:: wikimiki.org ::

Investointi

Investointi

Investointi on suppeimmassa merkityksessään pääoman eli tuotantovälineiden tai maan hankintaa tuotantoa varten. Investoinnin tarkoituksena on yleensä tuotannon aloittaminen tai lisääminen. Muitakin tavoitteita voi olla, kuten tuotannnon tehostaminen, työnteon helpottaminen, ympäristökuormituksen vähentäminen tai viranomaisen säännöksen noudattaminen. Finanssi-investointi on arvopaperin hankintaa eli sijoittamista. Pääoman käsitettä on laajennettu myös henkiseen pääomaan, jolloin esimerkiksi koulutus voi olla investointi henkiseen pääomaan, joka on kuitenkin kiistanalainen termi. Voidaan puhua myös investoinnista sosiaaliseen pääomaan, joka on kuitenkin vielä kiistanalaisempi termi. Varsinkin politiikassa puhutaan investoinnista sen suuremman arvostuksen takia usein kulutuksen sijasta. Investointi on taloustieteessä kulutuksesta pidättäytymistä. Investointi edellyttää siis säästämistä. Näin ollen maailmantaloudessa investointien määrä on yhtä suuri kuin säästämisen, kun investoinniksi katsotaan myös varastojen kasvu. Yhdessä maassa voidaan kuitenkin investoida enemmän kuin säästää, kun lainataan ulkomailta eli on vaihtotaseen vaje, tai säästää enemmän kuin investoidaan eli pitää yllä vaihtotaseen ylijäämää. Investoinnit yleensä lisääntyvät noususuhdanteessa, kun yritykset havaitsevat kysynnän mahdollistavan voitollista tuotannon lisäämistä. Myös valtio, kunnat ja muu julkinen talous voivat investoida. Keynesiläisyyden mukaan valtion pitää sosialisoida investoinnit, jotta vallitsisi ainainen korkeasuhdanne. Myös sosialismin mukaan julkisen talouden pitää investoida. Itävaltalaisen taloustieteen mukaan valtion investoinnit eivät kuitenkaan auta vaan haittaavat.

Katso myös

- Ulkomaaninvestoinnit Luokka:Taloustiede ja:投資

Tuotantoväline

Tuotantovälineitä ovat tavaroiden ja palveluiden (eli yhteisnimitykseltään hyödykkeiden) tuotannossa käytettävät resurssit. Klassisessa taloustieteessä tuotantovälineet jaotellaan kolmeen ryhmään: - työvoima (ihmisten tekemä työ) - pääoma (tuotantokoneisto, esim. tehtaat, toimistojen tietokoneet jne.) - maa (maaomaisuus ja siihen kuuluvat luonnonvarat, esim. öljy, graniitti, metsä, riista, kala) luokka: taloustiede

Sijoittaminen

Sijoittaminen tarkoittaa tavallisesti rahoitusinstrumenttien ostoa, hallussapitoa ja myymistä tarkoituksena tehdä voittoa. Näistä instrumenteista yleisimpiä ovat julkisen kaupankäynnin kohteena oleva pörssinoteeratut osakkeet, mutta sijoituksen kohteena voivat olla myös muun muassa warrantit, rahasto-osuudet, kiinteistöt ja raaka-aineet. Sijoittamisessa keskeistä on tavoiteltava tuotto ja siedettävä riski. Riskiä voidaan pyrkiä hallitsemaan hajauttamalla. Sijoittaminen tarkoittaa myös yksityisyritykseen - eli ei pörssissä listattuun yritykseen - sijoittamista. Sijoittaja on henkilö, joka omistaa arvopapereita tai osuuksia yrityksistä. Yksityishenkilöiden sijoitustoiminta voidaan nähdä yhtenä pitkäaikaisen säästämisen muotona. Tällöin erityisen suureen arvoon nousee toiminnan pitkäjänteisyys ja hajauttaminen. Sijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt ovat rahoituslaitoksia.

Katso myös

- Rekyyli
- Hajauttaminen
- Rahoitusinstrumentti
- Osake
- Warrantti
- Emissio
- Komissio
- Arvopaperi
- Arvo-osuus Luokka:Harrastukset Luokka:Sijoittaminen ja:投資

Politiikka

Politiikka tulee kreikankielen sanasta polis, kaupunki. Sovinnaisen käsityksen mukaan se tarkoittaa julkisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa. Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan. Tällöin huomautetaan perinteisen määrittelyn "yhteisten asioiden hoitamisesta" kuuluvan ennen kaikkea hallinnon alaan. Politiikka on myös määritelty "konfliktiksi päämääristä". Politiikan tutkija Kari Palonen on todennut politiikkaa olevan siellä, missä voi tehdä toisin. Ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä. Yleensä politiikkaan sisällytetään oikeusvaltiossa lähinnä lainsäädännön muuttamiseen tähtäävä toiminta. Poliittisen vastakohtana on perinteisesti nähty yksityinen, eli toiminta jonka ei katsota liittyvän muihin yksilöihin. Sitä kreikassa merkitsi taloutta tarkoittanut sana oikos, josta on sittemmin johdettu ekonomia, taloustiede. Politiikan käsite voidaan kuitenkin ymmärtää myös hyvin laajassa merkityksessä, jolloin politiikan piiriin kuuluvat lähes kaikki ihmiselämän osa-alueet. 1960-luvulla tuli tunnetuksi iskulause "henkilökohtainen on poliittista". Politiikkaa ja poliittista päätöksentekoa tutkiva yhteiskuntatiede on nimeltään joko politologia, politiikan tutkimus tai valtio-oppi. Viimeksi mainittu tulee saksan kielen termistä staatslehre (myös allgemeine staatslehre eli "yleinen valtio-oppi"), ja anglo-saksisissa maissa käytetään useimmiten termiä political science. Politiikan teoriaa, poliittisia aatteita ja poliittista filosofiaa tutkitaan sekä politiikan tutkimuksen että monissa yliopistoissa myös (käytännöllisen) filosofian laitoksilla. Luonnollisesti kaikki yhteiskuntatieteet tutkivat usein politiikan piiriin kuuluvia asioita. Poliittisia päätöksentekojärjestelmiä on useita, lähinnä kolmea yleistä eri tyyppiä. Yleisin on jonkinlainen demokratia eli kansanvalta, jossa kaikki ihmiset päättävät yhdessä asioista. Perustuslaillinen tasavalta on kansanvallan rajoitetumpi muoto. Diktatuurissa tai yleisesti ottaen autoritaristisissa valtiomuodoissa yksi henkilö tai ryhmä päättävät kaikkien asioista. Oligarkia on harvainvaltaa ja aristokratia ylhäisön valtaan. Jos poliittista valtaa rajoitetaan vähimpään mahdolliseen ja yritetään jättää asiat yksittäisten ihmisten päätettäviksi, kyseessä on libertarismi, tai valtion kokonaan poistuessa anarkia. Viimeiset kaksi aatetta eivät ole toisensa poissulkevia. Eri asioita, joista päätetään, ovat mm.:
- Turvallisuuspolitiikka
- Kielipolitiikka
- Koulutuspolitiikka
- Sosiaalipolitiikka
- Rahapolitiikka

