Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Kauppala

Kauppala

Kauppala on aikaisemman kunnallishallinnon aikainen käsite. Kauppala oli maalaiskunnasta erillinen kaupunkimainen taajama, jolla ei kuitenkaan ollut kaupungin oikeuksia ja velvollisuuksia. Kauppaloista tuli kaupunkeja kunnallislain muuttuessa.

Kauppalat Suomessa

Maaseudulla oli kaupankäynti eli maakauppa markkinoita lukuun ottamatta aiemmin kielletty. Viljakauppa vapautettiin Suomessa vuonna 1775 ja maalaistavaroiden kauppa 1842. Maakaupan vapautumisen jälkeen maaseudulle perustettiin uusia kauppapaikkoja. Ne perustettiin usein kirkonkyliin ja kasvavan teollisuuden alueille ja ne saivat monesti suunnitellun kaavan. Vuonna 1858 perustettiin Suomen ensimmäinen kauppala, Ikaalinen. Se oli niin sanottu epäitsenäinen kauppala. Tällä noin yhden neliökilometrin alueella oli omat hallintoelimensä. Se sai myös itsenäisesti suorittaa kunnalliset ja valtiolliset vaalit, mutta se kuului verotuksellisesti Ikaalisten maalaiskuntaan. Vasta vuoden 1972 alussa koko Ikaalisten kunnan alueesta, ja samalla sen osana olevasta kauppalasta, tuli itsenäinen kauppala. Itsenäisiä kauppaloita perustettiin 1920-luvulta lähtien runsaasti. Tämä kuntamuoto oli tehokkaampi kuin maalaiskunta, mutta väestölleen halvempi kuin kaupunki. Se toimi väliportaana maalaiskunnan kasvaessa kaupungiksi. Se oli tarpeellinen kuntamuoto aikana, jolloin kaupunkien ja maalaiskuntien hallintojärjestelmät erosivat huomattavasti toisistaan. Lainsäädännön vähitellen muuttuessa eri kuntamuodot erosivat toisistaan lopulta enää vain muodollisesti. Kunnallislain uudistuksen yhteydessä vuonna 1976 poistettiin kuntien jako maalaiskuntiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin. Vuoden 1977 alusta lähtien Suomi jaettiin kuntiin, joilla on itsehallinto. Lain voimaantullessa kauppalasta tuli kaupunki, ellei kauppalanvaltuusto ennen sitä päättänyt ja sisäasiainministeriölle ilmoittanut, että kauppala jää kunnaksi, joka ei ole kaupunki. Yhtään tällaista ilmoitusta ei tehty. Näin kaikista Suomen 22 kauppalasta tuli kaupunkeja, paitsi Karhulasta. Se yhdistettiin Kotkan kaupunkiin.

Kauppalat Ruotsissa

Keskiajalla sana kauppala, ruotsiksi köping, tarkoitti kauppapaikkaa, mutta vasta 1600-luvulla sana sai oikeudellisen merkityksen. Kaupunkien elinkeinoelämän suojelemiseksi ja samalla maaseudun käupankäynnin valvomiseksi kaupungit saivat oikeuden perustaa alakauppapaikkoja (lydköpingar). Kauppalan perustaminen tapahtui hallitsijan päätöksellä. Hän antoi kaupungille erioikeuden eli privilegion pystyttää yhden tai useamman kauppapaikan. Niistä jotkut saattoivat olla käytössä vain osan vuotta. Vain erioikeuden saaneen kaupungin porvareilla oli oikeus pitää kauppalassa puotia tai käydä muuten kauppaa. Samoin kauppalan käsityöläisten täytyi kuulua kaupungin ammattikuntaan. Ensimmäisenä tällaisen erioikeuden sai Kalmar vuonna 1620. Seuraava vaihe oli vapaakauppaloiden (fria köping) perustaminen. Ensimmäiset olivat Tammerfors vuonna 1779 ja Malmköping 1784. Niitä ei ollut sidottu mihinkään kaupunkiin, vaan ne olivat maaherran valvonnassa. Lakiuudistus vuonna 1862 mahdollisti sen, että kauppala voi muodostaa oman kunnan (köpingskommun). Kauppala voi halutessaan myös pysyä epäitsenäisenä ja osana jotakin kuntaa. Silloin sitä kutsuttiin kunnalliskauppalaksi (municipalköping). Kunnallisuudistus vuonna 1971 lakkautti lopullisesti tämän kuntamuodon Ruotsissa. Aikojen kuluessa monista kauppaloista tuli kaupunkeja, mutta niiden nimeen jäi muisto menneisyydestä. Tällaisia kaupunkeja on esimerkiksi Falköping, Jönköping, Köping, Linköping, Norrköping ja Söderköping.

Suomen kauppalat


- Alavus 1. tammikuuta 1974–31. joulukuuta 1976
- Espoo 1. tammikuuta 1963–31. joulukuuta 1971
- Forssa 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1963
- Grankulla katso Kauniainen
- Haagan kauppala 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1945
- Haapajärvi 1. tammikuuta 1967–31.joulukuuta 1976
- Harjavalta 1. tammikuuta 1968–31. joulukuuta 1976
- Huittinen 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Hyvinkää 1. tammikuuta 1926–31. joulukuuta 1959
- Iisalmi 24. lokakuuta 1860–19. lokakuuta 1891
- Ikaalinen 21. huhtikuuta 1858–31. joulukuuta 1976 (koko Ikaalisten kunnan alueesta kauppala 1. tammikuuta 1972)
- Imatra 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1970
- Jämsä 1. tammikuuta 1969–31. joulukuuta 1976
- Järvenpää 1. tammikuuta 1951–31. joulukuuta 1966
- Kankaanpää 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1971
- Karhula 1. tammikuuta 1951–31. joulukuuta 1976
- Karjaa 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1976
- Karkkila 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1976
- Kauniainen 1. tammikuuta 1920–31. joulukuuta 1971 (nimenä aluksi Grankulla, 8. huhtikuuta 1949 suomenkieliseksi nimeksi Kauniainen)
- Kemijärvi 1. tammikuuta 1957–31. joulukuuta 1972
- Kerava 1. tammikuuta 1924–31. joulukuuta 1969
- Koivisto 1. tammikuuta 1927–1944
- Kokemäki 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Kouvola 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1959
- Kurikka 1. tammikuuta 1966–31. joulukuuta 1976
- Kuusankoski 1. tammikuuta 1957–31. joulukuuta 1972
- Lahdenpohja 1. tammikuuta 1924–1944
- Lahti 5. kesäkuuta 1878–31. lokakuuta 1905
- Lapua 1. tammikuuta 1964–31. joulukuuta 1976
- Lauritsala 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1966
- Lieksa 1. tammikuuta 1936–31. joulukuuta 1972
- Lohja 1. tammikuuta 1926–31. joulukuuta 1968
- Loimaa 1. tammikuuta 1922–31. joulukuuta 1968
- Mänttä 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1972
- Nokia 1. tammikuuta 1937–31. joulukuuta 1976 (nimenä Pohjois-Pirkkala 1. tammikuuta 1937–31. joulukuuta 1937)
- Nurmes 5. joulukuuta 1876–31. joulukuuta 1973
- Oulainen 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1976
- Outokumpu 1. tammikuuta 1968–31. joulukuuta 1976
- Parainen 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1976
- Parkano 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Pieksämä katso Pieksämäki
- Pieksämäki 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1961 (nimenä Pieksämä 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1947)
- Pohjois-Pirkkala katso Nokia
- Raisio 1. tammikuuta 1966–31. joulukuuta 1973
- Riihimäki 1. tammikuuta 1922–31. joulukuuta 1959
- Rovaniemi 1. tammikuuta 1929–31. joulukuuta 1959
- Salo 24. lokakuuta 1860–31. joulukuuta 1959
- Seinäjoki 1. tammikuuta 1931–31. joulukuuta 1959
- Suolahti 1. tammikuuta 1932–31.joulukuuta 1976
- Suonenjoki 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1976
- Toijala 1. tammikuuta 1946–31. joulukuuta 1976
- Valkeakoski 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1962
- Vammala 24. huhtikuuta 1907–31. joulukuuta 1964 (ohjesääntö vahvistettiin vasta 11. joulukuuta 1912)
- Vantaa 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1973
- Varkaus 1. tammikuuta 1929–31. joulukuuta 1961
- Virrat 1. tammikuuta 1974–31. joulukuuta 1976
- Ylivieska 1. tammikuuta 1965–31. joulukuuta 1970
- Äänekoski 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1972 Kulosaaren huvilakaupunki oli nimellisesti maalaiskunta.

Katso myös


- Wikisource:Iisalmi
- Wikisource:Ikaalisten kauppala
- Wikisource:Lahti
- Wikisource:Nurmes
- Wikisource:Salon kauppala

Lähteet

Kunnallislaki, Suomen asetuskokoelma 953/1976 (aiempi 642/1948). Seuraavassa on kutakin kauppalaa koskevat säädökset Suomen asetuskokoelmassa: Alavus 639/1972; Espoo 479/1961, 364/1971; Forssa 265/1921, 191/1963; Haaga 86/1922, 707/1944; Haapajärvi 150/1966; Harjavalta 284/1967; Huittinen 371/1971; Hyvinkää 78/1925, 287/1959; Iisalmi 23/1860, 35/1891; Ikaalinen 21 huhtikuuta 1858, 370/1971; Imatra 307/1947, 417/1970; Jämsä 294/1968; Järvenpää 94/1950, 318/1966; Kankaanpää 151/1966, 368/1971; Karhula 95/1950; Karjaa 328/1928; Karkkila 88/1931; Kauniainen 39/1919, 263/1949, 366/1971; Kemijärvi 340/1956, 508/1972; Kerava 182/1923, 528/1968; Koivisto 306/1925, 691/1947; Kokemäki 539/1971; Kouvola 266/1921, 288/1959; Kurikka 326/1965; Kuusankoski 459/1955, 162/1972; Lahdenpohja 22/1923, 691/1947; Lahti 15/1878, 60/1905; Lapua 356/1963; Lauritsala 89/1931, 378/1966; Lieksa 209/1935, 365/1972; Lohja 76/1925, 403/1968; Loimaa 59/1921, 295/1968; Mänttä 532/1947, 363/1972; Nokia 140/1936, 429/1937; Nurmes 26/1876, 640/1972; Oulainen 317/1966; Outokumpu 283/1967; Parainen 533/1947; Parkano 538/1971; Pieksämäki 252/1929, 849/1947, 362/1961; Raisio 327/1965, 366/1973; Riihimäki 177/1921, 289/1959; Rovaniemi 227/1928, 290/1959; Salo 23/1860, 9/1887, 291/1959; Seinäjoki 328/1929, 292/1959; Suolahti 357/1930; Suonenjoki 316/1966; Toijala 655/1945; Valkeakoski 260/1922, 360/1962; Vammala 24 huhtikuuta 1907, 11 joulukuuta 1912, 368/1964; Vantaa 372/1971, 285/1973; Varkaus 228/1928, 361/1961; Virrat 638/1972; Ylivieska 486/1963, 617/1969; Äänekoski 358/1930, 416/1972. Luokka:Kunnallishallinto

Kunta

Kunta on julkishallinnon yksikkö, joka toimii paikallisella tasolla. Yleensä se on pienin yksikkö, jolla on demokraattisesti valittu hallinto. Kunnan tehtävä on tuottaa palveluja asukkailleen ja edistää heidän hyvinvointiaan.

