:: wikimiki.org ::
| Kivikausi |
KivikausiKivikausi eli liittinen kausi kattaa suurimman osan ihmiskunnan historiasta. Kivikaudella metalleja ei vielä tunnettu tai ainakaan käytetty kovin yleisesti, vaan erilaiset kivilajit ja mineraalit olivat tärkeä työkalujen, aseiden ja korujenkin raaka-aine. Esim piikivi ja obsidiaani (laavalasi) olivat tavallisia materiaaleja.
Kivikausi alkoi viimeistään homo habilis -lajista ja jatkui joillakin maapallon alueilla hyvin pitkään, jopa 1900-luvulle saakka. Euroopassa kivikausi päättyi jo kauan ennen ajanlaskun alkua. Myös ns. kuparikaudella oli metallin käyttö niin harvinaista, että tämä jakso yleensä luetaan kivikauden osaksi. Kivisiä työkaluja käytettiin pronssikaudellakin vielä pitkään.
Kulttuurikehitys kivikaudella
Kivikausi jaetaan alajaksoihin -- ulottuuhan tämä valtavan pitkä ajanjakso ensimmäisten apinaihmisten, hominidien ajoista metallin käytön kynnykselle noin vuoteen 3 000 eaa.
ja joillain syrjäisillä seuduilla jopa nykyaikaan.
Kivikauden kulttuuri saattoi varsinkin lähempänä nykyaikaa vaihdella huomattavasti eri seuduilla. Nuoremmalla paleoliittisella kaudella syntyi eri puolille maailmaa 5 000-10 000 vuotta kestäviä kulttuureja, jotka sulautuivat toisiinsa ja vaihtuivat ilman selvää rajaa.
Kivikautiset kulttuurit jaetaan kahteen ryhmään sen perusteella miten esineet valmistettiin: ydintekniikka ja säletekniikka. Ydintekniikalla valmistetuissa esineissä on isketty
palasia pois ydinkivestä, josta tulee työkalu.
Kiven iskentä on joko yksi- tai kaksipuolinen.
Säletekniikassa työkalut ovat suuresta kivestä iskettyjä säleitä.
Nykyihmisen edeltäjät
Työkaluja osattiin ehkä valmistaa 2,5, varmemmin 1,5 miljoonaa vuotta sitten, jolloin eli nykyihmisen edeltäjä homo erectus.
Noin 75 000 vuotta sitten Neandertalin ihminen siirtyi Moustier-kulttuuriin. Neandertalin ihminen oli nykyihmistä lyhyempi ja vankkarakenteisempi. Neandertalin ihminen osasi valmistaa vaatteita itselleen.
Nykyihminen
Neandertalin ihminen
Nykyihminen lienee kehittynyt Afrikassa 100 000 vuotta sitten,
joidenkin arvoiden mukaan jo 200 000 vuotta sitten.
Kivikaudella ihminen levittäytyi alkukodistaan Afrikasta aasiaan, Eurooppaan, Australiaan , Polynesiaan ja Amerikkaan.
"Nykyisen tyyppinen" metsästäjä-keräilijäkulttuuri syntyi 60 000- 40 000 vuotta sitten.
Karkeasti voidaan sanoa, että kulttuurikehitys alkoi nopeutua kiihtyvällä vauhdilla vasta noin 35 000 eaa, jolloin Cro-Magnonin ihminen syrjäytti Euroopassa Neandertalin ihmisen. Cro-Magnonin ihminen oli älykkyydeltään nykyisen tasoinen. Noin 30 000 vuotta sitten havaitaan ihmisen keskimääräisen eliniän kasvaneen.
Keihäänheitin ali atlatl levisi Eurooppaan 15 000-13 000 eaa,
Afrikassa se oli keksitty noin 25 000 eaa.
Jousi ja nuoli keksittiin 10 000 eaa. Jään sulaessa
suuret riistaeläimet kuten mammutit, kävivät harvinaisemmiksi ja noin 13 000 eaa mennessä kalastuksen (koukuilla ja verkoilla) ja kasvien keräilyn merkitys lisääntyi.
Jääkauden myöhäspaleoliittisen ajan ihmistä pidetään etevänä. Kiviesineistä huomataan että ne on tehty taitavammin kuin mitkään muut esineet.
Vanhin neula on vuodelta 23 000 eaa ja vanhimmat vaatteiden jäännökset ovat peräisin vuodelta 20 000 eaa olevasta haudasta Moskovan läheltä. Luolataidetta alettiin luoda Euroopassa yläpaleoliittisella kaudella 30 000 eaa ja
se yleistyi 13 000-8 000 eaa. Luolataidetta olivat luolamaalaukset ja Venus-veistokset (25 000-8 000 eaa) jotka esittivät alastonta, lihavaa naista.
Luolamaalaustaide oli huipussaan noin 13 000-8 000 eaa.
Euroopan tunnetuimmat luolamaalaukset ovat Ranskan Lascaux'ssa ja Espanjan Altamirassa. 23 000 vuotta vanhoista luista on löydetty merkkejä kuunkierron muistiinmerkitsemisestä.
Väitetään yhden luun olevan kartta vuodelta 12 000 eaa!
Mesoliittinen kivikausi
Mesoliittinen kivikausi alkoi Euroopassa jääkauden päättyessä ja kesti joillain alueilla hyvin pitkään, mutta esim. Lähi-Idässä vain 2 000 vuotta.
Mesoliittiseen kauteen liittyy suurriistan kuten mammuttien häviäminen ilmastonmuutoksen ja mahdollisesti myös ihmisen toiminnan takia. Tällöin oli pakko vaihtaa ravinnonhankkimiskeinoja.
Metsästyksessä siirryttiin pienempiin eläimiin, kalastuksen ja pienten kasvien keräilyn merkitys kasvoi. Lähi-idässä Palestiinassa alettiin viljellä
maata. Maanviljely sai alkunsa viljakasvien siementen
keräämisestä ja varastoimisesta. Huomattiin, että siemenestä kasvaa uusi viljakasvi.
Pohjois-Euroopassa Tanskassa kukoistivat Ertebollen ja Maglemosen kulttuurit, joille on ominaista merenrantakylien raakkutunkiot. Koira kesytettiin viimeistään mesoliittisella kaudella.
Mesoliittiseen kauteen liittyvät monilla alueilla pienet piikiviset nuolenkärjet ja muut pienet terät eli ns. mikroliitit.
Suomessa mesoliittista kautta edustaa ns. Suomusjärven kulttuuri.
Neoliittinen kivikausi
Neoliittisella kaudella tapahtui huomattavaa kehitystä kohti sivilisaatiota Lähi-Idässä ja muuallakin.
Neoliittista kivikautta luonnehtii maanviljely ja monesti myös keramiikka. Keramiikka tarkoittaa uunissa poltettuja saviastioita. Kiillotetut kivikirveet ovat myös neoliittiselle kaudelle tyypillisiä.
