:: wikimiki.org ::

Katolinen Kirkko

Katolinen kirkko

Katolisuus tarkoittaa katolisen kirkon uskoa ja käytäntöä sekä niiden noudattamista. Sana tulee kreikan sanasta katholikein (καθολικην), joka tarkoittaa "yleistä" tai "universaalia". Rooman valtakunnan eri osiin muodostui katoliseksi kutsutusta valtionkirkosta useita uskontokuntia, jotka pitävät itseään tämän alkuperäisen kirkon jälkeläisinä. Näistä selkeästi yleisin tunnetaan nykyisin katolisena kirkkona.

"Yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen"

Antiokian piispa Ignatius on tiettävästi ensimmäinen, joka käytti ilmaisua "katolinen kirkko" viitaten ilmaisullaan kaikkiaan kristittyihin kirjeessään Smyrnän kristityillen noin vuonna 107. Ilmaisulla katolinen tarkoitetaan yhtä, yhtenäistä ja alkuperäistä Kristuksen ja apostolien perustamaksi ajateltua kirkkoa. Tämä ajatus näkyy tärkeimmissä uskontunnustuksissa, kuten apostolisessa uskontunnustuksisessa sekä Nikean uskontunnustuksessa. Yksi keskeisimpiä ajatuksia katoliselle kirkolle on ajatus siitä, että paavius perustuu Pietarin perinnölle (Matt. 16:18).

Katoliset

Katolinen kirkko on ylivoimaisesti suurin kristillisistä kirkoista ja kirkkokunnista. Katolilaisia on yhteensä noin 1,1 miljardia, enimmäkseen Keski-, Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Amerikassa, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Lisäksi monissa Afrikan maissa sekä mm. Irlannissa ja Filippiineillä väestön enemmistö on katolilaisia. Suomessa katolilaisia on lähes 10 000.

Kirkon organisaatio

Katolinen kirkko on yhtenäinen verrattuna protestanttisiin, ortodoksisiin tai ns. orientaalisiin kirkkoihin. Yhtenäisyyden tärkeimpänä takaajana on paavi. Kirkon usko, sakramentit (joita on seitsemän) ja hallinto ovat kaikkialla samat ja muuttumattomat. Liturgian luonne kuitenkin vaihtelee maantieteellisesti, ja roomalaiskatolisten eli latinalaista jumalanpalvelusjärjestystä eli riitusta käyttävien paikalliskirkkojen lisäksi katoliseen kirkkoon kuuluu kreikkalaiskatolisia eli bysanttilaisia paikalliskirkkoja, joiden erilaiset jumalanpalvelukset ovat pitkälti identtisiä ortodoksisten kirkkojen liturgiatyyppien kanssa. Suomessa katolisuus samaistetaan usein roomalaiskatolisuuteen, ja nimitystä "kreikkalaiskatolisuus" käytettiin erityisesti vielä 1900-luvun alkupuolella ortodoksisuudesta sanan erityismerkitystä huomioon ottamatta. Paavi hallitsee Vatikaanivaltiota Roomassa. Paavilla on huomattava arvovalta myös monien ei-katolilaisten kristittyjen joukossa.

Sakramentit

Katolisen kirkon usko rakentuu seitsemän sakramentin ympärille. Kreikankielinen sana mysterion on käännetty latinaksi sacramentum, josta myös suomenkielinen sana periytyy.
- Kasteen sakramentti: ::Katolinen kirkko uskoo kasteen olevan kristillisen elämän perustus, joka avaa oven muille sakramenteille. Kastevesi siunataan Pääsiäisyön liturgiassa. Kasteen voi toimittaa piispa ja pappi, sekä latinalaisessa riituksessa myös diakoni. Kirkko uskoo myös kasteen olevan välttämätön pelastukselle, mutta esimerkiksi kastamattomina kuolleiden lasten tapauksessa kirkko painottaa uskovansa Jumalan suureen armahtavaisuuteen. Kirkko uskoo kasteen olevan myös häviämätön "Herran sinetti" eli Dominicus character ja siksi kerran toimitettua kastetta ei voida toimittaa uudestaan.
- Vahvistuksen sakramentti: ::Latinalaisessa riituksessa vahvistuksen sakramenttia vietetään erillään kasteessa kun taas bysanttilaisessa riituksessa vahvistus vietetään välittömästi kasteen jälkeen. Ennen varsinaista vahvistusta toimitetaan pyhän krisman vihkiminen kiirastorstain krismamessussa. Vahvistuksen sakramentissa uudistetaan kastelupaukset ja tunnustetaan usko. Latinalaisessa riituksessa krismalla voidellaan otsa ja bysanttilaisessa riituksessa otsan lisäksi esim. silmät ja selkä. Vahvistuksen jakaa ensisijaisesti piispa, kuitenkin joissakin erityistapauksissa myös pappi voi sen toimittaa.
- Eukaristian sakramentti: ::Eukaristia on katolisen elämän keskeisin tapahtuma ja kaikki muut sakramentit ovat sidottuja siihen. Eukaristia tarkoittaa käytännössä ehtoollisen sisältävää messua. Katolisessa kirkossa vietetään messua joka päivä ja esimerkiksi sääntökuntalaiset saattavat osallistua messuun jopa useita kertoja päivässä. Latinalaisessa riituksessa messun kaava on kaikkialla maailmassa sama. Latinalaisessa messussa käytetään sekä paikallista kieltä, että latinaa.
- Parannuksen ja sovittamisen sakramentti: ::Tätä sakramenttia kutsutaan myös synnintunnustuksen sakramentiksi, koska syntien tunnustaminen papille on keskeinen osa tätä sakramenttia. Se on kuitenkin myös anteeksiantamuksen sakramentti, koska pappi antaa ripittäytyjälle "anteeksiannon ja rauhan". Tämän sakramentin tarkoitus on tuoda synnin kautta etääntynyt ihminen takaisin Jumalan luo (perusteita tälle sakramentille löytyy: Mark. 1:15; Luuk. 15:18; Luuk. 11:4; Matt. 5:24; Matt. 16:19). Rippisalaisuus on ehdoton, eikä katolinen pappi voi missään tilanteessa rikkoa sitä. Tähän sakramenttiin liittyy myös parannuksen tekeminen, jonka ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi rukous, paasto ja almujen antaminen. Kirkko korostaa kuitenkin, että pappi ei anna syntejä anteeksi vaan Jumala ja näin ollen pappia pidetään Jumalan rakkauden välikappaleena. Tähän sakramenttiin liittyvät myös aneet.
- Sairaiden voitelun sakramentti: ::Tämä sakramentti on säädetty vahvistamaan sairaita, ja koska usein tämä sakramentti tulee ajankohtaiseksi vasta kun ihminen alkaa olla sairauden tai iän puolesta kuolemanvaarassa, se tunnetaan usein nimellä "viimeinen voitelu". Sakramentti toimitetaan voitelemalla otsa ja kädet erityisesti tätä tarkoitusta varten vihityllä oliiviöljyllä. Vain papit ja piispat voivat tämän sakramentin toimittaa. Katolisia suositellaan ottamaan vastaan tämä sakramentti esimerkiksi ennen leikkausta.
- Vihkimyksen sakramentti: ::Vihkimys käsittää kolme astetta: diakonaatin, piispuuden ja pappeuden. Latinalaisessa riituksessa sakramentin voivat vastaaottaa ainoastaan miehet, jotka elävät selibaatissa. Kuitenkin pysyvän diakonin vihkimyksen voi saada myös jo naimisissa oleva mies. Bysanttilaisessa riituksessa myös papit voivat, ortodoksien tapaan, olla naimisissa mikäli ovat solmineet avioliiton ennen vihkimyksen vastaanottamista. Kuitenkin myös bysanttilaisessa riituksessa piispan täytyy olla selibaatin valinnut mies. Näin ollen selibaattivaatimus perustuu nimenomaan kirkkojärjestykseen.
- Avioliiton sakramentti: ::Normaalisti avioliittoon vihkiminen tapahtuu messun yhteydessä. Ennen avioliiton sakramenttia suositellaan aviopuolisoita ottamaan vastaan parannuksen sakramentti. Puolisot jakavat tämän sakramentin toisilleen. Kirkko painottaa, että tämän aviosopimuksen on synnyttävä puolisoiden täysin vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi pakosta. Mikäli avioliitto solmitaan vastoin puolisoiden inhimillisestä vallasta vapaata tahtoa sakramentti voidaan katsoa pätemättömäksi. Tämän vuoksi myös kerran sovittu avioliitto on ikuisesti pätevä, eikä pätevästi solmittua avioliittoa voida purkaa. Mikäli katolinen haluaa mennä muuhun uskontokuntaan kuuluvan henkilön kanssa naimisiin tulee hänen saada siihen lupa kirkolliselta auktoriteetilta. Tämän luvan edellytys on lupaus lasten kasvattamisesta katoliseen uskoon. (Lähdeteos: Katolisen kirkon katekismus, Katolisen kirkon tiedotuskeskus 2005, Jyväskylä)

