:: wikimiki.org ::
| Kansantaloustiede |
KansantaloustiedeKansantaloustiede on yhteiskuntatiede, joka tutkii tutkii perinteisen määritelmän mukaan niukkojen ja hyödyllisten resurssien allokointia. Kansantaloustiede tutkii myös varallisuuden syntyä, talouden hallintamekanismeja, hintojen syntyä, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, hyvinvointia ja tulonjakoa, kysyntää ja työttömyyttä, rahajärjestelmää sekä inflaatiota ja ulkomaankauppaa. Kansantaloustiede eroaa yrityksiin keskittyvästä liiketaloustieteestä siinä että kansantaloustieteen mittakaavana on koko talous. 1800-luvun suurimpiin kansantaloustieteilijöihin kuulunut Alfred Marshall aloitti Principles of Economicsinsa näillä sanoilla:
Kansantaloustiede tutkii ihmiskuntaa arkipäiväisissä askareissaan; siinä käsitellään yksilön ja yhteiskunnan käyttäytymisen niitä puolia, jotka liittyvät läheisimmin hyvinvoinnin aineellisten edellytysten saavuttamiseen ja käyttöön. Näin kansantaloustiede tutkii yhtäältä vaurautta ja toisaalta, tärkeämmältä osaltaan, ihmistä
Kansantaloustieteen jaottelu
Yleisimmin taloustieteet jaetaan mikrotalouteen ja makrotalouteen. Edellinen selvittää yksittäisiä lainalaisuuksia ihmisten tai ryhmien käyttäytymisessä, kun taas jälkimmäinen tutkii kansantaloutta kokonaisuutena.
Makrotalousteorian koulukuntia:
- Uusklassinen taloustiede
- Monetarismi
- Itävaltalainen taloustiede
- Keynesiläisyys (nykyään: post-keynesiläisyys)
- Marxismi
Koulukunnista uusklassinen on dominoivassa asemassa maailmalla. Suomessa kansantaloustiedettä voi opiskella vain uusklassisessa muodossa, eikä muunlaiselle tutkimukselle voi saada rahoitusta. Tässä suhteessa kansantaloustieteellinen tutkimus eroaa muista yhteiskuntatieteistä, joissa tutkimus on heterogeenisempää koulukuntien suhteen. Uusklassisen taloustieteen valta-asemasta juontuu myös näkemys taloustieteestä raskaan matemaattisena tieteenä, sekä monet muut taloustieteeseen liitetyt kliseet.
Artikkeleita mikrotalousteoriasta:
- Kysyntä ja tarjonta
- Niukkuus
- Piilokulu eli rikotun ikkunan ongelma
- Markkinahäiriö
Talousteoria
Taloudellinen toiminta on inhimillisten tarpeiden tyydyttämistä. Näitä tarpeita ovat muun muassa:
- fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma, lepo)
- turvallisuuden tarpeet (asunto)
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
- arvostuksen ja vaikutusvallan tarpeet
- itsensä toteuttamisen tarpeet
Kaikkia tarpeita ei kyetä tyydyttämään ja ihmiset luovat uusia tarpeita sitä mukaa, kun vanhoja tyydytetään. Täten vallitsee voimavarojen niukkuus. Niukkuudella tarkoitetaan tarpeiden ja niiden tyydyttämismahdollisuuksien välistä jännitettä.
Voimavarojen eli resurssien hyödyntämisellä (tuotanto) saadaan tarpeita ja haluja tyydyttäviä hyödykkeitä, kuten aineellisia (autoja, ruisleipää) tai aineettomia (koulutusta, parturipalveluksia). Hyödykkeet voivat tyydyttää tarpeita välittömästi (esim. kulutushyödykkeinä kuten ruisleipä tai henkilöauto) tai välillisesti muiden hyödykkeiden tuottamistarkoituksessa (esim. pääomahyödykkeinä kuten kuorma-auto tai tietokone).
Tuotannossa käytettäviä voimavaroja eli tuotannontekijöitä ovat:
#inhimilliset voimavarat: työvoima ja siihen liittyvä tieto
#tuotetut tuotannontekijät = (reaali)pääoma: rakennukset, koneet, puolivalmisteet jne.
#"maa" eli maaomaisuus ja luonnonvarat: malmi, metsät, vilja jne.
Pääomalla ei yleensä taloustieteessä tarkoita rahaa, vaan reaalipääomaa. Pääoma ei ole välituote, vaan tuotannontekijä. Yleensä kansantalouden kokonaistuotanto (tuotos, hyödykkeiden määrä) lasketaan vuosittain, esim. bruttokansantuotos (BKT) vuonna 2004 on noin 150 mrd euroa. Pääomahyödykkeet (koneet, rakennukset) ovat pitkäkestoisia, ts. niitä voidaan käyttää usean vuoden aikana. Välituotteiden ajatellaan sen sijaan kuluvan loppuun vuoden sisällä eli ne ovat lyhytkestoisia.
Hyödykkeitä lähes rajaton määrä + voimavarojen yhdistäminen usealla tavalla -> valinta
Voimavarojen kohdentamisen ongelma eli allokaatio-ongelma:
#Mitä hyödykkeitä tuotetaan ja kuinka paljon?
#Miten ne tuotetaan, kuka tuottaa ja mitä tuotannontekijöitä käyttäen ja niitä yhdistäen?
#Kenelle tuotetaan?
Taloustiede yleensä jaetaan kansantaloustieteeseen ja liiketaloustieteeseen.
