:: wikimiki.org ::

Karja

Karja

Karjalla tarkoitetaan lähinnä elintarviketuotantoon tarkoitettua kotieläimistöä, ennen muuta nautakarjaa, mutta myös esimerkiksi porokarja on käsitteenä yleisesti käytetty. Leikkimielisesti metsästyksen yhteydessä saatetaan puhua esimerkiksi myös hirvikarjasta. Vielä kauempana alkuperäisestä merkityksestään on vaikkapa vaalikarja. Kukot, kanat, kalkkunat ja ankat ovat siipikarjaa. Toisaalta koirat ja kissat lasketaan tavallisesti karja-käsitteen ulkopuolelle, vaikka niitä yleisesti onkin pidetty maaseudun hyötyeläiminä. Suomessa on pienviljelijäin karjatalous muodostanut erittäin tärkeän maidon ja lihan, ja sitä myötä proteiinien, eläinrasvan ja laktoosin lähteen, kunnes 1960-luvulta on vientiteollisuus noussut maan pääelinkeinoksi, ja elintarvikkeiden tuonti suotuisammilta viljelyalueilta on vallannut alaa. Samalla karjanhoitoon liittyvien ammattien merkitys työvoimassa on vähentynyt. Luokka:Kotieläintalous minnan:Cheng-siⁿ

Elintarvike

Elintarvikkeella tarkoitetaan lain mukaan pakattua tai pakkaamatonta syötäväksi, juotavaksi tai muutoin ihmisen nautittavaksi tarkoitettua tuotetta tai valmistetta taikka sen ainesosaa tahi raaka-ainetta; (Elintarvikelaki 17.3.1995/361). Puhekielessä elintarvike on ruokaa. Elintarvikkeisiin kuuluu kaikki suun kautta nautittava joka ei ole lääkeainetta. Kasvi- ja eläinkunnan tuotteiden lisäksi elintarvikkeisiin voidaan lukea juomavesi, joskus myös alkoholi ja jopa tupakka. Elintarvikkeiden myynti on osa päivittäistavarakauppaa. Katso myös ravinto.

Lähteet

- [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950361 Elintarvikelaki] Luokka:Ruoka

Nauta

Nauta (Bos taurus) on märehtiviin sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäs. Lajin naarasta kutsutaan lehmäksi, uros taas on sonni, ja nuori tai kuohittu (ks. kastraatio) uros on härkä. Poikaset ovat vasikoita. Naudat syövät varsinkin ruohokasveja ja muita puuvarrettomia maakasveja, ja niitä hyödynnetään karjaeläiminä. Nautojen ruokailualue on laidun, ja nautojen oleilu, märehtiminen ja ruokailu laitumella on laiduntamista. Naudat pystyvät käsitelemään kasviravintoa moniosaisen vatsansa avulla, joka koostuu pötsistä, verkkomahasta, satakerrasta eli lehtimahasta ja juoksutusmahasta. Märehtiessään naudat "oksentavat" syöneensä heinän pötsistä takaisin suuhunsa, ja pureskelevat sen uudelleen pienemmäksi mössöksi. Näin naudat saavat hyödynnettyä ravintoaineita paremmin. Ihminen on käyttänyt nautoja jo vuosituhansia ravinnonsaantiin. Niistä saatavaa maitoa voi käyttää juomana tai siitä voi tehdä vaikkapa juustoja. Naudan lihaa syödään. Joissain kulttuureissa on rajoituksia naudanlihan syönnin suhteen. Esimerkiksi hinduille (ks. hindulaisuus) lehmät ovat pyhiä eläimiä, eikä niitä näissä kulttuureissa saa syödä. Suomessa on vanhastaan useita karjarotuja, joiden ominaisuutena on nupopäisyys eli sarvettomuus. Tunnetaan erityisesti suurehko punertava länsisuomalainen rotu ja sitä pienempi itäsuomenkarja. Lisäksi on pieni ja vaalea lapinkarja. Naudoilla on erityisiä värityskuvioita, joista tunnettu on kyyttö. Kuvataiteilija Liina Lång (entinen Miina Äkkijyrkkä) on työskennellyt kotimaisten karjarotujen puolesta. Suomen oloissa karja on kehittynyt erityisesti maidontuotantoa varten. Runsaammasti lypsäviä ulkomaalaisperäisiä rotuja on tuotu Suomeen. Näistä mainittakoon sarvipäinen Ayrshire. Viime aikoina Suomen karjankasvatuksen painopiste on siirtynyt lihantuotantoon. Luokka:Nautojen hoito Luokka:Sorkkaeläimet als:Kuh ko:소 (동물) ja:ウシ ms:Lembu simple:Cattle

Metsästys

Määritelmä

Lakikirjamääritelmän mukaan metsästys tarkoittaa luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun (metsästyslaki 2§). Saaliiksi saadut riistaeläimet käytetään yleensä ravinnoksi, erityisesti hirvenpyynnin merkitys metsästäjälle on suuri. 2002-2003 pyydettiin vuodessa yli 80.000 hirveä. Hirvenlihan tuotto ylittää nelinkertaisesti poronlihan tuoton. Turkiseläinten pyynti on nykyään huonosti kannattavaa, joten pyynti on lähinnä haittaeläiminä pidettyjen pienpetojen, kuten Suomen luontoon kuulumattoman minkin saalistusta. Suomessa metsästys on suosittu harrastus, nykyään Suomessa on n. 300.000 metsästäjää.

Elävää kulttuuriperintöä ja unohtuneita käytäntöjä

Suomi asutettiin hylkeenpyynnin avulla. Traaniöljyn ja nahkojen kauppaa arvellaan käydyn jo 5500 ekr. Suomalaisten hylkeenpyyntikylien, mm. Yli-Iin Kierikki, asuinkentiltä on löydetty muualta tuotuja meripihkaa, kuparia ja kultaa. Hylkeennahka on Roomassa ollut kalliimpi kuin leijonan talja. Sen hinta on vastannut käsityöläisen kuukauden palkkaa. Vielä 1500-luvulla traaniöljyä vietiin yli 300.000 litraa. Katolinen kirkko katsoi keskiajalla hylkeen kalaksi. Se avasi hylkeenlihan viennin, koska paaston aikana sai syödä kalaa. Kalevalassa maan katsotaan syntyneen telkän munasta. Telkän munalla on ollut myyttistä rooliaan käytännöllisempiä tehtäviä metsästyskulttuurin liepeillä: telkkänaaraita on opittu munittamaan ja näitä munia on kerätty ihmisravinnoksi. Keruu ei ole tuhonnut pesää, sillä tapasäännöt ovat käskeneet säästämään pesään aina joitakin munia. Lisäksi telkkä harrastaa käen tapaan loismunintaa, eli munittamisen rasite on kohdistunut moneen yksilöön. Hyljettä paljon myöhemmin alkoi turkiseläinten pyynti. Etenkin kettu, kärppä, näätä ja varsinkin orava ovat olleet pyynnin kohteina. Hirviä on aiemmin ollut paljon nykyistä vähemmän, sillä nyt metsien biomassa on suurempi kuin koskaan ja se sekä petojen suhteellinen vähälukuisuus ovat mahdollistaneet hirven ja hirvieläinten lisääntymisen. Saaristossa linnustus, myös kevätpyynti, ovat olleet tuottoisia. Kun kaskiviljely lisäsi teerien lukumäärää, oli teerijahti hyvin tuottoisaa. Laiduntaminen lisäsi myös jouhisorsien määrää ja kun tavi- sinisorsa ja haapanakannat olivat jo entuudestaan vahvat, saalista on saatu ilmeisesti nykyiset määrät jo 1900-luvun alussa. Suomalaiselle metsästykselle on ominaista sen vanha ja katkematon perinne. Euroopassa metsästys on usein ollut harvojen yksinoikeus ja metsästyskäytännöt ovat syntyneet useinkin luonnosta vieraantuneen ylhäisön parissa. Niinpä käytännöt ovat usein olleet julmia ja metsästys on tähdännyt joko suureen saalismäärään tai pelkkään huviin. Ikävimmät muotonsa tämä eurooppalainen metsästystapa on saanut siirtomaissa: yksi ammattimetsästäjä on saattanut elinaikanaan surmata jopa tuhat norsua muun monilukuisemman saaliin ohella. Amerikassa biisoni lähes hävitettiin sukupuuttoon alkuperäisväestön ruoansaannin vaikeuttamiseksi. Biisonia pyydettiin myös nahan takia. Lihaa ei otettu läheskään aina talteen tai talteen otettiin pelkkä kieli. Suorastaan massamaisesti esiintynyt muuttokyyhky tapettiin sukupuuttoon mm. haulipanoksia ampuvien tykkien avulla. Suomessa pyynti muistuttaa tavoitteiltaan edelleenkin alkuperäiskansojen harjoittamaa jahtia. Riista pyydetään vain tarpeeseen; syötäväksi tai turkikseksi ja käytetään eräin poikkeuksin (vahinkoeläimet) tarkoin. Metsästäjiemme parissa elää edelleenkin kirjoittamattomia tapasääntöjä mm. saaliin arvokkaasta kohtelusta myös kaadon jälkeen tai muusta hyväksyttävästä käytöksestä luonnon parissa. Suomalaisten eurooppalaisia "alkuperäisempää" luontosuhdetta kuvannee sekin, että Amerikan suomalaissiirtokunnat eivät tiettävästi koskaan joutuneet edes paikallisiin konflikteihin alkuperäisväestön kanssa. Nykyisin metsästettäviksi mahdollisia lajeja on Suomessa enemmän kuin ennen mutta metsästyksen parissa lajeja on aiempaa vähemmän. Muun muassa kuovi, tilhi ja monet muut linnut olivat metsästettäviä. Minkki tuotiin tarhattavaksi turkiseläimeksi mutta villiintyi (ja ilmeisesti syrjaytti vesikon). Piisami tuotiin myös turkiseläimeksi. Se löysikin ilmeisesti tyhjän lokeron ekosysteemistämme - ainakaan haittaa siitä ei ole ollut. Valkohäntäpeura tuotiin Amerikasta. Se oppi uuden elinalueensa vuodenkierron, ruokapöydän ja talveen valmistautumisen. Villisika levisi lähinnä Kannaksen kautta. Nokikana ja punasotka ovat myös laajentaneet onnistuneesti reviiriään. Fasaani menestyy hyvin, samoin kanadanmajava. Mufloni selviytyy myös mutta sitä ei ole edes tarkoitus lisätä, vaan mufloni pysynee erikoisuutena.

