:: wikimiki.org ::
| Kansanedustaja |
KansanedustajaKansanedustaja on kansalaisten valitsema asiamies, joka ajaa heidän asiaansa eduskunnassa. Suomessa kansanedustajia on 200. Kansanedustajan kausi on normaalisti neljä vuotta. Muiden maiden vastaavasta tehtävästä käytetään yleensä nimitystä parlamentin jäsen.
Kansanedustajat valitaan eduskuntavaaleilla. Vaaleja varten Suomi on jaettu 15:een vaalipiiriin. Kustakin vaalipiiristä valitaan edustajia vaalipiirin asukasluvun mukaisesti. Vaalipiireistä valitaan edustajia vaalipiirin väkiluvun mukainen määrä ja ennen vaaleja paikkaluvusta tehdään asetus.
Kansanedustajat valitaan suhteellisella listavaalilla. Ehdokkaita voivat asettaa puolueet ja vähintään 100-jäseniset valitsijayhdistykset. Pienemmät puolueet ja sitoutumattomat ehdokkaat yhdistyvät yleensä vaaliliitoksi parantaakseen läpipääsyn mahdollisuuksiaan.
Eduskunnan vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäiviksi. Vallan kolmijako -opin mukaisessa jaottelussa kansanedustajat käyttävät lainsäädäntövaltaa. Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti presidentin jälkeen.
Pääosan työstään kansanedustajat tekevät valiokunnissa, joissa lakiesitysten ja valtion talousarvioesitysten käsittely käytännössä tapahtuu. Valiokuntatyöskentelyn ohella koko eduskunta kokoontuu neljä kertaa viikossa täysistuntoihin, joissa lakiehdotuksia voidaan hyväksyä, hylätä, muuttaa tai palauttaa valiokuntaan valmisteltavaksi. Viime vuosina kansanedustajien työ on muuttunut aiempaa kansainvälisemmäksi, ja työhön kuuluu paljon matkoja erilaisten kansainvälisten järjestöjen kokouksiin.
Katso myös
- Luettelo kansanedustajista
- Luettelo nykyisistä kansanedustajista
Luokka:Politiikka
Luokka:Suomi
Eduskunta
Suomen eduskunta on Suomen perustuslain määräämä kansaa edustava elin, joka koostuu 200 kansanedustajasta. Istuntosalissa on kuitenkin vain 199 paikkaa, koska puhemies ei äänestä eikä pidä puheenvuoroja. Kansalaiset valitsevat vaaleilla kansanedustajat neljän vuoden välein. Eduskunnan eli parlamentin vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäiviksi. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville säätämään lakeja, joita noudattaen yhteiskunnassa toimitaan. Tuomioistuimet arvioivat yksittäistapauksissa, onko lakeja noudatettu.
Eduskunta valitsee valtioneuvoston eli hallituksen, joka puolestaan valmistelee ja esittää valmistelemansa uudet lakiesitykset ja valtion vuosittaisen tulo- ja menoarvion eduskunnan hyväksyttäväksi. Eduskunta siis valvoo ja arvioi hallituksen toimintaa. Eduskunnassa kansan valitsemat edustajat joko hyväksyvät sellaisenaan tai muuttavat osittain tai hylkäävät kokonaan hallituksen tekemät lakiesitykset ja valtion varojen käyttöä koskevan budjetin.
Kansanedustajat voivat tehdä myös omia lakiesityksiä, mutta ne menevät hyvin harvoin läpi. Usein edustajien omien lakiesitysten motiivina onkin jonkin tärkeäksi koetun asian nostaminen eduskunnan asialistalle ja julkiseen keskusteluun. Jos lakiesityksen on allekirjoittanut yli 100 kansanedustajaa, sen menestymisen mahdollisuudet kasvavat merkittävästi.
Lakiesitysten lisäksi edustajat voivat tehdä myös muita ns. valtiopäivätoimia. Niitä ovat kirjalliset kysymykset, suulliset kysymykset, toimenpidealoitteet, talousarvioaloitteet, keskustelualoitteet ja välikysymykset.
Täysistunto ja valiokunnat
Näkyvin osa eduskunnan toimitaa ovat täysistunnot, joihin eduskunta kokoontuu istuntokauden aikana neljä kertaa viikossa. Täysistunnoissa eduskunta käsittelee lakiesityksiä ja hallituksen talousarvioesitykset sekä käy tarvittaessa ajankohtaiskeskustelua. Torstaisin täysistunto alkaa suullisella kyselytunnilla, jonka kuluessa edustajat voivat tehdä hallituksen jäsenille kysymyksiä heidän johtamiensa ministeriöiden toimialaan kuuluvista asioista.
Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti presidentin jälkeen.
Eduskunta jakautuu valiokuntiin, joissa hallituksen ja kansanedustajien laki- ja talousarvioesitysten työstäminen käytännössä tapahtuu. Valiokunta voi asiantuntijoita kuultuaan ja esityksen sisällöstä keskusteltuaan suosittaa esityksen hyväksymistä sellaisenaan, sen hylkäämistä tai ehdottaa esitykseen muutoksia tai kirjoittaa koko esityksen alusta alkaen uusiksi. Eduskunnan valiokunnat ovat suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, talousvaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta. Suuressa valiokunnassa on 25 jäsentä ja 13 varajäsentä, ja valtiovarainvaliokunnassa 21 jäsentä ja 19 varajäsentä. Muissa valiokunnissa on 17 jäsentä ja 9 varajäsentä.
Ennen valiokuntakäsittelyä hallituksen ja kansanedustajien lakiesityksistä käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Valiokuntakäsittelyn jälkeen esitykset palaavat täysistuntoon ensimmäiseen käsittelyyn valiokunnan kirjoittaman mietinnön kera. Ensimmäisessä käsittelyssä käydään yleiskeskustelu ja lakiesitykseen voidaan esittää muutoksia. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä päätetään lain sisällöstä eli käytännössä äänestetään valiokunnan mietinnön ja sen kanssa ristiriidassa olevien esitysten välillä. Jos jokin muutosesitys menee läpi, se kierrätetään vielä eduskunnan suuren valiokunnan kautta, josta esitys palaa jatkettuun ensimmäiseen käsittelyyn. Toisessa käsittelyssä ei keskustella, vaan ensimmäisen käsittelyn tuloksena oleva laki voidaan vain joko hyväksyä tai hylätä.
Hallituksen luottamus ja eduskunnan hajottaminen
Lainsäädännöstä ja valtion tulo- ja menoarviosta päättämisen lisäksi eduskunta voi todeta hallituksen tai yksittäisen ministerin menettäneen eduskunnan luottamuksen, jolloin hallitus tai kyseinen ministeri joutuu eroamaan. Tämä vaatii vähintään 20 kansanedustajan allekirjoittaman välikysymyksen, jonka pohjalta käytävän keskustelun jälkeen eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.
Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla hajottaa eduskunnan ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit. Vuosina 1919-1991 presidentin hajotusoikeus oli rajoittmaton, ja Suomessa on eduskunta hajotettu presidentin toimesta seitsemän kertaa, vuosina 1924 (Ståhlberg), 1929 (Relander), 1930 (Relander), 1953 (Paasikivi), 1962 (Kekkonen), 1971 (Kekkonen) sekä 1975 (Kekkonen).
Vasemmistosta oikeistoon
Eduskunta jakautuu vanhastaan vasemmistoon, eli sosialisteihin ja oikeistoon, eli porvareihin. Jako vasemmistoon ja oikeistoon palautuu Ranskan suureen vallankumoukseen, jolloin radikaaliryhmät asettuivat istumaan puheenjohtajan paikalta katsoen salin vasemmalle puolelle. Suomessa tästä käytännöstä tekee poikkeuksen Ruotsalainen kansanpuolue, joka istuu salin oikeassa reunassa, koska sinne on tarvittaessa helpompi järjestää tulkkauspalvelut. Viime aikoina vasemmisto-oikeisto-jako on menettänyt merkitystään Suomessa, kun suurimpia puolueita on yhä vaikeampi erottaa toisistaan. Vaihtoehtoiseksi jakolinjaksi on esitetty konservatismia ja arvoliberalismia, mutta tämä jakolinja kulkee paitsi puolueiden välillä myös niiden sisällä.
Eduskunnan paikat puolueittain
arvoliberalismi
Autonomian aika (1907-1917)
Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet (1919-1939)
Sodanjälkeiset vuodet (1945-1962)
Rakennemuutoksen aika 1966-1983
Viimeisimmät vaalit 1987-2003
Aiheesta muualla
- [http://www.eduskunta.fi Suomen Eduskunnan virallinen sivusto]
Eduskunta
ParlamenttiParlamentti on valtion hallintoelin, johon vaaleilla valitut edustajat kokoontuvat säätämään lakeja. Parlamentaarisessa järjestelmässä vallan kolmijako -opin mukaista toimeenpanovaltaa käyttävän hallinnon osan eli hallituksen tulee nauttia parlamentin luottamusta.