Suomessa

Kunta on itsehallinnollinen julkishallinnon yksikkö, joka toimii valtion valvonnassa. Valvonnasta vastaa lääni. Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto ja myös kaikki kaupungit ovat kuntia. Aikaisemmin kaupungit ja kauppalat olivat omia kuntamuotojaan. Kunnallishallinto perustettiin Suomeen Keisarillisen Majesteetin Armollisella Asetuksella kunnallishallituksesta maalla 6. helmikuuta 1865. Kuntajaotus pohjautuu 1800-luvun puolivälissä toimineisiin seurakuntiin ja kaupunkeihin, jotka ovat perua muinaisista pitäjistä. Kaupunkeihin paikallinen itsehallinto raateineen ja maistraatteineen tuli jo aikaisemmin Italiasta Saksan kautta. Kunnallishallinnosta kaupungeissa annettiin asetus 1873.
    Kuntien määrä Suomessa
     Vuosi 1917 1927 1937 1947 1957 1967 1977 1987 1997 2004  2005
     Kuntia   532   585   602   547   549   537   464   461   452   444   432
Suomessa on 432 kuntaa (2005). Kunnista 16 sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan maakunnassa kuntakoko on erittäin pieni. Kunnan voivat muodostaa pienet saaret tai saariryhmät. Kuntien määrän vähentäminen on ollut esillä poliittisessa keskustelussa, sillä etenkin pienten kuntien mahdollisuudet järjestää lakisääteiset palvelut ovat viime vuosina vaikeutuneet. Suomessa on nykyisin esimerkiksi muihin pohjoismaihin verrattuna paljon kuntia, ja niillä on lisäksi paljon tehtäviä. Kuntien määrän vähentämisen etenkin kuntia yhdistämällä katsotaan parantavan hallinnon tehokkuutta. Kunnat muodostavat Suomessa on 77 (2005) kuntien muodostamaa seutukuntaa.

Kunnanvaltuusto

Kunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää neljän vuoden välein yleisillä vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Sen tehtäviin kuuluu päättää kuntasuunnitelmasta vähintään viideksi vuodeksi eteenpäin. Suunnitelma on kunnan hallinnon, talouden, maankäytön ja muiden olojen kehittämistä, ja se tarkistetaan määräajoin. Kunnan maankäytöstä valtuusto päättää kaavoituksella. Kunnan hallinnon järjestämiseen kuuluu mm. erilaisten ohje- ja johtosääntöjen antaminen, kuten virastojen toiminnan ja tehtävien määrittely. Ohjesääntö vaatii aina asianomaisen valtion viranomaisen vahvistuksen, johtosääntö ei. Taloudellisen vallan käyttö kunnassa kuuluu myös valtuuston päätösvaltaan. Valtuusto hyväksyy vuosittain talousarvion (tarvittaessa lisätalousarvio). Taloudelliseen valtaan kuuluvat myös päätökset määrärahoista, takaussitoumuksista, rahastojen perustamisesta ja kunnallisista maksuista. Kaupungeissa kunnallislain mukaisista kunnanvaltuustoista käytetään nimeä kaupunginvaltuusto. Kainuun kokeilumaakunnassa on tavoitteena siirtää kahdeksan Kainuun kunnan- ja kaupunginvaltuuston valtaa maakuntavaltuustolle palveluiden tuottamisen tehostamiseksi. Ellei maakunta onnistu tehtävässään, on ajateltu, että kokeilu johtaa kuntaliitoksiin, minkä tuloksena on kahdeksan kunnan sijasta neljä kuntaa.

Kunnanhallitus

Valtuuston ohella kunnanhallitus on tärkein toimielin kunnan hallinnossa. Kunnanhallitus huolehtii kunnan hallinnosta sekä valtuuston päätösten toimeenpanosta. Kunnanhallituksen alaisena työskentelee kunnanjohtaja ja mahdolliset apulaiskunnanjohtajat. Heidän tehtävänsä on johtaa kunnan hallintoa. Kunnanhallituksen tehtävä on valvoa kunnan etuja ja tehdä mm. sopimuksia ja oikeustoimia kunnan puolesta. Kunnanvaltuusto voi tehdä päätöksiä vain kunnanhallituksen valmistelusta. Johtosäännön nojalla kunnanhallituksessa voi olla asioiden valmisteluja ja muita tehtäviä varten jaostoja. Kunnanhallitus voi asettaa myös toimikuntia tilapäisiä tai pysyväisluontoisia tehtäviä varten.

Lautakunnat ja johtokunnat

Kunnan hallintotehtäviä varten on kunnanhallituksen valvonnan alaisia lautakuntia ja johtokuntia. Lautakunnat jaetaan lakisääteisiin ja vapaaehtoisiin. Lakisääteisiä ovat mm. terveys-, sosiaali-, koulu- ja oikeusapulautakunta. Vapaaehtoisia ovat puolestaan esimerkiksi kulttuuri-, urheilu- ja matkailulautakunta.

Kuntatalous

Viime aikoina valtionosuuksien muuttuminen ja vastuutaakan lisääntyminen on aiheuttanut monille kunnille talousvaikeuksia. Näihin ja muiden syiden takia aiheutuneeseen rahapulaan myöntää valtio "toimeentulotukea" eli harkinnanvaraista avustusta tarvittaessa. Katso luettelo näistä kunnista.

Katso myös


- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Kuntamuutokset Luokka:Kunnallishallinto

Alavus

Alavus on kaupunki Etelä-Pohjanmaalla Lapuanjoen yläjuoksulla. Pinta-ala on 843,1 neliökilometriä, josta 52,5 neliökilometriä vesistöjä, ja asukasluku noin 9 670 (2004). Järviä on 60 kappaletta ja rantaviivaa yhteensä 324 km. Seinäjoelle on matkaa vajaa 60 km. Alavus tuli omaksi seurakunnaksi vuonna 1835, kunnaksi 1865, kauppalaksi 1974 ja kaupungiksi 1977.

Talouselämä

Alavuden työttömyysprosentti on 8,1 % ja työllisyysaste 71 %. Alkutuotannon osuus elinkeinoelämästä on 18,5  %, jalostuksen 28,5 % ja palveluiden 49,2 %. Kunnassa on lähes 600 yritystä.

Kylät

Kirkonkylä, Asema, Jokivarsi, Kaukola, Kontiainen, Kätkänjoki, Lapinkylä, Pollari, Rantatöysä, Sapsalampi, Seinäjärvi, Sulkava, Sydänmaa, Taipale, Vetämäjärvi, Timanttimaa, Kuivaskylä, Salonkylä

Nähtävyydet

Taidekeskus Harri
Alavuden Kirkko ja Kellotapuli
Muistojen Kappeli
Sotavanhuksen Museo
Pankkimuseo
Pentti Valkealahden kotimuseo
Raija Immonen-Oravan lasimaalaukset
Galleria Lasiatelje Myllynkivi
Entisen Kahran Kestikievarin lutti kantatie 66:n varrella
Alavus Fasadi

Kuuluisia alavutelaisia


- Pauli Hanhiniemi
- Josef Daniel Stenbäck
- Toivo Kuula
- Heikki Huhtamäki
- Artturi Järviluoma

Aiheesta muualla


- [http://www.alavus.fi Alavuden kaupungin kotisivu] __NOTOC__ Luokka:Alavus

Forssa

Forssa on Suomen kaupunki Kanta-Hämeen maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Pinta-ala on 255 neliökilometriä ja asukasluku noin 18 000. Maantieteellisesti kaupunki on keskellä Ruuhka-Suomea. Jos piirtää kartalle kolmion, jonka kärkinä ovat Helsingin, Turun ja Tampereen kaupungit. Forssa on tämän kolmion "painopisteessä" ja jokaiseen kaupunkiin on noin 100 km eli tunnin matka.

Historia

Forssan kehittyminen alkoi, kun tehtailija Axel Wilhelm Wahren saapui silloiseen rauhaisaan maalaispitäjään, ja perusti Loimijoen varrelle, Kuhalankosken partaalle kehräämön, ja myöhemmin kutomon. Yhtiön nimi oli Forssa-osakeyhtiö, josta sitten muodostui paikkakunnan nimi. (Fors = Koski). Wahren oli aktiivisesti ajamassa VR:n Turusta itään lähtevän rautatien suuntaamisesta Forssan läpi. Koska lopullinen linjaus kulki pohjoisempaa, Wahren yhdessä Jokioisten kartanon kanssa rahoitti kapearaiteisen Jokioisten Rautatien rakentamista. "Kappeeraiteiseen" liitty Forssassa tehdasaluella kulkenut Suomen ensimmäinen sähkörautatie. Jokioisten Rautatie toimi 70-luvun alkuun asti. 1903 Forssassa järjestettiin Suomen Työväenpuolueen puoluekokous, jossa omaksuttiin uusi nimi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja uusi käänteentekevä ohjelma. Katso Forssan kokous 1903. Forssassa on vuodesta 1917 ilmestynyt Forssan Lehti Lehden takana oli Esko Aaltonen, joka perusti Forssaan ensimmäisen maaseudulla toimivan kirjapainon. Nykyinen Forssan Kirjapaino oy on merkittävä erikoisaikauslehtien painopaikka. Forssa itsenäisenä kuntana syntyi, kun se irrotettin vuonna 1923 Tammelan kunnasta. Forssa sai tuolloin kauppalan arvon. Kaupunkioikeudet Forssa sai 1964. Kaupunki laajeni 1969, kun Koijärven kunta liitettiin Forssaan. 1960-luvulla valmistuivat Forssan läpi kulkevat uudet linjaukset Helsinki-Pori (Valtatie 2) ja Turku-Hämeenlinna (Valtatie 10)-valtateistä. Tekstiiliteollisuus oli kaupungin merkittävin työnantaja aina 1970-luvulle asti. Tämän jälkeen rakennusosateollisuus nousi merkittävimmäksi teollisuusalaksi kaupungissa, Armas Puolimatkan perustaman Rakennusvalmiste Oyn kasvaneen toiminnan ansiosta. Nykypäivän Forssan suurin teollisuudenala on elintarviketuotanto. HK-ruokatalo Oyj on keskittänyt merkittävän määrän toimintaasa paikkakunnalle. Lisäksi Kaupungissa toimii Atria Oyj ostettuaan Forssan liha ja säilyke Oyn. Muuallakin suomessa tunnettu Liha & säilyke-brändi säilyy tosin markkinoilla. Puhtaasti paikallisena jatkaa perinteikäs Hakala Oy.

Elinkeinoelämä

Kaupungin merkittävimmät työnantajat ovat: (Helmikuu 2005)
- Kaupunki
- HK-Ruokatalo Oyj
- Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä
- Forssan liha ja säilyke Oy
- Novart Oy
- Forssan Kirjapaino Oy
- Parma Oy
- Helkama Forste Oy
- Finalyson Forssa Oy
- Parmarine Oy
- Fenestra Oy
- Mitron Oy Lisäksi Forssassa toimii mm. Saint-Gobain Isover Oy ja Sanoma Oyj:llä on painotalo kaupungissa.

Koulutus

Peruskoulujen ja lukion lisäksi Forssassa toimii mm. Forssan ammatti-instituutti, (perinteinen 'ammattikoulu'), ja Forssan Aikuiskoulutus. Forssan aikuiskoulutuksen omana erikoisalanaan on suomen ainoa torni- ja ajoneuvonosturin kuljettajan koulutus. Laitoksen nosturiharjoittelukenttä kakkostien varressa onkin yksi kaupungin maamerkeistä. Lisäksi Hämeen Ammattikorkeakoulu on sijoittanut yhden yksikkönsä Forssaan, historiallisiin kehräämörakennuksiin saneerattuihin tiloihin.

