:: wikimiki.org ::

Käyttöjärjestelmä

Käyttöjärjestelmä

Käyttöjärjestelmä on tietokoneen perusohjelmisto. Se toimii tietokoneen laitteiston ja muiden ohjelmistojen välissä tarjoten niille erilaisia palveluja. Käyttöjärjestelmän tehtäviin kuuluvat muun muassa muistinhallinta, suojaukset ja tiedostojärjestelmän ylläpito.

Käyttöjärjestelmän tarkoitus

Käyttöjärjestelmä siis mahdollistaa muiden ohjelmien suorittamisen laitteistolla; tämän vuoksi se on tietokoneen välttämätön varuste. Kun tietokoneeseen kytketään virta, käyttöjärjestelmä ottaa heti komennon: se tarkistaa laitteiston tilan, suorittaa erilaisia alkulatausrutiineita ja jää sitten odottamaan käyttäjältä toimintaohjeita. Komentotulkki on se osa käyttöjärjestelmää, joka ottaa nuo toimintaohjeet vastaan. Jos käyttäjä haluaa käynnistää jonkin ohjelman, käyttöjärjestelmä huolehtii tästä; se myös tarjoaa tuolle ohjelmalle ne laitteistoresurssit (keskusmuistitila, keskussuorittimen aika, oheislaitteet jne.) joita se toimiakseen tarvitsee. Jos keskusmuistitila ei riitä suorituksessa olevalle ohjelmalle, käyttöjärjestelmä saattaa turvautua virtuaali- eli näennäismuistiin. Kyseessä on tekniikka, jolla keskusmuistia jatketaan esimerkiksi kiintolevyllä. Jos ohjelma tekee virheen, käyttöjärjestelmä saattaa selviytyä tilanteesta hallitusti (tai sitten käyttöjärjestelmä itsekin menee sekaisin, eli kaatuu). Käyttöjärjestelmän käynnistämä ohjelma saattaa olla tallennettuna oheismuistissa, esimerkiksi kiintolevyllä, sijaitsevaan tiedostoon. Tiedostoihin tallennetaan myös ohjelmien käsittelemää dataa, esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmilla laadittuja asiakirjoja, kuvia, ääntä ja niin edelleen. Tiedostojärjestelmän ylläpito kuuluu sekin käyttöjärjestelmän tehtäviin.

Käyttöjärjestelmien lajittelu

Käyttöjärjestelmiä voidaan lajitella monin perustein. On sellaisia, jotka sallivat ainoastaan yhden käyttäjän kerrallaan ja on myös sellaisia, jotka voivat samanaikaisesti palvella useita käyttäjiä ja luoda illuusion siitä, että kukin heistä olisi yksin konetta käyttämässä. Nykyisin useimmat käyttöjärjestelmät mahdollistavat jonkinasteisen moniajon: käyttäjällä voi olla samanaikaisesti useampia kuin yksi prosessi (ohjelma) suoritettavana — vaikkapa tekstinkäsittelyohjelma ja samalla jokin CD-levyltä taustamusiikkia soittava ohjelma. Moniajoa tukevat käyttöjärjestelmät voivat siis suorittaa useita prosesseja samanaikaisesti. Jos käytettävissä on useita suorittimia, on moniajo todellista. Yhdelläkin suorittimella on mahdollista saavuttaa näennäinen moniajo: kutakin prosessia ajetaan vuorotellen niin lyhyissä pätkissä, että vuorottelua ei voi havaita. Moniajo on välttämätön monen käyttäjän järjestelmissä. Nykyiset käyttöjärjestelmät tukevat moniajoa lähes poikkeuksetta.

Käyttöliittymätyypit

Käyttöjärjestelmiä voidaan jaotella myös niiden käyttöliittymän perusteella. Komento- tai merkkipohjaisissa käyttöjärjestelmissä käskyt kirjoitetaan näppäimistöllä komentoriville, kun taas graafisissa käyttöjärjestelmissä käytetään ikkunoita, valikkoja, kuvakkeita ja muita muun muassa Microsoftin Windowsista tuttuja komponentteja. Tilannetta hieman sekoittaa se, että yhdessä käyttöjärjestelmässä voi olla useampia — sekä merkkipohjaisia että graafisia — käyttöliittymiä. Esimerkiksi vanhalle merkkipohjaiselle MS-DOS-käyttöjärjestelmälle tehtiin aikoinaan graafinen ikkunointiympäristö nimeltä Windows (josta myöhemmin tuli itsenäinen käyttöjärjestelmä). Vastaavasti myös perinteisesti komentopohjaiselle UNIX-käyttöjärjestelmälle on laadittu erilaisia graafisia käyttöliittymiä, muun muassa suosittu ja monipuolinen X Window System. Useimpia nykyisiä graafisia käyttöjärjestelmiä voi ohjata myös komentopohjaisesti.

Katso myös

- Luettelo käyttöjärjestelmistä Luokka:Tietotekniikka Luokka:Käyttöjärjestelmä Luokka:Ohjelmistot als:Betriebssystem ms:Sistem pengoperasian zh-min-nan:Chok-gia̍p hē-thóng ko:운영 체제 ja:オペレーティングシステム simple:Operating system th:ระบบปฏิบัติการ

Tietokone

::Tämä artikkeli käsittelee laitetta. Tietokone (lehti) käsittelee lehteä. Tietokone on kone, joka käsittelee numeeris-loogista tietoa ohjelmointinsa mukaisesti. Arkikielessä tietokoneella tarkoitetaan yleensä yleiskäyttöistä laitetta, joka on tarkoitettu suorittamaan kaikenlaisia tietojenkäsittelytehtäviä. Esimerkiksi pelikonsolit, matkapuhelimet ja taskulaskimet ovat usein ominaisuuksiensa puolesta täysiverisiä tietokoneita, vaikka niitä ei käyttötarkoitustensa vuoksi yleensä pidetäkään sellaisina. Eräs tietokoneen matemaattinen malli on Turingin kone, jonka kehitti englantilainen matemaatikko Alan Turing. Tietojenkäsittelyn ekvivalenssiperiaatteen mukaan kaikki tietokoneet pystyvät suoriutumaan samoista tehtävistä, mikäli käytössä on riittävästi tallennustilaa ja aikaa. Näin ollen mikäli koneella tai formaalilla järjestelmällä (esimerkiksi ohjelmointikielellä) voi toteuttaa Turingin koneen, voi sillä periaatteessa toteuttaa myös minkä tahansa algoritmin tai ohjelman. Tietokoneiden edeltäjinä voidaan pitää toisaalta reikäkorttien käsittelyyn tarkoitettuja reikäkorttikoneita, toisaalta esimerkiksi mekaanisia laskimia. Ensimmäiset varsinaiset ohjelmoitavat tietokoneet rakennettiin 1940-luvulla ja niitä käytettiin mm. toisen maailmansodan aikaan salakirjoitusten murtamiseen (brittiläinen Colossus), ohjusten ratojen laskentaan (amerikkalainen ENIAC) ja lentokonesuunnittelun lujuuslaskentoihin (saksalainen Z3).

Tietokoneen toiminta

Vaikka tietokoneen pystyykin toteuttamaan lukemattomilla eri tekniikoilla, on valtaosa tietokoneista kautta historian perustunut elektronisiin piireihin, joiden alkeellisimmat perusosat suorittavat Boolen algebraan kuuluvia perusoperaatioita. Koska Boolen algebra perustuu kahteen totuusarvoon, on luontevaa käyttää niitä kaiken käsiteltävän tiedon ilmaisemiseen: esimerkiksi lukuja on teknisesti yksinkertaisinta käsitellä, jos ne on esitetty binäärijärjestelmän avulla. Yksittäisestä totuusarvosta (binäärijärjestelmän numerosta 1 tai 0) käytetään nimitystä bitti. Useimmat tietokoneet toteuttavat John von Neumannin mallia, jossa sekä ohjelma että sen käsittelemä tieto ovat muistiin tallennettua dataa. Tietokone suorittaa ohjelmaa yleensä lukemalla peräkkäisiä muistipaikkoja ja tulkitsemalla lukemansa bittijonot konekielisiksi käskyiksi. Konekielikäsky suorittaa yleensä jonkin yksinkertaisen alkeisoperaation, kuten bittijonon lukemisen muistipaikasta, kahden bittijonon välisen yhteenlaskun tai ohjelman suoritusosoitteen ehdollisen vaihtamisen. Konekielikäskyjä suorittavaa tietokoneen osaa kutsutaan suorittimeksi eli prosessoriksi, joka on nykyään yleensä alaltaan muutamien neliösenttimetrien kokoinen integroitu piiri. Henkilökohtaisissa tietokoneissa on tyypillisesti vain yksi suoritin, mutta suurissa palvelimissa ja supertietokoneissa niitä voi olla jopa useita tuhansia. Suorittimien lisäksi tietokoneessa on yleensä myös muita piirejä, jotka suorittavat erikoistuneempia tietojenkäsittelytehtäviä ja vapauttavat siten varsinaiset suorittimet näistä tehtävistä, esimerkiksi:
- Levyohjain, joka kopioi tietoa keskusmuistin ja kiintolevyn välillä.
- Näytönohjain, joka muuttaa näyttömuistiin tallennetun kuvan näyttölaitteelle sopivaksi ajoitetuksi signaaliksi. Monet näytönohjaimet osaavat myös itse piirtää grafiikkaa näyttömuistiin. Vaikka kaikki tietokoneet pystyvätkin periaatteessa suorittamaan samat tehtävät, ovat jotkut tietokoneet huomattavasti soveltuvampia joihinkin tehtäviin kuin toiset. Suorituskykyä erityyppisissä tehtävissä mitataan ns. benchmark-testeillä. Riittävän suorituskyvyn lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat mm. koneen vakaus, vikasietoisuus, virrankulutus, fyysinen koko, ohjelmistoyhteensopivuus sekä hankinta- ja käyttökustannukset. Arkipuheessa tietokoneiden "paremmuutta" vertaillaan usein vertailemalla suoraan esimerkiksi suorittimien kellotaajuuksia. Kellotaajuus voi antaa suurpiirteisen vihjeen esimerkiksi PC-työaseman teknisestä iästä ja siten sen yleisestä suorituskyvystä ja luotettavuudesta useimmissa tehtävissä, mutta pelkkiin numeerisiin suureisiin katsominen voi esimerkiksi koneen ominaisuuksia arvioitaessa olla hyvinkin harhaanjohtavaa.

