:: wikimiki.org ::

Kidutus

Kidutus

Kidutus on fyysisen tai henkisen tuskan aiheuttamista, jonka tarkoituksena on uhrin rankaiseminen tai pelottelu, tietojen tai tunnustuksen kiristäminen tai pelkästään kuulustelijan viihdyttäminen. YK:n sopimus kieltää jäsenvaltioilta kidutuksen ja sitä pidetäänkin yhtenä pahimpana ihmisoikeuden loukkauksena (ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus). Kidutusta ehkäistään myös välillisesti, esimerkiksi takaamalla syytetyille oikeus vaieta.

Kidutuksen historia

Kidutusta on käytetty jokaisessa tunnetussa kulttuurissa. Sen tehtävänä on ollut saada tunnustuksia oikeudenkäynteihin. Kidutus ei kuitenkaan ole luotettava kuulustelumenetelmä, koska välttääkseen kärsimyksiä suurin osa kidutuksen uhreista on valmis tunnustamaan mitä tahansa. Menneinä aikoina se ei ole juurikaan haitannut vallanhaltijoita, tästä omanlaisena todistuksenaan ovat uuden ajan alun noitavainot. Niiden aikana kidutuksella saatiin ilmiantoja, joiden uhrit alistettiin kidutukselle edelleen. Yleisesti kidutus eurooppalaisittain liitetään uskonnolliseen toimintaan, esimerkiksi espanjan inkvisition ja sen kerettiläisten metsästykseen. Kidutus on nykymaailmassa yleistä diktatuureissa ja muissa maissa, joiden ihmisoikeustilanne on heikko. Usein poliittisia vankeja kidutetaan vain huvin vuoksi. Ihmisoikeusjärjestöt ovat huolestuneita "terrorismin vastaisen sodan" ihmisoikeusloukkauksista kuten oikeudettomista surmista, sivullisista uhreista ja kidutuksesta. Kidutuksen ja painostuksen välillä on toisten mukaan hiuksenhieno ero, toisten mielestä ei mitään eroa. Esimerkiksi valvottaminen, epämukaviin asentoihin pakottaminen, melulle altistaminen, ajantajun hämärtäminen ja ruuan/juoman/henkilökohtaisen hygienian evääminen sekä seksuaalinen nöyryyttäminen on Yhdysvaltain republikaanisen hallinnon väitteen mukaan ainoastaan painostamista eli "coercion". Tutkimusten mukaan kidutus aiheuttaa uhrissa enemmän pelkoa kuin mahdollista tuskaa. Sen takia kidutuksella uhkaaminen on käytännössä yhtä tehokasta kuin varsinainen kidutus. Kidutuksen voidaan sanoa alkavan siitä hetkestä, kun mainetta kiduttajina saaneiden käsiin joutuu uusia vankeja.

Kidutusvälineitä ja metodeita

Erilaisia kidutusmenetelmiä aikojen saatossa käytetty valtava määrä. Yleensä kidutus jaetaan fyysiseen ja henkiseen. Luovuutta on uhrattu valtavia määriä erilaisten kidutuslaitteiden ja menetelmien kehittämiseen. Mitään erikoisia välineitä ei kuitenkaan tarvita. Antiikista kuuluisia kidutusmenetelmiä olivat syöttäminen villipedoille ja kidutettavan erilaiset lävistykset metallipiikeillä (ristiinnaulitseminen). Eri sodissa on syyllistytty monenlaisiin julmuuksiin; erilaiset sisällissodat ovat olleet monesti julmia molemmin puolin. Venäjän sisällissodassa 1920 bolševikkien Tšeka keitti uhrin kättä kunnes nahka irtosi, luita sahattiin poikki ja uhreja työnnettiin mäkeä alas naulatynnyreissä. Kalloja murskattiin puristamalla nahkahihnalla. Vastaavasti punaisilta leikattiin raajoja, pää tai sukuelimet irti. Vatsa aukaistiin ja sisälmys täytettiin takavarikoitavalla viljalla. Kommunisteja naulattiin puihin, hukutettiin jään alle ja annettiin rottien ja koirien syötäväksi. Toisessa maailmansodassa Aasian rintamalla vangit vangittiin metallikoppeihin auringonpaisteeseen tai pidettiin vangittuina maakuopissa bambukaltereiden takana. Muita yleisiä keinoja ovat sähkön käyttö (sähkösokit) tai kemikaalit (esim. saippua) käytettynä kehon herkkiin kohtiin, sukuelimiin tai ruumiinaukkoihin.

Fyysinen kidutus

- Piekseminen
- Kuristaminen
- Hukuttaminen ja vesikäsittely
- Venytyspöytä ja piinapenkki
- Raiskaus
- Teilipyörä
- Tikkujen kynsien alle laittaminen
- Peukaloruuvi
- Ruoskiminen
- Rautarouva
- Juudaksen tuoli
- Espanjalaiset saappaat
- Peine Forte
- Poltinraudat ja tuli
- Sähkösokki
- Sähköruoska
- Kannukset
- Sitominen ja roikottaminen
- Strappado
- Valvottaminen

Psykologinen kidutus

- Aistihavaintojen estäminen
- Eristys
- Kutittaminen
- Läheisen kiduttaminen
- Melulla häiritseminen
- Nöyryyttäminen
- Valeteloitukset

Kidutuksenvastaisia organisaatioita

- [http://www.amnesty.org Amnesty International]
- [http://www.hrw.org Human Rights Watch]

Aiheesta muualla

- [http://www2.helsinginsanomat.fi/klik/kidutus2001/kidutus2001.html Alfonso Padilla kertoo kidutuskokemuksistaan webortaasissa]
- ms:Siksa ja:拷問

Yhdistyneet kansakunnat

Yhdistyneet kansakunnat¹ (lyhenne YK, englanniksi United Nations eli UN) on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi. Aluksi järjestöön kuuluivat vain toisen maailmansodan voittajavaltiot Kiina, Neuvostoliitto, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, mutta myöhemmin siihen liittyi myös häviäjän puolella taistelleita. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyys on avoin kaikille "rauhaa rakastaville valtioille", jotka hyväksyvät Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vaatimukset ja ovat järjestön mielestä halukkaita ja kykeneviä täyttämään nämä vaatimukset käytännössä. Järjestössä oli huhtikuussa 2004 191 jäsenvaltiota. Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955. Yhdistyneiden kansakuntien viralliset kielet ovat englanti, ranska, espanja, venäjä, kiina ja arabia.