Ystävyyskaupungit


- Unkari: Gödöllö
- Norja: Sarpsborg
- Kanada: Sault Ste Marie
- Venäjä: Serpuhov
- Tanska: Stuer
- Ruotsi: Södertälje ja Tierp

Tunnettuja forssalaisia


- Jonna Tervomaa, muusikko
- Mika Mali, muusikko
- Turkka Mali, muusikko, säveltäjä
- Sirkka-Liisa Anttila, kansanedustaja
- Minna Lintonen, kansanedustaja
- Ilkka Joenpalo, ex-kansanedustaja, Toimihenkilöunionin ensimmäinen puheenjohtaja

Kaupunginosat, taajamat ja kylät

Kaupunginosat

:Haudankorva, Järvenpää, Kaikula, Keskusta, Kivimäki, Korkeavaha, Kuhala, Kuusto, Lamminranta, Linkkala, Ojalanmäki, Paavola, Pikkumuolaa, Pispanmäki, Talsoila, Vieremä

Muut päätaajamat

:Koijärvi, Matku

Kylät

:Ahoniitty, Haisio, Ilvesoja, Järvenpää, Kojo, Lunttila, Vuolle, Lempää, Rekirikko, Ilvesoja, Kukkapää, Vuoltu, Kalsu, Saviniemi

Maantiede

Välimatkat


- Helsinkiin 110 km
- Hämeenlinnaan 56 km
- Joensuuhun 456 km
- Jyväskylään 235 km
- Kotkaan 228 km
- Kouvolaan 190 km
- Kuopioon 379 km
- Lahteen 127 km
- Lappeenrantaan 276 km
- Lohjalle 89 km
- Mikkeliin 253 km
- Ouluun 563 km
- Poriin 128 km
- Porvooseen 145 km
- Raumalle 133 km
- Rovaniemelle 770 km
- Saloon 62 km
- Tampereelle 87 km
- Turkuun 88 km
- Vaasaan 319 km

Aiheesta muualla


- [http://www.forssa.fi Forssan kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Forssa

Haagan kauppala

Haagan kauppala, ruotsiksi Haga köping, oli kunta entisessä Uudenmaan läänissä. Se kuului Huopalahden seurakuntaan, Helsingin kihlakuntaan ja Helsingin tuomiokuntaan. Helsinki–Turku -rautatietä rakennettaessa tehtiin kuuden kilometrin päähän Helsingin asemasta pysäkki, joka sai nimen Huopalahti, ruotsiksi Hoplaks haltpunkt. Säännöllinen liikenne radalla alkoi 1903. Maanomistaja M. G. Stenius myi ja vuokrasi tontteja pysäkin läheltä huvila-asutusta varten. Alueesta tuli 1906 Haagan taajaväkinen yhdyskunta ja se oli itsehallinnollinen osa Helsingin pitäjää. Vuodet 1920–1922 se jatkoi itsehallinnollisena osana Huopalahden kuntaa, josta se vuoden 1923 alussa erotettiin eri kunnaksi. Nimeksi tuli Haagan kauppala. Sen Ruskeasuo (Brunakärr) ja Uusipelto (Nyåker) -nimiset alueet siirrettiin 1925 Helsingin kaupunkiin.Nämä yhteensä 5,3 hehtaarin alueet sijaitsivat saarekkeina Helsingin kaupungin rajojen sisäpuolellä. Vuoden 1946 alussa 3300 asukkaan kauppala lakkautettiin ja liitettiin Helsingin kaupunkiin Haagan kaupunginosana.

Kirjallisuutta

John E. Roos, Haagan kauppalan historia, Helsinki 1950. Luokka:Suomen entiset kunnat

Harjavalta

Harjavalta on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 7766 ihmistä ja sen pinta-ala on 127,98 km², josta 4,02 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 62,286 asukasta/km².

Kylät

Harjavalta, Hauvola, Havinki, Hiirijärvi, Merstola, Mämmimäki, Niuttula, Näyhälä, Pirilä, Pirkkala, Pitkäpäälä, Suomenkylä, Torttila, Torvela, Vareksela, Vinnare (Vinnainen)

Aiheesta muualla


- [http://www.harjavalta.fi Harjavallan kaupungin kotisivu] Luokka:Harjavalta

Huittinen

Huittinen (ruotsinkielinen nimi: Vittis), on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kaupunki kuuluu Porin seutukuntaan. Kaupungissa asuu 9169 ihmistä ja sen pinta-ala on 395,38 km², josta 5,12 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 23,37 asukasta/km². Huittisten keskustaajama on Lauttakylä. Se on talousalueensa ja työssäkäyntialueensa kaupallinen keskus ja siellä on lukuisia erikoisliikkeitä ja marketteja. Työllistävin toimiala on elintarvikkeiden jatkojalostus. Maatalous on pitkälle erikoistunutta. Kaupungissa toimii myös merkittäviä kone-, rakennus- ja laukkualan yrityksiä ja lukuisa joukko muuta pienteollisuutta. Opiskelukaupunkina se tarjoaa myös kohtuullisen laajat koulutusmahdollisuudet. Eräs merkittävimmistä painopistealueista kaupungin kehittämisessä on koulutus. Huittinen tunnetaan myös vilkkaana henkilö- ja tavaraliikenteen sekä autokaupan keskuksena. Liikenteellisesti Huittinen sijaitsee Turun, Tampereen ja Porin kaupunkien muodostaman kolmion keskellä. Huittisten keskustan tuntumassa on Helsinki-Pori -valtatien ja Tampere-Rauma -valtatien risteys. Samassa paikassa risteää myös Tampere-Turku -kantatie. Sijaintinsa ansiosta Huittinen on erittäin vilkas linja-autoliikenteen risteämispaikka ja julkinen liikenne toimii hyvin.

Huittisten vaakuna

Huittisten vaakunan aihe perustuu vanhaan kansantarinaan: "Paholaisen kirkon tuhoksi heittämä kivi osui härkäparilla sunnuntaina kyntävään mieheen." Sisäasiainministeriö vahvisti 8.5.1953 Huittisten kunnanvaltuuston tekemän päätöksen Huittisten kunnan vaakunasta ja vaakunaselityksestä. Taustana on taiteilija Erkki Honkasen "Härkätarina": "Vihreässä kentässä kaksi kultaista häränotsaa alakkain".

Kylät

Hannula, Hirvelä, Huittistenkylä, Hurula, Kaharila, Kannila, Karhiniemi, Korkiakoski, Lauttakylä (Kirkonkylä), Leppäkoski, Loima, Löysälä, Matikkala, Mauriala, Mommola, Naatula, Nanhia, Pöyriälä, Raijala, Raskala, Rieskala, Riesola, Sampu, Sorvola, Suttila

Aiheesta muualla


- [http://www.huittinen.fi/ Huittisten kaupungin kotisivu] Luokka:Suomen kaupungit

Iisalmi

Iisalmi (ruotsinkielinen nimi: Idensalmi) sijaitsee Pohjois-Savossa (Ylä-Savo), Itä-Suomen läänissä. Kaupunki perustettiin vuonna 1891, jolloin se erotettiin ympäröivästä Iisalmen maalaiskunnasta. Iisalmen maalaiskunta liitettiin kaupunkiin takaisin vuoden 1970 alussa. Asukasluku on 22 647 (2003) ja pinta-ala 872,65 km2, josta maata on 763,38 km2 ja vettä 109,27 km2. Rantaviivan pituus on 495 km. Iisalmi on useiden VR:n InterCity-junien päätepysäkki, koska sähköistetty rata loppuu toistaiseksi (2004) sinne. Tämä tilanne muuttuu jatkossa.

Kylät

Haapajärvi, Hernejärvi, Iisalmi, Jokela, Kilpisaari, Kääriänsaari, Lampaanjärvi, Lappetelä, Nerkoo, Nerkoonniemi, Niemisjärvi, Paloinen, Pappila, Partala, Pitolamminmäki, Porovesi, Pörsänmäki, Ruotaanlahti, Ruotaanmäki, Ryhälänmäki, Ulmala, Valkeamäki, Varpanen, Vieremäjärvi, Viitaa

Kaupunginvaltuusto

Kaupunginvaltuustossa paikat jakautuvat kunnallisvaalien 2004 jälkeen seuraavasti:
- Keskusta: 18 paikkaa, missä lisäystä yhden paikan verran
- Vasemmistoliitto: 8 paikkaa, ei muutosta
- SDP: 7 paikkaa (2 paikkaa lisää)
- Kokoomus: 6 paikkaa, yksi lisää
- Kristillisdemokraatit: 3 paikkaa (yksi vähemmän)
- Vihreä liitto: Yksi paikka, ei muutosta

Katso myös


- Wikisource:Iisalmi

Kirjallisuutta


- Tauno Räisänen: Iisalmen kauppalan ja kaupungin historia 1860–1930, Kuopio 1959.
- Anja Tsokkinen: Iisalmen kaupungin historia 1930–1969, 1996, ISBN 952-90-7441-7.

Aiheesta muualla


- [http://www.iisalmi.fi Iisalmen kaupungin kotisivu]
- [http://192.49.229.35/K2004/s/tulos/kutulos_iisalmi.html Oikeusministeriön sivu vaaleista] Luokka:Suomen kaupungit luokka:Savo

Ikaalinen

Ikaalinen (ruotsinkielinen nimi: Ikalis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 7715 ihmistä ja sen pinta-ala on 843,7 km², josta 91,51 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 10,12 asukasta/km². Ikaalinen on tunnettu erityisesti Ikaalisten Kylpylästä, kansainvälisestä jokakesäisestä Sata-Häme Soi -festivaalista sekä aikoinaan kukoistaneesta Ikaalisten Tarmo -pesäpallojoukkueesta. Ikaalisten kaupunginjohtaja on Janne Laine, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Antero Rytkölä ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juhani Hakala. __NOTOC__

Maantiede

Ikaalisten keskustaajama eli entinen kirkonkylä ja kauppala sijaitsee niemessä Kyrösjärven länsirannalla. Kunnan alue ylettyy itä-länsi -suuntaisena molemmin puolin järven pohjoispään ympärille. Kyrösjärvi samoin kuin koko kunnan alue on osa Kokemäenjoen vesistöä. Ikaalinen sijaitsee keskellä vanhaa Ylä-Satakuntaa, ja se kuuluikin vuosisatojen ajan, aina 1990-luvulle saakka, Satakunnan maakuntaan ja Turun ja Porin lääniin. Tällöin Tampereen kasvavasta vaikutuksesta johtuen Ylä-Satakunnan kunnat siirrettiin Pirkanmaan maakuntaan ja Hämeen lääniin. Alueen liikenne suuntautuu pääasiassa Tampereelle, ja seudulla puhutaan hämäläismurteiden ylä-satakuntalaista alamurretta. Ikaalisten naapurikunnista kaupunkeja ovat pohjoinen Parkano ja läntinen Kankaanpää, joka on jo Satakuntaa. Muita suuria naapurikuntia ovat eteläinen Hämeenkyrö ja itäinen Kuru. Tampereelle on Ikaalisista matkaa runsaat 50 kilometriä.

Historia

1850-luvun lopulla Suomen taloudellinen kehitys kaipasi uusia kauppakeskuksia. Niinpä vuonna 1858 erotettiin Ikaalisten kunnasta yksi suuri tila Ikaalisten kauppalaksi. Alkuvaiheessa sillä oli vain muutamia kymmeniä asukkaita. Ikaalinen oli Suomen vanhin kauppala, mutta se jäi myös pienimmäksi. Alueella ei yksinkertaisesti ollut tarvetta talouskeskukselle, ja läheinen - muttei tarpeeksi läheinen - suurkaupunki Tampere vei väkeä. Ikaalinen ei kehittynyt juuri lainkaan; 1920-luvulla Ikaalisten kunnan väkiluku oli noin 12 500, mutta kauppalan hädin tuskin 250. Ikaalisten kauppalan asemaa haittasi myös se, että sitä hallittiin eri tavalla kuin muita; nimittäin epäitsenäisesti kunnan kautta. Tällainen hallintomuoto oli Suomessa ainutlaatuinen. Silti alueella oli myös taloudellista elämää. Ensimmäinen kylpylaitos paikkakunnalle perustettiin jo 1884, ja se sai oppikoulun 1902. Liikenneyhteydetkin paranivat, niinpä kulkijamäärän kasvaessa entistä useammat poikkesivat Ikaalisten Kirkonkylään Kyrösjärven rannalle. Nykyäänkin kolmostien vilkas Tampere-Vaasa -osuus kulkee aivan kaupungin ohitse. Rautatietäkin haviteltiin, sekä 1800-luvun lopulla että 1950-luvulla oli toiveissa saada Pohjanmaan rata kulkemaan Kyrösjärven länsirantaa maantien tavoin, mutta näin ei käynyt. Uuden Pohjanmaan radan Tampere-Seinäjoki -rataosuus viilettää Ikaalisten harvaväkisen itäosan halki, kaukana keskustasta. Liikenneyhteyksissä pohjoinen naapurikaupunki Parkano onkin vetänyt selkeästi pitemmän korren. Toisen maailmansodan jälkeen Ikaalisten kauppala alkoi yhä enemmän olla tarpeeton erikoisuus. Kun valtio alkoi vuoden 1960 jälkeen myöntää taas kaupunkioikeuksia kunnille ja kauppaloille, alettiin kaksois-Ikaalisissa hioa kuntaliitosta. Vuonna 1972 ne sitten yhdistyivät jolloin koko kunnan alue tuli Ikaalisten kauppalaksi. Vanhan epäitsenäisen kauppalan väkiluku ennen yhdistymistä oli edelleen alle 800. Tätä loppuvaihetta kesti vain puolenkymmentä vuotta, kun valtiovallan päätöksellä kaikista kauppaloista tuli kaupunkeja vuoden 1977 alusta. Viimeisimpien 30 vuoden aikana Ikaalinen on vähitellen teollistunut ja sen elinkeinorakenne muuttunut hiukan palveluvaltaiseksi.

