:: wikimiki.org ::

Itsenäisyys

Itsenäisyys

:Vaihtoehtoisia merkityksiä ks. Itsenäisyys (täsmennys) Itsenäisyys tarkoittaa valtiolle, organisaatiolle tai hallitukselle samaa kuin omavaltaisuus, kun toinen vaihtoehto on olla jonkin muun hallittavana. Itsenäisyyden saaminen edellyttää joskus väkivaltaista irroittautumista ja tämän takia itsenäisyyttä juhlistetaan.

Katso myös

- imperialismi
- itsenäisyyden julistaminen
- itsenäisyyspäivä
- itsenäinen kaupunki
- kolonialismi
- luettelo itsenäisyyspäivistä
- uuskolonialismi
- tilastollinen itsenäisyys Luokka:Politiikka

Valtio

Valtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella". Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein: Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.

Suomen valtio

Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.

Valtion tehtävät

(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.

Erilaiset valtiotyypit

Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi). Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan. Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista. Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.

Yhteiskuntateoriat

Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
- Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
- Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
- Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
- Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
- Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
- marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
- anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava

Valtio organisaationa

Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin. Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.

Katso myös

- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana Luokka:Politiikka Luokka:Hallinto ja:国家 simple:State th:รัฐ

Organisaatio

Organisaatio, struktuuri, on yleisesti systeemin (yritys, hallinto, järjestö) rakenne. Miten systeemin osat liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Systeemin rakenne vaikutta keskeisesti sen toimintaan. Muuttamalla systeemin rakennetta muutetaan systeemin toimintaa. Organisaation muuttaminen muuttaa siis yrityksen (vast.) toimintaa. Vertaa verkko ja alla hierarkia. Organisaation idea on se, että organisaatio erikoistuneena rakenteena pystyy saavuttamaan enemmän kuin sen osat erikseen. Yksittäinen ihminen ei pysty elinaikanaan rakentamaan pyramidia, mutta valtio pystyy. Yksittäinen ihminen ei pysty taivuttamaan globaalia yritystä tekemään jotakin (tai jättämään tekemättä), mutta globaali organisaatio pystyy.

Organisaatiomuodot

Organisaatiomuodot ovat pitkälti ihmisen evoluution mukaisesti:
- sukulaisuuteen perustuva (sukulaisuus)
- instituutioihin perustuva (hierarkia)
- vapaisiin markkinoihin perustuva (kauppa) ja
- verkostoihin perustuva organisaatiomuoto (verkko) sekä näiden erilaiset sekamuodot, hybridit. Koska mitään vanhaa ei kehityksessä poistu, kaikki neljä organisaatiomuotoa esiintyvät edelleen, vain valtajakso vaihtuu. Oleellista on myös organisaatiomuotojen yhteistoiminta ja käyttö niille parhaiten sopivaan tehtävään mm. yhteiskunnissa, yrityksissä ja asevoimissa. Hierarkia optimoi erikoistuneen, tehokkaan organisaation muuttumattomissa olosuhteissa. Hierarkian ja instituutioiden syntyminen mahdollisti toiminnan yksiköiden oleellisen laajentamisen klaanista valtioon. Oleellista oli tässä vaiheessa myös uusi, uudelle organisaatiotyypille välttämätön informaatiotekniikka ja tiedon taltioinnin uudet välineet: Kirjoitettu tieto savitauluissa (Babylonia), papyruksessa (Egypti) tai solmuissa (Perun inkat). Uusi informaatiotekniikka ja uusi organisaatiomuoto mahdollisti suurien töiden kuten kasteluverkkojen, kaupunkien, pyramidien ja teiden rakentamisen ja myöhemmin valtioiden ja valtioiden valtioiden synnyn. Hierarkia on myös merkittävä olemassaolon rakenneperiaate. Olemassaolon systeemit rakentuvat pitkälti hierarkiaan. Laaja olemassaolon systeemihierarkkia on: kvarkit, alkeishiukkaset, atomit, molekyylit, solut, monisoluiset (elimet, keskushermosto) ja monisoluisten organisaatiotasojen hierarkia: yksilö, perhe, klaani, heimo, valtio, valtioliitot ja globalisaatio. Markkinat, vapaa kilpailu mahdollistaa erikoistumisen laajentamisen, mutta ei pysty edelleenkään vastaamaan muutokseen. Kaupankäynnin kehittyessä 1500- luvun jälkeen globaaliksi sen monimutkaisuus kasvoi. Merkantilismilla globaalia kaupankäyntiä yritettiin hallita hierarkkisesti 1500-, 1600- ja 1700 luvuilla, mutta vapaiden markkinatalouksien syntyminen 1800- luvulla Englantiin ja USA:han osoittivat ylivoimansa. Myös Neuvostoliiton kaatumisella katsotaan olevan organisaatioihin, monimutkaistumiseen ja uusiin tietoteknisiin menetelmiin liittyvä tausta. Verkostot mahdollistavat edelleen erikoistumisen laajentamisen uudella tietotekniikalla ja niiden voima on monimutkaisuuden hallinnassa ja monipuolisessa ja suuressa tiedonkäsittelyn kyvyssä, eli kyvyssä "käsitellä muutosta monimutkaisessa ja avoimessa järjestelmässä". Verkoston merkityksen kasvu liittyy oleellisesti uuden globaalin informaatioteknologian syntyyn, joka laajentaa toimintapiiriä ja pienentää transaktiokuluja. Globaali tietokonepohjainen informaatio-teknologia mahdollistaa taas paikkariippumattomien organisaatioiden rakentamisen, tiedon tallentamisen verkon kautta koneella luettavaan muotoon sekä aika- ja paikkariippumattomien organisaatioiden luomisen.

Organisaatiomuodot ja monimutkaisuus

Verkostoilla on fyysikko Heinz R. Pagelsin mukaan mielenkiintoinen suhde monimutkaisuuteen: "Toinen teema kompleksisuuden maailmassa on rinnakkaisen (verkon) painottuminen peräkkäisen (hierarkkisen) järjestelmän sijasta. ... Peräkkäinen järjestelmä voidaan yleistää hierarkkiseksi järjestelmäksi ... Hierarkkiset järjestelmät ovat sellaisia, että niissä on aina yläpuoli ja alapuoli kaikilla tasoilla. Jos yläpuoli poistetaan, kaikkia alla oleva on irti muusta järjestelmästä".