Maanviljely liittyy ainakin osittain paikoillaan olevaan, kylämäiseen asutukseen. Joillain alueilla kylät kasvoivat hyvin suuriksi, tuhansien asukkaiden päällikkökunniksi,
esimerkiksi Catal Hüyukissa ja Jerikossa. Alavilla jokilaaksoilla otettiin käyttöön tuottoisa kasteluviljely.
Toisilla alueilla rakennettiin suuria maa- ja kivirakennelmia, megaliitteja.
Jotkut neoliittiset yhteisöt harjoittivat liikkuvaa kaskiviljelyä: poltettiin metsäalue, jotta saataisiin tuhkasta ravinteita vilkelyskasveille. Kun tätä maata oli viljelty muutama vuosi, muutettiin pois.
Neoliittisen kauden asumukset olivat moninaisia. Lähi-Idässä syntyi neliskulmainen talotyyppi, joka oli tehty auringossa kuivatusta savesta tai tiilistä.
Eurooppaan maanviljely ja neoliittinen kausi levisi kohtalaisen hitaasti.
Kivikauden alajaksot ovat
- Paleoliittinen kausi eli varhainen kivikausi
- Varhaispaleoliittinen
- Keskipaleoliittinen
- Myöhäispaleoliittinen
- Mesoliittinen kausi eli keskimmäinen kivikausi
- Neoliittinen kausi eli nuorempi kivikausi
Kivikauden ajanjaksot Euroopassa
- Paleoliittinen >700 000 eaa --->
- Varhaispaleoliittinen > 700 000
- Keskipaleoliittinen 75 000 Moustier
- Myöhäispaleoliittinen 31 000
- Aurignac, Chatelperron 31 000 eaa
- Gravette 25 000 eaa
- Solutré 19 000 eaa
- Madeleine (Magdalene) 15 000 eaa
- Mesoliittinen eli keskimmäinen kivikausi n 12 000 eaa-
- Neoliittinen eli nuorempi kivikausi n 6 000 eaa-
Katso myös:
- Ihmisen evoluutio
- Jääkausi
- Pronssikausi
- Rautakausi
- Suomen esihistoria
- Esihistoria
Luokka:Historian ajanjaksoja
Luokka:Arkeologia
ja:石器時代
Neandertalin ihminen
Neandertalin ihminen (Homo neanderthalensis) on muinainen ihmislaji, joidenkin tutkijoiden mukaan ihmisrotu, joka hävisi maapallolta noin 30 000 vuotta sitten. Neandertalin ihmiset asuttivat Eurooppaa noin 200 000 vuotta. Nykyihminen ja Neandertalin ihminen mahdollisesti myös risteytyivät. Neandertalin ihminen oli vahva ja vanttera, ja kesti hyvin jääkausien kovia pakkasia. Heillä oli vahvat luut ja he olivat kohtalaisen lyhyitä verrattuna nykyihmiseen. Neandertalin ihmisten kulttuuri ei ollut yhtä kehittynyttä kuin nykyihmisten, he esimerkiksi metsästivät raskailla työntökeihäillä, jotka piti survaista läheltä eläimeen, jolloin oli vaarana myös satuttaa itsensä. Neandertalilaisten kulttuuria on tutkittu paljon ja on pohdittu, uskoivatko he elämään kuoleman jälkeen. Nykyisen Lähi-Idän alueelta on löydetty neandertalin ihmisen luuranko, joka oli peittynyt suureen määrään siitepölyä, mikä luonnollisesti kertoo siitä, että neandertalilaisen päälle on kasattu kukkia, koska sellainen määrä siitepölyä ei ole voinut joutua siihen itsekseen. Suuri määrä kukkia kertoo taas jonkinlaisesta hautapaikasta ja kuoleman jäkeisen elämän ajattelemisesta. Arvellaan, että nykyihminen toi Neandertalin ihmisille outoja tauteja, jotka olisivat voineet olla tuhoisia Neandertalilaisten keskuudessa.
Luokka:Ihminen
Luokka:Esihistorialliset nisäkkäät
als:Neandertaler
ja:ネアンデルタール人
Neoliittinen kausiNeoliittinen kausi eli neolitikum tarkoittaa nuorempaa kivikautta (neos uusi, lithos kivi). Lähi-idässä ja manner-Euroopassa neoliittisen kauden katsotaan alkavan maanviljelyn ja karjanhoidon synnystä. Neoliittisen kauden tuntomerkkeinä pidetään myös keramiikkaa (saviastioita) ja huolellisesti hiottuja kiviesineitä.
Tyypilliselle neoliittiselle elämänmuodolle ovat ominaista siirtyvä tai paikallaan pysyvä asutus, johon liittyy maanviljelyä ainakin osan aikaa vuodesta. Asutus voi siirtyillä vuosikymmenien kuluessa myös kaskiviljelyn takia. Kaskiviljelyssä poltetaan ala metsää, jonka tuhka antaa viljelyskasveille ravinteet muutamaksi vuodeksi kerrallaan.
Neoliittista aikaa luonnehtivat väestönkasvu sekä entistä monimutkaisemmat ja usein epätasa-arvoisemmat yhteiskunnalliset rakenteet.
Suomen kivikaudesta puhuttaessa käytetään joskus termiä subneoliittinen kivikausi kuvaamaan kampakeraamisesta kulttuurista alkavaa vaihetta, jolloin saviastiat ja hiotut kiviesineet ovat jo käytössä, mutta maanviljelystä ja karjanhoidosta ei ole selviä todisteita.
Luokka:Historian ajanjaksoja
ko:신석기 시대
Ihmisen evoluutio
Ihmisen evoluutiolla tarkoitetaan ihmisen kehittymistä ja eriytymistä omaksi lajikseen ihmisen ja apinoiden tai apinaihmisten yhteisestä kantamuodosta. Ihmisen evoluution tutkimukseen (jota kutsutaan myös paleoantropologiaksi) liittyy useita tieteenaloja, mm. fyysinen antropologia ja perinnöllisyystiede. Ihmisellä tässä yhteydessä tarkoitetaan ensisijaisesti suvun Homo jäseniä, mutta ihmisen evoluution tutkimus käsittelee yleensä myös muita hominideja kuten suvun australopithecus apinaihmisiä. Uutta tietoa on saatu viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana runsaasti.
Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkoon ja ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon mihin kuuluvat ihmisen lisäksi myös suuret apinat simpanssi, gorilla ja oranki. Ihmisen lähimpänä sukulaisena eläinkunnassa pidetään simpanssia. Sukulaisuussuhteita muihin lajeihin on mittailtu myös DNA:n perusteella. DNA:n pohjalta ihmisen ja sen lähimmän sukulaisen simpanssin geeneissä on vain noin 1%:n ero. Nykytutkimuksen mukaan ihmisen ja apinoiden yhteinen kantamuoto löytyy noin 7 miljoonan vuoden takaa, mutta uusia teorioita ajoituksista ja sukulaisuussuhteista esitetään jatkuvasti.