Kylät

Haapimaa, Heinistö, Heittola, Helle, Höytölä, Isoröyhiö, Jauhokuononmaa, Juhtimäki, Jyllinmaa, Kallionkieli, Kalmaankylä, Karhoinen, Karttu, Kiiala, Kilvakkala, Kolkko, Kovelahti, Kurkela, Leutola, Luhalalti, Läykkälä, Miettinen, Niemi, Osara, Riitiala, Sammi, Sarkkila, Saukko, Sikuri, Sipsiö, Tevaniemi, Varessalmi, Vatsiainen, Vatula, Vehuvarpe, Viljala, Vähäröyhiö, Välikylä

Katso myös


- Wikisource:Ikaalisten kauppala
- [http://www.ikaalistenopas.com/ Ikaalisten kaupunkiopas - Ikaalisten opas]

Aiheesta muualla


- [http://www.ikaalinen.fi/ Ikaalisten kaupunki] Luokka:Suomen kaupungit

Jämsä

Jämsä on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 15 304 ihmistä ja sen pinta-ala on 1186,23 km², josta 182,25 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 15,2 asukasta/km². Kuoreveden kunta liitettiin Jämsään 2001. Kaupunki on Suomen ilmailun keskeisiä paikkoja: Patrian lentokonetehdas ja Suomen ilmavoimien Teknillinen koulu ja Lentotekniikkalaitoksen alainen Koelentokeskus sijaitsevat siellä. Jämsän kaupunginjohtaja on Pentti Asunmaa.

Kylät

Alhojärvi, Aseme, Auvila, Edesniemi, Haavisto, Hahkala, Halli, Hassi, Hauvala, Heikkilä, Honkala, Jaatila, Juokslahti, Jämsänkoski, Kaipola, Kaukkiala, Kelhä, Kerkkola, Kiukkoila, Kähö, Moiskala, Niemola, Patajoki, Patala, Pietilä, Ruotsula, Saari, Sammallahti, Seppola, Säyrylä, Tervala, Toivila, Vierelä, Viiala, Vitikkala, Yijälä

Linkkejä


- [http://www.jamsa.fi/ Jämsän kaupunki] Luokka:Suomen kaupungit

Kankaanpää

Kankaanpää on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 13001 ihmistä ja sen pinta-ala on 705,05 km², josta 15,22 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 18,62 asukasta/km². Kankaanpäässä sijaitsee mm. Niinisalon varuskunta eli Tykistöprikaati.

Kylät

Ala-Honkajoki, Jämiänkeidas, Kankaanpää, Karhoismaja, Korvaluoma, Kyynärjärvi, Leppäruhka, Luomajärvi, Niinisalo, Taulunoja, Venesjärvi, Veneskoski, Verttuu, Vihteljärvi, Vihusaari, Vuorenmaa

Tunnettuja kankaanpääläisiä:


- Kauko Juhantalo, valtakunnanoikeudessa rikoksesta tuomittu kansanedustaja ja entinen ministeri

Linkit


- [http://www.kankaanpaa.fi Kankaanpään kaupungin kotisivu] Luokka:Kankaanpää

Karhula

Karhula on kaupunginosa Kotkassa ja entinen kauppala.

Kauppala

Kymin kunnan nopea teollistuminen johti Kotkan kaupungin perustamiseen 1878, mutta myös muualle Kymiin perustettiin höyrysahoja joiden rinnalle syntyi runsaasti muuta teollisuutta ja pienyrityksiä jo 1870-luvulla. Kymin ja Kotkan liittäminen toisiinsa oli esillä vuosina 1949-50 mutta lopulta Kymin teollisuustaajamista päätettiin muodostaa kauppala 1951 jäljelle jääneiden osien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kauppalaan liitettiin Kymin kunnan keskeiset alueet, mm. kirkonkylä Helilä ja Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet. Kauppala sai nimensä Karhulanniemen teollisuusalueesta joka periytyy puolestaan tilannimeen Karhula Helilän kylässä. Karhulan kauppala liitettiin Kotkaan 1977 yhdessä Kymin kunnan kanssa.

Kaupunginosa

Nykyinen kaupunginosa käsittää vain pienen alueen entisestä kauppalasta. Kaupunginosan alueella on mm. Karhulan tori ja linja-autoasema sekä Karhulanniemen teollisuusalue. Valtatie 7 kulkee moottoritienä Karhulan ja Helilän kaupunginosien välissä.

Kirjallisuutta


-

Katso myös


- Karhulan-Sunilan Rautatie Luokka:Kotka

Karjaa

Karjaa (ruotsinkielinen nimi: Karis ) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä etelärannikolla. Karjaan kunnallisveroprosentti on Suomen suurin, 21%. Kaupunki on kaksikielinen ja enemmistönä 61 prosenttia asukkaista puhuu ruotsia ja 36 prosenttia puhuu suomea. Karjaa on päätepysäkki Pääkaupunkiseudun lähiliikenteelle. Siellä pysähtyvät myös Pendolino-junat ja Karjaalta lähtee harvakseltaan junia myös Hankoon.

Historia

Karjaa mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1326. Karjaan kaupunkiin kuuluu myös Mustio (ruots. Svartå), joka sijaitsee Karjaan keskustasta n 14 km Lohjan suuntaan. Mustio on ollut Suomen ensimmäisen rautaruukin sijoituspaikka 1500-luvun puolivälissä. Ruukin perustajana ruotsin silloinen kuningas Kustaa Vaasa. Väitetään myös että Suomen ensimmäinen auto olisi hankittu 1900-luvun alussa Mustiolle, kamariherra Linderin toimesta. Karjaasta tuli kauppala vuonna 1930 ja kaupunki vuonna 1977.

Kylät (kirkonkirjojen mukaan)

Backby, Bengtsmora, Björnbollstad, Bondby, Brasby, Bredvik, Brynikbacka, Bålaby, Båtsmora, Bällarby, Bällby, Degerby, Domargård, Dönsby, Finnbacka, Finnby, Grabbacka, , Gösbacka, Heimos, Hållsnäs, Högben, Ingvallsby, Joddböle, Jällsby, Kansbacka, Karjaan asema, Kasabacka, Kasaby, Kaunislahti (Grundsjö), Kiila (Kila), Kleven, Knapsby, Konungsböle, Kroggård, Kudiby, Kurpy, Lågbacka, Läpp, Mangård, Meltola (Mjölbollsta), Mjölnarby, Mustio, Nyby, Pappila, Päsarby, Reiböle, Romsarby, Sannas, Smedsby, Snällböle, Starkom, Sutarkulla, Svarvarböle, Svedja, Torsböle, Vestanby, Visanbacka, Österby

Yrityksiä


- SBA-Interior Ab, Mustio ,laivateollisuus(=huonekalut,seinä-ja lattiaelementit), sekä laser-ja metallityöalihankinta. Suurin yksittäinen työnantaja Karjaan kaupungissa (v. 2004)
- Oy Sisu Auto AB, Suomen ainoa kuorma-autotehdas.

Aiheesta muualla


- [http://www.karjaa.fi/ Karjaan kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit
-

Kauniainen

Kauniainen (ruotsiksi: Grankulla) on suomalainen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kauniainen on pääkaupunkiseudun neljäs ja pienin kaupunki. Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä alhaisen veroäyrin (vuonna 2005 16,00 %) rikkaiden alueeksi leimaamana kaupunkina. Kaupunki on myös siitä poikkeuksellinen, että se sijaitsee kokonaan Espoon sisällä. Kauniaisten asukkaista 57% on suomenkielisiä ja 39% ruotsinkielisiä. Kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet ovat RKP (17/35 valtuustopaikkaa) ja Kokoomus (13/35).

Historia

Kauniaisten voidaan sanoa syntyneen vuonna 1906, jolloin perustettiin Osakeyhtiö Ab Grankulla Ab. Se osti espoolaisen Glimsin tilan ja lohkoi sen tonteiksi. Niitä ostivat luonnonläheistä asumista arvostavat henkilöt. Valtaosa heistä oli ruotsinkielisiä. Vuoteen 1913 mennessa alueella oli 1 300 asukasta. Jo rantaradan perustamisen aikaan (1903) Kauniaisten alueella oli hyvät kulkuyhteydet, kiitos paikallisen rautatieseisakkeen. Se korotettiin asemaksi vuonna 1908. Vuosisadan alussa rakennettuja huviloita on jäljellä noin 20. Kauniaisten kaupungin omistuksessa on niistä muutamia, loput ovat pysyneet yksityisomistuksessa. Grankulla sai suomenkielisen nimensä Kauniainen vuonna 1949. Se sai taajaväkisen yhdyskunnan aseman eli itsehallinto-oikeuden vuonna 1915. Vuonna 1920 Kauniainen itsenäistyi, kun siitä tuli itsenäisen Suomen ensimmäinen kauppala. Kaupunki Kauniaisista tuli vuonna 1972. Tällöin myös eri kielten puhujien suhde taittui suomenkielisten puolelle. Aiemmin ruotsinkieliset olivat olleet voimakas enemmistö. Koko kaupungissa on vain yksi postinumero, 02700 KAUNIAINEN/GRANKULLA, joka rajoittuu metrilleen Kauniaisten kaupungin alueelle, eli yksikään espoolaisasunto ei käytä tätä postinumeroa, vaikka kulku heidän espoon puolella sijaitsevalle asunnolleen olisi Kauniaisten kautta.

Nähtävyydet

Kauniainen on puistokaupunki. Luonnon lisäksi alueen merkittävimmät nähtävyydet ovat vanhat huvilat Villa Wulff, Villa Junghans ja Villa Vallmogård.

Elinkeinoelämä

Kauniaisten suurimmat työnantajat ovat kaupunki, Kaunialan sotavammasairaala, Kauniaisten työväen akatemia ja Suomen Raamattuopisto. Viime vuosina kaupungin väkiluku on vähentynyt.

Palvelut

Kauniainen on kaupunkina hyvin omavarainen. Kaupungista löytyvät muun muassa:
- Uimahalli
- Jäähalli
- Kaksi pallokenttä, joista toinen lämmitetty
- Kallioon kaiverrettu palloiluhalli
- Suomenkielinen ala-aste Mäntymäen koulu, yläaste Kasavuoren koulu ja lukio Kauniaisten lukio
- Ruotsinkielinen ala-aste Granhultsskolan, yläaste Hagelstamska högstadiet ja lukio Gymnasiet Grankulla samskola
- Musiikkiopisto (toimii Villa Vallmogårdissa)
- Kansalaisopisto
- Kauniaisten työväen akatemia
- Kauppakeskus Grani

Aiheesta muualla


- [http://www.kauniainen.fi/ Kauniaisten kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit
-

Kemijärvi

Kemijärvi (pohjoissaameksi Giemajávri) on Suomen pohjoisin kaupunki, joka sijaitsee Lapin maakunnassa, Lapin läänissä. Naapurikuntia ovat pohjoisessa Pelkosenniemi, idässä Salla, etelässä Posio ja lännessä Rovaniemen maalaiskunta. Kemijärven kunnan alueella olevia kyliä ovat mm. Halosenranta, Hyypiö, Isokylä, Joutsijärvi, Juujärvi, Kallaanvaara, Kostamo, Leväranta, Luusua, Oinas, Perävaara, Ruopsa, Räisälä, Sipovaara, Soppela, Tapionniemi, Tohmo, Ulkuniemi, Varrio ja Vuostimo. Kemijärven ensimmäinen pysyvä uudisraivaaja-asukas oli Paavali Ollinpoika Halonen, joka muutti Oulun läänistä, Utajärven Niskankylästä Kemijärvelle n. 1580. Hänen vaimonsa oli Anna Laurintytär Halonen ja lapsia Paavo, Olli ja Pekka Halonen. Paavalin asuinpaikka tunnetaan nykyään nimellä Halosenranta. Ensimmäisten uudisraivaajien muuttaessa Kemijärvelle siellä ei asunut enää saamelaisia, mutta Ämmänvaara Kemijärven kunnan alueella on muinainen saamelaisten uhripaikka.