Tietokoneen arkkitehtuuri

Tietokonejärjestelmään kuuluvat
- ohjelmisto, "pehmo", "softa", (engl. :en:software).
- laitteisto, "rauta", (engl. :en:hardware) ja Ohjelmisto jaetaan edelleen
- kiinteisiin eli valmiisiin ohjelmiin, "valmo" (engl. :en:firmware),
- käyttöjärjestelmän (esim. Microsoft Windows tai GNU/Linux) ja
- käyttöjärjestelmän päällä toimiviin sovellusohjelmiin (esim. Open Office). Tietokoneen laitteiston von Neumannin arkkitehtuuri on säilynyt suunnilleen samana aina 1940-luvulta asti. Se on saanut nimensä ENIACin rakentamiseen osallistuneen John von Neumannin mukaan. Siihen kuuluu:
- suoritin, (engl. processor), joka suorittaa ohjelmaa
- muisti, (engl. data storage), johon tallennetaan sekä ohjelmat että niiden käyttämät tiedot
- oheislaitteet, (engl. peripheral device), tiedon syöttöön ja tulostukseen

Pöytätietokoneen osat

Nykyaikaisen pöytämallisen työasema- tai kotitietokone laitteisto koostuu erillisistä osista, joita ovat tyypillisesti:
- yksi tai useampi suoritin
- muisti
- emolevy
- näytönohjain (joko emolevyllä tai erillisenä korttina)
- ääniohjain (joko emolevyllä tai erillisenä korttina)
- massamuisti
- yksi tai useampi kiintolevy
- Kirjoittava DVD-asema
- ohjauslaitteet
- näppäimistö
- hiiri
- yksi tai useampi näyttö
- tietoliikenneyhteyden (esim. Internet) mahdollistava laite (yleensä verkkokortti tai modeemi)
- tulostin
- kuvanlukija eli skanneri Lisäksi tarvitaan osia, joita ei käytetä tiedonkäsittelyyn, kuten
- kotelo
- virtalähde
- muiden osien jäähdytykseen tarvittavat tuulettimet tai vesijäähdytysjärjestelmä

Tietokoneiden käytöstä

Ensimmäiset tietokoneet 1940- luvulla oli tehty sotilaallisiin tarkoituksiin, mm. Saksan ja Japanin salakirjoitusjärjestelmien murtamiseen. Tietokonetta käytetiin aluksi keskeisesti laskemiseen (vrt. engl. computer). ENIAC (385 kertolaskua sekunnissa) pystyi korvaamaan kertolaskussa (noin 1 kertolasku per minutti per ihminen) noin 23 000 ihmistä. Nykyinen mikroprosessori on edelleen noin 3 000 000 kertaa ENIAC:ia nopeampi, eli korvaa kertolaskuissa noin 60 miljardia ihmistä. Myöhemmin oivallettiin että ykkösillä ja nollilla voitiin kuvata mitä tahansa: tekstiä (tekstinkäsittely), kuvia (kuvien käsittely), sanomia, kirjoja, arkistoja, maastoa, rakennuksia jne. Tietokone ohjaa monesti laajoja järjestelmiä, esim. tietokoneohjattua tuotantoa, ase-, tiedustelu- tai johtamisjärjestelmää, liikennevaloja, puhelinkeskuksia, Internetin reitittimiä, autoja, pesukoneita, lähes kaikkia teknisiä järjestelmiä. Nykyaikaisen yhteiskunnan teknologinen pohja on keskeisesti tietokonetekniikkaa. Tietokoneen kapasiteetin kasvu on jatkuvasti yllättänyt asiantuntijat. Aikojen saatossa ovat asiantuntijoina pidetyt henkilöt lausuneet monia väitteitä, jotka tulevaisuus on osoittaneet vääriksi, esimerkiksi
- "Maailmassa on markkinoita ehkä viidelle tietokoneelle."
- "En näe mitään käyttöä tietokoneille kotona."
- "640 kilotavun pitäisi riittää kaikille. Tietyssä viitekehyksessä nämä ovat joskus ehkä voineetkin pitää paikkansa. Šakin peluuta pidettiin pitkään niin ihmismäisenä toimintona, että tietokoneen ei ajateltu koskaan pystyvän siihen. Merkittävä tapaus tietokoneen historiassa oli myös Toy story- elokuva, joka oli tehty täysin tietokoneella, tietokoneanimaationa.

Tietokonesukupolvet

Tietokoneiden sukupolvien teknologisia vaiheita ovat olleet:
- putkikoneet
- transistorikoneet
- mikropiirikoneet ja
- mikroprosessorikoneet. Ensimmäiset elektroniset tietokoneet 1940- luvun lopussa perustuivat releisiin ja elektroniputkiin, hitaisiin, epäluotettaviin, suurta energiakulutusta edustaviin ja suuriin komponentteihin. Colossus oli ensimmäinen elektroninen yleiskäyttöinen tietokone, joka rakennettiin Britanniassa Natsien viestiliikentessä käytetyn salauksen purkamiseen. Koska kyse oli tiedustelu toiminnasta, Britannian hallituksen salassapitomääräys koski myös Colossusta. ENIAC oli Yhdysvaltain ensimmäinen täysin elektroninen yleiskäyttöinen tietokone. Sen käyttö tarkoitus oli tykistön ampumataulukoiden laskenta, mitä ei luokiteltu sodanjälkeen salaiseksi ja näin ollen ENIAC:iin liittynyt dokumentaatio voitiin julkistaa heti 2. maailmansodan päätyttyä Siirtyminen 1950- luvulla puolijohteisiin perustuviin transistoreihin pienensi oleellisesti komponettien kokoa ja energian tarvetta sekä lisäsi luotettavuutta. Siirtyminen 1960- luvulla mikropiirehin pienensi jälleen tietokoneen komponenttien kokoa. Alkoi Mooren lakina tunnettu kehitys, jossa samalle mikropiirille saatiin kaksinkertainen komponenttimäärä puolessatoista vuodessa. Seuraava mullistus oli mikroprosessorin keksiminen. Mikroprosessorin avulla syntyi henkilökohtainen tietokone, PC. 1980- ja 1990- luvuilla siirryttiin suurtiheyksisiin mikropiireihin (VLSIC) ja edelleen suurnopeuksisiin mikropiireihin (VHSIC). Tietokoneiden sukupolvien suurvaiheita ovat olleet:
- suurtietokone (1965 - 1975) (mainframe)
- minikone (1975 - 1985)
- palvelin (1985 - 1995)
- verkko (1995 - ?)
- verkko + pääte (2000 - ?)

Mikroprosessori, suoritin

Mikroprosessori on tietokoneen keskusyksikkö, aivot, yhdellä mikropiirillä. Ensimmäinen mikroprosessori, Intelin 4004 vuodelta 1971 sisälsi noin 2300 transistoria. Sen kellotaajuus, nopeus oli 0,1 MHz:iä, kerralla käsitteltävän tiedon leveys 4 bittiä (yksi numero) ja se pystyi käsittelemään 0,06 miljoonaa käskyä sekunnissa. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2001 uusin mikroprosessori Intelin perheessä oli Itanium. Se sisälsi noin 25.000.000 transistoria, sen kellotaajuus oli 733 MHz:iä, kerralla käsisteltävän tiedon leveys oli 64 bittiä (16 numeroa) ja Itanium pystyi suorittamaan 7491 miljoonaa käskyä sekunnissa. Luvut ovat murskaavia. Ihmiskunnan tekniikan historiassa ei ole vastaavaa ilmiötä. Tästä voidaan päätellä, että ihmiskunnan tekniikan historiassa eletään poikkeuksellisia aikoja.

