:: wikimiki.org ::
| Itsehallinto |
ItsehallintoItsehallinto eli autonomia tarkoittaa ulkoisten viittausten puutetta. Käytännössä se voi olla:
- Kaupunki, maakunta tai muu alue, joka ei ole riippuvainen toisesta alueesta. Esimerkiksi Ahvenanmaa ja Karjalan tasavalta ovat itsehallinnollisia alueita. Itsehallinto ei välttämättä johda eroon toisesta alueesta. Itsehallinto ei tarkoita itsenäisyyttä.
- Itsenäisyys maista puhuttaessa. Maa-alueilla poliittisesti itsehallinnollinen alue on valtio.
- Autonominen järjestelmä on tietojärjestelmissä kuten esimerkiksi reitityksessä itsenäinen järjestelmä.
- Ortodoksisessa kirkossa itsehallinto tarkoittaa tietyn valtiollisen tai maantieteellisesti yhtenäisen alueen kirkon oikeutta päättää sisäisistä hallinnollisista ja osin kanonisista asioistaan. Itsehallinnollinen kirkko on aina jonkin autokefaalisen kirkon hengellisen hallinnon alainen. Suomen ortodoksinen kirkko toimii itsehallinnollisena kirkkona Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa.
Katso myös
- autokefalia
Aiheesta muualla
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/autonomia.htm Autonomia / Ortodoksi.net]
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/autokefalia.htm Autokefalia / Ortodoksi.net]
Luokka:Oikeudet ja vapaudet
Luokka:Ortodoksinen kirkko
Kaupunki
pääkaupunki. Se on myös maan suurin ja nopeimmin kasvava kaupunkiseutu.]]
Kaupunki on maaseudusta erotettu kunta, jossa väestö asuu tiheämmässä keskittymässä kuin maaseudulla. Vuoteen 1977 asti Suomen kaupungeilla oli oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut. Tilastokeskus määrittelee kaupunkimaisen kunnan seuraavasti: Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90% asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000.
Ero pikkukaupunkien ja suurkaupunkien välillä on eri alueilla erilainen. Suurkaupunki voi tarkoittaa urbaania aluetta, joka ylittää tietyn asukasluvun; kaupunkia joka dominoi muita kaupunkeja tietyllä talousalueella tai joka on hallinnollisesti merkittävä. Suurkaupungeista käytetään myös nimitystä metropoli. Vaikka suurkaupunki voi viitata alueeseen, jolla on lähiöitä ja satelliittialueita, termi ei sovi kattamaan usean kaupungin keskittymää eli metropolialuetta kuten pääkaupunkiseutu. Englannin kielessä erotellaan kaupunki nimikkeille city eli suurkaupunki ja town eli pikkukaupunki.
Suomessa suurin osa kaupungeista on pikkukaupunkeja. Suurkaupungeiksi voidaan Suomen mittakaavassa katsoa Pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Oulu. Globaalit suurkaupungit ovat kaupankäynnin, talouden, kulttuurin ja myös muiden elämänalueiden keskuksia. New York, Tokio, Berliini, Hongkong, Moskova, Pariisi ja Lontoo määritellään usein globaaleiksi kaupungeiksi, mutta termiä käytetään myös muista suurkaupungeista. Nykyään on nähtävissä merkkejä suurkaupunkien lähiöalueiden yhdistymisestä (Yhdysvaltain itärannikko) monien kymmenien miljoonien asukkaiden metropoleiksi. Maailman suurimmaksi kaupungiksi lasketaan yleensä Japanissa sijaitseva yli 30 miljoonan asukkaan Suur-Tokio. Kiinalainen Chongqingin kaupunki on kuitenkin lähes Tokion kokoinen, ja siten maailman toiseksi suurin kaupunki.
Kaupungin keskusta
Kaupungin keskusta on kaupan, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka. Keskusta näyttää kaupungin elinvoiman ja lisää kiinnostavuutta. Keskusta palvelee kaikkia: kaupungin ja ympäristön asukkaita, jotka asioivat, työskentelevät tai asuvat keskustassa; vanhoja, nuoria, yksinäisiä ja perheitä; autottomia ja autoilijoita. Hyvä keskusta edistää asiakaskäyntejä ja parantaa liikkeiden kannattavuutta, kun yhdessä liikkeessä kävijät käyvät samalla myös muissa. Se lisää vuokranmaksukykyä ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Se myös parantaa asukkaiden viihtymistä ja kotitalouksien tasapainoa.
Ellei kaupungin keskustaa kehitetä, siitä voi tulla taantuva keskusta. Silloin kestävä kehitys vaarantuu, kun asiointi rakentuu autojen varaan. Autottomat, vanhukset, nuoret ja lapset joutuvat heikompaan asemaan. Keskustan palvelutaso ei kehity. Kaupungin kehittämisaloite siirtyy yksityisille maanomistajille.
Suomen kaupungit
Suomessa kaupunki on myös julkishallinnon yksikkö. Oikeudellisesti kaikki kaupungit ovat kuntia, koska Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto.
Asutuksen kokoluokittelu Suomessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavasti:
- Haja-asutusalue, maaseutu tai pieni taajama (1 - 1 000 asukasta) 22 kpl
- Pieni maaseutukaupunki (1 001 - 20 000 asukasta) 357 kpl
- Keskikokoinen kaupunki (20 001 - 50 000 asukasta) 39 kpl
- Suuri kaupunki (50 001 - 100 000 asukasta) 8 kpl
- Suurkaupunki (asukkaita yli 100 000) 6 kpl
Suurin osa Suomen kunnista on tämän mukaan siis pieniä maaseutukaupunkeja.