Kylät

Alakylä, Halosenranta, Isokylä, Javarus, Joutsijärvi, Juujärvi, Kostamo, Leväranta, Luusua, Räisälä, Tapionniemi, Tohmo, Vuostimo, Ylikylä

Aiheesta muualla


- [http://www.kemijarvi.fi/ Kemijärven kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit
-

Koivisto

Koivisto-nimisiä ihmisiä:
- Mauno Koivisto, Suomen presidentti 1982–1994
- Erin Koivisto, laulaja
- Väinö Koivisto, punakaartin päällikkö Myös:
- Koivisto (kunta), Neuvostoliitolle luovutettu Suomen kunta

Kouvola

Kouvola on kaupunki, joka sijaitsee Kymenlaaksossa, Etelä-Suomen läänissä. Se oli vanhan läänijaon aikana Kymen läänin pääkaupunki. Kaupungissa asuu 31 243 ihmistä, ja sen pinta-ala on 45 km², josta 1,19 km² on vesistöjä. Kaupunkiseudulla asukkaita on 97 818, jolla määrällä se sijoittuu Suomen yhdeksänneksi suurimmaksi kaupunkiseuduksi Kuopion ja Joensuun väliin. Kouvolan kaupunki on aikanaan muodostunut neljän junaradan risteyspaikkaan, minkä jälkeen siitä on kasvanut monipuolisia palveluja tarjoava kaupunki. Nämä neljä rataa johtavat: 1) Lahden kautta Riihimäelle ja sieltä edelleen Helsinkiin, 2) Kotkaan, 3) Mikkeliin ja sieltä edelleen Pieksämäelle (Savon rata) sekä 4) Luumäelle, josta rata haarautuu Lappeenrannan kautta Joensuuhun ja Vainikkalan raja-aseman kautta Venäjälle. Varsinkin Venäjän läheisyydellä on suuri vaikutus Kouvolan junaliikenteeseen. Kaupungin ratapihalla näkeekin paljon venäläisiä öljyvaunuja. Kouvola ei ole arkkitehtonisesti paras mahdollinen esimerkki suomalaisesta arkkitehtuurista, joskin silläkin on helmensä, kun osaa etsiä. Esimerkiksi Kouvolan vanha sotilaskasarmialue on varsin kaunista aluetta lehtipuiden reunustamine teineen. Pinta-alaltaan Kouvola on hyvin pieni. Lähes mikä tahansa Kouvolan osa on tavoitettavissa polkupyörällä noin viidessätoista minuutissa. Kaupungin ympärillä on pinta-alaltaan isompia kuntia, jotka muodostavat kaupunkiseudun. Nämä ovat maaseutumainen Valkeala pohjoisessa, idässä ja etelässä, kaupunkimainen Kuusankoski luoteessa ja Elimäki lännessä. Uimahalleja on kaksi: toinen kaupungin pohjoisosassa ja toinen eteläosassa. Niiden välillä on matkaa muutama kilometri. Kaupungissa on myös huvipuisto nimeltä Tykkimäki sekä makeistehdas Kouvolan lakritsi. Bussilinjoja on viisi, ja niillä kulkee linja-auto noin tunnin välein. Joukkoliikenteen tarve on etenkin lämpimänä vuodenaikana vähäinen, sillä kaupunki on pieni ja siinä on "autokaupungin" luonnetta. Kouvolan ensimmäinen pikaruokaravintola – McDonald's – perustettiin vuoden 1994 paikkeilla. Sen lähistöllä on myös Kouvolan automarketkeskittymä, jossa on lähekkäin Suomen toiseksi suurin Prisma sekä Citymarket. Samalla alueella sijaitsee myös Kouvolan Sanomien päätoimitus. Kouvolan eri kaupunginosat ovat rakentuneet melko vahvasti erityyppiksi. Pohjoisessa ja etelässä on 1970-luvun kerrostaloja, mutta niistä rataa kohti asutus muuttuu pientalovaltaisemmaksi. Aivan Riihimäki–Lappeenranta-radan varrella on myös vanhahkoa kerrostaloasutusta sekä joitain uusia kaupallisia rakennuksia. Kouvolan vaakunassa on kaksi oranssinpunaista avainta ristissä musta-harmaalla pohjalla. Tällä kuvataan Kouvolan avainasemaa liikenteellisenä solmukohtana. Junaradan lisäksi kaupungin läpi kulkevat valtatiet 6 (Koskenkylä–Kouvola–Lappeenranta) ja 15 (Kotka–Kouvola–Mikkeli). Kouvolan kulttuuritarjontaa edustaa muun muassa Kymi Sinfonietta, joka on 29 päätoimisen ammattimuusikon muodostama, Kouvolan ja Kotkan yhteinen pieni sinfoniaorkesteri. Julkisia konsertteja on vuosittain lähes sata. Ohjelmisto on laaja ulottuen barokista ja wieniläisklassisesta musiikista viihteeseen ja rockiin. Lisäksi Pohjois-Kymen musiikkiopistossa voi opiskella lähes kaikkea musiikin alaan liittyvää. Kouvola on urheilulllisesti hyvin menestyksekäs kaupunki: [http://www.kouvolanpallonlyojat.net/ KPL], [http://www.kouvolankiekko-65.fi/ KooKoo] ja tuore Suomen mestari Kouvot. Sisäministeriö on pannut alulle yhdistymisselvityksen, jonka on tarkoituksena liittää Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kuusankoski ja Valkeala Kouvolan kaupunkiin. Kaupungin asukasluku olisi tämän jälkeen yli 90 000.

Kaupunginosat


- Eskolanmäki
- Kankaronmäki
- Kaunisnurmi
- keskusta
- Kotiharju
- Käpylä
- Lehtomäki
- Ojaniitty
- Pikku-Palomäki
- Ravikylä
- Rekola
- Sarkola
- Tornionmäki
- Vahtero
- Vahteronmäki
- Viitakumpu

Tutustumiskohteita


- Kaunisnurmen museokortteli
- Kouvola-talo ja taidemuseo
- Puolakan talomuseo
- keskuskirkko
- ortodoksinen kirkko
- apteekkimuseo
- putkiradiomuseo
- kaupungintalo

Muuta


- Tykkimäen huvipuisto ja terraario
- Kouvolan teatteri
- hyppyrimäki
- urheilupuiston alue
- Suomen vilkkain rautatieasema
- Kouvolan kesäkatu
- Mielakan hiihtokeskus
- Kymenlaakson keskuskaupunki
- Kasarminmäki
- Käyrälampi

Aiheesta muualla


- [http://www.kouvola.fi Kouvolan kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit
-

Kurikka

::Kurikka voi tarkoittaa myös nuijaa. Kurikka on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 10625 ihmistä ja sen pinta-ala on 465,06 km², josta 2,01 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 22,96 asukasta/km².

Historia

Kurikan asutuksesta on kirjallisia todisteita vuodesta 1412 lähtien. Näihin aikoihin Kurikkaan saapui ensimmäiseksi asukkaaksi perimätiedon mukaan eräs Heikki. Hän oli kotoisin Huittisten pitäjän Lauttakylän kylästä. Hän päätyi hirviä jäljittäen Kurikkaan ja tästä syystä häntä nimitetään Hirvi-Heikiksi. Kun olosuhteet paranivat Suomessa alkoi Kurikassakin teollistuminen 1800-luvun alussa metalli- ja puuteollisuuden saroilla. Kunta itsenäistyi vuonna 1868 ja sai kauppalanoikeudet vuonna 1966. Kaupunki Kurikasta tuli vuonna 1977.

Talouselämä

Nykypäivänä kaupungissa on useita teollisuusyrityksiä. Suurin työllistäjä on työkoneiden ohjaamoja valmistava Velsa Oy, joka on nykyään Rautaruukin omistama. Velsalla on yli 400 työntekijää. Myös Pohjanmaan Kaluste Oy työllistää yli 100 henkilöä. Työllisestä työvoimasta 53,2% työskentelee palvelusektorilla. Siitä huolimatta maa- ja metsätalouden osuus on 9,4% työllisestä työvoimasta.

Politiikka

Kunnallisvaaleissa 2004 jakautuivat 35 paikkaa kaupunginvaltuustossa seuraavasti: Suomen Keskusta 17 paikkaa, Kansallinen Kokoomus 8 paikkaa, SDP 7 paikkaa, Kristillisdemokraatit 1 paikka, Vasemmistoliitto 1 paikka ja Perussuomalaiset 1 paikka. Kaupunginjohtajana toimii Kimmo Jarva.

Liikenne

Kurikka sijaitsee liikenteellisesti hyvässä paikassa. Kurikasta on hyvät tieyhteydet mm. Seinäjoelle, Vaasaan ja Tampereelle. Kaupungin läpi kulkee valtatie 3 Helsingistä Vaasaan ja kantatie 67 Seinäjoelta Kaskisiin. Lisäksi Suupohjan rata Seinäjoelta Kaskisiin ja Kristiinankaupunkiin kulkee kaupungin läpi. Nykyään rata toimii vain tavaraliikennettä varten. Henkilöliikenne radalla loppui vuonna 1968.

Välimatkat


- Helsinkiin 346 km
- Tampereelle 169 km
- Turkuun 275 km
- Ouluun 357 km
- Lahteen 294 km
- Kuopioon 340 km
- Jyväskylään 214 km
- Poriin 153 km
- Vaasaan 76 km
- Seinäjoelle 32 km

Nähtävyydet


- Kurikan Museo ja kotiseututalo
- Jyllinkosken sähkölaitosmuseo
- Hakunin hevos- ja kotieläintilan koulun museo
- Z1 - Zetor-traktorin kiihdytysajot
- Haku Päällä -heilanhakufestivaali
- Wanhan Aseman seutu mm. Risto-veturi
- Kusikivi - Perimätiedon mukaan heinäkuun 18. päivänä vuonna 1752 kuningas Aadolf Fredrik matkusti vaimoineen Turusta Kurikan kautta Vaasaan ja kuningatar Loviisa Ulriika piipahti kiven takana tarpeillaan

Urheilu

Kurikassa toimii Kurikan Ryhti, jonka lajeina ovat ampumahiihto, hiihto, jalkapallo, jousiammunta, jääkiekko, lentopallo, salibandy, sulkapallo, uinti ja yleisurheilu. Lisäksi Rasti-Kurikka on menestynyt suunnistusseura. Kurikassa on jäähalli, uimahalli ja urheilukeskus, jossa ovat yleisurheilukenttä, pesä- ja jalkapallokenttä, tenniskenttä, kuntorata ja hiekkatekonurmikenttä.

Kuuluisia kurikkalaisia


- Juha Mieto, hiihtäjä
- Samuli Paulaharju, kerääjä ja kirjailija
- Kalevi Kivistö, poliitikko

Kylät

Koivisto, Kurikka, Luopa, Mieto, Tuiskula, Panttila, Polvenkylä, Myllykylä, Salonkylä, Viitalankylä ja Säntti.

