Kunnallisvaalit järjestetään Suomessa joka neljäs vuosi. Kunnallisvaaleissa valitaan jäsenet eli valtuutetutkunnanvaltuustoihin. Valtuutettujen lukumäärä vaihtelee kunnan asukasluvun mukaan. Valtuuston pienin jäsenmäärä on 13 enintään 2 000 asukkaan kunnissa ja suurin määrä on 85 yli 400 000 asukkaan kunnissa.
Valtuusto valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla joka neljäs vuosi lokakuun kolmantena sunnuntaina.
Äänioikeutettu näissä vaaleissa on 18 vuotta täyttänyt Suomen tai muun Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin tai Norjan kansalainen, jonka kotikunta kyseinen kunta on. Kunnallinen äänioikeus on myös muulla täysi-ikäisellä ulkomaalaisella, jos hänellä on ollut kotikunta Suomessa kahden edeltävän vuoden ajan.
Kunnallisvaalit toimitetaan samojen periaatteiden mukaan kuin eduskunnan vaalitkin. Vaalipiireinä ovat luonnollisesti kunnat, ja valitsijayhdistyksen perustamiseen riittää kymmenen (ääritapauksissa jopa kolmen) äänioikeutetun allekirjoittama asiakirja.
Uusi kunnanvaltuusto aloittaa toimikautensa vaalivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.
:Pääartikkeli: Suomen historia
Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina.
Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä.
SydänkeskiajallaRuotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnallesuuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi1917.
Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.
Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.
Hallinto ja politiikka
:Pääartikkeli: Suomen politiikkaSuomen politiikka
Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä.
Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin.
Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.
: Pääartikkeli: Suomen kunnat
Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen.
Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.
Paikallinen aluehallinto
: Pääartikkeli: Suomen maakunnat
Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein.
Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä.
Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.
Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.
Vesistöt
Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne.
Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.
Maastonmuodot
Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.
Talous
HaltitunturiPääartikkeli: Suomen talous
Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi.
Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.
Matkailu
Yhdysvallat
Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.
Väestö
Pääartikkeli: Suomen väestö
Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.
Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa.
Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.
Väestön kielet
Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin.
Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää:
(lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])
Uskonnot
Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto
Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan.
Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.
Terveys
Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.
Koulutus
Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua.
Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.
Kulttuuri
Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi.
Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia.
savolaiset]]
Urheilu
Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo.
1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.
:Pääartikkeli: Suomen taide
Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.
Valtuutettu on kunnanvaltuustoon (kaupungeissa kaupunginvaltuustoon) kunnallisvaaleissa neljäksi vuodeksi valittu luottamushenkilö.
Kunnallisvaaleissa vaalikelpoisia ovat tietyin poikkeuksin kaikki kunnan asukkaat, joilla on kyseisissä vaaleissa äänioikeus. Nämä kuntalaissa määrätyt poikkeukset ovat:
# valtion virkamies, joka hoitaa välittömästi kunnallishallintoa koskevia valvontatehtäviä;
# kunnan tai kunnan määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön tai kuntayhtymän palveluksessa oleva henkilö, joka toimii kunnanhallituksen tai lautakunnan tehtäväalueen johtavassa tehtävässä tai sellaiseen rinnastettavassa vastuullisessa tehtävässä.
Ketään ei voi asettaa kunnallisvaaleissa ehdolle valtuustoon ilman hänen omaa suostumustaan.
Luokka:Kunnallispolitiikka
Aina vuoden 20041. toukokuuta saakka EU:hun kuului 15 valtiota, joiden yhteenlaskettu väkiluku oli 374,6 miljoonaa. Euroopan väestöstä melko tasan 2/3 on 15–64-vuotiaita. Pinta-alaa EU:lla oli ennen laajentumista hieman vähemmän kuin Intialla, eli 3 191 100 km². Väestöntiheys EU:ssa oli ennen laajentumista 117,5 asukasta/km² (Vrt. Suomi, n. 15 as/km²). Keskimääräinen eliniänodote oli 74,5 vuotta.
1. toukokuuta2004 lähtien EU on käsittänyt 25 valtiota ja sen väkiluku on yli 450 miljoonaa, eli jos se olisi liittovaltio, niin se olisi väkiluvultaan maailman kolmanneksi suurin Kiinan ja Intian jälkeen. Uusista jäsenmaista suurin on Puola, jossa on asukkaita 38,7 miljoonaa.
Euroopan yhdentymisen historia
Perussopimukset
Euroopan unionilla ei ole perustuslakia eikä Euroopan unioni ole valtioiden tapaan oikeushenkilö, vaan jäsenvaltioidensa kansainvälisiin valtiosopimuksiin perustuva sopimusjärjestelmä. Euroopan unionilla on kuitenkin tuomioistuimia ja perustuslain kaltaisia toimintaa ohjaavia perussopimuksia, mitkä määrittävät yhteisön toimintaa ja minkä puitteissa päätöksenteon on tapahduttava.