Erilaiset kaupungit
Suomessa on suurilukuinen määrä kaupunkeja. Suurin osa niistä on pieniä, kuten edellä todettiin. Helsinki on maan suurin kaupunki, asukkaita seudulla on 1,2 miljoonaa. Kooltaan se yltää eurooppalaiseen sarjaan keskisuurena kaupunkina. Toiseksi suurimmat kaupunkiseudut ovat Tampere ja Turku. Muita valtakunnallisesti merkittäviä keskuksia ovat Oulu, Lahti ja Jyväskylä. Loput Suomen kaupungeista ovat pienempiä maakuntakeskuksia. Suurimmissa kaupungeissa on paljon työpaikkoja, oppilaitoksia ja hyvin toimiva joukkoliikenne. Suurissa kaupungeissa kulttuurielämä on aktiivista ja niistä löytyvät hyvät koulutusmahdollisuudet korkeakouluineen. Mahdollisuuksia tehdä vapaa-ajalla itseään kiinnostavia asioita on paljon. Nämä kaikki tuovat ympäröivälle seudulle menestystä vanavedessään.
Suomen suurimmat kaupunkiseudut
Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen antaa todellisemman kuvan kaupungin koosta muun muassa Helsingin ja Kouvolan tapauksissa.
Tilastojen lähde [http://www.kunnat.net kunnat.net].
Maailman suurimmat kaupunkiseudut
Maailman suurimmat kaupunkiseudut ovat tärkeitä toimijoita poliittisesti ja taloudellisesti.
kuva:Green up.png
kuva:Green up.png.]]
| Sijoitus | Nimi | Väkiluku
|
|---|
| 1 | Tokio, Japani | 36 510 000
| | 2 | New York, Yhdysvallat | 22 310 000
| | 3 | Mexico City, Meksiko | 22 090 000
| | 4 | Soul, Etelä-Korea | 21 740 000
| | 5 | Mumbai, Intia | 19 470 000
| | 6 | São Paulo, Brasilia | 19 090 000
| | 7 | Jakarta, Indonesia | 17 590 000
| | 8 | Los Angeles, Yhdysvallat | 17 540 000
| | 9 | Osaka, Japani | 17 510 000
| | 10 | Delhi, Intia | 17 480 000
| | 11 | Manila, Filippiinit | 16 610 000
| | 12 | Kairo, Egypti | 15 500 000
| | 13 | Shanghai, Kiina | 14 610 000
| | 14 | Kolkata, Intia | 14 450 000
| | 15 | Moskova, Venäjä | 14 440 000
| | 16 | Buenos Aires, Argentiina | 13 330 000
| | 17 | Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta | 12 420 000
| | 18 | Teheran, Iran | 11 890 000
| | 19 | Ruhrin alue, Saksa | 11 780 000
| | 20 | Rio de Janeiro, Brasilia | 11 720 000
| | 21 | Karachi, Pakistan | 11 620 000
| | 22 | Istanbul, Turkki | 11 580 000
| | 23 | Pariisi, Ranska | 11 500 000
| | 24 | Dhaka, Bangladesh | 11 490 000
| | 25 | Peking, Kiina | 11 240 000
| | 26 | Lagos, Nigeria | 10 690 000
| | 27 | Bangkok, Thaimaa | 9 750 000
| | 28 | Chicago, Yhdysvallat | 9 420 000
| | 29 | Kinshasa, Kongo | 9 120 000
| | 30 | Nagoya, Japani | 8 760 000
|
Lähde: [http://www.world-gazetteer.com world-gazetteer.com]
Kaupunkien urbaanius
Eri kaupungeilla on eri väestöntiheys. Väestöntiheys kertoo, miten tiheästi kaupungissa asuu ihmisiä. Suuri väestöntiheys on yleensä kaupungin keskustassa ja kerrostaloalueilla, pieni väestöntiheys omakotitaloalueilla. Suuri väestöntiheys mahdollistaa lyhyet kävelymatkat, kattavan joukkoliikenteen ja lukuisat lähipalvelut. Pienen väestöntiheyden kaupungeissa matkat ovat pitkät ja palveluja hajanaisesti, joka lisää henkilöauton tarvetta.
Euroopassa kaupungit ovat vanhoja ja ne ovat tiheästi rakennettuja. Kävelykadut ovat yleisiä ja kaduilla käy vilkas elämä. Pohjoismaissa kaupungit ovat jonkin verran väljemmin rakennettuja. Useat Suomen kaupungit vastaavat väestötiheydeltään Yhdysvaltojen autokaupunkeja. Suurin urbanisoituminen löytyy Pääkaupunkiseudulta mukaan lukien Kerava ja Järvenpää. Muita erityisen urbaaneja kaupunkeja ovat Maarianhamina, Jyväskylä, Lahti, Turku, Kouvola ja Joensuu.
Kaupunkien arvostus
Alla on Taloustutkimuksen Kaupungit: Muuttohalukkuus 2004 -tutkimuksen tulokset yleisarvosanoilla 4-10 mitattuna. Tutkimuksessa selvitettiin ihmisten muuttohalukkuutta eri kaupunkeihin.
Kaupunki Arvosana Asukasluku
1. Tampere 7,98 197 774
2. Jyväskylä 7,75 80 372
3. Turku 7,57 173 686
4. Kuopio 7,38 87 347
5. Oulu 7,31 123 274
6. Hämeenlinna 7,22 46 352
7. Naantali 7,16 13 360
8. Helsinki 7,14 559 718
9. Espoo 7,10 216 836
10. Lahti 7,05 97 543
11. Lappeenranta 7,03 58 401
12. Porvoo 6,95 45 403
13. Savonlinna 6,93 27 660
14. Vaasa 6,84 57 014
15. Vantaa 6,76 179 856
16. Mikkeli 6,75 46 612
17. Joensuu 6,75 52 140
18. Rovaniemi 6,71 35 188
19. Seinäjoki 6,71 30 702
20. Rauma 6,63 37 030
Kaikkien kaupunkien ka. 6,86
Lisäksi tutkimuksessa olivat mukana (aakkosjärjestyksessä): Hyvinkää, Järvenpää, Kajaani, Kemi, Kerava, Kokkola, Kotka, Kouvola, Lohja, Pietarsaari, Pori, Raahe, Salo ja Varkaus.