Tietokoneen aiheuttamia muutoksia

1. Yksityisyys vaarassa. Mikroprosessori on luomassa ennen näkemättömän mahdollisuuden yhdistellä ja saada tieto eri lähteistä. Tämä kehitys uhkaa ihmisten yksityisyyttä. Lääke tähän on mikroprosessori ja sen antama mahdollisuus tietojen tehokkaaseen ja halpaan salaamiseen. 2. Elektroninen työpaikka. Aluksi työpaikka muuttui melko vähän. Sitten halvat työryhmäohjelmat ja tietokoneverkot muuttivat työtä enemmän. Johto pystyy johtamaan useampaa ja erilaisempaa työryhmää tehokkaasti. Hyvät uutiset ovat se, että toimistokoneet eivät koskaan ole olleet näin halpoja. Huonot uutiset ovat se, että ihmisten etenemismahdollisuudet pienenevät, kun johtajia tarvitaan vähemmän. 3. Aivokuvaus kaikille. Kolmiulotteiset tomografia- laitteet vaativat laskentakapasiteetin, joka oli toteutettavissa vain kalliilla minitietokoneilla. Nyt sama kapasiteetti löytyy tehokkaimmista mikroista. 4. Uutistuotannosta tulee yhteistoimintaa. Aiemmin uutiset tulivat suurista uutistoimistoista. Nyt sähköpostijärjestelmät ja elektroniset keskustelufoorumit tarjoavat uutisaiheita valtavan turhan tiedon lisäksi. Reportterit saavat paljon sähköpostia ulkopuolisilta. Uutispohja kasvaa. 5. DNA-mysteerit paljastuvat. Ihmisperimän molekyyliketjujen laskenta on synnyttänyt uuden laskennallisen molekyylibiologian. Sairastumisherkkyys ja perinnölliset taudit voidaan kartoittaa. Ja vakuutusyhtiöt voivat tutkia, ketä kannattaa vakuuttaa. 6. Sähköposti luo demokratiaa. Se korvaa hierarkkisen johtamisportaikon ja mahdollistaa suoran tiedon alhaalta ylös (vrt kohta 3). 7. Älykkäämmät autot hallitsevat maanteitä. Moottorit käyttävät vähemmän polttoainetta ja antavat paremman tehon. Tarve säätää moottoria huollon yhteydessä on mennyttä aikaa. Omia käyttöjärjestelmiä yhdistämään tavallisen auton noin tusina mikroprosessoria tutkitaan. Tiedon valtatie autossa. 8. Luottoa kaikille. Kymmenen vuotta sitten luottokorttiostosten tarkistaminen oli hankalaa ja työlästä. Nyt jokaisen ostoksen automaattinen tarkastus on mahdollista heti, ja ennen kaikkea halvalla. Vuonna 1990 Visan tietoverkoissa maksettiin 174 miljardilla dollarilla, vuonna 1994 293 miljardilla, joka tarkoittaa 17 prosentin vuosikasvua. 9. Maailmanlaajuinen äänivalinta. Kännykkä on käytännössä mikrotietokone, johon on liitetty antenni ja joka on optimoitu signaalien välittämiseen. Uudet matkapuhelinverkot tarjoavat uusille valtiolle mahdollisuuden kivikaudesta suoraan uusimpaan tekniikkaan. 10. Animaatio avaa uuden ulottuvuuden. Elokuva Toy Story tehtiin pienimmällä henkilöstöllä kuin mikään aikaisempi animaatioelokuva. Silicon Graphicsin työasemien koneaikaa kului 800 000 tuntia ja tuloksena oli 500 Gigatavua tietoa, jonka yleisö näki filminä. 11. Tietokone ja digitaalinen signaalinkäsittely on aivan keskeinen osa nykyaikaisinta tavanomaista sodankäyntiä. Tietokoneeseen perustuvat mm. täsmäase, AWACS, JSTARS, GPS, tietoliikenne ja suuri osa tiedustelua 12. Laajimmillaan tietokone nähdään uuden tieteellisen paradigman mahdollistajana. Tällöin tietokone on avaa ihmiselle kompleksisuuden maailman samalla tavalla kuin mikroskooppi avasi pienuuden maailman ja kaukoputki suuruuden maailman. Tietokone tutkimusvälineenä mahdollistaa mm. kokonaisuuksien uudenlaisen tutkimuksen osiin keskittymisen sijasta. Tätä tietokoneiden aiheuttamaa muutosta on käsitellyt mm. amerikkalainen filosofi ja fyysikko Heinz R. Pagels.

Tietokoneen tulevaisuudesta

Mooren laki jatkunee vielä jonkin aikaa, eli tietokoneiden kehitys jatkuu ainakin nykyisenlaisena. Tämä kehitys merkitsee:
- teknisen älykkyyden radikaalin kasvun jatkumista (ks. Epistemologia/Tekninen ja inhimillinen tieto)
- yhä älykkäämpien, suurempien ja reaaliaikaisempien tehtävien siirtymistä tietokoneille
- tekniikan ja ihmiskunnan tietokoneistumista Tietokoneiden tulevaisuus on tietokoneverkoissa. Mullistusta tietokonetekniikassa on esitetty kvanttitietokoneista. Tietokone muuttaa ehkä ihmiskunnan kehityksen suunnan. Yksi tällainen suunta on transhumanismi.

Kirjallisuutta

- Martin Davis: Tietokoneen esihistoria Leibnizista Turingiin. Art House, 2003. ISBN 951-884-364-3

Katso myös

- Tietotekniikka
- Kannettava tietokone
- Tietokoneverkot
- Supertietokone
- Sulautettu tietokone
- Tekninen ja inhimillinen tieto
- Tietokonesimuloinnin keinot
- Tallennettu tieto
- Tietokoneiden vertailu 1940 - 2000
- Tietokoneet ja mallintaminen Neuvostoliiton kaatamisessa
- Suomen ensimmäiset tietokoneet
- PC
- Macintosh Luokka:Tietotekniikka Luokka:Matemaattiset apuvälineet ms:Komputer ko:컴퓨터 ja:コンピュータ simple:Computer

Tietokonelaitteisto

Tietokoneen laitteistoon kuuluvat ne fyysiset laitteet, jotka tietoa atk-järjestelmässä käsittelevät. Nämä laitteet jaetaan keskusyksikköön (central unit) ja erilaisiin siihen liitettyihin oheislaitteisiin (peripheral devices). Atk-järjestelmä tarvitsee laitteiston lisäksi toimintaa ohjaavia tietokoneohjelmia. Tietokonelaitteisto koostuu seuraavista elementeistä: # Keskusyksikkö (käsittelee sähköisessä muodossa olevaa tietoa), johon kuuluu: #
- prosessori #
- emolevy #
- keskusmuisti #
- näytönohjain # Syöttölaitteet (muuttavat tietoa sähköiseen muotoon): #
- näppäimistö #
- hiiri #
- mikrofoni #
- kuvanlukija # Tulostuslaitteet ( muuttavat tiedon pois sähköisestä muodosta): #
- näyttö #
- projektori #
- kirjoitin #
- kaiutin # Massamuistilaitteet (tallentavat tietoa pysyvästi): #
- nauha-asema #
- siirrettävä kiintolevy #
- reikäkortti #
- kuplamuisti #
- levykeasema #
- optinen asema #
- kiintolevy # Tietoliikennelaitteet (huolehtivat tiedon siirrosta toisiin tietokoneisiin): #
- verkkokortti #
- modeemi #
- pakettiradio #
- GPRS #
- langaton lähiverkko #
- infrapunaliitäntä # Luokittelemattomat #
- oheislaiteliitännät #
- virtalähde #
- tietokoneen kotelo Luokka:Tietokonetekniikka ms:Perkakasan komputer ko:컴퓨터 하드웨어 ja:ハードウェア simple:Hardware th:อุปกรณ์คอมพิวเตอร์

Tietokonelaitteisto

Komentotulkki

Komentotulkki on tekstipohjainen käyttöliittymä, jolla ohjataan käyttöjärjestelmää. Komentotulkissa ohjelmien käynnitys ja muut komennot suoritetaan kirjoittamalla ne komentoriville. Komentotulkit sisältävät myös rajoitetun ohjelmointimahdollisuuden ymmärtämällään komentosarjakielellä. Esimerkkejä komentotulkeista:
- UNIX:ssa POSIX.2:ssa määritelty Bourne shell ja sen kanssa yhteensopivat komentotulkit, kuten GNU Bash (Bourne-Again SHell). Muita suosittuja komentotulkkeja ovat C shell, TENEX C shell ja Korn shell.
- command.com (DOS/Win 9x) / cmd.exe (Windows NT/2000/XP) Luokka:Käyttöjärjestelmä

Keskusmuisti

Keskusmuisti on tietokoneohjelmien työmuisti, johon latautuvat käyttöjärjestelmän ohjelmat, suoritettavat sovellukset sekä näiden tarvitsemat tiedot. Keskusmuisti on tyypiltään luku- ja kirjoitusmuistia (RAM, Random Access Memory). Keskusmuistin sisältö tyhjenee aina virrankatkaisun yhteydessä. Kuitenkin kerran muistiin ladattu ohjelma toimii nopeammin ja on nopeammin saatavilla, kuin jos ohjelma täytyisi ladata huomattavasti hitaammilta massamuisteilta (kiintolevy, USB-muisti yms.). Keskusmuistin jatkeena käytetään nykyään useimmiten tarvittaessa näennäismuistia.

