:: wikimiki.org ::

Kunta

Kunta

Kunta on julkishallinnon yksikkö, joka toimii paikallisella tasolla. Yleensä se on pienin yksikkö, jolla on demokraattisesti valittu hallinto. Kunnan tehtävä on tuottaa palveluja asukkailleen ja edistää heidän hyvinvointiaan.

Suomessa

Kunta on itsehallinnollinen julkishallinnon yksikkö, joka toimii valtion valvonnassa. Valvonnasta vastaa lääni. Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto ja myös kaikki kaupungit ovat kuntia. Aikaisemmin kaupungit ja kauppalat olivat omia kuntamuotojaan. Kunnallishallinto perustettiin Suomeen Keisarillisen Majesteetin Armollisella Asetuksella kunnallishallituksesta maalla 6. helmikuuta 1865. Kuntajaotus pohjautuu 1800-luvun puolivälissä toimineisiin seurakuntiin ja kaupunkeihin, jotka ovat perua muinaisista pitäjistä. Kaupunkeihin paikallinen itsehallinto raateineen ja maistraatteineen tuli jo aikaisemmin Italiasta Saksan kautta. Kunnallishallinnosta kaupungeissa annettiin asetus 1873.

Kuntien määrä Suomessa
Vuosi	1917	1927	1937	1947	1957	1967	1977	1987	1997	2004	2005
Kuntia	532	585	602	547	549	537	464	461	452	444	432

Suomessa on 432 kuntaa (2005). Kunnista 16 sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan maakunnassa kuntakoko on erittäin pieni. Kunnan voivat muodostaa pienet saaret tai saariryhmät. Kuntien määrän vähentäminen on ollut esillä poliittisessa keskustelussa, sillä etenkin pienten kuntien mahdollisuudet järjestää lakisääteiset palvelut ovat viime vuosina vaikeutuneet. Suomessa on nykyisin esimerkiksi muihin pohjoismaihin verrattuna paljon kuntia, ja niillä on lisäksi paljon tehtäviä. Kuntien määrän vähentämisen etenkin kuntia yhdistämällä katsotaan parantavan hallinnon tehokkuutta. Kunnat muodostavat Suomessa on 77 (2005) kuntien muodostamaa seutukuntaa.

Kunnanvaltuusto

Kunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää neljän vuoden välein yleisillä vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Sen tehtäviin kuuluu päättää kuntasuunnitelmasta vähintään viideksi vuodeksi eteenpäin. Suunnitelma on kunnan hallinnon, talouden, maankäytön ja muiden olojen kehittämistä, ja se tarkistetaan määräajoin. Kunnan maankäytöstä valtuusto päättää kaavoituksella. Kunnan hallinnon järjestämiseen kuuluu mm. erilaisten ohje- ja johtosääntöjen antaminen, kuten virastojen toiminnan ja tehtävien määrittely. Ohjesääntö vaatii aina asianomaisen valtion viranomaisen vahvistuksen, johtosääntö ei. Taloudellisen vallan käyttö kunnassa kuuluu myös valtuuston päätösvaltaan. Valtuusto hyväksyy vuosittain talousarvion (tarvittaessa lisätalousarvio). Taloudelliseen valtaan kuuluvat myös päätökset määrärahoista, takaussitoumuksista, rahastojen perustamisesta ja kunnallisista maksuista. Kaupungeissa kunnallislain mukaisista kunnanvaltuustoista käytetään nimeä kaupunginvaltuusto. Kainuun kokeilumaakunnassa on tavoitteena siirtää kahdeksan Kainuun kunnan- ja kaupunginvaltuuston valtaa maakuntavaltuustolle palveluiden tuottamisen tehostamiseksi. Ellei maakunta onnistu tehtävässään, on ajateltu, että kokeilu johtaa kuntaliitoksiin, minkä tuloksena on kahdeksan kunnan sijasta neljä kuntaa.

Kunnanhallitus

Valtuuston ohella kunnanhallitus on tärkein toimielin kunnan hallinnossa. Kunnanhallitus huolehtii kunnan hallinnosta sekä valtuuston päätösten toimeenpanosta. Kunnanhallituksen alaisena työskentelee kunnanjohtaja ja mahdolliset apulaiskunnanjohtajat. Heidän tehtävänsä on johtaa kunnan hallintoa. Kunnanhallituksen tehtävä on valvoa kunnan etuja ja tehdä mm. sopimuksia ja oikeustoimia kunnan puolesta. Kunnanvaltuusto voi tehdä päätöksiä vain kunnanhallituksen valmistelusta. Johtosäännön nojalla kunnanhallituksessa voi olla asioiden valmisteluja ja muita tehtäviä varten jaostoja. Kunnanhallitus voi asettaa myös toimikuntia tilapäisiä tai pysyväisluontoisia tehtäviä varten.

Lautakunnat ja johtokunnat

Kunnan hallintotehtäviä varten on kunnanhallituksen valvonnan alaisia lautakuntia ja johtokuntia. Lautakunnat jaetaan lakisääteisiin ja vapaaehtoisiin. Lakisääteisiä ovat mm. terveys-, sosiaali-, koulu- ja oikeusapulautakunta. Vapaaehtoisia ovat puolestaan esimerkiksi kulttuuri-, urheilu- ja matkailulautakunta.

Kuntatalous

Viime aikoina valtionosuuksien muuttuminen ja vastuutaakan lisääntyminen on aiheuttanut monille kunnille talousvaikeuksia. Näihin ja muiden syiden takia aiheutuneeseen rahapulaan myöntää valtio "toimeentulotukea" eli harkinnanvaraista avustusta tarvittaessa. Katso luettelo näistä kunnista.