Perussopimukset:
- 1951Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus
- 1957Rooman sopimukset - Euroopan talousyhteisön perustamissopimus
- Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus
- Yleissopimus tietyistä Euroopan yhteisölle yhteisistä toimielimistä
- 1965 Toimielinten sulautumissopimus
- 1970 Talousarviosopimus
- 1972Irlannin, Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan liittymissopimus
- 1975 Varainhoitosopimus
- 1975 Sopimus Euroopan investointipankin perussäännön muuttamisesta
- 1976 Parlamentin suoria vaaleja koskeva päätös
- 1979Kreikan liittymissopimus
- 1979Euroopan valuuttajärjestelmän perustamissopimus
- 1984Grönlannin erosopimus
- 1985Espanjan ja Portugalin liittymissopimus
- 1986 Euroopan yhtenäisasiakirja
- Euroopan yhtenäisasiakirjalla tarkennetiin Rooman sopimuksia Euroopan yhdentymisen edistämiseksi ja sisämarkkinoiden toteuttamisen loppuun saattamiseksi. Sillä muutettiin Euroopan yhteisön toimielinten toimintasääntöjä ja laajennettiin yhteisön toimivaltaa erityisesti tutkimuksen ja kehityksen, ympäristöasioiden ja yhteisen ulkopolitiikan aloilla.
- 1990 Saksojen yhdistämisessä aikaisemman Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) alue liittyi Euroopan yhteisöön.
- 1992Sopimus Euroopan unionista - Maastrichtissa hyväksytty sopimus Euroopan unionista on laajin Rooman sopimusten uudistus. Se sisältää mm. tarkan talous- ja rahaliittoon (EMU) siirtymisen aikataulun. Maastrichtin sopimus loi edellytykset myös eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudistamiselle sekä mm. unionin kansalaisuuden perustamiselle.
- 1992Euroopan talousalueen perustamissopimus
- 1994Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymissopimus
- 1997Amsterdamin sopimus - Amsterdamin sopimus kehittää unionia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena (mm. henkilöiden vapaan liikkuvuuden ns. Schengenin sopimus osaksi perussopimuksia); unionin ja kansalaisten lähentäminen; unionin ulkosuhteiden vahvistaminen (mm. kriisinhallinta - kuten humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaaminen ja rauhanpalauttaminen); määräenemmistöpäätökset neuvostossa.
- 2001Nizzan sopimus - Nizzan sopimuksen keskeisimmät uudistukset koskevat neuvoston äänten uudelleenpainotusta, komission kokoa ja sen työn organisointia, määräenemmistöpäätösten lisäämistä sekä Euroopan parlamentin paikkajakoa. Nizzan sopimus antoi unionille on valmiudet laajentumiseen.
- 2004Kyproksen, Latvian, Liettuan, Maltan, Puolan, Slovakian, Slovenian, Tšekin, Unkarin ja Viron liittymissopimus
Hiili- ja teräsyhteisö
Heti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan jälleenrakentamista hidasti energiapula. Ennen sotaa hiilen osuus energiantarpeesta oli noin 90 %. Siten tarvittiin hiilen tuotantoa ja jakelua hoitava yhteiselin. Tällainen muodostettiin jo keväällä 1945 – Euroopan hiiliyhteisö (ECO). Tärkeimmät hiilikentät ECO:n alueella olivat Isossa-Britanniassa ja Ranskassa sekä Yhdysvalloissa. Ruhrin alueSaksassa oli heti sodan jälkeen Ison-Britannian joukkojen miehittämä, mutta alueen hiilikaivokset olivat huonossa kunnossa. Puola liittyi erillissopimuksella ECO:hon 1946, mutta Neuvostoliiton sotajoukot olivat miehittäneet Puolan alueen ja Neuvostoliitto otti suurimman osan puolalaisesta hiilestä omaan käyttöönsä. Eurooppalaisten hiilikaivosten tuotanto ei kuitenkaan riittänyt Euroopan tarpeeseen, joten hiiltä oli ostettava USA:sta. Rahaa ostoon ei ollut, minkä vuoksi luotiin Yhdysvaltojen ulkoministerin nimeä kantava suunnitelma eli Marshall-apu.
Hiiliteollisuus sekä sotatarvikkeiden tuotannossa tarpeellinen terästeollisuus saatettiin ylikansalliseen valvontaan erityisesti ranskalaisten aloitteesta vuonna 1951, jolloin luotiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (ECSC): Ranska, Italia, Länsi-Saksa, Hollanti, Belgia ja Luxemburg.
:Katso myös Euroopan neuvosto
Talousyhteisö, atomienergiayhteisö
Länsi-Euroopan yhteistä armeijaa myös suunniteltiin jo 1950-luvulla ja sopimus puolustusyhteistyöstä allekirjoitettiin 1952. Yhteinen puolustus ilman yhteistä ulkopolitiikkaa nähtiin epätäydellisenä ja asetettiin ns. Spaakin työryhmä valmistelemaan poliittista yhteistyötä. Työryhmän esitys sisälsi ajatuksen sisämarkkinoista, jossa tavarat, ihmiset ja pääoma liikkuisivat vapaasti, sekä ajatuksen yhteisillä vaaleilla valitusta Eurosenaatista. Suunnitelma ei toteutunut Ranskan vastustuksen takia. Sopimus puolustusyhteistyöstä ratifioitiin vain Länsi-Saksassa ja Benelux-maissa. Sen sijaan jo vuonna 1956 ECSC:n jäsenvaltiot ja Iso-Britannia perustivat Länsi-Euroopan unionin, jonka tehtäväksi annettiin puolustusyhteistyön edistäminen.