Ideologioita ja poliittisia suuntauksia

Poliittinen ideologia on näkemys siitä, millaiseksi yhteiskunnalliset olot tulisi järjestää ja kuinka se tehdään. Tavoitteet ja keinot vaihtelevat eri ideologioiden välillä.
- Anarkismi
- Distributismi
- Fasismi
- Kommunismi
- Konservatismi
- Kristillisdemokratia
- Liberalismi
- Libertarismi
- Marxismi
- Nationalismi
- Sentrismi
- Sosiaalidemokratia
- Sosialismi Historijoitsioiden antamia nimiä tietynlaiselle politiikalle tai yhteiskuntajärjestykselle:
- Feodalismi
- Merkantilismi
- Primitiivinen kommunismi Käsitteitä
- Suomen politiikka
- Kolonisaatio
- Valtion ja kunnan tehtävät
- Luettelo poliitikoista
- Puolue
- Hallitus
- Eduskunta
- Valta
- Valtio
- Hyvinvointivaltio
- Hyvinvointiyhteiskunta
- Kansalaisyhteiskunta
- Noopolitik, pehmeä politiikka
- Kollektiivinen ja individualistinen poliittinen ontologia

Linkkejä

- [news:sfnet.keskustelu.politiikka] sfnet.keskustelu.politiikka-uutisryhmä Luokka:Politiikka ms:Politik ko:정치 ja:政治 simple:Politics th:การเมือง

Vaihtotase

Maksutaseeseen kirjataan valtion ulkomaiset tulot ja menot sekä velat. Maksutase jakautuu seuraaviin osataseisiin:
- Kauppatase on tavaroiden viennistä saatuja tuloja ja tavaroiden tuonnista aiheutuneita menoja
- Palvelutase on palveluiden viennistä saatuja tuloja ja puolestaan palvelusten tuonnista koituneet menot
- Pääomakorvausten ja tulonsiirtojen tase on muun muassa ulkomaisista veloista maksetut korot ja vastaavasti ulkomaista saatavista saadut korkotulot Vaihtotase on kaikkien kolmen edellisen taseen yhdistelmä, joka pitää sisällään kaikki ulkomaiset tulot ja menot vuoden aikana, kuvaa valtion ulkoista tasapainoa. Jos menoja enemmän kuin tuloja, vaihtotase on alijäämäinen (eli passiivinen), vastakkaisessa tapauksessa vaihtotase taas on ylijäämäinen (eli aktiivinen). Vaihtotaseen ollessa alijäämäinen, vaje katetaan pääoman tuonnilla ulkomaisina luottoina ja sijoituksina. Osa vaihtotaseen alijäämästä voidaan rahoittaa valuuttavarannosta, jos ilmenee haluttomuutta ottaa lisää ulkomaista velkaa. Jos vaihtotase on ylijäämäinen, valtio on pääoman viejä. Tällöin voidaan lyhentää ulkomaista nettovelkaa. Vaihtotaseen ylijäämällä voidaan kasvattaa myös valuuttavarantoa, jos koko ylijäämää ei haluta käyttää ulkomaisen velan lyhentämiseen. Pääomataseeseen merkitään maan ulkomaiset pääomaliikkeet. Kun vaihtotase ja pääomatase yhdistetään, saadaan maksutase, joka on aina kirjanpidollisesti tasapainossa, koska maksutaseen viimeisenä eränä on valuuttavarannon muutos. Luokka:Taloustiede

Yritys

Yritys on lainsäädännöllinen olento (selvästi luonnollisesta henkilöstä erottuva), jolla on usein samankaltaisia oikeuksia ja vastuita kuin luonnollisella henkilöllä. Yrityksien oikeudet liittyvät erityisesti oikeuteen omistaa, ostaa, myydä, solmia sopimuksia ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, kun taas esimerkiksi äänioikeus valtion vaaleissa on useimmiten annettu vain luonnollisille henkilöille. Yrityksen määrittely lainsäädännössä mahdollistaa tärkeimpänä useampien luonnollisten henkilöiden toimimisen yhdessä siten kuin he olisivat yksi. Oikeisjärjestelmät voivat viitata yrityksiin "moraalisina henkilöinä", anonyymeinä yhteiskuntina tai samankaltaisilla nimillä kielestä riippuen. Jokapäiväisessä käytössä yritys useimmiten viittaa lainsäädännön puitteissa luotuun liiketoiminnalliseen olentoon. Monissa maissa sillä voidaan viitata myös muunkaltaisiin olentoihin, kuten yhdistykset tai kaupungit. Suomen lainsäädännössä määriteltyjä yritysmuotoja ovat toiminimi, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta ja eurooppayhtiö.