Pedofiliaskandaali

Katolisen kirkon mainetta ovat erityisesti länsimaissa vahingoittaneet viime aikoina paljastuneet pedofiliatapaukset. Eräät piispat yrittivät suojella pedofiliasta epäiltyjä pappeja siirtämällä heitä eri tehtäviin. Pedofiliaskandaali herätti paljon kritiikkiä myös kirkon sisällä. Paavi Johannes Paavali II kuitenkin tuomitsi pedofiilit sekä heidän suojelijansa kovin sanoin ja osa pedofiileista ekskommunikoitiin. Myös nykyinen paavi Benedictus XVI on tuominnut pedofiilit ja heidän suojelijansa.

Katso myös

- Luettelo paaveista - Vastapaavi
- Johannes Paavali I - Johannes Paavali II
- Luettelo pyhimyksistä
- Tomismi ja uustomismi
- Vastauskonpuhdistus

Linkkejä

- [http://www.catholic.fi/ Katolinen kirkko Suomessa - Suomen katolisen kirkon virallinen kotisivu]
- [http://www.aanekoski.fi/lukio/opet/rossi/katoli.html Jyrki Rossi: Katolinen kirkko Suomessa]
- [http://www.vatican.va/ Vatikaanin virallinen kotisivu] (mm. saksaksi, englanniksi ja ranskaksi)
- [http://www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm Patron saints index] - Lista suojeluspyhimyksistä (englanniksi)
- [http://www.newadvent.org/cathen/ The Catholic Encyclopaedia (1907)] Luokka:Katolinen kirkko ja:カトリック教会

Antiokia

Antiokia (nykyinen Antakya) on kaupunki Turkissa Orontes-joen varrella, n. 40 km Välimerestä. Kaupungin perusti Seleukos I Nikator vuonna 301 eaa. Antiokia on tärkeä paikka kristinuskon historian kannalta: Siellä Paavali piti ensimmäisen kristillisen messun synagogassa, ja siellä Jeesuksen seuraajia alettiin ensimmäisen kerran kutsua kristityiksi. Antiokia toimi Paavalin tukikohtana hänen kahdella ensimmäisellä matkallaan. Kristinuskon levitessä Antiokia oli yksi neljästä partiarkaatista (muut olivat Jerusalem, Aleksandria ja Rooma.) Luokka:Turkin kaupungit ja:アンティオケイア

Ignatius

Ignatios Antiokialainen (kuoli n. 98-107) oli Antiokian kolmas patriarkka Pietarin ja Euodioksen (kuoli n. 68) jälkeen. Eusebius (Kirkkohistoria II.iii.22) sanoo, että Ignatios seurasi Euodiosta. Theodoret (Dial. Immutab., I, iv, 33a) sanoo, että Pietari itse nimesi hänet Antiokian piispaksi, tehden hänet suoraan apostolien seuraajaksi. Ignatios lasketaankin apostolisten isien joukkoon.

Elämäkerta

Ignatios kutsui itseään myös nimellä Theoforos ("Jumalan astia"). Hän oli todennäköisesti sekä apostoli Pietarin että apostoli Johanneksen opetuslapsi. Hänet lasketaan pyhimykseksi sekä katolisessa kirkossa, joka viettää hänen muistopäiväänsä 1. helmikuuta, että ortodoksisessa kirkossa, joka viettää sitä 20. joulukuuta. Roomalaiset pidättivät Ignatioksen Syyriassa, ja hänet kuljetettiin Roomaan kovissa olosuhteissa sidottuna leopardien keskelle. Hän kuoli marttyyrinä Colosseumilla. Roomalaiset vallanpitäjät halusivat tehdä hänestä esimerkin ja estää sillä tavalla kristinuskoa leviämästä. Sen sijaan hän tapasi kaikkialla matkan varrella ja Roomassa paljon kristittyjä ja rohkaisi heitä, sekä kirjoitti kirjeet Efeson, Magnesian, Trallesin, Filadelfian, Smyrnan ja Rooman seurakunnille sekä Polykarpokselle. Ignatioksen pidättämisestä, kärsimyksestä ja marttyyrikuolemasta on olemassa kirjoitus Martyrium Ignatii. Se on yksityiskohtainen, mutta todennäköisesti väärennetty. Se esittää olevansa silminnäkijäkertomus, jonka ovat kirjoittaneet Ignatioksen toverit Filon Kilikialainen, Tarsoksen diakoni, ja Rheus Agathopus, syyrialainen. Piispa Ussher piti sitä aitona, jos koko marttyyrikuolemassa on mitään aitoa, mutta sitä on kuitenkin myöhemmin laajennettu ja muokattu niin paljon, ettei yksikään sen yksityiskohta jää vaille epäilyksiä. Martyrium Ignatii -kirjoituksen luotettavin versio on 900-luvulta peräisin oleva Codex Colbertinus (Pariisi), joka päättyy kyseiseen kirjoitukseen. Se kuvaa Ignatioksen ja Trajanuksen välistä vastakkainasettelua, joka on tyypillinen marttyyrien elämäkerroille, sekä pitkää pääosin maareittiä kuljettua matkaa Roomaan. Marttyyrikuoleman jälkeen hänen toverinsa kuljettivat hänen maalliset jäännöksensä takaisin Antiokiaan ja ne haudattiin ensin kaupungin muurien ulkopuolelle, mutta keisari Theodosius II:n käskystä ne siirrettiin Tykhen temppeliin, josta tehtiin Ignatiokselle omistettu kristitty kirkko. Vuonna 637 pyhäinjäännökset siirrettiin Pyhän Klemensin kirkkoon Roomaan.

Kirjoitukset

Ignatiokselta on säilynyt seitsemän kirjettä, jotka myös Eusebius mainitsee:
- Kirje efesolaisille
- Kirje magnesialaisille
- Kirje trallianslaisille
- Kirje roomalaisille
- Kirje filadelfialaisille
- Kirje smyrnalaisille
- Kirje Polykarpokselle Ignatioksen kirjeet ovat olleet tärkeää todistusaineistoa kristitylle teologialle, sillä kirkon historian ensimmäisiltä kahdelta vuosisadalta on säilynyt hyvin vähän kirjoituksia. Kirjeet on selvästi kirjoitettu kiireellä ja ilman erityistä suunnitelmaa, ja ajatukset seuraavat niissä toisiaan epäsystemaattisesti. Ignatios on ensimmäinen varhaiskristillinen kirjoittaja, joka panee painoa sille, että kussakin kaupungissa tulee olla yksi piispa, jolle kaikkien tulee olla uskollisia. Hänen apunaan ovat seurakunnan vanhimmat eli presbyteerit, papit ja diakonit. Varhaisemmat kirjoitukset mainitsevat ainoastaan joko piispat tai vanhimmat, ja antavat ymmärtää, että seurakunnassa saattoi olla useampi piispa. Ignatios myös painottaa ehtoollisen merkitystä, kutsuen sitä "kuolemattomuuden lääkkeeksi". Ignatios osoittaa kirjeissään suurta halua kuolla verisesti martyyrinä, ja kertoo asiata hyvin kuvaannollisesti, mikä saattaa nykyajan lukijasta tuntua oudolta. Hänen pelastusoppinsa mukaan pelastus on kuitenkin pelastusta nimenomaan kuoleman voimasta ja pelosta. Hänestä marttyyrikuolemasta pakeneminen olisi siis kuolemanpelkoa ja asettumista takaisin kuoleman voiman alle. 400-luvulle tultaessa kirjeiden kokoelmaan oli lisätty väärennettyjä kirjeitä, ja alkuperäisiin kirjeisiin oli lisätty tekstiä. Näin Ignatioksesta yritettiin tehdä ratkaisijaa väärennösten tekoaikana esiintyneisiin teologisiin kiistoihin. Väitetty silminnäkijäkuvaus hänen marttyyrikuolemastaan on todennäköisesti syntynyt samana aikana.

