Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Lama (talous)

Lama (talous)

Lama on taloustieteellinen termi, joka kuvaa useamman vuosineljänneksen ajan jatkuvaa taloudellisen laskun aikaa. Se on taantumaa vakavampi ilmiö, eikä laman aikainen talouden kehitys muistuta enää normaaleja suhdannevaihteluita. Suhdannevaihtelu tarkoittaa talouskasvun vaihtelua eri aikoina. Kuten taantuman, myös laman alkua luonnehtivat työttömyyden kasvu, luoton vähentyminen, tuotannon ja sijoitusten vähentyminen, konkurssien lisääntyminen ja kaupankäynnin vähentyminen. Lamalle ei ole vakiintunutta määritelmää. Keynesiläisyydessä ja marxilaisuudessa se tarkoittaa pidempään jatkuvaa liikatuotantoa kulutuksen pysyessä matalana – tätä kutsutaan myös erityisesti kulutuskysyntälamaksi erotuksena muunlaisista lamoista. Yleisesti taantuma tarkoittaa "talouden kaatumista", kun taas lama tarkoittaa tilannetta, kun "talous ei pääse enää takaisin ylös." Noususuhdanne merkitsee talouden kiihtyvää kasvua. Korkeasuhdanne merkitsee talouden nopeata kasvua. Laskusuhdanne merkitsee talouskasvun hidastumista. Matalasuhdanne merkitsee talouden hidasta kasvua tai kasvun olemattomuutta tai talouden supistumista eli taantumaa. Klassisen taloustieteen ja itävaltalaisen taloustieteen mukaan suhdannevaihteluja ei tule yrittää tasoittaa suhdannepolitiikalla, vaan matalasuhdanne menee ohi itsestään vapaassa markkinataloudessa ja tarvitaan talouden tervehdyttämiseksi. Uusklassisen taloustieteen mukaan 1930-luvun suuri lama johtui paljolti protektionismin, verotuksen ja sääntelyn kiristämisestä ja tehottoman julkisen talouden kasvattamisesta. Monetarismin mukaan lama johtui paljolti rahamäärän supistumisesta, joka taas johtui epäonnistuneesta keskuspankkipolitiikasta. Itävaltalaisen taloustieteen mukaan suhdannevaihtelut kuten 1930-luvun lama johtuvat enimmäkseen valtiollisen keskuspankin liian löysästä nousukauden kuten 1920-luvun rahapolitiikasta ja pankkien kassavarantovelvoitteen vähäisyyden aiheuttamasta luoton lisäämisestä, jotka johtavat vääriin investointeihin, talouskuplaan ja kuplan puhjettua taantumaan. Keynesiläisyyden mukaan lamat johtuvat liian vähäisestä kokonaiskysynnästä ja yksityisten ja valtion investointien vähäisyydestä ja liiallisesta säästämisestä. Moni keynesiläinen taloustieteilijä uskoo nykyisin, että makrotaloudellisen tietämyksen ja siitä seuraavan aktiivisen suhdannepolitiikan, globalisaation ja sosiaalisen turvaverkon ansiosta uusia suuria lamoja ei enää tule. Marxistien mielestä lama on kapitalismin sisäinen ominaisuus, kriisi, joka johtuu siitä, että riistoa ei voi enää laajentaa, pääoma on kasautunut monopoleiksi ja luonut työttömyyden ja ylituotantoa, voiton suhdeluku tendenssimäisesti alenee ja kansa on proletarisoitunut [http://www.sosialistiliitto.org/nettik/talous/osakaksi.html Kapitalismin dynamiikka]. Öljyhuipun on pelätty aiheuttavan tulevaisuudessa jopa maailmanlaajuisen laman tai taantuman, jos se tapahtuu ennen kuin vaihtoehtoisiin energiamuotoihin on siirrytty riittävän laajassa mittakaavassa. 1970-luvulla öljykriisin väitettiin johtaneen stagflaatioon, mutta talouskasvun on sanottu olevan länsimaissa nykyisin vähemmän riippuvaista öljyn hinnasta. On kuitenkin väitetty, että vapaassa markkinataloudessa öljyn hinnan kallistuminen ei aiheuttaisi lamaa eikä jatkuvaa inflaatiota ja että keskuspankinkin maltillinen rahapolitiikka voisi estää jatkuvan inflaation.

Katso myös


- Luettelo lamoista ja taantumista
- Taantuma
- Öljykriisi Luokka:Makrotaloustiede

Taloustiede

Taloustiede tutkii perinteisen määritelmän mukaan niukkojen ja hyödyllisten resurssien allokointia.

Taloustieteen jaottelu

Yleisimmin taloustieteet jaetaan mikrotalouteen ja makrotalouteen. Edellinen selvittää lainalaisuuksia ihmisten tai ryhmien tarkoitushakuisessa käyttäytymisessä ja lähtee metodologisesta individualismista. Jälkimmäinen luottaa aggregatiiviseen lähestymistapaan, ja etsii lainalaisuuksia kansantalouden suuren mittakaavan tunnusluvuista. Suuren osan viime vuosikymmeniä tutkimuksen kohteena on ollut mikro- ja makrotaloustieteiden yhdistäminen. Konsensus nykyään on, että kaikella hyvällä makrotaloustieteellä on vahvat mikrotaloustieteelliset perusteet. Osa taloustieteen haaroista ei istu helposti jaotteluun. Hankalasti sijoiteltavia ovat esimerkiksi kansainvälinen taloustiede, ympäristötaloustiede, työmarkkinoiden tutkimus l. työn taloustiede, hyvinvointitaloustiede, institutionaalinen taloustiede ja rahoitusteoria. Jotkin haarat, kuten aluetaloustiede, liittyvät oleellisesti sekä mikro- että makrotaloustieteeseen. On olemassa myös näkökulmia, joissa keskitytään tietynlaiseen analyysiin:
- Ekonometria tutkii kansantalouden tunnuslukuja erillisenä taloudessa vaikuttavista mekanismeista, usein tietotekniikan ja vahvojen matemaattisten mallien avulla.
- Kokeellinen taloustiede ja behavioraalinen taloustiede ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana alkaneet soveltaa sosiaalipsykologian menetelmiä rakentaakseen mikrotaloustieteelle empiirisesti perustellun pohjan
- Peliteoria formalisoi tiettyjä sääntöjä seuraavan vuorovaikutuksen tavoitteellisten päätöksentekijöiden välillä, ja luo näin tiukempaa matemaattista pohjaa mikrotaloustieteelle Makrotalousteorian koulukuntia:
- Uusklassinen taloustiede
- Monetarismi
- Itävaltalainen taloustiede
- Keynesiläisyys
- Marxismi Artikkeleita mikrotalousteoriasta:
- Kysyntä ja tarjonta
- Niukkuus
- Vaihtoehtoiskustannus eli rikotun ikkunan ongelma
- Markkinahäiriö
- Peliteoria

Talousteoria

Taloudellinen toiminta on inhimillisten tarpeiden tyydyttämistä. Näitä tarpeita ovat muun muassa:
- fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma, lepo)
- turvallisuuden tarpeet (asunto)
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
- arvostuksen ja vaikutusvallan tarpeet
- itsensä toteuttamisen tarpeet Kaikkia tarpeita ei kyetä tyydyttämään ja ihmiset luovat uusia tarpeita sitä mukaa, kun vanhoja tyydytetään. Täten vallitsee voimavarojen niukkuus. Niukkuudella tarkoitetaan tarpeiden ja niiden tyydyttämismahdollisuuksien välistä jännitettä. Voimavarojen eli resurssien hyödyntämisellä (tuotanto) saadaan tarpeita ja haluja tyydyttäviä hyödykkeitä, kuten aineellisia (autoja, ruisleipää) tai aineettomia (koulutusta, parturipalveluksia). Hyödykkeet voivat tyydyttää tarpeita välittömästi (esim. kulutushyödykkeinä kuten ruisleipä tai henkilöauto) tai välillisesti muiden hyödykkeiden tuottamistarkoituksessa (esim. pääomahyödykkeinä kuten kuorma-auto tai tietokone). Tuotannossa käytettäviä voimavaroja eli tuotannontekijöitä ovat: #inhimilliset voimavarat: työvoima ja siihen liittyvä tieto #tuotetut tuotannontekijät = (reaali)pääoma: rakennukset, koneet, puolivalmisteet jne. #"maa" eli maaomaisuus ja luonnonvarat: malmi, metsät, vilja jne. Pääomalla ei yleensä taloustieteessä tarkoita rahaa, vaan reaalipääomaa. Pääoma ei ole välituote, vaan tuotannontekijä. Yleensä kansantalouden kokonaistuotanto (tuotos, hyödykkeiden määrä) lasketaan vuosittain, esim. bruttokansantuotos (BKT) vuonna 2004 on noin 150 mrd euroa. Pääomahyödykkeet (koneet, rakennukset) ovat pitkäkestoisia, ts. niitä voidaan käyttää usean vuoden aikana. Välituotteiden ajatellaan sen sijaan kuluvan loppuun vuoden sisällä eli ne ovat lyhytkestoisia. Hyödykkeitä lähes rajaton määrä + voimavarojen yhdistäminen usealla tavalla -> valinta Voimavarojen kohdentamisen ongelma eli allokaatio-ongelma: #Mitä hyödykkeitä tuotetaan ja kuinka paljon? #Miten ne tuotetaan, kuka tuottaa ja mitä tuotannontekijöitä käyttäen ja niitä yhdistäen? #Kenelle tuotetaan? Taloustiede yleensä jaetaan kansantaloustieteeseen ja liiketaloustieteeseen.

Katso myös


- Taloustieteiden perusta Luokka:Taloustiede Luokka:Yhteiskuntatiede

Taantuma

Taantuma on makrotaloustieteissä tilanne, jossa maan bruttokansantuote on laskenut kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä. Jos samaan aikaan esiintyy inflaatiota, syntyvää ilmiötä kutsutaan stagflaatioksi. Lyhyttä taantumaa kutsutaan useimmiten taloudelliseksi korjausliikkeeksi. Pidentynyt taantuma on puolestaan lama. Taantuma ei useimmiten kuulu tavalliseen talouteen, jonka mukaan suhdannevaihteluiden aallonpohja kestää korkeintaan yhden vuosineljänneksen. Puoli vuotta ilman talouskasvua tarkoittaa siis taantumaa.

Katso myös


- Suhdannevaihtelu Luokka:Makrotaloustiede

Konkurssi

Konkurssi on tilanne, jossa velallinen henkilö tai organisaatio todetaan tuomioistuimessa kyvyttömäksi maksamaan velkojaan takaisin.

Konkurssi Suomessa

Konkurssissa suoritetaan velkaselvittely kaikkien velkojien kesken eli velallisen omaisuus muutetaan rahaksi ja varat jaetaan velkojille saatavien keskinäisessä suhteessa saatavien etuoikeusjärjestyksen mukaisesti. Velallisen pitää olla ns. konkurssikelpoinen jotta se voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia ovat mm. luonnolliset henkilöt ja yhteisöt kuten yhdistys, osuuskunta, osakeyhtiö, avoin yhtiö jne. Myös kuolinpesä voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia eivät ole mm. valtio, kunta ja seurakunta. Konkurssiin asettamisen edellytyksenä on se, että velallinen on sekä maksukyvytön että ylivelkainen. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, ettei velallinen kykene suorittamaan velkojaan sitä mukaa, kun ne erääntyvät maksettavaksi. Ylivelkaisuudella tarkoitetaan sitä, että velat ylittävät varat. Velallinen asetaan joko velallisen omasta tai velkojan hakemuksesta konkurssiin. Konkurssiasia käsittelee pääsääntöisesti velallisen kotipaikan tuomioistuin. Tuomioistuin määrää konkurssiin asettamispäätöksen yhteydessä pesänhoitajan. Pesänhoitajan tehtävänä on ottaa haltuunsa konkurssipesän omaisuus, laatia pesäluettelo ja velallisselvitys sekä huolehtia myös muista säädetyistä tehtävistä. Suomessa konkurssimenettelyä säätelee konkurssilaki. Konkurssia koskevia määräyksiä löytyy useista muistakin laeista kuten mm. työsopimuslaista. Useissa maissa on ongelmana, että velkoja uhkaa velallista velkaorjuudella, jos velallinen ei tiedä että hänellä on oikeus tehdä konkurssi. Tämä on ihmisoikeusongelma. Velkavankeutta ja velkaorjuutta ei enää ole olemassa nykyisissä oikeusjärjestelmissä.

Linkkejä


- http://www.finlex.fi
- http://www.konkurssiasiamies.fi/ Luokka:Taloustiede ja:倒産 simple:Bankrupt

Marxilaisuus

Marxismi on yhteiskunnallisen ajattelun traditio, joka juontuu Karl Marxin teorioista. Marxismissa on monta eri suuntausta joiden näkemykset poikkeavat toisistaan. Keskeinen jako oli aiemmin länsimaisen akateemisen marxismin sekä toisaalta Neuvostoliiton marxismi-leninismin välillä. Länsimaiden akateeminen marxismi oli suurelta osin sanoutunut irti Neuvostoliitosta.