Kun Spaakin työryhmän esittämä suunnitelma Länsi-Euroopan poliittisesta yhteistyöstä ei voinut toteutua, ECSC:n puheenjohtajan, ranskalaisen Jean Monnet'n ehdotuksesta maiden ulkoministerit pitivät kokouksen 1955. Kokouksessa asetettiin tavoitteeksi syventää yhteistyötä, joka koskee Euroopan yhteismarkkinoita sekä energia- ja liikenneasioita. Myös Iso-Britannia oli aluksi mukana, mutta se ei katsonut voivansa osallistua edes tulliliittoon. Yhteismarkkinat vaativat tulliliiton muodostamisen. Iso-Britannia jättäytyi pois, mutta muut jatkoivat työtään ja maaliskuussa 1957 allekirjoitettiin Roomassa sopimus Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) sekä Euroopan talousyhteisön (EEC) perustamisesta. Ydinenergia tosin arvioitiin aikoinaan tärkeämmäksi kuin siitä lopulta tulikaan. Sopimuksista jälkimmäistä kutsutaan Rooman sopimukseksi. ECSC ja Euratomin päätöksentekomekanismi alistettiin vuonna 1965 tehdyllä sopimuksella EEC:n päätöksentekomekanismin ja -instituutioiden alaisuuteen. Virallisesti yhteisöt yhdistettiin vuonna 1976, jolloin syntyi kokonaisuus European Communities eli Euroopan yhteisöt.
Katso myös rakennerahasto.
Talousarviosopimus
Hiili- ja teräsyhteisön, atomienergiayhteisön ja talousyhteisön rahoitus hoidettiin aluksi kansallisilla maksuilla, jotka myöhemmin korvattiin yhteisöjen (EC) omilla varoilla. Vuonna 1970 sovittiin aluksi kolmesta päätulolähteestä:
- Maatalousmaksut (maksut, palkkiot, lisä- tai tasausmaksut, joita peritään kolmansien maiden kanssa käytävässä maatalouskaupassa).
- Tullit, joita kerätään EC:n yhteisen tullitariffin mukaisesti kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.
- Tulot jäsenvaltioissa perittävästä arvonlisäverosta (ALV).
Omien varojen katoksi sovittiin 1,2 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta vuosittaisesta bruttokansantuotteesta (BKT). EC:n alkuperäisten kolmen rahoituslähteen lisäksi päätettiin vuonna 1988, että käyttöön otetaan neljäs, joka määräytyy kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketun bruttokansantulon perusteella.
Jäsenvaltiot keräävät nykyään EU:lle kuuluvat omat varat (maatalousmaksut, tullit, tulot arvonlisäveron perusteella, tulot BKT:n perusteella) ja antavat ne komission käyttöön.
Euroopan unionin lainsäädäntö ja toimielimet
Euroopan unionin toimielimet
Euroopan unionilla on yhdeksän toimielintä, ja niillä on kullakin omat tehtävänsä unionin hallinnossa. Toimielimet ovat Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin sekä talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea, Euroopan keskuspankki ja Euroopan investointipankki.
Euroopan unionin poliittisesta järjestelmästä puuttuu selkeä, parlamentin enemmistön tuesta riippuvainen hallitus. Perinteiset hallitustehtävät jakaantuvat unionissa neuvoston ja komission kesken. Näistä kahdesta vain komissio on vastuussa parlamentille, kun taas neuvosto muodostuu jäsenvaltioiden hallitusten jäsenistä ja he taas ovat vastuussa jäsenvaltioiden parlamenteille.
- Euroopan parlamentti on kansanedustuslaitos, joka on vuodesta 1979 valittu suoralla vaalilla. Sen edeltäjä oli Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous. Jäsenmaista valittavat edustajat eli "mepit" (Member of the European Parliament) valitaan jäsenvaltioissa samanaikaisesti järjestettävillä vaaleilla.
- Euroopan unionin neuvosto eli Ministerineuvosto on tärkein lakiasäätävä elin; yksikään EU-laki ei voi tulla voimaan ilman neuvoston tahtoa. Neuvostossa on ministeritason edustaja jokaisesta jäsenvaltiosta (esim. maatalousasioissa maatalousministeri ja talousasioissa valtiovarainministeri.
- Ministerineuvoston kokoontuessa valtion- tai hallitusten päämies tasolla kutsutaan sitä Eurooppa-neuvostoksi. Näissä tavallisesti neljä kertaa vuodessa tapahtuvissa huippukokouksissa päätetään EU:n yleisestä politiikasta.
- Euroopan komissio vastaa aloitteista, käyttää neuvoston delegoimaa itsenäistä päätösvaltaa ja valvoo säädösten toimeenpanoa (puheenjohtaja José Durão Barroso).
- Euroopan yhteisöjen tuomioistuin valvoo päätösten laillisuutta ja tulkitsee perussopimuksia luoden samalla EU-lainsäädäntöä, joka on kansallisten lakien yläpuolella. 25 tuomaria, yksi jokaisesta jäsenmaasta, esim. suomalainen Allan Rosas.
- Talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea antavat lausuntoja niiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa: yhteinen maatalouspolitiikka, liikennepolitiikka, sisämarkkinoita koskevat säännöt, sosiaalipolitiikka, koulutuksen tukeminen, kuluttajansuoja, ympäristöpolitiikka, rakenne- ja aluepolitiikka, teollisuuspolitiikka, tutkimuksen edistäminen, kulttuurin tukeminen, terveydenhuolto.
- EU:n lukuisat erillisvirastot on perustettu tiettyjä teknillisiä, tieteellisiä tai hallinnollisia tehtäviä varten. Näitä virastoja on ympäri EU:ta. Esimerkiksi suunnitteilla oleva EU:n kemikaalivirasto tullaan sijoittamaan Suomeen.
Euroopan unionin lainsäädäntö
Euroopan unionin lainsäädäntö eli acquis tarkoittaa kaikkia jäsenmaita sitovaa ja velvoittavaa normistoa.
