:: wikimiki.org ::

Kampakeraaminen Kulttuuri

Kampakeraaminen kulttuuri

Kampakeraaminen kulttuuri oli koilliseurooppalainen kivikautinen kulttuuri, jonka löydöt ajoittuvat noin vuosille 5000 - 2000 eaa. Kampakeramiikka edustaa mm. Suomen ensimmäistä keramiikkaa. Nimensä kulttuuripiiri on saanut ns. kampaleimoin koristelluista 40 - 50 litran vetoisista keraamisista astioista. Kulttuurin esineistön esiintymisalueen rajat ovat suurin piirtein seuraavat: lännessä Kalix-joki (Ruotsi) ja Pohjanlahti, pohjoisessa Norjan Ruija, etelässä Veiksel-joki (Wisla, Puola) ja Baltia. Idässä Luoteis-Venäjän kampakeramiikka yhtyy liukuen aina Ural-vuorille ulottuvaan keramiikkatyylien jatkumoon. Kampakeramiikkaa edeltävät Suomessa esikeraamiset Suomusjärven ja Kundan kulttuurit. Kampakeraamista traditiota Suomessa jatkaa Kiukaisten kulttuuri.

Kampakeraamiset saviastiat

Saven sideaineeksi käytettiin hiekkaa, kvartsi- tai maasälpämurskaa, asbestia, palanutta luuta, kalkkikivirouhetta, simpukankuorta, höyheniä tai kasvien osia. Sekoitussuhteet vaihtelivat eri kulttuurivaiheissa ja ryhmissä. Astiat valmistettiin kiertämällä savivöitä päälletysten spiraaliksi. Koristeluun käytettiin hammastettua lyhytpiikkistä "kampaleimasinta". Näitä puisia, luisia tai kivisiä leimasimia on ollut eripituisia ja levyisiä. Kuviointiin on käytetty myös muita painantavälineitä kutet ruokoja, kierrenuoria, korsia sekä kalan ja linnun nikamia. On myös yksinkertaisesti viilletty suoria viivoja terävillä välineillä geometriseksi kuvioinniksi. Nämä kuviot muodostivat astian pintaan vaakasuoria vyöhykkeitä. Kuvion muotoa käytetään apuna ajoittamisessa. Leimakuvion lisäksi joinakin aikoina tyypillistä pintakuvioitusta ovat kuoppapainanteet, joiden uskotaan edesauttaneen astian polttoa kestävämmäksi. Valmiit astiat poltettiin avotulella n. 400°C:ssa.

Jaottelu

Suomen löydöt on jaettu perinteisesti Aarne Äyräpään (1930) mukaan seuraaviin tyylisuuntiin (varsinkin rannikkoseutujen ulkopuolella tämä jaottelu tuottaa vaikeuksia):
- varhaiskampakeramiikka, Ka I, tunnetaan myös Sperrings-keramiikkana, n. 4200-3300 eaa:
- Suomi, Itä-Karjala ja Ruotsin Länsipohja
- ei suoranaisia esikuvia muualta
- varsinaiset kampaleimat harvinaisia, merkkejä mustasta ja punaisesta väristä joissakin sirpaleissa
- tyypillinen kampakeramiiikka, Ka II, n. 3300-2800 eaa
- Oka-Volgan seudulta Saimaalle levinneellä kuoppa-kampakeramiikalla (Ljalovon keramiikka) suuri vaikutus kuviointityylin syntymiseen
- maalaaminen harvinaista
- myöhäiskampakeramiikka, Ka III, n. 2800-2000 eaa
- koristelultaan köyhempää kampakeramiikkaa
- jotkut asiantuntijat pitävät Pyheensillan keramiikkaa (2400-2000 eaa) omana tyylivaiheenaan, Ka IV (nimi: Mynämäen Pyheensilta)
- ruukkumalli yleiskampakeraaminen, rinnalla nuorakeraamisia ja kuoppakeraamisia piirteitä Kukin tyylilajeista I-III jaetaan vielä nuorempaan ja vanhempaan muotoon, esim. Ka I:1 ja Ka I:2. Tämä Äyräpään ajoitus perustuu rannansiirtymiskronologiaan. Nykyään käytetyllä radiohiiliajoituksella saadaan esim. Karjalan kannaksen kampakeraamiikan sirpaleille kalibroiduksi kokonaisikä-intervalliksi vuodet 5600 - 2300 eaa (Geochronometria Vol. 23, pp 93-99, 2004). Kampakeramiikan sisällä on useita omaleimaisia ryhmiä, esim.:
- Säräisniemi 1 (Sär 1), ensimmäinen löytöpaikka Vaalan Säräisniemen Nimisjärvi
- vanhemman varhaskampakeramiikan aikalainen pohjois-Suomessa
- vaihtelevimmat leimasinkuviot, kuoppapainanteet järjestelmällisinä kuvioina
- usein mustiksi tai punaisiksi maalattuja
- napapiirin pohjoispuolella keramiikan valmistus taantuu ja loppuu kokonaan n. 3500 eaa Lisäksi erotetaan mm. Uskelan, Sipilänhaan ja Jäkärlän keramiikat omiksi ryhmikseen sekä asbestikeramiikka variaatioineen, joita ovat mm. Kierikin, Pöljän ja Jysmän keramiikka. Varhaiskampakeramiikan nimi 'Sperrings-keramiikka' tai jopa "Sperrings culture" juontuu ensimmäisen löytöpaikkansa Espoon Peringin ruotsinkielisestä nimestä Sperrings.