Marxilainen filosofia

Marxilaiseen filosofiaan kuuluvat historiallinen materialismi, materialistinen dialektiikka ja paljon muita teoreettisen filosofian osa-alueita. Ks. erillinen artikkeli marxilaisesta teoreettisesta filosofiasta. Marxilainen filosofia on ollut suosituinta manner-euroopassa. Se on joskus katsottu osaksi mannermaista filosofiaa. Erityisesti Frankfurtin kriittinen koulukunta oli pitkään marxismin tunnettu edustaja. Viime aikoina tunnettu marxilaista filosofiaa edustava teos on ollut esimerkiksi tunnettu "Empire" -kirja.

Marxismi yhteiskuntatieteissä

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa marxismilla on vahvat perinteet. Esimerkiksi politiikan tutkimuksessa kansainvälisten suhteiden teorioissa marxismi oli pitkään yksi kolmesta koulukunnasta liberalismin sekä realismi/nationalismin rinnalla (nyttemmin tämä kenttä nähdään usein hajanaisempana). Marxilaista kansainvälisten suhteiden teoriaa edustavat nykyään esimerkiksi uus-gramscilaiset hegemoniateoriat. Samoin esimerkiksi sosiologiassa marxismilla oli pitkään vahva asema. Taloustieteessä marxismi ei sen sijaan koskaan ollut kovin vahvoilla länsimaiden yliopistossa, joskin marxilaisia taloustieteen professoreja on edelleen suurten maiden pienissä yliopistoissa. Länsimaisissa taloustieteen suuntauksissa Marxismia ovat edustaneet esimerkiksi monet riippuvuusteorian edustajat, ranskalainen regulaatiokoulukunta (josta käsite fordismi on lähtöisin), sekä maailmanjärjestelmäteoria. Historiantutkimuksessa marxismi on edelleen yksi teoreettinen vaihtoehto muiden joukossa. Marxilaisessa historiantutkimuksessa tärkeää on tuotantovälineiden ja teknologian kehityksen vaikutus muuhun yhteiskuntaan.

Marxismi poliittisena ideologiana

Poliittisena ideologiana marxismi perustettiin tärkeänä vaihtoehtona liberalismille sekä konservatismille, jotka olivat hallinneet länsimaista kulttuuria modernilla aikakaudella. Marxismi kansainvälisen kommunistisen liikkeen muodossa on myös ollut länsimaisen kapitalismin päävihollinen ainakin vuosina 1917-1991. Kommunismin romahtaminen 1900-luvun lopulla ei tarkoittanut marxismin poliittisen ideologian kuolemaa, koska monet marxilaiset olivat hylänneet tukensa Neuvostoliitolle jo aiemmin. Suomessa 1970-luvulla esiintynyt taistolaisuus oli länsimaissa suhteellisen poikkeuksellinen ilmiö, ja muiden maiden nuoret radikaalit 1970-luvulla pitivät Leonid Brezneviä yleensä konservatiivisena hahmona. Neuvostoliittoa ennen sen romahtamista tukeneet marxilaiset saattoivat aatteen hylkäämisen sijasta muuttaa suhtautumistaan Neuvostoliittoon (joissakin poikkeustapauksissa he kehittelivät salaliittoteorioita, jotka selittävät, miksi Neuvostoliitto romahti, vaikka se oli heidän mielestään ollut hyvä yhteiskunta).

Marxilaisia suuntauksia


- marxismi-leninismi
- trotskilaisuus
- maolaisuus
- vasemmistokommunismi
- autonominen marxilaisuus
- vasemmistososialismi
- analyyttinen marxismi Luokka:Sosialismi Luokka:Poliittinen ideologia luokka: Filosofian koulukunnat luokka: yhteiskuntatiede zh-min-nan:Marx-chú-gī ko:마르크스주의 ja:マルクス主義 simple:Marxism th:ลัทธิมาร์กซ

Taantuma

Taantuma on makrotaloustieteissä tilanne, jossa maan bruttokansantuote on laskenut kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä. Jos samaan aikaan esiintyy inflaatiota, syntyvää ilmiötä kutsutaan stagflaatioksi. Lyhyttä taantumaa kutsutaan useimmiten taloudelliseksi korjausliikkeeksi. Pidentynyt taantuma on puolestaan lama. Taantuma ei useimmiten kuulu tavalliseen talouteen, jonka mukaan suhdannevaihteluiden aallonpohja kestää korkeintaan yhden vuosineljänneksen. Puoli vuotta ilman talouskasvua tarkoittaa siis taantumaa.

Katso myös


- Suhdannevaihtelu Luokka:Makrotaloustiede

Uusklassinen taloustiede

Uusklassinen taloustiede on osittain epäyhtenäinen kokoelma mikrotaloustieteellisten teorioiden pohjalta johdettuja laajempia järjestelmiä, joka syntyi pitkälle marginaalisen arvoteorian perusoletuksille. Uusklassiset teoriat keskittyvät usein utiliteettiin ja hyötyjen maksimointiin. Hyötyjen maksimointi lähtee uusklassisesta yrityksen teoriasta sekä hyödykkeiden tarjontakäyrien ja tuotantotekijöiden kysyntäkäyrien päättelystä. Utiliteetin maksimointi on pohjana uusklassiselle kulutusteorialle sekä hyödykkeiden kysyntäkäyrien ja tuotannontekijöiden tarjontakäyrien päättelylle. Uusklassinen taloustiede painottaa tasapainoa, joka on yksittäisten ihmisten utiliteetin maksimoinnin tulos. Uusklassinen taloustiede syntyi lähes murroksenomaisesti klassisen taloustieteen pohjalta rajahyötyteorian myötä. uusklassisen murroksen kolme perusteosta ovat William Stanley Jevonsin "Theory of political economy" (1871), Carl Mengerin "Principles of economics" (1871) ja Leon Walrasin "Elements of pure economics" (1874-1877). Tutkijat ovat kiistelleet
- josko rajahyödyssä tärkeämpää oli raja (marginalismi) vai hyöty (utiliteetti)
- josko kyseessä oli vallankumous vai hidas kehitys
- josko näiden taloustieteilijöiden niputtaminen yhteen piilottaa yhteneväisyyksiä suuremmat eroavaisuudet Uusklassisen taloustieteen toinen iso hyppy tapahtui 1933. Joan Robinson ja Edward H. Chamberlain julkistivat lähes yhtäaikaisesti kirjansa "The economics of imperfect competition" ja "The theory of monopolistic competition", joissa esiteltiin epätäydellisen kilpailun periaate. 1990-luvulla koulukunnan näkyvimpiin edustajiin kuului Robert Lucas Jr, jonka kuuluisa Lukaksen kritiikki huomautti, että monimutkaisista kansantalouksista, joiden toimintaan puututaan jatkuvasti monilta eri tahoilta, ei voida tehdä lähes minkäänlaisia luotettavia makrotaloudellisia päätelmiä. Hän kehitti myös "todellisen sykliteorian" (Real Business Cycles, RBC).

Katso myös


- Indifferenssikäyrä Luokka:Taloustiede

Suuri lama

Suuri lama oli Yhdysvalloista 1920-luvun lopulla alkanut taloudellinen taantuma. Lama johti tuotannon ja bruttokansantulon romahdukseen Yhdysvalloissa. Teollisuustuotanto väheni 47 % ja bruttokansantuote 33 %. Työttömyys nousi pahimmillaan yli 20 %:n. Talous elpyi entiselle tasolleen vasta toisen maailmansodan jälkeen. Eräänä suuren laman alkupisteenä pidetään 24. lokakuuta 1929 "musta torstai", jolloin New Yorkin pörssi romahti. Se ei kuitenkaan ollut laman varsinainen syy. Suuren laman vaikutukset levisivät lähes kaikkiin maailman maihin. Saksassa teollisuustuotannon romahdus oli samaa suuruusluokkaa kuin Yhdysvalloissa. Britanniassa ja Ranskassa lama alkoi vasta 1930-luvun puolella. Suomessa lama oli melko lyhyt. Elpymistä edisti keynesiläisyyden mukaan markan irrottaminen kultakannasta vuonna 1931. Vuonna 1933 markka liitettiin "puntaklubiin", mikä lisäsi vakautta ja ennustettavuutta. Latinalaisessa Amerikassa lama alkoi hiukan Yhdysvaltoja ennen. Uusklassisen taloustieteen mukaan lama johtui paljolti protektionismin, verotuksen ja sääntelyn kiristämisestä ja tehottoman julkisen talouden kasvattamisesta. Keynesiläisyyden mukaan lama johtui siitä, että ihmiset säästivät liikaa eivätkä investoineet tarpeeksi eikä valtio sosialisoinut investointeja eikä lisännyt kysyntää ajoissa. Monetarismin mukaan lama johtui paljolti rahamäärän supistumisesta, joka taas johtui epäonnistuneesta keskuspankkipolitiikasta. Itävaltalaisen taloustieteen mukaan lama johtui paljolti valtiollisen keskuspankin liian löysästä 1920-luvun nousukauden rahapolitiikasta ja pankkien kassavarantovelvoitteen vähäisyyden aiheuttamasta luoton lisäämisestä, jotka johtavat vääriin investointeihin, talouskuplaan ja kuplan puhjettua taantumaan. Luokka:Taloushistoria ko:대공황 ja:世界恐慌

Rahapolitiikka

Rahapolitiikka on valtion talouspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on käyttää valtion kontrolloimia vaihdon välineitä erilaisiin päämääriin kuten inflaation tai korkotason kohdentamiseen. Sillä voidaan vaikuttaa välillisesti myös maan kansantalouteen. Sekä Euroopan unionissa että Yhdysvalloissa rahapoliittinen valta on siirretty edustukselliselta demokratialta keskuspankeille, jotka pyrkivät noudattamaan neutraalia rahapolitiikkaa. Rahan kvantiteettiteorian mukaisesti vaihtokaupoissa käytettävän rahan kokonaisarvon vastatessa vaihdettavien tuotteiden kokonaisarvoa, rahan arvo ei laske (inflaatio) eikä nouse (deflaatio). Koska useimmissa talouksissa on tavallisesti talouskasvua, useimmat keskuspankit yrittävät laskea rahaa liikkeelle sen verran, että taloudessa on koko ajan pieni inflaatio (korkeintaan kuitenkin kaksi prosenttia[http://www.bof.fi/fin/2_rahapolitiikka/2.1_paatehtava/index.stm]). Euroopan keskuspankki pääsee tähän inflaatiotavoitteeseen euroalueella levittämällä rahaa siten, että lavean rahan määrä kasvaa keskimäärin viidestä kuuten prosenttia vuodessa[http://www.bof.fi/fin/5_tilastot/5.1_Tilastografiikkaa/5.1.4_rahamaara_ja_luotot/]. Keskuspankit levittävät rahaa talouteen avomarkkinaoperaatioilla. Luokka:Politiikka Luokka:Makrotaloustiede

Globalisaatio

Globalisaatio eli kansainvälistyminen eli maapalloistuminen on käytöltään hyvin moniulotteinen termi. Karkeasti määritellen se tarkoittaa yhteisöllistä muutosta ja lisääntyviä yhteyksiä ihmisten välillä. Globalisaatio on siis globaalia verkottumista.

Globalisaation ulottuvuuksista

Ongelmalliseksi termin tekee se, että sillä on monia ulottuvuuksia. Globalisaatio voidaan ymmärtää: #taloudellisena käsitteenä (yleisin käsite). Todellisuudessa globalisaatio-termiä voidaan käyttää myöskin: #kulttuurin #informaation #ja laajimmillaan myös hallinnon tasolla, näiden globalisoitumisprosessina. Asiayhteydestä riippuen globalisaatio on siis joko ihmisten lähentymistä toisiaan kohti, markkinoiden lähentymistä toisiaan kohti tai jopa globaalia hallintoa. Joissain määrittelyissä globalisaatio-termi korostaa kansallisvaltioiden rajojen hämärtymistä ja etenemistä kohti tietynlaista maailmankansalaisuutta.

Globalisaatio ja McLuhan

Keskeinen teoria globalisaatiossa onkin McLuhanin maailmankylä-teoria, jossa maailma vähitellen, tekniikan kehityksen kautta, kutistuu kuin yhdeksi pieneksi kyläksi, jossa ihmiset ovat yhtä lähellä kuin heimossa ihmiset kylän keskusaukiolla. Tekniikka on tässä tapauksessa poistanut välimatkat.

