:: wikimiki.org ::

Kuningaskunta

Kuningaskunta

Monarkia on valtiomuoto, jossa yksinvaltias on valtion pää. Erona tasavaltaan on useimmiten se, että monarkiassa kuninkuus peritään vanhemmilta, kun tasavallassa presidentit ovat vallassa vain tietyn kauden ja äänestetään uudelleen. Monarkiaksi kutsutaan joskus myös itse kuningashuonetta tai kuningaskuntaa. Myös useissa kuningaskunnissa kuningas valittiin aluksi äänestämällä, mutta asema muuttui sittemmin perinnölliseksi tarkan kruununperintäjärjestyksen mukaan. Kuningassuvut muodostivat dynastioita, jotka saattoivat olla vallassa satoja vuosia. Nykyisin periytyvää valtaa pidetään ehdottomasti avoimen yhteiskunnan periaatteiden vastaisena. Siksi esimerkiksi pohjoismaisissa monarkioissa kuninkaallisten rooli on lähinnä seremoniallinen ja kuningashuonetta ylläpidetään vain perinteiden vuoksi, kulttuurihistoriallisista syistä. Erotuksena vanhanaikaisista kuningaskunnista, demokraattisen parlamentin ja hallituksen hallitsemian valtioita, joissa kuningas on ainoastaan valtion keulakuva, nimitetään perustuslaillisiksi kuningaskunniksi.

Kruununperimys

Kruununperimys vaihtelee kuningaskunnasta toiseen. Perustuslaillisissa kuningaskunnissa se on yleensä kirjattu parlamentin säätämään perustuslakiin. Perinteinen kruununperimys on ollut vanhimmalle pojalle, sitten nuoremmille sisaruksille, myös tytöille, ikäjärjestyksessä. Ennen epäselvyydet kruununperimyksessä johtivat usein sotiin eri kruununtavoittelijoiden kesken. Nykyisin mm. Ruotsissa on tasa-arvon nimissä kruununperimystä muutettu siten, että kruununperijä on vanhin perillinen, sukupuolestaan riippumatta. Joissain maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on silti voimassa kruununperimys, joka määrää monarkin tunnustamaan tiettyä uskoa, ja kieltää avioliiton väärän uskonnokunnan edustajan kanssa.

Nykyiset monarkiat

(katso myös Luettelo valtioista hallintojärjestelmän mukaan) Monarkistiset valtiot (2004) ovat:
- Alankomaat, Alankomaiden Antillit ja Aruba
- Andorra (ruhtinaskunta)
- Antigua ja Barbuda
-
- Australia, Ashmore- ja Cartiersaaret, Joulusaari, Kookossaaret, Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret, Norfolkinsaari ja Northern Territory.
-
- Bahama
-
- Bahrain
- Barbados
-
- Belgia
- Belize
-
- Bhutan (kuningaskunnan perinteinen nimitys "Druk Gyalpo")
- Brunei (sulttaanikunta)
- Espanja
- Grenada
-
- Jamaika
-
- Japani (hallitsijan titteli: "天皇", käännetään usein keisariksi)
- Jordania
- Kambodža
- Kanada
-
- Kuwait (emiirikunta)
- Lesotho
- Liechtenstein (ruhtinaskunta)
- Luxembourg (suurherttuakunta)
- Malesia (virallinen nimitys on "Seri Paduka Baginda Yang di-Pertuan Agong", korkein hallitsija)
- Marokko
- Monaco (ruhtinaskunta)
- Nepal
- Norja, Bouvet'nsaari, Jan Mayen ja Huippuvuoret
- Oman (sulttaanikunta)
- Papua-Uusi-Guinea
-
- Qatar (emiirikunta)
- Saint Kitts ja Nevis
-
- Saint Lucia
-
- Saint Vincent ja Grenadiinit
-
- Samoa (virallinen nimitys on "päällikkö," perinteinen nimitys on "o le Ao o le Malo")
- Saudi-Arabia
- Salomonsaaret
-
- Swazimaa
- Ruotsi
- Tanska, Grönlanti ja Färsaaret
- Thaimaa
- Tonga
- Tuvalu
-
- Uusi-Seelanti, Cookinsaaret ja Niue
-
- Yhdistyneet Arabiemiraatit (johtaja on monarkki ja liittovaltion presidentti)
- Yhdistynyt kuningaskunta, Anguilla, Bermuda, Brittiläiset Neitsytsaaret, British Indian Ocean Territory, Caymansaaret, Falklandinsaaret, Gibraltar, Guernsey, Jersey, Mansaari, Montserrat, Pitcairn, Saint Helena, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret ja Turks- ja Caicossaaret
- Vatikaanivaltio (paavikunta)
- Kaikkien Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvien maiden virallinen hallitsija on Ison-Britannian monarkki, jolla tosin on erilaisia arvonimiä eri maissa. Tiibetin maanpaossa oleva hallitus on virallisesti Tenzin Gyatson, 14:nnen dalai-laman, johtama monarkia.

