Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Ilmasto

Ilmasto

Ilmasto tarkoittaa tietyn alueen keskimääräistä säätä pitkän ajanjakson aikana. Määritelmää kuvaa sanonta "ilmasto on se mitä odotetaan, sää mitä saadaan". Ilmaston muodostavia säämuuttujia ovat muun muassa lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta sekä ilmankosteus. Tyypillisesti vertailujakso on 30 vuoden mittainen. Ilmastoa tutkiva tiede on klimatologia. Ilmaston ja sään välistä rajaa ei ole määritelty tarkasti. Esimerkiksi tietyssä mielessä yksittäistä El Niño -ilmiötä voidaan pitää ilmastollisena ilmiönä, mutta toisaalta myös sääilmiönä. Kun käsitys ilmastosta pitkäaikaisena keskiarvona syntyi 1800-luvun loppupuolella, ajatus ilmastonmuutoksesta oli tuntematon ja 30 vuoden keskiarvoistusaikaa pidettiin riittävänä. Nykyään kun ilmaston tiedetään muuttuvan pitkän ajan kuluessa, on termin ilmasto tarkka ristiriidaton määrittely vaikeaa: keskiarvot saattavat siirtyä, ja lyhyellä ajanjaksolla tilastot eivät ole vakaita. Tietyllä maantieteellisellä alueella ilmasto ei yleensä muutu ihmisen elinajan aikana. Kuitenkin geologisessa ajassa ilmasto voi vaihdella samassa paikassa huomattavasti. Esimerkiksi Skandinaviassa on ollut useita jääkausia kymmenien tuhansien vuosien aikana (edellinen loppui noin 10 000 vuotta sitten). Paleoklimatologia eli muinaisilmastotiede tutkii historiallisia ilmastoja.

Ilmastoluokittelut

Alkuperäisessä tarkoituksessaan ilmasto on käsite, jota on käytetty jakamaan maapallo alueisiin joilla on samankaltaiset ilmastolliset arvot. Ilmastoalueet voidaan luokitella pelkästään lämpötilan ja sademäärän perusteella. Kasvillisuuden katsotaan riippuvan eniten näistä suureista. Tällaisia järjestelmiä ovat muun muassa Köppenin tai Thornthwaiten ilmastonluokittelujärjestelmät. Erilaisia ilmastoja:
- Trooppinen ilmasto
- Subtrooppinen ilmasto
- Aavikkoilmasto
- Aroilmasto
- Välimerenilmasto
- Lauhkea ilmasto
- Meri-ilmasto
- Mannerilmasto
- Alppi-ilmasto eli vuoristoilmasto
- Subarktinen ilmasto
- Arktinen ilmasto
- Etelämantereen ilmasto
- Väli-ilmasto

Katso myös


- Ilmastonmuutos

Linkkejä


- [http://www.ilmatieteenlaitos.fi Ilmatieteenlaitos]
- [http://www.worldclimate.com WorldClimate]
- [http://www.weatherbase.com Weatherbase]
- [http://www.climate-zone.com Global Climate Data]
- [http://www.ilmasto.org Ilmastosivut] Luokka:Ekologia Luokka:Ilmasto Luokka:Klimatologia ko:기후 ja:気候 simple:Climate

Keskiarvo

Aritmeettinen keskiarvo on havaintojen summa jaettuna havaintojen lukumäärällä. Puhekielessä keskiarvo tarkoittaa yleensä aritmeettista keskiarvoa. Havaintojen 3; 10; 5; 2 aritmeettinen keskiarvo on (3 + 10 + 5 + 2) / 4 = 20/4 = 5. Moodi eli tyyppiarvo on aineiston useimmin esiintyvä arvo, joka voidaan esittää jopa muuttujalle joka saa vain luokitteluarvoja, kuten nainen/mies. Mediaani on järjestetyn aineiston keskimmäinen luku. Mediaanin laskemiseksi täytyy muuttujan arvoja voida vertailla (suurempi, pienempi, yhtä suuri). Esimerkiksi jo henkilöiden sotilasarvoista voi laskea mediaanin. Muita keskilukuja ovat mm. geometrinen keskiarvo ja harmoninen keskiarvo. Usein puhutaan myös nk. painotetusta keskiarvosta, jolloin havainnon frekvenssillä tai jollain muulla muuttujalla korjataan laskelmia.

Aiheesta muualla

Kivelä ym 2000: M niin kuin matematiikka: [http://matta.hut.fi/matta/isom/tskhtml/tilasto3.html Datan tunnusluvut] Huom. Sivulla väitetään harhaanjohtavasti, että mediaanin laskemiseksi data-aineiston on oltava numeerista, eikä käsitettä numeerinen ole sivuilla selkeästi määritelty. Luokka:Matematiikka

Klimatologia

Klimatologia on tiede, joka tutkii eri paikkojen ja alueiden ilmastoja – "ilmasto on sään tilasto" – eli tyypillisiä säätiloja. Sillä on yhteyksiä muun muassa meteorologiaan ja maantieteeseen. Klimatologia voidaan jakaa osiin tarkasteltavien alueiden koon mukaan: puhutaan mikroklimatologiasta eli mikroilmastotutkimuksesta, mesoklimatologiasta eli keskikokoisten alueiden tutkimuksesta jne. Voidaan myös erottaa fysikaalinen klimatologia, jossa pääpaino on ilmastoon vaikuttavien fysikaalisten prosessien tutkimuksessa. Klimatologialla on myös vahvat yhteydet maatalouteen, koska se selittää useiden viljelykasvien levinneisyysalueet. Katso myös ilmastonmuutos Luokka:Klimatologia Luokka:Maantiede

El Niño

El Niño on merivirran ajoittainen muuttuminen Tyynellä merellä. Ilmiö aiheuttaa kalasaaliitten vähenemistä ja muutoksia säässä. Normaali merivirran vaihe on La Niña ja joko ilmiötä kutsutaan englanninkielisellä lyhenteellä ENSO (El Niño - Southern Oscillation, El Niño- eteläinen värähtely). El Niño ja La Niña ovat laaja-alaisia sääilmiöitä, joiden keskeisin ominaisuus on suuri lämpötilan vaihtelu trooppisella Tyynellämerellä. Ilmiöillä on laajoja vaikutuksia koko maapallon säähän, ja niiden mahdollista osuutta ilmaston lämpenemisessä tutkitaan. Ne vaikuttavat merkittävästi myös Tyynenmeren rannikoiden elinkeinoihin, erityisesti kalastukseen.

Historia

El Niñon havaitsivat ensimmäisinä Perun ja Ecuadorin kalastajat, kun Tyynenmeren rannikolle tuli poikkeuksellisen lämmintä vettä. El Niño tarkoittaa tilannetta, jossa ilmanpaine nousee Tyynenmeren länsiosassa, pasaatituulet laantuvat, ja siitä seuraa meren pintaveden lämpeneminen Tyynenmeren itäosassa päiväntasaajan tienoilla. Lämpeneminen ilmenee 2 - 7 vuoden jaksoissa (tavallisimpia ovat 3 - 4 vuoden jaksot), ja kukin lämmin kausi kestää vuoden tai puolitoista. Lämmintä jaksoa seuraa toisinaan kylmä jakso, josta käytetään nimeä La Niña. El Niño on ilmennyt muun muassa vuosina 1986-1987, 1991-1992, 1993, 1994 ja 1997-1998. Loppuvuonna 1997 lämpeneminen oli erityisen voimakasta. Kylmä jakso La Niña havaittiin suhteellisen heikkona vuosina 1995-1996 ja erityisen vahvana joulukuussa 1998.