Globalisaation vaikutuksia

Toisen maailmansodan jälkeen globalisaatio on yleisesti liitetty tiettyihin kehityssuuntiin, kuten tavaroiden vapaampaan liikkumiseen maailmanmarkkinoilla, ihmisten liikkuvuuteen ja tiedonkulkuun.
- yleensä globalisaatioon liitetään:
  - kansanvälisen kaupan kehitys
  - pääoman lisääntyminen suorina ulkomaisina sijoituksina
  - kansallisvaltioiden rajojen yli tapahtuvan viestintätekniikan kehitys
  - suurempi kansainvälinen kulttuurivaihto (esimerkiksi amerikkalainen kulutuskulttuuri, idän eksotiikka yms.)
  - monikulttuurisuuden vähentyminen (länsimaistuminen, amerikanisaatio yms.)
  - valtioiden suvereniteetin vähentyminen
    - vallan siirtyminen ylikansallisille organisaatioille
    - poliittisen vallan katoaminen kokonaan tietyillä osa-alueilla
  - turismin ja matkailun laajeneminen
  - siirtolaisuuden (laillisen ja laittoman) lisääntyminen
  - maailmanlaajuisen dataliikenteen kehitys
  - maailmanlaajuisten rahamarkkinoiden kehitys
  - ylikansallisten yhtiöiden suurentuva asema maailmanmarkkinoilla
  - rahaliikenteeseen sitoutuvien organisaatioiden (WTO, IMF etc.) vallan kasvu
  - standardoituminen (tekijänoikeuslait, yhteensopivuus yms.), joista tulee globaalin yhteistoiminnan mukana tärkeitä. Vuodesta 1945 kansainvälisen kaupan tiellä olevia esteitä on purettu sopimusteitse, esimerkiksi GATT-sopimuksen (General Agreement on Tariffs and Trade) kautta.
- Vapaan kaupan edistäminen
  - Tariffien vähentäminen tai poistaminen kokonaan, vapaakauppavyöhykkeiden perustaminen
  - Pääoman valvonnan vähentäminen (esimerkiksi valtiollisen valvonnan)
  - Etuostojen (esimerkiksi valtioiden alihankkijoilta) vähentäminen (johtaa kilpailuttamiseen)
- Älyllisen pääoman turvaaminen
  - tekijänoikeuslakien standardoiminen
    - "tekijänoikeus" -käsitteen ja -lakien laajentuminen uusille osa-alueille ja lainsäädännön tiukentuminen
  - patenttien maailmanlaajuinen tunnustaminen
    - geenien, ohjelmistojen ym. tiedon siirtyminen patenttijärjestelmän piiriin Globalisaatio vaikuttaa keskeisimmin tiedon, esim. globaalin median ja globaalin tietotekniikan alueella. Tiedosta ja sen liikkeistä tulee globaalia. Toiseksi se vaikuttaa erikoistumisen kautta tavaroiden tuotannossa. Sen sijaan globalisaatio ei vaikuta suoraan niinkään paljon palveluihin, joissa ihmisen täytyy olla paikalla, eli esim. syöminen, parturi, hieronta jne. Jälkimmäisimmissä toimii lokalisaatio.

Globalisaatio ja systeemit

Globalisaatiossa ihmisen organisoitumisen taso kasvaa kansallisvaltioiden ja kulttuurien yli. Tässä mielessä se viittaa emergenssiin ja systeemien toisiinsa luoviin tasoihin. Sodankäynnissä Quincy Wright on jo 1940- luvulla käyttänyt hyvin samantyyppistä mallia. Jos globalisaatio on systeemi, suurempi kuin osiensa summa niin itseorganisoitumisen perusteella globalisaatio käyttää kontrollia osiinsa, siis valtioihin ja yksilöihin nähden. Tämä selittää esim. tunnetta kansallisvaltioiden vallan pienenemisestä. Tunne johtuu siis siitä, että kansallisvaltioiden valta pienenee. Vertaa myös EU tai yksilön ja heimon valta valtiossa.

Globalisaation historia

Globalisaatiota kaupassa ja ihmisten välisenä siirtymisenä rajoitti vuosituhansia sopivan infrastruktuurin puute. Ei osattu navigoida valtamerillä eikä kuljetuskapasiteetti ollut merkittävä. Ensimmäisiä globalisaatioita lienee ollut ihmissuvun leviäminen Afrikasta Eurooppaan, Aasiaan ja muihin maanosiin. Ensimmäinen tekninen globalisaatio 1500-luvulla koski valtameripurjehduksen syntyä. Globaali kommunikaatio, vaikkakin hidas tuli mahdolliseksi. Toinen tekninen globalisaatio(1850) koski kuljetuskustannusten radikaalia halpenemista (höyrylaivat ja junat). Globaalit tiedonsiirtovälineet (lennätin) olivat kapasiteetiltaan pieniä, mutta ensimmäisen kerran tietoa pystyttiin välittämään suurimmalla mahdollisella nopeudella, valon nopeudella, eli lyhyt sanoma muutamassa minuutissa maapallon toiselta puolelta sen toiselle puolelle. Seuraava muutos (1920) koski lokaalia tasoa, tiedon siirron helpottumista (puhelin) ja kuljetusten paikallista tasoa (autot). Kolmas globalisaatio (2000) koski tiedon siirron, käsittelyn ja tallenuksen radikaalia halpenemista ja muuttumista liikkuvaksi ja joka paikkaa ulottuvaksi sekä matkustamisen globalisoitumista (suihkukone jo 1960- luvulta). Laajemmat viestinsiirtokanavat ovat mahdollistaneet toimintojen hajauttamisen globaaliksi, esim Swissairin siirtää yhtiön taustatoiminnot (kirjapito, sihteerit ym.) Intiaan. Tai tietokoneohjelmien teko jatkuvana 24 tunnin prosessina kolmella 8 tunnin aikavyöhykkeillä ja siirto seuraavalle aikavyöhykkeelle viestintäsatellittien ja valokaapeliden kautta. Globaalin kommunikaation esimerkki ihmistasolla on että jo vuonna 1969 Atlantin ylitti 6 miljoona lentomatkustajaa, viisi kertaa enemmän kuin parhaimpanakaan laivamatkavuonna. Mielenkiintoinen globalisaation historian tausta on myös Quincy Wrightin havainto siitä, että kauppa ja teknologia ennakoi organisatorista ja lakiin perustuvaa kehitystä. Meillä on selvät havainnot globaalista kaupasta ja globaalista informaatiotekniikasta. Ne ennakoisivat Wrightin mukaan globaaleja organisaatioita ja globaalia lainsäädäntöä. Myös Wrightin havainto tiedonkäsittelyn muutoksesta seuraavan suuremman organisaatiotason edellytyksenä on globalisaation kannalta mielenkiintoinen. Meillä on kirjapainotaidon jälkeen syntynyt radikaalisti uusi tietotekniikka: globaali elektroninen, tietokoneperusteinen ja integroitu tiedon käsittely, välittäminen ja tallennus.

Katso myös


- Anti-globalisaatio
- erikoistuminen
- systeemi
- postmoderni sodankäynti
- Internetin olemuksesta
- Mitä Linux kertoo nykyajasta?
- Ihmisen organisoitumisen tasot evoluutiossa
- Noopolitik, globaali mielen politiikka Luokka:Politiikka ja:グローバリゼーション

Kapitalismi

Kapitalismi on Max Weberin kehittämän määritelmän mukaan (General Economic History, 1927): Talousjärjestelmä, joka perustuu:
- henkilökohtaisesta tai perheen taloudesta erotettuihin kirjanpitoa ylläpitäviin yrityksiin,
- vapaisiin markkinoihin, jotka ovat avoimet sosiaalisesta asemasta riippumatta,
- kehittyneen teknologian käyttöön, erityisesti suuryrityksissä, jotka tarvitsevat runsaasti sijoituspääomaa,
- tasa-arvoon lain edessä perustuvat oikeusjärjestelmä, joka takaa yksityisen omistusoikeuden
- joustavat työmarkkinat, jotka takaavat sosiaalisen liikkuvuuden, ilman orjuutta tai maaorjuutta ja lakiin perustuvia tai institutionaalisia rajoituksia, kuten minimipalkkoja tai ammattiyhdistyksiä
- osakkeiden julkinen kauppa, jolla kerätään suuria määriä sijoituspääomaa. Yksikään talousjärjestelmä ei ole ikinä saavuttanut näitä kaikki vaatimuksia täydellisinä. Huolimatta siitä, että "kapitalismi" on "ismi", se ei ole ideologia tai liike, vaan tuotannon tapa. Usein kapitalismi rinnastetaan suoraan markkinatalouteen. Sanan "kapitalismi" suomennokseksi on myös ehdotettu sanaa pääomatalous.(kuka?) Edellämainittujen käsitteiden käytöstä ei olla kuitenkaan yksimielisiä.

Historiaa

Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismi kehittyi alun perin käsi kädessä käsityöläisperinteestä nousevan teollisuustuotannon myötä ja kapitalismi edusti uudenlaista tuotantotapaa suhteessa orjayhteiskunnan ja feodalismiin maanviljelykseen ja maanomistukseen.[http://www.valt.helsinki.fi/staff/ptkettun/sosialismi04/luento3.html] "Kapitalismi"-sanan keksi William Makepeace Thackeray 1800-luvun puolivälin tienoilla. Nykyaikaisen kapitalismin instituutiot, korporaatio, pörssit ja kauppaliitot syntyivät jo sydänkeskiaikana vuosina 1000–1300. (katso myös: Hansaliitto). Kapitalismi on saattanut syntyä ilmiönä noin 200 vuotta vuoden 1349 Mustan surman jälkeen. Tarkka ajoitus on kuitenkin heikolla pohjalla, koska se mitä kapitalismiin tarkalleen ottaen kuuluu on hankala määritellä. Rahaa ja rahoituslaitoksia on ollut olemassa muinaisessa Foinikiassa ja Intiassa ja Kiinassa jo vuosisatoja, mutta modernin kapitalismin synty Länsi-Euroopassa on kuitenkin kiistatonta. Tuotantovoimaa alettiin suunnata tuotantokapasiteetin parantamiseen edellisten vuosisatojen pyramidien ja katedraalien rakentamisen sijaan. Kiistely siirtymisen tapahtumisesta feodalismista kapitalismiin kävi vilkkaana etenkin marxilaisten keskuudessa, koska se muodostaa pääkohdan marxilaisessa historian teoriassa. Kapitalismin synnylle on esitetty sisäisiä ja ulkoisia syitä: maaorjuuden heikkeneminen rahatalouden myötä ja itsevaltiuden kasvu, jolloin feodaaliruhtinaiden valta väheni. Ulkoisia syitä ovat törmäys islamin kanssa ja uusien kauppareittien etsiminen entisten katkettua (silkkitie), tykin keksiminen, jolloin kauppalaivat saattoivat purjehtia turvassa pidemmälle kotisatamastaan. Max Weber esitti teoksessaan "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki", että kapitalismin syntyy vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa, mutta maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloa uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Länsi-Euroopassa 1700-luvulle, Itä-Euroopassa kauemmin, kapitalismi vallitsi feodalismin kanssa rinnan. Aateliston valta perustui etuoikeuksiin ja verotusoikeuteen, maanomistukseen ja maanviljelijöiltä perittyyn maanvuokraan. Kuitenkin raha, markkinat, sopimukset, omistusoikeus ja yhtenäinen laki (vuodesta 1648) alkoivat olla yleisiä. Teollisuustuotanto sekä valistusajattelu mullistivat talouden ja ajattelun rakenteet ja lisäsivät porvariluokan valtaa ja asemaa. Höyrykone mullisti tuotannon ja kapitalismin kehitys siirtyi kaupasta teollisuuteen. Teollistumisesta tuli synonyymi kapitalismin kanssa. Englannin 1770-luvun teollista vallankumousta seurasivat muut kahden seuraavan vuosisadan aikana. Tämä talouden ja vallan muutos johti suuriin mullistuksiin; väestönkasvu, liikenneyhteyksien ja kommunikaation nopeutuminen. Amerikan vallankumous ja sen seuraajat kuten Ranskan suuri vallankumous olivat kansan, etenkin porvarien kapinoita monarkiaa ja verotusta, yleensä myös mm. aatelin ja kirkon etuoikeuksia vastaan. Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat pyyhkivät feodalismin jääneet pois. 1800-luvun liberalismin piirteisiin kuuluivat vapaakauppa, kulta rahan arvon takeena, tasapainoiset budjetit ja minimaalinen köyhäinapu. Perheen rikkoutuminen tuotannon perusyksikkönä ja ihmisten siirtyminen kaupunkeihin johti sosiaalisiin mullistuksiin. Erilaiset utopistit ja nostalgikot haaveilivat paremmasta maailmasta. Syntyi sosialismi, josta tuli vastavoima ja uudistusliike kapitalismille. Samaan aikaan syntyivät ensimmäiset ammattiyhdistysliikkeet. Ammattiyhdistykset ja joukkovoima olivat voimakas vaikuttaja, mikä johti työsuojelun ja sosiaaliturvan syntyyn. Länsimaat kokivat 1800-luvulla suhdannevaihteluja sekä maailmansotien välillä vuonna 1929 alkaneen suuren laman, joka osoittautui vakavaksi kapitalismin kriisiksi. Kollektivistinen Neuvostoliitto ja korporativistiset Saksa ja Italia olivat laman runtelemille Euroopan valtioille merkittävä kilpailija. Talouden vaihteluja pyrittiin tasaamaan valtion talouden, mm. investointien kautta. Tämän tyyppisen ajattelutavan teorisoi John Maynard Keynes. Vanhemman talousteorian ja Keynesin ajatusten pohjalta muokattiin näiden kahden synteesi, jota kutsutaan keynesiläisyydeksi. Hyvinvointikapitalismi Yhdysvalloissa New Dealin mukana ja Britanniassa toisen maailmansodan jälkeen palauttivat luottamusta kapitalismiin. Keynesiläisyyden täystyöllisyys näytti pysyvältä ratkaisulta ongelmiin. Keynesiläisyyttä kritisoi esimerkiksi monetarismin isä, Milton Friedman 1950-luvun lopulla. Perinteisestä keynesiläisyydestä pitkälti luovuttiin taloustieteessä 1970-luvulla, jolloin monet teollisuusmaat olivat taloudellisesti vaikeassa tilanteessa inflaation ja työttömyyden noustessa samanaikaisesti. Vaikka keynesiläisyyden eri versioilla on yhä kannattajia, 1970-luvulta lähtien taloustieteen valtavirta on siirtynyt uusklassiseen taloustieteeseen. Radikaalimpia oikeistolaisia näkemyksiä edustavat monetarismi, itävaltalainen taloustiede ja uusi klassiseen koulukunta. Margaret Thatcher ja Ronald Reagan yksityistivät valtion omistamia yrityksiä, vähensivät verotusta ja sääntelyä sekä uudistivat hyvinvointivaltiota. (kts. uusliberalismi) 1900-luvun alussa syntyneet monikansalliset yhtiöt nousivat uuden globaalin kapitalismin keulakuviksi. Itä- ja Keski-Euroopan maiden vapautuminen sosialismista 1989–1991 vähensi oleellisesti sosialistisen suunnitelmatalouden mainetta ja teki kapitalismista useimpien maiden johtajien silmissä ainoan varteenotettavan talousjärjestelmän. 1990-luvulta eteenpäin kapitalistiset piirteet lisääntyivät entisestään useiden maiden kansantalouksissa. Tämä tapahtui erilaisten talouden liberalisointitoimien kautta.