Aiheesta muualla

- [http://www.earlychristianwritings.com/ignatius.html Early Christian Writings: Ignatius of Antioch] Luokka:Apostoliset isät Luokka:Pyhimykset Luokka:Pyhät

Keski-Eurooppa

Keski-Eurooppa on Itä-Euroopan ja Länsi-Euroopan välissä oleva alue Euroopassa. Usein siihen sisällytetään Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari ja Slovenia. Lista siihen joskus sisällytettäviä maita on kuitenkin paljon suurempi, ja usein se sisältää Saksan, Itävallan, Sveitsin ja Liechtensteinin. Joskus maat, jotka katsovat olevansa Keski-Euroopan jäseniä, puhuvat itäisistä maista Itä-Eurooppana, joten on yleistä puhua Saksassa Puolasta Itä-Euroopan jäsenenä ja Puolassa sanoa samoin Ukrainasta. Joku vitsailikin, että Keski-Eurooppa on se osa maanosa, jonka länsieurooppalaiset katsovat itäiseksi ja itäeurooppalaiset läntiseksi. Toisen määritelmän mukaan Keski-Eurooppa käsittää ne maat, jotka ovat kulttuuriltaan ja historialtaan läntisiä, mutta jotka Neuvostoliitto valloitti toisen maailmansodan aikana. Luokka:Eurooppa

Länsi-Eurooppa

Länsi-Eurooppa on alue Euroopassa. Siihen lasketaan kuuluvaksi seuraavat valtiot:
- Alankomaat
- Belgia
- Irlanti
- Luxemburg
- Ranska
- Yhdistynyt kuningaskunta
- Englanti
- Pohjois-Irlanti
- Skotlanti
- Wales Luokka:Eurooppa

Etelä-Eurooppa

Etelä-Eurooppa käsittää Iberian ja Apenniinien niemimaat, joskin yleisesti Etelä-Euroopasta puhuttaessa ajatellaan Välimeren pohjoispuolisia alueita. Kuitenkin Apenniinien itäpuoliset alueet katsotaan joko Itä- tai Kaakkois-Eurooppaan kuuluviksi, ja Ranska on Länsi-Eurooppaa. Maltan pieni saarivaltio Välimeressä on myös Etelä-Eurooppaa.

Iberian niemimaa

- Portugali
- Espanja
- Andorra
- Gibraltar (kuuluu Yhdistyneelle kuningaskunnalle)

Apenniinien niemimaa

- Italia
- San Marino
- Vatikaanivaltio Luokka:Eurooppa

Latinalainen Amerikka

Latinalaiseen Amerikkaan lasketaan yleensä kuuluvan ainakin espanjan- ja portugalinkieliset Amerikan maat:
- Argentiina
- Bolivia
- Brasilia
- Chile
- Kolumbia
- Costa Rica
- Kuuba
- Dominikaaninen tasavalta
- Ecuador
- El Salvador
- Guatemala
- Haiti
- Honduras
- Meksiko
- Nicaragua
- Panama
- Paraguay
- Peru
- Uruguay
- Venezuela
- Puerto Rico (Yhdysvallat)

Ranskankielisiä alueita jotka toisinaan luetaan Latinalaisen Amerikkaan kuuluviksi

- Haiti
- Ranskan Guiana, Martinique ja Guadeloupe (Ranska)

Englanninkielisiä alueita toisinaan luetaan Latinalaisen Amerikkaan kuuluviksi

- Jamaika
- Belize
- Trinidad ja Tobago
- Grenada
- Saint Lucia Luokka:Etelä-Amerikka Luokka:Pohjois-Amerikka Luokka:Väli-Amerikka zh-min-nan:Latin Bí-chiu ko:라틴아메리카 ja:ラテンアメリカ simple:Latin America th:ละตินอเมริกา

Irlanti

Irlanti (epävirallisesti Irlannin tasavalta) käsittää suurimman osan Irlannin saaresta. Pohjois-Irlanti, johon kuuluu suurin osa perinteisestä Ulsterin maakunnasta, on kuitenkin Yhdistyneen kuningaskunnan hallussa. Irlannin kokonaispinta-ala on 70 280 neliökilometriä ja väkiluku noin 4,1 miljoonaa.

Historia

:Pääartikkeli Irlannin historia

Politiikka

Irlanti kuuluu Euroopan unioniin, mutta ei Natoon.

Maantiede

Natoon

Kreivikunnat maakunnittain

Irlanti jakautuu neljään maakuntaan. Maakunnan iirinkielinen nimitys cúige tarkoittaa oikeastaan viidennestä (cúig = viisi), ja alkujaan maakuntiakin oli viisi - viides oli Meath eli iiriksi An Mhí. Nykyään Meathin maakunta lasketaan osaksi Leinsteriä ja on jakaantuneena kahdeksi kreivikunnaksi, varsinaisen Meathin lisäksi Westmeathiksi (An Iarmhí). Maakuntajaolla ei ole hallinnollista merkitystä, mutta esimerkiksi urheilujärjestöt ja monet kulttuurijärjestöt ovat organisoituneet maakunnittain, ja otteluita pelataan maakuntamestaruuksista sekä maakuntien välillä. Useimmat maakuntajaot noudattavat alla olevaa kaavaa, mutta ainakin iirinkielisyystyössä Louthin kreivikunta lasketaan osaksi Ulsteria. Maakuntien englanninkielisissä nimissä esiintyy pääte -ster. Tämä on yhdistelmä englannin- tai muinaisskandinaavinkielisestä genetiivinpäätteestä -s, 's ja iirin kielen sanasta tír "maa". Esimerkiksi Leinster on siis "Laighean's tír".

Ulster (Uladh)

- Cavan/An Cabhán
- Donegal/Dún na nGall
- Monaghan/Muineachán Ulsterin kuusi muuta kreivikuntaa kuuluvat Pohjois-Irlantiin.

Munster (An Mhumhain)

- Clare/An Clár
- Cork/Corcaigh
- Kerry/Ciarraí
- Limerick/Luimneach
- Tipperary/Tiobraid Árann
- Waterford/Port Láirge

Connacht (Chonnacht)

- Galway/Gaillimh
- Leitrim/Liatroim
- Mayo/Maigh Eo
- Roscommon/Ros Comáin
- Sligo/Sligeach

Leinster (Laighean)

- Carlow/Ceatharlach
- Dublin/Áth Cliath
- Kildare/Cill Dara
- Kilkenny/Cill Chainnigh
- Laois
- Longford/An Longphort
- Louth/Lú
- Meath/An Mhí
- Offaly/Uíbh Fhailí
- Westmeath/An Iarmhí
- Wexford/Loch Garman

Väestöjakauma

Väestö puhuu pääosin englantia, pieni vähemmistö alkuperäiskieltä iiriä. Valtauskontona on katolisuus. Irlannin protestantit kuuluvat Irlannin anglikaaniseen kirkkoon (Church of Ireland) tai presbyteerikirkkoon.

Kulttuuri

Kevyen musiikin alalla Irlanti on suurvalta. Irlannin edustaja on voittanut Euroviisut seitsemän kertaa. Irlannin symboleita ovat apila sekä kelttiläinen harppu, joka esiintyy myös kaikissa Irlannin eurokolikoissa.