Nimi

Nimitys El Niño tulee espanjankielisestä Jeesus-lasta tarkoittavasta sanasta. Sääilmiö sai tämän nimen, koska meriveden lämpenemiset usein havaittiin joulun aikoihin. La Niña puolestaan tarkoittaa "pikku tyttö". Toisinaan tästä ilmiöstä käytetään myös nimityksiä El Viejo tai anti-El Niño.

El Niñon vaikutukset

Kun El Niño ei ole käynnissä, Tyynenmeren pasaatituulet puhaltavat trooppisen meren poikki idästä länteen. Tuulet painavat lämmintä pintavettä meren länsiosaan, ja meren pinta on Indonesiassa noin puoli metriä korkeammalla kuin Etelä-Amerikan rannikolla. Itäisellä Tyynellämerellä nousee syvältä pintaan viileätä ja ravinteikasta vettä. Tämä kasvattaa alueen kalapopulaatioita, jotka puolestaan ovat tärkeä ravinnonlähde sekä ihmisille että merilinnuille. Meren pintalämpötila Etelä-Amerikan rannikolla on noin kahdeksan astetta alempi kuin Tyynenmeren länsiosassa. Sadetta on runsaasti läntisellä lämpimällä alueella, ja itäisellä Tyynellämerellä on suhteellisen kuivaa. El Niñon aikana pasaatituulet laantuvat. Tämä johtaa meren pintalämpötilojen laskuun Tyynenmeren länsiosassa ja vastaavasti lämpötilojen nousuun Tyynenmeren itäosassa. Samalla ravinteikkaan veden ylösvirtaus Etelä-Amerikan rannikolla heikkenee, millä puolestaan on laaja vaikutus alueen ravintoketjuihin. Tyynenmeren päällä olevan suuren lämpimän ilmamassan jääminen tavallista idemmäksi aiheuttaa muutoksia säähän myös koko muulla maapallolla. El Niñon muita tunnettuja vaikutuksia ovat muun muassa sateiden lisääntyminen Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, mikä on toisinaan aiheuttanut tuhoisia tulvia. El Niño on myös aiheuttanut kuivuutta läntisen Tyynenmeren maissa, mikä puolestaan on ollut osatekijänä laajoissa pensastopaloissa Australiassa.

Muita merivirtojen vaihteluita


- NAO (North Altantic Oscillation) Pohjois-Atlantin värähtely, Golfvirta, vaikuttaa Euroopan säähän
  - Muuttaa talvisäätä: positiivinen NAO ohjaa matalapaineita Pohjois-Eurooppaan etelän (Välimeren) sijasta
  - NAO vahva: enemmän sateita ja voimakkaampia myrskyjä pohjoisessa ja normaalia Välimeren maissa
  - NAO vahva: sateita USA:n itärannikolla, kuivaa Grönlannissa
- NPO (North Pacific Oscillation), Pohjoisella Tyynellämerellä
- SO - Southern Oscillation, Eteläisellä Tyynellämerellä
- PDO Pacific Decadal oscillation (trooppisella Tyynellämerellä) 20-30v

Linkit


- [http://www.pmel.noaa.gov/tao/elnino/el-nino-story.html NOAA:n El Niñoa esittelevä sivusto] Luokka:Ilmasto ja:エルニーニョ

1800-luku

Tärkeitä tapahtumia


- 1803–1815: Napoleonin sodat, Napoleon valloittaa suuren osan Eurooppaa.
  - 1809: Aleksanteri I liittää Suomen Venäjään.
- 1815: Wienin kongressi
- Orjuus päättyy Britannian siirtomaissa ja Amerikassa.
- Viktoriaaninen aika 1837–1901: Yhdistynyt Kuningaskunta on Euroopan johtava mahti.
- Kiinan oopiumsodat (ensimmäinen 1840 ja toinen 1856) johtivat Kiinan heikentymiseen
- 1848: Hullu vuosi Euroopassa. Vallankumouksia lähes joka maassa. Karl Marx kirjoittaa Kommunistisen manifestin
- 1854–1856, Krimin sota.
- 1859 Charles Darwin julkaisee teoksensa Lajien synty evoluutiosta.
- 1861–1865 Yhdysvaltain sisällissota
- 1866: Meiji-restauraatio Japanissa
- 1866: Itävalta-Unkari muodostetaan.
- 1869: Suezin kanava avataan.
- 1870–1871: Saksan-Ranskan sota, Saksa yhdistyy Preussin johdolla.
- Italia yhdistyy
- 1877 Belgian kuningas Leopold II ostaa suuren alueen Afrikkaa, josta muodostetaan Kongon vapaavaltio.
- 1898: Yhdysvaltain-Espanjan sota lopettaa Espanjan suurvalta-ajan ja korostaa Yhdysvaltain sotilaallista mahtia Amerikoissa.
- Teollinen vallankumous jatkuu: käyttöön rautatiet, lennätin ja puhelin.
- Muuttoliike Euroopasta Yhdysvaltoihin. Australiasta ja Yhdysvalloista löydetään kultaa.

Merkittäviä henkilöitä

Hallitsijoita


- Aleksanteri I
- Napoleon Bonaparte
- Otto von Bismarck, saksalainen poliitikko
- Giuseppe Garibaldi, Italian yhdistäjä
- Viktoria
- Mutsuhito, Japanin keisari

Kirjailijoita


- Charles Dickens
- Victor Hugo
- Edgar Allan Poe
- Mark Twain
- Leo Tolstoi
- Fjodor Dostojevski
- Johann Wolfgang von Goethe
- Jules Verne
- Elias Lönnrot
- Johan Ludvig Runeberg
- Sakari Topelius

Taiteilijoita


- Ludwig van Beethoven
- Johannes Brahms
- Giuseppe Verdi
- Richard Wagner
- Antonín Dvořák
- Vincent van Gogh
- Frédéric Chopin

Filosofeja


- Friedrich Nietzsche

Poliittisia henkilöitä


- Karl Marx, poliittinen filosofi
- Benjamin Disraeli
- J. V. Snellman

Yhteiskuntatieteilijöitä


- Alfred Marshall, kansantaloustieteilijä
- John Stuart Mill, taloustieteilijä ja filosofi

Tiedemiehiä


- Charles Darwin, biologi
- Gregor Mendel, biologi
- Thomas Alva Edison, keksijä
- Louis Pasteur, biologi
- Henri Becquerel

Keksintöjä


- Auto
- Elokuva
- Höyryveturi ja rautatie
- Lennätin
- Puhelin
- Sähkövalo
- Valokuvaus
- Radio Luokka:1800-luku als:19. Jahrhundert zh-min-nan:19 sè-kí ko:19세기 ja:19世紀 simple:19th century th:คริสต์ศตวรรษที่ 19

Geologia

Geologia (kreikan sanoista γη- (ge-, "maa") ja λογος (logos, "tiede")) on tieteenala, joka tutkii Maata ja sen historiaa, rakennetta, koostumusta sekä sen muotoutumiseen vaikuttavia tapahtumia. Richard de Bury käytti ensimmäisen kerran termiä geologia vuonna 1473. Nykyisessä merkityksessä sanaa käyttää ensimmäisen kerran Jean-André de Luc vuonna 1778. Termin virallisti Bénédict de Saussure vuonna 1779. Geologia jaetaan kallioperägeologiaan ja maaperägeologiaan.