Tämä säännöstö muodostuu kolmella tasolla:
# perustamissopimukset (alkuperäinen oikeus eli primäärioikeus)
# perustamissopimusten mukaisilla päätöksentekomenettelyillä EU:n toimielimet luovat asetuksia, direktiivejä, suosituksia sekä antavat lausuntoja. Toimielimet voivat myös tehdä päätöksiä, jotka velvoittavat jäsenmaita tai yksittäisiä oikeushenkilöitä (johdannainen oikeus eli sekundäärioikeus)
# Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten antamat päätökset
Päätöksenteko
Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat keskeisimmät toimielimet EU:n päätöksenteossa.
Euroopan komission tehtävänä on valmistella ja ehdottaa uutta lainsäädäntöä, mutta varsinainen päätöksenteko tapahtuu neuvostossa ja parlamentissa. Myös muilla toimielimillä on osansa, esimerkiksi talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea antavat lausuntoja niiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Päätöksenteko tapahtuu yhteispäätösmenettelyssä, kuulemismenettelyssä tai hyväksyntämenettelyssä riippuen siitä minkä perussopimuksen artiklan alaista asiaa käsitellään. Tärkein ero menettelyjen välillä liittyy parlamentin ja neuvoston vuorovaikutukseen. Kuulemismenettelyssä parlamentti antaa vain lausunnon kun yhteispäätösmenettelyssä parlamentti osallistuu päätöksentekoon neuvoston kanssa.
Euroopan unionin toimialat
Perussopimukset siirtävät toimivaltaa jäsenmailta Euroopan unionille mm. seuraavilla toimialoilla:
- I Pilari - Euroopan yhteisö
- Talous- ja rahaliitto
- Sisämarkkinat
- Kauppapolitiikka
- Maatalous- ja kalastuspolitiikka
- Alue- ja rakennepolitiikka
- Kilpailupolitiikka
- Tutkimus- ja kehitys, innovaatiot
- Ympäristö
- Energia
- Koulutus
- Kehitystyö
- II Pilari - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
- III Pilari - Oikeus ja sisäasiat
Vertailu muihin talousalueisiin/maihin
Luvut vuodelta 2003. Väritys: Syaani suurimmalle arvolle ja vihreä pienimmälle arvolle vertailujoukossa.
Lähde: CIA World Factbook 2004, IMF WEO Database 1 Member of NAFTA
Kirjallisuutta
- Reijo Kemppinen, 2002, [http://www.eurooppa-tiedotus.fi/doc/fi/julkaisut/suomi.pdf Suomi Euroopan unionissa - perusteos], ISBN 951-37-3675-X
- Tero Erkkilä ja Teija Tiilikainen, 2004, [http://www.eurooppa-tiedotus.fi/netcomm/ImgLib/7/82/avain_suomi.pdf Avain EU-käsitteisiin], ISBN 951-724-460-6
Aiheesta muualla
- [http://europa.eu.int/index_fi.htm EUROPA - Euroopan unionin portaali]
- [http://www.makupalat.fi/unioni.htm Makupalojen EU-linkit]
- [http://www.uta.fi/sahkoiset_lahteet/eu.html Sähköisten lähteiden hakemiston EU-linkkejä]
- [http://euabc.com/index.phtml?action=set_country&country_id=23 EUABC.com] EU sanakirja Internetin käyttäjille
- [http://euobserver.com EUobserver] - EU aiheisia uutisia englanniksi
Islanti on pieni saarivaltio Atlantin valtameren keskivaiheilla, juuri pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Islanti on väkiluvultaan selvästi pienin pohjoismaa. Pääosa väestöstä asuu pääkaupunkiReykjavikissa.
Historia
Pääartikkeli: Islannin historia
Islannin asuttivat ensimmäisinä norjalaiset viikingit ja skotlantilaiset ja iirin keltit 800-luvun lopussa ja 900-luvulla. Parlamentti, Alþingi, perustettiin 930, se tosin menetti merkityksensä 1253 ja lakkautettiin 1800-luvun alussa.
Vuonna 1000 Norjan kuningas Haraldur toi Islantiin kristinuskon ja kielsi viikinkiuskonnon harjoittamisen. Seuraavina vuosisatoina ennen suhteellisen vapaa väestö ajautui muutamien hallitsevien perheiden orjuuteen.
Islanti oli itsenäinen yli 300 vuotta, mutta keskiaikainen vapaus päättyi verisiin sisällissotiin ja maa joutui Norjan valtaan 1262 ja oli Norjan kruununsiirtomaa vuoteen 1814, jolloin Tanskan ja Norjan kuningaskunnat erotettiin ja Islanti jäi Tanskan alaisuuteen.
Parlamentti perustettiin uudelleen 1843. Vuonna 1873 Islanti sai perustuslain ja 1874 rajoitetun itsehallinnon, 1904 itsehallinnon ja vuonna 1. joulukuuta1918 saaresta tuli virallisesti itsenäinen kuningaskunta, personaaliunionissa Tanskan kanssa. Tanskan jouduttua Saksan miehittämäksi, Islannista tuli tasavalta vuoden 1944 kansanäänestyksen jälkeen.
Toisen maailmansodan aikana Islanti oli ensin brittien miehittämä ja sittemmin puolustusliitossa USA:n kanssa. Sodan jälkeen maa liittyi NATO:on.