Tarkemmin kaupunkeja tarkasteltiin yhdeksällä erottelevuustekijällä. Työpaikkojen tarjonnassa, opiskelumahdollisuuksissa ja monipuolisessa kulttuuritarjonnassa pärjäsi Helsinki. Sijainnista, harrastusmahdollisuuksista ja kunnallisista palveluista parhaan arvosanan sai Tampere. Viihtyisimpänä asuinympäristönä ja parhaana kasvuympäristönä lapsille pidettiin Jyväskylää, kun taas Espoota pidettiin muita kaupunkeja useammin kehittyvänä talousalueena.
Pahoinvointi Suomen suurimmissa kaupungeissa
Suurille kaupunkikeskuksille on aina ollut tunnusomaista paitsi hyvinvointi ja vauraus myös sosiaaliongelmien yleisyys. Voidaan yleistää, että mitä suurempi kaupunki on, sitä yleisemmin siinä ilmenee myös pahoinvointia. Näin esimerkiksi Helsinki sijoittuu mitä todennäköisimmin pahoinvointivertailun kärkipäähän. Tämä ei kuitenkaan pidä tarkkaan ottaen paikkaansa; kaupunkikulttuurit ovat tässä mielessä yksilöllisiä.
Suomen Kuntaliitto on julkaissut vuonna 2004 Kuntalehdessä (numero 15) tutkimuksen suurimpien Suomen kaupunkien pahoinvoinnista 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa on käytetty kymmentä pahoinvoinnin mittaria. Tutkimuksen mukaan Suomen yli 40.000 asukkaan kaupungit sijoittuvat sosiaalisten ongelmien yleisyydessä alla olevan taulukon mukaiseen järjestykseen. Pahoinvoivimmassa Jyväskylässä sosiaaliongelmia havaittiin lähes 40 % enemmän kuin Espoossa.
Sosiaalisia ongelmia tarkasteltiin seuraavilla 10 mittarilla:
- toimeentulotuki asukasta kohden
- ahtaasti asuvia asuntokuntia % asuntokunnista
- työttömät % työvoimasta
- pitkäaikaistyöttömät % työttömistä
- poliisin tietoon tulleet omaisuusrikokset/10 000 as.
- poliisin tietoon tulleet väkivaltarikokset/10 000 as.
- myynti 100% alkoholia, litraa/18 vuotta täyttäneet
- raskauden keskeytykset/1 000 15-49-v. naista
- sijoitetut lapset ja nuoret/1 000 0-17-vuotiasta
- kaupungin suhteellinen velkaantuneisuus, %
Sija pahoinvoinnin mukaan Kaupunki Sija as.luvun mukaan
1. Jyväskylä 9.
2. Helsinki 1.
3. Lahti 7.
4. Turku 5.
5. Kotka 13.
6. Joensuu 14.
7. Pori 10.
8. Vantaa 4.
9. Oulu 6.
10. Vaasa 12.
11. Mikkeli 16.
12. Lappeenranta 11.
13. Kuopio 8.
14. Tampere 3.
15. Hämeenlinna 15.
16. Hyvinkää 18.
17. Porvoo 17.
18. Espoo 2.
Väestönmuutos
Lähivuosikymmeninä Suomen väestö muuttaa pääasiassa neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joista eniten Helsinkiin ja sen lähistölle Lohjalle ja Porvooseen. Länsisuomalaiset muuttavat rannikolta Turkuun ja keskisemmässä Suomessa Tampereelle. Lapin ja Oulun läänien väestö keskittyy Ouluun. Myös jotkin pienemmät keskukset, kuten Jyväskylä, Seinäjoki ja Salo houkuttelevat asukkaita lähiseudultaan ja joskus kauempaakin. Mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa, sitä houkuttelevampi siitä tulee, kun palvelut ja kulttuuritarjonta lisääntyvät.
Voidaan todeta, että kasvavia seutuja yhdistävät ennen kaikkea hyvä työpaikkatarjonta, palvelut, liikenneyhteydet ja edullinen sijainti. Pääasiassa kasvavat alueet sijaitsevat maan lounaiskolkassa, mutta poikkeuksen tekee Oulu, jota on kehitetty osin poliittisin päätöksin Pohjois-Suomen veturiksi.
Taantuvat kaupungit eivät ole onnistuneet asukkaiden houkuttelemisessa. Nämä ovat usein syrjässä suurista keskuksista maan pohjois- ja itäosissa, muutamat myös etelämpänä ja lännessä rannikolla. Ne ovat menestysaikanaan omanneet hyvät lähtökohdat, kuten paperiteollisuus tai rautateiden risteysasemana oleminen, mutta olosuhteiden muuttuessa eivät ole pystyneet kehittymään houkutellakseen asukkaita ja yrityksiä.
Kasvukeskukset
- Helsinki
- Jyväskylä
- Lohja
- Oulu
- Porvoo
- Salo
- Seinäjoki
- Tampere
- Turku
Väestö vähenee
- Iisalmi
- Imatra
- Kajaani
- Kemi
- Kokkola
- Kouvola
- Mikkeli
- Pietarsaari
- Pori
- Rauma
- Savonlinna
Katso myös
- Luettelo Suomen kaupungeista
- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Aluepolitiikka
- Maaseutu
Aiheesta muualla
- [http://www.kaupunkiopas.com Suomen Kaupunkiopas - Suomen kaupungit Internetissä]
- [http://fennica.ascentia.fi Fennica-tilastopalvelu]
Luokka:Hallinto
ja:村落
simple:City
tokipona:ma tomo
zh-tw:鎮
zh-cn:城镇
Karjalan tasavaltaKarjalan tasavalta (venäjäksi Респу́блика Каре́лия, Respublika Karelija, karjalaksi Karjalan Tazavalla) on Venäjän federaation subjekti. Sen pääkaupunki on Petroskoi (venäjäksi Петрозаво́дск; Petrozavodsk). Karjalan tasavallat rajanaapurit ovat Leningradin alue, Vologdan alue, Arkangelin alue, Murmanskin alue ja Suomi. Tasavalta sijaitsee Laatokan, Äänisen ja Vienanmeren rannalla.