Organisaatiomuotojen vertailua

Organisaatiomuotojen ajalliset valtajaksot ja vaikutusalueet ovat: # Sukulaisuus: primitiivinen keräilijäaika: perhe, kulttuuri # Instituutiot, hierarkia: maatalousyhteiskunnan aika: valtio, hallitus # Vapaa markkinatalous: teollisuusyhteiskunnan aika: talous ja # Verkostot: tietoyhteiskunnan aika: kansalaisyhteiskunta. Organisaatiomallien päämielenkiinto ja pääarvo ovat: # Sukulaisuus: identiteetti: johonkin kuluminen # Instituutiot, hierarkia: valta, auktoriteetti: järjestys # Vapaa markkinatalous: hyvinvointi: vapaus # Verkostot: tieto: Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo Organisaatiomallien tärkeimmät riskit ja tärkeimmät tuotteet ovat: # Sukulaisuus: sukulaisten suosinta: kotitalouden tuotteet # Instituutiot, hierarkia: lahjonta, mädännäisyys: yleishyödylliset tuotteet # Vapaa markkinatalous: riisto: yksityiskäyttöön tarkoitetut tuotteet # Verkostot: harhakuvat: yhteisölliset tuotteet Organisaatiomallien motivaatio ja rajoitukset ovat: # Sukulaisuus: hengissä säilyminen: johtamiseen liittyvän päätöksenteon vaikeus # Instituutiot, hierarkia: korkeampi auktoriteetti: merkantiilinen (kaupallinen) kontrolli # Vapaa markkinatalous omanvoitonpyyntö: sosiaalinen tasa-arvo ja # Verkostot: konsensus, yhteisymmärrys, yhteystyö: tiedon ylitarjonta Organisaatiomallien rakenne ja arkkitehtuuri ovat: # Sukulaisuus: monipäinen: labyrintti # Instituutiot: hierarkia: pyramidi # Vapaa markkinatalous: atomistinen: hiukkasmainen ja # Verkostot: verkostomainen, solmumainen Organisaatiomallien kehoon liittyvä vertaus ja niiden käyttämä informaatiotekniikka ovat: # Sukulaisuus: iho/ulkonäkö: symbolit # Instituutiot, hierarkia: luuranko: kirjoitus, kirjapaino # Vapaa markkinatalous: verenkierto: lennätin ja puhelin sekä # Verkostot: hermosto: digitaalinen tiedonsiirto

Organisaatiomallit tasosiirtyminä

Siirtymien olemassaolon tasomallissa tasolta toiselle tapahtuu mm. ratkaisemalla edellisen tason keskeinen ongelma. Myös tiedon käsittelyssä tapahtuu yleensä merkittävä muutos. Edellä olevassa organisaatiomallissa keskeisiksi rajoituksiksi, ongelmiksi, on esitetty: # sukulaisuudessa johtamisen päätöksenteko # instituutioissa merkantiilinen (kaupallinen) kontrolli # markkinoissa sosiaalinen tasa-arvo ja # verkostoissa informaation ylikuormitus. Ratkaisut näihin ongelmiin organisaatiotasoihin liittyen ovat olleet: # Ongelma: Johtamisen päätöksenteon vaikeus sukulaisuudessa: Ratkaisu: Keskitetty, hierarkkinen päätöksenteko, joka luo järjestystä. # Ongelma: Kaupallisen kontrollin vaikeus hierarkiassa: Ratkaisu: (taloudellisen toiminnan) Vapaus. # Ongelma: Sosiaalinen tasa-arvo vapaassa markkinataloudessa: Ratkaisu: Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo sekä konsensus verkoissa. # Ongelma: Informaation ylikuorma verkostoissa: Ratkaisu löytyy vasta verkostoja seuraavassa organisaatiomallissa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että ratkaisu siihen on tekninen: Keinoälypohjainen, oppiva tietokonejärjestelmä, joka pystyy täsmätiedon luomiseen muuttuvista tarpeista ja massatiedosta.

Esimerkkejä tasosiirtymistä aiheutuvista ongelmista

Esimerkki näistä ongelmista ja ratkaisuista on Neuvostoliiton kaatuminen ja sen keskeiset ongelmat. Vapaan markkinatalouden aikakaudella Neuvostoliitto pyrki ratkaisemaan talouteen liittyvää monimutkaisuutta instituutioilla: Keskitetyllä tuotannon suunnittelulla ja siihen liittyvällä keskitetyllä tavaroiden hintojen laskennalla. Monimutkaisuuteen ja laajenevaan erikoistumiseen liittyvät ongelmat tiedostettiin, mutta tietotekniikan kehitys lupasi koko ajan monimutkaisuuden ratkaisua hierarkkisesti seuraavan sukupolven tietokoneilla ja tietotekniikalla. Monimutkaisuus, kehittynyt kulutuskysyntä ja monimutkaistuva sotatekniikka aiheuttivat aina suurempia ongelmia kuin mitä pystyttiin tekniikan tasolla ratkaisemaan. Myös keskitetyn valvonnan tarve, luottamuksen puuttuminen, teki mahdottomaksi paikallisen hallinnan keskeisen uuden välineen, tietokoneiden lähiverkon käytön. Lopulta tilanne ajautui valtavaan sisäiseen kitkaan, tehottomuuteen ja jälkeen jäämiseen vapaan markkinatalouden maista. Vastaava tilanne syntyy, jos vapaan markkinatalouden organisaatio perustuu hierarkian sijasta sukulaisuuteen. Samoin tietysti verkostoajan ongelmien ratkaisu hierarkkisesti synnyttää ongelmia.

Verkostoajan "Ilkeät ongelmat"

Hierarkkisen ja verkko-ajan ongelmien eroja on käsitellyt professori Markku Sotarauta havainnollisesti väitöskirjateoksessaan "Kohti epäselvyyden hallintaa". Sotarauta esittää kirjassaan termin "Ilkeä ongelma". Se tarkoittaa verkottunutta, dynaamista ongelmaa jota ei voi ratkaista. Nykyajan verkottuneet ongelmat ovat yhä enemmän "ilkeitä ongelmia". Niitä ei ratkaista, niitä voi vain hallita verkottuneella tiedolla.