Politiikka
Pääartikkeli: Islannin politiikka
Islanti on tasavalta. Presidentillä on hyvin vähän valtaa. Islannin parlamentissa Alþingissa (Althing) on 63 jäsentä, jotka valitaan nelivuotiskausilla. Vuoteen 1991 parlamentti oli jaettu ylä- ja alahuoneeseen.
Vasemmistolainen Ólafur Ragnar Grímsson valittiin presidentiksi kesäkuun 1996 vaaleissa. Viimeissä parlamenttivaaleissa 10. toukokuuta2003 itsenäisyyspuolueen ja edistyspuolueen koalitiohallitus menetti neljä paikkaa, mutta säilytti enemmistön. Seuraavat parlamenttivaalit järjestetään toukokuussa 2007.
Maantiede
2007Pääartikkeli: Islannin maantiede
Islanti sijaitsee Euroopan ja Pohjois-Amerikanmannerlaattojen välisellä saumalla. Tästä syystä Islannissa on paljon tulivuoria ja siellä esiintyy myös paljon maanjäristyksiä. Islannin lounaispuolella sijaitsevien Vestmannasaarien eteläpuolelle syntyi 1960-luvulla vedenalaisten tulivuorepurkausten ansiosta Surtseyn saari. Saari on nykyään rauhoitettu jotta tiedemiehet voivat tutkia kuinta kasvit ja eläimet valtaavat täysin uuden maa-alueen. Tulivuori Hekla purkautui viimeksi vuonna 2000. Islannissa on myös paljon jokia ja vesiputouksia. (Katso myös: Islannin tulivuoret, Islannin vesiputoukset)
Sijaintinsa ansiosta Islannissa on myös paljon kuumia lähteitä, joita käytetään tuottamaan geotermistä energiaa. Islannin suurin suihkuttava kuuma lähde on Geysir, joka on antanut nimensä moneen kieleen tarkoittaen suihkuttavaa kuumaa lähdettä.
Islannissa on myös paljon jäätiköitä ja noin 11,5 prosenttia maan pinta-alasta on jään peitossa. Euroopan suurin jäätikkö on Etelä-Islannissa sijaitseva Vatnajökull. (Katso myös: Islannin jäätiköt)
Islannissa on hyvin vähän kasvillisuutta, ja metsät, joita saarella oli kun se asutettiin, ovat hävinneet lähes kokonaan.
Talous
Islannin talouselämässä kalastus on hyvin tärkeässä asemassa. Koska maa on vuorinen ja sateinen, maa on energian suhteen omavarainen. Vesivoimaa käytetään erityisesti alumiinin tuotantoon. Islanti on tuliperäistä aluetta, joten geotermistä energiaa käytetään paljon lämmitykseen, erityisesti kasvihuoneviljelyyn.
Väestöjakauma
Islannin jäätiköt
Islannissa asuu 293 966 asukasta (heinäkuu 2004), joista 179 781 (61%) asuu Reykjavíkin metropolin alueella. Maassa on 103 kuntaa, 23 historiallista maakuntaa (sýslur) ja 14 kaupunkia (kaupstaðir). Maa on jaettu kuuteen vaalipiiriin.
Uskonnollinen jakauma on luterilaisia 87.1%, protestantteja 4.1%, Katolilaisia 1.7% ja muita 7.1%.
Huomionarvoista on, että vielä vuonna 1850 Islannissa eli arviolta vain noin 60 tuhatta ihmistä.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Islannin kulttuuri
Keskiaikaiset saagat kertovat Islannin asuttamisesta. Kuuluisin niistä on Njálin saaga, muita Grænlendinga ja Eiríkin -saagat, jotka kertovat Grönlannin ja Vinlandin (Newfoundland) asuttamisesta. Islantilaista runoutta edustavat edda- ja skaldi-runous.
Romaanikirjailija Halldór Laxness voitti Nobelin kirjallisuudenpalkinnon 1955. Islannin kuuluisin pop-tähti on laulaja Björk.
Islannissa puhutaan islantia joka lienee nykyään puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan.
Vaalijärjestelmät jaetaan kahteen suureen ryhmään: enemmistojärjestelmiin ja suhteellisiin järjestelmiin, jotka molemmat ovat käytännössä saaneet monia erilaisia muotoja
Enemmistövaalit toimitetaan tavallisesti yhden henkilön vaalipiirejä käyttäen, jolloin piirejä on yhtä monta kuin valittavia edustajia, ja vaalipiirissä tulee valituksi eniten ääniä saanut ehdokas, mm. USA:ssa ja Englannissa.
Enemmistövaalit voivat tapahtua myös kaksivaiheisena. Tullakseen valituksi on ehdokkaan saatava tällöin ensimmäisessä äänestyksessä taakseen ehdoton enemmistö äänistä; jollei kukaan pysty saamaan tätä enemmistöä, toimitetaan toinen äänestys kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken.
Suhteelliset vaalit pohjautuvat ajatukseen, että esim. eduskunnan on oltava pienoiskuva kansasta; toisin sanoen valitsijakunnan eri ryhmien on saatava voimasuhteiden mukainen edustus.
Vaalit Suomessa
Suomessa valitaan kunnan väkilukuun kooltaan suhteutetut kunnanvaltuustot, 200-jäseninen eduskunta, presidentti ja 14 jäsentä Euroopan parlamenttiin suorilla kansanvaaleilla. Vaalit ovat välittömiä, niissä äänestetään suoraan ehdokasta. Vaalit määrittelevät perustuslaki yleisesti, vaalilaki, kuntalaki.
