:: wikimiki.org ::
| Indoeurooppalaiset Kielet |
Indoeurooppalaiset kieletIndoeurooppalainen kielikunta sisältää suurimman osan Euroopan kielistä ja aasialaisia kieliä Intiaan saakka. Se on eniten tutkittu ja puhujamäärältään suurin kielikunta.
Indoeurooppalaisten alkuperä
:Pääartikkeli Indoeurooppalaisten alkuperä
Marija Gimbutasin ns. kurgaaniteorian mukaan indoeurooppalaisten alkukoti sijoittuu Mustanmeren pohjois- ja itäpuolelle Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroille ja ajoittuu vuosituhannelle 4000 eKr. Gimbutasin mallin mukaan indoeurooppalaiset olisivat saapuneet Kaakkois-Eurooppaan kolmena asutusaaltona vuosien 4400 eKr ja 2800 eKr välissä. Sen sijaan Colin Renfrew liittää indoeurooppalaiset maanviljelyksen saapumiseen ja ajoittaa heidän tulonsa Eurooppaan yli 2000 vuotta Kurgan-mallia kauemmas. [http://www.furl.net/item.jsp?id=2642518]. Muitakin teorioita on esitetty.
Eurooppaan on levinnyt useampia indoeurooppalaisten kielten aaltoja. Sen lisäksi, että ne syrjäyttivät muiden kielikuntien kieliä, ne syrjäyttivät myös aiemmin puhuttuja indoeurooppalaisia kieliä. Eräinä vanhakantaisimpina euroopassa puhuttavina indoeurooppalaisina kielinä pidetään latviaa (lätti) ja liettuaa.
Luokittelu
Albanialaiset kielet
- albania
Armenialaiset kielet
- armenia
Balttilaiset kielet
- itäbalttilaiset kielet
- latvia (lätti)
- liettua
- länsibalttilaiset kielet
- preussi
Germaaniset kielet
- itägermaaniset kielet
- länsigermaaniset kielet
- alasaksin kieli (Plattdüütsch)
- afrikaans
- englanti
- friisi
- hollanti
- luxemburgin kieli
- saksa
- pohjoisgermaaniset kielet
- fääri
- islanti
- norja
- ruotsi
- tanska
Indoiranilaiset kielet
- indoarjalaiset kielet
- bengali
- gujarati
- hindi
- pandžabi (punjabi, panjabi)
- sanskrit
- iranilaiset kielet
- persia
Kelttiläiset kielet
- bretoni
- iiri
- kymri
- gaeli
- manksi
- korni
Kreikkalaiset kielet (Helleeniset kielet)
- kreikka
Itaaliset kielet
- latina
- romaaniset kielet
- eteläromaaniset kielet
- korsika
- sardi (Sardinia)
- italo-länsiromaaniset kielet
- italo-dalmaatialaiset kielet
- italia
- sisilia
- länsiromaaniset kielet
- galloromaaniset kielet
-
- ranska
- iberialais-romaaniset kielet
-
- espanja
-
- galego (galicia)
-
- katalaani
-
- portugali
- itäromaaniset kielet
- romania
Slaavilaiset kielet
- eteläslaavilaiset kielet
- serbokroatia
- bosnia
- kroaatti
- serbi
- bulgaria
- makedonia
- sloveeni
- kirkkoslaavi
- itäslaavilaiset kielet
- ukraina
- valkovenäjä
- venäjä
- länsislaavilaiset kielet
- puola
- slovakki
- sorbi
- tšekki
Katso myös
Indoeurooppalaisten alkuperä
Luokka:Kieliryhmät
Luokka:Kielikunnat
ja:インド・ヨーロッパ語族
zh-cn:印欧语系
KielikuntaKielet jaotellaan sukulaisuuden mukaan kielikuntiin, jotka edelleen jaotellaan kieliryhmiin. Kielten fylogeneettinen samanlaisuus havaitaan tavallisesti perussanastosta, jota ovat esim. sukulaisuussanat, perusruumiinosat, numerot jne. Kovin kaukaisia sukulaisuussidoksia ei voida havaita. Kieliä, jotka eivät kuulu mihinkään kielikuntaan (esim. korea), kutsutaan isolaateiksi. Toisin sanoen isolaattikieli on kielikuntansa ainoa kieli.
Kielitypologiassa maailman kielet ryhmitellään samankaltaisuuksien perusteella. Hyvinkin läheiset sukulaiskielet voivat sijoittua typologisesti tarkasteltuna eri ryhmiin. Esimerkiksi suomen kieli on paljon enemmän agglutinatiivinen kuin viron kieli, joka on osin muuttunut fleksiokieleksi.
Monet kielen epäsäännöllisyydet kertovat sen muuttuneen historiansa aikana. Esimerkiksi vesi-sanan taivutusmuodoista (kuten veteen ja vedet) on päätelty sen muinaisen perusmuodon olleen likimain vete. Tällaisen sisäisen rekonstruktion lisäksi kieliä verrataan myös muihin kieliin. Foneettisia muutoksia menneisyyteen seuraamalla sukukielille voidaan hahmotella yhteinen alkumuoto eli kantakieli, josta ne ovat alkaneet kehittyä omiin suuntiinsa. Jatkamalla ajassa taaksepäin saadaan selville yhä vanhempien kantakielten piirteitä, kunnes on saavuttu kokonaisen kielikunnan juurille. Perinteisesti kielikuntaa onkin kuvattu kielten sukupuuna. Nykyisin tällainen selkeä haarautumismalli on kuitenkin usein korvattu pensasmallilla, jossa kielikunnan päähaarat ovat tasa-arvoisia.
Joskus kantakieli voidaan yhdistää historian tuntemaan kieleen. Esimerkiksi latinan murteet (vulgaarilatina) olivat lähtökohtana nykyisille romaanisille kielille. Romaaninen kantakieli on siis suurin piirtein sama kuin (klassinen) latina. Samoin muinaisskandinaavin murteet ovat norjan, ruotsin, tanskan ja islannin kantakieltä.
Afrikan ja Lounais-Aasian kielikunnat
- nigeriläis-kongolaiset kielet (negroafrikkalaiset kielet)
- nilosaharalaiset kielet
- afroaasialaiset kielet (seemiläis-haamilaiset kielet)
- khoisankielet
- ...
Amerikan kielikunnat
Pohjois-Amerikan kielikunnat
thumb
- eskimo-aleuttilaiset kielet
- aleutti
- eskimokielet
- athabaskalaiset kielet
- algonkin-kielet
- irokeesikielet
- siouxilaiset kielet
- penutikielet
- hokakielet
- ...
Keski-Amerikan kielikunnat
- uto-atsteekkilaiset kielet
- mayakielet
- otomangelaiset kielet
- ...
Etelä-Amerikan kielikunnat
- ketšualaiset kielet
- jaqilaiset kielet
- tupilaiset kielet
- arawakilaiset kielet
- karibialaiset kielet
- panolaiset kielet
- tukanolaiset kielet
- ...
Euroopan ja Etelä-, Länsi- ja Pohjois-Aasian kielikunnat
- altailaiset kielet
- baskikielet
- dravidakielet
- eteläkaukasialaiset kielet
- indoeurooppalainen kielikunta
- pohjoiskaukasialaiset kielet
- uralilaiset kielet
- samojedikielet
- suomalais-ugrilaiset kielet (mm. suomen kieli)
- ...
Itä-Aasian kielikunnat
- ainun kieli
- japanilaiset kielet
- korean kieli
- sinotiibetiläiset kielet
- siniittiset kielet
- tiibetiläiset kielet
- thai-kielet
- ...
Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren saarten kielikunnat
- austroaasialaiset kielet
- austronesialaiset kielet
- papualaiskielet
- ...
Erityisryhmien kielet
- viittomakielet
- ...
Muut kielet
- keinotekoiset kielet
- kreolit ja pidginit
- sekakielet
Aiheesta muualla
- http://www.ethnologue.com/family_index.asp
luokka:Kielitiede
EurooppaEurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa.
Aasian
Etymologia
Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).
Historia
Katso pääartikkeli Euroopan historia.
Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.
Euroopan määritelmä
Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.
Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio.
Vatikaanivaltio
Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):
Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä.
2004
Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä
Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa.
Luokka:Mantereet
Luokka:Eurooppa
als:Europa
roa-rup:Evropa
ms:Eropah
zh-min-nan:Europa
ko:유럽
ja:ヨーロッパ
simple:Europe
th:ทวีปยุโรป
Aasia
Aasia on osa Euraasian jättimannerta, joka sisältää myös Euroopan. Aasian pinta-ala on noin 44 miljoonaa neliökilometriä.
Aasiassa asuu suurin osa maailman väestöstä. Aasian väkiluku on noin 4 miljardia. Aasian asukasluvultaan suurimmissa valtioissa, Kiinassa ja Intiassa, asuu kummassakin yli miljardi ihmistä.
Rodultaan Aasian väestö on enimmäkseen mongolidista tai europidistä (valkoinen rotu).
Aasian valtauskonnot ovat islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus.
Aasian olot olivat pitkään valtaosin köyhät, vaikka nyttemmin useat Aasian maat ovat onnistuneet pääsemään kehitykseen mukaan, ja ns. "Tiikeritalous-maat" ovat jopa ohittaneet länsimaisen talouskasvun.