Toimielimet

Yhdistyneiden kansakuntien tärkeimmät toimielimet ovat:
- Yleiskokous kaikille jäsenille New Yorkissa
- Turvallisuusneuvosto New Yorkissa.
- Talous- ja sosiaalineuvosto New Yorkissa
- Huoltohallintoneuvosto (ei toiminnassa, sillä tällä hetkellä ei ole huoltohallintoalueita)
- Kansainvälinen tuomioistuin Haagissa
- Sihteeristö (sihteeristön johtaja on Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisten avustus- ja työelin (UNRWA)
- Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD)

Ala- ja yhteistyöjärjestöjä

Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi Yhdistyneillä kansakunnilla on useita alajärjestöjä, kuten:
- Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)
- Lastenavun rahasto (UNICEF)
- Maailman terveysjärjestö (WHO)
- Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO)
- Kansainvälinen työjärjestö (ILO)
- Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR)
- Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP)
- Yhdistyneiden kansakuntien teollistamisjärjestö (UNIDO)
- Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA)
- Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT)
- Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)
- Kansainvälinen jälleenrakennuspankki, "Maailman pankki" (IBRD)
- Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC)
- Yhdistyneiden kansakuntien pääomarahasto (UNCDF)
- Maailman postiliitto (UPU)
- Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)
- Maailman ilmatieteen järjestö (WMO)
- Hallitusten välinen neuvoa antava merenkulkujärjestö (IMCO)
- Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellinen komitea (UNSCEAR)
- Soroptimist International (SI)

Viitteet

Soroptimist Internationalssä]] ¹ EU:n Julkaisutoimisto suosittaa kirjoitettavaksi EU-julkaisuissa säädöskielen mukaisesti molemmat sanat isolla, vaikka kielioppaiden mukaan jälkimmäinen osa tulisikin kirjoittaa pienellä.

Katso myös

- Kansainliitto
- Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto
- Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous

Aiheesta muualla

- [http://www.un.org/ Yhdistyneiden kansakuntien viralliset sivut] Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Yhdistyneet kansakunnat ms:Pertubuhan Bangsa-Bangsa Bersatu zh-min-nan:Liân-ha̍p-kok ko:국제 연합 ja:国際連合 simple:United Nations th:สหประชาชาติ

Oikeus vaieta

Oikeus vaieta on monissa maissa olemassa oleva laillinen suoja henkilölle, joka joutuu poliisin kuulusteluun tai oikeudenkäyntiin. Oikeus sisältää useita asioita sen ympärillä, että syytetyllä on oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin. Laki on voimassa myös kiinniotosta (joka on useimmiten aresti) oikeudenkäynnin loppuun. Laillinen peruste oikeudelle vaieta on, että valtiolla pitäisi olla velvollisuus tarjota puolustusasianajaja. Lisäksi asiassa on se puoli, että kun syytetty joutuu valtiota vastaan, hänet voidaan helposti manipuloida antamaan vääriä todistuksia, ja jos syytetyllä on velvollisuus vastata se johtaa helposti kidutuksen käyttöön. Suomen laissa kun rikosta tutkiva poliisi tai tuomari kuulee syytettyä, hänen täytyy kertoa kuulusteltavalle, että hänellä on oikeus vaieta, tehdä tunnustus tai vastata kysymyksiin. Laki myös kieltää syytetyn kuulemista valan alla; täten syytetty voi sanoa mitä tahtoo puolustuksekseen, ilman pelkoa rangaistuksesta perättömästä lausumasta oikeudessa. Tämä oikeus koskee myös syytetyn puolisoa ja lähisukulaisiaan, ellei syyttäjä tai puolustusasianajaja ole sitä vastaan. Luokka:Oikeudenkäynti

Uusi aika

Uusi aika on historian periodisoinnissa käytetty käsite, jolla tarkoitetaan useimmiten ajanjaksoa, joka kattaa ajan 1400-1500 -luvuilta nykypäiviin saakka. Se on yksi kolmesta perinteisestä eurooppalaisen historiankirjoituksen käyttämästä aikakaudesta antiikin ja keskiajan ohella. Rajapyykkinä keskiaikaan esitetään usein esimerkiksi Amerikan "löytyminen" (1492) sekä reformaatio.

Katso myös

- uusin aika
- esimoderni
- moderni Luokka:Historian ajanjaksoja ja:近代

Noitavainot

Noitavainot olivat myöhäiskeskiajalla alkanut, mutta uuden ajan alussa voimistunut liikehdintä noidiksi epäiltyjen ihmisten tuomitsemiseksi. Suurten noitavainojen alku liittyy suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin jotka koskettivat niin yhteisöjä kuin yksilöitäkin. Rutto oli surmannut enemmän miehiä kuin naisia ja samalla myös naisten korkea avioitumisikä aiheutti sen, että vapaat, naimattomat naiset nähtiin yhteisöllisenä uhkana. Naisten pelättiin innostuvan avioliiton ulkopuolisista suhteista ja siveettömästä elämästä. Noitavainojen nähtiin perustuvan Raamatun opetuksiin: "Velhonaisen älä salli elää." (2.Mooseksen kirja, 22:17) Myös kaupunkikulttuuri koki suuria muutoksia. Yhä useampi lähti maaseudulta kaupunkeihin ja se aiheutti luokkariitoja, poliittisia ristiriitoja sekä sosiaalisia ongelmia. Lisäksi katovuodet, nälänhätä ja tautiepidemiat varjostivat jokaisen ihmisen elämää. Ihmisten pettymys, turhautuneisuus ja pelko oli kanavoitava johonkin. Myös kirkko pystyi noitavainojen avulla saamaan takaisin menetettyä kansanluottamusta ja näyttää olevansa turvallinen ja voimakas laitos. Historiantutkijat ovat havainneet, että usein noitasyytösten takana olivat erilaiset juridiset ja henkilökohtaiset konfliktit. Eräät psykohistoriallisesti orientoituneet tutkijat ovat puhuneet myös joukkopsykooseista. Noitavainojen alkuna pidetään Paavi Innocentius VIII:n bullaa Summis desiderantes affectibus vuodelta 1484, jossa hyväksyttiin noitien polttaminen. Vuonna 1486 tai 1487 painettiin inkvisiittorien Jacob Sprenger (1436–1495) ja Heinrich Kramer (n. 1430–1505) kirjoittama kirja Malleus maleficarum, saksaksi käännettynä der Hexenhammer, eli Noitavasara, jossa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet noitien kuulustelemiseksi. Noitavasarassa musta magia selitettiin osaksi kerettiläistä harhaoppia, jota vastaan inkvisitio taisteli. Noituus oli jaettu 14 eri lajiin. Noitavainot eivät olleet keskiajan ilmiö, vaan alkoivat uuden ajan, renessanssin ja humanismin aikana. Vainot olivat kovimmillaan Galileo Galilein aikana. Pitkään noitavainoja koskeva tutkimus (1960–1970-luvut) oli luonteeltaan korostetetun feminististä. Noitavainoja tutkittiin etenkin naisliikkeen tästä näkökulmasta, ja noitavainoissa väitettiin palaneen miljoonia naisia. Tosiasiassa kuolemaan tuomittiin vain muutamia kymmeniä tuhansia, näistäkin suurin osa miehiä.