Teoriaa

Kapitalismille on tunnusomaista, että jokainen on itse vastuussa toimeentulostaan. Kansalaisilla on oikeus vapaasti päättää ammatistaan, työpaikastaan ja taloudellisesta toiminnastaan. Kapitalismin perusajatuksiin kuuluu yksityisomistus. Yksityinen omistus merkitsee, että yksityishenkilöt tai heidän vapaaehtoisesti muodostamansa yksityiset yritykset, yhdistykset tai muut yhteisöt omistavat tuotannon tekijät ja palkkaavat työvoimaa. Yksityisomistukseen kuuluu oikeus päättää omaisuudestaan, siis esim. käyttää, myydä, lahjoittaa. Liberaalissa kapitalismissa taloudelliset toimijat kilpailevat valtion korkeintaan vähän rajoittamilla vapailla markkinoilla lain rajoissa. Yksityisestä omistusoikeudesta ja vapaista markkinoista seuraa taloudellista kilpailua. Kapitalistisessa taloudessa on työnjakoa ja erikoistumista, jossa jokainen henkilö ja yritys voi erikoistua parhaiten osaamaansa. Kapitalistinen talous ei kuitenkaan merkitse ns. täydellistä kilpailua, jolla taloustieteen määritelmän mukaan tarkoitetaan vapaan kilpailun lisäksi tuotteiden homogeenisuutta, yritysten äärimmäisen suurta määrää ja pientä kokoa (markkinoilla toimijoiden atomistisuus) ja informaation täydellistä ja äärimmäisen nopeata välittymistä ja ulkoisvaikutusten olemattomuutta. Kapitalismissa tavaroiden ja palveluiden markkinoiden lisäksi vaaditaan esimerkiksi arvopaperimarkkinat ja pääomasijoittamista, muun muassa koska yritystoimintaan on kerättävä suuria määriä pääomaa. Kapitalismia kannattavien mukaan kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Valtion tulisi eräiden radikaalien kapitalismin kannattajien mielestä sekaantua vain minimivaltion ylläpitoon, jolla pidetään yllä omistusoikeus, henkilökohtainen koskemattomuus ja sopimukset. Heidän mukaansa kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Valtion tulisi sekaantua vain, joidenkin mukaan ainoastaan, lakijärjestelmän ylläpitoon, jolla pidetään yllä omistusoikeus ja sopimukset. Anarkokapitalistit vastustavat kuitenkin valtion kaikenlaista toimintaa. Kapitalismia ovat puolustaneet esimerkiksi Milton Friedman kirjassaan ”Capitalism and Freedom” ja Ayn Rand kirjassaan ”Capitalism: The Unknown Ideal”.

Näkemyksiä

Kapitalismilla on ollut työväenliikkeessä aina kielteissävytteisiä vivahteita. Siihen yhdistetään usein pääoman ylivalta ja riisto. Karl Marxin mukaan kapitalismi on kuitenkin edistyksellinen ja välttämätön kehitysvaihe. Marxin seuraajat taas ovat jakautuneet niihin, jotka näkevät kapitalismin välttämättömänä ja edistyksellisenä, sekä toisaalta niihin, jotka näkevät kapitalismin yksinomaan negatiivisena. Nykyisten sosialistien mukaan kapitalismille luonteenomainen piirre on riskien ulkoistaminen, jossa yritystoiminnan toteutuneet riskit (esim. ympäristöriskit, työttömyys) siirretään yhteiskunnan maksettavaksi, mutta voitto jaetaan omistajien kesken.

Lähteitä


- Meghnad Desai "Capitalism", The Oxford Companion to the Politics of the World, 2e. Joel Krieger, ed. Oxford University Press Inc. 2001.
- Clive H. Lee "capitalism" The Oxford Companion to British History. Ed. John Cannon. Oxford University Press, 1997.

Katso myös


- Kehityskritiikki
- Laissez faire
- Markkinatalous
- Vapaakauppa Luokka:Talous ja:資本主義 th:ทุนนิยม

Öljyhuippu

Öljyhuippu, joka tunnetaan myös Hubbertin teoriana, nimellä öljypiikki tai englanniksi nimellä peak oil, on teoria, joka koskee pitkän aikavälin öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja ehtymistä. Sen mukaan öljyntuotanto saavuttaa lähitulevaisuudessa huippulukemansa ja romahtaa nopeasti. Varsinainen huippuvuosi tiedetään vasta kun se on ohi. Saatavilla olevan tuotantotiedon mukaan tutkijat ovat aiemmin ennustaneet huipun tulevan vuosina 1989, 1995 tai 2000. Öljyhuipun tutkimukselle omistautunut ASPO-yhdistys ennustaa nyt (AsPO Newsletter 58, October 2005) huipun tulleen vuonna 2004 öljylle ja tulevan hieman myöhemmin 2010 myös maakaasulle, raskaalle öljylle sekä syvänmeren että napa-alueiden esiintymille. Tämä voi johtaa erilaisiin seurauksiin lievästä lamasta suureen katastrofiin, koska yhteiskunta on riippuvainen halvoista fossiilisista polttoaineista. lamasta

Hubbertin teoria

Öljy ja muut fossiiliset polttoaineet syntyivät, kun orgaaninen materiaali joutui puristuksiin maankuoressa miljoonia vuosia sitten. Ne ovat rajallisia eli uusiutumattomia luonnonvaroja. lamasta öljyn tulevasta saatavuudesta.]] lamasta Geofyysikko M. King Hubbert loi matemaattisen mallin öljyntuotannosta, jossa ennustettiin, että öljyn kokonaistuotanto noudattaa logistista käyrää. Käyrä, joka tunnetaan Hubbertin käyränä, muistuttaa kirkonkelloa. Hubbert ennusti vuonna 1956, että öljyn tuotanto Yhdysvalloissa saavuttaisi huippunsa 1970-luvun alussa. Ennustus osui nappiin ja Yhdysvaltain öljyntuotanto on laskenut siitä asti. Hubbertin mallin mukaan Yhdysvaltain öljyvarat ehtyvät kokonaan ennen vuotta 2100. Malli ennustaa tuotannon huippuhetken öljykentälle, öljykenttien ryhmälle tai kokonaiselle alueelle lähtien tuotantotiedoista ja muista tekijöistä kuten kysynnästä. Kun tuotanto on suurimmillaan, on saavutettu huippu. Ajanjaksoa huipun jälkeen kutsutaan ehtymiseksi. Öljyntuotantoa kuvaava käyrä noudattaa kirkonkellon ääriviivoja. Ensin hidas nousu, jyrkkä nousu, tasanne (joka on huippu), hidas lasku ja lopuksi romahdus. Hubbertin käyrään soveltuvat normaalit matemaattisten mallien käytön rajoitukset: ennusteen tarkkuus riippuu annettujen tietojen tarkkuudesta. Öljyhuipun ajankohtaa voidaan Hubbertin menetelmän lisäksi yrittää ennustaa kenttien, maiden ja tulevien projektien tuotantomäärien perusteella. Kun öljyreservi löydetään, tuotanto on aluksi vähäistä, johtuen siitä että tarvittavaa infrastruktuuria ei ole asennettu. Uusia lähteitä porataan ja parempaa kalustoa asennetaan askeleittain, jotta öljyä saataisiin porattua enemmän. Jossain vaiheessa saavutetaan huipputuotanto, jota ei pystytä ylittämään edes lisäkalustolla. Huipun jälkeen tuotanto laskee, ensin hitaasti, sitten jyrkästi. Huipun jälkeen toinen merkittävä käännekohta tapahtuu, kun öljyn tuottamiseen kuluu enemmän energiaa kuin tuotetusta öljystä saadaan. Tällöin öljykenttä yleensä hylätään. Hubbertin teoriaa voidaan soveltaa myös muihin fossiilisiin polttoaineisiin, kuten maakaasuun ja hiileen.

Öljyhuipun ajankohdan ennustaminen

hiileen ASPO-yhdistys, Association of the Study of Peak Oil and Gas, on geologi Colin Campbellin perustama yhdistys. Sen mukaan Hubbertin malli pitää paikkansa ja maailman öljyntuotanto kääntyy laskuun vuonna 2007, joka voi johtaa suureen kriisiin 2000-luvulla. Teorian kannattajien mukaan yhä useammat öljylähteet ovat joko alkamassa ehtyä tai ovat jo ehtyneet. Valtavat, helposti hyödynnettävät öljylähteet kuuluvat menneisyyteen. Riippumattomien tahojen tekemiä reservitarkastuksia maailman öljyvaroista ei ole olemassa, mikä lisää epävarmuutta. Maakaasun tuotannon odotetaan saavuttavan huippunsa vuosien 2010 ja 2020 välillä. Uusien öljyvarojen löytyminen oli korkeimmillaan 1960-luvulla, jonka jälkeen löydöt ovat olleet kooltaan yhä pienempiä. Tällä hetkellä öljyntuotanto ehtyy yli 50 maassa, joiden tuotanto kattaa noin kolmasosan tarjonnasta. 18 näistä on suuria tuottajia. 48 suurimman öljyntuottajamaan joukossa 33:n tuotanto vähenee. Nopeaa kasvua on tapahtunut esimerkiksi Venäjällä, Kazakstanissa ja Brasiliassa. Tutkimusyritys John S. Heroldin arvion mukaan öljy-yhtiöistä Total, ExxonMobil, BP, Shell ja Chevron saavuttavat tuotantohuippunsa vuoteen 2010 mennessä. Yhtiöt eivät ole kommentoineet arviota, mutta joidenkin öljy-yhtiöiden tuotantoluvut ovat viime aikoina laskeneet [http://www.vitaltrivia.co.uk/2005/08/24]. Ehtyminen nopeutuu öljyn kysynnän kasvaessa maailman väestönkasvun ja niin kutsutun kolmannen maailman talouskasvun (Intia ja Kiina) seurauksena. Vuoden 2005 öljyn kulutuksen odotetaan olevan 84,6–86,8 miljoonaa tynnyriä päivässä (IEA-kvartaalit: 84,6; 83,1; 84,6 ja 86,8), joka tarkoittaa 31 miljardia tynnyriä vuodessa. Kesäkuun 2005 tuotanto oli keskimäärin 83,8 Mbd ja kulutusennuste 86,4. Uusimpien arvioiden mukaan kulutus ylittää kapasiteetin syksyllä 2005. Tätä indikoi paitsi Al Goren lausuma että öljyhuippu on totta jo nyt, öljyn hinnan vuosittainen kaksinkertaistuminen. Vuonna 2003 katto oli noin 20 $/tynnyri, 2004 42 $/tynnyri, 2005 heinäkuun katto on 62 $/tynnyri, elokuun 70,80 $/tynnyri ja Aspon ennusteen mukaan talvella hinta on 105 $/tynnyri. Nykyhinnoiksi muutettuna öljykriisin aikainen tynnyrihinta oli 86 $. Goldman Sachsin tutkimusraportin mukaan 105 dollarin "superpiikki" on mahdollinen. Ranskalainen investointipankkiiriliike Ixis-CIB on arvioinut, että öljybarrelin hinta saattaa kohota vuoteen 2015 mennessä jopa 380 dollariin. Myös Deutche Bank uskoo, että hintakriisi on todellinen mahdollisuus. Polttonesteiden hinnan kasvu vaikuttaa myös öljypohjaisiin tuotteisiin kuten muoveihin ja kuljetusten hintaan ja sitä kautta globaaliin maailmantalouteen, jossa ruokaa tuotetaan kaukaa. Kun tuottajan kustannukset nousevat, hinta nousee ja lähiruoka muuttuu kannattavammaksi kuin kaukaisen tuottajan ja maailmankauppa vähenee. "Halvan öljyn loppu" viittaa kahteen asiaan: öljyn harvinaistumisesta johtuvaan hinnannousuun tai öljyntuotannon kasvavaan tehottomuuteen. Kun öljyntuotanto alkoi 1900-luvulla, suurimpien lähteiden tuotannosta viideskymmenesosa kului itse tuotantoon. Nykyään viidesosa tuotetusta energiasta voi mennä energian tuotantoon. Siinä vaiheessa, kun energiaa kuluu enemmän kuin tuotannosta saadaan, tuotanto loppuu. Äskettäisiä epäsuoria merkkejä suhtautumisen muuttumisesta öljyn tulevaisuuteen ovat esimerkiksi öljy-yhtiö Chevronin laaja Will You Join Us -mainoskampanja ("energia tulee olemaan yksi tämän vuosisadan keskeisistä kysymyksistä", "helpon öljyn aika on ohi" [http://www.willyoujoinus.com/]), BP:n sloganin muuttuminen muotoon "beyond petroleum" ja Neste Oilin panostaminen biodieseliin. Heinäkuussa 2005 Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush kehotti G8-maita siirtymään pois öljyn ja maakaasun käytöstä [http://www.planetark.com/dailynewsstory.cfm/newsid/31552/story.htm] ja maan kongressi päätti estää Kiinan valtion hallitsemaa CNOOC:tä ostamasta öljy-yhtiö Unocalia kansallisen turvallisuuden nimissä. Aihe oli esillä Uuden-Seelannin vaalikeskustelussa.