Katso myös
- Taloustieteiden perusta
Luokka:Taloustiede
YhteiskuntatiedeYhteiskuntatieteet ovat tieteenaloja, jotka tutkivat yhteiskuntaa.
Yhteiskuntatieteisiin kuuluvat esimerkiksi sosiologia, politiikan tutkimus (tunnetaan myös nimillä politologia ja valtio-oppi), yhteiskuntahistoria, kansantaloustiede, sosiaaliantropologia, kehitysmaatutkimus, viestintä, sosiaalipolitiikka (tunnetaan myös nimellä yhteiskuntapolitiikka), sosiaalipedagogiikka ja sosiaalipsykologia.
Muista tieteistä ainakin maantiede ja uskontotiede tutkivat myös toisinaan hyvinkin yhteiskunnallisia asioita, mutta niitä ei lasketa kuitenkaan yhteiskuntatieteiksi.
Yhteiskuntatieteiden historia
Yhteiskuntatieteet syntyivät 1700-luvulla. Tämä liittyy valistusaikaan ja siihen, miten ihmiset alkoivat ymmärtää yhteiskunnan luonnonlakien alaisena ennemmin kuin jumalallisen järjestyksen sanelemana järjestelmänä.
Yhteiskuntatieteellisen teorian ja tutkimuksen klassisia hahmoja ovat esimerkiksi Auguste Comte, Emile Durkheim, Karl Marx, John Stuart Mill ja Max Weber.
Yhteiskuntatieteiden metodologiat
Yhteiskuntatiede on metodologialtaan epäyhtenäisempää kuin luonnontiede. Samoin yhteiskuntatieteissä ei kyetä tekemään onnistuneita ennustuksia kuten luonnontieteissä usein pystytään. Monet katsovat että esimerkiksi Comten ja Durkheimin kannattama projekti kehittää yhteiskuntatieteitä luonnontieteiden mallin mukaan on epäonnistunut. Yhteiskuntaa voidaan kuitenkin tutkia tieteellisten periatteiden mukaisesti, kunhan otetaan huomioon tutkimuskohteen monimutkaisuuden tutkimukselle asettamat rajoitukset.
Katso myös
Yhteiskuntatieteelliset yliopistotutkinnot
Luokka:Yhteiskuntatiede
NiukkuusNiukkuus on tilanne, jossa jotakin hyödykettä (tuote tai palvelu) kysytään enemmän kuin sitä on tarjolla tai ainakin kysyttäisiin enemmän kuin sitä tarjottaisiin, jos hinta olisi nolla. Tällöin hyödykkeen sanotaan olevan niukka. Niukkuus ei tarkoita sitä, että hyödykkeestä olisi suoranaisesti pulaa, sitä vain on tarjolla markkinoilla vähemmän kuin sitä kysytään. Niukkuus aiheuttaa hyödykkeen hinnan nousua, kun kysyntä on suurempi kuin tarjonta vallitsevilla hinnoilla.
Niukkuus on yleensä edellytys markkinoiden (ts. vaihdannan) syntymiselle. Ei-niukalla hyödykkeellä, esim. puhdas ilma Suomessa, ei voi käydä kauppaa, koska sitä on riittävästi kaikkien saatavilla. Ylivoimaisesti suurin osa nykyisistä talousteorioista perustuu niukkuuden oletukselle.
Esimerkki
Esimerkki niukkuuden vaikutuksesta hintaan on kotimaiset tomaatit: kesällä ja alkusyksystä, kun niitä on paljon tarjolla, niiden hinta laskee. Talvella ja keväällä, kun uutta satoa ei ole saatavilla ovat ne niukempia kuin heti uuden sadon jälkeen, jolloin niiden hintakin on korkeampi.
Luokka:Talous
Luokka:Yhteiskunta
simple:Scarcity
1800-luku
Tärkeitä tapahtumia
- 1803–1815: Napoleonin sodat, Napoleon valloittaa suuren osan Eurooppaa.
- 1809: Aleksanteri I liittää Suomen Venäjään.
- 1815: Wienin kongressi
- Orjuus päättyy Britannian siirtomaissa ja Amerikassa.
- Viktoriaaninen aika 1837–1901: Yhdistynyt Kuningaskunta on Euroopan johtava mahti.
- Kiinan oopiumsodat (ensimmäinen 1840 ja toinen 1856) johtivat Kiinan heikentymiseen
- 1848: Hullu vuosi Euroopassa. Vallankumouksia lähes joka maassa. Karl Marx kirjoittaa Kommunistisen manifestin
- 1854–1856, Krimin sota.
- 1859 Charles Darwin julkaisee teoksensa Lajien synty evoluutiosta.
- 1861–1865 Yhdysvaltain sisällissota
- 1866: Meiji-restauraatio Japanissa
- 1866: Itävalta-Unkari muodostetaan.
- 1869: Suezin kanava avataan.
- 1870–1871: Saksan-Ranskan sota, Saksa yhdistyy Preussin johdolla.
- Italia yhdistyy
- 1877 Belgian kuningas Leopold II ostaa suuren alueen Afrikkaa, josta muodostetaan Kongon vapaavaltio.
- 1898: Yhdysvaltain-Espanjan sota lopettaa Espanjan suurvalta-ajan ja korostaa Yhdysvaltain sotilaallista mahtia Amerikoissa.
- Teollinen vallankumous jatkuu: käyttöön rautatiet, lennätin ja puhelin.