Suomen parlamentti on nimeltään eduskunta, jonne valitaan neljän vuoden välein 200 edustajaa. Suomessa ei kuitenkaan ole puhdasta parlamentarismia, vaan välimuoto, jossa presidentillä on jonkin verran (usein teoreettista) valtaa, mukaan lukien oikeus hajoittaa eduskunta, parlamentaarisesti vastuunalaisen hallituksen lisäksi. Samanlainen presidenttivaltainen järjestelmä on muun muassa Ranskassa.
Katso myös
- Europarlamentti
- Magna Carta
Luokka:Politiikka
ja:議会
EduskuntavaalitSuomen eduskuntavaaleilla valitaan Suomen valtiopäiville 200 kansanedustajaa. Kaikki 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset ovat oikeutettua osallistumaan vaaleihin.
Luettelo eduskuntavaaleista listaa Suomessa järjestetyt eduskuntavaalit.
Vaaleja varten Suomi on jaettu maakuntien mukaan vaalipiireihin. Kustakin vaalipiiristä valitaan edustajia vaalipiirin asukasluvun mukaisesti. Vaalipiireistä valitaan edustajia vaalipiirin väkiluvun mukainen määrä ja ennen vaaleja paikkaluvusta tehdään asetus. Vaalipiirejä on 15 kappaletta. Tämä jako oli Valtioneuvoston [http://www.vaalit.fi/uploads/1rpkzxrfiu.pdf asetuksen mukaan] voimassa 1.3.2002-31.3.2003, siis viime vaaleissa:
- Ahvenanmaa (1 kansanedustaja)
- Etelä-Savo (6)
- Helsinki (21)
- Häme (14)
- Keski-Suomi (10)
- Kymi (12)
- Lappi (7)
- Oulu (18)
- Pirkanmaa (16)
- Pohjois-Karjala (7)
- Pohjois-Savo (10)
- Satakunta (9)
- Uusimaa (33)
- Vaasa (17)
- Varsinais-Suomi (17)
Vaalipiirit on numeroitu. Toukokuun 2004 väkilukutilanteen mukaan paikkajako olisi seuraava:
- 01 Helsingin vaalipiiri (21) Helsingfors valkrets
- 02 Uudenmaan vaalipiiri (33) Nylands valkrets
- 03 Varsinais-Suomen vaalipiiri (17) Egentliga Finlands valkrets
- 04 Satakunnan vaalipiiri (9) Satakunta valkrets
- 06 Hämeen vaalipiiri (14) Tavastlands valkrets
- 07 Pirkanmaan vaalipiiri (18) Birkalands valkrets
- 08 Kymen vaalipiiri (12) Kymmene valkrets
- 09 Etelä-Savon vaalipiiri (6) Södra Savolax valkrets
- 10 Pohjois-Savon vaalipiiri (10) Norra Savolax valkrets
- 11 Pohjois-Karjalan vaalipiiri (7) Norra Karelens valkrets
- 12 Vaasan vaalipiiri (17) Vasa valkrets
- 13 Keski-Suomen vaalipiiri (10) Mellersta Finlands valkrets
- 14 Oulun vaalipiiri (18) Uleåborgs valkrets
- 15 Lapin vaalipiiri (7) Lapplands valkrets
Aiheesta muualla
- [http://www.eduskunta.fi/ Eduskunta]
- [http://www.vaalit.fi/ Suomen vaalit]
- [http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/053DE30F5D75DDBAC2256CAF0056CF4C Eduskuntavaalien paikkajakauma kuukausittain]
Luokka:Vaalit
D'Hondtin menetelmäD'Hondtin menetelmä on suhteellisessa listavaalissa käytetty menetelmä, jolla listan saamien äänimäärien perusteella jaetaan paikat listoille. D'Hondtin menetelmä on Suomessa yleisin listavaalijärjestelmä ja se on käytössä sekä eduskuntavaaleissa että kunnallisvaaleissa.
D'Hondtin menetelmässä puolueiden saamien paikkojen suhde on mahdollisimman lähellä äänimäärien suhdetta. Menetelmää voi pitää pieniä puolueita sortavana silloin, kun puolue jää vain hieman äänikynnyksen alle. D'Hondtin menetelmä on nimetty belgialaisen matemaatikko Victor d'Hondtin mukaan.
