:: wikimiki.org ::
| Kokonaisturvallisuus |
KokonaisturvallisuusKokonaisturvallisuus on turvallisuuden laajentuva yläkäsite.
Perinteinen turvallisuus
Aiemmin valtiollinen turvallisuus nähtiin lähinnä ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan muodostamaksi kokonaisuudeksi, turvallisuuspolitiikaksi. Tämä käsitys kuuluu aikaan, jolloin valtioiden välillä ei juuri muita merkittäviä vaikuttamisen keinoja ollut.
Turvallisuuden laajentuminen
Suuressa suomalaisessa 1990- luvun turvattomuustutkimuksessa turvattomuudelle (turvallisuudelle) löydetiin 23 ulottuvuutta, jotka voitiin ryhmittää kuuteen osa-alueeseen.
Turvallisuus laajenee kolmea kautta:
# Siihen syntyy uusia tasoja, merkittävimpinä valtioita suuremmat kulttuurin, tieteen ja teknologian tasot sekä jatkossa etenkin globaali (tiedon) taso.
# Sen aiempiin tasoihin syntyy uusia elementtejä ja
# Mitään vanhoja turvallisuuden elementtejä ei poistu.
Edellä mainittujen trendien seurauksena turvallisuus muuttuu yhä moninaisemmaksi ja kompleksisemmaksi ja suuremmaksi. Monia nykyaikaisen valtion uusia uhkia ei voi ratkaista valtion sisäisin toimenpitein. Kansainvälinen yhteistoiminta on oman turvallisuuden hoitamiseksi yhä tärkeämpää, jopa välttämätöntä.
Ristiriidat valtioiden sisällä leviävät laajemmalle, jos niillä on valtioiden tai kulttuurien välinen kytkentä esim. vähemmistön kautta. Venäjä katsoo itsellään olevan oikeuden puuttua naapureidensa asioihin, jos sen mielestä naapurivaltion venäläisen vähemmistön asema sitä sen mielestä edellyttää. Yhä useammassa maassa on yhä useamman maan vähemmistöjä. Näillä diasporavähemmistöillä on mm. Samuel Huntingtonin mukaan merkittävä osa monessa nykyaikaisessa kriisissä. Suomessa vähemmistöjä on esim. Vietnamista, Somaliasta, monesta Balkanin maasta jne.
Maailman valtioiden ja ihmisten keskinäisriippuvuuden kasvaessa, turvallisuuteen on otettu paljon laajempi näkökulma. Valtiollista turvallisuutta uhkaa kokonaisturvallisuuden alla mm.
- naapurimaissa tapahtuva valtion romahtaminen. Yli puolet maailman valtioista lasketaan luokkaan: Vaarassa romahtaa tai romahtanut. Vertaa Neuvostoliitto, Jugoslavia ja monet Afrikan valtiot
- naapurimaiden köyhyys ja pakolaiset (siis valtion heikkous on myös riski naapureille)
- tietoturvallisuusuhkat (ohjelmistotakaportit, virukset, madot, Troijan hevoset jne)
- teknologinen ja taloudellinen keskinäisriippuvuus:
- keskeisen raaka-aineen tai järjestelmän osan saannin estyminen tuotanto- tai valmistusmaan ongelmien tai vientirajoitusten takia, joka taas uhkaa omaa tärkeää talouden tai turvallisuuden alaa
- järjestelmän (talous, teknologia) kompleksisuudesta seuraavat riskit
- globaalit tautiepidemiat (AIDS, SARS, ebola jne.)
- kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi
- joukkotuhoaseiden leviäminen
- ydinonnettomuudet
- muut rajojen yli leviävät saasteet: happosateet, öljyonnettomuudet rannikolla
- kulttuuriset, uskonnolliset tai etniset ristiriidat valtion sisällä sen vähemmistöjen välillä joko kotoperäisinä ristiriitoina tai muulta tulleiden ristiriitojen heijastumina
- luonnon katastrofit
- rajojen yli leviävä oman kulttuurin ydintä tai omia arvoja uhkaava vihamielinen tieto: internet, kansainvälinen media, psykologinen sodankäynti, informaatiosodankäynti
- rikkaiden ja köyhien välisen kuilun laajeneminen valtioiden sisällä ja globaalisti
- työttömyys, syrjäytyminen, naapurimaiden väestönkasvu ja niistä seuraavat asiat
- tieteen, teknologian ja talouden erilaiset rajoitukset (esim. vientikiellot ja rajoitukset), siis esim. taloudellinen informaatiosodankäynti sekä
- valtion turvallisuutta uhkaava tiedustelu esim. avaruudesta, rajojen läheisyydestä, valtion sisältä tai internetistä
- valtion taloudellisen kilpailukykyn heikkeneminen ja esim. siitä seuraava luottokelpoisuuden lasku
Esimerkki kehityksestä
Valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003, "Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia" esittää kokonaisvaltaisen näkemyksen yhteiskunnallisesta turvallisuudesta. Sen ydin on valtion johtaminen ja muut osakokonaisuudet ja osakokokonaisuuksien osakokonaisuudet ovat:
# Valtakunnnan sotilaallinen puolustaminen
## Sotilasstrateginen tilannekuva
## Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen
## Virka-apu
## Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ja kohteiden suojaaminen
## Sotilaallistten uhkien torjunta
## Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.
# Sisäinen turvallisuus:
## Oikeusjärjestelmän toimintakyky: Poliisi, oikeuslaitos, terrorismin torjunta
## Estetään ennakolta ja hallitaan uhkia, jotka kohdistuvat väestön turvallisuuteen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen: Pelastustoiminta, rajavalvonta.
# Väestön toimeentuloturva ja toimintakyky:
## Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut
## Terveysuhkien havainnointi-, seuranta ja torjuntajärjestelmät
# Henkinen kriisinsietokyky:
## Sosiaalinen eheys
## Tiedotustoiminta
## Opetustoimi
## Kulttuuritoiminta
## Hengellinen toiminta
## Turvallisuutta tukeva vapaaehtoistoiminta
# Talouden ja yhteiskunnan toimivuus:
## Infrastruktuurin turvaaminen
## Julkisen talouden toimivuus
## Yhteiskunnan perustoimintojen turvaaminen: Energia, elintarvikkeet, asuminen...
## Sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien sekä kuljetusten toimivuus.
# Ulkoinen toimintakyky:
## Ulkoasianministeriön ja ulkomaanedustuksen toimintavalmius
## Muiden hallinnonalojen kansainvälinen yhteydenpito
## Ulkomaan kaupan toimintaedellytykset
## Suomen kansalaisten avustaminen ulkomailla
Valtion johtamisen osa-kokonaisuuksia ovat:
# Asianmukaiset tilat ja viestiyhteydet
# Valtakunnallinen tilannekuva
# Tietojen jakaminen
# Päätösten toimeenpano
# Osallistuminen EU:n päätöksentekoon
[http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/88861.pdf Turvallisuuspoliittinen selonteko 2004] määrittelee kokonaismaanpuolustuksen seuraavasti (Keskeiset lyhenteet ja määritelmät (s. 157)):
Kokonaismaanpuolustus: Kaikki ne sotilaalliset ja siviilialojen toimenpiteet, joilla turvataan Suomen valtiollinen itsenäisyys sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan.
Vihamielinen vaikuttaminen
Kokonaisturvallisuudessa yhä tärkeämmäksi termiksi on perinteisen sodankäynnin rinnalle nousemassa "vihamielinen vaikuttaminen". Se tarkoitaa toimintaa, jossa toimitaan kohteen intressien vastaisesti, mutta ei kuolla. Vihamielisen vaikuttamisen keinoja ovat mm. informaatiosodankäynti ja sen osa-alueet kuten psykologinen sodankäynti, hakkerisodankäynti.
Muita vihamielisen vaikuttamisen keinoja ovat vaikuttaminen teknologian (ks ohjelmistosodankäynti), talouden (ks. taloudellinen informaatiosodankäynti tai tieteen kautta sekä vaikuttaminen kansainvälisen median kautta. Jälkimmäisimmästä erityisesti Internet on yhä tärkeämpi. Merkittävin vihamielisen vaikuttamisen sovellutus on ollut Neuvostoliiton ja kommunismin kaataminen 1980- ja 1990- lukujen vaihteessa.
Vihamielinen vaikuttaminen on noussut tärkeäksi, kun:
- valtiot ovat avautuneet yhä enemmän ja yhä useammalla alueella
- niiden taloudellinen ja teknologinen keskinäisriippuvuus on kasvanut ja
- kommunikaatio (ihmiset, tavarat ja tieto) valtioiden välillä on kasvanut.
Vihamielinen vaikuttaminen on usein epäsuoraa ja häiveellistä, joten sen havaitseminen ja myös vastustaminen on vaikeaa.
Kokonaisturvallisuuden ja vihamielisen vaikuttamisen käsitteet edellyttävät uudenlaista ja uusiin asioihin huomioita kiinnittävää turvallisuustarkastelua mm. valtioiden sisällä. Tämä merkitsee myös turvallisuuden monimutkaistumista.
Katso myös:
- epäsymmetrinen sodankäynti
- postmoderni sodankäynti
- sisällissota
- Noopolitik, pehmeä politiikka
Linkkejä:
- [http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/290/topmenu_id/7/menu_id/290/this_topmenu/126/lang/1/fs/12 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia. Valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003]
Luokka:Politiikka
TurvallisuusTurvallisuus on negatiivinen määre ja tarkoittaa vaaran (riskin) poissaoloa. Turvallisuus esiintyy siis ilmiönä kaikkialla, missä esiintyy jonkinlaista vaaraa. Maailman monimutkaistuessa, verkottuessa myös turvallisuus saa uusia piirteitä. Turvallisuus on (usein) absoluuttisesti mahdotonta, joten turvallisuus on suhteellinen määre.
Turvallisuutta uhkaavaa vaaraa ei pystytä useinkaan poistamaan kokonaan, kyse on uhkan vähentämisestä ja paljonko siihen halutaan panostaa. Näin erityisesti niissä toiminnoissa, joissa ihminen ja tekniikka ovat mukana.
Turvallisuus-termiä käytetään viittaamaan esimerkiksi sotiin (sotilaallinen turvallisuus), rikollisuuteen, onnettomuuksiin, työhön (työturvallisuus), elintarvikkeisiin, liikenteeseen tai tietoturvaan.