Muistin toiminta

Puhuttaessa tietokoneen muistin määrästä tarkoitetaan sillä juuri keskusmuistin kokoa. Uudet ohjelmat — varsinkin multimediasovellukset — vaativat aina vain enemmän keskusmuistia. Koneen nopeuteen vaikuttaa olennaisesti keskusmuistin määrä ja nopeus. Niinpä uusia, entistä suurempia ja ennen kaikkea nopeampia muistiyksiköitä kehitetään jatkuvasti. Tietoa keskusmuistin ja prosessorin välillä siirretään erilaisten väylien avulla. Väylän siirtämän tiedon määrä riippuu väylän leveydestä ja nopeudesta. Leveys ilmoitetaan yleensä bitteinä tai tavuina. Väylän leveydellä tarkoitetaan sitä tiedon määrää, joka voidaan väylää myöten kerralla siirtää. Muistin toimintaa ohjataan ns. kellopulsseilla. Pulssi määrää milloin muisti voi lähettää tietoa ja milloin sen täytyy ottaa sitä vastaan. Kellopulssien välistä aikaa mitataan megahertseinä (MHz) (kellotaajuus), eli kuinka monta miljoonaa kellopulssia tapahtuu sekunnissa. Mitä suurempi (väylän) kellotaajuus on, sitä nopeampaa muisti on ja sitä enemmän operaatioita muisti suorittaa. Muistin koko ilmoitetaan yleensä megatavuissa (MB). Muistin nopeutta saatetaan kuvata myös sen viiveen avulla. Viive ilmoitetaan nanosekunteina (ns), joka mittaa ajan ensimmäisen operaation suorittamiseen. Viiveiden ilmoittamisen on kuitenkin muistityypeistä riippuva, eikä sitä aina mitata samalla tavoin. Muistipiirien nopeutumiseen käytetään arkkitehtonisia keksintöjä, muistisolu itsessään säilyy "samana". Asiaa vaikeuttaa se, että tehdyt muutokset tulee ottaa huomioon myös piirien lukutekniikassa eli emolevyn piirisarjan täytyy tukea näitä muutoksia.

Muistityypit

Pääartikkeli: DRAM, SRAM Yleensä keskusmuisti on DRAM-tyyppinen dynaaminen muisti. Tämä tarkoittaa sitä, että muistia on koko ajan virkistettävä ettei tiedot katoa. Joissain erikoistapauksissa keskusmuisti voi olla DRAM-muistin sijasta staattinen SRAM-muisti, jossa tiedot pysyvät virkistämättä. Useimpia muistipiirejä löytyy myös virheenkorjaavana ECC-versioina (Error-Correcting Code). Emolevy määrittelee käytettävän muistipiirin tyypin. Luokka:Tietokonetekniikka Luokka:Tallennusvälineet ko:램 ja:Random Access Memory simple:Random access memory th:แรม

Tietokonelaitteisto

Kiintolevy

Kiintolevy tai kovalevy on levymuisti, tietokoneen pitkäaikainen massamuisti. Se tallentaa tiedon yhden tai useamman pyörivän metalli- tai lasikiekon pinnalla olevaan magneettiseen materiaaliin. Tiedot säilyvät kiintolevyllä myös ilman tehonsyöttöä. Vaihtolevy on kovalevy, joka levypakan eli levykön voi vaihtaa, kiintolevyn pakkaa ei voi vaihtaa. Umpilevyn (eli winchester-levyn, winsun) kiekot ja lukupäät ovat pölytiiviissä kotelossa. Ensimmäinen umpilevy, [http://www-03.ibm.com/ibm/history/exhibits/storage/storage_3340.html IBM 3340], sai lempinimensä Winchester siitä, että se suunniteltiin käyttämään kahta 30 megatavun vaihtolevypakkaa, Winchester-kiväärin eräs tyyppimerkintä oli 30-30. Kiintolevyn kiekoille tieto tallentuu magneettisesti. Kirjoitettu tieto kirjoitetaan bitti kerrallaan jonoihin, ympyränmuotoisille raidoille tai urille. Magneettikenttiin tallennettu data saadaan muutettua sähköiseksi, kun lukupään ohi liikkuva magneettinen varaus indusoi siihen sähkövirran. Virran muutokset tulkataan signaaleiksi, jotka muutetaan ohjauselektroniikan avulla käyttökelpoiseen muotoon. Levyn tallennuskapasiteetti ilmoitetaan gigatavuina (lyhenne Gt tai GB, 1 000 000 000 tavua) tai joskus megatavuina (lyhenne Mt tai MB, 1 000 000). On syytä huomata, että käyttöjärjestelmät esittävät levyn kapasiteetin yleensä kahden potensseina, eli gigatavu on 2³⁰ eli 1 073 741 824 tavua. Muita valmistajien ilmoittamia ominaisuuksia ovat
- tehonkulutus (W)
- kierrosnopeus (rpm)
- äänekkyys (db (A))
- luotettavuus (MTBF) ja
- iskunkestävyys (G). gigatavu Yleisimmät PC-tietokoneisiin tai työasemiin tarkoitetut levyasemat ovat nykyään kooltaan 3,5 tuumaa. Niiden kapasiteetti vaihtelee 40 ja 500 GB:n välillä, pyörimisnopeus 7200 rpm - 15000 rpm (kierrosta/minuutissa). Siirtonopeus on tyypillisesti 50 megatavua sekunnissa, On olemassa myös 1,8 ja 2,5 tuuman kokoisia kannettavien tietokoneiden kiintolevyjä, jotka ovat tyypillisesti kapasiteetiltaan pienempiä (40-120 GB) kuin pöytäkoneiden vastaavat. Niiden pyörimisnopeus on myös pienempi (4200–5400 rpm, joissain malleissa 7200 rpm) virrankulutuksen vähentämiseksi. 5¼-tuuman levyt ovat jo poistuneet markkinoilta.

Liitännät

Yleisimmät levyjen liitäntätavat ovat IDE/ATA, SCSI sekä SATA. PC-tietokoneen emolevy on yleensä varustettu kahdella ATA eli IDE-liitännällä. Kumpaankin IDE/ATA-liitäntään voidaan liittää kaksi laitetta (CD-asemia, levyasemia, nauha-asemia) master ja slave. Laite, joka liitetään IDE/ATA-väylään, määritellään toimimaan slavena tai masterina siltauksilla. SCSI-väylä (sl. lausutaan "skasi") on palvelimissa ja ammattilaislaitteissa suosittu liitäntätyyppi, joka mahdollistaa useampien laitteiden liittämisen sekä laitteiden nopeamman toiminnan. SCSI-laitteet vaativat yleensä oman sovitin- tai ohjainkortin. SCSI-kiintolevyt eivät kuormita koneen prosessoria niin paljon oman ohjaimensa ansiosta. Yhteen SCSI-liitäntään voidaan liittää huomattavasti enemmän laitteita kuin IDE/ATA-väylään. SATA tai S-ATA (Serial ATA) on uusin liitäntätyyppi, jossa tiedonsiirto on sarjamuotoista entisten rinnakkaisten linjojen sijaan. Sarjaliitynnän nopeus korvaa rinnakkaisten linjojen määrän. Liitynnässä käytävä keskustelu on samanlaista kuin SCSI-liitännässä. On olemassa myös ulkoisia USB- ja FireWire-väylään kytkettäviä kiintolevyjä, jotka ovat näppäriä tietojen siirrossa koneelta toiselle sekä varmuuskopioinnissa. Yleinen tapa toteuttaa "ulkoinen kiintolevy" on käyttää ulkoista koteloa joka sisältää tavanomaisen levyn sekä tarvittavan ohjaimen, logiikan tai/ja kaapeloinnin sen kytkemiseen ulkoiseen liitäntään joka koneesta löytyy. Tällä tavoin tavallisia levyjä voi näennäisesti liittää muun muassa USB tai Centronics (rinnakkais) liitäntöihin varsinaista ulkoista toimintaa tukevien väylien (esim SCSI) lisäksi. Tällaisissa koteloissa voi usein olla myös RAID ohjaimia, vaihtokehyksiä ym lisäominaisuuksia. Tällä tavoin moninaisiin liitäntöihin voidaan kytkeä samanlaisia massatuotettuja huokeita levyjä ja vara- ja päivitysosien saanti on taltioiden osalta helpompaa.

