:: wikimiki.org ::
| Lohi |
Lohi
Lohi (Salmo salar) elää meressä koko Suomen rannikkoalueella, mutta nousee kutemaan enää vain Teno-, Näätämö-, Tornion- ja Simojokiin jokien voimakkaan rakentamisen (voimalaitospatojen ja ruoppausten) takia. Täysikasvuinen lohi kasvaa noin metrin pitkäksi ja noin 10 kilon painoiseksi, yli 20-kiloisia saadaan säännöllisesti ja Suomen ennätys on 43 kiloa (Tornionjoesta).
Lohi vaatii elinympäristökseen viileää, puhdasta ja hapekasta vettä. Lisäksi se tarvitsee esteettömän pääsyn merestä kutualueille, mereen laskevien jokien koskiin. Aikuinen kala aloittaa nousun kutujokeen kesäkuussa, kutee syksyllä, mäti hautuu joessa talven yli ja poikaset kuoriutuvat keväällä. Lohi on palaa kutemaan kotijokeensa eli sinne, missä on syntynytkin. Ei tiedetä miten se tunnistaa oman jokensa.
Vielä 1900-luvun alussa lohi lisääntyi Suomessa 18:ssa mereen laskevassa joessa. Kiiminkijoki oli viimeisin menetetty lohijoki. Koko Itämeren alueella lohijokia oli silloin 80, nyt 20. Rakentamisen lisäksi veden rehevöityminen pilaa lohen elinympäristöä
Suomen lohenkalastuskiintiö oli vuonna 2004 pääaltaalla ja Pohjanlahdella 116 603 kpl ja Suomenlahdella 28 490kpl eli yhteensä 145 093kpl. Meri- ja jokikalastajat kinaavat kiintiöiden jakamisesta, sopassa ovat mukana jokikalastajia houkuttelevat matkailuyrittäjät ja Lapin kunnat.
Jokivarren kalastajat hakivat voimalaitosyhtiöltä ja valtiolta korvausta Kemijoen rakentamisesta aiheutuneista tulonmenetyksistä. Tästä vuosikymmeniä kestäneestä taistelusta suomen kieli sai sanan karvalakkilähetystö. Kalastajat, tai heidän perikuntansa, voittivat.
Ruokakaupan kalatiskin lohi on useimmiten peräisin norjalaisesta kalanviljelyslaitoksesta. Itämerestäkin kalastettu lohi on usein istutuskala.
Lohi sekoitetaan helposti taimeneen ja muihin lohikaloihin, kalatiskillä myös kirjoloheen.
Katso myös
- Kalastus
Luokka:Kalat
TornionjokiTornionjoki (ruotsiksi Torne älv) on 510 kilometriä pitkä joki, jonka alajuoksu Ruotsin Pajalan kunnan eteläpuolelta alkaen on samalla Suomen ja Ruotsin raja. Tornionjoki alkaa Tornionjärvestä Ruotsista ja laskee Perämereen. Tornionjoen suurimmat sivujoet ovat Lainiojoki ja Muonionjoki.
Tornionjoki on tunnettu myös runsaana lohijokena. Se on myös Euroopan pisin vapaana virtaava, valjastamaton joki.
Luokka:Suomen joet
KiiminkijokiKiiminkijoki on rakentamaton ja suurelta osin luonnontilainen joki Pohjois-Pohjanmaalla Oulun läänissä. Joen pituus on noin 170 km.
Joki saa alkunsa Puolangalta, ja virtaa Utajärven, Ylikiimingin, Kiimingin ja Haukiputaan kuntien läpi, laskien Perämereen Haukiputaan Martinniemessä.
Kosket
Joessa on noin 70 koskipaikkaa. Näistä tunnetuimmat ovat Koitelinkoski Kiimingissä ja Kalliuskoski Puolangalla. Suomen korkein luonnonvarainen vesiputous, Hepoköngäs Puolangalla, kuuluu Kiiminkijoen latvavesistöön.