Arvostelua ja puolustusta

Metsästys on kautta aikain kohdannut eläinsuojelijoiden arvostelua. Metsästystä ei ole pidetty tarpeellisena tai sitä on pidetty epäeettisenä. Kiivaimmat luonnonsuojelijat ovat vaatineet metsästyksen lopettamista kokonaan. Usein kiivain arvostelu on tullut sieltä, missä metsästystä ei tunneta. Saatetaan luulla, että Suomessa harrastattaisiin englantilaistyyppistä kettujahtia tai muita julmia pyyntitapoja. Arvostelijat ovat lisäksi usein tarkastelleet koko metsästystä uhanalaisimman lajin kautta: nyt runsas hylje väheni aikoinaan ympäristömyrkkyjen takia mutta vastuuta sälytettiin metsästykselle. Eräät tulokaslajit ovat usein harvinaisia yksinkertaisesti siksi, että ne elävät Suomessa itselleen mahdollisen elinalueen laidalla, "vieraalla maalla". Kuitenkaan esimerkiksi punasotkan lukumääräisesti vähäinen metsästys Suomessa ei vaikuta elinvoimaisen lajin hyvinvointiin sen ydinalueilla. Ilveksen runsastuminen on lähes yksinomaan metsästäjien toimien ansiota: metsäkauris- ja jäniskantojen laaja ja tehokas hoito on tehnyt ilveksen laajamittaisen paluun mahdolliseksi. Luonnonsuojelijoillahan ei ole mitään pitkäjänteiseen käytönnön työhön pystyvää koneistoa vaan käytännön teot ovat olleet yksittäisiä, useimmin vain provokaatioita. Metsästäjät myös tuntevat eräiden eläinten elintavat osin paremmin kuin riistantutkimus. Lisäksi jää aina huomaamatta, että metsästys on pitänyt yllä 300.000:n aktiivi-ikäisen kansalaisen välitöntä luontosuhdetta ja voi osoittautua, että se on ollut hyvin tärkeä tekijä vaadittaessa säästämään metsästäjillekin mieluisia riistan elinpiirejä hakkuilta. Myöskään sitä ei tiedetä yleisesti, että Suomessa metsästysrasitus on tarkoin säädeltyä ja kohdistuu enimmäkseen kannan siihen osaan, nuoriin, joka muutenkin menetettäisiin tulevan talven aikana. Metsästäjiä on myös hyvin paljon, n. 300.000 ja se on tulossa etenkin naisten suosioon. Metsästyksen taloudellinen arvo on myös suuri. RKTL:n laskelman mukaan n. 60-70 mme, mutta todellisuudessa ilmeisesti suurempi laskutavasta ja riistanlihan hinnan arvostuksesta riippuen. Eräiden lajien metsästyksen lopettaminen aiheuttaisi suoranaista haittaa: jos hirvikantaa ei pidettäisi kurissa, metsätuhot olisivat riistantutkimuksen mukaan katastrofaalisia: Kolme-neljä rauhoitettua vuotta veisi taimikot. Hyljekantaa joudutaan tulevaisuudessa rajoittamaan, sillä hyljetuhot uhkaavat kalastuselinkeinoa jo nyt merkittävästi. Myös minkin pyynti saaristosta ja supin pyynti itäräjalla rabieksen leviämisen estämiseksi (rokotusten ohella) ovat tärkeitä. Jos Suomi ei säilyttäisi rabiesvapaan maan statusta, syntyisi siitä merkittävää haittaa ja kuluja. Näitä tehtäviä ei voida suorittaa niin, että tyydyttäisiin metsästämään pelkästään vahingollisia lajeja. Hirvijahtia lukuun ottamatta muut jahdit eivät ole juurikaan palkitsevia vaan tehdään osana muuta metsästystä ja riistanhoitoa. Nyky-Suomessa metsästys on organisoitu hyvin tehokkaasti ja riistaa säästävästi. Riistaeläimet lasketaan vuosittain Ylä-Lappia lukuun ottamatta riistakolmioiden avulla. Laskentaan osallistuu jopa 100 000 metsästäjää. Tulokset siirtyvät riistantutkimuksen käyttöön ja niiden perusteella annetaan pyyntirajoitukset ja -suositukset. Niinpä yksikään metsästettävistä lajeistamme ei ole tullut uhatuksi metsästyksen vuoksi, ei hylje eikä edes susi, josta on aina ollut olemassa elinvoimainen, usein tosin pieni, muutaman kymmenen yksilön kanta. Riistantutkimuksemme on ainutlaatuista ja suomalaistutkimusta pidetään maailmanlaajuisesti alansa huippuna. Suomalainen erityispiirre on, että tutkimus ei ole vain akateemista yliopistotutkimusta, vaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) tuottaa lähes suoraan metsästystä ohjaavaa tietoa. Niinpä esimerkiksi elinalueiden pirstoutumisen vähentämää metsoa ei metsästetä juuri lainkaan Etelä-Suomessa. Nyttemmin metsästyksen imago on saanut merkittävää apua julkisuuden henkilöiltä: esimerkiksi Sting ja Madonna ovat metsästyksen harrastajia. Myös erilaiset muodikkaat paleodieetit vaikuttavat myönteisesti riistanlihan arvostukseen alkuperäisenä ja ihmiselle hyväksi katsottuna ravintona.