Erikoisuuksia

Liittovaltion osat voivat olla kuningaskuntia, vaikka itse valtio ei ole. Esimerkkinä Yhdistyneet arabiemiraatit. Malesiassa kansan kuningas valitaan viiden vuoden kaudelle yhdeksän sulttaanin toimesta (ja joukosta), jotka ovat Malesian niemimaan kuningaskuntien perinnöllisiä hallitsijoita. Paavi on uskonnollisen asemansa katolisen kirkon päänä lisäksi Vatikaanivaltion monarkki. Hänet valitaan yleensä kardinaalien joukosta, eikä kruununperimystä ole käytössä. 1400–1500-luvuilla joillain paaveilla oli lapsia, joille he jättivät paavin viran. Andorrassa on kaksi ruhtinaskumppania, joista toinen on Espanjan Urgellin piispa ja toinen Ranskan hallitsija – nykyisin presidentti Jacques Chirac. Tapa jossa itsenäisen valtion pää on toisen valtion demokraattisesti valittu edustaja lienee ainutlaatuinen historiassa. Luokka:Monarkia

Tasavalta

Tasavalta on valtiomuoto, jossa kansa toimii johtajana ja jossa poliittinen valta perustuu ainoastaan kansan itsemääräämisoikeuteen. Tasavaltojen päämies on yleensä presidentti, mutta esimerkiksi Sveitsissä on sen sijaan seitsenhenkinen edustajisto. Presidentin valta-asema voi vaihdella hyvinkin suuresti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti on samalla hallituksen johtaja, mutta Saksan presidentin virka on lähinnä seremoniallinen. Tasavallan ja monarkian ero ei välttämättä ole suuren suuri, jos kuninkaan velvollisuudet ovat lähinnä seremonialliset. Näin voidaan väittää olevan esimerkiksi pohjoismaisissa monarkioissa. Luokka:Politiikka Luokka:Valtiomuodot ja:共和制 simple:Republic

Avoin yhteiskunta

Avoin yhteiskunta on ranskalaisen filosofi Henri Bergsonin luoma ja Karl Popperin popularisoima ja edelleenkehittämä käsite, jonka hän esitteli kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Ideana on äärimmäisen läpinäkyvä demokratia, joka on erittäin avoin muutoksille ja perustuu ihmisoikeuksille sekä panarkismille. Avoin yhteiskunta kontrastoituu suljettuun yhteiskuntaan, jossa muutosta ei tapahdu ilman vallankumousta ja vallanpitäjien veristä syrjäyttämistä. Totalitaariset diktatuurit ja autokraattiset monarkiat ovat esimerkkejä suljetuista yhteiskunnista.

Katso myös

- Kansalaisyhteiskunta
- Oikeudenmukaisuusteoria Luokka:Yhteiskuntafilosofia

Alankomaiden Antillit

right Alankomaiden Antillit, (ilman Arubaa 800 km2, 210,000 asukasta) ovat Alankomaille kuuluva, kahdesta saariryhmästä muodostuva autonominen alue Karibianmerellä. Saarten pääkaupunki Willemstad sijaitsee Curaçaossa. Alankomaiden Antillien kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä alankomaalainen tai alankomaidenantillilainen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- fosfaatti
- suola

Merkittävimmät vientituotteet

- öljytuotteet
- matkailu Luokka:Alankomaiden Antillit Luokka:Karibianmeren saaret Luokka:Alankomaat ja:オランダ領アンティル

Aruba

Aruba on Alankomaille kuuluva saari Karibianmerellä. Sen asukasluku on 103 000 (2004) ja suurin kaupunki Oranjestad. Aruba erosi Alankomaiden Antilleista 1. tammikuuta 1986 ja siitä tuli Alankomaiden kuningaskunnan autonominen osa. Tällöin alkanut prosessi kohti täyttä itsenäisyyttä keskeytettiin vuonna 1990 Aruban pyynnöstä. Saarella puhutaan hollantia, papiamentoa, englantia ja espanjaa.

Merkittävimmät vientituotteet

- öljytuotteet
- matkailu matkailu matkailu Luokka:Aruba Luokka:Karibianmeren epäitsenäiset alueet Luokka:Karibianmeren saaret Luokka:Alankomaat zh-min-nan:Aruba ko:아루바 ja:アルバ

Ruhtinaskunta

Ruhtinaskunta on ruhtinaan hallitsema valtio tai muu alue. Ruhtinaaksi käännetään englannin prince ja duke (prinssi on suomeksi ainoastaan kruununperijän arvonimi), saksan fürst ja venäjän knjaz (князь). Feodalistisessa arvojärjestyksessä nuo arvot ovat kuninkaan alapuolella. Magnus Dux, Großherzog, Grand Duke tai Veliki knjaz käännetään usein suuriruhtinaaksi, joskus suurherttuaksi tai kuninkaallisen kruununperijän arvonimenä usein prinssiksi tai prinsessaksi. Erzherzog käännetään lähes aina arkkiherttuaksi.

Nykyään itsenäiset ruhtinaskunnat

- Andorra (Principat d'Andorra)
- Liechtenstein (Fürstentum Liechtenstein)
- Monaco (Principauté de Monaco)
- Luxemburg (Großherzogtum Luxemburg; oikeampi käännös suurherttuakunta)

Muita ruhtinaskuntia

- Asturia (Espanjan osa)
- Wales (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan osa)

Historiallisia ruhtinaskuntia

Vuosien 1815 ja 1918 välillä Euroopassa oli kahdeksan suuriruhtinaskuntaa:
- Baden
- Suomi, Venäjän keisarin hallitsemana suuriruhtinaskuntana 1809-1917 (Velikoje Kniazhestvo Finlandskoje)
- Hesse-Darmstadt
- Luxemburg
- Mecklenburg-Schwerin
- Mecklenburg-Strelitz
- Oldenburg
- Saxe-Weimar Luokka:Valtiomuodot

Australia

Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.

Historia

Pääartikkeli: Australian historia Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788. Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja. Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.

Politiikka

Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin. Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen. Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen) John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996. Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)

Osavaltiot ja territoriot

Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama. Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.