Kritiikkiä

Harva kiistää fossiilisten polttoaineiden rajallisuuden ja vaihtoehtoisten energianlähteiden tarpeen tulevaisuudessa. Sen sijaan kriitikot ovat sitä mieltä, että öljyhuippu ei tapahdu aivan lähiaikoina ja että tuotantokäyrä ei noudata aivan Hubbertin käyrää. Öljy-yhtiöiden ja -teollisuuden puhemiehet usein kiistävät Hubbertin teorian paikkansa pitävyyden. Vuonna 1971 Hubbert ennusti käytettävissä olevien reservitietojen perusteella, että öljyhuippu tapahtuisi vuosien 1995 ja 2000 välillä. Tätä huippua ei tapahtunut ja malli onkin siksi kiistanalainen. Joidenkin puolustajien mukaan virhe johtui esimerkiksi 1970-luvun öljykriisistä, Persianlahden sodasta ja taantumista, jotka johtivat kulutuksen vähentymiseen. Eräät öljyanalyytikot, kuten Michael Lynch ovat sitä mieltä, että Hubbertin käyrässä oleva terävä huippu ei voi toteutua maailmanlaajuisesti. Yhdysvaltain viranomaiset arvioivat, että maailmassa on tarpeeksi öljyä, jotta nykyiset öljyn tuotantoluvut säilyisivät vakaana ainakin 50 - 100 vuotta. Sen sijaan Saudi-Arabian öljyteollisuuden sisäpiirin edustaja sanoo, että Yhdysvaltain viranomaiset yliarvioivat vaarallisesti tulevaisuuden öljyvarojen riittävyyden. [http://channel4.com/news/2004/10/week_5/26_oil.html] Campbell väittää, että monien maiden viranomaisten arviot on virheellisesti laadittu. Eräänä esimerkkinä OPEC-maat liioittelevat öljyreservinsä, jotta saisivat paremmat kiintiöt öljynviennilleen ja vaiennettua sisäistä kritiikkiä. Väestönkasvu ja talouskasvu voivat lisätä energian kulutusta tulevaisuudessa. Eräät kriitikot, kuten Leonardo Maugeri, osoittavat että Hubbertin teorian tukijat kuten Campbell ovat aiemmin ennustaneet maailman öljyhuipun tapahtuvan vuosina 1989 ja 1995. Nämä ennustukset on perusteltu saatavilla olevilla tiedoilla öljyvaroista. Maugeri on sitä mieltä, että arviot eivät ota huomioon epätavallisia öljyn lähteitä, kuten öljyhiekkaa. Vaikka näiden tuotantokustannukset ovat korkeat, ne tulevat laskemaan tulevaisuudessa paremman tekniikan ansiosta. Lisäksi hyödynnettävissä olevan öljyn määrä on viime vuosina ollut nousussa uuden tekniikan ansiosta ja tämä suunta säilynee. Maugerin mukaan nämä parannukset ovat toteutuneet pienillä investoinneilla. Muut ovat myös tehneet ennustuksia öljyntuotannosta. Erään esimerkin mukaan tavanomaisen öljyn tuotantohuippu nähdään joskus vuosien 2020 ja 2050 välillä. Lisäksi tuotanto nousisi vielä vuoden 2020 jälkeen, mutta hitaasti ja epätyypillisiä öljyn lähteitä hyödynnettäisiin paremmin. Kansainvälisen IEA:n ja yhdysvaltalaisten EIA:n ja Yhdysvaltojen geologisen tutkimuskeskuksen ennusteita on arvosteltu liiasta optimistisuudesta, poliittisten tavoitteiden vaikutuksesta arvioiden tekoon ja aikaisemmista virhearvioista [http://www.energybulletin.net/2544.html].

Öljyhuipun seuraukset

Öljyhuipun seuraukset voivat olla merkittävät. Öljy ja fossiiliset polttoaineet ovat suurelta osin vastuussa teollisen vallankumouksen jälkeisestä talouskasvusta. Helmikuussa 2005 valmistunut raportti Peaking of world oil production: impacts, mitigation, & risk management [http://www.mnforsustain.org/oil_peaking_of_world_oil_production_study_hirsch.htm] [http://www.energybulletin.net/4638.html] [http://www.worldoil.com/magazine/magazine_link.asp?ART_LINK=05-05_mitigating-Hirsh.htm] Yhdysvaltain energiaministeriölle esittää, että kyseessä on "ennennäkemätön riskienhallintaongelma", jonka kaltaista modernit teolliset yhteiskunnat eivät ole aikaisemmin joutuneet kohtaamaan. Raportin tekijät analysoivat seurauksia kolmen skenaarion avulla (ei toimenpiteitä ennen huippua, toimenpiteitä 10 tai 20 vuotta ennen huippua), joilla on vaihtelevia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Yleisesti käsitykset öljyhuipun seurauksista kuitenkin vaihtelevat.

Katastrofi

Eräät epäilevät, että öljyntuotannon hiipuminen iskee rajusti länsimaiseen kulttuuriin ja nykyaikaiseen tietoyhteiskuntaan, jotka ovat hyvin riippuvaisia öljystä. Yli 90 prosenttia Yhdysvaltain liikenteestä on öljystä riippuvaista. Jotkut ennustavat, että tapahtuu malthusianistinen katastrofi, kun öljyn tuotanto käy yhä hankalammaksi. Mitään muuta yhtä helposti tuotettavaa ja kuljetettavaa energianlähdettä ei tunneta. 1940-luvulta lähtien elintarvikkeiden tuotannon tehokkuus on kasvanut hyönteismyrkkyjen, lannoitteiden ja maatalouskoneiden ansiosta. Tätä on kutsuttu vihreäksi vallankumoukseksi. Tämän - ja esim. yleismaailmallisen lapsikuolleisuuden laskun - ansiosta väestö on kasvanut paljon viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Hyönteismyrkkyihin käytetään öljyä ja lannoitteet ovat riippuvaisia sekä öljystä että maakaasusta. Maatalouskoneet tarvitsevat myös öljyä. On arvioitu, että öljyn saatavuuden heikkeneminen johtaa nykyaikaisen maanviljelyksen romahdukseen ja elintarvikkeiden viennin taantumiseen, josta saattaa seurata jopa nälänhätää. Tällöin kyseessä voi olla liikakansoitus suhteessa energiavaroihin.

Taantuma

Vaikka öljyntuotannon ehtyminen tapahtuisi hitaasti ja samalla pystyttäisiin sujuvasti siirtymään vaihtoehtoisiin energianlähteisiin, voi seurauksena olla korkeista energian hinnoista syntyvä taantuma tai lama. Talouden alamäillä ja öljyn hintapiikeillä on havaittu olevan yhteys aivan samoin kuin inflaatiolla ja öljyn korkeilla hinnoilla on havaittu olevan keskinäinen yhteys. Taloustieteilijöiden mukaan maailman talous nykyään on kuitenkin vähemmän riippuvainen öljystä, kuin aikaisempien öljykriisien eli öljyn korkeiden hintojen aiheuttamien kriisien aikana. Usein arvellaan myös talouden taantuman tai laman olevan ohimenevä vaihe, jonka jälkeen tilanne palautuu takaisin entiselleen, kuten tapahtui 1970-luvun öljykriisin aikana. 1970-luvulla tapahtunut öljyn kysyntää pienempi tuotanto eli öljypula oli kuitenkin lyhytaikainen. Tulevaisuudessa öljyn tuotantomäärien pienentyessä öljyn hinta noussee jatkuvasti, eikä laske enää entiselle tasolleen. Eräänä vaihtoehtona on esitetty niin kutsuttu kuoppaisen tasanteen skenaario, jolloin muutamien vuosien aikana öljyn hinta, taloudelliset taantumat ja kasvun aika vaihtelevat ennen tuotannon lopullista vähenemistä. Talouskasvun perustuessa pitkälti edullisen energian varaan on varsin luultavaa, että öljyn hinnan pysytellessä korkealla tai sen noustessa jatkuvasti myös muu hintataso pysyy korkealla tai nousee sen mukana. Talouden taantuma tai lama voi olla, 1970-luvun öljykriisistä poiketen, pysyvä ilmiö, joka vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään.

Kehitysmaat

Energiapula voi estää kehitysmaita koskaan saavuttamasta länsimaista elintasoa. Optimistit ovat kuitenkin eri mieltä, vaikka siirtymäkausi vaihtoehtoisiin energiamuotoihin voi aiheuttaa väliaikaisia ongelmia. Öljyn hinnan nousu vuosina 2004 ja 2005 on aiheuttanut monissa kehitysmaissa vakavia ongelmia esimerkiksi kuljetusten järjestämisessä ja lisännyt poliittista epävakautta.

Uusi tekniikka

inflaatio Uuden tekniikan avulla voidaan saada käyttöön uusia energianlähteitä, sekä saada entisistä enemmän irti. Suurinta osaa energiasta ei kuitenkaan pystytä hyödyntämään. Esimerkiksi vain 10-20 prosenttia auringonvalosta pystytään muuttamaan sähköksi aurinkopaneeleissa, ja vain 35 prosenttia öljystä tavanomaisessa öljykentässä pystytään hyödyntämään. Uuden tekniikan avulla hyötysuhdetta voidaan parantaa. Monissa epätyypillisissä öljyissä energian hyötysuhde on negatiivinen, mutta uuden tekniikan avulla voidaan päästä voitolle. Sitä vastoin jäljellä olevat fossiiliset polttoaineet voivat olla todella vaikeasti tavoitettavissa. Ne voivat olla syrjäisissä paikoissa, kuten syvällä merenpohjassa tai etelänavalla. Ne voivat olla huonompaa, vaikeasti jalostettavaa laatua. Molemmat seikat voivat vaikuttaa öljyn hintaan, jolloin ennustamisesta tulee hankalaa. Loppujen lopuksi uusi teknologia ei voi estää öljyntuotantoa hiipumasta, sillä öljy on rajallinen luonnonvara. Uusi tekniikka saattaa siirtää öljyhuippua kauemmaksi tulevaisuuteen, mutta toisaalta myös lisätä tuotantoa ja entisestään nopeuttaa öljyntuotannon vähenemiskehitystä. Kehittyneen tekniikan käyttö johtaa usein nopeampaan tuotannon putoamiseen: pudotus on ollut yksittäisten kenttien kohdalla jopa yli 15 prosenttia vuodessa. Ylituotanto voi johtaa kentän vahingoittumiseen ja nopeaan romahdukseen.

Markkinaratkaisu

Markkinaratkaisu on käsitys, jonka mukaan nousevat öljyn hinnat kiihdyttävät vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistä ja tehostavat öljyteollisuutta. Hupenevat energiavarat aiheuttavat kuitenkin haasteen tuotekehitykselle, koska sekin on riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Kriitikot epäilevät, että jos energian hinta nousee, tuotekehityksen kustannukset nousevat myös. Energiaa voidaan säästää monin tavoin, jos hinnat nousevat riittävästi. Suuri osa öljystä kuluu nykyisin kuljetusten hoitamiseen maanteitse. Kallis öljy saattaa suosia laiva- ja rautatieliikennettä kuljetusten hoidossa, sillä ne voivat olla moninkertaisesti energiatehokkaampia.

Ilmastonmuutos

:Pääartikkeli: Ilmastonmuutos Fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn, polttamisessa syntyy muun muassa hiilidioksidipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Onkin kysytty, voidaanko kaikkia tunnettuja öljyvaroja käyttää, vaikka se olisikin teknisesti mahdollista, jos se johtaa katastrofaaliseen ilmastonmuutokseen. Öljyhuippu saattaa pakottaa vähentämään maaöljyn käytöstä syntyviä päästöjä, mutta siirtymisellä öljystä esimerkiksi laajempaan kivihiilen käyttöön on entistä pahempia seurauksia ympäristölle.

Vaihtoehtoiset energiamuodot

:Pääartikkeli: Vaihtoehtoiset energianlähteet öljylle Jos ja kun tavanomaiset öljyvarat alkavat huveta, vaihtoehtoiset energiamuodot voivat täyttää maailman energiatarpeet. Näitä ovat esimerkiksi öljyhiekka, valasöljy, bitumi, maakaasu, hiili, ydinvoima, tuulivoima, aurinkovoima, vesivoima, vuorovesivoima, maalämpö, biodiesel ja etanoli.

Katso myös


- Maaöljy
- OPEC
- Öljykriisi

Aiheesta muualla

Seuraavat linkit ovat valtaosin englanninkielisiä. Valitettavasti suomenkielistä materiaalia on niukasti saatavilla.