Lähteitä:

- John Arquilla & David Ronfeldt:"The Advent of Netwar" RAND 1996
- Kirjassa M Metsä (toim.):”Tuleva tuhat” Tilastokeskus, Gummerus 1999: P Lillrank:”Globaali verkostotalous” s. 142 - 144
- Heinz R. Pagels:”The Dreams of Reason; The Computer and the Rise of Sciences of Complexity” Bantam Books USA, 1989
- Markku Sotarauta:”Kohti epäselvyyksien hallintaa” Suomen Tulevaisuuden Tutkimuksen Seura, Finnpublisers Gummerus 1996

Imperialismi

Imperialismin perinteisen ja kapeimman määritelmän mukaan imperialismina pidetään valtion pyrkimystä väkivaltaisesti laajentaa omaa aluetta tai vaikutusaluetta. Imperialismi voidaan määritellä myös suurvalta-politiikaksi, jossa tavoitteena on mahdollisimman laaja vaikutusvalta maailmassa. Laajassa merkityksessä imperialismi on maailmanvaltiopolitiikkaa joka tähtää aatteellisiin, alueellisiin, taloudellisiin ja poliittisiin tavoitteisiin. Imperialismin ilmenemismuotoja ovat sotilaallinen, aatteellinen ja siirtomaaimperialismi (kolonisaatio). Oxford English Dictionaryn mukaan sana imperialismi keksittiin 1858 kuvaamaan Britannian ylivaltaa maailmassa Napoleonin kukistumisen jälkeen. Kantasanana on latinan imperium. Imperialismin harjoittamiseen liittyy usein käsite kulttuurillisesta ylivoimasta tai kehittyneisyydestä, joka oikeuttaa "alemmalla kehitysasteella" olevien kulttuuripiirien ja kansojen alistamisen. Samalla kun imperialisti katsoo kehittävänsä ja sivistävänsä hallinnan alaisia alueita, hyödyttävät sen taloudelliset resurssit imperiumia itseään. Aikakautta 1871–1914 pidetään varsinaisena siirtomaaimperialismin aikakautena. Tällöin useilla eurooppalaisilla suurvalloilla oli runsaasti kolonioita, eli alusmaita, kaukana omista alueistaan. Toisen maailmansodan jälkeen "imperialismia" on käytetty lähinnä poliittisena iskusanana sen vasemmistolaisessa merkityksessä. Sitä käytettiin paljon 1960-luvun poliittisesti aktiivisina vuosina, ja USA:n 1960- ja 1970-luvuilla luvulla käymää Vietnamin sotaa vastaan sekä myös nykyistä Irakin sotaa on nimitetty "imperialistisiksi" sodaksi.

Imperialismin historiaa

Historiassa valtakuntien laajentaminen sodan keinoin on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus: Assyrian valtakunnan valloittivat persialaiset, jotka kukistuivat Aleksanteri Suuren (356–323 eaa) edessä. Hänen visionsa oli oicumene (yksi maailma) tai kosmopolis (maailman polis). Tämän tavoitteen saavutti käytännössä Rooma, joka yhdisti maailman Iso-Britanniasta Egyptiin. Tuohon aikaan imperiumia pidettiin yhdistävänä tekijänä.

Eurooppalainen imperialismi

Eurooppalaisen imperialismin ensimmäinen aalto alkoi 1500-luvun alussa Kolumbuksen löytöjen myötä. Espanja ja Portugali jakoivat uuden maailman keskenään, mutta niiden siirtomaamonopoli murtui ajan myötä. Eurooppalaisen imperialismin toinen kausi alkoi Saksan yhdistymisestä 1871 ja päättyi ensimmäisen maailmansodan alkamiseen 1914. Tätä aikakautta leimaa kilpailu maailman vielä jakamattomien alueiden valtauksesta, pääasiassa rotuun perustuvien argumenttien avulla. Alempiarvoisilla roduilla ei nähty olevan oikeutta itsehallintoon. Anglosaksisessa kirjallisuudessa aikakaudesta on käytetty mm. nimiä: "Era of Empire for Empire's sake" ja "The Scramble for Africa." Euroopan valtiot lisäsivät tuolloin 20 % maapallon pinta-alasta omiin valtakuntiinsa etenkin jakamalla Afrikan keskenään, mutta myös kaakkois-Aasiassa, missä Yhdysvallat ja Japani osallistuivat samanlaiseen kilpailuun.

Pax Britannica

Napoleonin kukistumisen jälkeen oli vallinnut ns. Pax Britannica, jolloin Yhdystynyt kuningaskunta oli hallinnut suvereenisti meriä, ja siten maailmankauppaa sekä noussut teollisen vallankumouksen ansiosta johtavaksi talousmahdiksi. Saksan yhdistyminen vuoden 1871 sodan päätteeksi ja Italian yhdistyminen 1870, ja niissä sekä Ranskassa alkanut teollistuminen ja uudet aseet – höyrylaivat ja teräs – nostivat muut maat kilpailemaan Britannian kanssa. Kauppakilpailu koveni vuosien 1873–1896 pitkän laman aikana, jolloin hallituksilla oli paine edistää kotimaista teollisuutta suojatulleilla, mikä johti vapaakaupan oppien hylkäämiseen (Saksassa 1879 ja Ranskassa 1881). Uusien mertentakaisten alueiden uskottiin luovan vientimarkkinat ilman ulkomaista kilpailua, ja lisäksi toimivan halpojen raaka-aineiden lähteenä. Britannian paluun imperialismiin katsotaan ajoittuvan vuoteen 1875, jolloin Benjamin Disraelin hallitus osti velkaantuneelta Egyptin hallitsijalta Ismaililta strategisesti tärkeän Suezin kanavan osakkeet. Ismailin sanouduttua irti veloista, Ranskan ja Britannian ottivat maan hallintoonsa ja pakottivat hallitsijan eroamaan. Maassa nousi 1882 kapina, jonka brittijoukot kukistivat. Venäjän laajenemisen pelko sai britit ottamaan Kyproksen sotilastukikohdakseen tukemaan Osmanien valtakuntaa mahdollista Venäjän hyökkäystä vastaan sekä valloittamaan Afganistanin puskurivyöhykkeeksi Venäjän ja brittien Intian välille. Sisä-Aasian jako päättyi brittien sotaretkeen Tiibetiä vastaan 1903–1904. 1890-luvulla Britanniasta tuli Afrikan valloituksen edelläkävijä.

