen tiedosta (konekielinen käsky, todennäköisesti lähivuosikymmeninä myös aivoista.

Tiedon määrä

(Tässä tiedon yksikkönä käytetään tavua, joka on mielivaltaisesti valittu kahdeksan kyllä/ei-päätöksen ryhmä, jolloin tavu kuvaa yhtä 256:sta vaihtoehdosta.) Peter Lymanin ja Hal Varianin kirjan mukaan maailman tuotti vuonna 2002 seuraavasti tietoa teleliikenteessä:
- kiinteät puhelimet: 15 miljoonaa teratavua
- mobiilipuhelimet 2,3 miljoonaa teratavua
- internet 0,53 miljoonaa teratavua
- sähköposti 0,44 miljoonaa teratavua
- web 0,092 miljoonaa teratavua
- televisio 0,069 miljoonaa teratavua
- radio 0,0035 miljoonaa teratavua Tallennettua tietoa tuotetiin 5,4 miljoonaa teratavua seuraavasti:
- 5,0 miljoonaa teratavua magneettisena (mm. tietokoneiden kovalevyt)
- filmit 0,42 miljoonaa teratavua
- paperisena 0,0016 miljoonaa teratavua ja
- optisena 0,0001 miljoonaa teratavua. Edellä olevassa on siis käsitelty tiedon tasoja data ja informaatio. Tietämys, ymmärrys ja viisaus esiintyvät pitkälti vain ihmisen päässä jokaisen henkilökohtaisena tulkintana. Näiden tietotasojen edustaman tiedon määrää ei kukaan ole laajemmin mitannut.

Tieto, ihminen ja evoluutio

Tieto, ymmärtäminen ja tietäminen ovat olleet ihmisen ratkaisevimpia laajennuksia, joilla ihminen on noussut evoluutiossa eläinlajina ylivoimaiseksi. Tällä tavalla ymmärrettynä aivot, kieli, kirjoitustaito, kirjapainotaito ja tietokoneet ovat oleet evoluution aikana tärkeitä tietoon ja tietämiseen liittyviä ihmisen tiedon kehitysvaiheita. Kun ihminen on ymmärtänut muiden eläinlajien käyttäytymisen säännönmukaisuuksia ja lakeja, tästä ymmärtämisestä, tiedosta on tullut tärkeää ihmisen ja ihmiskunnan henkiinjäännin kannalta. Tiedon lisäksi muita ihmisen evolutionäärisiä laajennuksia ovat olleet mm. tekniikka menetelmänä ja esineinä sekä kyky organisoida suuria ihmisjoukkoja yhtenäiseen toimintaan.

Katso myös

- epistemologia
- Systeemi ja tieto
- Noopolitik, globaalin tiedon ja verkon politiikka

Lähteitä

- Peter Lyman & Hal Varian:"How Much Information?" University of California, Berkeley 2003
- Hans Chritian Baeyer:"[http://personal.inet.fi/koti/sakari.ahvenainen/index/id94.htm Information - The New Language of Science]". Phoenix, England, 2004. (1st Edition 2003)
- Jan Kåhre:"[http://www.matheory.info The Mathematical Theory of Information]" Kluwer Academic Publishers, 2002. Luokka:Epistemologia ja:知識 simple:Knowledge th:ความรู้ zh-cn:知识

Organisaatio

Organisaatio, struktuuri, on yleisesti systeemin (yritys, hallinto, järjestö) rakenne. Miten systeemin osat liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Systeemin rakenne vaikutta keskeisesti sen toimintaan. Muuttamalla systeemin rakennetta muutetaan systeemin toimintaa. Organisaation muuttaminen muuttaa siis yrityksen (vast.) toimintaa. Vertaa verkko ja alla hierarkia. Organisaation idea on se, että organisaatio erikoistuneena rakenteena pystyy saavuttamaan enemmän kuin sen osat erikseen. Yksittäinen ihminen ei pysty elinaikanaan rakentamaan pyramidia, mutta valtio pystyy. Yksittäinen ihminen ei pysty taivuttamaan globaalia yritystä tekemään jotakin (tai jättämään tekemättä), mutta globaali organisaatio pystyy.