Paikkojen jakaminen
Jokaiselle listalle lasketaan vertailuluku sen saamien äänien mukaan. Vertailuluvun laskemiseen käytettävä kaava on Ä/(p+1), jossa Ä on listan saamat äänet ja p listalle jo jaetut paikat (aluksi nolla). Lista, jolla on suurin vertailuluku, saa seuraavan jaossa olevan paikan, minkä jälkeen sille lasketaan uusi vertailuku. Tämä toistetaan, kunnes kaikki paikat on jaettu.
Paikkojen jakaminen listojen sisällä on riippumaton d'Hondtin menetelmästä. Suljetuissa listoissa paikat jaetaan ehdokaslistan jättäneen ryhmän ilmoittamassa järjestyksessä, kun taas avoimessa listassa paikkojen jakautuminen perustuu ehdokkaiden saamiin äänimääriin.
Esimerkki
| | Lista A | Lista B | Lista C | Lista D | Lista E |
|---|
| 1. paikka | 264 | 210 | 180 | 120 | 55 |
|---|
| 2. paikka | 132 | 210 | 180 | 120 | 55 |
|---|
| 3. paikka | 132 | 105 | 180 | 120 | 55 |
|---|
| 4. paikka | 132 | 105 | 90 | 120 | 55 |
|---|
| 5. paikka | 88 | 105 | 90 | 120 | 55 |
|---|
| 6. paikka | 88 | 105 | 90 | 60 | 55 |
|---|
| 7. paikka | 88 | 70 | 90 | 60 | 55 |
|---|
| 8. paikka | 88 | 70 | 60 | 60 | 55 |
|---|
| Paikkoja | 3 | 2 | 2 | 1 | 0 |
|---|
d'Hondtin suhteellisuus
D'Hondtin menetelmästä sanotaan usein, että se suosii suuria puolueita. Useiden pienien vaalipiirien maassa, kuten Suomessa, d'Hondt asettaakin kohtalaisen suuren piilevän äänikynnyksen, joka koko maan vaalitulosta arvioitaessa vääristää suhteellisuutta.
D'Hondtin menetelmä suosii suuria puolueita, koska sitä käytettäessä suhteellisuus toteutuu verrattaessa kahden puolueen paikkojen suhdetta niiden äänimäärien suhteeseen. Esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevassa Sainte-Laguën menetelmässä suhteellisuus perustuu vain puolueen saamien äänten ja paikkojen suhteeseen.
Kun suhteellisuus perustuu puolueiden paikkojen suhteen vertaamiseen puolueiden äänimäärään suhteeseen, vältytään Sainte-Laguën ja korkeimpien jäämien vaalitavan (Hare-Niemeyer) sisältämiltä paradokseilta, joissa esimerksi enemmistön äänistä saanut puolue voi saada vähemmistön paikoista.
Muunnelmia
Jefferson
Jeffersonin menetelmä on yhdysvaltalainen nimi d'Hondtin menetelmälle. Paikkojen laskemiseen käytettävät kaava on erilainen, mutta tulos aina sama.
Jeffersonissa jokaisen puolueen saama paikkamäärä lasketaan kaavalla
ja pyöristämällä tulos alaspäin. Kaavassa a on puolueen saamat äänet, p on jaossa olevat paikat ja K kaikki hyväksytyt äänet. Kaavassa olevaa kerrointa, β, säädetään niin, että kaikki paikat - eikä yhtään ylimääräistä - tulevat jaetuiksi.
Äänikynnys
Joissain maissa on käytössä äänikynnys, joka puolueen on ylitettävä valtakunnallisesti, jotta se saisi paikkoja, vaikka se yhdessä vaalipiirissä olisi saanut riittävästi ääniä.
Pienet listat voivat yhdistää voimiaan äänikynnyksen ylittämiseksi. Listat voivat yhdistyä joko vaaliliitoksi tai vaalirenkaaksi.
Menetelmän levinneisyys
D'Hondtin menetelmä on Brittiläisen kansanyhteisön ulkopuolella hyvin suosittu vaalijärjestelmä. Se on käytössä mm. Suomessa, Itävallassa, Israelissa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa ja Espanjassa.
Katso myös
- Vaalitapa
- Sainte-Laguën menetelmä
Luokka:Vaalitavat
VaaliliittoVaaliliitto on kahden tai useamman puolueen liitto, jonka tarkoituksena on parantaa vaaliliitossa olevien puolueiden asemaa siihen verrattuna, että ne toimisivat erillään. Erityisesti vaaliliittoja muodostavat pienet puolueet, jotka muuten arvelisivat jäävänsä äänikynnyksen alle.
