Kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunta tarkoittaa kaikkea vapaaehtoisesti järjestäytynyttä inhimillistä toimintaa ja instituutioita, jotka muodostavat toimivan demokratian perustan verrattuna julkisen sektorin pakkovalloin muodostamaan osaan (valtio, kunnat jne.). Kansalaisyhteiskunta tarkoittaa yksityiseen sektoriin kuuluvia liikkeitä, kuten kansalaisjärjestöjä, urheiluseuroja, liikeyrityksiä, uskonnollisia yhteisöjä, perheitä jne.

Linkkejä

- London school of economicsin [http://www.lse.ac.uk/collections/CCS/ Center for Civil Society]
- [http://www.civilsoc.org/aboutcsi.htm Tietoa kansalaisyhteiskunnasta] Luokka:Politiikka Luokka:Yhteiskuntafilosofia ja:シビル・ソサエティ

Demokratia

Demokratia (kr. δημοκρατία) on hallitusmuoto, jossa politiikasta päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekoprosessissa, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille. Nykydemokratiaan kuuluvat vapaat monipuoluevaalit ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Demokratiaksi kutsutaan myös yhdistysdemokratiaa ja yritysdemokratiaa, jossa kyseisen yhteisön enemmistö päättää yhteisön asioista. Demokratian kannattajasta voidaan käyttää nimitystä "demokraatti."

Historiaa

Demokratian kehittäjäksi on mainittu ateenalainen Kleisthenes, joka loi sen 507 eaa taktisin perustein vastavedoksi aristokraattien juonitteluille ja Spartan vaikutukselle. Sana "demokratia" tulee muinaiskreikasta ja kirjaimellisesti tarkoittaa 'kansanvaltaa'. Kleisthenes keksi myös ostrakismoksen, jolla johtavassa asemassa oleva kansalainen voitiin äänestämällä karkoittaa yhteisön ulkopuolelle ilman kansalaisuuden tai omaisuuden menetystä kymmeneksi vuodeksi. Alun perin demokratia oli suoraa demokratiaa, jossa äänestyksen kohteena on suoraan itse päätettävä asia. Äänestäjän fyysinen poissaolo vaikeutti ja hidasti suoraa demokratiaa varsinkin muualla kuin kaupunkivaltioiden kaltaisilla pienillä alueilla, missä kaikki kansalaiset saattoivat helposti saapua paikalle. Demokratiassa tärkeänä pidetään kansalaisten välistä keskustelua, joka varsinkin historiallisesti oli vaikeata etäältä. Muun muassa tämän ongelman ratkaisuksi kehitettiin edustuksellinen demokratia, jossa kansa valitsee keskuudestaan edustajat tekemään varsinaisen päätöksenteon. Aristoteles piti demokratiaa kansanvallan tyranniana ja perustuslaillista tasavaltaa kansanvallan oikeutettuna muotona. Nykyisin demokratiaan suhtautuvat skeptisesti lähinnä oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet. Ensimmäiset demokratiat historiassa olivat Kreikan pieniä kaupunkivaltioita (esim. Ateena), joissa vapaat kansalaiset kokoontuivat toreille keskustelemaan ja päättämään yhteisistä asioista äänestämällä. Todellisuudessa kuitenkin vapaiden kansalaisten joukko oli hyvin pieni, sillä muun muassa naiset ja orjat jätettiin ulkopuolelle.

Demokratia nykyään

Karl Popper on 1900-luvun merkittävimpiä edustuksellisen demokratian puolustajia, ja on kuvannut kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset oman näkemyksensä aiheesta. Hänen mielestä demokraattisen valtion tulee ennen kaikkea olla avoin muutoksille, kritiikille ja kehittymiselle. Hän kirjoittaa: :"Erittelen yhteiskunnan demokraattisen uudistamisen periaatteita, joita voimme kutsua myös 'yhteiskunnan vähittäisuudistusten' periaatteiksi erotukseksi 'yhteiskunnan utooppisesta uudistamisesta'." Nykyiset demokratiat, kuten myös Suomi ovat pääasiassa edustuksellisia demokratioita. Sveitsissä on ollut edustuksellisen demokratian lisäksi käytössä suoran demokratian eräs muoto jo 140 vuotta. Edustuksellisessa demokratiassa edustajalla on yleensä vapaa harkintavalta tehdä päätöksiä riippumatta äänestäjän tahdosta eivätkä äänestäjät voi peruuttaa edustajan mandaattia kesken vaalikauden. Yhdysvalloissa 18 osavaltiossa, Venezuelassa ja Kanadan Brittiläisessä Columbiassa on mahdollisuus äänestää virkamies virastaan järjestämällä uusi vaali. Näin on tapahtunut Pohjois-Dakotassa 1921 (kuvernööri Lynn J. Frazier), Kaliforniassa 2003 (kuvernööri Gray Davis) ja Venezuelassa 2004 (presidentti Hugo Chávez). Venezuelassa äänestys ei poistanut presidenttiä virasta.

