:: wikimiki.org ::
| Kulta |
Kulta
Kulta (lat. aurum) on alkuaine, joka kuuluu metallien ryhmään. Se on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa täysin puhtaassa muodossa. Jalometallina se kuuluu samaan joukkoon hopean ja platinan kanssa. Kulta ei reagoi useimpien kemikaalien kanssa, mutta kuningasvesi ja kloori pystyvät syövyttämään sitä. Kulta on muutenkin äärimmäisen epäreaktiivinen, joten sitä käytetään tästä syystä (kauniin ulkomuotonsa ohella) koruihin, hammaspaikkoihin, ja aiemmin myös proteeseihin. Hyvän sähkönjohtavuuden ja korrosoitumattomuuden takia kultaa käytetään myös elektroniikkateollisuudessa mm. liitin- ja kytkinpinnoissa. Kullan kemiallinen merkki Au tulee sen latinankielisestä nimestä Aurum.
Valmistus
Kulta esiintyy luonnossa sekä metallisena, että yhdisteenä. Se voidaan puhdistaa syanidi-, klooraus- tai amalgaamiprosessilla.
- Syanidiprosessissa kulta reagoi natriumsyanidiliuoksessa muodostaen natriumsyanoauraattia, joka pelkistetään elektrolyyttisesti.
- Kloorausprosessissa malmi reagoi kloorin kanssa korkeassa lämpötilassa muodostaen kultakloridia (AuCl3). Liuos pelkistetään vetysulfidilla, jolloin saadaan kultasulfidia, joka voidaan puhdistaa sulattamalla.
- Amalgaamiprosessissa kulta liuotetaan lietteestä amalgaamiin (elohopeaan) ja erotetaan tislaamalla.
Kullan hinta annetaan usein dollaria /Troy unssi (99,98% Au). (Troy oz = troy unssi = 31,1034768 grammaa. Tavallinen unssi on vain 29,6856 g.)
Kultalajit
- punakulta
- keltakulta
- viherkulta
- valkokulta
valkokulta
Merkittävimmät esiintymisalueet
Venezuela
Kaivostoiminta Suomessa
Suomessa on yksi toiminnassa oleva kultakaivos Sodankylässä, mutta muiden kaivosten avaamista selvitellään mm. Kittilässä, Orivedellä, Ilomantsissa, Raahessa ja Huittisissa. Uusien kaivosten kannattavuuden mahdollistaa rikastusmenetelmien kehittyminen.
Katso myös
- jaksollinen järjestelmä
- alkemia
- katinkulta
- kultakuume
Aheesta muualla
- [http://www.kultahippu.fi/ Kultahippu - tietoja kullasta ja kullankaivuusta]
Luokka:Alkuaineet
Luokka:luonnonvarat
ms:Emas
ja:金
simple:Gold
th:ทองคำ
Alkuaine:Klassinen käsitys alkuaineista artikkelissa Neljä alkuainetta.
Alkuaine koostuu atomeista joiden ytimissä on yhtä monta protonia. Protonien lukumäärää on alkuaineen järjestysluku eli atomiluku. Saman alkuaineen atomeilla on siten sama atomiluku. Esim. atomit, joiden ytimessä on 6 protonia ovat hiiliatomeja.
Ytimessä voi olla vaihteleva määrä neutroneja. Tällaisia saman alkuaineen erilaisia ytimiä kutsutaan alkuaineen isotoopeiksi.
Tunnetut alkuaineet
Alkuaineet on lajiteltu jaksolliseen järjestelmään rakenteensa mukaan.
Katso myös:
- Luettelo alkuaineista nimen mukaan
- Luettelo alkuaineista kemiallisen merkin mukaan
- Luettelo alkuaineista järjestysluvun mukaan
Luokka:Fysiikka
Luokka:Kemia
-
ko:화학 원소
ms:Unsur kimia
ja:元素
simple:Element
th:ธาตุเคมี
JalometalliMetallit jaetaan jaloihin ja epäjaloihin metalleihin. Jalot metallit eivät reagoi suolahapon ja sitä heikompien happojen kanssa, kun taas epäjalot reagoivat. Kulta ja platina ovat jaloimpia metalleja.
Luokka:KemiaLuokka:Raaka-aineet
Platina:Platina on myös Sacchian lempinimi.
Platina on hopeanharmaa metalli. Sitä käytetään standardipainojen ja -mittojen valmistukseen, katalyyttinä, sekä koboltin kanssa vahvojen magneettien valmistukseen. Platina kestää hyvin korroosiota ja happoja, joten elektrolyysissä käytettäviä kohtioita (elektrodeja) tehdään platinasta. Lämpötilaherkkiin vastuksiin käytetään platinalankaa. Platinan kemiallinen merkki on Pt.
- Atomiluku : 78
- Atomipaino : 195.08
- Sulamispiste : 1772°C
- Kiehumispiste : 3827°C
- Tiheys 293 Kelvinissä : 21.45 g/cm3
Luokka:Alkuaineet
ja:白金
simple:Platinum
th:แพลตินัม
KuningasvesiKuningasvesi on voimakkaasti syövyttävä, höyryyntyvä keltainen neste. Se on suolahapon (HCl) ja typpihapon (HNO3) seos yleensä suhteessa 3:1. Se on yksi harvoista hapoista, jotka syövyttävät kultaa ja platinaa. Koska kulta ja platina ovat vetyä jalompia, syövyttävyys ei kuitenkaan perustu happamuuteen vaan happojen yhteisvaikutukseen.
Typpihappo kykenee itse asiassa syövyttämään häviävän pienen määrän kultaa. Suolahappo taas toimii kloori-ionien lähteenä ja ajaa typpioksidin ja kullan reaktiota eteenpäin. Reaktion kemiallinen yhtälö on seuraava:
:Au + 3NO3- + 6H+ → Au3+ + 3NO2↑ + 3H2O
:Au3+ + 4Cl- → AuCl4-
Luokka:Hapot
ja:王水
Koru
Koru on ihmisen vartalolla oleva taide-esine, jonka merkitys on esteettinen, sosiaalista tai yhteiskunnallista asemaa merkitsevä tai uskonnollinen.
Korujen historia
Ensimmäiset tunnetut korut olivat reiällisiä luonnonesineitä, kuten simpukankuoria. Ne kiinnitettiin ilmeisesti reiästään kaulanauhaan. Moni koru on ollut amuletti, eli niiden on uskottu sisältävän taikavoimia. Koruja valmistivat jo neandertalin ihmiset, mutta paljon ja huolellisesti koruja ilmeisesti tekivät vasta nykyihmiset. Varhaisten korujen on kalliotaiteen ohella arveltu kuvastavan nykyihmisen ajatusmaailman kykyä vertauskuvalliseen ajatteluun, ja siitä seuranneita yliluonnollisia kuvitelmia. Korut ovat usein arvokasta ainetta, ja niillä on usein näytetty kantajansa vaurautta. Metallien keksimisen jälkeen monet korut on tehty metallista. Metallinkäytön alkuaikoina metalleja käytettiin korujen lisäksi lähinnä vain aseisiin; työkalut olivat usein vielä muita materiaaleja. Tämä kertoo siitä, että korut ja aseet ovat olleet arvostetuimpia esineitä.
Koruja on käytetty kaupankäynnissä vaihdon välineinä jo ennen rahaa ja pitkään myös rahan rinnalla. Arvometallisia koruja on voitu pilkkoa sopivan määrän aikaansaamiseksi.
-
ja:宝石
simple:Jewellery
KeltakultaKeltakultana pidetään usein kultaseosta, jossa kullan osuus on suuri. Hienokulta on (Au 999,99/1000) ominaisväriltään hyvin keltaista, esimerkiksi Suomessa käytettäviin seoksiin verrattuna "rihkama korun" väristä. Ominaisuuksiltaan hyvin pehmeää metallia, jota on mahdollista vuolla puukolla. Tulitikkuaskiin tuota kyseistä metallia mahtuu noin 550 g. Suomessa tätä löytyy joista ja kultakaivoksista.
Luokka:Metalliseokset
ValkokultaValkokultaseoksia on useita. Yleisimmissä valkokultaseoksissa on kullan lisäksi hopeaa ja palladiumia. Lisäksi seoksessa saattaa olla myös muita platinametalleja, piitä, ja nikkeliä (vanhoissa valkokultatuotteissa) haluttujen työstöominaisuuksien mukaan. Valkokulta ei ole sama kuin platina.
Luokka:Metalliseokset
ja:ホワイトゴールド
Armenia
Armenia on sisämaavaltio Kaukasuksella, Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä.
Sen naapurivaltioita ovat Turkki lännessä ja Georgia pohjoisessa, Azerbaidžan idässä ja Iran sekä Azerbaidžanin Nahitševanin maakunta etelässä.
Historia
Vuonna 301 Armeniasta tuli ensimmäinen kristinuskon valtionuskonnokseen ottanut maa - 12 vuotta ennen uskonnon virallista tunnustamista Rooman valtakunnassa ja 30-40 vuotta ennen Konstantinuksen kastamista. Alueella oli ennen kristinuskon saapumista harjoitettu useita muita uskontoja, joiden seuraajat käännytettiin.
Armenian alue oli useiden eri valloittajien - Parthialaisten, Roomalaisten, Arabien, Mongolien ja Persialaisten jälkeen pitkiä aikoja identiteetiltään hajanainen. Paimentolaisturkkilaiset hallitsivat aluetta vuodesta 1071, jona aikana armenialaisille annettiin useita etuoikeuksia kuten uskonnonvapaus ja vapautus armeijasta. Heitä nimitettiin Osmanivaltakunnassa "luotettaviksi ihmisiksi" (Millet-i Sidika).
