:: wikimiki.org ::

Kantri

Kantri

Country-musiikki (usein myös country & western, suomeksi myös kantri) on Yhdysvaltojen eteläosissa syntynyt musiikkityyli, jonka juuret ovat perinteisessä folk-musiikissa, negrospirituaaleissa ja bluesissa. Tunnetuimpia country-muusikoita ovat muun muassa Johnny Cash, Patsy Cline, Willie Nelson, Dolly Parton, Hank Williams ja Tammy Wynette. Luokka:Populaarimusiikki ja:カントリー・ミュージック

Yhdysvallat

Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka. Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.

Historia

Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin. Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita. Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta. Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue. Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin. Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena. Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.

Politiikka

Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu. Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa. Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.

Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta. Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa. Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia. Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.

Viimeaikaisia väittelynaiheita

Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.

Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Yhdysvaltain osavaltiot: Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Maantiede

Havaiji Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Talous

Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta. Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten. Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa. Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.

Yhteiskunta

Väestö

Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä. Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta. Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000) Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.

Uskonto

Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989) Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin. Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.

Koulutus

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.

Kulttuuri

Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka Luokka:Yhdysvallat zh-min-nan:Bí-kok ko:미국 ms:Amerika Syarikat ja:アメリカ合衆国 simple:United States th:สหรัฐอเมริกา

Blues

:Sanan muista merkityksistä, kts. artikkeli Blues (täsmennyssivu). Blues (täsmennyssivu) Blues [blu:z] (engl.) on afroamerikkalaisen musiikin tyylilaji, joka kehittyi Yhdysvalloissa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa mustan väestönosan keskuudessa. Se vaikutti suuresti jazzin syntyyn sekä rockin eri genreihin.

Piirteet

Blues ei ole jazzin tai rhythm and bluesin tapaan musiikillinen traditio, jonka varhaisvaiheilla ja moderneilla muodoilla on musiikillisesti enää varsin vähän tekemistä keskenään. Sen sijaan blues on tietynlaiseen tunnelmaan, sointukaavoihin ja asteikkoon sidottu musiikintyyli, joka ei ole muuttunut sävyltään oleellisesti, mutta jota on eri aikoina soitettu hyvin erilaisilla kokoonpanoilla ja soittimilla. Bluesin runkona on diatoninen duuriasteikko (bluesasteikko) ja sen sävelet (blue notes, alakuloiset sävelet). Säkeistömuoto on usein kolmisäkeinen, ja sointukulku perustuu blueskaavaan. Nopeammissa kappaleissa on shuffle-rytmi. Tyypillinen blueskappaleen aihe on laulajan kertoma surullinen tarina, joka heijasti mustan väestön huonoa asemaa tyylin syntyvaiheiden aikana. Vanhojen blues-kappaleiden sanoituksissa vilisee usein kohtalokkaita ja mystisiä aiheita, kun taas sotien jälkeisessä modernissa bluesissa seksuaaliset huolenaiheet ovat lähes aina sanoitusten aiheena.

Historia

Bluesin juuret

Bluesin juuret ovat Länsi-Afrikassa, josta väestöä kuljetettiin Yhdysvaltoihin orjatyövoimaksi 1700-1800-luvuilla. Mississippi-joen suiston alueella asui erityisen paljon mustaa väestöä, sillä siellä maanviljely ja etenkin puuvillan kasvatus muodostivat pääosan alueen taloudesta. Blues alkoi kehittyä työlauluista ja puuvilla peltojen työntekijöiden lauluista (Field hollers).

Country blues ja city blues

1920-luvulla äänitteiden myötä blues-levyjä alettiin myydä USA:n eteläosissa. Blues-musiikki sai suuren kuulijakunnan ja vasta toinen maailmansota pysäytti kehityksen. 1920- ja 1930-lukujen merkittäviä blues-artisteja olivat esimerkiksi Robert Johnson, Blind Lemon Jefferson ja Charlie Patton, jotka lauloivat ja säestivät itseään akustisella kitaralla. Maaseudulla syntyi myös slide-soittotyyli, jossa sävelet haettiin kitaran otelaudalta putkea (tai joskus veistä) käyttämällä. Myös huuliharppu oli tärkeässä asemassa. Usein musiikkia riitti esittämään yksi henkilö. Maaseudun country bluesin rinnalle syntyi Bessie Smithin kaltaisten laulajattarien esittämä musiikki, jota kutsutaan usein city bluesiksi. City bluesissa oli taustayhtyeenä usein soittimiltaan pientä jazz-kokoonpanoa muistuttava ryhmä.