Demokratian tulevaisuus

Viime vuosikymmenien yleisenä trendinä on ollut äänestysprosenttien jatkuva lasku ("demokratian kriisi"). Demokratian pelastamiskeinoiksi on useissa keskusteluissa tuotu suoran demokratian lisääminen muun muassa tekniikan suomin mahdollisuuksin. Myös erilaisia suoran demokratian sovellutuksia on kehitetty muun muassa siten että valittu edustaja tuo äänestettävät aiheet www-sivuilleen, jossa rekisteröityneet edustajan äänestäjät äänestävät asiasta ja edustaja äänestää enemmistön päätöksen mukaisesti. Monet radikaalit demokraatit, kuten anarkistit, kannattavat suoraa demokratiaa tai delegointia, jossa delegaateilla on valta vain suorittaa heille annettu tehtävä, ja mahdollisuutta erottaa delegaatit, jotka eivät noudata heille annettua tehtävää.

Katso myös

- Vaalitapa
- Arrow'n paradoksi

Ulkopuolisia linkkejä

- [http://www.radio4all.org/aia/dec_directdemocracy.html Direct Democracy] Suora demokratia (ks. Demokratian tulevaisuus) Luokka:Politiikka ko:민주주의 ja:民主主義 simple:Democracy th:ประชาธิปไตย

Julkinen sektori

Julkinen sektori tarkoittaa kansantalouden osaa, joka on valtion tai kuntien omistuksessa. Julkiseen sektoriin lasketaan valtion ja kuntien varsinaisen toiminnan lisäksi laajimmillaan muun muassa julkiset sosiaaliturvarahastot (esimerkiksi Kansaneläkelaitos), kuntayhtymät, liikelaitokset ja valtionyhtiöt. Julkinen sektori rahoitetaan osittain verotuloilla. Lähes kaikkialla maailmassa julkinen sektori katsotaan parhaaksi tavaksi toteuttaa sisäinen ja ulkoinen järjestys ja turvallisuus kuten oikeuslaitos, poliisi ja armeija, yleensä myös monia muita toimia: osa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja ympäristönsuojelusta, jopa teollisuutta, etenkin puolustusteollisuutta, tiedotus-, viihde- ja liikennetoiminta. Julkisen sektorin koko vaihtelee valtiosta toiseen. Sosialistisissa valtiossa julkinen sektori muodosti valtaosan taloudesta. Julkisen sektorin ulkopuolista osaa taloudesta kutsutaan yksityiseksi sektoriksi tai se voidaan jakaa yrityksiin ja kotitalouksiin.