Merkittävimmät luonnonvarat

- sinkki
- lyijy
- maakaasu
- öljy
- kupari
- kipsi
- turve
- kalkkikivi

Merkittävimmät vientituotteet

- kemikaalit
- karjataloustuotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=53.159947,-8.217773&spn=5.851427,16.215820&z=11&t=h&hl=en Irlanti Google Mapsissa] ms:Ireland ja:アイルランド Luokka:Irlanti Luokka:Britteinsaaret

Protestanttisuus

Protestantismi tarkoittaa edellisen vuosituhannen puolivaiheilla reformaatiossa noussutta kristillisyyden suuntausta, joka kritisoi katolisen kirkon rakenteellista korruptiota ja sen uskonopin useita kohtia.

Protestanttisia suuntauksia

- Luterilaiset
- Reformoidut (Kalvinismi)
- Anglikaanit
- Baptistit
- Metodistit
- Pelastusarmeija
- Adventistit
- Helluntailaiset
- ms:Protestan ko:개신교 ja:プロテスタント

Ortodoksisuus

Ortodoksisuus (myös termiä kreikkalaiskatolisuus käytetään, vaikka sille on vakiintunut Suomessa toinen merkitys) on kristillisten kirkkojen ryhmä, johon kuuluu nykyisin n. 170 miljoonaa kannattajaa. Suurin osa maailman ortodoksisista kirkoista sijaitsee Venäjällä, Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä.

Historia

Ortodoksiset kirkot syntyivät 1000-luvun alussa kristinuskon kannattajien jakauduttua suuressa skismassa vuonna 1054 lännen ja idän kirkkoihin. Ennen vuotta 1054 ollutta yhtenäistä kirkkoa nimitetään katoliseksi eli yleiseksi kirkoksi. Se jakaantui lännen katoliseen kirkkoon ja idän ortodoksisiin (suom. oikeaoppinen, oikein ylistävä) kirkkoihin. Firenzen ekumeenisessa kirkolliskokouksessa (1438–1445) ortodoksiset kirkot ja katolinen kirkko saivat keskinäisen ykseytensä takaisin, mutta kun ottomaanit valloittivat Konstantinopolin 1453, he määräsivät kaikki suhteet Roomaan katkaistavaksi. Ortodoksit, niin kuin kaikki kristityt katsovat kirkkonsa saaneen alkunsa Helluntaina tapahtuneesta Pyhän Hengen vuodatuksesta. Suomen ortodoksinen kirkko on Suomen toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö, johon kuuluu 57 000 ihmistä eli 1,1 prosenttia suomalaisista. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin jurisdiktion alle autonomisena kirkkona. Konstantinopoli tunnetaan nykyisin paremmin turkkilaiselta nimeltään Istanbul.

Unioidut kirkot

Toisen vuosituhannen jälkipuolella (aikavälillä 1550-1930) osa ortodoksisista kirkoista Lähi-idän, Afrikan ja Itä-Euroopan alueilla liittyi katoliseen kirkkoon. Osa näistä ei ollut eronnut siitä vuonna 1053, vaan myöhemmin tai aiemmin. Näistä ortodoksisen kaltaista jumalanpalvelusjärjestystä noudattavista katoliseen kirkkoon ja paavin alaisuuteen kuuluvista ryhmittymistä käytetään nimeä unioidut kirkot (ven. unija). Teologisesti niiden katsotaan edustavan katolisen kirkon itäisiä riittejä, ja aikaisemmin ortodoksisuutta tarkoittanut sana "kreikkalaiskatolinen" tarkoittaa nykyään näitä kirkkoja. Suurin näistä kirkoista on [http://www.ugcc.org.ua/eng/ Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko]. Luettelo näistä kirkoista on artikkelissa Itäiset riitukset.

Ortodoksia

Ortodoksia on alun perin kreikankielinen sana joka tarkoittaa oikeaoppista tai oikein ylistävää. Sana saattaa aiheuttaa Suomen ulkopuolella väärinkäsityksiä, koska sanaa käytetään esimerkiksi ortodoksi-juutalaisista, ortodoksi-presbyteereista tai luterilaisesta ortodoksiasta, jolla tarkoitetaan 1600-luvun puhdasoppisuuden aikaa. Suomessa sana on kanonisoitu merkitsemään kristinuskon itäistä päähaaraa edustavaa ortodoksisuutta ja sen dogmeja. Englannin kielessä idän kirkon kristityistä käytetään nimitystä Eastern Orthodox (myös Orthodox Christianity tai Orthodox Church) erotukseksi yleissanasta orthodox (puhdasoppinen) ja ilmaisusta Oriental Orthodox, mikä tarkoittaa vuonna 451 pidetyn Kalkedonin kirkolliskokouksen seurauksena opillisten erimielisyyksien vuoksi katolisesta kirkosta eronneita itäisiä kirkkoja. Lisäksi englanksi puhutaan usein eri kansallisista ortodoksisista kirkoista (Greek Orthodox Chruch, Russian Orthodox Church jne) johtuen erityisesti Yhdysvalloissa vallitsevasta ortodoksisten kirkkojen diasporasta.

Katso myös

- Suomen ortodoksinen kirkko
- Ortodoksisen kirkon kanonit

Linkkejä

[http://www.ort.fi/ Suomen ortodoksinen kirkko], virallinen kotisivu [http://www.ortodoksi.net/ Ortodoksi.net] yksityishenkilöiden ylläpitämä tietosivu [http://www.oca.org/ Orthodox Church of America] OCA Luokka:Ortodoksinen kirkko ja:東方正教会 zh-cn:东正教

Sakramentti

Sakramentti on kristinuskon pyhä toimitus. Sakramentti muodostuu Jumalan sanasta ja näkyvästä aineesta. Kirkkoisä Augustinus sanoikin: Kun sana yhdistyy aineeseen, syntyy sakramentti. Sakramentit ovat kirkon asettamia pyhiä toimituksia. Sakramentissa kirkko tuo erilaisten aineiden ja vertauskuvallisten tekojen avulla esille Jumalan armoa. Sakramentaalit ovat sakramenteissa käytettäviä Jumalan armon näkyviä merkkejä, konkreettisia aineita tai tekoja, joihin liittyy aina tietty kristillinen sanoma. Sakramentin pätevyys ei riipu luterilaisessa teologiassa sen toimittajasta. Jokainen kirkon jäsen eli seurakuntalainen voi teoriassa huolehtia sakramentin järjestämisestä ja toimittaa sen, mutta kirkkolaki sallii vain pappien toimittaa sakramentin. Katolisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, vahvistus (konfirmaatio), papiksi vihkiminen, avioliitto, eukaristia (ehtoollinen), parannus (rippi) ja sairaiden voitelu. Ortodoksisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä ei ole vakiintunut, mutta sakramenteiksi luetaan samat toimitukset kuin katolisessa kirkossakin: kaste, mirhavoitelu (vastaa konfirmaatiota), ehtoollinen, katumus, pappeus, avioliitto ja sairaanvoitelu. Lisäksi sakramentteina voidaan pitää mm. hautausta, vedenpyhitystä, mirhan valmistusta, munkiksi tai nunnaksi vihkimystä ja kirkon vihkimistä. Evankelis-luterilaisessa kirkossa sakramentteja ovat vain ne toimitukset, jotka kirkko katsoo Jeesuksen asettaneen, eli kaste ja ehtoollinen.