Metsästysmuodot pyydettävän lajin mukaan

- Linnustus, metsäkanalinnut (Pyy, teeri, metso, riekko)
- Sorsalintujen metsästys l. sorsastus (mm. sinisorsa, metsä- ja merihanhi, nokikana)
- Hirvieläinten metsästys (hirvi, valkohäntä-, kuusi- ja metsäpeura, metsäkauris)
- Turkismetsästys (kettu, supi, minkki, mäyrä, orava, susi, ilves ym.)
- Muu pienriistametsästys (jänis, majava sekä kyyhkyt, aiemmin mm. tilhi, kuovi ja pulmunen)
- Hylkeenpyynti, l. hylkijahti (harmaahylje, norppa, gronlanninhylje, kirjohylje)

Surmavälineen mukaan

- Jousimetsästys (kaikki lajit pl. hylje)
- Keihästys (aiemmin karhu ja hirvi)
- Harpunointi (aiemmin hylje)
- Verkko- tai rysäpyynti (aiemmin hylje)
- Ansa- ja loukkupyynti (aiemmin karhu, peurat, jänis, metsäkanalinnut ja hylje)
- Ruutiasein tapahtuva metsästys, ampuminen (kaikki lajit)
- Myrkkypyynti (susi, kettu, karhu, ahma, varikset)
- Nuijinta (aiemmin hylje, joskus susi)

Saalistusmenetelmän mukaan

- Hiivintä ja jäljitys (nisäkkäät, aik. metson soidinpyynti)
- Ajometsästys, ajavan miesketjun käyttö (jänis, hirvieläimet, fasaani)
- Metsästys ajavan koiran avulla (jänis, hirvieläimet, kettu)
- Metsästys pysäyttävän koiran avulla (hirvieläimet, karhu)
- Metsästys noutavan koiran avulla (sorsalinnut, metsälinnut, peltopyy, fasaani)
- Metsästys jälkikoiran avulla (nyk. haavoittuneet hirvieläimet ja karhu)
- Haaska- tai syöttipyynti (valkohäntäpeura, kettu, supi, aiemmin karhu)
- Väijyntämetsästys ilman haaskaa (Hirvi, jänis, aiemmin hylje)
- Kuvastus (teeri, sorsalinnut, varis, kyyhky)
- Houkuttelumetsästys äänen ja/tai tuoksun avulla (hirvi, hirvieläimet, teeri, pyy, varis)
- Saartaminen ja/tai ylläkkö (aiemmin harmaahylje)
- Lippusiima (susi, kettu)
- Houkutinmetsästys elävän saalishoukuttimen avulla (susi)
- Houkutinmetsästys muun elävän houkuttimen avulla (vihollinen tai oma poikanen; varis, hylje)
- Luolakoirametsästys (kettu, mäyrä)
- Luolametsästys, pesäpyynti, poikasten sieppaus (aiemmin hylje ja sen kuutti; suden ym. pesien tyhjennys)
- Munittaminen ja munien keruu (varsinkin telkän munittaminen)
- Lähestyminen tai houkuttelu lajikumppaniksi naamioituneena (peura, hylje)
- Lähestyminen eläimen suojassa (teeren metsästys)

Käytössä olevia metsästysmuotoja saalislajeittan

- Jäniksen metsästys l. jänisjahti
- Hirven metsästys l. hirvijahti
- Peurojen metsästys l. peuranpyynti
- Vesilintujen metsästys l. linnustus
- Metsäkanalintujen metsästys l. linnustus tai metsälinnustus
- Näädän pyynti l. näätäjahti
- Karhun metsästys
- Ketun pyynti l. kettujahti
- Hylkeen pyynti l. hylkijahti

Synonyymejä ja murreilmauksia metsästykselle

- Jahti, pyynti, mehättely, mehtuu, erästys, saalistus Esimerkiksi kun joku eläin on saatu saaliiksi, se on jäänyt "eräksi". (Vrt. saada kiinni = "käsittää", Pentti Haanpäällä: "Mistä olet käsittänyt tupakkaa?")

Metsästys muussa merkityksessä

Metsästyksellä voidaan tarkoittaa myös jonkin asian etsimistä. Esimerkiksi "menen metsästämään erästä kirjaa". Luokka:Metsästys ja:狩猟

Hirvi

Hirvi (Alces alces) on sorkkaeläin ja Suomen suurin nisäkäs. Sen leviämisalue on tunturialueita lukuun ottamatta koko Suomi. Hirven turkin väri on tummanharmaa ja se muuttu hiukan ruskeammaksi kesäksi. Uroksilla on suuret sarvet, jotka uusiutuvat joka vuosi. Hirvi on yksi Suomen tärkeistä riistaeläimistä. Sen kantaa säädellään suunnitellulla metsästyksellä. Hirvenmetsästys tapahtuu 25. syyskuuta–15. joulukuuta välisenä aikana. Vuonna 2004 kaadettujen hirvien määrä oli noin 68 000. Hirven liha on maukasta ja sille onkin kehitetty monia hyviä [http://www.seedwiki.com/wiki/hirvi/hirvi.cfm reseptejä].

Elinympäristö

Havumetsät sekä suot, järven- ja joenrannat.

Ravinto

Suuri osa päivästä hirveltä kuluu syömiseen. Hirven on nautittava jopa 20 kg ravintoa päivässä. Keväällä ja kesällä metsän kruunupää syö haavan ja pajujen ym. lehtipuiden ja -pensaiden lehtiä ja versoja, mutta myös maitohorsmaa ym. ruohovartisia kasveja. Se napsaisee versot siististi poikki tai riipii lehdet suuhunsa. Myös vesikasvit ovat hirven suosioosa. maitohorsma

Lähteet

- [http://www.riista.fi Metsästäjäin Keskusjärjestö] Luokka:Sorkkaeläimet simple:Moose

Vaalit

Vaalijärjestelmät jaetaan kahteen suureen ryhmään: enemmistojärjestelmiin ja suhteellisiin järjestelmiin, jotka molemmat ovat käytännössä saaneet monia erilaisia muotoja Enemmistövaalit toimitetaan tavallisesti yhden henkilön vaalipiirejä käyttäen, jolloin piirejä on yhtä monta kuin valittavia edustajia, ja vaalipiirissä tulee valituksi eniten ääniä saanut ehdokas, mm. USA:ssa ja Englannissa. Enemmistövaalit voivat tapahtua myös kaksivaiheisena. Tullakseen valituksi on ehdokkaan saatava tällöin ensimmäisessä äänestyksessä taakseen ehdoton enemmistö äänistä; jollei kukaan pysty saamaan tätä enemmistöä, toimitetaan toinen äänestys kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken. Suhteelliset vaalit pohjautuvat ajatukseen, että esim. eduskunnan on oltava pienoiskuva kansasta; toisin sanoen valitsijakunnan eri ryhmien on saatava voimasuhteiden mukainen edustus.

Vaalit Suomessa

Suomessa valitaan kunnan väkilukuun kooltaan suhteutetut kunnanvaltuustot, 200-jäseninen eduskunta, presidentti ja 14 jäsentä Euroopan parlamenttiin suorilla kansanvaaleilla. Vaalit ovat välittömiä, niissä äänestetään suoraan ehdokasta. Vaalit määrittelevät perustuslaki yleisesti, vaalilaki, kuntalaki. Vaalin tuloksen määräämiseen käytetään Suomessa d'Hondtin menetelmää. Ensin lasketaan, kuinka monta äänestäjää on kannattanut kutakin ehdokasta, ja sen jälkeen - lasketaan yhteen puolueen tai mahdollisen vaaliliiton ehdokkaiden äänimäärät - kuinka monta ääntä yhteensä on tullut kunkin puolueen tai vaaliliiton hyväksi. Äänien laskennan jälkeen ehdokkaille annetaan vertausluvut siten että: eniten henkilökohtaisia äänimääriä saanut saa koko puoluuen tai vaaliliiton äänimäärän, toiseksi eniten saanut saa puolet ja kolmanneksi eniten kolmasosan äänistä jne. Tämän jälkeen ehdokkaat laitetaan vertauslukujen mukaisesti paremmuusjärjestykseen ja listan alkupäästä valitaan tulevat kansanedustajat. Jos ehdokkaat saavat saman vertausluvun, sijoitus ratkaistaan arpomalla.