Katso myös

- Luettelo Suomen valtionyhtiöistä Luokka:Politiikka

Pakkovalta

Pakkovalta vallankäyttöä, joka on väkivallan tai muuta voimankäyttöä tai sillä uhkailua, jonka tarkoituksena on sanella muiden toiminta. Oikeuksia ja lakeja suojellaan usein pakkovallan keinoin. Marxilaisessa diskurssissa sillä viitataan yhteiskuntaan, joka on olemassa ennen työväenluokan vallankumousta ja kommunistisen yhteiskunnan syntyä. Libertaareilla ja tietyillä muilla poliittisilla ryhmillä on oma, erittäin negatiivinen käsityksensä pakkovallasta, pitäen sitä käytännössä aina moraalisesti vääränä. Pakkovaltaa käytetään poliittisiin tarkoituksiin, sekä valtion että muiden tahojen toimesta. Pakkovaltaa (lähinnä erityisessä poliittisessa merkityksessä) vastustavat anarkistit, liberaalit, marxistit sekä pasifistit. Joka tapauksessa pakkovalta on yksi perinteisimpiä motivointikeinoja, ja sitä käytetään jatkuvasti siihen tarkoitukseen. Muuhun kuin lakien valvomiseen rangaistusten keinoin perustuvia yhteiskuntia ei ole toteutettu, lukuun ottamatta lyhytikäistä anarkistien valtaa osissa Espanjaa sisällissodan aikana. Vaihtoehtona pakkovallalle on siten ollut mielivalta, joka on harjoitettu feodalismin aikana ja muun muassa Afganistanin sisällissodan jälkeen 1992-1996 ja Somaliassa diktaattori Siad Barren hallituksen kaaduttua. Tällöin hallinnassa ovat erilaiset lähinnä rosvojoukoiksi luokiteltavat ryhmät. Joiden mielestä yrityksilläkin on pakkovaltaa niiden kontrolloidessa ruokaa, vettä, asuntoja tai muita ihmiselämälle tärkeitä niukkoja resursseja. Tästä käytetään nimitystä hydraulinen talous.

Katso myös

- Nonagressioperiaate
- Poliittiset hyveet
- Valta Luokka:Yhteiskuntatiede ja:強制

Yksityinen sektori

Yksityisellä sektorilla tarkoitetaan yksityiseen omistukseen ja yritystoimintaan perustuvaa osaa yhteiskunnasta. Yksityissektorin toimijoita ovat:
- Toiminimi
- Avoin yhtiö
- Kommandiittiyhtiö
- Osakeyhtiö
- (Listaamaton) Julkinen osakeyhtiö
- Pörssiyhtiö, listattu julkinen osakeyhtiö

Katso myös

- Yhteiskunta sekä kansalaisyhteiskunta
- Julkinen sektori
- Kolmas sektori
- Epävirallinen sektori
- Yksityistäminen Luokka:Politiikka

Luokka:Politiikka

Poliittisia aiheita. Luokka:Yhteiskunta zh-min-nan:Category:Chèng-tī ko:분류:정치 ja:Category:政治

Luokka:Yhteiskuntafilosofia

Pääartikkeli yhteiskuntafilosofia Luokka:Filosofian osa-alueet Luokka:Yhteiskunta

Category:Mexican presidential candidates (1929)

Category:Mexican presidential candidates Presidential candidates

online casinos snowboard w austrii Architekci wn�trz Prague hotels gry sportowe

:: RELATED NEWS ::

François Michel de Rozière
François Michel de Rozière, né le 29 septembre 1775 à Melun (Seine et Marne), décédé le 4 novembre 1842 à Melun a été membre de la Commission des Sciences et des Arts qui a participé à la Campagne d'Égypte. Rozière (François Michel de) Rozière (François Michel de)

CAB
Les fichiers d'extension CAB comme Cabinet, sont des fichiers archives compressés de Microsoft. Ils sont par exemple présent sur les cédéroms d'installation de Microsoft Windows, ou de Microsoft Office. Le format de fichier CAB accepte trois type de méthode de compression de données :
- deflate, inventé par Phil Katz, l'auteur du format ZIP.
- Quantum, sous licence de David Stafford, l

Anne Girouard
Anne Girouard est une comédienne francophone principalement connue pour jouer le rôle de Guenièvre dans la série Kaamelott. Elle a fait ses études au Conservatoire National de Région de Versailles et à l'École Supérieure d'Art Dramatique de Paris. Elle a suivi ensuite une fo

Patrick Hillery
Patrick John Hillery, homme politique irlandais, il fut le sixième président de l'Irlande d 3 décembre 1976 au 2 décembre 1990. Né le 2 mai 1923 at Milltown Malbay, comté de Clare. Il fréquente l'University College de Dublin. Il est médecin. Hillery est élu député du parti Fianna Fail au Parlement (Dail) en 1951 et y siège jusqu'en 1973. Il occupe plusieurs postes ministériels: Education de 1959 à 1965, Travail de 1966 à 1969, Affaires étrangères de 1969 à 1972. A ce titre, il négo

Crocoite
La crocoïte est un minéral composé de chromate de plomb de formule PbCrO. Ce minéral a été découvert à Berezovsk près de Iekaterinbourg dans les monts Oural en 1766. F.S. Beudant lui donne le nom de crocoise en 1832, en allusion à la couleur du safran (en grec Krokos)