Sivujoet
Kiiminkijoen sivujoet ja pikkujoet yläjuoksulta alkaen ovat:
- Kuorejoki (Puolanka)
- Tilanjoki (Utajärvi)
- Kivijoki
- Lavaoja (Ylikiiminki)
- Nuorittanjoki
- Vepsänjoki
- Juuanjoki (Kiiminki)
- Jolosjoki
- Onkamonoja (Haukipudas)
Aiheesta muualla
- [http://www.kiiminkijoki.fi www.kiiminkijoki.fi]
Luokka:Haukipudas
Luokka:Kiiminki
Luokka:Puolanka
Luokka:Suomen joet
Luokka:Utajärvi
Luokka:Ylikiiminki
PohjanlahtiPohjanlahti on merialue Suomen ja Ruotsin välissä, Ahvenanmaasta pohjoiseen. Se muodostaa Itämeren pohjoisimman osan.
Pohjanlahti jaetaan usein seuraaviin osa-alueisiin:
- Merenkurkku on Pohjanlahden kapein osa suunnilleen Vaasan ja Uumajan kaupunkien kohdalla.
- Selkämeri (Raumanmeri) on Ahvenanmaan ja Merenkurkun välinen osa.
- Perämeri on Pohjanlahden pohjoisin perukka Merenkurkun takana.
Luokka:Pohjanlahti
Lappi
:Lappi-sanalla on muitakin merkityksiä. Katso Lappi (täsmennyssivu).
Lappi (saamen kielellä Sápmi, ruotsin kielellä Lappland, norjaksi Finnmark, venäjäksi Кольский; Kolski) on saamelaisten perinteinen asuinalue. Suomen Lapin kunnissa paitsi Utsjoella saamelaiset ovat vähemmistö.
Nykyään Lappi kattaa pohjoisosat Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Venäjän Kuolan niemimaan. Lappi oli myös Ruotsin historiallinen provinssi. Lappi jakaantuu neljän eri maan hallinnollisten alueiden kesken:
- Ruotsin Norrbottenin lääni
- Norjan Finnmarkin maakunta
- Suomen Lapin maakunta ja Lapin lääni
- Venäjän Murmanskin alue
Suomen osa Lapista muodostaa Lapin läänin ja vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen myös Lapin maakunnan.
Katso myös
- Pirkkamiehet
Norja
Norjan kuningaskunta on Pohjoismaihin ja Skandinaviaan kuuluva valtio. Se on Ruotsin länsinaapuri, ja sillä on yhteistä rajaa myös Suomen ja Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan ja väestöltään Norja on hieman Suomea pienempi.
Historia
Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Norjan kuningassuku päättyi 1387, ja maa päätyi liittoon Tanskan kanssa, vuodesta 1450 sopimuksen sitomana.
Tanskan päädyttyä Napoleonin puolelle annettiin Norja Ruotsin kuninkaalle 1814. Ruotsi puolestaan oli menettänyt Suomen 1809 Haminan rauhassa Venäjälle. Norja julistautui itsenäiseksi 17. toukokuuta 1814 ja valitsi oman kuninkaansa. Ruotsi kuitenkin voitti sodan, ja Norja pakotettiin personaaliunioniin, mutta maa säilytti perustuslakinsa ja instituutionsa.
Unioni hajosi 1905. Norja julistautui itsenäiseksi 7. kesäkuuta 1905, ja tilanne alkoi kehittyä uhkaavaksi maiden välillä, mutta Ruotsissa nousseen rauhanliikkeen vuoksi Ruotsi pidättäytyi Norjan-vastaisista toimista ja tunnusti Norjan itsenäiseksi valtioksi 26. lokakuuta samana vuonna. Kansallispäivä on kuitenkin 17. toukokuuta. Norjan hallitus pyysi Tanskan prinssi Carlia kuninkaaksi. Kansanäänestyksen jälkeen parlamentti hyväksyi hänet kuninkaaksi, ja hän otti nimen Håkon VII, mikä jatkoi Norjan keskiaikaisten kuninkaiden perinnettä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Norja oli Ruotsin tapaan puolueeton.
Toisessa maailmansodassa Natsi-Saksa valloitti Norjan vuonna 1940 (Operaatio Weserübung). Norjan vastarinta kesti kaksi kuukautta, ja kuningas ja hallitus jatkoivat toimintaansa pakolaishallituksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Saksa asetti miehittämänsä Norjan johtoon Nasjonal Samlingin johtajan, Vidkun Quislingin, nukkehallituksen sekä Norjaa valvovaksi valtakunnankomissaariksi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen Essenin Gauleiterin, Josef Terbovenin, (23. toukokuuta 1898–8. toukokuuta 1945).