Eduskuntavaalit

Suomen eduskunnan jäsenet valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Vaalit toimitetaan vaalipiireittäin, joita on nykyään 15. Edustaja-paikkojen (200) jaon vaalipiirien kesken suorittaa valtioneuvosto ennen kutakin vaalia piirien asukasluvun perusteella. Ahvenanmaalta valitaan vain yksi kansanedustaja, ja siten vaali toimitetaan täällä enemmistöperiaatteen mukaisesti. Rekisteröidyillä puolueilla on oikeus ehdokkaiden asettamiseen. Puolueiden on toimitettava vaalipiireittäin salainen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva jäsenäänestys, johon saavat ottaa osaa vaalipiirissä asuvat puolueen jäsenet. Jäsenäänestykseltä vältytään vain, jos kaikki nimetyt ehdokkaat mahtuvat puolueen ehdokaslistaan. Puolue voi asettaa kussakin vaalipiirissä yhtä monta ehdokasta kuin piiristä valitaan kansanedustajia, kuitenkin vähintään 14. Myös vähintään 100-jäseninen valitsijayhdistys samasta vaalipiiristä voi asettaa ehdokaan.

Kunnallisvaalit

Kunnanvaltuutettujen luku vaihtelee kunnan asukasluvun mukaan. Valtuuston pienin jäsenmäärä on 13 enintään 2 000 asukkaan kunnissa ja suurin määrä on 85 yli 400 000 asukkaan kunnissa. Valtuusto valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla joka neljäs vuosi lokakuun kolmantena sunnuntaina. Äänioikeutettu näissä vaaleissa on 18 vuotta täyttänyt Suomen tai muun Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin tai Norjan kansalainen, jonka kotikunta kyseinen kunta on. Kunnallinen äänioikeus on myös muulla täysi-ikäisellä ulkomaalaisella, jos hänellä on ollut kotikunta Suomessa kahden edeltävän vuoden ajan. Kunnallisvaalit toimitetaan samojen periaatteiden mukaan kuin eduskunnan vaalitkin. Vaalipiireinä ovat luonnollisesti kunnat, ja valitsijayhdistyksen perustamiseen riittää kymmenen (ääritapauksissa jopa kolmen) äänioikeutetun allekirjoittama asiakirja. Uusi kunnanvaltuusto aloittaa toimikautensa vaalivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.

Presidentinvaali

Presidentinvaali on tarvittaessa kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaali toimitetaan tammikuun kolmantena sunnuntaina. Jos joku ehdokkaista saa enemmän kuin puolet annetuista äänistä, hänet on valittu tasavallan presidentiksi ja hän astuu toimeensa kuudeksi vuodeksi seuraavan maaliskuun 1. päivänä, jolloin hän antaa eduskunnan edessä juhlallisen vakuutuksen. Jos kukaan ehdokkaista ei yli puolta äänistä, toimitetaan kahden viikon kuluttua uusi vaali, jossa ovat ehdokkaina kaksi ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saanutta ehdokasta. Tasavallan presidentin on perustuslain mukaan oltava syntyperäinen Suomen kansalainen. Jos eduskunnan jäsen valitaan presidentiksi, hänen edustajantoimensa lakkaa. Sama henkilö voidaan valita enintään kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi (6+6 vuotta). Aiemmin oli erilainen järjestely: kansa valitsi ensin 300 (tai vuodesta 1981 lähtien 301) valitsijamiestä, jotka kokoontuivat kuukauden kuluttua toimittamaan lopullisen vaalin. Presidenttiehdokkaiden nimeämistä ei lainsäädännössä ollut järjestetty, eli puolueet saivat hoitaa asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Valitsijamieskokouksessa oli aina mahdollisuus nostaa esiin ”mustia hevosia” viime hetken sovitteluihin. Nykyään oikeus asettaa ehdokas presidentiksi on rekisteröidyllä puolueella, jonka listalta on viimeksi toimitetussa eduskuntavaaleissa valittu vähintään yksi kansanedustaja, sekä 20 000 äänioikeutetulla henkilöllä. Vaalilain mukaan puolueen ehdokas valitaan jäsenistön kansanvaltaiset vaikutusmahdollisuudet turvaavalla tavalla siten kuin puolueen säännöissä tarkemmin määrätään.

Vaalitoimitus

Varsinainen äänestäminen tapahtuu vaalipiirejä ja kuntiakin pienemmissä yksiköissä, äänestysalueissa. Alle 3 000 asukkaan kunnat muodostavat normaalisti yhden äänestysalueen, kun taas suuremmat jaetaan kunnanvaltuuston päätöksin äänestysalueisiin. Jokainen äänestää siinä äänestysalueessa, jonka sisällä hänen asuinpaikkansa on. Ennakkoäänestys toimitetaan erikseen määrättävissä paikoissa ja jokainen äänioikeutettu voi äänestää joko ennakkoon tai varsinaisena vaalipäivänä. Ääni-oikeutettu on asuinpaikkaan katsomatta jokainen Suomen kansalainen, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta. Jotta kansalainen pääsisi äänestämään, on hänen nimensä oltava ao. äänestysalueen vaaliluettelossa, jonka pohjana on väestörekisterikeskuksen perustama äänioikeusrekisteri. Käytössä oleva ns. pienoisvaalilippu ei sisällä lainkaan luetteloa ehdokkaista, vaan äänestäjä merkitsee lipussa olevaan ympyrään sen vaalipiirinsä ehdokkaan numeron, jota hän haluaa kannattaa. Sitten äänestäjä taittaa lipun, antaa sen vaalilautakunnalle leimattavaksi ja pudottaa sen suljettuun vaaliuurnaan. Äänten laskenta aloitetaan heti vaalipäivän iltana äänestyspaikkojen sulkemisen jälkeen, ja alustavat tulokset saadaan selville jo puolenyön tienoissa.

Aiheesta muualla

- [http://www.electionguide.org/ Eri puolilla käydyt ja tulevat vaalit]
- [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Perustuslaki] valtion säädöstietopankissa Finlexissä
- [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980714 Vaalilaki]
- [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 Rikoslaki] (14. luku vaalirikoksista) Luokka:Vaalit ja:選挙 simple:Election

Kukko

Kukko on koiraspuolinen kana. Kukonpoikia käytetään lihatuotantoon broilerina. Kukkoja pidetään noin yksi viittä kanaa kohti. Kukko hedelmöittää kanojen munat. Hedelmöittyneistä kananmunista syntyy hautomisen jälkeen tipuja eli kanojen jälkeläisiä. Kukko yhdistetään kiinteänä osana maalaisidylliin ja maatalouteen. Perinteisessä maalaisidyllissä kukko mielletään herättämään maatalon väen hereille. Kukon kiekumisen ääni kuvataan suomen kielessä onomatopoeettisesti: "Kukkokiekuu". Äänen kuvaus vaihtelee huomattavasti kielestä toiseen. Kukot ovat tavallisesti kanoja koreampia. Niillä on tavallisesti pitkä pyrstö, joka on muodostunut pitkistä sulista. Kukkotappelu oli suosittua antiikin Kreikassa. Nykyisin taistelut ovat suosittuja etenkin Kaakkois-Aasiassa. Joskus taistelukukkojen kannus korvataan metallipiikillä. Taistelut on kielletty eläinrääkkäyksenä useissa maissa. Luokka:Siipikarja

Kalkkuna

Kalkkuna (Meleagris ssp.) on kotoisin uudelta mantereelta. Espanjalaiset valloittajat nimesivät tämän linnun ”Intian kananpojaksi”, kun he luulivat vielä olevansa Intiassa löydettyään Meksikon. Ensimmäinen Euroopassa tarjottu kalkkuna lienee vuonna 1570 Ranskassa Kaarle IX:n hääpöydässä. Vasta vuonna 1630 se alkoi yleistyä Keski-Euroopan keittiöissä. Kalkkuna matkasi uudelta mantereelta ensin Vähäaasiaan ja kulkeutui vasta sieltä Eurooppaan. Usein kalkkuna ajatellaan virheellisesti saapuneeksi eurooppaan jo 1500-luvulla. Sekaannuksia on aiheuttanut mm. tunnettu maalaus Henrik VIII:sta, jossa hänellä on kädessään suuri linnun koipipala, joka muistuttaa kovasti mittasuhteiltaan kalkkunaa. On arvioitu, että taiteilija on ottanut hieman vapauksia ja liioitellut palan kokoa, tai sitten kyseessä on ollut ankan tai hanhen koipipala. hanhen luokka:siipikarja