Lainsäädäntö

Yleiset piirteet

Omistus ja valta

Ihmiset ja muut lainsäädännölliset olennot (kuten luottohenkilöt ja muut yritykset) voivat omistaa osakkeita. Kun osakkeenomistajia ei ole olemassa, yritys voi olla olemassa "osakkeettomana yrityksenä", "jäsenyysyrityksenä" tai näiden kaltaisena - erityisesti voittoa tekemättömät yritykset ovat usein tälläisiä. Yritys määrittelee useimmiten osakkeidensa omistajille oikeuksia kuten äänioikeus yritystä koskevissa asioissa. Yleensä osakkeenomistajien valitsema johtokunta hallitsee yritystä osakkeenomistajien puolesta. Sillä on usein lainsäädännössä määritelty velvollisuss toimia osakkeenomistajien parhaimman edun eteen. Varsinaista toimeenpanovaltaa käyttää esimerkiksi johtokunnan valitsema toimitusjohtaja, talousjohtaja ja muu johto.

Muodostus

Nimeäminen

Kiistanalaisia kysymyksiä

Yksityisyrittäjyys

Yksityisyrittäjä harjoittaa yrittäjyyttä yksin toiminimellä. Hänellä on yleensä joku tietty taito, jolla hän haluaa tienata rahaa sen sijaan, että olisi jonkun toisen palkallisena. Esimerkkejä yksityisyrittäjistä ovat lakimies, siivooja ja parturikampaaja. Yksityisyrittäjä voi järjestellä vapaasti työpäivänsä ja työtapansa, tietysti silti ottaen huomioon asiakkaiden tarpeet sekä lait ja asetukset. Yrittäjä voi vähentää verotuksessa kaikenlaisia työhön liittyviä kuluja, kuten tietokoneen, puhelinlaskut, joukkoliikenteen liput ym. Yrittällä on vastapainona huonompi työttömyysturva (jos haluaa työttömyysturvaa, yritys täytyy sulkea kokonaan), kirjanpitovelvollisuus ja YEL-maksut. Yrittäjän täytyy myös hankkia itselleen vastuu- ja tapaturmavakuutukset. Yrittäjyydessä on myös riski siitä, että myyty tuote tai palvelu ei mene kaupaksi asiakkaille. Luokka:Taloustiede

Kunta

Kunta on julkishallinnon yksikkö, joka toimii paikallisella tasolla. Yleensä se on pienin yksikkö, jolla on demokraattisesti valittu hallinto. Kunnan tehtävä on tuottaa palveluja asukkailleen ja edistää heidän hyvinvointiaan.

Suomessa

Kunta on itsehallinnollinen julkishallinnon yksikkö, joka toimii valtion valvonnassa. Valvonnasta vastaa lääni. Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto ja myös kaikki kaupungit ovat kuntia. Aikaisemmin kaupungit ja kauppalat olivat omia kuntamuotojaan. Kunnallishallinto perustettiin Suomeen Keisarillisen Majesteetin Armollisella Asetuksella kunnallishallituksesta maalla 6. helmikuuta 1865. Kuntajaotus pohjautuu 1800-luvun puolivälissä toimineisiin seurakuntiin ja kaupunkeihin, jotka ovat perua muinaisista pitäjistä. Kaupunkeihin paikallinen itsehallinto raateineen ja maistraatteineen tuli jo aikaisemmin Italiasta Saksan kautta. Kunnallishallinnosta kaupungeissa annettiin asetus 1873.

Kuntien määrä Suomessa
Vuosi	1917	1927	1937	1947	1957	1967	1977	1987	1997	2004	2005
Kuntia	532	585	602	547	549	537	464	461	452	444	432

Suomessa on 432 kuntaa (2005). Kunnista 16 sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan maakunnassa kuntakoko on erittäin pieni. Kunnan voivat muodostaa pienet saaret tai saariryhmät. Kuntien määrän vähentäminen on ollut esillä poliittisessa keskustelussa, sillä etenkin pienten kuntien mahdollisuudet järjestää lakisääteiset palvelut ovat viime vuosina vaikeutuneet. Suomessa on nykyisin esimerkiksi muihin pohjoismaihin verrattuna paljon kuntia, ja niillä on lisäksi paljon tehtäviä. Kuntien määrän vähentämisen etenkin kuntia yhdistämällä katsotaan parantavan hallinnon tehokkuutta. Kunnat muodostavat Suomessa on 77 (2005) kuntien muodostamaa seutukuntaa.

Kunnanvaltuusto

Kunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää neljän vuoden välein yleisillä vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Sen tehtäviin kuuluu päättää kuntasuunnitelmasta vähintään viideksi vuodeksi eteenpäin. Suunnitelma on kunnan hallinnon, talouden, maankäytön ja muiden olojen kehittämistä, ja se tarkistetaan määräajoin. Kunnan maankäytöstä valtuusto päättää kaavoituksella. Kunnan hallinnon järjestämiseen kuuluu mm. erilaisten ohje- ja johtosääntöjen antaminen, kuten virastojen toiminnan ja tehtävien määrittely. Ohjesääntö vaatii aina asianomaisen valtion viranomaisen vahvistuksen, johtosääntö ei. Taloudellisen vallan käyttö kunnassa kuuluu myös valtuuston päätösvaltaan. Valtuusto hyväksyy vuosittain talousarvion (tarvittaessa lisätalousarvio). Taloudelliseen valtaan kuuluvat myös päätökset määrärahoista, takaussitoumuksista, rahastojen perustamisesta ja kunnallisista maksuista. Kaupungeissa kunnallislain mukaisista kunnanvaltuustoista käytetään nimeä kaupunginvaltuusto. Kainuun kokeilumaakunnassa on tavoitteena siirtää kahdeksan Kainuun kunnan- ja kaupunginvaltuuston valtaa maakuntavaltuustolle palveluiden tuottamisen tehostamiseksi. Ellei maakunta onnistu tehtävässään, on ajateltu, että kokeilu johtaa kuntaliitoksiin, minkä tuloksena on kahdeksan kunnan sijasta neljä kuntaa.