Naapurikunnat


- Ilmajoki - Jalasjärvi - Jurva - Kauhajoki - Teuva

Ystävyyskunnat

Ockelbo, Ruotsi - Melhus, Norja - Holmegaard, Tanska

Aiheesta muualla


- [http://www.kurikka.fi/ Kurikan kaupunki]
- [http://www.kurikka-lehti.fi/ Kurikka-lehti]
- [http://www.radiopaitapiiska.fi/ Radio Paitapiiska]
- [http://www.kurikka-seura.fi/ Kurikka-Seura]
- [http://www.aol-kurikka.fi/ Kurikan ammattioppilaitos]
- [http://www.hakupaalla.com/ Haku Päällä -tapahtuma] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Kurikka

Kuusankoski

Kuusankoski on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Kymenlaakson maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunnan väkiluku on 20 392 (2003). Sen pinta-ala on 128,5 km², josta 14,56 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 179 asukasta/km². Kuusankoski perustettiin vuonna 1921 osasta Iittiä ja Valkealaa. Kuusankoskesta tuli kauppala vuonna 1957 ja kaupunki vuonna 1973.

Aiheesta muualla


- [http://www.kuusankoski.fi/ Kuusankosken kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit
-

Lahti

Lahti (ruotsinkielinen nimi: Lahtis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Vesijärven rannalla Päijät-Hämeen maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Lahdessa on asukkaita vajaat 100 000, ja se on Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki ja viidenneksi suurin kaupunkiseutu.

Perustietoja


- Kaupunginvaltuutettuja 59 kaudella 2005–2008: SDP 19 (-1 PER), Kokoomus 19 (+1 Kristillisdemokraatit), Vasemmistoliitto 6, Keskusta 5, Kristillisdemokraatit 4 (-1 Kokoomus), Vihreät 4, PER 1 (+1 SDP), Punavihreä 1.
- Äänestysprosentti kunnallisvaaleissa vuonna 2004: 53,0
- Veroprosentti 18,25
- Työttömyysprosentti elokuussa 2004: 14,8
- Suurimmat elinkeinot: palvelut 70 %, teollisuus 21 % ja rakentaminen 7 %.
- Korkeus merenpinnasta 103 metriä aseman kohdalla
- Lahti-visio: "Lahti on kansainvälinen laadun, muotoilun ja ympäristöosaamisen keskus, jossa on itseään ja kaupunkiaan arvostavat tyytyväiset asukkaat."

Historia

:Pääartikkeli Lahden historia Renkomäen Ristolassa tehtyjen kaivauksien perusteella Lahden seudulla oli asutusta jo 9 000 vuotta sitten, mikä tekee Lahden alueesta Suomen vanhimman tunnetun asuinpaikan. Ensimmäinen maininta nimestä on vuodelta 1445. Lahti oli kuitenkin tavallinen Hollolan pieni maalaiskylä, kunnes Riihimäki–Pietari-junarata avattiin vuonna 1870, minkä aikaansaama junaliikenne aloitti kylän kasvun vilkkaaksi liikepaikaksi. Lahti sai kauppalan oikeudet vuonna 1878 Venäjän keisarilta, ja Hollolan kunnasta täysin itsenäinen kaupunki siitä tuli marraskuussa 1905. Lahden kauppala kaavoitettiin vuonna 1878, ja samaan kaavoitukseen perustuu edelleen kaupungin nykyinen ydinkeskusta. Vuonna 1918 Lahden Fellmanin tilan pellolle koottiin vangiksi jääneitä punakaartilaisia, joista osa teloitettiin Hennalan kasarmialueella. Fellmanin puistoon pystytettiin 1981 suuri, realistinen punavankien vapautuksen muistomerkki. Vuonna 1918 Asko Avonius perusti Lahteen Asko-huonekalutehtaan. Lahti tuli tunnetuksi puuseppien ja huonekalutehtaiden kaupunkina, josta Askon ohella kuuluisiksi tulivat niin ikään perheyhtiö Isku ja E-liikkeeseen kuulunut Sotka. Metalliteollisuutta Lahdessa edustavat liesiä valmistava Upo ja mekaanisen puunjalostuksen koneita valmistava Raute. Myös Mallasjuoman panimo tuli maankuuluksi mainoskampanjoillaan "Ei oo Lahden voittanutta", "Moi Lahtelaista!" ja tuotemerkeillään, kuten Lahden Erikoinen, Lahden Sininen jne. Kaupunki kasvoi jälleen voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, kun Karjalasta – pääasiassa Viipurin seudulta – muutti paljon yrittäjiä Lahteen. 1960- ja 1970-luvun suurien ikäluokkien liike maalta kaupunkiin jatkoi kaupungin nopeaa kasvua, joka pysähtyi ensimmäiseen öljykriisin aiheuttamaan lamaan 1975–1976. Suuret työnantajat alkoivat tehostaa toimintaansa, eikä väestönkasvu voinut enää jatkua työllistymisen mahdollistavana muuttoliikkeenä. Lahti huolehti kuitenkin imagostaan lähinnä talviurheilukaupunkiutensa avulla. 1978 järjestettiin Lahdessa hiihdon maailmanmestaruuskisat, joita varten rakennettiin kisakylä Riihelään. 1997 järjestettiin Lahti World Games ja 2001 jälleen hiihdon maailmanmestaruuskisat, joista monille jäi mieleen suomalaishiihtäjien kiinnijääminen hemohessin käytöstä. 1980-luvulla todettiin, ettei Lahdella ole tarjota pienteollisuutontteja, minkä vuoksi ostettiin (entisen) 4-tien varrelta Nikulan tila tonttimaaksi. Hanketta elävöitettiin mainoskampanjalla "Lahti the Business City", mikä tasoittikin Hollolaan voimakkaasti kääntyneen kasvun. Jopa kaupunginorkesteri nimettiin Business City Orchestraksi, kunnes nimi huomattiin klassiseen musiikkiin sopimattomaksi ja orkesterista tuli Sinfonia Lahti. Kulttuurin alueella rakennettiin uusi teatteritalo, maakuntakirjasto sekä yhdistetty työväenopisto ja yliopistollinen koulustuskeskus kirjaston ja teatterin tuntumaan. Lisäksi Lahteen perustettiin yliopistokeskus ja kehittämiskeskus Neopoli sekä suurkonsertteja varten Sibeliustalo Vesijärven rantaan.

1990-luvun lama

Lahti oli ennen Porin tapaan työläisten kaupunki. Kaupungissa oli suuria työllistäjiä, jotka ovat jo menneisyyttä. Kaupunki oli muuttovoittoinen pitkään, kunnes alkoi teollisuuden taantuminen. Kaupungissa ajateltiin pitkään, että pärjättäisiin teollisuuden voimin ilman yliopistoa, jota olisikin ollut vaikea saada Helsingin läheisyyden takia. Silti kaupungissa on ammattikorkeakoulu, toimintaa kolmella yliopistolla ja Teknillisellä korkeakoululla. Lahtea on lamavuosista lähtien piinannut ankara työttömyys. Kolmannes työttömistä, noin 2 500 kaupunkilaista, on pitkäaikaistyöttömiä. Lahden lähiöissä ovat syrjäytyminen ja päihdeongelmat arkipäivää. 1970-luvulla Lahtea kutsuttiin "Suomen Chicagoksi" keskimääräistä suuremman väkivaltarikollisuuden vuoksi. Suomen valtio on yrittänyt viime vuosina tukea Lahtea harkinnanvaraisella rahoitusavulla ja tehnyt satojen miljoonien eurojen investoinnit Lahteen: uusi moottoritie, Salpausselän urheilukilpailut, Kerava–Lahti-oikorata ja merkittävä panostus Sibelius-konserttitaloon. Hallituksen aloittama valtionhallinnon hajasijoitus on tuonut Lahteen keskussotilassairaala 1:n lakkauttamisen jälkeen sotilaslääketieteen tutkimuskeskuksen. Lahden tulevaisuudenodotuksissa on paljon rakennettu transitioliikenteen varaan – siihen, miten hyvin kaupunki lähialueineen kykenee hyötymään valtion 331 000 000 euron oikoratainvestoinnista sekä kiinnittymään Helsingin metropolialueeseen. Kaupungin tavoite on rikkoa 100 000 asukkaan raja, ja tähän pyritään muun muassa asuntopolitiikan kautta, lähinnä tonttitarjontaa vahvistamalla. Vuonna 2005 Nastolan rajalla olevaa Karistoa raivataan Kymijärven rannalla sijaitsevaksi omakoti- ja rivitaloalueeksi.

Kansalaisliikkeitä

Lahtelaiseen kunnalliselämään on alkanut 1990-luvun jälkeen muodostua valtuustopuolueista riippumattomia kansalaisliikkeitä, mikä on vastaus hallinnon rakennemuutoshaasteisiin, Lahden strategiaan. Kansalaisliikkeitä on muodostunut luonnonsuojelun, kouluverkon saneeraamisen ja urheilutilojen piiriin. Tällaisia liikkeitä ovat muun muassa yhdistykseksi järjestäytynyt Salpausselän luonnonystävät ry, joka ei ympäristösyistä kannata Lahdessa sijaitsevan entisen Kujalan maatalousoppilaitoksen muuttamista logistiikkakeskukseksi. Yhdistyksellä on vahva hallinnollis-juridinen tausta, ja se on onnistunut tehtävässään jo vuosikymmenen ajan. Yhdistys puuttuu myös muihin havaitsemiinsa ympäristölainsäädännön kannalta ongelmallisiin kehittämishankkeisiin. Puhdas Laune -liike taas pyrkii ehkäisemään Päijät-Hämeen maakuntaliiton maakuntakaavassa olevan valtatien linjauksen muuttamisen kulkemaan Launeen kaupunginosan kautta. Yleiseen mielipiteeseen vaikuttamalla se on kyennyt hankkimaan asialleen aina kaupunginvaltuuston enemmistön yli perinteisten puoluerajojen. Salinkallion lukion oppilaskunta esiintyy myös vuonna 2005 kansalaisliikkeenä keräämällä kansalaisadressin Lahden kaupunginvaltuuston sivistyslautakunnalle vastustaen päätöstä lakkauttaa Salinkallion ja Mukkulan lukiot osana siirtymistä suurlukioon oppilasmäärän takaamiseksi kaupungin keskustan lukioille. Kun sivistyslautakunta päätti lakkauttaa sekä Salinkallion että Mukkulan lukiot, ja kaupunginhallitus otto-oikeudella vahvisti yksimielisesti päätöksen, oppilaskunta alkoi kerätä nimiä kuntalaisaloitteeseen lakkauttamispäätöstä vastaan. Lukiopäätöksestä jätettiin myös kuntalain mukainen aloite, minkä Lahden kaupunginhallitus jätti viemättä kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi, vaikka sen oli allekirjoittanut vaadittavat 2%:ia äänestäjistä. Tämän vuoksi asiasta tehtiin valitus Kouvolan hallinto-oikeuteen. Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi periaatteessa Lahden vanhasta urheilutalosta luopumisen, sen tontin myymisen ja uuden urheilutalon rakentamisen toiseen paikkaan. Lahden urheilutalosäätiö kuitenkin kieltäytyi lakkauttamasta itseään ja valitti Lahden kaupungin aikaisemmin tekemien sitoumusten noudattamatta jättämisestä Kouvolan hallinto-oikeuteen. Lahden kaupunginvaltuuston enemmistön tavoitteena on saattaa kaupungissa sen tukea nauttivat liikuntatilat kaupungin suoraan hallintaan. Lahden suurhalliin liittyvän samankaltaisen kysymyksen vuoksi suurhalliyhdistyksen hallituksen jäsen perusti yhden valtuutetun valtuustoryhmän kunnallisvaalien 2004 jälkeen.