Ankka

Ankka (Anas platyrhynchos domestica) on sinisorsan kesytetty kotieläimeksi jalostettu muoto. Se on sinisorsaa suurempi ja lentokyvytön. Munat hiukan kananmunaa suuremmat ja ne soveltuvat hyvin leivontaan. Ankkaa on todennäköisesti alettu kasvattaa Kiinassa yli 2000 vuotta sitten, ja niitä on myös kasvatettu Rooman valtakunnassa ainakin jo 100 jaa.. Ankan villimuoto sorsa on hyvin suosittu riistalintu ja sitä onkin varsin helppo saada hyvin varustettujen elintarvikekauppojen pakastealtaasta melkein ympäri vuoden. Koska kyseessä on kuitenkin riistalintu, sorsa on melko kallista verrattuna tarhattuun ankkaan. Ankan keskimääräinen koko on noin 1,8-2,7 kg, kun sorsan paino jää selvästi tämän alle. Yleensä ankka syödään 1,5 –3 kuukauden ikäisenä, mutta nuoremmat ankanpojat painavat tavallisesti noin 1,6-1,8 kg ja ne valmistetaan yleensä paistamalla kokonaisena. Platina toteaa hanhen lihan olevan ominaisuudeltaan lämpimämpää kuin ankan. luokka:siipikarja luokka:sorsat luokka:ruoka

Koira

Koira on Canidae-heimoon kuuluva nisäkäs. Koira polveutuu sudesta, risteytyy sen kanssa ja ne kykenevät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, joten sitä pidetään suden alalajina. On myös esitetty teorioita polveutumisesta muista koiraeläimistä, mutta molekyylibiologiset tutkimukset eivät tue niitä. Koira on Euroopan toiseksi yleisin kotieläin kesykissan jälkeen. Useimmilla kesykoirilla on sudesta poiketen juoksuaika kaksi kertaa vuodessa (joillain alkukantaisilla roduilla vain kerran vuodessa). Koira tulee sukukypsäksi n. 12-18 kk iässä. Koiran kantoaika kestää n. 58-65 vrk. Pennut syntyvät sokeina ja kuuroina. Pentujen silmät aukeavat n. 2 viikon iässä. Koiranpentuja voidaan alkaa vierottaa emästä n. 5 viikon ikäisinä, jonka jälkeen ne vähitellen siirtyvät kiinteälle ravinnolle. Koiranpennun luovutusikä on 8 viikkoa, silloin se on tarpeeksi kypsä siirtymään uuteen kotiin ja tulemaan toimeen ilman emoaan. Eläintieteilijöiden mukaan kesyttäminen on tapahtunut samanaikaisesti eri puolilla maailmaa vuosina 15 000—7000 ennen ajanlaskumme alkua. Alun perin koiraa kesytettiin, koska se oli hyvä vahti ja suuri apu metsästyksessä. Pohjoisessa koira oli tehokas vetoapu ja karjankasvatuksen alkaessa sitä käytettiin paimentajana. Vielä nykyäänkin koiria käytetään samoihin tehtäviin. Koiran tehtävät ovat kuitenkin laajentuneet ja mukaan on tullut muun muassa huume-, opas-, vartio- sekä pelastuskoiria. Erityisesti ihmisen kanssa jalostetut koirarodut on helppo opettaa tekemään asioita ihmisen käskystä, ja ne ovat helposti motivoitavissa makupaloilla tai leluilla. Koira on laumaeläimenä sosiaalisesti älykäs, ja pennusta saakka ihmisen kanssa kasvanut koira oppii melko nopeasti tulkitsemaan ihmisen eleitä. Ihmiset voivat oppia tulkitsemaan koiran viestintää. Koirat viestivät keskenään pääasiassa eleillä, ilmeillä sekä äänillä. Koiran kesyttämisen jälkeen koiraa on käytetty erilaisiin tehtäviin. Vähitellen jalostuksella on saatu eriytettyä erilaisiin tehtäviin psyykkisesti ja fyysisesti soveltuvia rotuja. Nykyinen käytössä oleva [http://www.fci.be/ FCI:n] (Federation Cynologique Internationale) roturyhmittely jakaa koirarodut käyttötarkoituksensa mukaan karkeasti kymmeneen ryhmään:
- Lammas- ja karjakoirat (FCI 1)
- Pinserit, snautserit ja molossit (FCI 2)
- Terrierit (FCI 3)
- Mäyräkoirat (FCI 4)
- Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (FCI 5)
- Ajavat koirat (FCI 6)
- Seisojat (FCI 7)
- Vesikoirat ja noutajat (FCI 8)
- Seurakoirat ja kääpiökoirat (FCI 9)
- Vinttikoirat (FCI 10) Eräitä Suomen suosituimpia koirarotuja ovat saksanpaimenkoira, harmaa norjanhirvikoira, kultainennoutaja, labradorinnoutaja ja suomenajokoira. Alun perin koirarodun muodosti ryhmä koiria, joilla oli tietty käyttötarkoitus. Jalostusta ohjasivat ihmisen tarpeet, ja valinta suosi parhaiten tarkoituksensa täyttäviä koiria, jotka olivat sekä fyysisesti että psyykkisesti terveitä. Sattuman kautta tietyille alueille alkoi kehittyä omanlaisiaan eristyneitä ja yhtenäisempiä koirapopulaatioita, joita voidaan jo kutsua roduiksi. Ulkomuotojalostus on käsitteenä melko uusi, ja sen merkitys koiranjalostuksessa on entisestään korostunut viimeisinä vuosikymmeninä. Nykyisin koiranäyttelyt ovat lukumäärällisesti eniten koiraharrastajia keräävä tapahtuma, ja koiran tärkein tehtävä on ihmisen seuralaisena toimiminen. Koiralla on havaittu olevan suuri merkitys esimerkiksi stressin ja verenpaineen vähentäjänä.

Koiraharrastuksia

Nykyään koira toimii useimmiten perheen lemmikkinä, eikä pääse käyttämään energiaansa siihen työtehtävään, johon rotu on vuosisatojen aikana jalostunut. Jos koira ei saa riittävästi sekä ruumiillista että henkistä aktivointia se turhautuu, mikä voi aiheuttaa sijaistoimintoja tai muuta ongelmakäyttäytymistä. Koirarotujen välillä on eroja aktiivisuustasossa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä leimallisemmin rotu on jalostettu toimimaan yhdessä ihmisen kanssa (esim. paimenkoirat, noutajat) sitä enemmän se myös tarvitsee tekemistä ja huomiota omistajaltaan. Koiraa voi aktivoida kotioloissakin, mutta virikettä sekä koiralle, että isännälle tarjoavat erilaiset koiran kanssa harrastettavat lajit. Näistä tunnetuimpia ovat:
- Tottelevaisuuskoulutus eli Toko
- Agility
- Palveluskoiratoiminta
- Koiranäyttelyt