Kunnanhallitus

Valtuuston ohella kunnanhallitus on tärkein toimielin kunnan hallinnossa. Kunnanhallitus huolehtii kunnan hallinnosta sekä valtuuston päätösten toimeenpanosta. Kunnanhallituksen alaisena työskentelee kunnanjohtaja ja mahdolliset apulaiskunnanjohtajat. Heidän tehtävänsä on johtaa kunnan hallintoa. Kunnanhallituksen tehtävä on valvoa kunnan etuja ja tehdä mm. sopimuksia ja oikeustoimia kunnan puolesta. Kunnanvaltuusto voi tehdä päätöksiä vain kunnanhallituksen valmistelusta. Johtosäännön nojalla kunnanhallituksessa voi olla asioiden valmisteluja ja muita tehtäviä varten jaostoja. Kunnanhallitus voi asettaa myös toimikuntia tilapäisiä tai pysyväisluontoisia tehtäviä varten.

Lautakunnat ja johtokunnat

Kunnan hallintotehtäviä varten on kunnanhallituksen valvonnan alaisia lautakuntia ja johtokuntia. Lautakunnat jaetaan lakisääteisiin ja vapaaehtoisiin. Lakisääteisiä ovat mm. terveys-, sosiaali-, koulu- ja oikeusapulautakunta. Vapaaehtoisia ovat puolestaan esimerkiksi kulttuuri-, urheilu- ja matkailulautakunta.

Kuntatalous

Viime aikoina valtionosuuksien muuttuminen ja vastuutaakan lisääntyminen on aiheuttanut monille kunnille talousvaikeuksia. Näihin ja muiden syiden takia aiheutuneeseen rahapulaan myöntää valtio "toimeentulotukea" eli harkinnanvaraista avustusta tarvittaessa. Katso luettelo näistä kunnista.

Katso myös

- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Kuntamuutokset Luokka:Kunnallishallinto

Sosialismi

Sosialismi (<< lat. socius toveri, kumppani) on erilaisten kapitalismiin kriittisesti suhtautuvien ajatussuuntien ja ideologioiden yhteisnimitys, joiden kannattamaan yhteiskuntamalliin kuuluu tuotantovälineiden - ja myös usein muiden resurssien - yhteisomistus sekä valtion tai yhteisön vahva kontrolli taloudessa markkinoiden sijaan. Taloudellisella tasa-arvolla on sosialistien oikeudenmukaisuuskäsityksessä keskeinen osa. Sosialismin tavoite voi olla joko valtion keskusjohtoiseen säätelyyn taikka sitten pienempiin paikallistason yksiköihin perustuva talousjärjestelmä. Monet sosialistipuolueet- ja liikkeet ovat muokanneet historiallista tavoitettaan ja siksi sosialismi -sana liittyy nykyään myös useisiin sellaisiin puolueisiin ja ryhmiin, jotka hyväksyvät markkinatalouden.

Lisää termin merkityksestä

Marxilaisessa teoriassa sosialismi on kapitalismin jälkeinen yhteiskunnan kehitysaste, joka edeltää kommunismia. Marx itse kutsui sosialismia kommunismin ensimmäiseksi vaiheeksi, josta kehityksen edetessä seuraa toinen vaihe, joka yleisimmin tunnetaan kommunismina. 1900-luvulla suuressa osassa maailmaa hallitsivat marxismi-leninismiä ideologianaan pitäneet puolueet, joita nimitetään kommunistisiksi. Ensimmäisenä maailman maana sosialismiin julisti siirtyneensä vuonna 1917 Venäjä. Maissa vallinnutta järjestelmää kutsutaan sosialistiseksi, kommunistiseksi tai reaalisosialismiksi. Itse nämä maat katsoivat olevansa yhteiskunnalliselta kehitykseltään sosialistisia. Arabisosialistit halusivat usein erottautua marxismista, mutta heidän monet keskeiset poliittiset periaatteensa olivat samoja kuin "reaalisosialistisilla" mailla ja ne olivat myös liittoutuneet Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliiton synty myös heikensi huomattavasti muun tyyppisten sosialististen liikkeiden, kuten anarkistien ja syndikalistien kannatusta ja asemaa.