Sosiaalista taustaa

Kirjailija Rudyard Kipling kehotti Yhdysvaltoja kantamaan "valkoisen miehen taakan" ja viemään sivistystä maailman muilla roduille. Sosiaalidarwinismista tuli tunnettu oppi läpi länsimaiden, ja Ranskan isällinen mission civilisatrice, sivistämismissio vetosi valtiomiehiin. Henry Stanleytä kiinnosti erityisesti Afrikan tarjoamat taloudelliset mahdollisuudet. Hän kirjoitti artikkeleita, taivutteli rikkaita ja puhui julkisissa tilaisuuksissa lausuen muun muassa: "Koskien tuolla puolen on 40 miljoonaa alastonta ihmistä, ja Manchesterin puuvillankehrääjät odottavat tilaisuutta vaatettaa heidät". Hän kehotti myös kaatamaan sivistystä Afrikan barbarismiin, ja kehotti liittämään nuo "kurjat" kristilliseen seurakuntaan. Ammattiliittojen, sosialismin ja protestiliikkeiden synty sai poliittisen eliitin käyttämään kolonialismia luomaan kiihkoisänmaallista henkeä, siten saavuttaen työväenluokan tuen. Uudet joukkotiedotusvälineet käyttivät tätä hyväkseen varsinkin Espanjan-Yhdysvaltain sodan yhteydessä 1898 sekä buurisodan ja boksarikapinan aikana 1900. Jopa ne jotka yhdistivät imperialistisen kolonialismin sortoon ja riistoon, hyväksyivät kolonialismin hiljaisesti: vuonna 1904 sosialistinen internationaali päätti, että tulevaisuuden sosialististen hallitusten on johdatettavat siirtomaiden ihmiset lopulta itsenäisyyteen.

Aasiassa

Intia siirrettiin vuonna 1858 sepoy-kapinan jälkeen, vuonna 1600 perustetulta Itä-Intian komppanialta, kuningatar Viktorian alaisuuteen, ja hän julistautui 1876 Intian keisarittareksi. 1880-luvulla britit ottivat hallintaansa Burman ja Ranska Vietnamin. Ranska laajentui edelleen Laoksen valloituksella, jättäen Siamin kuningaskunnan (nyk. Thaimaa) puskurivyöhykkeeksi Ranskan Indokiinan ja brittiläisen imperiumin väliin. Kiina jäi itsenäiseksi, mutta länsivalloilla oli siellä omat etunsa. Vuosien 1850–1864 Taiping-kapina kukistettiin kenraali Charles Gordonin johtaman armeijan tuella, mikä pelasti Qing-dynastian.

Afrikan valloitus

Vuoteen 1835 mennessä eurooppalaiset olivat kartoittaneet suurimman osan Luoteis-Afrikkaa. Suuri tutkimusmatkailija David Livingstone kartoitti mantereen sisäosia. Vuosisadan loppuun menessä Niilin alkulähteet oli löydetty, ja Kongo- ja Nigerjoet hahmotettu. Vuonna 1875 kuitenkin vain 10 % mantereesta oli länsimaiden hallussa. Tärkeimmät siirtomaat olivat Ranskan Algeria ja Britannian Cape Colony, osa Etelä-Afrikkaa. Livingstonen työn jatkajan, Morton Stanleyn työ sai aluksi tukea vain Belgian kuninkaalta Leopold II:lta. Stanley lähetettiin Kongon alueelle, jossa hän vuoteen 1882 mennssä sai haltuunsa 900 000 neliömailia maata eri päälliköiden kanssa tekemiensä "sopimusten" avulla. Kongo tunnustettiin Berliinissä 1884 järjestetyssä konferenssissa Leopold II:n omaisuudeksi, mutta myös vapaavaltioksi, joten kaupankäynti ja purjehtiminen Kongojokea pitkin olivat periaatteessa vapaata. Britit pyrkivät valtaamaan Niilin yläjuoksun, ja reitin Egyptin ja Etelä-Afrikan valloitustensa välillä. Tämän "punaisen linjan" käsitteen keksi Cecil Rhodes, Cape Colonyn pääministeri ja Brittiläisen Etelä-Afrikan komppanian johtaja. Sudan, Nigeria, Kenia ja Uganda valloitettiin 1890-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosina. Cape Colonystä käsin (valloitettu jo 1795) brittivalta laajentui naapurimaihin ja hollantilaissyntyisten buurien asuinalueilla buurisodassa. Ranska ja Britannia ajautuivat lähes sodan partaalle 1898 brittien pyrkiessä valloittamaan Egyptin–Etelä-Afrikan välin ja Ranskan valloitusten suuntautuessa Dakarista Afrikan sarveen. Nämä linjat kohtasivat Itä-Sudanissa lähellä Fashodaa, jonne ranskalaiset saapuivat ensin Jean-Baptiste Marchandin johtamina ja britit lordi Kitchenerin alaisuudessa. Ranskalaiset vetäytyvät viimein pattitilanteen jälkeen, mutta vaativat yhä aluetta itselleen. Kiista ratkaistiin vasta maaliskuussa 1899, jolloin Niilin ja Kongon lähteet sovittiin etupiirien rajoiksi. Kolmanneksi suurin siirtomaavalta oli Saksan keisarikunta, joka sai haltuunsa 2,6 miljoonaa neliökilometriä ja 14 miljoonaa alamaista: Saksan Kaakkois-Afrikan, Togomaan, Kamerunin ja Saksan Itä-Afrikan. Ainoat jäljelle jääneet itsenäiset Afrikan valtiot olivat Liberia ja Abessinia (nykyinen Etiopia).

Kolonialismin vaikutukset

Vuosien 1885–1914 valloitusten jälkeen Britannia otti 30 % Afrikan väestöstä hallintaansa, 15 % Ranska, 9 % Saksa, 7 % Belgia ja Italia 1 %:n. Väkirikkain maa oli brittien Nigeria, joka 15 miljoonalla asukkaallaan oli suurempi kuin koko Ranskan länsi-Afrikka tai Saksan siirtomaat yhteensä.