Vaalin tuloksen määräämiseen käytetään Suomessa d'Hondtin menetelmää. Ensin lasketaan, kuinka monta äänestäjää on kannattanut kutakin ehdokasta, ja sen jälkeen - lasketaan yhteen puolueen tai mahdollisen vaaliliiton ehdokkaiden äänimäärät - kuinka monta ääntä yhteensä on tullut kunkin puolueen tai vaaliliiton hyväksi.
Äänien laskennan jälkeen ehdokkaille annetaan vertausluvut siten että: eniten henkilökohtaisia äänimääriä saanut saa koko puoluuen tai vaaliliiton äänimäärän, toiseksi eniten saanut saa puolet ja kolmanneksi eniten kolmasosan äänistä jne.
Tämän jälkeen ehdokkaat laitetaan vertauslukujen mukaisesti paremmuusjärjestykseen ja listan alkupäästä valitaan tulevat kansanedustajat.
Jos ehdokkaat saavat saman vertausluvun, sijoitus ratkaistaan arpomalla.
Suomeneduskunnan jäsenet valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Vaalit toimitetaan vaalipiireittäin, joita on nykyään 15. Edustaja-paikkojen (200) jaon vaalipiirien kesken suorittaa valtioneuvosto ennen kutakin vaalia piirien asukasluvun perusteella. Ahvenanmaalta valitaan vain yksi kansanedustaja, ja siten vaali toimitetaan täällä enemmistöperiaatteen mukaisesti.
Rekisteröidyillä puolueilla on oikeus ehdokkaiden asettamiseen. Puolueiden on toimitettava vaalipiireittäin salainen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva jäsenäänestys, johon saavat ottaa osaa vaalipiirissä asuvat puolueen jäsenet. Jäsenäänestykseltä vältytään vain, jos kaikki nimetyt ehdokkaat mahtuvat puolueen ehdokaslistaan.
Puolue voi asettaa kussakin vaalipiirissä yhtä monta ehdokasta kuin piiristä valitaan kansanedustajia, kuitenkin vähintään 14.
Myös vähintään 100-jäseninen valitsijayhdistys samasta vaalipiiristä voi asettaa ehdokaan.
Kunnanvaltuutettujen luku vaihtelee kunnan asukasluvun mukaan. Valtuuston pienin jäsenmäärä on 13 enintään 2 000 asukkaan kunnissa ja suurin määrä on 85 yli 400 000 asukkaan kunnissa.
Valtuusto valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla joka neljäs vuosi lokakuun kolmantena sunnuntaina.
Äänioikeutettu näissä vaaleissa on 18 vuotta täyttänyt Suomen tai muun Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin tai Norjan kansalainen, jonka kotikunta kyseinen kunta on. Kunnallinen äänioikeus on myös muulla täysi-ikäisellä ulkomaalaisella, jos hänellä on ollut kotikunta Suomessa kahden edeltävän vuoden ajan.
Kunnallisvaalit toimitetaan samojen periaatteiden mukaan kuin eduskunnan vaalitkin. Vaalipiireinä ovat luonnollisesti kunnat, ja valitsijayhdistyksen perustamiseen riittää kymmenen (ääritapauksissa jopa kolmen) äänioikeutetun allekirjoittama asiakirja.
Uusi kunnanvaltuusto aloittaa toimikautensa vaalivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.
Presidentinvaali
Presidentinvaali on tarvittaessa kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaali toimitetaan tammikuun kolmantena sunnuntaina. Jos joku ehdokkaista saa enemmän kuin puolet annetuista äänistä, hänet on valittu tasavallan presidentiksi ja hän astuu toimeensa kuudeksi vuodeksi seuraavan maaliskuun 1. päivänä, jolloin hän antaa eduskunnan edessä juhlallisen vakuutuksen.
Jos kukaan ehdokkaista ei yli puolta äänistä, toimitetaan kahden viikon kuluttua uusi vaali, jossa ovat ehdokkaina kaksi ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saanutta ehdokasta.
Tasavallan presidentin on perustuslain mukaan oltava syntyperäinen Suomen kansalainen. Jos eduskunnan jäsen valitaan presidentiksi, hänen edustajantoimensa lakkaa. Sama henkilö voidaan valita enintään kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi (6+6 vuotta).
Aiemmin oli erilainen järjestely: kansa valitsi ensin 300 (tai vuodesta 1981 lähtien 301) valitsijamiestä, jotka kokoontuivat kuukauden kuluttua toimittamaan lopullisen vaalin.
Presidenttiehdokkaiden nimeämistä ei lainsäädännössä ollut järjestetty, eli puolueet saivat hoitaa asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Valitsijamieskokouksessa oli aina mahdollisuus nostaa esiin ”mustia hevosia” viime hetken sovitteluihin.
Nykyään oikeus asettaa ehdokas presidentiksi on rekisteröidyllä puolueella, jonka listalta on viimeksi toimitetussa eduskuntavaaleissa valittu vähintään yksi kansanedustaja, sekä 20 000 äänioikeutetulla henkilöllä.
Vaalilain mukaan puolueen ehdokas valitaan jäsenistön kansanvaltaiset vaikutusmahdollisuudet turvaavalla tavalla siten kuin puolueen säännöissä tarkemmin määrätään.