Historia
Karjalasta on taisteltu historian aikana useita kertoja idän ja lännen välillä. Vuonna 1323 Ruotsi ja Novgorodin ruhtinaskunta jakoivat Karjalan keskenään Pähkinäsaaren rauhassa, kunnes Ruotsi menetti Karjalan lopullisesti Venäjälle 1700-luvulla. 20. toukokuuta 1784 perustettiin ensimmäinen Karjalan tasavallan edeltäjä, Aunuksen lääni.
Tarton rauhansopimuksen mukaan suomalaiset lopettaisivat vaatimuksensa Itä-Karjalan alueeseen, jos venäläiset järjestävät kansallisen hallinnon Itä-Karjalaan. 8. kesäkuuta 1920 perustettiin Karjalan Työväenkommuuni, monien heimosotien ja Neuvostoliiton perustamisen jälkeen vuonna 1923 muodostettiin Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, josta 1940 tehtiin Karjalais-suomalainen SNT, kun siihen yhdistettiin Suomen Talvisodassa menettämät alueet. Jatkosodan aikana Suomi miehitti osia Karjalasta, mutta joutui perääntymään 1944. Sodan jälkeen Karjalan kannas irrotettiin Karjalais-Suomalaisesta neuvostotasavallasta ja liitettiin
Leningradin alueeseen. Karjalasta tuli jälleen 1956 Karjalan ASNT Venäjän SFNT:n osana. Autonominen Karjalan tasavalta perustettiin Neuvostoliiton hajottua 13. marraskuuta 1991.
Maantiede
Karjalan tasavallalla on 630 kilometriä rantaviivaa Vienanmerelle ja lännessä sillä on noin 700 kilometriä rajaa Suomen kanssa. Karjalassa on 27 000 jokea ja 60 000 järveä. Laatokka ja Ääninen ovat Euroopan suurimmat järvet.
Suurin osa tasavallasta on valtion omistuksessa olevaa metsää, 148 000 neliökilometriä eli 85 prosenttia pinta-alasta. Puun kokonaismääräksi on arvioitu 807 miljoonaa kuutiometriä. Karjalasta löytyy viittäkymmentä kaivannaista.
Maantieteellisesti Karjalan tasavalta jakaantuu pohjoiseen Vienan Karjalaan ja eteläiseen Aunuksen Karjalaan. Lisäksi Karjalan tasavaltaan on liitetty Suomen Neuvostoliitolle menettämät Laatokan Karjala ja Sallan-Kuusamon alueen eteläosa.
Väestö
Väestöjakauma
Asukkaista suurin osa, 73 prosenttia, on venäläisiä, mutta karjalaiset ovat suurin, 11-prosenttinen, vähemmistö. Muut ryhmät: valkovenäläisiä - 7 %, ukrainalaisia - 3,6 %, suomalaisia - 2,3%, vepsäläisiä - 0,8 %.
Asutus ei ole jakautunut tasaisesti. Esimerkiksi joissakin Vienan alueilla karjalan kieltä puhuu melkein sata prosenttia väestöstä. Myös Aunuksen väestöstä kuusikymmentä prosenttia puhuu livvin kieltä, joka eroaa huomattavasti Vienan Karjalassa puhutusta kielestä. Aunus ympäristöineen on kieleltään Karjalan tasavallan karjalaisinta aluetta.
Kaupunkien venäläisasutus on suuri ja se nostaa venäjänkieliset enemmistöksi. Maaseutu on osaksi karjalaista ja suomalaista. Lisäksi asukkaina on muita slaaveja, entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneita ja pieni vepsäläisvähemmistö. Neuvostoliiton venäläistämispolitiikka on vaikuttanut karjalaisten halukuuteen tunnustaa kansallisuutensa.
Kaupunkien asukasluvut
Karjalan tasavallan kaupunkien asukasluvut 1. tammikuuta 2004:
- Petroskoi (Петрозаводск) – 266 200
- Kontupohja (Кондопога) – 34 500
- Sekee (Сегежа) – 33 900
- Kostamus (Костомукша) – 29 700
- Sortavala (Сортавала) – 20 700
- Karhumäki (Медвежьегорск) – 16 800
- Kemi (Кемь) – 14 300
- Pitkäranta (Питкяранта) – 13 200
- Sorokka (Беломорск) – 12 800
- Suojärvi (Суоярви) – 11 600
- Pudas (Пудож) – 10 400
- Aunus (Олонец) – 10 000
- Lahdenpohja (Лахденпохья) – 8 600
Kielipolitiikka
Karjalan kielen hajanaisuuden, eri murteiden ja jopa eri kieliksi laskettavien varianttien vuoksi yhteisen kirjakielen luomisessa ei ole onnistuttu, ja vuonna 1998 laki karjalan kielen virallistamisesta hylättiin täpärästi.
Venäjän federaation laki vuodelta 2004 takaa oikeuden "karjalan, vepsän ja suomen kielen vapaaseen valintaan ja käyttämiseen kanssakäymisessä, kasvatuksessa, opetuksessa ja luomistyössä".
Venäjänkieliset ovat selkeänä enemmistönä tasavallassa 73 prosentin osuudellaan, kun karjalan kieltä puhuvia on Karjalan tasavallassa nykyään noin 79 000.
Suomea puhuvia on tietolähteestä riippuen 15 000-24 000, ja vepsän taitajia 6 000.
Karjalan tasavallassa karjalan kieltä opiskelee noin 2 000-3 000 lasta, ja suomea noin 10 000, joten tasavallassa on käyty keskustelua suomen kielen käytön lisäämisestä, karjalan rinnalla tai jopa sen kustannuksella.
Hallinnollinen jako
Pääartikkeli Karjalan tasavallan hallinnollinen jako
Karjalan tasavalta on jaettu 15 piiriin, yhteen kansalliseen piiriin ja kolmeen kaupunkialueeseen.