- Muuttoliike Euroopasta Yhdysvaltoihin. Australiasta ja Yhdysvalloista löydetään kultaa.
Merkittäviä henkilöitä
Hallitsijoita
- Aleksanteri I
- Napoleon Bonaparte
- Otto von Bismarck, saksalainen poliitikko
- Giuseppe Garibaldi, Italian yhdistäjä
- Viktoria
- Mutsuhito, Japanin keisari
Kirjailijoita
- Charles Dickens
- Victor Hugo
- Edgar Allan Poe
- Mark Twain
- Leo Tolstoi
- Fjodor Dostojevski
- Johann Wolfgang von Goethe
- Jules Verne
- Elias Lönnrot
- Johan Ludvig Runeberg
- Sakari Topelius
Taiteilijoita
- Ludwig van Beethoven
- Johannes Brahms
- Giuseppe Verdi
- Richard Wagner
- Antonín Dvořák
- Vincent van Gogh
- Frédéric Chopin
Filosofeja
- Friedrich Nietzsche
Poliittisia henkilöitä
- Karl Marx, poliittinen filosofi
- Benjamin Disraeli
- J. V. Snellman
Yhteiskuntatieteilijöitä
- Alfred Marshall, kansantaloustieteilijä
- John Stuart Mill, taloustieteilijä ja filosofi
Tiedemiehiä
- Charles Darwin, biologi
- Gregor Mendel, biologi
- Thomas Alva Edison, keksijä
- Louis Pasteur, biologi
- Henri Becquerel
Keksintöjä
- Auto
- Elokuva
- Höyryveturi ja rautatie
- Lennätin
- Puhelin
- Sähkövalo
- Valokuvaus
- Radio
Luokka:1800-luku
als:19. Jahrhundert
zh-min-nan:19 sè-kí
ko:19세기
ja:19世紀
simple:19th century
th:คริสต์ศตวรรษที่ 19
Alfred Marshall
Alfred Marshall (s. 26. heinäkuuta 1842, Lontoo – k. 13. heinäkuuta 1924, Cambridge) oli brittiläinen kansantaloustieteilijä, jota pidetään yhtenä aikansa merkittävimmistä taloustieteen tutkijoista. Marshallin vuonna 1890 julkaistu Principles of political economy oli erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa laajasti käytetty taloustieteen perusoppiteos useita vuosia.
Marshallin taloustieteellinen tutkimus oli laaja-alaista, mutta erityisesti hänen tunnetaan ensimmäisenä kysyntä- ja tarjontafunktioita hinnanmäärityksen selittämiseen käyttäneenä tutkijana. Marshall myös kehitti kysynnän hintajouston analyytisenä työkaluna ja osallistui laajasti taloudellisen hyvinvoinnin määrityksen kehittämiseen.
Marshall, Alfred
ja:アルフレッド・マーシャル
MakrotalousMakrotaloustiede tutkii kokonaisen talouden tuotantoa ja kysyntää, tienattua rahaa, työllisyyttä tai yleistä hintateoriaa. Makrotaloustiede antaa vastauksen kysymykseen, miten tietyt poliittiset tavoitteet (taloudellinen kasvu, hintojen vakaus, täystyöllisyys) saavutetaan parhaimmin.
Makrotaloustieteiden yleisimmät koulukunnat ovat:
#Uusklassinen taloustiede, joka palauttaa taloustieteen perusideat mikrotaloustieteelliselle pohjalle.
##Monetaristinen taloustiede, jonka mukaan inflaatiota vastaan ei tule taistella kysyntää säätelevällä budjettipolitiikalla vaan keskuspankin rahapolitiikalla.
##Tuotantopuolen taloustiede, jonka mukaan talouspolitiikan tulee keskittyä tuotannon kasvattamiseen parantamalla palkkatyön, yrittämisen ja sijoittamisen kannustavuutta alentamalla veroja. Talouspolitiikan yhtenä tarkoituksena on antaa valtiolle mahdollisimman paljon verotuloja kiihdyttämällä talouskasvua, jolloin myös veropohja kasvaa. Kaikenlainen verotus nähdään kuitenkin huonona ideana.
#Itävaltalainen taloustiede, jonka mukaan yksittäisten ihmisten toimien summaa ei pidä arvioida pelkkien yleistävien lakien perusteella, vaan niitä pitää pyrkiä selittämään loogisella prakseologialla.
#Keynesiläinen taloustiede, joka selittää työttömyyttä ja syklejä kokonaiskysynnällä. Keynesiläinen talouspolitiikka on vastasyklinen, eli valtion tulisi tasata talouden laskuja ja nousuja.
Makrotaloudellisia malleja
Yksi jaottelun peruste makrotaloustieteellisille malleille on niiden kattama aikaväli.
- Lyhyt aikaväli
- IS-LM -malli
- Keskipitkä aikaväli
- AS-AD -malli
- Pitkä aikaväli
- Solow:n kasvumalli
Eri koulukunnilla on hyvinkin erilaiset näkemykset taloustieteiden perustasta.