Aiheeseen liittyvää lukemista


- M. King Hubbert, "Energy from Fossil Fuels", Science, vol. 109, pp. 103-109, February 4, 1949
- Kenneth S. Deffeyes, Beyond Oil: The View from Hubbert's Peak, Hill & Wang, 2005, ISBN 0809029561
- Richard Heinberg, The Party's Over: Oil, War and the Fate of Industrial Societies, Clairview, 2003, ISBN 1902636457
- Richard Heinberg, Powerdown: Options and actions for a post-carbon world, Clairview, 2004, ISBN 1902636635
- Matthew R. Simmons, Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy, Wiley, 2005, ISBN 047173876X

Hubbertin teorian kannattajia


- [http://www.energybulletin.net/ Energy Bulletin] Öljyhuipun uutisia.
- [http://www.peakoil.com/ peakoil.com] Uutisia öljyhuippuun liittyen. Sisältää myös keskustelupalstan jonka kirjoittajista suurin osa kannattaa Hubbertin teoriaa.
- [http://www.peakoil.net/ ASPO, Association for the Study of Peak Oil & Gas] ASPO-yhdistyksen kotisivu, joka on mainittu tässä artikkelissa.
- [http://www.theoildrum.com/ The Oil Drum] Uutisia, artikkeleita ja keskustelua öljyhuippuun liittyvistä kysymyksistä.
- [http://www.lifeaftertheoilcrash.net/ Life After The Oil Crash] Matt Savinarin nettisivu, jossa povataan nykyisen elämäntavan loppua öljyhuipun takia.
- [http://www.wolfatthedoor.org.uk/ Wolf at the Door] Englanninkielinen tietopaketti öljyhuipusta.
- [http://www.dieoff.org/ Die Off] Eräs internetin ensimmäisistä sivuista, jossa on otettu öljyhuippu esille.
- [http://www.fromthewilderness.com/ From the Wilderness] Puidaan enimmäkseen maailmanpolitiikkaa, mutta öljyhuippu on myös esillä.
- [http://www.globalpublicmedia.com Global Public Media] Öljyhuippuun liittyviä video- ja äänitiedostoja ladattavaksi tietokoneelle.

Hubbertin teorian arvostelua


- [http://www.gasresources.net/Lynch(Hubbert-Deffeyes).htm The New Pessimism about Petroleum Resources: Debunking the Hubbert Model (and Hubbert Modelers)]
- [http://worldnetdaily.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=41613 The end of the age of oil?]
- [http://www.lesjones.com/posts/000863.shtml Known Saudi Arabian Oil Reserves Tripled]
- [http://www.energybulletin.net/3555.html Peak production in the news again]
- [http://www.clingendael.nl/ciep/pdf/Odell_2003_05_21_presentation.pdf The global energy outlook for the 21sth century]
- [http://www.iea.org/Textbase/press/pressdetail.asp?PRESS_REL_ID=137 International Energy Agency press release]
- [http://www.worldoil.com/Magazine/MAGAZINE_DETAIL.asp?ART_ID=2378&MONTH_YEAR=Aug-2004 Oil shale back in the picture]

Artikkeleita tiedotusvälineissä


- Talouselämä: [http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=711467 "King Hubbertin haamu ja huippukallis öljy"]
- Turun Sanomat: [http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:12:0:0,4:12:1:1:2005-09-04,4:324626,1:0:0:0:0: "Öljyajan loppu häämöttää"]
- YLE Radio 1: [http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/ulkomaanlehtikatsaus/id1546.shtml "Öljy ja elämänmuotomme"]
- Voima-lehti: [http://www.voima.fi/content/view/full/1294 "Näkymä Hubbertin huipulta"]
- The New York Times: [http://www.energybulletin.net/8112.html "The breaking point"]
- BBC: [http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/3777413.stm "Is the world's oil running out fast?"], [http://news.bbc.co.uk/1/hi/business/4077802.stm "'Peak oil' enters mainstream debate"]
- The Guardian: [http://www.guardian.co.uk/life/feature/story/0,13026,1464050,00.html "The end of oil is closer than you think"]
- The Independent: [http://www.energybulletin.net/5627.html "The twilight zone"]
- CNN: [http://money.cnn.com/2004/11/02/markets/peak_oil/index.htm "Oil: Is the end at hand?"]

Viitteet


- Bentley, R.W. (2002). [http://www.oilcrisis.com/bentley/depletionOverview.pdf Global oil & gas depletion: an overview.] Energy Policy 30, 189–205
- Greene, D.L. & J.L. Hopson. (2003). [http://www-cta.ornl.gov/cta/Publications/ORNL_TM_2003_259.pdf Running Out of and Into Oil: Analyzing Global Depletion and Transition Through 2050] ORNL/TM-2003/259, Oak Ridge National Laboratory, Oak Ridge, Tennessee, Octobe
- [http://www.mafhoum.com/press7/204E14.htm Economists Challenge Causal Link Between Oil Shocks And Recessions] (August 30, 2004). Middle East Economic Survey VOL. XLVII No 35
- Maugeri, Leonardo (2004). [http://www.condition.org/sm4602.htm Oil: Never Cry Wolf--Why the Petroleum Age Is Far from over.] Science 304, 1114-1115 Luokka:energiantuotanto Luokka:luonnonvarat Luokka:Öljyhuippu Luokka:Öljynjalostusteollisuus

Öljykriisi

Öljykriisi tarkoittaa kansantaloudessa tapahtuvaa öljyn saatavuuden suurta vähenemistä tai hinnannousua. Energiakriisi vaikuttaa usein koko talouteen, ja useita taantumia väitetään syntyneen öljykriisin seurauksena. Öljyn hinta vaikuttaa lukuisten kulutushyödykkeiden hintaan muoveista ruokaan, ja monissa maissa sähkön hinta voi öljykriisin seurauksena nousta, mikä myös vaikuttaa valmistuskustannuksiin. Kuluttajan näkökulmasta etenkin autojen ja muiden ajoneuvojen käyttämän bensiinin hinta nousee, mikä johtaa alentuneeseen kuluttajaluottamukseen ja vähentyneeseen rahan käyttöön.

Talous

Öljyn hinnan muodostuminen markkinataloudessa noudattaa kysynnän ja tarjonnan lakia, mikä voi aiheuttaa nopeita muutoksia öljyn hintaan, kun joko kysyntä tai tarjonta äkisti muuttuu. Joissakin tapauksissa öljykriisi voisi osittain johtua markkinoiden epäonnistumisesta hintojen määrittämisessä. Kriisi voi myös aiheutua vapaiden markkinoiden puuttumisesta. Kuluttajien käyttäytyminen voi pahentaa öljykriisin taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi protestien ja "paniikkiostojen" muodossa. Jotkut taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että vuoden 1973 öljykriisi vaikeutui hintasäännöstelyn takia.

Öljyn tarjonta

hintasäännöstely hintasäännöstely Öljyn tarjontaa hallitsevat suurelta osin kansalliset öljy-yhtiöt maissa, joissa on merkittäviä halvan ja energiatehokkaasti tuotettavan öljyn reservejä. Näihin kuuluvat mm. Kuwait, Norja, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet Arabiemiraatit. Useat näistä maista kuuluvat OPEC-nimiseen (Organization of Petroleum Exporting Countries) kartelliin. OPEC hallitsee hyvin suurta osaa maailmanlaajuisista öljymarkkinoista ja se voi siten vaikuttaa hintoihin. Jos OPEC päättää vähentää jäsenmaidensa tuotantokiintiöitä, se nostaa öljyn hintaa. Aikaisemmin OPEC on myös voinut tuotantoa nostamalla laskea hintoja. OPECin toimintavapaudella on kuitenkin rajoituksia. Jos OPEC nostaa hinnan liian korkeaksi, kulutus vähenee ja öljyntuotanto epätavanomaisista lähteistä, esimerkiksi öljyhiekasta, tulee kannattavaksi. Öljynviejämaiden taloudet ovat lisäksi riippuvaisia öljytuloista ja maailmantalouden tilasta, ja näin ollen tuotantorajoituksilla olisi kielteisiä vaikutuksia. Rajoittavina tekijöinä ovat myös jalostus- ja kuljetuskapasiteetti sekä pitkällä aikavälillä tehdyt investoinnit. Öljyn tarjontaan saattaa aiheutua ongelmia, jos markkinoita hallitsevat OPEC-maat ovat liioitelleet öljyreservejään ja kykyään nostaa tuotantokapasiteettia. Maailman suurimman öljykentän, Saudi-Arabiassa sijaitsevan Ghawarin kunto on keskeisessä asemassa.

Öljyn kysyntä

Suurin osa öljyn kysynnästä tulee kaupalliselta sektorilta, joka käyttää öljytuotteita esimerkiksi liikenteeseen, sähköntuotantoon ja lämmitykseen. Öljyn kysyntä riippuu mm. talouskasvusta ja vuodenajasta: pohjoisen pallonpuoliskon maat esimerkiksi kuluttavat talvisin enemmän öljyä kotien lämmityksessä. Kylmä talvi Yhdysvalloissa, joka kuluttaa maailman öljyntuotannosta noin neljänneksen, voi vaikuttaa öljyn hintoihin maailmanlaajuisesti ja pitkäaikaisesti. Viime vuosina kehittyvät taloudet ovat lisänneet öljyn kysyntää, ja öljyn saatavuus on niiden talouskehityksen kannalta tärkeää.

Öljykriisin syntyminen

Ennen öljykriisiä maailmanpoliittinen tilanne on usein kiristynyt. Suuren öljyntuottajan, esimerkiksi OPECin, yritys vaikuttaa maan tai maiden politiikkaan öljyntuotantoa vähentämällä voi aiheuttaa pitkäaikaisen öljykriisin. Kun öljyntuottaja kieltäytyy myymästä öljyä, hankaloituu öljyn saanti usein hyvin paljon. Jos jossain suuressa öljyntuottajamaassa syttyy sota tai maassa syntyy kriisi, öljyntuonanto kärsii ja voi loppua kokonaan, mikä voi vaikeuttaa öljyn saatavuutta. Esimerkiksi monet lähi-idässä tapahtuneet sodat, kriisit ja vallankumoukset ovat johtaneet öljykriiseihin. Myös luonnonkatastrofi öljyntuotantoalueella tai öljynkuljetuksille tärkeällä alueella vaikeuttaa öljyn saatavuutta. Kiinan nopea talouskasvu on aiheuttanut öljyn saatavuuden vaikeutumista. Kun talous ja kysyntä kasvavat liian nopeasti suhteessa tuotantomääriin, öljyn saatavuus vaikeutuu ja voi syntyä suoranainen öljykriisi. Nopeasta tuotannon laskusta aiheutuu myös usein hintojen nousu, mikä voi pitkään jatkuessaan johtaa öljykriisiin. Öljyhuippu, öljyntuotannonväheneminen tai öljyn loppuminen kokonaan johtaa myös pahaan öljykriisiin. ASPO onkin ennustanut, että öljyhuippu on tullut tai tulee lähiaikoina.

Öljykriisin vaikutukset talouteen

Öljykriisin tapahtuessa talous usein kokee taantuman. Etenkin kehitysmaissa, joilla ei ole varaa kilpailla länsimaiden kanssa, öljyn hinnalla on suuri merkitys, mitä korostaa monien valtioiden subventoima bensiini. Kalliit hinnat voivat näkyä esimerkiksi julkisen liikenteen toimimattomuutena. Öljykriisit ovat johtaneet varmuusvarastojen keräämiseen ja muiden energianlähteiden hyödyntämisen kasvuun ja energiatehokkuuden paranemiseen. Usein varsinkin ydinvoimaan panostetaan öljykriisien aikana massiivisesti. Öljykriisit voivat aiheuttaa valtioiden välien kiristymistä ja jännitteitä etenkin silloin kun kriisi johtuu poliittisista syistä, millä voi olla pidempiaikaisia seurauksia myös maailmantalouteen.

Öljykriisejä

ydinvoima
- Vuoden 1973 öljykriisi – syy: OPEC vähensi öljyn tuotantoa huomattavasti.
- Vuoden 1979 öljykriisi – syy: Iranin vallankumous.
- Vuosien 1980 - 1988 öljykriisi – syy: Irakin-Iranin sota.
- Vuoden 1990 piikki öljyn hinnassa – syy: Persianlahden sota.
- Vuoden 2000 Ison-Britannian öljyprotestit – syy: korkea öljyn hinta.
- Vuosien 2004 ja 2005 öljyn hinnan nousu – syy: mm. öljyntuotannon riittämätön nousu.
- Monet Lähi-idässä käydyt sodat ovat aiheuttaneet pienempimuotoisia öljykriisejä.