Organisaatiomuodot

Organisaatiomuodot ovat pitkälti ihmisen evoluution mukaisesti:
- sukulaisuuteen perustuva (sukulaisuus)
- instituutioihin perustuva (hierarkia)
- vapaisiin markkinoihin perustuva (kauppa) ja
- verkostoihin perustuva organisaatiomuoto (verkko) sekä näiden erilaiset sekamuodot, hybridit. Koska mitään vanhaa ei kehityksessä poistu, kaikki neljä organisaatiomuotoa esiintyvät edelleen, vain valtajakso vaihtuu. Oleellista on myös organisaatiomuotojen yhteistoiminta ja käyttö niille parhaiten sopivaan tehtävään mm. yhteiskunnissa, yrityksissä ja asevoimissa. Hierarkia optimoi erikoistuneen, tehokkaan organisaation muuttumattomissa olosuhteissa. Hierarkian ja instituutioiden syntyminen mahdollisti toiminnan yksiköiden oleellisen laajentamisen klaanista valtioon. Oleellista oli tässä vaiheessa myös uusi, uudelle organisaatiotyypille välttämätön informaatiotekniikka ja tiedon taltioinnin uudet välineet: Kirjoitettu tieto savitauluissa (Babylonia), papyruksessa (Egypti) tai solmuissa (Perun inkat). Uusi informaatiotekniikka ja uusi organisaatiomuoto mahdollisti suurien töiden kuten kasteluverkkojen, kaupunkien, pyramidien ja teiden rakentamisen ja myöhemmin valtioiden ja valtioiden valtioiden synnyn. Hierarkia on myös merkittävä olemassaolon rakenneperiaate. Olemassaolon systeemit rakentuvat pitkälti hierarkiaan. Laaja olemassaolon systeemihierarkkia on: kvarkit, alkeishiukkaset, atomit, molekyylit, solut, monisoluiset (elimet, keskushermosto) ja monisoluisten organisaatiotasojen hierarkia: yksilö, perhe, klaani, heimo, valtio, valtioliitot ja globalisaatio. Markkinat, vapaa kilpailu mahdollistaa erikoistumisen laajentamisen, mutta ei pysty edelleenkään vastaamaan muutokseen. Kaupankäynnin kehittyessä 1500- luvun jälkeen globaaliksi sen monimutkaisuus kasvoi. Merkantilismilla globaalia kaupankäyntiä yritettiin hallita hierarkkisesti 1500-, 1600- ja 1700 luvuilla, mutta vapaiden markkinatalouksien syntyminen 1800- luvulla Englantiin ja USA:han osoittivat ylivoimansa. Myös Neuvostoliiton kaatumisella katsotaan olevan organisaatioihin, monimutkaistumiseen ja uusiin tietoteknisiin menetelmiin liittyvä tausta. Verkostot mahdollistavat edelleen erikoistumisen laajentamisen uudella tietotekniikalla ja niiden voima on monimutkaisuuden hallinnassa ja monipuolisessa ja suuressa tiedonkäsittelyn kyvyssä, eli kyvyssä "käsitellä muutosta monimutkaisessa ja avoimessa järjestelmässä". Verkoston merkityksen kasvu liittyy oleellisesti uuden globaalin informaatioteknologian syntyyn, joka laajentaa toimintapiiriä ja pienentää transaktiokuluja. Globaali tietokonepohjainen informaatio-teknologia mahdollistaa taas paikkariippumattomien organisaatioiden rakentamisen, tiedon tallentamisen verkon kautta koneella luettavaan muotoon sekä aika- ja paikkariippumattomien organisaatioiden luomisen.