Ihmisen evoluution tapahtumia
Ohessa muutamia apinoita ja esi-apinoita, joiden on väitetty olleen ihmisen esi-isiä tai jotka liittyvät ihmisen evoluutioon.
- Liitukauden lopulla 75 miljoonaa vuotta sitten eli puissa puupäästäistä muistuttavia alkeellisia kädellisiä,
jotka olivat kehittyneet luultavasti hyönteissyöjänisäkkäistä.
- Jo 50-45 miljoonaa vuotta sitten oli puoliapinoita, esim. Algeripithecus Minutus.
- Apinoiden esi-isiä tai varhaisia apinoita olivat myös Qatrania ja Catopithecus.
- Noin 37 miljoonaa vuotta sitten ihmisapinoiden ja häntäapinoiden kehityslinjat erosivat toisistaan DNA-tutkimusten perusteella. Tällöin eli Catopithecus.
- Noin 33-30 miljoonaa vuotta sitten eli Afrikassa puussa liikkuva ensimmäinen varsinainen apina Aegyptopithecus.
- Noin 31-22 tai 23-15 miljoonaa vuotta sitten eli varhainen apina Proconsul africanus. Näitä oli ainakin kolme lajia.
Proconsulit liikkuivat neljällä raajalla ja söivät hedelmiä,
ja olivat hännättömiä. Kulmahampaat olivat suuret, urokset naaraita suurempia. Muistuttivat ehkä simpanssia.
- Mioseenikaudella noin 25-18 miljoonaa vuotta sitten eli lukuisia apinoita, kuten Turkanapithecus, Afropithecus, Micropithecus ja Proconsula africanus.
- Noin 25 miljoonaa vuotta sitten Uuden ja Vanhan Maailman apinoiden tiet erosivat.
- Noin 16 miljoonaa vuotta sitten gibboni erosi molekyylikellon mukaan ihmisen kehityslinjasta.
- Noin 15 miljoonaa vuotta sitten eli Ramapithecus ja samoihin aikoihin Sivapithecus, orankimainen apina. Ihmisapinalajit yleisin fossiileista löydetty apinalaji. Ramapithecusta joka on pieni sivapithecus, pidettiin ihmisen esi-isänä.
- Noin 14 miljoonaa vuotta sitten elänyt Kenyapithecus oli
ihmisapinoiden ja ihmisen esi-isä.
- Noin 13 miljoonaa vuotta sitten (tai 16-8 miljoonaa vuotta sitten) eli Dryopithecus, hominideja edeltävä ns hominoidi.
- Varhaisten apinaihmisten ja ihmisapinoiden välillä on fossiilikejussa aukko noin 8 miljoonan vuoden kohdalla,sillä tältä ajalta on vain vähän fossiililöytöjä.
- Oranki erosi molekyylikellon mukaan ihmisen kehityslinjasta 12 miljoonaa vuotta sitten.
- Fossiilistossa on suuri aukko ajalta 12-8 miljoonaa vuotta sitten.
- Fossiilistossa aukko (erittäin vähän fossiileja) myös 8-4,5 miljoonaa vuotta sitten.
- Gorilla erosi ihmisen kehityslinjasta molekyylikellon mukaan
7,7 miljoonaa vuotta sitten.
- Toumain (Toumaïn apina ) - monia hominidimaisia piirteitä, ohi Sahelanthropuksen.
- Ensimmäinen hominidi eli noin 7 miljoonaa vuotta sitten. Lajin nimi on Sahelanthropus tchadensis. Lajissa on apinan ja ihmisen piirteitä. Saattoi kävellä pystyssä.
- Simpanssi olisn eronnut mitokondrio DNA-molekyylikellon mukaan noin 7,7 miljoonaa vuotta sitten. Fossiililöytöjen mukaan tämä olis käytännössä 7-8 miljoonaa vuotta sitten.
- Toinen varhainen hominidi oli Orrorin tugenensis. Tämän fossiileja on löydetty Keniasta. Käveli ilmeisesti pystyssä.
Eli metsäisessä ympäristössä.Niiden ikä non noin 6 miljoonaa vuotta.
- Kenyanthropus platyops "litteänaamainen kenianihminen".
- Itä-Afrikassa noin 3,9-1 miljoonaa vuotta sitten eläneitä eteläapinoita (Australopithecuksia) pidettiin pitkään ihmissuvun välittöminä edeltäjinä. On mahdollista, että ihmisellä ja Australopithecuksella olisi ollut jonkin yhteinen edeltäjä.
- Ardipithecus Ramidus (4,1 miljoonaa vuotta sitten) ja Australopithecus anamersis (4 miljoonaa vuotta sitten) olivat ehkä kaikkien Australopithecusten ja ihmissuvun esi-isiä.
- Australopithecus afarensis (3,9-3,0 miljoonaa vuotta sitten) saattaa olla ihmissuvun välitön edeltäjä. Laji saattoi joskus kävellä kahdella jalalla. Pituus 105-151, paino 30-40,aivotilavuus 380-450. Laji käveli kahdella jalalla, ja sillä oli apinamainen pää.
- Australopithecus africanus (3-2,3 miljoonaa vuotta sitten) ja varsinkin Australopithecus robustus(2-1,2 miljoonaa vuotta sitten) ja Australopithecus boisei (2,6-1,0 miljoonaa vuotta sitten) sekä Australopithecus aethiopicus (2,5-2,2 miljoonaa vuotta sitten). Australopithecus bahrelghazali eli noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten, muttei ollut ihmisen esi-isä.
- Ihmissuvun (Homo) ja apinan välinen puuttuva rengas on saattanut elää noin 3 miljoonaa vuotta sitten.
- Homo rudolfiensis (Kenyanthropus) noin 2,5-1,8 miljoonaa vuotta sitten on erotettu Homo habiliksesta omaksi lajikseen. Lajin pituus 0n 155, aivotilavuus 600-800.
- Ensimmäinen työkaluja valmistanut ihminen, Homo habilis eli noin 2,1-1,5 miljoonaa vuotta sitten. Pituus 145 cm, paino 40 kg,aivotilavuus 500-650. Tähän liittyy vierinkivikulttuuri eli ns Olduvain kulttuuri. Laji pystyi kommunikoimaan jollain tavoin vaihtaen käsitteitä.
- Siitä, ovatko Homo habilis ja Homo erectus ihmisen kehityslinjassa, on kiistanalaista. Joka tapauksessa ne ovat
apinoita kehittyneempiä.
- Homo erectus noin 1,5-0,5 miljoonaa vuotta sitten otti käyttöön tulen noin 0.7 miljoonaa vuotta sitten, ja oli ensimmäinen hominidi, joka levisi Afrikasta muualle, Aasiaan ja Eurooppaan noin miljoona vuotta sitten. Lajin pituuus on 165, paino 65 ja aivot 750-1300. Laji pyydysti metsästämällä lihaa ravinnokseen ja asui kylissä.