Aasian alueita
hindulaisuus
- Etelä-Aasia
- Itä-Aasia (Kaukoitä)
- Kaakkois-Aasia
- Kaukasia
- Keski-Aasia
- Lounais-Aasia (Etu-Aasia)
- Länsi-Aasia (Lähi-itä)
- Pohjois-Aasia
- Sisä-Aasia
Aasian maat
Sisä-Aasia
- Afganistan
- Arabiemiirikunnat
- Armenia
- Azerbaidžan
- Bahrain
- Bangladesh
- Bhutan
- Brunei
- Filippiinit
- Indonesia
- Intia
- Iran
- Irak
- Israel
- Itä-Timor
- Japani
- Jemen
- Jordania
- Kambodža (Kamputsea)
- Kazakstan
- Kirgisia
- Kiinan kansantasavalta (Kiina)
- Kiinan tasavalta (Taiwan, ei yleisesti tunnustettu)
- Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea)
- Korean tasavalta (Etelä-Korea)
- Kuwait
- Laos
- Libanon
- Malesia
- Mongolia
- Myanmar (Burma)
- Nepal
- Oman
- Pakistan
- Palestiina (itsenäisyys kiistanalainen)
- Qatar
- Saudi-Arabia
- Singapore
- Sri Lanka
- Syyria
- Tadžikistan
- Thaimaa
- Tiibet (itsenäisyys kiistanalainen)
- Turkki (osittain)
- Turkmenistan
- Uzbekistan
- Venäjä (osittain)
- Vietnam
Luokka:Aasia
Luokka:Mantereet
ms:Asia
zh-min-nan:A-chiu
ko:아시아
ja:アジア
simple:Asia
th:ทวีปเอเชีย
Intia
Kansainvälinen suuntanumero
Intia on liittovaltio Aasian eteläosassa. Intian naapurimaita ovat Bangladesh, Myanmar (Burma), Kiina, Bhutan, Nepal ja Pakistan. Intian pääkaupunki on Delhi, muita tärkeitä kaupunkeja ovat mm. Kalkutta ja Mumbai (Bombay).
Intiassa puhutaan satoja kieliä. Virallinen kieli on hindi, minkä lisäksi englantia käytetään yhä kuin virallisena kielenä ("associate official", englanti ei kuitenkaan ole ollut vuoden 1965 jälkeen varsinainen virallinen kieli). Lisäksi Intiassa on 21 kansallista kieltä, jotka ovat virallisia kieliä tietyissä osavaltioissa. Näihin kuuluvat mm. urdu, gudzarati, tamili ja bengali.
Historia
:Pääartikkeli: Intian historia
Intia itsenäistyi toisen maailmansodan jälkeen oltuaan sitä ennen Britannian tärkein siirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Uusien valtioiden välillä käytiin lyhyt sisällisota. Indira Gandhin ollessa Intian pääministerinä Pakistanin itäosasta tuli itsenäinen Bangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Intia ja Pakistan ovat käyneet useita sotia Kashmirin omistuksesta, ja maiden välit ovat edelleen kireät. Intia on myös käynyt lyhyen rajasodan Kiinan kanssa, ja maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen. Intialla on ydinase, mutta sitä ei ole virallisesti tunnustettu ydinasevaltioksi.
Osavaltiot
Intia on jaettu 28 osavaltioon, kuuteen liittovaltion alueeseen sekä pääkaupunkialueeseen.
Osavaltiot:
- Andhra Pradesh
- Arunachal Pradesh
- Assam
- Bihar
- Chhattisgarh
- Goa
- Gujarat
- Haryana
- Himachal Pradesh
- Jammu ja Kashmir
- Jharkhand
- Karnataka
- Kerala
- Länsi-Bengali
- Madhya Pradesh
- Maharashtra
- Manipur
- Meghalaya
- Mizoram
- Nagaland
- Orissa
- Punjab
- Rajasthan
- Sikkim
- Tamil Nadu
- Tripura
- Uttaranchal
- Uttar Pradesh
Liittovaltion alueet:
- Andaman- ja Nicobarsaaret
- Chandigarh
- Dadra ja Nagar Haveli
- Daman ja Diu
- Lakshadweep
- Pondicherry
Pääkaupunkialue:
- Delhi
Uskonnot
Intian valtauskonto on hindulaisuus, mutta myös islam on tärkeässä asemassa. Punjabin osavaltiossa sikhit ovat enemmistönä. Goan osavaltiossa kristinusko on hallitseva uskonto (alue kuului Portugalille vuosisatoja). Myös Nagalandin osavaltiossa on kristinusko vallitsevana.
Sikkimissä buddhalaisuus on tärkeässä asemassa. Intian hindunationalistisen puolueen BJP:n hallintakautena kristittyjä yhteisöjä vastaan kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset olivat yleisiä. Vuonna 2004 kongressipuolue sai enemmistön vaaleista ja uusi pääministeri Manmohan Singh on Intian ensimmäinen sikhi-pääministeri. Hän pitää uskontorauhan rakentamista yhtenä hallituksensa tärkeimmistä haasteista.
buddhalaisuus
Talous
Intian talous oli maan itsenäistyessä hyvin maatalousvaltainen. Tätä valtiovalta on pyrkinyt muuttamaan. Muutos ei ole ollut maailman suurimmassa demokratiassa yhtä nopeaa kuin Etelä-Koressa, Taiwanissa ja sittemmin Kiinan kansantasavallassa. Kiina-ilmiön ohella on 2000-luvun alkuvuosina alettu puhua Intian noususta. Etenkin ohjelmistoalalla Intia on nähty uhaksi ja mahdollisuudeksi Euroopalle ja Yhdysvalloille. Yhdysvallat on jo 1980-luvulta alkaen ulkoistanut monia tehtäviä, mm. puhelinvaihteiden hoitamista ja lääkäreiden diagnoosien puhtaaksikirjoitusta, englanninkieliseen Intiaan. Vuoden 2004 lopulla intialainen teräsmagnaatti osti Yhdysvaltoista suuria terästehtaita.
Talouden nousu on tehty perinteisesti valtion tukiessa uusien toimialojen luomista. Tähän kuuluu esim. ilmailuteollisuuden rakentaminen (Hindustan Aeronautics) kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Ilmailussa Intia tukeutui ensin Englantiin, mutta toi maahan mm. saksalaisen suunnittelijan Kurt Tankin suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Sittemmin tietotaitoa on hankittu Neuvostoliitosta, jonka loppuvuosina Intian ilmavoimat lensivät uudemmilla MiG-hävittäjillä kuin Neuvostoliiton ilmavoimat. Intia valmistaa venäläisiä sotilaslentokoneita lisenssillä. Avaruusteollisuus luotiin Intian suurvalta-aseman osoittamiseksi. Se luontia johti Vikram Sarabhai Intian atomienergiaohjelman alla, joka puolestaan kehitti maalle omaa ydinasetta. Avaruustoiminta rajattiin 2000-luvun alkuun käytännöllisiin sovellutuksiin, kaukokartoitussatelliitteja käytettiin mm. kylien maankäytön suunnittelussa, tietoliikennesatelliitteja maaseudun kouluttamiseen jne.
ydinasettain Tamil Nadun osavaltiossa.]]
Liikenne
Liikenne on, kuten useimmissa Britannian entisissä siirtomaissa, vasemmanpuoleinen. Intian tiestö on keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, mutta maasiirtymien aiheuttamat kuopat ja romahdukset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita. Liikenne varsinkin suurimmissa kaupungeissa on tottumattomalle villiä eikä liikennesääntöjen noudattaminen kuulu intialaisten vahvimpiin puoliin. Turvavälit ovat lähinnä olemattomat ja kaistalta toiselle poukkoilemassa saattaa nähdä peräkkäin moottoririksan, henkilöauton ja kuorma-auton, jonka lavalla ylileveän kuorman päällä nukkuu kymmenen intialaista. Äänimerkkiä käytetään tilanteessa kuin tilanteessa. Suurin osa ajoneuvoista on ainakin kertaalleen kolaroitua ja yhteentörmäyksen sattuessa on torikokous väistämätön. Pahimmat ruuhkat aiheutuvatkin usein juuri näistä neuvotteluista, joissa jokainen toimii tuomarina. Koska linja-autot ja junat ovat usein ääriään myöten täynnä, on oma tai vuokrattu auto kuitenkin matkailijalle paras tapa nähdä Intiaa.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- mangaani
- titaani
- kromiitti
- maakaasu
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
- tee
Luokka:Intia
als:Indien
ms:India
zh-min-nan:Ìn-tō·
[[got:
Indoeurooppalaisten alkuperä
Indoeurooppalaiset käsitetään nykyisin muiden kielikuntien ohella kielelliseksi ryhmäksi, jonka puhujat eivät muodosta omaa geneettistä tyyppiään, vaikka näinkin on aikaisemmin oletettu. Itäisimmät Indoeurooppalaiset kielet löytyvät Intiasta, ja läntisimmät Euroopasta; tästä tulee myös nimitys indoeurooppalainen.
On luultavaa, että eurooppalaiset ovat aikaisemmin puhuneet ainakin pääosin muita kieliä. Tästä on päätelty, että indoeurooppalaiset ovat alkujaan ainakin jonkin verran eurooppaa itäisempiä kieliä.
Marija Gimbutasin ns. kurgaanihypoteesin mukaan indoeurooppalaisten alkukoti sijoittuu Mustanmeren pohjois- ja itäpuolelle Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroille ja ajoittuu vuosituhannelle 4000 eKr. Gimbutasin mallin mukaan indoeurooppalaiset olisivat saapuneet Kaakkois-Eurooppaan kolmena asutusaaltona vuosien 4400 eKr ja 2800 eKr välissä. Sen sijaan Colin Renfrew liittää indoeurooppalaiset maanviljelyksen saapumiseen ja ajoittaa heidän tulonsa Eurooppaan yli 2000 vuotta kurgaanimallia kauemmas. [http://www.furl.net/item.jsp?id=2642518]
Kielten ja kulttuurien liikkumista arvellaan nykyisin kuitenkin tapahtuneen lähinnä kulttuurivaikutteiden ja kielenvaihdon keinoin, joskin myös väestöjen siirtymisiä on tapahtunut. Eurooppalaisten perimästä arvellaan nykyisin noin 10% olevan indoeurooppalaisilta, pohjolassa tämän "geneettisen indoeurooppalaisuuden" osuus katsotaan vielä pienemmäksi.