Organisaatiomuodot ja monimutkaisuus

Verkostoilla on fyysikko Heinz R. Pagelsin mukaan mielenkiintoinen suhde monimutkaisuuteen: "Toinen teema kompleksisuuden maailmassa on rinnakkaisen (verkon) painottuminen peräkkäisen (hierarkkisen) järjestelmän sijasta. ... Peräkkäinen järjestelmä voidaan yleistää hierarkkiseksi järjestelmäksi ... Hierarkkiset järjestelmät ovat sellaisia, että niissä on aina yläpuoli ja alapuoli kaikilla tasoilla. Jos yläpuoli poistetaan, kaikkia alla oleva on irti muusta järjestelmästä".

Organisaatiomuotojen vertailua

Organisaatiomuotojen ajalliset valtajaksot ja vaikutusalueet ovat: # Sukulaisuus: primitiivinen keräilijäaika: perhe, kulttuuri # Instituutiot, hierarkia: maatalousyhteiskunnan aika: valtio, hallitus # Vapaa markkinatalous: teollisuusyhteiskunnan aika: talous ja # Verkostot: tietoyhteiskunnan aika: kansalaisyhteiskunta. Organisaatiomallien päämielenkiinto ja pääarvo ovat: # Sukulaisuus: identiteetti: johonkin kuluminen # Instituutiot, hierarkia: valta, auktoriteetti: järjestys # Vapaa markkinatalous: hyvinvointi: vapaus # Verkostot: tieto: Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo Organisaatiomallien tärkeimmät riskit ja tärkeimmät tuotteet ovat: # Sukulaisuus: sukulaisten suosinta: kotitalouden tuotteet # Instituutiot, hierarkia: lahjonta, mädännäisyys: yleishyödylliset tuotteet # Vapaa markkinatalous: riisto: yksityiskäyttöön tarkoitetut tuotteet # Verkostot: harhakuvat: yhteisölliset tuotteet Organisaatiomallien motivaatio ja rajoitukset ovat: # Sukulaisuus: hengissä säilyminen: johtamiseen liittyvän päätöksenteon vaikeus # Instituutiot, hierarkia: korkeampi auktoriteetti: merkantiilinen (kaupallinen) kontrolli # Vapaa markkinatalous omanvoitonpyyntö: sosiaalinen tasa-arvo ja # Verkostot: konsensus, yhteisymmärrys, yhteystyö: tiedon ylitarjonta Organisaatiomallien rakenne ja arkkitehtuuri ovat: # Sukulaisuus: monipäinen: labyrintti # Instituutiot: hierarkia: pyramidi # Vapaa markkinatalous: atomistinen: hiukkasmainen ja # Verkostot: verkostomainen, solmumainen Organisaatiomallien kehoon liittyvä vertaus ja niiden käyttämä informaatiotekniikka ovat: # Sukulaisuus: iho/ulkonäkö: symbolit # Instituutiot, hierarkia: luuranko: kirjoitus, kirjapaino # Vapaa markkinatalous: verenkierto: lennätin ja puhelin sekä # Verkostot: hermosto: digitaalinen tiedonsiirto

Organisaatiomallit tasosiirtyminä

Siirtymien olemassaolon tasomallissa tasolta toiselle tapahtuu mm. ratkaisemalla edellisen tason keskeinen ongelma. Myös tiedon käsittelyssä tapahtuu yleensä merkittävä muutos. Edellä olevassa organisaatiomallissa keskeisiksi rajoituksiksi, ongelmiksi, on esitetty: # sukulaisuudessa johtamisen päätöksenteko # instituutioissa merkantiilinen (kaupallinen) kontrolli # markkinoissa sosiaalinen tasa-arvo ja # verkostoissa informaation ylikuormitus. Ratkaisut näihin ongelmiin organisaatiotasoihin liittyen ovat olleet: # Ongelma: Johtamisen päätöksenteon vaikeus sukulaisuudessa: Ratkaisu: Keskitetty, hierarkkinen päätöksenteko, joka luo järjestystä. # Ongelma: Kaupallisen kontrollin vaikeus hierarkiassa: Ratkaisu: (taloudellisen toiminnan) Vapaus. # Ongelma: Sosiaalinen tasa-arvo vapaassa markkinataloudessa: Ratkaisu: Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo sekä konsensus verkoissa. # Ongelma: Informaation ylikuorma verkostoissa: Ratkaisu löytyy vasta verkostoja seuraavassa organisaatiomallissa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että ratkaisu siihen on tekninen: Keinoälypohjainen, oppiva tietokonejärjestelmä, joka pystyy täsmätiedon luomiseen muuttuvista tarpeista ja massatiedosta.