Maantiede

Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti. Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet

Merkittävimmät vientituotteet

- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet

Linkit

- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi) ja:オーストラリア ko:오스트레일리아 simple:Australia Luokka:Australia

Ashmore ja Cartiersaaret

Ashmore ja Cartiersaaret ovat kaksi asumatonta saariryhmää Intian valtameressä koilliseen Australiasta ja etelään Indonesiasta (12°14'S, 123°5'E). Saarten yhteispinta-ala on 5 km² ja rantalinjaa on 74,1 kilometriä. Saarilla ei ole satamia. Hallinnollisesti saaret kuuluvat Australian Northern Territoryn alueeseen. Australian meri- ja ilmavoimat tekevät saarille satunnaisesti valvontakäyntejä. Saaret siirtyivät Australian hallintoon vuonna 1931. Ashmore Reefistä tuli luonnonsuojelualue vuonna 1983. Cartierinsaari on entinen pommitusalue.

Linkkejä

- [http://www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos/at.html Saaret CIA - The World Factbookissa] Luokka:Australia Luokka:Saaret ja:アシュモア・カルティエ諸島

Kookossaaret

Territory of Cocos (Keeling) Islands


(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)

Motto: ei ole

Virallinen kieli

Kuningatar

Kenraalikuvernööri

Hallinnon johtaja

William Leonard Taylor

Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä

(Sijaa ei laskettu)
14 km²
0 %

Väkiluku
- Yhteensä (2003)
- Tiheys

(Sijaa ei laskettu)
630
45/km²

Hallinto

Australian territorio

UTC +6 ½

Advance Australia Fair

Internet-verkkotunnus

.cc

Kansainvälinen suuntanumero

672

Kookossaarten alue (josta käytetään myös nimeä Keeling-saaret) on Australian hallitsema territorio Intian valtameressä. Tätä ei pidä sekoittaa Kookossaareen, joka on Costa Rican hallitsema asumaton saari Tyynessä valtameressä.

Historia

Pääartikkeli: Kookossaarten historia Ensimmäinen kirjallinen maininnan Kookossaarista teki kapteeni William Keeling vuonna 1609. Hollantilainen kartta vuodelta 1659 käyttää saarista nimeä Kookossaaret (Cocos Eylanden). Sen sijaan vuodelta 1703 peräisin oleva brittikartta käyttää saarista nimeä Keeling-saaret (Keeling Islands). Saaristo kuului Clunies-Ross-perheen omistukseen 1800-luvun alkupuolella, minkä jälkeen siitä tehtiin Brittiläisen imperiumin osa vuonna 1857. 23. marraskuuta 1955 saarten hallinta siirrettiin Australialle. Vuonna 1978 Australia teki kauppakirjan saarten ostosta Clunies-Ross-perheeltä. Paikalliset asukkaat saivat jonkin verran autonomiaa saarten hallinnassa.

Politiikka

Pääartikkeli: Kookossaarten politiikka Kookossaaret ovat Australian hallinnossa oleva territorio. Hallituksen johtajan (engl.: Administrator) nimittää Australian kenraalikuvernööri. 4. helmikuuta 1999 lähtien virkaa on hoitanut Joulusaarelta käsin William Leonard Taylor. Lisäksi saarilla on yksikamarinen seitsenpaikkainen Kookossaarten neuvosto.

Maantiede

William Leonard Taylor Kookossaaret ovat saaristo Intian valtameressä, 3 700 kilometriä länteen Darwinin kaupungista Australian rannikolla, noin puolivälissä matkaa Australiasta Sri Lankaan, Indonesiasta lounaaseen. Sijainti: 12 30 S, 96 50 E Saaristossa on kaksi pääsaarta, West Island ja Home Island. Saarilla vallitsee kostea, trooppinen ilmasto. Niillä kasvaa paljon kookospalmuja ja muuta kasvillisuutta.

Talous

Pääartikkeli: Kookossaarten talous Ainoa vientituote saarilla ovat kookospähkinät. Saarilla harjoitetaan myös kalastusta, mutta suurin osa ruokatarpeista tuodaan Australiasta.

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Kookossaarten väestöjakauma Väestö on pääosin eurooppalaista alkuperää tai Kookossaarten malaijeja. Suurin uskonto on islamin sunni-haara (80 %). Suurimmat kielet ovat malaiji (Kookossaarten murre) ja englanti.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Kookossaarten kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- kala

Merkittävimmät vientituotteet

- kopra Luokka:Australia ja:ココス諸島

Korallimeren saarten territorio

right Korallimeren saarten territorio (englanniksi Coral Sea Islands Territory) on Australian territorio, joka muodostuu ryhmästä pieniä trooppisia saaria ja riuttoja Korallimeressä, koilliseen Australiasta. Territorio perustettiin 1969. Tärkein saariryhmistä on Willis Islets. Willisin saarella ovat alueen ainoat asukkaat: siellä olevalla meteorologisella asemalla on 3—4 hengen miehitys. Luokka:Australia Luokka:Saaret ja:珊瑚海諸島

Norfolkinsaari

Territory of Norfolk Island


(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)

Motto: In as much

Virallinen kieli

Kuningatar

Hallinnon johtaja

Pääministeri

Geoffrey Robert Gardner

Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä

(Sijaa ei laskettu)
34,6 km²
Ei merkittävästi

Väkiluku
- Yhteensä (2003)
- Tiheys

(Sijaa ei laskettu)
1 853
54/km²

Hallinto

Australian territorio

Rahayksikkö

Australian dollari (AUD)

Aikavyöhyke

UTC +11 ½

Kansallislaulu

Advance Australia Fair

Internet-verkkotunnus

.nf

Kansainvälinen suuntanumero

672 3

Norfolkinsaari on saari Tyynellä valtamerellä Australian, Uuden-Seelannin ja Noumean välillä. Saarelta on lähtöisin Australiassa varsin suosittu norfolkinsaaren mänty, jollaisen kuva on myös saaren lipussa. Norfolkinsaaren alue on yksi Australian territorioista.