Noitavainot Suomessa

Timo Kervinen ja Marko Nenonen ovat löytäneet 1500-luvun aineistosta 82 noidiksi syytettyä suomalaista. Suurin osa lähteistä on kuitenkin tuhoutunut. 60 % syytetyistä ja 75 % tuomituista oli miehiä. Yli puolet vapautettiin, joka viides sai sakkorangaistuksen ja 12 teloitettiin. Pääosa oikeudenkäynneistä oli Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Tutkijoiden arvion mukaan 2000 henkilöä on syytetty noidiksi vuosien 1520–1750 välillä. Noitavainojen huippuaika oli 1670- ja 1680-luvuilla, jolloin yli 200 noitaa syytettiin. Naisia oli nyt suurin osa syytetyistä.

Kirjallisuutta suomeksi

- Nenonen, Marko: Noituus, taikuus ja noitavainot. Ala-Satakunnan, Pohjois-Pohjanmaan ja Viipurin Karjalan maaseudulla 1620–1700. Suomen historiallinen seura 1992, Helsinki.

Linkkejä

- [http://www.chronicon.com/noita/index.fi.html Nenonen, Marko & Kervinen, Timo: Noituus. Taikuus ja noitavainot Suomessa] Luokka:Kirkkohistoria ja:魔女狩り

Inkvisitio

Inkvisitio oli katolisen kirkon heresioita eli harhaoppeja vastaan toimiva instituutio, joka alkoi muotoutua vuonna 1184. Inkvisitiosta muodostui kirkon pysyvä instituutio harhaoppeja vastaan. Päinvastoin kuin monet muut uskonnot, katolinen kirkko on ylhäältä johdettu ja hierarkkinen järjestelmä, jolla on keskusjohto. Konstantinus Suuren päätettyä kristinuskon vainon, kirkko pääsi keskittymään harhaoppien kitkemiseen. Harhaopit olivat kirkon ongelma jo alusta alkaen. Merkittäviä katolisesta (=yleisestä) kirkosta eronneita ja harhaoppiseksi tuomittuja oppeja ovat olleet mm. gnostilaisuus, areiolaisuus, manikealaisuus, keskiajalla kataarit ja uudella ajalla hussiitit, luterilaisuus ja kalvinismi.

Inkvisition synty keskiajalla

Keskiajalla kehittyi pysyvä järjestelmä harhaoppeja vastaan. 1100-luvun alusta lähtien kirkon konsiilit vaativat maallisia hallitsijoita syyttämään kerettiläisiä. Ensimmäinen keskiaikaisista inkvisitioista oli episkopaalinen inkvisitio, joka perustettiin vuonna 1184 paavin bullalla Ad abolendam. Inkvisitio oli vastaus voimistuvaan kataariharhaoppiin (albigenssit) Etelä-Ranskassa. Episkopaaliseksi sitä nimitetään, koska inkvisitiota valvoivat paikalliset piispat (latinaksi: episcopus). Episkopaalinen inkvisitio ei ollut kovinkaan tehokas toimissaan. Paavi Gregorius IX loi 1231 paavillisen inkvisitiolaitoksen, joka oli vastaus episkopaalisen inkvisition epäonnistumiseen. Siihen nimitettiin tehtävään koulutettuja ammattilaisia. Inkvisiittorit tulivat eri munkkikunnista ja papistosta, mutta pääasiassa dominikaanisesta veljeskunnasta. Kidutus kuulustelun yhteydessä sallittiin 1252 paavi Innocentius IV:n bullalla ad extirpanda. Inkvisition kuulustelumenetelmät eivät kuitenkaan olleet tehokkaita maallisiin oikeusistuimiin verrattuna, koska verenvuodatus tai kuullustellun tappaminen oli kielletty. Koska harhaoppisuus oli myös maallisen oikeuden vastaista, oli inkvisitiolle kuitenkin mahdollista luovuttaa epäilty maalliselle tuomioistuimelle kidutettavaksi. 1200-luvun jälkeen inkvisitio levisi pohjoiseen Saksan ja Skandinavian kautta. Skandinaviassa sillä ei kuitenkaan ollut juuri merkitystä. Englantiin inkvisitiota ei ikinä perustettu, mutta Espanjan ja Portugalin valloitusten myötä se vietiin myös uuteen maailmaan. Päinvastoin kuin aikaisemmin on oletettu, inkvisitiolla ei juuri ollut osallisuutta noitavainoihin. Kirkon ollessa valtansa huipulla 1000–1300-luvuilla, vainoja ei juuri esiintynyt. Paavi Aleksanteri IV kielsi vuonna 1258 inkvisitiota tutkimasta noituutta; kielto kumottiin vasta sata vuotta myöhemmin. Uudella ajalla, noitavainojen ollessa huipussaan, inkvisition oppineet pitivät noituuteen uskomista lähinnä taikauskona, ja estivät edes tutkimasta sitä. Inkvisitio toimi tällöin vain Italiassa ja Espanjassa. Pääosa noituudesta tuomituista oli kylä- ja paikallisoikeuksissa maallikkojen tuomitsemia. 1258]]