Puoluehajaannuksia

Viime valtuustokausina Lahdessa ovat jakautuneet muun muassa Vihreiden, Kokoomuksen ja Keskustan valtuustoryhmät. Vihreiden jakautuminen johtui yhden valtuutetun ryhtymisestä suoraan kansalaistoimintaan Karjusaaren kaavoituksen estämiseksi. Tehdyistä toimista valtuutettu joutui syytteeseen ja tuomittiin sakkorangaistuksiin. Kokoomuksen jakautuminen liittyi siihen, miten korkeaa kunnallisveroa on kannatettava, jotta yhteistyö sosialidemokraattien kanssa ei kärsisi. Osittain Lahden Kokoomukseen liittyvistä syistä ja kaupunginhallituksen jäsenyyden jakamisesta kahtia vaalikaudella seurasi Keskustan jakautuminen. Vihreät, Keskusta ja Kokoomus ovat jälleen yhtenäiset. Vuoden 2004 kunnallisvaalien jälkeen sosialidemokraattisesta valtuustoryhmästä muodostui lisäksi yksi sitoutumaton valtuustoryhmä. Syynä tähän oli ehdotus Lahden kaupungissa käytössä olevien liikuntakiinteistöjen siirtämisestä yhdistyksiltä ja mahdollisesti säätiöiltä kaupungin suoraan hallintaan. Sosialidemokraatit ovat myös vaatineet, että Lahti Energia ja Lahti Vesi pitäisi siirtää lähemmäksi kaupungin hallintoa autonomisesta asemastaan.

Urheilu ja liikunta

Lahti tunnetaan Salpausselän harjusta monine mäkihyppääjineen ja MM-kisoineen, sekä koko Etelä-Suomen kattavasta Yleisradion suurasemasta, jonka antennit on siirretty Hollolan Tiirismaalle.

Urheiluseuroja

Tunnettuja lahtelaisia urheiluseuroja ovat muun muassa:
- BMT Break Men Team (maahockey)
- FC Lahti (jalkapallo)
- Kiekkoreipas (jääkiekko)
- Lahden Formula K-kerho (mikroautoilu)
- Lahden Gentai (karate, taido)
- Lahden hiihtoseura (alppihiihto, ampumahiihto, freestyle, hiihto, lumilautailu, mäkihyppy, yhdistetty)
- Lahden Kaleva (hiihto, kuntoliikunta, lentopallo, verkkopallo, pöytätennis, suunnistus, uinti, yleisurheilu, pyöräily, nyrkkeily)
- Lahden Mailaveikot (pesäpallo)
- Lahden NMKY (koripallo, pyörätuolikoripallo)
- Lahden Sugata (taido)
- Lahden Taimi (yleisurheilu, suunnistus, hiihtosuunnistus, hiihto, paini)
- Lahden Urheiluautoilijat (ralli, rallisprint, jokamiesluokka, pienoisautoilu)
- Lahti Jets (amerikkalainen jalkapallo)
- Lahti Yuko Aikikai (aikido)
- Pelicans (jääkiekko)
- [http://www.sbandy.net/ Sbandy] (salibandyn erikoisseura)
- Salpausselän Moottorikerho (enduro, trial, speedway, motocross, road racing)
- [http://www.sbandy.net/ Sbandy] (salibandy)
- Lahden Karate
- Vesisamoilijat (ratamelonta, retkimelonta, poolo, soutu)
- Viipurin Reipas (telinevoimistelu)
- Lahden Voimisteluseura (rytminen voimistelu)

Liikenne

Lahteen rakennetaan Keravalta rautatien oikorataa, joka valmistuu 1. kesäkuuta 2006. Tämän odotetaan lisäävän kaupungin väkilukua houkuttelemalla kaupunkiin pääkaupunkiseudulla työskenteleviä ihmisiä. Matka VR:n junilla kestää nyt 1 h 21 min, ja oikoradan valmistumisen jälkeen matkaan tulee kulumaan noin 44 minuuttia. Oikoradan yhteydessä otettaneen käyttöön myös VR:n lähijunien vyöhykeliput. Nelostietä alettiin rakentaa yksityisellä rahoituksella moottoritieksi välillä Järvenpää–Lahti vuonna 1997, ja tie valmistui vuonna 1999.

Välimatkat maanteitse


- Helsinkiin 104 km
- Hyvinkäälle 69 km
- Hämeenlinnaan 73 km
- Iisalmeen 359 km
- Imatralle 183 km
- Joensuuhun 335 km
- Jyväskylään 167 km
- Järvenpäähän 69 km
- Kajaaniin 448 km
- Kemiin 613 km
- Keravalle 75 km
- Kokkolaan 404 km
- Kotkaan 115 km
- Kouvolaan 62 km
- Kuopioon 280 km
- Lappeenrantaan 148 km
- Lohjalle 130 km
- Mikkeliin 126 km
- Ouluun 505 km
- Poriin 240 km
- Porvooseen 82 km
- Raaheen 499 km
- Raumalle 258 km
- Riihimäelle 61 km
- Rovaniemelle 712 km
- Saloon 181 km
- Savonlinnaan 231 km
- Seinäjoelle 305 km
- Tampereelle 126 km
- Turkuun 213 km
- Vaasaan 367 km
- Varkauteen 215 km

Kulttuuri

Rakennuksia


- Lahden ehkä kuuluisin rakennus on ollut Eliel Saarisen 1911 suunnittelema Lahden kaupungintalo, joka valmistui 1912 vanhalta osaltaan.[http://www.lahti.fi/doc/kaupungintalo/] (Pääartikkeli Lahden kaupungintalo)
- Ristinkirkko on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema kirkko kaupungintalon vastapäätä torin toisella puolella. Sen tilalta purettiin puinen Keski-Lahden kirkko. (Pääartikkeli Ristinkirkko)
- Lahteen valmistui keväällä 2000 konsertti- ja kongressikeskukseksi Sibeliustalo, jonka arkkitehtonisen suunnittelun ovat toteuttaneet Hannu Tikka ja Kimmo Lintula.
- Salpausselällä oleva kisastadioni ja hyppyrimäet muodostavat Lahden talviurheilukeskuskokonaisuuden, missä ovat 90 metrin, 70 metrin ja 50 metrin mäkihyppymäet.
- Lahden Teatteritalo valmistui 1983, ja virallisia vihkiäisiä vietettiin 10. syyskuuta. Talon pääsuunnittelija oli arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Ky.

Sanontoja


- "Ei oo Lahden voittanutta!" (Mallasjuoman Imatralta 1960-luvulla otettu mainoslause, mikä kuului alun perin:"Ei oo Imatran voittanutta!". Sanontaan kuuluu vielä oikealla kädellä tehty amerikkalainen OK-merkki peukalolla ja etusormella.) Tästä muodostui 1970-luvulla mainoslaulusäe:"Ei oo Lahden voittanutta, Lahti se meille juomat toi - Ei oo Lahden voittanutta, kaikki me sanottiin, moi!
- "Moi - lahtelaista" (Mallasjuoman mainoslause, mihin liittyi oikean käden etusormella ja peukalolla tehty L-merkki)
- "Lahti on Suomen Chicago. (1960-luvulla suuren muuttoliikkeen aikana muodostunut hokema, mikä perustui Lahden suuriin henkirikostilastoihin tuona aikana. Alun perin kyseinen sanonta tuli kuitenkin saksalaisen lehden tekemästä vertailusta Chicagon ja Lahden kasvunopeuksista eikä tällä ollut mitään tekemistä rikostilastojen kanssa. Nykyään Lahti ei eroa muiden kymmenen suurimman kaupungin joukosta, vaikka Lahdessa on vaikuttanut Rogues Gallery, mikä varaa medianäkyvyyttä.

Hankkeita

Koulu-uudistus on toimeenpanon ja tutkimuksen alainen hanke, jonka tarkoituksena on järjestää Lahden koulukiinteistöjen käyttö uudelleen. Ensimmäisessä vaiheessa lakkautetaan kaksi pienlukiota suurlukion luomiseksi kaupungin keskustaan ja toisessa vaiheessa lukioilta vapautuneisiin tiloihin järjesteltäisiin uudelleen mahdollisesti muita koulu- ja kulttuuritoimintoja. Jätteenpolttolaitos on 100 000 000 euron arvoinen hanke, jolla Lahti Energia voisi toteuttaa EU-normit täyttävän jätteenpolttolaitoksen, joka voisi tarjota palveluita eteläsuomalaiselle teollisuudelle ja kunnille. EU-direktiivin vuoksi vuoden 2005 alusta ei kaatopaikkajätettä voi enää käytännössä jakaa kompostoitavaan ja poltettavaan osaan, koska rinnakkaispolttolaitoksen edellytetään täyttävän samat ympäristövaatimukset kuin varsinainen jätteenpolttolaitoskin. Tämän vuoksi rinnakkaispoltto on lopetettava ja se jäte, joka aiemmin voitiin rinnakkaispolttaa, on nyt vietävä kaatopaikalle ja Suomeen on perustettava 5–7 suurjätteenpolttolaitosta. Hankkeeseen voi saada tukea EU:lta 17 000 000 euroa, mutta suunniteltu verkkoyhtiöhanke saatta olla tälle esteenä. Verkkoyhtiö perustuu siihen, että lämmön, sähkön ja vedenjakelusta vastaavien Lahti Energia Oy:n ja Lahti Vesi Oy:n jakeluverkot myytäisiin perustettavalle velkarahoitteiselle verkkoyhtiölle, joka voisi raskaan pääomarakenteensa vuoksi periä nykyistä enemmän kaukolämpö-, jätevesi- ja sähkönjakelumaksuja, ja Lahden kaupunki voisi tulouttaa verkkoyhtiön velkaa vastaavan määrän varallisuutta yhtiöistä. Kujalan logistiikkakeskus perustuu Lahden keskeisen eteläsuomalaisen sijainnin hyödyntämiselle Helsingin Vuosaaren sataman takamaana, jossa laivoilla tuotavien konttien sisältö voidaan purkaa ja pakata uudelleen kotimaan jakelua varten. Logistiikkakeskuksen aluetta on asiasta vireillä olleen valituksen vuoksi muokattu pienemmäksi, jotta ympäristönäkökohdat tulisivat otetuiksi paremmin huomioon. Lahden seudulla on suunnitteilla myös toinen samankaltainen hanke, Nostavan logistiikkakeskus, joka sijaitsisi naapurikunnassa, Hollolassa. Launeen ohitustie on Päijät-Hämeen liiton maakuntakaavassa oleva suunnitelma Tampere–Lahti–Kouvola-valtatien linjaamiseksi kulkemaan etelämpää Launeen kaupunginosan poikki. Asialle ei ole löytynyt toistaiseksi riittävää kannatusta kaupunginvaltuustosta. Vaihtoehtoista Renkomäen tietä jotkin sanomalehtimiehet ja Lahden kauppakamari pitävät lähinnä vain neljän lahtelaisen kansanedustajan hankkeena huolimatta siitä, että valtuuston enemmistö on useaan kertaan ollut enemmistöllä Launeen linjausta vastaan perustellen päätöstään tien tarpeettomuudella tai sen omakotiasutukselle aiheuttamilla haitoilla. Lahden oikorata on ratahallintokeskuksen rakenteilla oleva hanke lyhentää Savon-rataa Helsinkiin Lahden ja Keravan välisellä suoralla ratayhteydellä. Hanke tuo rautatien Järvenpäähän, Mäntsälään ja Orimattilaan, joista ainakin kaksi ensimmäistä voi tällä tavoin myös lievittää pääkaupunkiseudun kasvupaineita tarjoamalla kiskovaihtoehdon työmatkaliikenteelle. Orimattilassa oikorata kulkee Levannon kautta, jonne voi tulla pistoraide, mahdollisesti myös varaus teollisuus- ja omakotialueelle. Urheilukiinteistöuudistus pyrkii saattamaan urheilukaupunkina mainetta hankkineen Lahden urheilukiinteistöt yhdistyksiltä ja säätiöiltä kaupungin suoraan hallintaan kiinteistönhallinnan tehostamiseksi. Tärkein kohde on Lahden suurhalli, jota myös Lahden Messut käyttää esittelytoiminnassaan. Hankkeen edistäminen on tuonut Lahteen yhden uuden valtuustoryhmän. WLAN-hanke (nykyään Mastonet) perustuu olemassa oleviin tietoliikenneyhteyksiin ja siihen, että Lahden keskustaan ja Salpausselän stadionille toteutetaan yleisön käytettävissä oleva avoin langaton lähitietokoneverkko (engl. open access wireless local area network, KTS. [http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/subpages/asukasmastonet Mastonet]). Saavutettavin avoimen lähiverkon piste Lahden ohitse ajaville sijaitsee Tamperere-Lahti -valtatien varrella radiomastojen ja Hollolankadun itäpuolella Salpausselän koulun kohdalla. Lahden kaupungin Mastonetiin yhdistetään Lahti Energian tytäryhtiö Suomen 4Gn WLAN-verkko täydennykseksi. 7.11.2005 Lahti energian tukiasemat yhdistettiin Mastonetiin 4.11.2005. Näin saavutettiin teoreettinen peittoalue, joka on lähes 80% kaupungin asukkaista. Mastonet ei vaadi käyttäjän kirjautumista järjestelmään, vaan on vapaasti asukkaiden ja matkailijoiden käytettävissä.