Maanviljelyksen ja indoeurooppalaisuuden leviämisen suhde on kiistanalainen. Joidenkin mukaan indoeurooppalaisen kielen levitti indoeurooppalaisten paimentolaisheimojen lähettyvillä Lähi-idässä keksitty maanviljelys, joka oli tehokkaampi elinkeino kuin Euroopassa harjoitettu metsästys-keräily. Indoeurooppalaiset paimentolaiset olivat teorian mukaan alistaneet alkuperäiset maanviljelijät, ja omaksuneet niiden kulttuurilliset saavutukset, joita sitten alkoivat levittää.
Euroopassa metsästäjä-keräilijät saivat vaikutteita lähistölle tulleilta indoeurooppalaisilta maanviljelijöiltä, ja oppivat näiltä maanviljelyksen, ja samalla vaihtoivat itselleen maanviljelijöiden kielen. Tätä olisi tapahtunut asteittain siten, että kielensä vaihtaneet olisivat sitten toimineet vastaavanlaisina opettajina muille metsästäjä-keräilijöille. Toisten mukaan maanviljelykseen siirtyminen oli niin asteittaista, ettei kiusausta tällaiseen kielenvaihtoon ollut, ja indoeurooppalainen kieli levisi muista syistä.
On kiistanalaista, mitä kieliä puhuttiin euroopassa ennen indoeurooppalaisuutta. On myös epävarmaa, miten tämän alkueurooppalaisuuden kulttuurilliset ja kielelliset jäänteet näkyvät nykyeurooppalaisissa. Baskin kieltä pidetään yleisesti indoeurooppalaisuutta vanhempana Euroopassa, ja muita vastaavaan asemaan asetettuja kieliä olivat esimerkiksi Skotlannissa muinoin puhuttu pikti ja muinaisten roomalaisten tuntema etruskin kieli. Jos yleisesti hyväksytty suomensukuisen asutuksen jatkuvuusteoria pitää paikkansa, ovat suomalais-ugrilaiset kielet ainakin Fennoskandiassa ja Baltiassa vanhempia kuin indoeurooppalaiset kielet.
Indoeurooppalaisuuden kehitysvaiheita Euroopassa
Euroopassa on levinnyt useampia indoeurooppalaisten kielten aaltoja. Sen lisäksi, että ne syrjäyttivät muiden kielikuntien kieliä, ne syrjäyttivät myös aiemmin puhuttuja indoeurooppalaisia kieliä. Eräinä vanhakantaisimpina euroopassa puhuttavina indoeurooppalaisina kielinä pidetään lättiä ja liettuan kieltä.
Indoeurooppalaiset kelttiläiskielet olivat vielä rautakaudella maanosan ehkä laajin kieliryhmä, johon kuuluvia kieliä puhuttiin Britanniasta Balkanille ja Espanjasta nykyiseen Saksaan. Kansainvaelluksista alkoi kelttikielten nopean kutistumisen vaihe. Germaaniset kielet syntyivät jonkin verran nykyisiä pääasiallisia puhuma-alueitaan idempänä, ja levisivät sieltä Länsi-Euroopan ja Etelä-Euroopan rannikoille asti, paikoin jopa Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Mukana oli paljon myös suoranaista ihmisten muuttoliikettä, eikä vain kielenvaihtoja. Kansainvaellusten jälkeen kelttiläiskielet ovat edelleen hitaasti syrjäytyneet kielenvaihtojen kautta lähes kaikkialta varsinkin germaanisten ja romaanisten kielten vallattua alaa.
Historiallisia teorioita
Joidenkin 1900-luvun alkupuolen rotutieteilijöiden mukaan, tosin, indoeurooppalaiset, jolla viitattiin silloin myös rotuun, olivat peräisin Euroopasta tai Lähi-Idästä, ja valloittivat muinoin itäisiä alueita, kuten Intian. Näin Eurooppalaisten ansioksi yritettiin lukea myös muinainen Intian korkeakulttuuri ja samalla rasistiseen sävyyn väittää, ettei ehkä Kiinaa lukuun ottamatta kukaan ei-eurooppalainen ollut pystynyt luomaan korkeakulttuuria. Edelleen yleisesti katsotaan, että indoeurooppalaiset kielet ovat voineet syntyä muualla, ja kulkeutua vasta myöhemmin intiaan, mutta erityisiin rotujen vaelluksiin ei uskota.
Oli myös teorioita, joiden mukaan Euroopassa asui "alkeellisempia" ihmisiä, kuten turaaneja tai suomensukuisia, kunnes sotaisat indoeurooppalaiset valtasivat Euroopan. Tätä teoriaa tuki pyörien, satuloiden ja metalliaseiden keksiminen lähi-idässä, josta indoeurooppalaiset olisivat teorian mukaan näiden avulla levinneet. Alkuperäisten indoeurooppalaisten kulttuuria myös pidetään patriarkaalisempana ja sotaisempana, kuin Eurooppaa asuttaneiden luonnonkansojen alkuperäistä kulttuuria. Indoeurooppalaisen kielen ja kulttuurin mukana levisi myös sotainen ukkosenjumala, joka tunnetaan skandinaaveilla muun muassa nimellä Thor ja suomalaisilla Ukko. Itämeren alueelle tämä jumala levisi ilmeisesti yhtenä nuorakeraamisista kulttuurivaikutteista.
Luokka:Kielihistoria
Mustameri
Mustameri on meri Kaakkois-Euroopan ja Vähän-Aasian välissä. Sen rantavaltiot ovat Turkki, Bulgaria, Romania, Ukraina, Venäjä ja Georgia. Suurimmat siihen laskevat joet ovat Tonava, Dnepr ja Don. Pohjoisesta Mustaanmereen työntyy Ukrainaan kuuluva Krimin niemimaa, jonka itäpuolelle jää Asovanmeri-niminen Mustanmeren lahti.
Bosporinsalmi yhdistää Mustanmeren Välimereen.
Välimereen
Välimereen
Luokka:Meret
ko:흑해
ja:黒海
th:ทะเลดำ
Albanian kieli
Albania on yli 6 000 000 ihmisen äidinkielenään puhuma indoeurooppalainen kieli. Kieltä puhutaan ensisijaisesti Albaniassa, mutta puhujia on lisäksi muun muassa muualla Balkanilla.
Luokitus
Albaniaa on pidetty indoeurooppalaisen kielikunnan jäsenenä 1850-luvulta lähtien. Albania muodostaa indoeurooppalaisessa kielikunnassa oman kieliryhmänsä. Jotkut tutkijat arvelevat albanian olevan sukua muinaiselle daakian kielelle.
Alueellinen sijoittuminen
Pääosa kielen puhujista elää Balkanilla. Kielellä on useita puhujia myös Etelä-Italiassa, mutta heistä suurin osa puhuu myös italiaa.
Kielellä on virallinen asema Albaniassa, Serbiassa ja Montenegrossa sekä Makedoniassa. Suomessa elää hieman yli 4 000 albaniaa äidinkielenään puhuvaa henkilöä.
Aakkoset
Albanian kielen aakkoset pohjautuvat latinalaisiin kirjaimiin. Ennen kuin albaniaa alettiin kirjoittaa latinalaisilla kirjaimilla vuonna 1908, kieltä oltiin kirjoitettu muun muassa kyrillisillä, kreikkalaisilla sekä arabialaisilla kirjaimilla.
Albanian kielessä on 36 aakkosta. Niistä vokaaleja on seitsemän ja konsonantteja 29. Aakkoset ovat :
- A, a (äännetään kuten suomessa)
- B, b (äännetään kuten suomessa)
- C, c (äännetään lähes samalla tavoin kuin suomen "ts")
- Ç, ç (äännetään, kuten suomen "tš")
- D, d (äännetään kuten suomessa)
- Dh, dh (äännetään, kuten englannin kielen sanassa "this")
- E, e (äännetään kuten suomessa)
- Ë, ë (äännetään, kuten suomen "ö", mutta kirjaimen ollessa sanan lopussa sitä ei yleensä äännetä)
- F, f (äännetään kuten suomessa)
- G, g (äännetään kuten suomessa)
- Gj, gj
- H, h (äännetään kuten suomessa)
- I, i (äännetään kuten suomessa)
- J, j (äännetään kuten suomessa)
- K, k (äännetään kuten suomessa)
- L, l (äännetään kuten suomessa)
- Ll, ll (äännetään kuten englannin sanassa "fall")
- M, m (äännetään kuten suomessa)
- N, n (äännetään kuten suomessa)
- Nj, nj
- O, o (äännetään kuten suomessa)
- P, p (äännetään kuten suomessa)
- Q, q
- R, r (äännetään kuten suomessa)
- Rr, rr
- S, s (äännetään kuten suomessa)
- Sh, sh (äännetään kuten suomen š)
- T, t (äännetään kuten suomessa)
- Th, th (äännetään kuten englannin sanassa "thunder")
- U, u (äännetään kuten suomessa)
- V, v (äännetään kuten suomessa)
- X, x (äännetään kuten "dz")
- Xh, xh (äännetään kuten "dž")
- Y, y (äännetään kuten suomessa)
- Z, z (äännetään lähes kuten suomen "ts")
- Zh, zh (äännetään kuten "ž")
Kielioppi
Adjektiivit
Albanian kielessä joillakin adjektiiveillä on artikkelit. Yksiköllä se on joko i tai e. Monikolla se on të. Adjektiivi tulee useimmiten substantiivin jälkeen.