Suomen tehtyä aselevon 4. syyskuuta 1944 Neuvostoliiton kanssa annettiin saksalaisille määräys poistua Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Alun perin saksalaiset suunnittelivat pitävänsä kiinni Petsamon nikkelikaivoksista 19. vuoristoarmeijan avulla, mutta lopulta Saksa päätti vetäytyä Lyngen–Skinbotnin tasolle koko 20. vuoristoarmeijaryhmän voimin. Lokakuun 1944 alussa 19. armeija oli vielä Neuvostoliiton puolella Litsajoella Rybachisalmen suulla. Aikomuksena oli vetäytyä kaksi- ja puolisataa kilometriä Norjan puolelle marraskuun puoleenväliin mennessä. Kuitenkin jo 7. lokakuuta 1944 iski marsalkka Kirill Meretškovin johtama Neuvostoliiton 14. armeija ja Pohjoinen laivasto 133 500 miehen voimin 2. ja 6. vuoristodivisioonan väliin. Saartoa peläten määräsi saksalaisia komentanut kenraalieversti Lothar Rendulic 19. vuoristoarmeijan vetäytymään Norjaan.
Saksalaiset polttivat Kirkkoniemen, jottei eteneville neuvostoliittolaisille olisi jäänyt sodankäynnille arvokkaita tarvikkeita. Finnmarkin läänistä määrättiin evakuoitavaksi 43 000 asukasta etenevien neuvostojoukkojen tieltä, mutta vielä marraskuun lopussa itäisessä Finnmarkissa oli vajaat 25 000 asukasta odottamassa saksalaisten lähtöä.
Neuvostojoukkoihin liittyi Norjan pakolaishallituksen alaisia norjalaisjoukkoja, mutta neuvostojoukot jäivät Pohjois-Norjaan syyskuuhun 1945 asti. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että Yhdysvallat osoitti elokuussa 1945 Japanille olevansa ydinasevalta. Tanskalle kuuluvalta Bornholmin saarelta neuvostoliittolaiset poistuivat vasta keväällä 1946. Norjaa olivat olleet pohjoisesta vapauttamassa neuvostojoukot, mutta ne jäivät kuukauksiksi Saksan antautumisen jälkeenkin maahan.
Saksalaiset jäivät Norjaan Saksan länsiliittoutuneille antautumiseen, 8. toukokuuta 1945, asti. Saksa antautui toisen kerran Neuvostoliitolle päivää myöhemmin, 9. toukokuuta 1945, mitä juhlitaan valtiollisesti Venäjällä voitonpäivänä.
Sodan jälkeen Norjassa arvioitiin maan ulkopoliittinen suuntaus uudelleen ja liittoutuneiden puolelle ajautuneena valittiin länsisuuntaus, mikä näkyi siinä, että Norja ryhtyi Marshall-avun vastaanottajamaaksi, mitä Neuvostoliitto ei periaatteessa hyväksynyt nähden siinä Yhdysvaltain keinon lähentää Länsi-Euroopan maat itseensä.
Taloudellisesti Norja alkoi vaurastua merkittävästi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, kun Pohjanmereltä alettiin pumpata öljyä. Norja kokosi verrattain nopeasti mittavan valtionyhtiösektorin valtiontalouden tueksi, ja maan elintaso alkoi nousta. Vuosien 1974 ja 1979 öljykriisit nostivat öljyn hintaa voimakkaasti tarjoten tulolähteen Norjan nousulle.
Ulkopolitiikassaan Norja on ollut maltillinen Nato-maa suhteessaan Neuvostoliittoon ja Venäjään pyrkien löytämään jälkimmäisen kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä Kalottialueella.
Norja luopui Saksasta ja osin Neuvostoliitosta saamiensa kokemusten kannustamana pohjoismaisesta puolueettomuudesta, liittyi NATOon 1949 ja oli YK:n perustajajäsen. Norjalaiset ovat hylänneet EY/EU-jäsenyyden kahdesti, vuosina 1972 ja 1994.
EU-jäsenyyden riskinä on nähty sisämarkkinoiden mahdollisesti edellyttämä energiasektorin vapauttaminen mahdollisesti muodostuville energian yhteismarkkinoille, mikä veisi halvan energian ja öljysektorin valtionomistuksen avulla suoritettavalta aluepolitiikalta taloudelliset edellytykset samoin kuin voimaperäisen kansallisen maatalouspolitiikan edellytykset.