Esineistö ja elintavat

Kampakeraamikot hautasivat kuolleensa punamullan kera. Kulttuurin aikana alettiin vainajan mukaan laittaa runsaasti esineitä kuten piikärkiä ja meripihkakoruja. Länsi-Suomesta (Jäkärlän ryhmä) löytyy kampakeraamisen kulttuurin asuinpaikkojen läheisyydestä hiekkakivilaatoin reunustettuja hautoja ja hautoja, joissa on hiekkakivipääty. Uusimman tutkimuksen mukaan nämä haudat ajoittuvat vasta esiroomalaiseen rautakauteen. Sädekiviliuskeesta työstettiin kirveitä ja talttoja. Kvartsista valmistettiin nuolenpäitä. Piikivi oli peräsin nykyisen Venäjän Valdai-vuorilta. Tikareissa ja koruissa käytettiin mm. Kölivuorten punaliusketta ja Äänisen viherliusketta. Meripihka oli peräisin todennäköisesti nykyisestä Liettuasta. Kampakeraamiselta ajalta on peräisin esim. osa Suomen kalliomaalauksista. Kulttuuriin löytöihin kuuluu pieniä savisia ihmishahmoja. Jotkut kielitieteilijät ja arkeologit olettavat, että tyypillisen kampakeramiikan (Ka II) esiintymisalue vastaa suurin piirtein varhaiskantasuomea puhuvan väestön asuinaluetta, mutta tämä jää spekulaatioksi, sillä tuolta ajalta ei tunneta minkäänlaisia kielimuistomerkkejä.

Lähteet

Matti Huurre, Kivikauden Suomi, Otavan Kirjapaino, Keuruu 1998 [http://www.helsinki.fi/hum/arla/keram/index.html#alku Suomen esihistoriallinen keramiikka, Helsingin Yliopisto] luokka: Suomen esihistoria

Keramiikka

Keramiikka tarkoittaa korkeassa lämpötilassa poltettuja saviesineitä. Keraamisia esineitä on valmistettu jo vuosituhansia. Lasitus luo muuten hauraaseen ja vettä läpäisevään saveen kalvon. Esineitä ei voi lasittaa kuitenkaan ulkopohjasta etteivät ne tartu uuniin kiinni poltettaessa. Punasavi poltetaan 950 Celsius-asteen lämpötilassa ja taidesavi noin 1280 asteessa. Esine voidaan polttaa joko kerralla tai kahdessa vaiheessa, jolloin ensin tehdään raakapoltto ja lasituksen jälkeen lasituspoltto. Monessa työväenopistossa tai kansalaisopistossa on mahdollisuus opetella keramiikan käsittelyä. Ensin kannattaa opetella saven käyttäytyminen, esimerkiksi suora, avautuva, ja pyöreä muoto, ja tehdä käsin joku esine – ennen kuin opettelee dreijan käyttöä.