Vertailumuodot
Komparatiivi voidaan muodostaa lisäämällä adjektiivin eteen sana më ja jälkeen sana se. Superlatiivi voidaan muodostaa lisäämällä adjektiivin eteen sana më. Joissakin tapauksissa superlatiivi voidaan muodostaa myös laittamalla adjektiivi jonkin adverbin jälkeen.
Numeraalit
Numerot yhdestä kymmeneen ovat albaniaksi:
- një (yksi)
- dy (kaksi)
- tre (kolme)
- katër (neljä)
- pesë (viisi)
- gjashtë (kuusi)
- shtatë (seitsemän)
- tetë (kahdeksan)
- nëntë (yhdeksän)
- dhjetë (kymmenen)
Pronominit
Albanian kielen persoonapronominit ovat:
- unë (minä)
- ti (sinä)
- ai (hän, maskuliininen)
- ajo (hän, feminiininen)
- ne (me)
- ju (te)
- ata (he, maskuliininen)
- ato (he, feminiininen)
Kielessä ei ole lainkaan sanoja, jotka vastaisivat suomen kielen pronominejä "se" tai "ne". Niiden sijasta voidaan käyttää pronominejä "ai", "ajo", "ata" tai "ato".
Substantiivit
Albanian kielessä on käytössä viisi sijamuotoa. Ne ovat nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi ja prepositionaali. Monikko on vain harvoin säännöllinen. Jokaisella albanian kielen substantiivilla on sekä epämääräinen että määräinen muoto. Albanian substantiiveilla on kolme sukua, maskuliini, feminiini ja neutri.
Verbit
Albanian kielen verbit taipuvat persoona- ja aikamuodoissa. Albaniassa on kuusi tapaluokkaa, jotka ovat indikatiivi, konjunktiivi, imperatiivi, konditionaali, optatiivi ja admiratiivi. Lisäksi verbeillä on sekä aktiivi- että passiivimuodot.
Aikamuodot ovat preesens, imperfekti, futuuri, perfekti, pluskvamperfekti sekä menneen ajan futuuri. Imperfektejä on kahdenlaisia. Toiset voivat kuvata mitä tahansa mennyttä aikaa ja toiset jotakin tiettyä mennyttä aikaa.
Verbeillä on kaksi erilaista konjugaatiota, joista toisessa taivutusmuodot ovat säännölliset ja toisessa epäsäännölliset.
Lauseet
Albanian kielen sanajärjestys on useimmiten subjekti - verbi - objekti. Kysymyslauseissa sanajärjestys on tavallisesti verbi - subjekti - objekti. Lisäksi kysymyslauseissa verbin edessä tulee yleensä olla sana "a". Kieltolause voidaan muodostaa lisäämällä verbin eteen sana "nuk".
Paino
Albaniassa sanapaino voi olla millä tahansa tavulla.
Sanasto
Latina ja mahdollisesti myös kreikka vaikuttivat vanhan albanian kielen sanastoon. Sittemmin albaniaan on tullut useita lainasanoja myös slaavilaisista kielistä, erityisesti bulgariasta. Myös turkin kielellä on ollut vaikutusta albanian sanastoon.
Historia
Ensimmäinen säilynyt albaniankielinen kirja, Meshari (Messukirja) on vuodelta 1555. Sen kirjoitti albanialainen katolilainen pappi Gjon Buzuku.
Murteet
Albanian kielellä on kaksi tärkeintä murretta, jotka ovat tosk ja geg eli gheg. Gegin murretta puhutaan pääasiassa Pohjois-Albaniassa, Serbiassa ja Montenegrossa, Makedoniassa ja Bulgariassa. Toskin murretta puhutaan pääasiassa Etelä-Albaniassa, Kreikassa ja Turkissa. Murteilla on eroja sekä ääntämisessä että sanastossa eivätkä eri murteiden puhujat aina välttämättä ymmärrä toisiaan. Jotkut puhujat pitävätkin omaa murrettaan erillisenä kielenä.
Albanian kirjakieli perustuu suurimmilta osin toskin murteeseen.
Yleisiä fraaseja
- Hei! = Tungjatjeta!
- Näkemiin! = Mirupafshim!
- Kiitos! = Faleminderit!
- Kyllä. = Po.
- Ei. = Jo.
- En ymmärrä. = Nuk kuptoj.
Muuta
Merkittäviä albanian kielen tutkijoita ovat olleet muun muassa Johann Georg von Hahn, Franz Bopp, Gustav Meyer, Norbert Jokl, Eqrem Çabej, Stuart Edward Mann, Carlo Tagliavini, Wacław Cimochowski, Eric Pratt Hamp, Agnija Desnickaja ja Gjovalin Shkurtaj.
Linkkejä
- [http://www.argjiro.net/fjalor/ Englanti-albania-englanti-sanakirja]
- [http://www.single-serving.com/Albanian/ Albaniankielisiä sanontoja]
- [http://www.ethnologue.com/show_family.asp?subid=90071 Albania Ethnologuessa]
- [http://www.geocities.com/cezarkurti/ Tietoa mm. albanian kieliopista]
Luokka:Albanian kielet
Luokka:Serbian ja Montenegron kielet
Luokka:Makedonian kielet
ja:アルバニア語
th:ภาษาแอลเบเนีย
Armenian kieliArmenia on indoeurooppalainen kieli, jota puhutaan Armeniassa ja sen lähistöllä muun muassa Venäjän eteläosassa Krasnodarin aluepiirissä ja Rostovin alueella. Kielellä on virallisen kielen asema Armeniassa. Armenialla on noin 9 000 000 äidinkielistä puhujaa. Kieltä kirjoitetaan armenialaisilla aakkosilla.
armenialaisilla aakkosilla
Linkkejä
- [http://hy.wikipedia.org Armeniankielinen Wikipedia]
Luokka:Armenian kielet
ja:アルメニア語
th:ภาษาอาร์เมเนีย
Liettuan kieli
Liettua on balttilainen kieli ja kuuluu siten indoeurooppalaiseen kielikuntaan. Sen sukukielä ovat latvia ja sammunut muinaispreussi.
Liettuassa sen puhujia on noin 3 miljoonaa (80% väestöstä), Liettuan ulkopuolella noin miljoona. Se on Liettuan virallinen kieli. Kielessä on kaksi päämurretta, yläliettua (aukštaičius) ja alaliettua (žemaičius). Murre-ero saattaa vaikeuttaa keskinäistä ymmärtämistä.
Liettuaa kirjoitetaan latinalaisin aakkosin, eräitä erikoismerkkejä käyttäen.
Liettua on inflektoiva kieli, eli verbien ja nominien taivutusmuodot ovat tärkeitä ilmausten muodostamisessa. Nominien sijamuotoja on 7, sukuja kaksi, lukuja kaksi (mutta murteissa esiintyy myös duaali eli kaksikko). Verbeillä on neljä aikamuotoa ja kolme tapamuotoa.
Liettua on SVO-kieli kuten suomi: lauseenjäsenten tavanomainen järjestys on subjekti - predikaatti - objekti.
Liettuassa ääntämyksessä ja kieliopissa on paljon arkaaisia piirteitä, toisin sanoen kielessä on säilynyt indoeurooppalaisen kantakielen ominaisuuksia, jotka muista kielistä ovat hävinneet.
Lähteet
- http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=LIT
- http://www.omniglot.com/writing/lithuanian.htm
- http://www.lmp.ucla.edu/profiles/profl03.htm
Linkkejä
- Wikipedija. Pradžia Liettuankielinen Wikipedia
Luokka:Liettuan kielet
Luokka:Latvian kielet
Luokka:Puolan kielet
Luokka:Venäjän kielet
ja:リトアニア語
Afrikaansin kieli
Afrikaans on Etelä-Afrikan buurien kieli, joka on kehittynyt hollannin kielestä. Kielet ovat keskenään ymmärrettäviä, mutta afrikaansille on ominaista taivutuksen yksinkertaistuminen jopa siinä määrin, että sitä on kutsuttu pidginisoituneeksi tai kreolisoituneeksi hollanniksi. Joka tapauksessa hollanti on Etelä-Afrikassa muuttunut afrikaansiksi niin nopeasti, että se tuskin olisi ollut mahdollista ilman jonkinasteista pidginisoitumista. Buurien lisäksi afrikaansi on monien värillisten äidinkieli, ja muut kuin eteläafrikkalaiset kielitieteilijät lähtevätkin siitä, että Portugalin siirtomaista Etelä-Afrikkaan orjiksi tuotujen värillisten puhuma pidginisoituneesta portugalista vaikutteita saanut kielimuoto on vastuussa ainakin afrikaansin tavasta käyttää prepositiota vir (hollannin vóór) viittaamaan verbin määräiseen objektiin: ons ken vir hem baie goed "me tunnemme hänet oikein hyvin", vrt. romaanisten kielten tapaa käyttää prepositiota a, esim espanjan lo conocemos a él muy bien. Etelä-Afrikassa ajatus kreolisaatiosta on kuitenkin ainakin rotuerotteluaikoina ollut lähestulkoon tabu, ja buurikielitieteilijät ovatkin hakeneet afrikaansin erikoispiirteille selityksiä hollantilais- ja flaamilaismurteista.
Afrikaans oli pitkään sorrettu ja halveksittu kieli: kun buurien asuinalueet joutuivat englantilaisten valtaan ja buuriälymystö pitäytyi standardihollannissa, afrikaans jäi oppimattoman kansan kieleksi. Vuonna 1925 afrikaans sai virallisen aseman kirjakielenä: tämä päätös herätti buurinationalisteissa suurta innostusta, ja runoilija C. J. Langenhoven julisti sen tulleen suoraan Jumalalta.
