:: wikimiki.org ::

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat jokaiselle ihmiselle mm. [http://www.unhchr.ch/udhr/lang/fin.htm YK:n ihmisoikeusjulistuksessa] taattuja oikeuksia. Ihmisoikeudet on mm. YK:n perussopimuksissa jaettu kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin (esim. sananvapaus, painovapaus ja kokoontumisvapaus) ja ns. TSS-oikeuksiin (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet). Näiden suhde on vuosien mittaan ollut kiivaankin poliitisen väittelyn kohteena. Länsimaissa kansalais- ja poliittisista oikeuksista ollaan varsin yksimielisiä, kun taas TSS-oikeuksista vallitsee jonkin verran erimielisyyttä. Varsinkin vasemmistossa on painotettu että esim. sanan- ja painovapaudella ei ole juuri merkitystä, jos kaikki eivät osaa lukea tai tiedotusvälineet ovat vain harvojen omistuksessa ja käytössä. Niiden mukaan TSS-oikeudet ovat välttämättömiä, jotta klassiset ihmisoikeudet voisivat toteutua täysimääräisesti ja kaikille ihmisille. Liberalististen ja konservatiivisten näkemysten mukaan TSS-oikeuksien toteuttaminen tulee kuitenkin valtiolle kalliiksi eikä ole mahdollista aina. TSS-oikeuksien kieltämistä kokonaan ajaa kuitenkin vain liberalistien pieni äärisiipi. Myös ETYK-sopimusta pidetään historiallisesti merkittävänä ihmisoikeusnormina. Sopimuksessa länsimaat suostuivat tunnustamaan Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa muodostamat sosialistimaat siitä hyvästä, että nämä hyväksyivät eräitä ihmisoikeusnormeja, jotka sittemmin johtivat toisinajattelijoiden parantuneisiin toimintamahdollisuuksiin ja arvioiden mukaan näin nopeuttivat sosialististen diktatuurien romahdusta.

Ihmisoikeussopimuksia

- YK:n ihmisoikeuksien julistus
- Kansalais- ja poliitisten oikeuksien sopimus
- Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus.
- Lapsen oikeuksien sopimus
- Naisten oikeuksien sopimus
- Kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus
- Rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus.
- ETYK-sopimukset
- Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus
- Euroopan sosiaalinen peruskirja Yllä olevat sopimukset ovat turvaamiensa oikeuksien osalta paljolti päällekkäisiä. Suomen lainsäädännössä ihmisoikeudet on sisällytetty perustuslain 2. lukuun (Perusoikeudet).

Ihmisoikeusjärjestöt

Ihmisoikeusjärjestöistä Amnesty International keskittyi aluksi kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja mielipidevankeuden poistamiseen ja tällaisen kohtelun saaneiden auttamiseen mutta on sittemmin ottanut toimintakenttäänsä laajemmin klassisia ihmisoikeuksia ja jossain määrin myös sen valvontaa, että siltä osin kuin TSS-oikeuksia toteutetaan julkisin varoin, rahoja ei käytetä ketään syrjivästi. Katso myös Amnesty International ja Human Rights Watch.

Tunnettuja ihmisoikeustaistelijoita

- Martin Luther King, Jr.
- Desmond Tutu
- Nelson Mandela

Aiheesta muualla

- [http://www.ihmisoikeudet.net/ Ihmisoikeudet.net]
- [http://www.amnesty.fi/ Amnestyn suomenkieliset sivut] Luokka:Oikeudet ja vapaudet Luokka:Ihmisoikeudet zh-min-nan:Jîn-kôan ja:人権

TSS-oikeudet

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet viittaavat sellaisiin oikeuksiin kuin oikeus asuntoon, terveydenhuoltoon, minimitoimeentulon takaavaan tulotasoon, oikeudenmukaisiin työoloihin ja palkkaan. TSS-oikeuksien sopimus on toinen YK:n keskeinen ihmisoikeussopimus kansalais- ja poliittisia (KP) oikeuksia koskevan ihmisoikeussopimuksen lisäksi.

Linkkejä

- [http://www.amnesty.fi/history/taloud.htm] YK:n alkuperäinen TSS-oikeuksien julistus Amnestyn sivuilla Luokka:Oikeudet ja vapaudet