Katso myös

- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Kuntamuutokset Luokka:Kunnallishallinto

Julkishallinto

Julkishallinto on kansalaisten yhteisten asioiden päättämistä julkisella tasolla. Suomessa julkishallinnon yksiköt pienimmästä suurimpaan ovat kunta, maakunta, lääni ja valtio. Myös Euroopan Unioni voidaan lukea osaksi julkishallintoa, koska se on jäsenvaltioidensa yhteenliittymä, jolla on eräissä asioissa ylikansallista päätäntävaltaa. Lisäksi valtion ja kuntien omistamat yritykset voidaan katsoa osaksi julkishallintoa samoin seurakuntien ja hiippakuntien toiminta. Kuntien yhteistyön puitteissa luodut kuntien väliset toimielimet mm. sairaalapiirit, koulutusyhtymät jne. ovat selvä ja melko iso osa maamme julkishallintoa. Samoin sosiaaliturvarahastot, kuten Kansaneläkelaitos (Kela) ovat osa julkista sektoria Suomessa. Julkishallinto on myös oppiaine tai tiede useissa maamme ylipistoissa, siihen liitty läheisesti myös julkisoikeus.

Katso myös

- Valtion ja kunnan tehtävät Luokka:Hallinto

Valtio

Valtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella". Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein: Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.

Suomen valtio

Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.

Valtion tehtävät

(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.

Erilaiset valtiotyypit

Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi). Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan. Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista. Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.

Yhteiskuntateoriat

Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
- Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
- Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
- Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
- Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
- Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
- marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
- anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava

Valtio organisaationa

Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin. Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.

Katso myös

- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana Luokka:Politiikka Luokka:Hallinto ja:国家 simple:State th:รัฐ

Kauppala

Kauppala on aikaisemman kunnallishallinnon aikainen käsite. Kauppala oli maalaiskunnasta erillinen kaupunkimainen taajama, jolla ei kuitenkaan ollut kaupungin oikeuksia ja velvollisuuksia. Kauppaloista tuli kaupunkeja kunnallislain muuttuessa.

Kauppalat Suomessa

Maaseudulla oli kaupankäynti eli maakauppa markkinoita lukuun ottamatta aiemmin kielletty. Viljakauppa vapautettiin Suomessa vuonna 1775 ja maalaistavaroiden kauppa 1842. Maakaupan vapautumisen jälkeen maaseudulle perustettiin uusia kauppapaikkoja. Ne perustettiin usein kirkonkyliin ja kasvavan teollisuuden alueille ja ne saivat monesti suunnitellun kaavan. Vuonna 1858 perustettiin Suomen ensimmäinen kauppala, Ikaalinen. Se oli niin sanottu epäitsenäinen kauppala. Tällä noin yhden neliökilometrin alueella oli omat hallintoelimensä. Se sai myös itsenäisesti suorittaa kunnalliset ja valtiolliset vaalit, mutta se kuului verotuksellisesti Ikaalisten maalaiskuntaan. Vasta vuoden 1972 alussa koko Ikaalisten kunnan alueesta, ja samalla sen osana olevasta kauppalasta, tuli itsenäinen kauppala. Itsenäisiä kauppaloita perustettiin 1920-luvulta lähtien runsaasti. Tämä kuntamuoto oli tehokkaampi kuin maalaiskunta, mutta väestölleen halvempi kuin kaupunki. Se toimi väliportaana maalaiskunnan kasvaessa kaupungiksi. Se oli tarpeellinen kuntamuoto aikana, jolloin kaupunkien ja maalaiskuntien hallintojärjestelmät erosivat huomattavasti toisistaan. Lainsäädännön vähitellen muuttuessa eri kuntamuodot erosivat toisistaan lopulta enää vain muodollisesti. Kunnallislain uudistuksen yhteydessä vuonna 1976 poistettiin kuntien jako maalaiskuntiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin. Vuoden 1977 alusta lähtien Suomi jaettiin kuntiin, joilla on itsehallinto. Lain voimaantullessa kauppalasta tuli kaupunki, ellei kauppalanvaltuusto ennen sitä päättänyt ja sisäasiainministeriölle ilmoittanut, että kauppala jää kunnaksi, joka ei ole kaupunki. Yhtään tällaista ilmoitusta ei tehty. Näin kaikista Suomen 22 kauppalasta tuli kaupunkeja, paitsi Karhulasta. Se yhdistettiin Kotkan kaupunkiin.

Kauppalat Ruotsissa

Keskiajalla sana kauppala, ruotsiksi köping, tarkoitti kauppapaikkaa, mutta vasta 1600-luvulla sana sai oikeudellisen merkityksen. Kaupunkien elinkeinoelämän suojelemiseksi ja samalla maaseudun käupankäynnin valvomiseksi kaupungit saivat oikeuden perustaa alakauppapaikkoja (lydköpingar). Kauppalan perustaminen tapahtui hallitsijan päätöksellä. Hän antoi kaupungille erioikeuden eli privilegion pystyttää yhden tai useamman kauppapaikan. Niistä jotkut saattoivat olla käytössä vain osan vuotta. Vain erioikeuden saaneen kaupungin porvareilla oli oikeus pitää kauppalassa puotia tai käydä muuten kauppaa. Samoin kauppalan käsityöläisten täytyi kuulua kaupungin ammattikuntaan. Ensimmäisenä tällaisen erioikeuden sai Kalmar vuonna 1620. Seuraava vaihe oli vapaakauppaloiden (fria köping) perustaminen. Ensimmäiset olivat Tammerfors vuonna 1779 ja Malmköping 1784. Niitä ei ollut sidottu mihinkään kaupunkiin, vaan ne olivat maaherran valvonnassa. Lakiuudistus vuonna 1862 mahdollisti sen, että kauppala voi muodostaa oman kunnan (köpingskommun). Kauppala voi halutessaan myös pysyä epäitsenäisenä ja osana jotakin kuntaa. Silloin sitä kutsuttiin kunnalliskauppalaksi (municipalköping). Kunnallisuudistus vuonna 1971 lakkautti lopullisesti tämän kuntamuodon Ruotsissa. Aikojen kuluessa monista kauppaloista tuli kaupunkeja, mutta niiden nimeen jäi muisto menneisyydestä. Tällaisia kaupunkeja on esimerkiksi Falköping, Jönköping, Köping, Linköping, Norrköping ja Söderköping.