Langenhoven on kirjoittanut sanat Etelä-Afrikan apartheidin aikaiseen kansallislauluun Die Stem van Suid-Afrika. Muita tärkeitä kirjailijoita olivat Etienne Leroux, Eugene Marais, W. E. G. Louw ja tuottelias, monipuolinen Uys Krige. Monet afrikaansinkieliset kirjailijat, kuten Suomessakin tunnettu André Brink, ovat kirjoittaneet molemmilla kielillä: sekä englanniksi että afrikaansiksi. Brink kuului ns. Sestigers-kirjailijoihin eli kuusikymmenlukulaisiin, jotka toivat avoimet seksuaalisuuskuvaukset, yhteiskunnallisen realismin ja modernistisen kerronnan afrikaansinkieliseen kirjallisuuteen. Runoilijoista Breyten Breytenbach osallistui apartheidin vastaiseen taisteluun ja joutui kahdeksaksi vuodeksi eteläafrikkalaiseen vankilaan.
Apartheidin aikana afrikaansista tuli kansainvälisesti tunnettu rotusorron symboli: televisiosta oli helppo oppia, että slegs blankes tarkoittaa "vain valkoisille". Kuitenkin suuri osa afrikaansin äidinkielisistä puhujista on ns. värillisiä, ja rotuerottelun poistuttua afrikaansinkielinen kirjallisuus onkin pyrkinyt tuomaan yleiseen tietoisuuteen afrikaansinkielisten värillisten elämäntapaa, kulttuuria ja kieltä.
Linkkejä
- Wikipedia. Tuisblad Afrikaansinkielinen Wikipedia
- [http://www.writingsystems.net/languages/afrikaans/afrikaanslatin.htm Afrikaansin kielen aakkoset]
Luokka:Etelä-Afrikan kielet
Luokka:Namibian kielet
ms:Bahasa Afrikaans
ja:アフリカーンス語
simple:Afrikaans
Englannin kieli
Englannin kieli on maailman kolmanneksi tai neljänneksi puhutuin kieli kiinan ja mahdollisesti espanjan ja hindin jälkeen natiivipuhujien määrällä mitattuna. Äidinkielenään sitä puhuu noin 380 miljoonaa ihmistä. Kaiken kaikkiaan englantia osaa hyvin tai kohtuullisesti vähintään 600 miljoonaa puhujaa, ja arviolta 2 miljardia ihmistä (eli noin kolmannes maapallon väestöstä) osaa kieltä ainakin jonkin verran.
Englanti on viime vuosikymmeninä ollut maailman johtavan kielen asemassa: Se on nyt levinnein ja käytetyin kieli mm. kansainvälisessä kaupassa, politiikassa ja tieteessä. Siitä on tullut nykyajan lingua franca eli maailmankieli. Sen asemaa maailman johtavana kielenä on myös kritisoitu, mm. siitä, että siinä on selvästi vaikeampi oikeinkirjoitus kuin useimmissa muissa kirjoitetuissa kielissä.
Englannin kielen merkitys on kasvanut erityisesti 2. maailmansodan jälkeen, lähinnä Yhdysvaltojen ja sen maailmanpoliittisen ja taloudellisen aseman vaikutuksesta.
Kieli kuuluu indo-eurooppalaisen kielikunnan germaaniseen kieliryhmään, mutta sisältää suuren määrän lainasanoja ranskasta ja latinasta. Tässä mielessä kieli on siis eräänlainen germaanisten ja latinalaisten kielten sekoitus, mikä saattaa myöskin omalta osaltaan selittää kielen laajenemista maailmankieleksi.
Englanti on virallinen tai puhutuin kieli mm. seuraavissa valtioissa:
- Australia
- Bahama
- Etelä-Afrikka
- Filippiinit
- Intia (lähinnä hallinnon, ei käytännön kieli)
- Irlanti
- Jamaika
- Kanada
- Malta
- Uusi-Seelanti
- Yhdistynyt kuningaskunta (Iso-Britannia)
- Yhdysvallat
Kielioppi
Englanti on isoloiva kieli, vaikka se on kehittynyt fleksiota käyttävästä muinaisenglannista. Sanajärjestys (subjekti-verbi-objekti) on siksi kieliopillistunut.
Lähes kaikki persoonamuodot ovat hävinneet säännöllisistä verbeistä, lukuun ottamatta yksikön kolmannen persoonan -(e)s-päätettä, esim. goes 'menee'. Aikamuotoja on viisi; futuuri, preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Näistä futuuri, perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan apuverbeillä, imperfekti taas päätteellä -ed.
Englannissa ei ole nominien sijamuotoja. Joskus omistuskliitti -'s luokitellaan genetiiviksi, mutta se ei käyttäydy genetiivin tavoin. Kieliopillisia lukuja on kaksi: yksikkö ja monikko.
Epäsäännöllisiä verbejä ja monikkoja on paljon. Usein vaihtelut perustuvat vokaalinvaihdoksiin, esim. ablauttiin (esim. swim, swam, swum) tai umlauttiin (esim. man, men). Osa epäsäännöllisistä verbeistä on taipumattomia muotoja (esim. cut).
Äänteet
Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi englannin kielen äänteet.
Kuten taulukosta käy ilmi, englannin kielessä on kohtalainen määrä hankausäänteitä. Niistä sibilantit ovat aina labialisoituneet (äännetään pyörein huulin). Hankalimpia äänteitä ovat dentaalit, joiden lausuminen on vaikeaa suurelle osalle englantia vieraana kielenä opiskelevista. Kontrasti soinnillisten ja soinnittomien hankausäänteiden välillä on olemassa, mutta niiden kesken esiintyy myös allofoniaa: esimerkiksi /z/ on allofoni /s/:lle sanassa president, mutta erillinen foneemi sanassa haze "sumu" (vrt. hays "heinät").
Englannissa ei ole tremulantteja eli r-äännettä, muutamia murteita lukuun ottamatta, vaan r on velarisoitunut ja labialisoitunut. Yläluokan brittienglannista r on hävinnyt lähes kokonaan, jättäen vain foneettisia jälkiä ympäröiviin vokaaleihin. Siellä, missä se ei ole hävinnyt, se esiintyy yleensä täryttömänä puolivokaalina. Pohjois-Amerikassa r on muuttunut retrofleksi-puolivokaaliksi tai lisännyt r-värinää läheisyydessään esiintyviin vokaaleihin. Skottienglannissa r on yksitäryinen tremulantti. Britannian murteissa eli brittienglannissa r:n ääntäminen vaihtelee paljonkin; esim. Orkneyn alueen englannissa se on uvulaarinen kuten ranskassa.
Englannin kielen muiden konsonanttien perusmuodot ovat suomenkielisille tuttuja. Kontrasti soinnillisten (b, d, g) ja soinnittomien (p, t, k) klusiilien välillä on suurempi kuin suomessa. Lisäksi sanan alussa soinnittomat klusiilit aspiroituvat, eli ne äännetään suuremmalla voimalla siten, että konsonantin jälkeen sointi palaa vasta pienen hetken päästä.
ranskassa
Vokaaleja on moniin muihin kieliin verrattuna varsin paljon. Murteiden välillä esiintyy lisäksi suuria vokaalinvaihteluita.
Brittiläisessä standardienglannissa (ns. Oxford English) pitkien ja lyhyiden vokaalien ero ei ole foneettinen. Kontrasti on sen sijaan tiukkojen ja höllien vokaalien välillä — näiden pituus vaihtelee allofonisesti. Höllä vokaali (esim. bit) on sentralisoitunut (lähempänä švaata) ja sen artikulointi on epätarkempaa. Tiukat vokaalit (esim. beat) lausutaan taas samalla tavalla kuin suomen pitkät vokaalit, eli selkeästi artikuloiden. Murteesta ja allofoniasta riippuu, muuttuuko pituus. Skottienglannissa pituuseroa ei ole, ja sentralisointi jää ainoaksi eroksi. Australian englannissa taas tilanne on päinvastainen: vain pituus on merkitsevä.
Erikoisuutena englannissa on puoliväljä lavea keskivokaali [ɜ], esim. standardienglannissa fur [fɜː], joka on yksi harvinaisimmista vokaaleista maailman kielissä, erityisesti jos se on roottinen kuten Amerikassa.
Kirjoitus
Englantia kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla, ilman diakriittisiä merkkejä. Kirjoitusjärjestelmä ei ole foneettinen, vaan vain noin 85 % sanoista ääntyy säännöllisesti. Syitä tähän on monia. Perussyy on se, että normannien valloittaessa Englannin muinaisenglannin säännöllinen kirjoitusjärjestelmä tuhottiin. Englantia alkoivat kirjoittaa normannikirjurit, jotka eivät välttämättä edes osanneet koko kieltä kunnolla. Tätä perua on esim. outo kirjoitustapa queen, vrt. muinaisenglannin cwene. Toinen syy on se, että kielessä on useita lainasanoja, joiden kirjoitustapaa ole haluttu muuttaa. Esimerkiksi "Sioux Falls" lausutaan ensimmäinen sana ranskan ja toinen perusenglannin mukaan: [su: fo:ls]. Yksi syy kirjoitusjärjestelmän monimutkaisuuteen on myös se, että sääntöjä on tahallaan rikottu, jotta sanat vastaisivat paremmin oletettuja etymologioita. Esimerkiksi sana [det] 'velka' haluttiin kirjoittaa debt, jotta se muistuttaisi latinan sanaa debit. Joissain tapauksissa tällaista syytä ei ole edes ollut, esim. sanaan ptarmigan on mielivaltaisesti lisätty alkuun kirjain P kreikan pteron-sanaa imitoiden, vaikka sana on itse asiassa peräisin gaelin sanasta tarmachan.
Konsonanttien yksikirjaimiset perusmuodot kirjoitetaan pääsääntöisesti samoin kuin suomessa, poikkeuksina y [j], j, g [dʒʷ] ja r [ɹʷ]. Lisäksi kaikki sananalkuiset plosiivit ovat aspiroituneita. Kirjainyhdistelmiä ovat th joko [θ] tai [ð], ch tai tch [tʃʷ], sh [ʃʷ]. Poikkeuksia on runsaasti, ja usein ne perustuvat sanan ranskalaiseen tai muuhun ulkolaiseen alkuperään; esim. sanassa measure kirjain s merkitsee äännettä [ʒ].
Vokaalit lausutaan täysin eri tavalla kuin latinalaisessa käytännössä yleensä. Ensinnäkin jo muinaisenglannissa oli muutamia vokaalinmerkintätapoja. Koska muinausenglannnissa lyhyen vokaalin jälkeen tuli aina kaksoiskonsonantti, kirjoituksen kaksoiskonsonantit eivät muuta konsonanttia mitenkään, vaan muuttavat edeltävää vokaalia, esimerkiksi filer ääntyy [faIlər], kun taas filler ääntyy [fIlər]. Muinaisenglannin perua on myös se, että sanan lopussa oleva -e muuttaa edellistä vokaalia, esim. lit [lIt] vs. lite [lait].
Tärkeämpi syy vokaalimerkinnän muuttumiseen on se, että 1600-luvulla englannin vokaalit nousivat foneettisella asteikolla kukin yhden askeleen ylöspäin, esimerkiksi ee lausutaan [i:]. Jotkut pitkät vokaalit muuttuivat samalla diftongeiksi. Esimerkiksi englanninkielisten itsensä "pitkiksi" a-, i-, ja o-vokaaleiksi kutsumat äänteet ovat itse asiassa diftongeja: [ei], [ai] ja [ou].
Historia
Englannin kielen historiassa erotetaan yleensä kolme vaihetta:
- Muinaisenglanti (Old English) (vuodet 700-1100)
- Keskienglanti (Middle English) (1100–1500)
- Nykyenglanti (Modern English) (1500-)
Esimerkkejä
'Before they could shout in a praise of the shot, however, a dreaful wail from Bilbo put all thoughts of venison out of their minds. 'Bombur has fallen in! Bombur is drowning!' he cried. It was only too true. Bombur had only one foot on the land when the hart bore down on him, and sprang over him. He had stumbled, thrusting the boat away from the bank, and then toppled back into the dark water, his hands slipping off the slimy roots at the edge, while the boat span slowly off and disappeared.' -J.R.R.Tolkienin teoksesta The Hobbit, vuodelta 1937, suomeksi ilmestynyt nimellä Hobitti eli sinne ja takaisin
Aiheesta muualla
- Wikipedia. Main page Englanninkielinen Wikipedia
- Simple English Wikipedia. Main page Helpon englannin Wikipedia
- [http://www.tracetech.net/sanat/ Englanti–suomi–englanti-sanakirja]
Luokka:Englannin kieli
Luokka:Australian kielet
Luokka:Belizen kielet
Luokka:Botswanan kielet
Luokka:Englannin kielet
Luokka:Etelä-Afrikan kielet
Luokka:Gambian kielet
Luokka:Guamin kielet
Luokka:Guyanan kielet
Luokka:Irlannin kielet
Luokka:Kanadan kielet
Luokka:Kenian kielet
Luokka:Lesothon kielet
Luokka:Liberian kielet
Luokka:Malawin kielet
Luokka:Maltan kielet
Luokka:Mauritiuksen kielet
Luokka:Palaun kielet
Luokka:Ruandan kielet
Luokka:Sambian kielet
Luokka:Seychellien kielet
Luokka:Sierra Leonen kielet
Luokka:Skotlannin kielet
Luokka:Tokelaun kielet
Luokka:Ugandan kielet
Luokka:Uuden-Seelannin kielet
Luokka:Walesin kielet
Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan kielet
Luokka:Yhdysvaltain kielet
Luokka:Zimbabwen kielet
als:Englische Sprache
ms:Bahasa Inggeris
zh-min-nan:Eng-gí
ko:영어
ja:英語
simple:English language
th:ภาษาอังกฤษ
Friisin kieli
Friisi (omalla kielellä frysk, frasch, fresk tai friisk) on kieli, jota puhutaan Alankomaiden ja Saksan rannikoilla (Friisinmaassa). Se on skottia lukuun ottamatta englannin lähin sukulaiskieli mikä selittyy sillä, että englannin kielen Brittien saarelle tuoneet anglit ja saksit lähtivät juuri näiltä alueilta. Friisi muistuttaakin enemmän muinaisenglaintia kuin nykyistä kieltä. Friisillä on virallinen vähemmistökielen asema Alankomaissa ja Saksassa.
Friisi kuuluu englannin kielen tavoin indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisten kielten länsigermaaniseen ryhmään.
Friisi jakaantuu kolmeen murreryhmään: länsi-, itä- ja pohjoisfriisiin. Ensiksi ja viimeksi mainitut ovat myös kirjakieliä. Muiden muassa murteiden vokaalijärjestelmät eroavat merkittävästi toisistaan.
Alankomaissa noin 400 000 ihmistä osaa puhua länsifriisiä ja näistä noin puolet puhuu sitä äidinkielenään ja kotikielenään. Alankomaiden Friisinmaassa (yksi Alankomaiden kahdestatoista maakunnasta) kieltä ymmärtää 94 prosenttia asukkaista (1994). Puhujien määrä ei ole olennaisesti vähentynyt viimeisen 40 vuoden aikana. Kieli on kuitenkin jossain määrin uhanalainen.
Itäfriisin puhujia on Saksassa, mutta heitä on enää tuhatkunta. Pohjoisfriisiä puhuu Saksassa noin 12 000 henkeä.
Lähteitä
- The other languages of Europe, 2001, ISBN 1-85359-509-8
- Jaakko Anhava, Maailman kielet ja kielikunnat, 2002, ISBN 951-662-734-X
Linkkejä
- Wikipedy. Haadside Friisinkielinen Wikipedia
- [http://www.fa.knaw.nl/sjablonen/1/ Fryske Akademy]
- [http://www.websters-online-dictionary.org/definition/Frisian-english/ friisi-englanti-sanakirja]
- [http://lamar.colostate.edu/~eric13/frisian.shtml friisin kielen sivusto]
luokka:Alankomaat
luokka:Tanska
luokka:Saksa
ja:フリジア語
Hollannin kieli
Hollanti on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva, länsigermaanisen haaran kieli.
Historia
Alueellinen sijoittuminen
Hollantia käytetään Alankomaissa, sen entisissä siirtomaissa (Suriname, Aruba ja Alankomaiden Antillit) ja Belgian pohjoisosissa. Hollannin kieli on Alankomaiden virallinen kieli ja myös yksi Belgian virallisista kielistä ranskan ja saksan ohella. Belgian pohjoisosissa - Flanderissa puhutaan hollannin murretta, jota kutsutaan flaamiksi.
Läheisimmät sukukielet ovat Alankomaiden pohjoisessa Frieslandin provinssissa puhuttu friisin kieli, pohjanmeren Friisein saarilla ja Etelä-Afrikassa puhuttu afrikaans ja Saksan pohjoisosissa puhuttu alasaksin murre (Plattdüütsch).
Murteet
Johdetut kielet
Äänteet
Vokaalit
Konsonantit
Kirjoitusjärjestelmä
Kielioppi
Sanasto
Esimerkkejä
Tunnettuja puhujia
Muuta
Hollannin kieli lukuina
- 15 miljoonaa alankomaalaista puhuu hollantia äidinkielenään.
- 6 miljoonaa belgialaista puhuu hollantia äidinkielenään.
- 3 miljoonaa belgialaista puhuu hollantia vieraana kielenä.
- 250 000 surinamelaista puhuu hollantia äidinkielenään.
- 10 000 ranskalaista Ranskan Walloniassa puhuu hollantia äidinkielenään.
- Maailman 6 500 kielen joukossa hollanti on puhujamäärältään sijalla 37.
- Kielellä julkaistun kirjallisuuden määrässä hollanti on sijalla 11.
- Puhujamäärältään hollanti on sijalla 7. Euroopan Unionin kielistä.
- Joka viideskymmenes sivu Internetissä on hollanninkielinen, sijaluku 8.
Aiheesta muualla
- [http://www.101languages.net/dutch/ Dutch 101] Dutch for beginners and travelers
- Wikipedia. Hoofdpagina Hollanninkielinen Wikipedia.
- [http://www.onzetaal.nl/ot/index.html Onze Taal] - hollannin kielenhuoltoon ym. kieleen liittyviin asioihin keskittyvä yhdistys
Luokka:Alankomaiden kielet
Luokka:Belgian kielet
Luokka:Surinamen kielet
Luokka:Aruban kielet
Luokka:Alankomaiden Antillien kielet
ja:オランダ語
Luxemburgin kieli
Luxemburg on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva germaaninen kieli, jota puhutaan Luxemburgissa ja osassa Belgiaa, Ranskaa ja Saksaa. Luxemburg on ollut vuodesta 1984 lähtien Luxemburgin virallinen kieli. Kieltä puhuu äidinkielenään noin 300 000 ihmistä. Luxemburgin lisäksi kielellä on jonkin verran puhujia muun muassa Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa. Kieli on läheistä sukua saksalle ja lisäksi siinä on paljon lainasanoja ranskasta.