Turvallisuus on suhteellisena ilmiönä mitä ilmeisemmin myös nollasummapeliä. Jos jollakin organisaatiolla, esim. valtiolla on täydellinen turvallisuus, se tarkoittaa, että kyseinen valtio pystyy poistamaan minkä tahansa asian, jonka se kokee uhkaavan omaa turvallisuuttaan. Tämä taas tarkoittaa täydellistä turvattomuutta muille organisaatiolle (valtiolle) kyseisen valtion taholta.
Täydellistä turvallisuutta ei siis ole eikä ehkä ole viisasta edes tavoitella. On mitoitettava oma tai yhteinen turvallisuus omien tai yhteisten resurssien ja arvostusten mukaisesti ja ymmärrettävä jäljelle jäänyt riski tai turvattomuus. Ja elettävä sen tuoman epävarmuuden kanssa.
Katso myös
- Kokonaisturvallisuus
- Tietoturva
Luokka:Turvallisuus
PuolustuspolitiikkaPuolustuspolitiikka on Suomessa määritetty kattamaan maanpuolustuksen tehtäviä ja yleisjärjestelyjä koskevaa päätöksentekoa ja poliittista ohjausta. Lisäksi siihen luetaan osallistuminen kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ylläpitäviin sotilaallisiin toimiin. [1]
On huomattava, että eri maat määrittelevät puolustuspolitiikan eri tavoin johtuen pääasiallisesti erilaisista historiallisista kokemuksista. Esimerkiksi yhdysvaltalainen tai englantilainen käsitteistö ei noudata mannereurooppalaista tai pohjoismaista käytäntöä, koska tarvetta oman maa-alan konkreettiseen puolustamiseen ei siellä ole ollut pitkään aikaan. Englanninkielessä puolustuspolitiikka (defence policy) onkin jo kauan tarkoittanut yleisesti sotilaspolitiikkaa ja puolustus on voitu suorittaa kaukana kotimaasta ja myös hyökkäyksellisin keinoin "kansallisten etujen puolustamisena". [2]
(lisättävä euroopan unionin käyttämä määritelmä)
Puolustuspoliittinen päätöksenteko Suomessa
Sodanjälkeisessä Suomessa puolustuspoliittinen päätöksenteko on ollut vahvasti hallituksen ja eduskunnan käsissä. Perusratkaisuja valmisteltiin ensin vuosina 1945-1949 toimineessa puolustusrevisiokomiteassa, johon kuului kansanedustajia, upseereita ja eräitä vasemmistopuolueiden yliedustusta tasapainottaneita jäseniä. Puolustusneuvosto aloitti toimintansa vuonna 1958 ja sai merkittävän roolin kokonaismaanpuolustuksen toimintojen johdossa. Sen jäseninä oli keskeisiä ministereitä, upseereita ja muutamia muita puolustusvalmistelujen kannalta tärkeitä henkilöitä. [2]
Puolustusvoimien rahoitusongelmat ja voimistunut puolustuskritiikki antoivat aiheen parlamentaaristen puolustuskomiteoiden käytölle maanpuolustuksen kehittämisohjelmien linjaukseen. Lähes kaikkien puolueiden edustus takasi valmistelutyön laajapohjaisuuden ja myötävaikutti eduskunnan sitoutumiseen komiteoiden esityksiin. Komiteoiden suosittelemat rahoitusohjelmat eivät kuitenkaan toteutuneet täysimääräisinä, eivätkä kaikki osapuolet olleet tyytyväisiä puolustuskomiteoiden taipumukseen puuttua turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. [2]
Kolmas parlamentaarinen puolustuskomitea vuonna 1981 jäi sarjan viimeiseksi. Sitten kokeiltiin puolustuspoliittisia toimikuntia, joilla ei ollut parlamentaaristen puolustuskomiteoiden kaltaista poliittista painoa. Vuonna 1995 valtaan noussut laajapohjainen hallituskokoonpano ei enää antanut puolustuspoliittista valmistelua pois käsistään. Kaksi turvallisuus- puolustuspoliittista selontekoa (1997 ja 2001) valmisteltiin hyvin hallituskeskeisesti. Puolustusneuvoston lakkauttaminen ja korvaaminen ministerivaliokunnalla ja puolustusministeriöön keskitetyllä valmisteluorganisaatiolla liittyi omaksuttuun hallituskeskeiseen linjaan. [2]
Vuoden 2004 selonteko jatkoi 1997 ja 2001 aloitetulla linjalla.
Katso myös
- Turvallisuuspolitiikka
- Suomen Puolustusvoimat
Lähteitä
# Tietoja maanpuolustuksesta 1996, s. 306
# Visuri, P. 2003. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Neuvostoliitto
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta).
Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.
Historia
Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset.
Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto.
Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918.
Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan.
Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto.
Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa.
Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi.
Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940.
Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla.
Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa.
Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi.
23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939.
Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa.
22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa.
Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.
Neuvostoliiton loppu
1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja.
Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä.
Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui.
Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta.
Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.
Hallinnollinen jako
Neuvostoliiton johtajat
Muodollisesti Neuvostoliittoa johti presidentti. Käytännössä valta oli yleensä jossain muualla, esimerkiksi kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteerillä. Uusi johtaja pyrki vakiinnuttamaan valta-asemansa.
- V. I. Lenin 1922–1924
- J. V. Stalin 1924–1953
- Georgi Malenkov 1953–1955
- Nikita Hruštšov 1955–1964
- Leonid Brežnev 1964–1982
- Juri Andropov 1983–1984
- Konstantin Tšernenko 1984–1985
- Mihail Gorbatšov 1985–1991
ImageSize = width:800 height:100
PlotArea = width:700 height:80 left:0 bottom:20
DateFormat = yyyy
Period = from:1919 till:1991
TimeAxis = orientation:horizontal
ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920
# there is no automatic collision detection,
# so shift texts up or down manually to avoid overlap
Define $dy = 25 # shift text to up side of bar
PlotData=
bar:Leaders color:red width:75 mark:(line,white) align:left fontsize:S
from:start till:1922 shift:(-10,$dy) text:Vladimir~Iljits~Lenin
from:1922 till:1953 shift:(-30,$dy) text:Josif Stalin
from:1953 till:1955 shift:(-7,-5) text:Georgi~Malenkov
from:1955 till:1964 shift:(-40,$dy) text:Nikita Hrustsev
from:1964 till:1982 shift:(-35,$dy) text:Leonid Breznev
from:1982 till:1984 shift:( -7, 5) text:Juri~Andropov
from:1984 till:1985 shift:( -3,-20) text:Konstantin~Tsernenko
from:1985 till:end shift:(-25,$dy) text:Mihail~Gorbatsov
Katso myös
- Venäjä
-
ko:소비에트 연방
ja:ソビエト連邦
simple:Soviet Union
th:สหภาพโซเวียต
Jugoslavia
Jugoslavia oli 1918 perustettu valtio Balkanilla, joka kattoi alkujaan suunnilleen nykyisen Serbian ja Montenegron, Makedonian, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian sekä Slovenian valtioiden alueen. Valtion nimi tarkoittaa eteläslaavien valtakuntaa.
Jugoslavia oli toisilleen etnistä ja kielellistä sukua olevien, mutta selkeästi erillisten kansallisuuksien keräelmä. Lukumääräisesti valtaosa asujaimistosta käytti serbokroatian kieltä, joka oli pääkielenä Kroatiassa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa, mutta valitettavasti sen käyttäjät jakautuivat uskonnon perusteella, pääleireinä ortodoksit ja katoliset (jotka katsoivat itsensä eri kansallisuuksiksi käytännössä yhteisestä kielestä huolimatta).
Jugoslavian kuningaskunta
katoliset
Jugoslavian kuningaskunta perustettin 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ympärysvaltojen puolella taistelleeseen Serbian kuningaskuntaan yhdistettiin Montenegro ja Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Slovenia. Jugoslavian nimi olikin aluksi (1918–1929) Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta. Sisäisten kansallisuuskahinoiden takia Jugoslavia muodostui tuolloin käytännössä diktatuuriksi. Saksa ja Italia miehittivät Jugoslavian 1941.
Jugoslavian kuninkaat
- Petar I 1. joulukuuta 1918 – 16. elokuuta 1921. Sijaishallitsija prinssi Aleksandar hallitsi kuninkaan puolesta.
- Aleksandar I 16. elokuuta 1921 – 9. lokakuuta 1934, salamurhattiin Marseillessa.
- Sijaishallitus, johtajanaan prinssi Pavle 9. lokakuuta 1934 – 27. maaliskuuta 1941
- Petar II 27. maaliskuuta 1941 – 29. marraskuuta 1945.
- maanpaossa 13./14. huhtikuuta 1941
Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta
Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta syntyi toisen maailmansodan jälkeen Josip Broz Titon johtamien kommunistipartisaanien ajettua pois saksalaiset sekä voitettua kroaattinationalistiset Ustaša-joukot ja serbinationalistiset četnikit. Jugoslavian demokraattinen liitto julistettiin perustetuksi 29. marraskuuta 1943 Jajcessa. Siitä tuli 1945 Jugoslavian kansantasavaltojen liitto ja 7. huhtikuuta 1963 Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta.
Ensimmäinen presidentti oli Ivan Ribal ja pääministeri Tito. 1953 Tito valittiin presidentiksi ja nimettiin elinikäiseksi presidentiksi 1963. Jugoslavia, päinvastoin kuin muut Euroopan kommunistiset maat, pysyi erossa Neuvostoliiton vaikutusvallasta, eikä kuulunut Varsovan liittoon.
Kommunismin aatteen avulla Titon ajan keskushallitus onnistui pidättämään kansallisuuskiistoja roihahtamasta, mitä autettiin osavaltioiden pitkälle menevällä autonomisuudella – mutta pinnan alla kansallisuusongelmat kytivät. Titon kuoleman 1980 jälkeen ja kommunistiblokin sorruttua 90-luvun alussa enää mikään ei pitänyt niitä kurissa. Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta hajosi Slovenian, Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan ja Makedonian itsenäistyessä eron ja joissakin tapauksissa sotien kautta (esimerkiksi Sarajevon piiritys).
Jugoslavian väestön koostumus 1921–1981
Jugoslavian kansallinen koostumus (lähde: unkaril. aikakauslehti História 2–3 / 1991)
Jugoslavian liittotasavalta
Vuodesta 1992 jäljelle jääneet Jugoslavian osavaltiot Serbia ja Montenegro muodostivat valtion nimellä Jugoslavian liittotasavalta. Jugoslavian nimi muutettiin 2003 Serbia ja Montenegroksi.
Montenegrossakin on merkittäviä itsenäisyysvoimia.
Katso myös
- Jugoslavian hajoamissodat
Luokka:Euroopan entiset valtiot
ja:ユーゴスラビア
zh-cn:南斯拉夫
OhjelmistosodankäyntiOhjelmistosodankäynti on ohjelmistojen käyttämistä sodankäynnin tavoitteisiin, sodankäynnin keinona (vrt. johtamissodankäynti tai ympäristösodankäynti).
Ohjelmistosodankäynti terminä voi tarkoittaa:
- ohjelmistojen sodankäyntiä (virusohjelma ja virustorjuntaohjelma) ja
- ohjelmistojen käyttöä sodankäynnin tavoitteisiin (vrt. kivääri, psv jne)
Ohjelmistosodankäynnin merkitystä korostaa ensin se, että lähes kaikki nykyaikaiset aseet ja asejärjestelmät sisältävät tietokoneen ja ohjelmiston. Vaikuttamalla ohjelmistoihin voidaan siis vaikuttaa lähes kaikkiin nykyaikaisen sodankäynnin merkittäviin järjestelmiin.
Ohjelmistosodankäyntiä korostaa myös se, että aseen tai järjestelmän ohjelmisto kuvaa täydellisesti sen toiminnan. Saamalla ohjelmisto tiedusteltavaksi, voidaan selvittää kyseisen aseen täydellinen toiminta, sen suorityskyky ja siihen tehoavat vastatoimet.
Ohjelmistosodankäynnin keinoja ovat mm. ohjelmistojen sieppaaminen ja tutkiminen, takaportit, virukset, madot, Troijan hevoset, tahalliset ohjelmointivirheet ja HPM.
Hyökkäyksellisiä ohjelmistosodankäynnin keinoja
Hyökkäyksellisiä ohjelmistosodankäynnin keinoja ovat mm:
Ohjelmointivirheet: Ohjelmistot ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin usein jää virheitä. Toiminnan estävät tai väärän toiminnan aiheuttavat virheet yleensä poistetaan, mutta on myös virheitä, jotka eivät näy toiminnassa, mutta jotka virheet löytänyt pystyy hyödyntämään esim. järjestelmään tunkeutumisessa.
Looginen pommi toimii samalla tavalla kuin Troijan hevonen alla: Käynnistää viruksen, madon tai tekee jonkin salaisen tehtävän. Tavallisesti loogisen pommin on asettanut ohjelmoija tai järjestelmäkehittäjä.
Takaportti tai -ovi on käytöltään loogisen pommin tyyppinen. Se on ohjelman kehittäjän jättämä salainen ohjelmistotie takaisin järjestelmään ohi tietoturvatoimien. Myös laitepohjainen ratkaisu on mahdollinen. Toisin kuin looginen pommi, takaovi on lähinnä turvallisuusepäkohta, joka sallii asiattomien pääsyn ohjelmaan ja tietokoneeseen. Takaportteja käytetään myös ohjelmistosuunnittelun normaalina työkaluna mahdollistamaan pääsy käsiksi esim. pahasti "kaatuneseen" ohjelmaan.
Tietokonevirus, ohjelmakoodin osa, joka käynnistettynä monistaa itsensä isäntäjärjestelmään ja leviää sen kautta levykkeiden, makrojen tai tiedonsiirron, jopa virallisten kaupallisten ohjelmien mukana edelleen sekä tekee sen ohjelmoijan suunnittelemat toimenpiteet isäntäkoneisiin, esim. järjestelmäresurssien kuluttaminen, tietojen tuhoaminen, tietojen lähettäminen...
Ohjelmistomato on itsenäinen ohjelma, jonka toiminta ei ole riippuvainen isäntäohjelman tai muiden ohjelmien käynnistymisestä. Sen päävaikutus tulee sen leviämiseen liittyvistä seurauksista, järjestelmäresurssien kulumisesta.
Troijan hevonen on "viaton" ohjelma tai ohjelman pätkä, joka tekee toiminteen, jota käyttäjän ei tiedä. Tavallisesti se tekee jonkin yksinkertaisen hyödyllisen toiminteen, mutta samalla käynnistää viruksen tai madon. Se voi myös tehdä tiedonhakua, tietojen tuhoamista tai vastaavaa, jättämättä mitään jälkiä.
Salasanan haistelija on verkossa toimiva ohjelma, jopa mikropiiri, joka seuraa uuden yhteyden muodostumista, tallentaa uuden yhteyden ensimmäiset paketit ja lähettää ne ohjelman asentaneelle. Yleensä ensimmäiset yhteyspaketit sisältävät yhteyden avaavan salasanan. Toinen tapa on asettaa kyseinen ohjelma murtauduttuun tietokoneeseen niin, että se tallentaa ensimmäiset näppäimistöpainallukset ja lähettää ne Internet- yhteyden mukana ohjelman asentaneelle. Periaate toimii myös lähiverkossa niin, että ohjelma tallentaa jonkun tietokoneen kaiken liikenteen ja lähettää sen ohjelman asentaneelle. Valtiollisella tasolla salasanan haistelija voi olla myös näppäimistöön asennettu mikropiiri, joka lähettää näppäimistöpainallukset radioteitse lähellä tai kauempanakin olevalle vastaanottajalle.
Salasanan murtajat: Ohjelmat, jotka automaattisesti murtavat salasanoja esimerkiksi kokeilemalla. Yksinkertaisin tapa on salata suuri elektroninen sanakirja salakirjoitusohjelmalla, jolla salasanat luodaan ja sitten verrata salakirjoitettuja salasanoja sanakirjalla luotuihin. Tällä tavalla paljastuvat "puhtaat" salasanana käytetyt sanat kuten "kettu", "loistava" tai "hakkeri". Seuraava taso arvata salasanoja on kerätä mahdollisimman paljon tietoa kohdeyksilöstä, kuten lasten nimet ja harrastukset, ja arvata näiden perusteella todennäköisiä salasanoja. Kolmas tapa on kerätä jotain kautta mahdollisimman paljon tietoa íhmisten tavasta muodostaa salasanoja ja kehittää niiden kautta osin automaattisia ohjelmia salasanojen kokeiluun.
Verkkoturvallisuusohjelmat. Kuten SATAN (Security Analysis Tool for Auditing Networks) tutkivat verkon koneen ominaisuudet ja mahdolliset turvallisuusaukot. Nämä ovat tärkeitä tietoja verkkoturvallisuudesta vastaaville ja mahdollisille murtautujille. Molemmat ovat ko. ohjelmien tärkeitä käyttäjäryhmiä. Muita vastaavia tuotteita ovat mm Internet Scanner 5.0 for Windows NT, NetSonar, PingWare.
Muu vihamielinen ohjelmakoodi on laitteeseen sijoitettu ohjelmallinen ominaisuus, joka tekee jotain sellaista, jota ostaja ei haluasi sen tekevän eikä tiedä sen sitä tekevän. Esimerkiksi sijoittaa sanoman sisään tietoa salaamiseen käytetystä avaimesta tai laitteen paikkatietoa sen oman GPS:n kautta.
Sosiaalinen tiedustelu (Social engineering) on ihmisten väliseen toimintaan perustuvaa tiedustelua, esimerkiksi esiintymistä puhelimessa firman ATK-tuen henkilönä ja salasanojen pyytäminen "viralliseen" käyttöön verkon käyttäjiltä.
Jätteiden tutkiminen: Jätteiden sekaan jää usein ohjelmistolistauksia, muistiin merkittyjä salasanoja tai muuta ohjelmistosodankäynnissä käyttökelpoista tietoa.
Vihamielinen mikropiiri (chipping) on laitteeseen sijoitettu mikropiiri, joka tekee jotain sellaista, jota ostaja ei haluasi sen tekevän eikä tiedä sen sitä tekevän. Mikropiiri voi lähettää hakeutumissignaalia jäljitystä tai täsmäaseen hakeutumista varten, seurata ja nauhoittaa näppäimistön käyttöä (salasanat) tai sulkea, tuhota tai muuten vaikuttaa laitteeseen ulkoisen signaalin, ajoituksen tai laitteen tietoliikenteen käytön (sisällön) perusteella. Kylmän sodan aikana USA toimitti em. tavalla käsiteltyjä mikropiirejä Neuvostoliiton länttä vakoilevan ja hyödyntävän tiedusteluorganisaation käsiin (ks. alla lähteet). Seurauksena oli, että Neuvostoliitto menetti luottamuksen kaikkiin niihin järjestelmiinsä, joihin se oli sijoittanut lännen tehokkaimpia mikropiirejä.
Suurtehomikroaaltoase (HPM) on alun perin rakennettu elektroniikan tuhoamiseen lyhyellä etäisyydellä. Sen rakenteesta (mikroaaltoalueen lyhyt pulssi) johtuen se toimii myös häirintäsignaalina suojattomia tietokonejärjestelmiä vastaan tuhoamisetäisyyttä huomattavasti pidemmillä matkoilla. "Ylimääräinen" pulssi sotkee tietokonejärjestelmän monimutkaisen pulsseihin perustuvan ajoituksen ja tiedonsiirron. Yksittäinen pulssi on aikaansaatavissa salkkukokoa olevalla elektroniikan ja räjähdetekniikan yhdistelmällä. Venäjällä väitetään olevan käytössä 100.000 näitä salkkuluokan aseita. Ei-ydinase EMP on HPM:n tapainen suurtehopulssi, jonka taajuusalue on alempi (HF, VHF). HPM- pulsseja voidaan aikaansaada esim. räjähteiden avulla sekä suurtehogeneraattoreilla.
Periaatteessa nykyajan yhteiskunnan tietotekniikan perusta, mikropiirit, käyttöjärjestelmät ja tietoliikennelaitteet ovat suunnittelultaan salaisia, niiden vientiä kontrolloidaan ja niiden tiedetään sisältävän dokumentoimattomia toiminteita, joten perusteita luotettavalle toiminnallisuudelle ei ole olemassa. Asiasta on varoittanut mm. professori Arto Karila.
Miljoonia transistoreja sisältävä mikropiirin on alun perin noin neliösentin pinta-alan ja millimetrin osien paksuinen elektroninen komponentti. Sen kätkeminen on mahdollista siis hyvin pieneen tilaan. Nykyaikainen piirilevy saattaa sisältää kymmenenkin päällekkäistä tasoa, joiden välillä mikropiirien väliset kytkennät kulkevat.
Eräitä todettuja ohjelmistoriskejä 1990-luvulta
Vuonna 1990 AT&T:n kaukoverkon 114 tietokonetta pimenivät yhdeksäksi tunniksi USA:ssa. Ko. aikana 148 miljoonasta kaukopuhelusta vain 50% pääsi läpi. Hotellit menettivät asiakkaita, samoin autovuokraamot ja lentoyhtiöt. Kokonaistappiot olivat 60 - 75 miljoonaa dollaria.
Ruotsin viranomaiset havaitsivat 1997, että Lotus Notesin salaus sisältää "puutteen", jota USA:n tiedustelu voi hyödyntää. Periaatteessa 64 bitin salausavain sisälsi 24 bitin lisäosan, jonka avain oli luovutettu NSA:lle. Tämän jälkeen se pystyi helposti murtamaan loput 40 bittiä.
Tietokoneohjatut päätelaitteet esimerkiksi fax, ISDN- puhelin, kännykkä, modeemi, tietokoneessa oleva puhelintoiminne (fax, puheposti ym) mahdollistavat teknisesti näiden laitteiden kauko-ohjuksen jos sellainen toiminne kyseisiin laitteisiin halutaan rakentaa sisälle. Ja jos niissä sellainen on, tämän ohjauksen tietävä voi käynnistää esimerkiksi kännykän tai ISDN- puhelimen ja kytkeä mikrofonin päälle ilman, että laitteen varsinainen haltija huomaa mitään. Englannissa käytössä olevassa System X- puhelinjärjestelmän ISDN- osassa on tämä "puute". System X- järjestelmää on myyty mm Kiinaan ja Venäjälle.
Hakkeri mursi Windows NT:n suojaukset 7. syyskuuta 1998 ja ilmoitti asiasta Microsoftille.
Internetselain Navigatorin turvallisuuspuute sallii potentiaalisesti palvelimen lukea tietoa selaimen käyttäjän kovalevyltä.
Lokakuu 21. 1998: Microsoftin Windows NT sallii sisäpiiriläisen ohittaa kaikki turvaominaisuudet ja hankkia tietoa järjestelmän sisältä.
Syyskuu 1998: Microsoftin ActiveX Internet teknologia oli vakava riski toiminnalle Internetissä kuten saksalainen hakkerikerho Chaos Computer Club osoitti suorassa lähetyksessä syksyllä 1998 Saksan televisiossa. Käyttämällä ko. ohjelmaa hakkerit osoittivat pystyvänsä "juoksuttamaan" rahaa miljoonista pankkitileistä vain vapauttamalla konnamaisen ohjelman Internetiin. Microsoftin edustaja totesi tapahtumasta: "Ei ole mahdollista taata Internetin turvallisuutta." Microsoft on korjannut vian, niin että koneen rikollinen haltuunotto ei ole enää mahdollista.
Syyskuu 1998: Linuxin verkkoversio on turvaton. Network File System serverit, jotka käyttävät Linuxia, ovat haavoittuvia hakkerille. Vian löysi USA:n CERT- (Computer Emergency Response Team) organisaatio.
"Back Orifice" - virustyyppinen ohjelma mahdollistaa sen, että hakkeri voi ottaa täydelliseen hallintaan Internetiin yhteydessä olevan Windows95/98 - pohjaisen koneen ilman että koneen haltija huomaa mitään. Mahdollisuuden julkaisi "DefCon IV"- hakkerikonferenssi Las Vegas'issa elokuussa 1998. Hakkeri voi skannata Internetiä ja etsiä koneita, joita voisi ottaa haltuun. Kun hakkeri saa koneen ohjaukseensa, hän voi monitoroida sen toimintaa, siepata salasanoja ja sisään kirjoittautumisprosesseja, tuhota tiedostoja jne. Ohjelmaan löytyi korjaus muutamassa kuukaudessa.
OKO pankin tietoturva-asiantuntija Ilkka Keso luettelee Data Security'96 seminaariesitelmässään kolmetoista "vahingollista tietoturvayllätystä". Ne mahdollistavat tietoverkko- tai ojelmistosodankäynnin toteutuksen, mutta eivät välttämättä ole kaikki tarkoituksellisia. Vihamielisen vaikuttamisen ja ohjelmointivirheen erottaa vain aikomus, jonka todistaminen taas on erittäin vaikeaa.
Tai Helsingin Sanomat huhtikuussa 2002: Reikäinen Outlook houkuttelee matoja. Toinen toisiaan ovelammat sähköpostivirukset tukkivat verkkoliikenteen ja tunkevat itsensä sähkö-postin käyttäjien koneille.
Uusimmat ohjelmistohaavoittuvuudet
Suomen Viestintäviraston CERT-FI organisaation ohjelmistojen haavoittuvuuksista varoittavalla listalla oli välillä 15.9.2004 - 1.1.2004 seuraava määrä varoituksia haavoittuvuuksista:
- syyskuu 2004 (puolikas) 9
- elokuu 5
- heinäkuu 10
- kesäkuu 5
- toukokuu 8
- huhtikuu 10
- maaliskuu 9
- helmikuu 7 ja
- tammikuu 2004 5 varoitusta.
CERT-FI:n mukaan (lokakuu 2004) palomuurin läpäisyyn käytetään selain- ja soitinohjelmien sekä tietokantojen haavoittuvuuksia, Kotikäyttäjien osalta myös Windows:n haavoittuvuuksia. Tietovarkauksien suhteellinen osuus on lisääntynyt ja epäsosiaalinen toiminta tietoverkoissa on siirtynyt selvästi ammattimaiseen ja rahan ansaitsemisen suuntaan. Uusimmat uhkat ovat kotitietokoneiden kaapaus roskapostin levitykseen, palvelunestohyökkäyksiin ja taloudellisten tietojen hankintaan. Jälkimmäiseen käytetään esim. täysin oikeilta näyttäviä pankin sivustoja, joiden kautta verkon käyttäjää houkutellaan luovuttamaan luottokorttitiedot, tunnussanat jne.
Puolustuksellisia ohjelmistosodankäynnin keinoja
Tietoturva on puolustuksellisen ohjelmistosodankäynnin ydinkysymyksiä, samoin salaus.
Katso myös:
- tunkeilijan havaitsemisjärjestelmä
- palomuuri
- takaisinpalautus
Hyökkäyksellinen tietoturvayksikkö, ns. Red Team, on myös puolustuksellinen ohjelmistosodankäynnin keino siinä mielessä, että omaa tietoturvaa vastaan käytettynä se osoittaa organisaation tietoturvan puutteet ja todellisen tason.
Suhteellinen etu ohjelmistosodankäynnissä
Suhteellisen edun mukaan ohjelmistosodankäynnissä on kolme oleellista aluetta:
- paremmat ohjelmat
- parempi kyky hyökätä vastustajan ohjelmistoja vastaan ja
- parempi kyky suojata ohjelmistoja vastustajan hyökkäykseltä.
Reverse engineering
Ohjelmistosodankäynnin tärkeitä solmuja ovat ohjelmat, jotka tekevät ohjelmia siis kääntäjät.
Merkittävä ohjelmistosodankäynnin keino on konekielisen ohjelmiston takaisinmallinnus (engl.reverse engineering) konekielisestä korkeamman tason kielelle, jolloin ohjelmiston logiikkaa on oleellisesti helpompi selvittää. Kommunistimaiden väitetiin olleen hyviä tässä kylmän sodan aikana. Takaisinkäännöstä käytetään kaupallisesti mm. selvittämään mahdollisia patenttirikkomuksia ohjelmistoteollisuudessa.
Katso myös:
- hakkerisodankäynti
- puskurin ylivuotovirhe
- palvelunestohyökkäys
- ohjelmointivirhe
Lähteitä
- [http://www.ficora.fi/suomi/tietoturva/varoitukset.htm Viestintäviraston varoituslista]
- Thomas C. Reed:”[http://personal.inet.fi/koti/sakari.ahvenainen/index/id92.htm At the Abyss - An Insider’s History of the Cold War]” Ballantine Books, New York 2004. Kirja kertoo miten Kylmä sota voitettiin mm. tietokoneilla, mallintamisella ja soluttamalla Neuvostoliittoon "muokattuja" ohjelmistoja ja mikropiirejä (Chipping yllä).
Luokka:Hakkerointi
AIDS
AIDS (Acquired Immune Deficiency Syndrome) on HI-viruksen aiheuttama ihmisen immuunijärjestelmää vastaan hyökkäävä, käytännössä aina kuolemaan johtava tartuntatauti.
HI-virus tarttuu ihmisestä toiseen ruumiinnesteiden siirron yhteydessä; yleisimmin virus siirtyy suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä tai käytettyjen injektioruiskujen kautta. Toistaiseksi parannuskeinoa tautiin ei tunneta, mutta useat yhdistelmälääkkeet hidastavat monissa tapauksissa taudinkulkua. Arvioiden mukaan vuonna 2003 maailmassa oli yli 40 miljoonaa HIV-positiivista ihmistä, ja 5 miljoonaa sai tartunnan.
Ensimmäisen kerran AIDSia havaittiin 1980-luvulla homoseksuaalien ja suonensisäisten huumeiden käyttäjien keskuudessa. 1990-luvulle tultaessa tauti oli muuttunut maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Tänä päivänä valtaosa taudinkantajista on heteroseksuaalisia aikuisia ja lapsia kehitysmaissa. Naisten osuus HIV-positiivisista on 58%.
Oireet
HIV tarttuu veren, siemen- tai emätinnesteiden tai muiden eritteiden välityksellä. Itse tauti syntyy viruksen tartuttaessa CD4+ -tyypin T-soluja. Nämä ovat leukosyyttejä, jotka tavallisesti ohjaavat kehon immuniteettivastetta. Kun potilaan CD4+ -solujen lukumäärä laskee tarpeeksi alas, hän on normaalia henkilöä alttiimpi sairastumaan tauteihin jotka terve elimistö pystyy käsittelemään. Näihin oheistauteihin kuuluu lukuisia tulehdus- ja syöpälajeja, jotka tavallisesti johtavat AIDS-potilaan kuolemaan. HIV tarttuu myös aivosoluihin, jolloin seurauksena voi olla neurologisia häiriöitä.
Alun perin AIDS-diagnoosi perustui juuri potilasta vaivaavien oheistautien tunnistamiseen. Nykypäivänä diagnoosi perustuu vasta-aine- tai antigeenitestiin. Nämä menetelmät mahdollistavat diagnoosin varhaisemmassa vaiheessa.
leukosyyttejä
Luettelo oheissairauksista:
- Kandidiaasi-hiivatulehdus, yleistynyt tai ruokatorvessa tai keuhkoissa
- Kokkidioidomykoosi-sieni-infektio yleistyneenä tai muualla kuin keuhkoissa
- Kryptokokkoosi-sieni-infektio keuhkojen ulkopuolella
- Kryptosporidioosi-sieni-infektio kroonisena suolistossa
- Sytomegalovirusinfektio (CMV) yleistyneenä tai verkkokalvolla
- Herpes simplex-viruksen (HSV) aiheuttama krooninen keuhkoputkentulehdus, keuhkotulehdus tai ruokatorventulehdus
- HIV:n aiheuttama dementia ja aivorappeuma
- Kaposin sarkooma ja siihen liittyvät HSV-sairaudet, myös primäärieffuusio ja monikeskinen (multisentrinen) Castlemanin tauti
- Mycobacterium avium -kompleksi-infektio (MAC)
- Mycobacterium tuberculosis eli tuberkuloosibakteeri-infektio yleistyneenä missä elimessä tahansa
- Mycobacterium kansasii tai muut lajit yleistyneenä tai keuhkojen ulkopuolisena
- Pneumocystis cariniin aiheuttama keuhkokuume (PCP)
- Progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia (PML)
- toistuva salmonellan aiheuttama "verenmyrkytys" eli sepsis
- Hermoston toksoplasmoosi
Ehkäisy
Tartuntariski voidaan eliminoida lähes kokonaan yksinkertaisia varotoimia noudattamalla. Tartuntariski on nolla, mikäli pidättäydytään kokonaan sukupuolisuhteista, verensiirroista ja neulojen yhteiskäytöstä.
Kondomien käyttö antaa parhaan suojan sukupuolisuhteessa. Vaikka kondomit eivät tarjoa 100% suojaa raskauden ehkäisemisessä, ne ovat paras tapa ehkäistä HIV-tartunta yhdynnän aikana.
Ainoa tunnettu tartuntatapa on eritteiden välityksellä, erityisesti veren ja limakalvokosketuksen välityksellä. HIV ei voi tarttua kosketuksen, kättelyn, halauksen tai suutelun yhteydessä. Keittiöastioita, laseja, haarukoita ym. voi käyttää yhdessä. Periaatteessa HIV voisi tarttua kielisuudelman yhteydessä, mikäli molemmilla olisi samanaikaisesti suussa limakalvotulehdus; tällaista tapausta ei ole kuitenkaan koskaan tavattu. Lisäksi tartuntariski on tällaisessa tilanteessa epätodennäköinen, koska syljen HIV-pitoisuudet ovat huomattavasti matalammat esim. siemennesteeseen verrattuna.
HIV:n tiedetään leviävän suonensisäisten huumeidenkäyttäjien keskuudessa, kun käytettyjä neuloja käytetään uudelleen. Kaikki AIDSin vastaiset kampanjat varoittavat neulojen jakamisen vaaroista, ja kehoittavat hankkimaan uudet tai huolellisesti steriloidut neulat jokaista pistosta varten. Useissa länsimaissa on mahdollista vaihtaa käytetyt neulat uusiin ilmaiseksi.
Aiheesta muualla
[http://www.positiiviset.fi/ Positiiviset ry]: HIV-positiivisten ja heidän läheistensä potilasjärjestö, tarjolla mm. keskustelualue ja [http://www.positiiviset.fi/hivkasikirja/ HIV-käsikirja]
Luokka:Sukupuolitaudit
Luokka:Tartuntataudit
als:AIDS
ms:AIDS
ko:에이즈
ja:後天性免疫不全症候群
Ebola
|-
|(unranked)
|(-)ssRNA viruses
- Ivory Coast ebolavirus
- Reston ebolavirus
- Sudan ebolavirus
- Zaire virus
Ebola-verenvuotokuume on viruksen aiheuttama tartuntatauti, joka usein johtaa nopeasti kuolemaan. Tautia tavataan ihmisillä, mutta myös joillain apinalajeilla tautia on esiintynyt. Ensimmäinen tunnettu Ebola-epidemia puhkesi Zairessa 1976 ja tautia on sen jälkeen tavattu eri muunnoksina Kongon demokraattisessa tasavallassa, Ugandassa, Sudanissa ja Gabonissa.
Ebola-kuumeen aiheuttaa filo- eli nauhaviruksiin kuuluva virus, jonka muunnoksia ovat Ebola-zaire ja Ebola-sudan. Ne eroavat lähinnä tappavuudessa, joka Ebola-sudanilla on n. 50 % ja Ebola-zairella lähes 90 %. Ulkonäöltään mikroskooppinen Ebola-virus on nauhamainen, noin 1 mikrometrin mittainen ja sen paksuus vaihtelee 60 - 80 nanometriin.
Ebolan aiheuttama verenvuotokuume leviää ruumiinnesteiden välityksellä ja sen itämisaika on kahdesta päivästä kuukauteen. Oireet vaihtelevat, mutta korkea äkillinen kuume on tunnusomainen, samoin mahakipu sekä päänsärky. Lisäksi esiintyy lihassärkyä. Taudin edetessä oireisiin tulee oksennus, ripuli, erilaiset ihottumat, nivelsärky ja sisäelinten vauriot. Sisäinen ja ulkoinen verenvuoto voimistuu taudin loppuvaiheissa ja usein juuri se aiheuttaa kuoleman. Taudin puhkeamisesta kuolemaan tai tervehtymiseen kuluu tyypillisesti 6 - 10 päivää.
Ebola-virusta vastaan ei ole vielä kehitetty toimivaa, varmaa rokotetta, mutta eri testivaiheissa olevia rokotteita on useita.
Luokka:Sairaudet
Luokka:Tartuntataudit
ms:Ebola
ja:エボラ出血熱
simple:Ebola
TerrorismiTerrorismi (latinankielisestä sanasta terrere, 'aiheuttaa kauhua') on väkivallan käyttöä, jolla tähdätään yleisen pelon ilmapiirin luomiseen ja tällä tavalla nostetaan esiin tietty poliittinen tai ideologinen asia. Terrorismille on ranskalaisen Jean Servierin mukaan ominaista myös tietty jatkuvuus. Terrorismin taustalla on siis Servierin näkökulman mukaan aina jokin strategia.
Terrorismia ovat harjoittaneet sekä vasemmiston että oikeiston edustajat, kansalliset ja uskonnolliset ryhmät ja vallankumoukselliset. Myös valtion instituutiot kuten armeijat ja tiedustelupalvelut voivat harjoittaa terrorismia, jota kutsutaan tällöin valtioterrorismiksi. Yksinäisen toimijan tapauksessa lienee mahdollista puhua myös henkilö- tai yksilöterrorismista. Tällaista melko harvinaista terrorismin lajia on edustanut esimerkiksi yhdysvaltalainen ääriympäristönsuojelija "Unabomber".
Yleensä terrorismin määritelmää voidaan kuitenkin pitää subjektiivisena, jolloin terroristeja ovat ne, jotka ovat meitä vastaan. Kansainvälisillä forumeilla, kuten YK:ssa osoittautuu, että vastakkaisista tavoitteista johtuen toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Joissain maissa terrorilla vapaustaistelun ylivoimaa vastaan aloittanut ja voittanut järjestö voi myöhemmin jopa muodostaa uuden valtiojohdon.
Termit "terrorismi" ja "terroristi" ovat siten usein poliittisesti erittäin värittyneitä ja niitä käytetään propagandassa vihollisen leimaamiseksi.
Alkuaan "terroristeiksi" kutsuttiin Ranskan suuren vallankumouksen valtaan nostamia fanaatikkoja (mm. Robespierre), jotka teloittivat todellisia ja luuloteltuja poliittisia vastustajiaan giljotiinilla.
Terrorismin tyyppejä
Separatistinen terrorismi
Separatistinen terrorismi pyrkii erottamaan kansan tai kansanosan emävaltiosta hyökkäämällä yhteiskunnan instituutioita, kuten poliisia, yksittäisiä politiikkoja tai armeijaa vastaan. Motiivi on yleensä nationalistinen. Pelon ilmapiirin saavuttamiseksi hyökkäykset kohdistetaan emämaan muille alueille (ei yleensä omaa kansaa vastaan). Joissain tilanteissa tämän tyyppisen terrorin harjoittajia pidetään vapaustaistelijoina. Esimerkkeinä baskien, Pohjois-Irlannin, Palestiinan järjestöt ja Kurdistanin työväenpuolue. Myös juutalaista Irgun Zvi Leumi-järjestöä, jonka entisestä johtajasta, Menachem Beginistä tuli myöhemmin Israelin pääministeri, voidaan pitää vastaavana separatistisena terrorijärjetönä.
Nationalistinen terrorismi
Nationalistinen terrorismi käsitettynä erilleen separatistisesta terrorismista tarkoittaa toimintaa, jolla pyritään yhdistämään hajallaan oleva kansakunta yhdeksi valtioksi. Kurdien toiminnan voi nähdä tällaisena toimintana, koska heidän alueensa on useamman valtion alueella, kuin myös baskien. Myös Pohjois-Irlannissa on saaren yhdistävä tavoite.
Uskonnollinen terrorismi
Uskonnollinen terrorismi perustuu toisinaan jonkun uskonnon "lähetyskäskyyn", jossa kehoitetaan hyökkäämään "vääräuskoisia" kohtaan. Esimerkkeinä islamistiset terroristiryhmät. Useimmiten taustalla ovat kuitenkin muut, lähinnä yhteiskunnalliset syyt, eikä terroristiryhmä edusta siis uskontoaan, eikä sitä tulisi samaistaa yleisesti ryhmään liittyvää uskontoa harjoittaviin. Valitettavan usein kyseisten fanaattisten, valtauskontoa vääristelevien ryhmien toiminta leimaa koko uskonnon mielikuvaa.
Myös lukuisat pienet kultit ovat vääristellessään jotakin uskontoa, liittäneet tähän väkivaltaisen toiminnan muita ihmisryhmiä kohtaan. Esimerkkeinä buddhalaisuuteen etäisesti liittyvä Japanin Aum Shinrikyo, jonka toimintaideoihin on kuulunut terrorisoida ympäröivää yhteiskuntaa.
Tähän luokkaan voidaan lukea myös kristittyjen fundamentalistien hyökkäykset väkivaltaisesti aborttiklinikkoja ja niissä toimivia lääkäreitä vastaan. Kristinuskon historiassa on myös lukuisia esimerkkejä uskonnollisesta terrorismista (usein taustalla poliittiset tavoitteet), josta mainittakoon ristiretket, inkvisition vuosisatoja kestänyt toiminta, sekä pakolla suoritettu lähetystyö.
Uusnatsismi ja rasistinen terrorismi
Rasistiset ryhmät toteuttavat kansallissosialismin rotuoppia hyökäten muita "alempia" rotuja vastaan. Tavoitteena on usein etninen puhdistus, keinona muun muassa muiden kansallisuuksien pelotteleminen pois maasta. Tätä on tavoitellut mm. Kosovon vapautusarmeija.
Uusnatsiryhmät hyökkäävät myös usein juutalaisia tai Israelin valtion omaisuutta vastaan. Tämäntyyppinen terrorismi ei ole yleensä pitkälle organisoitua, ja sen kohteena on tavallisesti ihmisryhmä, harvoin yksittäiset ihmiset.
Poliittinen terrorismi
Poliittinen terrorismi hyökkää yleensä vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan, pyrkien korvaamaan sen oman näkemyksen mukaisella järjestelmällä. Useat vasemmistolaiset ryhmät ovat pyrkineet kaatamaan kapitalistisen hallituksen ja perustamaan kommunistisen tai sosialistisen järjestyksen. Esimerkkinä Saksan Punainen armeijakunta ja Italian Punaiset prikaatit. Ks. myös amerikkalainen The Weather Underground.
Kuintenkin oikeistoterrorismismi on syyllinen yhteen Euroopan pahimmasta rauhanajan pommi-iskusta, Bolognan rautatieaseman räjäytykseen Italiassa 1980-luvun alussa. Iskussa kuoli yli 80 ihmistä ja siitä epäillään Harmaat sudet -järjestöä. Toisinaan oikeistoterroristit ovat myös pyrkinyt tukemaan olemassa olevaa yhteiskuntajärjestystä. Tästä esimerkkinä toimivat vaikkapa Etelä-Amerikan puolisotilaalliset järjestöt, jotka ovat usein hallitusten palveluksessa ja pyrkivät murhaamaan poliittiset vastustajansa, tai näitä tukevat ihmisryhmät. Oikeistoon kuuluivat myös Nicaraguan syrjäyttyä diktaattoria Anastasio Somoza Debaylea tukevat Contrat (vastavallankumoukselliset), jotka taistelivat Nicaraguan vaaleilla valittua Sandinistihallitusta vastaan 1980-luvulla.
Kylmän sodan aikana suurvallat tukivat omaa ideologiaansa kannattavia terroristijärjestöjä joko suoraan tai epäsuorasti. Neuvostoliitto tuki PLO:ta, joka puolestaan toimitti aseita Euroopan vasemmistolaisille järjestöille. Jotkin Etelä-Amerikan oikeistolaisista terrorijärjestöistä olivat suoraan Yhdysvaltain tukemia. Yhdysvallat toimitti myös aseita Afganistanissa Neuvostoliittoa vastaan taisteleville mujahideen-sisseille ja Al Qaidalle, josta sittemmin tuli terroristiryhmä.
Anarkistien terroria tapahtui 1870–1920-luvuilla. Anarkistien murhaamina kuolivat Venäjän Aleksanteri II (1881), Italian Umberto I (1900) ja Yhdysvaltain presidentti William McKinley (1901). Anarkististen terroristien motiivit olivat osin vaihtelevat, esim. valtiollisen väkivallan kostaminen tai pyrkimys nostattaa alistetut kapinaan.
Valtioterrorismi
Valtioterrorismilla viitataan useimmiten tilanteeseen, jossa jokin valtion organisaatio syyllistyy tekoihin, jotka täyttävät terrorismin piirteet. Tällaisia ovat mitkä tahansa salaiset tai laittomat toimet, jotka voivat kohdistua jopa täysin syyttömiin ihmisiin tai ulkopuolisiin.
Yhdysvaltain ulkoministeriö on määritellyt termin tiukemmin tarkoittamaan valtion tukea yleisesti terroristiryhminä pidetyille organisaatioille. Tämän määritelmän mukaan USA on luokitellut kaksi valtiota, [http://www.state.gov/s/ct/rls/pgtrpt/2002/] Syyrian ja Iranin terroristeja tukeviksi.
Jotkin tahot ovat leimanneet myös Yhdysvallat terroristivaltioksi. Yhdysvaltalainen Noam Chomsky on esittänyt objektiivisen määritelmän terrorismille ja pitää sen perusteella Yhdysvaltoja maailman suurimpana terroristivaltiona. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt Venezuelan presidentti Hugo Chávez häntä vastaan tehtyjen Yhdysvaltain tukemien vallankaappausyritysten jälkeen.
Terrorismin dynamiikasta
Terrorismi ja media
Terrorismi on pieniä näyttäviä tekoja, joiden tarkoituksena on pelon ilmapiirin luominen. Tässä mielessä terrorismi on riippuvainen mediasta: Mitä laajemmin ja näyttävämmin tieto terroriteosta leviää, sen parempi terrorismin kannalta. Puhutaankin terrorismin ja media epäpyhästä liitosta: terrorismi tarvitsee mediaa vaikutuksensa levittämiseen ja media tarvitsee "näyttäviä" uutisia levikkinsä parantamiseen.
Nykyisen nk. "Terrorismin vastaisen sodan" alkuvaiheessa, 11.9.2001 jälkeen, USA:n hallitus pyysi mediaa olemaan levittämättä Osama bin Ladenin videoviestejä. USA:ssa ymmärrettiin siis terrorismin ja median välinen riippuvuus. Myös 11.9.2001 kohteiden valinta kielii mahdollisesti osaltaan tästä median ja terrorismin välisestä suhteesta.
Edellisen perusteella terrorismi on sitä tehokkaampaa, mitä kattavamman ja näkyvämmän julkisuuden se teoillaan saa aikaiseksi. Tämän pohjalta terrorismilla on jatkuvasti ollut paremmat toiminnan edellytykset. Nyt ne ovat globaalilla tasolla ja nyt puhutaankin kansainvälisestä terrorismista.
Terrorismi ja väestö
Terrorismi on yleensä keskeisesti nuorten, toimettomien, ns. syrjäytyneiden miesten toimintaa. Kun valtion (vast.) alle 15–24-vuotiaiden osuus nousee koko väestöstä 20 prosenttiin, terrorismille ja yleisemmin epävakaudelle ja muutokselle, näyttäisi syntyvän paremmat edellytykset. Nuoret suosivat "muutosta", uusia asioita. Kasvava nuori väestö aiheuttaa usein myös painetta sisäisesti ja myös suhteessa naapureihin.
Esimerkkejä tästä väestödynamiikasta ovat 1600-luvun protestanttinen uskonpuhdistus, 1700-luvun "demokraattinen vallankumous" Euroopassa, 1920-luvun fasismi ja muut ääriliikkeet ja 1960-luvun poliittiset opiskelijaliikkeet. Tarkemmin tästä väestöriippuvuudesta esim. Samuel Huntington: "Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys".
Laajalti terroristiryhmiksi kuvailtuja järjestöjä
Lähi-Itä
- islamistinen Al-Qaida – perustettu 1988
- Siionistiset Haganah, Irgun (1931) ja Lehi (1940)
- Palestiinan Vapautusjärjestö PLO – perustettu 1964
- Palestiinalainen Musta syyskuu – perustettu 1970
- Fatah
- Islamilainen Jihad – Egypti/Palestiina 1970-luvulta alkaen
- Hizbollah "Jumalan puolue" – perustettu 1982
- Hamas – perustettu 1987
Aasia
- Kurdistanin työväenpuolue (PKK) – perustettu 1970-luvulla.
- Japanilainen Aum Shinrikyo (Korkein totuus) – perustettu 1987
- Filippiiniläinen Abu Sayyaf – perustettu 1991
- Uiguurit
Eurooppa
- Kovoson vapautusarmeija (KLA) – perustettu 1990-luvun lopussa
- Saksalainen Punainen armeijakunta (RAF) – 1967
- Baskien separatistijärjestö ETA (Euskadi Ta Askatasuna) 1959
- Ulsterin Puolustusliitto (UDA) – perustettu 1971
- Ulsterin Vapaustaistelijat (UVF) – perustettu 1912
- Italialainen Punaiset prikaatit – 1969
- Irlannin tasavaltalaisarmeija (IRA) – perustettu 1919
Pohjois-Amerikka: Kanada ja Yhdysvallat
- Kanadalainen Front de Libération du Québec perustettu 1963
- Puerto Ricon Los Macheteros – perustettu 1976
- Ku Klux Klan - entisten etelävaltiolaisten upseerien 1865 perustama järjestö, jota on elvytetty useita kertoja uudestaan.
Etelä-Amerikka
- Perulainen Loistava polku – perustettu 1960-luvun lopussa.
Viimeaikaisia terroritekoja
- 7. heinäkuuta 2005 Lontoon joukkoliikennevälineissä tapahtuu joukko räjähdyksiä. Kuolleita on vahvistettu menehtyneen vähintään 49 (10.07.2005).
- 6. helmikuuta 2004 räjähtää Moskovan metrossa pommi. 40 kuolee ja 100 loukkaantuu.
- 24. elokuuta 2004 venäläiset Tupolev Tu-134- ja Tupolev Tu-154- matkustajakoneet räjähtävät ilmassa Tulan ja Rostovin alueiden yläpuolella lyhyen ajan kuluessa. 90 ihmistä kuolee. Tekijöiksi epäillään koneiden matkustajia Amnat Nagajeva ja Satsita Zhebirhanova.
- 1. syyskuuta 2004 räjähtää kaksi pommia beersebalaisessa ostoskeskuksessa. 16 kuolee. Israelin varapuolustusministeri Zeev Biom syyttää Syyriaa jopa avunannosta tekoon ja vaatii vastatoimia Syyriaa vastaan.
Intifada
Intifada eli palestiinalaistan kansannousu Israelia vastaan palestiinalaisvaltion luomiseksi tuottaa jatkuvasti uusia uhreja eri iskuissa. [http://en.wikipedia.org/wiki/Violence_in_the_Israeli-Palestinian_conflict_2004]
Huomattavia iskuja, joita on laajalti kuvailtu terrori-iskuiksi
- 23. heinäkuuta 2005 Egyptin Sharm el-Sheikin autopommit.
- 7. ja 22. heinäkuuta 2005 Lontoon pommi-iskut metroissa ja bussissa.
- 1. syyskuuta 2004 Beslanin koulukaappaus Pohjois-Ossetiassa.
- 9. toukokuuta 2004 Tšetšenian presidentin Ahmed Kadyrovin murha.
- 11. maaliskuuta 2004 Madridin pommi-isku rautatieasemalla ja junissa tappaa 191 ihmistä Espanjan vaalien alla. Koalitioon Azorien julistuksella Bushin, Blairin ja Barroron kanssa sitoutunut pääministeri Jose Maria Aznar häviää vaalit ja Espanja vetää joukkonsa Irakista.
- 19. elokuuta 2003 Raketti-isku Canal-hotellin Bagdadissa surmaa 23–joukossa YK:n erityislähettiläs Sérgio Vieira de Mello. YK:n pääsihteeri Kofi Annan kutsuu Martti Ahtisaaren selvittämään YK:n työtekijöiden turvallisuutta. Vastaavan alipääsihteerin eroanomukseen ei suostuta, mutta turvallisuuspäällikkö lähetetään lomalla ja hän eroaa.
- 15. marraskuuta ja 20. marraskuuta 2003 Istanbulin pommi-iskut - Viidessä päivässä räjäytetään autopommeilla kaksi synagogaa, UK:n konsulaatti ja HSBC pankin rakennus.
- 23. lokakuuta 2002 – Moskovan teatterikaappaus Nord-Ost-nimisessä teatterissa.
- 12. lokakuuta 2002 – Pommi-iskut Balilla surmaavat 202 henkeä.
- Syyskuun 11. päivän terrori-iskut 2001 World Trade Centeriin ja Pentagoniin.
- 2000 Pommi-isku amerikkalaiseen USS Cole-sotalaivaan.
- 19. huhtikuuta 1995 Oklahoma Cityn pommi-isku.
- 1995 Sariinikaasuhyökkäys Tokion metroon.
- 1988 Pan Amin lennon 103 räjäytys - Lockerbien pommi-isku
- 5. elokuuta 1988 Omaghin pommi-isku Pohjois-Irlanti
- 1985 PLO kaappaa matkustaja-alus Achille Lauron.
- 31. lokakuuta 1984 henkivartiokaartilainen sikhi ampuu Intian pääministerin Indira Gandhin.
- 23. lokakuuta 1983 241 USA:n merijalkaväen sotilasta kuolee kokonaisen kasarmin tuhonneessa pommi-iskussa Beirutissa. Iskun jälkeen Reagan päättää vetää USA:n joukot Libanonista.
- 6. lokakuuta 1981 Egyptin Israelin kanssa rauhansopimuksen tehnyt presidentti Anwar Sadat murhataan ampumalla ja käsikranaatein. Kaksikymmentä loukkaantuu.
- 1980 Iranin lähetystön piiritys – Irakilaiset agentit valtaavat Iranin lähetystön Lontoossa.
- Joulukuu 1980 El Salvadorin armeija teloittaa 800 siviiliä El Mozoten kylässä.
- 1974 TWA-841 lennon räjäytys.
- 1972 Münchenin verilöyly – Palestiinalainen Musta syyskuu kaappaa Israelin painijoukkueen 11 urheilijaa.
- 28. heinäkuuta 1946 King David-hotellin räjäytys – UK:n Palestiinan mandaatti, juutalaisten Irgun räjäyttää Brittien päämajan Jerusalemissa, 91 kuolee. [http://www.jerusalem-archives.org/period3/3-30.html kuva hotellista]
- 14. helmikuuta 1922 Ernst Tandefelt ampuu sisäasiainministeri Heikki Ritavuoren Helsingissä. Ritavuori oli sisäasiainministerinä ja tasavallan presidentti K. J. Ståhlbergin nimittämänä vt. oikeusministerinä esitellyt tammikuussa 1921 lain valtiollisten vankien (punavankien) armahtamisesta, mistä oikeusministeri oli kieltäytynyt ja joutunut jättämään hallituksen.
- 28. kesäkuuta 1914 Gavrilo Princip ampuu Franz Ferdinandin, Itävallan arkkiherttuan. Murha johtaa ensimmäiseen maailmansotaan.
- 1. syyskuuta 1911 kiovalainen sosiaalivallankumouksellinen Dmitri Bogrov surmaa Venäjän pääministeri Pjotr Stolypinin Kiovan oopperatalolla pommilla.
- 6. helmikuuta 1905 Lennart Hohental ampuu (oikeuskansleria vastaavan) prokuraattori Eliel Johnssonin, joka oli edellisenä vuonna aateloitu Soisalon-Soiniseksi. Myöntyväisyyssuuntaa edustava Johnsson ei ollut aktivistien tahdon vastaisesti vastustanut Bobrikovin pyrkimyksiä laittomiin asevelvollisuuskutsuntoihin.
- 16. kesäkuuta 1904 Senaatin virkamies Eugen Schauman ampuu Suomen suuriruhtinaskunnan vihatun kenraalikuvernöörin, Nikolai Ivanovitš Bobrikovin.
- 2. maaliskuuta 1881 puolalainen Narodnaja volja -järjestön Ignacy Hryniewiecki surmaa Aleksanteri II:n heittämällään pommilla.
Katso myös
- Pommi-isku
Lähteitä
- Francisco Alonso-Fernández: "Fanáticos terroristas - Claves psicológicas y sociales del terrorismo", Salvat Editores S.A., Espanja 2002.
- Jukka Paastela (toim.): "Terrorismi – Ilmiön tausta ja aikalaisanalyysejä", ISBN: 952-5503-1
- Toby Archer:"Ydinaseet ja terrorismi uhkaavat USA:n hegemoniaa" Helsingin Sanomat 27.7.2005 s. A 4
Luokka:Terrorismi
ja:テロリズム
zh-cn:恐怖主义
Media__NOTOC__
Media, alun perin monikko latinan sanasta medium eli "keskellä", tarkoittaa nykyään tiedon kantajaa.
Media-sanan merkityksestä
Media voi viitata sekä tiedon tallentamiseen (esim. levyke, kiintolevy) että tiedon lähettämiseen (esim. Internet, televisio). Suomeksi sana "media" on yksikkö ja sen monikko on "mediat".
Media on nykyään hyvinkin laaja käsite. Se voi olla lehtien, television ja radion ohella vaikkapa kahvilan servietti, polttoainepumppu tai kuumailmapallo. Markkinointiviestinnän ammattilaiset tarkoittavat medialla mainosvälineitä, joilla viesti saadaan perille kohderyhmälle. Yleiseltä merkitykseltään media on mikä tahansa joukkoviestin.
Useimmiten medialla tarkoitetaan kuitenkin massamediaa eli joukkotiedotusvälineitä, eli niitä lähettävän median muotoja, joilla voidaan tavoittaa samanaikaisesti suuri yleisö.
Median historiasta
Joukkotiedotusvälineenä median historiaallisina vaiheina voidaan nähdä huhu, julkiset kuulutukset, julkiset kokoontumiset, kirjapainotaito, lehdistö, elokuvat, yleisradio, televisio, satellitti-TV ja monen edellisten konvergenssina, yhdentymisenä Internet.
Laajemmin mediana voidaan nähdä mm. julkiset rakennukset ja hallitsijan kuvalla koristeltu raha. Muinaisen Persian pääkaupunki Persepolis nähdään kulissina (mediana) alamaisille (kohderyhmä), jotka tulivat ympäri laajaa Persiaa maksamaan vuosittaiset verot suurkuninkaalle. Samalla he joutuivat vakuuttumaan Persian suurkuninkaan ylivertaisesta mahtavuudesta, ja siis esim. kapinan mahdottomuudesta (viesti).
Median merkityksestä
Tavallisesti median merkityksenä nähdään vain sen rooli keskustelun herättäjänä. Korostetaan sitä, että media ei pysty luomaan uutta tietoa, vaan vaikuttamaan vain siihen mistä ihmiset (päivittäin) keskustelelevat. Samassa yhteydessä korostetaan sitä, että mainonta ei vaikuta, sitä harrastetaan, koska ei uskalleta olla siitä pois.
Jos ihmistä tarkastellaan systeeminä, systeemin käyttäytymiseen vaikuttaa sisäinen tulkitseva tieto sekä ulkoa (ja sisältä) saatu input- tieto. Sisäisen tulkitsevan tiedon lähtökohtia ovat geneettinen perimä (systeemin rakenne) ja kaikki se, mikä syntymän jälkeen on yksilöön vaikuttanut input- tietona (opittu tieto): vanhemmat, naapurit, koulu, ystävät, harrastukset ja media. Nykyihminen kuluttaa mediaa päivittäin tuntikausia (3—9 tuntia, maasta riippuen) ja keskustelee perheenjäsenten kanssa keskimäärin parikymmentä minuuttia. Median pitkäaikaisvaikutus on siis muutakin kuin "keskustelun herättäjä". Median laajemmasta merkityksestä esimerkkejä ovat:
Toisen maailmansodan jälkeisessä kylmässä sodassa radiotoiminta (Radio Free Europa, Voice of America, BBC...) ja niiden vastainen toiminta oli merkittävä osa ideologista kamppailua. Vuonna 1948 alkanut läntisten radioasemien häirintä Neuvostoliitossa oli ja on edelleen ollut maailman suurin häirintäoperaatio. Siinä oli lopulta mukana noin 2000 häirintälähetintä. Jokaisen yli neljäsosamiljoonan kaupungin ympärillä oli häirintäasemia, jopa 16 kappaletta. Muutamaa katkosta lukuun ottamatta häirintä jatkui vuoteen 1987 asti. Neuvostoliitto tuskin olisi aloittanut maailman suurinta häirintäoperaatiota, jos lännen radioiden merkitys olisi "vain keskustelun herättäjä".
Ruandan kansamurha tutsien ja hutujen välillä vuonna 1994 saatiin aikaiseksi yhdellä sitkeään kansankiihotukseen keskittyneellä radioasemalla (Deux Collines). Seurauksena oli 500 000 kuollutta, pääsosin tutseja, 3 miljoonaa pakolaista pääosin Zairessa ja 3 miljoonaa sisäistä pakolaista Ruandassa.
Ennen kuin serbit ja kroaatit kävivät todellisen sodan Balkanilla 1990-luvulla, he kävivät televisiosodan. Koko sota oli keinotekoinen, televisiolla luotu. Tarvittiin muutaman vuoden häikäilemätön propaganda ja toisensa vuosikymmeniä tunteneet ihmisen alkoivat vihata toisiaan. Serbit myös ajoittivat toimintansa USA:n kansallisen mielenkiinnon mukaan. Kun USA:ssa keskusteltiin budjetista tai muista kriiseistä maailmalla, serbit suorittivat omat operaatiot.
Kun ihminen saa yhä enemmän tietoa median kautta, median merkitys kasvaa. [http://www.matheory.info Jan Kåhre] toteaa kirjassaan "The Mathematical Theory of Information" sivulla 163, että informaatiota häviää ketjussa. Mitä ketjuuntuneempi informaatiosysteemi on, sitä vähemmän lopullinen tieto vastaa alkuperäistä. Tämä on yhteiskunnan ongelma. Yksilö havaitsee tämän ongelman vain niissä tilanteissa, joissa hänellä on ensikäden tietoa, siis lyhyt informaatioketju informaation lähteelle.
Myös venäläisen psykologisen sodankäynnin teorian (refleksiivinen kontrolli) mukaan välitetty tieto on muutakin kuin keskustelun herättäjä.
Media ja sodankäynti
:katso myös: informaatiosodankäynti
Joukkotiedostusvälineet ovat suuren vaikutuksensa takia myös keskeisiä sodankäynnin kohteita. Persianlahden sodassa Irakin tärkeimmät yleisradio- ja TV-asemat tuhotiin heti vuoden 1991 sodan ensi päivänä. Bosnia rauhanturvaoperaatioissa SFOR- joukot ovat hiljentäneet serbien televisioasemia.
NATOn risteilyohjuksen iskusta TV-studiota vastaan 21. huhtikuuta 1999 Kosovon sodan aikana Belgradin pormestari totesi: "Ensimmäistä kertaa historiassa mediasotaa käydään pommeilla". USA puolustusministeriö vastasi:"Serbien TV on yhtä paljon osa Milosevic'in murhakoneistoa kuin hänen asevoimansa".
Kosovon sodassa Serbia menetti 90% yleisradiokalustosta 420 iskussa, vahinkojen arvo yli miljardi markkaa.
Mediasotaa käydään muillakin kuin pommeilla. Kurdijärjestö syyttää Turkkia sen Hotbird- satelliittikanavan Med TV:n elektronisesta häirinnästä, teknologisesta terrorismista, syyskuussa 1998.
Joukkotiedotukseen tuhoamiseen liittyy yleensä myös joukkotiedotuksen korvaaminen omalla lähetyskalustolla. USA:lla on kuusi EC-130E Hercules-kuljetuskonepohjaista lentävää Command Solo radio- ja TV-asemaa tätä tarkoitusta varten. Nämä koneet mahdollistavat tietysti myös harhauttamisen ja disinformaation lähettämisen, samoin toimivien radio- ja TV-asemien häirinnän. Näitä koneita on käytetty Irakissa 2003, Afganistanissa 2001, Kosovossa 1999, Bosniassa, Haitilla, Persianlahdella 1991 ja Panamassa.
Tsetseenia ensimmäisessä sodassa media oli tsetseenien hallussa. Tsetseenian toisessa sodassa Venäjä tuhosi, häiritsi ja korvasi systeemaattisesti tsetseeni-median. Edellisen voittivat tsetseenit, jälkimmäisen venäläiset (?).
Vallankaappauksissa ja sisällissodissa media on keskeisiä ensimmäisiä maaleja. Venäjän vallankaappausyritys vuonna 1991 epäonnistui ilmeisesti mm. siksi, että venäläisillä oli jo paljon muita tiedonlähteitä (satelliittiantennit) kuin Venäjän televisio. Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa palestiinalaisten media on ollut Israelin toistuvien iskujen kohde.
Median kontrolli sodassa
Krimin sodassa otettiin käyttöön ja vaikutti ensimmäistä kertaa uusi tietotekniikan keksintö, lennätin. Sitä ei osattu vielä kontrolloida ja sotakentiltä suoraan ja nopeasti saatavat tiedot kaatoivat mm. Englannissa hallituksen.
Tämä uuden tietotekniikan tai joukkotiedotuksen ominaisuus (kontrollin puute ensimmäisessä sodassa) näkyi mm. television osalta Vietnamin sodassa. Yleensä asevoimat ovat nopeasti oppineet uuden joukkotiedotuksen kontrollin.
Irakin sodassa 2003 suuri reportterimäärä oli kontrollissa sillä tavalla, että reportterit olivat "isäntäjoukon" mukana koko ajan. Kun "isäntäjoukko" tarjosi reporttereille suojan, tämä vaikutti psykologisesti siihen mitä raportoitiin. Myös isäntien tulo tutuiksi, ystäviksi ja heidän ongelmiensa parempi ymmärtäminen vaikuttivat raportointiin.
Media ja sodankäynti Suomessa
Suomessa Lahden yleisradioasema oli talvisodassa pommituksen kohteena ja se vaikeni täysosuman jälkeen pariksi viikoksi. Vaikutus todettiin merkittäväksi kansan mielialoihin. Viipurin alueella linja-autossa ollut liikkuva propaganda-asema, joka välitti ohjelmaa Venäjälle tuhottiin talvisodan aikana. Kyseinen asema vaikutti myös siihen, että venäläiset joutuivat käyttämään useita omia asemia suomalaisten yhden aseman häirintään. Ne olivat samalla pois Suomeen (tai Venäjälle) suunnatusta propagandasta.
Kesällä 1944 Suomessa harkittiin BBC:n häirintää, koska sen vaikutus oli todettu vaaralliseksi kansan mielialoille. Sodan loppuminen poisti häirintätarpeen.
Nykyaikaisen verkottuneen median luonteesta
Nykyaikaista mediaa luonnehtii moninaisuus, verkottuminen ja globaalisuus. Median välineitä on useita ja ne ovat sisäisesti erikoistuneita. Median omistustuksen ja määrän kasvaessa syntyy uusia ilmiöitä, tapahtuu muutos määrästä laatuun. Nykyaikainen media on harvoin kenenkään selvässä kontrollissa ja sen kilpaillessa keskenään, syntyy uutta mediadynamiikkaa. Hierarkkisen median aikana hallitsijan "toilailut" voitiin "painaa villasella", verkottuneen median aikana aina joku julkaisee tiedon ja saa näin kilpailuedun. Tällöin jo "valtamedian" kannattaa julkaista ko. tieto, jotta joku kilpailija ei saisi suhteellista etua.
Ehkä merkittävin tulevaisuuden median ominaisuus on globaalisuus. Satelliitti-TV ja -radio, sekä erityisesti internet luovat samalla tavalla vaikutusta kuin media pitkällä aikavälillä aikaisemmin. Nyt vain vaikutus on globaalia, esim. CNN ja Al-Jazeera.
Katso myös:
- Terrorismi ja media
- Suomalaismedia verkossa
- Noopolitik ja joukkoviestintä
Lähteitä:
- World Media BBC Monitoring- lehti (korvattu muutama vuosi sitten maksullisella nettipalvelulla)
- [http://www.clandestineradio.com Organisaatio politiikan, diplomatian, vakoilun ja sähköisen median leikkauskohdassa]
- [http://www.teevee.org TV- ja video- aktivistien saitti]
- [http://www.digita.fi Suomen jakeluverkko-organisaatio: Digita OY]
- [http://www.radioliitto.fi Suomen Radioiden Liitto, SRL ry.]
- Yleisradion historia, 1. osa 1926 - 1949 Eino Lyytinen:"Perustamisesta talvisotaa", Timo Vihavainen:"Sodan ja vaaran vuodet" Yleisradio OY, WSOY Painolaitokset 1996.
- MpKK:n Strategian Laitoksen tutkijan [http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2004/2004062.html Tommi Koivulan väitöskirja] "Sodan kaikuja - Norjan ja Suomen henkilömiinaretoriikka kansainvälisen mediaprosessien ilmentäjänä 1995 - 2002" (ISBN 951-44-5987-3) kuvaa median uutta vaikutusta.
Luokka:Media
InformaatiosodankäyntiInformaatiosodankäyntiä (engl. Information Warfare, IW) on mikä tahansa hyökkäys tietoa kohtaan, toimintatavoista ja keinoista riippumatta. Esimerkiksi puhelinvaihteen pommittaminen tai sen sovelluksien tuhoaminen tietokoneviruksella ovat kumpikin informaatiosodankäyntiä.
Informaatiosodankäyntiä on myös mikä tahansa toiminto, joka suojelee tietoamme - toimintatavoista ja keinoista riippumatta. Esimerkiksi puhelinvaihteen vahvistaminen pommitusten varalta ja sen sovelluksien virusturvan päivittäminen ovat kumpikin informaatiosodankäyntiä.
[http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/88861.pdf Turvallisuuspoliittinen selonteko 2004] määrittelee informaatiosodankäynnin seuraavasti (Keskeiset lyhenteet ja määritelmät (s. 156)):
Informaatiosodankäynti (on) Valtion yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen päätöksentekoon ja toimintakykyyn sekä kansalaisten mielipiteisiin vaikuttamista ja tältä suojautumista käyttämällä hyväksi informaatioympäristöä. Informaatiosodankäyntiä voidaan käydä yhteiskunnallisin, poliittisin, viestinnällisin, psykologisin, sosiaalisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin kaikilla sodankäynnin tasoilla.
Suhteellisen edun mukaan informaatiosodankäynnissä on kolme oleellista kokonaisuutta:
- parempi informaatio
- hyökkäys vastustajan informaatiota vastaan ja
- puolustus vastustajan hyökkäystä vastaan
Informaatiosodankäynnin yksi keskeinen pelikenttä ovat tiedotusvälineet. Erilaisin keinoin sotaa käyvät osapuolet pystyvät vaikuttamaan siihen, millaista informaatiota ihmiset saavat tiedotusvälineiden kautta. Varsinkin demokraattisissa valtioissa kansalaismielipide on hyvin tärkeä sotilaallisen politiikan kannalta. Myös rauhan vallitessa on tärkeää, että ihmisillä on toivotunlainen näkemys sotilaalliseen toimintaan liittyvistä asioita. Tavallisilla kansalaisilla ei ole usei | | |