Osa-alueita


- gemmologia
- geodynamiikka
- geofysiikka
- geokemia
- geomorfologia
- glasiaaligeologia
- historiallinen geologia
- hydrogeologia
- kvartäärigeologia
- maaperägeologia
- malmigeologia
- merigeologia
- mineralogia
- paleontologia
- petrologia
- sedimentologia
- taloudellinen geologia
- ympäristögeologia

Aiheesta muualla


- [http://www.gtk.fi Geologian tutkimuskeskus]
- [http://www.hut.fi/Yksikot/Geodesia/ TKK:n Geodesian laboratorio]
- [http://www.hut.fi/Yksikot/MateriaaliKallio/ TKK:n materiaali- ja kalliotekniikan osasto] Luokka:Geologia ja:地質学 zh-cn:地质学

Skandinavia

Skandinavia on Pohjois-Euroopassa sijaitseva kulttuurihistoriallinen ja maantieteellinen alue, johon kuuluvat Norja, Ruotsi ja Tanska. Joskus myös Pohjoismaita kutsutaan tällä nimellä englannin kielessä ja pääsääntöisesti saksan kielessä, mutta se ei ole aivan tarkka nimitys, koska Islanti ja Suomi eivät maantieteellisti ole osa Skandinaviaa, historiallisista, kulttuurillisista ja geopoliittisista siteistä huolimatta. Joissain kielissä pohjoismaille ja skandinavialle ei ole erillisiä nimityksiä.

Skandinavian niemimaa

Skandinavian niemimaahan kuuluvat Ruotsi, Norja aivan koillisosia lukuun ottamatta ja Suomen käsivarsi. Niemimaa rajoittuu pohjoisessa Jäämereen, Norjan länsirannikolla Norjanmereen, lounaassa Pohjanmereen ja lopulta Skagerrakin, Kattegatin ja Tanskan salmien kautta Itämereen idässä aina Pohjanlahden perukkaan saakka. Niemimaata halkoo pituussuunnassa Skandien vuorijono.

Skandinavian kielet

Skandinaavisiksi kieliksi kutsutaan indoeurooppalaisia, germaanisia kieliä, joita puhutaan lähinnä skandinaviassa ja Islannissa. Skandinaaviset kielet ovat skandinavian ehdottomasti yleisimmin puhuttuja kieliä. Skandinaavisista kielistä suurimmat ovat ruotsi, norja, tanska ja islanti. Ruotsin ja tanskan kielten tarkka rajanveto on vaikeaa, sillä eräillä alueilla puhuttava ruotsi on lähempänä tanskaa kuin eräitä muita ruotsin murteita. Skandinavian vanhinta tunnettua alkuperäiskansaa lienevät lähinnä saamelaiset, joiden kieli on suomalais-urgilainen. Germaaniset kielet alkoivat saapua etelä-skandinaviaan mahdollisesti pronssikaudella, ja sittemmin germaaninen kieli on huomattavasti levittäytyt muiden kielten kustannuksella. Skandinaviassa on historiallisesti ja ilmeisesti esihistoriallisenakin aikana puhuttu myös suomalais-ugrilaista suomen kieltä pohjanlahden länsirannikolla. Monilta alueilta suomi on siirtynyt syrjään levittäytyvän ruotsin kielen tieltä, ja on nyt uhanalainen vähemmistökieli. Pohjois-Ruotsissa historiallisesti puhuttavaa suomea kutsutaan myös meänkieleksi, vaikka kyseessä on suomen murre. Katso myös Fennoskandia Fennoskandia Luokka:Eurooppa als:Skandinavien zh-min-nan:Skandinavia ko:스칸디나비아 ja:スカンディナヴィア simple:Scandinavia

Subtrooppinen ilmasto

Subtrooppinen ilmastoon tullaan siirryttäessä päiväntasaajan seudun trooppisilta alueilta pohjoiseen ja etelään, tällöin lämpötila laskee ja sateet muuttuvat kausittaisiksi. Kuivilla ja runsassateisten vaihtelevien kausien alueilla kasvaa monsuunimetsiä, kuivemmilla alueilla voi olla savanneja tai piikkipensassavanneja. Vuoristoissa on viileämpää kuin alavilla mailla. Niissä vesihöyry tiivistyy usvaksi, sumuksi tai pilviksi, ja kasvillisuus on pilvimetsää.

Monsuunimetsä

Eteläisessä Brasiliassa, pohjoisessa Australiassa, Intiassa, osissa Etelä-Aasiaa. Kuiva kausi kestää 5-7 kuukautta, joten puut matalampia ja harvemmassa kuin trooppisessa sademetsässä, ja juuret työntyvät syvemmälle.

Pilvimetsä

Afrikan, Keski- ja Etelä-Amerikan, Indonesian ja Uuden-Guinean vuoristojen rinteillä. Oksat sammalten, orkideojen ja muiden päällyskasvien peittämät. Puusaniaisia, palmuja ja bambuja voi kasvaa. Luokka:Ilmasto ja:亜熱帯

Aro

Aro eli steppi on luonnonvaraisen mehu-, heinä- ja ruohokasvillisuuden ja joskus myös pensaiden peittämä verrattain kuiva ja puuton alue. Niitä tavataan usein lauhkealla ja subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä ja ne ovat usein tasankoja, joskus myös vuoristoissa, joilla ei kuivuuden vuoksi vilja menesty. Keväisin arotkin kukkivat kun sipuli- ja mukulakasvit puhkeavat kukkaan lyhyen sadekauden aikana. Kesät ovat suhteellisen kuivat ja kuumat, talvet taas tuulisia ja kylmiä. Maailmalla laajoja aroalueita on Unkarista Etelä-Venäjän ja Siperian kautta aina Tyynellemerelle asti. Muita suuria aroalueita ovat Pohjois-Amerikan preeriat ja Etelä-Amerikan pampat. Pampan itäosa on yksi Argentiinan vehreimpiä alueita. Arot ryhmitellään usein vallitsevan kasvillisuuden mukaan ruoho- heinä- ja pensasaroihin. Suola-aro ja aavikkoaro ovat aavikon ja aron välimuotoja. Pensasaro on usein aavikoiden reunamaita.

Lauhkea ilmasto

Lauhkea ilmasto on ilmastovyöhyke trooppisen ja arktisen vyöhykkeen välillä, kääntö- ja napapiirien välissä. Pohjoinen lauhkea vyöhyke ulottuu kravun kääntöpiiriltä (23,5°N) napapiirille (66,5°N) ja eteläinen lauhkea vyöhyke vastaavasti kauriin kääntöpiiriltä eteläiselle napapiirille. Lauhkeassa ilmastossa talvet ja kesät ovat suunnilleen yhtä pitkät. Lehtipuut hallitsevat rannikkovyöhykkeitä ja saniaiset pohjoisempia alueita ja sisämaita. Luokka:Ilmasto ja:温帯

Mannerilmasto

Mannerilmastolle on tyypillistä kuivuus ja kuumuus kesäisin ja talvisin kovat pakkaset. Tämä johtuu siitä, että meri ei ole jäähdyttämässä kesiä eikä lauhduttamassa kylmiä talvia. Mannerilmastoon kuuluvat syvällä sisämaassa olevat alueet. Tälläisia alueita on paljon Aasiassa mm. Venäjän ja Kiina sisäosissa. Luokka:Ekologia Luokka:Ilmasto

Arktinen ilmasto

Arktinen ilmasto (polaarinen ilmasto, napailmasto) on ilmastovyöhyke, jossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila ei ylitä +10°C. Arktisen ilmaston alue jakautuu tundraan, jossa ainakin yksi kuukausi on keskilämpötilaltaan yli 0°C ja ikiroudan alueeseen, jossa kaikki kuukaudet ovat alle 0°C keskilämpötilaltaan. Arktisen ilmaston alueeseen kuuluu Etelämanner kokonaan, Grönlanti lukuun ottamatta vähäisiä rannikkokaistaleita, Euraasian mantereen pohjoisosat Skandinavian pohjoiskärjestä Beringinsalmeen sekä Alaskan ja Kanadan pohjoisosat. Monilla vuoristoalueilla on myös alueita, joilla lämpimin kuukausi on keskilämpötilaltaan alle +10°C, mutta koska tämä johtuu korkeudesta, näiden alueiden ilmastoa nimitetään alppi-ilmastoksi. Suomessa ei katsota olevan aitoa tundraa vaikka Lapissa esiintyykin ikiroutaa palsakummuissa ja korkeiden tuntureiden lakiosissa. Mantereisen ilmaston alueella ikiroutaa voi esiintyä kaukana metsänrajan eteläpuolellakin. Arktisen ilmaston kasvillisuus on puutonta tundrakasvillisuutta.