Espanjan inkvisitio uudella ajalla

1400-luvun lopussa Isabellan ja Ferdinandin Kastiliassa Espanjan inkvisitio saavutti itsenäisyyden Roomassa. Sen käännynnäisten (conversos) muslimien ja juutalaisten käsittely ja autodafee sai varsin synkän maineen. Inkvisitio pyrki varmistamaan "veren puhtautta" (limpieza de sangre) käännynnäisten joukossa. Espanjan inkvisitio lopetettiin Napoleonin vallan aikana 1808–1812, mutta se perustettiin uudelleen Ferdinand VII:n palattua valtaistuimelle. Se lopetettiin viimein 1834. Inkvisitio vietiin myös Meksikoon, ja se jatkoi toimintaansa Amerikoissa Meksikon itsenäistymiseen saakka. Portugali toteutti samanlaisia uskonnollisia tutkimuksia merentakaisissa siirtokunnissaan, etenkin Goalla, jossa katolilaisuuden ja hindulaisuuden synkretismi kitkettiin pois.

Rooman inkvisitio

Paavi Paavali III perusti 1542 vakituisen elimen, jonka tarkoitus oli puolustaa uskon eheyttä ja tutkia ja kieltää virheelliset opinkappaleet. Tämä elin, Sacrae Congregationis Sancti Officii, ryhtyi paikallisinkvisitioiden valvojaksi. Siihen kuului paavin nimittämä puheenjohtaja, yleensä kymmenen muuta kardinaalia, prelaatti ja kaksi avustajaa, jotka nimittivät dominikaanit. Sillä oli myös asiantuntijoita teologiassa ja maallisessa laissa. Vuonna 1616 asiantuntijat antoivat arviona vastauksena väitteeseen, että Aurinko on liikkumaton ja maailmankaikkeuden keskus ja maa kiertää sitä, että väite on typerä ja absurdi, ensimmäinen kohta harhaoppinen ja toinen uskossa väärä. Lausunnon perusteella Kopernikuksen De Revolutionibus Orbium Coelestium lisättiin kiellettyjen kirjojen luetteloon. Sama elin käsitteli 1633 Galileo Galilein tapauksen. Galilein esittämän teorian mukaan Maa kiersi Aurinkoa, eikä kirkko voinut hyväksyä tällaista käsitystä. Galilei perui lopulta väitteensä 22. kesäkuuta 1633, kun häntä oli uhkailtu kidutuksella. Kaikkia kerettiläisiä, ateisteja ja muita harhaoppisia ei kuitenkaan tuomittu inkvisiossa. Tapauksia hoitivat myös paikallisoikeudet ja rienaajat voitiin tuomita jopa kuolemaan. Luokka:Katolinen kirkko ja:異端審問

Poliittinen vanki

Mielipidevanki on vanki, joka on vangittu mielipiteensä (poliittisen, uskonnollisen tai muun vakaumuksensa tai näkökulmansa) vuoksi. Termin mielipidevanki (englanniksi prisoner of conscience) otti käyttöön 1960-luvun alkupuolella Amnesty Internationalin perustaja Peter Benenson. Amnesty International lukee mielipidevangeiksi myös mm. etnisen alkuperänsä, sukupuolensa, ihonvärinsä, kielensä tai seksuaalisen suuntautumisensa takia vangitut, mutta ei henkilöitä, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa tai puoltaneet sen käyttöä. Suomi oli Amnesty Internationalin vuosiraporttien mukaan vuosina 2001 ja 2002 ainoa Euroopan unionin jäsenmaa, jossa oli järjestön tunnustamia mielipidevankeja. He kaikki olivat aseistakieltäytyjiä. Syynä juuri Suomen aseistakieltäytyjien nimittämiselle mielipidevangeiksi oli siviilipalveluksen pidempi kesto verrattuna lyhimpään mahdolliseen asepalveluksen kestoon. Suomen lisäksi mielipidevankeja oli vuonna 2001 seuraavissa Euroopan ja entisen Neuvostoliiton maissa: Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Kirgisia, Kreikka, Turkki, Turkmenistan, Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Venäjä. Amnesty Internationalin tietojen mukaan mielipidevankeja oli vuonna 2001 yhteensä 56 maassa ja vuonna 2002 enää 35 maassa. Luokka:Ihmisoikeudet ja:良心の囚人

Pelko

Pelko on epämiellyttävä tunne tai ennakkoaavistus vaarasta, kivusta tai yleensäkin jostain epämiellyttävästä asiasta. Pelko voi olla aiheellinen tai aiheeton ja se voi suojella ihmistä pahalta mutta toisaalta se myös rajoittaa ihmisen elämää. Pelko voi kohdistua myös erilaisiin asioihin, ihmisiin tai esineisiin. Jotkut pelkäävät esimerkiksi hämähäkkejä, lentokoneessa matkustamista, pimeää tai kummituksia. Pelkoja voi olla hyvin monenlaisia.