Koirarodut

Maailmassa on useita satoja koirarotuja, joilla on jonkin kennelliiton hyväksymä rotumääritelmä. Vuosittain rekisteröidään miljoonia puhdasrotuisia koiria, ja vielä enemmän syntyy sekarotuisia ja rekisteröimättömiä pentuja. Kaikilla koirilla on yhteinen alkuperä. Erilaiset koirarodut ovat saaneet alkunsa paikallisista koirapopulaatioista, joita on alettu tarkoituksella jalostaa jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten. Ajanmyötä paikallisen koirapopulaation ulkonäkö vakiintui, ja se on alkanut selkeästi erota jostain muusta koirapopulaatiosta - ja on voitu alkaa puhua koirarodusta. Tiettyjä piirteitä jalostamalla ollaan saatu aikaan hyvinkin erinäköisiä ja kokoisia koiria. Koirilla on erilaisia korvia, häntiä ja kuonoja. Koira voi olla luppakorvainen, kuten ajokoirat, pystykorvainen kuten saksanpaimenkoira, taittuvakorvainen kuten pumi, ruusukorvainen kuten monet vinttikoirat. Korvia on aikaisemmin myös typistetty esimerkiksi dobermanneilta. Myös erilaisia väri- ja turkkimuunnoksia on lukemattomia. Tiukka puhdasrotuisuuteen ja ulkonäön perusteella suoritettuun valintaan pohjautuva jalostus on melko uusi trendi, ja sitä pidetään yhtenä syynä monella rodulla lyhyessä ajassa esiin tulleisiin perinnöllisiin ongelmiin, erilaisiin vikoihin ja sairauksiin. Sekarotuiset koirat ovat kahden tai useamman rodun risteytyksiä. Monet sekarotuiset syntyvät suunnittelematta ns. vahinkopentuina. Sekarotuisen pennun ulkonäköä, luonnetta tai käyttäytymistä ei voi ennustaa yhtä varmasti kuin puhdasrotuisen koiranpennun. Sekarotuiset koirat hyötyvät usein sisäsiitoksen purkautumisesta ja elinvoiman lisääntymisestä verrattuna usein sisäsiitettyihin rotukoiriin, mutta myös sekarotuisilla koirilla esiintyy rotukoirilla tavattavia sairauksia, kuten lonkkanivelen kasvuhäiriötä eli lonkkadysplasiaa. Katso Luettelo koiraroduista

Kuuluisia koiria

- Laika
- Lassie
- Pluto
- Pulivari
- Rantanplan
- Rin-tin-tin
- Roi Näistä koirista kuitenkin suurin osa on vain sarjakuva- tai elokuvahahmoja.

Aiheesta muualla

- [http://www.koirat.com Koirat.com — suomalainen koirasivusto]
- [http://www.kennelliitto.fi Suomen kennelliitto]
- [http://www.makupalat.fi/elukat2a.htm Makupalojen Koirat-linkkiluettelo]
- [http://www.palveluskoiraliitto.fi/lajiesittely.htm Suomen palveluskoiraliiton lajiesittely]
- Koira ko:개 ja:イヌ simple:Dog th:สุนัข

Kissa

Kesykissa tai kotikissa (Felis silvestris catus) on kesy nisäkäs. Se on Euroopan yleisin lemmikkieläin. Kissoja on kesytetty mahdollisesti jo heti maatalouteen siirtymisen jälkeen. Maatiloilla kissoista oli hyötyä varsinkin ennen vanhaan, koska ne pitivät hiiret ja rotat kurissa. Kissat leikkivät mielellään, kun sille päälle sattuvat. Kissa on siisti eläin: se pitää itsensä aina puhtaana nuolemalla turkkiaan. Kissat ovat luonteeltaan älykkäitä, ystävällisiä ja hyvin kiinnostuneita ihmisistä, mutta niillä on myös vahva oma tahto. Monet ihmiset pitävät kissojen ulkonäöstä: niiden suuret silmät, pieni nenä, sileä paksu turkki ja värit kiehtovat. Kissat elävät tavallisesti 10–12-vuotiaiksi, mutta hyvin hoidettuna ja asianmukaisesti ruokittuna yli 15 vuodenkaan ikä ei ole poikkeuksellinen. Vanhimmaksi elänyt kissa oli mahdollisesti jopa 40-vuotias, mutta tästä ei ole tarkkaa tietoa. Osa ihmisistä on allergisia kissoille, mikä johtuu sekä kissan syljestä että hilseestä, eikä yleisen harhaluulon mukaisesti kissankarvoista. Lisäksi kissanhiekkaan lisätty hajuste saattaa aiheuttaa allergiaoireita.

Kissan historiaa

Nykytietämyksen mukaan kissa kesyyntyi Egyptissä yli 4000 vuotta sitten, kiitos ihmisten hyväntahtoisuuden viljaa syövien tuholaisten torjujaa kohtaan. Kissan arvostuksesta kertoo jotain se, että Egyptissä aikoinaan kissan surmaajaa rankaistiin kuolemalla.

Kissan fysiologia

Egypti Egypti Egypti Kissa on lihansyöjä. Lihasta saa muun muassa tauriinia, joka on välttämätöntä kissalle, ja jota ei saa kasveista. Kissa pystyy käyttämään rasvaa energiakseen tehokkaammin kuin ihminen, eikä korkeakaan rasvaprosentti ole haitaksi kissalle. Terve kissa osaa säädellä syömistään, eivätkä kissat liho ylensyönnin takia, ellei kissa sitten syö ajankulukseen virikkeettömässä ympäristössä. Kissaa voi pitää lihavana ellei sen kylkiluita tunne kyljestä tunnusteltaessa tai ylhäältäpäin katsottaessa ei voi erottaa kissalle ominaista tiimalasi muotoa. Kissan ruumiinlämpö on noin 39 astetta ja kissan sydän lyö noin 110—140 kertaa minuutissa. Kissan kuulo- ja hajuaistit ovat huomattavasti ihmistä tarkemmat, mutta makuaisti on heikompi. Kissa ei näe täysin pimeässä, mutta kissan silmässä on "peili" (Tapetum lucidum), joka parantaa hämäränäköä. Kissa näkee myös värejä, mutta värit eivät ole yhtä "kirkkaita" kuin ihmisen kokemana ja lisäksi kissa ei erota punaista väriä. Kissa näkee yöllä pienetkin liikkeet paremmin, kuin ihminen päivällä. Kissa hyödyntää sopeutumistaan yöhön ja saalistaa usein öisin. Kissan kantoaika on noin 66 vuorokautta ja kissa synnyttää keskimäärin 4 pentua. Kuitenkin ensimmäisellä synnytyskerrallaan kissa saa yleensä 1 tai 2 pentua. Naaraan kantamisen huomaa varmimmin, ennen vatsan pyöristymistä, nisistä. Ne punoittavat ja ovat keitetyn riisinjyvän kokoiset kahden viikon päästä astutuksesta. Raskaus on mahdollista keskeyttää eläinlääkärissä, joko hormoneilla tai steriloinnilla eli kohdunpoistolla.

Kissarotuja

Katso Luettelo kissaroduista

Aiheesta muualla

Suomeksi:
- [http://www.kissojenkatastrofiyhdistys.net Kissojen katastrofiyhdistys ry] Ilmoita tänne löytökissat
- [http://www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/ohjeet/kissa_ja_kasvit_2003-06.pdf Kissojen katastrofiyhdistys ry. Kissa ja kasvit - myrkyllistä vai terveellistä?] Kissalle vaarallisia kasveja (PDF-muodossa)
- [http://www.kissaliitto.fi Suomen Kissaliitto ry]
- [http://www.surok.fi Suomen Rotukissayhdistys ry]
- [http://www.surok.fi/kissarodut.htm Suomen Rotukissayhdistys ry. Kissarodut]
- [http://www.kotikissa.org Kotikissayhdistys KOKIS ry]
- [http://www.suvak.net/ Suomen valtakunnallinen kotikissarengas SUVAK ry]
- [http://www.makupalat.fi/elukat2b.htm Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Makupalat. Kissat] Linkkilista
- [http://www.incat.fi InCat Suomi ry] Tietoa kissoista ja kissan kasvatuksesta
- [http://www.kissagalleria.com KissaGalleria] Kissojen kuvia
- [http://www.kissamaailma.net Kissamaailma] Tietoa kissoista Englanniksi:
- [http://www.fifeweb.org/ Fédération International Féline]
- [http://www.cfainc.org The Cat Fanciers' Association]
- [http://www.tica.org/ The International Cat Association]
- [http://www.catoftheday.com Cat of the Day]
- [http://www.lam.mus.ca.us/cats/home.html Cats! Wild to Mild] Luokka:Kissat ja:ネコ simple:cat

Maaseutu

Maaseutu voidaan kolmijaon mukaan jakaa kaupunkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Vielä 1950-luvulle asti suurin osa maaseudun väestöstä sai toimeentulonsa maataloudesta, mutta nykyisin kaupungeissa tai keskustaajamissa työssäkäynti eli pendelöinti on muodostunut maaseudun merkittävimmäksi elinkeinoksi. Tilastokeskuksen määritelmä: Maaseutumaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä alle 60% asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000, sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 60%, mutta alle 90%, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000. ja:田舎

Maito

Maito on nisäkkäiden nisistään eli maitorauhasistaan erittämä neste, jonka tarkoitus on ruokkia pienokaista. Maitorauhaset eli mammaalit ovat kehittyneet evoluution seurauksena muuntuneista hikirauhasista. Maitorauhaset ovat nokkaeläimillä, pussieläimillä ja aidoilla nisäkkäillä, joihin myös ihminen kuuluu. Suomessa maidolla tarkoitetaan puhekielessä yleisimmin lehmän maitoa. Ihmisen maitoa kutsutaan äidinmaidoksi. Maailmanlaajuisesti myös vuohen ja vesipuhvelin maito ovat taloudellisesti ja ravitsemuksellisesti merkittäviä. Tamman, kamelin ja aasin maitoa käytetään myös laajasti ihmisravintona.