Katso myös
- Mikrotalous
Luokka:Makrotaloustiede
ja:マクロ経済学
MonetarismiMonetaristinen taloustiede eli Chicagon koulukunta tai chicagolainen taloustiede on Chigagon yliopistossa professori Milton Friedmanin aikana hegemoniseksi muodostunut makrotaloustieteellinen koulukunta. Monetarismin mukaan inflaatioon ei pitäisi yrittää vaikuttaa keynesiläisittäin säätelemällä kulutuskysyntää tai kokonaiskysyntää valtion finanssipolitiikalla (verot ja julkiset menot), vaan säätelemällä liikkeellä olevan rahan määrää keskuspankin toimin (korot, avomarkkinaoperaatiot). Monetaristien kannattama, klassisesta taloustieteestä periytyvä rahan kvantiteettiteoria väittää, että liikkeellä olevan rahamäärän liiallinen kasvu aiheuttaa aina inflaatiota. Monetaristien mielestä rahamäärän tulee kasvaa tasaista, hidasta vauhtia tai rahamäärän tulee pysyä samana.
Monetaristit ovat yleensä hyvin markkinatalousmyönteisiä. Koulukunnan mukaan valtion ei pidä lyhyellä aikavälillä puuttua talouspolitiikkaan ennakoimattomasti, koska markkinat ovat itsekorjautuva järjestelmä: monetaristien mielestä valtion ei pidä puuttua esimerkiksi työllisyyteen budjetissaan suhdannepolitiikalla, koska laman aikana työttömyys poistuu palkkojen alentuessa kysynnän ja tarjonnan määräämälle tasolle, jos deflaatio ei ole nopeata. Valtion tulee ainoastaan taata markkinoiden toiminnan yleiset puitteet eli esimerkiksi omistusoikeuksia ja sopimuksia ylläpitävä oikeusjärjestelmä. Valtion ei siis pidä pitää yllä minimipalkkoja, työehtosopimusten yleissitovuutta, hintasääntelyja eikä muita sopimusvapautta loukkaavia säädöksiä. Keskuspankin ainoa tehtävä on laskea liikkeelle rahaa sen verran, että hintataso pysyy vakaana, tai pitää rahamäärä vakaana, jolloin hintataso laskee hitaasti.
Luokka:Taloustiede
Itävaltalainen taloustiedeItävaltalainen taloustiede on uusklassista taloustiedettä lähellä oleva koulukunta, joka kuitenkin uusklassismista poiketen korostaa utiliteetin subjektiivisuutta, markkinoiden toiminnan epävarmuutta, yrittäjyyden riskejä, sääntelyn toimimattomuutta ja rahajärjestelmän epäneutraalisuutta suhteessa kansantalouteen. Ideologisesti Itävaltalaisen taloustieteen katsotaan olevan lähellä liberaaleja ja libertaristisia aatteita. Vaikka itävaltalaista talousteoriaa pidetään varsin kiistanalaisena, sen painotuksella tuottavuuden luovaan osuuteen ja kritiikkillä uusklassisen talousteorian käyttäytymistieteellisiä teorioita kohtaan on ollut merkittävä vaikutus taloustieteen kehitykseen.
Itävaltalaisen talousteorian määrävä luonne on sen metodologia, jonka mukaan positivistinen asenne ja luonnontieteellisen metodin käyttö ei ole läheskään yhtä hyvä idea kuin taloustieteen ja ihmisen toiminnan tutkiminen yksinkertaisen logiikan, prakseologian avulla. Sen kuuluisimmat edustajat ovat Carl Menger, Ludwig von Mises ja Friedrich Hayek. Nimestään huolimatta itävaltalainen taloustiede on suosituinta Amerikassa toisen maailmansodan jälkeen, koska jotkut merkittävät itävaltalaiset taloustieteilijät pakenivat USA:han kansallissosialisteja. Se on kuitenkin varsin marginaalisessa asemassa uusklassiseen taloustieteeseen nähden.
Itävaltalaisen taloustieteen mukaan markkinat eivät ole tasapainossa markkinataloudessa kuten uusklassinen taloustiede teorioissaan usein olettaa. Kapitalismi nähdään kuitenkin parhaana talousjärjestelmänä, koska sen sanotaan reagoivan parhaimmalla tavalla markkinoiden epätasapainoon. Itävaltalaiset taloustieteilijät katsovat valtion olevan monopolien ja kartellien lähde ja tukija eivätkä yksityistä, potentiaalisesti kilpailulle altista yritystä määrittele monopoliksi tai katso vapaassa markkinataloudessa syntynyttä kartellia tai luonnollista monopolia välttämättä haitalliseksi ja vastustavat kilpailulainsäädäntöä, joka vähentää sopimusvapautta.
Uusklassisesta taloustieteestä itävaltalaisen koulukunnan erottaa ennen kaikkea jälkimmäisen negatiivinen suhtatuminen yksittäisten toimijoiden toimintojen vaikutusten summan aggregointiin makrotasolle sekä usein kielteinen suhtautuminen uusklassiselle taloustieteelle tyypilliseen syvästi matemaattiseen lähestymistapaan.
Itävaltalaisen rahateorian erikoisuutena on kansantalouden suhdannevaihteluiden (ylikuumenemisten ja lamakausien) selittäminen (itävaltalainen sykliteoria, austrian business cycle theory, ABCT) inflatorisella rahapolitiikalla ja osittaiseen kassavarantovelvoitteeseen perustavalla pankkijärjestelmällä (fractional reserve banking, FRB).