Aiheesta muualla

- [http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/sakramentit.html Katekismus: Sakramentit]
- [http://www.ort.fi/sivut_ortodoksisuus/jumalanpalvelukset/sakramentit.php Suomen ortodoksinen kirkko, sakramentit]
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/sakramentit/sakramentit.htm Sakramentit / Ortodoksi.net] Luokka:Kirkolliset toimitukset ja:サクラメント

Kreikkalaiskatolisuus

Itäiset riitukset ovat jumalanpalvelusjärjestyksiä, joita käyttävät sellaiset Itä-Euroopan ja Lähi-idän vanhat kristilliset kirkot, jotka ovat osa katolista kirkkoa, mutteivät seuraa latinalaista jumalanpalvelusjärjestystä. Näitä riituksia käyttäviä kirkkoja kutsutaan idän katolisiksi kirkoiksi. Koska osa niistä on kuulunut aiemmin ortodoksisiin kirkkoihin ja sittemmin tehnyt liiton (venäjäksi unija) katolisen kirkon kanssa, jossa niillä on sui iuris -asema, niistä käytetään myös termiä unioidut kirkot, jota kuitenkin pidetään halventavana. Nykysuomessa yleisintä on kutsua näitä kirkkoja kreikkalaiskatolisiksi kirkoiksi, vaikka sanaa kreikkalaiskatolinen voi käyttää myös tarkemmassa merkityksessä merkitsemään juuri Ukrainan kreikkalaiskatolista kirkkoa, tai vanhassa merkityksessä tarkoittamaan ortodoksisuutta. Latinalaisen riituksen katoliset piispat ovat lännen patriarkan eli paavin välittömiä alaisia, mutta useimmat itäisten riitusten katoliset piispat ovat paavin alaisia epäsuorasti idän katolisten patriarkkojen kautta. Idän katoliset patriarkat hallitsevat Aleksandrian, Antiokian, Anteliasin, Bagdadin, Beirutin ja Damaskoksen patriarkaatteja. Lisäksi latinalaiseen riitukseen kuuluu piispoja, joilla on patriarkan arvo, mutta jotka kuuluvat Rooman patriarkaattiin: Lissabonin, Venetsian, Jerusalemin, Itä-Intian ja Länsi-Intian patriarkat. Nämä kirkot hyväksyvät katolisen uskon- ja moraaliopin, mutta pitävät yllä läntisestä kirkosta poikkeavaa kirkollista järjestelmää ja omia liturgisia, teologisia, hengellisiä ja kanonisia (kirkko-oikeudellisia) perinteitään. Niiden oikeuksia säätelee idän kirkkojen kanoninen laki, jonka paavi Johannes Paavali II julkaisi vuonna 1991. Esimerkiksi idän katolisten kirkkojen pappien ei tarvitse elää selibaatissa, ja piispan sijasta vahvistuksen eli mirhavoitelun sakramentin antaa yleensä pappi.

Historia

Katolisen tradition mukaan katolinen kirkko, Kristuksen ruumis, sisältää piispanvihkimysten kautta apostoleilta valtansa perineet paikalliskirkot, joilla on täysi yhteys Rooman piispaan eli paaviin. Tämä yhteys on useiden paikalliskirkkojen suhteen menetetty teologisissa erimielisyyksissä oikeasta opista (ortodoksia) ja harhaopista (heresia). Kun yhteys on katkennut, tilannetta kutsutaan skismaksi, mikä tarkoittaa rikkoutumista. Skisma voi alkaa myös ilman heresiaa esimerkiksi poliittisten tai valtataistelujen vuoksi. Katolisesta näkökulmasta nämä olivat suurimmat kirkon ykseyttä vahingoittaneet skismat idässä: # Areiolaisuus. Pappi Arius kannattajineen opetti, että Jeesus ei ollut Jumala. Oppi tuomittiin Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325. Levisi laajalle Euroopassa ja sai myös hallitsijoita puolelleen. Kesti 500-luvun lopulle. # Nestoriolaisuus. Konstantinopolin patriarkka Nestorius opetti, että Jeesuksessa oli yhden sijasta kaksi persoonaa. Levisi Syyriasta Kiinaan asti. Tuomittiin Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431. Yhä olemassa pienenä "Idän kirkkona" tai "Nestoriolaisena kirkkona". # Monofysitismi. Monofysitismi tarkoittaa oppia, jonka mukaan Jeesuksessa oli kahden sijasta vain yksi luonto. Tuomittiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Yhä olemassa mm. Egyptissä ja Syyriassa ns. orientaaliortodoksisina kirkkoina. Usein rinnasteinen monotelitismiin, joka tarkoittaa oppia, jonka mukaan Jeesuksessa oli kahden sijasta vain yksi tahto. Monotelitismi tuomittiin Konstantinopolin kolmannessa kirkolliskokouksessa vuonna 680. # Suuri skisma Rooman ja Konstantinopolin välillä. Kiistana mm. uskontunnustuksen oppi Pyhästä Hengestä, avioliiton purkamattomuus ja Rooman valta-asema. Kulminoitui vuonna 1054 paavin lähettämän legaatin ja patriarkan välirikkoon. Konstantinopolin puolella olleet kirkot tunnetaan nykyään idän ortodoksisina kirkkoina. Katolisesta näkökulmasta nämä kiistat kehittyivät idän alueella ja koskivat itäisiä kirkkoja, joilla oli itäinen liturgia ja teologia. Ne itäiset kirkot, jotka kieltäytyivät tunnustamasta tätä skismaa, pysyivät katolisina. Ne kirkot, jotka päättivät skisman Rooman kanssa, saivat useiden neuvottelujen ja sopimusten kautta täysin katolisen aseman, ja niitä kutsutaan nykyään idän katolisiksi tai kreikkalaiskatolisiksi kirkoiksi.

Luettelo idän katolisista kirkoista

- Bysanttilainen liturgia:
- Albanian katolinen kirkko
- Valko-Venäjän katolinen kirkko
- Bulgarian katolinen kirkko
- Bysanttilaiskatolinen kirkko Amerikassa
- Tsekin katolinen kirkko
- Kroatian bysanttilaiskatolinen kirkko
- Georgian katolinen kirkko
- Unkarin katolinen kirkko
- Melkiittikatolinen kirkko
- Romanian katolinen kirkko
- Venäjän katolinen kirkko
- Karpatho-ruthenialainen katolinen kirkko
- Slovakian katolinen kirkko
- Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko
- Antiokialainen liturgia:
- Maroniittikatolinen kirkko
- Syyrian katolinen kirko
- Syyrialais-malankarilainen katolinen kirkko
- Kaldelainen liturgia:
- Kaldealaiskatolinen kirkko
- Syyrialais-malabarilainen katolinen kirkko
- Armenialainen liturgia:
- Armenian katolinen kirkko
- Aleksandrialainen liturgia:
- Koptilaiskatolinen kirkko
- Etiopian katolinen kirkko Luokka:Katolinen kirkko

Ortodoksisuus

Historia

Unioidut kirkot

Ortodoksia

Katso myös

- Suomen ortodoksinen kirkko
- Ortodoksisen kirkon kanonit

Linkkejä

Ortodoksisuus

Historia

Unioidut kirkot

Ortodoksia

Katso myös

- Suomen ortodoksinen kirkko
- Ortodoksisen kirkon kanonit

Linkkejä

Vatikaanivaltio

Vatikaanivaltio on sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan maailman pienin itsenäinen valtio. Se sijaitsee Italiassa, Rooman kaupungin keskellä. Sen päämies on paavi ja pinta-alaltaan se on vain 0,44 neliökilometrin kokoinen.