Vuosina 1813 ja 1828 nykyinen Armenian alue (silloiset Erivanin ja Karabakhin khanaatit) liitettiin väliaikaisesti Venäjän keisarikuntaan. Venäjän ja Ottomaanien välisen sodan (1877-1878) jälkeen, kun lakiuudistukset riistivät armenialaisilta etuoikeuksia, armenialaiset vaativat Venäjää vetäytymään mailtaan, antamaan maalle itsenäisyyden ja parantamaan heidän tilannettaan.
Lyhytaikaisen bolševikkivallankumouksen jälkeisen tasavallan jälkeen Armenia liitettiin Neuvostoliittoon. Vuosina 1922-1936 maa kuului samaan neuvostotasavaltaan Georgian ja Azerbaidžanin kanssa ja vuodesta 1936 aina vuoteen 1991 asti maa oli Armenian SNT.
Ottomaanivaltakunnan viimeisinä vuosina (1915-1922) suuri osa Anatoliassa asuvista armenialaisista tuhoutui armenialaisten kansanmurhassa. Monet länsimaiset historioitsijat ja armenialaiset pitävät kuolemia valtion masinoimina joukkomurhina, mutta Turkki näkee tapahtumat sisällissodan, tautien ja nälänhädän yhteistuloksena. Uhriluku asettuu suurimmassa osassa arvioista 600 000:sta aina 1,5 miljoonaan henkeen. Uhrien muistoa kunnioitetaan perinteisesti 24. huhtikuuta. Armenia ja monet maailman valtiot ovat kampanjoineet aktiivisesti tapahtumien tunnustamiseksi kansanmurhana - mm. Ranska on pitänyt yhtenä Turkin EU-jäsenyyden edellytyksenä kansanmurhan tunnustamista.
Turkki
Vuonna 1998 käynnistyi konflikti Armenian ja Azerbaidžanin välillä armenialaisten asuttamasta Vuoristo-Karabahin enklaavista, jonka Stalin oli rajannut neuvosto-Azerbaidžanin sisälle. Maiden itsenäistyttyä vuonna 1991 taistelut alueesta kiihtyivät, ja vuoden 1994 tulitaukoon mennessä Armenian joukot hallitsivat paitsi Vuoristo-Karabahia myös ympäröiviä Azerbaidžanilaisia alueita. Molempien osapuolten talous on kärsinyt kyvyttömyydestä saavuttaa konfliktiin rauhanomainen ratkaisu.
Politiikka
Armenian hallituksen ilmoittamana tavoitteena on rakentaa maasta länsimainen parlamentaarinen demokratia. Kansainväliset tarkkailijat ovat kuitenkin kyseenalistaneet maassa käytyjen vaalien rehellisyyden vuodesta 1995 lähtien, viitaten moniin äänestykseen liittyviin ongelmiin. Suurimmaksi osaksi Armeniaa pidetään kuitenkin yhtenä IVY-maiden demokraattisimmista maista.
Armenian yksikamarinen parlamentti on kolmen valtapuolueen hallinnassa - HHK (konservatiivinen republikaanipuolue [http://www.hhk.am]), Dashnak (Armenian vallankumousliitto) ja Orinants Erkir (lakipuolue). Pääoppositio koostuu useista pienemmistä puolueista.
Armenialaiset äänestiväi itsenäisyyden puolesta syyskuun 1991 kansanäänestyksessä ylivoimaisella enemmistöllä. Levon Ter-Petrossian oli presidenttinä vuoden 1998 tammikuuhun asti, jolloin mielenosoitukset hänen kasvanutta autoritäärisyyttään ja sisä- ja ulkopoliittisia ongelmian vastaan pakottivat hänet eroamaan. 1999 pääministeri Vasgen Sarkissian, parlamentin puhemies Karen Demirchyan ja kuusi muuta virjailijaa kuoli parlamenttiin tehdyssä attentaatissa. Presidentti Robert Kotšarjan onnistui seuranneiden levottomuuksien hillitsemisessä, ja nauttii tällä hetkellä parlamentin luottamusta.
Osat
Robert Kotšarjan
Armeniassa on 10 maakuntaa (marz) ja pääkaupunkialue (k'aghak)
- :
- Aragatsotn (Արագածոտնի մարզ)
- Ararat (Արարատի մարզ)
- Armavir (Արմավիրի մարզ)
- Geghark'unik' (Գեղարքունիքի մարզ)
- Kotajk' (Կոտայքի մարզ)
- Lorri (Լոռու մարզ)
- Širak (Շիրակի մարզ)
- Sjunik' (Սյունիքի մարզ)
- Tavuš (Տավուշի մարզ)
- Vajots' Dzor (Վայոց Ձորի մարզ)
- Jerevan
- (Երևան)
Maantiede
Jerevan
Armenia on sisämaavaltio, jota pidetään teknisesti Aasian osana, mutta koska maalla on hyvin paljon yhteistä Euroopan kanssa, se joskus lasketaan kuuluvaksi siihen. Maa sijaitsee Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä Georgian, Azerbaidžanin, Iranin ja Turkin välissä.
Alue on suurimmaksi osaksi vuoristoista muutamine metsineen. Armeniassa vallitsee mannerilmasto; kylmät talvet ja kuumat kesät. Korkein kohta on 4095 metriin nouseva Aragats -vuori, eikä mikään osa maassa ole alle 400 metrin korkeudella merenpinnasta. Ararat -vuori on armenialaisille maan symboli, alueen korkein vuori, joka kuului Armeniaan ennen kuin Turkki otti Armenialta alueita vuonna 1915.
Armenia yrittää puuttua ympäristöongelmiinsa, ja on luonut erinäisiä ympäristöveroja ongelmien hoidon rahoittamiseksi. Hallitus työskentelee Jerevanin lähellä Medzamorissa sijaitsevan ydinvoimalan sulkemiseksi heti kun vaihtoehtoisia energianlähteitä on saatavilla.
Talous
ydinvoimala
Ennen itsenäisyyttä Armenian talous oli keskittynyt teollisuuteen - kemikaaleihin, elektroniikkaan, koneisiin, elintarvikkeisiin, synteettiseen kumiin ja tekstiileihin. Maatalous vastasi vain 20% koko tuotannosta ja 10% työvoimasta ennen Neuvostoliiton hajoamista. Kaivokset maassa tuottavat kuparia, sinkkiä, kultaa ja lyijyä. Valtaosa energiasta tuotetaan Venäjältä tuoduilla raaka-aineilla - suurin kotimainen energianlähde on vesivoima.
Kuten muut entisen Neuvostoliiton valtiot, Armenian talos kärsii keskitetysti suunnitellun talouden jättämästä perinnöstä ja vanhojen kauppasuhteiden hajoamisesta. Lisäksi vuoden 1988 Spitakin maanjäristys, joka tappoi yli 25 000 ihmistä ja jätti 500 000 kodittomaksi, vaikuttaa yhä maan talouteen - kuten myös Vuoristo-Karabahin konflikti. Azerbaidžanin ja Turkin vastaisten rajojen sulkeminen on romuttanut taloutta koska maa on riippuvainen ulkomailta tuoduista energianlähteistä ja raaka-aineista. Armenian bruttokansantuote putosi lähes 60 % vuodesta 1989 vuosiin 1992–1993, ja maan valuutta dram kärsi vuoden 1993 jälkeen hyperinflaatiosta.
hallitus on onnistunut kuitenkin tekemään laajoja taloudellisia uudistuksia, jotka ovat auttanet taloustasvua ja inflaation hillitsemistä. Armenialla on ollut vakaa talouskasvu vuodesta 1995 lähtien ja uudet talousalueet kuten jalokivien prosessointi, tietotekniikka ja jopa turismi ovat alkaneet korvaamaan perinteisempiä elinkeinoja. Vahva kehitys on tuonut maalle lisääntyvää tukea IMF:ltä, Maailmanpankilta ja muilta kansainvälisiltä instituutioilta. Lainat Armenialle vuodesta 1993 lähtien ylittävät 1,1 miljardia dollaria, ja ne on suunnattu maan talouden kehittämiseen. Armenia liittyi WTO:hon 5. helmikuuta 2003. Yksi tärkeistä investointilähteistä on ympäri maailmaa asuva armenialainen diaspora.
Väestö
Armenia on entisistä neuvostotasavalloista toiseksi tiheimmin asuttu, mutta maata rasittaa väestön hupeneminen mm. maastamuuton ja alentuneen syntyvyyden vuoksi. Joidenkin arvioiden mukaan jopa yksi kolmasosa armenialaisista asuu laittomasti Venäjällä, jolloin maassa olisi todellisuudessa vain noin kaksi miljoonaa asukasta. Armenian asukkaista vuonna 1989 93% oli armenialaisia; azereita 3%, venäläisiä 2%, muita (kurdeja) 2%. Vuoteen 1993 mennessä lähes kaikki azerit olivat lähteneet maasta.
Armenia on valtaosin ortodoksis-kristillinen maa. Sitä pidetään ensimmäisenä maana, jonne kristinusko levisi 200–300-luvulla. Kristinusko virallistettiin vuonna 301. Yli 90 % armenialaisista kuluu Armenian apostoliseen kirkkoon.
Kulttuuri
Armenialaisilla on oma kieli ja kirjaimisto. 96 % maan asukkaista puhuu armeniaa - mutta yli 75 % puhuu myös venäjää. Armeniassa on korkea luku- ja kirjoitustaitoaste, yli 90 %. Englanti on lisännyt suosiotaan viime vuosina.
Jerevanin kansallisessa taidemuseossa on yli 16 000 keskiajalta peräisin olevaa teosta sekä useita eurooppalaisten mestarien maalauksia. Modernin taiteen museo ja Martiros Saryan -museo ovat muita tärkeitä kokoelmia. Lisäksi yksityisiä gallerioita perustetaan kaupunkiin kiihtyvällä tahdilla.