USA ja Saksa

Yhdysvalloista ja Saksasta oli tullut molemmista suurvaltoja, ja ne aloittivat voimakkaan kilpavarustelun, etenkin laivastojen osalta 1890-luvulla. Yhdysvallat valtasi Kuuban, Puerto Ricon ja Filippiinit Espanjalta vuoden 1898 sodassa. Filippiinien valloitus johti parinsadantuhannen asukkaan verilöylyyn, josta maan kansalaiset – etunenässään kirjailija Mark Twain – syyttivät hallitustaan. Saksassa valtakunnankansleri Otto von Bismarck piti aluksi siirtomaita hyödyttöminä, mutta pyörsi sittemmin kantansa pysyäkseen muiden Euroopan maiden tahdissa, ja piilottaakseen Saksan laajemmat strategiset haaveet. Saksan merkittävin siirtomaa oli Tansania, jonka valtaaminen esti Britannian haaveet saada Afrikan halki pohjois–etelä akselilla kulkeva alue.

Venäjä

Venäjän yhdistyi Moskovan ruhtinaskunnan Iivana IV:n johdolla (1533–1584). Myöhemmin Venäjästä kasvoi eurooppalainen suurvalta, etenkin Pietari Suuren valloitusten jälkeen. Imperialismin aikakautena Venäjä laajeni Keski-Aasiaan, kohti Brittien hallitsemaa Intiaa. Kipling nimitti suurvaltojen kilpajuoksua nimellä "Suuri peli" (The Great Game). Lopulta kuitenkin Afganistan jäi puskurivaltioksi imperiumien väliin. Venäjän pitkäaikaisin vastustaja oli turkkilainen Osmanien valtakunta, joka oli Venäjän laajentumispyrkimysten esteenä ja piti hallussaan lukuisia kristittyjen pyhiä paikkoja. Erityisenä syynä oli pyrkimys slaavien yhdistämiseen, (panslavismin). Venäjän politiikan pitkänlinjan tavoite oli saada haltuunsa Dardanelliensalmi ja Konstantinopoli ("Tsargrad"), jonka ympärysvallat sille lupasivatkin ensimmäisen maailmansodan voiton jälkeen. Venäjän harjoittaman imperialismin syinä on pidetty esimerkiksi taloudellisia syitä, oman maan suhteellisen liikakansoituksen purkamista. Sodan seurauksena vallan kaapanneiden bolševikkien historiankirjoitus lähti menneisyyden täydellisen tuomitsemisen näkökulmasta. Etenkin bolševikkihistorioitsija Mihail Pokrovskin mukaan "Venäjä oli aina Moskovan suuriruhtinaskunnan ajoista asti ollut väkivaltaisesti laajentumaan pyrkinyt, muita kansoja alistanut kolonialistinen valta.” Neuvostoliiton kaudella Venäjä laajensi alueitaan huomattavasti sekä muodosti itselleen toisessa maailmansodassa satelliittivaltioista koostuneen "itä-blokin".

Japani

Japanissa vuoden 1868 Meiji-restauraatio teki maasta länsimaistyyppisen valtion, ja aloitti teollistumisen ja militarismin. Japani laajensi maaalueitaa ottamalla haltuunsa Korean 1894 ja Mantšurian 1905 Venäjälle aiheuttamansa tappion jälkeen. Ennen toista maailmansotaa Japani oli brutaalilla valloituspolitiikalla saanut haltuunsa laajoja osia Itä-Aasiasta, mutta sen mahti romahti sodan seurauksena. 1900-luvun alkupuoliskolla Japani oli aktiivisimmin imperialismia harjoittanut valtio.

Kiina

Kiinaa oli imperialismin kautena ennemmin lähinnä eurooppalaisen ja japanilaisen imperialismin uhrina.

Imperialismin kritiikki

Imperialismin vastaisia liikkeitä voidaan nimittää yhteisnimellä anti-imperialismi. Riistetyiksi itsensä kokevissa maissa nationalisteilla on ollut usein merkittävä osa tässä toiminnassa. Jotkut (sosiaali)liberaalit ja etenkin sosialistit ovat vastustaneet imperialismia. Reaalipolitiikka on tosin ajoittain ajanut näiden molempien ryhmien edustajia puolustamaan imperialistista politiikkaa. Adam Smith esitti siirtokunnista luopumista (tuolloin Pohjois-Amerikka ja Länsi-Intia) (the Wealth of Nations IV:VII, Of Colonies). Fabialainen liberaali John A. Hobson esitti kritiikissään (Imperialism, 1902) imperialismin lähtökohdaksi kapitalismin epäkohdat, jotka johtivat pääoman etsiytymiseen ulkomaille. Tekstistä otti vaikutteita mm. Lenin, joka kirjoituksissaan määritteli imperialismin kapitalismin viimeiseksi vaiheeksi. Hänen oppi-isänsä Karl Marx oli vielä tukenut imperialismia, koska se Marxin mielestä joudutti historiallista kehitystä kohti sosialismia. Marxilaisleninistiläinen näkökulma tuli uudelleen voimakkaasti esiin 1960- ja 1970-luvuilla, kun monikansalliset yritykset alkoivat kasvattaa merkitystään. Globalisaatiokeskustelun yhteydessä radikaalit teoreetikot ovat puhuneet esimerkiksi "kansainvälisen finanssipääoman imperialismista".

Kylmä sota

:Pääartikkeli: Kylmä sota Toisen maailmansodan jälkeen alkanut ja kommunismin romahdukseen päättynyt USA:n ja Neuvostoliiton kilpailu, eli "kylmä sota", voidaan nähdä kahden imperialistisen valtion kamppailuna maailman herruudesta, joskin tämä kamppailu käytiin suorien aluevalloitusten asemasta usein epäsuorasti kilpailemalla poliittisesta vaikutusvallasta. Usein tämä konkretisoitui sotilaallisen väliintulon kautta muissa valtioissa ns. proxy-sodissa.