Sosialismin historiaa

Sosialismin ideoita voi jäljittää valistusajan ja varhaisempiinkiin utopistisiin ideaaleihin. Jo muinaisissa yhteiskunnissa omaisuuden kasautuminen harvojen käsiin synnytti arvostelua. Aristoteles kertoo miehestä, joka vaati maan jakamista tasan kansalaisten kesken sekä teollisuuden ottamista valtion huostaan. Platonin Valtiossa puolestaan on esitetty yhteiskunta, jossa johtavan luokan keskuudessa vallitsee yhteisomistus. Antiikin Kreikan Spartassa oli käytössä omalaatuinen ja aikalaisten kadehtima yhteiskuntajärjestelmä, eunomia, jota on nimitetty kommunistiseksi. Myös eräissä uskonnollisissa liikkeissä on esiintynyt omaisuuden yhteisomistusta. Alkukristillisuus oli lähes anarkokommunistista. Tavallisesti yhteisomistus on kuitenkin rajoittunut luostareihin. Tuomas Akvinolainen totesi keskiajalla, että yksityisomistus on perisynnin seuraus. Lisäksi Akvinolainen katsoi, että yksityisomistus on maallisen omaisuuden taloudellisen käytön takia välttämätön. Thomas Moren Utopia on niin ikään sosialistinen yhteiskuntamalli. Myös eräissä uskonnollisissa liikkeissä on esiintynyt omaisuuden yhteisomistusta. Tavallisesti yhteisomistus on kuitenkin rajoittunut luostareihin (buddhalaiset, essealaiset). Varsinaisesti sosialismi syntyi kuitenkin teollisen vallankumouksen mukana tuoman sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden kritiikkinä. Termi tuli käyttöön nykymerkityksessään 1830-luvulla kuvaamaan François-Marie-Charles Fourierin, saintsimonistilaisten ja Robert Owenin kirjoituksia. Saint-Simonin mukaan tekniikan ja teollisuuden kehitys toisi mukaan asiantuntijoiden vallan, joka ei ole tasa-arvoinen, koska kaikilla ei ollut syntyjään samoja mahdollisuuksia. Hän halusi poistaa omaisuuden ja aatelisarvojen perintöoikeuden, jotta kaikilla olisi mahdollisuus nousta asemassaan kykyjensä mukaan. Owen uskoi uusien tuotantotapojen kääntyvän koko ihmiskunnan hyväksi, jos kilpailu eliminoitaisiin. 1840-luvulla syntyi lukuisia muita sosialistisia liikkeitä, etenkin Ranskassa. Louis-Auguste Blanqui kehitti radikaalin sosialismin muodon, jota hän kutsui kommunismiksi. Hän uskoi kapitalismin lopulta romahtavan ja korvattavan osuustoiminnalla. Louis Blanc perusti L'Organisation du travail'in 1839, joka ajoi kansallisten työpajojen perustamista valtion myöntämällä pääomalla ja demokraattisesti valitulla johdolla. Pierre-Joseph Proudhon tunnetaan anarkistisen perinteen perustajana. Englannissa syntyi kristillissosiaalinen liike Frederick Denison Mauricen ja Charles Kingsleyn johtamana. Karl Marx ja Friedrich Engels julkaisivat vallankumousvuonna 1848 kommunistisen manifestin. Taloustieteilijänäkin tunnettu Marx nimitti omaa oppiaan "tieteelliseksi sosialismiksi" erotukseksi aikaisemmista "utopiasosialisteista." Marx esitteli luokkataistelun idean. Vuonna 1864 Lontoossa perustetiin International Working Men's Association, jota nimitetään ensimmäiseksi internationaaliksi. Marxismista tuli pian työväenliikkeen hallitseva idea. Saksassa työväenliikkeen arkkitehti Ferdinand Lassalle oli samaa mieltä Marxin kanssa työväenluokan organisaation tarpeesta, mutta kannatti työväen osallistumista valtiolliseen toimintaan, mitä Marx ei voinut hyväksyä. Marxin seuraajat perustivat sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen. Marxilaiset ja lassallelaiset sosialistit yhdistyivät 1875. Sosiaalidemokratian kannatus kasvoi nopeasti. Marxin omatkin ajatukset muuttuivat, vielä 1840-luvulla hän uskoi vain vallankumouksen johtavan työväenluokan vapauttamiseen, mutta 1860-luvulla jo ehdotti mahdollisuutta sosialismiin siirtymiseksi rauhanomaisin keinoin. Tanskassa sosiaalidemokraattinen puolue perustettiin 1878, Itävallassa 1888, Suomessa ja Ruotsissa 1889 ja Venäjällä 1898. Vähemmän teollistuneissa maissa, etenkin Italiassa ja Espanjassa vallitsevaksi tuli anarkistinen suuntaus. Anarkismin loi poliittisena liikkeenä Mihail Bakunin. Kiisteltyään Marxin kanssa hänet erotettiin internationaalista 1872. Italiassa sosialistisesta puolueesta tuli lopulta yksi voimakkaimmista marxilaisista liikkeistä. Marxin ja Engelsin jälkeen saksalaisesta Karl Kautskysta tuli marxismin johtava teoreetikko. Eduard Bernstein haastoi sosialistit luopumaan vallankumoushaaveista ja hyväksymään jo saavutetut tavoitteet. Saksalaisen sosialismin lisäksi Vladimir Uljanov (Lenin) hahmotteli vuonna 1902 vallankumouksellisen puolueteoriansa (leninismi). Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue hajosi Lenin seuraajiin (bolševikit) ja Juli Martovin menševikkeihin. Sosialistien rivit hajosivat ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Lenin vaati luopumista kapitalistien imperialistisesta sodasta ja sodan muuttamista kapitalisminvastaiseksi sisällissodaksi. Muut sosialistien johtajat tukivat hallitustaan ja vallankumoushaave jäi. Leninin ja Lev Trotskin johtamat bolševikit ottivat vallankumouksellisen doktriininsa mukaan vallan Venäjällä marraskuuta 1917. Kesään 1918 mennessä bolševikit keskittivät kaiken vallan omiin käsiinsä ja alkoivat nimittää itseään "kommunisteiksi." Työväenluokan kapinoita syttyi lukuisissa maissa, jossa autokraattinen tai autoritaarinen yläluokka oli estänyt työläisten osallistumisen päätöksentekoon. Yhdysvalloissa ja Britanniassa ei tällaista liikehdintää syntynyt. 1890-luvulla syntyi ns. kristillisdemokratia, joka ei niinkään soveltanut marxilaista talousteoriaa kuin raamatullista vaatimusta köyhien auttamisesta. Vuoden 1891 ensyklikassaan Rerum novarum paavi Leo XIII tuomitsi rajoittamattoman kilpailun, joka jättää työntekijät turvattomiksi epäinhimillisten työnantajien armoille. Ensyklika tuomitsi sosialismin luokkataistelun ja vallankumouksen idean. Vaikka kristillisdemokraattinen ja sosialistinen ajattelu lähtivät ideologisesti eri pohjalta, ne ajoivat käytännössä samoja tavoitteita. (Matti Klinge: Sosialistien ja kristillisdemokraattien yhteinen asia) Kommunistisen liikkeen synnyn myötä sosialismi jakaantui lopullisesti kahteen leiriin. Muualla sai laajaa kannatusta reformistinen suunta, joka painotti jatkuvaa, vähittäistä uudistustyötä. Sosiaalidemokraattien perimmäinen tavoite oli edelleen tuotannontekijöiden kansallistaminen, kun ne saavuttaisivat parlamentaarisen enemmistön. Ensimmäinen sosiaalidemokraattinen hallitus perustettiin Ruotsissa 1920. Ilman ehdotonta enemmistöä sosiaalidemokratiasta tuli kapitalismin sisäinen uudistusliike. Se tyytyi parantamaan äänestäjäkuntansa elintasoa sosiaaliturvalla, eläkkeillä ja työsuojelulla. (Suomessa, katso: Forssan ohjelma 1903) 1930-luvun suuri lama johti maailmanlaajuiseen lamaa ja joukkotyöttömyyteen. Ruotsin hallitusvastuussa olevat sosiaalidemokraatit keksivät täysin uuden idean: työttömyyskorvausten sijasta hallitus palkkasi työttömät töihin. Uusi politiikka johti niin hyviin tuloksiin, että se teorisoitiin: keynesiläinen taloustiede. Sosialistiset puolueet saivat syyn olla hallituksessa myös kapitalistisessa järjestelmässä. Liberaalidemokratioiden taloudet saivat etenevässä määrin piirteitä sosialismista ja muuttuivat sekatalouksiksi demokraattisen hyvinvointivaltion kehittyessä (USA:ssa presidentti Franklin Rooseveltin New Deal 1933). Sosiaalidemokraatit unohtivat vallankumoustavoitteet, osallistuivat hallituksiin oikeiston kanssa ja luopuivat marxilaisesta retoriikasta. (Saksassa Frankfurtin julistus 1951). Kommunististen puolueiden hallitsemissa maissa ajauduttiin kansallistettuun valtiojohtoiseen talouteen ja totalitaariseen tai diktatoriseen yhteiskuntaan.