Maassa toimii Armenian filharmoninen orkesteri, joka esiintyy Jerevanin uudistetussa oopperatalossa, sekä muita orkestereita. Jazz on suosittua etenkin kesäisin ulkoilmakonserteissa. Jerevanissa on useita draaamateatterteita, jotka esiintyvät pääasiassa armeniaksi ja venäjäksi.
Armenialaisilla käsitöillä ja kultaesineillä on pitkät perinteet, ja maassa on useita arkeologisesti merkittäviä kohteita - jälkenä maan asemasta eri kulttuurien kohtauspaikkana. Yksi maan tärkeimmistä kouluista on Armenian amerikkalainen yliopisto.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kulta
- kupari
- sinkki
Merkittävimmät vientituotteet
- kupari
- kulta
- alkoholijuomat
Aiheesta muualla
- [http://www.armeniapedia.org/ Armeniapedia]
- [http://www.hayastan.com/ Hayastan.com]
- [http://www.armenica.org/ Armenica]
- [http://www.haias.net/ Virtuaalinen Armenia]
Luokka:Armenia
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
ms:Armenia
zh-min-nan:Hayastan
ko:아르메니아
ja:アルメニア
simple:Armenia
th:ประเทศอาร์เมเนีย
Kazakstan
Kazakstan (kazakiksi: Қазақстан; Qazaqstan; venäjäksi: Казахстан, Kazahstan) on valtio Keski-Aasiassa. Kazakstanin läntisin osa kuuluu Itä-Eurooppaan. Kazakstanin rajanaapurit ovat Venäjä, Kiina, Kirgisia, Uzbekistan ja Turkmenistan. Kazakstanilla on myös rantaviivaa Kaspianmerelle.
Kazakstanin kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kazakstanilainen. Nimitys kazakki viittaa kazakkien kansallisuuteen.
Historia
Kazakstan joutui Venäjä keisarikunnan valtaan 1700-luvulla. Vuosina 1906–1912 arolle perustettiin yli puoli miljoonaa farmia, jotka päättivät arojen perinteisen paimentolaiselämäntavan.
Venäjän sisällissodan jälkeen Kazakstan liitettiin Neuvostoliiton valtaan. Stalinin aikana Kazakstan tunnettiin arogulageistaan (Luglag, Steplag, Peschanlag) ja Volgan saksalaisten karkoituspaikkana. Vuonna 1936 muodostettiin Kazakkien sosialistinen neuvostotasavalta.
Lähes asumatonta Kazakstania käytettiin myöhemmin ydinaseiden testaukseen Semipalatinskin koealueella (1949–) ja rakettien laukaisuun Baikonurin kosmodromilla (1957–). Neuvostoliitto yritti myös asuttaa Kazakstania Hruštševin aikana vuodesta 1954, Pohjois-Kazakstaniin ja Altain alueella raivattiin ensimmäisen vuonna 190 000 km² peltoa jota viljemään saapui 300 000 maanviljelijää pääasiassa Ukrainasta. Ensimmäinen sato 1956 oli ennätyksellinen, eikä sitä pystytty varastoimaan ja osa oli heitettävä pois. 1960-luvulle mennessä maa oli kuitenkin köyhtynyt ja eroosio söi ruokamullan ja Neuvostoliitto joutui turvautumaan viljan tuontiin.
Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa. Vuonna 1997 pääkaupunki siirrettiin Alma-Atasta (nykyinen Almaty) Astanaan (entinen Akmola), osasyynä päätökseen oli pelko tulevista maanjäristyksistä.
Politiikka
Kazakstanissa presidentillä on vahva asema. Nursultan Nazarbajev on ollut presidenttinä maan itsenäistymisestä lähtien, hänet valittiin 1990 nelivuotiskaudeksi. Vuoden 1999 vaalissa, jota ETYJ piti järjestettynä, hänet valittiin uudelleen vielä seitsemäksi vuodeksi, ja uudelleen 2005.
Kazakstanissa on kaksikamarinen parlamentti, jonka alahuoneessa (Mažilis) on 77 paikkaa ja senaatissa 39 paikkaa. 14:sta alueelta valitaan kaksi senaattoria ja kaupungeista yksi kummastakin. Puolueilla ei ole juurikaan merkitystä sisäpolitiikassa.
Kazakstanin hallitusta on syytetty ihmisoikeusloukkauksista, viimeksi lehtimies Sergei Duvanovin tapauksessa.
Kazakstan on ehdottanut Venäjälle, Ukrainalle ja Valko-Venäjälle talousliittoa.
Osat
Kazakstanin osat
Kazakstanissa on 14 oblastia (oblystar; oblysy) ja 3 kaupunkialuetta.
Almaty, Almaty
- , Aqmola (Astana), Aqtobe, Astana
- , Atyrau, Batys Qazaqstan (Oral), Bayqongyr
- , Mangghystau (Aqtau; entinen Ševtšenko), Ongtustik Qazaqstan (Šymkent), Pavlodar, Qaraghandy, Qostanay, Qyzylorda, Shyghys Qazaqstan (Oskemen; ennen Ust'-Kamenogorsk), Soltustik Qazaqstan (Petropavl), Zhambyl (Taraz; ennen Dzhambul)
Vuonna 1995 Venäjän federaation hallitus vuokrasi 20 vuodeksi Baikonurin kosmodromia (Bayqongyr) ympäröivän 6000 km² alueen ja Baikonurin kaupungin (entinen Leninsk).
Maantiede
Kazakstanin maantiede
Kazakstan ulottuu Volgajoelta Altai-vuorille ja Länsi-Siperian tasangoilta Keski-Aasian aavikolle. Suurin osa Kazakstanista on alavaa tasankoa (mm. Kirgiisiaro ja Ustjurt). Araljärvi, suuri sisämaajärvi on kutistunut 1960-luvulta asti jokien vesien mennessä peltojen kasteluun. Järven pinta-ala on kutistunut 60 % ja vesimäärä 80 %, veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 g/l entisestä 10 g/l. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman.
Kazakstanissa on alueita, jotka ovat saastuneet ydinasden ja kemiallisten tai biologisten aseiden kokeista.
Väestöjakauma
Kazakstanin väestöjakauma
Etniset ryhmät: Kazakit (Qazaq) 46 %, venäläiset 34,7 %, ukrainalaiset 4,9%, saksalaiset 3,1 %, uzbekit 2,3 %, tataarit 1,9 %, muut 7,1 % (1996)
Uskonnot: Islam 47 %, Venäjän ortodoksinen 44 %, protestantti 2 %, muut 7 %
Kielet: Kazakki (Qazaq, valtion kieli) 40 %, venäjä (virallinen ja useimmin käytetty) 66 %
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kazakstanin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
Kazakstanin kulttuuri
- öljy
- kivihiili
- rautamalmi
- mangaani
- kromi
- nikkeli
- koboltti
- kupari
- uraani
- lyijy
- kulta
Merkittävimmät vientituotteet
- vehnä
- kivihiili
- kupari
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
ms:Kazakhstan
zh-min-nan:Kazakhstan
ko:카자흐스탄
ja:カザフスタン
th:ประเทศคาซัคสถาน
Korean demokraattinen kansantasavalta
Korean demokraattinen kansantasavalta (Hangul: 조선민주주의인민공화국; Chosŏn Minjujuŭi Inmin Konghwaguk; Hanja: 朝鮮民主主義人民共和國), tunnetaan yleisimmin nimellä Pohjois-Korea, on valtio Itä-Aasiassa, Korean niemimaan pohjoisosassa. Naapurimaat ovat Korean tasavalta etelässä ja Venäjä sekä Kiina pohjoisessa.
Historia
:Pääartikkeli: Pohjois-Korean historia
Vuosina 1910–1945 Korea oli Japanin siirtomaa. Korean demokraattinen kansantasavalta ja Korean tasavalta syntyivät toisen maailmansodan jälkeen miehitysvyöhykkeiden jaon seurauksena. Kun Japani vetäytyi maasta, 38. leveyspiirin eteläpuoleinen Korea tuli Yhdysvaltain ja pohjoispuoli Neuvostoliiton hallintaan. Korean demokraattinen kansantasavalta perustettiin 1948 Neuvostoliiton miehittämällä vyöhykkeellä.
Korean sodassa 1950–1953 Korean demokraattisen kansantasavallan ja Kiinan joukot taistelivat Korean tasavallan ja Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan joukkoja vastaan. Sodan lopputuloksena Pohjois- ja Etelä-Korean rajaksi on vakiintunut vuoden 1953 aselepolinja, vaikka lopullista rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu.
Korean demokraattinen kansantasavalta on riippumaton sosialistinen valtio. Maan valtapuolueena on Korean yhdistynyt työväenpuolue ja virallisena ideologiana Kim Il Sungin kehittämä sosialistinen Juche-aate. Kim Il Sung hallitsi Pohjois-Koreaa toisen maailmansodan lopusta kuolinvuoteensa 1994, minkä jälkeen hänen poikansa Kim Jong Il astui valtaan.
2000-luvulla Korean demokraattinen kansantasavalta on ollut julkisuudessa lähinnä ydinase- ja ohjusohjelmiensa takia. Vakava talouskriisi, paikoitellen nälänhädäksi kärjistyneet maatalousongelmat sekä Korean tasavallan, Japanin sekä Yhdysvaltain uhkailu nostavat maan aika ajoin uutisotsikoihin.
Politiikka
:Pääartikkeli: Pohjois-Korean politiikka
Pohjois-Koreaa hallitsee kommunistinen työväenpuolue, johon kaikki hallinnon edustajat kuuluvat. Pienpuolueita on olemassa, mutta ne eivät vastusta pääpuolueen valtaa. Kaikenkaikkiaan maan valtarakenne on hieman epäselvä.