Aiheesta muualla
- [http://lb.wikipedia.org Luxemburginkielinen Wikipedia]
ko:룩셈부르크어
ja:ルクセンブルク語
Pohjoisgermaaniset kieletSkandinaaviset kielet (toiselta nimeltään pohjoisgermaaniset kielet) ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan ja sen germaaniseen haaraan kuuluvia kieliä. Skandinaavisia kieliä ovat islannin kieli, fäärin kieli, norjan kieli, tanskan kieli ja ruotsin kieli. Norni, jota puhuttiin Skotlannin rannikolla ja saaristoissa, on kuollut sukupuuttoon.
Luokka:Kieliryhmät
ko:북게르만어군
Islannin kieli
Islannin kieli on skandinaavinen kieli, jota puhutaan etupäässä Islannissa. Lisäksi Kanadan Winnipegissä lienee vielä jonkin verran siirtolaisia, jotka puhuvat jonkinlaista englannin sekaista islantia. Sen arvioidaan olevan lähimpänä muinaista viikinkien puhumaa kieltä. Islannin kielen kielioppi on hyvin samantyyppinen kuin saksan. Esimerkiksi alkuperäiset sijamuodot (nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja datiivi) ovat säilyneet kummassakin kielessä.
Islannin aakkoset
A Á B D Ð E É F G H I Í J K L M N O Ó P R S T Ú V X Y Ý (Z) Þ Æ Ö
a á b d ð e é f g h i í j k l m n o ó p r s t ú v x y ý (z) þ æ ö
Islannin ääntäminen
Islantia kirjoitetaan vielä pitkälti samalla oikeinkirjoituksella kuin viikinkiaikana, joskin pari kirjainta on jätetty pois käytöstä. Ns. hännällinen o, joka näyttää Q-kirjaimelta, on vaihdettu e:hen tai ö:hön sen mukaan, kumman kaltaiseksi sen ääntäminen on kehittynyt; œ-kirjainta ei enää tarvita, koska se on ääntämisen osalta täysin langennut yhteen æ:n kanssa. Lisäksi sananloppuinen -t on eräillä keskeisillä sanoilla muuttunut ð:ksi, ja tämä näkyy kirjoituksessa. Vastaavasti muinaisislannin ek "minä" on nyt sekä äännettäessä että kirjoitettaessa g-loppuinen.
- Paino on aina ensimmäisellä tavulla.
- Akuutilla aksentilla merkityt vokaalit ovat alun perin olleet pitkiä, mutta nykyisin ero on täysin laadullinen. Aksentillinen á äännetään kuten suomen au, é kuten je, ó kuten ou. Mitä tulee u:hun, ilman aksenttia se on kuten (riikin)ruotsalainen u, mutta suomen y osuu yleisesti ottaen riittävän lähelle. Aksentillinen ú taas on kuten suomen u. Mitä tulee i- ja y-kirjaimeen, ne ovat langenneet täysin yhteen: aksentiton i ja y äännetään leveänä, melkein e:nä, aksentillinen í ja ý taas terävänä, lopustaan melkein j:ksi muuttuvana i:nä.
Y:tä käytetään silloin, kun i-äänne on kehittynyt ns. i-umlautin takia o:sta tai u:sta, vastaavasti ý-kirjaimella on yleensä jokin yhteys ú:hun. Silloin kun tämä yhteys ei ole selvä, y:llä ja ý:llä on taipumus hävitä käytöstä. Esimerkiksi adjektiivi skrítinn "hassu, kummallinen, merkillinen" on aiemmin kirjoitettu skrýtinn.
- Ligatuurikirjain æ ei äänny kuten suomen ä, vaan diftongina [ai]. Se on kehittynyt sekä muinaisislannin æ- että œ-kirjaimilla ilmaistuista äänteistä, joten muiden skandinaavisten kielten ö:tä saattaa islannissa yllättäen vastata tämä kirjain, esim. grænn "vihreä", vrt. ruotsin grön.
- Kirjoituksen au ääntyy kuten suomen öi: auður "autio". Se ei ole sama diftongi kuin nykynorjan vastaavalla tavalla kirjoitettu, joka alkaa väljällä ö:llä tai ä:llä ja loppuu ruotsalaiseen u:hun. Islannin au on pikemminkin sama kuin norjan øy.
- K:n ja g:n, t:n ja d:n, p:n ja b:n ero ei ole soinnillisuudessa, vaan aspiroinnissa. Pääsääntöisesti siis esim. t kuulostaa samalta kuin saksan t, d kuulostaa samalta kuin suomen t. On kuitenkin syytä panna merkille, että vokaalienvälinen g muuttuu i:n edellä j:ksi ja saattaa myös diftongisoida edellä olevan vokaalin (magi "maha" äännetään [ma:jI] tai [maijI]. Muuten vokaalienvälinen yksinkertainen g on ach-äänteen soinnillinen vastine [γ].
- Sananalkuinen hv- äännetään tavallisesti kuten kv-: hvað [khvað] "mitä". Pienehkö vähemmistö ääntää kuitenkin tämän saksalaisena ach-äänteenä, jota seuraa englantilaisen w:n kaltainen äänne: [χwað].
- Kirjainyhdistelmät rn ja rl äännetään [rdn], [rdl] - nopeassa puheessa myös [dn], [dl].
- Kirjainyhdistelmä ll äännetään [dl]. Pitkien vokaalien ja diftongien jäljessä myös nn äännetään [dn].
- Kaksoiskonsonanttien tt, kk, pp edellä äännetään h: möttull [möhttydl], köttur [khöhttyr], kleppur [khlehttyr]. Samoin sellaisten konsonanttiyhdistelmien, joissa ensimmäinen konsonantti on k, p tai t ja jälkimmäinen n tai l: tæknir [thaihknIr].
- Z-kirjaimen käyttö on täysin vapaaehtoista. Se äännetään tarkalleen samalla tavalla kuin s, mutta ilmaisee, että s-äänteen edellä on alun perin ollut d, t tai ð, jota ei kuitenkaan äännetä: Ísland "Islanti" - íslenzkur "islantilainen".
- Äng-äänteen edellä vokaalien laatu muuttuu: e äännetään kuten ei, ö äännetään kuten au (ts. diftongina [öi]), muut vokaalit äännetään kuten aksentillisina: tunga [thunka], öngvan [öinkvan], enginn [einkjIn]. Jotkut kirjailijat, kuten Halldór Laxness, käyttävätkin ääntämisen mukaista kirjoitusta: túnga, aungvan, einginn.
- Taivutuksissa tapahtuu paljon vokaalien vaihtelua. Islantia ei puhuta samanlaisella laulavalla aksentilla kuin ruotsia ja norjaa.
Islannin murteet
Islannissa ei ole murteita siinä mielessä kuin käsite ymmärretään esimerkiksi meillä. Eri maakuntien aksentissa ja sanavarastossa on jonkin verran eroja, mutta ainoa merkittävä alueellinen ääntämistapa, itäislantilainen ns. flámæli, jossa ö ja u sekä toisaalta i ja e äännettiin samalla tavalla, on käytännössä kuollut sukupuuttoon, koska sitä pidettiin rappeutuneena kielenä ja velttona ääntämisenä ja se pyrittiin koulujen islanninopetuksessa kitkemään. Se on kuitenkin yhä tavallinen ilmiö Kanadan siirtolaisten islannissa, koska maastamuutto Kanadaan oli voimakkainta juuri flámæli-alueilta.
Linkkejä
- Islanninkielinen Wikipedia
- Icelandic Online Dictionary – Suppea islanti-suomi-islanti sanapankki http://www.dicts.info/2/finnish-icelandic.php?e=mc2
- Islannin kielitoimisto – Erityisalojen sanapankki
http://www.randburg.is/is/lang-instit/lang-instit_fi.asp
Luokka:Islannin kielet
ja:アイスランド語
simple:Icelandic language
Norjan kieli
Norjan kieli on Norjan kuningaskunnan virallinen kieli, joka kuuluu kansankielisessä muodossaan skandinaavisten kielten läntiseen haaraan. Norjassa ei kuitenkaan ole yhtenäistä kirjakieltä, vaan maan viralliset kielet ovat kirjanorja (bokmål) ja nykynorja (nynorsk), kaksi alkuperältään varsin erilaista kirjakieltä, jotka eroavat selvästi toisistaan ja joiden kannattajien välillä on esiintynyt aika ajoin katkeriakin kieliriitoja.
Norjan kieli oli alkujaan lähempänä islantia ja Färsaarilla puhuttua fäärin kieltä (jotka alkujaan ovatkin muinaisnorjan murteita) kuin tanskaa ja ruotsia, jotka karkeasti sanoen muodostavat skandinaavisten kielten itäryhmän. Silmiinpistävin ero on, että norjassa, fäärissä ja islannissa ovat säilyneet alkuperäiset germaaniset diftongit, jotka ruotsissa ja tanskassa ovat muuttuneet tavallisiksi vokaaleiksi: isl. steinn, no. stein - ta. ja ru. sten "kivi".