Marxistis-leninistiläinen teoria imperialismista

Karl Marx ei julkaissut teoriaa imperialismista, vaikka hän viittasi kolonialismiin Pääomassa kapitalismin historian osana. Hän analysoi lukuisissa artikkeleissa brittien siirtomaavaltaa Irlannissa ja Intiassa. Lenin määritteli imperialismin "kapitalismin korkeimmaksi asteeksi", jossa pääoma hallitsee ja pakottaa kansakunnat ja korporaatiot kilpailemaan keskenään maailman raaka-aineista ja markkinoista. Tämä voi johtaa geopoliittisiin juonitteluihin tai sotilasvalloituksiin. Leniniläinen tulkinta siirsi imperialismin painopisteen taloudellisiin suhteisiin, pois suorista valtioiden välisestä politiikasta. (Katso Marxismi-leninismi#imperialismi) Useimmat marxistit ovat hyväksyneet Leninin teorian. Heidän mukaansa kehittyneiden maiden kapitalistit riistävät köyhempien kehitysmaiden asukkaita tuottaakseen halvempia tuotteita ja siten tyynnyttääkseen kotimaidensa työväenluokkaa. Globalisaatiota pidetään imperialismin viimeisimpänä ilmentymänä. Neuvostoliitto, jonka virallinen oppi oli marxismi-leninismi, julistautui imperialismin pääviholliseksi ja tuki monia itsenäisyysliikkeitä kehitysmaissa. Samaan aikaan se kuitenkin piti valvonnassaan Itä-Euroopan maita. "Anti-imperialismi" oli Neuvostoliiton johtajan Leonid Brežnev usein käyttämä iskusana, joskin myös hänen oma politiikkansa on nähty usein imperialistisena.

Katso myös

- Hererojen kansanmurha
- Kongon vapaavaltio
- kolonisaatio
- kolonialismi
- Monroen doktriini
- Brežnevin oppi

Linkkejä

- [http://lsb.scu.edu/~dklein/papers/PdfPapers/Liberalanti-imperialism.pdf Daniel Klein: Liberal opposition to colonialism, imperialism and empire (pdf)]
- [http://www.mtl-fi.org/julkaisut/iii_ms.pdf Marxilaisen työväenliiton käsitys imperialismista] Luokka:Kansainvälinen politiikka ko:제국주의 ja:帝国主義 th:ลัทธิจักรวรรดินิยม

Kolonialismi

Kolonialismi (lat. colonia, "siirtokunta", "asutus") on toimintaa, jossa valtio hallitsee toista valtiota tai aluetta omien territoriaalisten rajojensa ulkopuolella - usein tarkoituksenaan hallita alueen työvoimaa, resursseja ja taloutta. Esimerkiksi Intiassa Britannia määräsi viljelijöille, mitä lajeja tulee viljellä, pakotti heidät myymään sadon briteille ja peri kansalta korkeita veroja. Kolonialismi nähdään usein imperialismin esiasteena, jossa valtiollinen valta ei (vielä) ole muodollisesti vahvistettua.

Katso myös

- globalisaatio
- kolonisaatio
- imperialismi
- nationalismi

Linkkejä

- [http://lsb.scu.edu/~dklein/papers/PdfPapers/Liberalanti-imperialism.pdf Daniel Klein: Colonialism, Imperialism (pdf)] Luokka:Poliittinen historia

Near death experience

Unter einer Nahtod-Erfahrung (Todesnäheerfahrung, engl. near-death experience, near death experience, NDE) versteht man ein Phänomen, bei dem Menschen für begrenzte Zeit in die Situation des klinischen Todes gerieten – beispielsweise während einer Operation, eines Verkehrsunfalls oder beim beinahigen Ertrinken. Viele Betroffene berichten darüber in ähnlicher Weise. Diese Berichte wurden teilweise religiös gedeutet, können jedoch mittlerweile auch wissenschaftlich interpretiert werden. In diesem Zusammenhang sei auf den nachgelagerten Diskurs zum Thema Reinkarnationstheorie und der damit im engen Zusammenhang stehenden Außerkörperlichen Erfahrung (engl. Out-of-the-body experience, abgekürzt OBE bzw. OOBE) verwiesen.

Was berichtet wurde

Menschen, die nach einer Phase des klinischen Todes reanimiert wurden, berichten vom Fortbestehen des Gefühls der eigenen Identität, einem Gefühl des umfassenden Begreifens und der universalen Erkenntnis oder der Gewissheit, Teil des Universums zu sein, mitunter auch von Wahrnehmungen wunderbarer Landschaften, einem veränderten Zeit- und Schweregefühl oder dem Eindruck rasender Geschwindigkeit, der Vision einer Grenze und zuletzt einer Phase der "Rückkehr" ins reale Leben. Auch wird davon berichtet, dass man seinen Körper verlassen konnte, durch eine Art Tunnel einem hellen Licht entgegenschwebte, vormals nahestehenden Verstorbenen begegnete, wie in einem schnellen Film auf das ganze vergangene Leben zurückblickte und grenzenlose Liebe in Form einer Lichtgestalt erfuhr (je nach Religionszugehörigkeit identifiziert mit Christus, einem anderen Propheten, einem Energieball oder Gott verbunden). Die Wahrnehmungen erfolgen optisch, akustisch und auch über den Tast-, Geruchs- und Geschmackssinn. Ein spezielles Phänomen ist auch die so genannte Lebensbilderschau bzw. das panoramatische Erlebnis, bei dem das Leben vor dem inneren Auge eines Sterbenden im Zeitraffer vorbeizuziehen scheint. Interessant ist, dass das Alter, das Geschlecht, die berufliche Laufbahn des Einzelnen, sein kulturelles Umfeld oder seine Religion für die Nahtod-Erfahrungen keine Rolle zu spielen scheinen. Bei Überlebenden mit Nahtod-Erfahrungen löst das transzendente Erlebnis meist einschneidende Veränderungen ihres persönlichen Lebens aus, und niemand vermag ihnen die Überzeugung zu nehmen, dass das, was sie erlebt haben, real war. Besonders in den 80er Jahren entwickelte sich eine Art neue religiöse Bewegung, die glaubte, in den Nahtod-Erfahrungen einen Beweis für das Leben nach dem Tode gefunden zu haben. Die Überlebenden mit Nahtoderfahrungen berichten häufig, dass diese Erfahrungen eine sehr lange Zeit – etwa mehrere Wochen – zu dauern geschienen haben. Weniger bekannt ist, dass ein größerer Teil der klinisch Toten, die reanimiert werden konnten, gar keine Nahtodeserlebnisse hatte, oder aber dass diese Wahrnehmungen gar nicht positiv, sondern extrem negativ erlebt wurden und bei den Betroffenen Ängste hervorriefen.