Sosialismin pääsuuntia

Sosialismin pääsuuntauksia ovat olleet muun muassa:
- kommunismi, vallankumouksellinen marxismi, pyrkimys sosialismiin vallankumousten kautta
- arabisosialismi, joka halusi usein erottautua marxismista ja marxismi-leninismistä omaksi aatteekseen
- sosiaalidemokratia, pyrkimys sosialismiin vähittäisten, laillisten, kapitalismin sisäisten uudistusten kautta
- anarkismin muodot, kuten Anarkokommunismi tai anarkosyndikalismi, jotka pyrkivät toteuttamaan sosialismin ilman valtahierarkioita Sosialismin variaatioita: (Heikki Paloheimo, johdatus politiikan tutkimukseen Tampereen yliopisto, syksy 2005 mukaan[http://www.uta.fi/laitokset/politiikka/Johdatus%20politiikan%20tutkimukseen%202005.pdf]) # Kommunismi sosialistisissa maissa # Kommunismi Länsi-Euroopassa # Sosiaalidemokratia # Uusvasemmisto # Kolmannen tien politiikka Erään näkemyksen mukaan sosialismi jakautuu olennaisesti vain kahteen pääsuuntaan:
- valtiososialismiin ja
- anarkistiseen sosialismiin Paloheimon mukaan sosialismin keskeiset arvot ja uskomukset ovat: # yhteisö # yhteistyö # tasa-arvo # tarpeiden tyydytys # yhteisomistus

Sosialismi nykyään

Joukko nykyisiä valtioita julistautuu edelleen sosialistiseksi. Kommunistisen yksipuoluejärjestelmän hallitsemia valtiososialistisia maita ovat Kiina, Pohjois-Korea ja Kuuba sekä vielä jossain määrin Vietnam ja Laos. Venezuela on presidenttinsä Hugo Chávezin mukaan siirtymässä demokraattiseen sosialismiin. Monet sosialisteiksi (ja varsinkin sosialidemokraattisiksi) itseään nimittävät puolueet ja johtajat ovat vallassa varsinkin Euroopassa, mutta eivät aktiivisesti pyri siirtämään maitaan sosialistiseen järjestelmään. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa monet maat olivat pitkään sosialistisia, mutta viime vuosikymmeninä moni niistä on ainakin osin luopunut siitä. Vastaavan kohtalon on kokenut hyvin laajalle levinnyt arabisosialismi, jonka mallimaina pidettiin sosialistisen Baath-puolueen hallitsemia (Saddam Husseinin) Irakia ja Syyria. Myös hyvinvointivaltioita pidetään usein sosialistisina, niin niiden vastustajien kuin kannattajienkin retoriikassa. Paavo Lipponen on sanonut Suomen hyvinvointiyhteiskunnan edustavan sosialismia. Sosialismi elää myös erilaisten radikaalien poliittisten liikkeiden aatteissa. Usein nykyiset marxilaiset sosialistiliikkeet kritisoivat voimakkaasti 1900-luvun "reaalisosialistisia" valtioita esimerkiksi demokratian puutteesta. Samoin radikaalien liikkeiden piirissä elää yhä "libertaris-sosialistinen" anarkismiin ja sen sukuisiin aatteisiin liittyvä sosialismin traditio, joka on saanut myös uusia muotoja, kuten ekoanarkismi, joskaan tällaiset liikkeet eivät usein korosta olevansa jurui sosialistisia, vaikka niiden päämääränä onkin suuren mitatkaavan yksityisomistuksen lakkauttaminen. Nykyaikaisen sosialismin suurimpia haasteita on vastata kysymykseen taloudelilsen järjestelmän tehokkuudesta. Toiset sosialistit katsovat, että suunnintelmatalouteen nojaava järjestelmä on mahdollista toteuttaa kyllin tehokkaasti, jotta voidaan saavuttaa korkea materialistinen elintaso. Ekologisemmat sosialismin suuntaukset taas saattavat ajatella, ettei kapitalististen maiden saavuttama materiaalisen elintason aste ole tavoittelemisen arvoinen.