ETYK

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin eli Etykin ensimmäinen vaihe oli ulkoministerien kokous Helsingissä vuonna 1973 ja toinen Genevessä järjestetty konferenssi vuosina 1973-75. Liennytysajattelu oli 1970-luvun puolivälissä ylimmillään. Ministeri Max Jakobson on muistellut Suomen ideoiman huippukokouksen olleen tarkoitettu lähinnä väistöliikkeeksi, jonka avulla Suomi säilyttäisi puolueettoman aseman idän ja lännen kiistellessä. Myöskään presidentti Urho Kekkonen ei uskonut, että Neuvostoliiton esittämää konferenssia edes järjestettäisiin. He ehdottivat silti pitopaikaksi Helsinkiä, ja yllättäen asiat etenivätkin siihen suuntaan, että kokous toteutuikin. Valmisteluihin kuului muun muassa laitapuolen kulkijoiden laajamittainen siivoaminen Helsingistä valtiovieraiden alta. Etykin kolmanneksi vaiheeksi kutsuttu huippukokous järjestettiin Helsingin Finlandia-talossa heinä- ja elokuun vaihteessa vuonna 1975. Mukana olivat 35 maan valtionpäämiehet: Albaniaa lukuun ottamatta kaikki Euroopan valtiot sekä Yhdysvallat ja Kanada. Kokoukseen osallistuivat mm. Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev, Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford, Italian pääministeri Aldo Moro, Ranskan presidentti Valery Giscard d’Estaing, Ruotsin pääministeri Olof Palme, Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Schmidt, DDR:n puoluejohtaja Erich Honecker ja Romanian presidentti Nicolae Ceauşescu. Presidentti Urho Kekkonen toimi kokouksen isäntänä. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen suurimpia tapahtumia Suomessa Helsingin olympiakisojen ohella. 1. elokuuta allekirjoitettiin kokouksen päätösasiakirja. Kirjoittamisen aloitti liittokansleri Schmidt ja sen päätti Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito. Päätösasiakirja jakautui neljään koriin. Ensimmäinen käsitteli Euroopan turvallisuuskysymyksiä, toisessa päätettiin yhteistyöstä mm. taloudessa, tieteessä ja ympäristönsuojelussa, kolmas koski yhteistoimintaa humanitaarisilla aloilla ja neljäs konferenssin seurantaa ja tulevia kokouksia. Läntiset kriitikot arvelivat tuoreeltaan sopimuksen sinetöineen Euroopan kahtiajaon. Toisaalta jälkikäteen on ajateltu, että lisääntynyt kulttuurivaihto ja etenkin ihmisoikeuskysymysten nostaminen esille edistivät toisinajattelijoiden liikehdintää itäisessä Euroopassa ja olivat johtamassa syksyn 1989 vallansiirtoihin sosialistisissa maissa sekä myöhemmin Neuvostoliiton lakkaamiseen valtiona. Sopimuksen innoittamana useisiin Varsovan liiton maihin syntyi niin sanottuja Helsinki-ryhmiä ajamaan ihmisoikeusasiaa sekä edistämään ajatuksen ja ilmaisun vapautta. Kokouksen jälkeen alettiin kansainvälisessä lehdistössä yleisesti puhua Helsingin hengestä ja liennytys-termi liitetään yleensä Etykin huippukokoukseen. Suomen kansainvälistä asemaa tilaisuus joka tapauksessa vahvisti. Etykin seurantakokous järjestettiin Helsingissä vuonna 1992. Etykin seuraajaksi perustettiin 1994 Etyj eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Urho Kekkosen museossa Tamminiemessä Helsingissä menee 26.2.2006 asti näyttely Ety-prosessin 30-vuotisesta historiasta ja vuoden 1975 huippukokouksesta.

Katso myös

- Ihmisoikeudet
- Urho Kekkonen Luokka:Eurooppa

Toinen maailmansota

Toinen maailmansota käytiin vuosina 1939-1945. Sota käytiin pääasiassa Saksan, Italian ja Japanin johtamien akselivaltojen ja Yhdistyneen Kuningaskunnan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, johtamien liittoutuneiden välillä. Saksan itärintaman sota tunnettiin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä nimellä Suuri isänmaallinen sota. Toinen maailmansota on tuhoisin sota ihmiskunnan historiassa ja se vaati yli 50 miljoonan ihmisen hengen.

Sotaa edeltäneet vuodet

Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa ja sotakorvausten aiheuttamat taloudelliset ongelmat avasivat tien valtaan vuonna 1919 perustetulle, sittemmin Adolf Hitlerin johtamalle NSDAP-puolueelle. Vuonna 1932 NSDAP sai eniten paikkoja vaaleissa ja 1933 Saksan presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Päästyään valtaan Hitler kielsi muut puolueet ja von Hinderburgin kuoltua yhdisti presidentin ja valtakunnankanslerin virat, nousten Saksan diktaattoriksi. Saksan koko hallintojärjestelmä uudistettiin ja perustettiin ensimmäiset keskitysleirit jotka oli tarkoitettu poliittisille toisinajattelijoille ja rikollisille. Noustuaan führeriksi Hitler rikkoi Versaillesin rauhansopimuksessa määrättyä Saksan demilitarisointia. Armeijan kehittäminen uudelleen alkoi Geneven aseriisuntakongressien epäonnistuttua vuonna 1932–1934. Koska muut vallat eivät vähentäneet aseitaan Saksan tasolle, Hitler ilmoitti aseistavansa Saksan niiden tasolle. Vuoteen 1935 mennessä asevarustelu oli jo hyvässä käynnissä. Asevarustelu huolestutti Ranskaa, joka varusti uudelleen vuosina 1929–1934 rakennetun Maginot-linjan. Puolustuslinja ulottui Belgian rajalta Sveitsin rajalle, mutta Saksa oli jo ensimmäisessä maailmansodassa kiertänyt linjan hyökkäämäällä Belgian kautta. Ilman Britannian tukea Ranska seurasi vierestä Saksan varustautumista. Britannia kannatti aluksi Saksan varustautumista ja allekirjoitti kesäkuussa 1935 Anglo-saksalaisen laivastosopimuksen, jossa Saksan laivaston koko sallittiin lisättäväksi 35 % Kuninkaallisen laivaston koosta. Hitler kokeili uusia aseitaan Espanjan sisällissodassa 1936–1939 lähettäen Francon avuksi Luftwaffen Condor-legioonan. Myös Italiassa oli vuonna 1922 noussut valtaan Benito Mussolinin johtama fasistinen puolue. Italian ja Saksan hallitsevien ryhmien samankaltaiset aatteet johtivat vuonna 1936 ystävyyssopimuksen solmiseen ja 1939 sotilasliittoon. Sopimusta nimitettiin Rooman-Berliinin akseliksi ja maita akselivalloiksi. Myöhemmin liittoon liittyi vielä Japani 1940. Versaillesin sopimusta Hitler rikkoi toistamiseen miehittämällä Reininmaan vuonna 1936, marssittaen 30000 miestä Kölniin 7. maaliskuuta 1936. Ranska seurasi jälleen vierestä Britannian hyväksyessä Saksan marssin "omalle takapihalleen". Remilitarisoinnin jälkeen Hitler järjesti kansanäänestyksen, jossa 98,8 % äänestäjistä tuki hänen toimiaan. Tämä jälkeen hän rakensi oman puolustuslinjansa, Westwallin Ranskaa vastaan. Kun Neville Chamberlainista tuli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 28. toukokuuta 1937, hän jatkoi Saksan toimet hyväksyvää politiikkaa, uskoen Hitlerin aikeena olevan vain yhdistää saksankieliset kansat. Chamberlain ei uskonut Saksan ryhtyvän sotaan, vaikka Churchill siteerasi Mein Kampfia, jossa Hitler oli kirjoittanut hankkivansa lisäalueista idästä – miekan voimalla. Itävallan fasistit halusivat liittyä Saksaan, vaikka Itävallan kansleri Kurt von Schuschnigg halusikin pitää maan itsenäisenä. Ilman ulkovaltojen tukea hän tapasi Hitlerin Berliinissä ja hyväksyi Hitlerin tukijan Arthur Seyss-Inquartin sisäministeriksi. Mellakointi Wienissä yltyi, ja Schuschnigg pakotettiin eroamaan. Seyss-Inquart kutsui Hitlerin joukot apuun, ja 13. maaliskuuta 1938 Wehrmachtin joukot ylittävät rajan. Kansanäänestyksessä Itävallan liittäminen Saksaan, nk. Anschluss, sai 99,75 % tuen. Itävalta oli menettänyt kolmen miljoonan saksankielisen asuttamat sudeettialueet Saint-Germainin sopimuksessa 1919 Tšekkoslovakialle. Anschlussin jälkeen sudeettisaksalaisten johtaja Konrad Henlein vaati liittoa Saksan kanssa. Tšekkoslovakia oli yksin, mutta se varautui sotaan. Sodan välttämiseksi Chamberlain neuvotteli Hitlerin kanssa kolme kertaa Berchtesgadenissa, Godesburgissa ja Münchenissä. Münchenin sopimus allekirjoitettiin 29. syyskuuta 1938 Hitlerin, Mussolinin, Chamberlainin ja Ranskan Edouard Daladierin kesken. Tšekkoslovakian pääministeri Edvard Beneš ei ollut läsnä. Sopimuksessa sovittiin Saksan saavan sudeettialueet kansanäänestyksen jälkeen, Unkarin ja Puolan saavan alueita Tšekkoslovakialta, ja Britannian ja Saksan solmivan luottamussopimuksen. Chamberlainin palattua Lontooseen hän julisti saavuttaneensa "rauhan meidän aikanamme". Hitler oli tyytymätön ja julisti Chamberlainin pilanneen hänen marssinsa Prahaan. Maaliskuussa 1939 Hitler pakotti Liettuan luovuttamaan saksankielisen Memelin Saksalle. Seuraavaksi hän uhkasi pommittaa Prahaa, jolloin Tšekkoslovakia antautui. Chamberlain tajusi sopimuksen epäonnistuneen. Britannia antoi Puolalle takuut tuestaan ja aloitti varustautumisen. Hitler kohdisti nyt katseensa Puolaan ja alueisiin, jotka se oli saanut rauhansopimuksessa. Hitlerin useista vaatimuksista huolimatta Puola ei suostunut alueluovutuksiin ja turvautui Ranskan ja Britannian kanssa solmimaansa puolustusliittoon.

Sodan alku

Puolassa 1940.]] Elokuussa 1939 Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov-Ribbentrop-sopimus). Näin Hitler pystyi ilman Neuvostoliiton uhkaa hyökkäämään Puolaan. Saksa hyökkäsi 1. syyskuuta 1939 Puolaan ja aloitti toisen maailmansodan. Saksa kukisti Puolan muutamassa viikossa Neuvostoliiton miehittäessä Puolan itäosat. Puolan jälkeen Neuvostoliitto pyrki vahvistamaan vaikutusvaltaansa ja solmi Baltian maiden kanssa turvallisuussopimukset joka antoi Neuvostoliitolle luvan sijoittaa sotilastukikohtia niiden alueille. Suomen kanssa käydyt neuvottelut epäonnistuivat, kun suomalaiset eivät suostuneet rajamuutoksiin ja tukikohdan vuokraamiseen Hangossa. Neuvotteluiden epäonnistuttua Neuvostoliiton ja Suomen välillä käytiin talvisota 1939-1940. Sodan päätteeksi Neuvostoliitto sai vaatimansa alueet ja enemmänkin, eikä se antanut alun perin lupaamiaan kompensaatioalueita. Länsirintamalla liittoutuneet eivät uskaltaneet käynnistää suuria operaatioita. Saksa miehitti huhtikuussa 1940 Tanskan ja Norjan, koska Britannia ja Ranska tiettävästi suunnittelivat jo Suomen talvisodan aikana Norjan satamien valloittamista ja aluevesien miinoittamista sekä Narvik - Kiruna - Luleå -rautatien valloittamista edetäkseen sieltä etelään kohti Saksaa. Toukokuussa Saksa käynnisti hyökkäyksen länsirintamalla. Alankomaat antautui 15. toukokuuta, Belgia 28. toukokuuta ja Ranska 22. kesäkuuta. Britit onnistuivat kuitenkin evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquessa. Itä-Euroopassa Neuvostoliitto miehitti Baltian 15. kesäkuuta-17. kesäkuuta ja Romanian Bessarabian 28. kesäkuuta. Ranskan sotaretken jälkeen Hitler alkoi valmistella hyökkäystä Neuvostoliittoon. Saksan Luftwaffe pommitti rajusti Britanniaa ja yritti lamaannuttaa Kuninkaalliset ilmavoimat, mutta ei kuitenkaan onnistunut siinä. Taistelu Britanniasta oli hävitty ja Hitler siirsi Englannin miehityksen tulevaisuuteen.

Balkan

Vuoden 1940 lopulla Italia hyökkäsi Kreikkaan Albaniasta, mutta sotamenestys jäi keskinkertaiseksi. Keväällä 1941 Jugoslaviassa tapahtunut Saksalle vihamielinen vallankaappaus provosoi Hitlerin toimimaan. Saksa, Italia, Unkari, Romania ja Bulgaria hyökkäsivät Jugoslaviaan, jonka puolustus romahti hetkessä. Jugoslavian sotavoimia ei kuitenkaan onnistuttu tuhoamaan, vaan kommunistit ja kansallismieliset serbit muodostivat sissiosastoja, jotka ahdistelivat miehittäjiä sodan loppuun asti. Sissien lukumäärä on arvioitu yli sadaksituhanneksi. Balkanin miehittäminen sitoi runsaasti Saksan joukkoja. Osia Jugoslaviasta liitettiin naapurimaihin, ja lopuista muodostettiin Kroatian ja Serbian valtiot. Kroatiaa hallitsivat kiihkokansalliset kroaatit Ante Pavelicin johdolla. Kroatian alueella asuvia serbejä murhattiin joukoittain keskitysleireissä. Myös Kreikka vallattiin maalis-huhtikuussa 1941. Raskaimmat taistelut käytiin Kreetan hallinnasta.

Itärintama

Kreetan Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon (Operaatio Barbarossa) 22. kesäkuuta. 1941. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan, antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Virallisen linjauksensa mukaan Suomi kuitenkin kävi erillistä sotaa eikä ollut Saksan liittolainen. Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrakanin-Arkangelin linjalle asti. Hyökkäyksen alkuvaihe sujui hyvin ja paljon puna-armeijan joukkoja joutui vangeiksi. Saksan joukot saartoivat Leningradin ja etenivät lähelle Moskovaa, mutta eivät pystyneet valloittamaan kaupunkia ja talven 1941-1942 aikana puna-armeija pystyi lukuisiin vastahyökkäyksiin. Länsivaltojen sotamateriaaliapu auttoi Neuvostoliittoa kestämään pahimman pulan yli. Kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä. Syksyllä eteminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradin kaupungista Volgan varrella. Kun taistelu kaupungista oli käynnissä, Neuvostoarmeija keräsi joukkoja saartaen saksalaisen 6. Armeijan Stalingradin alueelle. Tätä sotatoimea kutsuttiin peitenimellä "Operaatio Uranus" ja se oli ensimmäinen muun kuin Stalinin itsensä suunnittelema taistelutoimi sodan alettua. Von Pauluksen 300 000 miehen armeijan henkiinjääneet antautuivat 2. helmikuuta 1943. Keväällä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja valtasivat takaisin Harkovan kaupungin. Heinäkuussa 1943 Kurskin kaupungin lähellä käytiin historian suurin panssaritaistelu saksalaisten hyökätessä Neuvostoliiton linnoitettua rintamaa vastaan. Maihinnousu Italiaan ja Neuvostoliiton vastahyökkäys pakottivat saksalaiset keskeyttämään hyökkäyksen saavuttamatta tavoitteitaan. Aloite itärintamalla siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle. Vuoden lopulla puna-armeija oli jo edennyt Smolenskiin ja Kiovaan. Vuoden 1944 alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella joka sai lopulta Suomen solmimaan erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa syyskuussa. 22. kesäkuuta alkoi Neuvostoliiton Operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 1 000 km pituisella rintamalinjalla. Saksan 500 000 sotilaan Keskinen armeijaryhmä tuhottiin täysin ja 350 000 sotilasta jäi vangeiksi. Romania antautui elokuussa ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti. 14. huhtikuuta 1945 Neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16. huhtikuuta päättyen Berliinin valtaukseen 2. toukokuuta 1945.

Pohjois-Afrikka

2. toukokuuta Pohjois-Afrikassa 1940 britit olivat torjuneet Italian hyökkäykset Egyptiin. Akselivallat kävivät välillä menetyksellistäkin sotaa vuoteen 1942 asti Erwin Rommelin johdolla, kunnes brittijoukot löivät saksalaisen Afrikan armeijakunnan El Alameinin taistelussa loka-marraskuussa 1942. Tunisiassa vastarinta päättyi toukokuussa 1943. Vuoden 1941 lopulla Yhdysvallat oli tullut mukaan sodankäyntiin. Josif Stalin vaati länsivaltoja avaamaan Euroopassa toisen rintaman. Eteneminen aloitettiin kuitenkin ensiksi Pohjois-Afrikassa maihinnousulla 8. marraskuuta 1942. Saksa päätti vallata Ranskan miehittämättömätkin osat ranskalaisiin kohdistuneen epäluulon takia. Pohjois-Afrikassa saksan sotaonni kääntyi El Alameinin taistelussa. Kun saksalaiset oli karkoitettu Pohjois-Afrikassa seurasi maihinnousu Sisiliaan 10. heinäkuuta 1943. Italiassa oltiin oltu tyytymättömiä sotaan ja Italia vetäytyi sodasta. Mussolini pakotettiin eroamaan ja Italia solmi aselevon 3. syyskuuta 1943. Liittoutuneet pääsivät Roomaan 4. kesäkuuta 1944, mutta Pohjois-Italiaa saksalaiset pitivät hallussaan toukokuuhun 1945 asti.

Länsirintama

6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Normandiassa, joka yllätti saksalaisten puolustuksen. Elokuussa 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Rivieralle. Liittoutuneet pääsivät Pariisiin 25. elokuuta 1944. Vuoden 1944 lopulla taisteluja käytiin jo Alankomaissa ja Elsass-Lothringenissa Vastoinkäymisten takia Saksassa oli syntynyt salaliitto, joka yritti surmata Hitlerin pommilla 20. heinäkuuta 1944. Vastarintaliike murskattiin ja saksalaiset kokosivat joukkonsa ja tekivät vastahyökkäyksen länsirintamalla Ardenneilla. Alkumenestyksestä huolimatta huolto-ongelmat ja polttoainepula pysäyttivät Wehrmachtin panssarikärjen ja hyökkäys tyrehtyi. Päämäärä Antwerpen jäi vain 100 kilometrin päähän. Liittouneiden painaessa päälle Saksalla ei enää ollut voimia pitää saavuttamiaan asemia, vaan se joutui aloittamaan lopullisen perääntymisen Reinin ylitse. Saksan alueen puolustus murtui tammi-huhtikuussa 1945. Liittoutuneet olivat sopineet miehitysrajaksi Elbe-joen ja puna-armeija ja länsiliittoutuneiden joukot kohtasivat siellä 25. huhtikuuta 1945. Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta ja Mussolini surmattiin 28. huhtikuuta. Saksa antautui lopullisesti 8. toukokuuta. Sota Euroopassa oli päättynyt liittoutuneiden voittoon. Saksa jaettiin Ranskan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kesken miehitysalueisiin. Myös Saksan pääkaupunki Berliini, joka jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle jaettiin kolmen voittajavallan ja Ranskan välillä vyöhykkeiksi. Liittoutuneet jakoivat Itävallan neljäksi miehitysalueeksi, jotka myöhemmin itsenäistyivät Itävallan valtiona. Myöhemmin Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden välit kiristyivät, mikä johti kylmään sotaan.

Sota Aasiassa

kylmään sotaan Japani oli hyökännyt Kiinaan jo vuonna 1937, ennen toisen maailmansodan alkua. Toisen maailmansodan aloituspäiväksi Aasiassa lasketaankin yleensä 7. joulukuuta 1941, jolloin Japanin ilmavoimat pommitti Yhdysvaltojen laivastotukikohtaa Pearl Harborissa, tuhoten suuren osan Tyynen valtameren laivastosta ja aiheuttaen Yhdysvaltojen liittymisen sotaan liittoutuneiden puolella. Japanin hyökkäyksen alkaessa sodanjulistus oli jo perillä Yhdysvaltojen valtiokoneistossa, mutta koska viestin tärkeyteen ei oltu kiinnitetty huomiota, se avattiin liian myöhään. Samanaikaisesti Japani aloitti suurhyökkäyksen Malesiaan, Borneoon ja Filippiineille, vallaten mm. Singaporen briteiltä. Japanilaisen voittokulku jatkui toukokuuhun 1942, jolloin Port Moresbyn valtaus epäonnistui Yhdysvaltojen laivaston ansiosta. Kuukautta myöhemmin neljä japanilaista lentotukialusta upotettiin Midway-saaren taistelussa, siirtäen Japanin puolustuskannalle. Pitkän ja raskaan kampanjan avulla liittoutuneet valtasivat takaisin Japanin valtaamia alueita. Vuonna 1945 myös Neuvostoliitto julisti sodan Japania vastaan, vallaten takaisin Mantšurian. 15. elokuuta 1945, viikko Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten jälkeen, Japani antautui ja miehitettiin.

Katso myös

- Luettelo sotilasoperaatioista
- Nürnbergin oikeudenkäynnit
- Salamasota
- Stalingradin taistelu
- Sota
- Varsovan kansannousu
- Enigma
- Kamikaze Luokka:Toinen maailmansota als:Zweiter Weltkrieg ms:Perang Dunia II ko:제2차 세계 대전 ja:第二次世界大戦 simple:World War II th:สงครามโลกครั้งที่สอง

Amnesty International

Amnesty International (vapaassa kielenkäytössä usein lyhyesti "Amnesty") on kansainvälinen kansalaisjärjestö, jonka päämääränä on edistää ihmisoikeuksien noudattamista koko maailmassa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen hengessä. Amnesty Internationalin huolenaiheena ovat erityisesti mielipidevangit, poliittiset vangit, kuolemanrangaistus, kidutus, poliittiset murhat, katoamiset ja mitkä tahansa muut hallitusten, organisaatioiden tai henkilöiden tekemät ihmisoikeusloukkaukset. Järjestön ehdottoman puolueettomuuden turvaamiseksi Amnesty International ei ota vastaan suoraa taloudellista tukea hallituksilta eikä esimerkiksi lahjoituksia jotakin tiettyä maata tai tapausta varten. Vastaavista syistä Amnestyn jäsenet eivät koskaan kampanjoi omassa maassaan tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia vastaan. Amnestyn tutkimusraportit, joiden tiedot pyritään varmistamaan toisistaan riippumattomista lähteistä, ovatkin saavuttaneet mainetta yleensä luotettavana tietolähteenä ihmisoikeusloukkauksista. Amnesty International perustettiin vuonna 1961 lakimies Peter Benensonin aloitteesta. Amnesty International sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1977. Amnestyn päätoimisto eli kansainvälinen sihteeristö sijaitsee Lontoossa. Vuonna 2004 järjestö ilmoitti toimintaansa osallistuvan tai tukevan yhteensä yli 1,8 miljoonaa ihmistä yli 150 maassa.

Amnesty ja Suomi

Amnestyn näkemyksen mukaan nykyinen siviilipalveluksen pituus, joka on yli kaksinkertainen lyhyimpään armeijan palvelusaikaan nähden, on rangaistuksenomainen. Amnesty katsoo, että totaalikieltäytyjät, jotka kieltäytyvät asevelvollisuuden suorittamisesta siviilipalveluna siviilipalveluksen rangaistuksenomaisen pituuden vuoksi, ovat mielipidevankeja. Myös vankiloiden epäinhimilliset ja puutteelliset olot ovat saaneet huomautuksia Amnestylta. Suomi on ainoa ennen vuotta 2000 EU:hun liittynyt maa, jonka kontolla on ihmisoikeusrikkomuksia Amnestyn jokavuotisessa ihmisoikeusraportissa, vuosi toisensa jälkeen.

Kritiikki Amnestyä kohtaan

Amnesty on yksi arvostetuimmista kansalaisjärjestöistä ja sitä kohtaan tuntevat sympatiaa monet sellaisetkin, jotka eivät järjestön toimintaa tue. Jonkin verran on sekin kohdannut kritiikkiä myös länsimaissa. Sitä on syytetty esimerkiksi epäuskottavuudesta, vasemmistosympatioista, oikeistosympatioista, puolueellisuudesta ja poliittisesta valikoivuudesta. Esimerkkeinä tällöin mainitaan se, että Amnesty ei adoptoi mielipidevangeiksi esimerkiksi veronmaksusta kieltäytyviä (libertaarinen kritiikki) tai uusnatsistisia mielipiteitä esittäviä henkilöitä (kansallissosialistinen kritiikki). Tosin järjestö on pidättäytynyt omaisuus- ja väkivaltarikollisten adoptoinnista kautta linjan.

Katso myös

- Human Rights Watch.

Linkkejä

- [http://web.amnesty.org/report2004/index-eng Amnestyn vuosiraportti 2004]
- [http://www.amnesty.org Amnesty International]
- [http://www.amnesty.fi Amnesty Internationalin Suomen osasto] Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Kansalaisliikkeet Luokka:Nobelin rauhanpalkinnon saajat ja:アムネスティ・インターナショナル

Human Rights Watch

Human Rights Watch on New Yorkista toimiva kansalaisjärjestö, jonka toimintakenttänä on maailman ihmisoikeustilanteen tarkkailu. Organisaatio käynnistettiin vuonna 1978 tarkkailemaan Neuvostoliiton toimintaa suhteessa Helsingin sopimukseen. Muita tarkkailuorganisaatioita perustettiin vahtimaan muita maailman osia. Vuonna 1988 edellä mainitut organisatoriset kokonaisuudet yhtyivät Human Rights Watchiksi.

Katso myös

- Amnesty International
- Ihmisoikeudet

Aiheesta muualla

- [http://www.hrw.org Human Rights Watchin kotisivut] Luokka:Kansainväliset järjestöt

Martin Luther King, Jr.

Tohtori Martin Luther King, Jr. (s. 15. tammikuuta 1929 – k. 4. huhtikuuta 1968) oli baptistipastori ja ihmisoikeusaktivisti. King sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1964. Martin Luther King oli Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeen keskeisiä hahmoja, joka 1950- ja 1960-luvulla ajoi erityisesti Etelävaltioiden mustien kansalaisoikeuksien tunnustamista. Hän oli väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden järkkymätön kannattaja ja onkin Gandhin ohella väkivallattoman vastarinnan filosofian tärkeimpiä kehittäjiä. Kingin syntymän kunniaksi vuoden kolmas maanantai on Yhdysvalloissa yleinen vapaapäivä. Asetuksen hyväksyi presidentti Ronald Reagan 18. tammikuuta 1986.

Tausta

King syntyi Atlantassa, Georgiassa, ja hänen vanhemmat olivat Martin Luther King, Sr ja Alberta Williams King. Hän valmistui Morehouse Collegesta sosiologian kandidaatiksi 1948. Vuonna 1951 hän valmistui teologian kandidaatiksi Crozerin teologisesta seminaarista (Crozer Theological Seminary). Vuonna 1954 Martin Luther King, Sr nimitti Kingin Dexter Avenuen babtistikirkon pastoriksi Montgomeryssä, Alabamassa. Teologian tohtoriksi King valmistui kesäkuun 5. päivä 1955 Bostonin yliopistosta. 1953 King meni naimisiin Coretta Scottin kanssa Marionissa, Alabamassa. King ja Scott saivat neljä lasta:
- Yolanda Denise (17.11.1955, Montgomery, Alabama)
- Martin Luther III (23.10.1957, Montgomery, Alabama)
- Dexter Scott (30.1.1961, Atlanta, Georgia)
- Bernice Albertine (28.3.1963, Atlanta, Georgia)

Kansalaisoikeustoiminta

King johti vuoden 1955 Montgomeryn bussiboikottia, mikä sai alkunsa kun Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle, ja näin rikkoi Jim Crow -lakia. Boikotti kesti 381 päivää, ja tilanne kiristyi niin että Kingin Montgomeryn asunnon kuistille jopa heitettiin pommi. 13.11.1956 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi päätöksessään että rotuerottelu busseissa oli perustuslain vastainen. Kampanjan jälkeen King oli perustamassa Southern Christian Leadership Conferencea (SCLC) 1957, jota hän johti kuolemaansa saakka. King sovelsi vaalimaansa väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden filosofiaa SCLC:n järjestämissä protesteissa. King päätteli että järjestäytynyt, väkivallaton kansalaistottelemattomuus eteläistä rotuerottelua vastaan keräisi julkisuutta mustien tasa-arvon ja äänioikeuden tavoitteluun. Toden totta, eteläisten mustien puutteesta ja nöyryytyksestä, rotuerottelusta ja kansalaisoikeusaktivistien ahdistelusta tehdyt lehti- ja televisiojutut keräsivät yleistä ymmärrystä ja sympatiaa niin että kansalaisliikkeestä tuli 1960-luvun alun merkittävin poliittinen tapahtuma. Paljolti Kingin järjestämien marssien ansiosta Yhdysvaltain lakiin lisättiin kansalaisoikeuslaki (Civil Rights Act) 1964 ja äänioikeuslaki (Voting Rights Act) 1965.