- Homo ergaster 1,8 - 1,5 miljoonaa vuotta sitten, Homo erectuksen aikalainen on luultavasti nykyihmisen kehityslinjassa.
- Homo antecessor 1,1-0,8 miljoonaa vuotta sitten edelsi nykyihmistä ja neandertalin ihmistä. Lajin olemassaolo on kyseenalaista ja kyse voi olla Homo erectuksesta tai Heidelbergin ihmisestä.
- Homo heidelbergensis 500 000-300 000 vuotta sitten (Homo sapiens heidelbergenses) laji, joka asui luolissa, mutta osasi myös rakentaa majoja. Tämä lasketaan monesti kuuluvaksi Homo erectukseen niin kuin Pekingin ihminen (Zinjanthropus) ja Jaavan ihminen (Pithecanthropus). Tähän ihmislajiin liittyy kivikautinen] [[Acheulin kulttuuri]] ja ehkä [[Moustierin kulttuurikin. Tämä laji hautasi vainajiaan ja osasi mahdollisesti puhua.
- Homo sapiens idaltu 160 000 vuotta sitten- nykyihmistä hyvin paljon muistuttava laji, joka kuitenkin erosi meistä jonkin verran
- Homo floresiensis, kääpiömäinen laji, joka eli Floresin sarelle Indonesiassa noin 100 000-13 000 vuotta sitten. Tämän lajin määritelmä perustuu erittäin tuoreisiin ja kiistaakin herättäneisiin fossiililöytöihin, joista ei tätä kirjoitettaessa olla vielä käyty riittävän laajaa tieteellisitä keskustelua.
- Homo neandertalensis 250 000-30 000 vuotta sitten (Homo sapiens Neandertalensis). Pituus 160-165 cm, paino 55-80 kg, aivot 1450 cm3 (1200-1800 cm3). Laji osasi puhua, valmistaa vaatteita, huolehti sairaistaan ja harrasti kannibalismia. Lajia on pitkään pidetty nykyihmisen edeltäjänä, mutta DNA-tutkimukset kertovat, ettei geenivirtaa nykyihmisen ja tämän alkuihmislajin välillä ollut. Laji ei siis ollut meidän esi-isämme, ensimäinen yhteinen esi-isä neandertalilaisen ja nykyihmisen välillä oli noin 600 000 vuotta sitten. Nykyihmisten arvellaan hävittäneen neandertalin ihmiset sukupuuttoon.
- Homo sapiens, nykyihminen, kehittyi ehkä noin 250 000 vuotta sitten Afrikassa. Nykyihminen oli muovautunut nykyiselleen viimeistään 50 000 vuotta sitten. kuin mikään Maanviljely keksittiin 10 000 vuotta sitten, sivilisaatiot syntyivät 5 000 vuotta sitten ja teollinen vallankumous tapahtui noin 150 vuotta sitten.
Ihmisen paikka eläinkunnassa
- pääjakso Chordata (selkäjänteiset)
- alajakso Vertebrata (selkärankaiset)
- luokka Mammalia (nisäkkäät)
- lahko Primates (kädelliset)
- alalahko Haplorrhini
- Simiiformes (apinat)
- Catarrhini (kapeanenäapinat)
- yläheimo Hominoidea
- heimo Hominidae (ihmisapinat)
- alaheimo Homininae
- suku Homo (ihmiset)
- laji Homo sapiens (nykyihminen)
Kaksijalkaisuuden syystä
Kaksijalkaisuuden oletetaan yleisesti kehittyneen savannilla. Uudempi teoria on, että kahdella jalalla käveleminen on kehittynyt puissa nykyisten orankien tapaisesta kävelytyylistä. Kävelytaidon syntyä ei ole pystytty varmuudella selvittämään.
Kaksijalkaisuuden hyödyt ovat kuitenkin selvät, kun ihmisen eturaajat ovat vapautuneet käyttöön, jossa niillä voidaan paremmin muokata ympäristöä tai jossa niitä voidaan käyttää esimerkiksi kantamiseen. Seisoma-asennon ansiosta ihmiset voivat myös nähdä pidemälle.
Miten ihminen eroaa apinoista
- Kieli
- Älyllinen kapasiteetti
- Tuli
- Työkaluja kehittyneempi tekniikka: Koneet, järjestelmät ja järjestelmien järjestelmät
Australopitcecus afarensis
Australopithecus afarensis oli noin 3.7-3 miljoonaa vuotta sitten elänyt ihmisapina, jota yhdessä vaiheessa pidettiin muiden australopithecusten ja nykyihmisen kantamuotona.
Homo floresiensis
Indonesiasta, itään Jaavasta Floresin saarelta on löydetty muutaman pienikokoisen alkuihmisen luut. Luut kuuluvat Homo floresiensisille, Floresin ihmiselle. Nuorimpien luiden ikä on noin 13 000 vuotta. Alueelta on löydetty myös kivityökaluja, joiden ikä vaihtelee 13 000 vuodesta 94 000 vuoteen.
Homo sapiens saapui alueella noin 35 000–55 000 vuotta sitten, joten Floresin ihminen ja nykyihminen ovat eläneet rinnakkain. Alueen kansanperinne kertoo metrin mittaisista karvaisista ihmisistä, mikä on saanut monen ihmisen mielikuvituksen liikkeelle löydön johdosta.
H. floresiensiksen kallo muistuttaa Homo erectuksen kalloa.
Homo habilis
Homo habilis ("kätevä ihminen") alkoi ehkä valmistaa työkaluja Afrikassa noin 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Habilis eli 2,4 tai 1,8 -1,5 miljoonaa vuotta sitten. Aivotilavuus kasvoi ihmisapinoita vastaavasta 500 kuutiosenttimetristä 800 (keskim 630). Tähän lajiin liittyy alkeellinen vierinkivikulttuuri, jossa käytettiin ei ollenkaan tai vain hieman muokattuja kiviä. Tätä 2,5-1,4 miljoonaa vuotta sitten kukoistanutta alkukulttuuria sanotaan olduvain kulttuuriksi.
Homo habilista ei voitane suoraan kytkeä mihinkään ns. eteläapinoista (Australopithecus) joita eli noin 5-1.6 miljoonaa vuotta sitten.
Habilista edelsi mahdollisesti jonkin eteläapinan ja habilisen kantamuoto.
Homo erectus
Homo erectus loi ensimmäisen kivikulttuurin ja tätä lajia voidaan varmuudella pitää ihmisenä. laji eli noin 1,8–0,3 miljoonaa vuotta sitten. Aivotilavuus kasvoi 900:sta kuutiosenttimetristä 1200:n lopussa, lähelle nykyihmisen lukemia. Erectus otti tulen käyttöön, kehitti aseita ja työkaluja sekä oppi keittämään ruokansa.
Tätä alkeellista kulttuuria sanotaan Acheuliksi. Siihen liittyy ensimmäinen tuli. Ensimmäisen kulttuurin työkalut saattoivat olla luonnon muovaamia tai hiukan työstettyjä vierinkiviä, mutta tästä Olduvain kulttuurista ei ole pitäviä todisteita.