Katso myös

- Fobia Luokka:Psykologia

Ristiinnaulitseminen

Ristiinnaulitseminen oli yleinen teloitustapa 500-luvulta eaa 300-luvulle, etenkin Persiassa, Egyptissä, Karthagossa ja Roomassa. Tuomittu kiinnitettiin puuristiin. Risti voi olla T:n muotoinen tau-risti, X:n muotoinen decus-risti (latinan X = 10, "decus") tai ns. latinalainen risti, jossa poikkipuu oli vähän matkaa pystypuun yläreunasta. Varhaisimmissa ristiinnaulitsemisissa puu oli suora pylväs (kreikan ristiä tarkoittava sana stauros voidaan ymmärtää pystypuuna). Ristiinnaulitsemisella ei ollut mitään rituaalista tai symboliarvoa; se oli käytössä vain julmana ja hitaana julkisena teloitusmenetelmänä. Tämä vuoksi siihen tuskin oli mitään vakiintunutta suoritustapaa, erilaiset ristiinnaulitsemiset olivat vain osa teloitusmenetelmiä erilaisista lävistyksistä koukkuihin ripustamiseen ja roviolla polttamiseen. Tuomitun kädet kiinnitettiin ristin poikkipuuhun hartialinjan yläpuolelta. Ranteet joko sidottiin tai naulattiin kiinni. Kämmeniä ei lävistetty, sillä ne eivät olisi kestäneet ruumiin painoa. Yhteen liitetyt jalat naulattiin yleensä toisen tai kolmannen jalkapöydänluun välistä. Jalat olivat koukussa pienen istumatuen varassa, jolloin teloitettavan oli helpompi hengittää. Tämä pitkitti kuolemaa, sillä ilman tukea vaakasuora käsiin kohdistuva veto olisi salvannut hengityksen melko nopeasti. Naula löytiin usein myös peniksen läpi. Ristiinnaulitseminen aiheutti hitaan ja tuskallisen kuoleman, jonka aiheutti ensisijaisesti hidas tukehtuminen, joka johtui rintakehän huonosta asennosta. Kuolemaa edesauttoivat myös verenhukka, korkea kuume, sydämen toiminnan heikkeneminen ja nestehukka. Hyväkuntoinen uhri saattoi kuitenkin kitua ristillä useita päiviä ennen kuin kuoli. Yhtään ristiinnaulittua ruumista ei ole löydetty. Teloitetun ruumis jätettiin ristille hajoamaan ja syötäväksi, eikä ruumiita ole siten säilynyt. Ristiinnaulitsemien tavoite ei ollut vain tappaa rikollista, vaan myös silpoa ja häpäistä ruumis. Kunniallinen kuolema vaati hautauksen, jonka ruumiin hajoaminen ristillä kielsi. Tarkennus edelliseen: Ainakin yksi ristiinnaulittu luuranko, jossa naulat vielä kiinni on löydetty Israelin valtion alueelta. Tästä kuva ja lisätietoa teoksessa "Nasaretilaisen Historia", (Uro R. & Lehtipuu O. (TOIM) ). Ristiinnaulitseminen alkoi luultavasti Persiasta. Aleksanteri Suuri levitti tavan valloittamilleen alueille. Roomalaiset oppivat tavan Karthagosta. Ristiinnaulitsemista käytettiin orjille, kapinallisille, merirosvoille ja erityisen halveksituille vihollisille ja rikollisille. Rooman kansalaisia ei yleensä ristiinnaulittu, paitsi vakavista rikoksista, kuten maanpetturuudesta, koska tapaa pidettiin häpeällisenä. Laajoja ristiinnaulitsemisia tehtiin Spartacuksen kapinan aikana, sisällisodan aikana ja Jerusalemin tuhon aikana. Konstantinus Suuri kielsi ristiinnaulitsemisen valtakautensa lopulla. Historian kuuluisin ristiinnaulittu on Jeesus Nasaretilainen. Oletetaan, että hänen ristiinnaulitsemisensa tapahtui nykyisen Israelin alueella noin vuonna 30. Kristinuskon mukaan Jeesus otti tuolloin kantaakseen kaikkien ihmisten synnit sovittaen ne. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa on kristinuskon keskeinen tapahtuma. Evankeliumissa Johanneksen mukaan viitataan siihen että apostoli Pietari myös kuoli ristillä. Perimätiedon mukaan Pietari pyysi hänet ristiinnaulinneilta sotilailta että risti käännettäisiin väärin päin, jotta häntä ei verrattaisi Jeesukseen. Luokka:Rooman valtakunta Luokka:Raamattu Luokka:Teloitusmenetelmät ja:磔

Tšeka

Tšeka (ЧК, tše-ka) oli Venäjän bolševikkien (kommunistisen puoleen) salainen poliisi, joka perustettiin alun perin suojelemaan nuorta vallankumousta ja taistelemaan vastavallankumouksellisia voimia vastaan. Sen virallisen nimen lyhenne oli Vetšeka (ВЧК), lyhenne venäjän kielen sanoista Koko-Venäjän erityinen komissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan (Всероссийская чрезвычайная комиссия по борьбе с контрреволюцией и саботажем). Se perustettiin joulukuussa 1917 Leninin aloitteesta hänen päätettyään että puolue tarvitsee "rautaisen käsivarren", jolla pitää kurissa poliittinen oppositio, komission johtoon valittiin puolalaissyntyinen ammattivallankumouksellinen Feliks Dzerzinski. Dzerzinski esitti pian puolueelle ohjelman miltä pohjalla uusi komissio toimisi. Ohjelman yhteenvetona oli että Tšeka nousisi lain ja valvonnan yläpuolelle ja sillä olisi rajattomat pidätys, kuulustelu ja rankaisuoikeudet. Puolueen sisällä se herätti suurta hämminkiä ja eripuraa sekä vastustusta, mutta Lenin tukahdutti vastarinnan ja antoi vallankumoussankarina pitämälleen Dzerzinskille tämän vaatimat oikeudet. Venäjän sisällissodan aikana Tšeka kunnostautui erityisen julmana ja häikäilettömänä organisaationa jota ilman bolševikkien vallankumous olisi saattanut jäädä väliaikaiseksi. Dzerzinski haali komissioonsa kovia miehiä jotka eivät epäröineet ryhtyä ankariin rankaisutoimiin joihin edes puna-armeija ei halunnut osallistua. Sisällissodan jälkeen Tšekan surmaamien ihmisten määrän saattoi laskea kymmenissä tuhansissa. Helmikuussa 1922 Tšeka liitettiin sisäministeriöön NKVD:hen ja sen uudeksi nimeksi tuli OGPU. Dzerzinski johti komissiota kuolemaansa 1926 asti. Tšeka loi ne kovat mallit joiden mukaan Neuvostoliiton salainen poliisi hyvin pitkälle toimi aina. Nimi vaihteli vuosien saatossa mutta perustarkoitus oli aina sama: tukahduttaa ja estää poliittinen oppositio. Salainen poliisi hyvin pitkälle itse määritteli kuka edusti oppositiota ja varsinkin Stalinin suuren terrorin aikana se kohosi suureksi mahdiksi, jonka lonkerot ulottuivat syvälle yhteiskuntaan koskien kaikkia ja kaikkea elämänalueita. Luokka:Neuvostoliitto