Maidon ravintosisältö

Maidon koostumus muuttuu voimakkaasti pitkin laktaatiokautta (lehmillä lypsykausi) ja vaihtelee huomattavasti myös yksilöstä toiseen. Esimerkiksi heti ensimmäisten synnytyksen jälkeisten päivien aikana eritettyä maitoa kutsutaan ternimaidoksi. Se poikkeaa koostumukseltaan voimakkaasti normaalista maidosta. Yksi litra normaalia lehmän raakamaitoa (käsittelemätöntä) sisältää keskimäärin noin 32-40 g proteiineja, joista kaseiineja (juustoproteiinit) on noin 30 g, alfa-laktalbumiinia 1,4 g, beta-laktoglobuliinia 3,3 g immunoglobuliineja 0,7 g, glykomakropeptidiä n. 1 g ja laktoferriiniä 0,1 g. Maitoproteiineihin sisältyy myös mikrobeja tuhoavia entsyymejä, kuten laktoperoksidaasia ja lysotsyymejä, sekä kasvutekijöitä. Lehmän raakamaidon rasvapitoisuus on noin 4 g/litra, sokeripitoisuus 5 g/litra ja mineraaleja n. 0,8 g/litra. Litra äidinmaitoa sisältää keskimäärin noin 6-7 g proteiineja, joista kaseiineja on 2-3 g, alfa-laktalbumiinia 3,5 g, immunoglobuliineja 0,4-1,8 g ja laktoferriiniä 0,1 g. Beta-laktoglobuliinia ei ole äidinmaidossa. Myös äidinmaito sisältää lisäksi entsyymejä, hormoneja ja kasvutekijöitä. Sekä äidin- että lehmänmaidon rasvakoostumus vaihtelee enemmän kuin proteiinikoostumus. Muutokset emon ravinnon rasvoissa vaikuttavat maidon rasvahappoprofiiliin. Lehmänmaidon kolesterolimäärät ovat korkeammat kuin ihmisen maidossa. Lehmänmaito sisältää varsin runsaasti niin sanottuja tyydyttyneitä rasvahappoja, jonka vuoksi sitä ei suositella käytettäväksi runsaasti silloin, kun kuluttajalla on korkea veren kolesteroli, ylipainoa tai 2-tyypin diabetes. Toisaalta lehmän maitorasvan sisältämällä konjugoidulla linolihapolla (CLA)on todettu myönteisiä terveysvaikutuksia, muun muassa pienentynyt syöpäriski. Joissakin uusimmissa tutkimuksissa on toisaalta CLA:ta syöttämällä lisätty koe-eläinten riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen, joten kohtuus lienee maitorasvojen kohdalla paikallaan. Rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita on nykyisin runsaasti tarjolla. Maitotuotteita suositellaan mm. lapsille ja ikääntyvälle väestölle riittävän kalsiumin saannin varmistamiseksi.

Maitoallergia

Maitoallergisille oireita aiheuttavat yleisimmin lehmän maidon beta-laktoglobuliini ja immunoglobuliinit. Osalle lehmänmaitoallergikkoja sopii vuohen, poron tai tamman maito, joissa edellä mainittujen proteiinien rakenne poikkeaa lehmänmaidosta. Ongelmana Suomessa on kuitenkin huono saatavuus. Saatavissa on muun muassa pikkulapsille suunnattuja melko kalliita erikoistuotteita, joissa proteiinit on pilkottu entsymaattisesti peptideiksi.

Laktoosi-intoleranssi

Maitosokeri eli laktoosi pilkkoutuu imeväisikäisen lapsen suolistossa laktoosia hajottavan entsyymin avulla pienemmiksi sokereiksi, glukoosiksi ja galaktoosiksi, jotka imeytyvät hyvin suolistosta. Osalla aikuisväestöstä tämän entsyymin tuotanto on luonnollisesti heikentynyt tai loppunut kokonaan, jolloin pilkkomaton maitosokeri jää suolistoon aiheuttaen vatsavaivoja. Oireyhtymää kutsutaan laktoosi-intoleranssiksi. Suomessa kaupoissa on saatavissa sekä vähälaktoosisisa että laktoosittomia maitotuotteita. Apteekeissa myydään myös laktoosia pilkkovaa entsyymiä sisältäviä kapseleita. Yleensäkin sokerin kulkeutuessa paksusuoleen, siellä K-vitamiinia käsittelevät entsyymit siirtyvät tuottamaan metaania sokerista, joka sitten näkyy ja tuntuu piereskelynä.

Maidon tuotanto

Apteekeissa Lehmän maitoa aletaan ottaa meijeriin vasta seitsemän päivän jälkeen lehmän poikimisesta. Syntynyt vasikka on maidontuotannossa sivutuote. Se eristetäänkin emästään pian syntymänsä jälkeen, jotta se ei kuluttaisi ihmisille myytävää maitoa. Urosvasikkaa kasvatetaan hieman, kunnes se on taloudellisesti kannattavaa teurastaa lihakarjana. Naarasvasikka saattaa päätyä emänsä tavoin ensin lypsykarjaksi, jolloin se teurastetaan vasta sitten, kun sen maidontuotantoa ei pystytä enää käynnistämään poikimisin tai sen teurastaminen lihakarjana on taloudellisesti kannattavampaa. Suomessa suurin osa kauppojen kotimaisesta naudanlihasta onkin maitotiloilta peräisin.

Maidon prosessointi

Maidon teollinen prosessointi tapahtuu meijereissä. Eri maitotiloilta tuleva maito sekoitetaan keskenään, lämpökäsitellään bakteerien vähentämiseksi (pastörointi) tai steriloidaan (UHT-käsittely). Rasva erotetaan separaattorin avulla. Osa rasvasta kirnutaan voiksi, osaa käytetään juustojen valmistuksessa ja osa palautetaan nestemäisiin maitotuotteisiin. Suomessa kerman rasvapallomembraanit hajotetaan pienemmiksi rasvapallosiksi (homogenointi). Kaikissa maissa homogenointia ei suoriteta, jolloin kerma kelluun maidon pinnalla. Osa kermasta palautetaan maitoon. Nykyisin maitoon lisätään D-vitamiinia sen saannin parantamiseksi.

Homogenisointi

Suomalainen maidontuotanto on 1960-luvulta asti käyttänyt maitorasvan pilkkomiseen paljon tutkimusrahoitusta. Ensimmäiset homogenisoidut maitopurkit sisälsivätkin tekstin "Vähärasvaista, homogenisoitua maitoa".

Homogenisoinnin terveydelliset ongelmat

Moni väittää, että luomumaito ei aiheuta heille ainakaan niin pahoja oireita kuin "tavallinen maito". Luomumaito-nimikkeen käyttö kieltää maitorasvan pilkkomisen. Prosessissa pilkotun rasvan on jo pitkään tiedetty hajoavan niin pieniksi palleroiksi, ettei elimistö voi estää LDL/HDL-kolesterolien pääsyä verisuonistoon. Näiden on todettu aiheuttavan mm. verisuonien kalkkeutumista.

Homogenisoinnin taloudelliset hyödyt

Rasvojen pilkkominen auttaa pidempäänkin kylmävarastossa seisseen tuotteen myymisessä, sillä sen pinnalle ei ole kerrostunut "iljettävää" rasvakerrosta. Rasva on myös hyvä haitta-aine bakteereja, sieniä ja leviä vastaan, jolloin tuotteelle saadaan muutama ylimääräinen myyntipäivä, jolloin logistiikan kustannusten osuus tuotteen hinnassa vähenee.