Suomen kauppalat

- Alavus 1. tammikuuta 1974–31. joulukuuta 1976
- Espoo 1. tammikuuta 1963–31. joulukuuta 1971
- Forssa 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1963
- Grankulla katso Kauniainen
- Haagan kauppala 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1945
- Haapajärvi 1. tammikuuta 1967–31.joulukuuta 1976
- Harjavalta 1. tammikuuta 1968–31. joulukuuta 1976
- Huittinen 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Hyvinkää 1. tammikuuta 1926–31. joulukuuta 1959
- Iisalmi 24. lokakuuta 1860–19. lokakuuta 1891
- Ikaalinen 21. huhtikuuta 1858–31. joulukuuta 1976 (koko Ikaalisten kunnan alueesta kauppala 1. tammikuuta 1972)
- Imatra 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1970
- Jämsä 1. tammikuuta 1969–31. joulukuuta 1976
- Järvenpää 1. tammikuuta 1951–31. joulukuuta 1966
- Kankaanpää 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1971
- Karhula 1. tammikuuta 1951–31. joulukuuta 1976
- Karjaa 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1976
- Karkkila 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1976
- Kauniainen 1. tammikuuta 1920–31. joulukuuta 1971 (nimenä aluksi Grankulla, 8. huhtikuuta 1949 suomenkieliseksi nimeksi Kauniainen)
- Kemijärvi 1. tammikuuta 1957–31. joulukuuta 1972
- Kerava 1. tammikuuta 1924–31. joulukuuta 1969
- Koivisto 1. tammikuuta 1927–1944
- Kokemäki 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Kouvola 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1959
- Kurikka 1. tammikuuta 1966–31. joulukuuta 1976
- Kuusankoski 1. tammikuuta 1957–31. joulukuuta 1972
- Lahdenpohja 1. tammikuuta 1924–1944
- Lahti 5. kesäkuuta 1878–31. lokakuuta 1905
- Lapua 1. tammikuuta 1964–31. joulukuuta 1976
- Lauritsala 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1966
- Lieksa 1. tammikuuta 1936–31. joulukuuta 1972
- Lohja 1. tammikuuta 1926–31. joulukuuta 1968
- Loimaa 1. tammikuuta 1922–31. joulukuuta 1968
- Mänttä 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1972
- Nokia 1. tammikuuta 1937–31. joulukuuta 1976 (nimenä Pohjois-Pirkkala 1. tammikuuta 1937–31. joulukuuta 1937)
- Nurmes 5. joulukuuta 1876–31. joulukuuta 1973
- Oulainen 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1976
- Outokumpu 1. tammikuuta 1968–31. joulukuuta 1976
- Parainen 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1976
- Parkano 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Pieksämä katso Pieksämäki
- Pieksämäki 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1961 (nimenä Pieksämä 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1947)
- Pohjois-Pirkkala katso Nokia
- Raisio 1. tammikuuta 1966–31. joulukuuta 1973
- Riihimäki 1. tammikuuta 1922–31. joulukuuta 1959
- Rovaniemi 1. tammikuuta 1929–31. joulukuuta 1959
- Salo 24. lokakuuta 1860–31. joulukuuta 1959
- Seinäjoki 1. tammikuuta 1931–31. joulukuuta 1959
- Suolahti 1. tammikuuta 1932–31.joulukuuta 1976
- Suonenjoki 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1976
- Toijala 1. tammikuuta 1946–31. joulukuuta 1976
- Valkeakoski 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1962
- Vammala 24. huhtikuuta 1907–31. joulukuuta 1964 (ohjesääntö vahvistettiin vasta 11. joulukuuta 1912)
- Vantaa 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1973
- Varkaus 1. tammikuuta 1929–31. joulukuuta 1961
- Virrat 1. tammikuuta 1974–31. joulukuuta 1976
- Ylivieska 1. tammikuuta 1965–31. joulukuuta 1970
- Äänekoski 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1972 Kulosaaren huvilakaupunki oli nimellisesti maalaiskunta.

Katso myös

- Wikisource:Iisalmi
- Wikisource:Ikaalisten kauppala
- Wikisource:Lahti
- Wikisource:Nurmes
- Wikisource:Salon kauppala

Lähteet

Kunnallislaki, Suomen asetuskokoelma 953/1976 (aiempi 642/1948). Seuraavassa on kutakin kauppalaa koskevat säädökset Suomen asetuskokoelmassa: Alavus 639/1972; Espoo 479/1961, 364/1971; Forssa 265/1921, 191/1963; Haaga 86/1922, 707/1944; Haapajärvi 150/1966; Harjavalta 284/1967; Huittinen 371/1971; Hyvinkää 78/1925, 287/1959; Iisalmi 23/1860, 35/1891; Ikaalinen 21 huhtikuuta 1858, 370/1971; Imatra 307/1947, 417/1970; Jämsä 294/1968; Järvenpää 94/1950, 318/1966; Kankaanpää 151/1966, 368/1971; Karhula 95/1950; Karjaa 328/1928; Karkkila 88/1931; Kauniainen 39/1919, 263/1949, 366/1971; Kemijärvi 340/1956, 508/1972; Kerava 182/1923, 528/1968; Koivisto 306/1925, 691/1947; Kokemäki 539/1971; Kouvola 266/1921, 288/1959; Kurikka 326/1965; Kuusankoski 459/1955, 162/1972; Lahdenpohja 22/1923, 691/1947; Lahti 15/1878, 60/1905; Lapua 356/1963; Lauritsala 89/1931, 378/1966; Lieksa 209/1935, 365/1972; Lohja 76/1925, 403/1968; Loimaa 59/1921, 295/1968; Mänttä 532/1947, 363/1972; Nokia 140/1936, 429/1937; Nurmes 26/1876, 640/1972; Oulainen 317/1966; Outokumpu 283/1967; Parainen 533/1947; Parkano 538/1971; Pieksämäki 252/1929, 849/1947, 362/1961; Raisio 327/1965, 366/1973; Riihimäki 177/1921, 289/1959; Rovaniemi 227/1928, 290/1959; Salo 23/1860, 9/1887, 291/1959; Seinäjoki 328/1929, 292/1959; Suolahti 357/1930; Suonenjoki 316/1966; Toijala 655/1945; Valkeakoski 260/1922, 360/1962; Vammala 24 huhtikuuta 1907, 11 joulukuuta 1912, 368/1964; Vantaa 372/1971, 285/1973; Varkaus 228/1928, 361/1961; Virrat 638/1972; Ylivieska 486/1963, 617/1969; Äänekoski 358/1930, 416/1972. Luokka:Kunnallishallinto

1865

Tapahtumia

- 15. huhtikuuta - John Wilkes Booth ampui Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincolnin.
- 24. joulukuuta – Yhdysvalloissa perustettiin salaseura Ku Klux Klan, jonka tavoitteena oli säilyttää valkoisten mahti etelävaltioissa.
- Yhdysvaltojen sisällissota päättyi.
- 10. joulukuuta - Leopold II:sta tuli Belgian kuningas.
- Merikarvialla alkoi kunnallishallinto.

Syntyneitä

- 28. tammikuuta - K. J. Ståhlberg, Suomen ensimmäinen presidentti
- 26. huhtikuuta - Akseli Gallen-Kallela, suomalainen taiteilija
- 23. syyskuuta - Pekka Halonen, taidemaalari
- 9. kesäkuuta - Carl Nielsen, tanskalainen säveltäjä
- 2. marraskuuta - Warren G. Harding, Yhdysvaltain presidentti
- 8. joulukuuta - Jean Sibelius, suomalainen säveltäjä

Kuolleita

- 15. huhtikuuta - Abraham Lincoln, Yhdysvaltain presidentti Luokka:1800-luku ms:1865 ko:1865년 simple:1865 th:พ.ศ. 2408

Saksa

Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.

Historia

Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle. Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. 18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta). Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja 1933 siitä tuli ainoa puolue. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa julisti sodan Puolalle ja aloitti toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui. Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja USA:n, Ranskan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD). Ne yhdistyivät jälleen vuonna 1990 DDR:n lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan unioniin.

Saksan historia -artikkelit

- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
- Saksan liitto (1815–1866)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Weimarin tasavalta (1919–1933)
- Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
- Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)

Politiikka

Saksa on liittovaltio. Se koostuu laajaa autonomista päätösvaltaa käyttävistä osavaltioista (Bundesländer) sekä Hampurin ja Bremenin vapaakaupungeista. Muodollinen valtion pää on liittopresidentti. Presidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita presidentti viiden vuoden välein. Saksan parlamentti, eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 jälleen valtiopäivätalossa Berliinissä. Edustajat valitaan neljän vuoden välein, puolet edustajista valitaan tietystä vaalipiiristä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5 % äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2002 vaaleissa valittiin 603 edustajaa. Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin, joka on käytännössä suurimman puolueen puheenjohtaja. Liittokansleri nimittää ministerit, tähän hän ei tarvitse liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa. Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan aivan oma instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa. Puoluejärjestelmältään Saksassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen. Sosiaalidemokraatit (SPD) ja Kristillisdemokraatit (CDU/CSU, missä CDU edustaa lähinnä protestantteja, ja CSU on Baijerin katolilaisten puolue) vuorottelevat vallassa ja käyttävät apupuolueita – SPD Vihreitä (Die Grünen) ja CDU Liberaaleja (FDP). Osavaltio- ja paikallistasolla erilaisetkin liittoumat ovat olleet mahdollisia. 23. toukokuuta 2004 järjestetyissä presidentinvaaleissa valittiin Johannes Raun seuraajaksi Horst Köhler (CDU/CSU) 604 äänellä. Vastaehdokas, sosiaalidemokraattien Gesine Schwan sai 1205-jäsenisessä liittokokouksessa 589 ääntä. Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU/CSU sai Bundestagin vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, die Linke (entinen PDS) 54 ja Vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelillä on parempi mahdollisuus kanslerin toimeen.

Osavaltiot

Saksan osat Saksan 16 osavaltiota ovat: #Baden-Württemberg #Baijeri (vapaavaltio) #Berliini #Brandenburg #Bremen (vapaakaupunki) #Hampuri (vapaakaupunki) #Hessen #Mecklenburg-Vorpommern #Niedersachsen #Nordrhein-Westfalen #Rheinland-Pfalz #Saarland #Sachsen (vapaavaltio) #Sachsen-Anhalt #Schleswig-Holstein #Thüringen Saksan maantieteellisistä alueista ja vanhoista maakunnista käytetään nykyisinkin suomalaistettuja nimiasuja, etenkin nimiä Saksi, Ala-Saksi, Etu-Pommeri ja Reininmaa. Osavaltioiden virallisissa nimissä on kuitenkin selkeintä pysytellä saksalaisissa asuissa. Poikkeuksena ovat yksinkertaiset ja täysin vakiintuneet Baijeri, Berliini ja Hampuri. Osavaltiot on edelleen jaettu 438 piiriin (Kreise).

Maantiede

Saksan maantiede Saksan ulottuu Itämeren ja Pohjanmeren rannoilta Alpeilla asti (korkein huippu Zugspitze 2962 m), maan keskiosat ovat metsäistä ylänköä. Maata halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe. Ilmasto on leuto ja merellinen, kosteat, pilviset ja viileät talvet ja kesät. Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa 30 °C tunneissa. Saksan Pääkaupunki on Berliini, mutta taloudellinen keskus Frankfurt am Main.

Talous

Saksan talous on maailman kolmanneksi suurin Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Saksa on suurin teollisuusmaa Euroopassa. Korkea työttömyys on ollut ongelma jo vuosia, ja sitä myötä kohonneet sosiaalimenot. Saksan yhdistyminen on maksanut jo 1500 miljardia euroa, eikä talous ole parantunut idässä 50 miljardin vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta (4 % lännen BKT:sta). Vienti tuo joka kolmanneksen kansatulosta. Suurimmat vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, kemikaalit, metallit, ruokatuotteet ja tekstiilit.

Väestöjakauma

Saksassa on 7,3 miljoonaa ulkomaalaista, sisältäen pakolaiset, vierastyöläiset ja heidän perheensä. 2/3 heistä on ollut maassa yli 8 vuotta ja 1/5 on syntynyt Saksassa. Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut viime vuosina, 2003 hakijoita oli 50 000. Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Ala-saksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia. Maahanmuuttajista merkittävimmät ryhmät ovat turkkilaiset ja kurdit (1,9 miljoonaa). Pienempiä ryhmiä ovat italialaiset (0,6 miljoonaa), serbit (0,6 miljoonaa), kreikkalaiset (0,4 miljoonaa), puolalaiset (0,3 miljoonaa) ja kroaatit (0,2 miljoonaa) (luvut vuodelta 2002). Saksalaiset paluumuuttajat entisen Neuvostoliiton alueilta (yhteensä 1,7 miljoonaa vuosina 1980—1999), Puolasta (0,7 miljoonaa) ja Romaniasta (0,3 miljoonaa) saavat automaattisesti kansalaisuuden, eivätkä siten näy tilastoissa.

Kulttuuri

Saksan kieli oli ennen lingua franca keski-, itä-, ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen opetelluin vieras kieli englannin jälkeen Euroopassa. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä, kuten: Wolfgang Amadeus Mozart, Franz Kafka ja Stefan Zweig. Säveltäjiä: Beethoven, Bach, Brahms, Schumann ja Wagner Runoilijoita: Goethe, Schiller ja Heine Filosofeja: Gottfried Wilhelm Leibniz, Kant, Hegel, Marx, Arthur Schopenhauer, Nietzsche ja Martin Heidegger Teologeja: Martin Luther, Albert Schweitzer Kirjailijoita: Hermann Hesse, Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass Tiedemiehiä: Johannes Kepler, Ernst Haeckel, Albert Einstein, Max Born, Max Planck, Werner Heisenberg, Heinrich Rudolf Hertz ja Robert Bunsen Keksijöitä: Johann Gutenberg, Nikolaus August Otto, Werner von Siemens, Wernher von Braun, Gottlieb Daimler, Carl Benz, Rudolf Diesel ja Carl von Linde Taiteilijoita, kuten renensanssin Albrecht Dürer, surrealisti Max Ernst, ekspressionisti Franz Marc, konseptitaitelija Joseph Beuys ja neo-ekspressionisti Georg Baselitz.

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- kivihiili
- kupari
- ligniitti
- potaska
- uraani
- maakaasu
- nikkeli
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot
- kemikaalit

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=51.138001,9.052734&spn=6.122846,16.215820&z=11&t=h&hl=en Saksa Google Mapsissa] Luokka:Saksa fiu-vro:S'aksamaa als:Deutschland roa-rup:Ghirmânii ms:Jerman zh-min-nan:Tek-kok ko:독일 ja:ドイツ simple:Germany th:สหพันธ์สาธารณรัฐเยอรมนี

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös

- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet

- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Ahvenanmaa

Ahvenanmaa (ruotsiksi Åland) on saariryhmä Itämeressä. Se muodostaa Suomeen kuuluvan demilitarisoidun itsehallinnollisen maakunnan. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi. Maakunnan väkiluku on 26 010 ja sen pääkaupunki on Maarianhamina.

Maantiede

Ahvenanmaa sijaitsee Pohjanlahden ja Itämeren pääalueen välissä. Maakuntaan kuuluu yli 6 500 saarta ja luotoa, joista Manner-Ahvenanmaa on suurin. Ruotsista sen erottaa kapeimmalta kohdaltaan noin 50 km leveä, saareton ja syvä Ahvenanmeri. Varsinais-Suomen saaristoa vastaan rajana oleva Kihti (Skiftet) sen sijaan on saarekas ja kapea. Pääsaari, Manner-Ahvenanmaa, on yli 50 km pitkä; siihen luetaan myös kapean Marsundin erottama Eckerö sekä Lemland ja Lumparland. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Vuoriperusta on enimmäkseen karkearakeista punervaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä. Korkein huippu on Orrdalsklint (132 m) Saltvikin pitäjässä. Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpö +5°, helmikuun -4°. Kasvillisuus yleensä rehevää, kasvisto lajirikas, siemenkasveja noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava marjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrnipensas. Eläimistöstä puuttuvat muun muassa hirvi, ilves ja metso. Ahvenanmaan nimikkolajit ovat metsäkauris, merikotka, kevätesikko, hauki ja eloperäinen kalkkikivi.

Historia

Esihistoria

Orrdalsklint ja Långbergen Saltvikissä, Ahvenanmaan korkeimmat kohdat, alkoivat kohota merestä n. 10 000 vuotta sitten. Pikku hiljaa syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella. Saarten vanhimmat arkeologiset kulttuurilöydöt edustavat kampakeraamista kulttuuria n. 4000 eaa. Noin 2500 eaa Ahvenanmaalle saapui kuoppakeramiikka ja noin 1800 eaa kuoppakeramiikan korvaa kiukaisten-kulttuurin löydöt. Saarten sijainnista johtuen skandinaavinen vaikutus on arkeologisessa aineistossa Ahvenanmaalla voimakkaampi kuin manner-Suomessa. Pronssikauteen ajoittuva Kökarin asuinpaikka lienee Puolan pohjoisrannikolta saapuneiden hylkeenpyynti- ja kaupparetkikuntien muistoa. Ahvenanmaalle on saapunut vaikutteita ja asukkaita idästä, lännestä ja etelästä koko saariryhmän olemassaolon ajan. Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaallakin runsaat. On vaikea sanoa, mitä kieltä saarten rautakautinen väestö puhui. 1000-luvulla saariryhmä ehkä autioitui, mutta sai pian uuden asutuksen Ruotsin suunnasta.

Etymologinen historia

Ahvenanmaan muinaishistoria ei välttämättä olekaan niin ruotsalainen kuin luullaan. Ahvenanmaan ruotsinkielinen nimi Åland on Lars Huldénin tutkimusten mukaan (Finlandssvenska bebyggelsenamn) muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta ahva, joka on sama sana kuin latinan aqua 'vesi'. Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana "ahvena" ahven), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä ruotsalainen sana å. Sanan loppu -maa olisi sitten käännetty ruotsiksi -land. Huldénin mukaan Ahvenanmaan nimistöstä osa on myös mahdollisesti suomalaisperäisiä tai suomalaisiin viittaavia nimiä. Tällaisia ovat hänen mukaan ehkä mm. Finbo, Finby, Finholma, Finnö, Finström, Geta (Kaita), Jomala, Jomalby, Jurmo (Jurimaa), Korsö (Koskipää), Lappo, Lappvesi, Leisor (Laitasaari), Lemböte, Lemland, Lumparby, Lumparland, Lumpo, Posta, Seglinge (Seilonen), Simskälä (Simasalo), Sålis (Saarilaksi) ja Töftö (Toivottu).

Ruotsalaisuuden aika

Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Korsholman linnaläänin keskusalue. Lääni siirtyi vuoden 1809 rauhassa osaksi Venäjään liitettyä Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa. Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana. Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Suomen itsenäisyyden alkuaikoina, Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom, ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta. Suomen sisällissodan (1918) aikana Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan — nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä. Ahvenanmaan kysymys joutui Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon. Saarelaisten enemmistö on nykyisin tyytyväinen itsehallintoon. Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. Ahvenanmaan linnoitukset purettiin jo vuonna 1919.

Itsehallinto

1919 Suomen eduskunta on vahvistanut itsehallinnon Ahvenanmaan itsehallintolailla 1920, jota uudistettiin 1951 ja 1991. Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta. Ahvenanmaalla on oma lakeja säätävä parlamentti, maakuntapäivät. Maakuntapäivät kokoontui ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922. Sitä juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä. Maakuntapäivät nimittää maakuntahallituksen. Seuraavilla aloilla Ahvenanmaa toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja omine hallintokoneistoineen:
- opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
- terveyden- ja sairaanhoito
- ympäristöasiat
- elinkeinoelämän edistäminen
- sisäinen liikenne
- kunnallishallinto
- poliisitoimi
- postilaitos
- radio ja televisio Suomen liittyessä Euroopan unioniin Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaalla järjestettiin liittymisestä oma erillinen kansanäänestys. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa verovapaan myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnosta johtuen Ahvenanmaan lääninhallituksella on erilaiset tehtävät kuin muun Suomen lääninhallituksilla. Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 alkaen Ahvenanmaan omia postimerkkejä. Myös omasta rahasta on välillä keskusteltu ja 1994 Ahvenanmaalta käsin pyrittiin julkaisemaan 100 taalerin juhlaraha. Tämä hanke kiellettiin, koska valtakunnan rahayksiköksi oli määrätty markka.

Kotiseutuoikeus

Ahvenmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta.

Kunnat

Ahvenanmaalla on yhteensä 16 kuntaa, joista Maarianhamina on ainoa kaupunki.

- Brändö
- Eckerö
- Finström
- Föglö

- Geta
- Hammarland
- Jomala
- Kumlinge

- Kökar
- Lemland
- Lumparland
- Maarianhamina

- Saltvik
- Sottunga
- Sund
- Vårdö

Muuta

- Ahvenanmaan suomalaiset

Tunnettuja ahvenanmaalaisia

- Gustaf Erikson, laivanvarustaja
- Janne Holmén, kestävyysjuoksija

Yrityksiä ja yhdistyksiä

- Chips Abp, elintarvikealan konserni
- Viking Line Abp, laivanvarustamo
- Ålands Penningautomatförening (PAF), peli- ja raha-automaattiyhdistys

Tunnettuja urheiluseuroja

- IFK Mariehamn (jalkapallo, Veikkausliiga)

Linkkejä

- [http://www.aland.fi/ Ahvenanmaan kotisivu (ruotsiksi)]
- [http://www.aland.fi/alandfi/ Ahvenanmaa pähkinänkuoressa] Luokka:Suomen saaret Luokka:Ahvenanmaa ko:올란드 제도 ja:オーランド諸島

Kunnanvaltuusto

Kunnanvaltuusto on kunnissa kuntalain mukainen ylintä päätösvaltaa käyttävä elin, joka jäsenet eli valtuutetut valitaan neljän vuoden välein kunnallisvaaleilla. Kaupungeissa sen nimi on kaupunginvaltuusto. Kunnanvaltuusto vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta sekä valvoo kunnan toimielinten toiminnan lain- ja tarkoituksenmukaisuutta. Lisäksi se hoitaa kunnan hallinnon järjestämisen, käyttää kunnan taloudellista valtaa ja ilmaisee sen mielipiteen ja valitsee toimielinten jäsenet. Kunnanvaltuusto muodostuu eri poliittisia kantoja edustavista valtuustoryhmistä. Kunnanvaltuuston koko riippuu kunnan asukasmäärästä.

Asukkaita	Valtuutettuja
alle 2000	13, 15 tai 17
2001 - 4000	21
4001 - 8000	27
8001 - 15 000	35
15 001 - 30 000	43
30 001 - 60 000	51
60 001 - 120 000	59
120 001 - 250 000	67
250 000 - 400 000	75
yli 400 000	85

Kunnallisvaaleissa vaalikelpoisia ovat tietyin poikkeuksin kaikki kunnan asukkaat, joilla on kyseisissä vaaleissa äänioikeus. Nämä kuntalaissa määrätyt poikkeukset ovat: # valtion virkamies, joka hoitaa välittömästi kunnallishallintoa koskevia valvontatehtäviä; # kunnan tai kunnan määärysvallassa olevan yhteisön tai säätiön tai kuntayhtymän palveluksessa oleva henkilö, joka toimii kunnanhallituksen tai lautakunnan tehtäväalueen johtavassa tehtävässä tai sellaiseen rinnastettavassa vastuullisessa tehtävässä. Kainuun maakunnan hallintokokeilussa osa kunnanvaltuustojen vallasta on siirretty vaaleissa valittavalle maakuntavaltuustolle. Luokka:Kunnallispolitiikka

Kaavoitus

Kaavoituksella tarkoitetaan maankäytön suunnittelua. Kaavoitus on lakisääteistä aluesuunnittelua, jolla määritellään maa-alueiden käyttötarkoitus. Kaavoituksessa tavoitteena on tuottaa hyvää ja toimivaa ympäristöä. Kaavoitus on monitasoinen prosessi. Se pitää sisällään useita eri tasoja valtakunnallisista tavoitteista aina yksittäisen talon sijoittamiseen. Kullakin kaavatasolla on kuitenkin oma tehtävänsä. Periaatteena on, että suunnittelun tarkentuessa suunniteltava alue pienenee. Ympäristöministeriön laatimat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat kaavoitusta valtakunnallisella tasolla. Maakuntatasolla ohjauksesta vastaavat maakuntaliitot, joiden vastuulla on kunkin maakunnan maakuntakaavan (aiemmin seutukaava) laatiminen. Maakuntakaavalla ratkaistaan koko maakuntaa koskevat yleispiirteiset kysymykset, kuten tielinjaukset. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja maakuntakaavat toimivat lähtökohtana kuntatason kaavoitukselle. Kaavoitusta ohjaa lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaki. Kunnat huolehtivat alueensa yksityiskohtaisemmasta maankäytön suunnittelusta. Kuntatason kaavamuodot ovat yleiskaava, asemakaava ja ranta-asemakaava. Kuntien kaavoitusta ohjaavat ja valvovat Suomen ympäristökeskuksen lisäksi alueelliset ympäristökeskukset. Kaavat määrittävät kunnan alueiden eri käyttötarkoitukset, kuten asumisen, työn, liikenneväylät ja puistot. Yleiskaavalla määritetään kunnan kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueen käyttö yleispiirteisesti, esimerkiksi asuinalueiden, työpaikkojen ja liikenneväylien sijainti. Yleiskaava voidaan tarpeen mukaan laatia joko koko kunnan kattavaksi yleiskaavaksi tai tiettyä osa-aluetta koskevaksi osayleiskaavaksi. Asemakaavalla puolestaan määritellään yksityiskohtaisesti kunkin alueen käyttötarkoitus sekä ohjataan rakentamista. Asemakaavassa esitetään esimerkiksi rakennusten, leikkipaikkojen ja pysäköintialueiden sijainti tontilla, rakennusten korkeus ja kerrosala sekä kohteesta riippuen jopa kattomuoto, räystäslinjan tarkka korkeusasema ja julkisivumateriaali. Keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa voi olla satojakin asemakaavoja laadittuna. Ranta-asemakaava ohjaa pääasiassa loma-asutuksen järjestämistä ranta-alueella. Kaavassa annetaan yksityiskohtaiset määräykset loma-asutuksen ja alueen muun käytön järjestämisestä ranta-alueella. Kuntakeskusten ulkopuolisten ranta-alueiden asemakaavoitusta koskevat muusta asemakaavoituksesta poikkeavat säädökset ja käytännöt. Lainsäädäntö edellyttää, että kaavoja laadittaessa niillä henkilöillä, joita kaavaratkaisu koskee, on mahdollisuus vaikuttaa kaavaan. Kuntalaiset voivat vaikuttaa kaavoitukseen mm. tekemällä aloitteita, osallistumalla keskusteluun, kertomalla mielipiteensä tai jättämällä muistutuksen kaavan ollessa nähtävillä. Luokka:Aluesuunnittelu

Kainuun maakuntakokeilu

Kainuun maakuntahallinto on valtakunnallisesti merkittävä kokeilu, jossa siirretään enimmäkseen kuntien, mutta myös joitain valtion tehtäviä maakuntahallinnolle. Maakuntavaltuusto valittiin 2004 kunnallisvaalien yhteydessä vapailla vaaleilla. Maakuntavaltuuston 39 paikkaa jaettiin puolueiden voimasuhteiden perusteella kuitenkin siten, että jokainen kunta sai väkilukuunsa nähden ennalta määrätyn määrän valtuutettuja. Lisäksi Ristijärvi, jonka väestö ei ollut sinänsä riittävä yhteenkään edustajaan, sai yhden valtuutetun, vaaleissa eniten ääniä saaneen entisen kunnanjohtajan Heikki Kemppaisen (kesk). Vaalan kunta osallistuu Kainuun maakuntahallintoon vain tarkkailijana, ja kunnalla onkin runsaasti sidoksia läheiseen Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Maakuntavaltuusto valitsi maakuntajohtajaksi yhden äänen enemmistöllä terveystieteiden tohtori Hannu Leskisen, joka toimi ennen Kainuun keskussairaalan talousjohtajana. Maakuntahallinnon tehtäväksi tuli lähes kaikki kunnallinen päätöksenteko lukuun ottamatta peruskoulua, kansalaisopistoja sekä eräitä tekniseen, elinkeino- sekä ympäristötoimeen liittyviä kysymyksiä. Maakuntahallintokokeilu on herättänyt sekä myötä- että vasta-argumentteja. Puolestapuhujien melestä kokeilu antaa mahdollisuuden hoitaa kunnaan tehtävät ilman kuntaliitoksia. Vastustajien mielestä kokeilu tulisi lopettaa turhana, ja monta ongelmaa onkin helppo työntää maakuntahallinnon nimiin, vaikkei niillä olisi sen kanssa mitään tekemistä.

Maakuntavaltuusto kunnittain

- Kajaani 17 valtuutettua,
- Suomussalmi 5 valtuutettua,
- Kuhmo 5 valtuutettua,
- Sotkamo 5 valtuutettua,
- Puolanka 2 valtuutettua,
- Paltamo 2 valtuutettua,
- Hyrynsalmi 1 valtuutettu,
- Vuolijoki 1 valtuutettu,
- Ristijärvi 1 valtuutettu. Lisäksi maakuntajohtajalla on äänivalta.

Maakuntavaaltuusto puolueittain

- Suomen Keskusta 19,
- Vasemmistoliitto 9,
- Kansallinen kokoomus 5,
- Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 4,
- Sitoutumattomat 1,
- Vihreä liitto 1, lisäksi Kristillisdemokraatit olivat äänimääränsä perusteella aivan lähellä valtuustopaikkaa.

Tunnettuja maakuntavaltuutettuja

- Ulkomaankauppaministeri, kansanedustaja Paula Lehtomäki, kesk, Kuhmo
- Toimitsija, kansanedustaja Anne Huotari, vas, Kajaani
- Maanviljelijä, entinen kansanedustaja Osmo Polvinen, vas, Sotkamo
- Toimittaja, lasten piilotuksesta tunnettu Pekka Turpeinen, kesk, Kajaani
- Entinen kunnanjohtaja Heikki Kemppainen, kesk, Ristijärvi Luokka:Maakunnat

Luettelo harkinnanvaraista avustusta saaneista kunnista

Vuonna 2004 seuraavat kunnat saivat talousvaikeuksiinsa harkinnanvaraista avustusta:
- Alahärmä
- Askainen
- Eno
- Enontekiö
- Evijärvi
- Haapavesi
- Halsua
- Hartola
- Haukivuori
- Heinävesi
- Hyrynsalmi
- Inari
- Inkoo
- Jämsänkoski
- Kangaslampi
- Kangasniemi
- Karstula
- Kemi
- Kemijärvi
- Kerimäki
- Kestilä
- Kiihtelysvaara
- Kiiminki
- Korpilahti
- Kuhmoinen
- Kuru
- Kuusankoski
- Kärkölä
- Lehtimäki
- Leivonmäki
- Lemu
- Liljendal
- Lohtaja
- Loviisa
- Längelmäki
- Maksamaa
- Muonio
- Mänttä
- Mäntyharju
- Oravainen
- Orimattila
- Outokumpu
- Parkano
- Pelkosenniemi
- Pello
- Perho
- Pertunmaa
- Pihtipudas
- Piikkiö
- Pohja
- Pomarkku
- Posio
- Puumala
- Pyhäntä
- Pyhäranta
- Raahe
- Rantsila
- Rautalampi
- Reisjärvi
- Ristiina
- Ruukki
- Rääkkylä
- Sammatti
- Sauvo
- Savonranta
- Savukoski
- Sievi
- Siikajoki
- Siuntio
- Soini
- Suolahti
- Suomenniemi
- Suomusjärvi
- Tarvasjoki
- Tervola
- Tohmajärvi
- Toholampi
- Toijala
- Tornio
- Utajärvi
- Utsjoki
- Uusikaupunki
- Vaala
- Vantaa
- Varkaus
- Vesanto
- Vieremä
- Viiala
- Vilppula
- Virolahti
- Vuolijoki
- Vähäkyrö
- Värtsilä
- Yli-Ii
- Ylistaro
- Ylitornio
- Ylivieska
- Ylämaa
- Ähtäri

Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan

Tämä on luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan: Heinäkuu 2004 :Pääkaupunkiseutu (977 091) #Helsinki (557 814) #Espoo (225 858) #Tampere (201 271) #Vantaa (184 956) #Turku (174 258) #Oulu (126 122) #Lahti (98 216) #Kuopio (90 096) #Jyväskylä (82 559) #Pori (76 190) #Lappeenranta (58 778) #Joensuu (57 377) #Vaasa (56 678) #Kotka (54 670) #Hämeenlinna (47 090) #Porvoo (46 660) #Mikkeli (46 483) #Hyvinkää (43 477) #Järvenpää (37 253) #Rauma (36 727) #Nurmijärvi (36 477) #Lohja (36 222) #Kokkola (35 762) #Kajaani (35 609) #Seinäjoki (35 494) #Rovaniemi (34 948) #Tuusula (34 402) #Jyväskylän mlk (34 218) #Kirkkonummi (32 523) #Kerava (31 375) #Kouvola (31 319) #Imatra (29 892) #Nokia (28 471) #Savonlinna (27 524) #Riihimäki (26 752) #Kangasala (25 985) #Vihti (25 387) #Salo (24 832) #Varkaus (24 731) #Raisio (23 468) #Kemi (22 977) #Raahe (22 625) #Iisalmi (22 607) #Tornio (22 231) #Ylöjärvi (22 104) #Rovaniemen mlk (21 988) #Hamina (21 919) #Kaarina (21 462) #Hollola (20 947) #Heinola (20 920) #Valkeakoski (20 464) #Kuusankoski (20 441) #Siilinjärvi (20 207) #Pietarsaari (19 480) #Sipoo (18 518) #Forssa (18 067) #Mäntsälä (17 765) #Lempäälä (17 614) #Kuusamo (17 311) #Mustasaari (17 173) #Anjalankoski (17 108) #Laukaa (17 015) #Haukipudas (16 918) #Uusikaupunki (16 355) #Janakkala (15 659) #Jämsä (15 298) #Vammala (15 235) #Lieto (14 956) #Nastola (14 789) #Kauhajoki (14 601) #Tammisaari (14 537) #Pirkkala (14 487) #Orimattila (14 424) #Lieksa (14 245) #Lapua (14 039) #Kempele (13 974) #Ulvila (13 904) #Naantali (13 832) #Äänekoski (13 819) #Ylivieska (13 278) #Loimaa (13 113) #Kankaanpää (12 721) #Pieksämäki (12 481) #Kontiolahti (12 271) #Parainen (12 011) #Ilmajoki (11 749) #Nurmo (11 665) #Kiiminki (11 632) #Liperi (11 556) #Valkeala (11 355) #Keuruu (11 300) #Leppävirta (11 018) #Nivala (10 906) #Joutseno (10 835) #Maarianhamina (10 726) #Sotkamo (10 725) #Kurikka (10 589) #Kuhmo (10 581) #Pedersöre (10 493) #Suomussalmi (10 313) #Saarijärvi (10 159) #Hämeenkyrö (10 051) #Kitee (9 984) #Kiuruvesi (9 973) #Hanko (9 962) #Paimio (9 812) #Somero (9 720) #Alavus (9 712) #Pudasjärvi (9 613) #Kemijärvi (9 603) #Närpiö (9 548) #Eura (9 467) #Halikko (9 437) #Sodankylä (9 339) #Nurmes (9 272) #Hattula (9 248) #Kalajoki (9 170) #Oulunsalo (9 126) #Huittinen (9 093) #Alajärvi (9 080) #Karjaa (9 068) #Orivesi (8 896) #Keminmaa (8 884) #Karkkila (8 823) #Pieksänmaa (8 754) #Jalasjärvi (8 740) #Laitila (8 633) #Asikkala (8 573) #Muurame (8 540) #Kokemäki (8 464) #Kauniainen (8 463) #Elimäki (8 444) #Hausjärvi (8 377) #Toijala (8 332) #Oulainen (8 176) #Muhos (8 122) #Haapajärvi (8 080) #Kauhava (8 042) #Virrat (7 943) #Suonenjoki (7 851) #Loppi (7 824) #Kristiinankaupunki (7 793) #Outokumpu (7 789) #Haapavesi (7 751) #Harjavalta (7 749) #Viitasaari (7 593) #