Blues sähköistyy sotien jälkeen

Sodan jälkeen syntyi uusi blues-tyyli, jossa käytettiin nyt myös sähkökitaraa sekä sähköistä huuliharppua, bassoa ja pianoa. Musiikki muuttui yhtyepainotteisemmaksi, voimakkaammaksi, kiihkeämmäksi ja yhä suositummaksi. Keskeinen hahmo tässä muutoksessa oli laulaja ja slide-kitaristi Muddy Waters. Tärkein sähkökitaran soiton kehittäjä bluesissa oli T-Bone Walker, joka soitti sähköistä bluesia jazzmaiseen tyyliinsä jo ennen Muddy Watersia. Bluesin vaikutusalue oli siirtynyt jokisuistosta Chicagon, Detroitin ja Texasin mustiin asiunalueisiin. 1950-luvun merkittäviin blues-muusikoihin lukeutuivat Muddy Watersin ohella esimerkiksi Elmore James, Howlin' Wolf, John Lee Hooker ja B.B. King. Toinen bluesiin kuuluva musiikityyli on urban blues.

White blues

1960-luvulla blues alkoi levitä mustien asuma-alueiden ("gettojen") ulkopuolelle. Otollista leviämiselle oli etenkin se, että suositut brittiläiset rockyhtyeet (kuten The Rolling Stones, The Animals ja Fleetwood Mac) omaksuivat bluesin osaksi omaa musiikkiaan. Myös sotaa edeltävän ajan blues-muusikoiden, kuten Robert Johnsonin, levytykset löydetttiin uudestaan ja ne vaikuttivat voimakkaasti moniin 1960-luvun kitaristeihin. Jotkut vanhat akustiset blues-kappaleet heräsivät myös eloon uusina rock-versioina (kuten Eric Claptonin Cream -yhtyeen riveissä tekemä versio Robert Johnsonin "Crossroads Bluesista"). Yhdysvalloissa valkoinen nuoriso alkoi laajassa mittakaavassa kiinnostua bluesista vasta 1960-luvun lopulla, jolloin musiikkityyli tuli heille tutuksi valkoisten muusikoiden tai Jimi Hendrixin ja Janis Joplinin kaltaisten rock-tähtien välityksellä. Nämä levy-yhtiöiden vastustuksesta huolimatta blues -kappaleita ohjelmistoonsa sisällyttäneet rock-artistit vaikuttivat merkittävästi siihen, että bluesin suosio kasvoi, mikä nosti lopulta monia tummaihoisia blues-veteraanejakin parrasvaloihin. 1960-luvun aikana lavalle palasi jopa Skip Jamesin ja Son Housen kaltaisia kunnioitettavaan ikään ehtineitä delta blues -artisteja.

Buumin jälkeen

1970-luvun alussa bluesbuumi häipyi, mutta 1980-luvulla pinnalle nousi taas monia uusia valkoisia blues-artisteja. Tuolta vuosikymmeneltä muistetaan esimerkiksi Stevie Ray Vaughan sekä hänen isoveljensä Jimmie Vaughanin yhtye Fabulous Thunderbirds. Viime aikojen tunnetuimpia bluesartisteja ovat näiden lisäksi olleet esimerkiksi Robert Cray, ja Jeff Healey. Rockin ja bluesin välimaastossa liikkuvista nyky-yhtyeistä mainittakoon The White Stripes.

Bluesin tärkeimpiä alalajeja

- Delta blues - vanha maaseudun akustinen blues. Esittäjiä muun muassa Son House, Robert Johnson, Charlie Patton. Sana delta blues viittaa nimenomaan Mississippin suistoalueen muusikoihin. Laajempia nimityksiä vanhalle akustiselle bluesille ovat 'folk blues' ja 'country blues'.
- City blues - vanha naislaulajien blues. Esittäjiä muun muassa Bessie Smith, Ma Rainey
- Chicago blues - "urbaani", sähkökitaralla soitettu blues. Esittäjiä muun muassa B.B. King, Albert King, Freddie King
- Blues-rock - rock-kokoonpanolla ja -soundilla soitettu valkoisten muusikoiden blues. Esittäjiä mun muassa John Mayall, Stevie Ray Vaughan