Tilastoa

Vuonna 2002 maailman tallennetusta tiedosta 92 prosenttia oli magneettisessa muodossa, siis lähinnä tietokoneiden kiintolevyillä ja varmistusnauhoilla. Luokka:Tallennusvälineet ms:Cakera keras ko:하드 디스크 ja:ハードディスクドライブ th:ฮาร์ดดิสก์

Tiedosto

Tiedosto on tietotekninen tietoyksikkö joka sisältää tietyn määrän dataa muodostaen näin esimerkiksi tekstiä, musiikkia, videokuvaa tai ajettavan ohjelman joka on käyttäjän hyödynnettävissä. Tiedostot voivat esiintyä yksinään mutta myös ryhmissä muodostaen näin esimerkiksi ohjelmistokokonaisuuden. Tiedostot koostuvat yleensä pienistä sarjoista mutta tämä on toteutettu tiedostojärjestelmän tasolla joten käyttäjän ei siitä yleensä tarvitse huolehtia.

Katso myös

- Tietojenkäsittely
- Tiedostomuoto
- Hakemisto luokka:Tietotekniikka

CD-levy

:Cd-lyhenteen muut merkitykset, katso täsmennyssivu. täsmennyssivu CD-levy ("compact disc") on optinen digitaalisen tiedon tallennusmedia, joka tuli markkinoille 1980-luvulla alun perin äänen tallennusta varten. CD:lle voidaan kirjoittaa tietokoneella käytettävää binääridataa tai ääntä, kuten musiikkia. Kaupallisesti tuotettavissa CD:issä tieto on valmiiksi kirjoitettuna, eikä niitä voi uudelleenkäyttää tallennukseen. 1990-luvulla yleistyivät kirjoittavat CD-R-asemat tietokoneiden lisälaitteina ja vähän myöhemmin audiolaitteisiin lukeutuvat CD-tallentimet, jotka toimivat samalla periaatteella. Tämä mahdollisti paitsi CD:iden käytön oman datan tallennukseen, myös kaupallisten julkaisujen kopiointiin.

Historia

Levyä kehitettiin 1970-luvun lopulla. Standardeista päästiin yhteisymmärrykseen 1980, ja markkinoille CD:t tulivat syksyllä 1982 Euroopassa ja Japanissa. Yhdysvalloissa levyt tulivat markkinoille keväällä 1983. Merkittävin tavoite CD:tä kehitettäessä oli äänenlaadun säilyminen (vinyylilevyt kuluvat ja ääninauhat venyvät).

Fyysinen rakenne

CD tehdään 1,2 millimetriä paksusta polykarbonaattilevystä, joka on päällystetty ohuella alumiinikerroksella. Alumiinin päällä on suojaava lakkakerros, johon voi myös painaa levyn etiketin, tyypillisesti silkkipaino- tai offset-menetelmällä. CD:itä tehdään eri kokoisina, mutta yleisin koko on halkaisijaltaan 120 millimetriä, joka antaa 74 minuutin tallennustilan äänelle ja 650 megatavun tilan datalle, tosin on levyjä joille dataa mahtuu jopa 800 Mt, mutta nämä vaativat polttolaitteilta erikoisominaisuuksia. CD:lle tieto tallennetaan pitkälle spiraalimaiselle uralle, joka kiertää levyn sisäreunasta ulkoreunaan. Ura sisältää n. 125 nanometriä syviä ja 500 nanometriä leveitä kuoppia, joihin tieto tallennetaan binäärisenä. Kuopat luetaan aallonpituudeltaan 780-nanometrisellä puolijohdelaserilla pohjalla olevan polykarbonaattikerroksen läpi. Kuopan korkeusero aiheuttaa vaihe-eron kuopasta ja sitä ympäröivästä levystä heijastuvien säteiden välille, jonka soittimen elektroniikka havaitsee.

Kopiosuojaukset

CD-standardi ei sisällä mitään kopioinnin estävää mekanismia, mikä tekee CD:iden kopioinnista tietokoneelle helppoa. Vuodesta 2002 alkaen jotkin levytysyhtiöt ovat kehitelleet omia kopiosuojausmenetelmiään, jotka perustuivat tahallisten virheiden lisäämiseen CD:ihin. Suojausten tarkoitus on estää levyjen käyttö tietokoneiden CD-ROM-asemissa, joissa on usein heikompi virheidenestojärjestelmä. CD-standardin kehittäjä Philips on ilmoittanut, että tällaisia kopiosuojausmenetelmiä käyttäviä CD:itä ei saa markkinoida Compact Disc Digital Audio -tavaramerkin avulla.

Äänenlaatu

Kun Sony ja Philips aikoinaan kehittivät CD:n, digitaaliseksi signaalin resoluutioksi sovittiin 16 bittiä ja näytteenottotaajuudeksi 44,1 kHz. Tästä syystä CD:n signaali dynamiikka on korkeintaan 96 dB ja taajuusvaste ulottuu 20 kHz saakka. Kaikki 20 kHz ylittävät taajuudet joudutaan suodattamaan pois tallennettavasta musiikista. Sovittu standardi pohjautui tietenkin 80-luvun alun tekniikkaan, sen ajan rajoituksiin ja silloiseen tietoon musiikin virheetömään toistoon tarvittavasta äänenlaadusta.

CD-ROM

- Compact Disc - Read-Only Memory
- Tietokoneissa käytettävä datan talletuslevy
- Kapasiteetti, normaalisti 650—700 megatavua, vastaa noin 520:tä levykettä (1,406 megatavua)
- Ohjelmien ja muun datan tallennukseen, levitykseen ja asennukseen

Audio-CD

- Äänidatan yleisin levitysformaatti
- Noin 74 minuuttia kaksikanavaista, 16-bittistä, 44100 KHz PCM-koodattua ääntä

CD-R

- Compact Disc - Recordable
- Kuten CD-ROM tai audio-CD, mutta myydään tyhjänä aihiona ja voidaan kirjoittaa kerran kirjoittavalla CD-R-asemalla tai CD-R-äänitallentimella

CD-RW

- Compact Disc - ReWritable
- Kuten CD-R, mutta voidaan tyhjentää ja käyttää uudelleen noin tuhat kertaa.

Video-CD

- Vanhempi standardi videodatan (elokuvien, jne) tallennukseen cd-levyille, jossa käytetään MPEG-1-enkoodausta
- Voidaan toistaa tietokoneella, tai usein DVD-soittimella tai euroopassa harvinaisemmalla video-cd-soittimella
- Pohjaformaattina voi olla valmiiksi kirjoitettu CD-ROM tai kuluttajan itse kirjoittama CD-R

SVCD

- Super video CD
- Kuten video-CD, mutta käyttää MPEG-2-enkoodausta, joka on käytössä myös DVD-levyissä
- Laadultaan parempi kuin video-CD, mutta huonompi kuin DVD
- Voidaan toistaa mm. tietokoneissa tai uudemmissa DVD-soittimissa
- Pohjaformaattina voi olla valmiiksi kirjoitettu CD-ROM tai kuluttajan itse kirjoittama CD-R

SACD

- Super audio CD, uusi formaatti ja standardi äänen levitykseen
- Optisella tasolla muistuttaa DVD-levyä Luokka:Tallennusvälineet als:Compact Disc nb:CD ja:コンパクトディスク simple:Compact disc th:ซีดี

Prosessi

Prosessi tarkoittaa yleisesti edistymistä. Prosessi on sarja tapahtuvia tai suoritettavia toimenpiteitä joista saadaan jokin tulos. Prosessi voi viedä aikaa, tilaa, vaatia resursseja tai asiantuntemusta. Se muuttaa joidenkin vaikuttamiensa olioiden ominaisuuksia. Esimerkiksi: oikeusprosessi, kehittämisprosessi, koulutusprosessi, valmistusprosessi. ---- Kemiassa prosessi on käsite, joka tarkoittaa systeemin termodynaamisen tilan muutosta, näitä ovat mm. kemialliset reaktiot, liukenemiset, sekoittumiset, olomuodon- ja faasimuutokset ja sähkökemialliset reaktiot. ---- Tietotekniikassa prosessi on käyttöjärjestelmässä ajossa oleva ohjelma. Moniajojärjestelmässä monta prosessia kilpailee samanaikaisesti yhdestä prosessorista (CPU). Keskeyttävässä moniajossa, käyttöjärjestelmän osa tai prosessi nimeltään vuorottaja, irroittaa ajossa olevan prosessin, valitsee uuden suoritettavan prosessin valmiustilassa olevien joukosta, antaa sille hallinnan prosessorista ja määrittää sen saaman aikaviipaleen prosessin prioriteetin mukaan. Unix-käyttöjärjestelmässä ja siitä vaikutteita ottaneissa käyttöjärjestelmissä prosessi ei voi syntyä tyhjästä, vaan jokaisen prosessin on käynnistänyt jokin toinen prosessi, jota nimitetään prosessin isäprosessiksi, ja taas prosessin käynnistämät prosessit ovat se lapsiprosesseja. Alkuperäinen prosessi on nimeltään init, ja sen on käynnistänyt käyttöjärjestelmän ydin koneen käynnistyessä. Luokka:Käyttöjärjestelmä