Lähteitä

- [http://www.valt.helsinki.fi/staff/ptkettun/sosialismi04.html Sosialismin vuosisadat, Helsingin yliopiston poliittisen historian luentosarja]

Huomattavia sosialisteja

Marxilaisia sosialisteja

- Antonio Gramsci
- Friedrich Engels
- Fidel Castro (suuntautui sosialismiin vasta vallankumouksen jälkeen)
- Josif Stalin
- Lev Trotski
- Jean-Paul Sartre
- Vladimir Lenin
- Rosa Luxemburg

Muita sosialisteja

- Mihail Bakunin
-
- Noam Chomsky
-
- Albert Einstein
- Charles Fourier
- Pjotr Kropotkin
-
- Karl Marx (kielsi olevansa itse marxilainen)
- Gamal Abdel-Nasser
- George Orwell
- Robert Owen
- Pierre-Joseph Proudhon
- Bertrand Russell
- Saint-Simon
- Vincent van Gogh
- John Lennon (Tähdellä merkityt ovat anarkisteja tai lähellä sitä)

Tietoa muualta

Myös trotskilaisen Sosialistiliiton verkkokirjastossa julkaistu John Molyneuxin Marxilainen traditio [http://www.sosialistiliitto.org/nettik/marxilainen_traditio_alku.html] -vihko pyrkii selvittämään marxilaisuuden peruspilareita sekä pohtii sosiaalidemokratian, stalinismin ja kolmannen maailman nationalististen liikkeiden marxilaisuutta ja ilmoittaa vastaavansa kysymykseen "Mikä on todellinen marxilainen traditio?". Sosialismista on myös sen kannattajien suomenkielinen sivusto [http://www.sosialismi.net Sosialismi.net].

Sosialismin kannattajien tekstejä

- [http://www.socialistinternational.org/4Principles/dofpeng2.html Sosialistisen internationaalin periaatteet]
- Sosialismista on myös sen kannattajien suomenkielinen sivusto [http://www.sosialismi.net Sosialismi.net].
- Trotskilaisen Sosialistiliiton verkkokirjastossa julkaistu John Molyneuxin Marxilainen traditio
- [http://www.sosialistiliitto.org/nettik/marxilainen_traditio_alku.html] -vihko pyrkii selvittämään marxilaisuuden peruspilareita sekä pohtii sosiaalidemokratian, stalinismin ja kolmannen maailman nationalististen liikkeiden marxilaisuutta ja ilmoittaa vastaavansa kysymykseen "Mikä on todellinen marxilainen traditio?".
- Sosialistiliiton verkkokirjaston julkaisema brittiläisen Socialist Worker -lehden päätoimittajan Chris Harmanin kirja Kuinka marxilaisuus toimii [http://www.sosialistiliitto.org/nettik/harman_marxilaisuus/] kertoo marxilaisuuden perustat yleistajuisesti.

Sosialismin kriitikkojen tekstejä

- [http://www.econlib.org/library/Mises/msS.html] Ludvig von Mises: Socialism (engl.)
- [http://www.cc.jyu.fi/~aphamala/pe/2004/poppercj.htm] Analyysiä Karl Popperin sosialismikritiikistä
- [http://www.vapaasana.net/puntari.php3?id=483] Analyysi sosialistisen talouskontrollin toimimattomuudesta Luokka:Sosialismi Luokka:Poliittinen ideologia ms:Sosialisme zh-min-nan:Siā-hoē-chú-gī ja:社会主義 simple:Socialism

Ulkomaaninvestoinnit

Ulkomaaninvestoinnit ovat ulkomaille tehtäviä investointeja. Portfolio-investoinniksi kutsutaan investointeja, joissa investoija ei saa haltuunsa niin suurta määrää osakkeita, että hän investoinnin seurauksena saisi päätäntävaltaa investoinnin kohteena olleeseen ulkomaiseen yritykseen. Suoriksi ulkomaaninvestoinneiksi kutsutaan taas niitä investointeja, joissa investoija saa päätäntävaltaan oikeuttavan osuuden ulkomailla toimivan yrityksen tai yrityksen osan toiminnasta (joko ostaa osuutta vanhasta yrityksestä tai perustaa uutta toimintaa). Tarkkaa rajaa ei voida asettaa sille, milloin on kyseessä portfolio- tai suora ulkomaaninvestointi, joskin jotkut lähteet ehdottavat kymmentä prosenttia osakkeista. Kansainvälisen pääoman liikkeitä on vapautettu 1970-luvulta lähtien kiihtyvällä tahdilla ja ulkomaaninvestoinnit ovat keskeinen osa talouden globalisaatiota. Globalisatiokeskustelussa etenkin suorat ulkomaaninvestoinnit ovat keskeisessä asemassa.