Kuristaminen

Kuristamista voidaan käyttää kidutusmenetelmänä esimerkiksi garrotten tai hirttoköyden turvin. Ensin mainittu on alun perin teloitusväline. Jälkimmäisessä uhrin kaulaan laitetaan hirttoköysi, jota kiristetään juuri sen verran, että uhri kykenee kannattelemaan itseään varpaillaan seisoen. Pidemmän ajan kuluttua uhri joutuu ponnistelemaan ankarasti kyetäkseen hengittämään. Animaatiosarja Simpsoneissa Homer suuttuessaan Bartille kuristaa tätä. Luokka:Kriminaalipolitiikka

Hukuttaminen ja vesikäsittely

Hukuttaminen on yksinkertainen kidutusmenetelmä, jossa uhrin päätä painetaan veden alle, kunnes tämä on hukkumaisillaan. Uhri voidaan elvyttää käsittelyn uusimiseksi useita kertoja. Vesikäsittelyllä voidaan tarkoittaa myös noituuden testamiseen käytettyä keinua, jonka toiseen päähän sidottu noituudesta epäilty voitiin upottaa jokeen tai lampeen useita kertoja, joka kerta hieman kauemmin. Jos uhri hukkui, hänet julistettiin viattomaksi: noitaa ei voinut uskomuksen mukaan hukuttaa, koska tällä oli käytössään taikakeinoja. Painevesi-kidutus on ollut käytössä Etelä-Amerikan diktatuurien vankiloissa: uhrit suljetaan häkkiin tai kahlitaan, jonka jälkeen heitä ruiskutetaan paloletkuilla. Uhrit palelevat ja vedenpaine aiheuttaa usein ruhjeita. Kiinassa kidutetaan poliittisia vankeja kastelemalla vuorotellen erittäin kylmällä ja kuumalla vedellä. Vaikka näkyviä palovammoja ei syntyisikään, uhrit kärsivät suuria tuskia lämpötilaeron vuoksi. Luokka:Kidutus

Venytyspöytä ja piinapenkki

Piinapenkillä on historian kuluessa ollut monia muotoja. Yksinkertaisimmillaan se on vain puukehikko, jonka kummassakin päässä on köydet, joihin uhri sidotaan ranteistaan ja nilkoistaan. Toisessa tai molemmissa päissä on räikällä varustettu vinssi, jolla uhria venytetään, kunnes nivelet äänekkäästi poksahdellen irtoavat toisistaan. Jo sitä ennen useimmat piinapenkissä kidutetut ovat valmiita tunnustamaan mitä tahansa. Uhri voidaan myös teloittaa piinapenkissä repimällä raajat irti vartalosta. Kuuluisimpia piinapenkin uhreista oli Henrik VIII:n valtakaudella vääräuskoisuudesta ja maanpetturuudesta syytetty Anne Askew, jota kuukausien ajan kiduttaen yritettiin saada tunnustamaan. Ei ole varmaa tietoa siitä, saatiinko tunnustus. Anne kuitenkin poltettiin roviolla. Luokka:Rangaistusvälineet Luokka:Kidutus

Teilipyörä

Teilaus on vanha ja julma teloitusmenetelmä. Teilauksessa uhri sidotaan suurta puista kärrynpyörää muistuttavaan telineeseen ja kaikki raajat murretaan metallitangolla kahdesti tai kolmesti. Tämän jälkeen pyörää pyöritetään niin, että rikkinäiset luiden päät repivät tuomitun sisäelimet rikki. Uhri menehtyisi verenhukkaan ja shokkiin, mutta yleensä pyöveli surmaa tämän iskuilla päähän ja rintakehtään. Kuuluisin teilauksen uhreista on Katariina Aleksandrialainen, joka on katolisen kirkon pyhimys. Teiliratasta kutsutaan toisinaan katariinanpyöräksi. Toisinaan teilattavan luut murskattiin ja ruumis paloiteltin vasta mestauksen jälkeen. Ruuminosat jätettiin teilirattaalle virumaan "varoitukseksi toisille". Suomessa ja Ruotsissa kuolemaantuomitut usein teilattiin tällä tavoin 1800-luvun alkuun saakka. Teilipyörä oli ensimmäinen kidutusmenetelmä, joka kiellettiin useimmissa Euroopan maissa 1700-luvun alussa. Suomessa Kaarinan ("Katariinan") kaupungin vaakunassa on teilirattaan kuva. Luokka:Teloitusmenetelmät

Rautarouva

Rautarouva (tai rautaleski) on kidutusväline. Se on metallista tai puusta valmistettu nivelöity kaappi, jonka sisäpinnoissa on piikit. Ne lävistävät uhrin suljettaessa kaapin ovet. Vastoin yleistä luuloa rautarouvaa ei ole käytetty kidutus- tai teloitusmenetelmänä kovin yleisesti. Se on lähinnä hollywood-elokuvien luoma väärinkäsitys. Kuitenkin rautarouva kuuluu useimpien museoiden ja näyttelyiden esinevalikoimaan. Rautarouva on myös Ison-Britannian entisestä pääministeristä Margaret Thatcherista käytetty kutsumanimi. Luokka:Kidutus ja:鉄の処女

Peine Forte

Peine forte et dure tarkoittaa uhrin sitomista pöydälle tai maahan selälleen ja painojen asettamista hänen rintakehänsä päälle. Uhri kokee painon ja hengitysvaikeuksien vuoksi suuria tuskia ja nääntyy samalla hitaasti veden ja ravinnon puutteeseen. Menetelmää on käytetty myös teloituksiin: tällöin painoja lisätään hitaasti useiden päivien ajan, kunnes rintakehä romahtaa kasaan murskaten sydämen ja keuhkot. Menetelmää on käytetty varsinkin uuden-englannin noitavainoissa 1600-luvun alkupuolella. Luokka:Kidutus