Vaalitoimitus
Varsinainen äänestäminen tapahtuu vaalipiirejä ja kuntiakin pienemmissä yksiköissä, äänestysalueissa. Alle 3 000 asukkaan kunnat muodostavat normaalisti yhden äänestysalueen, kun taas suuremmat jaetaan kunnanvaltuuston päätöksin äänestysalueisiin. Jokainen äänestää siinä äänestysalueessa, jonka sisällä hänen asuinpaikkansa on.
Ennakkoäänestys toimitetaan erikseen määrättävissä paikoissa ja jokainen äänioikeutettu voi äänestää joko ennakkoon tai varsinaisena vaalipäivänä. Ääni-oikeutettu on asuinpaikkaan katsomatta jokainen Suomen kansalainen, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta.
Jotta kansalainen pääsisi äänestämään, on hänen nimensä oltava ao. äänestysalueen vaaliluettelossa, jonka pohjana on väestörekisterikeskuksen perustama äänioikeusrekisteri.
Käytössä oleva ns. pienoisvaalilippu ei sisällä lainkaan luetteloa ehdokkaista, vaan äänestäjä merkitsee lipussa olevaan ympyrään sen vaalipiirinsä ehdokkaan numeron, jota hän haluaa kannattaa. Sitten äänestäjä taittaa lipun, antaa sen vaalilautakunnalle leimattavaksi ja pudottaa sen suljettuun vaaliuurnaan.
Äänten laskenta aloitetaan heti vaalipäivän iltana äänestyspaikkojen sulkemisen jälkeen, ja alustavat tulokset saadaan selville jo puolenyön tienoissa.
Aiheesta muualla
- [http://www.electionguide.org/ Eri puolilla käydyt ja tulevat vaalit]
- [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Perustuslaki] valtion säädöstietopankissa Finlexissä
- [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980714 Vaalilaki]
- [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 Rikoslaki] (14. luku vaalirikoksista)
Luokka:Vaalitja:選挙simple:Election
Formaalisti vaalitapa on funktio yksilöille esitettyjen valintojen tulojoukon osajoukolta koko ryhmän päätösvaihtoehtojen joukkoon. Yleensä valintajoukot ovat jollakin tavalla järjestettyjä, ja vaalitavalta vaaditaan erilaisia lisäominaisuuksia kuten Pareto-tehokkuutta. Vaalitapojen tutkimusta kutsutaan sosiaalisen valinnan teoriaksi, ja se perustuu vaalitapojen luokitteluun tällaisista toivottaviksi katsotuista ominaisuuksista lähtien. Vaalitapoja tutkitaan myös olettamalla, että äänestäjät toimivat strategisesti. Tällöin äänestyksiä päädytään analysoimaan peleinä tai taloudellisena toimintana.
Perusmuodossaan vaalitavan määritelmä on erittäin yleinen. Se ei esimerkiksi edellytä, että vaalitapa tuottaisi aina tuloksen (ts. olisi määritelty koko tulojoukossa) tai että se olisi universaali (ts. kaikki mahdolliset ryhmäpäätökset seuraisivat joistakin valinnoista), vaikka näin usein vaaditaankin. Esimerkiksi konsensus on teknisesti vaalitapa, jossa kaikki valintajoukot ovat samanlaisia, ryhmän päätös on kaikkien yhtenevä päätös, eikä ryhmäpäätöstä ole määritelty jos joku on eri mieltä. (Toisaalta katso konsensus-päätöksenteko.)
Kun vaalitavat määritellään tällä tavalla yleisesti, niistä seuraa monia yllättäviä matemaattisia tuloksia, kuten Gibbard-Satterthwaite-teoreema, Arrow'n paradoksi ja paretolaisen liberaalin paradoksi. Pohjimmiltaan ne kertovat, että monet toivottavat ominaisuudet joita vaalitavoilta voidaan vaatia ovat itse asiassa toisensa poissulkevia. Niinpä paras vaalitapa riippuu päätöksenteon luonteesta. Tällaisia ns. äänestysparadokseja voidaan myös käyttää perusteena ryhmäpäätöksentekoa vastaan.
Vaalitapauudistukset
Käytetty vaalitapa vaikuttaa voimakkaasti demokratian toimintaan. Duvergerin laki esimerkiksi kertoo, että pluraliteettivaali johtaa tavallisesti kaksipuoluejärjestelmään. Tällaisia ongelmia voidaan korjata siirtymällä parempaan vaalitapaan, mitä kutsutaan vaalitapauudistukseksi. Toisaalta vaalitapauudistukseen saatetaan pyrkiä myös poliittisista syistä–monissa maissa vaalitapa on tarkoituksellisesti valittu niin, että se tuottaa keinotekoisen äänikynnyksen ja estää näin pienpuolueita pääsemästä valtaan.
Äänivalta ry ajaa Suomessa vaalitapauudistusta, jonka seurauksena siirryttäisiin siirtoäänivaaliin. Myös yksinkertaisempaa, mutta silti usein teknisesti nykyistä d'Hondtin menetelmää parempana pidettyä hyväksymisvaalitapaa on ehdotettu.
Lista vaalitavoista
Yhden voittajan vaalitavat
Vaalitavat, jotka valitsevat vain yhden voittajan luokitellaan useimmiten äänestyslipun tyypin mukaan:
- Kyllä/ei-äänestys: Ehdokkaille voi antaa vain kyllä- tai ei-äänen
- Lajiteltu äänestys: Ehdokkaita voi lajitella numerojärjestykseen (1. Möttönen, 2. Virtanen, 3. Heikkinen..)