Suorat ulkomaaninvestoinnit

Suorat ulkomaaninvestoinnit jaetaan uutta toimintaa luoviin investointeihin (greenfield investment) sekä vanhan toiminnan ostoon (M&A - mergers & aquisitions). Jälkimmäisissä on kyse lähinnä fuusioista ja yritysten ostamisesta. Suoriin ulkomaaninvestointeihin liittyen, on käytetty ilmaisua "Kiina-ilmiö", joka kuvaa länsimaisten yritysten tuotannon ja työpaikkojen siirtymisestä työvoimakustannuksen ja korkean verotuksen vuoksi Kiinaan ja muihin halpojen tuotantokustannusten maihin. Kiina-ilmiön tapainen kehitys ei kuitenkaan ole uusi asia, vaan teollisuus on siirtänyt tuotantoa halvan tuotannon alueille lähes teollistumisen alkuajoista lähtien tavoitellen suurempaa tehokkuutta ja halvempia tuotantokustannuksia. 1970-luvun alusta asti tapahtunut ja myöhemmin kiihtynyt kansainvälisen pääoman liikkeiden vapautus on kuitenkin kiihdyttänyt ilmiötä. Ylivoimaisesti suurin osa ulkomaan investoinneista tapahtuu edelleen teollisuusmaiden välillä. Kehitysmaiden osuus - varsinkin jos Kiina tiputetaan pois - on varsin pieni. Lisäksi, koska investoijilla on mahdollisuus valita kohteekseen hyvin monia eri maita, ei useimmilla köyhillä mailla ole mahdollisuuksia asettaa mitään toimintaehtoja ulkomaisella pääomalla toimiville firmoille, ja sen takia rahalliseksi hyödyksi jää ainoastaan kehitysmaan työntekijöille maksetut palkat - mikä kuitenkin on jo merkittävä asia monen köyhän maan taloudelle. Yksi asiaan liittyvä väittämä on, että "globalisaatio kehittää Kiinaa". Tässä täytyy kuitenkin muistaa, että Kiinan talouskasvun keskeisenä syynä pidetään tutkijoiden keskuudessa laajemmin suunnitelmataloudesta poissiirtymistä kohti enemmän markkinapohjaista järjestelmää (nämä reformit aloitettiin vuonna 1978). Samoin Kiinan naapurimaat, kuten esimerkiksi Japani ja Etelä-Korea, kasvattivat talouttaan aiemmin hyvin nopealla vauhdilla ilman merkittäviä määriä ulkomaaninvestointeja (aikana, jolloin pääoman liike oli vielä rajoitetumpaa). Kiina on voinut hyötyä viime vuosikymmenten globalisaatiosta paljonkin, mutta on todennäköistä, että siitä olisi joka tapauksessa löytynyt suuri kasvupotentiaali ilman merkittäviä ulkomaaninvestointien määriäkin.

Katos myös

- Investoinnit
- Globalisaatio luokka: taloustiede

Paty do Alferes

Paty do Alferes é um município brasileiro do Estado do Rio de Janeiro, na mesorregião Sul do Estado do Rio de Janeiro, microrregião de Vassouras. Área de 319,103 km².

Páginas externas

- [http://www.patydoalferes.rj.gov.br/ Prefeitura de Paty do Alferes]
- [http://www.explorevale.com.br/valedocafe/patydoalferes/index.htm Paty do Alferes no Explorevale] categoria:municípios do Rio de Janeiro

praca za granic� gry zr�czno�ciowe diety programy p2p spielautomaten

:: RELATED NEWS ::

Verde Canyon Railroad
The Verde Canyon Railroad is a heritage railway near Clarkdale, Arizona, southwest of Sedona, Arizona. Opened in 1912, the Verde Canyon Railroad was built to support the copper mines at Jerome, Arizona. The Santa Fe Railway operated and owned the 38-mile branchline from 1922-1989, providing coal to the Phoenix Cement Company, and shi

Trentlock
Trentlock, or Trent Lock is the area of canal locks around the point where the River Soar (flowing northwards) meets the River Trent (at this point flowing east). Near this point two canals also meet the Trent - the Erewash Canal, coming south-east from Long Eaton, and the short Cranfleet Canal provid

Himuro Mansion
The legend of Himuro Mansion, on which the videogame Fatal Frame 1 is loosely based, is an actual Japanese urban legend. In the legend, a series of about 7 gruesome murders took place near the 1900's, in a mansion in the areas around Tokyo. It is important to note that this date cannot be proven. It is because of these murders, however, the mansion is said to be haunted. The legend originated in the rural mountainous region around Tokyo, and the fact that it is a common ghost story makes it widely possible that it is merely legend.

Himuro Mansion in Fatal Frame

In the videogame Fat

Sigurd Olson Environmental Institute
The Sigurd Olson Environmental Institute is the outreach arm of Northland College in Ashland, Wisconsin. On August 27 1971, a little over a year after the celebration of the first Earth Day, Northland College hosted its first environmental conf

SS Cotopaxi
The S.S. Cotopaxi was a tramp steamer named after the Cotopaxi stratovolcano and lost under mysterious circumstances in December 1925 while en route from Charleston, South Carolina to Havana, Cuba. The Cotopaxi, under the command of a Capt. Meyers, reported by radio that it was listing and had water in its hold, and was never seen again. All 32 crew were apparently lost. The

Television Personalities
Television Personalities is an English post-punk group with a varying line up. The only person common to all the line ups is singer/songwriter Dan Treacy. One of the original punk groups, their first release was the EP "Where's

Wikipedia:Articles for deletion/Shlobosenkosi Zulu

:The following discussion is an archived debate of the proposed deletion of the article below. Please do not modify it. Subsequent comments should be made on the appropriate discussion page (such as the article's talk page or on a Votes for Undeletion nomination). No further edits should be made to this page.