Historia

Pääartikkeli: Norfolkinsaaren historia Ensimmäisenä eurooppalaisena saaren havaitsi kapteeni James Cook toisella eteläisen Tyynenmeren matkallaan 1774. Aiemmin saarelle olivat asuttautuneet polynesialaiset. Yhdistynyt kuningaskunta perusti saarelle rangaistussiirtokunnan 1788-1814 etteivät ranskalaiset ottaisi saarta haltuunsa. Koska siirtokunta ei ollut omavarainen, se lopetettiin. Vuonna 1825 britit perustivat sinne uudelleen rangaistussiirtokunnan, tämä suljettiin 1855. Tällä kertaa tarkoituksena oli paatuneiden rikollisten vangitseminen. Sanotaan että vangit menivät teloitettaviksi iloisina siitä, että he siten vapautuvat Norfolkinsaaren maanpäällisestä helvetistä. Vuonna 1856 saaren asuttivat pitcairnlaiset, tahitilaisten jälkeläiset ja Bounty-laivan kapinalliset. Joulukuussa 1856 New South Wales myönsi saarelle huomattavan autonomian. Itsehallintoa vahvistettiin edelleen 1897. 1. heinäkuuta 1914 saaresta tuli Australian territorio. Saarelle tehtiin uusi perustuslaki elokuussa 1979.

Politiikka

Pääartikkeli: Norfolkinsaaren politiikka Norfolkinsaari on Australian territorio, jonka nimellinen valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar, jota edustaa Australian kenraalikuvernöörin nimittämä hallinnon johtaja (engl. Administrator), tällä hetkellä Grant Tambling. Saarella on myös lakiasäätävä neuvosto (Legislative Assembly), jonka yhdeksän jäsentä valitaan kansanäänestyksellä korkeintaan kolmeksi vuodeksi kerralla. Neljä neuvoston jäsenistä muodostaa päätäntäneuvoston (Executive Council), joka toimii hallinnon johtajan neuvonantajana. Saaren pääministerinä toimii Geoffrey Robert Gardner. Poliittisia puolueita Norfolkinsaarella ei ole. Saarella on jonkin verran kiistaa Australian kanssa siitä, annettiinko saarelle itsenäisyys sen uudelleenasutuksena aikaan. Joka tapauksessa saarelaiset ovat vapautettuja Australian veroista, mikä tekee saaresta jonkinlaisen veroparatiisin sekä paikallisille että turisteille.

Maantiede

veroparatiisi Pääartikkeli: Norfolkinsaaren maantiede Saaren korkein kohta on Mount Bates (319 metriä merenpinnasta) saaren keskiosissa. Suurin osa maastosta on kelvollista maanviljelyyn. Saaren rannikko on vaihtelevan jyrkkäreunaista rantakalliota. Varsinaista satamaa saarella ei ole, lastauslaiturit löytyvät Kingstonista ja Cascade Baystä. Tavarat tuodaan yleensä Cascade Bayhin. Ainoa uimiselle sovelias paikka on Emily Bay, jota pieni koralliriutta suojaa Tyyneltä valtamereltä. Jotkut tosin surffaavat Ball Bayssä.

Talous

Pääartikkeli: Norfolkinsaaren talous Norfolkinsaaren suurin tulonlähde on turismi, mitä auttaa myös saaren veroparatiisimainen asema. Erityisen paljon turisteja tulee Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Saari on omavarainen lihan ja kananmunantuotannon suhteen.

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Norfolkinsaaren väestöjakauma Saaren pienen väkiluvun vuoksi turistien läsnäolo aiheuttaa melkoisia muutoksia väestön määrään saarella. Koska saarella on läheiset yhteydet Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, maastamuutto näihin maihin on yleistä. Koulutus saarella (sen ainoassa koulussa) on mahdollista vain lukiotasolle saakka, joten korkeakoulutusta kaipaavat joutuvat lähtemään ulkomaille opiskelemaan. Myös maan työmarkkinat ovat pienet. Lukutaitoa ei maassa virallisesti mitata, mutta sen arvoidaan olevan 100 %. Suurin osa väestöstä ovat valkoihoisia, joko Bounty-laivan kapinoitsijoiden tai myöhempien Australiasta tai Uudesta-Seelannista tulleiden siirtolaisten jälkeläisiä. Saarella on kuitenkin myös polynesialainen vähemmistö. Suurin uskonto saarella on kristinusko, erityisesti protestantismi. Saarelaiset puhuvat englantia ja kieltä joka tunnetaan nimellä "norfuk", joka on 1600-luvun englannin ja tahitin sekoitus. Norfukin merkitys saarella on kuitenkin vähenemään päin.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Norfolkinsaaren kulttuuri Luokka:Australia Luokka:Norfolkinsaari Luokka:Saaret ja:ノーフォーク島

Bahama

Bahaman liittovaltio on Atlantin valtameressä sijaitseva itsenäinen valtio. Se koostuu noin 700 saaren ketjusta, joista noin 30 on asuttua. Bahama käsittää Länsi-Intian saariston pohjoisimman saariryhmän Bahamasaaret, jota nimeä käytetään epävirallisissa yhteyksissä suomen kielessä myös itse valtiosta. Bahama sijaitsee Kuuban ja Floridan välissä. Bahaman saarivaltion kokonaispinta-ala on noin 14 000 neliökilometriä ja asukkaita on vähän yli 300 000.

Historia

Pääartikkeli: Bahaman historia Kristofer Kolumbus saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Bahamasaarille lokakuussa 1492. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, mille Bahamasaarista Kolumbus rantautui ensimmäisenä. Mahdollisia vaihtoehtoja ovat mm. San Salvador, Watlings Island ja Samana Cay. Bahama on entinen Ison-Britannian siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1973.