Historia

:katso myös: Kirkkovaltio 1300-luvulle saakka paavillinen hallinto sijaitsi Lateraanipalatsissa. Vatikaani (mons vaticanus) tarkoitti Tiber-joen oikealla puolella sijaitsevaa kukkulaa, jolla antiikin aikana sijaitsi keisari Neron rakennuttama sirkus. Sirkuksen pohjoispuolella sijaitsi pieni hautausmaa, jonne oletettavasti apostoli Pietari on haudattu. Pian alueelle rakennettiin ensimmäinen kirkko, ja 300-luvulla suurempi Pietarinkirkko. Näin Vatikaanista tuli keskeinen pyhiinvaelluskohde. Seuraavina vuosisatoina alueelle rakennettiin lisää rakennuksia, jotka tarjosivat pyhiinvaeltajille majapaikan. 800-luvulla, paavi Leo IV rakennutti alueen suojaksi linnoituslaitteet (civitas leonina). Paavin katedraalikirkkona pysyi kuitenkin edelleen Lateraanikirkko. Rooman valtakunnan romahdettua paavit perustivat oman kirkkovaltion ns. Konstantinuksen lahjakirjaan vedoten. 751 tämä oikeus vahvistettiin. Vuonna 1377 skisman päätyttyä ja paavien palattua Avignonista Roomaan Vatikaanista tuli paavillisen hallinnon, kuurian, kirkkovaltion sekä koko katolisen kirkon keskus. Skisman jälkeen uutta kirkollista yhtenäisyyttä pyrittiin korostamaan suuriluonteisilla, vuosisatoja kestäneillä rakennushankkeilla. Esimerkiksi Pietarinkirkko korvattiin uudella, entistä suuremmalla kirkolla. Kirkkovaltio laajeni samanaikaisesti. 1800-luvulle saakka se kattoi nykyisen Keski-Italian. 1798 Ranskan vallankumouksen vaikutuksesta se julistettiin kuitenkin tasavallaksi, jonka alueet liitettiin 1808 Italian kuningaskuntaan. Wienin kongressissa kirkkovaltio perustettiin jälleen uudestaan. Italian yhdistymisvaiheessa kuningas Viktor Emanuel II miehitti kirkkovaltion. Vatikaanin asema jäi aluksi epäselväksi, kuitenkin käytännössä kirkko hallitsi aluetta edelleen. Siten 1870 alkaen loputkin kirkkohallinnolliset elimet keskittyivät Vatikaaniin. Vasta vuoden 1929 Lateraanisopimuksen myötä Italia tunnusti Vatikaanivaltion jälleen itsenäiseksi valtioksi. Nykyään se kattaa ainoastaan muurein ympäröidyn alueen Pietarinkirkon ympärillä.

Politiikka

Vatikaanivaltion ja paavin virallinen armeija on Sveitsiläiskaarti. Se vastaa myös paavin turvallisuudesta ja Vatikaanivaltioon pääsystä.

Merkittävimmät vientituotteet

- Raamatut

Katso myös

- Pyhä istuin Luokka:Vatikaanivaltio als:Vatikan ms:Kota Vatican zh-min-nan:Vaticano ko:바티칸 시국 ja:バチカン simple:Vatican City th:นครรัฐวาติกัน

Diakoni

Diakoni (kreik.) oli alkukristillisessä seurakunnassa köyhien ja sairaiden hoitaja. Diakonin virka muuttui vähitellen piispan apulaiseksi jumalanpalvelustehtävissä ja sen mukana papillisen viran hoitajaksi.

Diakoni eri kirkkokunnissa

Protestanttiset kirkot

Protestanttisessa maailmassa diakoni tätä nykyä yleensä merkitsee seurakunnan palveluksessa olevaa käytännölliseen laupeudentoimintaan antautunutta mieshenkilöä. Naispuolisesta laupeudentyöhön omistautuneesta henkilöstä on perinteisesti käytetty nimitystä diakonissa. Suomessa nimitys diakoni viittaa nykyisin kirkollisen pätevyyden omaavaan henkilöön, joka on saanut myös sosiaalialan koulutuksen riippumatta siitä onko hän mies vai nainen. Diakonissa -nimitystä käytetään naispuolisista henkilöistä, jotka ovat kirkollisen pätevyyden ohella suorittaneet sairaanhoitajan tutkinnon. Diakoniksi voi opiskella Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Evankelis-luterilaisessa kirkossa on diakonityön alkaja J. H. Wichern. Suomen ensimmäinen diakonilaitos perustettiin Sortavalan läheisyyteen Liikolan tilalle vuonna 1901, ja se siirtyi myöhemmin Suomen Kirkon Sisälähetysseuralle.

Ortodoksinen kirkko

Ortodoksisessa kirkossa diakoni on ensimmäinen varsinainen pappeuden aste. Pappeuden asteet ortodoksisessa kirkossa ovat: # Diakoni # Pappi # Piispa Ortodoksisen kirkon diakonin tehtävänä on auttaa jumalanpalveluksissa piispaa tai pappia. Diakoniksi voidaan vihkiä 25 vuotta täyttänyt mies. Ennen diakoniksi vihkimistä hänet on vihitty ipodiakoniksi. Diakoni voi saada arvonimen ylidiakoni, jonka myöntää piispa. Aikaisemmin ortodoksisessa kirkossa oli myös diakonissan virka, joka monin tavoin vastasi tehtäviltään diakonia. On kiistanalaista kuuluiko diakonissa ns. alempaan papistoon lukijan ja ipodiakonin kanssa, vai kyseessä diakonin kanssa rinnastettava vihkimys, vaikka monet historialliset lähteet viitaisivatkin jälkimmäiseen tulkintaan. Diakonissan vihkiminen oli samankaltainen kuin diakonin ja tapahtui alttaripöydän ääressä. Diakonissat myös osallistuivat ehtoolliseen diakonin,papin ja piispan tavoin alttarissa. Katso myös: [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/diakoni.htm Diakoni / Ortodoksi.net]

Katso myös

- Diakonissa
- Piispa
- Pappi
- Ipodiakoni
- Lukija Luokka:Kristinusko Luokka:Ortodoksinen kirkko ja:輔祭 simple:Deacon

Roomalaiskatolisen kirkon pedofiliaskandaali

Katolisen kirkon mainetta ovat vahingoittaneet viime vuosina erilaiset syytökset, syytteet ja rangaistukset lapsiin, lähinnä nuoriin poikiin kohdistuneista seksuaalisesti sopimattomista teoista. Hyväksikäyttöä on ilmeisesti tapahtunut kymmenien, ellei satojen vuosien ajan, kun poikia on lähetetty pappien ylläpitämiin sisäoppilaitoksiin. Kirkon oppien mukaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on kuolemansynti.

Kirkon reagointi

Katolisen kirkon reagointia tapahtumiin on kritisoitu voimakkaasti. Jotkut piispat ovat tyytyneet siirtämään väärinkäytöksiin syyllistyneet papit seurakunnasta toiseen erottamisen sijasta. Kirkon suurimpana väärinkäytöksenä on pidetty haluttomuutta ilmoittaa väärikäytöksistä poliisille, ja tapahtumien systemaattista salaamista. Tämän johdosta väärikäytökset ovat jatkuneet jopa vuosikymmeniä. Kirkko on mieluummin maksanut uhreille rahallisia korvauksia kuin suostunut juttujen käsittelyyn oikeudessa. 1990-luvun puolivälissä Dublinin arkkipiispa Connel lainasi rahaa papille, joka oli käyttänyt hyväkseen alttaripoika Andrew Maddenia. Raha käytettiin korvauksen maksamiseen, jotta Madden ei olisi ilmoittanut tapahtuneesta poliisille. Arkkipiispa kielsi lainanneensa rahaa nimenomaan tähän tarkoitukseen, ja sanoi tarkoittaneensa lainan vain rahavaikeuksiin joutuneelle papille. Kun vyyhti alkoi purkautua, niin jatkuvasti päivän valoon tulee uusia tapauksia ja Yhdysvalloissa Portlandin arkkihiippakunta anoi 6. heinäkuuta 2004 konkurssisuojaa. Hiippakunta oli sopinut yli sata tapausta, ja suostunut yhteensä 53 miljoonan dollarin korvauksiin. Myös Tucsonin arkkihiippakunta Arizonassa ilmoitti heinäkuussa 2004 harkitsevansa konkurssisuojaa. Asiaa tutkineiden tahojen mukaan tulossa on vielä suuri määrä pimennossa olevaa tietoa. Tilastollisten tutkimusten mukaan pedofiilien määrä katolisen papiston keskuudessa ei ole keskimääräistä korkeampi. Tutkimus Chicagon arkkihiippakunnan 2200 papin keskuudessa arvioi 1,8 % papeista syyllistyneen jonkinlaisiin väärinkäytöksiin, ei kuitenkaan välttämättä rikoksiin. Näistä 40 papista 39:n arvioitiin mahdollisesti syyllistyneen lasten hyväksikäyttöön, ja yhden pedofiiliaan. Vuoden 1990 jälkeen 8 katolisen kirkon piispaa on eronnut Yhdysvalloissa ja 11 muualla maailmassa seksiskandaalien vuoksi, joko omalta osaltaan, tai seurakuntiensa pappien toimien vuoksi. Tapauksia on ollut Itävallassa, Sveitsissä, Skotlannissa, Walesissä, Puolassa, Irlannissa ja Saksassa.