Saven käsittely

Savea käsitellään liu'uttaen peukalonpään kokoisia palasia toisiaan vasten niin ettei saumoihin jää ilmataskuja jotka kuivuessaan voivat murtua aiheuttaen hiushalkeamia tai räjähtävät poltettaessa sotkien uunin, jonka puhdistaminen on vaikeata ja kallista. Savenmuovaustekniikoita on useita, esimerkiksi makkaratekniikka, levytekniikka tai kompakti käsittely jossa nuijitaan kappaleesta ensin ilmat pois, sen jälkeen kappale muokataan haluttuun muotoon, ja lopussa kaiverretaan ontoksi eli ontonnetaan. Kuivahtamaan päässeeseen saveen tehdään kevyitä - ei teräviä - viiltoja puista muovailutikkua hyväksi käyttäen, sen jälkeen siihen sivellään raaps-raaps -lietettä eli savivelliä ennen kuin aloitetaan uuden kerroksen, esimerkiksi makkaratekniikassa, liittäminen. Jos savesta valmistetaan reliefi eli korkokuva, kaiverretaan reliefin taakse palkkeja jotka estävät reliefin vääntymisen korkeassa polttolämpötilassa. Lisäksi palkkeihin porataan pieniä reikiä seinäkiinnitystä varten.

Tekniikoita

Raku-keramiikka Luokka:Keramiikkataide

Suomusjärven kulttuuri

Suomusjärven kulttuuri edustaa Suomessa mesoliittista kivikautta (8000-5000 eKr.). Se on saanut nimensä Suomusjärvellä sijaitsevista runsaista löytöpaikoista. Asutus oli jo varhaisessa vaiheesa levittäytynyt koko nykyisen Suomen alueelle.

Aiheesta muualla

- [http://www.csc.fi/arctinet/kivikaus/m2/2_2.htm Suomusjärven kulttuuri] luokka:Suomen esihistoria

Kiukaisten kulttuuri

Kiukaisten kulttuuri oli Suomen kivikauden viimeinen jakso. Se ajoittui välille 2350 e.a.a - 1800 e.a.a. ja sijoittui pääasiassa Lounais-Suomeen. Sen alue ulottui rannikolla Merenkurkusta Viipurinlahdelle. Kiukaisten ajan esineistö sekoitti kahta kulttuuria: kampakeraamisen ajan työkalutyypit ja vasarakirveskulttuurin reikäkirveet esiintyivät rinnan. Ajan keramiikka taas sisälsi sekä kampa- että nuorakeraamisia piirteitä. Tämän on katsottu johtuvan siitä, että mantereiseksi kiristyvä ilmasto pakotti kampakeraamisen ja nuorakeraamisen kulttuurin väestöt liittymään toisiinsa. Kieli pysyi suomalais-ugrilaisena mutta rannikon kulttuuria muokkasivat indoeurooppalaisetkin vaikutteet. Kalastus oli pääelinkeino. Merellinen elämä loi yhteyksiä myös meren yli Skandinaviaan ja Baltiaan, joiden esineistöä kulkeutui Suomeen. Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi ajalta on todisteita myös maanviljelystä, etenkin sisämaasta. Etelähämäläisten soiden kerrostumista on löydetty vehnän, ohran ja kauran siitepölyä, jotka on radiohiilimenetelmällä ajoitettu 3500-4000 vuotta vanhoiksi. Lisäksi on löydetty jauhinkiviä ja skandinaavisia piisirppejä. Itä- ja Pohjois-Suomessa vallitsi Kiukaisten kulttuurin aikaan ns Pöljän keramiikka. Tällä kulttuurilla oli yhteyksiä itään. Kiukaisten esineistöä, reikäkirveitä ja tasatalttoja, kulkeutui myös Karjalankannakselle ja Laatokalle asti

Hiekka

Hiekka on esimerkiksi:
- erittäin hienojakoinen, kivilajien rapautuessa muodostuva maalaji, katso Hiekka (maalaji)
- Suomalainen sukunimi, katso artikkelit:
- Kustaa Hiekka
- Apulanta-yhtyeen levy.