Itävaltalaisen taloustieteen edustajat
Aiheesta muualla
- [http://www.freescholars.org/default_zone/fr/html/theme124.html Syllabus of Austrian economics vs neoclassical economics]
- [http://www.freescholars.org/default_zone/fr/html/theme128.html Syllabus of Austrian economics vs institutional economics]
- [http://www.hanshoppe.com/ Hans Hermann Hoppe]
- [http://www.praxeology.net/webbio.htm Roderick T.Long]
- [http://ontology.buffalo.edu/smith/ Barry Smith]
- [http://www.walterblock.com/ Walter Block]
- [http://www.mises.org/fellows.asp?control=5 David Gordon]
- [http://www.guidohulsmann.com/ Joerg Guido Huelsmann]
- [http://www.gmu.edu/departments/economics/pboettke/ Peter J. Boettke]
- [http://www.mises.org/fellows.asp?control=13 Ralph Raico]
- [http://www.auburn.edu/~garriro/ Roger Garrison]
- [http://www.mises.org/fellows.asp?control=17 Joseph Salerno]
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Pascal_Salin Pascal Salin] (ranskaksi)
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Jacques_Garello Jacques Garello] (ranskaksi)
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Jean-Pierre_Centi Jean-Pierre Centi] (ranskaksi)
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Gérard_Bramoullé Gérard Bramoullé] (ranskaksi)
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Henri_Lepage Henri Lepage] (ranskaksi)
- [http://www.jesushuertadesoto.com/madre2.htm Jesus Huerta de Soto] (espanjaksi)
- [http://www.libinst.cz/stranka.php?id=106 Josef Šíma] (tshekiksi)
- [http://www.lewrockwell.com/ Lew Rockwell]
Luokka:Taloustiede
KeynesiläisyysKeynesiläinen taloustiede on kansantaloustieteen haara, joka lähtee kokonaiskysynnän vähyydestä syynä lamoihin. Sen mukaan valtion tulee lisätä kysyntää vaikeina aikoina tasoittaakseen lamoja ja saadakseen talouden uudelleen käyntiin.
John Maynard Keynesin perusteesi oli, että uusklassinen taloustiede on erityistapaus tilanteesta, jossa vallitsee täystyöllisyys. Markkinoiden toiminta yleensä on Keynesin mukaan liian kaukana täydellisestä, ja sen takia syklejä tulee tasoittaa, jotta lamat eivät olisi niin syviä ja markkinat toimisivat pikaisemmin. Uusklassisen mallin mukaan valtion kulutus kuitenkin laskee kokonaiselintasoa pidemmällä aikavälillä. Vastauksena pidemmän aikavälin vaikutuksiin Keynes antoi toteamansa "pidemmällä aikavälillä olemme kaikki kuolleet".
Keynesin ajattelu pyrittiin hyvin pian palauttamaan osaksi perinteisempää taloustiedettä. Näin syntyi varsinaisesti keynesiläisyydeksi kutsuttu taloustieteen haara, joka oli uusklassisen taloustieteen ja joidenkin Keynesin oppien yhteensulautuma. Tämän kehityksen tärkein hahmo oli John Hicks, joka on 1980-luvun alussa myöntänyt alun perin 1930-luvulla kehittämänsä teorian perustavasti virheelliseksi. Sittemmin on syntynyt post-keynesiläisyys, jonka edustajat kritisoivat keynesiläisyyttä ja uusklassista taloustiedettä Keynesin ajattelun keskeisten piirteiden laiminlyömisestä.
Kuuluisia keynesiläisiä olivat itse John Maynard Keynesin lisäksi esimerkiksi James Tobin, joka ehdotti valuutansiirtoveroa.
Luokka:Taloustiede
ja:ケインズ経済学
Kysyntä ja tarjonta
Kysynnän ja tarjonnan laki on vallallaoleva käsitys, joka selittää ja ennustaa myytävien tuotteiden hinnan ja määrän kilpailluilla markkinoilla. Se on suuren osan taloustieteistä perusta.
Lain mukaan, jos tuotetta on saatavilla markkinoilla vähemmän kuin ihmiset haluaisivat sitä ostaa, osa ostajista on valmis maksamaan korkeampaa hintaa ja myyjät täten nostavat hintojaan. Tämä ajaa useammat tuottajat tuottamaan tuotetta, kunnes hinnat taas laskevat. Kysynnän ja tarjonnan laki ajaa teorian mukaan täten hinnat tasapainoon.
Tasapaino löytyy kohdasta, jolla kysyntä- ja tarjontakäyrä kohtaavat.
Uusklassisessa taloustieteessä tämä johtopäätös johdetaan aggregoimalla yksilötason yksittäisten ihmisten kysynnät makrotasolle. Koska tässä kalkyylissä päädytään ylitsepääsemättömiin ongelmiin, joudutaan olettamaan ns. "Arrow-Debrau -ehdot" eli identtiset preferenssit yksilöiden välillä sekä preferenssien muuttumattomuus tulotason muutoksista huolimatta.
Katso myös
- Hinta
Luokka:Mikrotaloustiede
ja:需要と供給
Rikotun ikkunan ongelmaRikotun ikkunan ongelma on alun perin Frederic Bastiatin kynäilemä esimerkkitarina, joka kuvastaa taloustieteissä yleistä virhettä, vaihtoehtoiskustannuksien unohtamista.
Tarina
Tarinassa pikkupoika rikkoo kaupanpitäjän ikkunan. Kaikki tuntevat myötätuntoa kaupanpitäjää kohtaan, mutta pian keksivät, että lasittaja saa tästä lisää työtä. Lasittaja puolestaan ostaa rahoillaan leipää, leipuri villapaitoja jne., joten taloudelle ikkunan rikkominen näyttää olevan positiivinen asia.