Nimellisesti hallitusta johtaa pääministeri, mutta todellinen valta on Kim Jong Ilillä, joka on entisen diktaattorin Kim Il Sungin poika. Helmikuussa 1974 hänet nimettiin isänsä seuraajaksi ja käytännössä hän on hallinnut isänsä kuoleman jälkeen heinäkuusta 1994 lähtien. Kim Jong Ilin virallinen asema on sotavoimien komentaja (조선인민군 최고사령관; 1991–), valtion kansallisen puolustuksen komission puheenjohtaja (국방위원회 위원장; 1993–) sekä puolueen pääsihteeri (조선로동당 총비서; 8. lokakuuta 1997–). Kansallisen puolustuksen komission puheenjohtajan virka julistettiin vuonna 1988 valtion korkeimmaksi asemaksi.
Kim Jong Ilistä käytetty arvonimi on ollut perinteisesti "Rakas Johtaja", mutta viime aikoina maan virallinen media on vaatimattomammalla tavalla listannut vain hänen asemaansa liittyvät arvonimet. Presidentin arvonimi on edelleen edesmenneellä Kim Il Sungilla, josta käytetään arvonimiä "Suuri Johtaja" sekä "Ikuinen presidentti".
Pohjois-Korean vuoden 1972 perustuslain 1992 ja 1998 lisäysten mukaan hallitusta johtaa pääministeri ja teoriassa puheenjohtajan vetämä keskuskansankomitea. Puheenjohtaja myös nimittää komitean jäsenet. Keskuskansankomitea valvoo hallitusta tai valtion hallinnon neuvostoa, jota johtaa valtion päämies, ja joka toimii hallinnollisena ja toimeenpanevana elimenä. Valtion päämiehenä on Pak Pong-ju.
Parlamentti tai korkein kansankokous (최고인민회의; Choego Inmin Hoeui) on virallisesti hallinnon korkein elin. Sen 687 jäsentä valitaan nelivuotiskausiksi kansanvaalilla, joskin puolueen ulkopuolisia vastaehdokkaita ei ole tähän mennessä ollut. Tavallisesti kansankokous on kokoontunut kahdesti vuodessa muutamaksi päiväksi ja vahvistanut puolueen tekemät päätökset. Kansankokouksen ollessa tauolla sen toimia hoitaa kansankokouksen valitsema komitea. Kansankokouksen puheenjohtaja on Kim Yong-nam.
Osat
:Pääartikkeli: Pohjois-Korean osat
Pohjois-Koreassa on yksi suoraan hallittu kaupunki (Chik'alshi; 직할시; 直轄市), kolme erityisaluetta eri nimityksillä ja yhdeksän maakuntaa (Do; 도; 道).
Kaupungit:
- Pjongjang (P'yŏngyang Chik'alshi; 평양 직할시; 平壤直轄市)
- Rasŏn (Rajin-Sŏnbong) Chik'alshi (라선 (라진-선봉) 직할시; 羅先 (羅津-先鋒) 直轄市)
Erityisalueet:
- Kaesŏngin teollisuusalue (Kaesŏng Kong-ŏp Chigu; 개성 공업 지구; 開城工業地區)
- Kŭmgang-sanin turistialue (Kŭmgang-san Kwangwang Chigu; 금강산 관광 지구; 金剛山觀光地區)
- Shinŭijun erityishallintoalue (Shinŭiju T'ŭkbyŏl Haengjeonggu; 신의주 특별 행정구; 新義州特別行政區)
Maakunnat:
- Chagang (Chagang-do; 자강도; 慈江道)
- Pohjois-Hamgyŏng (Hamgyŏng-bukto; 함경 북도; 咸鏡北道)
- Etelä-Hamgyŏng (Hamgyŏng-namdo; 함경 남도; 咸鏡南道)
- Pohjois-Hwanghae (Hwanghae-bukto; 황해 북도; 黃海北道)
- Etelä-Hwanghae (Hwanghae-namdo; 황해 남도; 黃海南道)
- Kangwŏn (Kangwŏndo; 강원도; 江原道)
- Pohjois-P'yŏngan (P'yŏngan-bukto; 평안 북도; 平安北道)
- Etelä-P'yŏngan (P'yŏngan-namdo; 평안 남도; 平安南道)
- Ryanggang (Ryanggang-do; 량강도; 兩江道), kirjoitetaan joskus 'Yanggang'
Maantiede
Pjongjang
Pjongjang
:Pääartikkeli: Pohjois-Korean maantiede
Talous
:Pääartikkeli: Pohjois-Korean talous
Maan virallinen politiikka korostaa Juche-aatetta (sana tarkoittaa omavaraisuutta). Pohjois-Korean talous on muotoutunut nykyiseen tilaansa täysin kapitalististen järjestelmien ulkopuolella. Koska Pohjois-Korea on pyrkinyt eristäytymään muusta maailmasta, on maasta hyvin vaikea saada puolueetonta tietoa. Yhteisomistuksessa oleva teollisuus tuottaa lähes kaikki yhteiskunnan tarvitsemat hyödykkeet. Hallinto keskittyy raskaaseen sotateollisuuteen maatalouden kustannuksella. Viime vuosina taloutta on kuitenkin hieman avattu yhteistyölle eteläkorealaisten yhtiöiden kanssa ja perustettu jopa erityistalousalue, jossa ulkomaiset yritykset voivat toimia.
Massiivisilla sotilasmenoilla on välittömät vaikutukset talouteen. Hallitus käyttää puolustusbudjettiin 33,9% bruttokansantuotteesta ja on värvännyt armeijaan 1,2 miljoonaa nuorukaista. Toista vastaavanlaista puolustusbudjettia ei löydy koko maailmasta; vertailun vuoksi Yhdysvallat käyttää puolustukseen 3,2 % ja Etelä-Korea 1,4 % BKT:sta. Tilanne on johtanut vuosikymmeniä kestäneeseen lamaan.
Pohjois-Korea sai aikaisemmin huomattavia ruoka- ja polttoaineavustuksia Kiinalta ja Yhdysvalloilta. Avustusten ehtona Pohjois-Korea lupasi olla kehittämättä ydinaseita. Salaisen ydinaseohjelman paljastuttua tämä apu on kuitenkin sittemmin katkaistu.
Maassa koettiin ilmeisen vakava nälänhätä 1990-luvulla, mutta virallisia tietoja tapahtumista ei ole julkaistu.
Väestöjakauma
Pohjois-Korea on etnisesti yksi maailman homogeenisimmistä valtioista. Maassa on erittäin pienet kiinalais- ja japanilaisvähemmistöt.
Kulttuuri
:Pääartikkeli: Pohjois-Korean kulttuuri
Kim Jong Iliä ja Kim Il-Sungia ympäröivä ihannoiva henkilökultti hallitsee Pohjois-Korean kulttuuria. Suuri osa pohjoiskorealaisesta kirjallisuudesta, elokuvasta, musiikista ja teatterista keskittyy kahden diktaattorin ympärille.
Turismi
Kim Il-Sung
Pohjois-Korea on eristäytynyt ulkomaailmasta. Lupa käynteihin on periaatteessa kenen tahansa saatavilla, mutta monimutkainen hakemusprosessi vaikeuttaa maassa vierailua. Ainoastaan USA:n kansalaisilta vierailu on kokonaan kielletty, joskin käytäntöön on viime vuosina tehty joitakin poikkeuksia. Joka tapauksessa vain hyvin harvat ulkomaalaiset ovat käyneet Pohjois-Koreassa. Ulkomaalaisten ei myöskään anneta kulkea maassa vapaasti, vaan hallituksen tarkkailijat seuraavat heidän liikkeitään. Valtion huonon maineen vuoksi se on hyvin epäsuosittu matkailukohde.
Etelä-Korean kansalaiset tarvitsevat hallitukseltaan erikoisluvan voidakseen vierailla maassa. Ainoastaan rajan lähellä sijaitseva Kŭmgang-vuori muodostaa poikkeuksen. Maisemistaan tunnetulla vuorella käykin joka vuosi tuhansia eteläkorealaisia matkailijoita.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- lyijy
- volframi
- sinkki
- grafiitti
- rautamalmi
- kupari
- kulta
Merkittävimmät vientituotteet
- lyijy
- mineraalit
Luokka:Pohjois-Korea
ms:Korea Utara
zh-min-nan:Tiâu-sián
ko:조선민주주의인민공화국
ja:朝鮮民主主義人民共和国
simple:North Korea
th:ประเทศเกาหลีเหนือ
Laos
Laos eli Laosin demokraattinen kansantasavalta on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapureita ovat Thaimaa, Myanmar (Burma), Kiina, Vietnam ja Kambodža.
Historia
Laosin alueella oli 1400-luvulta lähtien paikallisia kuningaskuntia. 1700-luvulta lähtien Thaimaa otti ylivaltansa alle Laosin hajanaiset ruhtinaskunnat. Ranska liitti maan siirtomaakseen osana Ranskan Indokiinaa 1893.
Toisen maailmansodan aikaan Laos oli Japanin miehittämä. Laos itsenäistyi 1949, mutta joutui vedetyksi niin Indokiinan sotaan kuin sitä seuranneeseen Vietnamin sotaan. Kommunistinen Pathet Lao-liike nousi valtaan 1975 ja maan nimi muutettiin nykyiseen muotoon.
Nykyisin maan ainoa sallittu puolue on yhä sosialistinen Laon kansan vallankumouksellinen puolue, mutta talouspolitiikkaa on 80-luvun lopulta lähtien liberalisoitu.