Vuoden 1973 öljykriisi

Lähi-idässä Vuonna 1973 OPEC-maat yrittivät öljyn tuotannon leikkauksilla kiristää Yhdysvallat liittolaisineen lopettamaan tukensa Israelille, joka oli nöyryyttänyt arabimaita useissa verisissä sodissa ja miehittämällä palestiinalaisten asuinalueet. Öljykriisin lopettamiseksi USA uhkasi arabimaita ja niitä usein avustanutta Neuvostoliittoa viljatoimitusten lopettamisella. Öljyshokki hidasti talouskasvua, kiihdytti inflaatiota, laukaisi taloustaantumaa, aiheutti joissakin maissa lamaa ja sen seurauksena Britannia ja Norja aloittivat laajat öljyn etsinnät Pohjanmerellä. Yhdysvallat reagoi energiakriisin opetuksiin myöntämällä lupia ydinvoimaloiden rakentamiseen. Suomessa alkoi voimakas panostaminen kivihiilen käyttöön perusvoiman tuotannossa öljyn sijaan ja myös ydinvoimaprojektit saivat vauhtia. Neuvostoliiton kanssa neuvoteltiin maakaasutoimituksien aloittamisesta, jolloin riippuvuus arabien öljystä väheni. Samoin menettelivät myös Ranska ja Saksa USA:n vastustuksesta huolimatta. Ranskassa toteutettiin massiivista ydinvoimarakentamista, jonka seurauksena tätä nykyä Ranska tuottaa miltei 80% sähköstään ydinvoimalla. OECD-maat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n. Öljykriisi näkyi myös suomalaisten arjessa. Sakolla tai vankeudella uhattiin rangaista niitä, jotka eivät noudattaneet energiansäästömääräyksiä. Määräyksien yhteyhdessä ilmoitettiin, että ellei niitä noudateta, joudutaan turvautumaan myöhemmin pakkosäännöstelyyn. Rangaistusuhan alaisia määräyksiä olivat:
- asuin- ja toimistohuoneiden ylin lämpötila 20 astetta
- myymälöiden ja työhuoneiden ylin lämpötila 18 astetta
- varastojen ja teollisuustilojen ylin lämpötila 16 astetta
- autotallien lämmitys kielletty
- lämmitetyn veden käyttö uima-altaissa kielletty yleisiä altaita lukuun ottamatta
- lumen sulattaminen kaduilta ja pihamailta lämmitetyllä vedellä kielletty
- autojen lämmitys sähköverkosta kielletty alle 10 asteen pakkasella
- liikkeiden näyteikkunavalaistus sallittu vain liikkeiden aukioloaikoina
- moottoriteitä ei saa valaista
- yleinen 80 kilometrin kattonopeus

Iranin vallankumous ja Irakin-Iranin sota

1979 Iranissa tapahtui vallankumous. Koska Iran on suuri öljyntuottajamaa, näkyi vallankumous maailmanlaajuisesti piikkinä öljyn hinnassa ja öljyn tuotantokin väheni rajusti. Öljystä oli kova pula, ja öljykriisi johti samantapaisiin vaikutuksiin kuin vuoden 1973 öljykriisi – maakaasun ja hiilen tuotanto ja käyttö lisääntyi ja uusia ydinvoimaloita rakennettiin paljon. vallankumous länteen.]] Koska Iran oli vallankumouksen jälkeen heikko, Irak hyökkäsi sinne 1980 saadakseen haltuunsa Iranin öljykenttiä. 8 vuotta kestänyt Irakin-Iranin sota vaikeutti öljyn saatavuutta, pahensi vuoden 1979 öljykriisin aiheuttamia talousongelmia ja hidasti talouden elpymistä. Aikaa kului ennen kuin Iran kykeni kunnolla aloittamaan öljyntuotantonsa uudelleen. Lisäksi kumpikin osapuoli upotti suuren määrän vastustajansa tankkereita, mikä osaltaan myös vaikutti öljyn hintaan ja saatavuuteen.

Vuoden 1990 öljykriisi

Vuoden 1990 öljykriisillä on ollut öljykriiseistä vähiten vaikutuksia. Sen syynä oli Persianlahden sota, ja se kesti ainoastaan kuusi kuukautta, jonka jälkeen talouden toipuminen oli nopeaa. Varsinainen öljykriisin syy oli Saddam Husseinin käsky polttaa Kuwaitin öljykentät peräännyttäessä. Tämä aiheutti suuria ympäristöhaittoja ja Kuwaitin öljyntuotanto oli tehotonta vielä pitkään sodan jälkeen. Öljykriisin aikaan öljyn hinta oli noin 40 dollaria barrelilta.

Ison-Britannian öljyprotestit

barreli Ison-Britannian öljyprotesteilla tarkoitetaan saarivaltakunnassa öljyn hinnan nousun takia tapahtuneita protesteja ja niistä seurannutta kriisiä, jonka vaikutukset muistuttivat aikaisempia öljykriisejä. Ensimmäiset protestit tapahtuivat syyskuussa 2000. Järjestäjät ja osanottajat (mm. kuorma-autoilijat, maanviljelijät, taksinkuljettajat) vaativat polttoaineveron laskemista. Vuoden 2000 kriisi johti taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnallisten perustoimintojen huomattavaan hidastumiseen ja vaikeutumiseen polttoaineiden saatavuuden vähennyttyä. Hinnannousun seurauksena mielenosoittajat ja kuorma-autot estivät 5. syyskuuta vuonna 2000 pääsyn Englannin kanaalin tunneliin ja Shellin öljynjalostamoon. Kymmenes päivä syyskuuta saarrot laajenivat kuuteen kahdeksasta maan suuresta öljynjalostamosta, mistä seurasi suuria bensiinin ostomääriä jakeluasemilla ja saatavuusongelmien pahenemista. Kahden päivän kuluttua kolmannes maan tankkausasemista oli vailla polttoainetta, ja jonot olivat pitkiä; kriisin aikana yli 90 % maan bensa-asemista oli suljettuna jossakin vaiheessa. Protestit vaikuttivat myös kauppojen kuljetuksiin ja monin paikoin peruselintarvikkeet loppuivat. Protestin huippukohtana moottoritieliikenne väheni 40 % ja maantieliikenne 25 %. Osa terveydenhoitoviranomaisista lopetti vähemmän tärkeät ambulanssikuljetukset polttoainepulan takia ja neuvoi kuljettajia ajamaan hitaammin. Eräässä sairaalassa mm. leikkauksissa käytettävät tikit loppuivat, joidenkin maatilojen eläimet uhkasivat kuolla nälkään, kouluja suljettiin ja postikuljetukset keskeytettiin sunnuntaiksi. Protestit päättyivät 14. syyskuuta 2000, kun osallistujat uskoivat viestinsä menneen perille, yleisön mielipide ei enää tukenut protestoijia ja poliisi valvoi kuljetusten perille pääsyä. Kriisin aiheuttamat taloudelliset tappiot olivat huomattavia. Syyskuussa 2005 Ison-Britanniassa oli jälleen laajahkoja protesteja polttoaineiden kohonneita hintoja vastaan. Uhka polttoaineen saatavuudelle aiheutti pitkiä jonoja ja bensa-asemien tyhjenemistä. Jos protestit olisivat laajentuneet, Ison-Britannian hallitus olisi suunnitelmien mukaan saattanut kutsua armeijan apuun ja aloittaa säännöstelyn, mutta protestit eivät saavuttaneet aikaisempia mittasuhteita.

Vuosien 2004–2005 hinnannousu

2000-luvun alussa öljyn hinta on noussut, ja tuotannon tehostaminen on käynyt vaikeammaksi. Epävarmuus, spekulointi ja jalostamokapasiteetin puute ovat aiheuttaneet sen, että öljyn hinta on noussut korkeammalle kuin pitkään aikaan. Öljyntuotantokalustosta ja osaavasta henkilökunnasta on puutetta. Monet suuret öljykentät ovat ehtyneet tai alkaneet ehtyä, ja ASPO-yhdistys on ennustanut että öljyhuippu on tapahtunut 2004, tai on juuri tapahtumassa. Öljyn kulutus kasvaa kovaa vauhtia, ja tuotannon nousu on ollut riittämätöntä. Myös Yhdysvaltojen ja Irakin sota ja levottomuudet Lähi-idässä ovat johtaneet öljyn hinnan nousuun. Poliittinen tilanne monissa öljyntuottajamaissa, kuten Nigeriassa ja Venezuelassa, on lisännyt hintapainetta. Yhdysvalloissa riehunut hirmumyrsky Katrina ja sitä seurannut Rita ovat myös lisänneet epävarmuutta ja nostaneet hintatasoa. Osa yhdysvaltalaisista bensa-asemista esimerkiksi rajoitti myrskyjen aikana ostomäärän tilapäisesti 20 dollariin, jotta säiliöt eivät tyhjenisi kuljetusten välillä. Hintojen nousu on johtanut uuteen öljykriisiin ja monissa köyhemmissä maissa jonoihin, öljyn säännöstelyyn, mellakoihin, sähkökatkoihin, julkisen liikenteen toimimattomuuteen ja epävarmoihin oloihin. Zimbabwessa keskeytyivät syyskuussa 2005 mm. ambulanssi-, vanki- ja hautauskuljetukset muun liikenteen ja joidenkin teollisuudenhaarojen ohella. Maa on poliittisten, taloudellisten ja hallinnollisten ongelmiensa takia erityistapaus, mutta öljyn hinnan nousu on vaikeuttanut tilannetta entisestään. Jemeniläisissä mellakoissa kuoli kymmeniä ihmisiä, jotka protestoivat valtion bensiinin hintatuen vähentämistä vastaan.

Tulevaisuus

Öljyvarojen ehtyminen, totaalinen loppuminen tai öljyn hinnan muodostuminen niin kalliiksi, että sitä voi käyttää vain valikoituihin tilanteisiin, aiheuttaisi nykyisessä tilanteessa vakavan energiakriisin. Mitään muuta yhtä helposti kuljetettavaa, moni- ja helppokäyttöistä polttoainetta ei tunneta. Öljyntuotannon ehtyminen aiheuttaisi lievimmässäkin tapauksessa vaikeuksia yhteiskunnan eri alueilla ja pahimmillaan katastrofin, joka voisi saada länsimaisen yhteiskuntamuodon jopa kokonaan romahtamaan. Jemen

Öljyhuippu

:Pääartikkeli: Öljyhuippu Öljyhuippu (engl. peak oil) koskee maailman öljyntuotannon huippua ja sen jälkeistä laskuun kääntymistä. Tämän niin kutsutun Hubbertin teorian puolustajat huomauttavat, että öljyä käytetään paljon suuremmalla nopeudella kuin uusia varoja löydetään. Kun vanhojen öljykenttien tuotanto kääntyy laskuun, uusien tuotanto ei usein pysty korvaamaan menetettyä tuotantoa. Useat asiantuntijat väittävät, että tämä tapahtuu vuosikymmenen kuluessa. Öljyhuippu voi eräiden arvioiden mukaan johtaa pitkään taantumaan ja geopoliittisiin seurauksiin, koska kyseessä ei ole tilapäinen, poliittisista syistä johtuva energiakriisi aikaisempien suurten öljykriisien tapaan.

Vaihtoehtoiset energianlähteet

:Pääartikkeli: Vaihtoehtoiset energianlähteet öljylle Öljyntuotannon vähenemisen aiheuttamaa energiakriisiä tai öljyshokkien taloudelle muodostamaa uhkaa voidaan yrittää lievittää uudella teknologialla. teknologia Ydinvoimalla voidaan tuottaa energiaa jo pienellä määrällä erittäin paljon, mutta jotta se pystyisi korvaamaan kaiken nykyisen fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian, sitä pitäisi olla yli kymmenkertaisesti. Onnistuessaan fuusioreaktorikoe ITER ratkaisisi ihmiskunnan energiantuotanto-ongelman pitkäksi aikaa, sillä fuusiopolttoainetta vetyä saadaan meristä käytännössä loputtomasti. Kivihiiltä maapallolla on noin 300 vuodeksi, joten sillä saadaan tuotettua sähköä vielä pitkään öljyn loputtua. Maakaasulla voidaan tuottaa energiaa tehokkaammin kuin öljyllä, sillä maakaasumolekyylissä on yksi osa hiiltä ja neljä osaa vetyä. Maakaasusta voidaan myös "rikastaa" öljyä saksalaisten toisessa maailmansodassa kehittämällä menetelmällä (ns. Fischerin–Tropschin prosessi), mutta myös maakaasu on nopeasti ehtyvä luonnonvara, ja on myös öljyä harvinaisempaa. Puu, turve, vesivoima, aurinkovoima ja tuulivoima ovat uusiutuvia luonnonvaroja ja niillä voidaan tuottaa jossain määrin energiaa. Polttoainekäyttöisten koneiden polttoaineena ja yleiskäyttöisenä energianlähteenä öljyn voi korvata biokaasu, biomassa, vety, tai maakaasu. Autojen käyttöön öljyn vaihtoehtona nähdään ns. laturihybridit (plugin-hybrids), eli autot jotka toimivat akulla. Yön aikana autot kytketään pistorasiaan lataamaan akkujaan. Akulla voidaan ajaa noin 30 - 40 kilometriä, jonka jälkeen polttoaineella toimiva akkulaturi lähtee käyntiin.

Katso myös


- Ghawar
- Maaöljy
- OPEC
- Öljyhuippu
- Öljyntuotanto
- Vaihtoehtoiset energianlähteet öljylle

Aiheesta muualla


- [http://www.mecheng.ohio-state.edu/~korpela/suomenmaa.html Öljykriisi vie talouskurjimukseen] Suomenmaa-lehden artikkeli.
- [http://www.ylioppilaslehti.fi/2000/001006/001006oljy.html Kun öljystä on pulaa] Ylioppilaslehden artikkeli.
- [http://www.forbes.com/2005/03/11/cx_da_0311topnews_print.html Oil Crises Now And Then] Forbes-lehden artikkeli, englanninkielinen.
- [http://www.fcnp.com/521/peakoil.htm The Peak Oil Crisis: A Mid-Summer Review] Öljyn hintojen nousun seurauksia, englanninkielinen.
- [http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/magazine/4135122.stm I don't drive; why should I care about oil prices?] BBC:n artikkeli (engl.).
- [http://www.climateark.org/articles/reader.asp?linkid=44942 Shortages Stifle a Boom Time for the Solar Industry] (engl.)