Medizinische Deutung

Die Medizin deutet die Nahtod-Erfahrungen als bedingt durch absterbende Hirnzellen oder durch eine Veränderung in der Blutzufuhr des Gehirns während der Sterbephase. Die Erlebnisse werden als Halluzinationen gedeutet, die der Sauerstoffmangel im Gehirn des klinisch Toten hervorruft. Piloten und Astronauten, die hohen Beschleunigungen ausgesetzt gewesen sind und dabei für kurze Zeit ihr Bewusstsein verloren haben, berichten von ähnlichen "Wahrnehmungen". Auch unter LSD-Einfluss kommt es zu vergleichbaren Halluzinationen. Allerdings gibt es in der Medizin auch gegenteilige Meinungen. Sie berufen sich zum einen auf Messungen während Nahtoderfahrungen, die neben Sauerstoffmangel durchaus auch normale Werte oder sogar einen Überschuss aufweisen. Zum anderen ist es Schweizer Forschern gelungen, diese Erlebnisse künstlich herbeizuführen, während die Sauerstoffversorgung normal funktioniert. Basierend auf einer repräsentativen Befragung von 4.000 Deutschen müssten knapp 5 Prozent aller Menschen in Deutschland Nahtoderfahrungen erlebt haben. Bereits im 5000 Jahre alten Gilgamesch-Epos wie auch im Tibetischen Totenbuch sind derlei Berichte nachzulesen, obwohl es damals noch keine Reanimationstechniken gab. Die weltweite "International Association for Near Death Studies" (IANDS) untersucht mit renommierten Wissenschaftlern verschiedenster Disziplinen Nahtoderfahrungen, von denen rund um den Globus berichtet wird. Der Repräsentant der deutschen Sektion, der Arzt, Neurologe und Psychiater Dr. Michael Schröter-Kunhardt, hält es für sehr wahrscheinlich, dass Nahtoderfahrungen auf ein mögliches Leben nach dem Tod hindeuten.

Nahtoderfahrungen von Hirntoten (Pam-Reynolds-Fall)

Immer wieder ist auch die Rede von Nahtoderfahrungen hirntoter Patienten. Erste stichhaltige Argumente hierfür lieferte ein Fall aus den USA von 1991. Während die Patientin Pam Reynolds einer schweren Gehirnoperation unterzogen wurde, zeigten mehrere Messinstrumente eindeutig, dass im Gehirn keinerlei Aktivität vor sich ging. Und obwohl die Augen der Patientin zugeklebt waren und die Ohren zwecks der Hirnstrommessungen zugestöpselt, konnte Reynolds hinterher detailgenau berichten, was sie etwa zwei Meter über dem OP-Tisch schwebend erlebt hatte. Sie konnte die Gespräche während der Operation wiedergeben und von den Eingriffen an ihrem Gehirn sehr genau berichten. Sollten die Fakten dieses Falls – der unter anderem von der BBC und der ARD auf Video dokumentiert wurde – tatsächlich so zutreffen, würde das weitgehend alle Argumente der Kritiker entkräften. Eine Existenz des Wesens müsste dann auch ohne Gehirn als denkbar erachtet werden.

Michael Schröter-Kunhardt zur Abneigung der Schulmediziner

In einem Telepolis-Interview auf die Frage der unabhängigen Forschungsmittel und seine Reputation angesprochen sagt Dr. Schröter-Kunhardt: (Zitat): "Besonders von Schulmedizinern wird man schnell als Esoteriker abgestempelt – und noch mehr in der Psychiatrie, wo häufig alles, was religiös gefärbt ist, als krankhaft abqualifiziert wird. Einerseits fehlt es am Geld, andererseits hat die Wissenschaft geradezu Angst vor solchen Erfahrungen. Das Thema ist einfach zu heikel. Um ein Beispiel zu nennen: Der Heidelberger Ärzteschaft habe ich einmal diese Thematik als Fortbildung angeboten. Dabei wurde mir versichert, dass meine Offerte dem Vorstand unterbreitet werden würde. Doch gerade die psychotherapeutischen Mediziner lehnten dies mit dem Hinweis ab, dass das NDE-Phänomen letzten Endes reine Weltanschauung sei – was Bände gegen sie spricht. Aber auch in den Kliniken, in denen ich gearbeitet habe, wird das Thema grundsätzlich ignoriert. Es mangelt also sowohl an Geld als auch an wissenschaftlicher Förderung. Es gibt keine Kliniken, die dieses Phänomen ernsthaft untersuchen: Sterbeerfahrungen sind immer noch ein Tabu-Thema, obwohl diese einen geradezu sensationellen Erkenntnisgewinn versprechen." Schröter-Kunhardt spricht in seiner Forschung durchaus von neuronalen Reizen, die real verarbeitet werden und widerspricht damit nicht der herrschenden Gegenargumentation. Seine Forschungsansätze integrieren die Argumente beider Seiten. Unabhängig von einer wirklichen Auseinandersetzung mit dem Thema wird in westlichen wissenschaftlichen Kreisen das Phänomen jedoch noch immer belächelt, und Forscher, die sich damit befassen, müssen mit der Streichung ihrer Forschungsetats rechnen. Dies erklärt vielleicht die Zurückhaltung mancher Menschen, darüber zu berichten, sowie die geringe Bereitschaft auf universitärer Ebene, an der wissenschaftlichen Forschung mitzuarbeiten.

Reaktion von Wissenschaftlern

Die Abneigung empirisch quantitativ arbeitender Wissenschaftler gegenüber dem Thema Nahtoderfahrungen hat verschiedene Gründe: #Die subjektiven geschilderten Eindrücke sind praktisch nicht objektivierbar, somit eher unergiebig für quantitative Forschung. #Der Psychologie, Neurologie und Psychiatrie (und anderen Fachgebieten) ist im Laufe ihrer Entwicklung immer bewusster geworden, wie leicht täuschbar das menschliche Gehirn ist und wie subjektiv eingefärbt alles Erleben ist, wobei weiterhin große Uneinigkeit über die Verfasstheit des "Bewusstseins" besteht. #Als Tod gilt in der Biologie der unumkehrbar bleibende Zusammenbruch aller biologischen und neurologischen Funktionen. Das Weiterbestehen einer wie immer gearteten psychischen Funktion ohne funktionierendes Gehirn wird als unmöglich angesehen, da es allen bisherigen objektivierbaren Erfahrungen widerspricht. #Das Thema wird von einigen Autoren dazu ausgenutzt, um mit zweifelhaften Buchveröffentlichungen und anderen medienwirksamen Auftritten viel Geld zu verdienen.