Tosiasiassa ihmiset unohtavat piilotetut kulut ja menetetyt mahdollisuudet, jotka syntyivät, kun rahaa piti käyttää ikkunaan. Pitää miettiä, mitä kaupanpitäjä olisi rahoillaan tehnyt, jos hän ei ikkunaa olisi ostanut - hänhän olisi myöskin ostanut leipää, leipuri taasen villapaidan jne. Nyt kaupanpitäjällä on yksi ehjä ikkuna, mutta ilman tapahtunutta hänellä olisi myöskin ollut ehjä ikkuna, minkä lisäksi hänellä olisi ollut villapaita tai ranskanleipä.
Kokonaiselintaso ei tietenkään voi nousta, jos osa siitä tuhotaan. Poika ei lisännyt kaupungin kokonaiselintasoa vaan vähensi sitä yhden ikkunan hinnalla.
Henry Hazlitt esittelee kirjassaan Economics in One Lesson useita käytännön esimerkkejä siitä, kuinka paljon ihmiset loppujen lopuksi pitävät erittäin hyvänä ideana ja täysin moraalisesti perusteltuna "rikkoa ikkunoita". Erityisesti Hazlitt ja Bastiat vertaavat lasittajaa eturyhmiin ja pikkupoikaa valtioon. Eturyhmät pyytävät tukiaisia, tulleja ja erityislainsäädäntöä ja valtio "rikkoo ikkunan". Eturyhmät hyötyvät ja syntyy illuusio positiivisesta vaikutuksesta, vaikka suurin osa ihmisistä häviääkin (ainakin välillisesti). Villapaitoja ja suklaalevyjä, joita ihmiset olisivat muuten ostaneet rahoillaan ei ikinä näy, joten ihmisten on vaikea tajuta niiden "hävinneen" mihinkään. Koska kulut ovat piilotettuja, syntyy illuusio, ettei niitä olisi ollenkaan. Hazlett tiivisti periaatteen muotoon "kaikesta, mitä emme luonnolta ilmaiseksi saa, täytyy maksaa". Sci-fi kirjailija Robert A. Heinleinilta on lainattu tilanteeseen sopiva lentävä lause "there ain't no such thing as a free lunch", "ilmaista lounasta ei ole olemassakaan".
Sotien taloudelliset vaikutukset
Rikotun ikkunan positiivisilla vaikutuksilla perustellaan esimerkiksi sotia. Vaikka sodissa tuhotaankin paljon rakennuksia ja yrityksiä ja lähes puolet kansasta on sotimassa eikä tuottavissa töissä, seuraa sotia kuitenkin aina valtava taloudellisen kasvun aika, ja sotiminen näyttää siten taloudellisestikin kannattavalta.
Tosiasiassa unohdetaan, että talouskasvua on ilman sotiakin. Totta kai sotilaat kotikaupunkeihin palatessaan löytävät omatkin kotinsa raunioina, mikä motivoi heitä tekemään paljon töitä ja rakentamaan uudelleen sitä, mikä sodissa menetettiin. Mutta jotta sota oikeasti olisi kannattanut, tulisi ihmisten tehdä yli 200% työteholla töitä yhtä kauan kuin sota kesti; heidänhän tulisi korjata kaikki sodan vahingot, tehdä vähän ylimääräistä ja vielä lisäksi hoitaa normaali työnsä.
Monesti perustellaan, että vastarakennetut tehtaat ovat tuottoisampia, kuin vanhentuneet tehtaat, mutta unohdetaan, että vanhentuneet tehtaat ovat maksaneet itsensä jo takaisin, kun taas vastarakennettuihin tehtaisiin on juuri pitänyt käyttää paljon rahaa. Jos tehtaiden pommittaminen ja uudelleenrakentaminen olisi kannattavaa toimintaa, kannattaisi tietysti samalla argumentilla pommittaa kaikki Suomenkin tehtaat kerran vuodessa maan tasalle.
Julkinen kulutus
Itävaltalaisen koulukunnan edustajat sekä monet liberaalit väittävät usein, että valtion julkista kulutusta perustellaan nimenomaan rikotun ikkunan kaltaisilla argumenteilla. Kun vaikkapa telakka tarvitsee tukiaisia rakentaakseen laivoja, työttömiä hitsaajia ja timpureita työllistetään sekä metalliteollisuus saa tilauksia. Ihmiset näkevät aikaisemmin työttömät timpurit töissä ja kaiken sen elintason, jota laivan rakentaminen on aiheuttanut. Näin valtiolta säästyy myöskin työttömyyskustannukset.
Piilokuluja ei vain noteerata. Tukiaiset rahoitetaan verotuloilla, jotka on kerätty tavallisilta ihmisiltä. Ihmiset olisivat voineet käyttää rahan vaikkapa suklaaseen, jolloin suklaatehdas olisi työllistänyt muita työttömiä lisääntyneen kysynnän ansiosta.
Tällaisen ajattelumallin mukaan esimerkiksi aktiivinen työllistämispolitiikka ei useinkaan ole kovin järkevää, vaan muistuttaa tilkkutäkin jatkamista sen alkupäästä, leikaten kangasta jalkopäästä.
Luokka:Taloustiede
Pääoma:Pääoma on myös Karl Marxin kirjoittama kirja.