Ystävyyskaupungit

Alle on listattu Lahden kaupungin ystävyyskaupungit.
- Akureyri, Islanti vuodesta 1947
- Cornwall, Britannia yhteistyösopimus vuodesta 2000
- Deyang, Kiina vuodesta 2000
- Garmisch-Partenkirchen, Saksa vuodesta 1987
- Kaluga, Venäjä vuodesta 1994
- Narva, Viro yhteistyösopimus vuodesta 1994
- Pécs, Unkari vuodesta 1956
- Randers, Tanska vuodesta 1947
- Suhl, Saksa vuodesta 1988
- Västerås, Ruotsi vuodesta 1940
- Zaporižžja, Ukraina vuodesta 1953
- Ålesund, Norja vuodesta 1947 Västeråsin ystävyyskaupunkius perustuu siihen, että Västeråsista annettiin talvisodan jälkeen apua Lahdelle. Sodan jälkeen solmitut ystävyyskaupunkisopimukset taas perustuvat yleiseen puolueettomuuspolitiikkaan, jossa valtuuskuntien vaihto ja tutustuminen edellyttivät sopimuspohjaa. Viimeisimmät yhteistyösopimukset taas kuvastavat niin EU-hankkeiden kuin myös Aasiaan suuntautuvan elinkeinopolitiikankin tarpeita. Lisäksi Lahden ystävyyskaupungiksi on ehdotettu vuoden 2004 valtuustoaloitteella Indonesian Jaavalla sijaitsevaa Bandungia, mutta toistaiseksi ei ole katsottu ajankohtaisesti laajentaa ystävyyskaupunkien verkostoa.

Lahden pormestarit

#Otto Lyytikäinen (28. tammikuuta-19. huhtikuuta 1918 Hugo Ilmari Kautto) #Sulo Toivo Mannermaa

Lahden kaupunginjohtajat

#Arvi Hällfors #E. H. I. Tammio #Paavo Säippä #Uuno Takki (sd.) # Olavi Kajala (sd.) # Teemu Hiltunen (sd.) # Seppo Välisalo (kok.) # Kari Salmi (sd.) # Tarmo Pipatti (sd.)

Kaupunginosat

Lahden kaupunginosia ovat:

Kuuluisia lahtelaisia


- mäkihyppääjä Janne Ahonen
- mäkihyppääjä Toni Nieminen
- mäkihyppääjä Jari Puikkonen
- jalkapalloilija Jari Litmanen
- kosmologi, tietokirjailija Kari Enqvist
- presidentti Juho Kusti Paasikivi
- muusikko Jimi Tenor
- oopperalaulaja Lilli Paasikivi
- Tehosekoitin-bändin Otto Grundström ja Tero Sundell
- näyttelijä Liisa-Maija Laaksonen
- näyttelijä Toni Wahlström
- monitoimimies Mato Valtonen
- monitoimimies Sakke Järvenpää

Katso myös


- Wikisource:Lahti

Aiheesta muualla


- [http://www.lahti.fi Lahden kaupungin kotisivut]
- [http://www.uusilahti.com Uusi Lahti -paikallislehden verkkolehti]
- [http://www.lahdenradio.fi/ Lahden Radio (Yleisradion Päijät-Hämeen maakuntatoimitus)]
- [http://193.185.134.7/webcam/uula.htm Etelä-Suomen Sanomien nettikamera kauppatorista]
- [http://netlari.econnection.fi/forum/index.php Etelä-Suomen Sanomien Lahti-keskustelu]
- [http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/esittely/rakennus.html Teatteritalo]
- [http://www.sibeliustalo.fi/ Sibeliustalo]
- [http://www.lahtibigband.com/ Lahti Big Band]
- [http://www.jazztori.com/ Lahden Jazztori]
- [http://www.phnet.fi/public/lahdenfk/default.htm/ Lahden Formula K-kerhon Internet-sivut]
- [http://www.rhk.fi/oikorata/ Ratahallintokeskus tiedottaa Lahden oikoradasta]
- [http://www.oldchaps.fi/ Lauluyhtye Old Chaps]
- Luokka:Suomen kaupungit
- Luokka:Talviurheilukeskukset

Lieksa

Lieksa on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 14 985 ihmistä ja sen pinta-ala on 4067,72 km², josta 642,94 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 4,28 asukasta/km².

Kylät

Hattusaari, Hattuvaara, Höntönvaara, Hörhö, Jaakonvaara, Kitsinvaara, Koli, Kontiovaara, Kuorajärvi, Kylänlahti, Louhivaara, Mätäsvaara, Nurmijärvi, Ohtavaara, Pankakoski, Pankajärvi, Puso, Romppala, Ruunaa, Savijärvi, Siikavaara, Sikovaara, Sokojärvi, Uusikylä, Varpanen, Vieki, Viensuu, Vuonislahti

Linkkejä


- [http://www.lieksa.fi Lieksan kotisivut]
- Kirsikoti, kehitysvammaisten taiteilijoiden yhteisö Lieksassa Luokka:Lieksa

Lohja

Lohja (ruotsinkielinen nimi: Lojo) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kaupunki on kaksikielinen, enemmistönä 94,3 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 4,3 prosenttia ruotsia. Keskustaajaman ohella merkittävä taajama on Virkkala. Uudenmaan suurin järvi, Lohjanjärvi, on suurelta osin kunnan alueella. Suomen suurin luola on Lohjalla.

Historia

Lohjanjärvi Lohja oli keskiajalla emäseurakuntapitäjä, josta on vanhin kirjallinen maininta vuodelta 1323. Lohjan keskustassa sijaitseva Pyhän Laurin kirkko on Suomen kolmanneksi suurin keskiaikainen harmaakivikirkko. Lohjasta tuli kauppala vuonna 1926, ja se sai kaupunkioikeudet vuonna 1969. Lohjalla ja Lohjan kunnassa pidettiin kansanäänestys kuntaliitoksesta vuonna 1995, ja kunnat yhdistyivät 1. tammikuuta 1997. Lohjalle ollaan tällä hetkellä rakentamassa moottoritietä ja tämä on yksi suurimmista tämänhetkisistä rakennusprojekteista Suomessa. Lisäksi Lohjalle ollaan suunnittelemassa ELSA-rataa.

Alueet


- Gruotila
- Gunnarla
- Keskilohja
- Lahokallio
- Metsola
- Myllylampi
- Neitsytlinna
- Ojamonkangas
- Tynninharju
- Vappula
- Vienola
- Vohloinen
- Voudinpuisto

Kylät

Ahtiala, Askola, Hermala, Hietainen, Hiittinen, Hongisto, Humppila, Immula, Iso-Teutari, Jalassaari, Jantoniemi, Jönsböle, Kaijola, Karnainen, Karstu, Kirkniemi, Kirkonkylä, Kittilä, Koikkala, Koski, Kouvola, Kunnarla, Kutsila, Laakspohja, Lehmijärvi, Lohjankylä, Lylyinen, Maarpakka, Maikkala, Maksjoki, Marttila, Moisio, Muijala, Mynterlä, Nummenkylä, Ojamo, Osuniemi, Outamo, Paavola, Paksalo, Paloniemi, Pappila, Pauni, Pietilä, Piispala, Pulli, Routio, Röylä, Seppälä, Skraatila, Suittila, Talpela, Torhola, Vaanila, Vallaa, Vanhakylä, Vappula, Varola, Vasarla, Veijola, Ventelä, Virkkala, Vohloinen, Vähä-Teutari

Katso myös


- Eeva Joenpelto -palkinto

Aiheesta muualla


- [http://www.lohja.fi Lohjan kaupungin kotisivut] Luokka:Lohja Luokka:Suomen kaupungit

Mänttä

Mänttä on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Hämeessä Pirkanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kaupungissa asuu 6866 ihmistä ja sen pinta-ala on 85,84 km², josta 21,61 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 104,8 asukasta/km². Mänttä on vanha teollisuuspaikkakunta. Kaupunki on ollut aiemmin vahvasti kytköksissä Serlachiuksen sukuun, jonka perintö lyö edelleen leimansa kaupunkiin. Nyt Serlachiuksen tehtaat kuuluvat Metsäliitto-yhtymälle. Serlachiuksen nimi näkyy museoissa, joita Serlachiuksen säätiöllä on kaupungissa kaksi. Myös muu taidetarjonta on kaupungissa runsasta ja nimitys kultuurikaupunki ei ole liioittelua. Vuosittaisia tapahtumia ovat Mäntän kuvataideviikot ja Mäntän musiikkijuhlat. Vuoden 2003 aikana kaupungissa on aloittanut Myllyrannan taidekeskus.

Aiheesta muualla


- [http://www.mantta.fi Mäntän kaupungin kotisivu] Luokka:Länsi-Suomen läänin kunnat Luokka:Pirkanmaan maakunnan kunnat Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Mänttä

Goethe Prize

The Goethe Prize of Frankfurt-am-Main (Goethepreis der Stadt Frankfurt) is a German literary award of high prestige (not restricted to writers, though). It was initially an annual award, but became triennial. The recipients have been:
- 1927 - Stefan Georg, Germany
- 1928 - Albert Schweitzer, Germany
- 1929 - Leopold Ziegler, Germany
- 1930 - Sigmund Freud, Germany
- 1931 - Ricarda Huch, Germany
- 1932 - Gerhart Hauptmann, Germany
- 1933 - Hermann Sehr, Germany
- 1934 - Hans Pfitzner, Germany
- 1935 - Hermann Stegemann, Germany
- 1936 - Georg Kolbe , Germany
- 1937 - Erwin Guido Kolbenheyer, Germany
- 1938 - Hans Carossa, Germany
- 1939 - Carl Bosch, Germany
- 1940 - Agnes Miegel, Germany
- 1941 - Wilhelm Schäfer, Germany
- 1942 - Richard Kuhn, Germany
- 1945 - Max Planck, Germany
- 1946 - Hermann Hesse, Germany
- 1947 - Karl Jaspers, Germany
- 1948 - Fritz Von Unruh, Germany
- 1949 - Thomas Mann, Germany
- 1952 - Carl Zuckmayer, Germany
- 1955 - Annette Kolb, Germany
- 1958 - Carl Friedrich von Weizsäcker, Germany
- 1960 - Ernst Beutler, Germany
- 1961 - Walter Gropius, Germany
- 1964 - Benno Reifenberg, Germany
- 1967 - Carlo Schmid, Germany
- 1970 - Gyorgy Lukacs, Hungary
- 1973 - Arno Schmidt, Germany
- 1976 - Ingmar Bergman, Sweden
- 1979 - Raymond Aron, France
- 1982 - Ernst Jünger, Germany
- 1985 - Golo Mann, Germany
- 1988 - Peter Stein, Germany
- 1991 - Wislawa Szymborska, Poland
- 1994 - Ernst Gombrich, Austria
- 1997 - Hans Zender, Germany
- 2000 - Siegfried Lenz, Germany
- 2002 - Marcel Reich-Ranicki, Germany
- 2005 - Amos Oz, Israel See also: Hanseatic Goethe Prize Category:Literary awards

wagi elektroniczne gry zrêczno¶ciowe Black-Breath WARSAW HOTELS porady budowlane