Vasta noin miljoona vuoden ajalta on varmoja todisteita työkaluista.
Se levisi Eurooppaan ihmisen mukana noin 700 000-300 000 sitten. Tällä kaudella osattiin tehdä risumajoja jo 400 000 sitten.
Homo sapiens archaic
Ns. pre-sapiens. Laji eli 500 000-200 000 vuotta sitten.
Aivotilavuus oli 1200. Heidelbergin ihminen noin 600 000-400 000. Laji osasi puhua.
On esitetty löytöjä joiden mukaan pre-sapiensilla oli jonkinlaisia rituaaleja ja taidetta (Venus-vesitos, luu jossa on viivoja). Neandertalin ihminen ilmestyi Eurooppaan vasta 230 000 eaa. Homo Sapiens kehittyi nykyiselleen noin 200000 vuotta sitten, varhaisessa Homo Sapiens Idaltussa oli vielä nykyihmisestä poikkeavia piirteitä.
Neandertalin ihminen
Neandertalin ihminen syntyi noin 140 000 vuotta sitten.
Noin 75 000 vuotta sitten Neandertalin ihminen siirtyi Moustier-kulttuuriin. Neandertalilaiset olivat Homo Erectusta älykkäämpiä. Neandertalin ihminen oli nykyihmistä lyhyempi ja tukevampi, ja osasi valmistaa vaatteita itselleen. Tämä alalaji ei ole nykyisten DNA-tutkimusten mukaan nykyihmisen välitön edeltäjä.
Nykyihminen
Nykyihminen lienee kehittynyt Afrikassa noin 100 000
vuotta sitten. Kulttuuri oli aluksi Neandertalin Moustierin kulttuuria. Uudemman aikaiseem metsästäjä-keräilijäkulttuuriin nykyihminen lienee siirtynyt noin 60000-40000 vuotta sitten.
Katso myös
- Jääkausi
- Kivikausi
- Geologiset kaudet
- Ihminen
- Evoluutio
Luokka:Ihminen
Luokka:Ihmisen evoluutio
Luokka:Evoluutio
Pronssikausi
Pronssikausi on esihistorian ja varhaishistorian kausi Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Keski-Euroopassa se ajoittuu noin 2300 - 800 eaa. Skandinavian eteläosissa se ajoitetaan noin 1700 - 600/500 eaa. ja Suomessa 1500/1300 - 500 eaa. Mesopotamiassa, Egyptissä ja Kiinassa pronssikausi on kehittyneiden kaupunkivaltioiden ja imperiumien aikakautta, kun taas esimerkiksi Euroopan pohjoisimmissa osissa pronssikautiset yhteiskunnat olivat yksinkertaisia metsästäjä-kalastaja-ryhmiä. Euroopan ensimmäiset kirjoitustaidon tunteneet kulttuurit kehittyvät pronssikaudella Kreetalla ja manner-Kreikassa (minolainen ja mykeneläinen kulttuuri).
Pronssikautta seurasi rautakausi.
Pronssitekniikka
Pronssikauteen siirtymisen katsotaan alkavan siitä, että keksitään sekoittaa kuparia muihin metalleihin pronssin muodostamiseksi. Sekoittaminen mahdollisti entistä vahvempia rakenteita ilman kuumempaa sulamispistettä. Varhaisvaiheessa kuparin kanssa sekoitettiin arseenia, joka on myrkyllistä. Myöhemmässä vaiheessa tuli tina, joka arseenia myrkyttömämpi metalli.
Katso myös
- [http://www.csc.fi/arctinet/pronssikausi/ CSC Elävä pronssikausi]
Luokka:Historian ajanjaksoja
ko:청동기 시대
ja:青銅器時代
simple:Bronze Age
Suomen esihistoriaSuomen esihistoria alkaa noin 8900 eaa kun nykyisen Suomen alueelle saapuivat ensimmäiset asukkaat heti viimeisen jääkauden jälkeen. Esihistoria jaetaan kivikauteen, pronssikauteen ja rautakauteen.
Ennen jääkautta
Jääkautta edeltävältä ajalta on pohjoismaista löydetty vain yksi muinaisjäännös, Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla sijaitseva Susiluola. Paikka on Pohjoismaiden vanhin tunnettu ihmisasutuksen paikka, n. 120 000 vuotta vanha. Luolan sorakerroksista on löytynyt kivityökaluja ja jälkiä nuotion pidosta. Kyseessä ovat todennäköisesti olleet neandertalin ihmiset. Kaikki arkeologit ja geologit eivät kuitenkaan usko Susiluolan löytöihin.
Nykyihminen levisi Eurooppaan noin 35000 eaa.
Mesoliittinen kivikausi
Jääkausi päättyi Suomessa noin 11000 vuotta sitten, minkä jälkeen ensimmäisen asukkaat saapuivat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Esineiden kivilaji on peräisin Etelä-Venäjältä. Toinen tärkeä muinaisjäännös tältä ajalta löydettiin 1914 Karjalankannakselta Antreasta, pajun niinistä 8400–8100 eaa valmistettu "Antrean verkko" ja männyn kaarnasta tehdyt 18 kohoa. Löytöön kuuluu lisäksi luu-, sarvi- ja kiviesineitä.
Ensimmäiset tunnetut asuinpaikat ovat Lahden Ristolassa ja Suomussalmella Kalmosärkällä. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinot ovat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Liuskekärkinen keihäs oli yleinen metsästysase. Suomusjärven kulttuuri on levinnyt koko maahan napapiirille asti, tosin tiheintä se on ollut rannikoilla. Kulttuurilla on yhteyksiä Viron Kundan kulttuuriin ja Itä-Karjalaan. Tänä aikana ei osattu vielä valmistaa saviastioita, joten aikaa kutsutaan esikeraamiseksi. Kuuluisa kiviveistos, Huittisten hirvenpää, ajoittuu mesoliittiseen aikaan.
Kampakeraaminen kulttuuri
- Pääartikkeli: kampakeraaminen kulttuuri
Noin vuonna 5300 eaa Suomen leviää saviastioiden valmistustaito. Tätä aikaa nimitetään neoliittiseksi eli nuorimmaksi kivikaudeksi. Suomi kuului koilliseurooppalaiseen kulttuuripiiriin, joka ulottui Pohjanlahdelta Veikselin suulle ja Uralille. Väestö on ollut luultavasti suomalais-ugrilaista. Tätä kulttuuria yhdistävät suuret saviastiat, joihin on painettu kamman muotoisella esineellä kuvioita. Kulttuuri levisi ympäri maan. Asutus oli ilmeisesti tiheimmillään noin 4300–3800 eaa, jolloin kaakosta saapui uutta väkeä. Suomen väkiluvuksi on arvioitu korkeintaan 10 000. Ihmisten pituusero ei ole ollut kampakeraamisella kaudella kovin suuri nykyihmisiin, joten ruuan saanti lienee ollut riittävää. Kampakeraaminen kulttuuri jaetaan saviastiatyylien perusteella edelleen varhaiskampakeramiikkaan (5300–4300 eaa), tyypilliseen kampakeramiikkaan (4300–3800 eaa) ja myöhäiskampakeramiikkaan (3800–3000 eaa). Nämä on edelleen jaettu vanhempaan ja nuorempaan ryhmään. Lisäksi tunnetaan alueellisia ryhmiä, kuten Jäkärlän ryhmä Lounais-Suomessa ja Säräisniemen keramiikka Pohjois-Suomessa.