Pääoma on klassisesta taloustieteestä lähtöisin oleva käsite, joka on yksi kolmesta tuotannontekijästä maan ja työn ohella. Seuraavat hyödykkeet ovat pääomaa:
- Sitä voidaan käyttää muiden hyödykkeiden tuottamisessa (ts. tuotannontekijä)
- Se on ihmisen valmistama (tämä erottaa sen maasta, mineraaleista tai muusta luonnon aikaansaannoksesta)
- Sitä ei käytetä välittömästi tuotannontekoprosessissa, kuten raaka-aineita
Kirjanpidossa pääoma useimmiten määritetään rahalliseksi omaisuudeksi, jota tarvitaan yrityksen käynnistämiseen tai ylläpitoon. Käytännössä pääoma on aina tuotannontekijä, mutta pääomaa sijoitettaessa yritykseen sijoitus tehdään rahallisessa muodossa. Yritykseen sijoitettu pääoma voi olla vierasta tai omaa pääomaa, erona se, että edellisessä on takaisinmaksuvastuu.
Sijoittaminen on pääoman lisäämistä. Jotta sijoittamista voi tapahtua, on luotava hyödykkeitä, joita ei kuluteta välittömästi vaan käytetään toisten hyödykkeiden tuottamiseen. Sijoittaminen liittyy säästämiseen ja edellyttää säästämistä mm. uusklassisen taloustieteen mukaan. Kuitenkin Keynes analysoi, että säästämisessä kaikkea tuloa ei käytetä, kun taas sijoittamisessa tulot käytetään tietynlaisiin kohteisiin, sijoituksiin.
Laajempi merkitys
Vaikka pääoma onkin perinteisen merkityksen mukaan tuotannontekijöitä ja fyysisiä työkaluja, monet tutkijat ovat keskittyneet muihin pääoman muotoihin. Esimerkiksi yrityksen henkilöstön kouluttaminen ja kykyihin satsaaminen kasvattavat henkistä pääomaa. Pierre Bourdieu on kirjoittanut sosiaalisesta pääomasta, joka liittyy yhteisöihin.
Katso myös
- Kapitalismi
Luokka:Taloustiede
ja:資本
BruttokansantuotosBruttokansantuote (BKT) on kokonaistuotannon mitta kansantaloudessa. Sille on useita eri laskutapoja, mutta lopputulos on kaikissa sama. Se tarkoittaa jossain maassa toimivien tuotantoyksiköiden (esim. tehtaiden) tuottamien lopputuotteiden summaa rahassa. Tavaroiden lisäksi siihen sisältyvät palvelut. BKT voidaan saada myös laskemalla yhteen kotimaisten yritysten tuotannontekijöistä tulleet tulot eli mm. palkat, osingot ja yrittäjätulot.
Bruttokansantuotteeseen ei sisälly kaikki maassa tapahtuva tuotanto, kuten kotityö ja harmaa talous. BKT:tä käytetään usein maan elintason kehityksen mittarina. Eri maiden välisiä elintason vertauksia tehdään käyttäen samaksi valuutaksi (useimmiten dollareiksi) muutettua asukaskohtaista bruttokansantuotetta.
Koska hintataso vaihtelee maiden välillä, usein käytetään myös ostovoimakorjattua bruttokansantuotetta, jossa kunkin maan hintataso otetaan huomioon.
Kansalaisten tosiasiallisen elintason arviointiin on kehitetty muitakin menetelmiä. Esimerkiksi Yhdistyneet kansakunnat käyttää inhimillisen kehityksen indeksiä HDI (engl. human development index).
Katso myös
- Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan
- Luettelo valtioista bruttokansantuotteen henkilöä kohti mukaan
- Luettelo valtioista inhimillisen kehityksen indeksin mukaan
Luokka:Kansantaloustiede
Taloustieteiden perustaTaloustieteiden perustasta on useita erilaisia käsitteitä. Aina klassisen taloustieteen hajoamisesta lähtien 1870-luvulta on esitetty useita mikrotaloudellisia malleja taloustieteiden perusteiden selittämiseen.
Yksinkertaisimmillaan uusklassisen taloustieteen edustajien mielestä makrotaloudelliset totuudet voidaan johtaa mikrotaloudellisista laeista. Äärimmäisten positivististen mielipiteiden mukaan kansantalous ei ole fyysistä järjestelmää monimutkaisempi ja makrotaloudelliset lait on laskettavissa tietyillä kaavoilla aivan kuten luonnonlait klassisessa mekaniikassakin.
Itävaltalaisen taloustieteen edustajat, pääosassa Ludwig von Mises, kehittivät prakseologiaksi kutsutun opin, jonka mukaan ihmisen toiminta on redusoitavissa filosofisen logiikan perusteisiin. Mises kirjoitti prakseologiasta kirjoissaan Epistemological problems of economics ja Human action.
Preussilainen koulukunta puolestaan puolusti näkemystä, jota he kutsuivat historisismiksi, jonka mukaan yhteiskunnassa on tiettyjä sisäisiä lainalaisuuksia, joita selvittämällä ja seuraamalla voidaan selvittää ihmisten toimintaa.
Ekonofyysikot kritisoivat usein kansantaloustieteen teorioiden puutteita.
Katso myös
- Methodenstreit
Linkkejä
- [http://www.mises.org/humanaction/introsec2.asp Human action], luku 2 (The Epistemological Problem of a General Theory of Human Action)
- [http://www.debunking-economics.com/Sample/method.htm There is madness in their method] Luku Steve Keenin kriittisestä kirjasta Debunking Economics.
Luokka:Taloustiede
Luokka:TaloustiedeLuokka:Tiede
Luokka:Talous 1 de Julho
1 de Julho (ou 1º de julho) é o 182º dia do ano no calendário gregoriano (183º em anos bissextos). Faltam 183 para acabar o ano.