Windows

Microsoft Windows on PC:lle tarkoitettujen graafisten käyttöliittymien ja käyttöjärjestelmien perhe, jonka Microsoft esitteli vuonna 1985. Se on nykyisin maailman käytetyin käyttöjärjestelmä ja sillä on suuri markkina-asema, koska se tulee yleensä uusien PC-koneiden mukana. Windows kehitettiin alun perin MS-DOSin käyttöliittymäksi, jolla pyrittiin helpottamaan PC-koneiden käyttöä ja parantamaan niiden kilpailumahdollisuuksia Applen Macintosh-koneita vastaan. Nykyisin Windows on maailman käytetyin käyttöjärjestelmä, joskin sen mainetta ovat tahranneet lukuisat monopolisyytökset ja epävakaus. Windows 3.0 julkaistiin 1990, ja sen myynti räjähti käsiin. Vähitellen suosituimmat DOS-ohjelmat alkoivat siirtyä graafiseen ympäristöön. Windows 95 oli seuraava askel, se mm. uudisti verkkotoiminnot ja käyttöliittymän. Windows-käyttöjärjestelmäpakettiin kiinteästi kytkettyjä sovellusohjelmia ovat mm. Windows Media Player ja Internet Explorer. Microsoft aloitti OS/2:een perustuvan Windows NT:n toimitukset 1993. NT suunniteltiin vakautta vaativiin työasemiin ja palvelimiin. Koska se ei tarvinnut alleen 16-bittistä DOS-käyttöjärjestelmää, se pystyi käyttämään täysipainoisesti hyväkseen 32-bittisten x86-suorittimien muistinsuojaus- ja moniajo-ominaisuuksia. NT tuki myös moniprosessorointia. Microsoft oli jo pitkään yrittänyt sulauttaa yritys- ja kotikäyttäjien Windowseja yhteen, mutta se tapahtui vasta 2001, kun julkaistiin Windows 98:n ja 2000:n yhdistelmä, NT-teknologiaan pohjautuva Windows XP. Ja kehitys on jatkunut, uusi käyttöjärjestelmä, Vista, julkaistaan vuonna 2006.. Windowsista julkaistiin ensimmäinen kannettaviin pienlaitteisiin tarkoitettu Windows CE-versio vuonna 1996. Windowsin käyttöliittymä kuuluu siihen visuaalisten käyttöliittymien perheeseen, joka pohjautuu Xeroxin alkuperäiseen tutkimushankkeeseen.

Windowsin versiot

- Windows 1.0 (1985)
- Windows 2.0 (1987)
- Windows 3.0 (1990)
- Windows 3.1 (1992)
- Windows 3.11 (1993)
- Windows NT 3.51 (1993)
- Windows 95 (1995)
- Windows 95 OSR2
- Windows 95 OSR 2.1
- Windows 95 OSR 2.5
- Windows CE (1996)
- Windows NT 4 (1996)
- Windows 98 (1998)
- Windows 98 SE (Second Edition, 1999)
- Windows 2000 (2000)
- Windows ME (Millennium Edition, 2000)
- Windows XP (2001)
- Windows Server 2003 (2003)
- Windows Vista (2006)

Emulointi

Emulointi ja virtuaalikoneiden käyttö mahdollistaa joidenkin Windows-sovelluksien käytön ilman Microsoft Windowsia tai toisen käyttöjärjestelmän sisään asennetussa Windowsissa jopa muilla kuin PC-yhteensopivilla koneilla.
- WINE
- Virtual PC
- ReactOS
- Win4Lin
- VMware

Aiheesta muualla

- [http://www.microsoft.com/windows/ Microsoftin oma Windows-sivu]
- [http://www.levenez.com/windows/ Historiaa: aikajana] ms:Microsoft Windows zh-min-nan:Microsoft Windows ko:마이크로소프트 윈도우즈 ja:Microsoft Windows simple:Microsoft Windows th:ไมโครซอฟท์วินโดวส์

MS-DOS

Käynnistetään MS-DOS... 

C:\>_

Esimerkki MS-DOS:n komentorivistä, joka näyttää tämänhetkisen hakemistopolun olevan C-aseman juuressa.

MS-DOS (Microsoft Disk Operating System) on Microsoftin vuonna 1981 julkaisema tekstipohjainen käyttöjärjestelmä. Se oli ensimmäinen laajalti levinnyt käyttöjärjestelmä IBM PC -järjestelmiin. Viimeisin itsenäinen versio, 6.22, julkaistiin vuonna 1994, minkä jälkeen MS-DOS on sisältynyt Windows-käyttöjärjestelmäpaketteihin. Windows 95, 98 ja ME toimivat MS-DOSin päällä, vaikka tämä onkin enimmäkseen käyttäjältä piilotettu. Myös uusissa NT-pohjaisissa Windows-versioissa on yhä mukana MS-DOS-yhteensopiva komentotulkki sekä jonkinlainen emulaattori, joka mahdollistaa useimpien MS-DOS-ohjelmien toiminnan. Seattle Computer Systems kehitti MS-DOSin edeltäjän, jonka alkuperäinen nimi oli QDOS eli Quick and Dirty Operating System (suomeksi kirjaimellisesti "nopea ja likainen käyttöjärjestelmä", mutta parempi käännös olisi ehkä "pikaisesti kyhätty käyttöjärjestelmä"). Se kehitettiin tilapäisenä ratkaisuna yhteensopivuuden saavuttamiseksi markkinoita johtaneen CP/M-käyttöjärjestelmän kanssa. Microsoft osti QDOSin lisensoidakseen sen edelleen IBM:lle, joka nimesi sen aluksi IBM-DOSiksi ja myöhemmin PC-DOSiksi. Samalla Microsoft jatkoi sen kehittämistä nimellä MS-DOS. Nämä tuotteet olivat aluksi identtisiä, mutta eriytyivät myöhemmin. MS-DOSin pääasiallisena käyttöliittymänä toimii komentotulkki nimeltä command.com sen sisältävän tiedoston nimen mukaan. MS-DOSia ei koskaan suunniteltu moniajoa tukevaksi. Intelin 80386-prosessorin tarjoamien edistyneiden muistinhallintatoimintojen myötä tätä rajoitetta pystyttiin kuitenkin kiertämään. MS-DOSista on olemassa ainakin seuraavat versiot: 1.25, 2.0, 2.01, 2.11, 2.25, 3.0, 3.1, 3.2, 3.21, 3.30, 3.3Plus, 3.3T, 3.31, 4.0, 4.01, 4.01a, 5.0, 5.0a, 6.0, 6.20, 6.21, 6.22, 7.0, 7.10, 7.10a ja 8.0. (versioita 7.0:sta alkaen ei ole myyty erikseen, vaan ne on toimitettu Windowsin mukana) MS-DOS sai alussa ominaisuuksia muista käyttöjärjestelmistä. Versio 2.0 sisälsi Unixista omaksutut alihakemistot, putket ja tulostuksen uudelleenohjauksen. Versio 5.0 paransi muistinhallintaa, jolloin osa kooltaan kasvaneesta MS-DOSista voitiin siirtää 80286- ja 80386-koneissa muille muistialueille viemästä DOSin kallisarvoista 640 kilotavun perusmuistia. Versiossa 6.0 tuli mukaan defrag-levyneheytysohjelma ja DoubleSpace-levynpakkaus, joka korvattiin Microsoftin ja Stac Technologiesin välisen patenttioikeudenkäynnin jälkeen versiossa 6.22 DriveSpace-nimisellä ohjelmalla. Kesäkuussa 1994 julkaistu MS-DOS 6.22 oli myös viimeinen erikseen myytävä MS-DOS. Versio 7.0 oli saatavissa ainoastaan Windows 95 -ikkunoinnin mukana. Microsoftin vakuutteluista huolimatta Windows 95 käynnistyi MS-DOS pohjalla ja asentui command-nimiseen alihakemistoon. Käyttöjärjestelmässä olivat uutuutena mukana tuki pitkille tiedostonimille ja "CD..." ja "CD...." -komennot.