Väestö
Noin puolet väestöstä on etniseltä taustaltaan lao-kansaa. Loput kuuluvat pääasiassa ylänkökansoihin, kuten hmongit, yaot, daot ja mustat thait ja etelässä asuviin mon-khmer-heimoihin. Maassa asuu myös jonkin verran kiinalaisia ja vietnamilaisia.
Valtauskonto on theravada-buddhalaisuus, jota harjoitetaan usein henkien palvonnan ja animismin ohessa. Maassa on myös pienet kristilliset ja islamilaiset vähemmistöt.
Provinssit
Laosissa on 16 provinssia, jotka ovat Attapeu, Bokeo, Borikhamxay, Champassack, Houaphan, Khammouane, Louang Namtha, Louangphabang, Oudomxay, Phongsaly, Saravane, Savannakhet, Vientianen provinssi, Sayaboury, Xekong, Xieng Khouang. Lisäksi Laosissa on erityisalue nimeltään Saysomboun.
Merkittävimmät luonnonvarat
- puu
- kulta
- jalokivet
- tina
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- puutavara
puutavara
puutavara
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Laos
Luokka:Laos
ms:Laos
ko:라오스
ja:ラオス
simple:Laos
th:ประเทศลาว
Saudi-Arabia
Saudi-Arabia on valtio Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Irak, Jordania, Kuwait, Oman, Qatar, Arabiemiraatit ja Jemen. Maa on Persianlahden rannalla.
Historia
Pääartikkeli: Saudi-Arabian historia
1500-luvulta lähtien Ottomaanien valtakuntaan kuuluneella alueella oli laaja riippumattomuus ja useita emiirikuntia. 1700-luvulla Muhammed ibn al-Wahhab perusti sittemmin wahhabilaisuutena tunnetun puritaanisen uskonlahkon, jonka kannatttajaksi Najdia hallinnut Saudin suku liittyi. Saudit karkoitettiin Kuwaitiin. Vuodesta 1902 alkaen Saudit ryhtyivät valloittamaan emiirikuntia yksi kerrallaan ja nämä yhdistettiin Saudi-Arabian kuningaskunnaksi 1932. 1930-luvun lopulla maassa alkoivat öljynporaukset ja 1970-luvulla Saudi-Arabia johti arabimaiden öljyntuotannon rajoittamista, mikä johti öljykriisiin länsimaissa. Persianlahden sodan aikaan Saudi-Arabia asettui USAn johtaman liittouman puolelle, mikä on aiheuttanut närää arabien keskudessa.
Politiikka
Pääartikkeli: Saudi-Arabian politiikka
Saudi-Arabia on kuningaskunta, ja Saudien hallitsijasuku tunnustaa islamin wahhabiitilaista oppia. Kuningas Abdullah ja hänen hallituksensa johtavat ilman kansan valitseman parlamentin rajoitteita. 30. marraskuuta 2003 120-jäseninen neuvoa-antava Majlis Al-Shoura sai kuitenkin oikeuden tehdä lakiehdotuksia ja muuttaa hallituksen esityksiä. Parlamentin paikoista kolmannesta on suunniteltu kansan valittavaksi, samoin puolta kunnanvaltuustojen paikoista. Muutos toteutetaan mahdollisesti kolmen seuraavan vuoden aikana.
Hyvin tiukka islamilainen lainsäädäntö on käytössä. (Valokuvaaminen julkisella paikalla saattaa johtaa raipparangaistukseen.) Tästä johtuen maan ihmisoikeustilanne on yksi maailman huonoimmista. Lisäksi maassa on ääri-islamilaisia aineksia, jotka ovat tehneet länsimaisten yhtiöiden työntekijöihin ja sotilaisiin kohdistuneita terrori-iskuja.
Osat
Pääartikkeli: Saudi-Arabian osat
Saudi-Arabiassa on 13 maakuntaa (mintaqat, yksikkö - mintaqah).
Maantiede
Saudi-Arabian osat
Saudi-Arabiaan kuulu suurin osa Arabian niemimaasta, erityisesti sisämaan hiekka-aavikot joista täysin autio Rub' al Khali on suurin. Maan pinta-ala on lähes kaksi miljoonaa neliökilometriä, mutta väkiluku vain 24 miljoonaa. Vain 1 prosentti maan alasta on viljelyyn kelpaavaa, ja väestö on keskittynyt rannikkoaluella ja keitaille.
Rajat Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien, Omanin ja Jemenin välillä kulkevat asumattomalla aavikolla ja ovat määrittelemättä, joten maan tarkka koko on tuntematon, arviot ovat välillä: 2149690–2240000 km² ja hallituksen arvio 2217949 km².
Talous
Jemen
Pääartikkeli: Saudi-Arabian talous
Maassa on kolmasosa maailman tunnetuista öljyvaroista. Öljy on tuonut maalle vaurautta ja Saudi-Arabia onkin pyrkinyt investoimaan vaihtoehtoiseen teollisuuteen siltä varalta, että öljyvarat loppuvat. Ghawar on Saudi-Arabian ja myös maailman suurin öljykenttä, jonka kunto vaikuttaa merkittävästi maailman öljyntuotantomäärään.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Saudi-Arabian väestöjakauma
Saudi-Arabian väestö on pääasiassa arabeja (90 %). Afrikkalaisia ja aasialaisia (10 %).
Uskonto: islam; sunneja 85 % ja šiioja 15 %.
Väestönkasvu on ollut nopeaa ja BKT henkeä kohti on laskenut vuoden 1980 $25000:sta $8000 vuonna 2003.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Saudi-Arabian kulttuuri
Tunnetuimpia kaupunkeja ovat islamin pyhin kapunki Mekka, jossa profeetta Muhammed aloitti uransa, sekä Medina, ensimmäinen kaupunki, jonka Muhammed sai käännytettyä kokonaan islaminuskoon. Mekassa käy vuosittain miljoonia muslimeja pyhiinvaelluksella.
Teatteri ja elokuvat ovat kiellettyjä.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- kulta
- kupari
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
Luokka:Saudi-Arabia
ms:Arab Saudi
zh-min-nan:Saudi Arabia
ko:사우디아라비아
ja:サウジアラビア
th:ประเทศซาอุดีอาระเบีย
Uzbekistan
Uzbekistan on IVY:yn kuuluva valtio, entinen neuvostotasavalta, Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Afganistan, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Turkmenistan.
Historia
Pääartikkeli: Uzbekistanin historia
Uzbekistan sijaitsee silkkitien varrella ja valloittajat ovat kulkeneet lukuisia kertoja maan halki. Aleksanteri Suuri pysähtyi Samarkandissa 327 eaa ja otti vaimon paikallisesta heimosta. Samanidien dynastia hallitsi aluetta, kunnes arabimuslimit valloittivat sen 800-luvulla. Mongolien Tšingis-kaani valloitti alueen 1220.
1300-luvulla Timur Lenk voitti mongolit ja perusti oman valtakuntansa. Hänen valloitusretkensä ulottuivat lähi-itään saakka. Hän voitti osmanien keisari Bayazidin 1402 ja vei hänet vangiksi. Myöhemmin muodostui kaupunkivaltioita, joilla on läheiset suhteet Persiaan.
Venäjän keisarikunta valloitti Taškentin vuonna 1865 ja löi Kokandin kaanikunnan 1876. Venäjän sisällissodan jälkeen hajanainen vastarinta bolševikkeja vastaan jatkui vuoristoissa vielä 1930-luvulle. Venäjän vasallivaltioiden Buharan ja Hivan kaanikuntien emiirit syöstiin vallasta 1919 ja seuraavana vuonna niistä muodostettiin nimellisesti itsenäiset Buharan kansantasavalta ja Horezmin kansantasavalta. 1924 muodostettiin Uzbekistanin SNT osista Buharan ja Horezmin kansantasavaltoja sekä osasta entistä Kokandia.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entinen Uzbekistanin kommunistisen puolueen pääsihteeri Islam Karimov valittiin joulukuussa 1991 presidentiksi 88 prosentin äänisaalilla. Vaaleja ei hyväksytty yleisesti ja islamilaisia vastarintaryhmiä alkoi syntyä. Helmikuussa 1999 presidentti Karimov selviytyi autopommista, josta syytettiin Uzbekistanin islamilaista liikettä. Elokuussa 2000 aseistetut ryhmät pyrkivät maahan Kirgisiasta ja maan eteläosissa käytiin taisteluja. Maaliskuussa 2004 koettiin uusi terrorismin aalto ja pommi-iskut Buharassa ja Taškentissa, mukaan lukien maan ensimmäiset itsemurhapommi-iskut. Karimov syytti teoista kiellettyä Hizb ut-Tahrir -ryhmää (vapautuspuolue), joka ei ole myöntänyt syyllisyyttä.
30. heinäkuuta 2004 räjäytettiin Taškentissa Israelin ja Yhdysvaltain lähetystöt kahdeksan henkeä vaatineessa iskussa. Islamilaisen liikkeen johtajat Tohir Juldashev ja Juma Khodjiev on tuomittu kuolemaan heidän poissaollessaan ja heitä kuulematta.
Toukokuussa 2005 maassa puhkesi levottomuuksia Andižanin kaupungissa. Mielenosoittajajoukko valtasi hallintorakennuksen ja vapautti vankeja. 13. toukokuuta 5000 hengen joukko kokoontui kaupungin keskusaukiolla ja vaati presidentti Karimovin eroa. Ainakin yksi ihminen sai surmansa edellisyön yhdeksän lisäksi.
Tapahtuneen jälkeen Uzbekistanin suhteet länteen heikkenivät ja maa määräsi alueellaan olleet Afganistanin operaatioon ja rauhanturvaajien huoltoon osallistuneet NATO:n joukot lähtemään maasta vuoden 2005 loppuun mennessä.