Politiikka

Pääartikkeli: Bahaman politiikka Valtion johdossa on kuningatar Elisabet II, sillä Bahama kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Häntä edustaa saarilla Bahaman kenraalikuvernööri. Hallituksen johdossa on pääministeri, joka on yleensä parlamenttivaaleissa voittaneen puolueen johtaja. Bahaman parlamentti koostuu kahdesta huoneesta.

Alueet

Pääartikkeli: Bahaman alueet

Maantiede

Bahaman alueet Pääartikkeli: Bahaman maantiede Pinta-alaltaan suurin saari on Andros lännessä. Pääkaupunki Nassau (yli 170 000 asukasta) sijaitsee Androsista itään New Providencen saarella, missä asuu noin 2/3 Bahaman koko väestöstä. Muita tärkeitä saaria ovat Grand Bahama pohjoisessa ja Inagua etelässä. Pinnanmuodot: 700 saarta, koostuvat vulkaanisen kallioperän päällä olevasta korallikalkista Kasvillisuus: saaret kallioisia tai suoperäisiä, karibianmänty-, saarni- ja tammimetsiä. Kuuluisimmat nähtävyydet: Nassaun kaupat, Coral World -akvaario, Androksen saaren koralliriutat, The Exumas-saariketju, San Salvador-saari. Bahaman sijainti altistaa sen usein trooppisten pyörremyrskyjen tuhoisille vaikutuksille.

Talous

Pääartikkeli: Bahaman talous Merkittävät luonnonvarat: suola, puu, aragoniitti Merkittävimmät vientituotteet: matkailu, öljyjalosteet Ympäristö- yms. riskit/uhat: Trooppiset syklonit, koralliriuttojen tuhoutuminen, matkailu- ja öljyteollisuuden jätteet. Saaret ovat suosittu matkailukohde etenkin pohjoisamerikkalaisten keskuudessa.

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Bahaman väestöjakauma Virallisen kielen englannin lisäksi muita kieliä: kreolienglanti, kreoliranska Uskonnot: 75 % protestantteja, 19 % katolisia

Kulttuuri

Pääartikkeli: Bahaman kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- suola
- puu
- aragoniitti

Merkittävimmät vientituotteet

- matkailu
- öljyjalosteet

Muita tietoja

- Valtiomuoto: Kuningaskunta (Kansainyhteisön jäsenvaltio)
- BKT: 11 820 USD/asukas (1995)
- Valtion velka/BKT: 12,9 % (1994)
- HDI: 0,851
- HDI-sijaluku: 31.
- Imeväiskuolleisuus: 23 % (1996)
- Lukutaitoisuus: 98 %

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia

Maantiede

maakuntaan maakuntaan Espanja sijaitsee Iberian niemimaalla. Koillisessa maata rajoittaa Pyreneiden vuorijono ja etelässä Välimeren rannikon erottaa sisämaasta Sierra Nevadan vuoristo. Pääkaupunki Madrid sijaitsee keskusylängöllä 650 metrin korkeudessa. Yli 2 000 metrin korkuisia vuoria on useita. Kasvillisuus vaihtelee voimakkaasti, etelässä Välimeren rannikolla ja Kanariansaarilla on subtrooppinen ilmasto, mutta vuorijonojen takana sisämaassa on aavikoita, joilla voi kulua vuosia ilman sadetta. Atlantin rannikoilla ilmasto on kostea ja leuto. Keskusylängöllä, joka kattaa lähes puolet maasta on mannerilmasto, kuumat kesät ja kylmät talvet lumisateineen.

Talous

Espanjan bruttokansantuote on 80 prosenttia neljän johtavan Euroopan maan keskiarvosta. Maa otti ensimmäisessä ryhmässä käyttöön eurovaluutan 1. tammikuuta 2002. Työttömyys on ollut laskussa José María Aznarin ja José Luis Rodríguez Zapateron hallituskausilla, mutta on vielä Euroopan unionin suurin (10 prosenttia). Espanja on maailman toiseksi suosituin turistikohde Ranskan jälkeen. Vuosittain maassa vierailee 52 miljoonaa turistia. Työvoima jakaantuu seuraavasti eri ammatteihin: palvelut 64 %, valmistus, kaivostoiminta ja rakentaminen 28 %, maatalous 8 % (1997 arvio).

Merkittävimpiä teollisuuden haaroja

Tekstiilit ja jalkineet, elintarvikkeet, metallit, kemikaalit, laivat, autot, koneet ja työkalut, turismi. Espanja on maailman viidenneksi ja Euroopan kolmanneksi suurin autojen valmistaja.

Espanjalaisia yrityksiä

Astra (aseteollisuus), CASA (lentokoneet), El Corte Inglés (vähittäiskauppa), Cepsa (öljynjalostus), Iberia Airlines (lentoyhtiö), Renfe (rautatiet), SEAT (autot), Spanair (lentoyhtiö), Talgo (veturit ja junanvaunut), Telefónica (televiestintä).

Kulttuuri

Juhlapäivät

Huomaa, että kansallisten juhlapäivien lisäksi Espanjan itsehallintoalueilla ja jopa eri kylillä on suuri määrä erilaisia paikallisia juhlapyhiä, fiestas locales.

Kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä

Espanjassa on useita kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä. Oheisesta listasta käyvät ilmi UNESCO:n maailmanperintöluetteloon kuuluvat, Espanjassa sijaitsevat monumentit (suluissa vuosiluku, jolloin monumentti on lisätty luetteloon):
- Córdoban vanha kaupunki, Córdoba (1984)
- Alhambra, Generalife ja Albayzin, Granada (1984)
- Burgosin katedraali, Burgos (1984)
- Escorialin luostari ja sen ympäristö, Madrid (1984)
- Güellin puisto, Güellin palatsi ja Casa Milà, Barcelona (1984)
- Altamiran esihistoriallinen luola, Santillana del Mar (1985)
- Segovian vanha kaupunki ja akvedukti, Segovia (1985)
- Oviedon ja Asturian ruhtinaskunnan monumentit, Oviedo ja Asturia (1985 , 1998)
- Santiago de Compostelan vanha kaupunki, Santiago de Compostela (1985)
- Ávilan vanha kaupunki muureineen, Ávila (1985)
- Aragonian mudéjar-rakennukset, Aragonia (1986 , 2001)
- Toledon vanha kaupunki, Toledo (1986)
- Garajonayn kansallispuisto, La Gomera (1986)
- Cáceresin vanha kaupunki, Cáceres (1986)
- Sevillan katedraali, el Alcázar ja Archivo de Indias, Sevilla (1987)
- Salamancan vanha kaupunki, Salamanca (1988)
- Pobletin luostari, Poblet, Tarragona (1991)
- Méridan arkeologiset löydöt, Mérida (1993)
- Santa Marían kuninkaallinen luostari, Guadalupe (1993)
- Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti, kulkee useiden alueiden halki (1993)
- Doñanan kansallispuisto, Huelvan ja Sevillan rajalla (1994)
- Cuencan vanha kaupunki ja sen muurit, Cuenca (1996)
- La Lonja de los Mercaderes, vanha silkkikauppakeskus, Valencia (1996)
- Mont Perdu, Pyreneet, Espanjan ja Ranskan rajalla (1997)
- Las Médulas, muinaiset kultakaivokset, León (1997)
- Palau de la Música Catalana, katalonialaisen musiikin palatsi, ja Sant Paun sairaala, Barcelona (1997)
- San Millánin Yuson ja Suson luostarit, La Rioja (1997)
- Kaikki Iberian niemimaan luolamaalaukset, useilla alueilla (1998)
- Alcalá de Henaresin yliopisto ja historialliset osat, Alcalá de Henares (1998)
- Ibizan biodiversiteetti ja kulttuuri, Ibiza (1999)
- San Cristóbal de La Laguna, Santa Cruz de Tenerife (1999)
- Muinaisen Tárracon arkeologiset jäänteet, Tarragona (2000)
- Elxin / Elchen taatelipalmuviljelmät, Elx / Elche, Alicante (2000)
- Lugon roomalaiset muurit, Lugo (2000)
- Vall de Boín roomalaistyyliset kirkot, Vall de Boí, Katalonia (2000)
- Atapuercan arkeologinen alue, Atapuerca (2000)
- Aranjuezin kulttuurimaisema, Aranjuez (2001)
- Renessanssiajan muistomerkit, Úbeda ja Baeza (2003)

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- rautamalmi
- uraani
- ligniitti
- elohopea
- lyijy
- sinkki
- kupari

Merkittävimmät vientituotteet

- matkailu
- koneet
- kulkuneuvot
- hedelmät

Lähteet

- Maailmanperintöluettelon Espanja-osuus käännetty UNESCO:n Internet-sivuilta: http://whc.unesco.org/en/list

Katso myös

- Espanjalaiset
- Espanjalaiset nimet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=40.078071,-4.482422&spn=7.463320,16.215820&z=11&t=h&hl=en Espanja Google Mapsissa] Luokka:Espanja ms:Sepanyol zh-min-nan:Se-pan-gâ ko:에스파냐 ja:スペイン simple:Spain th:ประเทศสเปน fiu-vro:Hispaania

Grenada

Motto: The Land, The People, The Light
(Maa, ihmiset, valo)

Kuva:LocationGrenada.png

Valtionpäämies

Kuningatar Elisabet II

Kenraalikuvernööri

Sir Daniel Williams

Pääministeri

Keith Mitchell

Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä

Sijalla 217
344 km²
1,6%

Väkiluku
- Yhteensä (2002)
- Tiheys

Sijalla 198
89 260
139,5/km²

Itä-Karibian dollari

UTC -4

Internet-verkkotunnus

.GD

Kansainvälinen suuntanumero

1-473

Grenada on pieni saarivaltio Karibianmerellä. Siihen kuuluu pääsaaren lisäksi kaksi pienempää Etelä-Grenadiinien saarta. Kristofer Kolumbus kävi saarella 1498. Saari säilyi alkuperäisväestön hallinnoimana aina vuoteen 1650 saakka jolloin ranskalaiset valloittivat saaren.

Historia

Pääartikkeli: Grenadan historia

Politiikka

Pääartikkeli: Grenadan politiikka

Hallinnollinen jako

Maantiede

Pääartikkeli: Grenadan maantiede left

Talous

Pääartikkeli: Grenadan talous Grenadan talous

Väestö

Pääartikkeli: Grenadan väestö

Kulttuuri

Pääartikkeli: Grenadan kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- banaanit
- kaakao
- pähkinät Luokka:Karibianmeren valtiot Luokka:Karibianmeren saaret Luokka:Grenada ms:Grenada zh-min-nan:Grenada ko:그레나다 ja:グレナダ simple:Grenada

Jamaika

Jamaica

Motto: Out of Many, One People

Kuva:LocationJamaica.png

Pääkuvernööri

Sir Howard Cooke

Pääministeri

Percival James Patterson

Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä

Sijalla 159
10 991 km²
1.5 %

Väkiluku
- Yhteensä (2003)
- Tiheys

Sijalla 135
2 695 867
245/km²

Itsenäisyys
- Päivä

UTC -5

Jamaica, Land We Love

Internet-verkkotunnus

.JM

Kansainvälinen suuntanumero

1-876

Jamaika on saarivaltio Karibianmeressä. Se sijaitsee etelään Kuubasta ja länteen Hispaniolasta, joka koostuu Haitista ja Dominikaanisesta tasavallasta.