Asbestikeramiikka

Asbestikeramiikka on Suomen itäosissa, ilmeisesti myöhemmin sen keski- ja pohjoisosissa sekä pohjois-Skandinaviassa tavattava muunnos koillis-Eurooppalaisesta kampakeramiikasta. Jo aivan varhaisen kampakeraamiikan aikoihin, n. 5100 eaa, alettiin Suomessa sekoittamaan saven joukkoon asbestia. Innovaation huippukauden on lähteestä riippuen arvioitu alkaneen Suomessa 3900 - 2800 eaa (nuoremman varhaiskampakeramiikan aikoihin) ja päättyneen 1800 - 1300 eaa. Skandinaviassa asbestikeramiikkaa tunnetaan vuosilta 1500 - 500 eaa. Materiaalin käyttö oli todennäköisesti peräisin Saimaan rantaseuduilta, josta tavataan keramiikkatyypin levinnäisyysalueen ainoat runsaammat asbestiesiintymät. Ensin asbestia käytettiin hienonnettuna sidosaineena ikään kuin hiekan korvikkeena. Jossain vaiheessa huomattiin alkaa käyttää asbestin ominaisuuksia hyväksi: sen pitkät kuidut mahdollistivat saviastioiden muovaamisen hyvin ohutseinäisiksi ja siten kevyiksi kestävyydestä kuitenkaan tinkimättä. Joidenkin asbestikeraamisten astioiden (Pöljän tyyppi) seinämän paksuus on vain 6 mm astian halkaisijan ollessa 50 cm. Lisäksi asbestin seikoittaminen saveen mahdollistaa periaatteessa alkeellisen metallurgian, koska se lisää saven lämmönkestävyyttä merkittävästi. Ei olla lainkaan varmoja, käytettiinkö astioita jo niinkin varhain jonkinlaiseen metallurgiaan, mutta löydettyjen esineiden muotoilu (reijät) saattavat osaltaan viitata tähän. Asbestikeraamisen kulttuurin piiristä onkin löydetty muutama puhtaasta kuparista valmistettu esine sekä niiden palasia. Näitä ovat esim. takomalla valmistetut Suomussalmen Kukkosaaren kuparinen kirves, Polvijärven Solan rannerengas ja Yli-Iin kupariveitsi, jotka on ajoitettu n. vuoteen 2000 eaa eli alueiden asbestikeraamiseen vaiheeseen (ajoitus epävarma). Myös Ruotsin Länsipohjasta (Kalix-joelta) on löydetty kuparinpalasia asbestikeramiikan joukosta. Tämä varhainen (kalkoliittinen?) metallurgian muoto edeltäisi Suomessa alkavaaa varsinaista pronssikautta n. 500 vuodella. On myös uumoiltu, että asbestiastiat olisivat periaatteessa käyneet hyvin myös järvimalmin pelkistämiseen raudaksi myöhemmin. Samalla kun kestävyys asbestin ansiosta lisääntyi, vaikeuttivat sen kuidut astioiden runsaampaa koristelua ja myöhemmässä asbestikeramiikassa koristelu saattaakin puuttua kokonaan.

Jaottelu

Asbestikeramiikka voidaan jakaa mm. seuraaviin tyylisuuntiin:
- varhainen asbestikeramiikka, n. 3400 - 2900 eaa
- varhainen kampakeramiikka asbestisekottein, Ka I:2 asb
- Kaunissaaren keramiikka
- lähellä nuorempaa varhaiskampakeramiikkaa
- Kierikin ryhmä, n. 2900 - 1800 eaa, ensimmäinen löytöpaikka Yli-Iin Kierikinsaari
- meripihkaesineistöä
- Pöljän ryhmä (Siilijärven Pöljä), n. 2900 - 1800 eaa
- ei meripihkaesineitä
- Jysmän ryhmä, n. 1800 - 1300 eaa
- myöhäisin asbestikeramiikka Joissakin lähteissä asbestikeramiikan ja varhaisen saamelaiskulttuurin välille linjataan paralleeleja, mutta tätä hypoteesia on mahdoton koskaan todentaa pelkästään arkeologisen aineiston perusteella.