Viitteet

# [http://www.timesonline.co.uk/article/0,,2-1780144,00.html Petrol protest fails to ignite] Times Onlinen artikkeli Ison-Britannian öljyprotesteista. # [http://www.fcnp.com/529/peakoil.htm The Peak Oil Crisis: The First Casualty] Zimbabwen öljykriisin syistä. # [http://www.zimbabwechronicle.com/2005/September/20/local_news/local1.htm Fuel shortages reach unprecedented levels] Zimbabwen öljykriisin vaikutuksista. Luokka:Energiantuotanto Luokka:Talous Luokka:Öljyhuippu Luokka:Öljynjalostusteollisuus Luokka:Luonnonvarat ja:オイルショック

Vapaus

Vapaus on poliittinen, filosofinen ja taloustieteellinen termi. Alun perin vapaudella on ollut negatiivinen merkitys: se on merkinnyt vapautta jostain yksilön haluaman toiminnan esteestä. Thomas Hobbesin mielestä henkilö ei ollut vapaa, jos hän oli tippunut vaikkapa kaivon pohjalle, koska kaivossa oleminen esti hänen toimintaansa. Myöhemmin politiikassa ja edelleen taloustieteessä vapaus tarkoittaa sitä, että valtio ei estä kansalaisten tai taloudellisten toimijoiden toimintaa. Positiivisessa taloustieteessä vapaus on arvoneutraali termi eli siihen ei sisälly positiivista arvolatausta. Tämä tarkoittaa vapautta useilla eri politiikan ja talouden lajeilla:
- Vapaus orjuudesta ja pakkotyöstä
- Elinkeinovapaus
- Sopimusvapaus
- Liikkumisvapaus
- Sananvapaus
- Mielipiteenvapaus
- Uskonnonvapaus
- Yhdistymisvapaus
- Järjestäytymisvapaus
- Kokoontumisvapaus
- Lehdistönvapaus Myöhemmin Jean-Jacques Rousseau käänsi vapauden käsitteen toisenlaiseen asiayhteyteen, pitäen vapautta positiivisena määreenä, oikeutena johonkin, kuten oikeutena koulutukseen, oikeutena asuntoon ja oikeutena ruokaan. Valtio ei tällaisia vapauksia rajoita, vaan pikemminkin päinvastoin, muut ihmiset rajoittavat positiivisia vapauksia ja valtio takaa ne. Karl Marxin mukaan kapitalismissa tuottaja ja kuluttaja eivät ole vapaita vaan tuotantovoimien kehityksen ajankohtainen taso pakottaa heitä tuottamaan tai kuluttamaan tietyllä tasolla. Marxismissa vapaudella tarkoitetaan yhteiskunnan suunnitelmataloutta kapitalistisen tai muun alkeellisempana pidetyn yhteiskuntamuodon kuten feodalismin anarkian sijaan.

Vapaa tahto

:Pääartikkeli: Vapaa tahto Vapaa tahto tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan ihminen vaikuttaa itse toimintaansa ja ajatuksiinsa. Käsityksen vastakohta on determinismi, ennaltamääräytyneisyys, jonka mukaan ihminen toimii pohjimmiltaan luonnonlakien, kuten mekaniikan lakien mukaan, ja siksi vapailta vaikuttavat päätökset ovat periaatteessa jo ennalta määräytyneitä, ja tapahtuvat syyn ja seurauksen suhteen kautta välttämättä. Eräänlaista determinismiä on myös usko siihen, että ihminen toimii täysin vaistojensa tai refleksiensä varassa.

Katso myös


- Positiivinen ja negatiivinen vapaus Luokka:Politiikka Luokka:Taloustiede ja:自由 th:เสรีภาพ

Rahapolitiikka

Rahapolitiikka on valtion talouspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on käyttää valtion kontrolloimia vaihdon välineitä erilaisiin päämääriin kuten inflaation tai korkotason kohdentamiseen. Sillä voidaan vaikuttaa välillisesti myös maan kansantalouteen. Sekä Euroopan unionissa että Yhdysvalloissa rahapoliittinen valta on siirretty edustukselliselta demokratialta keskuspankeille, jotka pyrkivät noudattamaan neutraalia rahapolitiikkaa. Rahan kvantiteettiteorian mukaisesti vaihtokaupoissa käytettävän rahan kokonaisarvon vastatessa vaihdettavien tuotteiden kokonaisarvoa, rahan arvo ei laske (inflaatio) eikä nouse (deflaatio). Koska useimmissa talouksissa on tavallisesti talouskasvua, useimmat keskuspankit yrittävät laskea rahaa liikkeelle sen verran, että taloudessa on koko ajan pieni inflaatio (korkeintaan kuitenkin kaksi prosenttia[http://www.bof.fi/fin/2_rahapolitiikka/2.1_paatehtava/index.stm]). Euroopan keskuspankki pääsee tähän inflaatiotavoitteeseen euroalueella levittämällä rahaa siten, että lavean rahan määrä kasvaa keskimäärin viidestä kuuten prosenttia vuodessa[http://www.bof.fi/fin/5_tilastot/5.1_Tilastografiikkaa/5.1.4_rahamaara_ja_luotot/]. Keskuspankit levittävät rahaa talouteen avomarkkinaoperaatioilla. Luokka:Politiikka Luokka:Makrotaloustiede

Luettelo lamoista ja taantumista

Seuraavassa lista historian merkittävimmistä lamoista, taantumista sekä laskusuhdanteista. Lista on vapaa käännös Wikipedian englanninkielisen version vastaavasta listasta.
- Vuoden 1837 paniikki - 1837 ... 1843, terävä laskusuhdanne Yhdysvaltain taloudessa, joka johtui pankkien konkursseista ja luottamuksen puutteesta paperirahan käyttöä kohtaan
- Vuoden 1857 paniikki - 1857 ... 1860, Ohiolaisen vakuutusyhtiön konkurssi synnyttää eurooppalaisten keskuuteen spekulaatiokuplan Yhdysvaltain rautateitä kohtaan ja luottamuksen puutteen yhdysvaltalaisiin pankkeihin
- Vuoden 1873 paniikki - taloudelliset ongelmat Euroopassa johtavat Jay Cooke & Companyn, USA:n suurimman pankin konkurssiin, puhkaisten Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisen spekulaatiokuplan
- Pitkä lama - 1873 ... 1896, alkoi Wienin pörssin romahtamisesta ja levisi maailmalle. Jotkut historioitsijat pitävät tätä vain isona taantumana
- Vuoden 1893 paniikki - 1873 ... 1896, Reading Railroad-yhtiön konkurssi ja eurooppalaisen pääoman katoaminen Yhdysvalloista johtaa pörssi- ja pankkiromahduksiin
- Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen taantuma - vakava hyperinflaatio Euroopassa ja ylituotantoa Yhdysvalloissa
- Suuri lama - 1929 ... 1930-luvun loppu, pörssiromahdus, pankkikriisi, protektionismin lisääntyminen ja vääränlaiset investoinnit Yhdysvalloissa ja fasismin nousu Euroopassa sytyttävät maailmanlaajuisen laskusuhdanteen ja Franklin Delano Rooseveltin politiikka toisen laskusuhdanteen 1937–1938
- Öljykriisi - 1973, OPECin öljysaarto yhdistettynä korkeisiin USA:n hallituksen menoihin Vietnamin sodan takia johtaa stagflaatioon Yhdysvalloissa
- Vuoden 1979 energiakriisi - 1979 ... 1980, Iranin vallankumous nostaa nopeasti öljyn hintaa Yhdysvalloissa
- 1980-luvun alun taantuma - 1982 johtui tiukasta Yhdysvaltain inflaation hallintaan tähdänneestä rahapolitiikasta terävästä korjausliikkeestä edellisen vuosikymmenen inflaatioon
- 1990-luvun alun lama - 1990 ... 1993, löysä rahapolitiikka, investointien tehottomuus, pankkikriisi, valuuttakriisit, Neuvostoliiton hajoaminen ja verojen alentaminen aiheuttivat tämän Suomessa syvän laman, joka vaikuttaa vielä nykypäivänäkin eräissä asioissa.
- Japanin taantuma - 1991 ... 2004, kiinteistökuplan puhkeaminen ja talouden tehottomuus Japanissa jäädyttävät maan huikean kasvukauden
- Aasian talouskriisi - 1997, Thaimaan valuuttaromahdus tuottaa vahinkoa monien Aasian maiden talouksille
- 2000-luvun alun taantuma, IT-kuplan puhkeaminen johtaa suhteellisen heikkoon taantumaan länsimaissa luokka: taloushistoria luokka: makrotaloustiede

Taantuma

Taantuma on makrotaloustieteissä tilanne, jossa maan bruttokansantuote on laskenut kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä. Jos samaan aikaan esiintyy inflaatiota, syntyvää ilmiötä kutsutaan stagflaatioksi. Lyhyttä taantumaa kutsutaan useimmiten taloudelliseksi korjausliikkeeksi. Pidentynyt taantuma on puolestaan lama. Taantuma ei useimmiten kuulu tavalliseen talouteen, jonka mukaan suhdannevaihteluiden aallonpohja kestää korkeintaan yhden vuosineljänneksen. Puoli vuotta ilman talouskasvua tarkoittaa siis taantumaa.

Katso myös


- Suhdannevaihtelu Luokka:Makrotaloustiede

Öljykriisi

Öljykriisi tarkoittaa kansantaloudessa tapahtuvaa öljyn saatavuuden suurta vähenemistä tai hinnannousua. Energiakriisi vaikuttaa usein koko talouteen, ja useita taantumia väitetään syntyneen öljykriisin seurauksena. Öljyn hinta vaikuttaa lukuisten kulutushyödykkeiden hintaan muoveista ruokaan, ja monissa maissa sähkön hinta voi öljykriisin seurauksena nousta, mikä myös vaikuttaa valmistuskustannuksiin. Kuluttajan näkökulmasta etenkin autojen ja muiden ajoneuvojen käyttämän bensiinin hinta nousee, mikä johtaa alentuneeseen kuluttajaluottamukseen ja vähentyneeseen rahan käyttöön.

Talous

Öljyn hinnan muodostuminen markkinataloudessa noudattaa kysynnän ja tarjonnan lakia, mikä voi aiheuttaa nopeita muutoksia öljyn hintaan, kun joko kysyntä tai tarjonta äkisti muuttuu. Joissakin tapauksissa öljykriisi voisi osittain johtua markkinoiden epäonnistumisesta hintojen määrittämisessä. Kriisi voi myös aiheutua vapaiden markkinoiden puuttumisesta. Kuluttajien käyttäytyminen voi pahentaa öljykriisin taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi protestien ja "paniikkiostojen" muodossa. Jotkut taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että vuoden 1973 öljykriisi vaikeutui hintasäännöstelyn takia.

Öljyn tarjonta

hintasäännöstely hintasäännöstely Öljyn tarjontaa hallitsevat suurelta osin kansalliset öljy-yhtiöt maissa, joissa on merkittäviä halvan ja energiatehokkaasti tuotettavan öljyn reservejä. Näihin kuuluvat mm. Kuwait, Norja, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet Arabiemiraatit. Useat näistä maista kuuluvat OPEC-nimiseen (Organization of Petroleum Exporting Countries) kartelliin. OPEC hallitsee hyvin suurta osaa maailmanlaajuisista öljymarkkinoista ja se voi siten vaikuttaa hintoihin. Jos OPEC päättää vähentää jäsenmaidensa tuotantokiintiöitä, se nostaa öljyn hintaa. Aikaisemmin OPEC on myös voinut tuotantoa nostamalla laskea hintoja. OPECin toimintavapaudella on kuitenkin rajoituksia. Jos OPEC nostaa hinnan liian korkeaksi, kulutus vähenee ja öljyntuotanto epätavanomaisista lähteistä, esimerkiksi öljyhiekasta, tulee kannattavaksi. Öljynviejämaiden taloudet ovat lisäksi riippuvaisia öljytuloista ja maailmantalouden tilasta, ja näin ollen tuotantorajoituksilla olisi kielteisiä vaikutuksia. Rajoittavina tekijöinä ovat myös jalostus- ja kuljetuskapasiteetti sekä pitkällä aikavälillä tehdyt investoinnit. Öljyn tarjontaan saattaa aiheutua ongelmia, jos markkinoita hallitsevat OPEC-maat ovat liioitelleet öljyreservejään ja kykyään nostaa tuotantokapasiteettia. Maailman suurimman öljykentän, Saudi-Arabiassa sijaitsevan Ghawarin kunto on keskeisessä asemassa.

Öljyn kysyntä

Suurin osa öljyn kysynnästä tulee kaupalliselta sektorilta, joka käyttää öljytuotteita esimerkiksi liikenteeseen, sähköntuotantoon ja lämmitykseen. Öljyn kysyntä riippuu mm. talouskasvusta ja vuodenajasta: pohjoisen pallonpuoliskon maat esimerkiksi kuluttavat talvisin enemmän öljyä kotien lämmityksessä. Kylmä talvi Yhdysvalloissa, joka kuluttaa maailman öljyntuotannosta noin neljänneksen, voi vaikuttaa öljyn hintoihin maailmanlaajuisesti ja pitkäaikaisesti. Viime vuosina kehittyvät taloudet ovat lisänneet öljyn kysyntää, ja öljyn saatavuus on niiden talouskehityksen kannalta tärkeää.

Öljykriisin syntyminen

Ennen öljykriisiä maailmanpoliittinen tilanne on usein kiristynyt. Suuren öljyntuottajan, esimerkiksi OPECin, yritys vaikuttaa maan tai maiden politiikkaan öljyntuotanto