Valmistajien lobbaus homogenisoinnin puolesta

Jo 1960-lta asti on suomen suurimmat meijerit julkaisseet vastatutkimuksia, joissa homogenisoinnin ja muiden prosessissa itse maidolle tehdyt muutokset todetaan vain hyväksi kuluttajan kannalta.

Kulutus

Suomalaiset joivat vuonna 2003 keskimäärin 136 litraa lehmän maitoa, mikä on maailmanlaajuisesti varsin suuri määrä.

Historia

LDL/HDL-kolesterolien Maitoa on historiallisista ajoista lähtien säilötty hapattamalla maitohappobakteerien tai hiivojen aikaansaaman käymisen avulla piimäksi, viileiksi jogurteiksi yms. Mongoliassa valmistetaan tammanmaidosta käymisen avulla alkoholipitoista kumassia. Juustonvalmistus tapahtuu saostamalla maidon kaseiini kymosiinientsyymin avulla. Nykyisin entsyymi tuotetaan hiivassa, aiemmin se saatiin vasikan pullomahasta. Kaseiinin kovetuttua se leikataan kokkareiksi ja saostumaton osa, hera, puristetaan pois. Kaseiinimassa on ns. tuorejuustoa, jota voidaan maustaa tai käsitellä edelleen kypsytetyiksi juustoiksi. Heraa käytetään jonkin verran erilaisten herajuomien raaka-aineena, mutta osa menee eläinten rehuksi.

Kasveista saatavat maitotyyppiset tuotteet

Joitakin kasveista tehtyjä juomia ja muita nestemäisiä proteiinivalmisteita saatetaan puhekielessä kutsua myös maidoiksi. Kasvimaitoja ovat mm. soija-, riisi-, herne- ja kauramaidot, ja jollakin niistä voi aina korvata eläinperäisen maidon ruoanlaitossa. Kasvimaitojen tuotenimissä on kuitenkin kiellettyä käyttää sanaa maito. Kasvimaitojen saatavuus on parantunut eläinperäisten maitojen tuotantoon liittyvien eettisten ongelmien tiedostamisen sekä lasten lehmänmaitoallergioiden yleistymisen vanavedessä. Kasvimaitoja saa sekä lisäravintein että ilman; tyypillisesti niihin on lisätty B12-vitamiinia, D-vitamiinia ja/tai kalsiumia.

Muuta

Kansainvälistä maitopäivää on vietetty vuodesta 1954 asti alkukesäisin ympäri maailmaa. Teeman juhlistamiseen on Suomessa liittynyt vuodesta 1973 alkaen Maitotytön valinta. Sen esikuva on brittien Dairy Queen -kilpailussa. Viime vuosina on vietetty myös Kansainvälistä koulumaitopäivää YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n suosituksesta. Maitopäivien vietto ja tarkka ajankohta vaihtelee eri maissa - toisissa maissa maidolle saatetaan omistaa kokonainen kuukausikin.

Katso myös

- Maitotuotteet Luokka:Juomat Luokka:Fysiologia ja:乳 simple:Milk

Liha

Liha on ruokana käytettyä eläimen lihaa (pääasiassa lihaskudosta). Suurin osa ihmisten ravintona käytetystä lihasta tulee maatalouden tuotteena kotieläimistä, jotka ovat jalostettu tuottamaan lihaa ja jotka teurastetaan sitten lihaksi. Luokka:Ruoka Luokka:Kotieläintalous ja:肉

Proteiini

Proteiini eli valkuaisaine on pitkästä aminohappoketjusta koostuva orgaaninen yhdiste. Proteiinit ovat kaikkien solujen rakennusainetta ja välttämättömiä elintoiminnoille. Proteiinit ovat myös tärkeitä ravintoaineita. Jotkin proteiinit toimivat entsyymeinä. Proteiineja muodostuu elimistössä DNA:n koodaamina aminohapoista. Proteiinit löysi Jöns Jacob Berzelius vuonna 1838.

Rakenne

Proteiinien rakennetta luokitellaan neljästä näkökulmasta:
- Primäärinen rakenne on aminohappojen järjestys.
- Sekundaarisella rakenteella viitataan muun muassa proteiinin muotoon vaikuttaviin rikkisiltoihin ja vetysidoksiin. Tunnetuimmat sekundaarirakenteet ovat α-kierteet (helix) ja β-laskokset (lamelli). α-helix on yleinen rakenne pallomaisilla eli globulaarisilla proteiineilla.
- Tertiäärinen rakenne tarkoittaa proteiinin avaruudellista rakennetta kokonaisuudessaan. Proteiinin denaturoituessa lämpötilan tai kemikaalin vaikutuksesta tertiäärirakenne hajoaa.
- Kvaternaarinen rakenne tarkoittaa usean proteiinin ryhmittymää. zh-min-nan:Nn̄g-pe̍h-chit ko:단백질 ja:蛋白質 simple:Protein th:โปรตีน

Laktoosi

sta koostuva sokeri.]] Laktoosi eli maitosokeri muodostaa noin 2-8% maidon kuiva-aineen massasta. Sana 'laktoosi' tulee latinan kielen maitoa tarkoittavasta sanasta, lisänään sokerin pääte -oosi. Laktoosi on disakkaridi joka koostuu happisillan yhdistämästä glukoosi- ja galaktoosi molekyylistä. Laktoosin empiirinen kaava on C₁₂H₂₂O₁₁ ja sen molekyylimassa on 342,3. Nuorilla nisäkkäillä laktaasi-entsyymi hajottaa molekyylin kahdeksi perusyksikökseen, jotta se voisi imeytyä. Tavallisesti poikasten kasvaessa isoiksi laktaasin eritys lakkaa, eikä niiden elimistä voi enää sulattaa laktoosia. Tämä on mahdollisesti evoluution aikaansaama pakote poikasten vieroittamiseksi. Tämä laktaasin häviäminen poikasten aikuistuessa on tavallinen asia myös ihmisrodun kohdalla. Kuitenkin joillain ihmisillä (enimmäkseen niillä, joiden sukujuuret ovat Euroopassa, Lähi-idässä ja Intiassa), entsyymi säilyy aikuisiällä ja maitotuotteet voivat muodostaa suuren osan heidän ruokavaliostaan. Näyttäisi siltä, että vuosituhantinen maanviljelys ja lampaiden, karjan ja vuohien lypsäminen niillä alueilla on aiheuttanut sopeutumisen maitopitoiseen ruokavalioon.

Katso myös

- Laktoosi-intoleranssi Luokka:Orgaaniset yhdisteet Luokka:Sokerit ja:ラクトース

Luokka:Kotieläintalous

Kotieläintalouteen liittyviä artikkeleja. Luokka:Maatalous

Ardentown, DE

Ardentown, Delaware

technologie Odszkodowanie szkolne wydarzenia heavy metal

:: RELATED NEWS ::

Ghyzlain riza
Ghyslain Raza (born circa 1988), from Trois-Rivières, Quebec, Canada, became known throughout the Internet in May 2003 as the "Star Wars Kid" as a result of a video that was leaked online.

The now infamous video

On November 8, 2002 Raza made a video of himse

Markus Grünberger
right Markus Grünberger (born August 29, 1984 in Dachau, Bavaria, Germany), is a goalkeeper currently playing for Bayern Munich reserve team.

Clubs

Star of Friendship of Nations
The Star of Friendship of Nations (German: Stern der Völkerfreundschaft) is an order that was given in East Germany. It was given to individuals of exceptional merit who had contributed to the "understanding and friendship between nations and preservation of peace." It was given in three classes: a grand star in gold, a star in gold, and a star in silver.

Recipients of the Order

- 1964: Manfred Gerlach
- 1967:

Ghyslain raza
Ghyslain Raza (born circa 1988), from Trois-Rivières, Quebec, Canada, became known throughout the Internet in May 2003 as the "Star Wars Kid" as a result of a video that was leaked online.

The now infamous video

On November 8, 2002 Raza made a video of himse