Tanska Norjan kirjakielenä
Norja joutui 1300-luvulta alkaen tanskalaisten hallintaan, ja muinaisen norjan kielen kirjallinen käyttö loppui. Kuten muissakin mannerpohjoismaisissa kielissä, myös norjassa kielioppi yksinkertaistui ja monet omaperäiset sanat syrjäytyivät saksalaisten lainojen tieltä. Kuitenkin norjalaiset murteet eritoten maan länsiosissa jäivät hyvin erilaisiksi kuin tanska. Kun raamatunkäännös 1500-luvulla vakiinnutti tanskan kirjakielisen normin, tanskasta tuli norjalaisten virallinen sivistyskieli, jota jokainen kirjallisesta kulttuurista osalliseksi pyrkivä norjalainen sai luvan opetella. Sivistyneistö myös pyrki puhumaan norjan sijasta tanskaa, mutta käytännössä 1600-1700-luvulla kehittynyt ns. sivistynyt puhekieli (det dannede dagligtale) oli norjalaisittain äännettyä tanskaa. Se erosi tanskasta esim. sikäli, että vokaalienväliset konsonantit vaikkapa sellaisissa sanoissa kuin købe (sama sana kuin ruotsin köpa) eivät norjalaisten suussa yleensä pehmentyneet, vaan jäivät äännettäessä koviksi (sana siis äännettiin useimmiten ikään kuin se olisi kirjoitettu køpe). Toisaalta norjalaisia diftongeja ei sivistyneessä puhekielessä suvaittu ollenkaan, vaan niitä pidettiin rahvaanomaisuuden huippuna.
Mistä Norjalle oma kieli?
1800-luvun alussa Norja vaihtoi omistajaa: Wienin kongressi, joka Napoleonin sotien jälkeen järjesteli Euroopan karttaa uuteen uskoon, antoi näet Norjan Ruotsille korvaukseksi Venäjän vuonna 1809 siltä viemästä Suomesta. Nyt kun poliittista yhteyttä Tanskaan ei enää ollut, ei ollut enää syytä ylläpitää kielellistäkään yhteyttä, ja 1830-luvulta alkaen Norjassa virisi vilkas keskustelu mahdollisista kielellisistä uudelleenjärjestelyistä. Kysymys kuului, pitäisikö tanskalaisesta kirjakielestä kehittää norjalaisempi vai norjalaisten kansanmurteiden pohjalta luoda kokonaan uusi kirjakieli. Ensimmäistä vaihtoehtoa asettui puoltamaan kirjanorjan isä Knud Knudsen. Jälkimmäisen valitsi nykynorjan luoja Ivar Aasen.
Knudsen ja kirjanorja
Knud Knudsen (1812-1895) ja hänen seuraajansa asettuivat kannattamaan esim. kovia vokaalienvälisiä konsonantteja sekä eräiden taivutuspäätteiden norjalaistamista (esim. sanan hest "hevonen" monikkoon heste piti norjan mukaisesti saada -r loppuun: hester). Myös æ-kirjaimen käyttöä haluttiin vähentää e:n hyväksi, koska tanskalaisten käsitys siitä, missä sanoissa æ:tä kuului käyttää, ei ollut enää missään yhteydessä edes heidän oman kielensä ääntämiseen, saati sitten norjan. Knudsen kutsui kieltä nimellä riksmål eli koko valtakunnan kieli, mutta vuonna 1929 Norjan parlamentti, suurkäräjät, muutti sen nimen muotoon bokmål, kirjakieli. Tuossa vaiheessa se oli jo kokenut useita uudistuksia ja oli selvästi norjalaisempi kuin jo edesmenneen Knudsenin alkuperäinen, vaatimaton ehdotelma.
Ivar Aasen ja nykynorja
Ivar Aasen (1813-1896) lähti siitä, että erillisen norjan kirjakielen pohjana tulisi olla Folkets virkelige Talesprog, kansan tosiasiallinen puhekieli. 1840-luvulla hän matkusti pitkin Norjan maaseutua ja vertaili murteita, niiden sanastoa ja kielioppia, ja julkaisi työnsä tuloksista aluksi kieliopin ja sanakirjan, sitten hän ryhtyi kehittämään tälle kielelle kirjakielistä normia. Kielen nimeksi tuli aluksi landsmål, maakieli - vasta 1929 suurkäräjät nimesivät sen uudellen nynorskiksi, uusnorjaksi tai nykynorjaksi. Maaseudulla se suurimman suosionsa saavuttikin, ja opetuskieliksi se pääsi ensin kansanopistoihin. Se sai virallisen aseman yhdessä tanskan kanssa jo 1885. Kirjallisuudessa sitä alettiin käyttää jo 1850-luvulta alkaen: esimerkiksi Edvard Griegin kuuluisa laulu Våren - Enno ein gong fekk eg vetren å sjå for våren å røma ("Taas kerran sain nähdä talven pakenevan kevään tieltä") on sävelletty nykynorjankieliseen klassikkoon Aasmund Olavsson Vinjen (1818-1870) runoon.
Aasenin luoman kielimuodon ongelmallinen piirre on, että Aasen katsoi olemassa olevan hyviä ja turmeltuneita murteita. Turmeltuneina hän piti ennen muuta itänorjalaisia murteita, joissa esiintyi hänen mielestään liikaa tanskan vaikutusta. Hän ei myöskään suvainnut ns. anbeheitelse-sanoja eli sanoja, joissa oli alasaksalaisperäisiä etuliitteitä (kuten an- ja be-) tai johtopäätteitä (kuten -else tai -heit), vaan haki islannista (!) malleja esimerkiksi substantiivien muodostamiselle adjektiiveista. Tästä syystä esimerkiksi "persoonallisuus", joka on bokmåliksi tanskan ja ruotsin mallin mukaan personlighet, onkin nynorskiksi suosituksen mukaan personlegdom, vaikka käytännössä myös muotoa personlegheit esiintyy. Vastaavasti esimerkiksi liian tanskalaisena pidetylle sanalle moglegheit "mahdollisuus" on koetettu tarjoilla islannin mukaista sanaa mogleik (isl. möguleiki), mutta tämä ei ole oikein ottanut tulta.
Linkkejä
- [http://www.101languages.net/norwegian/ Norwegian 101] Norjan alkeita englanniksi
- Wikipedia. Hovedside Kirjanorjankielinen Wikipedia
- Wikipedia. Hovudside Nykynorjankielinen Wikipedia
Luokka:Norjan kielet
zh-min-nan:Norge-gí
ko:노르웨이어
ja:ノルウェー語
Tanskan kieli
Tanskan kieltä puhutaan Tanskassa. Se kuuluu indoeurooppalaiseen kielikunnan pohjoisgermaaniseen haaraan. Se on sukua ruotsin ja norjan kielille.
Tanskan kieli on virallinen kieli Tanskassa, yksi kahdesta virallisesta Grönlannin kielestä ja yksi kahdesta virallisesta Färsaarten kielestä. Saksan Schleswigissä puhutaan myös tanskaa ja se on siellä virallisesti suojeltu vähemmistökieli.
Ääntäminen
Vaikka tanska kirjoitetussa muodossa on todella samanlaista kuin esim. ruotsi, sitä lausutaan niin eri tavalla ettei sitä välttämättä tajua vaikka osaisi ruotsia. Siinä on esim. useimpien mielestä vaikeita kurkkuäänteitä.
Numerot
Tanskassa numerojärjestelmä eroaa mm. suomen ja ruotsin kielessä käytetyistä desimaaliluvuista. Yli 40 mentäessä numerot perustuvat lukuun 20. Esimerkiksi 60 on tanskaksi tres (lyhennetty tresindstyve), eli 3 kertaa 20. 70 on tanskaksi halvfjerds mikä tarkoittaa (4 - 1/2) kertaa 20.
Kirjoitusjärjestelmä
Tanskassa käytetään latinalaisia aakkosia ja kolmea muuta kirjainta: Æ/æ, Ø/ø ja Å/å. Ennen vuoden 1948 reformeja aa:ta käytettiin å:n sijasta.
Linkkejä
- Wikipedia. Forside Tanskankielinen Wikipedia
Luokka:Tanskan kielet
ko:덴마크어
ja:デンマーク語
BengaliBengalin kieli on indoeurooppalainen kieli, joka kuuluu indoarjalaiseen haaraan ja se on Bangladeshin pääkieli, lisäksi Intiassa on runsaasti bengalinkielisiä. Kieltä puhuu äidinkielenään yli 200 miljoonaa ihmisiä, mikä tekee siitä maailman kuudenneksi tai seitsemänneksi puhutuimman kielen.
Luokka:Kielet
Luokka:Bangladeshin kielet
PandžabiPandžabi (panjabi, punjabi) on Intian itäosissa ja Pakistanissa puhuttu kieli, joka kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan indoiranilaiseen alahaaraan. Kieli on tapana jakaa länsi-pandžabiin (puhujia 61–62 miljoonaa), lehndaan (lahndaan) ja itä-pandžabiin (28 miljoonaa puhujaa). Usein Pakistanissa puhuttu siraiki katsotaan pandžabin murteeksi, jolloin kielen puhujien kokonaismääräksi tulee hieman yli 100 miljoonaa.
Luokka:Indoarjalaiset kielet
Luokka:Intian kielet
Luokka:Pakistanin kielet
ms:Bahasa Panjabi
Острів Принца ЕдвардаОстрів Принца Едварда, провінція на сході Канади: площа 5700 кв. км; столиця Шарлоттаун: особливості: названий іменем Принца Едуарда Кентського, батька королеви Вікторії; національний парк; карнавал лобстерів Саммерсайда; виробництво: картопля, молочні продукти, лобстери, устриці, сільськогосподарські машини; населення 129900 (1991); історія: перший зареєстрований візит - Картьє в 1534, що назвав острів островом Св. Жана, заселений французами, захоплений англійцями 1758, анексований Новою Шотландією в 1763, став окремою колонією в 1769, поселення шотландців в 1803, приєднаний до Конфедерації в 1873.
Категорія:Канада
Категорія:Провінції Канади
ja:プリンスエドワードアイランド州
ko:프린스에드워드아일랜드 주
zh-min-nan:Edward Ông-chú Tó
slots Nurkowanie | | |