Lähteet

Matti Huurre, Kivikauden Suomi, Otavan Kirjapaino, Keuruu 1998 luokka:suomen esihistoria

Esiroomalainen rautakausi

Esiroomalainen rautakausi on nimitys, jota käytetään Keski- ja Pohjois-Euroopassa kuvaamaan varhaista rautakautta. Esiroomalainen rautakausi päättyy Rooman valtakunnan tekemiin valloituksiin. Pohjoismaissa esiroomalainen rautakausi ajoittuu noin 500 eaa. - 0 jaa.

Esiroomalainen rautakausi Suomessa

Esiroomalaisella rautakaudella monet myöhäisen pronssikauden kehityskulut jatkuvat. Rannikkoseuduilla väestö täydentää kalastukseen ja hylkeenpyyntiin perustuvaa talouttaan karjanhoidolla ja maanviljelyllä. Vainajat haudataan röykkiöhautoihin tai kiviarkkuihin. Metalliesinelöytöjä tunnetaan vähän, mutta raudanvalmistustaito leviää Suomeenkin. Kulttuurikontaktit ulottuvat sekä Skandinaviaan että Baltiaan. Rannikkoväestö valmistaa ns. Morbyn keramiikkaa. Sisämaasta tunnetaan ns. Luukonsaaren keramiikkaa Järvi-Suomen alueella ja epämääräistä Kalmistonmäen keramiikkaa Kaakkois-Suomessa. Varhaisimmat toistaiseksi tunnetut todisteet raudanvalmistuksesta on hieman yllättäen löydetty Pohjois-Suomesta. Esiroomalaisen rautakauden lopulla yleistyy metalliesineiden laittaminen hautoihin. Muun muassa Espoon Dåvitsissa ja Pohjan Järnvikissa Uudellamaalla sijaitsee tärkeitä löytöpaikkoja. Kirjallisuutta: Meinander, C. F.: Dåvits. En essä on förromersk järnålder. Finskt Museum 1969. luokka:Suomen esihistoria

Luokka:Suomen esihistoria

Suomen esihistoriaan liittyviä artikkeleita Suomaa Luokka:Arkeologia

Paris marathon

The Paris Marathon is an annual marathon foot-race which takes place from the Champs-Élysées heading towards the Place de la Concorde and continuing through the city to finish at Foch Avenue. Next to the London Marathon and the Berlin Marathon, it is considered the best long-distance annual running event in Europe.

History

The first Paris Marathon took place in 1896. A big crowd gathered to watch 191 participants. It was run over the 40 km separating Paris from Conflans and the organisers decided to award a commemorative medal to all runners who finished the race in under 4 hours. This shorter distance of 40km was chosen as it was the distance separating Marathon from Athens. The current distance of the race is 42.195 km - the standard Olympic Marathon length. This first race was won by Len Hurst from England who crossed the finishing line in 2 hours, 31 minutes and 30 seconds. His prize money was 200 francs. Like other marathons around the world it only took on mass popularity amongst professionals and amateur competitors in 1976. It is normally held on the first Sunday of April (around two weeks before the London Marathon) and is limited to 35,000 runners. It is organised by the Amaury Sport Organisation.

2004 Results

The top male finisher was newcomer Ethiopian Ambesa Tolosa in a time of 02:08:56. This was the Ethiopian's 9th ever marathon and he beating the race's favourite - Kenya's Raymond Kipkoech who came in at 02:10:08. The fastest female was Kenyan runner Salina Kosgei (also a newcomer on the event) in 02:24:32, ahead of Ethopian Asha Gigi and France's Corrine Raux. Switzerland’s Heinz Frei won the wheelchair event.