Sähkösokki

:Tämä sivu käsittelee sähköshokkeja kidutusmuotona. Jos etsit tietoa masennuksen ECT-hoidosta (electroconvulsive therapy) , katso Sähköhoito. Sähköshokkeja annetaan kidutettaville esimerkiksi liittämällä johdot korviin, sormenpäihin tai varpaisiin, toisinaan myös sukupuolielimiin. Virranlähteenä on usein käsikäyttöinen generaattori, usein vanhanaikaisista sotilaskäyttöön tarkoitetuista kenttäpuhelimista muunnettuja. Varsinaiset sähköshokit ovat hyvin lyhyitä ja voimakkaita sähköiskuja, mutta usein käytetään myös pitkäkestoisia ja alemman jännitteen shokkeja. Uhrille seuraa sähköshokki-kidutuksesta palovammojen ohella usein hermoratojen vaurioita, jotka harvoin paranevat täysin. Ne puolestaan johtavat helposti henkisten ja motoristen toimintojen heikkenemiseen ja mielenterveys-ongelmiin. Usein sähköshokit aiheuttavat sydänpysähdyksen tai rytmihäiriöitä. Uhrin lihakset kouristelevat sähköshokkien aikana ja niiden jälkeen. Tästä seuraa paitsi lihassärkyä, myös mustelmia ja jopa katkenneita luita. Luokka:Kidutus

Sähköruoska

Sähköruoska on taskulamppua muistuttava sähköinen laite, joka käytetään karjanohjaukseen. Sähköruoskassa on katkaisimella ja tehonsäätimellä varustettu kahva ja varren päässä kaksi metallista kontaktipintaa. Usein virranlähteenä on paristot, vaikka myös verkkovirralla toimivia versioita on kehitetty. Niitä käytetään pääasiassa karjan ajamiseen.

Kidutusväline

(ks. Sähkösokki) Sähköruoskia on käytetty yleisesti myös kidutusvälineenä. Kun sähköruoskan kontaktipinnat painetaan uhrin kehoa vasten ja sähkö kytketään, sähkövirta kulkee kontaktipintojen välillä aiheuttaen (voimakkuudestaan riippuen) kipua ja mahdollisesti palovammoja. Useimmat sähköruoskat yltävät myös vaatteiden läpi ja paljaaseen ihoon ne aiheuttavat selvästi näkyviä jälkiä. Sähköruoska on "turvallinen", sillä sen sähkövirta ei ulotu syvälle kudoksiin. Se voi kuitenkin aiheuttaa sydänpysähdyksen suoraan sydämen kohdalla selässä tai rintakehässä käytettynä. Sähköruoskia on väitetty käytettävän jopa uhrin suuhun tai sukupuolielimiin. Amnesty International on vaatinut länsimaita, varsinkin USA:ta ja EU:ta, kieltämään kidutusvälineiksi luokiteltujen sähköruoskien, karjapiiskojen ja sähköaseiden viennin. Niiden käyttö tiedetään yleiseksi monissa Lähi-idän valtioissa ja Tiibetissä, Kiinassa. Eräissä maissa sähköruoskia ja karjapiiskoja väitetään käytetyn mellakantorjuntaan. Luokka:Kidutus

Sitominen ja roikottaminen

Roikottaminen ja sitominen on kidutusmenetelmä, jossa uhri sidotaan epäsymmetrisiin asentoihin ja roikotetaan paaluista tai katosta. Uhrin kärsimystä lisätään kiinnittämällä häneen painoja. Painojen sijaan uhriin voidaan kiinnittää vesiastia, joka hitaasti täyttyy uhrin päälle kaadettavasta kylmästä vedestä. Tunnetuinpia tämän kidutuksen käyttäjiä oli espanjan inkvisitio. Strappado on eräs roikottamalla kidutuksen muoto, jota ovat käyttäneet mm. vietnamilaiset. Toinen etelävietnamilaisten käyttämä menetelmä oli uhrin roikottaminen jaloistaan pää alaspäin nuotion yllä. Perhonen oli chilessä yleinen kidutusmenetelmä: uhrin kädet ja jalat sidottiin yhteen selän taakse ja häntä roikotettiin niistä. Samalla häntä piestiin, poltettiin kynttilällä tai hänelle annettiin sähköshokkeja tai sähköruoskaa. Japanilaisessa sidonnassa erilaisiin asentoihin pakotetun uhrin raajoihin, vartaloon ja sukupuolielimiin sidotaan karkeita köysiä ja hänet pakotetaan tavallaan kiduttamaan itseään: tunteja liikkumatta oltuaan ja köysien estäessä verenkiertoa uhri saa kramppeja ja vapinoita. Jokainen liike tuottaa tuskaa uhrin jäykistyneissä lihaksissa köysien kiristyessä ja hiertäessä. Uhrin henkistä tuskaa lisää hänen turhat yrityksensä pysyä liikkumatta tai hänen joutuessaan ponnistelemaan köysien vääntäessä tai kiskoessa. Jos uhri alkaa sinertää tai menettää tajuntansa, kidutus keskeytetään. Aika ja toistaminen on olennaista japanilaisessa sidonnassa: kidutusta toistetaan useiden päivien ajan. Sidontataito on kehittynyt vuosisatojen aikana. Sitomisessa voidaan käyttää myös bambu- tai puukeppejä. Sidottua voidaan kutittaa pehmeillä harjaksilla varustetulla siveltimellä tai hänen iholleen voidaan tiputtaa kynttilästä vahapisaroita. Hänet voidaan myös pakottaa orgasmiin. Tällöin uhrin on joko pysyttävä paikoillaan tai sitten hän liikkuu ja kärsii. Japanilaista sidontaa on sovellettu erityisesti naisiin, joita feodaalisen japanin sisällissodissa ja valtataisteluissa kaapattiin panttivangeiksi tai nöyryytettiin läheistensä edessä. Luokka:Kidutus