Piirit:
- Sorokan piiri (Belomorsk) (Беломорский район)
- Kalevalan kansallinen piiri (Uhtua) (Калевальский Национальный район)
- Kemin piiri (Кемский район)
- Kontupohjan piiri (Кондопожский район; Kondupohju)
- Lahdenpohjan piiri (Лахденпохский район)
- Louhen piiri (Лоухский район)
- Karhumäen piiri (Medveškä/Karhumägi; Медвежьегорский район)
- Mujejärven piiri (Муезерский район; Mujehd'ärvi)
- Aunuksen piiri (Олонецкий район; Olonetški, Anus)
- Pitkärannan piiri (Питкярантский район)
- Äänisenranta (Прионежский район; Prionežski)
- Prääsän piiri (Пряжинский район; Prjažinski, Prääzä)
- Pudaksen piiri (Пудожский район; Pudožki, Puudos)
- Sekeen piiri (Сегежский район; Segeža)
- Suojärven piiri (Суоярвский район)
Kansallinen volosti:
- Vepsän kansallinen volosti (Вепсская национальная волость)
Kaupunkialueet:
- Petroskoi (Петрозаводск)
- Kostamus (Костомукша)
- Sortavala (Сортавала)
Aiheesta muualla
- [http://gov.karelia.ru/gov/index_f.html Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin (suomeksi)]
- [http://www.karelia.ru/psu/index_f.html Petroskoin yliopisto]
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
Luokka:Entiset autonomiset sosialistiset neuvostotasavallat
Luokka:Karjala
Luokka:Karjalan tasavalta
Luokka:Venäjä
ko:카렐리야 공화국
ja:カレリア共和国
Itsenäisyys:Vaihtoehtoisia merkityksiä ks. Itsenäisyys (täsmennys)
Itsenäisyys tarkoittaa valtiolle, organisaatiolle tai hallitukselle samaa kuin omavaltaisuus, kun toinen vaihtoehto on olla jonkin muun hallittavana. Itsenäisyyden saaminen edellyttää joskus väkivaltaista irroittautumista ja tämän takia itsenäisyyttä juhlistetaan.
Katso myös
- imperialismi
- itsenäisyyden julistaminen
- itsenäisyyspäivä
- itsenäinen kaupunki
- kolonialismi
- luettelo itsenäisyyspäivistä
- uuskolonialismi
- tilastollinen itsenäisyys
Luokka:Politiikka
Autonominen järjestelmäAutonominen järjestelmä (AS, Autonomous System) tarkoittaa Internetin TCP/IP-reititysprotokollissa käytettävää yksittäisen toimijan (esimerkiksi verkko-operaattorin) verkkokokonaisuutta.
Autonomisen järjestelmän omistaja vastaa tiettyjen IP-osoitteiden reitityksestä perille. Autonomisten järjestelmien on tunnettava toisensa ja niiden on käytettävä erityisesti autonomisten järjestelmien väliseen reititykseen suunniteltua reititysprotokollaa (esimerkiksi BGP-protokollaa) IP-osoitteistaan kertomiseen.
Jokaisella autonomisella järjestelmällä on 16-bittinen numerotunnus (ASN), joiden jakamisesta vastaa Internet Assigned Numbers Authority (IANA) ja alueelliset Regional Internet Registry organisaatiot.
Maailman IP-osoiteavaruus oli vuonna 2004 jakaantunut jonkin verran alle 200 000:een osaan. Jokaisen autonomisen järjestelmän on varauduttava muistamaan jokainen osoiteavaruuden osa ja siitä vastaava autonominen järjestelmä.
Katso myös
- Regional Internet Registry
- Local Internet Registry
- reititysprotokolla
- FICIX
luokka:TCP/IP
Reititys
Reititin (englanniksi router) on tietoverkkoon liitetty laite välittää tietoliikennepaketteja kohti vastaanottajaa prosessissa joka tunnetaan nimellä reititys.
Reitittimet toimivat OSI-viitemallin verkkokerroksella. Reititin tarvitsee paketin edelleen toimittamiseen vain tiedon vastaanottajan IP-osoitteesta. Reititin voi käsitellä myös muita protokollia kuten IPX/SPX tai AppleTalk, mutta näiden protokollien käyttö on IP:n käyttöä harvinaisempaa.
Helpommin selitettynä reititin toimii tienhaarana kahden eri verkon välillä ja ohjaa paketin oikean verkon suuntaan. Reititin eroaa merkittävästi kytkimestä, joka yhdistää tietokoneet paikalliseen aliverkkoon. Jos kytkintä ajattelee tienä joka yhdistää kaikki kaupungin kodit niin reititin on moottoritie joka yhdistää kaupungit toisiinsa.
kytkimestä
Reitittimistä
Alun perin 1960-luvulla reitittiminä käytettiin tavallisia yleiskäyttöisiä tietokoneita. Nykyään valtaosa reitittimistä on pelkkään reitityskäyttöön suunniteltuja, hyvin pitkälle erikoistuneita tietokoneita. Yleensä niissä on rakenteen tasolla tehtyjä ratkaisuja ainakin normaalien reititysfunktioiden nopeuttamiseksi. Joissain laitteissa on myös ratkaisuja hyvin erikoistuneiden funktioiden nopeuttamiseksi.
Reitittimien välillä kulkee:
#Reititysprotokollia eli protokollia, joilla reitittimet kertovat toisilleen tietoa siitä, mistä mikäkin verkko löytyy.
#Reititettäviä protokollia eli esimerkiksi Internet-protokollaa, sovellusten liikennettä.
Reititin rajoittaa broadcast-liikenteen paikalliseen verkkoon, esimerkiksi lähiverkkoon.
Järeät reitittimet tukevat monesti IP-protokollaan laajennusta, jonka avulla voidaan ottaa käyttöön virtuaaliset aliverkot (Virtual LAN, VLAN). Tämän laajennuksen avulla yhden reitittimelle tulevan kaapelin yli saadaan kulkemaan dataa useammasta eri aliverkosta. Tämä laajennus vaatii tukea myös siltä kytkimeltä joka on kyseisen kaapelin toisessa päässä.
Viimeaikoina reititysominaisuuksia on alettu lisäämään myös halpoihin, kotikäyttäjille tarkoitettuihin kytkimiin.
Reitityksestä
Reititin toimii lähiverkoissa oletusyhdyskäytävänä (default gateway). Lähiverkkoon kytkettyjen laitteiden asetuksiin määritellään reitittimen IP-osoite oletusyhdyskäytäväksi. Tähän osoitteeseen lähetetään kaikki liikenne, joka ei ole osoitettu paikalliseen IP-verkkoon. Tietoliikennepaketin saapuessa reitittimelle, reititin tutkii paketista sen kohdeosoitteen ja vertaa sitä reititystauluunsa. Mikäli vastaavuus löytyy niin paketti lähetetään taulussa määrättyyn osoitteeseen. Jos reittiä ei löydy, paketti pudotetaan. Kohdereitti voi olla toinen reititin tai sitten reititin voi olla kytkettynä suoraan siihen aliverkkoon jossa paketin vastaanottaja on ja paketti lähetetään suoraan vastaanottajalle.
Reititin voi oppia uusia reittejä dynaamisesti reititysprotokollia (BGP, OSPF, IS-IS, EIGRP, RIP jne) käyttäen tai reitittimelle voidaan syöttää reitit käsin (staattinen reititys).
Katso myös
- Kaupunkiverkko
- Keskitin (hub)
- Kytkin (tietoliikenne)
- Laajaverkko
- MPLS
- Osoitteenmuunnos (NAT)
- Palomuuri
- Toistin
- Yhdyskäytävä
ja:%E3%83%AB%E3%83%BC%E3%82%BF%E3%83%BC
luokka:tietoliikenne
luokka:TCP/IP
KanonitOrtodoksisen kirkon kanonit
Kanoni-sanalla on ortodoksisessa kirkossa kolme toisistaan poikkeavaa merkitystä:
1. Pyhien kirjoitusten kanonilla (kaanonilla) ymmärretään Raamatun sisältämien Uuden ja Vanhan testamentin kirjojen kokonaisuutta. Protestanttisesta Vanhasta testamentista puuttuvat ns. deuterokanoniset kirjat, joita nimitetään myös apokryfikirjoiksi. Sen sijaan ne kuuluvat Septugintaan ja sen slaavinkieliseen laitokseen ja ne ovat käytössä joittenkin paikallisten ortodoksisten kirkkojen liturgisessa elämässä.
2. Ortodoksisen hymnografian muoto, joka syntyi 600-700 luvuilla syrjäyttäen kontakki-runouden. Kanoni muodostuu yhdeksästä veisusta (joita itse asiassa onkin vain kahdeksan, koska toinen veisu puuttuu kaikista muista paitsi suuren paaston kanoneista ja vainajien yleisen muistopäivän parastaasin kanonista.) Veisut jaetaan irmossiin ja sitä seuraaviin tropareihin.
3. Kanoneiksi kutsutaan kirkollisen lain järjestykseen, etiikkaan ja tapoihin liittyviä sääntöjä, jotka ovat muotoutuneet lähinnä yleisten ja paikallisten kirkolliskokousten päätöksinä.
Tässä artikkelissa keskitytään vain kolmannen kohdan kanoneihin eli kirkolliskokousten ja pyhien isien säännöskokoelmien sääntöihin..
Kanoni = kirkon kirjallinen, voimassaoleva määräys (ohjesääntö), joka velvoittaa kaikkia kirkon jäseniä yhteisesti ja kutakin erikseen.
Katso myös seuraavia:
:http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2000/20000089 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain muuttamisesta
Julkaisut
Kaikki kirkon kanonit (perustavat ja lisäsäännökset) ovat vv. 1852-59 julkaistussa "Ateenalaisessa Sintagmassa", kreikkalainen teksti latinankielisin selityksin varustettuna on myös teoksessa: "Synodikón sive Pandectae canonum ss. Apostolorum et Conciliorum ab ecclesia graeca receptorum, nec non canonicarum ss. Patrum epistolarum. - Guil. Beveregius recensuit" (Oxonii, 1672).
Muita teoksia, joissa on kanoneja ja niiden selityksiä:
- (venäjänkielinen) "Pyhien apostolien ja ekumeenisten sekä paikallisten kirkolliskokousten säännöt pyhien isien tulkitsemina" (Moskova, 1876, 1880 ja 1884)
- "Juris graeco-romani tam canonici quam civilis ed. Johannis LeunclaviiAmelburni" 1. osa (Francofurti, 1596)
- "Pedalion" (Leipzig, 1800)
- "Synodorum generalium ac provincialium decreta et canones, scholiis, notis ac historica actorum dissertatione illustrati" (Lovanii, 1665)
- "Notatia conciliorum sanctae ecclesiae, in qua elucidentur exactisseme tum sacricanones, tum veteris novique ecclesiae ritus, tum praecipue partes eccles. historiae" (Lugduni, 1867)
- "Commentarius in canones et decreta juris veteris ac novi" (Coloniae Agrippinae, 1755)
Kanonien selittäjiä
:
- munkki Johannes Zonaras (12. vuosisadan alussa)
:
- diakoni ja patriarkan kirkon suurekonomi Aleksios Aristenos (12. vuosisadalla)
:
- patriarkan kirkon kartofylaksi (myöh. v:sta 1193 Antiokian patriarkka) Teodoros Balsamon (12. vuosisadan toisella puoliskolla)
:
- Kitron piispa Johannes (12. vuosisadan viimeisinä vuosina)
:
- munkki Mattaios Blastares (v. 1335)
:
- patriarkka Filoteos (k. 1376)
:
- Tessalonikin perfekti, nomofylaks Konstantinos Armenopoulos (k. 1383)
:
- munkki Kristoforos (v. 1798)
:
- oppinut augistinolainen Christianus Lupus (v. 1665)
:
- oratoriaani Johannes Cabassutius (k. 1865)
:
- anglikaanipappi (myöh. Asafon piispa) Guil Beveregius (engl. Beveridge) (k. 1708)
:
- ranskalainen pappi Zeger Bernardus Van Espen (k. 1728)
:
- Rottenburgin piispa C.J. von Hefele (k. 1893)
:
- kardinaali J.B. Pitra (k. 1892)
:
- arkkimandriitta (myöh. Smolenskin piispa) Johannes (Wladimir Sokoloff) (k. 1869)
:
- serbialainen piispa Nikodim Milas (v.1910)
Kanonit
Kanonit jaetaan kahteen pääluokkaan:
:A. Perustavat säännöt
:B. Lisäsäännökset
-----
A. Perustavat säännöt jaetaan neljään alaluokkaan:
::I Pyhien apostolien säännöt
::II Ekumeenisten kirkolliskokousten säännöt
::III Paikallisten kirkolliskokousten säännöt
::IV Pyhien isien säännöt
II Ekumeenisten kirkolliskokousten säännöt jakautuvat edelleen kuuteen alaluokkaan
:::1. Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen säännöt
:::2. Konstantinopolin ensimmäisen kirkolliskokouksen säännöt
:::3. Efesoksen kirkolliskokouksen säännöt
:::4. Khalkedonin kirkolliskokouksen säännöt
:::5. (Konstantinopolin) Trullon kirkolliskokouksen säännöt
:::6. Nikean toisen kirkolliskokouksen säännöt
III Paikallisten kirkolliskokousten säännöt jakautuvat edelleen kymmeneen alaluokkaan
:::1. Ankyran kirkolliskokouksen säännöt
:::2. Neokesarean kirkolliskokouksen säännöt
:::3. Gangran kirkolliskokouksen säännöt
:::4. Antiokian kirkolliskokouksen säännöt
:::5. Laodikean kirkolliskokouksen säännöt
:::6. Sardikan kirkolliskokouksen säännöt
:::7. Konstantinopolin v:n 394 kirkolliskokouksen säännöt
:::8. Kartagon kirkolliskokouksen säännöt
:::9. Konstantinopolin v:n 861 kirkolliskokouksen säännöt
:::10.Konstantinopolin v:n 879 kirkolliskokouksen säännöt
IV Pyhien isien säännöt jakautuvat edelleen kolmeentoista alaluokkaan:
:::1. Dionisios Aleksandrialaisen säännöt
:::2. Gregorios Neokesarealaisen säännöt
:::3. Pietari Aleksandrialaisen säännöt
:::4. Athanasios Suuren säännöt
:::5. Basileios Suuren säännöt
:::6. Timoteos Aleksandrialaisen säännöt
:::7. Gregeorios Teologin säännöt
:::8. Amfilokios Ikoniolaisen säännöt
:::9. Gregorios Nyssalaisen säännöt
:::10.Teofilos Aleksandrialaisen säännöt
:::11.Kyrillos Aleksandrialaisen säännöt
:::12.Gennadios Konstantinopolilaisen säännöt
:::13.Tarasios Konstantinopolilaisen säännöt
-----
B. Lisäsäännökset jakautuvat myös neljään alaluokkaan
::I Johannes Paastoajan kanonikon
::II Nikeforos Tunnustajan säännöt
::III Nikolaos Grammatikon synodaliset vastaukset
::IV Basileios Suuren, Johannes Krysostomoksen ja Anastasioksen kanoniset säännöt
Katso myös
- Ortodoksisuus
- Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Kirjallisuutta
- Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen (suomentanut Antti Inkinen) OKJ, ISBN 951-9071-34-2
- Paikallissynodien kanonit (suomentanut Johannes Seppälä) OKJ, ISBN 951-9071-64-4
- Pyhien Isien kanonit (suomentanut Johannes Seppälä) OKJ, ISBN 951-9071-78-4
Luokka:Ortodoksinen kirkko
AutogefaliaAutokefalia on muun muassa ortodoksisessa kirkossa paikalliskirkon täysin itsenäinen ja muista kirkoista hallinnollisesti riippumaton asema. Tällainen asema on esim. Kreikan ortodoksisella kirkolla ja Kyproksen ortodoksisella kirkolla.
Suomen ortodoksinen kirkkokunta on autonominen ja kuuluu kanonisesti Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen.
Linkkejä
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/autokefalia.htm Autokefalia / Ortodoksi.net]
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/autonomia.htm Autonomia / Ortodoksi.net]
Luokka:Ortodoksinen kirkko
Ekumeeninen patriarkkaKonstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispalle on annettu myös arvonimi Ekumeeninen Patriarkka.
Hän johtaa omaa patriarkaattiaan, joka on yksi ns. viidestä vanhasta patriarkaatista, jotka syntyivät jo ensimmäisten vuosisatojen alussa. Nämä viisi vanhaa patriarkaattia ovat (keskuspaikkojensa mukaisesti):
# Rooma
# Konstantinopoli
# Aleksandria
# Antiokia
# Jerusalem
Rooman piispaa pidettiin vanhastaan arvoltaan ensimmäisenä ja v. 381 Konstantinopolissa pidetty toinen ekumeeninen kirkolliskokous päätti, että Konstantinopolin piispalla oli kunniasija toisena Rooman piispan jälkeen, koska Konstantinopoli on "Uusi Rooma", valtakunnan pääkaupunki.
Khalkedonin kirkolliskokous v. 451 antoi 28. kanonissaan Konstantinopolin piispalle "samat etuoikeudet" kuin Rooman piispalle. Paavi ei kuitenkaan hyväksynyt tätä kanonia, eikä se sen vuoksi saanut virallisen päätöksen voimaa, ja Khalkedonin kirkolliskokouksen katsottiin antaneen vain 27 kanonia. Sen jälkeen, kun lännen ja idän kirkot erosivat vuonna 1054, ortodoksihistorioitsijat ovat kuitenkin katsoneet 28. kanonin viralliseksi päätökseksi.