Linkkejä

- [http://www.boston.com/globe/spotlight/abuse/ The Boston Globe -lehti on ollut Yhdysvalloissa pääuutisoija] Luokka:Katolinen kirkko

Luettelo paaveista

Tämä on luettelo paaveista. #Pyhä Pietari (33-68) #Pyhä Linus (68-79) #Pyhä Anacletus (Cletus) (80-92) #Pyhä Klemens I (92-99) #Pyhä Evaristus (99-108) #Pyhä Aleksanteri I (105-116) #Pyhä Sixtus I (117-126) #Pyhä Telesforus (127-137) #Pyhä Hyginus (138-142) #Pyhä Pius I (142-157) #Pyhä Anicetus (157-168) #Pyhä Soter (168-170) #Pyhä Eleutherius (171-185) #Pyhä Viktor I (186-197) #Pyhä Zephyrinus (198-217) #Pyhä Calixtus I (218-222) #Pyhä Urbanus I (222-230) #Pyhä Pontain (230-235) #Pyhä Anterus (235-236) #Pyhä Fabianus (236-250) #Pyhä Cornelius (251-253) #Pyhä Lucius I (253-254) #Pyhä Stefanus I (254-257) #Pyhä Sixtus II (257-258) #Pyhä Dionysius (259-268) #Pyhä Felix I (269-274) #Pyhä Eutychian (275-283) #Pyhä Caius (Gaius) (283-296) #Pyhä Marcellinus (296-304) #Pyhä Marcellus I (306-309) #Pyhä Eusebius (309-310) #Pyhä Miltiades (311-314) #Pyhä Sylvester I (314-335) #Pyhä Markus (336) #Pyhä Julius I (337-352) #Liberius (352-366) #Pyhä Damasus I (366-384) #Pyhä Siricius (384-399) #Pyhä Anastasius I (399-401) #Pyhä Innocentius I (401-417) #Pyhä Zosimus (417-418) #Pyhä Bonifacius I (418-422) #Pyhä Celestinus I (422-432) #Pyhä Sixtus III (432-440) #Pyhä Leo I (Suuri) (440-461) #Pyhä Hilarius (461-468) #Pyhä Simplicius (468-483) #Pyhä Felix III (II) (483-492) #Pyhä Gelasius I (492-496) #Anastasius II (496-498) #Pyhä Symmachus (498-514) #Pyhä Hormisdas (514-523) #Pyhä Johannes I (523-526) #Pyhä Felix IV (III) (526-530) #Bonifacius II (530-532) #Johannes II (533-535) #Pyhä Agapetus (Agapitus) I (535-536) #Pyhä Silverius (536-537) #Vigilius (537-555) #Pelagius I (556-561) #Johannes III (561-574) #Benedictus I (575-579) #Pelagius II (579-590) #Pyhä Gregorius I (Suuri) (590-604) #Sabinianus (604-606) #Bonifacius III (607) #Pyhä Bonifacius IV (608-615) #Pyhä Deusdedit (Adeodatus I) (615-618) #Bonifacius V (619-625) #Honorius I (625-638) #Severinus (640) #Johannes IV (640-642) #Theodorus I (642-649) #Pyhä Martinus I (649-654) #Pyhä Eugenius I (654-657) #Pyhä Vitalianus (657-672) #Adeodatus (II) (672-676) #Donus (676-678) #Pyhä Agathon (678-681) #Pyhä Leo II (682-683) #Pyhä Benedictus II (684-685) #Johannes V (685-686) #Conon (686-687) #Pyhä Sergius I (687-701) #Johannes VI (701-705) #Johannes VII (705-707) #Sisinnius (708) #Konstantinus (708-715) #Pyhä Gregorius II (715-731) #Pyhä Gregorius III (731-741) #Pyhä Sakarias (741-752) #Stefanus (II) III (752-757) #Pyhä Paavali I (757-767) #Stefanus (III) IV (768-772) #Hadrianus I (772-795) #Pyhä Leo III (795-816) #Stefanus (IV) V (816-817) #Pyhä Paschal I (817-824) #Eugenius II (824-827) #Valentinus (827) #Gregorius IV (828-844) #Sergius II (844-847) #Pyhä Leo IV (847-855) #Benedictus III (855-858) #Pyhä Nikolaus I (Suuri) (858-867) #Hadrianus II (867-872) #Johannes VIII (872-882) #Marinus I (882-884) #Pyhä Hadrianus III (884-885) #Stefanus (V) VI (885-891) #Formosus (891-896) #Bonifacius VI (896) #Stefanus (VI) VII (896-897) #Romanus (897) #Theodorus II (897) #Johannes IX (897-900) #Benedictus IV (900-903) #Leo V (903) #Sergius III (904-911) #Anastasius III (911-913) #Lando (913-914) #Johannes X (914-928) #Leo VI (928) #Stefanus VII (VIII) (929-931) #Johannes XI (931-936) #Leo VII (936-939) #Stefanus XIII (IX) (939-942) #Marinus II (942-946) #Agapetus II (946-955) #Johannes XII (955-963) #Leo VIII (963-964) #Benedictus V (964) #Johannes XIII (965-972) #Benedictus VI (972-974) #Benedictus VII (974-983) #Johannes XIV (983-984) #Johannes XV (985-996) #Gregorius V (996-999) #Sylvester II (999-1003) #Johannes XVII (1003) #Johannes XVIII (1003-1009) #Sergius IV (1009-1012) #Benedictus VIII (1012-1024) #Johannes XIX (1024-1032) #Benedictus IX (1032-1044) #Sylvester III (1045) #Benedictus IX (1045) (toisen kerran) #Gregorius VI (1045-1046) #Klemens II (1046-1047) #Benedictus IX (1047-1048) (kolmannen kerran) #Damasus II (1048-1049) #Pyhä Leo IX (1049-1054) #Victor II (1055-1057) #Stefanus (IX) X (1057-1058) #Nikolaus II (1058-1061) #Aleksanteri II (1061-1073) #Pyhä Gregorius VII (1073-1085) #Autuas Victor III (1086-1087) #Autuas Urbanus II (1088-1099) #Paschal II (1099-1118) #Gelasius II (1118-1119) #Calixtus II (1119-1124) #Honorius II (1124-1130) #Innocentius II (1130-1143) #Celestinus II (1143-1144) #Lucius II (1144-1145) #Autuas Eugenius III (1145-1153) #Anastasius IV (1153-1154) #Hadrianus IV (1154-1159) #Aleksanteri III (1159-1181) #Lucius III (1181-1185) #Urbanus III (1185-1187) #Gregorius VIII (1187) #Klemens III (1187-1191) #Celestinus III (1191-1198) #Innocentius III (1198-1216) #Honorius III (1216-1227) #Gregorius IX (1227-1241) #Celestinus IV (1241) #Innocentius IV (1243-1254) #Aleksanteri IV (1254-1261) #Urbanus IV (1261-1264) #Klemens IV (1265-1268) #Autuas Gregorius X (1271-1276) #Autuas Innocentius V (1276) #Hadrianus V (1276) #Johannes XXI (1276-1277) #Nikolaus III (1277-1280) #Martinus IV (1281-1285) #Honorius IV (1285-1287) #Nikolaus IV (1288-1292) #Pyhä Celestinus V (1294) #Bonifacius VIII (1295-1303) #Autuas Benedictus XI (1303-1304) #Klemens V (1305-1314) #Johannes XXII (1316-1334) #Benedictus XII (1335-1342) #Klemens VI (1342-1352) #Innocentius VI (1352-1362) #Autuas Urbanus V (1362-1370) #Gregorius XI (1370-1378) #Urbanus VI (1378-1389) #Bonifacius IX (1389-1404) #Innocentius VII (1404-1406) #Gregorius XII (1406-1415) #Martinus V (1417-1431) #Eugenius IV (1431-1447) #Nikolaus V (1447-1455) #Calixtus III (1455-1458) #Pius II (1458-1464) #Paavali II (1464-1471) #Sixtus IV (1471-1484) #Innocentius VIII (1484-1492) #Aleksanteri VI (1492-1503) #Pius III (1503) #Julius II (1503-1513) #Leo X (1513-1521) #Hadrianus VI (1522-1523) #Klemens VII (1523-1534) #Paavali III (1534-1549) #Julius III (1550-1555) #Marcellus II (1555) #Paavali IV (1555-1559) #Pius IV (1559-1565) #Pyhä Pius V (1566-1572) #Gregorius XIII (1572-1585) #Sixtus V (1585-1590) #Urbanus VII (1590) #Gregorius XIV (1590-1591) #Innocentius IX (1591) #Klemens VIII (1592-1605) #Leo XI (1605) #Paavali V (1605-1621) #Gregorius XV (1621-1623) #Urbanus VIII (1623-1644) #Innocentius X (1644-1655) #Aleksanteri VII (1655-1667) #Klemens IX (1667-1669) #Klemens X (1670-1676) #Autuas Innocentius XI (1676-1689) #Aleksanteri VIII (1689-1691) #Innocentius XII (1691-1700) #Klemens XI (1700-1721) #Innocentius XIII (1721-1724) #Benedictus XIII (1724-1730) #Klemens XII (1730-1740) #Benedictus XIV (1740-1758) #Klemens XIII (1758-1769) #Klemens XIV (1769-1774) #Pius VI (1775-1799) #Pius VII (1800-1823) #Leo XII (1823-1829) #Pius VIII (1829-1830) #Gregorius XVI (1831-1846) #Autuas Pius IX (1846-1878) #Leo XIII (1878-1903) #Pyhä Pius X (1903-1914) #Benedictus XV (1914-1922) #Pius XI (1922-1939) #Pius XII (1939-1958) #Autuas Johannes XXIII (1958-1963) #Paavali VI (1963-1978) #Johannes Paavali I (1978) #Johannes Paavali II (1978-2005) #Benedictus XVI (2005-) Luokka:Luettelot hallitsijoista ja:%E3%83%AD%E3%83%BC%E3%83%9E%E6%95%99%E7%9A%87%E3%81%AE%E4%B8%80%E8%A6%A7