Katso myös


- Arktinen alue Luokka:Ilmasto ja:寒帯

Väli-ilmasto

Väli-ilmastossa on piirteitä sekä mantereisesta että mereisestä ilmastosta. Välillä saattaa olla pitkiä mantereisia jaksoja, jolloin mantereinen ilmamassa työntyy jonkin kohdan päälle, jotka huomataan kesällä helleviikkoina ja talvella paukkuvina pakkasina. Suomi kuuluu väli-ilmaston maihin. Luokka:Ilmasto

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos tarkoittaa Maan ilmastossa tai paikallisissa ilmastoissa tapahtuvaa muutosta. Ilmasto on kautta esihistorian vaihdellut luonnollisista syistä, jotka liittyvät muun muassa maapallon rataan, mannerlaattojen liikkeisiin ja Auringon aktiivisuuteen. Viime vuosina julkisessa keskustelussa ilmastonmuutoksella on kuitenkin tarkoitettu ennen muuta ihmisen aiheuttamaa kasvihuoneilmiön voimistumista ja tämän aikaansaamaa ilmaston lämpenemistä ja sen seurannaisvaikutuksia. Tieteellisen käsityksen mukaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on erittäin vakava maailmanlaajuinen ympäristöongelma. kasvihuoneilmiön

Termin määritelmä

Ilmastonmuutos voidaan määritellä eri tavoin. IPCC:n (hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli, Intergovernmental Panel on Climate Change) määritelmän mukaan ilmastonmuutoksella viitataan mihin tahansa ilmaston muuttumiseen ajan myötä joko luonnollisten vaihteluiden tai ihmisen toiminnan seurauksena. YK:n ilmastosopimuksessa ilmastonmuutoksella tarkoitetaan suoraa tai epäsuoraa muutosta, jonka aiheuttaa ihmisen ilmakehän koostumusta muuttava toiminta. Tässä artikkelissa seurataan ensisijaisesti IPCC:n määritelmää. [http://www.grida.no/climate/ipcc_tar/wg1/518.htm]

Yleistä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta

Kansainvälisen tiedeyhteisön piirissä on pitkälle menevä yksimielisyys siitä, että ihmisen aiheuttamat muutokset ilmakehän koostumuksessa voivat johtaa laajoihin ilmastonmuutoksiin. Nämä muutokset voivat vaikuttaa monin tavoin maapallomme luontoon ja ihmisen elämään. Tämän käsityksen tärkein lähde on IPCC, jonka julkaisema kolmas kokoomaraportti toteaa suurimman osan viimeisen puolen vuosisadan lämpenemisestä johtuvan ihmisen toiminnasta. Tämän näkemyksen ovat toistaneet lukuisat muutkin tahot. Esimerkiksi G8-maiden, Brasilian, Kiinan ja Intian kansalliset tiedeakatemiat [http://www.royalsoc.ac.uk/document.asp?latest=1&id=3222] ja lukuisat tieteelliset yhteisöt ovat yhtyneet IPCC:n näkemykseen [http://www.ametsoc.org/policy/climatechangeresearch_2003.html][http://www.agu.org/sci_soc/policy/climate_change_position.html][http://www.geolsoc.org.uk/template.cfm?name=Global_Warming_Essay]. Noin viimeisen sadan vuoden aikana maapallon ilmaston lämpötila on noussut noin 0,6±0,2°C. Lämpenemisen vaikutuksia voidaan havaita yhä enenevissä määrin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut vuoden 1800 280 ppm:stä nykyiseen 315 vuonna 1958 ja 368 ppm vuonna 2000. Myös muut kasvihuonekaasupitoisuudet ovat kasvaneet. Numeeriset ilmastomallit ovat keskeinen ilmastoa koskevien arvioiden lähde. Ne ennustavat lämpötilojen nousevan merkittävästi myös tulevaisuudessa. IPCC:n käyttämien mallien haarukka vuoteen 2100 asti on 1,4–5,8 astetta. Ilmastomalleja on laadittu erilaisille päästökehityksille. Ilmastomalleihin liittyy lukuisia epävarmuustekijöitä, ennen muuta epävarmuustekijät, jotka liittyvät ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin seurauksiin ja ilmastoherkkyyteen. Ilmastoherkkyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee tietystä määrästä kasvihuonekaasuja. Ilmastomalleista on myös muita, ääripäitä edustavia malleja kuin IPCC:n käyttämät. Paikallisten muutosten osalta ennusteet ovat epävarmempia kuin maailmanlaajuisten keskimääräisten muutosten osalta. Kuitenkin, vaikka kasvihuonekaasujen määrät ja Auringon aktiivisuus pysyvät vakioina, ilmastomallien mukaan lämpötilat nousevat seuraavan sadan vuoden kuluessa keskimäärin puolisen astetta. Vaikka tieteellinen konsensus on johtopäätösten osalta melko laajaa, on olemassa kuitenkin tiettyjä epävarmuustekijöitä koskien kasvihuonekaasujen absoluuttista vaikutusta. Näihin epävarmuustekijöihin vedoten joukko tieteilijöitä on kyseenalaistanut ehdotetut toimenpiteet. Johtuen ehdotetujen toimenpiteiden kustannuksista ja tästä kritiikistä kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisyritykset ovat kohdanneet vastarintaa.

Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä

Muutokset Maan ympäristössä, lähiavaruudessa ja ihmisen toiminta vaikuttavat ilmastoon. Ulkoisia ilmastoon vaikuttavia tekijöitä kutsutaan usein ilmastopakotteeksi ja niihin kuuluu muun muassa Auringon säteily, Maan rata ja kasvihuonekaasujen konsentraatiot.

Ilmaston sisällä tapahtuvat muutokset

Sää on kaoottinen epälineaarinen dynaaminen järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että se on vain osittain ennustettavissa. Ilmasto eli sään keskiarvo on kuitenkin havaintojen valossa suhteellisen vakaa. Ilmastoon lukeutuvat keskilämpötila, sadanta, aurinkoisten päivien määrä ja lukuisat muut mitattavat suureet. Maan ympäristössä tapahtuu kuitenkin muutoksia, jotka voivat vaikuttaa ilmastoon. Esimerkiksi jäätiköiden kasvu ja pieneneminen aiheuttavat sekä luonnollista vaihtelua että vahvistavat ulkoisia pakotteita. Toisaalta meri-ilmakehäjärjestelmän muutokset voivat aiheuttaa voimakkaita muutoksia. Merien vaikutus ilmastoon liittyy monilta osin niiden suureen lämpökapasiteettiin ja kykyyn kuljettaa energiaa. Termohaliinikierron merkitys kasvaa pitemmillä aikaväleillä. Toisaalta ilmaston tila ei ole riippuvainen yksin nykytilasta vaan siihen vaikuttavat myös edeltävät tilat, kysymys on siis hystereesi-ilmiöstä.

Ilmaston ulkopuoliset muutokset

Pitkällä aikavälillä mannerlaattojen liikkeet vaikuttavat merten ja vuorten muotoihin muuttaen siten ilmastoa. Auringon aktiivisuudessa sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä tapahtuvat muutokset muuttavat ilmaston säteilypakotetta. Tietyssä mielessä Auringosta johtuvat myös Maan radassa tapahtuvat säännölliset muutokset. Nämä muutokset johtuvat Aurinkokunnan sisäisestä dynamiikasta ja voidaan ennustaa hyvin. Voimakkaat tulivuorenpurkaukset voivat vaikuttaa ilmastoon huomattavasti. Suuria purkauksia tapahtuu useita kertoja vuosisadassa. Joidenkin kymmenien miljoonien vuosien välein esiintyy myös erittäin suuria (miljoonien neliökilometrien suuruisia) purkausalueita, jotka vaikuttavat ilmastoon miljoonien vuosien ajan. Kasvihuonekaasut ovat jo pitkään olleet tärkeitä ilmaston kehitykselle. Kasvihuoneilmiö on merkittävä maapallon lämpötilaa säätelevä tekijä.

Ihmisen vaikutus

Historiallisesti hiilidioksidin ja lämpötilan välillä on vallinnut voimakas yhteys. Tämän perusteella ja teoreettisten ilmastomallien avulla on arvioitu, että maapallon keskilämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä usealla asteella ja jatkaa nousuaan useita vuosisatoja. Nykyinen konsensusarvio vuodelle 2100 on n. 1,5–6 astetta, mutta arvioon sisältyy huomattavaa epävarmuutta. Vaikka kasvihuoneilmiön perusmekanismista ei ole tieteellistä epäselvyyttä, on ilmakehä jo kemialtaan ja perusfysiikaltaan puutteellisesti tunnettu. Aerosolien ja pilvien vaikutusta ei osata arvioida tarkasti, eikä lämpenemisen vaikutusta pilvisyyteen ja hiilidioksidin vapautumiseen luonnollista lähteistä osata laskea. Tieto mahdollisista lämpenemistä nopeuttavista tai hidastavista takaisinkytkentämekanismeista on siis puutteellista. Toisaalta ilma–vesikehän dynamiikan epälineaarisuus tekee myös nopeat muutokset mahdollisiksi, ja sellaisia on historian aikana esiintynyt – nopea tarkoittaa tässä yhteydessä aikaskaalaa 10–100 vuotta. Tulevaisuuden hiilidioksidipäästöt vaikuttavat merkittävästi lämpenemiseen, mutta ne riippuvat mm. fossiilisten polttoainevarantojen suuruudesta, tekniikan kehityksestä ja päästöjen rajoittamisyritysten vaikutuksista. Mitään näistä ei osata tarkasti ennakoida. hystereesi Ihmisen aiheuttamat eli antropogeeniset muutokset ilmastoon ovat nousseet yhä merkittävimmiksi. Tällä hetkellä näitä muutoksia aiheuttavat hiilidioksidipäästöjen merkittävä kasvu, otsonikato ja maankäyttö (muun muassa metsien hakkuut). Kasvihuonekaasuja on ilmakehässä monia, mutta niistä ihmisen toiminnalla on eniten vaikutusta hiilidioksidiin. Viimeisten 55 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut luontaisesti n. 200–300 ppm:n välillä, ja viimeiset 1000 vuotta pitoisuus on ollut n. 280 ppm. Ihmiskunnan pääenergianlähde on teollistumisen alusta lähtien kuitenkin ollut kivihiilikauden metsäjäänteiden, fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili, maakaasu) esiinkaivaminen ja polttaminen. Öljyhuippu ja sen ajankohta saattaa vaikuttaa siihen, muuttuuko ilmasto pahimpien uhkakuvien mukaan. Jos öljyä ja maakaasua ei ole tarpeeksi, kuten jotkut tutkijat esittävät [http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn4216], kasvihuonekaasupäästöt eivät voi näiden polttamisen takia saavuttaa riittävän korkeaa tasoa. Mahdollisesta kivihiilen käyttöön siirtymisestä syntyy kuitenkin suurempia hiilidioksipäästöjä saatavaa energiayksikköä kohden. Hiilen eri muotojen polttaminen on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nykyiseen n. 380 ppm:ään, yli 30% historiallisesta arvosta (v. 2004 tilanne; vuotuinen muutos on 1990-luvulla ollut n. 1,6 ppm). Koska fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy edelleen, myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa ja vieläpä nopeutuen. Kaikkien saatavissa olevien fossiilisten polttoaineiden polttamisen loppuun arvioidaan nostavan hiilidioksipitoisuuden historiallisesta arvostaan 2–3-kertaiseksi.

Biosfäärin vaikutus

Biosfäärin eli kasvien, eläinten, sienten ja mikrobien vuodessa tuottama ja kuluttama hiilidioksidimäärä on itse asiassa monikymmenkertainen fossiilista polttoaineista vapautuvaan verrattuna. Ihmisen hiilidioksidintuotanto on kuitenkin riittävää, jotta systeemin tasapainotila siirtyy vähitellen kohti yhä korkeampia ilman hiilidioksidipitoisuuksia. Samalla luonnollinen hiilidioksidin kiertokulku muuttuu: esim. meriin arvioidaan ihmisen tuottamasta 'ylimääräisestä' hiilidioksidista päätyvän n. puolet. Kasvillisuus menestyy pääsääntöisesti hyvin hiilidioksidipitoisessa ilmassa, koska kasvit tarvitsevat hiilidioksidia yhteyttämiseen. Toisaalta on merkkejä lämpenevien pohjoisten soiden (Siperia, Alaska, omalta pieneltä osaltaan myös Suomen Lappi) lisääntyvästä hiilidioksidin- ja metaanintuotannosta, josta saattaa muodostua tulevaisuudessa hyvinkin oleellinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohottaja. Syksyn 2004 tutkimukset asettavat kyseenalaiseksi myös kasvillisuuden rehevöitymisen nettovaikutuksen.

Pakotteiden keskinäiset vuorovaikutukset

Kun jokin ilmastopakote, vaikkapa säteily, muuttaa ilmastoa, monet mekanismit voivat joko vahvistaa tai vaimentaa muutosta. Nämä ovat positiivisia ja negatiivisia takaisinsyöttöjä. Ilmastojärjestelmä on niiltä osin kuin tiedetään vakaa ja positiiviset takaisinsyötöt eivät pääsääntöisesti "pääse käsistä". Suuri syy tähän on se, että emittoitu säteily on verrannollinen lämpötilan neljänteen potenssiin, eli lämpötilan ja emittoidun säteilyn välillä on vahva negatiivinen takaisinsyöttö. Kuitenkin on olemassa myös merkittäviä positiivisia takaisinsyöttöjä. Takaisinsyöttöjä liittyy esimerkiksi jäätiköiden kasvuun ja pienenemiseen. Lisäksi merivirtojen ja ilmakehän virtausten keskinäiset vuorovaikutukset muodostavat monimutkaisia palautejärjestelmiä. Kaikkia vuorovaikutuksia ei ymmärretä vielä kovin hyvin.