Politiikka
Pääartikkeli: Uzbekistanin politiikka
Islam Karimov valittiin joulukuussa 1991 presidentiksi 88 % äänisaalilla opposition Mohammed Salikhia vastaan. Pääoppositiopuolue Birlik ei suostunut rekisteröitymään virallisesti puolueeksi. Entinen kommunistipuolue, nyt Uzbekistanin kansandemokraattinen puolue säilytti saman valta-aseman, kun sillä oli ollut neuvostotasavallassa. Oppositio kukistettiin hiljennettiin tarpeen vaatiessa fyysista väkivaltaa käyttäen ja Birlik kiellettiin kokonaan. Joulukuun 1992 perustuslaki vahvisti maan olevan maallinen valtio, joka ärsytti islamisteja. Korkein neuvosto pysyi vallassa joulukuun 1994 parlamenttivaaleihin asti.
Vuonna 1993 huoli kasvavasta islamilaisesta fundamentalismista sai Uzbekistanin osallistumaan IVY:n rauhanturvaamistehtävään Tadžikistanissa. Samaan aikaan hallitus sai moitteita ihmisoikeusjärjestöiltä. Maaliskuussa 1995 Karimov sai 99 % kannatuksen kansanäänestyksessä, joka jatkoi hänen hallintokauttaan vuodesta 1997 vuoteen 2000. Oppositiopuolueet sallittiin jälleen 1995.
5. joulukuuta ja 19. joulukuuta 1999 järjestetyissä parlamenttivaaleissa kansandemokraattinen puolue sai 48 paikkaa, muut puolueet 75, kansalaisryhmät 16 ja paikallishallitus nimitti 110. Kaikki parlamentin puolueet tukevat Karimovia.
Uusi presidentinvaali 9. tammikuuta 2000 antoi Karimoville lisää jatko-aikaa 91,9 % äänisaalilla. Presidentin kauden pituulla lisättiin viidesta vuodesta seitsemään vuoteen perustuslain lisäyksellä 2002.
Georgian samettivallankumouksen ja Ukrainan oranssivallankumouksen sekä Kirgisian tulppaanivallankumouksen kaltaista kehitystä on pelätty Uzbekistanissa ja Valko-Venäjällä.
13. toukokuuta 2005 opposition edustajat valtasivat hallintorakennuksen Andižanissa. Tashkentin kansainvälisen radion mukaan opposition edustajat tunkeutuivat sotilasalueelle hankkien kymmenittäin käsiaseita hyökkäsivät työleirille ja vapauttivat vankeja yrittäen ottaa haltuunsa kansallisen turvallisuuspalvelun rakennuksen sekä alueneuvoston, hakimiyatin, rakennuksen. Lainvalvontaelimien vastaiskussa aiheutuneessa ammuskelussa kuoli yhdeksän ihmistä ja 34 haavoittui.
Osat
Pääartikkeli: Uzbekistanin osat
Uzbekistanin osat
Uzbekistanissa on kaksitoista aluetta (viloyat, viloyatlar), yksi autonominen tasavalta
- ja yksi kaupunkialue
- :
# (Taškent), Toshkent Shahar
-
# Andijonin alue, Andijon Viloyati (Andijon)
# Buharan alue, Buxoro Viloyati (Buhara)
# Ferganan alue, Farg‘ona Viloyati (Fergana)
# Jizzax Viloyati
# Namanganin alue, Namangan Viloyati
# Navoiy Viloyati
# Qašqadarjon alue, Qashqadaryo Viloyati (Qarši)
# Samarqandin alue, Samarqand Viloyati (Samarkand)
# Sirdaryo Viloyati (Guliston)
# Surxondaryo Viloyati (Termez)
# Taškentin alue, Toshkent Viloyati (Taškent)
# Horezmin alue, Xorazm Wiloyati (Urganch)
# Karakalpakia
- (uzbekiksi Qoraqalpog‘iston, karakalpakiksi Qaraqalpaqstan) (Nukus/Nökös) (Karakalpakstan)
Maantiede
Pääartikkeli: Uzbekistanin maantiede
Uzbekistanin maantiede
Uzbekistanin maantiede
Uzbekistan on enimmäkseen aavikkoa, 10 % maasta on tarkasti hyödynnettyä kasteltua viljelykelpoista maata jokilaaksoissa. Yli 60 % väestöstä asuu kaupungeissa.
Talous
Pääartikkeli: Uzbekistanin talous
Uzbekistan oli yksi Neuvostoliiton köyhimmistä alueista. Nyttemmin maasta on tullut maailman toiseksi suurin puuvillan viejä,merkittävä kullan ja maakaasun tuottaja ja paikallisesti merkittävä koneiden ja kemikaalien tuottaja.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hallitus yritti pitää yllä neuvostoliittomaista komentotaloutta tiukalla hintakontrollilla ja tukiaisilla. Inflaation karattua käsistä hallitus aloitti uudistukset 1994, ottaen käyttöön tiukan valuuttapolitiikan, laajensi yksityisomistusta ja vähensi valtion valtaa taloudessa. Valtio on kuitenkin edelleen merkittävä toimija taloudessa ja uudistukset eivät ole tuoneet kaivattuja rakenteellisia muutoksia. Kansainvälinen valuuttarahasto eväsi Uzbekistanilta 1996 185 miljoonan dollarin lainan, jonka ehtoja hallitus ei täyttänyt. Aasian talouskriisin yhteydessä 1997 hallitus tiukensi edelleen tiukkaa otettaan vientimarkkinoista ja valuutansiirroista.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Uzbekistanin väestöjakauma
Suurin osa väestöstä on keskittynyt maan etelä- ja itäosiin.
Etniset ryhmät: uzbekit 80 %, venäläiset 5,5 %, tadžikit 5 %, kazakit 3 %, karakalpakit 2,5 %, tataarit 1,5 %, muut 2.5% (1996 arvio.)
Uskonnot: Islam 88 % (enimmäkseen sunneja), itä-ortodoksikristityt 9 %, muut 3 %
Kielet: uzbekki 74,3 %, venäjä 14,2 %, tadžikki 4,4 %, muut 7,1 %
Kulttuuri
Pääartikkeli: Uzbekistanin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- maakaasu
- öljy
- kivihiili
- kulta
- uraani
- hopea
- kupari
Merkittävimmät vientituotteet
- puuvilla
- maakaasu
- kulta
Luokka:Uzbekistan
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
ms:Uzbekistan
zh-min-nan:Uzbekistan
ko:우즈베키스탄
ja:ウズベキスタン
th:ประเทศอุซเบกิสถาน
OseaniaOseania voi tarkoittaa joko tiettyä saaristojen ryhmää Tyynellä valtamerellä, johon kuuluvat Mikronesia ja Polynesia (tähän lukeutuen Uusi-Seelanti ja Melanesia, johon kuuluu Uusi-Guinea). Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa kokonaista maanosaa, johon kuuluisi myös Australia. Tässä artikkelissa käytetään laajempaa tulkintaa Oseaniasta maanosana.
Valtiot
Australia
- Australia
- Fidži
- Kiribati
- Marshallinsaaret
- Mikronesian liittovaltio
- Nauru
- Niue (vahvasti sidoksissa Uuteen-Seelantiin)
- Palau
- Papua-Uusi-Guinea
- Samoa
- Salomonsaaret
- Tonga
- Tuvalu
- Uusi-Seelanti
- Vanuatu
Vanuatu
Oseaniassa on myös lukuisia alueita, joita hallitsee suurimmaksi osaksi muissa maanosissa sijaitseva valtiot. Valtioita, joilla on alueita Oseaniassa, mutta jotka eivät siellä suurimmaksi osaksi sijaitse, ovat Chile, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat.
- Amerikan Samoa (Yhdysvallat)
- Guam (Yhdysvallat)
- Havaiji (Yhdysvallat)
- Pitcairn (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Pohjois-Mariaanit (Yhdysvallat)
- Pääsiäissaari (Chile)
- Ranskan Polynesia (Ranska)
- Uusi-Kaledonia (Ranska)
- Wallis ja Futunasaaret (Ranska)
Luokka:Oseania
ms:Oceania
zh-min-nan:Tāi-iûⁿ-chiu
ko:오세아니아
ja:オセアニア
simple:Oceania
th:โอเชียเนีย
Palau
Palau (myös kirjoitusasua Belau käytetään) on saarivaltio Tyynessä valtameressä, noin 500 kilometriä Filippiineiltä itään. Se koostuu kuudesta saariryhmästä joihin kuuluu yhteensä yli 300 saarta.
Historia
Palau on todennäköisesti asutettu jo noin 1000-luvulla eaa, todennäköisesti Indonesiasta käsin. Eurooppalaisista ensimmäisenä paikalle saapui espanjalainen Ruy Lopez de Villalobos vuonna 1543, mutta ensimmäiset asukkaiksi tai kauppakumppaneiksi pyrkivät eurooppalaiset olivat brittejä 1700-luvulla.
1800-luvun lopulla Espanja otti saaret siirtomaakseen, mutta myi ne sitten Saksalle 1899. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani miehitti saaret ja sai mandaatin niiden hallintaan aina toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Yhdysvallat otti saaret haltuunsa. Vuonna 1979 palaulaiset äänestivät Mikronesian liittovaltioon liittymistä vastaan, päättäen sen sijaan itsenäistyä. Pitkän siirtymäkauden jälkeen itsenäisyys saavutettiin 1994.
Politiikka
Palaun presidentti toimii sekä valtion päämiehenä että hallituksen johtajana. Presidentti valitaan vaalein joka neljäs vuosi. Palaun parlamentti on kaksikamarinen ja nimeltään Olbiil Era Kelulau. Edustajat molempiin parlamentin huoneisiin valitaan vaalein. Senaattiin kuuluu yhdeksän edustajaa, edustajainhuoneeseen 16. Nykyinen presidentti Tommy Remengesau valittiin vuonna 2000 ja astui virkaansa 2001. Tätä ennen hän toimi varapresidenttinä.