Historia

Pääartikkeli: Jamaikan historia Kristoffer Kolumbus löysi Jamaikan vuonna 1494. Espanja piti Jamaikaa siirtomaanansa vuosina 1509-1655 jonka jälkeen Iso-Britannia vuonna 1670 otti Jamaikan siirtomaakseen. Jamaika sai itsehallinnon vuonna 1944 ja itsenäistyi vuonna 1962.

Politiikka

Pääartikkeli: Jamaikan politiikka

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Jamaikan (osat)
Jamaikan hallitusmuoto on parlamentaarinen monarkia.

Maantiede

Pääartikkeli: Jamaikan maantiede

Väestö

Pääartikkeli: Jamaikan väestö Jamaikan väestöstä 75% on mustia.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Jamaikan kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- bauksiitti
- kipsi
- kalkkikivi

Merkittävimmät vientituotteet

- bauksiitti bauksiitti
bauksiitti
bauksiitti

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia

Luokka:Karibianmeren valtiot Luokka:Karibianmeren saaret Luokka:Jamaika ms:Jamaika zh-min-nan:Jamaica ko:자메이카 ja:ジャマイカ simple:Jamaica

Japani

Japani (japaniksi Nihon tai Nippon, 日本) on Itä-Aasiassa sijaitseva perustuslaillinen keisarikunta. Pääosan Japanista muodostavat neljä pääsaarta, Honshu, Hokkaido, Kyushu ja Shikoku. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä ja se on siten hiukan Suomea suurempi. Japanin väkiluku on noin 127 miljoonaa. Japanissa puhutaan pääasiassa japania. Suuri osa japanilaisista on uskonnoltaan sekä buddhalaisia että šintolaisia. Japanin pääkaupunki on Tokio, joka esikaupunkeineen (muun muassa Yokohama) on yksi maailman suurimmista kaupungeista. Toiseksi suurimman kaupunkikeskittymän muodostaa läntisen Kansai-alueen Osaka-Kioto-Kobe -rykelmä. Japanin keisarina on tällä hetkellä Akihito. Todellinen valta on pääministerillä, joka on Junichiro Koizumi.

Talous

Japani on maailman neljänneksi suurin talousmahti. Maan taloutta vaivaa 1990-luvulta alkanut pitkäkestoinen talouden taantuma: kulutuskysyntä on korkealla tasolla ja vienti ylijäämäinen, mutta maahan on syntynyt pysyvää työttömyyttä. Osasyy on alihankinnan siirtyminen Kaakkois-Aasian maihin, mikä alkoi jo 1980-luvulla. Japanilla ei ole juurikaan omia raaka-ainevaroja, joten se on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta. Raaka-aineiden puuttuessa maan talouselämän kilpailukyvyn on taannut yhtenäiskulttuuri, koulutus, suhteellisen suljetut kotimarkkinat sekä korkean teknologian laajamittainen soveltaminen. Autot olivat ensimmäisiä japanilaisia massatuotannon tuotteita, jotka hyvän laatunsa takia saivat vallattua etenkin halpojen pienten autojen markkinat Länsi-Euroopassa 1960-luvun puolivälistä eteenpäin. Yhdysvalloissa Japanin läpimurtotuotteisiin kuuluivat transistoriradiot. Radioista Japanin tuotanto laajeni kaikkeen kulutuselektroniikkaan. Laatutietoisuuden oli tuonut Japaniin amerikkalaiset Deming ja Juran Japanin jälleenrakennuksen apuohjelmassa. Mielenkiintoista on, ettei Japani ole pärjännyt high tech -piensarjatuotteissa kuten ilmailu- ja avaruustekniikassa, vaikka Japanin puolustusvoimat ovat maailman seitsemänneksi suurimmat asevoimat. Toisen maailmansodan lopputulos on mahdollisesti pysäyttänyt Japanin kyseisillä aloilla Yhdysvaltain teollisuuden asiakkaaksi. Autoteollisuus ja laivanrakennusteollisuus kuitenkin nostivat Japanin terästeollisuuden (esimerkkiyhtiönä Nippon Steel) maailman suurimmaksi teräksen tuottajaksi. Teräs tuotettiin australialaisesta ja yhdysvaltalaisesta malmista ja hiilestä. Omien öljyvarojen puute johti Japanin eri linjoille Yhdysvaltain kanssa, ja maa teki Iranin kanssa öljykauppaa vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta huolimatta.

Historia

:Pääartikkeli: Japanin historia Japanilaisen legendan mukaan Japanin perusti keisari Jimmu 600-luvulla eaa. Japaniin lainattiin kiinan kirjoitusjärjestelmä 400-luvulla. Joitakin satoja vuosia myöhemmin siitä kehitettiin japanilaiset tavuaakkoset katakana ja hiragana, jotka mahdollistivat japanin selkeän äänteenmukaisen kirjoittamisen. Japania hallitsivat nimellisesti keisarit, mutta käytännön valta oli feodaalijohtajilla, joista keisari nimesi yhden kerrallaan shoguniksi. 1500-luvulla eurooppalaiset, ensimmäisinä portugalilaiset purjehtijat saapuivat Japaniin ja perustivat siirtokuntia muun muassa Nagasakiin käyden kauppaa ja yrittäen levittää kristinuskoa. Japani oli suljettuna ulkomaailmalle kahden ja puolen vuosisadan ajan. 1854 Yhdysvaltalainen kommondori Matthew Perry pakotti Japanin avautumaan. 1860-luvun meiji-restauraatio teki Japanista Itä-Aasian uudenaikaisimman valtion ja sen uudistukset tekivät vähitellen Japanista sotilaallisesti voimakkaimman valtion alueella. meiji-restauraatio Maantieteellisesti Japani pyrki laajentumaan meiji-restauraation jälkeen aina toisen maailmansodan päättymiseen asti. Kiinaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa Japani sai Taiwanin eli entisen Formosan, Sahalinin eteläosan ja vakiinnutti vaikutuspiirinsä Korean niemimaalla ja Mantšuriassa. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani liittyi ympärysvaltojen puolelle ja sai rauhansopimuksessa Saksalle kuuluneita siirtomaa-alueita. 1930-luvulla Japani miehitti Mantšurian ja valtasi useimmat Kiinan rannikon suurkaupungit 1937. Japanin yllätyshyökkäys Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945 Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen jälkeen. Sodan seurauksena liittoutuneet valtiot miehittivät Japanin. Käytännössä kuitenkin miehitys tarkoitti yhdysvaltalaisten joukkojen hallintoa Japanissa. Pääsaarten miehitys kesti Japanissa San Franciscon rauhansopimuksen ratifioimiseen asti 1952. Miehityksen päätyttyä Japani solmi liittolaissopimuksen Yhdysvaltain kanssa, mikä on mahdollistanut Yhdysvaltain sotilastukikohdat Japanissa. Neuvostoliitto piti itsellään valtaamansa Sahalinin eteläosan ja Kuriilien saaret, joiden vuoksi Japanilla ja Venäjällä ei vieläkään ole rauhansopimusta. Japani menetti myös valtaosan muista meiji-restauraation jälkeisistä valloituksistaan. Japanin talous kehittyi nopeasti sodan jälkeen ja se on nykyään maailman kolmanneksi suurin kansantalous ja yksi maailman vauraimmista valtioista vuosia jatkuneesta talouden laskusuhdanteesta huolimatta. Talousvaikeuksien seurauksena Euroopan unioni ja Kiina ovat kuitenkin ohittaneet Japanin maailmantaloudessa. Japanin talous kärsii rakenteellisista ongelmista ja erityisesti maan pankkisektorilta vaaditaan uudistuksia. Onkin epävarmaa, miten perinteinen Työtä eliniäksi -järjestelmää (寿命の雇用, "jumyō koyō") pystytään ylläpitämään. Kovin nopeaa muutos ei kuitenkaan ole. Tyypillisissä joukkoirtisanomistilanteissa irtisanottaville annetaan yli puoli vuotta aikaa etsiä uusi työpaikka. Talouden taantumasta huolimatta Japani on merkittävä talousmahti. Maailman 2 000 suurimmasta yrityksestä 316 toimii Japanissa. Vuonna 2000 niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 3 220 miljardia euroa.

Suomen ja Japanin suhteet

Ensimmäinen virallinen suomalainen Japanissa lienee ollut luutnantti Adam Laxman. Venäjän keisarinna Katariina Suuri lähetti hänet 1700-luvun loppupuolella pohjustamaan kauppasuhteita ja ottamaan selvää sulkeutuneesta Japanista. Vuonna 1879 puolestaan Yokohamaan rantautui tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld. Hän lienee myös ensimmäinen Koillisväylän läpi purjehtinut ihminen. Suomalaisten lähetystyö alkoi pian uskonnonvapautumisen (1873) jälkeen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys lähetti Esteri Kurvisen ja Alfred Wellrosin Japaniin vuonna 1900. Tunnettu kielentutkija ja tutkimusmatkailija G. J. Ramstedt nimettiin Suomen viralliseksi ensimmäiseksi asiainhoitajaksi Japaniin, Kiinaan ja Siamiin vuonna 1919. Suomalaisia kansainvälisissä tieteellisissä teoksissa julkaisseita Japanin tukijoita ovat muun muassa historioitsija Olavi K. Fält, taloustieteilijä Merja Karppinen, syntyjään virolainen kielentutkija Rein Raud ja semiootikko Eero Tarasti. Suomalaisessa taiteessa merkittäviä japanilaisia vaikutteita on saanut muun muassa säveltäjä Eero Hämeenniemi, jonka ooppera Silkkirumpu perustuu japanilaisiin teemoihin niin tarinan kuin sävelkielenkin osalta. Japanin parlamentin ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen senaattori on Suomessa syntynyt Marutei Tsurunen (entinen Martti Turunen).

Viralliset suhteet

Japani tunnusti Suomen valtion 23. toukokuuta 1919. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittin 6. syyskuuta 1919 sekä uudelleen 8. maaliskuuta 1957. Suomen suurlähetystö sijaitsee Tokiossa. Suurlähettiläänä toimii Jorma Julin.

Japanin kulttuuri

Japanin kulttuuri on kehittynyt omalaatuiseksi mm. syrjäisen sijainnin ja 1500-1800-luvuilla harjoitetut eristäytymispolitiikan takia. Japanissa on kehittynyt monia omaperäisiä taidemuotoja, kuten kukkien asettelu (ikebana) ja teeseremonia. Japanilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Yksi maailman vanhimmista romaaneista on japanilaisen Shikibu Murasakin noin vuonna 1000 kirjoittama Genji monogatari. Nykykirjailijoista tunnetuin lienee nobelisti Kenzaburo Oe. Japanilaisen runouden tunnetuimpia muotoja ovat tanka ja haiku, jotka ova