Strappado

Strappado on kidutusmenetelmä, jossa uhrin kädet sidotaan selän taakse ja häntä roikotetaan ranteistaan tai joskus lievemmässä muodossa olkavarsistaan. Toisinaan uhria pudotellaan köysien varaan, jolloin olkapäät menevät sijoiltaan ja/tai solisluut murtuvat. Strappado on keskiajalla nimetty ja nykyaikana yleinen kidutusmenetelmä. Varsinkin Etelä-Vietnam käytti strappadoa vankien kuulusteluun Indokiinan sodan (vuosina 1954-1975) aikana. Strappado voi olla joko pitkäkestoista ja lievää tai erittäin nopeaa ja tuskallista. Kidutusmuoto tunnettiin jo keskiajalla, mutta sitä on käytetty myös nykyajan konflikteissa. Leimallista menetelmälle on sen yleisyys yhdysvaltain liittolaisten käytössä, joten on epäilty Yhdysvalloissa annettavan kidutuskoulutusta vieraiden maiden sotilaille. Erityisesti kidutuskoulutuksesta on saanut syytteitä US Army:n erikoisyksikkö "School of Americas" jossa on koulutettu varsinkin Chilen, Argentiinan ja Guatemalan upseereja. Luokka:Kidutus

Kutittaminen

Kutittaminen ei tehoa kaikkiin ihmisiin, mutta helposti kutiaville se voi olla todellista kidutusta. Kiinalaiset käyttivät kutittamista vanhan keisarikunnan aikoina yleisesti: uhrin jalanpohjat siveltiin hunajalla tai sokerivedellä, jota vuohet ja lampaat nuolivat. Se aiheutti kovan syyhyn ja usein pahan tulehduksen, sillä karkea kieli rikkoi nahan. Jalanpohjien, vatsan, kainaloiden ja muiden kutittamiselle herkkien alueiden koskettelu sormenpäillä tai höyhenellä voi aluksi tuntua miellyttävältäkin, mutta jatkettuna siitä tulee tuskallista. Japanilaiset käyttävät pehmeillä harjaksilla varustettuja pensseleitä tiukasti sidottujen naisten kutittamiseen, jolloin nämä joko kestävät kutittamisen liikkumatta tai muuten karkeat köydet hiertävät pahoin. http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Stockspic.jpg Luokka:Kidutus

Nöyryyttäminen

Nöyryyttäminen sekä kidutuksena että muuna alistamisena, esim. koulu- tai työpaikkakiusaaminen ja perheväkivalta, on varsin kulttuurisidonnaista. Sen muotoja ovat sukupuolinen nöyryyttäminen ja muu fyysinen alistaminen, perheeseen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen jne. kohdistuva loukkaus. Kidutuksella on yleensä silminnäkijöitä, joko ihmisiä kiduttajan puolelta tai pakotettuina uhrin puolelta. Pahinta mahdollista nöyryytystä patriarkaalisten kulttuurien miehille on toisen miehen suorittama seksuaalinen hyväksikäyttö tai raiskaus. Vaikka mies olisi hetero ja hänen asenteensa ja näkemyksensä mitä tahansa, hän ei voi fyysisille reaktioilleen ja tuntemuksilleen mitään asiansa osaavan toisen miehen uhrina: mies voi pakottaa toisen miehen erektioon ja orgasmiin. Nöyryytystä tehostetaan tuomalla yksinäinen uhri suuremman miesjoukon - esimerkiksi vartijoiden - eteen. Tunnetuimpia maita miesten seksuaalisen nöyryytyksen käyttäjistä ovat Israel, Turkki, Argentiina ja Yhdysvallat. Chilen vuoden 1973 levottomuuksien aikaan poliittisia naisvankeja nöyryytettiin seksuaalisesti monilla tavoilla. Erityisesti ihmisoikeusjärjestöt mainitsevat tarkoitusta varten koulutettujen koirien käyttöä naisten raiskaajina: ne nuolivat kahlittujen naisten sukupuolielimiä ja astuivat heitä. Tällainen on vanhakantaisessa etelä-amerikkalaisessa kulttuurissa erityisen nöyryyttävää kohtelua, sillä koiraa pidetään saastaisena eläimenä. Chilessä operaatio condorin aikaan naisvankeja "pehmitettiin" kuulusteluja varten sulkemalla heitä alastomina kylmiin vankityrmiin. Lisäksi naisia pakotettiin yleisesti fellaatioon miesvartijoiden tai miesvankien kanssa, toisinaan aviomiesten tai isien kanssa tai heidän katsellessaan. Samaa tapahtui myös Jugoslavian sisällissodan aikana vuosina 1992 - 1995, jolloin häpäistyjen naisten ja heidän sukulaistensa haluttiin pakenevan synnyinseuduiltaan. Etelä-Amerikan diktatuureissa poliittisia naisvankeja on myös pakotettu katsomaan toisten mies- tai naisvankien seksuaalista nöyryyttämistä ja se on jo saanut monet naiset murtumaan henkisesti ja tunnustamaan melkein mitä tahansa. Kiinassa poliittisia naisvankeja on annettu pitkään eristyksissä olleiden miesvankien raiskattavaksi ja sillä on uhattu yhä uudelleen, kunnes uhrit tunnustavat halutut asiat. Yhdysvaltain vangitsemia muslimi-terroristeiksi epäiltyjä on pehmitetty kuulusteluja varten pakottamalla heidät syömään islamin uskon kieltämää sianlihaa tai katselemaan koraanin silpomista, sotkemista ihmisen ulosteilla tai sen sivujen huuhtomista WC-pöntöstä.

Katso myös

- läheisen kiduttaminen
- raiskaus Luokka:Kidutus ms:Penghinaan

Układ jednostek miar MKSA

Układ jednostek miar MKSA (Metr Kilogram Sekunda Amper) zastąpiony przez układ SI. Jednostki podstawowe: metr (m), kilogram (kg), sekunda (s), amper (A). Jest rozszerzeniem układu MKS o wielkości elektryczne. Inne układy jednostek miar:
- SI
- CGS
- MKS
- MTS
- ciężarowy Zobacz też: jednostka miary. Zobacz w sieci: [http://miary.hoga.pl/ przelicz jednostki miar] MKSA

mBank Strona Informacyjna Hotel Genoa Pozycjonowanie jastrz�bia g�ra pensjonat dieta kopenhaska

:: RELATED NEWS ::