Blues-standardeja

Kuten jazzissa, bluesissakin on "standardeja" eli kappaleita, jotka "kaikki" tuntevat ja joita soitetaan usein. Seuraavassa listassa on kaikkein tunnetuimpia blues-standardeja. Kappaleen jälkeen on ensin mainittu tunnetuimman levytyksen esittäjä ja sitten kappaleen kirjoittaja, mikäli se on eri henkilö. "Traditional" tarkoittaa että säveltäjä on tuntematon.
- Born Under a Bad Sign (Albert King - Booker T. Jones & William Bell)
- Dust My Broom (Elmore James - Robert Johnson tai traditional)
- Five Long Years (Eddie Boyd)
- Key to the Highway (Derek and the Dominos - Big Bill Broonzy)
- I'm Your Hoochie Coochie Man (Muddy Waters - Willie Dixon)
- Killing Floor (Howlin' Wolf)
- Rollin' and Tumblin (Muddy Waters - traditional)
- Rollin' Stone (Catfish Blues) (Muddy Waters - traditional)
- Sweet Home Chicago (Robert Johnson - mahdollisesti traditional)
- Spoonful (Howlin' Wolf - Willie Dixon)
- The Sky Is Crying (Elmore James)
- They Call It Stormy Monday (T-Bone Walker)
Bluesia lähellä olevat musiikintyylit

- Vanha jazz
- Boogie Woogie
- Perinteinen gospel
- Rhythm and blues
- vanha rock
- rock and roll
- Surf Luokka:Blues ja:ブルース

Johnny Cash

Johnny (John R.) Cash (1932-2003), oli yhdysvaltalainen countrylaulaja ja lauluntekijä. Johnny Cash teki ensilevytyksensä pienelle Sun -levy-yhtiölle vuonna 1955, kappaleilla Hey Porter ja Cry cry cry. Hänen suurimpiin hitteihinsä kuuluvat I walk the line ja Folsom Prison Blues. Hän oli myös mukana ns. Miljoonan dollarin kvartetissa, johon kuuluivat lisäksi Carl Perkins, Elvis Presley ja Jerry Lee Lewis. Johnny Cash teki 1960-luvun lopulla kaksi konserttitaltiointia, "At Folsom Prison" ja "At San Quentin", jotka äänitettiin kalifornialaisissa vankiloissa. Levytykset jäivät musiikin historiaan sekä erityislaatuisen yleisön että Cashin yleisöön tehoavan esiintymisen vuoksi. Cash oli jo ennen kyseisiä levytyksiä esiintynyt paljon vankiloissa, joissa pitkäaikaisvangit eivät joskus häntä tunteneet. Cash aloittikin esiintymisensä aina esittelemällä itsensä sanoin: "Hello, I am Johnny Cash." Tästä lauseesta muodostui Cashin tavaramerkki. Viimeiset soololevynsä Johnny Cash teki yhteistyössä tuottaja Rick Rubinin kanssa. American Recordings -sarjana tunnetuilla levyillä Cash tulkitsi eri musiikkityylejä edustavia lauluja. Näillä levyillä Cash ylitti musiikillisia raja-aitoja. Cashin tulkinnat saivat sekä kriitikoiden että suuren yleisön suosion. 1990-luvulla Johnny Cash kuului myös The Highwaymen -yhtyeeseen yhdessä Willie Nelsonin, Kris Kristoffersonin ja Waylon Jenningsin kanssa. Johnny Cash oli henkilönä ristiriitainen hahmo. Hänen uraansa mahtui sekä monia ylä- että alamäkiä. Huumeongelma oli katkaista hänen uransa useaan kertaa. Cash oli syvästi uskonnollinen henkilö, jonka kristillinen vakaumus oli vahvasti esillä hänen koko tuotannossaan. Hänen harrastuksenaan oli myös kerätä Raamattua koskevaa kirjallisuutta. Johnny Cashia on kutsuttu Suomessa matalan lauluäänensä vuoksi "Amerikan Rautavaaraksi". Hänen lakoninen laulutapansa pysyi loppuun saakka lähes muuttumattomana. Cash, Johnny Cash, Johnny simple:Johnny Cash

Luokka:Populaarimusiikki

Pääartikkeli: Populaarimusiikki Luokka:Musiikki Luokka:Populaarikulttuuri

Movement for Justice

The Movement for Justice (Tehreek-e-Insaf in Urdu), is a Pakistani political movement, formed by the ex-Pakistani international cricketer Imran Khan. The party manifesto for the 2002 elections advocated a self-reliant Islamic republic, denouncing sectarianism and religious extremism. Key party policies include institutional reforms to address corruption; a more equitable distribution of resources; granting key civil liberties; and increasing public service spending.

jastrz�bia g�ra pensjonat podatki online casinos Aloes elitarne.info

:: RELATED NEWS ::

Colleges and universities/C
A -- B -- C -- D -- E -- F -- G -- A -- B -- C -- D -- E -- F -- G -- A -- B -- C -- D -- E -- F -- G -- A -- B -- C -- D -- E -- F -- G -- A -- B -- C -- D -- E -- F -- G -- A -- B -- C -- D -- E -- F -- A -- B -- C -- D -- E -- F -- A -- B -- C -- D -- E -- F -- A -- B -- C -- D -- E -- F -- A -- B -- C -- D -- E -- F --