Murha

King murhattiin ampumalla 4. huhtikuuta 1968 motelli Lorrainen parvekkeelle Memphisissä, Tennesseessä. Teosta epäilty pikkurikollinen James Earl Ray pidätettiin Lontoossa kaksi kuukautta myöhemmin. Ray tunnusti syyllisyytensä ja tuomittiin 99 vuodeksi vankilaan. Myöhemmin Ray peruutti tunnustuksensa ja yritti koko loppuelämänsä saada tuomionsa oikeuden käsiteltäväksi. Ray kuoli vankilassa 70-vuotiaana 23. huhtikuuta 1998. Vuonna 1997 Dexter King tapasi Rayn ja todistusaineiston nähtyään vakuuttui Rayn syyttömyydestä ja tuki hänen pyrkimyksiään saada tuomio oikeuden käsiteltäväksi. Loyd Jowers, motelli Lorrainen läheisen ravintolan, Jim's Grillin pitäjä väitti olleensa osallinen Kingin murhan suunnitelleessa salaliitossa ja vastaanottaneensa 100000 dollaria murhan järjestelyistä, tosin tietämättä että tarkoituksena oli murhata King. Kingin perhe nosti Jowersia ja muita tuntemattomia salaliittolaisia vastaan kuolemantuottamuskanteen Memphisin siviilioikeudessa. Päätöksessään valamiehistö totesi Jowersin syylliseksi ja katsoi että taustalla on myös laajempi salaliitto.

Lähteet

- http://www.thekingcenter.org

Katso myös

- Malcolm X

Aiheesta muualla

- [http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/10.joulukuu/king4999.htm Verkkouutiset Jowers-oikeudenkäynnistä] King, Martin King, Martin ko:마틴 루서 킹 2세 ja:マーティン・ルーサー・キング simple:Martin Luther King, Jr.

Nelson Mandela

Nelson Mandela (s. 18. heinäkuuta 1918 Umtata) on xhosa-heimoon kuuluva eteläafrikkalainen poliitikko. Mandela opiskeli lakia, ja ryhtyi vastustamaan Etelä-Afrikan apartheid- eli rotuerottelupolitiikkaa. Aluksi hän ajoi väkivallatonta vastarintaa, mutta Sharpevillen verilöylyn (1960) jälkeen hän alkoi kannattaa väkivaltaa. Mandela tuomittiin vankeuteen 1962, minkä jälkeen hänestä tuli apartheidin vastaisen taistelun symboli. Hänet vapautettiin 11. helmikuuta 1990, ja apartheid lakkautettiin. Mandela toimi Etelä-Afrikan ensimmäisenä mustana presidenttinä 1994-1999. Hän sai 1993 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä edellisen presidentin, valkoisen Frederik de Klerkin kanssa. Mandela on eläkkeelle jäätyään ollut edelleen vaikutusvaltainen hahmo kansainvälisesti, eräänlainen apartheidista vapautumisen symboli. Hän on muun muassa osallistunut AIDS:in vastaiseen kampanjointiin. Hänen mukaansa valloilleen ryöstäytynyt AIDS-epidemia on yksi tämän hetken vakavimpia ongelmia Etelä-Afrikassa. Mandela puhui Live 8 konsertissa 2.7.2005. Mandela, Nelson Mandela, Nelson Mandela, Nelson ms:Nelson Mandela ko:넬슨 만델라 ja:ネルソン・マンデラ simple:Nelson Mandela th:เนลสัน แมนเดลา

Luokka:Ihmisoikeudet

Ihmisoikeuksiin liittyviä artikkeleja. Luokka:Politiikka

Формалізація

Формалізація (formalization) - процес подання інформації про об`єкт, процес, явище в формалізованому вигляді. Категорія:Інформаційні технології

Opony pharmacy Parkiet opisy gg online spielautomaten

:: RELATED NEWS ::

Wanyamwezi
The Nyamwezi (originally and also Wanyamwezi) are the second largest of over 120 ethnic groups in Tanzania. They live in the northwest central area of the country, between Lake Victoria and Lake Rukwa. The term Nyamwezi is of Swahili origin, and translates as "people of the moon". The name was given to them by the coastal people indicating that the Nyamwezi came from the west (where t