Esimerkkejä tasosiirtymistä aiheutuvista ongelmista

Esimerkki näistä ongelmista ja ratkaisuista on Neuvostoliiton kaatuminen ja sen keskeiset ongelmat. Vapaan markkinatalouden aikakaudella Neuvostoliitto pyrki ratkaisemaan talouteen liittyvää monimutkaisuutta instituutioilla: Keskitetyllä tuotannon suunnittelulla ja siihen liittyvällä keskitetyllä tavaroiden hintojen laskennalla. Monimutkaisuuteen ja laajenevaan erikoistumiseen liittyvät ongelmat tiedostettiin, mutta tietotekniikan kehitys lupasi koko ajan monimutkaisuuden ratkaisua hierarkkisesti seuraavan sukupolven tietokoneilla ja tietotekniikalla. Monimutkaisuus, kehittynyt kulutuskysyntä ja monimutkaistuva sotatekniikka aiheuttivat aina suurempia ongelmia kuin mitä pystyttiin tekniikan tasolla ratkaisemaan. Myös keskitetyn valvonnan tarve, luottamuksen puuttumi

Ihminen

Ihmistä tutkivat tieteet

Ihmisen organisoitumisen tasot evoluutiossa

Ihmisen biologia

Katso myös

Biologia

Osa-alueita

Käsitteitä

Katso myös

Linkkejä

Uskonto

Maailman 10 suurinta uskontoa

Suomen suurimmat uskonnot

Herätysliikkeet Suomessa

Uskontojen synty ja funktio

Eräitä uskontoja

Muita uskonnollisia ja uskonnottomia todellisuuskäsityksiä ja elämänkäsityksiä

Katso myös

Linkkejä

Meemi

Kieli

Kielten tutkimus

Ihmisen kielet

Ihmisen kielten historia ja kehitys

Kielten luokittelu ja kielikunnat

Keinotekoiset kielet

Eläinten kielet

Formaaliset kielet

Katso myös

Yhteisö

Valtio

Suomen valtio

Valtion tehtävät

Erilaiset valtiotyypit

Yhteiskuntateoriat

Valtio organisaationa

Katso myös

Teknologia

Teknologian osa-alueita ja keksintöjä

Katso myös

Lähteitä:

Antropologia

Fyysinen antropologia

Paleoantropologia

Kulttuuriantropologia

Varhaisen evolutionismin kausi

Toinen varhaisen evolutionismin kausi

Uusevolutionismi

Nykyisiä tutkimussuuntia

Sosiaaliantropologia

Poliittinen antropologia

Ekonominen antropologia

Lääketieteellinen antropologia

Uskontoantropologia

Lingvistinen antropologia

Esteettinen antropologia

Psykologinen antropologia

Kuuluisia antropologeja

Aiheesta muualla

Psykologia

Psykologian osa-alueita

Psykologian suuntauksia

Termejä

Psykologiaan liittyviä artikkeleja

Kuuluisia psykologeja

Aiheesta muualla

Sosiologia

Sosiologian synty ja historia

Sosiologian klassikoita

Pikkuklassikoita

Sosiologian tutkimusmenetelmiä

Sosiologia Suomessa

Sosiologisia teorioita

Sosiologian käsitteistöä

Katso myös

Aivot

Ihmisen aivot

Aivojen systeemiset tasot

Aivojen pohjatasot, neuronit ja sähkökemialliset pulssit

Aivojen metametataso, tietoisuus