Korvatakseen ulkopuolisuutensa EU:sta toimii Norja aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla rauhanneuvottelijana, YK:n rauhanturvaamistoiminnassa, ja sen kehitysapu suhteessa kansantuloon on maailman suurinta ja monenkeskeisintä.
Katso myös: Luettelo Norjan kuninkaista
Politiikka
Norja on perustuslaillinen kuningaskunta, tällä hetkellä hallitsijana on Harald V.
Norjan läänit
Norja on jakaantunut 19:a hallinnolliseen lääniin (norjaksi fylke). Näissä lääneissä on yhteensä 433 kuntaa. Katso myös Luettelo Norjan kunnista.
Luettelo Norjan kunnista
- Akershusin lääni
- Itä-Agderin lääni
- Buskerudin lääni
- Finnmarkin lääni
- Hedmarkin lääni
- Hordalandin lääni
- Møre ja Romsdalin lääni
- Nordlandin lääni
- Nord-Trøndelag
- Opplandin lääni
- Oslon lääni
- Østfoldin lääni
- Rogalandin lääni
- Sogn ja Fjordanen lääni
- Etelä-Trøndelagin lääni
- Telemarkin lääni
- Tromssan lääni
- Länsi-Agderin lääni
- Vestfoldin lääni
Maantiede
Vestfoldin lääni
Norjan maantiede
Lännessä sijaitsee Norjanmeri, etelässä Skagerrak ja pohjoisessa Barentsinmeri. Skandit on vanha poimuvuoristo, joka on Ruotsin ja Norjan valtiollisella rajalla.
Norjalle kuuluvat Huippuvuorten (Svalbard) saariryhmä Pohjoisella Jäämerellä sekä kaksi muuta saarta: Jan Mayen ja Bouvet'nsaari.
Norjassa on runsaasti järviä ja jokia. Suurin järvi on Mjosa ja pisin joki Glåma. Suurin osa Norjasta on havumetsien peitossa ja puusto melko samanlaista kuin Suomessa. Etelässä on lauhkeaa lehtimetsävyöhykettä ja rannikolla karua tundraa.
Norjan pääkaupunki on Oslo, muita suuria kaupunkeja ovat Trondheim, Bergen ja Tromssa.
Norjan rantaviivan pituus on vuonot ja saaret mukaan luettuna 83 000 km.
Talous
Norjan rahayksikkö on kruunu (NOK), joka jakaantuu sataan äyriin.
Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: 1999 öljynvienti toi 35 % vientituloista. Norja on maailman kolmanneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian ja Venäjän jälkeen. Norjan valtio on säästänyt öljytuloista rahastoon 114 miljardia USA:n dollaria.
Norja on Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia, ja se on myös merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille. Vientiin menee alumiinia, terästä, paperia ja kalaa.
Etelä-Norjassa harjoitetaan intensiivistä sekataloutta, mutta vain kolme prosenttia maa-alasta on viljelyksessä. Norjassa kylmyys huonontaa satoja, ja merellisten alueiden epävakainen sää haittaa leipäviljan viljelyä. Sen takia alueella kasvatetaan vihanneksia ja juureksia, esimerkiksi perunaa. Rehukasvit menestyvät hyvin, ja siksi lypsykarjatalous on tärkeää.
Norja kuuluu maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin pitkän rantaviivansa ja matalanmeren aluiden takia. Silli on yleisin ja tärkein laji kalastuksen kannalta.
Ennen Norjassa oli merkittävää laivanrakennusteollisuutta, mutta 1980-luvun puolivälissä se vähentyi murto-osaan.
Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä. Öljynporauslautat saavat voimansa aaltoenergiasta.
Väestöjakauma
Norjan väkiluku on pysynyt koko ajan tasaisena eikä ole noussut. Siksi Norja on väestöllisen muuntumisen neljännessä vaiheessa.
Norjassa puhutaan norjaa, joka jakautuu kahteen päämurteeseen: bokmålet, jota puhuu 86–90 prosenttia (mukaan lukien riksmål) ja nynorsk, jota puhuu 10–12 prosenttia väestöstä.
86 prosenttia väestöstä kuuluu Norjan evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Muiden uskontokuntien edustajia on neljä prosenttia ja uskonnottomia 10 prosenttia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kupari
- nikkeli
- rautamalmi
- sinkki
- lyijy
- kala
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
- koneet
- kala
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Norja Google Mapsissa]
Luokka:Norja
als:Norwegen
ms:Norway
zh-min-nan:Norge
[[got:
Kirjolohi
Kirjolohi (Oncorhynchus mykiss) on lohiin (Salmonidae) kuuluva kala.
Historiaa
Sateenkaarirautu ja forelli olivat kirjolohesta käytettyjä nimikkeitä, mutta vuonna 1965 silloinen presidentti Urho Kekkonen lanseerasi nimen kirjolohi, joka vakiintui kalan suomalaiseksi nimeksi. Tätä alkujaan Pohjois-Amerikasta länsirannikon puroista kotoisin olevaa kalaa on istutettu Suomeen moneen otteeseen. Suomen vesistöissä kirjolohi ei kuitenkaan kovinkaan helposti lisäänny, joten luonnonvesien kirjolohikannat ovat istutusten varassa. Eurooppaan sitä on tuotu 1800-luvun lopulta asti, ja viime vuosina sen viljely kalanviljelylaitoksissa on ollut runsasta.
Luokittelu
Tyynenmeren ja Atlantin lohikalat ovat eriytyneet toisistaan niin paljon, että ne muodostavat eri suvut. Nykytiedon mukaan kirjolohen lähimpiä sukulaisia olisivatkin tyynenmeren lohet (Oncorhynchus-suku) eivätkä kotoisen lohiheimomme (Salmo) jäsenet. Aikaisemmin kirjolohi katsottiin kuuluvan Atlannin lohikaloihin ja silloin sen tieteellinen nimi oli Salmon gairdneri, jota näkee nykyäänkin vielä virheellisesti käytettävän.
Lähteet
- [http://www.maretarium.fi/itameri.html Kirjolohi]
- [http://mhs.fi/jpk/?action=artikkelit&id=17 Kirjolohen nimen alku]
- [http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1993/19930179 Kirjolohi ei ole lohi (Salmo salar)]
Luokka:Kalat
ja:ニジマス
Kalastus
Kalastus on elinkeinoista vanhimpia. Se voidaan jakaa
meri-, järvi- tai jokikalastukseen. Merikalastus
on näistä tuottavin. Silli
ja turska ovat sen tärkeimmät tuotteet.
Jokikalastuksesta ovat lohen ja sammen kalastus
tärkeimmät. Järvikalastus on suureksi osaksi
lahnan- ja lohensukuisten kalojen kalastusta.
Itämeren, Suomenlahden ja Pohjanlahden
sekä Suomen sisävesin kalastuksen tuotteet ovat
suurimmaksi osaksi samat.
Varsinaisista merikaloista pyydetään
Suomessa turskaa, kampelaa ja simppua.
Sisäsaaristossa ja meren lahdissa
kohdistuu kalastus samoihin kalalajeihin kuin
järvi-ja jokivesissäkin. Varsinainen jokikalastus
on pääasiallisesti merestä nousevan
merilohen, taimenen, siian ja nahkiaisen
kalastusta.
Suomen sisävesien
taloudellisesti tärkeimpiä kaloja ovat.
muikku, siika, hauki, ahven, lahna, kuha,
made, säynävä, kuore, särki, nieriä
ja järvilohi. Sisävesikalastus Suomessa on melkein
yksinomaan kotitarvekalastusta, ammattina
sitä harjoitetaan vain paikoitellen
suurimmissa järvissä.
Suomen kalastustuotteisiin voidaan laskea
myöskin rapu.
rapu
Pyydykset ja pyyntitavat
Kalastustavat
voidaan jakaa isku-, pisto-, silmukka-,
saarto-, sulku- ja verkkokalastukseen. Iskukalastusta (kolkka- eli nuijakalastus)
harjoitetaan ohuilla, lumettomilla syysjäillä.
Pistokalastukseen luetaan atrain-,
koukku- ja ammuntapyynti. Atraimet
ovat joko pisto- tai lyöntiatraimia, joihin
viimemainittuihin voidaan lukea
kalakirves. Koukku, jonka teräpuoli on
vä'ällä ja varsipuoli langan
kiinnittämistä varten lehdellä tai silmuksella
varustettu, kiinnitetään kannatuslankaan, joka usein petokalan
hampaitten varalta on lehty emälankaa
vahvemmaksi perukkeeksi. Vieheeksi sanotaan
sitä koukun kiinteää osaa, joka
kiillollaan tai värillään houkuttelee kalaa.