Kampakeraaminen kulttuuri hautasi vainajansa punamultahautoihin. Vainajan mukaan annettiin käyttöesineitä ja koruja. Kampakeraamisen ajan ihmiset tunsivat jousen ja nuolet aseena. Tyypillisen kampakeramiikan aikana Suomeen tuodaan suuria määriä piikiveä, josta tehdään teriä ja kärkiä.
Saviastiat tehtiin sekoittamalla saveen hiekkaa, asbestia, luuta tai simpukankuoria ja liittämällä 4–6 cm levyisiä savivöitä päälletysten. Noin 50 cm korkeat astiat poltettiin avotulella.
Nuorakeraaminen kulttuuri ja kivikauden loppuvaihe
Noin 3200 eaa etelästä, Baltiasta alkaa Lounais- ja Etelä-Suomeen levitä nuorakeraaminen kulttuuri (vasarakirveskulttuuri), joka syrjäyttää ja sulauttaa aikaisemmat asukkaat. Kulttuuripiiri vaikutti Itämeren ympäristössä ja Venäjällä. Perinteisen käsityksen mukaan nuorakeraaminen kulttuuri liittyy indoeurooppalaista kieltä puhuneeseen väestöön. On myös mahdollista, että kulttuuri levisi pikemminkin lainautumisen kuin väestön liikkumisen myötä.
Kulttuurin tärkeitä sota-aseita tai seremoniallista esineitä, vasarakirveitä, on löydetty Suomesta noin. 900 kpl. Suomeen kehittyivät omat vasarakirvestyyppinsä. Keramiikka oli erilaista: astiat olivat pienempiä, tasapohjaisia ja vain yläosastaan koristeltuja. Koristeena on päällekkäisiä nuoranpainaumia. Haudoissa vainaja peitettiin joskus turkiksilla ja tuohilla, punamultaa ei käytetty.
Nuorakeraaminen kulttuuri viljeli mahdollisesti viljaa tai hoiti karjaa. Suomessa vasarakirveskulttuurin koillisraja kulki noin Kokkolan–Tampereen–Viipurin linjaa seuraillen. Pohjoispuolella elivät ns. asbestikeramiikkaa käyttävät ihmisryhmät. Asbestikuitujen sekoittaminen keramiikan sideaineeksi lienee Saimaan alueella kehitetty tekniikka. Sisämaan asukkaat pitivät yhteyksiä rannikon myöhäiskampakeraamisen ja Pyheensillan kulttuurien kanssa.
Sisämaan asbestikeramiikka koostuu Kierikin- ja Pöljän keramiikasta. Ilmeisesti nämä ryhmät myös asuttivat Perämeren rannikon. Jokien suihin muodostui laajoja asuinpaikkavalleista koostuvia asuinpaikkoja. Nämä kylämäiset asuinpaikat saattoivat olla ympärivuotisia. Saariston kivikkoihin ilmestyi ns jätinkirkkot, nämä ovat suuria vallimaisia rakenteita. Jätinkirkot saattoivat toimia hylkeenpyytäjien leireinä. Läpimitaltaan 60-metrinen Pattijoen Kastelli on maan suurin jätinkirkko.
Lounaissuomalaista Pyheensillan ryhmää (2200–2000 eaa) pidetään usein kampakeramiikan tradition viimeisenä vaiheena. Löytöjä on mm. tehty Mynämäen Pyheensillasta.
Kiukaisten kulttuuri (2000–1500/1300 eaa) syntyi yleisen käsityksen mukaan neoliittisen kivikauden viimeisessä vaiheessa nuorakeraamisen väestön sekoittuessa Pyheensillan kulttuurin väestöön. Pyyntitalous oli yhä vallalla, mutta kaskiviljely alkoi levitä Länsi- ja Etelä-Suomeen. Kiukaisten kulttuurin asuinpaikkoja on tavattu rannikoilla Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta Viipuriin.
Porin Tuorsniemestä on löydetty 1900 eaa aikainen lehmuksen niinestä sidottu verkko, jossa on yli 800 männynkaarnakohoa. Verkkoja on mahdollisesti käytetty hylkeiden pyyntiin luisten harppuunoiden ohella. Skandinaviasta tuodut piisirpit, jauhin ja survinkivet todistavat maataloudesta ja asuinpaikoilta on löydetty ohranjyviä. Varmat merkit maataloudesta ovat kivi- ja pronssikauden vaihteesta 2000–1500 eaa. Naudan ja lampaan luut viittaavat karjanhoitoon. Itämeren grönlanninhylje pyydystettiin sukupuuttoon näihin aikoihin.
Ahvenanmaalla ovat edustettuina kaikki kampakeramiikan vaiheet ja vasarakirveskulttuuri. Lännestä saapui uusia asukkaita, joka kuuluvat skandinaaviseen kuoppakeraamiseen kulttuuriin, joka tunsi myös maanviljelyksen. Merkittävin kuoppakeraaminen asuinpaikka on Jomalan Jettböle, josta on löydetty Suomen ainoa kivikautinen luuranko, 160 cm mies ja runsaasti savi-idoleita.
Pronssikausi
Suomen pronssikausi alkoi 1500 eaa. Pronssiesineiden löydöt sijoittuvat lähinnä rannikkoalueelle, jonne ne saapuivat läntisten siirtolaisten mukana. Pronssiesineet olivat kauppatavaraa, vaikka Pohjois-Suomessa on ollut omaakin pronssintuotantoa. Maanviljelys muuttui yhä tärkeämmäksi ja taloja alettiin rakentaa. Tärkeä esimerkki tästä on Nakkilan Rieskaronmäen asuinpaikka. Viljoista viljeltiin ohraa ja vehnää, kotieläiminä olivat naudat, lampaat, vuohet ja siat. Hautausta alettiin tehdä kiviröykkiöihin, ns. hiidenkiukaisiin. Hautoihin pantiin harvoin esineitä. Läntisen pronssikulttuurin alueella Satakunta ja Kokemäenjoen suisto näyttäytyy eräänlaisena keskusalueena. Alueella esiintyy huomattavan monumentaalisia röykkiöitä ja Suomen oloissa myös merkittävä pronssiesineiden löytökeskittymä.
Itä- ja Pohjois-Suomeen pronssiesineet tulivat idästä. Itäiset valumuotit kuitenkin todistavat myös paikallista pronssinvalantaa esiintyneen. Huomattava keskittymä esiintyy Suomussalmella. Saven valamiseen alettiin käyttää kangasmuottia, josta tavasta juontuu nimi tekstiilikeramiikka. Tekstiilikeramiikka on lähtöisin idästä, Volga– ja Okajokien alueelta. Siitä syntyi paikallisia muunnoksia, joita tehtiin vielä rautakauden alussa.
Metallikauppa lisäsi rannikon ja sisämaan välisiä yhteyksiä. Polttohautaus ja röykkiöhaudat levisivät itäisenkin kulttuurin alueelle. Näitä hautoja on ryhdytty myöhemmin kutsumaan lapinraunioiksi. Saamelaisiin niillä ei silti ole välttämättä yhteyttä.
Rautakausi
Rautakausi alkoi Suomessa 500 eaa. Rautaa saattoi valmistaa järvi- ja suomalmista, joten metalliesineiden saatavuus parantui selvästi ja raudankäyttö levisi nopeasti eri puolille maata. Raudanvalmistus tunnetaan suurten kuonaröykkiöiden vuoksi. Aikaa noin vuosina 500–0 eaa kutsutaan esiroomalaiseksi ajaksi. Tälle ajalle kuuluvien löytöjen määrä on pieni, mutta riittää todistamaan Suomen alueen olleen jatkuvasti asuttu. Väestö elätti itsensä sekataloudella, johon kuuluivat vaihtelevissa määrin viljanviljely, karjanhoito, kalastus, hylkenpyynti ja metsästys.
Vuosina 0–200 jaa. muutamat Rooman valtakunnassa valmistetut esineet löysivät tiensä Suomeen asti. Aikaa nimitetään vanhemmaksi roomalaisajaksi. Esineiden laittaminen hautoihin yleistyy nyt ja siten arkeologinen löytöaineisto kasvaa ja monipuolistuu. Kalmistoja eli hautapaikkoja tunnetaan lähinnä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikoilta, Kokemäenjoen suulta, Etelä-Pohjanmaalta sekä joitakin Oulun seuduilta. Asutusta oli kuitenkin epäilemättä muuallakin.
Korut ovat usein Baltiasta ja aseet länsigermaanisia. Rannikoille on ehkä tullut siirtolaisia Baltiasta ja Skandinaviasta. Vaatteissa käytetään viimeistään nyt villaa. Etelärannikolla hautaukset alettiin tehdä ilmeisesti Virosta omaksuttuihin kivikehiin eli tarhoihin, joihin vainajat haudattiin poltettuina tai polttamattomina. Sisämaassa elintapa säilyi vanhakantaisena. Nuorempana roomalaisaikana noin vuosina 200–400 jaa. kalmistoja alkoi ilmaantua myös sisämaahan, varsinkin Kokemäenjoen latvoille.
Kansainvaellusaikana (vuodet 400–575) maanviljelys laajeni etenkin sisämaassa ja metallien käyttö lisääntyi. Kultaesineitä alkaa ilmaantua, joskin Suomessa niiden määrä on hyvin pieni. Aseistus on germaanista. Hautaus tehtiin usein suuren keskuskiven ympärille koottuun kiviröykkiöön polttohautauksena. Etelä-Pohjanmaalta on varsin rikkaita löytöjä. Tärkeä löytöpaikka on Vöyrin Gulldynt mistä on löydetty huomattavan suuri määrä eläinornamentein koristeltuja tuontiesineitä. Löytöihin kuuluu myös kultarahoja ja renkaita. Sikäläinen asutus rikastui ehkä turkiskaupalla. Erämaiden tuotteita hankittiin sisämaasta ja Lapista ja välitettiin edelleen rannikkoseutujen kautta.
Ahvenanmaalla saapui vuoden 500 tienoilla uusi hautausmuoto, hautakummut, mahdollisesti uudisasutuksen mukana. Pakanallinen hautaustapa päättyy 1000-luvulla. Ahvenanmaa ruotsalaistui lopullisesti viikinkiajalla.
Merovingiaikana (vuodet 575–800) Suomeen muodostui oma kulttuuri, joka laajeni myös Savoon ja Karjalaan. Haudoissa on paljon kalliita aseita. Koruissa alkaa tulla esiin oma muoti. Hautaus tehtiin edelleen useimmiten röykkiöön tai ns. polttokenttäkalmistoon. Ala-Satakunnassa, Euran ja Köyliön alueilla, alettiin 500-luvulla haudata ihmisiä maakuoppiin, mahdollisesti kristinuskon vaikutuksesta. Aikakauden erikoispiirre ovat rikkaasti varustellut asehaudat, jotka viittaavat jonkinlaisen "yläluokan" olemassaoloon. Eräiden tutkijoiden mukaan Suomen alueen sosiaalisen johtokerroksen jäsenillä oli merovingiajalla vilkkaat yhteydet Keski-Ruotsissa ja Etelä-Skandinaviassa kehittyvien valtiomuodostumien johtajiin.
Isonkyrön Orismalan kylän Leväluhdasta on löydetty noin vuosina 600–650 suohon haudatut sadan vainajan jäännökset, pronssikattila ja koruja. Ihmiset olivat lyhytkasvuisia, miehet keskimäärin vain 158 cm ja naiset 147 cm. Mukana on lapsia ja vanhuksia ja eri-ikäisiä eläimiä. Ei tiedetä, miten tyypillisiä rautakauden ihmisiä pienikokoiset "leväluhtalaiset" olivat - huomattavasti kookkammistakin yksilöistä on viitteitä muilla löytöpaikoilla. Kallon muodon perusteella "levähuhtalaiset" tai "muinaiskyröläiset" eivät näytä muistuttaneen geneettiseltä perimältään sen paremmin nykyisiä suomalaisia, saamelaisia kuin skandinaavejakaan. Sirpaleinen ja niukasti tutkittu ihmisluuaineisto ei kuitenkaan salli kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ainoa Leväluhtaa muistuttava löytöpaikka on Vöyrin Käldamäki mistä on löydetty kuuden vainajan jäännökset. Käldämäki ajoittunee suurin piirtein samalle ajalle kuin Leväluhta. Leväluhta on lähde kun taas Käldämäki on ollut umpeutuva merenlahti.
Viikinkiaikana (noin vuodet 800–1025) kauppa ja yhteydet vilkastuivat ja kaupunkimaisia asutuksia alkoi syntyä Itämeren piirissä. Aseet ovat joskus kotoisin frankeilta ja korut idäntien hopeaa. Asutus tihentyi varsinkin Savossa ja Karjalassa, mutta kalmistot katosivat Uudeltamaalta ja Etelä-Pohjanmaalta. Se, tarkoittaako kalmistojen häviäminen asutuksen katoamista, on vilkkaan keskustelun aihe. Viikinkiajan lopulla polttohautauksesta siirryttiin yleisesti ruumishautaukseen, mikä lienee merkki kristillisten uskomusten vähittäisestä omaksumisesta. Pysyvän asutuksen alueella vallitsi suhteellisen yhtenäinen kulttuuri. Skandinaviassa viikinkiaika on esihistoriallisen kauden viimeinen jakso. Itämerellä tärkeimmät kauppakaupungit olivat Mälarin Birka Keski-Ruotsissa, Etelä-Jyllannin Hedeby Tanskassa ja Oslonvuonon Kaupang Norjassa. Aikakauden vilkkailla kauppareiteillä liikkui luultavasti pieniä määriä Suomenkin alueen asukkaita.