Tutkimus

Keskeinen tapa tutkia ilmastonmuutoksen mekanismeja, ehdotettujen toimien vaikutuksia sekä ennustettuja vaikutuksia ovat numeeriset ilmastomallit. Mallit pyritään validoimaan mahdollisimman kattavasti ennen kuin niiden pohjalta vedetään johtopäätöksiä. Toisin sanoen mallin tulee osoittaa ennustusvoimansa jo tunnettujen mittausten valossa ennen kuin siihen voidaan luottaa. Tieteellinen yhteisö katsoo, että validoitujen mallien ennusteet muodostavat kokonaisuutena uskottavan kuvan ilmaston tulevan kehityksen suunnasta, mutta ei välttämättä tämän kehityksen absoluuttisesta suuruudesta. Kaikki mallit ennustavat hiilidioksidin lisäämisen johtavan ilmaston lämpenemiseen. Kuten yllä on mainittu, IPCC on ennustanut malleihin pohjautuen keskilämpötilan nousevan seuraavan sadan vuoden aikana useita asteita. Mallien perusteella on myös voitu arvioida ihmisten osuutta näihin muutoksiin. Nykyiset ilmastomallit vastaavat hyvin lämpötilavaihteluista viime vuosisadalla tehtyjä havaintoja. Malleihin liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä. Tärkeimpiä näistä on pilvisyyden kuvaaminen ja esimerkiksi takaisinsyöttömekanismien monimutkaisuus. Laskentakapasiteetin rajallisuus asettavat myös huomattavia esteitä pienen skaalan ilmiöiden kuvaamiselle. Näillä ilmiöillä voi olla merkittäviä vaikutuksia myös suuremman mittaskaalan tapahtumiin. Huolimatta näistä ongelmista IPCC on katsonut mallien olevan "soveliaita työkaluja tulevia ilmastoja koskevien hyödyllisten ennusteiden saamiseen".

Näyttö

Ainakin lyhytaikaisesta suhteellisen nopeasta lämpenemisestä on olemassa runsaasti näyttöä. Euroopassa koettiin v. 2003 helleaalto, mutta yksittäisten ilmiöiden perusteella ei voi varmasti perustella. Maapallon pinnalta mitattu keskilämpötila on noussut selkeästi: vuodet 1997, 2002 ja 2003 ovat lämpimimmät mitatut (n. 130 vuotta). Jos aineistosta erottaa tilastollisesti trendejä, voi globaali lämpötilan todeta nousseen viimeisen 30 vuoden aikana n. puoli astetta. Eurooppa on lämmennyt asteen. Tulevaisuus on epävarmaa, mutta varmuudella voidaan todeta lämpenemistä viimeaikoina tapahtuneen. Vaikkei lämpenemistä voi väittää juuri minkään luonnonilmiön ainoaksi syyksi, jo nyt on havaittavissa ennusteisiin sopivia lämpenemisen seurannaisilmiöitä. IPCC:n mukaan pohjoisen Jäämeren jääpeitteen pinta-ala on supistunut sitten 1970-luvun n. 30%, ja jäljellä oleva jääpeite on ohentunut n. 40%. Jääpeitteen on kuitenkin osoitettu johtuvan enemmän tuulesta kuin ilman lämpötilasta ja supistuminen on luokkaa 12%–15% [Holloway & Sou 2002, Journal of Climate 15:1691 - 1701]. Ilmaston lämpeneminen lisää sadantaa kylmillä alueilla ja siten on omiaan kasvattamaan jääpeitteitä. Mm. Australiaa ja Yhdysvaltojen Keski-Länttä vaivaa kuivuus. Sääilmiöistä on varottava vetämästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Säät tunnetusti vaihtelevat, mutta kaikki poikkeava ei ole ilmastonmuutoksen syytä, eivätkä nekään ilmiöt joiden syntyyn ilmastonmuutos myötävaikuttaa ole kokonaan ilmastonmuutoksen syytä. Esimerkiksi vuoden 2004 syksyllä Floridaa koitteli neljä hirmumyrskyä jo ennen myrskysesongin puoliväliä. Hurrikaaniaktiivisuudesta ei kuitenkaan voi suoraa päätä syyttää ilmastonmuutosta. Ensinnäkin merivesi voi olla poikkeuksellisen lämmintä ja muut tekijät hurrikaaneille suotuisia luonnollisistakin syistä. Toiseksi, vuosittainen hurrikaanien määrä luultavasti vaihtelee ylidispersoituneen Poisson-muuttujan tavoin, eli erittäin paljon, ilman tunnettua syytä. (Hurrikaanit eivät ole synonyymi luonnonkatastrofeille, vaan ainoastaan pieni osa näistä.) Vuosien 1975 ja 1989 koettiin 171 vakavaa hurrikaania, kun 1990 ja 2004 välillä niitä oli 269. Tämän uskotaan johtuvan merenpinnan lämpötilojen noususta, mutta varmaa näyttöä ei ole. Vuodesta 1970 merien pintalämpötila on noussut 0,5°C. Itse hurrikaanien lukumäärä ei ole noussut, mutta niiden tuhovoima on.[http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/4249138.stm][http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn8002]

Aikaisemmat ilmastonmuutokset

Keskiajalla Euroopassa on sanottu olleen lämpimiä ja kylmiä kausia (keskiajan lämmin kausi ja pieni jääkausi) Tämä ilmiö tunnetaan IPCC:n raporteissa Pohjois-Atlantin oskillaationa, ja sitä on tutkittu verraten tarkasti. [http://www.grida.no/climate/ipcc_tar/wg1/070.htm] IPCC:n analyysin mukaan jäähtyminen oli tänä aikana alle 1°C, eikä sitä ole voitu havaita maailmanlaajuisesti. Kylmimmät kesät 1800-luvulla olivat 0,6–0,7 °C tavallista viileämpiä.

Seuraukset

:Pääartikkeli: Ilmastonmuutoksen seuraukset

Tieteellinen kritiikki

Jääkiekkomailalämpötilamallia on pyritty myös kyseenalaistamaan. Kanadalaiset Stephen McIntyre ja Ross McKitrick julkaisivat vuonna 2003 "Energy and Environment" lehdessä artikkelinsa, jossa he sanoivat osoittaneensa virheitä IPCC:n Mannin mallissa: malli ei ota huomioon menneitä ilmaston vaihteluita eikä se ollut toistettavissa. Ross McKitrickin mukaan Mannin ennuste ei ole parempi kuin satunnaisluvut eikä sen data osoita 1900-luvun olevan poikkeuksellinen. McIntyren ja McKitrickin artikkelista on tosin myöhemmin löydetty jopa karkeita virheitä (mm. laskelmissa oli sekoitettu asteet ja radiaanit). Ross McKitrick ja Patrick J. Michaels ovat kiistäneet virheen merkityksen päätelmille [http://www.uoguelph.ca/~rmckitri/research/gdptemp.html]. Joidenkin satelliitti- ja luotauspallomittausten mukaan lämpötila ei ole noussut, tai se on peräti laskenut, eräissä ilmakehän kerroksissa ja osissa etelämanterta. Kolme tuoretta itsenäistä Science-aikakausilehdessä julkaistua tutkimusta [http://www.livescience.com/environment/050811_global_warming.html] [http://www.sci-tech-today.com/story.xhtml?story_id=37741] kuitenkin osoittivat, että kyseiset havainnot ovat johtuneet virheellisestä datasta ja että todellisuudessa lämpötila on noussut myös kyseisissä ilmakehän kerroksissa ja etelänavalla. Yksi mahdollinen selitys vedenpinnan laskulle on se, että lämpötila on alueella noussut ja vettä haihtuu enemmän. Päiväntasaajan maissa taas näyttää siltä, että vedenpinta olisi laskenut eikä noussut, vaikka luulisi, että sulavat jäätiköt aiheuttaisivat merenpinnan nousua.