Suurten alueiden johtajia alettiin nimittää patriarkoiksi tai paaveiksi. 500-luvun alussa Konstantinopolin patriarkka sai arvonimen ekumeeninen patriarkka eli koko valtakunnan patriarkka. Roomassa oli paavi, Aleksandrian piispalla oli molemmat arvinimet (paavi ja patriarkka), Antiokiassa ja Jerusalemissa oli molemmissa patriarkka.
Patriarkaateilla oli kirkon sisällä itsehallinto, eivätkä patriarkat yleensä käyttäneet tuomiovaltaa toistensa alueilla.
Nykyisin Konstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispana ja Ekumeenisena Patriarkkana toimii patriarkka Bartolomeos (siviilinimeltään Dimitrios Arhondoris), s. 29.2.1940 Imbroksen (Imvroksen) saarella Turkissa.
Kts. uudet patriarkaatit (Moskovan, Serbian, Romanian, Bulgarian, Georgian patriarkaatit)
Katso myös
- Ortodoksisuus
- Bartolomeos I
- Patriarkka
- ekumeeniset kirkolliskokoukset
Linkkejä
- [http://www.ec-patr.gr/athp/index.php?lang=en Ekumeeninen patriarkaatti (engl.)]
Luokka:Ortodoksinen kirkko
AutokefaliaAutokefalia on muun muassa ortodoksisessa kirkossa paikalliskirkon täysin itsenäinen ja muista kirkoista hallinnollisesti riippumaton asema. Tällainen asema on esim. Kreikan ortodoksisella kirkolla ja Kyproksen ortodoksisella kirkolla.
Suomen ortodoksinen kirkkokunta on autonominen ja kuuluu kanonisesti Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen.
Linkkejä
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/autokefalia.htm Autokefalia / Ortodoksi.net]
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/autonomia.htm Autonomia / Ortodoksi.net]
Luokka:Ortodoksinen kirkko
Luokka:Oikeudet ja vapaudetLuokka:Politiikka
Luokka:Yhteiskuntafilosofia Edward Alexander MacDowellEdward Alexander MacDowell (1861-1908), American musical composer, was born in New York City on the December 18, 1861. His father, an Irishman of Belfast, had emigrated to America shortly before his birth. He had a varied education in music, first under Spanish-American teachers, and then in Europe, at Paris (Debussy being a fellow pupil), Stuttgart, Wiesbaden and Weimar, where he was chiefly influenced by Joachim, Raff and Liszt.
From 1879 to 1887 he lived in Germany, teaching and studying, and also appearing as solo pianist at important concerts. In 1884 he married Marian Nevins, of New York. In 1888 he returned to America, and settled in Boston till in 1896 he was made professor of music at Columbia University, New York. He resigned this post in 1904, and in 1905 overwork and insomnia resulted in a complete cerebral collapse. He died on the January 24, 1908. MacDowell's work gives him perhaps the highest place among American composers. Deeply influenced by modern French models and by German romanticism, full of poetry and atmosphere, and founded on the programme, idea of composition, it is essentially creative in the spirit of a searcher after delicate truths of artistic expression. His employment of touches of American folk-song, suggested by Indian themes, is, characteristic. This is notably the case with his orchestral Indian Suite (1896) and Woodland Sketches for the piano. His first concerto, in A minor, for piano and orchestra, and first pianoforte suite, were performed at Weimar in 1882. His works include orchestral suites and poems, songs, choruses, and various pieces for pianoforte, his own instrument; they are numbered from op. 9 to op. 62, his first eight numbered works being destroyed by him.
References
-
MacDowell, Edward Alexander
MacDowell, Edward Alexander
MacDowell, Edward Alexander
Hotele w Rzym biako Szkolenia bhp programy p2p online slots
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Sky TV
British Sky Broadcasting (BSkyB - formerly two companies, Sky Television plc and British Satellite Broadcasting) is a company that operates Sky Digital, the most popular subscription television service in the UK and Ireland. It also produces TV content, and owns several TV channels. It is controlled by 36.8% shareholder
|
Empire of the Sun
:The Empire of the Sun is also another name used for the Empire of Japan
----
Empire of Japan
Empire of the Sun is a 1984 novel by J. G. Ballard. Though it is fiction, it draws extensively on Ballard's experiences in World War II, recounting the story of a young English boy, Jim Graham, whose family are living in
|
Prime factorization algorithm
A prime factorization algorithm is any algorithm by which an integer (whole number) is "decomposed" into a product of factors that are prime numbers. The fundamental theorem of arithmetic guarantees that this decomposition is unique. This article gives a simple example of an algorithm, which works
|
Ebla
Ebla was an ancient city located in northern Syria, about 55 km southwest of Aleppo. It was an important city-state in two periods, first in the late third millennium BC, then again between 1800 and 1650 BC.
The site is known today as Tell Mardikh, and is famous mainly for archives with more than 20,000 cunei
|
Decimal digit
In mathematics and computer science, a numerical digit is a symbol, e.g. 3, used in numerals (combinations of symbols), e.g. 37, to represent numbers (integers or real numbers) in positional numeral system
|
|
Lassi
:For the place in Kefallinia in Greece, see Lassi, Greece.
Lassi, Greece
Lassi is a traditional Indian beverage, made by blending yogurt with water, salt, and spices until frothy, that is enjoyed chilled as a hot-weather refreshment. Traditional lassi
|
Prime factorization
In number theory, the integer factorization problem is the problem of finding a non-trivial divisor of a composite number; for example, given a number like 91, the challenge is to find a number such as 7 which divides it. When the numbers are very large, no efficient algorithm is known; a recent effort which factored a 200 digit number (river dolphins found in the Indian sub-continent. From the 1970s they had commonly been regarded as separate species. However in 1998, a seminal work on cetacean taxonomy listed them as a singl
|
|