MS-DOS-tyyppisiä käyttöjärjestelmiä

- DR-DOS
- FreeDOS
- OpenDOS
- PC-DOS
- PTS-DOS
- QDOS

Linkkejä

- [http://www.computerhope.com/msdos.htm MS-DOS help and commands] Luokka:Käyttöjärjestelmät ko:MS-DOS ja:MS-DOS

Unix

Unix on laitteistoriippumaton käyttöjärjestelmä, jonka kehitys aloitettiin vuonna 1969. Nykyään on olemassa useita alkuperäisestä Unixista polveutuvia käyttöjärjestelmiä (mm. Mac OS X, Solaris, HP-UX ja AIX), joista käytetään nimitystä Unix. Toisinaan "unixeihin" lasketaan kuuluvaksi myös GNU/Linux, joka on Unix-yhteensopiva mutta ei perustu samaan ohjelmakoodiin. Unix-sukuiset käyttöjärjestelmät ovat perinteisesti olleet suosittuja monen käyttäjän keskuskoneissa, palvelimissa ja tehokkaissa työasemakoneissa. 1990-luvulta alkaen niitä on käytetty yhä enemmän myös harrastajien ja peruskäyttäjien keskuudessa tavallisilla PC:n kaltaisilla koneilla ilmaisten ja vapaiden varianttien kuten Linuxin, NetBSD:n ja FreeBSD:n ilmestymisen myötä.

Historia

FreeBSD Unixin pääarkkitehteina toimivat Brian Kernighan ja Dennis Ritchie, jotka kehittivät myös C-ohjelmointikielen Unix-järjestelmänsä pohjaksi. Kehitystyön aikana he olivat töissä AT&T -yhtiön tutkimuskeskuksen Bell Labsin Computer Research Groupissa (CRG). Yhdysvaltain kilpailuviranomaisten kanssa tehdyn sopimuksen mukaan AT&T ei saanut kuitenkaan laajentaa liiketoimintaansa telealan ulkopuolelle. Niinpä AT&T tarjosi Unix-järjestelmän lähdekoodia yliopistoille ja tutkimuslaitoksille käytännössä ilmaiseksi. CRG:n julkaisemat Unixit tunnetaan manuaalien painoksen mukaan: manuaalien 7. painos eli 7th Edition mukainen versio oli versio 7, UNIX V7. Innokkaimpana Unix-järjestelmän kimppuun kävi Berkeleyn yliopisto Kaliforniassa, joka porttasi Unixin DECin uudelle VAX-arkkitehtuurille ja laajensi järjestelmää radikaalisti. Berkeleyn muutokset ja lisäykset jaettiin muille Unixin käyttäjille nauhoilla, joille annettiin nimi Berkeley Software Distribution, BSD. BSD:hen lisättiin monia uusia ominaisuuksia, kuten TCP/IP, ja se sai suuren suosion yliopistoissa ja muissa VAX-tietokoneita käyttävissä organisaatioissa. Sen jälkeen kun monopolioikeudenkäynnin seurauksena AT&T:n paikallispuhelutoiminta pilkottiin seitsemään erilliseen yhtiöön, AT&T saattoi laajentua uusille aloille. Yhtiö perusti vuonna 1982 Unix-liiketoimintaa varten Unix System Group -yksikön, joka julkaisi Unix System III -järjestelmän. Kehitystyötä jatkettiin, ja AT&T julkaisi 1983 Unix System V-järjestelmän. AT&T:n Unix-liiketoiminta yhtiöitettiin 1980-luvun lopulla, Unix-tytäryhtiö nimeltä Unix Systems Laboratories (USL) myytiin vuonna 1992 Novellille. Tästä syntyi vielä nykypäivänäkin selvästi näkyvä ero kahden Unix-päähaaran välillä. Osa nykyisistä Unix-järjestelmistä polveutuu Berkeleyn yliopiston Berkeley Software Distribution (BSD) -haarasta, osa taas System V Release 4 (SVr4) -haarasta. Näiden lisäksi useat eri tahot ovat kehittäneet Unix-yhteensopivia käyttöjärjestelmiä. Nämä ns. Unix-kloonit eivät sisällä AT&T:n lisensoimaa UNIX-koodia. Bob Swartz kehitti ja julkaisi kaupallisen järjestelmän nimeltä Coherent vuonna 1983. Andrew Tanenbaum kehitti käyttöjärjestelmäkurssiaan ja oppikirjaansa varten järjestelmän nimeltä MINIX vuonna 1986. Tunnetuin näistä Unix-klooneista on kuitenkin Linux, jonka suomalainen Linus Torvalds kehitti 1990-luvun alussa.

Unixin standardointi

Unixin ja C-ohjelmointikielen suosio ja niiden monet eri versiot ja kloonit aiheuttivat tarpeen standardoida Unix ja sen C-kirjasto. POSIX-standardeilla pyritään siihen, että ohjelmoijat voivat kehittää skriptejä ja ohjelmia, jotka toimivat kaikissa POSIX-yhteensopivissa käyttöjärjestelmissä. Ensimmäinen POSIX-standardi, IEEE std 1003.1, julkaistiin 1990-luvun alussa. Unix-yhtiöiden yhteenliittymä, X/Open, nykyiseltä nimeltään Open Group, alkoi myös julkaista POSIXia laajempia X/Open Portability Guide eli XPG-määrittelyjä vuodesta 1985 alkaen. Novellin luovutettua UNIX-tavaramerkin X/Open-konsortiolle, se alkoi julkaista Single UNIX Specification-standardeja. Vuodesta 1999 lähtien IEEE:n POSIX- ja Open Group in SUS-määrittelyjä on kehitetty yhteisessä työryhmässä nimeltä Austin group.

Unix-versiot tänään

BSD-tyylisiä kaupallisia Unixeja:
- Applen Mac OS X
- Digital Equipment Corporationin (nyk HP) Ultrix ja Tru64 UNIX
- Sun Microsystemsin SunOS 4 ja sitä varhaisemmat versiot
- BSD/OS BSD-tyylisiä ilmaisia ja vapaita Unixeja:
- FreeBSD: keskittynyt suorituskykyyn
- OpenBSD: keskittynyt turvallisuuteen
- NetBSD: keskittynyt portattavuuteen, toimii useilla kymmenillä tietokonetyypeillä SVR4-tyylisiä Unixeja edustavat seuraavat Unix-järjestelmät:
- Hewlett-Packardin (HP) HP-UX
- IBM:n AIX
- SCO:n OpenServer ja Unixware
- Silicon Graphicsin IRIX
- Sun Microsystemsin Solaris Unix-klooneja:
- Linux
- MINIX
- Coherent Useimmat niin kutsutut kaupalliset Unixit ovat tietokonevalmistajien kehittämiä ja tarkoitettu käytettäviksi nimenomaan valmistajan omilla laitteilla. Esimerkiksi Sun Solaris on tarkoitettu käytettäväksi Sunin omilla SPARC-pohjaisilla koneilla, vaikka siitä onkin versioita myös X86-laiteympäristölle. Linux, FreeBSD ja muut sen kaltaiset vapaat käyttöjärjestelmät eroavat tässä suhteessa kaupallisista Unixeista. Ne on tarkoitettu nimenomaan PC:n kaltaisille koneille, joille ei ole "omaa" Unix-käyttöjärjestelmää.

Katso myös

- QNX
- POSIX

Linkkejä

- [http://www.unixpower.org/ Unixpower], hieno perinteisiin unix-järjestelmiin keskittynyt sivusto
- [http://www.unixguide.net/ Unixguide], oppaita eri unix-järjestelmiin
- [http://www.levenez.com/unix/ Historiaa: aikajana] Luokka:Unix ms:UNIX ko:유닉스 ja:UNIX simple:Unix th:ยูนิกซ์

X Window System

X Window System (X Consortium, Inc. suosittelee käytettäväksi nimiä: X, X Window System, X Version 11, X Window System, Version 11 tai X11) on bittikarttanäytölle kehitetty siirrettävä ja verkkoläpinäkyvä ikkunointijärjestelmä. Sitä käytetään pääasiallisena ikkunointijärjestelmänä Unix, Unixin kaltaisissa ja OpenVMS-käyttöjärjestelmissä. Se on saatavilla myös moniin muihin käyttöjärjestelmiin, mm. Microsoft Windowsiin ja Mac OS X:ään. X11 osaa piirtää suorakulmion muotoisia, päällekkäisiä, hierarkkisia ikkunoita, joihin voidaan piirtää tekstiä ja grafiikkaa. Lisäksi se tukee erilaisia syöttölaitteita, kuten hiiriä ja näppäimistöjä. X11 ei määrää mitään käyttöliittymää, vaan sitä voi vapaasti vaihtaa.