Muu kritiikki

Vaikka ilmastonmuutoksesta vallitsee tiedeyhteisössä laaja yksimielisyys, on vähemmistö esittänyt kritiikkiä tehtyjä johtopäätöksiä kohtaan. Kritiikki jakaantuu kolmeen luokkaa: joko koko ilmastonmuutoksen olemassaolo kiistetään, väitetään ettei se johdu ihmisen toimista tai väitetään, että ilmastonmuutoksen torjuminen tulisi liian kalliiksi tai olisi hyödytöntä, eikä siihen siksi pitäisi ruveta. Lähinnä maallikoiden keskuudessa ilmastonmuutosteoriaa on kritisoitu muun muassa siitä, että lämpötilan mittauspisteet sijaitsevat kaupungeissa, jotka säteilevät lämpöä. Asfaltti sitoo paljon lämpöä ja nostaa lämpötilaa. Kaupungistumisen vaikutusta on kuitenkin otettu mittauksissa huomioon. Erityisesti Yhdysvalloissa ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvien etujärjestöjen, Intelligent Designin kannattajien ja ns. kristillisen oikeiston välillä on paljon yhteistyötä. Institute on Religion and Democracy -järjestön vuotaneen muistion mukaan sen kolmanneksi tärkein prioriteetti seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten ja kristittyjen ahdingon helpottamisen jälkeen on tehdä epäuskottavaksi "liberaali lainsäädäntö, joka nojaa Kioton ilmastosopimukseen ja todistamattomiin maailmanlopun ennustuksiin". Howard Fieldstead Ahmanson, joka on myös lahjoittanut 1,5 miljoonaa dollaria Intelligent Designia edistävälle järjestölle Discovery Institutelle, on tukenut huomattavilla rahasummilla järjestöjä, jotka vastustavat Kioton ilmastosopimusta ja kritisoivat ilmastomuutostutkimusta (muun muassa Science & Environmental Policy Project). [New Scientist, 8 October 2005: Enemy at the gates]. Patrick J. Michaels ja Robert Balling ovat kritisoineet IPCC:tä siitä, että sen raporttien pääkirjoittajista vain noin 33 prosenttia on ilmastotieteilijöitä, sen kirjoitukset eivät ole käyneet läpi akateemista vertaisarviointia ja että se puolustaa tutkimusten vastaisia kantoja [The Satanic Gases, 2000]. Patrick J. Michaelsin tieteellinen uskottavuus on asetettu usein kyseenalaiseksi ilmastontutkijoiden piirissä. Muun muassa Harvardin professori tohtori John Holdren mukaan "Michaels on yksi muutamista yhdysvaltalaisista ilmastonmuutosskeptikoista. Hän ei ole julkaissut juuri mitään ammatikirjallisuudessa, vaan on tunnettu taidostaan kirjoittaa kärkeviä mielipidekirjoituksia ja systemaattisesta ilmastontutkimuksen tuloksien tuomitsemisesta". Tohtori Tom Wigley, joka on toiminut muun muassa monien IPCC:n raporttien pääkirjoittajana, totesi kirjassaan The Heat is On, että "Michelsin lausunnot [ilmaston tietokonemalleista] ovat joukko virheellisiä tulkintoja ja harhaanjohtamista... Monet hänen faktuaalisiksi väitetyistä lausunnoistaan ovat virheellisiä tai vakavasti harhaanjohtavia". [http://stephenschneider.stanford.edu/Publications/PDF_Papers/HoldrenRPCClimateComments.pdf]. Michaels on saanut huomattavan osan rahoituksestaan hiili- ja energiateollisuudesta ($115 000 vuosien 1991 - 1995 välisenä aikana). [http://www.sourcewatch.org/index.php?title=Pat_Michaels]

Julkinen keskustelu

Koska ilmastolla ja päästörajoituksilla on suuria taloudellisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia, esitetään ilmastonmuutoksen tieteellinenkin perusta usein arvovärittyneesti tai jopa propagandistisesti. Etenkin ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta paljon hyötyvillä tai kärsivillä poliitikoilla, virkamiehillä, tutkijoilla, aktivisteilla ja yrityksillä on kaikilla omat intressinsä ajettavanaan. Merkittävin kritiikki ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan on se, että ongelman torjuminen tulisi liian kalliiksi ja vähentäisi talouskasvua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa George W. Bushin nykyhallinto on tällä perusteella kieltäytynyt kaikista Kioton sopimuksen kaltaisista päästöjen rajoittamisyrityksistä, vaikka samalla se onkin myöntänyt ilmastonmuutoksen ongelmaksi, johon täytyy puuttua. [http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/4647383.stm]

Rajoittamisyritykset

Päästöjä rajoittava YKn alaisen UNFCCCn organisoima Kioton sopimus astui voimaan 16. helmikuuta 2005. Kioton sopimus rajoittaa päästöjä joustavasti niin sanotun päästökaupan avulla. Päästökauppaan kuuluvat osana myös "hiilinielut" eli metsät ja niiden istutus sekä päästöjä vähentävät investoinnit kehitysmaissa. Kioton sopimus on kuitenkin vaikean poliittisen prosessin lopputuloksena aikaansaatu kompromissi. Sen suora lämpenemistä rajoittava merkitys nykymuodossaan lienee pieni: tavoitteet ovat vaatimattomat ja päästövähennyksiin ovat sitoutuneet ainoastaan teollisuusmaat. Kehitysmaiden jättäminen aluksi sopimuksen ulkopuolelle on kuitenkin harkittua: samalla mallilla saatiin aikaan yhden mielipiteen mukaan toistaiseksi onnistunein globaaliin ympäristösopimus, jolla rajoitetaan otsonikerrosta vaurioittavia CFC-päästöjä. Poliittisessa ja peliteoreettisessa mielessä Kioto on siis ehkäpä välttämätön ensiaskel. Kioton sopimuksen jatkoista keskusteli Montrealin ilmastokokous 2005. Kioton sopimuksen on sanottu olleen Venäjälle edullinen, koska sen on pidettävä päästöt vuoden 1990 tasolla, josta Venäjä on taloudellisesti taantunut myöhemmin. Tämän ansiosta Venäjä saa rahaa siitä, että se ei saastuta tarpeeksi [http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/4269921.stm]. Yhdysvallat ja Kiina ovat jättäytynyneet Kioton sopimuksen ulkopuolelle. Nämä kaksi ovat maailman johtavia kasvihuonepäästöjen aiheuttajia ja näiden pois jääminen on paha takaisku sopimukselle. Myöskään Australia ei ole ratifioinut sopimusta. Australiaa koetellut kuivuus on kuitenkin muuttanut sikäläistä sisäpoliittista ilmapiiriä. [http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/3867347.stm][http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/3361991.stm] Yhdysvallat, Australia, Kiina, Intia ja Etelä-Korea ovat tehneet oman sopimuksensa, joka tähtää ilmastonmuutoksen rajoittamiseen teknologiaa kehittämällä. Sopimuksessa ei ole päästörajoituksia. Kriitikkojen mielestä se ei edistä ilmaston muutoksen hillitsemistä, koska päästötavoitteita ei ole asetettu. Kannattajien mielestä se edistää päästötöntä tekniikkaa mm. uusiutuvia energianlähteitä, ydinvoimaa, hiilidioksidin talteenottoa sekä parempaa energiatehokkuutta. Keskitettyjen, valtiojohtoisten päästörajoitusten lisäksi CO2-päästöjä rajoitetaan myös hajautetummin. Motivaatiot näihin yrityksiin vaihtelevat: kansalais- ja tiedejärjestöt, yritykset ja poliitikot lähtevät kukin omista lähtökohdistaan. Lopputuloksena kuitenkin CO2-päästöt vähenevät. Esim. British Petroleumilla on sisäinen CO2-päästökauppajärjestelmä, Yhdysvalloissa EPA ja joukko osavaltioita on haastanut energiayhtiöitä oikeuteen, ja Kalifornia on säätänyt maailman tiukimmat päästörajoitukset autoille: uusien autojen CO2-päästöjen on vähennyttävä jopa 34 prosenttia vuoteen 2016 mennessä. Yksipuoliset päästörajoitukset nähdään helposti taloudellisesti negatiivisina, mutta energian kallistuessa tai päästölakien kiristyessä edelläkävijät saattavat olla edullisessa asemassa.