Vaaliliitot voivat olla ideologisia tai teknisiä. Ideologisessa vaaliliitossa toisiaan lähellä olevat puolueet tukevat toisiaan. Tekniseen vaaliliittoon voivat yhtyä puolueet, jotka eivät ole toisiaan lähellä poliittisesti, mutta joista molemmat ajattelevat itse voivansa hyötyä vaaliliitosta. Puhtaasti teknisiä vaaliliittoja kritisoidaan siitä, että yhdelle puolueelle annettu ääni saattaa vaikuttaa vastakkaista mielipidettä olevan henkilön valintaan.
Suomen vaaleissa vaaliliitossa olevat puolueet muodostavat yhden listan samoin kuin yhden puolueen ehdokkaat, joten valituiksi tulevat vaaliliiton eniten ääniä saaneet ehdokkaat. Puolueen asettama ehdokaslista on sekin siis eräänlainen vaaliliitto.
Vaikka vaaliliiton toinen puolue saisi enemmistön äänistä, se voi jäädä ilman paikkaa ja vähemmistön äänistä saanut puolue voi saada useampia paikkoja. Tämän takia suurten puolueiden vaaliliitot ovat harvinaisia, ja vaaliliittoja muodostavatkin yleensä vain puolueet, jotka ilman vaaliliittoa jäisivät todennäköisesti ilman paikkaa.
Vaalirengas on vaaliliiton kaltainen järjestelmä, jossa vaaliliitossa olevien puolueiden paikat jakaantuvat siinä suhteessa, kuin ne saavat ääniä. Vaalirenkaiden hyväksymistä suomalaisissa vaaleissa on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi suomen vaalijärjestelmän suhteellisuudessa esiintyviin ongelmiin.
Esimerkki
Sinertävien ja Punertavien vaaliliitto
| Ehdokas | Puolue | Äänimäärä | Valitut |
|---|
| Sininen | Sinertävät | 15 |
- |
| Mariini | Sinertävät | 14 |
- |
| Vaaleanpunainen | Punertavat | 13 |
- |
| Punainen | Punertavat | 12 | |
| Kirsikka | Punertavat | 11 | |
| Punamulta | Punertavat | 10 | |
Jos jaossa on kolme paikka, saavat Sinertävät kaksi paikkaa (Sininen, Mariini) ja Punertavat yhden paikan (Vaaleanpunainen).
Luokka:Vaalit
Vallan kolmijako -oppiVallan kolmijako -oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki. Hänen mukaansa vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Samaa oli hahmotellut jo Aristoteles, ja myöhemmin John Locke ja James Harrington. Montesquieun Ranskan monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimmät oppia määrittelevät työt.
Vallan kolmijako-oppi on erittäin perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön (katso valtion ja kunnan tehtävät) itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta siitä luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa.
Täydellistä vallan kolmijakoa käyttävissä valtioissa valtion päänä ja todellisena vallankäyttäjänä on yleensä presidentti. Kriitikkojen mukaan jokainen tällainen valtio on ajautunut vähintään kerran kriisiin (Yhdysvaltoja lukuun ottamatta) lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan keskinäisten jännitteiden vuoksi (Suomessakin Suomen historian alkuvuodet ja autonomian ajan eduskunnan ja senaatin suhde).
Parlamentarismissa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat aina kytkettyjä, koska toimeenpanevan elimen pitää nauttia lakia säätävän elimen luottamusta.
Joukkotiedotusvälineitä on usein kutsuttu neljänneksi valtiomahdiksi.
Lainsäädäntövalta
Suomessa lainsäädäntövalta on eduskunnalla.
Toimeenpanovalta
Toimeenpanovaltaan kuuluu lakia alemman tason säädösten kuten asetusten ja määräysten antaminen, hallinnollisten päätösten teko ym. Suomessa toimeenpanovaltaa käyttävät tasavallan presidentti ja valtioneuvosto (hallitus). Presidentti käyttää lisäksi myös lainsäädäntö- ja tuomiovaltaa.
Tuomiovalta
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.
Luokka:Politiikka
ms:Pembahagian kuasa
ja:権力分立
Suomen presidentti
Suomen tasavallan presidentti on kansan valitsema Suomen valtion keulahahmo. Hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa ja on puolustusvoimain ylipäällikkö. Hän nimittää myös korkeimmat virkamiehet ja korkeimman oikeuden tuomarit. Vielä joitakin vuosia sitten presidentti oli myös evankelis-luterilaisen kirkon nimellinen johtaja.