Historia

X:n edeltäjä oli ennen vuotta 1983 W-niminen ikkunointijärjestelmä, jota käytettiin V-käyttöjärjestelmän päällä. X:n kehittäminen alkoi MIT:ssa vuonna 1984 Jim Gettysin ja Bob Scheiflerin yhteistyöllä. Gettys oli mukana IBM:n, MIT:n ja DEC:n Athena-projektissa. Projektissa tarvittiin laitteistoriippumaton grafiikkajärjestelmä, jolla yhdistettäisiin eri valmistajien järjestelmät. X1 otettiin käyttöön kesäkuussa 1984. Seuraavat julkaisut seuraavana vuonna olivat X6, X9 ja X10. X10R3 oli ensimmäinen, joka julkaistiin MIT:n ulkopuolelle. Nykyistä protokollaa käyttävä X11 julkaistiin syyskuussa 1987. Vuonna 1988, kun X oli osoittautunut menestykseksi, perustettiin X Consortium, joka kehitti X:ää eteenpäin ja teki referenssitoteutuksen julkaisut X11R2:sta 1988 julkaisuun X11R6.3 1996 asti. Vuonna 1997 X:n kehitys siirtyi The Open Groupille, joka oli muodostettu Open Software Foundationin (OSF) ja X/Openin yhdistyessä. Toukokuussa 1999 The Open Group perusti X.Orgin, joka teki julkaisut X11R6.5.1:sta eteenpäin. Tosin tässä vaiheessä varsinainen kehitystyö oli tapahtunut XFree86-ryhmässä, joka kehitti mm. Linux-käyttöjärjestelmissä yleisesti käytettyä palvelinta. Alkuvuodesta 2004 perustetiin X.Org-säätiö, joka huhtikuussa 2004 julkaisi X11R6.7:n perustuen XFree86 4.4RC2:een. Syyskuussa julkaistiin X11R6.8.1. Useat Linux-käyttöjärjestelmäjulkaisijat ovat siirtyneet XFree86-toteutuksesta X.Org-referenssitoteutukseen.

Arkkitehtuuri

X perustuu asiakas-palvelinmalliin. Laite, joka piirtää ikkunoita ja grafiikkaa ruudulle on palvelin (X Window System display server). Ohjelmat, jotka piirtävät ikkunansa ruudulle tai ottavat muuten yhteyden palvelimeen ovat asiakkaita. X:n verkkoläpinäkyvyys merkitsee, että palvelin ja asiakas voivat olla eri tietokoneilla. X-palvelin voi pyöriä Unix/Linux-työasemalla tai olla yksi ohjelma tai ikkuna Windows-käyttöjärjestelmän työpöydällä. Pelkkään X:n käyttöön tarkoitettuja X-päätteitä oli ennen myynnissä, nyt halvat Linux-PC:t ovat korvanneet ne.

Käyttöliittymä

Koska X11 ei toteuta minkäänlaista käyttöliittymää, sen päällä pitää aina ajaa jotain tämän tekeviä asiakasohjelmia. Oleellisin asiakasohjelma on ikkunanhallintaohjelma (window manager), joka piirtää kehykset ikkunoille ja mahdollistaa niiden siirtämisen ruudulla ja koon muuttamisen. Ikkunanhallintaohjelmia käytettiin pitkään Linux-käyttöjärjestelmissä ainoina graafisen käyttöjärjestelmän toteuttavina ohjelmina.

Työpöytäympäristöt

X11:lle on kehitetty monia yhtenäisen käyttöliittymän antavia työpöytäympäristöjä (desktop environment). Aikaisimpia olivat Sunin kehittävä ja käyttämä OPENLOOK ja DEC:hin VMS:stä kotoisin oleva DEC Windows. Lähes kaikki kaupalliset Unix-valmistajat siirtyivät kuitenkin The Open Groupin kehittämään Common Desktop Environmentiin (CDE), joka perustui HP VUEen (Visual User Environment). Linux-puolella yhtenäistä käyttöliittymää ei ollut, ennen kuin Matthias Ettrich lokakuussa 1996 kertoi suunnitelmastaan, KDE-projektista. KDE 1.0 julkaistiin 12. heinäkuuta 1998. KDE käytti Qt-käyttöliittymäkirjastoa, jonka lisenssi ei ollut vapaa, joten ryhmä muita Miguel de Icazan johdolla alkoi elokuussa 1997 GNOME-projektin (GNU Network Object Model Environment), joka on nykyisin GNUn virallinen työpöytäympäristö.

Katso myös

- Luettelo X Window Systemin työpöytä- ja ikkunointiympäristöistä Luokka:Ohjelmistot Luokka:Unix ja:X Window System

Luokka:Tietotekniikka

Tietotekniikkaan liittyviä artikkeleita. Luokka:Tekniikka

Luokka:Käyttöjärjestelmä

Käyttöjärjestelmä on tietokoneen perusohjelmisto. Tämä luokka sisältää käyttöjärjestelmän toiminnasta kertovia artikkeleita.

Pääartikkeli

Käyttöjärjestelmä Luokka:Tietotekniikka

Luokka:Ohjelmistot

Artikkeleita tietokoneohjelmista ja -ohjelmistoista. Luokka:Tietotekniikka

Martin Place

right Martin Place is a pedestrian mall in the business district of Sydney, Australia. It runs between George Street and Macquarie Street, and has a railway station below street level. Made traffic-free in 1971, Martin Place is surrounded by many heritage buildings and features a 1929 World War I ANZAC memorial, water fountain, entertainment area, railway access and pedestrian seating. It is very popular at lunchtime, often crowded with office workers and bicycle couriers. Buildings on Martin Place include:
- The original Sydney General Post Office, now refurbished as a Westin hotel and Macquarie Bank office tower
- Commonwealth Bank historic building
- Colonial Building, also containing the Sydney newsdesk of Australian Television Station Seven Network. The studios are also used for the broadcast of a the Sunrise breakfast program and also more recently The Mole, both of which allow a live audience to watch the show literally through the window. The water fountain on Pitt Street was featured in the movie The Matrix, where Neo is distracted by the Woman in Red. The fountain has been rebuilt since the film was made. Martin Place was also the location of the final fight between Neo and Agent Smith in The Matrix Revolutions. Martin Place is also being used for the making of Superman Returns. Superman Returns Category:Sydney streets

cheap tickets gry rpg zujer webmaster Aloes

:: RELATED NEWS ::

Halotolerant
Un organisme halotolérant est un organisme capable de s'adapter à de très fortes concentrations en sel. La plupart des halotolérants sont des bactéries et des algues unicellulaires. Ils peuvent s'adapter à ces conditions en fabriquant de petites molécules en très grandes quantités, telles que du glycérol, molécules qui s'accumulent au cœur des cellules. La concentration des molécules dissoutes devient égale à la concentration de NaCl dans le milieu environnant. L'eau ne s'échappe plu

Gaïa Théorie
Le terme générique théories Gaïa fait référence à un ensemble d'hypothèses et de théories selon lesquelles :
- les êtres vivants ont une influence sur la totalité de la planète sur laquelle ils se trouvent ;
- l'écosphère a développé une autorégulation (point non contesté même hors hypothèse Gaïa); l'existence de chaque être vivant est alors supposée régulée au profit de l'ensemble de l'é

Fondation pour le logiciel libre
Catégorie:Fondation pour le logiciel libre La fondation pour le logiciel libre (en anglais, FSF acronyme de Free Software Foundation) est une organisation américaine à but non lucratif, fondée par Richard Stallman en 1985 pour aider au financement du projet

FSF
Catégorie:Fondation pour le logiciel libre La fondation pour le logiciel libre (en anglais, FSF acronyme de Free Software Foundation) est une organisation américaine à but non lucratif, fondée par Richard Stallman en 1985 pour aider au financement du projet

Action directe
Ce terme renvoie à différentes significations :
- Action directe est un groupe armé français ayant commis des actions terroristes
- L'action directe est le fait, pour un créancier, d'agir en justice en son nom et pour son compte contre le débiteur de son débiteur.
- L'action directe, en théorie politique, consiste à agir soi-même sans recourir à u

Fête de rue
Une Fête de rue est une nouvelle forme d'action politique festive et relayant souvent un discours anti-capitaliste. Le concept de « Fête de rue » et sa mise en pratique se sont répandues à travers le monde depuis quelques années. Ces « fêtes de rue » sont en effet, dans un certain nombre de pays, devenus un des modes d'actions (et d'amusement) privilégiés des mouvements politiques alternatifs utilisant l'

Ingénierie sociale
Catégorie:Sécurité informatique Catégorie:Relation humaine Catégorie:Manipulation L'ingénierie sociale (social engineering en anglais) est la discipline consistant à obtenir quelque chose (un bien ou une information) en exploitant la confiance mais parfois également l'ignorance ou la crédulité de tierces personnes.

Jabber
Jabber est un protocole de présence et de messagerie instantanée ouvert, standard et basé sur le langage standard XML. Des logiciels basés sur Jabber sont déployés sur des milliers de serveurs sur l'internet et sont utilisés par

Composant électronique
right Un composant électronique est un élément destiné à être assemblé avec d'autres afin de réaliser une ou plusieurs fonctions électroniques. Les composants sont de types très divers et leur assemblage est préalablement défini par un schéma électronique.

Types

Les composants électroniques de base se divisent en deux familles:

Ac

Read More...

Diode
La diode est un composant électronique qui ne laisse passer le courant électrique que dans un sens.

Historique

Avant l'avènement des matériaux semi-conducteurs, les diodes existaient sous la forme de tubes électroniques beaucoup moins pratiques à mettre en œuvre.

Käyttöjärjestelmä