- Painotettu äänestys: jokaiselle ehdokkaalle voi antaa tietyn numeron (mahdolliset numerot on määritelty ennalta)
Kyllä/ei-vaalitavat
- Pluraliteettivaalitapa: äänestä korkeintaan yhtä ehdokasta. Suurimman äänimäärän saanut voittaa, vaikkei äänimäärä olisikaan yli 50%.
- Kierrosvaalit
- Kierrosvaalitapa, kaksikierroksinen järjestelmä: jos ensimmäisellä kerralla yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, otetaan toinen kierros kahdella eniten ääniä saaneella ehdokkaalla.
- Eliminoiva kierrosvaalitapa: jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, tiputetaan heikoin ehdokas ja jatketaan seuraavalle kierrokselle. Jatketaan, kunne saadaan enemmistö äänistä jollekin ehdokkaalle.
- Eliminoimaton kierrosvaalitapa: äänestetään, kunnes tulee enemmistöpäätös jollekin ehdokkaalle. Käytetään paavin valitsemiseen.
- Hyväksymisvaalitapa: ehdokkaat voivat äänestää kyllä tai ei jokaiselle ehdokkaalle (ehdokkaat voivat hyväksyä tai hylätä jokaisen ehdokkaan). Kandidaatti, jolla on eniten kyllä-ääniä voittaa.
- Satunnaisvaalitapa: vedetään hatusta yksi ääni, joka ratkaisee tuloksen. Usein käytetään satunnaisten kierrosten jälkeen.
Lajitellut vaalitavat
- Siirtoäänivaali: vähiten ensimmäiseksi äänestetty ehdokas pudotetaan. Sitä äänestäneiden lipuissa toinen ääni siirretään ensimmäiseksi.
- Borda-laskenta: Ensimmäinen äänestetty saa lipusta yhtä monta pistettä kuin on ehdokkaita, toinen yhden vähemmän ja niin edespäin aina viimeiseen, joka saa vain yhden pisteen.
- Condorcet-vaalitavat: valitsevat aina sen ehdokkaan, jota kaikki pitävät muita parempana.
- Kloonivapaa Schwartzin lajiteltu pudotus eli "Schulzen vaalitapa" tai "Beatpath"
- Lajitellut parit
Painotetut vaalitavat
- Kardinaalinen lajittelu: äänestäjät antavat numeron esim. asteikolla 1-10 jokaiselle ehdokkaalle.
Image:Icelandic first name distribution, Signa (year).png|Eftir fæðingarárum
Image:Icelandic first name distribution, Signa (month).png|Eftir fæðingarmánuðum
Image:Icelandic first name distribution, Signa (day).png|Eftir fæðingardögum
Riksorganisationen för kvinnojourer och tjejjourer i Sverige
Riksorganisationen för kvinnojourer och tjejjourer i Sverige, ROKS, partipolitiskt obunden paraplyorganisation för landets tjej- och kvinnojourer, bildad 1984. 1996 bildades en liknande organisation, Sveriges Kvinnojourers Riksförbund, av jourer som lämnade ROKS. ROKS har omkr. 130 medlemsjourer, av vilka 86 erbjuder skyddat boende för kvinnor/flickor som utsatts för mäns/pojkars våld. Organisationen mottog 2003 et
ILO
ILO (akronym för International Labour Organization, "Internationella arbetsorganisationen") är ett i Genève beläget sedan 1946 självständigt fackorgan inom FN vars mål är att främja social rättvisa och humana arbetsvillkor som en förutsättning för fred mellan och inom nationerna.
Ecuador
Ecuador, stat i nordvästra Sydamerika vid ekvatorn. Landet gränsar till Colombia och Peru och har inom sina gränser vulkanen Cotopaxi, som är världens högsta aktiva vulkan. Ecuadors högsta vulkan heter Chimburazo som ligger mycket nära ekvatorn. Chimburazos topp är den punkt på jorden som befinner sig längst ifrån jordens medelpunkt. Till Ecuador hör också ögruppen
Gambia
:Denna artikel handlar om staten Gambia. För floden med samma namn, se Gambia (flod).
Gambia är en stat i Västafrika vid Atlanten, gränsande till Senegal, som helt omger landet. Gambia är den till ytan minsta staten på Afrikas fastland.
Historia
Gambia blev brittisk kronkoloni 1843 och självständigt 1965. 1982 bildade Ga
Gruvliga sidan
Falun är residensstad för Dalarnas län och centralort i Falu kommun.
Faluån rinner rätt igenom staden Falun och delar den i två delar. På den ena sidan ligger den mäktiga Falu koppargruva och den sidan av staden kallas därför i folkmun för den gruvliga sidan.
På den andra
Ljuvliga sidan
Falun är residensstad för Dalarnas län och centralort i Falu kommun.
Faluån rinner rätt igenom staden Falun och delar den i två delar. På den ena sidan ligger den mäktiga Falu koppargruva och den sidan av staden kallas därför i folkmun för den gruvliga sidan.
På den andra
Stora Stöten
Stora stöten kallas det jättelika dagbrott som bildades när Falu koppargruva rasade samman år 1687. Dagbrottet mäter 1,5 km i omkrets och är 100 meter djup.
Den intensiva brytningen och planlösa drivningen av orter var orsaken till raset.
Gamla Mormor
Falu Koppargruva
Den 8 december1992 gick en 1000-årig svensk tradition i graven. Kopparbrytningen i Falu Gruva upphörde från och med denna dag. Här har under århundraden bergsmännens gruvdrängar med kil, knoster och brytstänger skattat berget på dess rikedomar.
Den intensiva brytningen och p