Tasavallan presidentti valitaan suoralla kaksivaiheisella vaalilla kuuden vuoden välein. Mikäli yksi ehdokkaista saa ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan tasavallan presidentiksi. Muussa tapauksessa kaksi eniten ääniä saanutta ovat vastakkain toisella kierroksella, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa.
Aiemmin tasavallan presidentti valittiin valitsijamiesvaalilla. Äänestäjät valitsivat valitsijamiehiä suhteellisella vaalitavalla, ja sitten valitsijamiehet tasavallan presidentin suhteellisen monimutkaisella menettelyllä.
Koiviston presidenttikauden päättyessä 1994 tasavallan presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen perättäiseen. Muutoksen taustalla oli Kekkosen yli 25-vuotinen hallintokausi, jolloin tasavallan presidentin asema korostui monien mielestä liikaa.
Vanhan perustuslain (1919-2000) aikaan tasavallan presidentti nimitti myös hallituksen muodostajan (käytännössä pääministerin), ja hän saattoi hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. Presidentin oikeuksia hallituksen muodostamisessa ja eduskunnan hajottamisessa rajoitettiin 1990-luvulta lähtien ja edelleen perustuslain kokonaisuudistuksessa, joka astui voimaan 1. maaliskuuta 2000.
Tasavallan presidentin odotetaan toimivan arvovaltaisena välittäjänä puolueiden välillä. Tästä huolimatta jotkut tasavallan presidentit ovat käyttäneet asemaansa oman puolueen etujen ajamiseen.
Suomen tasavallan presidentin edustusasunto on Helsingin keskustassa sijaitseva presidentinlinna, ja virka-asunto Helsingin Meilahdessa sijaitseva Mäntyniemi. Presidentin kesäasunto on Kultaranta Naantalissa.
Suomen tasavallan presidentit
Katso myös: Suomen hallitsijat
# Kaarlo Juho Ståhlberg (1865-1952), tasavallan presidentti (1919-1925)
# Lauri Kristian Relander (1883-1942), tasavallan presidentti (1925-1931)
# Pehr Evind Svinhufvud (1861-1944), tasavallan presidentti (1931-1937)
# Kyösti Kallio (1873-1940), tasavallan presidentti (1937-1940)
# Risto Heikki Ryti (1889-1956), tasavallan presidentti (1940-1944)
# Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951), tasavallan presidentti (1944-1946)
# Juho Kusti Paasikivi (1870-1956), tasavallan presidentti (1946-1956)
# Urho Kaleva Kekkonen (1900-1986), tasavallan presidentti (1956-1982)
# Mauno Henrik Koivisto (syntynyt 1923), tasavallan presidentti (1982-1994)
# Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (syntynyt 1937), tasavallan presidentti (1994-2000)
# Tarja Kaarina Halonen (syntynyt 1943), tasavallan presidentti (vuodesta 2000)
Ståhlberg valittiin 1919 eduskunnan toimittamalla vaalilla ja samoin valittiin Paasikivi Mannerheimin erottua vuonna 1946. Toisen maailmansodan kestäessä, 1940 (Ryti, vain kolmeksi vuodeksi) ja 1943 (Ryti) presidentinvaalin toimittivat jo 1937 valitut valitsijamiehet. Risto Rytin erottua 1944 marsalkka Mannerheim määrättiin nimenomaisesti lailla presidentiksi, ja vuonna 1973 Urho Kekkosen toimikautta jatkettiin poikkeuslailla neljäksi vuodeksi (1974-78).
ImageSize = width:800 height:100
PlotArea = width:800 height:80 left:0 bottom:20
DateFormat = yyyy
Period = from:1919 till:2006
TimeAxis = orientation:horizontal
ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920
# there is no automatic collision detection,
# so shift texts up or down manually to avoid overlap
Define $dy = 20 # shift text to up side of bar
Colors=
id:lightgrey value:gray(0.9)
PlotData=
bar:Leaders color:lightgrey width:65 mark:(line,white) align:left fontsize:S
from:1919 till:1925 shift:(-21,$dy) text:K. J. ~Ståhlberg
from:1925 till:1931 shift:(-23,$dy) text:L. K. ~Relander~
from:1931 till:1937 shift:(-27,$dy) text:P. E. ~Svinhufvud
from:1937 till:1941 shift:(-14,$dy) text:Kyösti~Kallio~
from:1941 till:1944 shift:(-13,$dy) text:Risto~Ryti
from:1944 till:1946 shift:( -9,9) text:C. G. E.~Mannerheim~
from:1946 till:1956 shift:(-35,$dy) text:J. K. Paasikivi
from:1956 till:1982 shift:(-38,$dy) text:Urho Kekkonen
from:1982 till:1994 shift:(-35,$dy) text:Mauno Koivisto
from:1994 till:2000 shift:(-21,$dy) text:Martti~Ahtisaari~
from:2000 till:end shift:(-21,$dy) text:Tarja~Halonen
Tasavallan presidentti myöntää korkeimmat arvonimet lukuunottamatta juuri presidentin arvoa, joka tulkitaan myönnetyksi suoraan kansalta. Presidentin elinikäisen arvon henkilö saa astuessaan hoitamaan tasavallan presidentin virkaa.
Katso myös
- Suomen presidentinvaali
Aiheesta muualla
- [http://www.presidentti.fi/ Virallinen kotisivu]
Presidentti
ValiokuntaValiokunta on eduskunnan toimielin, joka käsittelee omaan erityisalueeseensa kuuluvat lakiesitykset.
Eduskunnan valiokunnat ovat suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, talousvaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta.
Suuressa valiokunnassa on 25 jäsentä ja 13 varajäsentä, ja valtiovarainvaliokunnassa 21 jäsentä ja 19 varajäsentä. Muissa valiokunnissa on 17 jäsentä ja 9 varajäsentä. Jäsenet ovat kansanedustajia.
Eduskunnan täysistunto lähettää lakiesitykset valiokuntaan lähetekeskustelussa. Valiokunta kuulee asiantuntijoita ja keskustelee esityksestä ja laatii siitä mietinnön, jossa valiokunta suosittaa täysistunnolle esityksen hyväksymistä sellaisenaan tai osittain tai kokonaan muutettuna tai esityksen hylkäämistä kokonaan. Mietinnön kirjoittava valiokunta voi pyytää lausuntoja myös muilta valiokunnilta, joiden erityisalueeseen esitys liittyy.
Suuren valiokunnan, tulevaisuusvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan tehtävät eroavat muista valiokunnista.
Suuri valiokunta käsittelee ne lakiehdotukset, joihin on tehty muutoksia eduskunnan täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä. EU-jäsenyyden myötä suuren valiokunnan tehtäviin on lisätty Euroopan unionissa käsiteltävien asioiden käsittely vuorovaikutuksessa valtioneuvoston kanssa.
Tulevaisuusvaliokunnan ensisijaisena tehtävänä on valmistella eduskunnan vastaus valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon. Tulevaisuusvaliokunta vastaa myös eduskunnan teknologian arviointitoiminnasta. Lisäksi tulevaisuusvaliokunta voi käsitellä itse valitsemiaan aiheita tulevaisuusnäkökulmasta ja tuoda keskustelun tulokset eduskunnan täysistunnon ajankohtaiskeskusteluun.
Valtiovarainvaliokunta käsittelee lakiesitysten lisäksi valtion talousarvioesityksen ja lisätalousarvioesitykset. Lisäksi valiokunta valvoo valtiontaloutta. Valtiovarainvaliokunta jakautuu useisiin, eri aloihin keskittyviin jaostoihin.
Luokka:Valiokunnat
Luokka:Politiikka
Luettelo kansanedustajistaTämä on luettelo kaikista Suomen kansanedustajista vuodesta 1907 alkaen. Luettelo on järjestetty puolueittain.
Luettelo on vielä vajaa.
1900-luvulla ensimmäistä kertaa eduskuntaan nousseet:
1910- tai 1920-luvulla ensimmäistä kertaa eduskuntaan nousseet:
1930- tai 1940-luvulla ensimmäistä kertaa eduskuntaan nousseet:
1950- tai 1960-luvulla ensimmäistä kertaa eduskuntaan nousseet:
1970- tai 1980-luvulla ensimmäistä kertaa eduskuntaan nousseet:
Viljo Virtanen
Viljo Virtanen
1990- tai 2000-luvulla ensimmäistä kertaa eduskuntaan nousseet:
Edustajat on jaoteltu sen mukaan, minä vuonna he aloittivat kansanedustajana.
1907-1917 eduskuntaan nousseet
Suomen Keskusta
1918-1924 eduskuntaan nousseet
1927-1939 eduskuntaan nousseet
1944-1963 eduskuntaan nousseet
1966-1983 eduskuntaan nousseet
1986-2004 eduskuntaan nousseet
Edustajat on jaoteltu sillä perusteella, minä vuonna he ovat nousseet ensimmäistä kertaa eduskuntaan (edustajauransa toisessa puolueessa aloittaneet ja myöhemmin Kokoomukseen siirtyneet on sijoitettu sen mukaan, minä vuonna he aloittivat sen toisen puolueen edustajana).
1900- tai 1910-luvulla edustajana aloittaneet
1920-luvulla edustajana aloittaneet
1930- tai 1940-luvulla edustajana aloittaneet
- Reino Ala-Kulju
- Heikki Ala-Mäyry
- Yrjö Antila
- Kaarlo Anttila
- Margit Borg-Sundman
- Leo Böök
- Antti Hackzell
- Jaakko Hakala
- Irma Hamara
- Eemeli Harja
- Väinö Havas
- Matti Heikkilä
- Juho Heitto
- Päiviö Hetemäki
- Yrjö Hirvensalo
- Aarne Honka
- Niilo Honkala
- Toivo Horelli
- Kaarlo Huhtala
- Mikko Hurtta
- Rakel Jalas
- Lauri Järvi
- Kaiku Kallio
- Alli Kallioniemi
- Kosti Kankainen
|
- Lauri Kaukamaa
- Eero Kivelä
- Erkki Koivisto
- Väinö Kokko
- Paavo Korpisaari
- Aku Korvenoja
- Yrjö Koskelainen
- Aleksanteri Koskenheimo
- Usko Koski
- Martti O. Kölli
- Jussi Lappi-Seppälä
- Kustaa Lehtonen
- Erkki Leikola
- Yrjö Leiwo
- Leo Leppä
- Edwin Linkomies
- Arvo Lintulahti
- Tatu Malmivaara
- Lauri Mäkelä
- Eero Mäkinen
- Iisakki Nikkola
- Hugo Nuorsaari
- Arvi Oksala
- Erkki Perheentupa
- Emil Pesonen
|
- Martti Pihkala
- Jalmari Pilkama
- Kyllikki Pohjala
Luettelo nykyisistä kansanedustajistaTämä on luettelo nykyisistä kansanedustajista.
Uusimaa
- Matti Vanhanen, puheenjohtaja, pääministeri
- Antti Kaikkonen
- Tanja Karpela, kulttuuriministeri
- Eero Lankia, puoluesihteeri
- Seppo Särkiniemi
Helsinki
- Terhi Peltokorpi
- Pertti Salovaara
Varsinais-Suomi
- Olavi Ala-Nissilä
- Liisa Hyssälä, peruspalveluministeri
- Esko Kiviranta
Keski-Suomi
- Petri Neittaanmäki
- Lauri Oinonen
- Aila Paloniemi
- Mauri Pekkarinen, kauppa- ja teollisuusministeri
Oulu
- Tuomo Hänninen
- Kyösti Karjula
- Inkeri Kerola
- Markku Koski, varapuhemies
- Paula Lehtomäki, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
- Riikka Moilanen-Savolainen
- Antti Rantakangas, varapuheenjohtaja
- Tapani Tölli
- Pekka Vilkuna
Pohjois-Savo
- Rauno Kettunen
- Seppo Kääriäinen, puolustusministeri
- Eero Lämsä
- Markku Rossi
Lappi
- Tatja Karvonen
- Hannes Manninen, alue- ja kuntaministeri
- Simo Rundgren
Satakunta
- Kauko Juhantalo
- Timo Kalli, eduskuntaryhmän puheenjohtaja
- Juha Korkeaoja, maa- ja metsätalousministeri
Häme
- Sirkka-Liisa Anttila
- Maija-Liisa Lindqvist
- Juha Rehula
Pirkanmaa
- Mikko Alatalo
- Klaus Pentti
- Jaana Ylä-Mononen
Kymi
- Seppo Lahtela
- Markku Laukkanen
- Kimmo Tiilikainen
Etelä-Savo
- Katri Komi
- Jari Leppä
- Pekka Nousiainen
Pohjois-Karjala
- Hannu Hoskonen
- Eero Reijonen
- Matti Väistö
Vaasa
- Esko Ahonen
- Susanna Haapoja
- Lasse Hautala
- Mari Kiviniemi, varapuheenjohtaja
- Mika Lintilä
- Aulis Ranta-Muotio
- Jukka Vihriälä
Pohjois-Savo
- Jyrki Katainen, Kokoomuksen puheenjohtaja 2004 -
Helsinki
- |
| | |