Positronen-Emissions-Tomographie

Da man mittels PET mittlerweile dem Gehirn – wenn auch nur sehr grob – beim Denken zuschauen kann, kann es vielleicht sein, dass über diesen Weg neue objektivierbare Erkenntnisse über das sterbende Gehirn gewonnen werden können. Ganz egal wie die Ergebnisse dieser Forschungen sein werden, der gesellschaftliche Nutzen hält sich in Grenzen und die dazu notwendigen Methoden wären ein Anlass langer Diskussionen über den Sinn und Nutzen und die ethische Berechtigung dieser Untersuchungen.

Herzschrittmacher

Interessant sind auch Erfahrungen von Patienten mit Herzschrittmachern. Sind diese Patienten völlig schrittmacherabhängig und haben keine eigene Herzaktion, kann man im Rahmen der Herzschrittmacherkontrolle einen circa 10 – 15 sekündigen Herzstillstand auslösen, ohne dass der Patient Schaden leidet. In dieser Phase kann man dann die auftretenden Körper- und Gehirnreaktionen messen. Allerdings sind dabei sehr schnelle Messmethoden notwendig und eine längere Ausdehnung des Herzstillstandes ist ethisch nicht zu rechtfertigen. Es kommt in dieser Phase zu einem maximalen Adrenalinausstoß im Körper. Es wird dem Betroffenen sehr heiß, dann wird ihm schwarz im Kopf. Ein Helligkeitserlebnis und die typischen Nahtoderfahrungen werden nicht berichtet. Nach so einer Schrittmacherpause kann es durch das freigesetzte Adrenalin zu einem erhöhten Blutdruck kommen.

Literatur

- Evelyn Elsaesser-Valarino, Erfahrungen an der Schwelle des Todes. Wissenschaftler äußern sich zur Nahtodeserfahrung., ISBN 3720518892
- Werner Thiede, Die mit dem Tod spielen. Okkultismus – Reinkarnation – Sterbeforschung, ISBN 3579009753
- Raymond A. Moody Leben nach dem Tod
- Elisabeth Kübler-Ross Geborgen im Leben

Siehe auch

- Tod, Leben
- Seele
- Ohnmacht
- Wiedergeburt
- Parawissenschaft
- Gottesmodul

Weblinks

- [http://www.sterbeforschung.net/ Sterbeforschung.net – Berichte, Literatur, allgemeine Informationen und Links zum Thema]
- [http://www.nahtod.de/ nahtod.de Berichte, Literatur und Links zum Thema]
- [http://www.heise.de/tp/deutsch/inhalt/lis/15552/1.html Auf wissenschaftlicher Spurensuche nach dem Jenseits – Telepolisinterview mit dem deutschen Vertreter der Forschungsgruppe IANDS]
- [http://www.anomalistik.de/vnahtod.shtml Wissenschaftliche Literaturliste zu Nahtodes-Erfahrungen, außerkörperlichen Erfahrungen und Reinkarnations-Berichten] von der [http://www.anomalistik.de Gesellschaft für Anomalistik e.V.]
- [http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html Informationen zum Fall der hirntoten Pam Reynolds (englisch)]
- [http://www.hr-online.de/website/fernsehen/sendungen/index.jsp?rubrik=6096&key=standard_document_2341340 Informationen zur ARD/arte-Dokumentation, die sich allgemein mit Nahtdoerfahrungen und im Speziellen mit dem Pam-Reynolds-Fall beschäftigt]
- [http://www.hirnforschung.de/Nahtod.php4 Newsletter: Hirnforscher zum Nahtod]
- [http://www.hirnforschung.de/Nahtod.php4?tvsearch=Nahtod Thema Nahtod im aktuellen Fernsehprogramm]
- [http://www.iands-germany.de Netzwerk Nahtoderfahrung. e. V.] Kategorie:Esoterik

nadwaga wynajem konsultant slubny Varsavia appartamenti cheap london hotels

:: RELATED NEWS ::

Prince George, 2nd Duke of Cambridge
Prince George, Duke of Cambridge (26 March 1819 - 17 March 1904), was a member of the British Royal Family, a male-line grandson of King George III. The Duke was an army officer and served as commander-in-chief of the thumb Jason Reece is a member of Austin, TX rock band ...And You Will Know Us By The Trail Of Dead, pulling double duties as both drummer and part-time frontman. Reece has also in the past been a member of Mukilteo Fairies from Olympia, WA and Read More...

Felix Mendelssohn Bartoldy
Jakob Ludwig Felix Mendelssohn Bartholdy, known simply as Felix Mendelssohn (February 3, 1809 – November 4, 1847) was a German composer of the early Romantic period. He is often considered the greate

Chicago, Milwaukee, St. Paul and Pacific Railroad
The Milwaukee Road, officially the Chicago, Milwaukee, St. Paul and Pacific Railroad (CMSP&P RR) , was a Class I railroad that operated in the midwest and northwest of the United States from 1847 until its acquisition by and merger with the Soo Line railway in 1985–1986. The company went through several official n

For a Lost Soldier
Voor een verloren soldaat (For a Lost Soldier) is a 1992 Dutch movie after the autobiographical novel of the same title by ballet dancer and choreographer Rudi van Dantzig. It deals with the romance between a 12-year-old boy (Dantzig) and a Canadian soldier during the final spell of indie-rock record label based in Chapel Hill, North Carolina. Merge was founded by members of the band Superchunk.

Bands

- The 3Ds
- The 6ths
- Read More...

Old Prussians
The Prussian people, or (old) Prussians, inhabited the area around the Curonian and Vistula Lagoons, (in what is now northern Poland), in the region roughly occupied by the Mazurian Lakes.

Early Baltic history

At the beginning of Baltic history, the Prussians were bordered

Elizabeth Ann Whitney
Elizabeth Ann Whitney (January 26, 1800 - 1882), born Elizabeth Ann Smith, was an early Latter Day Saint leader, and the wife of Newel K. Whitney, another early Latter Day Saint leader. Born in Derby, Connecticut to non-sectarian parents, at about age 18, Ms. Whitney left her parents and