2003 Results

The top male finisher was Kenyan Mike Rotich with a time of 02:06:33, setting a new record for this event. Coming in second, France's Benoit Z equalled the existing European record, at 2:06:33. The fastest female was Kenyan runner Béatrice Omwanza in 02:27:41, ahead of Italy's Rosaria Console. France's Joel Jeannot won the wheelchair event.

External links

- [http://www.parismarathon.com/marathon/2005/us/index.html Official Paris Marathon Site]
- [http://www.getkidsgoing.com/paris.htm Major UK charity team of Paris Marathon runners] category:foot races category:Paris

Pozycjonowanie jastrz�bia g�ra Varsovia hotel tablice online casinos

:: RELATED NEWS ::

Uljanow
Włodzimierz Lenin (Ленин), właściwie Władimir Ilicz Uljanow (Владимир Ильич Ульянов), urodzony 22 kwietnia 1870 (wg kalendarza juliańskiego 10 kwietnia) w Symbirsku, zmarł 21 stycznia 1924 w Gorkach Leninowskich pod Moskwą

Włodzimierz Ilicz Uljanow
Włodzimierz Lenin (Ленин), właściwie Władimir Ilicz Uljanow (Владимир Ильич Ульянов), urodzony 22 kwietnia 1870 (wg kalendarza juliańskiego 10 kwietnia) w Symbirsku, zmarł 21 stycznia 1924 w Gorkach Leninowskich pod Moskwą

Thor Heyerdahl
Thor Heyerdahl (6 października 1914 - 18 kwietnia 2002) norweski odkrywca i podróżnik, zajmował się także antropologią i archeologią. Sławę przyniosła mu wyprawa na tratwie Kon-Tiki w 30 stycznia 58 p.n.e.; zm. 29 n.e.), córka Marka Liwiusza Druzusa Klaudianusa i Alfidii. Jej matka, Alfidia, nie pochodziła ze znaczącego rodu, ale ojciec, urodzony jako Appius Klaudiusz Pulcher i adoptowany w dzieciństwie przez Marka Liwiusz Druzusa, trybuna w 91 p.n.e. zapewnił jej prestiż rodów Liwiuszy i Klaudiuszy. Liwia Druzylla poślu

Beowulf

Ta strona dotyczy
dzieła literackiego.
Beowulf to również
termin informatyczny.

termin informatyczny Beowulf to epicki poemat heroiczny niezna

Fryderyk Engels
Fryderyk Engels, Friedrich Engels, (ur. 28 listopada 1820, Barmen - zm. 5 sierpnia 1895, Londyn) - niemiecki filozof i ideolog komunizmu, jeden z organizatorów i przywódc

Sankt Petersburg
thumb Sankt Petersburg (ros. Санкт-Петербург) to miasto w Rosji, położone w delcie rzeki Newy oraz na przyległej wyspie; ma dostęp do Zatoki Fińskiej. Liczba mieszkańców miasta w obecnym roku wynosi 4,7 miliona ludzi, a jego powierzchnia to ponad 670 kilometrów kwadr

Piotrogród
thumb Sankt Petersburg (ros. Санкт-Петербург) to miasto w Rosji, położone w delcie rzeki Newy oraz na przyległej wyspie; ma dostęp do Zatoki Fińskiej. Liczba mieszkańców miasta w obecnym roku wynosi 4,7 miliona ludzi, a jego powierzchnia to ponad 670 kilometrów kwadr

Leningrad
thumb Sankt Petersburg (ros. Санкт-Петербург) to miasto w Rosji, położone w delcie rzeki Newy oraz na przyległej wyspie; ma dostęp do Zatoki Fińskiej. Liczba mieszkańców miasta w obecnym roku wynosi 4,7 miliona ludzi, a jego powierzchnia to ponad 670 kilometrów kwadr

Nadfiolet
.]] Ultrafiolet (UV) to promieniowanie elektromagnetyczne o długości fali krótszej niż światło widzialne i dłuższej niż promieniowanie rentgenowskie (ang. :en:X-rays). Oznacza to zak