Hämeenlinnan Varikonniemessä, Vanajaveden rannalla, on tutkittu suurta huomiota herättänyttä rautakautista asuinpaikkaa. Kaivauksen suorittaneiden arkeologien mukaan paikalla oli jäänteitä jonkinlaisesta puolustusvallista ja laiturista, joskin näitä tulkintoja on epäilty. Paikka oli tärkeiden vesireittien risteyksessä. Alueella oli usean toistensa kanssa näköyhteydessä olevan muinaislinnan ketju. Varikonniemeä on luonnehdittu muinaiskaupungiksi ja siitä on käytetty venälkäisestä kronikasta lainattua nimeä "Vanain kaupunki". Toisten tutkijoiden mielestä kyseessä on kuitenkin ollut melko tavanomainen rautakautinen asuinpaikka, jonka yhteydessä epämääräisen "kaupunki"-termin käyttöön ei ole aihetta. Suomen kielessä kauppaan viittaava sana "kaupunki" kuitenkin jo tunnettiin.
Viimeinen rautakauden jakso Suomessa on ristiretkiaika (n. 1025/1050–1150/1300). Muualla pohjoismaissa tämä jakso luetaan jo keskiajaksi. Ristiretkiajan päättyessä Suomi on kasvanut osaksi katolista kristikuntaa ja Ruotsin valtakuntaa.
Muinaislinnoja rakennettiin myöhäiseltä rautakaudelta 1300-luvulle. Ne yhdistetään ristiretkiajan ja keskiajan sotilaalliseen rauhattomuuteen. Varsinkin varhaisempi tutkimus näki niissä merkkejä myös yhteiskunnan järjestäytymisestä jonkinlaisen maakunnallisen hallinnon tasolle. Monet nykytutkijat suhtautuvat tähän kuitenkin skeptisemmin. Muinaislinnoja tunnetaan Suomessa noin 90. Ne rakennettiin vaikeapääsyisille paikoille kallioiden tai kukkuloiden päälle tai veden ympäröimille kukkuloille. Linnoihin rakennettiin valleja kivestä ilman laastia, maasta ja hirsistä.
Rautakauden väkiluvusta on mahdoton esittää tarkkaa arviota, mutta se luultavasti se laskettiin kymmenissä tuhansissa.
Kirjallisuutta
Torsten Edgren: Den förhistoriska tiden. Kirjassa Finlands historia 1, Espoo 1993.
Matti Huurre: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. Helsinki 1979, uudistettu laitos 1995.
Katso myös
- Suomalaisten alkuperä
luokka:Suomen esihistoria
Luokka:Esihistoria
Luokka:Historian ajanjaksojaLuokka:Historia Bellechaume
Bellechaume to miejscowość i gmina we Francji, w regionie Burgundia, w departamencie Yonne.
Według danych na rok 1990 gminę zamieszkiwały 333 osoby, a gęstość zaludnienia wynosiła 14 osób/km² (wśród 2044 gmin Burgundii Bellechaume plasuje się na 584. miejscu pod względem liczby ludności, natomiast pod względem powierzchni na miejscu 317.).
Linki zewnętrzne
- Źródło danych: [http://www.insee.fr Insee]
- Mapy i zdjęcia satelitarne: [http://kvaleberg.com/extensions/mapsources/index.php?params=48_3_N_3_36_E_region:fr_type:city link do Wiki mapsources]
- Zdjęcie satelitarne: [http://maps.google.com/maps?ll=48.5,3.6&spn=0.1,0.1&t=k Google maps]
- Mapa: [http://maps.msn.com/(cgxnej455qpgxeu5vurxtejz)/map.aspx?&lats1=48.5&lons1=3.6&alts1=14®n1=2 MSN World Atlas]
Kategoria:Miejscowości FrancjiKategoria:Departament Yonne
cellulitis Prague hotels slots doda jednorki bandyta
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Lake Quivira
Lake Quivira is a city located in Johnson and Wyandotte counties in Kansas. As of the 2000 census, the city had a total population of 932.
Geography
2000
Lake Quivira is located at 39°2'33" North, 94°46'11" West (39.042371, -94.769810).
According to the census-designated place located in Prince William County, Virginia. As of the 2000 census, the CDP had a total population of 30,404.
Geography
2000
Lake Ridge is located at 38°41'17" North, 77°18'32" West (38.688190, -77.308953).
According to the United St
|
Detroit Grand Prix
The United States Grand Prix East was a car race which was a Formula One World Championship event from 1976 to 1980 at Watkins Glen circuit (in 1981 season not disputed), and from 1982 to 1983 in Detroit street circuit. Under denomination Detroit
|
Lake Station
Lake Station is a city located in Lake County, Indiana. As of the 2000 census, the city had a total population of 13,948.
Geography
Lake Station is located at 41°34'11" North, 87°15'35" West (41.569836, -87.259785).
According to the United States Census Bureau, the city has a total area of 21.9 km² (8.5 mi
|
Eve Ensler
Eve Ensler (born 25 May 1953) is an American playwright and feminist activist best known for the play The Vagina Monologues.
Ensler graduated from Middlebury College in 1975. She married Richard McDermott
|
Obsoletism
In language, an archaism is the deliberate use of an older form that has fallen out of current use.
Usage
Archaisms are most frequently encountered in poetry, law, and ritual writing and speech. Their deliberate use can be subdivided into literary archaisms, which seeks to evoke the style of older speech and writing; and
|
Lake Tomahawk
Lake Tomahawk is a town located in Oneida County, Wisconsin. As of the 2000 census, the town had a total population of 1,160.
Geography
2000According to the United States Census Bureau, the town has a total area of 101.6 km² (39.2 mi&sup
|
Spa-Francorchamps
The Circuit de Spa-Francorchamps is the famous venue of the Formula One Belgian Grand Prix and the Spa 24 Hours endurance race.
Designed by Jules de Their and Henri Langlois Van Ophem, the original 9.3 mile triangle shaped- course used public roads between the Belgian towns of Francorchamps,
|
New Haven Advocate
The New Haven Advocate is a weekly alternative newspaper published in New Haven, Connecticut. The paper is one of the city's most popular and enjoys a wide circulation. The paper tends to focus on news, arts and entertainment in the New Haven area. In 2004, the Advocate was voted "Best of New Haven"
|
Greg Selinger
Gregory Selinger is a politician in Manitoba, Canada. He has been a member of the Legislative Assembly of Manitoba since 1999, and serves as the Finance Minister in the government of New Democratic | |