Eventos históricos
- 1722 - É executada, em Portugal, a última mulher condenada à pena de morte.
- 1863 - Começa a Batalha de Gettysburg, ponto de viragem da Guerra Civil Americana.
- 1867 - Assinado o British North America Act, que concede autonomia ao Canadá.
- 1873 - A Ilha do Príncipe Eduardo junta-se à Confederação Canadense.
- 1921 - Primeiro Congresso Nacional do Partido Comunista da China.
- 1925 - António Maria da Silva torna-se primeiro-ministro de Portugal, em substituição de Vitorino de Carvalho Guimarães.
- 1944 - Inicio da Conferência de Bretton Woods, na qual é idealizada a criação do Fundo Monetário Internacional.
- 1960 - Independência da Somália.
- 1962 - Independência da Ruanda e do Burundi.
- 1970 - Ocorre a marcha em lembrança ao motim iniciado em 28 de Junho de 1969 (com duração de mais dois dias) em frente ao bar Stonewall Inn (Nova Iorque - EUA), precursora das atuais Paradas do Orgulho Gay.
- 1972 - Os terroristas alemães Andreas Baader, Jan-Carl Raspe e Holger Meins, são capturados em Frankfurt.
- 1979 - Sony introduz o walkman no mercado.
- 1980 - O Canada é declarado hino oficial do Canadá
- 1997 - A soberania sobre Hong Kong é entregue pelo Reino Unido à República Popular da China.
- 2004 - A sonda Cassini-Huygens faz a entrada na órbita de Saturno às 01:12 e termina às 02:48 (Hora Universal).
- 2004 - Horst Köhler substitui Johannes Rau como presidente da Alemanha.
- 1914 - Em Londres, o cientista Archibald Low apresentou um aparelho para emissão de imagens à distância, a que deu o nome de "televisão".
Nascimentos
- 1481 - Rei Cristiano III da Dinamarca, Noruega e Suécia.
- 1646 - Gottfried Leibniz, cientista alemão (m. 1716)
- 1903 - Amy Johnson, aviadora (m. 1941).
- 1920 - Amália Rodrigues, fadista portuguesa (m. 1999) - data referida pela própria
- 1977 - Liv Tyler, atriz americana.
Falecimentos
- 1876 - Mikhail Bakunin, escritor e ativista anarquista (n. 1814)
- 1920 - Delfim Moreira, presidente do Brasil (m. 1868)
- 1983 - Buckminster Fuller, arquiteto, inventor e filósofo norte-americano (n. 1895).
- 1995 - Albertinho Fortuna, cantor brasileiro (n. 1922)
Feriados e eventos cíclicos
- Feriado na China, comemorando o dia da Fundação do Partido Comunista da China.
- Dia dos Hospitais.
- Dia da Força Aérea Portuguesa
----
30 de Junho - 1 de Julho - 2 de Julho - 1 de Junho - 1 de Agosto - Todos os dias
7 01
ja:7月1日
ko:7월 1일
th:1 กรกฎาคม
darmowe statystyki Hotels Warsaw pharmacy narty w szwajcarii slots
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Java coffee
Java coffee is a coffee produced on the island of Java.
As a synonym of coffee, "java" introduced itself in the 17th century when the Dutch had begun cultivation of coffee trees on the island of Java (part of the islands of Indonesia) and successfully exported it globally since.
References
- Dictionary.com, [http://dictionary.reference.com/search?q=javajava]. Accessed on 28 October, 2005.
- Java
|
History of Java
Java is an object-oriented programming language developed initially by James Gosling and colleagues at Sun Microsystems. Initially called Oak (named after the oak trees outside Gosling's office), it was intended to replace C++, although the feature set better resembles that of board game. For more meanings of Java, see Java
Java is a German-style board game designed by Wolfgang Kramer and Michael Kiesling and published in 2000 by Ravensburger in
|
John Radcliffe
John Radcliffe (1652–1714) was a British physician. A number of landmark buildings in Oxford, including the Radcliffe Camera, the Radcliffe Infirmary, and the Jet (disambiguation).
A jet is a stream of fluid produced by discharge through an orifice into free space.
Since gases are compressible fluids, the velocity attained by a jet of gas cannot be determined by Bernoulli's principle. Instead, if one uses adiaba
|
Joual
Joual is the name given by some to a working-class sociolect of Quebec French spoken in Montreal, after its pronunciation of the word cheval (horse). Its most important trait is said to be the quantity of loanwords from English. The term is said to have been coined by journalist André Laurend
|
Jacob and Esau
:This is an article about the bibilical patriarch Jacob. For other uses of the name, see Jacob (disambiguation).
Jacob (disambiguation), 1855]]
Jacob or Ya'akov, (יַעֲקֹב "Holder of the heel", Standard Hebrew Yaʿaqov, Tiberian Hebrew Yaʿăqōḇ;
The Right Honourable Joseph Lister, 1st Baron Lister, OM , FRS (5 April 1827–10 February 1912) was a famous British 1664 – 1724) of Nuremberg, Germany was a geographer and cartographer, who was instrumental in making maps of the Americas to show to Europeans, and in turn bringing Europeans to see America.
In
|
J.R.R. Tolkein
John Ronald Reuel Tolkien (January 3, 1892 – September 2, 1973) is best known as the author of The Hobbit and its sequel The Lord of the Rings. He worked as reader
|
|