Onkipyydyksiä, joiden pääosia ovat onki
(= koukku), siima ja vapa, on
monenlaisia: matala-, syvä- (pohja-), perho-,
talvionkia ym. Uistelemiseksi sanotaan
vieheellä varustetun koukun soutamista.
Itseottavia koukkupyydyksiä ovat
erilaiset pitkäsiimapyydykset.
onki
Saartokalastusta on haavi- ja
nuottapyynti. Haavia käytetään, paitsi
apuneuvona eräitä pyydyksiä kokiessa,
myöskin itsenäisenä kalastimena esim.
siian ja kuoreen pyynnissä virroissa.
Varretonta, nuoralla suoraan nostettavaa
haavia, liippiä, käytetään sisämaan järvillä
onkirisuilta eli turoilta kalastettaessa.
Nuottapyydyksistä kulteet ovat muutaman
metrin pituisia, tasaliinaisia virtanuottia,
joilla pyydetään lohia ja siikoja, vadat
pikkunuottia, joita kaksi tai kolme
henkeä kahlaten vetää pitkin
tyvenvesien rantoja ja poukamia. Niillä
saadaan lähinnä pientä kalaa. Kuuritsa on
jalaksilla kulkeva, kolmen miehen
vedettävä nuotta. Suuri nuotta on
havaspussi eli -povi, jolla myötävirtaan vetäen
pyydetään lohta ja siikaa. Kierrenuotat,
jotka ovat suuria, ovat siitä erityisiä,
että povi, jos sellainen on olemassa, on
toisessa siulassa. Ne poiketaan yhdestä
veneestä renkaan muotoon, ja niillä
pyydetään lähinnä siikaa ja lohta.
Keskipoviset nuotat ovat kooltaan hyvin
vaihtelevia. Niitä vedetään sekä avoveden
aikana että talvella jään alla. Pintaan
noussutta muikkua pyydetään kesäisin
kohonuotalla, johon kannattimia on
pantu niin paljon, että pyydys pysyy
pinnalla.
Sulkukalastuksen välineet
voidaan tarkoituksensa mukaan jakaa
kahteen lajiin: vangitseviin osiin eli itse
pyydyksiin ja johtoaitoihin eli patoihin.
Erityisiä pyydyksiä ovat mm. lanat
(suiput, ruonit, potkut), jotka asetetaan suu
vastavirtaan, katiskat (kierre- tai
herttakatiskat), aiemmin päreistä tai säleistä lyötyjä
aitauksia, nykyään useimmin metallilangasta rakennettuja pyydyksiä, joilla tyvenestä vedestä
pyydetään pääasiallisesti kutukalaa, merrat,
joita rakennusaineensa mukaan sanotaan
vitsa-, päre- tai rihmamerroiksi, sekä
rysät, joissa saattaa olla useampia
nieluja ja johdeaidat. Näistä suuret,
osaltaan yli 1,5 m:n korkuiset meressä
käytetyt ovat ns. isorysiä.
Sulkukalastimiin johtavat seinät eli padot ovat
varsin monenlaisia, kivistä, risuista,
seipäistä, verkosta ym. rakennettuja.
Siihen nähden, taittaako pato koko joen vai osan
joesta, sanotaan sitä poikki- tai
korva- eli rantapadoksi.
Verkkokin on tavallaan pato, mutta
vangitsee itse kalan ilman erityisiä pyydyksiä.
Verkot ovat erilaisia aina sen mukaan,
mitä kalaa niillä pyydetään. Riimuverkossa on ainakin kaksi havasta: tiheämpi,
jonka kala tarttuessaan painaa pussille
harvemman silmään.
Luokka:Harrastukset
ja:漁業
Poas
Poás er en aktiv vulkan i Costa Rica 37 km. nord for Alajuela. Vulkanen er 2704 meter høj og havde sidst et stort udbrud i 1989, hvor den sendte en kilometer høj sky op i luften. Siden har vulkanen været mere eller mindre aktiv hele tiden og i dag kan man stadigt se at det bobler i krateret.
Kategori:Costa Rica
Kategori:Vulkaner
sylwester w grach poker Varsavia appartamenti doda Lektury
|
|
|
|