Vaihtoehtoisia näkemyksiä ilmastonmuutokseen

Psykologis-sosiaalisesta näkökulmasta ilmastonmuutos on ympäristöongelmana omaa vaikeusluokkaansa. Se on ei-konkreettinen, hajuton ja mauton. Haitallisten vaikutusten nähdään helposti koskevan vain muita: kehitysmaita, köyhiä, tropiikkia, ranta-asujia, maanviljelijöitä jne. Aikaskaala on pitkä: katastrofia ei ole näköpiirissä ja ongelma voi koskea lähinnä nuoria ihmisiä, lapsiamme ja tulevia sukupolvia. Päästöjen rajoittaminen maksaa, koska hiileen pohjautuvalle energiateknologialle ei juuri nyt ole erityisen halpaa vaihtoehtoa. Lämpenemiseen uskominen vaatii uskoa tieteeseen. Sosiaalitieteen näkökulmaan kuuluu edelleen kysymys miksi ihmiset kokevat niin vaikeana tinkiä aineellisesta elintasostaan ja siten energiankulutuksestaan? Jos teollisuusmaitten energiankulutus saataisiin laskuun, vähentyisivät tällöin kasvihuonekaasupäästöt.

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta


- Mark Lynas, High Tide: News from a warming world, Flamingo, 2004, ISBN 000713939X

Yleisiä tietosivuja


- [http://www.fmi.fi/tutkimus_ilmasto/ilmasto_10.html Ilmatieteen laitoksen ilmastonmuutossivut]. Asiantuntijoiden kirjoittamaa yleistajuista materiaalia ja muun muassa IPCC:n raporttien suomennoksia.
- [http://www.ipcc.ch Hallitustenvälinen ilmastopaneeli]. Arvovaltaiset raportit v. 2001 tietämyksen mukaan. (en)
- http://www.ilmastonmuutos.info Eri ministeriöiden ilmastonmuutoksen viestintäohjelman sivut.
- [http://yosemite.epa.gov/oar/globalwarming.nsf/content/index.html Yhdysvaltain ympäristöministeriön (EPA) ilmastonmuutossivut] (en)
- [http://www.cc.jyu.fi/~ala/ilmasto/ Hyvä yleisesitys] ilmastonmuutokset tieteellisestä pohjasta. Myös mm. [http://www.cc.jyu.fi/~ala/ilmasto/luku2.htm ilmastonmuutostutkimuksen historiaa] on käsitelty.

Ympäristöjärjestöjen sivuja


- [http://www.ilmasto.org Ilmasto.org] Tuottajina Maan ystävät ry, Kepa ry, Dodo –tulevaisuuden elävä luonto ry, Luonto-Liitto ry, TEP – Tekniikka Elämää Palvelemaan ry ja WWF.

Kriittisiä sivuja


- [http://www.yle.fi/mot/161000/kasis.htm Ylen kriittisen MOT-ohjelman käsikirjoitus] vuodelta 2000
- [http://web.archive.org/web/
- /http://www.ucsusa.org/global_environment/global_warming/page.cfm?pageID=498 19 000 "tiedemiestä" jotka suhtautuvat skeptisesti ilmastonmuutokseen ] (en)
- Luettelo ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvien järjestöjen sivuista: [http://www.ucsusa.org/global_environment/global_warming/page.cfm?pageID=499] (en) Luokka:Ilmasto ja:地球温暖化

Luokka:Ekologia

Ekologiaan liittyviä artikkeleja. Luokka:Biologia

Luokka:Klimatologia

Klimatologiaa eli ilmasto-oppia käsitteleviä artikkeleja. Luokka:Geotieteet

Wikipedia:List of images/Nature/Animals/Dogs

This is a collection of photos on Wikipedia containing dogs, although not necessarily all dog photos are listed here. The photos on these pages might or might not already be used in existing articles. Add photos here only if their license is free-distribution, such as GFDL. See also: List of dog breeds.
- Breeds A-B
- Breeds C-G
- Breeds H-O
- Breeds P-S
- Breeds T-Z, tentative breed identification
- Dogs in action, famous dogs, miscellaneous dog images

Photos not clearly available for free use

The photos listed on this page's subpage Photos in question might not be or are not available for free use according to Wikipedia's standards. They are listed there only as a resource for trying to resolve the licensing agreements, as a warning to not use the images in articles until such a time as their use has been cleared, or as a reminder that their license allows use on Wikipedia but not general free use (such as noncommercial-use-only copyrights). DogsList of images/Dogs

sylwester w grach wycieczki szkolne narty sowacja cheap tickets pociel










































:: RELATED NEWS ::
List of people on stamps of Umm al Qiwain
This is a list of people on stamps of the United Arab Emirates.

Abu Dhabi


- Gamal Abdal Nasser (1971)
- Shakbut bin Sultan (1964)
- Zaid bin Sultan al-Nahayan (1967)

Ajman

Dubai

Fujeira


- Hamad bin Mohammed al Sharqi (1964)
-

List of people on stamps of Sharjah
This is a list of people on stamps of the United Arab Emirates.

Abu Dhabi


- Gamal Abdal Nasser (1971)
- Shakbut bin Sultan (1964)
- Zaid bin Sultan al-Nahayan (1967)

Ajman

Dubai

Fujeira


- Hamad bin Mohammed al Sharqi (1964)
-
Light month
A light month (also written light-month) is a unit of length. It is defined as the distance light travels in an absolute vacuum in one full month (thirty days of 86,400 seconds each) or 777,062,051,136,000 metres (~777 Tm). Note that this val
United States House of Representatives, Texas District 6
Texas District 6 of the United States House of Representatives is a Congressional district that serves an area including four counties to the south of the Dallas/Fort Worth area plus the southeast corner of Tarrant County. As of the
Abokku
Arbok (アーボック Ābokku), (like its pre-evolved form, Ekans) is a fictional character from the Pokémon franchise. It is a Poison-type snake Pokémon. Similar to the cobra, it has big warning markings on the "hood" around its head. The name Arbok comes from the word cobra spelled backwards, with the letter C replaced by a K.

Biology

While Arbok seems to
Aabokku
Arbok (アーボック Ābokku), (like its pre-evolved form, Ekans) is a fictional character from the Pokémon franchise. It is a Poison-type snake Pokémon. Similar to the cobra, it has big warning markings on the "hood" around its head. The name Arbok comes from the word cobra spelled backwards, with the letter C replaced by a K.

Biology

While Arbok seems to

All Rights Reserved 2005 wikimiki.org