Osavaltiot
Palau on jaettu 16 osavaltioon:
- Aimeliik
- Airai
- Angaur
- Hatobohei
- Kayangel
- Koror
- Melekeok
- Ngaraard
- Ngarchelong
- Ngardmau
- Ngatpang
- Ngchesar
- Ngeremlengui
- Ngiwal
- Peleliu
- Sonsoral
Maantiede
Palaun maantiede
Palaun merkittävimmät saaret ovat Angaur, Babeldaob, Koror ja Peleliu, jotka sijaitsevat samalla riutalla. Noin kaksi kolmannesta väestöstä asuu Kororilla. Näiden pohjoispuolella sijaitsee Kayangelin koralliatolli.
Palaussa vallitsee trooppinen ilmasto, vuosittainen keskilämpötila on 27 astetta. Sadekausi kestää noin toukokuusta marraskuuhun.
Talous
Talouden pääpilarit ovat turismi, maanviljely omiin tarpeisiin sekä kalastus. Valtio on suuri työllistäjä, raha-apua se saa Yhdysvalloilta. Väestön keskimääräiset tulot ovat huomattavasti korkeammat kuin Filippiineillä tai Mikronesiassa.
Väestö
Selvästi suurin väestöryhmä (yli 70 %) ovat alkuperäiset palaulaiset, jotka ovat pääosin mikronesialaisia. Suurin vähemmistöryhmä ovat pääosin Filippiineiltä tulleet aasialaiset, eurooppalaistakin väestöä saarilla on. Noin kaksi kolmasosaa väestöstä on kristittyjä, pääosin katolilaisia, muut harjoittavat paikallista uskontoa nimeltä modekngei.
Viralliset kielet ovat englanti ja palau, paitsi kolmessa osavaltiossa, joissa paikallinen kieli on virallisessa asemassa palaun sijasta. Angaurilla myös japani on virallinen kieli.
Merkittävimmät luonnonvarat
- puu
- kala
- kulta
Merkittävimmät vientituotteet
- kopra
- matkailu
Luokka:Palau
ms:Palau
zh-min-nan:Palau
ko:팔라우
ja:パラオ
th:ประเทศปาเลา
Papua-Uusi-Guinea
Papua-Uusi-Guinea [-ginea] on saarivaltio Melanesiassa. Se muodostuu Uuden-Guinean saaren itäosasta sekä sen lähettyvillä olevista pienemmistä saarista. Se sijaitsee Australian pohjoispuolella lounaisella Tyynellämerellä, juuri päiväntasaajan eteläpuolella. Muut naapurivaltiot ovat Indonesia, jolle saaren länsiosa Länsi-Irian kuuluu, sekä meren erottamina Mikronesian liittovaltio pohjoisessa ja Salomonsaaret kaakossa. Vuonna 1975 itsenäistynyt valtio kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön.
Maantiede
Brittiläiseen kansainyhteisöön
Papua-Uuden-Guinean ja Indonesian välinen 820 kilometrin mittainen raja kulkee pitkin 141. pituuspiiriä, poikkeuksena Fly-joen muodostama mutka, joka työntyy pituuspiirin länsipuolelle. Valtioon kuuluvat pääsaaren ohella sen itä- ja koillispuolella sijaitsevat Bismarckinsaaret (joista suurimmat ovat Uusi-Britannia ja Uusi-Irlanti), Trobriandsaaret, D'Entrecasteauxinsaaret, Louisiadesaaret, Amiraliteettisaaret (joista suurimpana Manus) sekä maantieteellisesti Salomonsaariin kuuluvat Bougainville ja Buka. Saarista suurimmat ovat tuliperäisiä ja koralliriuttojen ympäröimiä.
Pääsaarta hallitsee sen pituussuunnassa kulkeva nuori keskusvuoristo, jonka korkein huippu Papua-Uuden-Guinean puolella on Mount Wilhelm (4 509 m). Vuoriston jatkeena saaren kapeassa kaakkoisosassa on Owen Stanley Range (korkein kohta Mount Victoria, 4 035 m). Vuoret ovat teräväpiirteisiä, paikoin hyvin jyrkkiä ja vaikeakulkuisia. Alue kuuluu Tyynenmeren niin sanottuun tulirenkaaseen sijaiten mannerlaattojen siirrosvyöhykkeellä, ja maassa on yhteensä 40 toimivaa tulivuorta. Maanjäristykset, maanvyöryt ja tsunamit ovat suhteellisen yleisiä. Papua-Uudella-Guinealla on rantaviivaa 5 152 kilometriä.
Noin puolet Papua-Uuden-Guinean pinta-alasta on alankoa. Sateisesta vuoristoista virtaa useita vuolaita jokia, joista suurimmat ovat Fly (1 200 km), Sepik (1 126 km), Ramu (640 km) ja Purari (470 km). Useat joista laskevat pääsaaren etelärannikolle Papuanlahteen muodostaen laajan suistoalueen, jossa sijaitsee yksi maailman laajimmista soista. Suurin järvi on Westernin maakunnassa sijaitseva Lake Murray, jonka 430 neliökilometrin pinta-ala moninkertaistuu sadekausina.
Lake Murray
Luonto
66 prosenttia maan pinta-alasta peittää tiheä metsä, josta valtaosa on trooppista sademetsää. Etelärannikolla ja pääkaupungin Port Moresbyn seudulla on kuivempaa trooppista kuivametsää ja savannikasvillisuutta sekä painkoin monsuunimetsää. Ylängöillä kasvaa muun muassa tammia, pyökkejä sekä mäntyjä, ja korkeimmilla vuorilla yli 3 400 metrin korkeudessa on karua alpiinista kasvillisuutta. Vuorten huiput ovat paljaita. Pääsaaren rannikolla, etenkin Papuanlahden jokisuistoalueella, on mangrovemetsää.
Uusi-Guinea on maantieteellisesti Indo-Australian tektonisen laatan pohjoinen jatke, joka liittyy Australiaan Torresinsalmen kohdalla kulkevan kapean kilven kautta. Vesien ollessa matalammalla muun muassa jääkausien aikana Uuden-Guinean ja Australian välillä on ollut maayhteys. Niinpä niiden eläimistö onkin kovin samanlainen; molemmilla elää suuria määriä kotoperäisiä pussieläimiä, kuten kenguruita ja vompatteja. Sademetsissä elää yli 2000 kämmekkäkasvilajia sekä noin 650 lintulajin joukossa lentokyvyttömiä kasuaareja sekä harvinaisia paratiisilintuja, joilla on upea höyhenpeite ja jollainen esiintyy myös maan lipussa.
Ilmasto
Papua-Uuden-Guinean ilmasto on trooppinen ja pääosin hyvin kostea. Pääsaaren eteläosien alangoilla, rannikkoseuduilla sekä pienemmillä saarilla jokaisen kuukauden keskilämpötila pysyy 25 celsiusasteen lähettyvillä tai sen yläpuolella, mutta vuoristoon tultaessa lämpötila laskee 5–15 celsiusasteeseen. Korkeimmilla huipuilla esiintyy lumisateita ja siellä on jopa päiväntasaajaseuduille harvinaisia pieniä jäätiköitä. Maan pohjoisosissa kuukausien keskilämpötila pysyy 20 ja 25 celsiusasteen välillä. Vuotuiset sademäärät vaihtelevat Port Moresbyn seudun noin tuhannesta millimetristä vuoriston jopa 6 500 millimetriin. Aluetta koettelevat usein taifuunit.
Historia
Uudelta-Guinealta on löydetty merkkejä ihmisasutuksesta ainakin 60 000 vuoden takaa. Väestö saapui todennäköisesti Kaakkois-Aasiasta ja perusti saarelle yksinkertaisen, maatalouspohjaisen sivilisaation. Eurooppalaiset tulivat saarelle 1500-luvulla ja antoivat sille sen nykyisen nimen – papua on johdettu malaijinkielisestä sanasta joka kuvastaa kiharia, melanesialaisia hiuksia ja Uusi-Guinea -nimen antoivat espanjalaiset tutkimusmatkailijat, joiden mielestä saaren väestö muistutti Afrikan guinealaisia.
Uuden-Guinean saari jaettiin 1828, ja itäosan pohjoiskolkka joutui kookosöljyn houkuttelemien saksalaisten haltuun 1884. Saksan hallitus otti alueen suoraan hallintaansa 1899 ja nimesi sen Saksan Uudeksi-Guineaksi. Vuonna 1906 Britannia luovutti Australialle hallinnoimansa kaakkoisosan, Brittiläisen Uuden-Guinean. Ensimmäisessä maailmansodassa Australia miehitti myös maan pohjoisosan, ja 1921 Papua-Uudesta-Guineasta tuli Kansainliiton mandaatilla Australian territorio. Japani valloitti maan toisessa maailmansodassa 1941, kunnes se palautui jälleen Australian territorioksi Japanin hävittyä sodan 1945. Mount Lamingtonin tulivuorenpurkaus Oron provinssissa maan kaakkoisosassa vuonna 1951 tappoi 3 000–4 000 ihmistä ja tuhosi 200 neliökilometriä maastoa.