Johannes Paavali I

Paavi Johannes Paavali I (syntymänimeltään Albino Luciani, 17. lokakuuta 1912, Forno d' Canale, nyk. Canale d'Agordo–28. syyskuuta 1978) oli katolisen kirkon johtaja 34 päivän ajan vuonna 1978. Albino Luciani syntyi Giovanni Lucianin ja Bortola Tacon perheeseen. Gioavanni Luciani oli sosialisti, joka ei kuitenkaan ryhtynyt vastustamaan poikansa kirkollista kutsumusta. Hän sai koulutuksensa pappisseminaareissa Bellunossa ja sai pappisvihkimyksensä vuonna 1935. Vuonna 1937 hänet nimitettiin gregoriaanisen seminaarin vararehtoriksi ja vuonna 1947 gregoriaanisen yliopiston tohtoriksi. Vuonna 1949 hän julkaisi kirjan Catechetica In Briciole. Vuonna 1958 Lucianista tuli Vittorio Veneton piispa, vuonna 1969 Venetsian patriarkka ja 5. maaliskuuta 1973 kardinaali. Vuonna 1976 hän julkaisi kirjan Illustrissimi. Venetsian kardinaali Albino Luciani valittiin paaviksi 26. elokuuta 1978 ja hän kuoli 33 päivää myöhemmin, ollen yksi kaikkien aikojen lyhytaikaisimmista paaveista. Hänet valitsi paaviksi siihen mennessä laajin konklaavi, missä 114 mahdollisesta jäsenestä oli läsnä 111, joista 27 oli italialaista. 1900-luvulla 2/3 paaveista on ollut Venetsian kardinaaleja. Paavin itselleen valitsema kaksiosainen nimi oli harvinaisuus katolisen kirkon historiassa. Paavin kuolema vain 34 päivän virassaolon jälkeen (hän kuoli 33. päivänä valintansa jälkeen eli ehti olla virassaan 34 päivää) vuonna 1978 synnytti spekulaatioita salaliitoista ja jopa salamurhasta. Aikalaistodistusten mukaan kuolema kuitenkin aiheutui siitä, että uuden paavin aloittaessa työnsä ei paavi itse eivätkä hänen avustajansa ymmärtäneet pitää huolta vaikeaa verenpainetautia sairastavan paavin lääkityksestä. Johannes Paavali I:n kuolemaan viitataan elokuvassa Kummisetä III. Luokka:Paavit ko:교황 요한 바오로 1세 ja:ヨハネ・パウロ1世 (ローマ教皇) simple:Pope John Paul I

Luettelo pyhimyksistä

Luettelo pyhimyksistä. Katolisella kirkolla on yli 10000 pyhimystä ja pyhää. Ortodoksisilla kirkoilla lukumäärä saattaa olla vielä suurempi.
- Pyhä Augustinus
- Ansgar
- Alfred Suuri, Englannin kuningas (anglikaanit ja ortodoksit)
- Pyhä Birgitta
- Kunnianarvoisa Beda
- Pyhä Dominicus
- Edith Stein
- Pyhä Franciscus Assisilainen, Italian suojelupyhimys
- Eerik Pyhä, Ruotsin kuningas
- Olavi Pyhä, Norjan kuningas
- Pyhä Gellért
- Pyhä Helena
- Piispa Henrik, Suomen suojelupyhimys
- Jeanne d'Arc, Orleansin neitsyt
- Johannes Damaskoslainen
- Pyhä Joosef
- Pyhä Lucia
- Neitsyt Maria
- Pyhä Martinus, Ranskan suojelija
- Pyhä Kasimir, Puolan ja Liettuan suojelija
- Maximilian Kolbe
- Nikolai II, Venäjän keisari ja muu tsaariperhe (ortodokseilla)
- Pyhä Paavali
- Pyhä Patrik, Irlannin suojelupyhimys
- Pyhä Pietari
- Tuomas Akvinolainen
- Pyhä Yrjänä
- Pyhä Ambrosius
- Pyhä Johannes Khrysostomos
- Pyhä Basileios Suuri
- Pyhä Benedictus
- Pyhä Gregorius Suuri
- Pyhä Jeesus-Lapsen Teresa

Katso myös

- Pyhimyskalenteri

Aiheesta muualla

- [http://maria.catholic.fi/sivut/pyhimyskalenteri.html Pyhän Marian seurakunnan pyhimyskalenteri] Pyhimyksiä Luokka:Katolinen kirkko ja:聖者の一覧

Uustomismi

Uustomismi on nykyisen katolisen kirkon virallinen filosofia, joka syntyi jatkona klassiselle tomismille modernismiliikkeen yleistymisen myötä. Alkuperäinen tomismi oli jäänyt 1800-luvun lopussa pahasti silloisen fysiikan ja luonnontieteiden jalkoihin aristoteelisen fysiikkakuvansa takia, ja katolisen kirkon sisällä alkoi syntyä liikehdintää tomististen opetusten päivittämisestä vastaamaan moderneja arvoja. Se pyrki myös hylkäämään vanhan skolastiikan, ja synnyttämään Immanuel Kantin ja myöhemmin Henri Bergsonin kaltaisten filosofien työn pohjalta synteesin siitä, uusskolastiikan. Ironista kyllä, katolinen kirkko hyökkäsi modernismia vastoin muutoin kaikilla muilla yhteiskunnan osa-alueilla, ja uustomismi pitäisikin nähdä valtavirtamodernismin ulkopuolella vaikuttavalta vaihtoehtotulkinnalta modernismin arvoista.

Katso myös

luokka: filosofian koulukunnat

Linkkejä

- [http://www.berdyaev.com/berdiaev/berd_lib/1925_304.html Esitelmä uustomismista]

Luokka:Katolinen kirkko

Katoliseen kirkkoon liittyviä artikkeleja. Luokka: