:: wikimiki.org ::
| Länsi |
LänsiLänsi on yksi neljästä pääilmansuunnasta. Se on etelän ja pohjoisen välissä. Kompassissa se on 270 asteen kohdalla. Taivaankappaleet näyttävät vuorokauden kuluessa nousevan idästä ja laskevan länteen.
Maapallon länsi sijoitetaan Amerikkaan ja myös Eurooppaan. Länsi voi kuvaannollisesti tarkoittaa myös jonkin alueen, kuten Yhdysvaltojen länsiosaa. Kylmän sodan aikana länsiblokki tarkoitti kapitalistisia maita.
Antiikin Kreikassa tunnettu maailma loppui lännessä Gibraltarinsalmeen Herakleen pylväisiin. Filosofi Platon kertoi dialogeissaan Timaios ja Kritias legendan salmesta länteen sijainneesta, luonnonmuollistuksissa uponneesta Atlantis-saaresta.
Mahayana-buddhalaisuudessa paratiisimainen Puhdas maa sijaitsee lännessä.
Luokka:Ilmansuunnat
ja:西
simple:West
IlmansuuntaIlmansuunnat ovat yleismaailmallisesti päteviä suuntia maapallon pinnalla. Pohjoinen on pohjoisnavan suunta, etelä etelänavan. Tarkalleen niiden välissä sillä puolella, josta aurinko nousee, on itä, ja sille vastakkainen suunta on länsi. Kartalla pohjoinen on ylöspäin, itä oikeaan, etelä alaspäin, ja länsi vasempaan.
Pää-ilmansuunnat
- Pohjoinen 0°
Pohjoinen tarkoittaa pohjaa tai pohjolaa. Myyttinen pohjola sijaitsi pohjoisessa, ja pohjoinen on siis pohjolan suunta.
Pohjoinen voidaan määrittää helposti myös tähtitaivaan avulla. Pohjantähti näkyy aina pohjoisen suunnassa, koska sen sijainti avaruudessa on lähes suoraan maapallon akselin kanssa linjassa. Muinoin merenkulkijat saattoivat määrittää pohjantähden korkeudesta horisontista, olivatko he kulkeneet pois reitiltä. Mikäli pohjantähti on korkeammalla, on laiva kulkenut pohjoisemmaksi, ja vastaavasti, mikäli pohjantähti on alempana, ollaan kuljettu etelään.
Vastaavasti etelässä on tähti nimeltään Sigma Octantis.
- Itä 90°
Sana itä tulee siitä, että aurinko nousee eli "itää" sieltä.
- Etelä 180°
Etelä tarkoittaa etäistä paikkaa.
- Länsi 270°
Itä ja länsi voidaan myös määrittää Pohjantähden avulla. Kun katsot Pohjantähden suuntaan, on itä oikealla ja länsi vasemmalla.
Väli-ilmansuunnat
- Koillinen pohjoisen ja idän välissä 45° kohdalla.
- Kaakko idän ja etelän välissä 135° kohdalla.
- Lounas etelän ja lännen välissä 225° kohdalla.
- Luode lännen ja pohjoisen välissä 315° kohdalla.
Ongelmat
Luode
Ilmansuuntien määrittelyssä on ongelmia napaseuduilla, varsinkin etelänapamantereella. Jos puhutaan Etelämanteen itä- tai länsiosasta, ei napamääritelmän perusteella voida sanoa, mikä kohta mantereesta on itäisin tai läntisin. Yleisen määritelmän mukaan itään kuljetaan, jos kierretään navan ympäri myötäpäivään.
Mantereen jakamisessa Lontoon Greenwichin kautta kulkevaa nollamediaania pidetään kiinnekohtana, jolloin etelänapamantereen kartassa pohjoisessa (ylhäällä) on nollas pituuspiiri, ja mantereen itäosa itäisellä pallonpuoliskolla on oikealla ja vasemmalla länsi.
Tämä ei kuitenkaan estä sijainnin määrittämistä asteina pituus- ja leveyspiirien mukaan. Esim. McMurdon aseman sijainti etelänapamantereella on 77° 50'S, 166° 36'E.
Tätä kuvaa hyvin seuraava arvoitus:
:Mies käveli kilometrin etelään, kilometrin itään, ja kilometrin pohjoiseen jolloin hän saapui alkupisteeseen ja näki siellä karhun. Minkä värinen karhu oli ja missä mies oli?
Katso myös
- Kompassi
Luokka:Ilmansuunnat
ja:方位
EteläEtelä on yksi neljästä pääilmansuunnasta. Se on kohtisuorassa itää ja länttä vastaan ja kaakon sekä lounaan välissä. Kompassissa se on 180 asteen kohdalla. Etelä määrittyy maapallon pallonpuoliskojen mukaisesti.
Yleensä etelä kuvataan kartoissa pohjoisen alapuolelle. Maan pyörimisakselin eteläinen pää eli Etelänapa sijaitsee Etelämantereella, joka on yksi maailman maanosista. Pohjoisnapa on vastakkaisella puolella geoidinmuotoista palloamme eikä sijaitse mantereella vaan jäätiköllä.
Magneettinen etelä, johon kompassineulakin likimain osoittaa, on suunta Maan magneettista etelänapaa kohti. Maan magneettikentän navat eli magneettiset navat eivät sijaitse samoissa kohdissa kuin maantieteelliset navat. Ne vaihtavat lisäksi paikkoja säännöllisesti pitkällä aikavälillä.
Sanan alkuperä
Sana etelä tarkoittanee alun perin jotakuinkin samaa kuin etäinen paikka. Muinaissuomalaiset uskoivat ehkä lintukodon sijaitsevan äärimmäisessä etelässä. Kaukana etelässä oli käsitysten mukaan hyvin kuuma, ja taivaankansi niin lähellä, että kaikki sen alla kutistui.
Luokka:Ilmansuunnat
ja:南
simple:South
Kompassi
Kompassi on suunnistamiseen käytetty väline, jossa on herkästi liikkuva magneettinen neula, jonka Maan magneettisuus etelä-pohjois-suunnassa. Neulan N-napa hylkii magneettista pohjoisnapaa ja osoittaa kohti magneettista etelänapaa.
Kiinalaiset tunsivat kompassin jo ainakin 1000-luvulla ja sitä on käytetty siitä lähtien mm. merenkulussa ja koulun liikuntatunneilla suunnistuksessa.
Luokka:Magnetismi
Luokka:Mittalaitteet
ko:나침반
ja:方位磁針
simple:Compass
th:เข็มทิศ
AsteAste kulmamittana
Aste (tunnus °) on (taso)kulman suuruuden mittayksikkö. Suora kulma on 90 astetta, oikokulma 180 astetta ja täysi ympyrä 360 astetta. Aste jakaantuu 60 (kulma)minuuttiin (tunnus '). Minuutti jakaantuu edelleen 60 (kulma)sekuntiin (tunnus ").
: 1° = 60'
: 1° = 3600"
SI-järjestelmässä toinen kulman yksikkö on radiaani.
:1° = π/180 rad
Aste lämpötilayksiköissä
Astetta (tunnus °) käytetään myös lämpötilan yksiköissä celsiusaste (°C) ja Fahrenheit-aste (°F). SI-järjestelmän mukaisesti tieteellisissä yhteyksissä käytetään kuitenkin lämpötilayksikkönä kelviniä.
Luokka:kulman yksiköt
ja:度 (角度)
simple:Degree (geometry)
Kylmä sotaKylmä sota on kahden valtion välillä vallitseva valtataistelu, lähes sotatila, jossa ei kuitenkaan käytetä suoria sotilaallisia toimia vaan turvaudutaan propagandaan, vakoiluun, taloudellisiin ja poliittisiin taistelukeinoihin. Joskus myös satelliittivaltioiden välisiä konflikteja tuetaan toisen osapuolen vahingoksi.
USA vs. Neuvostoliitto
Kylmä sota -termiä käytetään useimmiten Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hegemonioiden välisestä valtakamppailusta toisen maailmansodan lopusta Neuvostoliiton luhistumiseen 1990-luvun alussa.
Tässä nimenomaisessa sodassa maailma oli lähes kokonaan jakautunut kahteen blokkiin - Toinen oli ns. läntinen blokki, johon kuuluivat lähinnä teollistuneet NATO-maat. Itäiseen blokkiin kuuluivat useimmat sosialistiset maat, jotka olivat perustaneet NATO:lle vastineeksi Varsovan liiton.
Ideologinen ristiriita
Tilanteessa olivat myös vastakkain kaksi ideologista maailmaa. Länsi näki idän epädemokraattisena, autoritaarisena kommunistidiktatuurina ja itä vastaavasti lännen porvarillisina imperialisteina ja riistäjinä. Kummassakin tapauksessa yleisessä mielipiteessä valtiokoneiston propaganda teki ideologioista - kommunismista ja kapitalismista - voimakkaan pejoratiivisia, tunnepitoisia ja katkaisi niiden yhteydet todellisiin poliittisiin ja taloudellisiin teorioihin.
Suorat ja epäsuorat sotilaalliset toimet
Kylmän sodan ilmapiiri johti lukuisiin konflikteihin, joista osa oli aseellisia - ns. proxy-sotia käytiin mm. Vietnamissa, Angolassa, Koreassa ja Afganistanissa. Näissä sodissa eivät suoranaisesti olleet vastakkain suurvallat, vaan usein toisen suurvallan joukot ja jokin toisen blokin satelliiteista.
Eräs esimerkki tilanteesta oli Yhdysvaltain toimet sen omaksi takapihakseen katsomassaan latinalaisessa Amerikassa, jossa Yhdysvallat horjutti joko salaa tai julkisesti liian vasemmistolaiseksi katsomiaan hallituksia (esim. Chile ja Allende, Guatemala ja Arbenz). Nicaraguan sandinistihallitusta vastaan käytiin eräänlaista proxy-sotaa palkkasoturien avulla, suorasta sodankäynnistä Kuubaa vastaan luovuttiin Sikojenlahden fiaskon jälkeen. Lisäksi lukuisia pienempiä Karibian alueen saarivaltioita miehitettiin aika ajoin.
Neuvostoliitto harjoitti samanlaista tiukkaa valvontapolitiikkaa Itä-Euroopan maiden kohdalla, jossa mahdolliset kansannousut tai poikkeamat Kremlin linjasta tukahdutettiin nopeasti. Tunnetuimpia näistä olivat Unkarin kansannousun kukistaminen ja Prahan kevään lopettanut Tšekkoslovakian miehitys.
Tiedustelupalvelut
Oman osansa kylmän sodan toimista muodostivat tiedustelupalveluiden loputtomat juonet. Vastapuolina olivat Yhdysvaltain Central Intelligence Agency,CIA ja Neuvostoliiton Komitet Gosudarstvennoi Bezopasnosti, KGB. Tiedustelu oli jatkuvaa kilpajuoksua kaksoisagentteineen ja loikkareineen. Kuuluisimpia vakoilutapauksia oli Ethel ja Julius Rosenbergin tapaus, jossa kaksi amerikkalaista kommunistia, joita syytettiin atomivakoilusta Neuvostoliiton hyväksi tuomittiin kuolemaan (ainoat vakoilusta teloitetut amerikkalaiset kylmän sodan aikana). Rosenbergien tapauksesta on kuitenkin sanottava, että mitä todennäköisemmin kysymyksessä oli Yhdysvaltain julkisessa ilmapiirissä vallinnut "Punaisen vaaran" ylireagointi. Todelliset atomivakoilijat tuskin vaarantaisivat itseään avoimen kommunistisella poliittisella toiminnalla. Asiasta on kuitenkin useita näkemyksiä.
Punainen vaara
Yhdysvalloissa valtion propaganda ja luodut mielikuvat demonisoivat kommunistit siihen pisteeseen, että yleisessä mielipiteessä lähenneltiin hysteriaa. Pelko johti lopulta eriasteisiin kommunistivainoihin, joissa keskeisimpänä oli ns. mccarthyismi joka kohdisti tutkimuksensa erityisesti Hollywoodin vasemmistolaisina pidettyihin ohjaajiin ja näyttelijöihin. Tässä tapauksessa kommunismi oli käsitteellistetty koskemaan kaikkea vasemmistolaisuutta, joka nähtiin Neuvostoliitto-myönteisyytenä. Kommunisminvastaisuus ulottui myös syvälle viihdekulttuuriin ja elokuviin. Ajatus yhdistettiin erityisesti vakoojiin, isänmaanpettureihin ja alituisesti vaanivaan ydinsodan pelkoon. 50-luvun aktiivisten kommunistivainojen jälkeen ilmapiiri lieveni ja 60-luvun nuorisokapinallisliikkeen yhteydessä vasemmistolaisuus ainakin jossain määrin "rehabilitoitiin". Tosin "sosialismi" ja "kommunismi" ovat amerikkalaisessa julkisessa sanassa ja politiikassa säilyttäneet tänäkin päivänä voimakkaan negatiivisesti latautuneen merkityksensä.
Neuvostoliiton propaganda aiheutti oman väestön piirissä varmasti samansuuntaisia ilmiöitä, mutta totalitaarisen valtion yleisen mielipiteen arviointi eri aikakausina on jo hankalampaa.
Ydinaseet
kommunismi]
Keskeisin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kilpailun aihe oli sotilaallinen voima ja etenkin ydinaseet nousivat tässä keskeiseksi. Tähän liittyi läheisesti ydinenergian kehittäminen ydinasemateriaalin tuottamiseksi ja sotilaallisen rakettitekniikan kehitys ns. ydinohjukset. 50-luvulta kylmän sodan loppuun kahden suurvallan välillä vallitsi ns. kauhun tasapaino, jossa kumpikin osapuoli kykeni tarvittaessa aiheuttamaan niin suuren tuhon toiselle puolelle, että ydinaggressio olisi ollut käytännössä itsemurha. Ydinsodan vaaran takia osapuolet eivät koskaan ajautuneet suoraan sotilaalliseen konfliktiin, vaan ratkoivat erimielisyyksiään proxy-sodissa. Täten ydinaseiden katsottiin turvanneen pitkän, mutta jäätävän rauhanjakson.
Ydinsodan pelko loi aikakauden kulttuuriin omalaatuisen sekoituksen hysteeristä pelkoa ja epävarmuutta, sekä pohjan sodan mielettömyyden kritisoinnille.
Lähteitä
- Thomas C. Reed:"At the Abyss - An Insider’s History of the Cold War" Ballantine Books, New York 2004
Katso myös
- proxy-sota
- Tietokoneet ja mallintaminen Neuvostoliiton kaatamisessa
Luokka:Kylmä sota
ms:Perang Dingin
ko:냉전
ja:冷戦
simple:Cold War
th:สงครามเย็น
KapitalismiKapitalismi on Max Weberin kehittämän määritelmän mukaan (General Economic History, 1927): Talousjärjestelmä, joka perustuu:
- henkilökohtaisesta tai perheen taloudesta erotettuihin kirjanpitoa ylläpitäviin yrityksiin,
- vapaisiin markkinoihin, jotka ovat avoimet sosiaalisesta asemasta riippumatta,
- kehittyneen teknologian käyttöön, erityisesti suuryrityksissä, jotka tarvitsevat runsaasti sijoituspääomaa,
- tasa-arvoon lain edessä perustuvat oikeusjärjestelmä, joka takaa yksityisen omistusoikeuden
- joustavat työmarkkinat, jotka takaavat sosiaalisen liikkuvuuden, ilman orjuutta tai maaorjuutta ja lakiin perustuvia tai institutionaalisia rajoituksia, kuten minimipalkkoja tai ammattiyhdistyksiä
- osakkeiden julkinen kauppa, jolla kerätään suuria määriä sijoituspääomaa.
Yksikään talousjärjestelmä ei ole ikinä saavuttanut näitä kaikki vaatimuksia täydellisinä.
Huolimatta siitä, että "kapitalismi" on "ismi", se ei ole ideologia tai liike, vaan tuotannon tapa.
Usein kapitalismi rinnastetaan suoraan markkinatalouteen. Sanan "kapitalismi" suomennokseksi on myös ehdotettu sanaa pääomatalous.(kuka?) Edellämainittujen käsitteiden käytöstä ei olla kuitenkaan yksimielisiä.
Historiaa
Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismi kehittyi alun perin käsi kädessä käsityöläisperinteestä nousevan teollisuustuotannon myötä ja kapitalismi edusti uudenlaista tuotantotapaa suhteessa orjayhteiskunnan ja feodalismiin maanviljelykseen ja maanomistukseen.[http://www.valt.helsinki.fi/staff/ptkettun/sosialismi04/luento3.html]
"Kapitalismi"-sanan keksi William Makepeace Thackeray 1800-luvun puolivälin tienoilla. Nykyaikaisen kapitalismin instituutiot, korporaatio, pörssit ja kauppaliitot syntyivät jo sydänkeskiaikana vuosina 1000–1300. (katso myös: Hansaliitto). Kapitalismi on saattanut syntyä ilmiönä noin 200 vuotta vuoden 1349 Mustan surman jälkeen. Tarkka ajoitus on kuitenkin heikolla pohjalla, koska se mitä kapitalismiin tarkalleen ottaen kuuluu on hankala määritellä. Rahaa ja rahoituslaitoksia on ollut olemassa muinaisessa Foinikiassa ja Intiassa ja Kiinassa jo vuosisatoja, mutta modernin kapitalismin synty Länsi-Euroopassa on kuitenkin kiistatonta. Tuotantovoimaa alettiin suunnata tuotantokapasiteetin parantamiseen edellisten vuosisatojen pyramidien ja katedraalien rakentamisen sijaan. Kiistely siirtymisen tapahtumisesta feodalismista kapitalismiin kävi vilkkaana etenkin marxilaisten keskuudessa, koska se muodostaa pääkohdan marxilaisessa historian teoriassa.
Kapitalismin synnylle on esitetty sisäisiä ja ulkoisia syitä: maaorjuuden heikkeneminen rahatalouden myötä ja itsevaltiuden kasvu, jolloin feodaaliruhtinaiden valta väheni. Ulkoisia syitä ovat törmäys islamin kanssa ja uusien kauppareittien etsiminen entisten katkettua (silkkitie), tykin keksiminen, jolloin kauppalaivat saattoivat purjehtia turvassa pidemmälle kotisatamastaan. Max Weber esitti teoksessaan "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki", että kapitalismin syntyy vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa, mutta maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloa uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta.
Länsi-Euroopassa 1700-luvulle, Itä-Euroopassa kauemmin, kapitalismi vallitsi feodalismin kanssa rinnan. Aateliston valta perustui etuoikeuksiin ja verotusoikeuteen, maanomistukseen ja maanviljelijöiltä perittyyn maanvuokraan. Kuitenkin raha, markkinat, sopimukset, omistusoikeus ja yhtenäinen laki (vuodesta 1648) alkoivat olla yleisiä.
Teollisuustuotanto sekä valistusajattelu mullistivat talouden ja ajattelun rakenteet ja lisäsivät porvariluokan valtaa ja asemaa. Höyrykone mullisti tuotannon ja kapitalismin kehitys siirtyi kaupasta teollisuuteen. Teollistumisesta tuli synonyymi kapitalismin kanssa. Englannin 1770-luvun teollista vallankumousta seurasivat muut kahden seuraavan vuosisadan aikana. Tämä talouden ja vallan muutos johti suuriin mullistuksiin; väestönkasvu, liikenneyhteyksien ja kommunikaation nopeutuminen.
Amerikan vallankumous ja sen seuraajat kuten Ranskan suuri vallankumous olivat kansan, etenkin porvarien kapinoita monarkiaa ja verotusta, yleensä myös mm. aatelin ja kirkon etuoikeuksia vastaan. Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat pyyhkivät feodalismin jääneet pois. 1800-luvun liberalismin piirteisiin kuuluivat vapaakauppa, kulta rahan arvon takeena, tasapainoiset budjetit ja minimaalinen köyhäinapu.
Perheen rikkoutuminen tuotannon perusyksikkönä ja ihmisten siirtyminen kaupunkeihin johti sosiaalisiin mullistuksiin. Erilaiset utopistit ja nostalgikot haaveilivat paremmasta maailmasta. Syntyi sosialismi, josta tuli vastavoima ja uudistusliike kapitalismille. Samaan aikaan syntyivät ensimmäiset ammattiyhdistysliikkeet. Ammattiyhdistykset ja joukkovoima olivat voimakas vaikuttaja, mikä johti työsuojelun ja sosiaaliturvan syntyyn.
Länsimaat kokivat 1800-luvulla suhdannevaihteluja sekä maailmansotien välillä vuonna 1929 alkaneen suuren laman, joka osoittautui vakavaksi kapitalismin kriisiksi. Kollektivistinen Neuvostoliitto ja korporativistiset Saksa ja Italia olivat laman runtelemille Euroopan valtioille merkittävä kilpailija. Talouden vaihteluja pyrittiin tasaamaan valtion talouden, mm. investointien kautta. Tämän tyyppisen ajattelutavan teorisoi John Maynard Keynes. Vanhemman talousteorian ja Keynesin ajatusten pohjalta muokattiin näiden kahden synteesi, jota kutsutaan keynesiläisyydeksi. Hyvinvointikapitalismi Yhdysvalloissa New Dealin mukana ja Britanniassa toisen maailmansodan jälkeen palauttivat luottamusta kapitalismiin. Keynesiläisyyden täystyöllisyys näytti pysyvältä ratkaisulta ongelmiin.
Keynesiläisyyttä kritisoi esimerkiksi monetarismin isä, Milton Friedman 1950-luvun lopulla. Perinteisestä keynesiläisyydestä pitkälti luovuttiin taloustieteessä 1970-luvulla, jolloin monet teollisuusmaat olivat taloudellisesti vaikeassa tilanteessa inflaation ja työttömyyden noustessa samanaikaisesti. Vaikka keynesiläisyyden eri versioilla on yhä kannattajia, 1970-luvulta lähtien taloustieteen valtavirta on siirtynyt uusklassiseen taloustieteeseen. Radikaalimpia oikeistolaisia näkemyksiä edustavat monetarismi, itävaltalainen taloustiede ja uusi klassiseen koulukunta. Margaret Thatcher ja Ronald Reagan yksityistivät valtion omistamia yrityksiä, vähensivät verotusta ja sääntelyä sekä uudistivat hyvinvointivaltiota. (kts. uusliberalismi)
1900-luvun alussa syntyneet monikansalliset yhtiöt nousivat uuden globaalin kapitalismin keulakuviksi. Itä- ja Keski-Euroopan maiden vapautuminen sosialismista 1989–1991 vähensi oleellisesti sosialistisen suunnitelmatalouden mainetta ja teki kapitalismista useimpien maiden johtajien silmissä ainoan varteenotettavan talousjärjestelmän. 1990-luvulta eteenpäin kapitalistiset piirteet lisääntyivät entisestään useiden maiden kansantalouksissa. Tämä tapahtui erilaisten talouden liberalisointitoimien kautta.
Teoriaa
Kapitalismille on tunnusomaista, että jokainen on itse vastuussa toimeentulostaan. Kansalaisilla on oikeus vapaasti päättää ammatistaan, työpaikastaan ja taloudellisesta toiminnastaan.
Kapitalismin perusajatuksiin kuuluu yksityisomistus. Yksityinen omistus merkitsee, että yksityishenkilöt tai heidän vapaaehtoisesti muodostamansa yksityiset yritykset, yhdistykset tai muut yhteisöt omistavat tuotannon tekijät ja palkkaavat työvoimaa. Yksityisomistukseen kuuluu oikeus päättää omaisuudestaan, siis esim. käyttää, myydä, lahjoittaa.
Liberaalissa kapitalismissa taloudelliset toimijat kilpailevat valtion korkeintaan vähän rajoittamilla vapailla markkinoilla lain rajoissa. Yksityisestä omistusoikeudesta ja vapaista markkinoista seuraa taloudellista kilpailua. Kapitalistisessa taloudessa on työnjakoa ja erikoistumista, jossa jokainen henkilö ja yritys voi erikoistua parhaiten osaamaansa.
Kapitalistinen talous ei kuitenkaan merkitse ns. täydellistä kilpailua, jolla taloustieteen määritelmän mukaan tarkoitetaan vapaan kilpailun lisäksi tuotteiden homogeenisuutta, yritysten äärimmäisen suurta määrää ja pientä kokoa (markkinoilla toimijoiden atomistisuus) ja informaation täydellistä ja äärimmäisen nopeata välittymistä ja ulkoisvaikutusten olemattomuutta.
Kapitalismissa tavaroiden ja palveluiden markkinoiden lisäksi vaaditaan esimerkiksi arvopaperimarkkinat ja pääomasijoittamista, muun muassa koska yritystoimintaan on kerättävä suuria määriä pääomaa.
Kapitalismia kannattavien mukaan kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Valtion tulisi eräiden radikaalien kapitalismin kannattajien mielestä sekaantua vain minimivaltion ylläpitoon, jolla pidetään yllä omistusoikeus, henkilökohtainen koskemattomuus ja sopimukset.
Heidän mukaansa kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Valtion tulisi sekaantua vain, joidenkin mukaan ainoastaan, lakijärjestelmän ylläpitoon, jolla pidetään yllä omistusoikeus ja sopimukset. Anarkokapitalistit vastustavat kuitenkin valtion kaikenlaista toimintaa. Kapitalismia ovat puolustaneet esimerkiksi Milton Friedman kirjassaan ”Capitalism and Freedom” ja Ayn Rand kirjassaan ”Capitalism: The Unknown Ideal”.
Näkemyksiä
Kapitalismilla on ollut työväenliikkeessä aina kielteissävytteisiä vivahteita. Siihen yhdistetään usein pääoman ylivalta ja riisto. Karl Marxin mukaan kapitalismi on kuitenkin edistyksellinen ja välttämätön kehitysvaihe. Marxin seuraajat taas ovat jakautuneet niihin, jotka näkevät kapitalismin välttämättömänä ja edistyksellisenä, sekä toisaalta niihin, jotka näkevät kapitalismin yksinomaan negatiivisena.
Nykyisten sosialistien mukaan kapitalismille luonteenomainen piirre on riskien ulkoistaminen, jossa yritystoiminnan toteutuneet riskit (esim. ympäristöriskit, työttömyys) siirretään yhteiskunnan maksettavaksi, mutta voitto jaetaan omistajien kesken.
Lähteitä
- Meghnad Desai "Capitalism", The Oxford Companion to the Politics of the World, 2e. Joel Krieger, ed. Oxford University Press Inc. 2001.
- Clive H. Lee "capitalism" The Oxford Companion to British History. Ed. John Cannon. Oxford University Press, 1997.
Katso myös
- Kehityskritiikki
- Laissez faire
- Markkinatalous
- Vapaakauppa
Luokka:Talous
ja:資本主義
th:ทุนนิยม
Antiikin Kreikka
Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita. Se ei rajoitu nykyisen Kreikan valtion alueisiin, vaan siihen sisältyvät myös alueet, joille helleeninen kulttuuri antiikin aikana levittäytyi. Näihin alueisiin lukeutuvat Kypros, osa Turkista, Sisilia, Etelä-Italia ja kreikkalaiset siirtokunnat ympäri Välimerta.
Antiikin Kreikan historia jaetaan yleensä arkaaiseen aikaan (n. 700 eaa.–480 eaa.), klassiseen aikaan (480 eaa.–330 eaa.) ja hellenistiseen aikaan (330 eaa.–27 eaa.). Antiikin hellenistinen kulttuuri jatkui tämän jälkeen Rooman vallan alaisuudessa, samalla leviten yhä laajempien ihmisryhmien ulottuville. Kulttuurin ja etenkin kreikan kielen elinvoimaisuudesta kertoo Bysantin kreikankielisyys puoli vuosituhatta myöhemmin.
Historia
Arkaainen aika
Kreikka kehitti jo pronssikautena korkean esihistoriallisen kulttuurin. Ensimmäinen alueen luotettavasti kreikkalaiseksi tunnistettu kulttuuri oli mykeneläinen kulttuuri. Se syntyi n. 1700 eaa. ja nousi suurimpaan kukoistukseensa n. 400 vuotta myöhemmin. Kulttuuri romahti vuoden 1100 eaa. paikkeilla. Toinen varhainen kreikkalainen kulttuuri oli kreetalainen kulttuuri.
Rautakauden alussa n. vuonna 1100 eaa. Kreikka joutui eristetyksi ja taantui sivistyksellisesti. Tästä seurasi kaksisataa vuotta kestänyt levottomampi aikakausi, jota on perinteisesti kutsuttu pimeiksi vuosisadoiksi. Kreikkaan tunkeutui uusia indoeurooppalaisia heimoja (doorilaisten vaellus), ja näin muodostui vähitellen historiallisesti tunnettu Kreikan kansa.
Näiden vuosisatojen aikana kehittyi kaupunkivaltioksi kutsuttu poliittinen järjestelmä, joka nousi hallitsevaksi Kreikassa. Kehityksen etunenään astuivat merkittävimpinä kaupunkivaltioina Efesos, Miletos, Theba, Argos, Ateena ja Sparta.
Tänä aikana alkoi myös kreikkalaisten ympäri Välimerta ja Mustaamerta ulottunut asutustoiminta. Itärannikon ja Vähä-Aasian kaupungit alkoivat harjoittaa merikauppaa, ja perustivat n. vuodesta 750 eaa. siirtokuntia pitkin Euroopan etelärannikkoa Mustaltamereltä Marseillen seuduille saakka ja varsinkin Sisiliaan ja Etelä-Italiaan (Suur-Kreikka). Tytärkaupungit veivät emämaahan viljaa ja ostivat sieltä kulttuurituotteita, joita – kuten kreikkalaista sivistystä yleensä – ne levittivät laajalle. Siirtyminen maataloudesta kauppaan aiheutti sisäisiä taisteluita. Useissa kaupungeissa se vei tyrannivaltaan.
Ateenassa, yhtyneen Attikan pääkaupungissa, alemman kansan tyytymättömyys oikeudelliseen mielivaltaan ja taloudelliseen ahdinkoonsa aiheutti kirjoitettujen lakien säätämisen (katso Drakon, Solon). Noin vuosina 560–510 eaa. Ateena – joka muuiden valtioiden tavoin oli aikoinaan ollut kuningaskunta, mutta sitten karkoittanut kuninkaansa – oli tyrannien hallitsema (katso Peisistratos, Hipparkhos, Hippias). Heidän kukistuttuaan Ateenasta tuli kansanvaltainen tasavalta, jossa tosin arkontit ja areiopagi edelleen säilytettiin rajoitetuin valtuuksin, mutta jossa kansa kansankokouksen kautta sai entistä suuremman sananvallan. Vapaudelle vaaralliset kansalaiset saatettiin äänestyksellä karkottaa maanpakoon (katso ostrakismi).
Klassinen aika
Klassista aikaa on pidetty kreikkalaisen kulttuurin kultakautena. Sen on katsottu alkavan persialaissodista n. vuonna 480 eaa. ja päättyvän Aleksanteri Suuren kuolemaan vuonna 323 eaa.
Ajanjaksolle osuu myös kuuluisa peloponnesolaissota 431–404 eaa. Vuonna 338 eaa. Makedonian Filippos II, Aleksanteri Suuren isä, alisti Kreikan hallintaansa ja perusti Korintin liiton.
Aikakautta kuvaa kilpailevien kaupunkivaltioiden Ateenan ja Spartan kilpailu hegemoniasta, Ateenan nousu merimahdiksi ja demokratian alkeismuotojen kehitys Ateenassa. Aikakautena eli myös useita kuuluisia valtiomiehiä, puhujia, sotilaita, historioitsijoita, runoilijoita, näytelmäkirjailijoita ja filosofeja. Mainetta saavuttivat esimerkiksi Themistokles, Aristeides, Perikles, Sokrates, Platon, Aristoteles, Simonides, Euripides, Sofokles, Herodotos ja Thukydides.
500-luvulla eaa. oli Persia alistanut valtaansa Vähän-Aasian kreikkalaiset kaupungit. Nämä tekivät vuonna 500 eaa. kapinan, jonka persialaiset kukistivat, mutta joka aloitti persialaissodat (500-449 eaa). Kostaakseen kapinallisia auttaneille Ateenalle ja Eretrialle Persian kuningas Dareios I Suuri lähetti laivaston Kreikan vesille. Se laski sotajoukon maihin Attikassa, mutta Miltiadeksen johtamat kreikkalaiset voittivat sen Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa.
Vuonna 480 eaa. Kserkses toi Aigeianmeren ympäri armeijan, jota vastaan taistellessaan Thermopylain solassa Spartan kuningas Leonidas kärsi sankarikuoleman. Ateena hävitettiin. Salamiin taistelussa persialainen laivasto voitettiin perin pohjin (480), ja seuraavana vuonna vuorostaan maa-armeija Plataiain taistelussa sekä laivasto Mykalen niemen kohdalla. Persialaiset karkotettiin kokonaan Aigeianmereltä.
Voittojen hedelmät tulivat etupäässä Ateenan hyväksi, jota Themistokles, Aristeides ja myöhemmin Perikles johtivat. Se oli suuren, 200 kaupunkia käsittävän meriliiton päävaltio. Spartan ja Ateenan kilpailu Kreikan hegemoniasta eli ylivallasta aiheutti peloponnesolaissodat (431-404 eaa.), joiden päättyessä Ateenan oli luovutettava Attikan ulkopuolella olevat alueensa, purettava satamakaupunkiinsa Pireakseen johtavat muurit ja luovutettava laivastonsa.
Perikleen aikana laajennettua kansanvaltaa kohtasi Ateenassa lyhytaikainen taantumus: 30 tyrannin kausi. Vähän-Aasian kreikkalaiset kaupungit menetettiin uudelleen Persialle (katso Antalkidas). Spartalta hegemonian peri Theba lyhyeksi ajaksi (katso Epameinondas).
Hellenistinen ja Rooman vallan aika
Makedonialaisen Aleksanteri Suuren valloitusten myötä alkoi hellenistiseksi ajaksi kutsuttu aika. Perinteisessä historiankäsityksessä hellenististä aikaa on pidetty jonkinlaisena rappiokautena, vaikka esimerkiksi luonnontiede nousi tänä aikakautena ennennäkemättömälle tasolle Aleksandriassa. Hellenistinen aika päättyi roomalaisvalloituksiin.
Hellenistinen aika alkoi, kun Makedonia alkoi vähitellen sekaantua Kreikan asioihin ja teki lopun Kreikan valtioiden itsenäisyydestä (katso Demosthenes). Ratkaiseva oli Khaironeian taistelu vuonna 338 eaa. Kapinat tukahdutettiin Filippos II:n ja Aleksanteri Suuren kuoltua.
Roomalaisten voitettua makedonialaiset vuonna 197 eaa. (katso makedonialaissodat) he alkoivat puuttua Kreikan asioihin ja kukistivat vastarintaan nousseen Akaian liiton vuonna 146 eaa. Kreikka menetti nyt kaiken itsenäisyytensä ja liitettiin lopullisesti vuonna 27 eaa. Akaia-nimisenä provinssina Rooman valtakuntaan.
Katso myös
- Antiikin Kreikan kulttuuri
- Antiikin filosofia
- Kreikkalainen mytologia
Luokka:Antiikin Kreikka
ja:古代ギリシャ
zh-cn:古希腊
Gibraltarinsalmi
Gibraltarinsalmi (esp. Estrecho de Gibraltar, arab. جبل طارق, engl. Strait of Gibraltar) on Välimeren ja Atlantin erottava salmi. Salmen pohjoisrannalla ovat Espanja ja Gibraltar, etelärannalla Marokko ja Espanjalle kuuluva Ceutan kaupunki. Gibraltarinniemessä olevaa vuorta ja Marokon pohjoisrannikolla olevaa Jebel Musan vuorta kutsuttiin antiikin ajalla nimellä Herkuleen pylväät (lat. Fretum Herculeum). Ceutassa sijaitseva Monte Hachon vuori kuuluu joidenkin mielestä näihin pylväisiin.
Gibraltarinsalmi on kapeimmillaan 14 km leveä. Salmen syvyys on noin 300 m. Salmessa on voimakkaita merivirtauksia.
Jebel Musa
Salmen sijainti on strategisesti tärkeä, koska meriliikenne Atlantilta Välimerelle ja takaisin kulkee salmen kautta. Toisessa maalmansodassa Britannia hallitsi salmea Gibraltarilla sijaitsevasta tukikohdastaan käsin ja pystyi tehokkaasti rajoittamaan saksalaisten sukellusveneiden kulkua Välimerelle ja sieltä takaisin. Yhdenkään Atlantilta Gibraltarin kautta Välimerelle päässeen saksalaisen sukellusveneen ei tiedetä päässeen takaisin Atlantille.
Linkkejä
[http://formontana.net/uboats.html U-boats, Density Currents and the Strait of Gibraltar]
Luokka:Salmet
ja:ジブラルタル海峡
Platon
Platon (427 eaa—347 eaa) oli Sokrateen kuuluisin oppilas ja Aristoteleen opettaja. Hän oli antiikin suurimpia filosofeja ja on huomautettu, että koko länsimaisen filosofian historia olisi vain alaviitteitä Platonin tuotantoon.
Platon tunnetaan erityisesti klassisesta ideaopistaan, sekä kirjoittamistaan dialogeista (mm. Pidot, Faidros, Valtio), kirjeistään, sekä Sokrateen puolustuspuheesta. Platonin dialogit ovat antiikin ainoina säilyneet kaikki nykypäivään, mutta osaa hänen nimissään kulkevista teoksista pidetään epäperäisinä, myöhempien platonikkojen kirjoittamina.
Platon oli rationalisti ja dualisti. Hän oli tyyliltään kirjailija, joten hänen kirjoituksensa sisälsivät tarinoita, vertauskuvia ja myyttejä yhdistettynä filosofiseen analyysiin. Platon kirjoitti myös Sokrateen kirjoituksia muistiin, ja myös Platonin dialogeissa Sokrates on miltei poikkeuksetta pääosassa. On kuitenkin epäselvää, missä määrin Sokrateen hahmon dialogeissa omaamat mielipiteet ovat todellisen historiallisen Sokrateen ajatuksia, ja missä määrin Platonin omia ajatuksia, jotka on pantu Sokrateen nimiin.
Elämä
Sokrateen puolustuspuhe
Platon oli kotoisin Ateenasta. Hän syntyi suhteellisen aristokraattiseen perheeseen, sillä hän oli äitinsä puolelta sukua tunnetuille valtiomiehille Solonille ja Glaukonille.
Platonin oikea nimi oli Aristokles. Lempinimen Platon hänen sanotaan saaneen painikumppaneiltaan. Se tarkoittaa kreikaksi leveää (platys). Ei tiedetä tarkoitettiinko sillä mahdollisesti hänen ulkoista olemustaan tai esimerkiksi painityyliä. Urheilun lisäksi runous kiinnosti nuorta Platonia, mutta legendan mukaan Platon hautasi lopullisesti haaveensa runoilijan urasta kuultuaan ensimmäistä kertaa Sokrateen puhuvan.
Platonista tuli Sokrateen oppilas jo nuorena, ja hän osallistui — ainakin oman kertomuksensa mukaan — Sokrateen oikeudenkäyntiin, mutta ei teloitukseen. Sokrateen saama kohtelu liikutti häntä suuresti, ja suurin osa hänen varhaisista töistään sisältää muistelmia hänen mestaristaan. On esitetty, että hänen eettisten kirjoitustensa ytimenä oli sellaisen yhteiskunnan tavoittelu, jossa samanlaiset epäoikeudenmukaisuudet eivät voisi enää toistua.
Platon sai myös paljon vaikutteita mm. pythagoralaisilta, joiden ajatus numeerisesta harmoniasta on nähtävissä hänen ideaopissaan; Anaksagoraalta, joka opetti Sokratesta ja oli sitä mieltä, että mieli tai järki kykenee tunkeutumaan kaikkialle; sekä Parmenideeltä, jonka opetukset asioiden sopusoinnusta vaikuttivat hänen käsityksiinsä sielusta.
Hän perusti 40-vuotiaana Akatemian, joka oli yksi varhaisimmista organisoiduista oppilaitoksista länsimaissa. Se sijaitsi Akademeia-nimisessä lehdossa Ateenassa. Aristoteles opiskeli siellä monien muiden kuuluisien oppineiden tavoin useiden vuosien ajan. Bysantin keisari Justinianus I lakkautti laitoksen toiminnan vuonna 529.
Teokset
Platon kirjoitti enimmäkseen dialogimuodossa, josta hän on erityisen kuuluisa. Platonin varhaisimpia dialogeja sanotaan sokraattisiksi dialogeiksi. Niissä Sokrates on huomiotaherättävässä roolissa, henkilöhahmot keskustelevat kyselemällä toisiltaan, eikä dialogi noudata mitään tiukkaa valmista muotoa.
Dialogit kuitenkin muuttuivat suuresti Platonin elämän aikana. Tutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että Platonin varhaisemmat dialogit perustuvat läheisemmin Sokrateen ajatteluun, kun taas myöhemmissä dialogeissa hän erkaantuu mestarinsa näkemyksistä, ja Sokrates on joko poissa tai hiljaa. Välivaiheen dialogeissa Sokrates toimii Platonin omien ajatusten puhetorvena, ja niiden kysymys-vastaus-tyyli on enemmän tietyn muodon mukaista: päähenkilö esittää Platonin ajatuksia, ja muut henkilöhahmot eivät voi sanoa paljon muuta kuin "kyllä", "varmasti", ja "olet aivan oikeassa".
On myös esitetty, että Platon kirjoitti myöhemmät dialogit kokonaan itse, kun taas varhaisemmat dialogit saattavat olla Sokrateen omista dialogeista tehtyjä muistiinpanoja. Kysymystä siitä, mitkä dialogit ovat aitoa Sokratesta, kutsutaan sokraattiseksi ongelmaksi. Joka tapauksessa Platonin antama kuva Sokrateesta ei täysin vastaa muiden lähteiden antamaa kuvaa hänestä. Platon teki hänestä ihannefilosofin ja oman samaistumisensa kohteen.
Dialogien näennäisesti lavastettu asetelma antaa sekä Platonille että lukijalle mahdollisuuden etääntyä filosofisista kysymyksistä, jotka ovat kulloinkin keskustelun alla. Kukin voi valita kahdesta lähestymistavasta: on mahdollista joko osallistua dialogeihin ja niissä keskusteltuihin ideoihin, tai vain ajatella dialogeja esityksenä niihin osallistuvien henkilöiden persoonallisuuksista. Dialogimuoto mahdollisti myös sen, että Platon saattoi laittaa epäsuosittuja mielipiteitä vihamiestensä suuhun, esimerkkinä Thrasymakhos Valtiossa.
Platonin teoksisssa pohditaan mm. aristokraattista ja demokraattista hallitusmuotoa, perinnöllisyyden ja ympäristötekijöiden vaikutusta ihmisten älykkyyteen ja persoonallisuuteen (josta myöhemmin ovat puhuneet mm. Hobbes ja Locke), sekä ihmismielessä olevan tiedon subjektiivisuutta ja objektiivisuutta (josta myöhemmin ovat puhuneet mm. Hume ja Kant). Jopa myyttinen tarina kadonneesta Atlantiksesta on saanut alkunsa Platonin esimerkinomaisesta kertomuksesta teoksissa Timaios ja Kritias.
Alla on luettelo Platonin teoksista. Luetteloon on merkitty tähdellä (
- ) ne teokset, joista jotkut oppineet epäilevät, ettei Platon ole teoksen oikea kirjoittaja, ja kahdella tähdellä (
- ) ne teokset, joista oppineet ovat yleisesti sitä mieltä, ettei Platon ole teoksen oikea kirjoittaja.
Tetralogiat
Atlantiksesta
Teokset jaetaan yleisesti yhdeksään tetralogiaan Thrasylloksen jaottelun mukaan, jonka Diogenes Laertios esitti näin:
- I tetralogia
- Euthyfron (Pyhästä)
- Sokrateen puolustuspuhe
- Kriton (Siitä, mitä on tehtävä)
- Faidon (Sielusta)
- II tetralogia
- Kratylos (Nimien oikeellisuudesta)
- Theaitetos (Tiedosta)
- Sofisti (Olevasta)
- Valtiomies (Kuninkuudesta)
- III tetralogia
- Parmenides (Ideoista)
- Filebos (Nautinnosta)
- Pidot (Hyvästä)
- Faidros (Rakkaudesta)
- IV tetralogia
- Alkibiades (Ihmisen luonnosta)
-
- Toinen Alkibiades (Rukouksesta)
-
- Hipparkhos (Voitontavoittelija)
-
- Kilpakosijat (Filosofiasta)
-
- V tetralogia
- Theages (Filosofiasta)
-
- Kharmides (Kohtuullisuudesta)
- Lakhes (Urhoollisuudesta)
- Lysis (Ystävyydestä)
- VI tetralogia
- Euthydemos (Eristikko)
- Protagoras (Sofistit)
- Gorgias (Puhetaidosta)
- Menon (Hyveestä)
- VII tetralogia
- Suurempi Hippias (Kauniista)
-
- Pienempi Hippias (Epätodesta)
- Ion (Iliaasta)
- Meneksenos (Hautajaispuhe)
- VIII tetralogia
- Kleitofon (Kehotus)
-
- Valtio (Oikeudenmukaisesta)
- Timaios (Luonnosta)
- Kritias (Atlantiksen tarina)
- IX tetralogia
- Minos (Laista)
-
- Lait (Lainsäädännöstä)
- Epinomis (Yöllinen kokous)
-
- Kirjeet
- (osalle)
Epäperäiset
Seuraavia teoksia on levitetty Platonin nimellä, mutta niiden aitoutta on epäilty jo antiikin aikana:
- Aksiokhos
-
- Määritelmät
-
- Demodokos
-
- Epigrammit (kirjoittaja Platon)
- Eryksias
-
- Alkyon
- (kirjoittaja Leon)
- Oikeudenmukaisesta
-
- Hyveestä
-
- Sisyfos (Päättömät)
-
Filosofia
Epinomis
Pääartikkeli: Platonismi
Platonin varhaisemmat dialogit käsittelivät lähinnä niitä metodeja, joilla voidaan saavuttaa tietoa, ja myöhäisemmät dialogit oikeudenmukaisuutta ja käytännöllistä etiikkaa. Hänen tunnetuimmat työnsä esittivät synoptisen näkemyksen etiikasta, metafysiikasta, järjestä, tiedosta ja ihmiselämästä. Perustavanlaatuisena ideana hänellä oli aina se, että aistien avulla saavutettu tieto on aina epävarmaa ja epäpuhdasta, ja että ainoastaan mietiskelevä sielu voi saavuttaa todellista tietoa. Ainoastaan tällaisella tiedolla on tieteellistä ja eettistä merkitystä.
Platonin suurimpia perintöjä filosofialle, kenties suurin, oli tämä hänen ideaopiksi kutsuttu dualistinen metafysiikkansa, jota kutsutaan myös platonismiksi tai (liioitelluksi) realismiksi. Platonin metafysiikassa maailma jaetaan kahteen puoleen: ymmärrettävissä ja ajateltavissa olevaan "muotojen" maailmaan, ja aistittavissa olevaan maailmaan ympärillämme. Hän näki aistittavissa olevan maailman, ja kaikki siinä olevat asiat, epätäydellisinä kopioina ymmärrettävissä olevan maailman muodoista eli ideoista. Nämä ideat ovat muuttumattomia ja täydellisiä, ja ne ovat käsitettävissä ainoastaan älyllä ja ymmärryksellä, eli sillä mielen kyvyllä, joka ei sisällä aistien käyttöä tai mielikuvitusta. Tämä näkemys voidaan löytää jo aiemmin myös Zarathustran ajattelussa: hän kutsuu näitä maailmoja nimellä Minu (ideamaailma) ja Giti (aistimaailma). Platonin tavoin myös Zarathustra esitteli ideaalivaltion, hän käytti siitä nimitystä Shahrivar (ideaalinen kaupunki).
Vaikutus
Zarathustra
Platonin metafysiikka, ja erityisesti dualismi ideamaailman ja aistimaailman välillä, inspiroi myöhemmin uusplatonikkoja kuten Plotinosta ja gnostilaisia.
Platon vaikutti myös mielipiteisiin tiedon ja oppimisen luonteesta. Tämä keskustelu sai alkunsa Platonin teoksessa Menon, joka alkoi kysymyksellä siitä, voiko hyveitä opettaa, ja eteni uudelleenmuistamisen käsitteeseen, eli oppimiseen aikaisemmin tiedetyn muistamisena, sekä oikeisiin mielipiteisiin, jotka ovat oikeita mutta joilla ei ole selkeitä perusteita.
Platonin ajattelua on usein verrattu hänen kuuluisimman oppilaan Aristoteleen ajatteluun. Aristoteleen maine peitti keskiajalla Platonin ja kaikki muut filosofit alleen niin pitkälle, että skolastikot viittasivat Aristoteleeseen termillä Filosofi, eli hän oli ikään kuin koko filosofian henkilöitymä. Bysantissa Platonin opiskelu kuitenkin jatkui.
Eräs keskiajalle tyypillinen piirre oli se, että filosofian opiskelijat olivat riippuvaisia erilaisista auktoriteeteista ja skolastikkojen historiallisesti merkittäviä filosofeja koskevista kommentaarioista, sen sijaan että heillä olisi ollut käytettävissään näiden filosofien alkuperäisiä teoksia. Platoninkin teokset olivat käytännössä katsoen "kateissa" länsimaiselta sivilisaatiolta, kunnes ne esiteltiin uudestaan persialaisten ja arabialaisten oppineiden välityksellä 1100-luvulla. Nämä oppineet eivät ainoastaan olleet säilyttäneet alkuperäisiä kreikankielisiä tekstejä, vaan myös laajentaneet niitä kirjoittamalla laajoja kommentaareja ja tulkintoja mm. Platonin ja Aristoteleen teoksista (katso Al-Farabi, Avicenna, Averroës). Nämä teokset käännettiin lopulta latinaksi ja myöhemmin paikallisille kielille.
Vasta renensanssiaikana, kun yleinen kiinnostus klassiseen sivistykseen syttyi uudestaan, Platonin filosofia tuli länsimaissa jälleen tunnetummaksi. Monet tiedemiehet ja taiteilijat, jotka jättivät skolastiikan taakseen ja synnyttivät renensanssin, näkivät Platonin filosofian taiteiden ja tieteiden edistyksen perustana. 1800-luvulle tultaessa Platonin maine oli palautettu ja kohonnut jälleen Aristoteleen tasolle.
Merkittävät länsimaiset filosofit ovat jatkaneet Platonin työn tutkimista siitä lähtien, mutta monet ovat poikenneet perinteisistä akateemisista lähestymistavoista, ja kehittäneet oman filosofiansa. Esimerkiksi Nietzsche hyökkäsi Platonin moraalisia ja poliittisia teorioita vastaan, ja Karl Popper totesi, että Platonin Valtiossa esittämä hallintomalli on prototyyppisesti totalitaarinen. Vaikka monet hylkäävätkin tällaiset tulkinnat erilaisilla perusteilla, niistä keskustellaan edelleen laajalti.
Kirjallisuutta suomeksi
- Pietarinen, Juhani: Platonin filosofia. Turku: Kirja-Aurora, 2001.
- Pietarinen, Juhani: Platonin harmonisen mielen etiikka. Toinen painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1997.
- Pitkänen, Pirkko: Platonin hyvän elämän filosofia. Helsinki: Yliopistopaino, 1996.
- Platon: Teokset 1. Apologia. Kriton. Lakhes. Hippias (lyhyempi dialogi). Ion. Euthyfron. Kharmides. Lysis. Protagoras. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
- Platon: Teokset 2. Gorgias. Menon. Meneksenos. Euthydemos. Kratylos. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
- Platon: Teokset 3. Faidon. Pidot. Faidros. Parmenides. Theaitetos. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
- Platon: Teokset 4. Valtio. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
- Platon: Teokset 5. Sofisti. Valtiomies. Timaios. Kritias. Filebos. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
- Platon: Teokset 6. Lait. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
- Platon: Teokset 7. Epinomis. Alkibiades I. Hippias (laajempi dialogi). Kirjeet VI-VIII. Muut epäperäiset teokset: Kirjeet I-V, IX-XIII. Kleitofon. Theages. Kilpailijat. Hipparkhos. Minos. Sisyfos. Demodokos. Hyveestä. Oikeamielisyydestä. Eryksias. Alkibiades II. Aksiokhos. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
- Williams, Bernard: Platon: Filosofian keksiminen. Helsinki: Otava, 2000.
Aiheesta muualla
- [http://classicpersuasion.org/pw/diogenes/dlplato.htm Diogenes Laertios: Platonin elämäkerta (englanniksi)]
- [http://www.mikrosapoplous.gr/dl/dl03.html#platon Diogenes Laertios: Platonin elämäkerta (kreikaksi)]
- [http://classics.mit.edu/Browse/browse-Plato.html The Internet Classics Archive: Works by Plato] — Platonin tärkeimmät teokset englanniksi
Katso myös
- Platonin Akatemia
- Platonismi
- Uusplatonismi
Luokka:Kreikkalaiset filosofit
Luokka:Kreikkalaiset kirjailijat
ms:Plato
ko:플라톤
ja:プラトン
simple:Plato
th:เพลโต
Atlantis:Atlantis on myös avaruussukkulan nimi, katso Atlantis (avaruussukkula).
Atlantis on manner, joka esiintyy mm. Platonin kirjoituksissa. Lukuisista yrityksistä huolimatta tätä myyttistä mannerta ei ole löydetty, ja tieteen kannalta katsottuna Atlantis onkin puhdasta mielikuvituksen tuotetta. Todisteita siitä, että käsitettä Atlantis olisi edes tunnettu ennen Platonia ei ole, vaan ilmeisesti kaikki myöhemmät Atlantista koskevat kirjoitukset pohjautuvat Platonin dialogeihin Timaios ja Kritias. Dialogissa Kritias sanoo kuulleensa kertomuksen isoisältään, joka puolestaan oli kuullut sen isältään, joka oli Solonin sukulainen ja ystävä. Solon taas oli kuullut sen egyptiläiseltä papilta.
Atlantista pidetään mereen vajonneena mantereena, jollaisia löytyy monista myyteistä niin vanhan kuin uudenkin mantereen puolelta (vrt. kelttien Avalon ja Raamatun vedenpaisumuskertomus). Mm. Baskit uskoivat olevansa Atlaintikan jälkeläisiä ja Atsteekit uskoivat tulleensa itäisellä valtamerellä sijainneelta Aztlanin saarelta.
Atlantis on eri teorioissa sijoitettu mm. Kreetalle (minolainen kulttuuri, Euroopan ensimmäinen korkeakulttuuri n. 2600–1250 eaa), Santorinin saarelle (Thíran kaupunki, tuhoutui n. 1550 eaa tulivuoren purkautuessa), Theran saarelle, Kanariansaarten ympäristöön, Azoreille sekä kauemmas Atlantille, kuten Bermudan kolmioon ja jopa Karibialle asti. Platonin mukaan Atlantis sijaitsi Herakleen pylväiden (Gibraltarinsalmen) länsipuolella.
Atlantiksen vajoaminen
Platonin mukaan Atlantis vajosi mereen n. 9000 eKr. Atlantiksen kerrotaan olleen johtava suurvalta, jossa vallitsi ihanteellinen poliittinen järjestelmä sekä korkea kulttuuri ja teknologia. Atlantiksella kerrotaan eläneen myös monia taruolentoja mm. Peryton.
Vajoamisen syyt vaihtelevat, mutta vajoamisen aiheuttajina ovat lähes aina jumalat. Atlantiksen asukkaat saattoivat ryhtyä aggressiivisiksi, ruveta niskuroimaan jumalia vastaan, palvoa titaaneja tai näitä kaikkia yhtä aikaa. Jumalat hukuttivat saaren ja veneillä pelastuneilta pyyhittiin muisti alkuperästä. Nämä pelastuneet asettuivat eräiden teorioiden mukaan Portugaliin ja Espanjaan.
Samankaltaisia tarinoita
Tarina onnellisesta ja vauraasta, mutta myöhemmin mereen hukkuneesta valtakunnasta tulee esiin monissa kulttuureissa (mm. Vedenpaisumusmyytti). Solon kuuli Atlantiksen tarinan Egyptissä Saisin papeilta.
Aaltoihin hukkuneen mantereen taru tunnettiin hyvin aikoinaan Keskivaltakunnan ajalla Egyptissä. Vanha tarina kertoi egyptiläisestä, joka oli laivamatkallaan haaksirikkoon jouduttuaan pelastunut oudolle saarelle. Saarella asui hyväntahtoinen kultainen lohikäärme, joka vei tämän kulkijan pesäänsä. Se kertoi, että saarella asui aikaisemmin 75 onnellista lohikäärmettä, joista vain yksi oli selvinnyt hengissä. Taivaasta tippunut tähti oli polttanut muut, yhden ollessa lentelemässä merellä. Lohikäärme ennusti, että pian saapuisi laiva joka pelastaisi kulkijan, mutta se sanoi myös: "Et ole enää ikinä näkevä tätä saarta, sillä aallot nielevät se."
Atlantiksen "löytyminen" Bahamasaarilta
Amerikkalainen parapsykologi Edgar Cayce ennusti kesäkuussa 1940, että Atlantis nousisi Bahamasaarilla. "Ensimmäisten osien joukossa nousevat Atlantiksesta Poseidia. Odottakaa sitä vuosina 1968 ja 1969, siihen ei ole pitkä aika!" . Merkillisenä yhteensattumana lentäjät havaitsivat vuonna 1968 Bahamasaarten Pohjois-Biminin rannikolta rakennuksilta näyttäviä hahmoja. Sukeltaessa on löytynyt vielä teitä, muureja ja pyramideja muistuttavia muodostelmia. Kuitenkin varsinaista tieteellistä tutkimusta on tehty hyvin vähän ja arkeologista vahvistusta sille, että "Biminin tiet" olisivat jotakin muuta kuin luonnon muovaamia, ei ole pystytty esittämään. Vaikka muodostelmat olisivat ihmiskäsin tehtyjä, Atlantiksen taru sopii huonosti selittämään niitä.
Kuuluja teorioita
Ior Bockin teoria
Suomalainen pseudohistoroitsija ja mystikko Ior Bock sijoittaa Atlantiksen Etelä-Suomeen, jossa hän väittää pienen ihmisyhdyskunnan eläneen jääkaudella. "Altlandiksen" taru on osa laajaa Bockin saagaa.
Edgar Caycen teoria
Edcar Cayce näki merkillisiä unia Atlantiksesta, jossa Atlantis oli henkisesti ja teknisesti korkea kulttuuri. Cayce uskoi, että atlantislaiset olivat onnistuneet valjastamaan ydinenergian ja taitaneet lentämisen. Hänen mukaansa Atlantis oli tuhoutunut kolmessa ydinonnetomuudessa, joista ensimmäinen oli tapahtunut 50 000 eaa ja toinen 10 000 eaa. Aavistaessaan kolmannen olevan tulossa atlantislaiset olisivat paenneet Egyptiin ja Keski-Amerikkaan.
Ignatius Donnellyn teoria
Amerikkalainen kirjailija, politiikko ja tiedemies Ignatius Donnelly on vaikuttanut paljon Atlantiksen tutkimiseen. Hän julkaisi vuonna 1882 teoksen Atlantis: The Antediluvian World (Atlantis - Maailma ennen vedenpaisumista). Teos saavutti valtavaa suosiota Atlantikseen uskovien keskuudessa. Donnellyn väittämät selittävät monia arvoituksia kuten Amerikan alkuperäiskulttuurien ja muinaisen Egyptin yhtäläisyydet, ankeriaiden merkillisen vaelluksen ja baskien alkuperän. Tarvittiin laajaa nykyaikaista tietoa ja taitoa jotta Donnelyn väitteet kyettiin todistamaan vääriksi.
Helena Blavatskyn teoria
Venäläistä spiritismin ja teosofian perustaja ja monen huijarina pitämä Helena Blavatskya on tärkeä henkilö Atlantis–teorioiden joukossa. Blavatskyan mukaan atlantislaiset polveutuvat lemurialaisista ja että se sijaitsi Pohjois-Atlantilla. Hän väitti myös, että atlantislaiset muodostivat ihmiskunnan neljännen juurirodun. Nykypäivän ihmiset ovat viides juurirotu, joista pian amerikkalaisten avustuksella kehittyy kuudes juurirotu. Eteläamerikkalaisista kehittyy vielä viimeinen eli seitsemäs juurirotu.
Linkit
- [http://andrewcollins.com/page/interactive/bahamas.htm Atlantis as the Bahamas]
- [http://www.bocksaga.de/ Bocksaga]
- http://www.juplin.net/Keskustelut
Luokka:Myyttiset paikat ja olotilat
Luokka:Mytologia
ja:アトランティス
Luokka:IlmansuunnatIlmansuuntiin liittyviä artikkeleja.
Luokka:Maantiede Category:1971-72 Southern Hemisphere tropical cyclone season
witaminy darmowe statystyki hoteles amsterdam encyklopedia Kredyt hipoteczny
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Ibn Bajjah
Ibn Bajjah ابن باجة Abu Bakr Muhammad Ibn Yahya Ibn al-Sayegh أبو بكر محمد بن يحيى بن الصايغ was an Andalusian Muslim philosopher and physician who was known in the West using his latinized name, Avempace. He was born in
|
Saturn 5
The Saturn V (popularly known as the Moon Rocket) was a multistage liquid-fuel expendable rocket used by NASA's Apollo and Skylab programs. It was the largest production model of the Saturn family of rockets, although NASA contemplated larger mod
|
Red Chute
Red Chute is a census-designated place located in Bossier Parish, Louisiana. As of the 2000 census, the CDP had a total population of 5,984.
Geography
2000
Red Chute is located at 32°33'53" North, 93°36'35" West (32.564841, -93.609777).
According to the United States Census Bu
|
Pondichéry
right
Pondicherry is a Union Territory of India. It was formerly ruled by the French. It consists of four non-contiguous districts or enclaves.
It is currently undergoing a name change to Puduchery. The name "puduchery" (புதுச்சேரி puduššēri) means "new village" in Tamil. The French spelt it "Poudichéry", which is
|
Pondichery
right
Pondicherry is a Union Territory of India. It was formerly ruled by the French. It consists of four non-contiguous districts or enclaves.
It is currently undergoing a name change to Puduchery. The name "puduchery" (புதுச்சேரி puduššēri) means "new village" in Tamil. The French spelt it "Poudichéry", which is
|
|
Baseball Ground
The Baseball Ground was a stadium in Derby, UK. It was first used for baseball as the home of Derby County Baseball Club from 1890 until 1898 and then for football (soccer) as the home of Derby Count
|
Poudichéry
right
Pondicherry is a Union Territory of India. It was formerly ruled by the French. It consists of four non-contiguous districts or enclaves.
It is currently undergoing a name change to Puduchery. The name "puduchery" (புதுச்சேரி puduššēri) means "new village" in Tamil. The French spelt it "Poudichéry", which is
|
Poudichery
right
Pondicherry is a Union Territory of India. It was formerly ruled by the French. It consists of four non-contiguous districts or enclaves.
It is currently undergoing a name change to Puduchery. The name "puduchery" (புதுச்சேரி puduššēri) means "new village" in Tamil. The French spelt it "Poudichéry", which is
|
|