Vuoden 1972 vaalit johtivat Michael Somaren johtaman ministeriön syntyyn, jonka tavoitteena oli johtaa Papua-Uusi-Guinea asteittain itsehallinnon kautta itsenäisyyteen. Maa saikin itsehallinnon 1. joulukuuta 1973 ja itsenäisyyden 16. syyskuuta 1975. Muutamien taukojen jälkeen Somare jatkaa edelleen maan pääministerinä. Bougainvillessä käytiin sissisotaa 1988–1997 saaren itsenäisyyttä ajavan Bougainvillen vallankumouksellisen armeijan ja hallituksen joukkojen välillä. Separatistikapinassa kuoli arviolta 20 000 ihmistä. Viime aikoina Papua-Uuden-Guinean ja maan tärkeimmän kauppakumppanin Australian suhteita ovat hiertäneet Australian tekemät diplomaattiset selkkaukset.
Politiikka
Papua-Uusi-Guinea on perustuslaillinen monarkia, joka kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Maan muodollinen valtionpäämies on kuningatar Elisabet II, jota itse paikalla edustaa kenraalikuvernööri Sir Paulias Matane. Todellinen toimeenpanovalta on pääministerillä ja hänen johtamallaan hallituksella. Maan yksikamarisessa ja monipuolueisessa parlamentissa on 109 jäsentä, joista 20 on provinssien kuvernöörejä. Kansanedustajat valitaan viiden vuoden välein. Vaaleissa on usein suuri määrä ehdokkaita, minkä vuoksi edustajat tulevat usein valituiksi suhteellisen pienillä ääniosuuksilla. Äänestysikäraja on 19 vuotta.
Hallinnollinen jako
Papua-Uusi-Guinea on jaettu 19 provinssiin (maakuntaan) sekä pääkaupunkialueeseen:
Talous
Papua-Uuden-Guinean hallinnollinen jako
Papua-Uudella-Guinealla on huomattavasti luonnonvaroja, mutta vaivalloisen maaston ja infrastruktuurin rakentamisen kalleuden vuoksi niitä ei ole otettu kovin suuressa mittakaavassa käyttöön. Talouden pääpilari on maatalous, josta saa elantonsa 85 prosenttia väestöstä. Omavaraistaloudessa eläminen on hyvin yleistä. 72 prosenttia vientituloista saadaan mineraaleista, joista tärkeimmät ovat öljy, kupari ja kulta. Lisäksi maasta viedään palmuöljyä, kahvia, kaakaota, kopraa, tonnikalaa ja katkarapuja. Puutavaraa tuotetaan jonkin verran, mutta puunjalostusteollisuus on kehittynyt maassa hitaasti. Muutakin teollisuutta maassa on hyvin vähän ja se on keskittynyt pienimuotoisten tuotteiden, kuten elintarvikkeiden valmistukseen. Merkittävimmät energianlähteet ovat maakaasu, äljy ja vesivoima.
Vuodesta 2003 lähtien Papua-Uuden-Guinean talous on osoittanut elpymisen merkkejä pitkän epävakaan kauden jälkeen. Tähän ovat vaikuttaneet valtion toimenpiteet julkishallinnon yhtenäistämiseksi, maan valuutan kinan ja hallituksen budjetin tasapainottamiseksi, rauhan ylläpitämiseksi Bougainvillessa sekä tiettyjen valtionyhtiöiden yksityistämiseksi. Maa saa rahallista tukea Australialta 240 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä muodostaa 20 prosenttia hallituksen budjetista. Lisäksi maa saa kehitysapua Maailmanpankin rahastoilta.
Väestö
Maailmanpankin
Papua-Uudessa-Guineassa asuu kaikkien Tyynenmeren kolmen suuren etnisen ryhmän edustajia: melanesialaisia, mikronesialaisia ja polynesialaisia. Lisäksi maassa on negritoja, kiinalaisia, eurooppalaisia ja australialaisia. Papualaiset muodostavat 84 prosenttia väestöstä, melanesialaiset 15 prosenttia ja muut ryhmät noin prosentin. Tiheä metsä, vuolaat joet ja vuoristo ovat aiheuttaneet väestön jakautumisen sadoiksi äärimmäisen eristäytyneiksi heimoiksi, joista lähes jokaisella on oma kielensä. Eri kieliä arvellaan olevan noin 715, joista monet eivät ole sukua toisilleen ja jotka muodostavat noin 10 prosenttia koko maailman kielistä. Hallinnon ja talouden kielenä käytetään englantia, mutta useimmat puhuvat äidinkielenään sen kreolimuunnosta tok pisiniä. Lisäksi Papuan alueella maan kaakkoisosassa käytetään virallisena kielenä motua.
Papua-Uusi-Guinea on yksi maailman vähiten kaupungistuneista maista: vain 18 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. Pääkaupunki Port Moresbyn asukasluku on 173 500 (2000), ja seuraavaksi suurimmat kaupungit ovat vielä huomattavasti pienempiä: Laessa on 78 038 asukasta, Mount Hagenissa 27 782 ja Madangissa 27 394. 40 prosenttia väestöstä asuu keskusylängöllä, jossa maanviljelys on pääelinkeinona. Loput väestöstä asuu lähinnä rannikolla ja jokien varsilla. Viime vuosikymmeninä, erityisesti 1990-luvulta lähtien, kaupunkeihin on alkanut virrata ihmisiä maaseudulta. Pääkaupungissa tämä on merkinnyt slummialueiden syntymistä kaupungin laitamille, työttömyyden pahenemista sekä muita sosiaalisia ongelmia. Maan väestönkasvu on melko korkea, 2,26 prosenttia (vuoden 2005 arvio).
Kaksi kolmasosaa väestöstä on kristittyjä, loput uskovat erilaisiin kansanuskomuksiin. Myös useilla kirkkoon kuuluvilla on uskonnossaan elementtejä perinteisistä luonnonuskonnoista, joista tyypillisimpänä esi-isien palvonta. Kristityistä kolmannes on katolisia ja loput luterilaisia ja muita protestantteja.
Keskimääräinen elinajanodote oli vuonna 2005 naisille 67,2 vuotta ja miehille 62,8 vuotta. Yksi äiti saa keskimäärin 3,96 lasta. Maan HIV-tilanne on Oseanian pahin; 0,6 prosenttia väestöstä on saanut infektion.
Kulttuuri
Papua-Uudessa-Guineassa arvellaan olevan yli tuhat erilaista kulttuurista ryhmää, joista jokainen on luonut omat taiteen, tanssin, aseenvalmistuksen, pukujen, musiikin ja arkkitehtuurin perinteensä. Eräs Sepik-joen varrella elävä heimo on tullut tunnetuksi kasveja ja eläimiä esittävistä puukaiverruksistaan, joiden he uskovat esittävän esi-isiään. Vuoteen 1933 asti simpukankuoret olivat virallista valuuttaa Papua-Uudessa-Guineassa, mikä näkyy yhä nykyään muun muassa siinä, että sulhasen täytyy hankkia suuri määrä erään tietyn simpukan kuoria maksuksi morsiamesta.
Keskusylängön asukkaat osallistuvat singsingeihin, värikkäisiin rituaaleihin, joissa mukaillaan jotakin dramaattista tapahtumaa, kuten suurta taistelua heimon historiassa. Juhlijat koristautuvat näyttävin kasvomaalauksin, höyhenin, helmin ja eläinten nahoin esittääkseen esimerkiksi lintuja tai vuortenhenkiä. Laulunjohtaja ja kuoro laulavat kahta melodiaa, jotka lopulta fuugan tavoin lähentyvät toisiaan. 1800-luvulla maahan saapuneet lähetyssaarnaajat eivät pitäneet kansanmusiikkia soveliaana, ja toivat kulttuuriin kristilliset hymnit. 1900-luvun alussa myös työväenlaulut ja kultaryntäyslaulut saivat suosiota. Viime vuosikymmeninä monet paikalliset artistit ovat yhdistäneet popmusiikkiin kansanmusiikin aineksia.
Liikenne ja tietoliikenne
popmusiikki
Vaikeakulkuisen maaston takia lentokone on tärkein matkustusväline Papua-Uudessa-Guineassa. Lentokenttiä on peräti 571 (2004 arvio), joista vain 21 on päällystettyjä ja loput enimmäkseen alle kilometrin pituisia maastoon raivattuja tasaisia aukioita. Rautateitä ei ole lainkaan ja päällystettyjä teitä vain alle 700 kilometriä. Teistä merkittävin on pohjoisrannikon suurimmat kaupungit keskusylängön asutuskeskuksiin yhdistävä Highlands Highway. Teillä liikennöi yksityisin varoin liikennöityjä ajoneuvoja, tavallisimmin minivaneja, jotka toimivat ennaltamääräämättömin aikatauluin kulkevina linja-autoina. Rannikkoseuduilla samanlaista toimintaa harjoittavat lasikuituiset "banaaniveneet" kuljettaen ihmisiä rannikkokylistä ja -kaupungeista toiseen. Merkittävää investointia vaativat kulkuvälineet, kuten lentokoneet ja kaukolautat ovat usein kirkon tai kirkkoon liittyvien yritysten hallinnassa. Merkittävimmät satamakaupungit ovat Kieta, Lae, Madang, Port Moresby ja Rabaul.
Vaikeakulkuisuuden takia myös tietoliikenneyhteyksiä on ollut vaikea luoda. Puhelin- ja televisioverkko on hyvin suppea; suurimpien kaupunkien ulkopuolella radiopuhelimet korvaavat lankapuhelimet ja maan ainoat tv-lähettimet sijaitsevat Port Moresbyssä. Internetin käyttö on vasta alkutekijöissään, sillä maassa on vain 75 000 Internetin käyttäjää (2002).
Aiheesta muualla
- [http://www.pngonline.gov.pg Papua-Uuden-Guinean hallituksen sivusto] (englanniksi)
Luokka:Papua-Uusi-Guinea
ms:Papua New Guinea
zh-min-nan:Papua Sin Guinea
ko:파푸아 뉴기니
ja:パプアニューギニア
th:ประเทศปาปัวนิวกินี
Salomonsaaret | | |
